Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

304

Kommenttia

11756

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Otetaan tuo Paavalin tapaus
    ja ohjeistus vielä täydellisenä.

    *Mutta ole sinä raitis kaikessa,
    kärsi vaivaa,
    tee evankelistan työ,
    toimita virkasi täydellisesti.
    Sillä minut jo uhrataan,
    ja minun lähtöni aika on jo tullut.
    Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut,
    juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
    Tästedes on minulle talletettuna
    vanhurskauden seppele,
    jonka Herra, vanhurskas tuomari,
    on antava minulle sinä päivänä,
    eikä ainoastaan minulle,
    vaan myös kaikille,
    jotka hänen ilmestymistään rakastavat.
    Koeta päästä pian tulemaan luokseni.
    Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena
    jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan,
    Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.
    Luukas yksin on minun kanssani.
    Ota Markus mukaasi ja tuo hänet tänne,
    sillä hän on minulle
    hyvin tarpeellinen palvelukseen.
    Mutta Tykikuksen minä olen lähettänyt Efeson.
    Tuo tullessasi päällysvaippa,
    jonka jätin Trooaaseen Karpuksen luo,
    ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit.
    Aleksander, vaskiseppä,
    on tehnyt minulle paljon pahaa;
    Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan.
    Kavahda sinäkin häntä,
    sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme.
    Ensi kertaa puolustautuessani
    ei kukaan tullut avukseni,
    vaan kaikki jättivät minut;
    älköön sitä heille syyksi luettako.
    Mutta Herra auttoi minua
    ja vahvisti minua,
    että sanan julistaminen
    minun kauttani tulisi
    täydelleen suoritetuksi,
    ja kaikki pakanat sen kuulisivat;
    ja minä pelastuin jalopeuran kidasta.
    Ja Herra on vapahtava minut
    kaikesta ilkivallasta
    ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa;
    hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti!
    Amen."
    (2 Tim 4:5-18)

    Paavalin kertoo tuossa
    kutsumustehtävästään.

    Siihen liittyi kärsiminen.
    Jos hän ei olisi siihen suostunut,
    niin tehtävä olisi jäänyt täyttämättä,
    voittopalkinto saamatta,
    pää kruunaamatta,
    aarre kokoamatta.

    Mutta pelastettu hän kyllä olisi ollut
    - yksin armosta.

    Se usko,
    josta hän tuossa puhuu,
    tarkoittaa uskon kuuluisuutta,
    jota ilman hän ei olisi kyennyt
    palvelustehtäväänsä.

    Minäkin olen pelastettu armosta.
    Siis yksin Jeesuksen ansion tähden
    tiedän kuuluvani joukkoon
    armosta pelastetut.

    Ihan oma lukunsa sitten on,
    kestänkö ne ahdistukset,
    jotka seuraavat siitä,
    kun yritän olla kuuliainen
    sille kutsumukselle,
    minä minä olen saanut.

    Kaiken uhallakin kuitenkin
    edelleen kirjoitan tälläkin palstalla
    uskon kuuliaisuudessa
    kaikista herjauksista huolimatta.

    Mutta en vielä tiedä
    jaksanko loppuun asti
    niinkuin Paavali tuossa jo tiesi.

    Mutta joka tapauksessa
    minä olen jo nyt
    yksin Jeesuksen ansion tähden
    armosta pelastettu.

    Ja rukoilen joka päivä
    tuon publikaanin tapaan.
  2. Esitit törkeän valheen minusta.
    En ole koskaan varastanut/anastanut
    yhtään ainoaa karamellia.
    Muistelemasi tapaus oli tällainen:

    Isoisäni oli tehnyt minulle
    ehkä joululahjaksi remmisukset.

    Siinä sitten lumisella pihalla
    oli pitkällään kaksi lituskaista puuta,
    joiden päälle piti mennä seisomaan.

    Kauhistus.

    Toinen jalka toisen puun päälle
    ja toinen toisen.
    Ja vielä piti pysyä pystyssä.

    Eikä siinä kaikki.
    Jalka täytyi laittaa remmin alle.
    Ja vielä toinenkin jalka
    toisen remmin alle.
    Ja sitten vielä kumpaankin käteen
    piti ottaa pitkä keppi.

    Ja nyt sitten olisi pitänyt liikkua.
    No eihän siitä mitään tullut.

    Yksi nytkähdys
    ja kaaduin saappaat jalassa
    selkä suorana taaksepäin
    ja löin pääni kiveen.

    Seuraava muistikuvani on se,
    kun lääkäri panee
    vihreän liinan päähäni.
    Sitten alkaa pääni ompeleminen.
    Operaatio ei ollut ihan kivuton
    ja kyyneleet valuivat silmistäni.

    Välillä hoitaja kurkkasi
    vihreän liinan alle
    ja kysyi,
    miten täällä voidaan.

    Lopulta pääni oli kursittu taas kasaan,
    ja vihreä liina poistettiin.
    Minä en ollut kovin onnellisen näköinen,
    ja minua suorastaan hämmensi
    hoitajan iloisuus,
    kun hän ojensi kätensä karkkiastiaan,
    ja antoi minulle karamellin:

    Kyllä oli kiltti poika,
    kun ei yhtään itkenyt.
    Tässä on nyt sinulle karamelli.

    Olin hyvin hämmentynyt,
    ja otin vastentahtoisesti
    vastaan tuon karamellin.

    Kotimatkalla otin karamellin
    taskustani esiin,
    ja aloin selittää äidille:

    Kyllä minä vähän itkin,
    mutta täti ei huomannut sitä,
    kun en itkenyt ääneen,
    ja oli se vihreä liina päässä.

    Äiti sanoi,
    että kyllä hän huomasi
    minun hiukan itkevän.

    Mutta sitten hän yritti selittää,
    että kyllä minä silti
    voin sen karamellin syödä.

    Minä söin sen,
    mutta en syönyt sitä hyvillä mielin.

    Jokin ei nyt ollut kohdallaan.
    Minä olin saanut karamellin
    väärin perustein.

    https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=677&t=318
  3. Ei kun Kristuksessa Jeesuksessa.
  4. Israelin kansan vaellus
    on esikuva seurakunnan aikakaudesta.

    Ennenkuin Isreelin kansa
    sai kasteen meressä,
    se oli saanut kasteen pilvessä.

    Sitten se sai täyttyä elävästä vedestä.
    Sitten se joutui tuleen ja kärsimyksiin.

    Kaikki nämä kasteet,
    jotka kohtasivat Israelin kansaa,
    kohtaavat myös Uuden liiton uskovia.

    Se kaste, josta Paavali kirjoitti,
    ja josta Jeesus puhui
    Sebedeuksen pojille
    ei ole pakollinen.

    Mutta he tahtoivat sen ottaa
    ja siitä maljasta juoda.

    Ja niin he tulivat siitä osalliseksi.

    Samoin Paavali oli tullut osalliseksi siitä
    suostumalla siihen tehtävään,
    jonka Jeesus oli hänelle antanut.

    Se ei ollut pelastuksen edellytys,
    mutta se oli Paavalin kutsumus.

    Ja niin Paavali sanoi:

    "Sillä siitä,
    että julistan evankeliumia,
    ei minulla ole kerskaamista;
    minun täytyy se tehdä.
    Voi minua, ellen evankeliumia julista!
    Sillä jos vapaasta tahdostani sitä teen,
    niin minulla on palkka;
    mutta jos en tee sitä vapaasta tahdostani,
    niin on huoneenhaltijan toimi
    kuitenkin minulle uskottu."
    (1 Kor 9:16-17)

    Ja tätä hänen julistamaansa
    evankeliumi paholainen vihaa
    yli kaiken,
    sillä se on armon evankeliumi.

    Ja kun se on ikäänkuin
    liian hyvää ollakseen totta
    niin uskonnolliset ihmiset
    sanoivat sen olevan valhetta.

    Mutta Paavali ei siis koskaan
    valehdellut.

    Mutta niin tapahtui
    ja tapahtuu edelleen,
    kun niissä on yhtä ja toista
    vaikeatajuista,
    että tietämättömät ja vakaantumattomat
    vääntävät niitä kieroon
    omaksi kadotuksekseen (2 Piet 3:16).

    Ja