Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

327

Kommenttia

12280

  1. Pääsiäisvaelluksemme on edennyt
    kovin tahmeasti jos ollenkaan.

    Mutta otetaan taas uusi alku.
    Öljymäeltä.

    "Ja kun he lähestyivät Jerusalemia,
    tullen Beetfageen ja Betaniaan
    Öljymäelle,
    lähetti hän kaksi opetuslastaan
    ja sanoi heille:
    'Menkää kylään,
    joka on edessänne,
    niin te kohta,
    kun sinne tulette,
    löydätte sidottuna varsan,
    jonka selässä
    ei yksikään ihminen
    vielä ole istunut;
    päästäkää se ja tuokaa tänne.
    Ja jos joku teille sanoo:
    'Miksi te noin teette?',
    niin sanokaa:
    'Herra tarvitsee sitä
    ja lähettää sen
    kohta tänne takaisin.'
    Niin he menivät ja löysivät
    oven eteen ulos kujalle sidotun
    varsan ja päästivät sen.
    Ja muutamat niistä,
    jotka siellä seisoivat,
    sanoivat heille:
    'Mitä te teette,
    kun päästätte varsan?'
    Niin he sanoivat heille,
    niinkuin Jeesus oli käskenyt;
    ja he antoivat heidän mennä."
    (Mark 11:1-6)

    Ja mitä sitten tapahtui,
    siitä kirjoitin eilen.

    Mutta kun
    juutalainen uskonnollinen johto
    ei pärjännyt sanailussa,
    he lähettivät herodilaiset asialle.

    "Ja he lähettivät hänen luoksensa
    muutamia fariseuksia
    ja herodilaisia
    kietomaan häntä sanoilla."
    (Mark 12:3)

    Herodilaisten mukaantulo
    toi ihan uuden poltteen kysymyksiin,
    joka koskikin nyt tietenkin maallista johtoa.

    "Opettaja,
    me tiedämme,
    että sinä olet totinen
    etkä välitä kenestäkään,
    sillä sinä et katso henkilöön,
    vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.
    Onko luvallista
    antaa keisarille veroa vai ei?
    Tuleeko meidän antaa vai ei?"
    (Mark 12:14)

    Mutta Jeesus hajotti kahtia
    tuon fariseusten ja herodilaisten liittouman.

    "Antakaa keisarille, mikä keisarin on,
    ja Jumalalle, mikä Jumalan on"
    (Mark 12:17)

    Sitten tuli onneaan koettelemaan
    saddukeukset.

    Sekin uskonnon ja valtion sekoitus.
    Ja huippuasemastaan riippumatta
    niin maallinen,
    ettei uskonut ylösnousemukseen.
    Ja Jeesus vastaa
    heidän aviokysymykseensä:

    "Ettekö te siitä syystä eksy,
    kun ette tunne kirjoituksia
    ettekä Jumalan voimaa?"
    (Mark 12:24)

    Ja sitten tuleekin jo paluu
    hengelliseen alueeseen.

    "Silloin tuli hänen luoksensa
    eräs kirjanoppinut,
    joka oli kuullut
    heidän keskustelunsa
    ja huomannut hänen
    hyvin vastanneen heille,
    ja kysyi häneltä:
    'Mikä on ensimmäinen
    kaikista käskyistä?'"
    (Mark 12:28)

    Oli palattu lain täyttymykseen.
    Rakkauden kaksoiskäskyyn.

    Ja niin lopputulema
    sanallisista haasteista oli tämä:

    "Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä."
    (Mark 12:34)

    Kun kukaan ei enää rohjennut
    kysyä mitään,
    oli aika opetukselle.
    Jeesus kysyi fariseuksilta:

    "'Mitä arvelette Kristuksesta?
    Kenen poika hän on?'
    He sanoivat hänelle:
    'Daavidin'."
    (Matt 22:42)

    Ja sitten tulee Opettajan
    jatkokysymys:

    "Ja opettaessaan pyhäkössä
    Jeesus puhui edelleen
    ja sanoi:
    'Kuinka kirjanoppineet sanovat,
    että Kristus on Daavidin poika?
    Onhan Daavid itse sanonut
    Pyhässä Hengessä:
    >Herra sanoi minun Herralleni:
    Istu minun oikealle puolelleni,
    kunnes minä panen sinun vihollisesi
    sinun jalkojesi alle.<
    Daavid itse sanoo häntä
    Herraksi;
    kuinka hän sitten on
    hänen poikansa?'
    Ja suuri kansanjoukko
    kuunteli häntä mielellään."
    (Matt 12:35-37)

    Mutta jatkokysymykseen
    fariseukset eivät enää
    osanneet mitään vastata.

    Fariseukset ja kirjanoppineet
    oli lopullisesti vaiennettu.
    Ja nyt Jeesus puhuu kansalle
    suorin sanoin:

    "Ja opettaessaan hän sanoi:
    'Varokaa kirjanoppineita,
    jotka mielellään käyskelevät
    pitkissä vaipoissa
    ja haluavat tervehdyksiä toreilla
    ja etumaisia istuimia synagoogissa
    ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,
    noita,
    jotka syövät leskien huoneet
    ja näön vuoksi
    pitävät pitkiä rukouksia;
    he saavat
    sitä kovemman tuomion'."
    (Mark 12:38-40)

    Ja kohta tulee demonstraatio siitä,
    kuinka taivaassa nähdään
    kirjanoppineiden toiminta
    ja kuinka leskien toiminta.

    "Ja hän istui vastapäätä
    uhriarkkua ja katseli,
    kuinka kansa pani
    rahaa uhriarkkuun.
    Ja monet rikkaat panivat paljon.
    Niin tuli köyhä leski
    ja pani kaksi ropoa,
    yhteensä muutamia pennejä.
    Ja hän kutsui opetuslapsensa
    tykönsä ja sanoi heille:
    'Totisesti minä sanon teille:
    tämä köyhä leski
    pani enemmän kuin kaikki muut,
    jotka panivat uhriarkkuun.
    Sillä he kaikki panivat liiastaan,
    mutta tämä pani puutteestaan
    kaiken, mitä hänellä oli,
    koko elämisensä'."
    (Matt 12:41-44)

    Ja näin Aasin tamman varsalla
    Jerusalemiin ratsastanut
    Jumalan Karitsa oli kohta tekevä.

    Hän oli kohta uhraava kaiken.
    Koko elämisensä.

    Paitsi aikanaan seimeen kapaloidun
    UhriKaritsan
    myös Marian sielun lävitse
    oli miekka käyvä
    niinkuin Simeon oli sanonut
    vauvalle ja äidille:

    Ja Simeon siunasi heitä
    ja sanoi Marialle, hänen äidilleen:
    'Katso,
    tämä on pantu
    lankeemukseksi ja nousemukseksi
    monelle Israelissa
    ja merkiksi, jota vastaan sanotaan
    - ja myös sinun sielusi lävitse
    on miekka käyvä
    että monen sydämen ajatukset
    tulisivat ilmi".
    (Luuk 2:34-35)

    Jo ensimmäiset opetuslapset
    kuulivat Johanneksen sanovan:
    "Katso, Jumalan Karitsa".
    Mutta silti he eivät ymmärtäneet.

    Olihan Kuningasten Kuningas
    tullut Jerusalemiin
    Hoosianna-huutojen kera.
    Temppeli loisti.

    Oli korkea aika selvittää,
    ettei siihen tule jäämään kiveä kiven päälle.
  2. Ylimmäisen papin esittämän
    näkemyksen mukaisesti,
    suuri neuvosto päätyi siihen,
    että Jeesus on vikapää kuolemaan.
    He eivät kuitenkaan voineet
    tuomiota panna täytäntöön.
    Kävivät kuitenkin Jeesukseen käsiksi.
    Kansaa oli paikalla valtavat määrät,
    läheltä ja hyvin kaukaa.
    Kun he näkivät papiston raahaavan miestä,
    niin tietenkin ensiolettamus on,
    että tuo on joku hyvin paha mies.

    "Ja he nousivat, koko joukko,
    ja veivät hänet Pilatuksen eteen."
    (Luuk 23:1)

    Mutta eivät kuitenkaan esittäneet
    syytöksenä sitä,
    millä perusteella hänet tuomitsivat
    eli syytös ei ollutkaan enää se,
    että Hän pilkkaa Jumalaa,
    kun sanoo olevansa Jumalan Poika.

    "Ja he alkoivat syyttää häntä sanoen:
    'Tämän me olemme havainneet
    villitsevän kansaamme,
    kieltävän antamasta veroja keisarille
    ja sanovan itseään Kristukseksi,
    kuninkaaksi".
    (Luuk 23:2)

    Vain kolmas syytös oli
    totuudenmukainen.
    Ja se kiinnosti kovasti Pilatusta.

    "Niin Pilatus kysyi häneltä sanoen:
    'Oletko sinä juutalaisten kuningas?'
    Hän vastasi hänelle ja sanoi:
    'Sinäpä sen sanot'."
    (Luuk 23:3)

    Pilatus näkee Jeesuksen syyttömänä.

    "Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle:
    'En minä löydä mitään syytä
    tässä miehessä'."
    (Luuk 23:4)

    Kun Pilatus saa kuulla Jeesuken
    olevan Galilealainen,
    hän lähettää Jeesuksen
    Herodeksen tykö.
    Herodekselle Jeesus ei puhu.
    Herodes palauttaa Jeesuksen
    Pilatuksen käsiin.

    "Niin Pilatus kutsui kokoon
    ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan
    ja sanoi heille:
    'Te olette tuoneet minulle
    tämän miehen kansan yllyttäjänä;
    ja katso,
    minä olen teidän läsnäollessanne
    häntä tutkinut
    enkä ole havainnut tätä miestä
    syylliseksi mihinkään,
    mistä te häntä syytätte,
    eikä Herodeskaan,
    sillä hän lähetti hänet takaisin meille.
    Ja katso,
    hän ei ole tehnyt mitään,
    mikä ansaitsee kuoleman.
    Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän."
    (Luuk 23:13-16)

    Pilatus raukka yritti
    jotenkin luovia asiasta.

    Ja maaherra puhui heille ja sanoi:
    'Kummanko näistä kahdesta tahdotte,
    että minä teille päästän?'
    Niin he sanoivat:
    'Barabbaan'.
    Pilatus sanoi heille:
    'Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle,
    jota sanotaan Kristukseksi?'
    He sanoivat kaikki:
    'Ristiinnaulittakoon!'
    Niin maaherra sanoi:
    'Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?'
    Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen:
    'Ristiinnaulittakoon!'
    Ja kun Pilatus näki,
    ettei mikään auttanut,
    vaan että meteli yhä yltyi,
    otti hän vettä
    ja pesi kätensä kansan nähden
    ja sanoi:
    'Viaton olen minä
    tämän miehen vereen.
    Katsokaa itse eteenne.'
    Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi:
    'Tulkoon hänen verensä
    meidän päällemme ja meidän lastemme päälle'."
    (Matt 27:21-25)

    Pilatus siis tiesi
    Jeesuksen olevan syytön
    ja Juutalaisten Kuningas.

    Tuomio perustui alunperin
    vain siihen,
    että Jeesu olisi pilkannut Jumalaa
    sanoessaan olevansa Jumalan Poika.

    Ja nyt tämä sama uskonnollinen johto
    kiihotti paikalla olleen kansanjoukon
    huutamaan Barabbasta vapautettavaksi.
    Mutta toki myös monet itkivät Jeesusta.

    "Ja häntä seurasi suuri joukko
    kansaa, myös naisia,
    jotka valittivat ja itkivät häntä."
    (Matt 23:27)

    Kuitenkin on mahdollista,
    että osa siitä joukosta,
    joka oli laulanut Hoosiannaa,
    siinä odotuksessa,
    että Jeesus nyt Messiaana
    ottaa hallintavallan Israelissa,
    pettyivät pahemman kerran,
    kun näkivät Jeesuksen
    lihahyytelöksi ruoskittuna
    ja ristinsä alle lyyhistyneenä.

    Itse asiassa edes Jeesuksen opetuslapset
    eivät ymmärtäneet asioiden kulkua.

    Ja kun naiset sitten Jeesuksen
    ylösnousemuksen jälkeen
    toivat terveiset heille
    niin eivät opetuslapset uskoneet.

    Jeesuksella oli täysi työ
    briiffata opetuslapset
    siihen tehtävään, mikä heille nyt jäi.
    Siis kertoa ilosanoma kaikelle maailmalle.

    Ja edelleen vaikka Sana leviää
    ja sitä vahvistavat ihmeet ja merkit,
    niin monet ihmiset eivät siltikään usko.
  3. Tässä Pääsiäisen
    eli Kristikunnan suurimman juhlan
    aikaan avatussa keskustelussa
    olemme kääntämässä katseemme
    Jeesuksen Ristiin.

    Esinäytös oli se,
    kun Jeesus herätti kuolleista
    neljä päivää haudassa olleen
    Lasaruksen haisevan ruumiin.

    Ja tapahtui sellainen ihme,
    että Lasarus
    käärinliinoihin sidottuna
    lensi ulos haudasta yhtenä pakettina
    Jeesuksen käskyhuudon voimasta.

    Ja kun sitten vähän myöhemmin
    kansa näki Jeesuksen ratsastavan
    aasin varsalla kohti Jerusalemia,
    niin he tajusivat,
    että luvattu Messias on
    ottamassa Kuninkuuden.

    Aasin varsan palvelutehtävän myötä
    Jeesus tuli matkansa määränpäähän
    täyttämään tehtävän,
    jota varten hän oli
    taivaasta maan päälle tullut.

    Mutta murheellinen oli näky,
    jonka Jeesus näki perille tultuaan.

    "Ja hän kulki sisälle
    Jerusalemiin ja meni pyhäkköön;
    ja katseltuaan kaikkea
    hän lähti niiden
    kahdentoista kanssa Betaniaan,
    sillä aika oli jo myöhäinen."
    (Mark 11:11)

    Eikä aamu sitten ollut sen parempi.

    "Kun he seuraavana päivänä
    lähtivät Betaniasta,
    oli hänen nälkä.
    Ja kun hän kaukaa näki
    viikunapuun, jossa oli lehtiä,
    meni hän katsomaan,
    löytäisikö ehkä jotakin siitä;
    mutta tultuaan sen luo
    hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä.
    Sillä silloin ei ollut viikunain aika.
    Niin hän puhui ja sanoi sille:
    'Älköön ikinä enää kukaan
    sinusta hedelmää syökö.'
    Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen."
    (Mark 11:12-14)

    Ja sitten Jeesus tuli
    Isänsä huoneeseen,
    josta oli tehty ryövärien luola.

    "Ja he tulivat Jerusalemiin.
    Ja hän meni pyhäkköön
    ja rupesi ajamaan ulos niitä,
    jotka myivät ja ostivat pyhäkössä,
    ja kaatoi kumoon
    rahanvaihtajain pöydät
    ja kyyhkysten myyjäin istuimet,
    eikä sallinut kenenkään
    kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta.
    Ja hän opetti ja sanoi heille:
    'Eikö ole kirjoitettu:
    Minun huoneeni on kutsuttava
    kaikkien kansojen rukoushuoneeksi?
    Mutta te olette tehneet siitä
    ryövärien luolan'."
    (Mark 11:15-17)

    Ja tämän kuuli nyt
    myös uskonnollinen johto,
    ja se halusi tappaa Jeesuksen.

    Ongelmana oli vain kansa,
    joka uskoi Jeesuksen olevan Messias.

    "Ja ylipapit ja kirjanoppineet
    kuulivat sen
    ja miettivät,
    kuinka saisivat hänet surmatuksi;
    sillä he pelkäsivät häntä,
    koska kaikki kansa oli
    hämmästyksissään
    hänen opetuksestansa."
    (Mark 11:18)

    Mutta tosiasiassa
    kuolema kohtasi Viikunapuuta
    eli uskontoa,
    jota ylipapit ja kirjanoppineet
    halusivat pitää yllä.

    "Illan tultua he menivät
    kaupungin ulkopuolelle.
    Ja kun he varhain aamulla
    kulkivat ohi,
    näkivät he viikunapuun
    kuivettuneen juuria myöten.
    Silloin Pietari muisti
    Jeesuksen sanat
    ja sanoi hänelle:
    'rabbi, katso,
    viikunapuu, jonka sinä kirosit,
    on kuivettunut'.
    Jeesus vastasi ja sanoi heille:
    'Pitäkää usko Jumalaan'."
    (Mark 11:19-22)

    Viikunapuu eli
    uskonnollinen järjestelmä
    oli kuivettunut.
    Se ei enää koskaan
    antaisi hedelmää.

    Mutta toisin on
    Viinipuun kanssa.
    Jeesus puhui sitten
    Viinitarhureille:

    "Mies istutti viinitarhan
    ja teki aidan sen ympärille
    ja kaivoi viinikuurnan
    ja rakensi tornin;
    ja hän vuokrasi sen viinitarhureille
    ja matkusti muille maille.
    Ja kun aika tuli,
    lähetti hän palvelijan
    viinitarhurien luo
    perimään tarhureilta
    viinitarhan hedelmiä.
    Mutta he ottivat hänet kiinni,
    pieksivät ja lähettivät
    tyhjin käsin pois.
    Ja vielä hän lähetti
    heidän luoksensa
    toisen palvelijan.
    Ja häntä he löivät päähän
    ja häpäisivät.
    Ja hän lähetti vielä toisen,
    ja sen he tappoivat;
    ja samoin useita muita:
    toisia he pieksivät,
    toisia tappoivat.
    Vielä hänellä oli
    ainoa rakas poikansa.
    Hänet hän lähetti viimeiseksi
    heidän luoksensa sanoen:
    'Kavahtavat kaiketi minun poikaani'.
    Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen:
    'Tämä on perillinen;
    tulkaa, tappakaamme hänet,
    niin perintö jää meille.'
    Ja he ottivat hänet kiinni,
    tappoivat
    ja heittivät hänet ulos viinitarhasta.
    Mitä nyt viinitarhan herra
    on tekevä?
    Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit
    ja antaa viinitarhan muille.
    Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta:
    'Se kivi,
    jonka rakentajat hylkäsivät,
    on tullut kulmakiveksi;
    Herralta tämä on tullut
    ja on ihmeellinen
    meidän silmissämme?'
    Silloin he olisivat tahtoneet
    ottaa hänet kiinni,
    mutta pelkäsivät kansaa;
    sillä he ymmärsivät,
    että hän oli puhunut
    tämän vertauksen heistä.
    Ja he jättivät hänet ja menivät pois."
    (Mark 12:1-12)

    He vihasivat Jeesusta.
    mutta eivät pelänneet Häntä.
    He pelkäsivät kansaa.

    Heidän ainoa toivonsa
    ongelman ratkaisemiseksi,
    oli yrittää saada
    Jeesus sanomaan
    jotain sellaista,
    josta voisivat Häntä syyttää
    ja sitten tuomita.

    Lopulta ylimmäinen pappi lataa:

    "Minä vannotan sinua
    elävän Jumalan kautta,
    että sanot meille,
    oletko sinä Kristus,
    Jumalan Poika".
    (Matt 26:63)

    Ja Jeesus räjäyttää:

    "Sinäpä sen sanoit.
    Mutta minä sanon teille:
    tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan
    istuvan Voiman oikealla puolella
    ja tulevan taivaan pilvien päällä."
    (Matt 26:64)

    Ylimmäinen pappi repäisee:

    "Hän on pilkannut Jumalaa.
    Mitä me enää
    todistajia tarvitsemme?
    Katso,
    nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa.
    Miten teistä on?'
    He vastasivat sanoen:
    'Hän on vikaapää kuolemaan'."
    (Matt 26:65-66)
  4. >>Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli Jumalan suunnitelma <<

    Kun Isä ja Poika
    jo ennen maailman perustamista
    kävivät kaikki asiat ja mahdollisuudet läpi,
    niin päätettiin, että Poika on se,
    joka lunastaa ihmisen,
    jos ihminen lankeaa pois
    Jumalan yhteydestä.

    Poika on tämän projektin pää.
    Ihminen on luotu Poikaa varten
    - Hänen yhteyteensä.

    "Sillä minä kiivailen teidän puolestanne
    Jumalan kiivaudella;
    minähän olen kihlannut teidät miehelle,
    yhdelle ainoalle,
    asettaakseni Kristuksen eteen
    puhtaan neitsyen"
    (2 Kor 11:2)

    Raamattu paljastaa aika paljon asioita siitä,
    mitä Poika teki jo muinaisina aikoina.

    Ja esimerkiksi siitä,
    mitä luomansa ihmislapsi Hänelle merkitsi.

    Itse asiassa Jumalan Poika oli olemassa
    jo ennen kuin mitään oli luotu.

    Hän on siis ikuisuudesta asti ollut olemassa.
    Mutta ihmiseksi Hän tuli vasta
    kaksi tuhatta vuotta sitten.

    "sinä, Beetlehem Efrata,
    joka olet vähäinen
    olemaan Juudan sukujen joukossa,
    sinusta minulle tulee se,
    joka on oleva hallitsija Israelissa,
    jonka alkuperä on muinaisuudesta,
    iankaikkisista ajoista."
    (Miika 5:1)

    Jumalan Poika oli siis olemassa
    jo ennen maailman perustamista.

    "kaikki on luotu
    hänen kauttansa ja häneen"
    (Kol 1:16)

    Sinutkin on luotu Häntä varten
    eli tarkoitettu Hänen yhteyteensä.

    Jo ennenkuin Jumala perusti maailman,
    Hän oli tietoinen siitä, että voi käydä niin,
    että synti tulee sotkemaan asioita.

    Ja tähän Jumala (Elohim=Valtiaat)
    oli varautunut pelastussuunnitelmalla,
    johon sisältyi Hänen Poikansa lähettäminen
    Pelastajaksi maailmaan.

    "Hän, joka on meidät pelastanut
    ja kutsunut pyhällä kutsumuksella,
    ei meidän tekojemme mukaan,
    vaan oman aivoituksensa
    ja armonsa mukaan,
    joka meille on annettu
    Kristuksessa Jeesuksessa
    ennen ikuisia aikoja"
    (2 Tim 1:9)

    Tuohon pelastussuunnitelmaan kuului,
    että Ainokainen Poika Isän rinnalta
    tulee maailmaan syntyen ihmiseksi.

    Näin Jumalan Pojasta
    tuli myös Ihmisen Poika.

    Nyt Hän oli paitsi Jumala myös Ihminen.
    Ja niin Hän oli kelvollinen sukulunastaja.

    Maa,
    jonka Jumala antoi Aadamin hallittavaksi,
    joutui paholaisen hallintaan
    syntivelan tähden,
    jota Aadam ei pystynyt maksamaan.
    Paholainen sanoikin Jeesukselle:

    "Sinulle minä annan
    jaiken tämän valtapiirin ja sen loiston,
    sillä minun haltuuni se on annettu,
    ja minä annan sen, kenelle tahdon."
    (Luuk 4:6)

    Jeesus oli siis tullut lihaksi,
    jotta olisi kelvollinen sukulunastaja,
    mutta nyt paholainen tarjosi
    helppoa tietä maan hallitsijaksi.

    Mutta Jeesus valitsi toisen tien,
    ja maksoi ristillä omalla verellään
    lunastushinnan kaikesta.

    Ja tuon ostohinnan perusteella
    Hän on oikeutettu lunastamaan
    kaiken paholaisen valtaan joutuneen.
  5. Viestini ja koko tämä keskustelu
    on pyhitetty sille asialle,
    että Jeesus ristiinnaulittiin.

    Mitä Jeesuksen ristiinnaulitseminen
    Sinulle merkitsee?

    Mutta kysymykseesi.
    Jokainen ihminen kokee
    ruumiillisen kuoleman.

    Jeesus ei kuitenkaan sitä olisi kokenut,
    koska ei ollut
    Ensimmäisen Aadamin jälkeläinen
    vaan oli Viimeinen Aadam.

    "Sentähden Isä minua rakastaa,
    koska minä annan henkeni,
    että minä sen jälleen ottaisin.
    Ei kukaan sitä minulta ota,
    vaan minä annan sen itsestäni.
    Minulla on valta antaa se,
    ja minulla on valta ottaa se jälleen;
    sen käskyn minä olen saanut Isältäni."
    (Joh 10:17-18)

    Jeesus siis antoi henkensä.
    Sitä ei ihminen voi tehdä.

    Niinpä kun sadanpäämies näki,
    miten Jeesus antoi henkensä,
    niin hän vakuuttui siitä,
    että tämä oli Jumalan Poika.

    "Mutta kun sadanpäämies,
    joka seisoi häntä vastapäätä,
    näki hänen näin antavan henkensä,
    sanoi hän:
    'Totisesti
    tämä ihminen oli Jumalan Poika'."
    (Mark 15:39)

    Jeesus siis antoi henkensä Isän käsiin,
    ja se voimallistettiin heti välittömästi.

    "joka tosin kuoletettiin lihassa,
    mutta tehtiin eläväksi hengessä"
    (1 Piet 3:18)

    Siis Jeesus oli vielä ruumiillisesti kuollut,
    kun Hänen Henkensä voimallistettiin.

    Ja Hengessä Hän meni välittömästi
    tuonelaan ja julisti juuri saamansa voiton,
    ja otti avaimet tuonelalta ja kuolemalta.

    Siis Jeesus ei olisi koskaan kuollut,
    jos ei Hän olisi antanut henkeään.

    Mutta me Aadamin jälkeläiset
    kuolemme jokainen ruumiillisesti.

    Ja koemme myös jokainen
    ruumiin ylösnousemisen
    Viimeisen Aadamin tähden.

    Elia ja Eenok eivät vielä
    ole kokeneet ruumiillista kuolemaa,
    mutta tulevat sen kokemaan,
    kun täyttävät ensin tehtävänsä maan päällä.

    He ovat Ilmestyskirjan
    kaksi säkkipukuista todistajaa,
    jotka kokevat ruumiillisen kuoleman
    tehtävänsä suoritettuaan.

    Ja sitten 3½ päivän kuluttua
    kokevat ruumiin ylösnousemisen
    ja myös ylösoton.

    Kristuksen Morsian
    on kokenut ylösoton
    3½ vuotta aiemmin.

    Vanha Liiton pyhät kokevat
    vastaavaa 3½ vuotta myöhemmin.

    Ja näistä kahdesta 3½ vuoden puoliskosta
    muodostuu Danielin kirjan mainitsema
    viimeinen vuosiviikko eli 7 vuoden aikajakso.
  6. Keskustelun aiheena on
    Jeesuksen ristiinnaulitseminen.

    Tätä varten Jeesus oli tullut taivaasta
    Isän rinnalta/helmasta/povesta
    maan päälle
    pienen pieneksi ihmisen aluksi
    neitsyen kohtuun.

    Hän vaelluksensa maan päällä
    alkoi samaan tapaan kuin
    kaikkien uhrikaritsoiden elämä alkoi
    eli siten,
    että Hänet kapaloitiin seimeen.

    Ja nyt 33½ vuotta myöhemmin
    Pääsiäisen aikaan
    Hänet uhrattaisiin Jumalan Karitsana.

    Tämä uhraaminen alkoi niin,
    että Jeesus ratsasti aasinvarsalla Jerusalemiin.

    "Mutta tämä tapahtui,
    että kävisi toteen,
    mikä on puhuttu profeetan kautta,
    joka sanoo:
    'Sanokaa tytär Siionille:
    Katso,
    sinun kuninkaasi tulee sinulle
    hiljaisena ja ratsastaen aasilla,
    ikeenalaisen aasin varsalla'."
    (Matt 21:4-5)

    Ihmiset heittivät
    viittansa Jeesuksen eteen,
    ja ne, joilla ei ollut viittaa,
    heittivät palmunlehviä tielle.
    Jeesus otettiin siis vastaan
    Israelin Kuninkaana.

    Vanhan Testamentin puolella
    on esimerkki tästä:

    "Niin ja niin hän puhui minulle
    ja sanoi:
    'Näin sanoo Herra:
    Minä olen voidellut sinut
    Israelin kuninkaaksi.'
    Silloin he ottivat kiiruusti
    kukin vaatteensa
    ja panivat ne hänen allensa
    paljaille portaille;
    ja he puhalsivat pasunaan
    ja huusivat:
    'Jeehu on tullut kuninkaaksi'."
    (2 Kun 9:12-13)

    Hoosianna-huuto
    hyvin vapaasti ilmaisten
    olisi suomalaisittain
    Eläköön-huuto.
    Siis kunnianosoitus
    esimerkiksi kuninkaalle.

    Alkuperäinen heprean sana
    muodostuu kahdesta sanasta.
    Ensimmäinen osa on käskymuoto
    sanasta 'jasa' eli 'pelastus'

    Jasa on itse asiassa Jeesus.
    Nimi Jeesus
    tarkoittaa juuri pelastusta.
    Jeesus = Jahve pelastaa

    Tämä nimi oli enkelin käskystä
    annettava Hänelle, koska ...

    "hän pelastaa kansansa"
    (Matt 1:21)

    Ja tämä pelastusteko oli nyt
    hyvin lähellä.
    Ja tätä varten Jeesus
    ratsasti aasinvarsalla Jerusalemiin
    Vanhan Testamentin
    ennustuksen mukaisesti.
    Ja kansa huusi
    pelastusta rukoillen:

    PELASTA NYT !

    "Ja kansanjoukot,
    jotka kulkivat hänen edellään
    ja jotka seurasivat,
    huusivat sanoen:
    'Hoosianna Daavidin pojalle!
    Siunattu olkoon hän,
    joka tulee Herran nimeen.
    Hoosianna korkeuksissa!"
    (Matt 21:9)

    Pääsiäinen oli ovella.
    Se merkitsi sitä,
    että Jerusalem oli tulvillaan
    Israelin kansalaisia
    myös muualta kuin Israelista.

    He olivat tulleet Pääsiäisjuhlille.
    He tiesivät, mitä seremonioita siihen kuuluu.

    Mutta sitten tapahtuu jotakin
    yliluonnollista ja täysin yllättävää.

    He tajuavat,
    että aasinvarsalla ratsastava mies
    on Daavidin Poika.

    Ja ymmärtävät,
    että he ovatkin todistamassa
    Messias-lupauksen täyttymystä.

    Ja niin he alkavat laulaa
    niitä psalmeja (Ps 113-118),
    joita pääsiäisen aikaan
    laulettiin Jerusalemissa.

    "Herralta tämä on tullut;
    se on ihmeellistä
    meidän silmissämme.
    Tämä on se päivä,
    jonka Herra on tehnyt;
    riemuitkaamme
    ja iloitkaamme siitä.
    Oi Herra, auta,
    oi Herra, anna menestys!
    Siunattu olkoon hän,
    joka tulee Herran nimeen;
    me siunaamme teitä
    Herran huoneesta."
    (Ps 118:23-26)

    He ovatkin tässä ja nyt
    ottamassa vastaan
    Messias-kuningastaan:
    "Siunattu olkoon hän,
    joka tulee Herran nimeen".

    Tuossa Psalmissa,
    joka heitä innoitti,
    on myös tuo Hoosianna.

    הוֹשִׁ֘יעָ֥ה = pelasta
    נָּ֑א = nyt

    Israelin kansan
    Messiasodotus oli täyttynyt.

    He ymmärsivät,
    että nyt Messias
    perustaa Valtakuntansa.

    "Ja ne, jotka kulkivat edellä,
    ja jotka seurasivat, huusivat:
    'Hoosianna,
    siunattu olkoon hän,
    joka tulee Herran nimeen!
    Siunattu olkoon
    isämme Daavidin valtakunta,
    joka tulee.
    Hoosianna korkeuksissa!'"
    (Mark 11:9-10)

    Se, mitä tapahtui,
    ei jäänyt epäselväksi
    uskonnolliselta johdolta,
    joka oli kauhuissaan.
    Kansa oli ottamassa
    Jeesuksen vastaan
    luvattuna Messiaskuninkaanaan.

    "kun suuri kansanjoukko,
    joka oli saapunut juhlille, kuuli,
    että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin,
    ottivat he palmupuiden oksia
    ja menivät häntä vastaan
    ja huusivat:
    'Hoosianna,
    siunattu olkoon hän,
    joka tulee Herran nimeen,
    Israelin kuningas!'"
    (Joh 12:12-13)

    Kun uskonnollinen johto
    ei itse voinut tilanteelle mitään,
    he pyysivät Jeesusta
    kieltämään tuollaisen huutamisen.

    "'Siunattu olkoon hän,
    joka tulee,
    Kuningas Herran nimessä;
    rauha taivaassa
    ja kunnia korkeuksissa!'
    Ja muutamat fariseukset
    kansanjoukosta sanoivat hänelle:
    'Opettaja,
    nuhtele opetuslapsiasi.'
    Mutta hän vastasi ja sanoi:
    'Minä sanon teille:
    jos nämä olisivat vaiti,
    niin kivet huutaisivat.'"
    (Luuk 19:38-40)

    Tämä kuninkaallinen saapuminen
    alkoi Betaniasta,
    jossa Jeesus oli herättänyt
    Lasaruksen kuolleista.
    Ja niin kaikki kansa
    halusi nähdä Jeesuksen
    ja kuolleista heränneen Lasaruksen.

    "Silloin suuri joukko juutalaisia
    sai tietää, että hän oli siellä;
    ja he menivät sinne,
    ei ainoastaan Jeesuksen tähden,
    vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen,
    jonka hän oli herättänyt kuolleista."
    (Joh 12:9)

    Uskonnollinen johto
    ei kuitenkaan
    ollut ollenkaan innoissaan
    kuolleen herättämisestä.

    "Mutta ylipapit päättivät
    tappaa Lasaruksenkin,
    koska monet juutalaiset
    hänen tähtensä menivät sinne
    ja uskoivat Jeesukseen."
    (Joh 12:10-11)

    Mutta Herra ei tarvinnut
    uskonnollista johtoa.

    Hänelle riitti aasi
    ja aasinvarsa.
  7. Mielessäsi on Ilmestyskirjasta
    tämä kohta:

    "Ja kun ne tuhat vuotta
    ovat loppuun kuluneet,
    päästetään saatana vankeudestaan,
    ja hän lähtee villitsemään
    maan neljällä kulmalla olevia kansoja,
    Googia ja Maagogia,
    kootakseen heidät sotaan,
    ja niiden luku on kuin meren hiekka.
    Ja he nousevat yli maan avaruuden
    ja piirittävät pyhien leirin
    ja sen rakastetun kaupungin.
    Mutta tuli lankeaa taivaasta
    ja kuluttaa heidät.
    Ja perkele,
    heidän villitsijänsä,
    heitetään tuli- ja tulikivijärveen,
    jossa myös peto ja väärä profeetta ovat,
    ja heitä vaivataan yöt päivät,
    aina ja iankaikkisesti."
    (Ilm 20:7-10)

    Takana on Messiaan
    1000 vuotta kestänyt Valtakunta
    tämän maan päällä,
    jonka aikana Israelista käsin
    on julistettu Valtakunnan evankeliumi
    kaikkeen maailmaan.

    Taivaallinen Jerusalem on tuolloin
    maanpäällisen Jerusalemin yllä.

    Jeesus ja Hänen vihitty Morsiamensa,
    joka on silloin siis Karitsan Vaimo,
    asuvat tuossa taivaallisessa Jerusalemissa
    ja hoitavat tehtäviään sieltä käsin.

    Sitten paholainen päästetään
    syvyyden kuilusta.
    Ja se ei ole muuttunut miksikään
    1000 vuoden aikana,
    vaan lähtee villitsemään
    maan päällä asuvia kansoja.

    Ja nämä hyökkäävät tuota
    maanpäällisen Jerusalemin yläpuolella
    olevaa taivaallista Jerusalemia vastaan.
    Ja tietenkin häviävät hyökkäyssotansa.

    Mutta nämä tulessa tuhoutuneet ruumiit
    kokevat ruumiin ylösnousemisen.
    Eli teksti jatkuu näin:

    "Ja minä näin suuren,
    valkean valtaistuimen
    ja sillä istuvaisen,
    jonka kasvoja
    maa ja taivas pakenivat,
    eikä niille sijaa löytynyt.
    Ja minä näin kuolleet,
    suuret ja pienet,
    seisomassa valtaistuimen edessä,
    ja kirjat avattiin;
    ja avattiin toinen kirja,
    joka on elämän kirja;
    ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
    mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
    tekojensa mukaan.
    Ja meri antoi ne kuolleet,
    jotka siinä olivat,
    ja Kuolema ja Tuonela
    antoivat ne kuolleet,
    jotka niissä olivat,
    ja heidät tuomittiin,
    kukin tekojensa mukaan."
    (Ilm 20:11-13)

    Ja nämä kaikki tuomittavat
    päätyvät tulijärveen.

    "Ja Kuolema ja Tuonela
    heitettiin tuliseen järveen.
    Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
    Ja joka ei ollut
    elämän kirjaan kirjoitettu,
    se heitettiin tuliseen järveen."
    (Ilm 20:14-15)

    Tuo tuomio on siis vain sitä varten,
    että varmistetaan,
    että tuomittavan nimeä
    ei todellakaan enää löydy
    Elämän kirjasta,
    vaan se on sieltä pyyhitty pois.

    Siis on ruumiin ylösnousemus
    niin vanhurskaille
    kuin väärillekin.
    Loppusijoituspaikka vaan on eri.

    "Ja minä näin
    uuden taivaan ja uuden maan;
    sillä ensimmäinen taivas
    ja ensimmäinen maa
    ovat kadonneet,
    eikä merta enää ole.
    Ja pyhän kaupungin,
    uuden Jerusalemin,
    minä näin laskeutuvan
    alas taivaasta Jumalan tyköä,
    valmistettuna niinkuin morsian,
    miehellensä kaunistettu.
    Ja minä kuulin suuren äänen
    valtaistuimelta sanovan:
    'Katso,
    Jumalan maja ihmisten keskellä!
    Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
    ja he ovat hänen kansansa,
    ja Jumala itse on oleva
    heidän kanssaan,
    heidän Jumalansa;
    ja hän on pyyhkivä pois
    kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
    eikä kuolemaa ole enää oleva,
    eikä murhetta
    eikä parkua
    eikä kipua
    ole enää oleva,
    sillä kaikki entinen on mennyt.'
    Ja valtaistuimella istuva sanoi:
    'Katso, uudeksi minä teen kaikki'.
    Ja hän sanoi:
    'Kirjoita,
    sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet'.
    Ja hän sanoi minulle:
    'Se on tapahtunut.
    Minä olen A ja O,
    alku ja loppu.
    Minä annan janoavalle
    elämän veden lähteestä lahjaksi.
    Joka voittaa,
    on tämän perivä,
    ja minä olen oleva hänen Jumalansa,
    ja hän on oleva minun poikani.
    Mutta
    pelkurien ja epäuskoisten
    ja saastaisten ja murhaajien
    ja huorintekijäin ja velhojen
    ja epäjumalanpalvelijain
    ja kaikkien valhettelijain osa
    on oleva siinä järvessä,
    joka tulta ja tulikiveä palaa;
    tämä on toinen kuolema'."
    (Ilm 21:1-8)

    Kyyneleet,
    jotka silmistämme pyyhitään,
    aiheutuvat siitä tuskasta,
    kun katseemme kohtaavat
    niiden rakkaittemme katseet,
    jotka päätyvät tulijärveen,
    kun eivät ottaneet vastaan
    ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.

    Enkö sittenkään kertonut Jeesuksesta
    ja Hänen ristinkuolemastaan
    riittävän selvästi ja rakkaudellisesti.

    Häpesinkö evankeliumia.
    Puhuinko kohtaamisissamme
    jotain tarpeettomia sanoja
    enkä kirkastanut Jeesuksen ristiä.

    "Sillä minä olin päättänyt olla
    teidän tykönänne
    tuntematta mitään muuta
    paitsi Jeesuksen Kristuksen,
    ja hänet ristiinnaulittuna."
    (1 Kor 2:2)

    Voi kunpa jo vihdoin voisimme
    aloittaa keskustelun
    Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta.

    Niin ettei Sana rististä
    jää lukijan mieleen hullutuksena,
    vaan Jumalan Voimana.
  8. Katsotaanpa tuota jaetta
    suoraan alkutekstistä.

    Siinä puhutaan
    kahdesta ihmisryhmästä
    jotka ilmaistaan
    samassa taivutusmuodossa.

    1
    ἀπολλυμένοις
    apollymenois

    2
    σῳζομένοις
    sōzomenois

    Pohjana on verbit

    1
    kadottaa

    2
    pelastaa

    Näistä verbeistä alkutekstissä
    on nyt siis yksi ja sama muoto
    eli
    pass. prees. part. m. mon. dat.

    Joten nämä ihmisryhmät
    tulisi molemmat myös kääntää
    tuossa muodossa.

    Sanan tulee päättyä datiivissa
    - lle

    Sanan tulee olla monikossa
    - ille

    Sanan tulee olla partisiippi
    - ville

    Sanan tulee olla passiivissa
    eli tekijää ei mainita.
    Ja silloin jää vain vaihtoehdot

    1
    katoaville

    2
    pelastuville

    Ja mitä näistä sanotaan.

    Sillä
    Sana Ristin
    1
    todellakin
    katoaville
    hulluus
    on
    2
    kuitenkin
    pelastuville
    meille
    voima Jumalan
    on

    On siis kaksi ryhmää.
    Toinen muodostuu niistä,
    jotka eivät ole Jeesuksen lampaita.
    Toinen muodostuu niistä,
    jotka ovat Jeesuksen lampaita.

    Ja Jeesuksen lampaat
    kuulevat Hänen äänensä
    ja seuraavat Häntä.

    Heille Jeesus antaa
    iankaikkisen elämän.
    Eikä yksikään heistä huku.

    Tuo hukkuminen ilmaistaan
    samalla verbillä,
    josta muodostui edellä
    ensin mainittu ryhmä,
    jotka pitävät Sanaa rististä hullutuksena.

    "Mutta te ette usko,
    sillä te ette ole minun lampaitani.
    Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua.
    Ja minä annan heille
    iankaikkisen elämän,
    ja he eivät ikinä huku,
    eikä kukaan ryöstä heitä
    minun kädestäni."
    (Joh 10:26-28)

    Toiset ovat pelastuksessa
    eli Jeesuksessa
    eli Pelastuksen arkissa
    eivätkä huku.

    Toiset ovat sen ulkopuolella,
    vaikka heille oli 120 vuotta
    julistettu pelastuksen evankeliumia,
    jota kukaan ei uskonut,
    vaan pitivät sitä hullutuksena,
    koska maan päälle ei ollut
    vielä koskaan satanut vettä.

    Edelleen Sana rististä on hullutus.
    Ja se on asia,
    joka saa paholaisen aina takajaloilleen.
    Se ei sitten millään sallisi keskustelua
    Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta.

    Se ei kestä puhetta Jeesuksen rististä
    ja sitä pitkin maahan vuotaneesta verestä,
    josta tuli se maapiki,
    jolla Pelastuksen arkki on peitetty
    sisältä ja päältä.
    Ja siksi tuossa Pelastuksessa olevat
    eivät huku.

    Jeesus on tuo Pelastuksen arkki.
    Hänen verensä estää sitä hukkumasta.
    Ja Hän on tuon arkin ovi.

    "Minä olen ovi;
    jos joku minun kauttani menee sisälle,
    niin hän pelastuu"
    (Joh 10:9)

    Kun tämä on tapahtunut,
    niin me olemme sisällä Pelastuksessa.
    Olemme Jeesuksen lampaita.
    Me tunnistamme Hänen äänensä,
    ja Hän johdattaa meitä.

    "Minä olen se hyvä paimen,
    ja minä tunnen omani,
    ja minun omani tuntevat minut"
    (Joh 10:14)
  9. "Sillä myös Kristus
    kärsi kerran kuoleman syntien tähden,
    vanhurskas vääräin puolesta,
    johdattaaksensa meidät Jumalan tykö;
    hän, joka tosin kuoletettiin lihassa,
    mutta tehtiin eläväksi hengessä,
    jossa hän myös meni pois
    ja saarnasi vankeudessa oleville hengille"
    (1 Piet 3:18-19)

    Tämä tapahtui välittömästi
    kun Jeesus antoi Henkensä Isän käsiin.

    Tuo saarna on oikeammin
    julistus/kuulutus ristin voitosta,
    jolla Hän otti avaimet
    tuonelalta ja kuolemalta,
    ja vei sitten koko Aabrahamin helman
    Jumalan Paratiisiin,
    jossa olivat sitten valmiit
    ottamaan vastaan ristin ryövärin,
    jonka uskovaksi tulleena
    enkelit veivät vanhan tavan mukaan
    heti kuoltuaan Aabrahamin helmaan,
    mutta se sijaitsi nyt siis
    Jumalan Paratiisissa
    kolmannessa taivaassa,
    eikä enää tuonelassa
    maan uumenissa.

    Mutta tämä ei ollut nyt enää pointtini
    vaan nyt halusin siirtyä vihdoin
    eteenpäin tässä keskustelussa.

    Nyt halusin siirtyä siihen tosiasiaan,
    että Jeesuksen ristiinnaulitseminen
    merkitsee jakolinjaa ihmiskunnalle.

    Ne, joilla on uskonsuhde Jeesukseen,
    ovat myös itse ristiinnaulittuja.

    "Ja ne,
    jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat,
    ovat ristiinnaulinneet lihansa
    himoineen ja haluineen."
    (Gal 5:24)

    Meidät on upotettu
    Jeesuksen kuolemaan.

    "Minä olen
    Kristuksen kanssa
    ristiinnaulittu"
    (Gal 2:19)

    Ja tämä merkitsee sitä,
    että me olemme jo kuolleet
    ja haudatut Kristuksen kanssa,
    ja elämme nyt Hänen ylösnousemisvoimassaan.

    "ja minä elän,
    en enää minä,
    vaan Kristus elää minussa;
    ja minkä nyt elän lihassa,
    sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
    hänen,
    joka on rakastanut minua
    ja antanut itsensä minun edestäni."
    (Gal 2:20)

    Ja silloin me olemme kuolleet maailmalla
    ja maailma meille.

    "Mutta pois se minusta,
    että minä muusta kerskaisin kuin
    meidän Herramme
    Jeesuksen Kristuksen rististä,
    jonka kautta
    maailma on ristiinnaulittu minulle,
    ja minä maailmalle!"
    (Gal 6:14)

    Mutta kaikki eivät ole yhtä Kristuksen kanssa.

    "Jotka lihan vallassa ovat,
    ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
    Mutta te ette ole lihan vallassa,
    vaan Hengen,
    jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
    Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
    se ei ole hänen omansa."
    (Room 8:8-9)