kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- Kaipaatko keskustelua
Ilmestyskirjasta?
Mielelläni avaan sellaisen.
Mutta keskustellaan nyt
Laulujen Laulusta
eli Salomon Korkeaveisusta.
En ole jehovantodistaja
enkä ole koskaan käynyt
heidän kokoontumisissaan.
Mutta toki voin heidänkin
historiastaan herättää keskustelun.
Se kuuluisi sitten jollekin muulle palstalle.
Mutta nyt olemme tilassa,
jota ympäröi Salomon seinäverhot. - Kiitos samoin!
Saakoon Jeesus siunata
jokaista kaipaavaa sielua.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19542598/rakkauden-kosketuken-kaipuu-(kv-12) - Olemme siis Roomalaiskirjeen
huippukohdassa.
Näemme vuoren huipulta
taaksepäin ja eteenpäin.
Rankat maisemat on takana.
Entä edessä.
Paavali nostaa katseensa
Jumalan maahan ja kansaan,
Israeliin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19541363/israel---valittu-(room-9) - Jumala on
pelastussuunnitelmassaan
edeltävalmistanut
niin Israelin kuin pakanat
kirkkauteen.
"Ja sellaisiksi
hän myös on kutsunut meidät,
ei ainoastaan juutalaisista,
vaan myös pakanoista,
niinkuin hän myös
Hoosean kirjassa sanoo:
'Minä olen kutsuva
kansakseni sen,
joka ei ollut minun kansani,
ja rakkaakseni sen,
joka ei ollut minun rakkaani.
Ja on tapahtuva,
että siinä paikassa,
jossa heille on sanottu:
'Te ette ole minun kansani'
siinä heitä kutsutaan
elävän Jumalan lapsiksi."
(Room 9:24-26)
Hoosean kirjan alusta
lainattu katkelma
tulee tässä ihmeelliseen valoon.
Profeetta otti omakseen
Jumalan käskystä
haureellisen vaimon
ja haureudesta syntyneet lapset.
Edessä oli
Israelin kuningaskunnan loppu.
Jumala ei enää armahtaisi
Israelin heimoa,
niin että antaisi anteeksi.
Mutta Juudan heimoa
Jumala armahtaisi.
Israel oli haureellinen.
Se oli kuin pakanat.
Se ei ollut Jumalan kansa.
Mutta siinä paikassa
eli Jerusalemissa,
jossa Jeesus tuomittiin kuolemaan,
tulee kuitenkin tarjolle
lapseus
niin uskottomalle Israelille
kuin pakanakansoillekin.
Israel on kuitenkin
joutunut syystänsä kärsimään,
eli ei ole saanut anteeksi,
vaan on joutunut maksamaan teoistaan.
"Mutta Esaias huudahtaa Israelista:
'Vaikka Israelin lapset
olisivat luvultaan kuin meren hiekka,
niin pelastuu heistä vain jäännös.
Sillä sanansa on
Herra toteuttava maan päällä
lopullisesti ja rutosti'."
(Room 9:27-28)
Jesaja puhuu tuossa itse asiassa
Israelin kansan palaamisesta.
Kysymys on siis Israelin kansan
kurittamisesta eikä hylkäämisestä.
"Niinkuin Esaias myös on ennustanut:
'Ellei Herra Sebaot
olisi jättänyt meille siementä,
niin meidän olisi käynyt
niinkuin Sodoman,
ja me olisimme tulleet
Gomorran kaltaisiksi'."
(Room 9:29)
Paavalin opetus Roomailaiskirjeessä
pohjautui jo alun alkaen
lupauksen siemeneen
Jeesukseen Kristukseen.
Jeesuksen tähden
niin Israelilla kuin meillä
pakanoillakin
on uskon kautta Häneen
tarjolla Pelastus.
"Mitä me siis sanomme?
Että pakanat,
jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta,
ovat saavuttaneet vanhurskauden,
mutta sen vanhurskauden,
joka tulee uskosta"
(Room 9:30)
Jumala jätti siemenen,
voidakseen antaa
Israelin kautta lupauksen Lapsen.
Pakanat ovat
tulleet siitä osalliseksi
saavuttaen
uskon vanhurskauden.
Mutta Israel
jäi kiinni uskontoon.
"mutta Israel, joka tavoitteli
vanhurskauden lakia,
ei ole sitä lakia saavuttanut."
(Room 9:31)
Pian tulemme huomaamaan,
että me pakanat
olemme vastaavassa
vaarassa kuin Israel oli.
Ylpistymme siitä,
että olemme
osanneet ottaa vastaan
lahjavanhurskauden uskon kautta.
Ja voimme jopa
laittaa itsemme
ikäänkuin Israelin tilalle
kuin työntäen
Israelin pois paikaltaan
Jumalan lapsena.
Pois se!
Me emme ole sitä,
mitä Israel on.
Me olemme vain
metäsöljypuun oksia
oksastettuina öljypuuhun.
Mutta nyt tällä hetkellä
Israelin kasvoilla on peite.
Ja niin he eivät nähneet
Pelastajaansa
Pelastuksen kalliolla.
Israel ei siis tavoittanut
vanhurskauden lakia
kovasta ponnistuksesta huolimatta.
"Minkätähden?
Sentähden,
ettei se tapahtunut uskosta,
vaan ikäänkuin teoista;
sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
niinkuin kirjoitettu on:
'Katso, minä panen Siioniin
loukkauskiven
ja kompastuksen kallion,
ja joka häneen uskoo,
se ei häpeään joudu'."
(Room 9:32-33)
Paavali on julistanut
Jumalan evankeliumia.
Ilosanoma täytyy ottaa vastaan.
Jos emme käännä virta-avainta,
niin auto ei käynnisty
eikä matkanteko ala.
Avain on siis kääntyminen,
joka saa virtalähteen avulla
starttimoottorin hetkeksi pyörimään,
ja heti alkaa ihan uusi vaihe
ja olemme kohta matkalla
määränpäähän ulkopuolisen
voiman avulla
vain ruorista kiinni pitäen.
Mutta jos emme uskossa
käännä virta-avainta,
niin joudumme
vaeltamaan omin voimin.
Israel oli tätä matkaa tehnyt
jo monessa vaiheessa.
Mutta se ei uskossa mennyt
lupaukseen luottaen
suoraan luvattuun maahan
vaan kiersi 40 vuotta erämaassa
eikä yksikään lähtijöistä
Joosuaa ja Kaalebia
lukuun ottamatta
päässyt perille.
Kaikki Egyptistä lähteneet jäivät
Moosesta ja Aaronia myöten taipaleelle.
Toki nämä pyhät silti kerran
ovat luvatussa maassa.
Mutta vaikka Israel
on Jumalan valittu kansa,
niin se vaeltaa edelleen erämaassa.
Se vaeltaa omin voimin
yrittäen pystyttää vanhurskautta.
Mutta vanhurskaus on jo pystytetty
Golgatalle.
Synti sai siellä oikeudellisen
eli vanhurskaan tuomionsa.
Ja kerran Israelkin on oleva
Uskosta pelastuva - Samoinkuin yksilöihmisessä
on taistelu,
jossa
liha himoitsee Henkeä vastaan,
ja Henki lihaa vastaan,
niin on ollut
Iisakin ja Rebekan kaksosten välillä.
Edom on käynyt sotaa
estääkseen Israelin pääsyn
luvattuun maahan,
vaikka Israel pyysi lupaa
saada kulkea kiltisti maan läpi
valtatietä pitkin.
Mutta Daavid aikanaan valloitti
Edomin.
Mutta Israelin jakaannuttua,
Edom oli taas Juudan kimpussa.
Mutta vielä tulee aika,
jolloin Daavid istuu valtaistuimellaan
ja Daavidin poika hallitsee
Valtakuntaansa.
Ja silloin on valtatie
Egyptistä Assuriin
ja kaikki palvelevat Herraa.
Israelin kohdalla on nyt niin,
että sovitus on tapahtunut
sen maaperällä,
mutta Israel ei ole ottanut
vielä sovitusta vastaan.
Mutta heti kun se tapahtuu,
niin Jumala armahtaa Israelin.
Suuressa ahdistuksessa
Jaakob itse on synnytystuskissa
ja syntyvä lapsi on
Uudestisyntynyt Israel.
Tekikö Jumala siis väärin,
kun rakasti Eesauta
vähemmän kuin Jaakobia.
"Mitä siis sanomme?
Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä?
Pois se!"
(Room 9:14)
Jumala rakasti Eesauta
äärettömän paljon verrattuna siihen,
kuinka paljon Eesau rakasti Jumalaa.
Eesau ei välittänyt esikoisuudesta.
Hän oli valmis vaihtamaan
sen yhteen ruskeaan soppaan.
Mutta siunauksen hän
kyllä olisi kyllä halunnut.
Ja kun ei sitä saanut,
niin siitä tuli iso parku.
Eesau kuitenkin jäi
isänsä ja äitinsä maisemiin,
mutta Jaakob joutui pakolaiseksi.
Jumala sai kuitenkin armahtaa
Jaakobin.
Mutta Jaakob joutui kokemaan
saman surun kuin Iisak
ja sitä ennen Aabraham.
Jokainen näistä kolmesta
menetti rakkaan poikansa ajaksi.
Ja niin tulemme Egyptiin.
Jaakobin rakas poika,
jonka Jaakob luuli kuolleen,
pelasti paitsi Egyptin eli maailman
myös Israelin nälkäkuolemalta.
Jokainen siirto, jonka Jumala tekee,
tähtää ihmisen pelastamiseen.
"Sillä Moosekselle hän sanoo:
'Minä olen armollinen,
kenelle olen armollinen,
ja armahdan, ketä armahdan'."
(Room 9:15-16)
Joosef kärsi syyttömänä
Egyptin vankiloissa.
Mutta tuli Egyptin valtiaaksi
faaron asettamana.
Sitten tuli toinen faarao,
jota Jumala ei saanut siunata.
Tämä faarao paadutti sydämensä.
Ja kun tuo paatuminen
jo oli ohittanut maaliviivan,
eikä paluuta enää ollut,
Jumalakin paadutti faaraon sydämen,
pelastaakseen jälleen kerran
Egyptin ja Israelin kansat.
"Sillä Raamattu sanoo faraolle:
'Juuri sitä varten
minä nostin sinut esiin,
että näyttäisin sinussa voimani
ja että minun nimeni
julistettaisiin kaiken maan päällä'.
Niin hän siis on armollinen,
kenelle tahtoo,
ja paaduttaa,
kenen tahtoo."
(Room 9:17-18)
Ensimmäinen faarao
sai Jumalan suosion.
Toinen ei.
"Sinä kaiketi sanot minulle:
'Miksi hän sitten vielä soimaa?
Sillä kuka voi vastustaa
hänen tahtoansa?'"
(Room 9:19)
Tämä on paholaisen puhetta.
Syyttäjä syyttää Jumalaa kaikesta.
Tai ketä tahansa muuta paitsi itseään.
Ja kuitenkin sekin oli alunperin
kaikkein kirkkain ja hohdokkain kerubi
mitä taivas ja maa koskaan oli nähnyt.
Mutta tuo täydellinen viisaudessa
ja kauneudessa ylpistyi
ja lopulta alkoi sotia luojaansa vastaan.
Ja näin käy meillekin Jumalan kuvaksi
luoduille ihmislapsille,
jos emme välitä esikoisuudesta,
mutta hamuamme kyllä siunausta.
Ja pian olemme pikku paholaisia,
jotka syyttävät Jumalaa kaikesta.
Oli Jumala sitten tehnyt
itse kunkin meistä
halpaa tai jaloa käyttöä varten,
niin jos pidämme kiinni
esikoisuudestamme,
niin ikuisuudessa
ensimmäiset tulevat viimeisiksi
ja viimeiset ensimmäisiksi.
"Niinpä niin,
oi ihminen,
mutta mikä sinä olet
riitelemään Jumalaa vastaan?
Ei kaiketi tehty sano tekijälleen:
'Miksi minusta tällaisen teit?'
Vai eikö savenvalajalla
ole valta tehdä
samasta savensa seoksesta
toinen astia jaloa,
toinen halpaa käyttöä varten?"
(Room 9:20-21)
Jokainen ihminen on
samaa saven seosta.
Ei savessa ole mitään vikaa.
Eikä valmistuneessa astiassakaan.
Mutta me päätämme,
mitä syömme ja juomme.
Millä itsemme täytämme.
"Entä jos Jumala,
vaikka hän tahtoo näyttää vihansa
ja tehdä voimansa tiettäväksi,
on suurella pitkämielisyydellä
kärsinyt vihan astioita,
jotka olivat valmiit häviöön"
(Room 9:22)
Toinen faarao oli tällainen astia.
Valmis häviöön.
Vaikka mitä tapahtui,
niin sydän ei kääntynyt.
Sen sijaan kaiken jälkeen
Egyptin kansa tuli tuntemaan
Elävän Jumalan.
"ja on tehnyt sen
saattaakseen
kirkkautensa runsauden ilmi
laupeuden astioissa,
jotka hän on
edeltävalmistanut kirkkauteen?"
(Room 9:23) - Tuolla alkupuolella
on kaksi lyhyttä
vastaustani avaukseen.
Olisi ollut innoittavaa
keskustella aiheesta
syvällisemminkin.
Raamatussa on valtavasti
tähän asiaan liittyviä katkelmia.
Juuri tänä aamuna kommentoin
Raamattupalstalla tehtyä avausta
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19539861/jumalan-kutsumus#comment-144358132
Avasin myös keskustelun
Pietarin toisen kirjaan
alkulauseesta.
Sekin käsittelee tätä aihetta.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19539955/kutsuminen-ja-valitseminen-lujaksi-(2-piet) - "Paavali ja Silvanus ja Timoteus
tessalonikalaisten seurakunnalle
Isässä Jumalassa
ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.
Armo teille ja rauha!
Me kiitämme Jumalaa aina
kaikkien teidän tähtenne,
mainiten teitä rukouksissamme,
sillä lakkaamatta me
Jumalamme ja Isämme edessä
muistamme
teidän työtänne uskossa
ja vaivannäköänne rakkaudessa
ja kärsivällisyyttänne toivossa
Herraamme Jeesukseen Kristukseen,
tietäen, veljet,
te Jumalan rakastetut,
teidän valitsemisenne"
(1 Tess 1:1-4)
Tessalonikan uskovat
olivat tulleet esikuviksi
koko silloiselle maailmalle.
"niin että te olette tulleet esikuviksi
kaikille uskoville
Makedoniassa ja Akaiassa.
Sillä teidän tyköänne
on Herran sana kaikunut;
ei ainoastaan
Makedoniaan ja Akaiaan,
vaan kaikkialle
on teidän uskonne
Jumalaan levinnyt,
niin ettei meidän tarvitse
siitä mitään puhua.
Sillä itse he kertovat meistä,
millainen meidän tulomme
teidän tykönne oli
ja kuinka te epäjumalista käännyitte
Jumalan tykö,
palvelemaan elävää ja totista Jumalaa"
(1 Tess 1:7-9)
Ja nyt keskustelun aiheena
olevassa kohdassa
Paavali ohjeistaa veljiä
pyhään elämään
koskien aviosuhdetta.
"Sillä tämä on Jumalan tahto,
teidän pyhityksenne,
että kartatte haureutta,
että kukin teistä tietää ottaa
oman vaimon
pyhyydessä ja kunniassa,
ei himon kiihkossa
niinkuin pakanat,
jotka eivät Jumalaa tunne;
ettei kukaan sorra veljeänsä
eikä tuota hänelle vahinkoa
missään asiassa"
(1 Tess 4:3-6)
Jos veljet toimivat toisin kuin
tuossa on ohjeistettu,
niin he harjoittavat haureutta.
Ja jos he harjoittavat haureutta,
niin he tekevät vääryyttä
paitsi Jumalaa vastaan,
myös veljeänsä vastaan.
Siis jos nämä veljet
harjoittavat haureutta,
niin he sortavat sitä veljeä,
jonka vaimon
(tai tulevan vaimon) kanssa
harjoittavat haureutta.
Edes oman vaimon ottaminen
ei saa tapahtua himon kiihkossa
vaan pyhyydessä ja kunniassa.
Haureus on käsite,
joka liittyy Jumalasuhteeseen.
Israel on Jumalan Vaimo.
Uuden liiton seurakunta
on nyt Kristuksen Morsian,
ja siitä tulee Karitsan Vaimo.
Miehen ja naisen välinen avioliitto
on siis kuva
kaikkein pyhimmästä asiasta.
Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta.
Ja niin haureus on jotakin,
mitä Jumala ei voi ohittaa.
Tarkastelemamme tekstikatkelma
koskien pyhitystämme
eli haureuden karttamista,
päättyy seuraavasti:
"sillä Herra on
kaiken tämän kostaja,
niinkuin myös ennen
olemme teille
sanoneet ja todistaneet.
Sillä ei Jumala ole
kutsunut meitä saastaisuuteen,
vaan pyhitykseen.
Sentähden,
joka nämä hylkää,
ei hylkää ihmistä,
vaan Jumalan,
joka myös antaa
Pyhän Henkensä teihin."
(1 Tess 4:6-8)
Meidät on kutsuttu pyhitykseen
eli erottautumiseen
Herran palvelemiseen,
eikä saastaisuuteen.
Jos elämme saastaisuudessa,
niin Pyhä Henki ei voi toimia
meidän kauttamme niinkuin
oli toiminut Tessalonikan veljien kautta,
jotka olivat saaneet olla esikuvina
tai sanoisinko Valokuvina
koko silloiselle pakanamaailmalle.
Tuo katkelma
Paavalin vanhimmasta
kirjeestä Raamatussa
osoittaa selvästi sen,
että Jumalan Sanan mukaan
Jeesukseen uskovan miehen
kuuluu ottaa itselleen oma vaimo
pyhyydessä ja kunniassa.
Kaikki muut ratkaisut ovat saastaisuutta.
Tuossa katkelmassa
ei tarkkaan ottaen käytetä
ilmaisua vaimo.
Siis alkutekstissä ei ole ilmaisua
γυνή = nainen, aviovaimo
gynē
Kirjaimellisesti kääntäen
Paavali kehottaa veljiä
hankkimaan itselleen oma
σκεῦος = astia
skeuos
Pietari ratkaisee yhtälön
käyttäen molempia
nimityksiä samassa virkkeessä.
"Samoin te, miehet,
eläkää taidollisesti
kukin vaimonne kanssa,
niinkuin heikomman astian kanssa,
ja osoittakaa heille kunnioitusta,
koska he ovat
elämän armon perillisiä
niinkuin tekin;
etteivät teidän
rukouksenne estyisi."
(1 Piet 3:7)
Tarkkaan ottaen tuossa on adjektiivi
γυναικεῖος = naisellinen, naispuolinen
gynaikeios
Pietarin tekstissä toistuu
sama periaate kuin
Paavalin tekstissä.
Jos mies ei suhtaudu vaimoonsa
kunnioittaen ja rakastaen,
niin miehen
palvelutehtävä ei suju.
Ei edes ihan perustehtävä
eli rukoileminen.
On siis vahvempi astia eli mies,
joka on perheen pappi.
Ja heikompi astia,
eli naispuolinen ihminen,
josta mies pitää huolen.
Jos ei pidä,
vaan vaikkapa hylkää vaimonsa,
niin sitten mies
on hyljännyt myös
kutsumustehtävänsä. - Ehdotinkin:
Meidän itse kunkin
on hyvä kuunnella
omaa sydäntämme,
että mitä se on täynnä. - Otit esiin tärkeän puheen,
jonka Jeesus aloitti näin:
"Kuulkaa ja ymmärtäkää.
Ei saastuta ihmistä se,
mikä menee suusta sisään;
vaan mikä suusta käy ulos,
se saastuttaa ihmisen."
Ja puhe jatkui näin:
"mikä käy suusta ulos,
se tulee sydämestä,
ja se saastuttaa ihmisen."
Meidän itse kunkin
on hyvä kuunnella
omaa sydäntämme,
että mitä se on täynnä. - Lainaamasi kohta
puhuu vanhimmistoon siunaamisesta. - Eivät kaikki pelastuneet ole.
Mutta nyt on ymmärrettävä,
että tuossa kohdassa
tarkoitetaan Jumalan Valtakunnalla
Jumalan elopeltoa.
Siis palvelustehtävää.
Auraan tarttuminen
on sellainen valinta,
että siinä ei voi sitten enää
katsoa taakseen. - Avauksen kohta ei tarkoita pelastumista.
Pelastus on yksin armosta.
Siinä puhutaan soveliaisuudesta palvelustehtävään. - Paavalissa ei ollut
saatanan enkeliä eikä demonia.
Saatana sai kuitenkin
lähettiläänä kautta
rusikoida/lyödä Paavalia.
Tämän Jumala salli, jotta Paavali
ei ylpistyisi taivaskokemuksistaan. - Ks edellinen viestini
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19537369/uusi-elama-karsimyksissa-(room-8)#comment-144334931 - Paavali oli nähnyt Jeesuksen
kuullut Jumalan evankeliumin
suoraan Jeesukselta.
Jeesus tunnusti Paavalin omakseen.
Paavali ei ollut murhamies.
Paavali oli apostoli
eli Jeesuksen lähettiläs. - Paavali eli Saulus
ei kivittänyt Stefanusta.
Mutta kun hän oli
tullut Jeesukseen uskovaksi,
hänet kivitettiin jopa kuoliaaksi asti. - Otetaanpa uudestaan
ihan alkuriveiltä asti:
>>Jumalan evankeliumi,
jonka Paavali sai tiedoksi
suoraan Jeesukselta,
on edennyt siihen asti,
että meille alkaa
hahmottua
Jumalan Hyvä Sanoma.
"Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."
(Room 8:1)
Kadotustuomio
on synnin ja kuoleman lain
säätämä seuraamus
syntiä tehneille.
Syntiä tehnyt on rikkonut
Jumalan lain eli käskysanan.
Mutta nyt Jeesus on
sovittanut meidät verellään
kärsien meille kuuluvan
kuoleman tuomion. <<
Eli et Sinä joudu kadotukseen
sen tähden, että olet
varastanut kaupasta tupakkaa. - Paavali kiivaili nimenomaan
Jumalan puolesta.
"Luulin minäkin,
että minun tuli paljon taistella
Jeesuksen, Nasaretilaisen,
nimeä vastaan" - Jeesus sanoi edelleen:
"Ja katso,
minä olen teidän kanssanne
joka päivä
maailman loppuun asti" - Jeesus on todellakin rikostoverimme:
"Mutta totisesti,
meidän sairautemme hän kantoi,
meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna,
Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu
meidän rikkomustemme tähden, runneltu
meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi,
ja hänen haavainsa kautta
me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä
niinkuin lampaat,
kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme.
Häntä piinattiin,
ja hän alistui siihen
eikä suutansa avannut;
niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään,
niinkuin lammas,
joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
niin ei hän suutansa avannut.
Ahdistettuna ja tuomittuna
hänet otettiin pois,
mutta kuka hänen polvikunnastaan
sitä ajatteli?
Sillä hänet temmattiin pois
elävien maasta;
minun kansani rikkomuksen tähden
kohtasi rangaistus häntä.
---
hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan,
ja hänet luettiin
pahantekijäin joukkoon"
(Jes 53)