pertti.e

pertti.e profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen uskis,ev.lut..naimisissa.

Harrastan kuntoilua, lukemista, penkkiurheilua.

"Ei uskonmäärä pelasta vaan uskon kohde".

Sanal.11:25:"Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu."

Koulutus: yo, laborantti

Liittynyt 23v sitten
12 aloitusta · 6913 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Voihan palkkatyössäkin käyvä luovuttaa omastaan kerrallaan pois. Tarve selittää puolestaan liittyy Raamattuun ja siihen kuinka asia siellä ilmaistaan. Itse en näe kieliopillisia faktoja minään "selittelynä" vaan asiaan oleellisesti liittyvänä faktana, joka on syytä ottaa huomioon.
Voihan asiaa katsoa myös siltä kannalta että jos ihminen antaisi kaiken omaisuuden kerralla pois, hän ei selvityisi. Hän ajautuisi ahdinkoon, sellainen ei ole Jeesuksen tarkoitus.
Niin, Jeesuksen pointti oli että ei tule kiintyä siihen omaisuuteen. Eikä omaisuus saa täyttää koko elämää ja ohittaa tärkeydessään itseänsä Jumalaa ja Hänen seuraamistaan. Tulee olla valmis antamaan ja auttamaan auliisti, jos ja kun se on mahdollista.
Ei tämä minulle ole ollut koskaan mitenkään vaikea kysymys. Annan aina kun koen ja kykenen (viimeksi tänään) ja uskon että näin Jeesus tarkoittikin toimia.
Itseasiassa omaisuuden luopumiskohdissa on käytetty sellaista kreikan verbimuotoa (iteratiivinen imperfekti), joka viittaa toistuvaan tekemiseen. Jos olisi tarkoitettu kertakaikkista luopumista olisi alkutekstissä ollut aoristi muoto. Eli se "lantti silloin tällöin" on oikea, tietenkin toiveena olisi, että se "lantti mahdollisimman usein".
Luettu molemmat ja tykkäsin niiden annista. Hyviin ja mielenkiintoisiin aiheisiin perustuvaa asiallista kirjeidenvaihtua.
Onhan se kieltämättä erikoista että toinen puoli maailmaa "syytää ruokaa ja tavaraa" kaatopaikalle ja toisella puolella ei ole tarpeeksi syödä. Varmaan länsimaalaisen ihmisen, vakaamukseen katsomatta, tulisi katsoa peiliin ja tehdä se oma pieni osansa asian puolesta. Pisaroista se merikin syntyy. Kuussa on käyty, atomi on halkaistu, mutta nälkäongelmaa ei kyetä ratkaisemaan, kun halu puuttuu.

Eli ei ole Jeesuksen sanoma omaisuusasiassakaan vanhentunut, edelleen on tarvetta auttaa lähimmäistä ja vähävaraisia.
Totta sinänsä, jokainen uskova voi katsoa itseään peilistä ja miettiä omaa omaisuuden käyttöä. Jos pankkitili pullottaa täynnä eikä halua avustaa "lanttia tarvitsevaa" on arvojärjästys väärä,Jeesus opetti juuri päinvastaista. Juuri se suhtautuminen siihen omaisuuteen ratkaisee. Omaisuudellakin voi tehdä hyvää ja auttaa vähäosaisia. Vanha totuushan on "että antaessaan saa itsekkin".
Varmaan on hyvä tarkata sitä suhtautumista siihen vaurastumiseen. Jos ennemmin kartutan sitä omaa pankkitiliäni kuin lahjoitan sitä omistamaani vaurauttani apua tarvitseville, niin silloin se vauraus on mennyt lähimmäisen rakkauden ja Jumalan edelle. Eli kummalle antaa sydämessään enemmän tilaa, omalle isolle pankkitilille ja sen lisäkartuttamiselle vai lähimmäisen hädälle.
Varmaankin on hyvä tarkastella rikkaan nuorukaisen saamaa ohjetta asiayhteydessään. Rikkaan nuorukaisen sydän oli kiintynyt omaisuuteen ja mammonaan. Keskustelun lopuksihan hän käänsi Jeesukselle selän ja palasi omaisuutensa pariin.

Ei Jeesus omaisuutta sinällään kieltänyt vaan kiintymisen siihen katovaiseen omaisuuteen ohi jopa Jumalan.
Juudas joka oli yksi opetuslapsista kantoi mukanaan arvokasta "matkakassaa". Pietarilla on edelleen koti (Matt.8:14). Sakkeus, joka oli hyvin rikas, jätti itselleen puolet omaisuudestaan, toisen puolen lahjoitti köyhille, Jeesus ei Sakkeusta tästä nuhdellut vaan hyväksyi asian. Myös varakkaammat seurakunnat keräsivät keskuudestaan rahavaroja ja lähettivät köyhimmille seurakunnille(1.Kor.16:2,2.Kor.11:8). Paavali sai Filipin seurakunnalta rahalahjoituksen(Fil.4:15). Joosef arimatilainen oli rikas ja kuitenkinmyös opetuslapsi ( Matt.27:57). Eli kyllä alkuseurakunnan uskovaisilla oli rahaa ja omaisuutta käytössään, muutenhan olisi ollut vaikea elää ja selvitä. Mutta sydän ei ollut siihen omaisuuteen kiinnittynyt vaan taivaaseen ja Jumalaan, kuten Jeesus opastaa.
Ehkä asiaa voi lähestyä siltä kantilta, että mitä joku asia tai esine edustaa ihmiselle. Jos katsot ristipistostyötä takaapäin näet vain lankojen "sekasotkun", jos puolestaan käännät työn ympäri avautuu ihan toisenlainen näkymä. Toisaalta ei yhden näkökannan edustaminen sulje pois sitä etteikö asiaa voisi tutkailla myös muilta kanteilta.
Kiitoksia, ja samaa mieltä olen rakentavia keskusteluketjuja vaan lisää, ei ne ole keneltäkään pois vaan päinvastoin :)
Oma kokemukseni on, että se humala otti huomattavasti enemmän kuin antoi loppupeleissä. Uskossa olen ollut jo aika pitkään, enkä ole "todellisuudesta vieraantunut tai hallusinaatioita kokenut". Toki uskontojakin voi käyttää väärin ja on valitettavasti käytettykin läpi historian.
Itse uskon että Raamattu sisältää juuri sen kristillisen totuuden jota Raamattu edustaa. Uskon että Jumala on valvonut Raamatun kaanonin syntyä, Raamatussa on juuri ne kirjoitukset jotka siellä kuuluukin olla.
Tulkinta on sitten asia erikseen. Oikean ja hyvän tulkinnan tulee tehdä itse tulkittavalle asialle oikeutta. Väärinkäytökset ja väärät tulkinnat eivät pilaa itse asiaa.
Siitä olen samaa mieltä että valtion/valtaapitävien ja kirkon liitto on usein epäonnistunut. Kirkolle tulee paineita luopua opeistaan valtion yhteydessä, näin on valitettavati myös aikojen saatossa käynyt.
Jätän heroiini kokeilut suosiolla väliin. "Not my cup of tea", enkä näe että olisi kenellekkään sopivaa.
Heh, no kiitos satan koskettavista sanoistasi. Arvostan niitä. Aloituksesi oli hyvä ja asiallinen.
Minusta väärinkäytöksiä ja vääryyksiä tulee katsoa tietyssä mielessä ns. "vakaamussokeasti", kaikki, myös kristityt kykenevät tekemään pahaa. Minusta olisi hulluutta väittää muuta.

Mielipiteitä voi vaihtaa rakentavassa hengessä ja olla eri mieltäkin ja silti olla ihminen ihmiselle ja ystävällinen keskustelukumppania kohtaan. Siinähän sitä samalla oppii katsomaan asioita myös sieltä vastapuolen "vinkkelistä" ja samalla avartuu omakin näkökanta.
Ehkä sana "valita" ei kuvaa täysin kaanonin muodostumista vaan tekstit kävivät läpi tiukan ja selvän seulan. Ut:n tekstien tuli olla apostolista alkuperää, puhdas harhaopeista ja sen tuli kuulua julkisesti seurakunnissa luettaviin kirjoihin.

Kyllä se kirjakokelma oli jo vakiintunut, kirkolliskokouksessa ei enään tehty "valintoja". Jo 170-luvulla piispa Meliton käyttää nimitystä "Vanha Testamentti", tämä siksi että kristityillä oli jo tässä vaiheessa olemassa kirjoituskokoelma, josta käytettiin nimitystä "Uusi testamentti". Vielä aikaisemmaksi menee ensimmäinen maininta Ut:n kaanonista, nimittäin Justinus marttyyri mainitsee Ut:n kaanonin 150-luvulla. Muratorin fragmentti, jossa on varhaisin Ut:n kaanonin luettelo, sisältää liki kaikki tänä päivänä käytössä olevat Ut:n kirjeet ja evankeliumit.Tämän fragmentin alkuperäinen teksti ajoitetaan vuoteen n.170 jKr. Eusebius (n.262-339 jKr) luetteloi täsmälleen tänä päivänä käytettävän Ut:n sisällön.

Kristillinen usko voi kasvaa Raamatun rajojen sisäpuolella, jos se sen ylittää se muuttuu joksikin muuksi kuin kristilliseksi uskoksi. Näinhän on asianlaita kaikkien asioiden kohdalla. En minä näe siinä mitään ihmeellistä, vaan ainostaan loogisuutta ja järkevyyttä.

Osittaisina lähteinä olen käyttänyt ja suositeltavaa luettavaa: Kaarlo Arffman: Kristinuskon historia ja Rafael Gyllenberg:Uuden testamentin johdanto-oppi. Muuta hyvää ja suositeltavaa luettavaa:Stefan Gustavsson: Mihin uskomme perustuu","Marshall: Taistelu Raamatusta".
"Kaikki loppui siihen, kun kirkko kokosi Raamatun ja piilotteli ja poltti valtavasti muita tekstejä. Roomassa päätettiin vuonna 325, mitkä kirjat Raamattuun otetaan mukaan. Oltiin luomassa uutta uskontoa, jolle haluttiin saada uusi Pyhä kirja."

Kirkolliskokouksessa ei päätetty mitä kirjoja Raamatun kaanoniin otetaan ja mitä ei, vaan siellä löytiin lukkoon jo olemassa oleva Raamatun kirjakokelma. Tämä oli luonnollinen ja looginen toimenpide, koska liikkeellä alkoi olemaan gnostilaisia ja muita tekstejä, jotka edustivat erillaista oppia kuin Raamattu. Ihan luonnollista pitää erillään kahta eri oppia edustavia tekstejä.
Aina saa kritisoida, sehän on vain hyvä asia. Ei tämä video ainakaan minua uskovaisena saa "hyppimään seinille". Itse sen humalan aikonaan turhankin usein kokeneena joudun kyllä toteamaan ja todistamaan, että usko on humalaa kummepi ja parempi monin verroin, eroa on kuin yöllä ja päivällä uskon hyväksi. Tämä on minun mielipide ja kokemus asiasta, erimieltäkin saa olla, no problems.
"Mutta taas tämä palaa teodikeaan - jos jumala on kaikkivoipa/-hyvä/-tietävä, miten maailmassa voi olla pahuutta ilman että juuri jumala sen sinne loi? Loogisesti ajateltuna ei mitenkään. Vaihtoehdoiksi jää, ettei jumalaa ole, että jumala ei voi/halua vaikuttaa, tai että hän on paha."

Itse näen vielä sen vaihtoehdon että se pahuus/kärsimys tuottaa salatulla tavalla hyvää, vaikka se loogisesti näyttääkin päinvastaiselta. Jos ajatellaan, että Jumala on olemassa ja että Hän on kaikkinäkevä ja -tietävä silloin Jumala näkee kokonaisuuden, myös ne seikat ja asiat jotka jäävät ihmiseltä salaan.
Pieni esimerkki voisi olla lääkepistoksen saava vauva. Hän ei voi ymmärtää miksi hänelle tuotetaan kipua ja kaikenlisäksi häntä sylissään pitävä turvallinen,hyvä äiti (tai isä) ei tee mitään estääkseen kivun tuoton. Vauva ei ymmärrä, että pistos tuottaa hänelle, kivusta huolimatta, hyvää.

"Nyt kysyn ihan ilman sarkasmia - kerrotko, miten?"

Pikaisesti tulee mieleen että,rukoileminen voi tuottaa yhteen kuuluvuuden tunnetta, rukoukseen hiljentymisellä voi olla mielenrauhaa lisäävä vaikutus, se voi helpottaa ihmisen ahdistusta ja pelkoa. Lisäksi uskovaisena uskon että rukoulemisen seurauksena Jumala auttaa ja vastaa. Itse olen kokenut usein rukoilemisen auttavan ja helpottavan oloa.
"Kuinka jumalasi voi olla hyvä, jos kerran alunperin myös antoi tuon syövän sinulle? Miksi "hyvän" jumalan täydelliseen suunnitelmaan kuuluisi kärsimys? Kuinka on niin, että rukoilulla yritetään muuttaa tuota täydellistä suunnitelmaa?"


Toisaalta voi myös miettiä että entäs jos syövästä seuraa jotain hyvää sairaan elämään? Usein saa lukea tai kuulee, että vaikea sairaus tai onnettomuus on "laittanut tarkastelemaan elämänarvoja uudelleen", on tullut tilaa paremille ja hyvinvointia lisääville asioille elämässä. Tässä valossa se kärsimys tuottaa sitä "täydellistä suunnitelmaa" ihmisen elämässä. Samoin tuo rukoileminen voi kuulua siihen "täydelliseen suunnitelmaa", sikäli että se rukoileminen voi tuottaa hyviä asioita sairaan ja hänen läheisten elämään.
Ihan ensimmäiseksi toivon ja rukoilen, että jos sinulla on syöpä saat siihen avun ja se paranee.
Jos asiaa ajattelee tieteellisesti niin jostakin synnistä voi olla seurauksena sairaus. Jos esimerksi polttaa tupakkaa tai on alkoholin suurkuluttaja on suurempi riski sairastua, kun jos ei polta tai nauttii alkoholia kohtuudella.
Jeesus ilmaisee parissakin Raamatun kohdassa selvästi, että sairaus ei välttämättä ole seurausta synnistä. Ensimmäinen kohta on Joh.9:1-3, jossa Jeesus parantaa sokeana syntyneen miehen. Toinen kohta löytyy Luuk.13:1-3 kohdasta, jossa Jeesus todistaa, että Pilatuksen surmaamat Galilealaiset eivät olleet sen syntisempiä kuin muutkaan ihmiset.

Aina emme näe tai ymmärrä Jumalan tarkoitusperiä, mutta voimme luottaa siihen että Jumala on hyvä ja haluaa meidän parasta. Jumalan siunausta sinulle.
95 / 346
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt