Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

304

Kommenttia

11756

  1. "kuinka te epäjumalista
    käännyitte Jumalan tykö,
    palvelemaan elävää ja totista Jumalaa
    ja odottamaan taivaista
    hänen Poikaansa,
    jonka hän on herättänyt kuolleista,
    Jeesusta,
    joka pelastaa meidät
    tulevasta vihasta."
    (1 Tess 1:9-10)

    Olemme nyt Raamattuun tallennettujen
    Paavalin tekstien varhaisimmilla riveillä.

    Tuossa vaiheessa Paavali odotti vielä
    seurakunnan tempauksen tapahtuvan
    jo hänen elinaikanaan.

    Kr92 kääntää:
    "pelastaa meidät tulevalta vihalta"

    Siis Paavalin odotus oli,
    että Jeesus tulee pian noutamaan omansa,
    jolloin he eivät ole mukana
    siinä ahdistuksessa,
    joka kohtaa Israelia siten kuin
    Jeesus oli sanonut viitaten
    siihen hävitykseen,
    jonka Roomalaiset toteuttivat:

    "Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä
    ja meni pois;
    ja hänen opetuslapsensa
    tulivat hänen tykönsä
    näyttämään hänelle
    pyhäkön rakennuksia.
    Niin hän vastasi ja sanoi heille:
    'Ettekö näe näitä kaikkia?
    Totisesti minä sanon teille:
    tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle,
    maahan jaottamatta'."
    (Matt 24:1-2)

    Mutta sitten Jeesus oli
    ilmoittanut Paavalille
    päivityksen siitä,
    miten asiat tulevat menemään.

    Ja myöhemmin Jeesus ilmoitti
    tarkoin Johannekselle siitä,
    mitä tulee tapahtumaan.

    Ja nyt Sinä pohdiskelet sitä,
    tapahtuisiko seurakunnan tempaus
    vasta Ilmestyskirjan loppusivuilla.

    Kyllä ja Ei.

    Nimittäin Ilmestyskirja on
    monikerroksinen.

    Samoinkuin koko Raamattu.
    Raamattu on Alusta Aameneen saakka
    ilmoitusta Jeesuksesta Kristuksesta,
    joka Ilmestyskirjassa
    sanoo olevana Alku ja Aamen.

    Samin Ilmestyskirja on
    alusta aameneen saakka
    tällaista salattua ilmoitusta
    Kristuksen Morsiamen vaiheista.
    Ja voimme sen sivuilta lukea
    ihan loppupuolelle saakka
    jo toteutunutta seurakunnan historiaa.

    Mutta absoluuttisena suorana ilmoituksena
    se jakautuu kolmeen osaan:

    "Kirjoita siis,
    mitä olet nähnyt
    ja
    mikä nyt on
    ja
    mitä tämän jälkeen on tapahtuva."
    (Ilm 1:19)

    Siis Ilmestyskirja muodostuu
    seuraavista kolmesta tallennuksesta:

    Mitä Johannes oli nähnyt,
    kun näki Jeesuksen.
    (Ilm 1)

    Mikä nyt on
    eli seurakunnan aikakausi.
    (Ilm 2-3)

    Mitä tämän jälkeen on tapahtuva.
    Seurakunnan aikakauden jälkeinen aika.
    (Ilm 4- )

    Tämä viimeinen kuvaus
    alkaa tilannekuvauksella taivaasta
    jossa Jumalan valtaistuimen edessä
    seurakunta ylistää Jumalaa ja Karitsaa.

    Sitten sen jälkeen alkaa
    kuvaus maanpäällisistä tapahtumista
    seurakunnan tempauksen jälkeen.
  2. Ihmiskunta jakaantuu kolmeen osaan:

    Israel
    Pakanakansat
    Seurakunta

    Ensimmäisenä näyttämöltä poistuu
    viimeksi mainittu eli seurakunta.

    Se joutuu myös ensimmäisenä tuomiolle.
    Seurakunta temmataan tuuliin ja pilviin
    ja tuomitaan
    Kristuksen palkintotuomioistuimen
    edessä.

    Tähän tuomioon osallisista
    ei kukaan saa kadotustuomiota,
    mutta jotkut jäävät vaille
    voittopalkintoa ja kruunua.

    Maan päälle jäävät silloin vielä
    Israel ja pakanakansat,
    mutta yhtään uudestisyntynyttä
    Jeesukseen uskovaa
    kummastakaan joukosta
    ei maan päällä tässä vaiheessa enää ole.

    Noin seitsemän vuotta myöhemmin
    Jeesus tulee takaisin maan päälle
    vihityn Morsiamensa eli Vaimonsa kanssa.

    Jeesus perustaa tuhat vuotta kestävän Valtakuntansa maan päälle.

    Tuosta Valtakunnasta
    pahat otetaan pois
    - vanhurskaat jätetään siihen.

    Me löydämme Raamatusta myös kriteerit
    niin Israelilaisten
    kuin pakanakansojen osalta,
    miten tuo pahuus tai vanhurskaus ilmenee.

    Ja tuon perusteella
    toiset otetaan ja toiset jätetään
    - siis otetaan pois
    tuosta Valtakunnasta
    tai sitten jätetään siihen.

    Tuomion kohteena
    Jeesuksen tullessa takaisin maan päälle
    ovat sekä Israel että pakanakansat.

    Tämä tuomio tapahtuu maan päällä.
    Kaikki siihen osalliset
    ovat tuomiohetkellä vielä elossa,
    eikä heillä siis vielä ole
    ylösnousemusruumista.

    Mutta kokonaan kolmas asia
    on viimeinen tuomio.

    Se tapahtuu taivaassa
    Jumalan Valtaistuimen edessä,
    ja silloin kuolleet tuomitaan.

    Ja tuo ilmaisu kuolleet tuossa yhteydessä
    ei tarkoita ruumiillisesti kuolleita,
    vaika he sitäkin ovat olleet,
    sillä ennen tuota tuomiota
    kaikki ovat kokeneet ruumiinylösnousemisen.
  3. Jaakob kirjoittaa uskoville.
    Jokaisella uskovalla
    on Jeesuksen usko.
    Siitä me elämme.
    Uskosta,
    jonka Jeesus vaikuttaa.

    Mutta me emme vaikuta
    maailmassa niinkuin pitäisi,
    jos uskomme ei saa aikaiseksi tekoja
    vaan pysyy
    toimettomana eli kuolleena.

    "Mitä hyötyä,
    veljeni, siitä on,
    jos joku sanoo itsellään olevan uskon,
    mutta hänellä ei ole tekoja?
    Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?"
    (Jaak 2:14)

    Jeesus pelastaa.

    "Varma on se sana
    ja kaikin puolin
    vastaanottamisen arvoinen,
    että Kristus Jeesus
    on tullut maailmaan
    syntisiä pelastamaan,
    joista minä olen suurin."
    (1 Tim 1:15)

    Uskolla tartumme kiinni Jeesukseen.

    "Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus,
    tartu kiinni iankaikkiseen elämään,
    johon olet kutsuttu
    ja johon hyvällä tunnustuksella
    olet tunnustautunut
    monen todistajan edessä."
    (1 Tim 6:12)

    Ja nämä kolme väittämää
    eivät siis suinkaan
    ole ristiriidassa keskenään,
    niinkuin ei mikään kohta raamatussa
    ole ristiriidassa toisen kohdan kanssa.

    Mutta noiden kohtien
    yhteenliittäminen
    on itse asiassa mahdotonta,
    jos emme erota
    uskoon tulemista
    ja uskossa elämistä
    toisistaan.

    Ja silloin voi tulla sellainen olo,
    että suorastaan vierastaa
    noita kolmea lainattua lausahdusta.

    Heprealaisille kirjoittava heprealainen
    käsittelee myös tätä kokonaisuutta,
    ja tuo esille sen vakavan asian,
    että on mahdollista,
    että meillä onkin vielä
    paha ja epäsukoinen sydän,
    vaikka luulemme olevamme
    uudestisyntyneitä uskovia.

    Eli jos ihminen,
    jolla on
    paha ja epäuskoinen sydän,
    asettaa sivuun
    Jeesuksessa tarjolla olevan uskon,
    niin hän ei koe
    uudestisyntymisen ihmettä,
    jossa Jumala ottaa pois
    pahan ja epäuskoisen sydämen
    ja antaa tilalle Uuden Sydämen
    eli Uuden Hengen hänen sisimpäänsä.

    Tällainen ihminen ei ole tullut vielä
    siihen suhteeseen Jeesuksen kanssa,
    jossa hän on
    asettanut uskonsa eli luottamuksensa
    Jeesukseen,
    vaan hän yrittää pelastua
    tekojensa kautta.

    Mutta jos tämä on tapahtunut,
    niin sitten on edessä toinen
    uskon haaste.

    Tartumme kiinni siihen
    iankaikkiseen elämään
    tässä ja nyt,
    joka meille on varattu.
    Ja nyt puhutaan kutsumuksesta.

    Pelastus on yksin armosta.
    Mutta kutsumuksen ottaminen vastaan
    edellyttää tarttumista kiinni
    juuri siihen Elämään,
    joka on minua varten räätälöity.

    Paavali oli kohdannut Jeesuksen.
    Ananias johdatti Paavalin sisälle
    uskonelämän alkeita läpi käyden
    ja kastoi Paavalin.

    Ja heti perään Paavali
    täyttyi Pyhällä Hengellä.

    Mutta Ananiaalla oli myös viesti siitä,
    mitä näiden alkeiden jälkeen tapahtuu.
    Sana Jeesukselta Paavalille:

    "Mene;
    sillä hän on minulle valittu ase,
    kantamaan minun nimeäni
    pakanain ja kuningasten
    ja Israelin lasten eteen.
    Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
    kuinka paljon hänen pitää
    kärsimän minun nimeni tähden"
    (Ap.t 9:15-16)

    Ja niin Ananias meni Paavali luokse,
    ja hoiti alkeet eli uskoontulon kuntoon,
    mutta erityisesti valmisti Paavalin
    tuon kutsumuksensa todeksi elämiseen.

    Ja siihen Paavali tarttui kiinni kaksin käsin.
    Ja myöhemmin ohjasi Timoteusta
    tekemään samoin omassa kutsumuksessaan.

    Siis Jeesus pelastaa.
    Ja me olemme jo
    armosta pelastetut uskon kautta
    ja meissä on Pyhän Hengen sinetti
    lunastuksen päivään saakka.

    Mutta jos haluamme palvella Jeesusta
    tässä ja nyt kutsumuksessamme,
    niin meidän täytyy jatkuvasti
    uskoa eli luottaa Häneen.

    Ilman tätä uskoa
    emme suoriudu tehtävästämme.

    Ja niin se usko
    ilman tekoja eli toimia
    on kuollut.
    ___________________

    Avauksen toinen kohta
    on osoitettu ei-uskoville.

    Viimeisellä tuomiolla
    tuomittavina ovat
    vain kuolleet.

    Siis ihmiset,
    jotka eivät koskaan
    ole ottaneet vastaa Häntä,
    joka on Elämä.

    "Ja minä näin kuolleet,
    suuret ja pienet,
    seisomassa valtaistuimen edessä,
    ja kirjat avattiin;
    ja avattiin toinen kirja,
    joka on elämän kirja;
    ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
    mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
    tekojensa mukaan.
    Ja meri antoi ne kuolleet,
    jotka siinä olivat,
    ja Kuolema ja Tuonela
    antoivat ne kuolleet,
    jotka niissä olivat,
    ja heidät tuomittiin,
    kukin tekojensa mukaan.
    Ja Kuolema ja Tuonela
    heitettiin tuliseen järveen.
    Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
    Ja joka ei ollut
    elämän kirjaan kirjoitettu,
    se heitettiin tuliseen järveen."
    (Ilm 20:12-15)
  4. Voisitko ystävällisesti kertoa,
    miten Sinulle aukeaa seuraava:

    "sillä kaikki te olette
    valkeuden lapsia ja päivän lapsia;
    me emme ole
    yön emmekä pimeyden lapsia"
    (1 Tess 5:5)

    "Te olette maailman valkeus.
    Ei voi ylhäällä vuorella
    oleva kaupunki olla kätkössä"
    (Matt 5:14)

    "Niin kauan kuin päivä on,
    tulee meidän tehdä
    hänen tekojansa,
    joka on minut lähettänyt;
    tulee yö,
    jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.
    Niin kauan kuin minä maailmassa olen,
    olen minä maailman valkeus."
    (Joh 9:4-5)

    "Sillä laittomuuden salaisuus
    on jo vaikuttamassa;
    jahka vain tulee tieltä
    poistetuksi se,
    joka nyt vielä pidättää,
    niin silloin ilmestyy tuo laiton,
    jonka Herra Jeesus on surmaava
    suunsa henkäyksellä
    ja tuhoava
    tulemuksensa ilmestyksellä"
    (2 Tess 2:7-8)

    "Ja minä näin,
    ja katso:
    hallava hevonen;
    ja sen selässä istuvan nimi oli
    Kuolema, ja Tuonela seurasi
    hänen mukanaan,
    ja heidän valtaansa annettiin
    neljäs osa maata,
    annettiin valta tappaa
    miekalla ja nälällä ja rutolla
    ja maan petojen kautta."
    (Ilm 6:8)

    "Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin,
    näin minä alttarin alla
    niiden sielut,
    jotka olivat surmatut
    Jumalan sanan tähden
    ja sen todistuksen tähden,
    joka heillä oli.
    Ja he huusivat suurella äänellä sanoen:
    'Kuinka kauaksi sinä,
    pyhä ja totinen Valtias,
    siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta
    meidän veremme niille,
    jotka maan päällä asuvat?'
    Ja heille kullekin annettiin
    pitkä valkoinen vaippa,
    ja heille sanottiin,
    että vielä vähän aikaa
    pysyisivät levollisina,
    kunnes oli täyttyvä
    myös heidän
    kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku,
    joiden tuli joutua tapettaviksi
    niinkuin hekin."
    (Ilm 6:9-11)

    "Kuka siis on se
    uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija,
    jonka hänen herransa
    on asettanut pitämään huolta
    palvelusväestään,
    antamaan heille ruokaa ajallansa?
    Autuas se palvelija,
    jonka hänen herransa tullessaan
    havaitsee näin tekevän!
    Totisesti minä sanon teille:
    hän asettaa hänet
    kaiken omaisuutensa hoitajaksi.
    Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään:
    'Minun herrani viipyy',
    ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan
    ja syö ja juo juopuneiden kanssa,
    niin sen palvelijan herra tulee päivänä,
    jona hän ei odota,
    ja hetkenä, jota hän ei arvaa,
    ja hakkaa hänet kappaleiksi
    ja määrää hänelle saman osan
    kuin ulkokullatuille.
    Siellä on oleva
    itku ja hammasten kiristys.

    Silloin on taivasten valtakunta
    oleva kymmenen neitsyen kaltainen,
    jotka ottivat lamppunsa
    ja lähtivät ylkää vastaan.
    Mutta viisi heistä oli tyhmää
    ja viisi ymmärtäväistä.
    Tyhmät ottivat lamppunsa,
    mutta eivät ottaneet
    öljyä mukaansa.
    Mutta ymmärtäväiset
    ottivat öljyä astioihinsa
    ynnä lamppunsa.
    Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni,
    ja he nukkuivat.
    Mutta yösydännä kuului huuto:
    'Katso, ylkä tulee!
    Menkää häntä vastaan.'
    Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat
    ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
    Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille:
    'Antakaa meille öljyänne,
    sillä meidän lamppumme sammuvat'.
    Mutta ymmärtäväiset vastasivat
    ja sanoivat:
    'Emme voi, se ei riitä meille ja teille.
    Menkää ennemmin myyjäin luo
    ostamaan itsellenne.'
    Mutta heidän lähdettyään ostamaan
    ylkä tuli;
    ja ne, jotka olivat valmiit,
    menivät hänen kanssansa häihin,
    ja ovi suljettiin.
    Ja myöhemmin toisetkin neitsyet
    tulivat ja sanoivat:
    'Herra, Herra,
    avaa meille!'
    Mutta hän vastasi ja sanoi:
    'Totisesti minä sanon teille:
    minä en tunne teitä'.
    Valvokaa siis,
    sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä."
    (Matt 24:45- 25:13)

    "odottavat,
    milloin hän palajaa häistä"
    (Luuk 12:36)

    Minä jo kerroinkin edellä
    muutamalla rivillä,
    miten tuo tapahtumasarja
    minulle aukeaa.
  5. Kuten jo tiedätkin,
    minulla on aina avoinna alkuteksti,
    kun näitä viestejä kirjoitan,
    ja olen siis tietoinen jokaisesta sanasta,
    mitkä kuhunkin tekstiin kuuluvat.

    Ja siksi käytin avauksessani
    yhden sanan ilmaisuja
    - täysi
    - täyteys
    vaikka Raamattulainaukseni
    oli normaaliin tapaan kr33.

    Olen myös hyvin tietoinen
    kyseisen jakeen viimeisestä sanasta.

    Mutta Sinä itse lainasit heti alussa
    oikeana käännöksensä
    Kunigas Jaakon käännöstä näin:

    King James
    25 For I would not, brethren, that ye should be ignorant of this mystery, lest ye should be wise in your own conceits; that blindness in part is happened to Israel, until the FULLNES of the Gentiles be come in.

    Ja niin minä nyt sitten
    kysyin Sinulta,
    että miten tuon lainauksesi
    lopun ymmärrät.

    "until the fulness of the Gentiles
    be come in"

    Mutta kun nyt takerruit
    tuohon loppuosaan,
    niin selvitetään se.

    Eli jakeen viimeinen sana
    alkutekstissä on
    perusmuodossaan.

    εἰσέρχομαι
    eiserkhomai

    Se muodostuu
    kahdesta osasta.

    eis = sisään
    erkhomai = tulla, mennä

    eli

    eiserkhomai = tulla sisään


    Siis King James on ihan oikein:

    "Until ... be come in"

    Samoin suomennokset:

    "kunnes ... on sisälle tullut"