kalamos

kalamos profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Liittynyt 15v sitten
331 aloitusta · 12358 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Mitään tuollaista en ole koskaan opettanut.
Aivan päinvastoin.
Yksikään ihminen ei ole
syntinen syntyessään.
Ei Daavid-vauvakaan.

Mutta Iisain yhtyminen tyttäreensä
oli synti.

Samoin Daavidin yhtyminen Batsebaan.

Ja nämä synnit Daavid tuo esiin
Tuossa Psalmissa 51.

Mutta vauvat ja pienokaisetkin ovat
juuri sellaisia,
jollaisiksi meidät syntiä tehneet
palautetaan kääntymyksessä,
jota seuraa uudestisyntyminen
Jumalan lapseksi.
Heti ensimmäinen Raamattulainaukseni
oli juuri siitä tekstikatkelmasta,
jota tahdot tuoda esiin,
ja vastasi molempiin otsikon kysymyksiisi.

"Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa
eikä lukenut heille
heidän rikkomuksiaan,
ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta
me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi.
Hänen työtovereinaan
me myös kehoitamme teitä
vastaanottamaan Jumalan armon
niin, ettei se jää turhaksi. "

Muut Raamattulainaukseni
vahvistivat tuon katkelman sanoman.

Ja mikä parasta,
pilkkuakaan en lisännyt Raamatun ilmoitukseen.

Joten viestini oli kokonansa Totuus.
Kaiken piti siis tapahtua levosta käsin
seitsemännen päivän siunauksessa.

Tuo sapatin lepo katkesi siten kuin
edellisessä viestissäni kerroin.

Mutta neljä päivää
eli neljä millenniumin myöhemmin
meille tuli taas tarjolle sapatti eli...

LEPO KRISTUKSESSA

Jeesus naulittiin ristille ja kuoli
viikon nelnäntenä päivänä.

Viidennen, kuudennen ja seitsemännen
Hänen ruumiinsa oli maan povessa.

Mutta seitsemännen ja kahdeksannen
eli seitsemännen ja viikon ensimmäisen
päivän taitekohdassa
Jumala herätti Hänen ruumiinsa.

Tähän Jeesuksen ylösnousemuselämään
meidätkin upotetaan,
kun synnymme Hengestä Jumalan lapsiksi,
ja olemme Kristuksessa.

Eli nyt me olemme koko ajan
sisällä siinä Jumalan Temppelissä,
joka on Jeesus Kristus.

Me olemme vieläpä osa tuota Temppeliä
itse kukin yhtenä elävänä kivenä.

Se temppeli,
joka oli käsin rakennettu,
on historiaa.

Jeesus rakensi kolmessa päivässä
uuden, joka ei ole käsin tehty.

Me olemme koko ajan sisällä tuossa
temppelissä ja vietämme juhlaa.
Luin otsikon ja vastasin siihen
puhtaalla Jumalan Sanalla.
Ei vaan me elämme nyt siinä.

Aloitetaanpa tarkastelu ihan alusta.
Kuudennen päivän päätteeksi
Jumalan loi ihmisen,
ja teki loppuhuipennukseksi
Aadamin kylkisiivusta
yhteensopivan puoliskon.
Ja sitten Jumala talutti
tämän luomakunnan ihastuttavimman
luomuksen Aadamin tykö.

Ja tuli ehtoo ja aamu.
Luomakunta oli herännyt Sapatin lepoon.

Tuo Sapatinlepo ei olisi koskaan päättynyt,
jos Aadam olisi pitänyt kiinni
hänelle asetetusta kieltolaista.

Mutta sinä hetkenä,
kun Aadam söi häneltä kielletyn hedelmän,
päättyi sapatinlepo,
ja alkoi ankara ja turhauttava työnteko.

Siis tuo seitsemäs päivä eli sapatin lepo
päättyi vasta silloin,
kun synti ja kuolema astuivat maailmaan.

Ja tuo sapatin lepo päättyi
niin ihmiseltä kuin Jumalaltakin.

Eli ensin alusta asti kaikki oli täydellistä.
Huom!
Sangen hyvää.
Siis.
Enemmän kuin hyvää.
Ihminen asetettiin
tämän täydellisen hyvän keskelle.
Ja niin ihminen tiesi
heti silmänsä avattuaan
kaiken hyvästä.

Ihminen itsekin oli kuin Jumal olento
kirkkauden peittämänä
tämän kaiken hyvän valtiaaksi asetettu.
Ihmisen ei olisi koskaan tarvinnut
tulla tietämään mitään
epätäydellisyydestä saatikka pahasta.
Ihminen olisi voinut elää
sapatin levossa ikuisesti.

Tuo ihana ikuisuus olisi sinetöitynyt
sinä päivänä
jona Aadam olisi syönyt Elämän puusta.

Mutta toisin kävi.
Ihminen söi puusta,
joka lisäsi ihmisen tietoisutta asialla,
jota ei totisesti
olisi kannattanut tulla tuntemaan.
Ihminen tuli hyvän lisäksi
tietämään/tuntemaan pahan.

Ja siihen loppui lepo.
Niin Jumalalta kuin ihmiseltäkin.
Sapatin siunaus oli päättynyt.

Elämänpuusta syöminen olisi jatkanut
siitä mihin jäätiin eli
seitsemännestä kahdeksanteen
eli ikuisuuden päivään.

Mutta nyt kaikki mureni.
Paratiisi täydellisenä jäi taakse
ja vaille Jumalan kuvaksi luotua valtiasta.

Jumala asetti vielä
raskaan sarjan vartijat eli kerubit
Eedenin Paratiisin itäpuolelle vartioitsemaan
välkkyvän ja leimuavan miekan kera
Elämän puun tietä.

Ei tullut kahdeksatta päivää
vaan kaikki täytyikin aloittaa alusta.

1 2 3 4 5 6 7 8 ...

Oltiin taas lähtöruudussa.
Eikä vielä siinäkään.

Oltiin ennen ensimmäistä päivää
edeltäneessä pimeydessä
ja sekasorrossa syvien vesien alla.
Taas oli kadonnut se ihanuuksien ihanuus,
joka oli luotu Esikoisen kautta.

Sama ylpeys, joka valtasi
täydellisistä täydellisimmän kerubin,
oli nyt levinnyt ihmislapsen sydämeen.
Ja niin ihminenkin oli nyt vailla
kirkkautta, lepoa ja pyhyyttä.

Pimeys ja pelko ja kauhu hallitsivat nyt
Jumalan kuvaksi luotua ihmislasta.

Niinkuin jo kerran oli syrjäytetty
tuo kauhea pimeys maan päältä,
se tullaan syrjäyttämään taaskin.
Tulee jälleen koittamaan
ensimmäinen päivä.
Ja silloin ihmisen pimentyneeseen sydämeen
syttyy Valo.

Aadam ja Eeva saivat lupauksen
tästä tulevasta Ensimmäisestä päivästä,
joka syrjäyttää pimeyden,
joka nyt vallitsi maailmaa.

Tätä päivää, jolloin jälleen
Valkeus tulee maailmaan,
Aadam ja Eeva odottivat.

Ja mitä se tuleekaan merkitsemään.
Sen he saivat konkreettisesti kokea,
kun Jumala teurasti karitsan,
ja teki sen verisestä vaipasta
vaatteet alastomille ihmisille.

Mutta tästä oli pitkä matka
seitsemänteen päivään,
jolloin jälleen kaikki on täydellistä,
sangen hyvää
ja vielä pidempi matka siihen päivään,
johon tuo seitsemäs eli levon päivä johtaa.

Silloin Jumala luo uudet taivaat
ja uuden maan ja alkaa ikuisuuden päivä,
jolloin mitään pimeyttä ei
Jumalan valtakunnassa enää ole.

Se rauha ja rakkaus ja sopusointu,
joka kätkeytyy
Raamatun ensimmäiseen jakeeseen,
loppui siihen, kun Aamuruskon Pojan
sydän oli ylpistynyt
ja niin hänen sisimmässään
havaittiin vääryys,
joka johti siihen kaaokseen,
josta Raamatun toinen jae puhuu.

Sen korjaamiseen Jumala tarvitsi
seitsemän päivää.

Ja ensimmäinen päivä näistä
seitsemästä oli siis se,
kun Jumala kutsui Ainokaisen Poikansa,
Aamuruskon eli Esikoisensa,
joka oli maailmat luonut,
tuon syntyneen kaaoksen keskelle.

Jumala sanoi jotakin,
ja sitten
Herra Jumala teki sen.

Esimerkiksi sekasortoiseen
tilaan menneet taivaankappaleet
työstettiin asemiinsa valaisemaan Maata
neljäntenä päivänä.

Tämä mahdollisti elämän
Maan päällä.

Ja näin kävi myös neljäntenä millenniumina,
kun Todellinen Valkeus,
joka valaisee jokaisen ihmisen,
tuli maailmaan.

Nyt jokainen ihminen voi kokea sen,
minkä jo Aadam ja Eeva saivat kokea.

Meidät puetaan Kristukseen,
Jumalan Karitsaan,
joka peittää alastomuutemme,
sovittaa meidät.

Olemme jo Kristuksessa.
Mutta täydellinen odottaa vielä aikaansa.

Mutta kerran koittaa
seitsemäs millennium.
Seitsemäs päivä
ja sapatin siunaus.

Se alkaa siten,
että Jeesus tulee taas maan päälle.

Nyt valitun kansansa Israelin
Hoosianna-huudoin kutsumana.

Ja nyt tuo sapatti ei enää katkea,
vaan päinvastoin se tuo jatkoksi
iankaikkisuuden päivän.

Eli toisin kuin alussa kävi,
että keskelle sapatin siunausta
tuli paholainen,
nyt se siivotaankin pois maan päältä,
kun alkaa seitsemäs päivä eli millennium.

Ikuinen elämä sapatin levossa
on jo totta tässä ja nyt,
kun synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
Jumalan lapseksi.
"Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa
eikä lukenut heille
heidän rikkomuksiaan,
ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta
me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi.
Hänen työtovereinaan
me myös kehoitamme teitä
vastaanottamaan Jumalan armon
niin, ettei se jää turhaksi. "

"minä olen pannut
sinun eteesi elämän ja kuoleman,
siunauksen ja kirouksen.
Niin valitse siis elämä"
(5 Moos 30:19)

"valitkaa tänä päivänä,
ketä tahdotte palvella"
(Joos 24:15)

"Totinen valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja maailma on hänen kauttaan
saanut syntynsä,
ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö,
ja hänen omansa
eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet
verestä
eikä lihan tahdosta
eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta."
(Joh 1:9-13)

"Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan,
ne kastettiin"
(Ap.t 2:41)

"Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille
synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät
kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme,
ettemme ole syntiä tehneet,
niin me teemme hänet valhettelijaksi,
ja hänen sanansa ei ole meissä."
(1 Joh 1:9-10)

"Tehkää sentähden
parannuksen soveliaita hedelmiä,
älkääkä luulko saattavanne
sanoa mielessänne:
'Onhan meillä isänä Aabraham';
sillä minä sanon teille,
että Jumala voi näistä kivistä
herättää lapsia Aabrahamille.
Jo on kirves pantu puitten juurelle;
jokainen puu,
joka ei tee hyvää hedelmää,
siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
Minä kastan teidät vedellä parannukseen,
mutta se, joka minun jäljessäni tulee,
on minua väkevämpi,
jonka kenkiäkään
minä en ole kelvollinen kantamaan;
hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hänellä on viskimensä kädessään,
ja hän puhdistaa puimatanterensa
ja kokoaa nisunsa aittaan,
mutta ruumenet hän polttaa
sammumattomassa tulessa."
(Matt 3:8-12)
Selvennän nyt vielä tuota
esille tullutta jaetta (PS 51:7).

Daavid viittaa siihen,
että hän itse on sukurutsauksessa
saanut alkunsa.

Daavidin äiti ei ollut
Iisain vaimo vaan tytär.
Psalmin 51 aiheena on nimenomaan
Daavidin syntiinlankeemus.

Tuo psalmi kertoo siitä,
kuinka Daavid tuli synnin pettämäksi
ja teki aviorikoksen Batseban kanssa.

Siis Daavid siitti synnissä eli teki syntiä
kun siitti lapsen toisen miehen vaimolle.

Tästä synnistä
Daavid on tuon psalmin kirjoittanut.
Siitä kuinka hän teki synnin
- aviorikoksen -
Batseban kanssa.

Ja sitten hän toteaa,
että hän itsekin
on saanut alkunsa siittämistilanteessa,
johon liittyi synti
avon = tahallinen Jumalan lain rikkominen.

Siis joku teki syntiä aivan tieten tahtoen
tuntien Jumalan lain.
Ja se joku oli Daavid eikä suinkaan lapsi,
joka sikisi.

Roomalaiskirjeen kohta puhuu
aivan samoin siitä,
että me itse kukin olemme kuolleet
siinä vaiheessa,
kun olemme tehneet syntiä.

Silloin meistä on tullut
syntisiä ja syyllisiä, kun Aadamin lailla
söimme kielletyn hedelmän.

Ja sen tähden me tarvitsemme
Jumalan armoa, josta Paavali tuossa kertoo.
"mitä meidän on tekeminen"

"Kääntykää ja
kastattakoon kukin teistä itsensä"

(Ap.t 2)
Jatkan lainaustasi avauksesta:

>>>
Jo ennen maailman perustamista
oli säädetty,
että Pojassa oleva Elämä
on oleva Ihmisten Valkeus.

Siis ihmislapset tulisivat osallisiksi
Hänessä olevasta Elämästä
ja tulisivat näin Jumalan lapsiksi.

Tämä Hänessä oleva Elämä
oli alunperin tarjolla Elämän puussa,
sen hedelmän lihassa ja veressä.

Mutta kun ihminen ohitti tuon puun,
niin otettiin käyttöön
tuon onnettomuuden varalta
jo ennen maailman perustamista
laadittu pelastussuunnitelma.

Golgatalle pystytettiin sovituksen puu.
Siitä syömällä me
saamme sen ikuisen Elämän,
joka alunperin oli tarjolla jo
Eedenissä olevassa Elämän puussa.

Siis meillä on revanssi.
Saamme syödä
Golgatalle pystytetystä
Elämän puusta.

"Joka syö minun lihani
ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä"
(Joh 6:54)

<<<
"Alussa loi Jumala taivaat ja maan."
(Gen 1:1)

Taivaisiin sisältyy kaikki taivaan joukot
enkelikunta mukaanlukien.
Näistä korkea-arvoisin oli
Aamuruskon poika
(Lucifer = Valon kantaja)

Raamatun ensimmäinen Sana
tarkoittaa Alkua / Esikoista.

Siis aivan ensimmäiseksi
Jumala Sana tuo esiin Jumalan Pojan.
Vielä Raamatun viimeisessä kirjassa
Poika esittelee itsensä
Alkuna ja Aamenena.

Ja niin koko Raamattu
Alusta Aameneen saakka
Sana Sanalta
on ilmoitusta Pojasta,
joka on
Ensimmäinen ja Viimeinen
Alku ja Loppu
Alfa ja Omega.

Raamatun ensimmäinen virke
pitää sisällään myös
monikkomuotoisen sanan
Jumala = Valtiaat.

Raamatun ensimmäinen jae ilmaisee
siis Jumalan kokonaisuudessaankin.
Mutta varsinaisesti se esittelee
meille Jumalan Pojan Valtiaana.
Kaikki on luotu Hänen kauttaan,
Häneen ja Häntä varten.

Niin myös Aamuruskon poika
eli Lucifer.

Pojan eli Aamuruskon luoma
korkea-arvoisin
ja läheisin enkeliolento
oli siis Aamuruskon poika.

Poika on itse Valkeus.
Mutta Aamuruskon poika
kantoi tuota valkeutta mukanaan.

Aivan samoin tänä päivänä
Jeesus eli Valkeus valaisee
jokaisen omansa.

"Todellinen Valkeus,
joka valaisee jokaisen ihmisen."
(Joh 1:9)

Raamatun ensimmäinen jae
pitää sisällään pelkkää ihanuutta.
Siinä ei ole mitään viittausta
pahan olemassaoloon.

Oli vain taivaat ja maa,
ja kummatkin täynnä
rauhaa rakkautta ja sopusointua.

Myöhemmin löydämme Raamatusta,
että tuo aikakausi oli hyvin pitkä.
Raamatun ensimmäinen jae
pitää siis sisällään jo ikuisuuden ihanuutta.

Raamatun toinen jae tuo
eteemme valtavan katastrofin.
Takana on vallankaappausyritys,
joka johti siihen,
mikä on luettavissa
Raamatun toisesta jakeesta.

Maa oli tai oikeammin tuli
sellaiseksi kuin se nyt kuvataan.
Autioksi ja tyhjäksi.
Sitä oli kohdannut
sekasorto ja hävitys.

Säihkyvä kerubi oli muuttunut
pimeyden ruhtinaaksi.
Täydellisistä täydellisin luotu olento
oli muuttunut paholaiseksi.
Hänet enkeleineen
heitettiin alas taivaasta.

Ja hän tuhosi
maan päällä vallinneen elämän.
Ja tuossa tähtien sodassa
turmeltui myös taivaanvahvuus.

Nyt oli kaksi valtaa.
Hyvä ja paha.
Joilla oli riita-asia keskenään.

Ihminen,
joka luotaisiin Jumalan kuvaksi,
tulisi ratkaisemaan
tämän riita-asian.

Ja tästä kaikesta laadittiin asiakirja,
joka koski maan hallintaa.
Viittauksia tähän löytyy
jo Mooseksen kirjoista.
Raamatun viimeisessä kirjassa,
tästä kirjakääröstä on pitkä selvitys.
Sen voi avata vain
ensimmäisenä esitelty Valtias
eli Jumalan Poika,
joka Ilmestyskirjassa kantaa nimeä
Jumalan Karitsa, teurastettu.

Ja tuon asiakirjan mukaan
lähdettiin liikkeelle.

Poika,
joka on Totinen Valkeus,
joka alunperin oli
maailmat luonut,
kutsuttiin hävityksen keskelle.

Alkoi kuuden päivän pituinen
saneeraus.
Ja kohta Maa oli jälleen
kuin Jumalan puutarha.
Maan valtiaaksi luotiin ihminen.

Paratiisissa oli kaksi
aivan erityistä puuta.
Toinen piti tarjolla hedelmää,
jonka syöminen
merkitsi ikuista elämää.
Toinen puu tarjosi hedelmää,
joka merkitsi kuolemaa.

Aadam oli uudistetun maan
valtiaana ratkaisevassa asemassa.

Jumala eli tarkkaan ottaen
Jumalan Poika,
oli ankarasti kieltänyt Aadamia
syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta.

Mutta paholainen sai myös
viestittää oman versionsa asiasta.

Ja erittäin vahvan näytön tähden
Aadam pani kaikki likoon sen puolesta,
että käärme puhui totta.

Hallitsijaksi tuli
taivaan avaruuksia myöten
paha paholainen.
Maan päälle ratsastivat
myös synti ja kuolema.

Koko Raamattu kertoo
alusta loppuun asti
tästä taistelusta,
joka alkoi Raamatun toisessa jakeessa.

Jos Aamuruskon poika
ei olisi ylpistynyt ihanuudestaan
ja yrittänyt vallankaappausta,
ei meillä olisi Raamattua ollenkaan.

Ei olisi mitään tietoa synnistä
eikä kuolemasta eikä mistään pahasta.

Mutta nyt pimeys ja syvät vedet
olivat peittäneet kaiken alleen.

Ja niin alkoi valtava spektaakkeli,
jonka lopputulos paljastetaan
jo Raamatun peruskertomuksessa.

Mutta jo ennen
Raamatun ensimmäistä jaetta,
oli laadittu Pelastussuunnitelma,
jossa Poika pelastaa tarvittaessa
Jumalasta eroon joutuneen.

Kaikki,
jotka antavat sovittaa itsensä,
palautuvat Jumalan yhteyteen.

"Totinen valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja maailma on hänen kauttaan
saanut syntynsä,
ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö,
ja hänen omansa
eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet
verestä
eikä lihan tahdosta
eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta."
(Joh 1:9-13)

Jumala tiesi siis
luodessaan Rakkaansa,
että hänen luotunsa voivat
joutua eroon Jumalan yhteydestä.

Ja siksi ennen kaiken alkua päätettiin,
että Poika kantaa vastuun luoduistaan.

Jumala suri syvästi Luciferin lankeemusta.
Mutta Lucifer ei suostunut sovintoon.

Raamatusta käy vielä ilmi sekin,
että se ei koskaan tule siihen suostumaan.

Me syntiä tehneet
olemme saman valinnan edessä.
Sitä varten olen avannut
tämän keskustelun ...

Armosta
"Ja Efesoon saapui eräs juutalainen,
nimeltä Apollos,
syntyisin Aleksandriasta,
puhetaitoinen mies
ja väkevä raamatuissa.
Tälle oli opetettu Herran tie,
ja hän puhui palavana hengessä
ja opetti tarkoin Jeesuksesta,
mutta tunsi ainoastaan
Johanneksen kasteen."
(Ap.t 18:24-25)

Tämän tähden Paavali tapasi
Efesossa muutamia opetuslapsia,
jotka eivät olleet tietoisia
Pyhästä Hengestä.

"Kun Apollos oli Korintossa,
tuli Paavali,
kuljettuaan läpi ylämaakuntien,
Efesoon ja tapasi siellä
muutamia opetuslapsia.
Ja hän sanoi heille:
'Saitteko Pyhän Hengen silloin,
kun te tulitte uskoon?'
Niin he sanoivat hänelle:
'Emme ole edes kuulleet,
että Pyhää Henkeä on olemassakaan'.
Ja hän sanoi:
'Millä kasteella
te sitten olette kastetut?'
He vastasivat:
'Johanneksen kasteella'.
Niin Paavali sanoi:
Johannes kastoi
parannuksen kasteella,
kehoittaen kansaa uskomaan
häneen, joka oli tuleva
hänen jälkeensä,
se on, Jeesukseen'.
Sen kuultuaan he ottivat kasteen
Herran Jeesuksen nimeen.
Ja kun
Paavali pani kätensä heidän päälleen,
tuli heidän päällensä Pyhä Henki,
ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
Heitä oli kaikkiaan noin
kaksitoista miestä."
(Ap.t 19:1-7)
"minä olen pannut
sinun eteesi elämän ja kuoleman,
siunauksen ja kirouksen.
Niin valitse siis elämä"
(5 Moos 30:19)

"valitkaa tänä päivänä,
ketä tahdotte palvella"
(Joos 24:15)
Avauksessa mainittu esikuva
ei tarkoita vettä vaan arkkia.

"kun valmistettiin arkkia,
jossa vain muutamat,
se on kahdeksan sielua,
pelastuivat veden kautta.
Tuon esikuvan mukaisesti
teidät pelastaa nyt kaste,
ei siksi että te siinä
luovuitte saastaisesta elämästä,
vaan koska Jumala teki kanssanne
hyvän omantunnon liiton.
Sen perustuksena on
Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus"
(1 Piet 3:20-21)

Alkutekstissä jae päättyy ilmaisuun

δι’ ὕδατος
di hydatos

dia = läpi

Ja niin meillä on tuossa jakeessa yhtälöpari:

veden läpi
===
Jeesuksen Kristuksen
ylösnousemuksen läpi

Yhtälöparin ratkaisussa
auttaa numero 8.
Se kuvaa uutta alkua.

Tällainen alku on myös uusi liitto
Jeesuksen veressä.

Ja niin olemme löytäneet
avaimen yhtälöparin ratkaisuun:

Nooan perhekunta
- kahdeksan aikuista ihmistä -
pelastuivat veden läpi (dia)
===
Pelastajan perhekunta
- uuden liiton ihmiset -
Messiaan ylösnousemuksen läpi

Yhtälön kummallakin puolella
tapahtuu nouseminen ylös.

Kumpikin ryhmä
nousee ensin ylös
ja laskeutuu myöhemmin
takaisin alas maan päälle,
jonne perustetaan
Uuden liiton pohjalta Valtakunta.

Pelastus tapahtuu
Vanhurskauden perusteella:

Ensimmäisellä kerralla
maailma pelastui
Nooan vanhurskauden tähden.
===
Toisella kerralla
maailma pelastuu
Jeesuksen vanhurskauden tähden.

Pelastuvat ovat uskoneet
heille julistetun Sanan
ja menneet arkkiin.

Nooa oli vanhurskauden saarnaaja.
Hänen perhekuntansa lisäksi
kukaan muu ei kuitenkaan
enää tehnyt parannusta
ja uskonut ja mennyt arkkiin.

Se, mikä hukutti pahat,
oli kantava voima pelastuville.

Siis vesi eli Jumalan Sana
eli Pelastuksen evankeliumi.

Tuohon edellä olevaan kuvaan
Pietari viittaa
ja sanoo kirjaimellisesti kääntäen:

"joka myös meidät kuva"

Siis tuo kuva tai maalaus
Nooan arkista osoittaa jotain
tärkeää Jeesuksen ylösnousemuksesta.

"nyt pelastaa upottaminen"

Meille siis tapahtuu jotain vastaavaa,
kuin mitä tapahtui Nooan perhekunnalle.

"ei lihan poistamista lian"

Kysymys on jostain ihan muusta.
Vesipesu ennen vedenpaisumusta
ei olisi pelastanut
eläviä olentoja kuolemasta.

"vaan omantunnon hyvän pyyntö
kohti Jumalaa läpi ylösnousemuksen
Jeesuksen Kristuksen"

Eli meillä on edellisessä jakeessa
silmiemme edessä maalaus
Nooan arkista,
joka on tervattu sisältä ja päältä.

Se nousee vesimassojen kannattamana
ylöspäin eikä huku.

Tämän kuvan mukaisesti
mekin pelastumme.

Meillä on silmiemme edessä kuva
Pelastuksen arkista,
joka esti sen sisällä olevia
sieluja hukkumasta veteen.

Ja nyt herääkin kysymys.
Miten arkissa olevien pelastus
saattoi olla olla upottaminen.
Vastaus on yksinkertainen.

Heidät upotettiin Arkkiin,
jonka nimi on Pelastus.
===
Ja samoin meidät on upotettu
Häneen, jonka nimi on ...

Jeesus = Pelastus.

Kuolema kohtasi kaikkea muuta elävää
maan päällä, kuin sitä,
mikä eli joko vedessä tai arkissa.
Vesi on Raamatun yleisin
vertauskuva Pyhästä Hengestä.

Sana ei hukuta meitä,
jotka olemme upotetut Jeesukseen.

Ne,
jotka eivät ole arkin sisäpuolella,
siis Jeesuksessa Kristuksessa
- Jumalan Sanassa,
hukkuvat, kun tuomion aika tulee.

Tuo arkki ei hukkunut,
koska se oli tervattu eli
sivelty maapiellä
sisältä ja päältä.

Tuo maapiki muodostui Golgatalla,
jossa Jeesus vuodatti verensä maahan.

Ja kaikki muukin siinä kuvassa,
joka tuosta arkista on
Raamattuun kirjoitettu,
kuvaa Jeesusta.
Jumala käyttää ihmisen pelastamiseksi
Jeesusta.
Tuo ennustus toteutui
kuuden päivän kuluttua.

"'Totisesti minä sanon teille:
tässä seisovien joukossa on muutamia,
jotka eivät maista kuolemaa,
ennenkuin näkevät
Ihmisen Pojan tulevan
kuninkuudessaan.'
Ja kuuden päivän kuluttua ..."

Jumalan Valtakunta kirkkaudessaan
laskeutui vuorelle tuossa tilanteessa.

Mooseksen ja Eliaan
ja itse Isän läsnäolo
tuossa hetkessä
oli tarpeen muun muassa siitä syystä,
että Jeesus olisi kykenevä siihen,
mistä aloituksessa mainittiin:

>>Hän tuli maan päälle,
uhratakseen itsensä<<

Tuon kirkastusvuorikokemuksen
jälkeen Jeesus puhui toistuvasti
opetuslapsilleen kuolemastaan.

Siitä alkoi siis valmistautuminen siihen,
mitä varten Jeesus oli tullut maan päälle.

Uhratakseen itsensä.
Jotta voisi pelastaa syntisiä.

Jos joku sanoo,
ettei ole syntiä tehnyt,
niin hän on valhettelija.

Johannes oli yksi,
joka sai nähdä Jeesuksen kirkastuneena.
Ja niin hän todistaa:

"Mikä on alusta ollut,
minkä olemme kuulleet,
minkä omin silmin nähneet,
mitä katselimme
ja käsin kosketimme,
siitä me puhumme:
elämän Sanasta -
ja elämä ilmestyi,
ja me olemme nähneet sen
ja todistamme siitä
ja julistamme teille
sen iankaikkisen elämän,
joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -
minkä olemme nähneet ja kuulleet,
sen me myös teille julistamme,
että teilläkin olisi yhteys
meidän kanssamme;
ja meillä on yhteys
Isän ja hänen Poikansa,
Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
Ja tämän me kirjoitamme,
että meidän ilomme olisi täydellinen.
Ja tämä on se sanoma,
jonka olemme häneltä kuulleet
ja jonka me teille julistamme:
että Jumala on valkeus
ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
Jos sanomme,
että meillä on yhteys hänen kanssaan,
mutta vaellamme pimeydessä,
niin me valhettelemme
emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen,
hänen Poikansa,
veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme,
ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme,
ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille
synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät
kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme,
ettemme ole syntiä tehneet,
niin me teemme hänet valhettelijaksi,
ja hänen sanansa ei ole meissä."
(1 Joh 1)
"Alussa loi Jumala taivaat ja maan."
(Gen 1:1)

Taivaisiin sisältyy kaikki taivaan joukot
enkelikunta mukaanlukien.
Näistä korkea-arvoisin oli
Aamuruskon poika
(Lucifer = Valon kantaja)

Raamatun ensimmäinen Sana
tarkoittaa Alkua / Esikoista.

Siis aivan ensimmäiseksi
Jumala Sana tuo esiin Jumalan Pojan.
Vielä Raamatun viimeisessä kirjassa
Poika esittelee itsensä
Alkuna ja Aamenena.

Ja niin koko Raamattu
Alusta Aameneen saakka
Sana Sanalta
on ilmoitusta Pojasta,
joka on
Ensimmäinen ja Viimeinen
Alku ja Loppu
Alfa ja Omega.

Raamatun ensimmäinen virke
pitää sisällään myös
monikkomuotoisen sanan
Jumala = Valtiaat.

Raamatun ensimmäinen jae ilmaisee
siis Jumalan kokonaisuudessaankin.
Mutta varsinaisesti se esittelee
meille Jumalan Pojan Valtiaana.
Kaikki on luotu Hänen kauttaan,
Häneen ja Häntä varten.

Niin myös Aamuruskon poika
eli Lucifer.

Pojan eli Aamuruskon luoma
korkea-arvoisin
ja läheisin enkeliolento
oli siis Aamuruskon poika.

Poika on itse Valkeus.
Mutta Aamuruskon poika
kantoi tuota valkeutta mukanaan.

Aivan samoin tänä päivänä
Jeesus eli Valkeus valaisee
jokaisen omansa.

"Todellinen Valkeus,
joka valaisee jokaisen ihmisen."
(Joh 1:9)

Raamatun ensimmäinen jae
pitää sisällään pelkkää ihanuutta.
Siinä ei ole mitään viittausta
pahan olemassaoloon.

Oli vain taivaat ja maa,
ja kummatkin täynnä
rauhaa rakkautta ja sopusointua.

Myöhemmin löydämme Raamatusta,
että tuo aikakausi oli hyvin pitkä.
Raamatun ensimmäinen jae
pitää siis sisällään jo ikuisuuden ihanuutta.

Raamatun toinen jae tuo
eteemme valtavan katastrofin.
Takana on vallankaappausyritys,
joka johti siihen,
mikä on luettavissa
Raamatun toisesta jakeesta.

Maa oli tai oikeammin tuli
sellaiseksi kuin se nyt kuvataan.
Autioksi ja tyhjäksi.
Sitä oli kohdannut
sekasorto ja hävitys.

Säihkyvä kerubi oli muuttunut
pimeyden ruhtinaaksi.
Täydellisistä täydellisin luotu olento
oli muuttunut paholaiseksi.
Hänet enkeleineen
heitettiin alas taivaasta.

Ja hän tuhosi
maan päällä vallinneen elämän.
Ja tuossa tähtien sodassa
turmeltui myös taivaanvahvuus.

Nyt oli kaksi valtaa.
Hyvä ja paha.
Joilla oli riita-asia keskenään.

Ihminen,
joka luotaisiin Jumalan kuvaksi,
tulisi ratkaisemaan
tämän riita-asian.

Ja tästä kaikesta laadittiin asiakirja,
joka koski maan hallintaa.
Viittauksia tähän löytyy
jo Mooseksen kirjoista.
Raamatun viimeisessä kirjassa,
tästä kirjakääröstä on pitkä selvitys.
Sen voi avata vain
ensimmäisenä esitelty Valtias
eli Jumalan Poika,
joka Ilmestyskirjassa kantaa nimeä
Jumalan Karitsa, teurastettu.
Ja tästä Sovituksesta
aloittaja on herättänyt keskustelun.

Ja kaikki alkoi siis
Raamatun toisesta jakeesta.

Poika,
joka on Totinen Valkeus,
joka alunperin oli
maailmat luonut,
kutsuttiin hävityksen keskelle.

Alkoi kuuden päivän pituinen
saneeraus.
Ja kohta Maa oli jälleen
kuin Jumalan puutarha.
Maan valtiaaksi luotiin ihminen.

Paratiisissa oli kaksi
aivan erityistä puuta.
Toinen piti tarjolla hedelmää,
jonka syöminen
merkitsi ikuista elämää.
Toinen puu tarjosi hedelmää,
joka merkitsi kuolemaa.

Aadam oli uudistetun maan
valtiaana ratkaisevassa asemassa.

Jumala eli tarkkaan ottaen
Jumalan Poika,
oli ankarasti kieltänyt Aadamia
syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta.

Mutta paholainen sai myös
viestittää oman versionsa asiasta.

Ja erittäin vahvan näytön tähden
Aadam pani kaikki likoon sen puolesta,
että käärme puhui totta.

Hallitsijaksi tuli
taivaan avaruuksia myöten
paha paholainen.
Maan päälle ratsastivat
myös synti ja kuolema.

Koko Raamattu kertoo
alusta loppuun asti
tästä taistelusta,
joka alkoi Raamatun toisessa jakeessa.

Jos Aamuruskon poika
ei olisi ylpistynyt ihanuudestaan
ja yrittänyt vallankaappausta,
ei meillä olisi Raamattua ollenkaan.

Ei olisi mitään tietoa synnistä
eikä kuolemasta eikä mistään pahasta.

Mutta nyt pimeys ja syvät vedet
olivat peittäneet kaiken alleen.

Ja niin alkoi valtava spektaakkeli,
jonka lopputulos paljastetaan
jo Raamatun peruskertomuksessa.

Mutta jo ennen
Raamatun ensimmäistä jaetta,
oli laadittu Pelastussuunnitelma,
jossa Poika pelastaa tarvittaessa
Jumalasta eroon joutuneen.

Ja tästä Sovituksesta
on aloittaja herättänyt keskustelun.

Kaikki,
jotka antavat sovittaa itsensä,
palautuvat Jumalan yhteyteen.

"Totinen valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja maailma on hänen kauttaan
saanut syntynsä,
ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö,
ja hänen omansa
eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet
verestä
eikä lihan tahdosta
eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta."
(Joh 1:9-13)

Jumala tiesi siis
luodessaan Rakkaansa,
että hänen luotunsa voivat
joutua eroon Jumalan yhteydestä.

Ja siksi ennen kaiken alkua päätettiin,
että Poika kantaa vastuun luoduistaan.

"Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi"
Ei luonut kumpaakaan.

Lucifer oli
täydellisistä täydellisin.

Ihminen samoin.
Jumala vielä tarkasti kaiken.

"Jumala katsoi kaikkea,
mitä hän tehnyt oli,
ja katso,
se oli sangen hyvää."
(Gen 1:31)
"Mutta jos me
valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja
Jeesuksen Kristuksen,
hänen Poikansa,
veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä."
(1 Joh 1:7)

Siis koko vaelluksemme ajan
Jeesuksen veri puhdistaa
koko ajan jatkuvasti kaikesta synnistä.

Edellyttäen,
että olemme Valkeudessa
eli Jeesuksessa
eli Pelastuksessa
emmekä vaella Arkin ulkopuolella.

Jos Jeesuksen verta ei enää ole,
niin ei se sitten enää
voi myöskään meitä puhdistaa.

Mutta toki tuo veri virtaa yhä.
Jeesuksen verinen ruumis
nousi ylös haudasta
kolmen päivän ja yön jälkeen.

Tämä sen tähden,
että maatuminen ei
vielä ollut alkanut,
niinkuin oli ennustettu.
Pietari julisti
Daavidin Psalmin 16 perusteella:

"Koska hän siis oli profeetta
ja tiesi,
että Jumala oli hänelle
valalla vannonut asettavansa
hänen kupeittensa hedelmästä
lihan mukaan
Kristuksen istumaan
hänen valtaistuimelleen,
niin hän ennalta nähden
puhui Kristuksen nousemuksesta,
sanoen,
ettei Hänen sieluansa
ollut jätetty tuonelaan
eikä lihansa nähnyt maatumista.
Tämän Jeesuksen Jumala herätti,
minkä todistajia me kaikki olemme."
(Ap.t 2:30-32)

Hänellä oli ylösnousemuksen
jälkeen samat veriset haavat,
jotka olivat ennen ylösnousemusta.
Ja Hän näytti ne erityisesti Tuomaalle,
mutta myös kaikille opetuslapsille.

Ja Hän on edelleen Teurastettu Karitsa
taivaassa Jumalan Valtaistuimen luona,
kun seurakunnan tempauksen jälkeen
etsitään avaajaa Kirjakäärölle.

"Minä näin,
että valtaistuimen,
niiden neljän olennon
ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa,
kuin teurastettu"
(Ilm 5:6)

Ja ylistyksen pauhu puhkeaa:

"Sinut on teurastettu.
Sinä olet verelläsi ostanut meidät"
(Ilm 5:9)

Ja me syömme Hänen ruumiinsa
ja juomme Hänen verensä ehtoollisella.
Jeesuksen käyttämä ilmaisu
on yksiselitteinen:

"Ja heidän syödessään
Jeesus otti leivän, siunasi, mursi
ja antoi opetuslapsillensa
ja sanoi:
'Ottakaa ja syökää;
tämä on minun ruumiini'.
Ja hän otti maljan, kiitti
ja antoi heille
ja sanoi:
Juokaa tästä kaikki;
sillä tämä on minun vereni'"
(Matt 26:26-28)
9 / 618
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt