Omaishoidontuen verotus...?

Olen ensimäistä kertaa palstalla ja en kommentoi sen vuoksi että tietäisin vastata kysymykseesi, mutta olen samassa asemassa kuin sinä "Nuori Hoitsu" ja haluaisin myös tietää.enemmän.

Olen myös kiinnostunut, missäpäin Suomea olet, sillä olisi kiva ihan tehdä yhteistyötä. Niinkuin ymmärrän tilanteesi, niin myös minullakaan ei koskaan ole minkäänlaista lomaa.

Suurpyhät menevät yksin yrittäen jotenkin selvitä sairaan omaisen kanssa ja samaa rataa kuin muutkin päivät. Siis kamppailu samojen asioiden kanssa on pääsääntöinen olotila. Oma elämä... ei sitä kertakaikkiaan ole.

Itse olen länsi-suomessa.

Veroa joutuu maksamaan, laske verolaskurilla kuinka paljon. Jos sulla ei muuta työtä, niin prosentti ehkä alle 10% plus eläkemaksu. Jos olet töissä, niin riippuu tuloista, kuinka paljon veroa menee omaishoidontuesta. Verottajan sivuilla on laskurit tai soittaa verotoimistoon, niin sietä varmasti saa oikean vastauksen. Hoidettavan yli 7 h päivittäinen päivätoiminta tms (siis arkipv) voi vaikeuttaa omaishoidon tuen saamista, tai lähinnä sitä ei saa ollenkaan.. mutta jonkinlaisia vapaita palvelusetelin ym muodossa on mahdollista saada.. Tietysti kaikki riippuu aina siitä kotikunnasta tai omasta sotepiiristä, millaiset ohjeet. Eli kannattaa lukea kunnan tai sotepiiriin sivuilta myös oman alueen omaishoitoasiat.

Hei nuori hoitsu.

Tuntui pahalta kun luin viestisi. Teet arvokasta työtä kun hoidat siskoasi.
Arvostus omaishoitoa kohtaan on työn sitovuuteen nähden olematonta. Sananhelinä ei auta yhtään, arvostuksen pitäisi näkyä myös kohtuullsen palkkion muodossa.
Jos olet työelämässä tai tai sinulla on muitakin tuloja tuesta menee verotus lisä-ansion mukaan.
Minullekin jäi alkuun alle 200 euroa kk kun verotus oli 40%, tuki oli samaa luokkaa noin 350€.
Nyt yli kymmenen vuoden päästä tuki on vähän yli 500€, vero on tällä hetkellä 38%, olen jo eläkkeellä joten asemani on erilainen kuin sinun.
Kun pidän enemmän vapaata kuin sen 3pv kk, menee lopun tuen osuus laitospaikka maksuun.
Miehen eläke kattaa kulut, onneksi maksukaton jälkeen hoitomaksu pienenee, mutta ei se silti ilmaista ole.
Samoin lääkkeiden suhteen, maksukaton täytyttä on edullisempaa.
Ainakin itselläni ei omaishoidosta juuri taloudellista hyötyä tule, kyllä tämä on työtä jota tehdään muun kuin rahan takia.
Olet nuori, sinun pitäisi saada elää kuten muutkin ikäisesi, saatko ketään olemaan siskosi kanssa että voisit välillä elää itsellesikin.
Vaikka olen jo vanha sinuun verrattuna, omaishoidossa on mielestäni raskainta juuri se, ei pääse elämään tavallista elämää, harrastamaan, liikkumaan luonnossa, ym.. Ainakaan silloin kun itselle sopisi ja haluaisi.
Olen jo tottunut vapaiden ja hoitojaksojen rytmiin, toivottavasti saan vapaat kuten ennenkin, se on asia joka saa jaksamaan, ilman vapaitani ei olisi tullut mitään enää pitkään aikaan.
Toivon että saat tukea, jos suinkin jaksat, älä anna periksi. Kun tuki myönnetään, sen jälkeen sen saa jatkossa helpommin, jos ei ihmeparantumista tapahdu. Sitä tapahtuu harvoin kenenkään hoidettavalle.

Oho, tänne on vastattu...en olettanut kenenkään kommentoivan tai vastaavan (kertoo ehkä tämänhetkisestä väsymystilasta). Asustelen pääkaupunkiseudulla, ja olen siis kolmekymppinen, ja hoitanut siskoani jo viitisentoista vuotta, juups hoitovastuu siirtyi minulle jo hyvin nuorena...kiitos "hullujen" muiden perheenjäsenten. Nyt kolmikymppisenä sitä alkaa havahtua todellisuuteen, toisilla on urat, perheet, asunnot ja autot. Minulla ei ole muuta kuin siskoni. Hirveän paljon en olisi ns. elämältä osannut odottaakaan, tai toivoa...olen aina tyytynyt hyvin vähään ja nauttinut arjen pienistä hetkistä. Mutta tämä esim. tällä hetkellä alleen jyräävä väsymys on jotain järkkyä. Yksi kesä taas takana, jolloin en edes muistanut omaa olemassaoloani. En oikeastaan edes tajunnut, että oli kesä. Päivät ja vuodenajat menevät eteenpäin, minä vain yritän pysyä perässä...

En missään nimessä olisi laittanut siskoani laitokseen, mutta onko minulta koskaan näinä vuosina kysytty, että miten minä voin? Mitä minulle kuuluu? Ihminen voi näköjään suomihyvinvointivaltiossa syrjäytyä myös hoitamalla omaistaan. Syrjäytyy syystä, että välittää lähimmäisestään...enemmän kuin itsestään.

Tässäpä taas jotakin, hassulta tuntuu kirjoittaa tällaiselle palstalle...

>mutta onko minulta koskaan näinä vuosina kysytty, että miten minä voin? Mitä minulle kuuluu? <

Näin on, hoitaja jää usein huomioimatta.
Ajattelin itsekin noin, kunpa edes joku joskus kysyisi kuinka minä voin:(
Olen kai tottunut, en enää odotakaan että joku kysyisi.

Lain mukaan hoitopalkkio on vähintään 300 euroa kuukaudessa (tällä hetkellä indeksikorotuksen vuoksi vähän enemmän). Hoitopalkkio voidaan sopia säädettyä määrää pienemmäksi, jos: 1) hoidon sitovuus on vähäisempää kuin mitä laissa edellytetään ja hoidon ja huolenpidon tarve on vähäistä; taikka 2) siihen on hoitajan esittämä erityinen syy.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050937
linkki hallituksen esitykseen HE 131/2005 vp http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he 131/2005

http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/sosiaalipalvelut/omaishoito

Omaishoito on sopimukseen perustuva järjestely. Perheessä hoitovastuu on vanhemmilla lapsistaan, ei lapsilla sisaruksistaan tai vanhemmistaan.

Jäin miettimään lausetta, joka tässä viestiketjussa on... onko kukaan kysynyt, kuinka omaishoitaja voi...

Siinähän se juuri on, että kuka sen kysymyksen asettaisi... kun nyt mietin oma elämääni, niin keneltä voisin odottaa tuota kysymystä.. ??? Kaikki omaishoidettavaan liittyvät palaverit, sairaalassa käynnit, kuntoutukset, niin ne kaikki ovan niitä hänen juttuja, hänen parhaakseen.... En ainakaan omassa tilanteessani, tiedä ketään "viranomaista" keneltä voisin odottaa tuota kysymystä.

Kyllähän oma lähipiiri kyselee jaksamistani, kuten minä heidänkin jaksamista kysyn... miten teillä menee, oletteko olleet terveitä jne...

Se vain, että jos ja kun tulee niin vaikeita kausia, niin pitäisi olla joku, kenelle puhua.. mutta mitäs nämä omaishoidontukikeskukset tekee, onko siellä tai omaishoitajaliitossa joku, kenelle puhua..? Onko jollakin näistä kokemusta?

Kukaan kun ei sinne kotiin oikein tule kyselemään... itse pitää sen verran voimia kerätä, että osaisi etsiä jotain tukitoimia... Mistä?