Mummo välillä väsyy, onko muita ?

Ymmärrän kyllä tilanteesi, ikäsi ja kokopäivätyösi, kyllä tuossa jo tarpeeksi,joten
pidä pintasi ja ota vai omaa hyvinvointiaikaa itsellesi, sillä olet sen ansainnut.
Minäkin teen niin, vaikka olen kolmen lapsen mummi jo. Elämänsiima ei ole
kovin pitkä, nyt on jo aika meidän nauttia omista asioista ja harrastuksista
eikä sen tarvitse olla aina vain lastenhoitoa, omathan jo kasvatettu ja koulutettu.
Pitää heidän pärjätä,niinhän mekin pärjäsimme ja hyvin ilman apuja.

Niin on, kyllä ne omatkin vanhemmat väsyvät ja tarvitsevat lepoa iltaisin. Samoin lapset.
Väsymyksen tune on välttämätön, samoin lepo, kaikilla.

55-vuotias on nuori mummu. Itse olin lähes 60, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. En kokenut olevani liian vanha heitä hoitamaan, ennen kuin 70 tuli lasiin. Siksi pahnanpohjimmainen on jäänyt muiden hoiviin, jos vanhemmilla on ollut este.

Nyt kun ovat miltei aikuisia, olemme paljonkin yhteyksissä. Lapsuusaika on lyhyt.
Nauttikaa siitä, vanhemmat ja isovanhemmat!

No mutta hei, katso tuota aloittajan tekstiä! Tuleehan tässä huono omatunto ilman muuta, kun väsyy vaikka ei ole lasten takia edes mitään aamuyöherätyksiä...

Omia lapsenlapsia ei vielä ole. Ehkä ne sitten tuntuu erilaisilta?? Vaikka kyllä täytyy sanoa, että meillä menee ukin hermot ennen kuin minun, siis lasten läsnä ollessa mun hermot ei mene ikinä. Etukäteen ja jälkikäteen voi olla uupunut, mutta lasten nähden ei. Ehkä se tekeekin sen olemisen niin raskaaksi? Omien kanssa aikoinaan teki heille asiat selviksi, ja se oli siinä, niin mentiin kuin äiti sanoi. Niiden kanssa myös tasan tarkkaan aina tiesi mitä se lapsi osaa tai ei osaa kulloinkin. Näitä lapsenlapsia näkee joskus monta kertaa viikossa ja joskus menee viikko pari väliä, niin ihan kaikkea heidän taidoistaan ei aina tiedä. Mutta aika tottelemattomia ovat nämä kyllä, ja pitkästyväisiä - jos ei heille koko ajan keksi jotain, he ei itse keksi mitään tekemistä. Muistan kun äidilläni oli joskus hoitolapsia vähän aikaa, kun me omat oltiin jo muutettu pois, niin hän myöskin jo silloin ihmetteli, miksi lapset ovat niin pitkästyväisiä, eivätkä keksi mitään tekemistä itse. Ehkä se on joku suku-ominaisuus? Meidän suvussa on ollut tapana keksiä itse vaikka mitä... joskus liikaakin.

ajattelennäin kirjoitti:

No mutta hei, katso tuota aloittajan tekstiä! Tuleehan tässä huono omatunto ilman muuta, kun väsyy vaikka ei ole lasten takia edes mitään aamuyöherätyksiä...

Omia lapsenlapsia ei vielä ole. Ehkä ne sitten tuntuu erilaisilta?? Vaikka kyllä täytyy sanoa, että meillä menee ukin hermot ennen kuin minun, siis lasten läsnä ollessa mun hermot ei mene ikinä. Etukäteen ja jälkikäteen voi olla uupunut, mutta lasten nähden ei. Ehkä se tekeekin sen olemisen niin raskaaksi? Omien kanssa aikoinaan teki heille asiat selviksi, ja se oli siinä, niin mentiin kuin äiti sanoi. Niiden kanssa myös tasan tarkkaan aina tiesi mitä se lapsi osaa tai ei osaa kulloinkin. Näitä lapsenlapsia näkee joskus monta kertaa viikossa ja joskus menee viikko pari väliä, niin ihan kaikkea heidän taidoistaan ei aina tiedä. Mutta aika tottelemattomia ovat nämä kyllä, ja pitkästyväisiä - jos ei heille koko ajan keksi jotain, he ei itse keksi mitään tekemistä. Muistan kun äidilläni oli joskus hoitolapsia vähän aikaa, kun me omat oltiin jo muutettu pois, niin hän myöskin jo silloin ihmetteli, miksi lapset ovat niin pitkästyväisiä, eivätkä keksi mitään tekemistä itse. Ehkä se on joku suku-ominaisuus? Meidän suvussa on ollut tapana keksiä itse vaikka mitä... joskus liikaakin.

Lue lisää

Ei kai vaan sinua vaivaa asennevamma? Se on aika väsyttävä tauti.

ajattelennäin kirjoitti:

No mutta hei, katso tuota aloittajan tekstiä! Tuleehan tässä huono omatunto ilman muuta, kun väsyy vaikka ei ole lasten takia edes mitään aamuyöherätyksiä...

Omia lapsenlapsia ei vielä ole. Ehkä ne sitten tuntuu erilaisilta?? Vaikka kyllä täytyy sanoa, että meillä menee ukin hermot ennen kuin minun, siis lasten läsnä ollessa mun hermot ei mene ikinä. Etukäteen ja jälkikäteen voi olla uupunut, mutta lasten nähden ei. Ehkä se tekeekin sen olemisen niin raskaaksi? Omien kanssa aikoinaan teki heille asiat selviksi, ja se oli siinä, niin mentiin kuin äiti sanoi. Niiden kanssa myös tasan tarkkaan aina tiesi mitä se lapsi osaa tai ei osaa kulloinkin. Näitä lapsenlapsia näkee joskus monta kertaa viikossa ja joskus menee viikko pari väliä, niin ihan kaikkea heidän taidoistaan ei aina tiedä. Mutta aika tottelemattomia ovat nämä kyllä, ja pitkästyväisiä - jos ei heille koko ajan keksi jotain, he ei itse keksi mitään tekemistä. Muistan kun äidilläni oli joskus hoitolapsia vähän aikaa, kun me omat oltiin jo muutettu pois, niin hän myöskin jo silloin ihmetteli, miksi lapset ovat niin pitkästyväisiä, eivätkä keksi mitään tekemistä itse. Ehkä se on joku suku-ominaisuus? Meidän suvussa on ollut tapana keksiä itse vaikka mitä... joskus liikaakin.

Lue lisää

Tää on kyllä totta mitä "ajattelennäin" kirjoitti. Nykyajan lapset pitkästyy heti jos ei heille kokoajan keksi jotain tekemistä. Yhtään ei osata käyttää omia aivoja eikä omaa mielikuvitusta.
Olen kohta 50v mummi ja pojan lapset meillä jokatoinen viikonloppu (kun isänsä...poikani... asuu luonani tällähetkellä) ja vanhin on nyt 3 viikkoa täällä ja viikon päästä tulee toinen ja ovat siihen asti kun koulut akaa. Vanhin poika kolmesta kyllä viihtyy omissa tekemisissään jos saa pelata..mutta muuten pitäisi olla kokoajan keksimässä heille jotain tekemistä.
'Mutta mä olen ottanut aika paljon tavakseni antaa lelut ja leegot lattialle että siitä voi tehdä ihan itse leikkinsä ja piirustus paperit, värityskirjat ja värikynät jos haluaa piirtää. No eihän mikään sellanen kelpaa kun pitäs olla jotain äksöniä kokoajan. En tajua mitä nää lapset kotonaan oikein tekevät?? Tiedän kyllä että lasten äiti ei lasten kanssa varmasti leiki. Isänsä kyllä koittaa todella paljon touhuta täällä poikien kanssa ja minäkin (minkä kykenen selkäkivuiltani) koitan lapsia viihdyttää, mutta tuntuu että mikään ei riitä. No, osaltaan luulen sen johtuvan nimenomaan siitä kun normi arjessa ei kukaan aikuinen heidän kanssa touhua, mutta kun mikään tavallinen leikki tai peli ei kiinosta. Ulkonakin pitää vaan riehua ja huutaa ja leikkiä jotain supermiestä kokoajan. Kun omat lapseni oli pieniä niin kyllä he keksivät kokoajan tekemistä. Kunhan välillä olin siinä läsnä ja vierellä ja katselin heidän touhujaan, lapset oli tyytyväisiä. Oli silloinkin turtlesit ja hiimannit, mutta kyllä ne lapset keskenään touhusivat. Ei oltu vieressä kokoajan kinuumassa tekemistä. Mikä nykyajan lapsia oikein vaivaa???
Omassakin lapsuudessa keksittiin itse tekemistä vaikka kivistä ja kävyistä yms, ei vanhemmilla ollut aikaa olla keksimässä tekemisiä jatkuvalla syötöllä. Kyllä paljon leikittiin koko perhekin kaikenlaisia sisäleikkejä mitä oma äitini oli lapsena leikkinyt omassa lapsuuden perheessä. Mutta ei tämän päivän tenavat jaksa edes sellasiin keskittyä.

juu sittenhän jaksaa niitä aina kuin duracell-pupu...

Pidän lapsista, nautin olla omieni kanssa ja meillä oli aina paljon lasten kavereitakin. Silloin olin nuori ja terve, ja vaikka kävin töissä ja olin välillä väsynyt, virtaa piisasi.

Nyt kun on muutamakin eri diagnoosi, ja silti käyn töissä, otan sitten vaikka senkin riskin, että olen jonkun ymmärtämättömän mielestä lapsivihamielinen ja epämyönteinen kertoessani, että en meinaa jaksaa lasten kanssa.

(Todellisia lapsiepämyönteisiä ihmisiä ovat he jotka tehtailevat kakaroita ja sitten huomaavat etteivät jaksa omiaankaan hoitaa.)

Hoida vain lapsesi kun olet tehnyt.
Ei ole itsekkyyttä jos haluaa olla rauhassa. Omat lapset on hoidettu, ei ole mitään velvollisuutta, hoitamisen pitäisi tulla mummon aloitteesta. Ei ole itsestään selvää että aina on saatavilla.

minä... kirjoitti:

Hoida vain lapsesi kun olet tehnyt.
Ei ole itsekkyyttä jos haluaa olla rauhassa. Omat lapset on hoidettu, ei ole mitään velvollisuutta, hoitamisen pitäisi tulla mummon aloitteesta. Ei ole itsestään selvää että aina on saatavilla.

Lue lisää

Äitini sanoi jo aikanaan, että hän ei sitten meinaa ikinä hoitaa lapsenlapsia, jos sellaisia ilmaantuu.
Muistin sen, enkä koskaan pyytänyt häneltä apua. Asuikin toisella paikakunnalla, joten miten se olisi edes käytännössä ollut mahdollistakaan.
Meillä elettiin kuin sukulaiset ainakin: tavattiin joillakin lomilla, kun käytiin koko perheen voimin kylässä, tai isovanhemmat tulivat viettämään joulua ja viipyivät yhden yön.
Hyvin pelasi. Lapset eivät sen läheisempää suhdetta odottaneetkaan. Isovanhemmat olivat mukavat tavata, mutta eivät he mitenkään sekaantuneet lapsien kuvioihin.
Niin se pitää ollakin. Jokainen perhe ja ikäpolvi elää omaa elämäänsä.

Näin on. Ja myös hyvin monet isovanhemmat ovat työelämässä vaativissa tehtävissä. Lisäksi monilla on luottamustehtäviä, vapaaehtoistyötä ja harrastuksia. He ehkä huolehtivat iäkkäistä vanhemmistaan ja sukulaisistaan, ja usein useammalla kuin yhdellä lapsella on samanaikaisesti pieniä lapsia.
Isovanhemmat venyvät paljoon, mutta eivät kaikkeen.

Juuri niin. Mutta kyllä työ kieltämättä haittaa harrastuksia. Työpäiville kertyy matkoineen helposti mittaa 10 tuntia, lisäksi tulevat seminaarit, edustustilaisuudet, matkat, ylityöt yms. Kodista on huolehdittava, ja jotkut haluavat jopa laatuaikaa puolison tai ystävän kanssa. Kuntoa on yritettävä pitää yllä ja ihmissuhteista pitää huolehtia. Luottamustehtäviäkin pyrkii kasaantumaan. Lastenlasten tapaamiselle jää aikaa lähinnä sunnuntaisin ja lomilla. Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettei isovanhempi olisi kiinnostunut lastenlapsistaan, vaan johtuu elämäntilanteesta.
Tunnen useampia kuin yhden isovanhemman, joka toimii puolisonsa tai vanhempansa omaishoitajana tai käy vuodesta toiseen joka ilta töiden jälkeen hoitamassa omaistaan vanhainkodissa.
Kerropa käytännön vinkkejä, kuinka ja milloin aikaa voisi järjestää lisää? Moni olisi varmaan kiinnostunut kuulemaan.

yxmuzi kirjoitti:

Juuri niin. Mutta kyllä työ kieltämättä haittaa harrastuksia. Työpäiville kertyy matkoineen helposti mittaa 10 tuntia, lisäksi tulevat seminaarit, edustustilaisuudet, matkat, ylityöt yms. Kodista on huolehdittava, ja jotkut haluavat jopa laatuaikaa puolison tai ystävän kanssa. Kuntoa on yritettävä pitää yllä ja ihmissuhteista pitää huolehtia. Luottamustehtäviäkin pyrkii kasaantumaan. Lastenlasten tapaamiselle jää aikaa lähinnä sunnuntaisin ja lomilla. Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettei isovanhempi olisi kiinnostunut lastenlapsistaan, vaan johtuu elämäntilanteesta.
Tunnen useampia kuin yhden isovanhemman, joka toimii puolisonsa tai vanhempansa omaishoitajana tai käy vuodesta toiseen joka ilta töiden jälkeen hoitamassa omaistaan vanhainkodissa.
Kerropa käytännön vinkkejä, kuinka ja milloin aikaa voisi järjestää lisää? Moni olisi varmaan kiinnostunut kuulemaan.

Lue lisää

Vanha viesti, mutta vastaan silti sillä asia on edelleen ajankohtainen.

"Työpäiville kertyy matkoineen helposti mittaa 10 tuntia, lisäksi tulevat seminaarit, edustustilaisuudet, matkat, ylityöt yms. Kodista on huolehdittava, ja jotkut haluavat jopa laatuaikaa puolison tai ystävän kanssa. Kuntoa on yritettävä pitää yllä ja ihmissuhteista pitää huolehtia. Luottamustehtäviäkin pyrkii kasaantumaan.

Lastenlasten tapaamiselle jää aikaa lähinnä sunnuntaisin ja lomilla. ????????????????????

Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettei isovanhempi olisi kiinnostunut lastenlapsistaan, vaan johtuu elämäntilanteesta. "

Elämä on valintoja. Mielestäni tästä sen juuri näkee. Ei ole aikaa ei.

Jos työ, ura, harrastukset, kodinhoito ja omat riennot ovat tärkeämpiä kuin omat aikuiset lapset ja pienet lapsenlapset, niin arvokysymys tuokin!

Ihminen järjestää aikaa niille asioille elämässään, joita pitää tärkeinä!

Ei ole velvollisuus hoitaa lastenlapsiaan. Jokainen saa päättää omasta elämästään itse!

Muistaa kuitenkin sopii, että ruuhkavuosien helpotuttua nuo ilman isovanhempien apua arkea sisukkaasti pyörittäneet vanhemmat voivat nostaa hattua itselleen - ehkä isovanhempi-ikäiset olette itsekin aikoinaan olleet sellaisia - ja tehdä myöhemmin erilaisen ratkaisun, olla mukana omien lastensa elämässä myös aikuisena, tutustua lapsenlapsiinsa ja auttaa omia lapsiaan kiireisen elämänvaiheen läpi.

Elämä on valintoja. Ehkä teidän lapsenne vanhempana toteavat samoin kuin te itse nyt: Työpäiville kertyy mittaa, seminaarit, edustustilaisuudet, matkat, ylityöt, kodista huolehdittava, haluavat laatuaikaa puolison ja ystävien kanssa, kuntoa pidettävä yllä, ihmissuhteista huolehtia, luottamustehtäviä... ISOVANHEMPIEN tapaamiselle jää aikaa lähinnä sunnuntaisin ja lomilla. Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettei lapsi ja lapsenlapsi olisi kiinnostunut isovanhemmistaan (joita ei tunne kovin hyvin?), vaan johtuu elämäntilanteesta.

Turha itkeä yksin vanhainkodissa. ;)

OmaAikaTarkein? kirjoitti:

Vanha viesti, mutta vastaan silti sillä asia on edelleen ajankohtainen.

"Työpäiville kertyy matkoineen helposti mittaa 10 tuntia, lisäksi tulevat seminaarit, edustustilaisuudet, matkat, ylityöt yms. Kodista on huolehdittava, ja jotkut haluavat jopa laatuaikaa puolison tai ystävän kanssa. Kuntoa on yritettävä pitää yllä ja ihmissuhteista pitää huolehtia. Luottamustehtäviäkin pyrkii kasaantumaan.

Lastenlasten tapaamiselle jää aikaa lähinnä sunnuntaisin ja lomilla. ????????????????????

Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettei isovanhempi olisi kiinnostunut lastenlapsistaan, vaan johtuu elämäntilanteesta. "

Elämä on valintoja. Mielestäni tästä sen juuri näkee. Ei ole aikaa ei.

Jos työ, ura, harrastukset, kodinhoito ja omat riennot ovat tärkeämpiä kuin omat aikuiset lapset ja pienet lapsenlapset, niin arvokysymys tuokin!

Ihminen järjestää aikaa niille asioille elämässään, joita pitää tärkeinä!

Ei ole velvollisuus hoitaa lastenlapsiaan. Jokainen saa päättää omasta elämästään itse!

Muistaa kuitenkin sopii, että ruuhkavuosien helpotuttua nuo ilman isovanhempien apua arkea sisukkaasti pyörittäneet vanhemmat voivat nostaa hattua itselleen - ehkä isovanhempi-ikäiset olette itsekin aikoinaan olleet sellaisia - ja tehdä myöhemmin erilaisen ratkaisun, olla mukana omien lastensa elämässä myös aikuisena, tutustua lapsenlapsiinsa ja auttaa omia lapsiaan kiireisen elämänvaiheen läpi.

Elämä on valintoja. Ehkä teidän lapsenne vanhempana toteavat samoin kuin te itse nyt: Työpäiville kertyy mittaa, seminaarit, edustustilaisuudet, matkat, ylityöt, kodista huolehdittava, haluavat laatuaikaa puolison ja ystävien kanssa, kuntoa pidettävä yllä, ihmissuhteista huolehtia, luottamustehtäviä... ISOVANHEMPIEN tapaamiselle jää aikaa lähinnä sunnuntaisin ja lomilla. Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettei lapsi ja lapsenlapsi olisi kiinnostunut isovanhemmistaan (joita ei tunne kovin hyvin?), vaan johtuu elämäntilanteesta.

Turha itkeä yksin vanhainkodissa. ;)

Lue lisää

Kyllä käy liian raskaaksi,kun pitää sen lisäksi että käy työssä toisella paikkakunnalla
Ja tekee töitä lasten kanssa ja hoitaa omaa vammaiista aikuista lasta ,on luottamustehtäviä on yrittänyt auttaa vanhoja vanhempia vuosien mittaan, niin vielä
Pitää jaksaa hoitaa lapsenlapsia harva sekä päivä,jopa viikonloppuisin yökylässä
Kohta en jaksa hoitaa enää itseänikään...

Vai vielä teemakin pitäisi keksiä.
Lapset joutuvat päivähoitopaikoissaan altistumaan erilaisille teemoille, villityksille ja kokeiluille siinä määrin, että soisi heidän saavan edes mummolassa rentoutua hetken.
Mummokin saa minun puolestani olla ihan tavallinen mummo, joka tekee omia töitään, harrastaa omia harrastuksiaan, tapaa tuttaviaan ja antaa lapsen olla siinä mukana. Silloin ei kenenkään tarvitse keksiä mitään, elää vain elämäänsä. Eikä lapsen tarvitse olla koko ajan huomion kohteena, vaan hän saa omaa rauhaa.

yxmuzi kirjoitti:

Vai vielä teemakin pitäisi keksiä.
Lapset joutuvat päivähoitopaikoissaan altistumaan erilaisille teemoille, villityksille ja kokeiluille siinä määrin, että soisi heidän saavan edes mummolassa rentoutua hetken.
Mummokin saa minun puolestani olla ihan tavallinen mummo, joka tekee omia töitään, harrastaa omia harrastuksiaan, tapaa tuttaviaan ja antaa lapsen olla siinä mukana. Silloin ei kenenkään tarvitse keksiä mitään, elää vain elämäänsä. Eikä lapsen tarvitse olla koko ajan huomion kohteena, vaan hän saa omaa rauhaa.

Lue lisää

Vai sitä rataa sinulla menee.
Vinkki olikin "tärkeälle mummolle", joka väsyy lapsenhoidossa ja menettää yöunensa.
Eli mielestäsi mummo saa vaikka posliininmaalausta harrastaa lapsenlapsen läsnäollessa ja kutsua mummokomppanian ryystämään kahvia lautaselta, kälkättämään päivän parhaan juorut ja napero saa omaa rauhaa?
No ei sentään, vitsihuumoria tuo. Teema oli tarkoitus VAIN mummolle tarkoitettu auttamaan motivaation lisäämiseksi ja innostukseksi yhteiseen tekemiseen.
Kaikki lähtee tietysti lapsesta itsestään. Kun lapsi kysyy mummolta, että mikä kukka tämä on... niin mummeli voisi innostua ottamaan selvää, jos ei tiedä yrtin nimeä. Yleensä tuollainen kysymys poikii paljon, mummo voi selittää latinalaiset nimet, yhdessä voidaan etsiä ja kuivattaa sekä prässätä kasveja...
MITÄ pahaa sinusta tällaisessa VOI olla.
Jos lapsi haluaa olla omissa oloissaan, niin totta moosesta se hänelle suodaan, se on ITSESTÄÄN SELVYYS.
Mutta ei kahdeksaa tuntia yhteen putkeen, että lasta ei huomioitaisi mitenkään muuten kuin käskettäisiin jättämään mummo rauhaan. Ei sillä tavoin, mitä lastenhoitoa se olisi.
En ole tasan varma, että mummon omat harrastukset ja omat työt ja mummotuttavat ihan pelkästään riittäisivät lapselle. Lapsi on kekseliäs ja eläväinen, tarvitsee ohjausta ja opastusta, kanssaihmettelijää.
Mitä mieltä mummoudessa on, jos lapsenlapsen pitää mummolassa elää omaa elämäänsä ja mummo eristäytyy omiin juttuihinsa koko ajan.
Vuorovaikutusta saa olla, ja PITÄÄ olla!

Liina Anniina kirjoitti:

Vai sitä rataa sinulla menee.
Vinkki olikin "tärkeälle mummolle", joka väsyy lapsenhoidossa ja menettää yöunensa.
Eli mielestäsi mummo saa vaikka posliininmaalausta harrastaa lapsenlapsen läsnäollessa ja kutsua mummokomppanian ryystämään kahvia lautaselta, kälkättämään päivän parhaan juorut ja napero saa omaa rauhaa?
No ei sentään, vitsihuumoria tuo. Teema oli tarkoitus VAIN mummolle tarkoitettu auttamaan motivaation lisäämiseksi ja innostukseksi yhteiseen tekemiseen.
Kaikki lähtee tietysti lapsesta itsestään. Kun lapsi kysyy mummolta, että mikä kukka tämä on... niin mummeli voisi innostua ottamaan selvää, jos ei tiedä yrtin nimeä. Yleensä tuollainen kysymys poikii paljon, mummo voi selittää latinalaiset nimet, yhdessä voidaan etsiä ja kuivattaa sekä prässätä kasveja...
MITÄ pahaa sinusta tällaisessa VOI olla.
Jos lapsi haluaa olla omissa oloissaan, niin totta moosesta se hänelle suodaan, se on ITSESTÄÄN SELVYYS.
Mutta ei kahdeksaa tuntia yhteen putkeen, että lasta ei huomioitaisi mitenkään muuten kuin käskettäisiin jättämään mummo rauhaan. Ei sillä tavoin, mitä lastenhoitoa se olisi.
En ole tasan varma, että mummon omat harrastukset ja omat työt ja mummotuttavat ihan pelkästään riittäisivät lapselle. Lapsi on kekseliäs ja eläväinen, tarvitsee ohjausta ja opastusta, kanssaihmettelijää.
Mitä mieltä mummoudessa on, jos lapsenlapsen pitää mummolassa elää omaa elämäänsä ja mummo eristäytyy omiin juttuihinsa koko ajan.
Vuorovaikutusta saa olla, ja PITÄÄ olla!

Lue lisää

Ei siinä tietenkään mitään pahaa ole paitsi se, että yrität ahdistaa mummon ja lapsenlapsen nurkkaan. Totta kai mummoilla, jotka ovat herbaarionsa keränneet. on vankka kasvien lajintuntemus, tieteelliset nimen mukaan lukien, mutta heidän ei ole niitä tarvis tuputtaa lapselle siksi, että ylhäältä käy käsky. Pienelle lapselle riittävät yksinkertaiset vastaukset. Jos lapsi esim. kysyy kätilömummoltaan, mistä lapset tulevat, ei mummon tarvitse mielestäni ruveta pitämään kuvallista esitystä eri synnytystavoista, vaikka kysymys kirjaimellisesti poikisikin paljon.

Lapselle on hyväksi nähdä mummon ystäviä, jotka eivät välttämättä ryystä kahvia eivätkä kuulu mummokomppaniaan. Hänen on myös hyvä nähdä mummo omissa puuhissaan, mikä ei merkitse eristäytymistä. Lasta sen sijaan ei pidä eristää normaalielämästä kuplaan. Soisit sinäkin lapsen joskus ihmetellä ihan itse, ilman asiat jo tuntevaa teennäistä kanssaihmettelijää.

Minusta on outoa, jos mummo joutuu hoitamaan lasta kahdeksan tuntia yhteen putkeen. Ainakin siitä on maksettava kunnon korvaus.

yxmuzi kirjoitti:

Ei siinä tietenkään mitään pahaa ole paitsi se, että yrität ahdistaa mummon ja lapsenlapsen nurkkaan. Totta kai mummoilla, jotka ovat herbaarionsa keränneet. on vankka kasvien lajintuntemus, tieteelliset nimen mukaan lukien, mutta heidän ei ole niitä tarvis tuputtaa lapselle siksi, että ylhäältä käy käsky. Pienelle lapselle riittävät yksinkertaiset vastaukset. Jos lapsi esim. kysyy kätilömummoltaan, mistä lapset tulevat, ei mummon tarvitse mielestäni ruveta pitämään kuvallista esitystä eri synnytystavoista, vaikka kysymys kirjaimellisesti poikisikin paljon.

Lapselle on hyväksi nähdä mummon ystäviä, jotka eivät välttämättä ryystä kahvia eivätkä kuulu mummokomppaniaan. Hänen on myös hyvä nähdä mummo omissa puuhissaan, mikä ei merkitse eristäytymistä. Lasta sen sijaan ei pidä eristää normaalielämästä kuplaan. Soisit sinäkin lapsen joskus ihmetellä ihan itse, ilman asiat jo tuntevaa teennäistä kanssaihmettelijää.

Minusta on outoa, jos mummo joutuu hoitamaan lasta kahdeksan tuntia yhteen putkeen. Ainakin siitä on maksettava kunnon korvaus.

Lue lisää

Mikä tässä on nyt niin vaikeaa?
Sitä mietin, miten ihmeessä koet tuputukseksi sen, jos mummo ja lapsi yhdessä laajentavat maailmankuvaansa? Ja miten niin ylhäältä käy käsky? Täh?
Voisitko selittää tarkemmin, kun jakelukeskukseni ei ihan ota vastaan?
En minä mitään tieteellisen esitelmää lapselle olekaan tarkoittanut... kääk... mutta älä sinäkään yksinkertaista liikaa lapsen käsityskykyä.
Lapsen kanssa voi oikeasti keskustella maailman asioista.
Ja anteeksi vain, liiallinen yksinkertaistaminen on kuplaan eristämistä myös.

Jos esimerkkisi kätilömummu ei nyt ihan kaaviokuvaa lapsen kehityksestä ja synnytyksestä piirräkään... heh, voisi kyllä tehdä sen... ihan hauskan kuvan vauvasta äidin masussa... mutta ei. Eihän sinun mielestäsi SAA tehdä niin, se on teennäistä ja eristää normaalielämstä. Siis pitääkö kätilömummun vastata vain kolmella sanalla: vauvat tulevat mahasta.
Vai alkaako mummu kertoa kissojen ja pupujen syntymästä, kukkien syntymästä, tipujen syntymästä, piirtää sen masukuvan kuinka pupun mahassa on pikku pupu...
mutta ei, sehän onkin jo teennäistä.
Mummo tarttuu kännyynsä ja kutsuu Elviiran kaffeekekkereille ja käskee lapsen menemään omiin leikkeihinsä.
No, sinänsä siinäkään ei pahaa, ja oppiihan lapsi, että uteliaisuus ei kuulu sivistykseen. Hah... ;)

Liina Anniina kirjoitti:

Mikä tässä on nyt niin vaikeaa?
Sitä mietin, miten ihmeessä koet tuputukseksi sen, jos mummo ja lapsi yhdessä laajentavat maailmankuvaansa? Ja miten niin ylhäältä käy käsky? Täh?
Voisitko selittää tarkemmin, kun jakelukeskukseni ei ihan ota vastaan?
En minä mitään tieteellisen esitelmää lapselle olekaan tarkoittanut... kääk... mutta älä sinäkään yksinkertaista liikaa lapsen käsityskykyä.
Lapsen kanssa voi oikeasti keskustella maailman asioista.
Ja anteeksi vain, liiallinen yksinkertaistaminen on kuplaan eristämistä myös.

Jos esimerkkisi kätilömummu ei nyt ihan kaaviokuvaa lapsen kehityksestä ja synnytyksestä piirräkään... heh, voisi kyllä tehdä sen... ihan hauskan kuvan vauvasta äidin masussa... mutta ei. Eihän sinun mielestäsi SAA tehdä niin, se on teennäistä ja eristää normaalielämstä. Siis pitääkö kätilömummun vastata vain kolmella sanalla: vauvat tulevat mahasta.
Vai alkaako mummu kertoa kissojen ja pupujen syntymästä, kukkien syntymästä, tipujen syntymästä, piirtää sen masukuvan kuinka pupun mahassa on pikku pupu...
mutta ei, sehän onkin jo teennäistä.
Mummo tarttuu kännyynsä ja kutsuu Elviiran kaffeekekkereille ja käskee lapsen menemään omiin leikkeihinsä.
No, sinänsä siinäkään ei pahaa, ja oppiihan lapsi, että uteliaisuus ei kuulu sivistykseen. Hah... ;)

Lue lisää

Ja pieni lisäkommentti tuohtuneeseen olotilaasi siitä, että mummolle olisi kahdeksan tunnin hoitoputki liikaa tai ainakin kunnon korvaus.
Voi jestas, alkup. kertoi itse, että hoitopäiviä ei ole paljon, kun lapsella on päiväkotipaikka. Vain silloin tällöin on yhdestä lapsenlapsesta se about kahdeksan tuntia.
Jos on terve mummo, niin kahdeksan tuntia silloin tällöin ei minusta ole nyt niin järisyttävää. Välimeren, Idän ja Aasian maissa näille puheille naurettaisiin, siellä mummo huolehtii lapsista paaaaljon pitempiä putkia.
Ihmettelen, jos joku mummo tosiaan sille meiningillä on lapsenlapsen kanssa, että siitä on saatava kunnon rahallinen korvaus. Ei hitsin hitsi.... voiko tosiaan ajattelu olla jo näin rahallista.

Liina Anniina kirjoitti:

Ja pieni lisäkommentti tuohtuneeseen olotilaasi siitä, että mummolle olisi kahdeksan tunnin hoitoputki liikaa tai ainakin kunnon korvaus.
Voi jestas, alkup. kertoi itse, että hoitopäiviä ei ole paljon, kun lapsella on päiväkotipaikka. Vain silloin tällöin on yhdestä lapsenlapsesta se about kahdeksan tuntia.
Jos on terve mummo, niin kahdeksan tuntia silloin tällöin ei minusta ole nyt niin järisyttävää. Välimeren, Idän ja Aasian maissa näille puheille naurettaisiin, siellä mummo huolehtii lapsista paaaaljon pitempiä putkia.
Ihmettelen, jos joku mummo tosiaan sille meiningillä on lapsenlapsen kanssa, että siitä on saatava kunnon rahallinen korvaus. Ei hitsin hitsi.... voiko tosiaan ajattelu olla jo näin rahallista.

Lue lisää

Sinä vaikutat melko tuohtuneelta voimasanoinesi. Relaa hiukan.
Työssäkäyvä mummo ei voi hoitaa lastenlastaan kahdeksaa tuntia muulloin kuin viikonloppuna tai lomillaan. Jos joutuu hätätilassa ottamaan palkattoman lomapäivän, on kohtuullista, että lapsen vanhemmat korvaavat tulonmenetyksen.

Voiko sinun ajattelusi olla niin "rahallista", että vaatisit isoäitiä hoitamaan lapsenlastaan ilman korvausta? Säästöähän siitä syntyy, mutta kenelle? Mainitsemistasi maista ei liene tarpeen ottaa Suomessa oppia, koska yhteiskuntajärjetys on siellä aivan erilainen kuin täällä.

Toiseen viestiisi vastaan myöhemmin.

Liina Anniina kirjoitti:

Mikä tässä on nyt niin vaikeaa?
Sitä mietin, miten ihmeessä koet tuputukseksi sen, jos mummo ja lapsi yhdessä laajentavat maailmankuvaansa? Ja miten niin ylhäältä käy käsky? Täh?
Voisitko selittää tarkemmin, kun jakelukeskukseni ei ihan ota vastaan?
En minä mitään tieteellisen esitelmää lapselle olekaan tarkoittanut... kääk... mutta älä sinäkään yksinkertaista liikaa lapsen käsityskykyä.
Lapsen kanssa voi oikeasti keskustella maailman asioista.
Ja anteeksi vain, liiallinen yksinkertaistaminen on kuplaan eristämistä myös.

Jos esimerkkisi kätilömummu ei nyt ihan kaaviokuvaa lapsen kehityksestä ja synnytyksestä piirräkään... heh, voisi kyllä tehdä sen... ihan hauskan kuvan vauvasta äidin masussa... mutta ei. Eihän sinun mielestäsi SAA tehdä niin, se on teennäistä ja eristää normaalielämstä. Siis pitääkö kätilömummun vastata vain kolmella sanalla: vauvat tulevat mahasta.
Vai alkaako mummu kertoa kissojen ja pupujen syntymästä, kukkien syntymästä, tipujen syntymästä, piirtää sen masukuvan kuinka pupun mahassa on pikku pupu...
mutta ei, sehän onkin jo teennäistä.
Mummo tarttuu kännyynsä ja kutsuu Elviiran kaffeekekkereille ja käskee lapsen menemään omiin leikkeihinsä.
No, sinänsä siinäkään ei pahaa, ja oppiihan lapsi, että uteliaisuus ei kuulu sivistykseen. Hah... ;)

Lue lisää

Minule tässä ei ole mitään vaikeata, vaan asia on aivan selvä.
"Käskyn käyminen ylhäältä" oli hieman ironinen ilmaus sanelupolitiikallesi. Joko menee jakeluun?
Mummon maailmakuva on yleensä pitkän elämänkokemuksen, koulutuksen ja työhistorian ansiosta melko laaja, joten hänen ei ole tarpeen sitä laajentaa voidakseen viettää aikaa pikkulapsen kanssa. Jos hän haluaa maailmankuvaansa laajentaa, niin hänellä on takuulla oikeus tehdä sitä omassa rauhassaan, ilman lasta. Lapsen maailmankuva sen sijaan laajenee siitä, kun saa seurata isoäidin päivittäistä toimintaa. Siinä samalla tulee keskusteltua esiin tulevista asioista.
Soisin todellakin lapsille edes mummolassa hetken rauhaa, jolloin heidän ei tarvitsisi olla valmentamisen ja coachaamisen kohteena eikä huomion keskipisteenä, vaan voisivat nähdä, millaista normaalielämä on. Sitä kun ei päiväkodissa näe, eikä omassa kodissakaan, jos siellä on sellainen meno kuin olet ehdotellut.
Teennäistä on se, jos isoäiti yrittää taantua lapsen tasolle ihmettelemään asioita, jotka hän tuntee hyvin. Lapsi huomaa kyllä sellaisen teeskentelyn.
Suosittelen luontevaa yhdessäoloa. Se stressaa vähiten molempia osapuolia.
Ja mummolla on taatusti oikeus kutsua halutessaan kenet tahansa kahville tai muuten vain kylään, olipa hänen nimensä Elviira tai vaikka Elia.

yxmuzi kirjoitti:

Minule tässä ei ole mitään vaikeata, vaan asia on aivan selvä.
"Käskyn käyminen ylhäältä" oli hieman ironinen ilmaus sanelupolitiikallesi. Joko menee jakeluun?
Mummon maailmakuva on yleensä pitkän elämänkokemuksen, koulutuksen ja työhistorian ansiosta melko laaja, joten hänen ei ole tarpeen sitä laajentaa voidakseen viettää aikaa pikkulapsen kanssa. Jos hän haluaa maailmankuvaansa laajentaa, niin hänellä on takuulla oikeus tehdä sitä omassa rauhassaan, ilman lasta. Lapsen maailmankuva sen sijaan laajenee siitä, kun saa seurata isoäidin päivittäistä toimintaa. Siinä samalla tulee keskusteltua esiin tulevista asioista.
Soisin todellakin lapsille edes mummolassa hetken rauhaa, jolloin heidän ei tarvitsisi olla valmentamisen ja coachaamisen kohteena eikä huomion keskipisteenä, vaan voisivat nähdä, millaista normaalielämä on. Sitä kun ei päiväkodissa näe, eikä omassa kodissakaan, jos siellä on sellainen meno kuin olet ehdotellut.
Teennäistä on se, jos isoäiti yrittää taantua lapsen tasolle ihmettelemään asioita, jotka hän tuntee hyvin. Lapsi huomaa kyllä sellaisen teeskentelyn.
Suosittelen luontevaa yhdessäoloa. Se stressaa vähiten molempia osapuolia.
Ja mummolla on taatusti oikeus kutsua halutessaan kenet tahansa kahville tai muuten vain kylään, olipa hänen nimensä Elviira tai vaikka Elia.

Lue lisää

Yxmuzi puhuu asiaa. On täällä näitä asiallisiakin. Elämänkoulu on paras koulu. Pisteet Yxmuzille!

yxmuzi kirjoitti:

Sinä vaikutat melko tuohtuneelta voimasanoinesi. Relaa hiukan.
Työssäkäyvä mummo ei voi hoitaa lastenlastaan kahdeksaa tuntia muulloin kuin viikonloppuna tai lomillaan. Jos joutuu hätätilassa ottamaan palkattoman lomapäivän, on kohtuullista, että lapsen vanhemmat korvaavat tulonmenetyksen.

Voiko sinun ajattelusi olla niin "rahallista", että vaatisit isoäitiä hoitamaan lapsenlastaan ilman korvausta? Säästöähän siitä syntyy, mutta kenelle? Mainitsemistasi maista ei liene tarpeen ottaa Suomessa oppia, koska yhteiskuntajärjetys on siellä aivan erilainen kuin täällä.

Toiseen viestiisi vastaan myöhemmin.

Lue lisää

Pyydän anteeksi jos voimasanani "hitsin hitsi" loukkasivat. Vedän ne takaisin ja korvaan sanoilla "rakkaus eläköön".
Alkup. ongelmanasettaja ei kertonut tai en huomannut, että olisi kertonut olevansa työssä.
Se on minulle selvää tietysi, että jos mummo käy työssä ja joutuu ottamaan vapaapäivän lapsenlapsen hoitoon, niin kaiketi korvauksesta keskustellaan.
Uskon tuon kaltaisen olevan Suomen oloissa erittäin harvinaista. Jotain perin onnetonta on täytynyt jo tapahtua, että näin meneteltäisiin.
Mutta jos mummo on terve ja nuorehko eläkeläinen, niin en pitäisi kahdeksan tunnin hoitopestiä yhdelle lapselle järisyttävänä.
Terveet mummelit kun käyvät lenkkipoluilla, tansseissa, matkoilla, marjassa, maratonilla...
miksei sitten harrastuksekseen katsoisi silloin tällöin pientä leikki-ikäistä.
Ei nämä tanssireissujen ja kuntosalien pitäjät maksa mummolle, vaan mummo maksaa heille. Vaan, kas, Suomenmaassa mummo haluaa liksaa lapsenhoidosta?
Onkohan se ihan niin?
Uskon että meillä on helliä ja anteliaita ja lapsensa perhettä auttelevia mummoja, jotka eivät missään nimessä haluaisi rahaa silloin tällöin tapahtuvasta lapsenlapsen kanssa olosta.
Toivottavasti olen tässä suhteessa oikeassa.
Kaikkea hyvää sinulle yxmuzi päivääsi...

Liina Anniina kirjoitti:

Pyydän anteeksi jos voimasanani "hitsin hitsi" loukkasivat. Vedän ne takaisin ja korvaan sanoilla "rakkaus eläköön".
Alkup. ongelmanasettaja ei kertonut tai en huomannut, että olisi kertonut olevansa työssä.
Se on minulle selvää tietysi, että jos mummo käy työssä ja joutuu ottamaan vapaapäivän lapsenlapsen hoitoon, niin kaiketi korvauksesta keskustellaan.
Uskon tuon kaltaisen olevan Suomen oloissa erittäin harvinaista. Jotain perin onnetonta on täytynyt jo tapahtua, että näin meneteltäisiin.
Mutta jos mummo on terve ja nuorehko eläkeläinen, niin en pitäisi kahdeksan tunnin hoitopestiä yhdelle lapselle järisyttävänä.
Terveet mummelit kun käyvät lenkkipoluilla, tansseissa, matkoilla, marjassa, maratonilla...
miksei sitten harrastuksekseen katsoisi silloin tällöin pientä leikki-ikäistä.
Ei nämä tanssireissujen ja kuntosalien pitäjät maksa mummolle, vaan mummo maksaa heille. Vaan, kas, Suomenmaassa mummo haluaa liksaa lapsenhoidosta?
Onkohan se ihan niin?
Uskon että meillä on helliä ja anteliaita ja lapsensa perhettä auttelevia mummoja, jotka eivät missään nimessä haluaisi rahaa silloin tällöin tapahtuvasta lapsenlapsen kanssa olosta.
Toivottavasti olen tässä suhteessa oikeassa.
Kaikkea hyvää sinulle yxmuzi päivääsi...

Lue lisää

Huomaa nyt kuitenkin, että työttömällä tai eläkkeellä olevalla mummolla on yleensä niin pienet tulot, että korvaus koko päivän työstä olisi aivan paikallaan. Maksetaanhan samasta työstä vennonvieraallekin.
Harvoin kai mummot itse ovat rahaa pyytämässä työstään. Sen sijaan lapsen vanhempien luulisi automaattisesti asian huomaavan, varsinkin jos vielä sanelevat ehtoja mummolle. Elleivät he edes tarjoa maksua koko päivän kestävästä vastuullisesta työstä, on mukana hyväksikäytön makua.
Sekoitat työn ja harrastukset. Mietipä omalla kohdallasi: Oletko joutunut tekemään kokopäivätyötä maksutta? Entä maksetaanko sinulle harrastamisesta?
Jos mummo tarjoutuu ottamaan lapsenlapsensa vieraisille, ei rahaa tietystikään tarvita. Mutta jos hän joutuu vanhempien aloitteesta kokopäiväiseen hoitovastuuseen lapsesta ja hänelle annetaan jopa toimintaohjeet - kurssituksineen ja unilääkkeineen - on palkan maksaminen aivan normaalia. Silloin kun tarvitsin äitini apua lastenhoitoon, maksoin hänelle aina normaalitaksan mukaan. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Sen sijaan monen monituiset kyläilyt, joilla olin itse mukana ja hoitovastuussa, tapahtuivat molemmin puolin maksutta, kuten varmaan ymmärrät.
Kiitos vain, päiväni on ollut oikein antoisa ja kiireinen, ja jatkuu illalla mustikkaretkellä, josta itse luonto maksaa hyvän korvauksen.

TEEMA!
Siinä on teemaa kylliksi, kun yrittää tehdä sitä ruokaa, joka kelpaisi tällä kertaa. Viimeksi ei sanut menemään makaroonilaatikkoa, joten ei siis sitä. Pitää olla terveellistä, mutta ei kalaa. Mieluummin vihanneksia, mutta kun se ei syö porkkanaa.
"Ei tota! Miksei ikinä makaroonilaatikkoa?" Huoh.

Ulos ei mennä, piha ei ole kiva. Ei ole kavereita, miksi ei mennä sorsapuistoon?
Siinä sitä teemaa, kun taivalletaan puistikkoon, jonka lammessa on nähty sorsia. Nyt ei tietenkään ensimmäistäkään. Hirmu huuto. Onneksi jätskikioski lähellä. Siinä teemaa, kun taistellaan tötteröt kupuun ilman että koko ulkoilukostyymi on jätskissä.

Kunhan itse olet isovanhempi, joka ei jatkuvasti ole lapsen hoitajana, vaan joutuu remmiin vain silloin, kun vanhemmilla on tärkeämpää kuin lapset, niin tiedät miten päivä voi olla stressiä täynnä. Lapsi tuntee, että hänet on unohdettu, ei otettu mukaan, käskettiin vain mummulaan.

Joskus kaikki menee kuin ruusuilla tanssien, mutta lapsi ei ole aikuinen, vaan hänen tunteensa ja tahtonsa ovat alituisessa myllerryksessä. Useinkin mummu voi tulkita lasta ihan väärin, eikä ymmärrä mistä kiikastaa, kun mikään ei onnistu.

Liina Anniina kirjoitti:

Vai sitä rataa sinulla menee.
Vinkki olikin "tärkeälle mummolle", joka väsyy lapsenhoidossa ja menettää yöunensa.
Eli mielestäsi mummo saa vaikka posliininmaalausta harrastaa lapsenlapsen läsnäollessa ja kutsua mummokomppanian ryystämään kahvia lautaselta, kälkättämään päivän parhaan juorut ja napero saa omaa rauhaa?
No ei sentään, vitsihuumoria tuo. Teema oli tarkoitus VAIN mummolle tarkoitettu auttamaan motivaation lisäämiseksi ja innostukseksi yhteiseen tekemiseen.
Kaikki lähtee tietysti lapsesta itsestään. Kun lapsi kysyy mummolta, että mikä kukka tämä on... niin mummeli voisi innostua ottamaan selvää, jos ei tiedä yrtin nimeä. Yleensä tuollainen kysymys poikii paljon, mummo voi selittää latinalaiset nimet, yhdessä voidaan etsiä ja kuivattaa sekä prässätä kasveja...
MITÄ pahaa sinusta tällaisessa VOI olla.
Jos lapsi haluaa olla omissa oloissaan, niin totta moosesta se hänelle suodaan, se on ITSESTÄÄN SELVYYS.
Mutta ei kahdeksaa tuntia yhteen putkeen, että lasta ei huomioitaisi mitenkään muuten kuin käskettäisiin jättämään mummo rauhaan. Ei sillä tavoin, mitä lastenhoitoa se olisi.
En ole tasan varma, että mummon omat harrastukset ja omat työt ja mummotuttavat ihan pelkästään riittäisivät lapselle. Lapsi on kekseliäs ja eläväinen, tarvitsee ohjausta ja opastusta, kanssaihmettelijää.
Mitä mieltä mummoudessa on, jos lapsenlapsen pitää mummolassa elää omaa elämäänsä ja mummo eristäytyy omiin juttuihinsa koko ajan.
Vuorovaikutusta saa olla, ja PITÄÄ olla!

Lue lisää

Minä en veisi lastani hoitoon mummulle, joka ryystää mummokomppanian kanssa kahvia lautaselta. En ole tavannut itse sellaista mummoa kuin pikkulapsena meidän keittiössä, kun kunnalliskodin mummo tuli kauppaamaan poimimiaan sieniä.
Jos mummo vielä kälkättää ja juoruaa, en jaksaisi häntä itsekään tavata. Miksi veisin lapseni sellaiselle koko päiväksi.

Ei muuten siitä eukosta olisi minulle anoppia tullutkaan, sillä epäilemättä mokomalla on sellainen poikakin, jolla ei ole käytöstapoja. Joku raja pitää olla sulhasehdokkaillakin.

Minulla oli anoppi, joka harrasti porsliininmaalausta. Se on siksi kallis harrastus ja tarkkutta vaativa, että hän työskenteli aina omassa huoneessa ja ovi kiinni. Vieläkin on monilla suvun jäsenillä hänen kauniita töitään vitriinissä.

Kummallinen asenne, että mummo on joko yhtä nuorekas ja vireä kuin lapsen äiti, tai sitten hän on tuo esiäiti, hame maata viistäen ja sairauksien runtelema polo, joka vain odottaa kuolemaansa.

Tämän päivän ikäihmiset ovat elämässä kiinni, mutta eivät he jaksa pikkulasten kanssa tässä elämänsä vaiheessa, sen ajan ohitettuaan ikäihmisillä on monta muuta suuntaa. Ei heillä ole viikonloppuisin sen enempää aikaa kuin nuoremmillakaan lapsenhoitoon.

Liina Anniina kirjoitti:

Pyydän anteeksi jos voimasanani "hitsin hitsi" loukkasivat. Vedän ne takaisin ja korvaan sanoilla "rakkaus eläköön".
Alkup. ongelmanasettaja ei kertonut tai en huomannut, että olisi kertonut olevansa työssä.
Se on minulle selvää tietysi, että jos mummo käy työssä ja joutuu ottamaan vapaapäivän lapsenlapsen hoitoon, niin kaiketi korvauksesta keskustellaan.
Uskon tuon kaltaisen olevan Suomen oloissa erittäin harvinaista. Jotain perin onnetonta on täytynyt jo tapahtua, että näin meneteltäisiin.
Mutta jos mummo on terve ja nuorehko eläkeläinen, niin en pitäisi kahdeksan tunnin hoitopestiä yhdelle lapselle järisyttävänä.
Terveet mummelit kun käyvät lenkkipoluilla, tansseissa, matkoilla, marjassa, maratonilla...
miksei sitten harrastuksekseen katsoisi silloin tällöin pientä leikki-ikäistä.
Ei nämä tanssireissujen ja kuntosalien pitäjät maksa mummolle, vaan mummo maksaa heille. Vaan, kas, Suomenmaassa mummo haluaa liksaa lapsenhoidosta?
Onkohan se ihan niin?
Uskon että meillä on helliä ja anteliaita ja lapsensa perhettä auttelevia mummoja, jotka eivät missään nimessä haluaisi rahaa silloin tällöin tapahtuvasta lapsenlapsen kanssa olosta.
Toivottavasti olen tässä suhteessa oikeassa.
Kaikkea hyvää sinulle yxmuzi päivääsi...

Lue lisää

Minun mielestäni tässä ketjussa on nyt haksahdettu vähän hakoteille aloittajan kysymykseen liittyen :) Hänhän kysyi vain että "Kysynkin teiltä, muut mummot, tunnetteko te huonoa omaatuntoa siitä, ettette jaksa olla aina niin täysillä mukana lapsenlastenne kanssa ?"

Minä itse tunnen huonoa omaaruntoa siitä etten pääse kahden lapsen lapsia katsomaan niin kuin haluaisin koska minulla ei ole autoa, eikä minulla OIKEESTI ole varaa mennä bussilla (ei tosin olisi varaa ostaa bensaakaan).
Olen köyhä mummi ja rahat, sen vähän mitä minulle jää vuokran ja muiden pakollisten laskujen jälkeen, menee ruokaan...ja ruokaankin jää n. 5-10 € päivä. Siitä pitää sitten ostaa kaikki hygienia tuotteet, pesuaineet ym...ja joskus pitäisi yrittää ostaa myös jotain vaatetta kun ei nää rievut ikuisuutta kestä. (En polta tupakka enkä käytä MITÄÄN päihteitä, enkä pelaa pelikoneita, lottoja tms. Eli sellasiin ei mene minulla rahaa) Juuri ostin yhden poikani pojalle näyttökortin ja latasin siihen rahaa että joskus voisi hänen kanssa mennä johonkin kun hän nyt on täällä minun luona. Yritetään nyt pärjätä näillä vähillä rahoilla mitä on. Pääasia että poika saa jokapäivä ruokaa ym..Täytyy varmaan koittaa saisko tuolta kirkon diakonilta vähän ruokalappuja kauppaan niin voisi sitten jäädä rahaa vähän niin että mennä lapsen kanssa käymään jossain.

Mielelläni hoidan näitä pieniä, mutta ei niitä kauan jaksa.Tämä isompi poika on yksin ollessaan täällä niin rauhallinen ja kiltti että häntä voisin pitää vaikka koko kesän :) Mutta kun tulee lisäksi kaksi pienempää veljeään, niin sitten ei kyllä jaksa kuin sen viikonlopun justiin hikisesti :) Mielestäni minun ei ole pakko jaksaakkaan koska olen jo omat lapseni aikuseksi kasvattanut ja hoitanut. Hoidan silloin kun minä jaksan ja minulla on rahaa ottaa heitä. Muttä niiden kahden lasten lasten näkemisen vähyys tuo huonoa omaatuntoa.

Oikeutta mummoille! kirjoitti:

Minä en veisi lastani hoitoon mummulle, joka ryystää mummokomppanian kanssa kahvia lautaselta. En ole tavannut itse sellaista mummoa kuin pikkulapsena meidän keittiössä, kun kunnalliskodin mummo tuli kauppaamaan poimimiaan sieniä.
Jos mummo vielä kälkättää ja juoruaa, en jaksaisi häntä itsekään tavata. Miksi veisin lapseni sellaiselle koko päiväksi.

Ei muuten siitä eukosta olisi minulle anoppia tullutkaan, sillä epäilemättä mokomalla on sellainen poikakin, jolla ei ole käytöstapoja. Joku raja pitää olla sulhasehdokkaillakin.

Minulla oli anoppi, joka harrasti porsliininmaalausta. Se on siksi kallis harrastus ja tarkkutta vaativa, että hän työskenteli aina omassa huoneessa ja ovi kiinni. Vieläkin on monilla suvun jäsenillä hänen kauniita töitään vitriinissä.

Kummallinen asenne, että mummo on joko yhtä nuorekas ja vireä kuin lapsen äiti, tai sitten hän on tuo esiäiti, hame maata viistäen ja sairauksien runtelema polo, joka vain odottaa kuolemaansa.

Tämän päivän ikäihmiset ovat elämässä kiinni, mutta eivät he jaksa pikkulasten kanssa tässä elämänsä vaiheessa, sen ajan ohitettuaan ikäihmisillä on monta muuta suuntaa. Ei heillä ole viikonloppuisin sen enempää aikaa kuin nuoremmillakaan lapsenhoitoon.

Lue lisää

Totta Oikeutta mummoille :) Itse olen 50v isoäiti, ja vaikka olen vielä elämän syrjässä vahvasti kiinni, enkä kuolemaani ihan vielä odota tulevaksi (vaikka mieheni /lastenlasten vaari kuolikin vähän yli 50v...joten eihän sitä koskaan tiedä milloin täältä kukin kähtee...mutta siis, siitä huolimatta etten ole vielä hautaan kaatuva raahustava mummo kivuista huolimata, niin en jaksa kyllä kolmea (yhden poikani lapset) tenavaa hoitaa viikonloppua pidempään. Lapset ovat aika usein täällä, ja välillä on pakko pyytää pidempää väliä :)

Oikeus on mummoilla olla hoitamatta, mutta kiva jos välillä saa heitä hoitaakkin hetken :) Kasvaahan nuo lapset eikä he ole ikuisesti hoidettavassa isässä, ja sen lapsen mukaanhan sitä touhutaan. Eri ikäiset lapset tekee erilaisia asioita ja jotkut tarvii enemmän leikittämistä ym kuin toiset...lapsen iästä riippuen.

Vanhinta lapsenlasta 8v voisi pitää vaikka kuin kauan...hänestä on jo juttu seuraa ja seuraa vaikka kirpputorille, kun saa itekkin jotain mieleistä ostaa samalla, ja hänen kanssa voi mennä vaikka jotain ilmais konserttia kuuntelemaan tms.

yxmuzi kirjoitti:

Ei siinä tietenkään mitään pahaa ole paitsi se, että yrität ahdistaa mummon ja lapsenlapsen nurkkaan. Totta kai mummoilla, jotka ovat herbaarionsa keränneet. on vankka kasvien lajintuntemus, tieteelliset nimen mukaan lukien, mutta heidän ei ole niitä tarvis tuputtaa lapselle siksi, että ylhäältä käy käsky. Pienelle lapselle riittävät yksinkertaiset vastaukset. Jos lapsi esim. kysyy kätilömummoltaan, mistä lapset tulevat, ei mummon tarvitse mielestäni ruveta pitämään kuvallista esitystä eri synnytystavoista, vaikka kysymys kirjaimellisesti poikisikin paljon.

Lapselle on hyväksi nähdä mummon ystäviä, jotka eivät välttämättä ryystä kahvia eivätkä kuulu mummokomppaniaan. Hänen on myös hyvä nähdä mummo omissa puuhissaan, mikä ei merkitse eristäytymistä. Lasta sen sijaan ei pidä eristää normaalielämästä kuplaan. Soisit sinäkin lapsen joskus ihmetellä ihan itse, ilman asiat jo tuntevaa teennäistä kanssaihmettelijää.

Minusta on outoa, jos mummo joutuu hoitamaan lasta kahdeksan tuntia yhteen putkeen. Ainakin siitä on maksettava kunnon korvaus.

Lue lisää

Täyttä asiaa! Käly käyttää kyllä Anoppia hyväkseen mennen tullen,välillä oikein Anopin silmistä näkee että on väsynyt ainaiseen hoitamiseen. Ei vaan kehtaa kieltäytyä. Minä olen koittanut pitää meidän lapsen kotona hoidossa ja joskus kun mummo pyytää meidän lasta kylään,on yleensä tarkoitus olla tällä serkulle seurana,saa mummo ees hetken huilata.Säälittää Anopin tilanne,mutta ulkopuolisena en kehtaa puuttua.

Kunhan itselläsi on ikää yli 60v. tiedät mistä me väsyneet mummot puhumme. Olen hoitanut kolme omaa lastani ja perhepäivähoitajanakin olen työskennellyt, joten kokemusta lastenhoidosta kyllä löytyy ja tekemistäkin heidän kanssaan keksin vaikka kuinka! Nautini laten kanssa puuhastelusta, mutta, ja se vastuu juuri väsyttää. Varsinkin 1-2 v. lasta on vahdittava kaiken aikaa. Isompien kanssa on jo helpompaa.

Voisin kuvitella itse kirjoittaneeni nuorempana samankaltaista tekstiä kanssasi. Mutta iän myötä realiteetit on vain otettava huomioon. Sen sinäkin tulet vielä huomaamaan!

virkeä mummo kirjoitti:

Kunhan itselläsi on ikää yli 60v. tiedät mistä me väsyneet mummot puhumme. Olen hoitanut kolme omaa lastani ja perhepäivähoitajanakin olen työskennellyt, joten kokemusta lastenhoidosta kyllä löytyy ja tekemistäkin heidän kanssaan keksin vaikka kuinka! Nautini laten kanssa puuhastelusta, mutta, ja se vastuu juuri väsyttää. Varsinkin 1-2 v. lasta on vahdittava kaiken aikaa. Isompien kanssa on jo helpompaa.

Voisin kuvitella itse kirjoittaneeni nuorempana samankaltaista tekstiä kanssasi. Mutta iän myötä realiteetit on vain otettava huomioon. Sen sinäkin tulet vielä huomaamaan!

Lue lisää

Mutta 60-vuotias on vielä nuori. Normaali eläkeikäkin on n. 65 vuotta eli siihen asti pitää jaksaa painaa 8 tuntista työpäivää ja eläkeikäähän suunnitellaan koko ajan nostettavaksi. Minusta 85-vuotias voi sanoa olevansa vanha ja väsynyt.

Liina Anniina kirjoitti:

Ja pieni lisäkommentti tuohtuneeseen olotilaasi siitä, että mummolle olisi kahdeksan tunnin hoitoputki liikaa tai ainakin kunnon korvaus.
Voi jestas, alkup. kertoi itse, että hoitopäiviä ei ole paljon, kun lapsella on päiväkotipaikka. Vain silloin tällöin on yhdestä lapsenlapsesta se about kahdeksan tuntia.
Jos on terve mummo, niin kahdeksan tuntia silloin tällöin ei minusta ole nyt niin järisyttävää. Välimeren, Idän ja Aasian maissa näille puheille naurettaisiin, siellä mummo huolehtii lapsista paaaaljon pitempiä putkia.
Ihmettelen, jos joku mummo tosiaan sille meiningillä on lapsenlapsen kanssa, että siitä on saatava kunnon rahallinen korvaus. Ei hitsin hitsi.... voiko tosiaan ajattelu olla jo näin rahallista.

Lue lisää

Välimeren maassa mummot eivät käy töissä, lapset elättävät heidät ja lapsensa

"mummo ja pappa" sekä "kokemusta on". Hyvä.
Ei tosiaan lapsen eikä lapsenlapsen kanssa tarvitse olla koko ajan joku ohjelmanumero ja suorittaminen menossa. Ihan juuri nuo arkipäivän askareet kovasti piisaavat. Ja silti se mummo väsyy, kun mummo ei ole mikään juhta.
Ja tosi on se, että kun väsyy niin väsyy. Ja saa väsyä. Siinä ei minkäänsortin "motivoinnit" silloin auta. Lepoa ja unta palloon heti,kun tilaisuus tulee.

Vai vielä pitäisi käväistä lääkärillä ja pyytää nukahtamislääkettä. Lapsenlapsesta johtuen. No joo-o. Kun mummo päivän puhaltaa menemään lapsenlapsen kanssa, niin ei sitä illalla itsekään sitten pysty niin rauhoittumaan, että nappia painamalla nukahtaa. Sitä on vielä käymistilassa. Mutta onhan tietysti robotti-ihmisiäkin olemassa.

Mummo väsyy ihan jo siitäkin syystä, että pitkästä aikaa (viimeksi hoitanut ehkä omia lapsiaan näiden ollessa pieniä...) on pieni siinä ja meno on melko hektistä mummon normaaliin arkeen verrattuna.

Tosiaan riittää, kun ŕakastaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Pienet asiat kolahtavat ja koskettavat. Isompana lapsenlapsi muistelee, kun mummon kanssa aamulla aikaisin tutkittiin kastepisaroita kukan lehdellä. Sirkushuvit unohtuvat.

Ihan kauheeta!
Lasta rakastava mummu ei tietenkään väsy eikä suutu, herranen aika sentään.
Ei tietenkään. Aivan uusi herja.

Näillä palstoilla ei ole koskaan sanottu, että mummulassa voi tulla erimielisyyksiä. Mummuhan kertoo vanhoista ajoista, leipoo ja luettelee kukkien nimiä. Hän omistautuu lapselle ja valitsee teemat jokaiselle käynnille.

Ikinä ei ole yksikään äiti tai varsinkaan mummu sanonut SUUTTUNEENSA lapsen toilailuun. Mummun ominaisuuksiin kuuluu lehmän hermot.

Ollaan kyllä nyt tässä ihan hakoteilä. Mummoko olisi ärtyisä, vihainen tai väsynyt!

Olen samaa mieltä,ja rehellinen olla pitää.Itse en ota ketään yökylään, sillä
ollessani liian väsynyt ei se tuo turvallista päivää lapsillekkaan.Päivillä lapset ovat tervetulleita meille puuhastelemaan mummin ja papan kanssa.
Nautitaa elämää voimien mukaan ja onhan meillä vanhoillakin harrastuksia joita
haluamme tehdä ilman kellonaikoja.

MUMMELI...ihan totta :) Vanhemmat eivät nykyään itse jaksa lastensa kanssa, mutta isovanhempien PITÄÄ jaksaa silloin kun omat vanhemmat niin päättävät :) Kun omat lapseni 4 kpl oli pieniä, niin en kertaakaan hoidattanut yhtäkään lastani vanhemmillani. Mielestäni he olivat hoitotyönsä tehneet kasvattaessaan ja hoitaessaan minut ja veljeni aikuisiksi. Eiköhän se riittänyt heille. Minun mielestäni. (Veljeni taas hoidatti poikaansa heillä no, se oli heidän tapansa, ja kyllä äitini oli usein siihen väsynyt kun ei kehdannut sanoa veljelleni sen takia ettei miniä suutu)

Olihan sitä joskus väsynyt kun hoiti kodin ja lapset ym, mutta sehän on ihan normaalia ja kuuluu vanhemmuuteen.

Ja kyllä minä voin ihan rehellisesti myöntää että nyt kun olen mummi, niin kyllä minä suutun lasten lapsille tarpeenvaatiessa ja meillä on ihan selkeet rajat lastenlapsillekin...ihan niinkuin aikinaan omillekin lapsille. Ehkä mummolassa saa joitain etuja mitä ei ehkä kotona saa, mutta rajat on silti, eikä aikuisten silmille hypi yksikään lapsi. Kiukutella voi jos kiukuttaa aiheesta kun on väsynyt tai nälkänen tms, mutta turha kiukuttelu ei tuo säälipisteitä eikä sillä saa koskaan tahtoa läpi :)

musta tuntuu että vuorokaudet oli ennen pidempiä koska oli aikaa enemmän lapsille kuin nyky vanhemmilla :))

Hepsutirallaa ja mukavaa kesää t. 6 lapsen mummi :)

Isolla kirjoitettua tekstiä on hankalampaa lukea. Teksti menee ihan sotkuksi. :(

Voin vakuuttaa, että pikkulapsia hoitava isoäiti ei ehdi istua kiikkustuolissa eikä kutoa sukkaa, vaikka haluaisikin.
Vielä 1960-luvun lopulla äitiysloma oli neljän tai kuuden viikon mittainen, ammatista riippuen. Vuonna 1970 äitiysloman pituudeksi säädettiin 9, sittemmin 12, viikkoa, joista neljä oli tarkoitettu pidettäväksi synnytyksen jälkeen.
Vuonna 1972 saatiin aikaan päivähoitolain uudistus. Sitä ennen oli ollut normaalia, että lapset olivat vanhempien työssä ollessa yksin kotipihalla avain kaulassa. Kauppojen ilmoitustaululla kaupattiin muutaman viikon ikäisiä vauvoja päivähoitoon. Vanhemmat vuorottelivat mahdollisuuksien mukaan niin, että äiti oli esim. päivävuorossa, isä yövuorossa, ja kumpikin hoiti vuorollaan lapsia. Naapurintädit ja isommat sisarukset osallistuivat myös lastenhoitoon. Isovanhemmat asuivat kaukana maaseudulla, eivätkä voineet juurikaan lastenhoitoon osallistua.

yxmuzi kirjoitti:

Voin vakuuttaa, että pikkulapsia hoitava isoäiti ei ehdi istua kiikkustuolissa eikä kutoa sukkaa, vaikka haluaisikin.
Vielä 1960-luvun lopulla äitiysloma oli neljän tai kuuden viikon mittainen, ammatista riippuen. Vuonna 1970 äitiysloman pituudeksi säädettiin 9, sittemmin 12, viikkoa, joista neljä oli tarkoitettu pidettäväksi synnytyksen jälkeen.
Vuonna 1972 saatiin aikaan päivähoitolain uudistus. Sitä ennen oli ollut normaalia, että lapset olivat vanhempien työssä ollessa yksin kotipihalla avain kaulassa. Kauppojen ilmoitustaululla kaupattiin muutaman viikon ikäisiä vauvoja päivähoitoon. Vanhemmat vuorottelivat mahdollisuuksien mukaan niin, että äiti oli esim. päivävuorossa, isä yövuorossa, ja kumpikin hoiti vuorollaan lapsia. Naapurintädit ja isommat sisarukset osallistuivat myös lastenhoitoon. Isovanhemmat asuivat kaukana maaseudulla, eivätkä voineet juurikaan lastenhoitoon osallistua.

Lue lisää

Anteeksi kömmähdys. Pitäisi tietenkin olla: "joista neljä oli tarkoitettu pidettäväksi ennen synnytystä".

Ei mummot ole turpomummoja kaikki, minullakin on mummona omat haaveet ja ne toteutan muulla tavalla kuin lastenlapsia hoitaen.Omat lapset ovat jo aikuisia,koulutettuja ja hyvin kasvatettuja naisia, ja ihaninta itselleni nyt,minulla on aika toteuttaa haaveitani ilman huonoa omaatuntoa.Matkustelen, ulkoilen,lueskelen, käyn kuntosalilla säännöllisesti, tapaan ystäviäni, illastamme
yhdessä, teen käsitöitä ja leivon pakkaseen ja lapsillenikin joskus.Mutta hoitohommiin en enää jaksa enkä halua, se ei kuulu minulle vaan lasten vanhemmille.Meille ovat tervetulleita aina kyläilemään, rakastan suuresti heitä.
Tämä on onnellisintani aikaa elämässäni.

ihanaa kirjoitti:

Ei mummot ole turpomummoja kaikki, minullakin on mummona omat haaveet ja ne toteutan muulla tavalla kuin lastenlapsia hoitaen.Omat lapset ovat jo aikuisia,koulutettuja ja hyvin kasvatettuja naisia, ja ihaninta itselleni nyt,minulla on aika toteuttaa haaveitani ilman huonoa omaatuntoa.Matkustelen, ulkoilen,lueskelen, käyn kuntosalilla säännöllisesti, tapaan ystäviäni, illastamme
yhdessä, teen käsitöitä ja leivon pakkaseen ja lapsillenikin joskus.Mutta hoitohommiin en enää jaksa enkä halua, se ei kuulu minulle vaan lasten vanhemmille.Meille ovat tervetulleita aina kyläilemään, rakastan suuresti heitä.
Tämä on onnellisintani aikaa elämässäni.

Lue lisää

Kuulostaa ihanalta.

Toivottavasti on vaan myös onnellista aikaa vanhempien elämässä... Ettei sitten joku päivä herää siihen todellisuuteen että välit ovat viilentyneet.

Tai kuulee että lapsiperheen vanhemmat ovat eroamassa kun arjen pyörittäminen yhdessä käy liian "arkiseksi" ilman tietoakaan omasta vapaa-ajasta (enkä nyt todellakaan puhu mistään isovanhemmilla hoidattamisesta, vaan vaikkapa edes kerran kuukaudessa 1-2 h lasten kanssa touhuamista niin että vanhemmat saavat yhteistä aikaa).

Enkä tarkoita että parisuhteen hoito ei onnistuisi ilman lasten hoidattamista, tai että se olisi juuri isovanhempien vastuulla. Mutta herranjestas, eihän siitä nyt ainakaan haittaa olisi! Ja mieluummin ainakin annan lapseni isovanhemmilleen, rakkaille ja tutuille, turvallisille ihmisille hoitoon, kuin ventovieraalle rahan takia töitä tekevälle.

Tai entä jos joku päivä vuosia myöhemmin jossain nuhjuisessa vanhainkodissa muistelee yksin niitä ihania matkoja, kuntoilua ja kulttuuririentoja kun oli niiiin onnellinen. Missä ovat lapset? Missä lapsenlapset? Omassa elämässään, kulttuuririennoilla, matkoilla... ihan niin kuin äiti esimerkillään opetti, ne ovat kai sitten tärkeitä, eivät läheiset ihmissuhteet rakkaimpiin?

Ihmeellistä touhua tämä Suomessa. Käsittääkseni monessa Etelä-Euroopan maassa esimerkiksi ollaan tässä paljon edellä - tai jäljessä - sillä siellä edelleen ihmiset välittävät toisistaan, sukupolvirajojen yli.

Anteeksi en ymmärrä? kirjoitti:

Kuulostaa ihanalta.

Toivottavasti on vaan myös onnellista aikaa vanhempien elämässä... Ettei sitten joku päivä herää siihen todellisuuteen että välit ovat viilentyneet.

Tai kuulee että lapsiperheen vanhemmat ovat eroamassa kun arjen pyörittäminen yhdessä käy liian "arkiseksi" ilman tietoakaan omasta vapaa-ajasta (enkä nyt todellakaan puhu mistään isovanhemmilla hoidattamisesta, vaan vaikkapa edes kerran kuukaudessa 1-2 h lasten kanssa touhuamista niin että vanhemmat saavat yhteistä aikaa).

Enkä tarkoita että parisuhteen hoito ei onnistuisi ilman lasten hoidattamista, tai että se olisi juuri isovanhempien vastuulla. Mutta herranjestas, eihän siitä nyt ainakaan haittaa olisi! Ja mieluummin ainakin annan lapseni isovanhemmilleen, rakkaille ja tutuille, turvallisille ihmisille hoitoon, kuin ventovieraalle rahan takia töitä tekevälle.

Tai entä jos joku päivä vuosia myöhemmin jossain nuhjuisessa vanhainkodissa muistelee yksin niitä ihania matkoja, kuntoilua ja kulttuuririentoja kun oli niiiin onnellinen. Missä ovat lapset? Missä lapsenlapset? Omassa elämässään, kulttuuririennoilla, matkoilla... ihan niin kuin äiti esimerkillään opetti, ne ovat kai sitten tärkeitä, eivät läheiset ihmissuhteet rakkaimpiin?

Ihmeellistä touhua tämä Suomessa. Käsittääkseni monessa Etelä-Euroopan maassa esimerkiksi ollaan tässä paljon edellä - tai jäljessä - sillä siellä edelleen ihmiset välittävät toisistaan, sukupolvirajojen yli.

Lue lisää

Meillä hoidettiin kolme lasta ilman isovanhempien tai muidenkaan apua, koska asuivat kaukana. Ei tullut ongelmia, ei tullut avioeroa. Vapaa-aika vietettiin yhdessä lasten kanssa ja parisuhde hoitui siinä samalla. Se ajanjakso menee nopeasti ohi. Nyt lapset ovat isoja ja parisuhteelle löytyy taas kahdenkeskistä aikaa. Eivätkä lapset ole mihinkään hävinneet, päinvastoin läheisyyttä ja välittämistä riittää kun sitä on aikoinaan annettukin. Kun he vuorostaan saavat lapsia, he ovat saaneet mallin, miten lapset hoidetaan itse ja isovanhempiin pidetään muuten vaan yhteyttä. Omien kasvattajavuosieni jälkeen en aio aloittaa uutta kasvatajakautta lastenlasten kanssa.

Pieni huomautus!

Tiedän kokemuksesta, että kun lastenlapset ovat kultaakin kalliimpia ja niitä rakkaimpia ihmisiä, niin kun tulee se aika, että vaari ja mummu tai vaari tai mummu poistuu lastenlasten elämästä paremmalle puolelle, niin voin sanoa omasta kokemuksesta omien lasteni kohdalta, että koska se rakkaus lapsiin oli niin totaalista, niin ei ole kauheampaa, kuin seisoa lastensa kanssa mummun tai vaarin arkun äärellä itkemässä tai uurnaa hautaan kantamassa.
Kokemus oli niin raastava, että mielestäni on parempi, että lastenlasten ei tarvitse kärsiä sitä näytelmää, koska lapset kuitenkin joutuvat omat vanhempansa hautaan saattamaan. Lisään, että olen realisti, en masentunut.

Suuri suru kirjoitti:

Pieni huomautus!

Tiedän kokemuksesta, että kun lastenlapset ovat kultaakin kalliimpia ja niitä rakkaimpia ihmisiä, niin kun tulee se aika, että vaari ja mummu tai vaari tai mummu poistuu lastenlasten elämästä paremmalle puolelle, niin voin sanoa omasta kokemuksesta omien lasteni kohdalta, että koska se rakkaus lapsiin oli niin totaalista, niin ei ole kauheampaa, kuin seisoa lastensa kanssa mummun tai vaarin arkun äärellä itkemässä tai uurnaa hautaan kantamassa.
Kokemus oli niin raastava, että mielestäni on parempi, että lastenlasten ei tarvitse kärsiä sitä näytelmää, koska lapset kuitenkin joutuvat omat vanhempansa hautaan saattamaan. Lisään, että olen realisti, en masentunut.

Lue lisää

"Kokemus oli niin raastava, että mielestäni on parempi, että lastenlasten ei tarvitse kärsiä sitä näytelmää, koska lapset kuitenkin joutuvat omat vanhempansa hautaan saattamaan. Lisään, että olen realisti, en masentunut. "

Nyt en ihan ymmärtänyt? Tarkoitatko että on parempi pitää lastenlapsiin etäisyyttä etteivät kiinny liikaa ja koe surua isovanhempiensa kuollessa .. vai mitä tarkoitat?

Suru omaisen kuollessa on luonnollinen tunnetila ja menee ohi ajastaan... kyllä lapset ja nuoret ymmärtävät sukupolvien ketjun ja sen että iäkkään ihmisen kuolema on luonnollinen tapahtuma. Jokainen kuolee ajastaan ... kukaan ei ole tänne vielä jäänyt ikuisiksi ajoiksi.

Jaaha, nyt nostettiin taas kerran "yksin vanhainkodissa" -kortti.
Ihan siitä riippumatta työssäkäyvällä ihmisellä ei ole aikaa tavata, saati hoitaa, lastenlapsiaan muulloin kuin viikonloppuisin ja lomilla, eli silloin, kun hänellä on omaa aikaa. Työnantajan ajalla ei lastenlapsia voi hoitaa.

Maksa esim. ikkunapesu siivousfirmalle ja anna siitä lahjakortti mummulle.