Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

322

Kommenttia

12059

  1. Synti merkitsee
    eroa Jumalan yhteydestä.

    Kun Aadam oli syönyt
    häneltä kielletyn hedelmän,
    hän pakeni Jumalaa.

    Mutta Jumala halusi pelastaa
    Aadamin ja samalla koko
    Aadamin hallintaan annetun luomakunnan.

    Jumala halusi siis palauttaa
    tuon katkenneen yhteyden.

    Aadam oli kuitenkin jo kuollut
    hengellisesti.

    Tämä hengellinen kuolema
    ilmeni myös ruumiissa,
    joka aiemmin oli ollut Jumalan kuva
    ja puettu Jumalan kirkkauteen,
    oli nyt alasti
    vailla tuota kirkkauden verhoa.

    Paholainen oli saanut haltuunsa sen,
    mikä oli Aadamin haltuun annettu.

    Synti ja kuolema ratsastivat
    maan päälle.

    Ja se näkyi paitsi siinä,
    että maan tomua oleva ruumiimme rapistuu
    myös viattomat eläimet kokevat
    ruumiillisen kuoleman
    ja kasvikuntakin lahoamisen.

    Tämä maasta peräisin oleva
    on siis nyt katoavaista.

    Mutta niin ihmiset kuin eläimetkin
    ovat silti ikuisuusolentoja.

    Siis eläimetkin ovat eläviä sieluja.
    Ja ikuisuudessa
    puutkin paukuttavat käsiänsä.

    Kun kaiken luoja ratsasti aasilla
    kohti Jerusalemia ja hetkeä,
    jolloin pahan valta
    näyttäisi voittavan,
    mutta tosiasiassa
    tämän maailman ruhtinas
    heitettiinkin ulos valta-asemastaan,
    niin tuossa hetkessä jopa
    kivet olisivat huutaneet,
    jos ihmiset olisivat olleet vaiti.

    Ja kun Jeesus palaa
    ja alkaa tuhat vuotta kestävä
    Messiaan Valtakunta
    tämän maan päällä,
    niin paholainen on sidottuna
    syvyyden kuilussa
    ja kaikki on toisin tämän
    nykyisen maan päällä.

    Ja tuon periodin jälkeen
    tämä nykyinen maa kyllä
    katoaa niin,
    ettei sitä missään enää ole,
    mutta Jumala luo uudet
    taivaat ja uuden maan,
    joissa vanhurskaus asuu.

    Ja kaikki synnin ja kuoleman
    aiheuttamat asiat ovat poissa.

    "eikä kuolemaa ole enää oleva,
    eikä murhetta
    eikä parkua
    eikä kipua ole enää oleva,
    sillä kaikki entinen on mennyt."
    (Ilm 21:4)

    Ja silloin myös eläinkunta
    ja kasvikunta on vapautettu
    turmeluksen orjuudesta.

    "Sillä luomakunnan
    harras ikävöitseminen
    odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
    Sillä luomakunta on
    alistettu katoavaisuuden alle
    - ei omasta tahdostaan,
    vaan alistajan -
    kuitenkin toivon varaan,
    koska itse luomakuntakin
    on tuleva vapautetuksi
    turmeluksen orjuudesta
    Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
    Sillä me tiedämme,
    että koko luomakunta
    yhdessä huokaa
    ja on synnytystuskissa
    hamaan tähän asti;
    eikä ainoastaan se,
    vaan myös me,
    joilla on Hengen esikoislahja,
    mekin huokaamme sisimmässämme,
    odottaen lapseksi-ottamista,
    meidän ruumiimme lunastusta."
    (Room 8:19-23)
  2. "Herra, Herra
    on laupias ja armahtavainen Jumala,
    pitkämielinen
    ja suuri armossa ja uskollisuudessa,
    joka pysyy armollisena tuhansille,
    joka antaa anteeksi pahat teot,
    rikokset ja synnit,
    mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta,
    vaan kostaa isien pahat teot
    lapsille ja lasten lapsille
    kolmanteen ja neljänteen polveen".
    (2 Moos 34:6-7)

    Viimeisessä Mooseksen kirjassa
    Mooses kertaa tapahtumia
    Israelin kansan vaelluksen vaiheista.

    Tuota dramaattista hetkeä,
    jolloin Israelin kansa oli tehnyt
    kultaisen vasikan epäjumalakseen
    sillä välin, kun Mooses
    otti vastaan laintaulut Hoorebilla,
    Mooses muistelee toistaen
    Jumala lausumia sanoja:

    "Minä olen Herra, sinun Jumalasi,
    joka vein sinut pois
    Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
    Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
    Älä tee itsellesi jumalankuvaa,
    älä mitään kuvaa,
    älä niistä,
    jotka ovat ylhäällä taivaassa,
    älä niistä,
    jotka ovat alhaalla maan päällä,
    äläkä niistä,
    jotka ovat vesissä maan alla.
    Älä kumarra niitä
    äläkä palvele niitä.
    Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi,
    olen kiivas Jumala,
    joka kostan isien pahat teot
    lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen,
    niille, jotka minua vihaavat;
    mutta teen laupeuden tuhansille,
    jotka minua rakastavat
    ja pitävät minun käskyni."
    (5 Moos 5:6-10)

    Siis näitä syvästi langenneitakin
    Jumala kohtaa laupeudella,
    jos he kääntyvät takaisin Jumalan luo
    eli palaavat rakkaussuhteeseen
    Jumalan kanssa.

    Mutta niille, jotka eivät niin tee,
    vaan jatkavat isiensä pahoja tekoja
    ja vihaavat Jumalaa,
    Jumala joutuu maksamaan
    heidän tekojensa mukaisesti.

    Mutta siis siinäkin tapauksessa,
    että kääntymystä ei tapahdu,
    Jumala katkaisee tuon pahan kierteen
    kolmannessa tai neljännessä polvessa.

    Mutta ne, jotka kääntyvät
    eli tulevat mielenmuutokseen
    eli tekevät parannuksen,
    vapautuvat pahan vallasta välittömästi.

    Se kiivaus, josta tuossa puhutaan,
    tarkoittaa mustasukkaisuutta.

    Israel on Jumalan Vaimo.
    Mutta vaikka Israel-Vaimo
    olisi uskoton Jumalalle,
    ja joutuisi vieraan jumalan hallintaan,
    niin Jumala pitää huolen siitä,
    että tuo anastus katkeaa viimeistään
    neljännen sukupolven kohdalla.
  3. Raamattu on Jumalan omasivu.
    Hänen ilmoituksensa ihmislapsille.
    Se on täysin yhtenäinen ilmoitus
    alusta loppuaameneen saakka.
    Sen jokainen Sana ja kirjain
    on syntynyt Pyhän Hengen innoittamana.

    Yhtään kirjainta
    siitä ei saa ottaa pois eikä lisätä
    eikä vaihtaa sen paikkaa.
    Piirtoakaan siitä ei saa pyyhkiä pois
    eikä vaihtaa sen paikkaa.
    tai millään tavalla keikutella.

    Paitsi koko Raamatun ilmoitus
    myös sen jokainen katkelma
    on ymmärrettävä
    yhtenäisenä kokonaisuutena.

    Paavali kehottaa jakamaan
    eli osittelemaan Sanan oikein.

    Kirjaimellisesti kääntäen
    leikkaamaan suoraan.

    Ja silloin esimerkiksi
    lainaamasi Psalmi 51
    on yhtenä kokonaisuutena
    Daavidin tuskailua siitä,
    että oli langennut syntiin
    Batseban kanssa.

    Ja johdannoksi tälle hän toteaa,
    että on itsekin synnissä siinnyt.

    Eli Daavidin isä Iisai
    oli yhtynyt tyttäreensä,
    joka sitten synnytti Daavidin.

    Ja Iisai oli yrittänyt peitellä asiaa
    siihen hetkeen asti,
    että profeetta Samuel
    paljasti Iisain salaisuuden.

    Ja nyt myöhemmin
    kuninkaana ollessaan,
    kun Daavid itsekin
    oli langennut haureuteen ja rumasti,
    niin hän tuon itkuvirren alkuun,
    laittaa maininnan tuosta,
    että hänen isänsä ja äitinsä
    eli Iisain tytär
    tekivät hirvittävän synnin,
    kun yhtyivät.

    "Katso,
    minä olen synnissä syntynyt,
    ja äitini on minut synnissä siittänyt."
    (Ps 51:7)

    Mutta ei Daavid ollut syntinen
    syntyessään.

    Hän oli Jumalan mielen mukainen mies.
    Se, jonka Herra oli valinnut kuninkaaksi.

    Mutta sitten Daavid itsekin
    lankesi samaan
    ja jopa vielä pahempaan syntiin
    kuin isänsä,
    ja sillä oli ankarat seurauksensa.

    Daavid ei siis syntynyt syntisenä,
    mutta kuninkaana lankesi syntiin
    ja rajusti.
  4. Olla nälissään.