Miten saada vanhemmat suostumaan koiraan?

hei. Olet jo sen verran "vanha" että ymmärtänet ettei kiraa ole hyvä ottaa talouteen jossa kaikki eivät sitä ole halukkaita ottamaan :( niin kurjaa kuin se tietenkin onkin, kuitenkin on väärin koiraa kohtaan jos siitä eivät kaikki pidä.. yleensä tuollainen tilanne tietää ongelmia.

Sinulla ei ole enää montaa vuotta kun muutat omaan talouteen, ja voit sitten ottaa koiran kun elämäsi on vakiintunut, sinullahan on vielä opiskelut edessä..tai vasta alkaneet, voi olla muuttoja, johon sitten koiraa ei mahdollisesti voikaan ottaa mukaan.. mihin sitten laittaisit koiran? jäisi vanhemmillesi, menisi piikille tai kiertoon?

En väitä ettet pystyisi huolehtimaan koirasta, itselläni ollut omia koiria vuosia, ensimmäinen ihan oma 5vuotiaana, tietenkin vanhemmat olivat silloin päävastuussa.. meidän kotona on aina ollut harrastuskoiria., joten tiedän että nuoretkin voivat vastuuta koirasta kantaa hyvin. Kuitenkin tiedän että koirat ovat monen vuoden sitoomus, jonka olemassa olo pitäisi ottaa huomioon seuraavat 10-15vuotta eteenpäin.. Moniko nuori voi sanoa 16vuotiaana missä on 5vuoden päästä?

joten sinuna odottaisin vaikka kuinka tuskallista olisi :) koita lohtuna perustaa tuttujesi/sukulaisten koirille yhdenihmisen hoito rinki= eli käyt heidän menojen aikana hoitamassa koiria, heidän kotonaan, jolloin vanhempasi eivät voi sitä vastustaa

Sano heille, ettet aio hankkia ainakaan mitään tappajakoiraa. Ja että osaat kyllä itse alistaa koiran tottelemaan.

Olen samaa mieltä henkilön kanssa joka neuvoo odottamaan omaan kotiin muuttoa ja elämän vakiintumista :), sitten on koirallekin helpomaa ettei tarviste alkaa muuttamaan.

Oho, tää keskustelu on aika vanha. Mutta en millään voi olla jakamatta mielipidettäni aisasta.
Ikää sulla ainakin riittäisi koiraan, mutta silti olet kohta jo 18 vuotias, eikö kannataisi muutenkin harkita ostaa vasta koira sitten kun olet sen ikäinen? Koirat kiintyy omistajiinsa, ja jos teidän perhe sellaisen hankkisi, se olisi sille varmaan kauheaa, jos vaikka tulisi sitten sinun mukaasi kun muutat omaan kotiin, ja ei enää näkisi vanhempiasia useasti enää.
Itsekkin mietin kun hankimme koiraa että se varmaan kiintyy minuun, mutta se kiintykin äitiini, tottakai se rakastaa kaikkia, mutta seuraa äitiäni 24/7 ja ikävöi sitä aina arkisin.
Muutenkaan koiran kanssa pentuaika on aika kaameaa, oppiminen aina ei ole kovin helppoa, sinun on omisettava kunnon hermot, ja aikaa senkin edestä. Koiraa oitää oppia ymmärtämänään. Jos ett hanki jotain pientä lyhyt karvaista koiraa, jonka ruokinta ja lenkittäminen ja turkinhoito on helppoa, se voi olla melko vaikeaa koiran kanssa. Itse hankimme portugalivesikoiran joka on todella kiva, kun se on trimattu, ja lenkitetty kaksi tuntia, jolloin se on saannut juosta pellolla lelun perässä, puuhailla koirapuistossa ja kävellä vähintään tunnin, kun on saannut ruokansa.
Myös on poikkekuksia kuten korvien nppiminen ja peseminen, turkin peseminen, trimmaus, sekä muutenkin koira kaipaa sisätiloissa huomiota, ja leikkiä.
Pentuaika oli kamala. Joka aamu herätessäsi odotti yllätys, kun ei se ollut sisäsiisti, muutenkin piti opettaa sille oma nimi, ja perus käskyt. Jotkut meni helposti, mutta jotkut taas pinnalisen vaikeasti. Joskus koiran kanssa menetti hermot mutta ei sille väkivaltasuutta saisi näyttää. Myös vesikoiraa pitäisi käydä uittamassa.

Kuitenkin otimme sen, sillä se rauhoittuu puolitoistavuotiaaksi, ja silloin se ei edes huomiota kaipaa ihan niin paljoa. Muutenkin vaikka lista kuulosti kaamelata, on rodussa paljon muutakin ihanaa.
Ja koirissa muutenkin, kotona ei tarvitse olla yksin kotona, ei ole tyslää, joku jolle puhua, vaikka ei ymmärtäisikään, hyvä ystävä, ja aina on joku syy, miksi herätä unestasi sekin on ihan hauskaa, herätä siihen kun koira tulee nuolemaan "tahdon ulos" - ilmeellä.

Itse kerroin, luin ja kaikkea mahdollista vanhempieni edessä, lenkkeilin, ulkoilin ja kaikkea muuta.
Ja ofc puhuin kokoajan koirista, ja kirjastotkin tyhjenki koira puolesta aina kerran viikossa.

Olen neuvoton!

Olen 8v ja haluaisin koiran mutta äiti ja iskä ei vät ole kiinnostuneita. Jos jollain olis apuvoimia niin olis kiva saahaniitä, koska en haluais olla ilman lemmikkii!

Olen 12v ja haluaisin koiran. Isällenihän se käy, mutta äiti sanoo jatkuvasti,että mietitään asiaa. Ei se kyllä siitä ikinä halua puhua ): Olisiko kenelläkään vinkkejä miten saan äitini suostumaan koiraan?

Näytä sille söpöjä koiran kuvia ja videoita mun äidin sydän sulaa kun se näkee niitä . Meille tulee koira koska me muutetaan muuten ei tulis. Joten en voi muuten auttaa..

Moi, mä oon 10vee ja mul on ihan sama juttu, mä vaa jankkaan ja sitte vanhemmat ei jaksa kuunnella ni ne aattelee et ku ne ei jaksa sitä jankkaamist ni ne ostaa koiran. ;)

Minä olen 13v poika joka haluaisi koiran. Keski kokoinen esim..saksanpaimenkoira.
Meillä ei ole muuta ongelmaa muuta kuin että äiti ei halua koiraa koska hän luulee että passittaisin koiran hänelle,mutta silti hän sanoi että hän tietää että minä huolehtisin koirasta hyvin mitä hän tarkoitti......ei siinä ole järkeä vastatkaa ja kertokaa mitä äiti oikein tarkoitti tai mitä hän oli vailla.

HUOM, LUE TÄMÄ!! Mä halusin aikanaan ihan hirveesti koiran ja lopulta vanhemmat suostuivat siihen. Siitä on nyt viisi vuotta ja mä kadun ihan hirveesti sitä että halusin koiran... Siitä on kauheasti vaivaa (sillä mm. just todettiin yksi sairaus joka ei ikinä parane) ja se on todella hankalaluonteinen koira!! Et voi tietää millaista se on ennen kuin olet kokenut.

Myös matkustaminen - edes yhden yön reissu - on todella hankalaa ellei joku tuttava suostu hoitamaan. Ja jos vie koiran hoitolaan niin sehän maksaa runsaasti.

moi minkälaistarotua haluaisit? ja joshaluat koiran melkein omalle vastuullekanttii ankkia cokkerspanieli. Itekkin haluun oman koiran mutta meilla on jo 3 pyreneittenmastiffia ja saan ehkä oman koiran.

Minäkin olen jo pitkään halunnut koiraa. Olen vasta nuori, mutta minunkin ikäinen voi tajuta että koirasta on paljon vaivaa. Olen alle 15v. Olen kysynyt usein äidiltäni koiraa ja vakuuttanut että pystyn hoitamaan sitä. Näyttänyt kuvia, videoita, kertonut mitä tiedän koirista.. Olen tehnyt kaikkeni että saisin koiran! Perheeni ei kuitenkaan halua koiraa ja minun pitää vain hyväksyä se ja ajatella että kun olen aikuinen niin voin ostaa koiran jos haluan. En kuitenkaan halua ajatella niin vaan kysyn kutenkin heiltä sitä asiaa usein toivoen että he muuttaisivat mieltään. Toivoa, haaveilla ja kysyä voi aina kaikkea, mutta en alkaisi niin sanottuun "kinuamiseen" koska se ei tuota tuloksia koiran suhteen. Riidan se voi aina kuitenkin aiheuttaa. On parempi tapa keskustella asiasta ja kysyä miksi he eivät halua koiraa. Minusta aikuisten vastaus "Se pitää viedä kolme kertaa päivässä ulos!" tai joku vastaava on hyvin huono vastaus aikuiselta. En usko että se on ainut huono asia koirassa heidän mielestä. Muistakaa että kyllä te vielä sen koiran saatte! :) Ps. Voitte myös kysyä vanhemmiltanne hoitokoiraa!

Mä oon 13v ja oon halunnu koiraa niin kauan kun muistan nyt vuoden sisällä mun koiran halu on vaan niinku noussu huippuun.
No isälläni on kyl ollu koiria koko lapsuutensa ajan ja mun mummokin kysyy aina kun nähdään "millos teille on koira tulos" ja äitille no se ei mitenkää erityisesti oo kinnostunu mut ei se sitä vastaankaa oo. Hoidan kaikkien meijän naapureidenkin koiria varmaan joka päivä.

No kun kysyn että voitaisiinko me ottaa koira vastaus on tämä "no meillähän on kissa" tai "ei mulla ole aikaa hoitaa myt sitä"
Sit mä kysyn et entä jos mä hoidan sitä. Vastaus on kuitenkin "et sä kyitenkaan jaksa" tai "se kuitenkin siirtyy meille"
Mutta aisa ei todellakaan ole näin. Eihän ne voi tietää kun ei meillä koskaan ole koiraa ollut. Oon kysyny et voisko meille joskus edes tulla koira hoitoon ne vastaa ehkä joskus.

Mulla kyllä on aika paljon harrastuksia mutta mun kesät on pelkkää tylsistymistä. Olen todellakin valmis vähentämään urheiluharrastuksiani jos vain saisin koiran. Mut isälleni se ei käy

Isäni sano et joo saat koiran jos maksat kaikki sen kulut itse. Ni rahat mul just riittäis koiraan rokotuksineen mutta entäs kaikki muu tarvittava;-(.

Mua harmittaa kamalisti kun ne sanoo et etkö muka oo tyytyväinen kissaan. Olen tottakai mutta koira on eriasia. Haluaisin koiran jonka kanssa saisin harjoitella kaikenlaista ja harrastaa vaikka mitä. Touhuaisin sen kanssa kokopäivän ja kävisin pitki metsälenkkejä. kouluttaisin sen loistokoiraksi ja kaikkea mutta ei.

Kertokaa mitä mä voisin tehdä tössä tilanteessa.

Mun vanhemmilla ei oo ongelma jos meillä kotona on koira mutta eläin lääkäri on ongema ei oo varaa laskuihin

Kannattaa osoittaa vastuutasi esimeriksi lukemalla koirista erittäin paljon ja mahdollisesti tehdä töitä esimerkiksi alkaa pesemään koiria piäntä rahaa vasten
PS:sain oman koiran hoitamalla muiden sukulaisten koiria

Mä oon nyt 12v ja haluaisin koiran. Oon koko ikäni halunnut koiraa mutta äiti ja pikkusisko ovat allergisia joten en saa.Tämä on ihan epäreilua😒

Minun piti vingua koiraa 6pv kunnes iskä suostui lukemaan niistä lisää ja äiti tutkimaan hyviä rotuja siitä sitten n. Kuukausi niin meillä olikin jo ihana labradorinnoutajan pentu sellainen ihana musta karva pallo nyt siitä on 13pv ja elän ihanan koiran kanssa💝💝

Moi! Mä tiedän et tää on tosi vanha keskustelu mut kysyn silti. Eli oon 12v ja oon halunnut koiraa yli 5 vuotta. Meidän naapurissa on kennel ja oon monen vuoden ajan käynyt sielä lenkittämässä, pesemässä kai hoitamassa muutenkin koiria. Haluaisin Japaninpystykorvan ja olen katsonut kennelin valmiiksi josta koiran voisi hankkia. Äidilläni on ollut nuorempana samanlainen koira sekä isällä on ollut 2 labbista. Veljeni suostuvat koiraan ja minun sisko muuttaa lähiaikoina pois kotoa. Ongelmana on vaan se että isä haluaisi ison koiran ja äiti taas on allerginen. Olen lukenut paljon että ihmiset jotka ovat allergisia koirille oppivat "sietämään" omaa koiraa. Koira olisi koko perheen, mutta minä esim lenkitän eniten ja muuten hoidan, pesen jne... Eli kertokaa miten saan vanhempani suostumaan

Miten saisin koiran jota osaisin hoitaa ja leikkiä ja vaikka mitä mutta vanhempani sanovat vain: "No en voi luvata mitään kun se on aika iso juttu jos me sellanen hankittais". Oon koittanu näyttää koira videoita paljon ja kuvia äidilleni mutta en saa mitään vastausta vieläkään minulla on veli mutta haluan jotain aktiivisempaa ja jonka kanssa voi milloin vain tehdä jotain.

Lukekaa, lukekaa, lukekaa. Miettikää oikeesti kaikki mahdolliset ongelmat mitä voi tulla, miettikää paljonko siihen menee rahaa, miten hoidatte käytännönasiat. Miettikää tulevaisuuden kannalta mitä koiran kanssa teette. Jokaiseen ongelmaan tulee löytyä ratkaisu jo etukäteen. Sitten, kun suunnitelmassa ei ole juuri mitään aukkokohtaa, esitelkää se vanhemmillenne. Puhukaa kypsästi älkääkä kinutko, se vain pahentaa tilannetta. Harva noin nuori on kykenevä hoitamaan koiraa oikeasti, mutta poikkeuksiakin löytyy. Tutustukaa eri rotuihin, ja ottakaa sellainen, minkä kanssa on oikeasti mahdollisuus pärjätä. Tsemppiä!

Noh, mä oon kokenut tän tilanteen mutta mä voin luvata että kyllä sun vanhemmat joskus siihen suostuu niinku mulki kävi pitää olla kärsivällinen ja tehdä töitä sitä varten.

Oon 11v ja haluisin niin koiran oon miettiny kleinspitz rotua mut äiti ja iskä sanoo aina et mä en jaksais huolehtia siitä vaikka se ei oo totta.

kattokaa täältä: kissanyrtti.blogspot.com/2011/05/nain-saat-vanhempasi-suostumaan.html

Mäkin haluisin koiran oon 12 nii oishan se kiva:3

Äitini ja issäni ei osta minolle koitanpentua joululahjaksi ollen jankanut asiasta kavan muta äiti ja issä sanovat,katsotan siten koun olet seitsämäntoista joten ataka minuoa.

Minulla on sama juttu!

Pyydä ponia :) tai koiraa :))))

Minä ainakin olin tuon ikäisenä, 16v. ihmisen kanssa. Vanhempani eivät olisi varmaankaan suostuneet jos olisin koiraa halunnut. Nyt tuosta ajasta on jo parikymmentä vuotta ja olen tyytyväinen etteivät vanhempani edes koirasta puhuneet missään vaiheessa. Olisin voinut olla saman pulman edessä. Uskon kuiten että valinnan edessä olisin ihmisen valinnut. Koirat ovat kuitenkin koiria eivätkä ne kaikilta osin sovellu ihmisille. Toivotaan että valitset ihan äidinkieltäsi puhuvan ihmisen etkä haukkuvaa koiraa.

Itse olen halunnut koiraa jo ihan liian kauan. Mun vanhemmat ei suostu koiraan vaikka olen sitä halunnut koko elämäni. Olen 11-v. Mulla ois jo rotukin valmiina mutta ei. Tekisin sen eteen mitä vaan. Maksaisin sen vaikka itse kokonaan. Ois paljon hyviä puolia siitä mut ne ei vaan suostu, koska muka en jaksais hoitaa sitä tai, että talo ois ihan sotkussa sen takia. AUTTAKAA MUA!

Tämä toimii. Sanot löytäneesi koiran jostakin tai että joku henkilö antoi koiranpennun tai koiran sinulle. Varmasti vanhempasi antavat pitää sen, kun pieni koiruli lipaisee. Koiria löytää koirapuistoista, liikkeden edustoilta, kannattaa olla oma remmi mukana ja jättää vanhan remmin paikalleen. Uskoisin vanhempien suostuvan tälläiseen järjestelyyn.

Me asutaan asunnossa minne ei saa ottaa koiraa.. Mut mä haluisin niin koiran! Onko vinkkejä miten saisin koiran? Oon siis 10v. Ja pystyisin huolehtimaan koirasta. Ootan vastausta innolla!

Joten..
Voiko joku auttaa?

Olen 11v tyttö ja olen halunnut koiras jo vuosia ja ainakun olen kysynyt äiti vastaa että hänellä on tarpeeksi siivottavaa muutenkin kun vastaan jotain mielestäni järkevää hän sanoo mitäs sitte kun lähdetään lomalle sanon että kysytään haluaisiko joku kaveri ottaa hoitoon tai palkata naapurin koiranomistaja ja siihen äiti muuttaa puheenaihetta enkä ole enää uskaltanut kysyä. En ole omistanut lemmikkiä mutta olen lukenut melko paljon ja tiedä yhtä sun toista erilaisista lemmikkieläimistä. Voisiko joku auttaa?!

Käy puolen vuoden ajan tyhjän hihnan kanssa lenkillä joka päivä kome kertaa jopa ikävällä kelillä niin vanhemmat huomaa että olet tosissisasi minulla
ainakin toimii . Nimittäin äitini sanoi että jos käyn puolen vuoden ajan niin varmasti saan koiran😊😉

Haluan oman koiran mutta äiti ei suostu vaikka osaan hoitaa koiria mua harmittaa

Minä ainakin olin tuon ikäisenä, 16v. ihmisen kanssa yhdynnässä. Vanhempani eivät olisi varmaankaan suostuneet jos olisin koiran kanssa ollut intiimissä kanssakäymisessä. Uskon että valinnan edessä olisin ihmisen valinnut. Koirat ovat kuitenkin koiria. Toivotaan että valitset ihan äidinkieltäsi puhuvan ihmisen etkä himokasta koiraa.

Toivottavasti tulet saamaan koiran❤️

Ja muuten mäkin haluaisin koiran vaikka mä oon vasta 9v❤️❤️❤️❤️❤️En oikein tiedä keinoja millä saisi vanhemmat suostumaan🙂

Miten saisin vanhempani suostumaan koiraan

Mä haluaisin saksanpaimenkoiran mutta äiti suostu hamsterin oon siis kohta 10v ja sit kun hamsteri on kuollut aion ottaa koira meillä on siis Job lapinkoira mutta haluisin agility koiran

Koirat on Best
❤❤

Äiti lupasi hamsterin mulle mutta haluaisin pienen chihun kun kattelin eilen koiria ja kysyin voidaanko ottaa toinen koira
Äiti sanoi sitten loppus yhessä matkustamiset
Olin hiljaa loppu matkan
Meillä on siis suomenlapinkoira mutta se nukku melkein aina ja olisin valmis hiolehtinaan siitä
Ja ne vaan sano et se hamsteri on viimeinen elävä hankinta Mikä meidän perheeseen tulee

Pysy vaan kovana ja vaadi koiraa.

Henkilökohtainen ratkaisuni vanhempieni kielteiseen päätökseen oli radikaali. Muutin pois vanhempieni kodista ja matkustin Amsterdamiin punaisten lyhtyjen alueelle ja menin bordelliin töihin. Kiitos vanhemmilleni etteivat suostuneet koiraan, tein hyvän uran huorana, vaurastuin ja avasin lippakioskin kotikaupungissani.

Haluaisin toisen koiran ihan oman sellaisen meillä on siis jo lapinkoira mutta se nukkuu melkein koko ajan haluaisin jonkun pienen ja kiltin rodun tietääkö kukaan sellasta rotua tai miten saada suostuteltua vanhemmat omaan koiraan tai yhteiseen

Mäki haluisin koiran mut ei oo rahaa

Moi haluisin koiranpennun myös olen 11 vuotias minulla riittäisi aikaa pennulle ja kouluun mutta äitini sanoo että tänne ei tule lemmikkejä halusit tai et isäni suostuisi