Mitä järkeä tässä on?
Päivystän vuosikausia sisällä, hyvä jos suhkussa pääsee käymään.
Vapaalla hoidan ulkomaailman asiat.
Olemmeko ihan hulluja!
Miksi??
Yksi tuhansista.
25
270
Vastaukset
- Pertta.
Kai ollaan vähän hulluja.
Ei tästä irtikään pääse, kuten varis tervassa, kun nokka irtosi niin pyrstö tarttui jne...
Ei ole omaisen syy että sairastuu, mutta hoitajallakin on vain yksi elämä!
Eikä hoitajaakaan voi syyttää siitä miksi alkoi näin raskaaseen työhön, aina ei ole vaihtoehtoja. - paineita! !
Paineita toimia näin kohdistuu hyvin monelta taholta.
- Marjat on niin
Olisi kuulemma paljon mustikoita.
Mieli tekisi poimimaan, vaikka olisi hyttysiä. - Marjat on niin
Tänään pääsen viimeinkin mustikkaan!
Olen odottanut koko loppukesän, toivon että ovat vielä kerättäviä, paras mustikka-aika on ohi. - vielä jaksaa
Totta..ei mitään järkeä..mutat sydän sanoo toisin..toki jos käy liian raskaaksi-nostan köädet pystyyn ja siirrän omaiseni pois kotoa..en ole kone vaan ihminen!
- Minun mielipide.
Niin pitää tehdä, luovuttaa ajoissa!
Ollaan vain ihmisiä. omaishotajatkin...
- hoitaja.
Kun on jo eläke iässä ja todella kaipaisi kiireetöntä rauhallista elämää.
Ei voi puhua leppoisista eläkepäivistä kun on oltava koko ajan valppaana, pitäisi olla silmät selässäkin ja ennakoida toisen mieleliikkeet. Raskaaksi käy ajan mittaan.- väsynyt+++++
kyllä me olemme hulluja ja rahanahneita, tuli kaupungilta taas 374,20€ käteen palkkiota kuukauden työstä.
- so lonely
Niinpä. Kauhean yksinäinen olo. Hoidettava on niin haastava käyttäytymiseltään ettei meillä ole edes vieraita käynyt vuosiin. Minkäänlaisia ihmissuhteita ei voi ylläpitää, kun vapaata on se huikeat 3vrk/kk. Silloin on usein niin väsynyt, että on vain nukuttava univelkoja pois. Ja usein käy niin, että kukaan tuttava ei ehdi tavata juuri silloin, kun itsellä olisi se vapaa viikonloppu. Arki-iltoina ei ole mahdollista pitää vapaata, eli ei voi harrastaakaan mitään. Ei ketään kenelle puhua.
Miten te muut omaishoitajat, joilla ei ole parisuhdetta, kaipaatteko sitä? Toista ihmistä lähellenne?Noin oli meilläkin silloin kun sain harvoin vapaata, tai en lainkaan.
Vapaat meni nukkuessa ja asioita toimitellessa.
Olen vaatinut ja saanut joka viikko 1-2 rk vapaata, vaikka ei se aina toteudu.
Silloin kyllä menettää korvattavat lakisääteiset vapaansa, mutta hoitokatto tulee nopeasti vastaan ja hoitomaksut pienenee.
Myöskään meillä ei juuri käy vieraita, elämämme pyörii niin kovasti omaishodon ympärillä vapaistani huolimatta.
Myös ystävyys-suhteet ovat jääneet hoitamatta, väsymyksen ja ajan puutteen takia.
Tytär perheineen käy aika usein vaikka asuvat kaukana, hänen kanssaan jutellaan, myös veljeni on ollut tukena.
Minustakin tuntuu joskus että on ihan yksin omassa suljetussa maailmassaan.
Tähänkin tottuu, ei oikein saa itsestän irti edes soittaa ystävilleen, siitäkin syystä että tietää ystävyyden ylläpitämisen hankalaksi, kukaan ei ole aina saatavilla kun minulle sattuu vapaa.
Kaikki mahdolliset tunteet on tullut läpikäytyä.
Kaipaan normaalia parisuhdetta ja läheisyyttä, harrastaa ja matkustella yhdessä, olen se yksin matkusteleva nainen joita aina reissuillaan näkee, onneksi pystyn helposti tutustumaan toisiin ihmisiin, aina on reissussa muitakin yksinäisiä.
Jaksamista sinulle
auli-auli
- Asiaa ajatellut*
Omaishoitajakin on normaali ihminen, tarpeineen.
Minä ainakaan en tuomitse jos terve osapuoli haluaa laheisyyttä ja hellyyttä.
Se ei ole keneltäkään pois, päinvastoin.
Omaishoito voi kestää kauan, silti ollaan tuomisemassa, ei ymmärtämässä.
Tämä on ihmisen ratkaistava itse kuinka haluaa ja uskaltaa elää, mikäli vaikka vapaillaan tapailee toista sukupuolta olevaa ihmistä, saa varautua ystävien ja kylänmiesten tuomitsevaan käytökseen.
En yllytä ketään tekemään vastoin luontoaan, mutta jokaisen tapaa elää pitäisi ymmärtää ja kunnioittaa.
Rehellisyyttä usein korostetaan, sekin on kaksiteräinen miekka, itse en kehoittaisi kiusaamaan sairasta ihmistä asioilla jotka hän voi arvata, ja hiljaisesti hyväksyä.
Kun muisti pelaa suunnilleen minuutin verran, jos sitäkään, en usko että henkilö edes välittää muusta kuin turvallisesta kodista ja hoivasta.
Tämä on asia josta on mielestäni puhuttu liian vähän. - 11+4
Myös omaishoitajalla on vain yksi elämä!
- leski mutta ei ihan
Kannattaa miettiä kahdesti alkaako hoitajaksi jos puoliso sairastuu Alzhaimeriin, ihan alussa vielä voi onnistua, mutta ei henkilö kauan ole enää sama ihminen.
Kyllä ihminen ja inhimillisyys kaikkineen on pään sisällä, muu on vain tyhjää kuorta jos pää ei toimi.
Elämä kuluu elävän leskenä... Ei ole helppoa, ei.
Kunhan pääsee itselleen armolliseen ratkaisuun elämänsä suhteen, jaksaa myös hoitaa paremmin.
Jos yrittää noudattaa kaikken neuvoja tai vaatimuksia ei hommasta tule yhtään mitään.- florac
Yksinäistä työtähän tämä on... muistan vieläkin se hetken vaikka siitä on jo vuosia, kun pääsin ensimmäistä kertaa kaupungille koko päiväksi:D
Olet oikeassa florac.
Joskus olen miettinyt näinkin, jos vapaata olisi rajattomasti, saisi tehdä ja elää miten haluaa, nauttisikohan vapaa-hetkistään enää niin paljon.
Kun on voimissaan, haluaa tehdä hyödyllistä työtä, mikäs sen hyödyllisempää on kuin omaishoito.
Tärkeimpänä palkkana on lapsen tai vanhemman hoidettavan luottava ja rakastava katse,
Silti ei pidä unohtaa sitä että omaishoitajakaan ei elä kiitoksella, päättäjien kannattaisi panostaa meihin enemmän, suuret ikäluokat vanhenee, omaishoitajuuden pitäisi olla arvossaan.
Valitetaan rahapulaa, säästöjä koitetaan keksiä, samoin uusia tulonlähteitä valtiolle.
Ei huomata kuinka paljon omaishoitajat kantavat oman osuutensa säästötalkoissa.- väsyttää
auli-auli kirjoitti:
Olet oikeassa florac.
Joskus olen miettinyt näinkin, jos vapaata olisi rajattomasti, saisi tehdä ja elää miten haluaa, nauttisikohan vapaa-hetkistään enää niin paljon.
Kun on voimissaan, haluaa tehdä hyödyllistä työtä, mikäs sen hyödyllisempää on kuin omaishoito.
Tärkeimpänä palkkana on lapsen tai vanhemman hoidettavan luottava ja rakastava katse,
Silti ei pidä unohtaa sitä että omaishoitajakaan ei elä kiitoksella, päättäjien kannattaisi panostaa meihin enemmän, suuret ikäluokat vanhenee, omaishoitajuuden pitäisi olla arvossaan.
Valitetaan rahapulaa, säästöjä koitetaan keksiä, samoin uusia tulonlähteitä valtiolle.
Ei huomata kuinka paljon omaishoitajat kantavat oman osuutensa säästötalkoissa.Jotkut ovat jopa kateellisia siitä, että joku saa omaishoidontukea. Itse olen kohdannut tilanteita, jolloin minua on syytetty laiskaksi, kun olen työtön ja saan omaishoidontukea huikeat 400e/kk. Hoidettava on niin haastava käytökselään, että tarvitsee henkilökiohtaisen avustajan kellon ympäri, eikä sekään tahdo riittää. Joskus pitää olla kaksi aikuista kiinni pitämässä, kun hoidettava saa raivarin. Minä, hänen läheisin henkilönsä, olen ainoa joka pärjää hänen kanssaan yksin.
Koska kunta ei pysty järjestämään hänelle hoitajaa/hoitopaikkaa kuin klo 8-16, en käytännössä voi käydä töissä kuin ns. virka-aikaan. En ole löytänyt sopivaa työtä ja saan taistella sekä työvoimaviranomaisia vastaan (uhkailevat karenssilla) että kateellisia ihmisiä vastaan, kun joidenkin mielestä lusmuilen päivät kotona kun hoidettava on poissa. Käytännössähän hoidan hänen asioitaan, kuljettelen lääkäriin ja terapiaan jne useita kertoja viikossa. Ja nukun univelkoja pois, koska hoidettava valvoo useita kertoja viikossa öisin. Teen myös kaikki kotityöt päivällä, että illat voin keskittyä häneen.
Mikäli lyön hanskat tiskiin ja laitan hoidettavan laitokseen, se tulee maksamaan kunnalle 400-700e/vrk. Siis enemmän kuin minä saan nettona kuukaudessa. Saisin sitten tehdä normityötä ja saisin normipalkan, eikä tarvitsisi hakea asumis - ja toimeentulotukea häntä koipien välissä. Saisin nukkua yöni ja harrastaa ja tavata ihmisiä iltaisin. Mutta hoidettava taantuisi laitoksessa niin huonoon kuntoon, että joutuisi suurin piirtein sänkyyn sidotuksi loppuiäkseen. Tätä on jo kokeiltu. En halua hänelle sellaista tulevaisuutta. Minun on vain jaksettava, vaikka kaiken vastuun ja väsymyksen lisäksi joudun selittelemään ihmisille, miksi makaan (mukamas) joutilaana päivät pitkät, enkä mene kodin ulkopuolelle töihin kuten muut kunnialliset kansalaiset.. Monen mielestä olen työn vieroksuja, kun en huoli vuorotyötä, vaikka se johtuu siitä ettei kunta todellakaan pysty järjestämään hoidettavani hoitoa virka-ajan ulkopuolella.
Minua todellakin kenkuttaa ajatus, että jos saisin työtä, palkkani olisi kohtalaisen hyvä ja sen lisäksi vielä omaishoidontuki. Elintaso nousisi valtavasti. Nyt joudun elämään tukiaisten varassa ja saan haukut siitä, vaikka se ei ole minun vikani.
Antaisin välittömästi pois oman elämäni, jos Luoja suostuisi sellaiseen vaihtokauppaan, että hoidettavani paranisi vastineeksi minun hengestäni. - harmi-harmi
väsyttää kirjoitti:
Jotkut ovat jopa kateellisia siitä, että joku saa omaishoidontukea. Itse olen kohdannut tilanteita, jolloin minua on syytetty laiskaksi, kun olen työtön ja saan omaishoidontukea huikeat 400e/kk. Hoidettava on niin haastava käytökselään, että tarvitsee henkilökiohtaisen avustajan kellon ympäri, eikä sekään tahdo riittää. Joskus pitää olla kaksi aikuista kiinni pitämässä, kun hoidettava saa raivarin. Minä, hänen läheisin henkilönsä, olen ainoa joka pärjää hänen kanssaan yksin.
Koska kunta ei pysty järjestämään hänelle hoitajaa/hoitopaikkaa kuin klo 8-16, en käytännössä voi käydä töissä kuin ns. virka-aikaan. En ole löytänyt sopivaa työtä ja saan taistella sekä työvoimaviranomaisia vastaan (uhkailevat karenssilla) että kateellisia ihmisiä vastaan, kun joidenkin mielestä lusmuilen päivät kotona kun hoidettava on poissa. Käytännössähän hoidan hänen asioitaan, kuljettelen lääkäriin ja terapiaan jne useita kertoja viikossa. Ja nukun univelkoja pois, koska hoidettava valvoo useita kertoja viikossa öisin. Teen myös kaikki kotityöt päivällä, että illat voin keskittyä häneen.
Mikäli lyön hanskat tiskiin ja laitan hoidettavan laitokseen, se tulee maksamaan kunnalle 400-700e/vrk. Siis enemmän kuin minä saan nettona kuukaudessa. Saisin sitten tehdä normityötä ja saisin normipalkan, eikä tarvitsisi hakea asumis - ja toimeentulotukea häntä koipien välissä. Saisin nukkua yöni ja harrastaa ja tavata ihmisiä iltaisin. Mutta hoidettava taantuisi laitoksessa niin huonoon kuntoon, että joutuisi suurin piirtein sänkyyn sidotuksi loppuiäkseen. Tätä on jo kokeiltu. En halua hänelle sellaista tulevaisuutta. Minun on vain jaksettava, vaikka kaiken vastuun ja väsymyksen lisäksi joudun selittelemään ihmisille, miksi makaan (mukamas) joutilaana päivät pitkät, enkä mene kodin ulkopuolelle töihin kuten muut kunnialliset kansalaiset.. Monen mielestä olen työn vieroksuja, kun en huoli vuorotyötä, vaikka se johtuu siitä ettei kunta todellakaan pysty järjestämään hoidettavani hoitoa virka-ajan ulkopuolella.
Minua todellakin kenkuttaa ajatus, että jos saisin työtä, palkkani olisi kohtalaisen hyvä ja sen lisäksi vielä omaishoidontuki. Elintaso nousisi valtavasti. Nyt joudun elämään tukiaisten varassa ja saan haukut siitä, vaikka se ei ole minun vikani.
Antaisin välittömästi pois oman elämäni, jos Luoja suostuisi sellaiseen vaihtokauppaan, että hoidettavani paranisi vastineeksi minun hengestäni.Luin tätä nimimerkki väsyttää... niin tuli jotenkin sellainen olo, etten osaa sanoa mitään sellaista, joka olisi tarpeeksi kannustavaa tai välittävää..
Sen lisäksi, että hoitaa noin haastavasti käytäytyvää läheistään, joutuu vielä taistelemaan toimeentulostaan, niin onkohan siinä mitään järkeä.. ?
Miten ihmeessä kunnat eivät saa tukiverkkoja keskustelemaan keskenään, ettei toinen tuki söisi toista pois... ja se vielä, ettei vuorotyötä tekevä saa haastavasti käytäytyvälle omaiselle hoitoa, hyvänen aika sentään, saahan kaikkien pienten lasten vanhemmat päivähoitoa ,mihin vuorokauden aikaan hyvänsä ja mikä päivä hyvänsä, että pääsevät hankkimaan perheelleen elannon.
Omaishoitajalle sitä mahdollisuutta ei ole... mun ystävä kertoi vastaavan tapauksen, kuinka kehitysvammaisen yli päivähoito ikäsien lapsen yksinhuoltajaisä sai pitkät karessit, kun ei ottanut vuorotyötä vastaan...kun ei ollut mitään hoitopaikkaa yli päiväkoti-ikäiselle vaikeasti kehitysvammaislle lapselle...
- 20+15
Sellaisia ihmisiä on kun kirjoitit.
Minustakin on sanottu että olen omaishoitaja rahan takia.
Kysyn vain minkä rahan?
Pärjäisin paremmin jos en olisi lainkaan aloittanut omaishoitoa.
Olin tilapäisesti työtön aloittaessani, sitten työtä taas olisi ollut, valitsin kuitenkin omaishoidon.
Sain 3kk karenssin työkkäriltä kun en ottanut työtä vastaan silloin.
Rahallinen menetys on iso, tuntuu eläkkeessä ja menetetyissä tuloissa.
Mutta pärjään ihan hyvin nytkin, en valita, monella on huonommin.
saan 500 € kk omaishoidontukea, siitä jää noin 300€ kk käteen.
Saan eläkettä joten se riittää.
Koska pidän enemmän vapaa kuin "laki sallii", menee miehen eläkkeestä suuri osa hoitomaksuihin ja lääkkeisiin.
Onneksi on maksukatto, jos sitä ei olisi jäisi miinukselle miehen eläkkeen suhteen. Hänen osuudekseen ei jäisi mitään ruoka ja asumiskustannuksiin.
Olen ottanut asenteen että kunhan pärjää, ei rahaa eikä omaisuutta saa mukaansa kun täältä lähdemme.
En väheksy tilannettasi, se on vaikea.
Olet nuorempi kuin minä koska olet työ-iässä, omaishoidosta rangaistaan myös eläke-iässä, se vaikuttaa eläkkeen määrään kun tulot ovat olemattomat.
Minut hyväksyttiin työnhakijaksi 3kk jälkeen.
Kun olin työiässä kunta lupautui järjestämään hoitopaikan jos saan päivätyötä. Vein todistuksen työkkäriin. Se riitti heille, minulle ei tarjottu mitään työtä, mikä ihme se on kun nuoria ihmisiä on paljon työttömänä, lähes 60-vuotias mummo ei ole enää kovin kysytty työmarkkinoilla.
Kun olin 500 päivää työttömänä aloin saada työttömyyseläkettä, sitten ihan tavlliselle eläkkeelle. - Kokenut omaishoitaja
Tuossa mietin, miten yksin jaksaa hoitaa äitiään (vaimo auttaa hieman) ja muut sisarukset menevät menojaan, eli jos on sisaruksiayleensä kaiketi yhdelle lankeaa tämä omaishoito, jos haluaa omaisensa kotona pitää, ettei tarvitse laittaa laitokseen tai asumaan jonnekkin oman onnen kanssa..
Mielestäni omaishoidon päätöksiin pitää esittää muillekkin omaisille vastuuta, eli kun muut reissaa ulkomailla ja lomailee, vapaapäiviä ym.. niin yksi päivystää ja huolehtii 7pv viikossa. 365pv vuodessa.
Suomalainen peruskateus pitää huolen, että omainen jätetään omilleen "sä saa rahaa" niin se raha siellä puhuu.. Ihminen ei ole mitään!
Toivoisin, että sisarukset edes joku ottaisi yhden viikonlopun kerrallaan äidin kotiin ja antaisi aikaa ilman minun läsnäoloani kodissani. Piristäisi taatusti kaikkia osapuolia! Äidille hieman vaihtelua kotiin tv:n äärelle ja ruokailuun..pikkuisen lenkillä jne.. Omaisista voisi edes joskus joku tulla kävelylle äidin kanssa tai ihan muuten vaan jutustelemaan..
Omaishoitajalle sisarukset tekee ikäänkuin kiusaa olla osallistumatta omisen hoitoon olla oma äiti.
Sisko parturoi rahasta, veli tuo ruokaa pitopalvelusta rahasta, kolmas on ilman mitään.. eli jos ei tienaa ei äitiä ole olemassa.. TAjuaakohan, ettei kukaa järki-ihminen ala omaishoitajaksi alle 400eur kk palkalla!!!
Tuntipalkkoja emme voi laskea ja yhteiskunta säästää meistä omaishoitajista!!
Kaikki sisarukset asuvat muutaman kilometrin päässä, eli matkakaan ei ole este!
Kateus ajaa omaishoitajat ahtaalle.. Tässä ikäänkuin odottaa, että kun joskus äidille tapahtuu jotain saataisiin syyttää omaishoitajaa, vaikka todistan monille miten hoidan äitiä, koska esim. sisko on muutaman kerraan koittanut evätä omaishoitoani äidille ilman syytä. (itse ei kyennyt hoitamaan)
Omaishoidon vuosikatselmuksessa nainen sanoi "älä välitä me tiedämme tämän siskon tapauksen"
Oli aikamoinen shokki, kun ostin talon äitiä ajatellen, jotta voin hoitaa samassa. Kaksi sisarusta ensitöikseen ilmoitti "me emme tuohon taloon tule" Olin ajatellut että nyt äidillä olisi hyvä ja hoitokin taattu.
Ilmiömäinen kateus ilmeisesti sitten ajaa moiseen. Olisin onnellinen siis jos joku hakisi ja hoitaisi edes tunnin viikossa äitiä ja virkistää hänen päiviään, jotta kaikki ei jää yhden "hartioille" Kaikki vetoa "ei ehdi on niin paljon töitä ja kiirettä" Kortteja sataasisaruksilta etelänmatkoilta ja lapista..Todellakin kiire on suhtellinen käsite ja oma äiti.. ei mene vain minun jakeluun olla olematta ilman äitiä, jos sellainen vielä..
Voimia kaikille omaishoitajille!! Sitä metarvitsemme!! - 1+13
Liian usein käy noin. Se joka ottaa vastuun läheisestä joutuukin epäillyksi.
Ei tule mieleen kuinka paljon aikaa ja vaivaa hoidettava vie.
Oma elämä kärsii.
Sitten kadehditaan muutamaa satasta joka työn vaativuuteen nähden on olematon palkkio.
Etsitään suurennuslasilla virheitä kuinka omainen tulee hoidettua, onko se jonkilaista huonon omantunnon vaatimaa "huolenpitoa".
Voin sanoa sinulle kokenut omishoitaja, viimeistään perinnönjakoon sisarukset taatusti tulevat "tuohon taloon" jos siellä on perunkirjoitus.
Laiskimpaankin tulee vipinää kun on rahasta kyse.
Sen tiedän että et hoida äitiäsi rahasta, jos et olisi välittävä ihminen et alkaisi noin vaativaan työhön 400€ kk palkalla, siitä kun ottavat vielä veronkin.
Minulle tuli paha mieli siitä kuinka itsekkäitä ja ymmärtämättömiä ihmiset voivat olla. - nähty asia,
Aina on perheessä yksi jonka pitää kantaa vastuu.
Muiden tehtävä onkin sitten arvostella ja vaatia. Sekä vaania ettei tämä jolle vastuu on uskottu, mitenkään hyödy siitä.
Ei aina, mutta valitettavan usein näinkin on. - florac
Toivotan osaltani Kokenut omaishoitaja sulle voimia... ei ole helppoa sulla ja sisaruskateus.. hmm en nyt tiedä onko oikea sana...mutta jokuhan niitä vaivaa, kun eivät osallistu äidin hoitoon... vai onko se laiskuus.. :o Taitaa vaan olla aika yleistä elämässä, harmin harmi... mutta kirjoittele tänne, meiltä saat vertaistukea:)
Juuri eilen illalla ajattelin että onko tässä mitään järkeä.
Kun hoidan, olen koko ajan saatavilla 24/7, siis täysin toisen ihmisen ehdoilla.
Tuli jotenkin kapinallinen olo, olenko minäkin tärkeä?
Kyllä vielä muutama vuosi tai kuukausi, mutta toistakymmentä vuotta, saattaa jatkua vielä toisen mokoman jos en kuole ennemmin.
Näitä turhautumisen hetkiä tulee, uskoisin että kaikille jotka ovat kovin tiukasti sidottuja hoidettavan kunnon takia.
Saan enemmän vapaata kun "laki sallii", silti on aina vain vaikeampi aloittaa vapaan jälkeen.
Pienetkin asiat tuntuvat vuoren korkuisilta, ei ole muuta kuin ukko ja kissa juttukaverina viitenä vuorokautena viikossa, ukko ei puhu mitään, korkeintaan vastaa kun oikein tiukasti kysyy haluaako jotain. Kissa taas naukuu liikaakin:) en vain aina ymmärrä mitä yrittää sanoa.
Inhoan puhelimessa puhumista, en voi ymmärtää kuin eräät jaarittelevat puhelimeen jopa tuntikaupalla.
Tyttärelle soitan kun on asiaa, hän onj samanlainen, joutuu työssään puhumaan paljon puhelimeen joten ymmärrän, kun on vielä tullut minuun.
Sähköpostia laitamme päivittäin.
Kai tämä syksy masentaa kun tietää kuinka pitkä ja pimeä talvi on.
Kesällä kaikki on toisin, suorastaan ihmettelee että mikäs hätä tässä on, mies makailee ulkona, itse touhuan pihatöissä.- Kauko kaipuuu.
Syksy ja talvi ovat pahimpia.
Kun päivä alkaa pidentyä ja lumet sulaa nousee mielialakin, siihen on taas pitkä aika.
Kuvittelen usein, kun pääsisi kauas pois, olla vain ilman huolehtimista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3026907Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652079- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151297- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71166RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541076Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288982