korpikirjailija

korpikirjailija profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Auringonlasu 12.08.26

Liittynyt 11v sitten
105 aloitusta · 7451 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Avasin aamulla valokuvista teettämäni kalenterin Helmikuun sivun.

A3 Kuvassa hymyilin sateenvarjo suojanani lumisateessa. Ulkona ei tosin satanut lunta vaan pakkanen paukkui -25 C paremmalla puolen.

Olen nyt kolme yötä opetellut käyttämään uniapnea happilaitetta. Parin tuntia nukkumaan mennessä ja aamuvarhaisella saman verran. Viime yönä jo 5-tuntia yhteensä. Tottumista se tietty vaatii.
Hyviä tuloksia jo nyt on huomattavissa, olen pirteämpi.

Sunnuntaipäivä, pakkanen pitänee sisähommissa, teen salamipizzaa ja lämmitämme saunan, eilen saunomisen jäi, siirsimme sen tälle päivälle.
Puolta päivää Korvesta@


Ihmisen perusluonne ( introvertti, extrovertti ) menneisyys, nykyisyys, kokemukset tekevät meistä erilaisia.

Extrovertin voi aliarviointi tehdä varovaiseksi tuoda taitojaan esille ja introvertti voi kannustuksella nousta esille.

Olen ekxrovertti, idearikas, uutta luova ja positiivinen saadessani mahdollisuuksia toteuttaa itseäni.

On oltava eturivissä jos haluaa tulla huomatuksi.

Ei ulkopuolinen joka voisi olla kiinnostunut esim. kädentaidoistasi tai kyvystäsi kirjoittaa esim. pöytälaatikkoon tule kotiisi ihastelemaan luonnoksiasi.

Kirjoitit "vanhalle ei käy mikään, ei opi, että oma juttu sen on oltava josta keskustellaan."

Kyllä se on oma juttu mistä kukin kirjoittaa.

Paloma on kirjoittanut jo useita julkaistuja kirjoja, lisää on tulossa. Ei niistä kukaan tietäisi jos hän ei niistä kertoisi. Hilla on aktiivi kirjoittaja ei hänestä kukaan tietäisi, jos hän ei kirjoittaisi.
Sain eilen tarjouksen kerätä eri kädentaitdoistani näyttelyn.

On uskallettava tulla rohkeasti esillä, luotettava itseensä, sitten kun ei enää jaksa on liian myöhäistä katua käyttämättä jätettyjä mahdollisuuksia.
Monikko ukkomiehet on liian imarteleva ilmaus. Yksi tapaus oli, ja siitä olenkin kertonut.
Metusalemin kohtaaminen pian 20-vuotta sitten löi laudalta kaikki muut miehet.

Palstan vanhemmat herrat olivat hyviä keskustelukumppaneita, ukoiksi en heitä koskaan mieltänyt, en vieläkään.

Minulle on aina ollut tärkeää hyvä puheyhteys keskustelu- ja elämän kumppaniin.

Olen pitkä, en erityisen roteva.
Uskoisin, että jos itse opettelisit lukemaan omat tekstisi, siis omat kirjoituksesi niin ehkäpä et olisi väärässä lainkaan.
Huomenta@

En ymmärtänyt väärin sen enempää kuin sinäkään. Kirjoitit "vastasin negatiivisesti ja pilkallisen ivallisesti."

Ei ollut pienintäkään tarkoitusta, tykkään jutella kanssasi. Muistelin menneitä tein vertailua, Kahvipirtin olemassa olon tärkeydestä. Koska jos menet takaisin kommentteihisi, epäilit ketjun menestystä nykypäivänä koska nyt pitää olla nopeatempoisempi.

Kirjoitin aijemmin "Kahvipirtti auttaa ymmärtämään omaa paikkaa tässä ja nyt ja rakentamaan jatkuvuutta menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välille."

Kahvipirtin alkuajat olivat mielekästä kommunikointia, jossa mielikuvitus lensi ja kirjoittajat olivat toisilleen ystävällisiä.

Sinisirkku, makriina jne. olivat ystävällisiä ja "napakoita" kirjoittajia, arvostin molempia.

Kauemmaksi mentäessä oli myös miesnimimerkkejä, joista pidin ja joiden kanssa tulin hyvin toimeen. Olen kai ns. putkiaivo eli suorasanaisempi kuin naiskirjoittajat joilla sanotaan olevan ns. piparkakkuaivot, mikä johtaa vaikeuteen ymmärtää tekstin kokonaisuutta jolloin syyllistytään ylilyönteihin, vähättelyyn, myös itsensä vähättelyyn ja kuinka toinen kuvittelee, kuinka toinen ivailee, kuinka toinen luulee olevansa jotain jne.

Mutta tästä uuteen päivään, ohjelmassa taidekatu Toivon vuosikokous, ehkäpä kävellä kilsa ulkona ja jos jaksaa saunoa illalla.
Vielä ennen uimaan menoa@

Jos olet lukenut neljää Nojatuolia, otanta on suppea.

En ollut vielä palstalla 25-vuotta sitten, mutta kun tulin noin 20-vuotta sitten, kahvipirtissä kaikki kirjoittajat olivat nimimerkillisiä. Silloin oli profiilisivustokin monipuolinen, valokuvia pystyi laittamaan useita ja toteuttaa itseään mm.runoilla ja tarinoilla sekä keskustelemaan muiden kirjoittajien kanssa myös privatisti.

Se aika on mennyttä sillä monet viehättävät profiiliystävät ovat jo yläilmoissa. Itse olin tuolloin alta 60-vuotias, mutta minulla oli jo silloin tuttuja plus 70-palstalta.

Tämä aika hektistä, pitää muuttua pitää uudistua. Tämä aika ei arvosta vanhempia ihmisiä, valitusta voi lukea palstan monista aloituksista. Ilo on pois. Positiivisyys pistetty pannaan.

En pidä mielipiteitäni väärinä.
Myöhäisiltaa Korvesta@

Rahaa on niin, noita ei pas...Kalle...taivu; ))

Yötä.
Oliko ruotimisessani jotain mikä ei täsmää?
Ehkäpä et ole väärässä vaan saavatpahan ollakin.

Kahvipirttiketju "brändättiin" yli kaksikymmentä vuotta sitten. Brändi menestyy koska sille on kysyntää.

Kahvipirtti auttaa ymmärtämään omaa paikkaa tässä ja nyt ja rakentamaan jatkuvuutta menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välille.

Sen sijaan Kahvipirtin maine on ulkopuolisten kokemaan.

Kirjoittajien kirjoitustyyli teki kahvipirtistä tunnistettavan. Nimimerkit/persoonat nimimerkkien takana veivät ketjua eteenpäin.

Kirjoitit "pitää olla nopeatempoinen". Ei kai me ikäihmiset enää, höpö höpö..
"Piti näkyä, piti olla joku. "Brändättiin" itseä.
Sekin on ohi nyt."

Ei se ole ohi. Jokainen kirjoittaja täälläkin haluaa tulla huomioiduksi, toinen eturivin Eetlana ja toinen takarivin Tyynenä.

Vaatiahan saa, mutta mitäpä se hyövejää.

On lähdettävä itsestä.
Miksi asia sinua suututtaa, mitä pahaa Paloma on tehnyt kun on ottanut miehensä pojan asumaan heidän kaikkien yhteisessä talossa?

Kerro.
Perjantaita@

Valintamme eivät aina ole "normaalia" vaan toteutamme kukin ihan omanlaisia valintoja.

Muistan kun joskus kerroin kuopuksen peruskoulun jälkeen ja siirryttyään jatko-opintoihi muuttaneen opiskelija asuntoon, se oli jollekin "normaalista" poikkeava ratkaisu.

Jos sinulla oli kolmio, kuten minulla, oli poikani valinta luonnollinen ei "normaali" valinta.

Kolmio ja omakotitalo asuntona eivät ole verrattavissa toisiinsa. Kolmiossa olet aina läsnä, omakotitalossa on mahdollisuus yksityisyyteen.

Moni vanhus valittaa täälläkin yksinäisyyttään, puoliso on kuollut, lapset kaukana.

Minustakin olisi kivaa pitää enempi lähiyhteyttä lapsiini, mutta heillä on oma elämä muualla.
En, mutta tuo yksi poisto on näkyvillä.

Kirjoitin Hillan ketjuun kolme pitempää viestiä, ne ovat minulla tallessa sillä pitkät viestit kirjoitan aina ensin omaan muistioon ja lähetän sen jälkeen palstalle.

En menettänyt hengentuotteitani ; ))
Viestini oli jotenkin näin.


Hilla oli lähettänyt aamun eka viestin useampaan kertaan.
Olisiko hän itse pyytänyt poistoa jolloin koko ketjun oli poistettu.

Että tällaista samanlaisuutta ajatuksissamme ; )
Tuolla lopussa näkyy, että yksi viesti on poistettu.
Sorry, mutta kirjoitin lähes samanlaisen viestin ja kun palasin katsomaan viestini oli pois ja sinun viestisi näkyi. Olen pahoillani tämä ohjelma taitaa sekoilla pahemman kerran.
Kopioit viestini ja toistit, kun ensin poistit minun kommentin. No, ei mitään uutta.
Kiireinen päivä ja jatkuu, nyt muisteloihin hiukka aikaa@

Mietin, mikä saa ihmisen muistamaan tietyt asiat menneisyydestä ja mitkä eivät palaa vaikka kuinka yrittää muistaa.

Kun kerroin edellisessä viestissä Järviahon tilasta, kun vierailimme siellä oli kesäaika, luonto kauneimmillaan, vanhanaikainen asuinympäristö, ruokien ja marjojen maut se lie se mikä kiehtoi ja jäi selvästi muistiin. Talvea tuskin olisin siellä halunnut viettää. Suksilla olisi pitänyt kouluun hiihtää läpi pimeän Korven.

Synnyin kotini oli valmistunut noin vuosi ennen syntymääni. Sijaitsi kaupungissa oli sähköt ja vesijohdot. Pönttöuunit antoivat lempeä lämmön. Keittiön hellalla oli aina iso kattila josta sai lämmintä vettä.
Ulkohuussi oli navetan ja tallin välissä, samassa isossa rakennuksessa.

Kaivo oli pihalla sillä äidilläni oli karjaa, jolle hän kaivosta veden otti.

Elämämme oli omavaraista, oli kasvimaita ja marjapensaita. Äidillä oli maitotinkiläisiä. Äitini sanoikin, että siitä lähtien kun hän alkoi maitoa myydä hänellä oli aina omaa rahaa.

Ihana muistella, nyt kuitenkin lähden pensselillä sutimaan.
.
Upea aihe, kiitos Hilla.

Lapsuuteni kesämuistoja.

Järviahon tila ja sen vanha päärakennus Väyrylän kylän Hepovaarassa oli lapsuudessani tuttu paikka. Tuluksi paikka tuli laajemminkin, koska siellä filmattiin Rukajärventie elokuvan pirttikohtauksia.

Tilan omisti äitini sisaren mies. Heillä oli ikäiseni tyttö ja vierailimme kesäisin isoveljeni ja serkkujeni kanssa heidän luonaan. Kävelimme polkuja pitkin 6 km Väyrylänkylältä Hepovaaraan. Niillä korpimatkoilla sattui ja tapahtui jänniä asioita. Myöhemmin valmistui uusi tie joka sivusi tilaa parin kilometrin etäisyydellä.

Tilan rakennukset, navetta ja aitat sijoittuivat siten, että yksi sivu pihasta oli avoin siitä lähti polku saunaan lammelle ja myllylle. Myllyn seinillä pesi herhiläisiä, kävimme kuikkimassa niitä oven raosta, että pelotti.
Navetasta lähti sola, jota pitkin lehmät pääsivät laitumelle.

Pirtti oli iso ja hirsipenkit ympäri pirttiä. Iso uuni hallitsi sisääntuloseinää. Keskellä pirttiä oli hirsipöytä, jota ympäröi pitkät penkit.
Eteisessä oli ovet kahteen makuuhuoneeseen sekä kylmään ruokavarastoon.

Aamuisin Alina-täti keitti avotulella kahvia, johon ripautti suolaa. Välipalaksi saimme mm. ruisleipää ja säilöttyä sianrasvaa.

Isännän sokea veli asusti myös talossa.Ystävällinen vanha mies. Hänellä oli tapana kun tuli sisään pirttiin, napauttaa puukko pirtin ovenpielen seinään.

Hänen kanssaan kävelimme suolle poimimassa lakkoja. Hän kulki edellä ja varoitteli suonsilmäkkeistä. Miten ihmeessä hän siihen pystyi, mietin, tietty hän oli asunut tilalla koko ikänsä ja tunsi paikat.

Hänen onnellinen elämänsä korvessa päättyi kun hän joutui isännän kuoleman jälkeen vanhainkotiin. Ei hän sinne opeutunut ja nukkui hyvin pian pois.

Voi kuinka paljon aloitus toi mieleen hyviä
lapsuuden muistoja.

Hyvää päivän jatkoa ;)
😅🤣😂
Huomenta@

Nyt aamukahville, pitäkää mieli kirkkaana ja jatkakaa taistelua epäoikeudenmukaisuutta kohtaan.

Hän joka sen saa aikaiseksi olkoon siunattu.
13 / 373
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt