kysymys isovanhemmille

Itse olen aika nuori mummo ja yleensä lapsenlapset on olleet yökylässä n.joka toinen kuukausi yhden yön.Joskus vanhemmilla on menoa,joskus otan muuten vaan.Pienemmät lapset on selkeästi raskaampia hoitaa,omat alkaa olla jo kouluiässä,niin ei ole enää nostelua eikä niin paljon vahtimista,joten tuntuu aika helpolta nykyään.

miksi teette kakaroita jos ette jaksa niitä hoitaa?

No tuskin olet hoitanut tai hoidat yksin, jo tuo asenteesi kertoo ja takaa sen.

Kysy hyvä ihminen näiltä ko isovanhemmilta itseltään ja ihan suoraan.

Kerro tilanteesi: väsyttää välillä tai on muita syitä, miksi mielellään antaisit lapsia vähän hoitoon. Haluavatko ja jaksavatko hoitaa ja minkä verran.

Ehkä tarpeenne ja toiveenne käyvät hyvinkin yksiin. Jos taas ei, niin sit menette isovanhempien tahdon mukaan.

Vinkkivinkki. Kahden pienen hoitaminen on isovanhemmalle rankkaa puuhaa. Voisivat ottaa tosi mielellään yhden lapsen kerrallaan. Saisiko toisen lapsen mummolaan ja toisen jonnekin muualle? Vaikka toiselle mummolle.

He tietävät itse minkä verran haluavat ottaa lapsia vai haluavatko ollenkaan. Älä oleta tai odota vaan aukaise suusi.

Miten olisi, voisitko kysyä vaarilta, osaavathan nykyajan 50 mieshenkilötkin hoitaa lapsia. Vaihtoivat aikoinaan vaippoja, pesivät vauvoja ja leikkivät heidän kanssaan. Kyllä he osaavat vellinkin sekoittaa.
Entäs olisiko teillä ikäisiänne lapsiperheitä ystävinä, tekisitte lapsenkatsomis renkaan yhdessä ja vuorottelisitte.

...kotiäiti on välillä väsynyt ja kaipaa lepoa, kun ei ole 3 vuoteen nukkunut kokonaista yötä. Turha muuten sinun sitten ihmetellä vanhana, kun kukaan ei jaksa sinua hoitaa ja käydä katsomassa ja hoitamassa asioitasi....mun mielestä se menee niin, että on ok olla ikinä hoitamatta lapsenlapsiaan, mutta turha se on sitten vanhuksena itkeä yksinäisyyttä, kun ei ole itsekään auttanut lähimmäisiään tarvittaessa...

Ja taas! On se kyllä kummallista, että nuoret ihmiset uhkailevat vanhempiaan säännöllisesti hylkäämisellä ja unohtamisella, jos nämä eivät tule hätiin, kun lapsi valvottaa.
Onko todella niin, että aikaisempina aikoina lapset nukkuivat pitkät unet, eikä heistä ollut mitään vaivaa vanhemmilleen, vaan nämä saattoivat elää omaa elämäänsä ja SITÄPAITSI hoivata omia vanhempiaan heidän asioissaan.
Varmaankin minun lapseni olivat kovin harvinaisia, kun valvoivat yöt läpeensä, niin että jos joskus sain nukkua 4 tuntia, tunsin itseni todella levänneeksi. Yli 3 vuotta sinä minultakin hupsahti, mutta vuosia on tullut kyllä lisää ja yöunet palasivat.
Siihen aikaan vielä piti kaikki ruoka tehdä kotona ja oikeat äidit tietenkin leipoivat ja ompelivat.
Anoppia ei enää ollut, omat vanhemmat asuivat toisella puolella Suomea, sisaruksia ei ollut, keneltäkän en todellakaan voinut pyytää apua edes tunniksi.
Puistotäti oli ainoa apu, että pääsi joitakin asioita hoitamaan.

No minulla ei ole ollut sitä ongelmaa, että olisi pitänyt hoivata vanhoja vanhempia hoitokodeissa tai missään muuallakaan.
Tällä hetkellä olen 80-vuotias, mutta voin kertoa sinulle, että minun asioitani ei hoida kukaan muu kuin minä itse, ja jos voimanii uupuvat, olen hoitanut asiani niin, etten ole kenellekään vaivaksi.
Se ei johdu siitä, että lapseni olisivat minut hylänneet, koska en ole ollut apulikkana kyllin usein, vaan siitä, että en tässäkään iässä halua olla muille taakkana.

'Kysymys mummoille' viestin avaajalle,

Kerrot, että perheessänne on kaksi pientä lasta (10 kk ja 2,5 v) ja että olet kolme vuotta huonosti nukkunut yöt. Eikö teillä miehen kanssa pelaa vuorottaisuus, että miehesi joskus hoitaa vuorostaan yöllä lapset ja antaa sinun nukkua rauhassa yön.
Näin ainakin minun tyttäreni perheessä perheen yhteispeli sujuu ja mies on työelämässä, äiti pienokaisten kanssa kotona. Kyllä se pienten lasten yövalvottaminen on todella raskasta.

Et voi kuitenkaan vaatia mummoja hoitamaan lapsiasi ajatelle että, koska toinen on osa-aikaeläkkeellä ja toinen mummo on pois työelämästä. Heillähän voi olla ihan omat syynsä siihen - sairaus tai yleinen ilmiö: vanhetessa ei enää jaksa pienten lasten hoitoa ja yövalvomista. Nuo sinunkin lapsesi ovat vielä noin pieniä ja vaippaiässäkin vielä.

Parhaitenhan hoitoapu selviää, kun kysyt nätisti. Voihan olla, että mummot eivät ole tulleet edes ajatelleeksi pyytää pikkuisia yökylään, vaan pitävät riittävänä 'silloin tällöin hoitamista' ihan OK:na. (Minä mummona kyllä joskus ehdotan nuorille vanhemmilleni ottavani lapsenlapseni mielellään yhdeksi yöksi, jotta vanhemmat saavat viettää aikaa kahdestaan. Mutta ihan pieninä en suloisia lapsenlapsiani hoitanut - ja aluksi hoidin vain yhtä lasta kerrallaan, nyt isompina käy jo molemmat).

Kuule, kyllä se mummo ja pappa ovat vielä aika mukavia silloinkin, kun lapsilla alkaa eskari, eka luokka, harkat, pelit ja harrastukset. Lapsenlapset pitävät tärkeänä, että mummo ja pappakin on harrastuksissa mukana kannustamassa. Ja joskus iltapäiväapukin on tarpeen, kun vanhemmat tekevät työssään pitkää päivää.

Ei se ihan niin mee, että kun mummo ja pappa ei hoida lapsenlapsia, niin mekään ei hoideta heitä vanhana. Se on asenne, mikä meillä kaikilla on elämän suhteen.

Hyviä vointeja sinulle ja perheellesi.

Ovatko molemmat mummot sinkkuja? On melko vastuullista ottaa kaksi noin pientä lasta yksin hoidettavakseen yön yli. Entä jos jompikumpi sairastuu tai sattuu tapaturma? Entä jos lapsille tulee kova koti-ikävä? Entä jos mummo sairastuu?
Olisi varmaan parempi, että mummo tulisi kotiinne hoitamaan lapsia illaksi ja jompikumpi teistä veisi hänet kotiinsa sitten kun itse kotiudutte.
Minä odottaisi sinuna siihen asti, että lapset alkavat itse pyytää päästä yöksi mummolaan, Tuonikäisille koti on paras paikka.

Ikäihmisenä haluaisin muistuttaa odottavia vanhempia siitä, että monet vauvat todella huutavat aluksi miltei koko hereilläolonsa ajan. On koliikkia tai muuta vaivaa.
Huutamiselle ei aina löydy syytä, ei myöskään huonounisuudelle. Ne ovat vain alkuajan vaikeuksia vauvalla.
Joskus huomaa, että vauva ei tajua napanuoran katkaisua, vaan tuntee yhä olevansa osa äitiä. Itselläni on ollut yksi lapsenlapsi, joka ei voinut olla hetkeäkään erossa äidistä. Oli todella raskasta olla häntä hoitamassa niinä kertoina, jolloin äidin oli ihan pakko päästä lähtemään. Yökylästä ei voinut edes puhua, sillä kukaan ei olisi nukkunut eikä rauhoittunut.
Lapsi oli vasta pari-kolmevuotias ennen kuin saattoi jäädä mummulaan yökylään.

On myös muistettava, että luontokin on hoitanut asian siten, että vauvat syntyvät alle nelikymppisille, noin yleisesti ottaen. Nuori ihminen jaksaa lapsen kanssa, hän voi tehdä pitkää päivää ja nukkua lyhyet yöunet, mutta vanhemmilla ihmisillä uupumus iskee helposti. Väliaikaisen hoitajan stressinsietokyky on myös ihan toista luokkaa kuin vanhemmilla.
Huutavaa vauvaa on kyllä raskasta hoitaa, sen omasta kokemuksesta tiedän. Toivottomuus saattaa iskeä.
Eipä ole kauankaan siitä, kun viimeksi tuomittiin nuori isä, joka oli ravistellut vauvansa raajarikoksi. Hermot ovat koetuksella. Apua pitää uskaltaa pyytää ja kysyä vaikka neuvolasta apua.
Moni nuori perhe loukkaantuu, kun isovanhemmilta ei saa tarpeeksi tukea. Isovanhemmat eivät toki ole julmureita. Mutta varmasti on pelkona usein se, ettei osaa enää vauvaa hoitaa, kun edellisistä kerroista on vuosikymmeniä.

Jos isovanhemmat asuvat lähellä, eikö yksi ratkaisu olisi se, että he hoivaisivat vauvaa jonkun tunnin päivässä, kun väsymys on ankarimmillaan, ja äiti saisi nukkua ja levätä ilman häiriötä kotona? Yökyläily ei ole lapsellekaan mieleen, jos ei voi olla omassa tutussa sängyssään, kodin äänien ja tuoksujen keskellä.

Kyllä ymmärrän senkin, että väsymyksen iskiessä kimpaannutaan isovanhemmille ja uhataan hylkäämisellä ja "odotahan vain, kun olet vanhainkodissa"-asenteella.
Mutta hankala aika on ohi pian ja jää unohduksiin, lapsista tulee hurmaavia leikki-ikäisiä, ja usein kuulee nuorten vanhempien ihmettelevän, mistä johtuu, että tuttavan lapsi itkee kaiken aikaa: "Ei meidän vauvat juuri koskaan.."

Puhumalla ja yhteistyöllä isovanhempien kanssa luulisi asioiden lutviutuvan.
Isovanhempienkin tulisi uskaltaa tarttua tilanteeseen.

No sehän tuo ei selviä kuin heiltä kysymältä - mutta muistathan kysyä kauniisti ja suoraan, niin, ettei tule heille semmoinen olo että ovat paskoja jos eivät jaksa eli suostu.

Eihän toinen voi koskaan toisen elämää tietää, ei omien lapsien, ei omien vanhempien, eikä puolison vanhempien. Voi tulla tauteja ynnä muita joista ei "viitsitä lapsia huolestuttaa" eikä siksi siis edes kerrota. Voi olla rahahuolia joista ei viitsitä puhua. Tai parisuhdehuolia jotka hävettää, eihän niistäkään toisille puhuta. Jos lapsi on lähtenyt pesästä ja luonut oman perheen, niin tietty oletus on että ollaan jo kaksi eri perhettä, ainakin minulla on tämmöinen käsitys. Toki minäkin haluan aikuisia lapsiani auttaa, mutta yhtä selvää kuin etten minä puutu heidän perheen sisäisiin asioihin on sekin, että he eivät enää puutu minun perheeseeni ja yksityiselämääni.

Jatkoja teillekin. Olen mummipuoli nyt 1,5v, 3v, 5v, 7v, ja 9v lapsille. Kukin ovat olleet meillä, myös yökylässä. Kolmanneksi nuoremman kohdalla ilmoitin että meillä eivät tämän jälkeen alle kolmevuotiaat yökyläile. Oikean isovanhemman eli isoisän selkä ei sallinut edes päästä pystyyn kesken yötä: minunko niitä olisi pitänyt sitten hyöriä pitkin öitä vaikka olisi ollut seuraavana päivänä töitäkin...Sittemmin on mennyt minun mielestä paremmin. Miwehen lasten mielestä ehkä sitten ei.

Niin, onhan sitten tuokin aspekti vielä, että montako muistettavaa ja hoidettavaa lähipiirin lasta kenelläkin isovanhemmalla on... jos jokaisen ottaa kerran kuukaudessa yöksi ja lapsia on vaikkapa 8 niin johan siinä rupeaa olemaan aika hulinaa...

Lähestyt fiksusti asiaa. Mummina en säikähtäisi kysymystäsi, vaan saisit asiallisen vastauksen.

Itse taisin käyttää aika huolettomasti ja kyselemättä isovanhempien 'palveluja' hyväkseni. Olin ymmärtämätön ja uskoin heidän olevan niin vailla omia tarpeita, että lapseni ottavat ilman muuta milloin tahansa luokseen.

Nyt huomaan olevani nuori isovanhempi ja alkaneeni vasta nyt oman elämän suunnittelun harrastuksineen. Rakastan lapsiani ja lapsenlastani ja olen onnesta ymmyrkäisenä saadessani tulla isovanhemmaksi. Mutta - samalla muistin mitä itse olin ajatellut vanhemmistani aikaisemmin.

Hienoa, että nyt jo otat huomioon jaksamisen ja kohtuullisen pyynnön. Kysy ja esitä yhtä kivasti kuin olet täällä ajatellut asiaa. En tunne isovanhempia, mutta kuulostaa varsin kohtuulliselta pyytää heitä avuksi.

etkö huomaa itse jos isovanhemmat näyttää niin paljon kiinnostusta lapsia kohtaan että voit hyvällä omallatunnolla kysyä heitä lapsenvahdiksi ? semmosen asia ruukaa huomata ja vaistota.
jospa mekin välittäisimme toisistamme yhtä paljon kuin monet muut kulttuurit. auttaisimme puolin ja toisin arkielämässä, eihän sitä tarvi sen avun kans oottaa kunnes on vanha ja sairaaloinen.

saattahan ne ton ikäiset lapset olla raskaita hoitaa ja varsinkin jos ovat liikkuvaa sorttia...

Aina kun on pyydetty ,hoidan lapsenlapsia, ja välillä olen uupunut todella, nuorempana en itsekkään ymmärtänyt, että vanhempana ihminen vaan väsyy nopeammin.
Olen ainakin tehnyt parhaani ja auttanut tarvittaessa, mutta pitää muistaa laittaa rajat, muuten tulee paha olo lapsenlapsillekkin, kun mummo hermostuu, vaikka miksi ei sais hermostua, hermostuuhan vanhemmatkin.
Joku ihme käsitys on vieläkin, herttaisesta mummosta joka suostuu kaikkeen, lieneekö niiltä ajoilta kun mummo asu kaukana ja harvemmin tavattiin.

Miksi, muuten aina vaaditaan mummoa, eikö vaari kelpaa?

Itselläni on 6 kk ikäinen lapsenlapsi. Olen nelikymppinen kokopäivätyössä käyvä mummu. Lapsenlapseni asuu vanhempiensa kanssa 3 km päässä. Isä on työtön ja äiti vanhempainvapaalla. Lapsi on ollut minun luonani muutaman viikon ikäisestä vähintään kerran viikossa yötä. Lisäksi hoidan häntä kaikki kauppareissut, elokuvissa- ja ystävillä käynnit. Äiti ja isä kyselevät vähintään joka toinen päivä työvuoroistani ja sopivat niiden mukaan menojansa. Rakastan lapsenlastani ylikaiken ja tunnen suurta vastuuta hänestä. En siis uskalla olla ottamasta häntä luokseni etteivät vanhemmat vie lasta minne tahansa hoitoon. Omaa vapaa-aikaa minulla ei ole lainkaan. Tiedän ettei tämä tilanne ole ihan oikein, mitä mieltä te muut olette?

Meillä on neljä ihanaa lastenlasta . iältään2-9v. Olemme pyytäneet lapsia yökylään meille ihan pienestä alkaen., Heti kun imetyksen kannalta on käynyt. Ei siksi että lapsemme olisivat pyytäneet vaan siksi koska olemme sitä itse halunneet. Toki ovat itsekkin hoitoapua tarvittaessa pyytäneet. Mutta minä koen olevani sen verran "nuori" että haluan ja jaksan vielä peuhata lastenlasteni kanssa. Ottaisimme hedät useamminkin meille mutta vikonlopputyöni rajoittaa yhteistä aikaamme. Kuitenkin noin kerran kuukaudessa kumman jomman lapsemme lapset ovat luonamme. Nyt kun kaikki ovat jo isompia , toki kaikki mahtuvat kerrallakin meille. Leikit sujuvat hyvin kun serkukset ovat pienestä pitäen olleet paljon yhdessä. Lastemme välit ovat läheiset ja hekin ovat päivittäin yhteydessä toisiinsa. Joten me emme koe lastenlasten olevan "rasite" vaan rikkaus elämäämme. Tuntuu vaan että yhteinen aikamme on aina niin lyhyt yhden tai kahden yön vierailun aikana. Onneksi välimatka ei ole kovin pitkä joten pahimman ikävän yllättäsessä voin ajaa katsomaan heitä.