HS:n sarja puretuista taloista on surullista luettavaa. Sarja toinen toistaan upeampia ja naapuritalojensa kanssa yhteen pelaavia taloja on purettu 50-70 luvuilla, ja tilalle on rakennettu kylmää metalli- ja betonipintaa.
Rakennetut talot eivät sovi ympäristöönsä, koska
1) Ikkunajako, ikkunakoot erilaiset kuin muissa taloissa. Huomattava, että muissa taloissa on runsaasti eloa ja yksityiskohtia, erikokoisia ikkunoita. Betonitaloissa monotonisuutta. Tällöin paradoksaalisesti yksitoikkoisuus pistää silmään, ei vaihtelevuus ja muotojen rikkaus.
2)Kattokorkeus ja seinäpinta ei useinkaan kunnioita muiden talojen ulkoreunoja.
3) Betonitaloissa on usein 2-kerroksesta lähtien ulostyöntyvät parvekkeet, mikä pimentää katutason.
4) Betonitaloissa on lähes kaikissa huoneistoissa tylsät kuutioparvekkeet, muissa ei.
5) Betonitalojen väritys, muodot, tunnelma, kaikki poikkeaa ympäristöstä.
6) Betonitalot on tehty elementeistä, ja niiden korjaaminen on jopa kalliimpaa kuin vanhempien talojen.
Mitäs olette arkkitehdit mieltä siitä, että kun kolleganne vihattuna 50-70-luvun aikana katsoivat asiakseen osallistua vanhan purkamiseen, voisimme me nyt todeta että silloin tehtiin paha virhe? Virheet pitäisi korjata, puretaan ruma ja paikalle sopimaton talo pois ja rakennetaan hieno talo takaisin. Helsingissä olisi satoja taloja, jotka pitäisi tällä tavalla rakentaa uudestaan. Samalla voitaisiin rakentaa rumat toimistotalot uudestaan asunnoiksi, ja saada kantakaupunkiin tuhansia asukkaita ja elämää.
Annan esimerkkejä, jotta ei mene ihan yleiseksi jutusteluksi. Mielestäni vanhat, paikalla ennen sijainneet talot olivat parempia kuin nykyinen mm. seuraavissa paikoissa:
- ns. Heimolan talo ent. Hallituskadulla (eduskuntakin kokoontui siellä, mutta mitäs siitä)
- Korkeavuorenkadun ja Vuorimiehenkadun kulma, nykyinen kammottava Aktian konttorin talo.
- Kapteeninkadun ja Pietarinkadun kulma, järkyttävä ja kylmä loukko.
- Koko Sepänkatu on järkyttävä: en tosin tiedä, mitä siinä on aiemmin ollut.
- Silja Linen talo Mannerheimintien alussa. Kamala.
- Enson pääkonttori. Höijerin talo sopi paikalleen loistavasti, Aallon iljetys pilkkaa demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa parhaansa mukaan.
- Rautatalo. Loukkaus Pohjois-Esplanadin sivistystä ja eurooppalaisuuden henkeä vastaan.
Palacen talon voisi vaikkaa jättääkin, esimerkkejä omasta ajastaan voisi säästää yksittäisiin paikkoihin, jos muuten voidaan palauttaa kaupungin talot ja kadut aiempaan asuunsa (ei siis alkuperäiseen asuun, vaan nimenomaan viimeisin virhe poistaen).
Pitääkö jatkaa, lista olisi pitkä?
Itse asun mieluummin vanhassa kauniissa talossa, tai ainakin sellaisen näköisessä, kuin rehellisessä aikansa nauhaikkuna- ja aaltopeltiseinätuotteessa 60-luvulta. Miksihän Eira ja Ullanlinna ovat pidettyjä alueita - olisiko kaunis rakennuskanta ja pieni betonitalojen osuus osasyynä? Samoin Kruununhaka ja Töölö. Hakaniemi sitä vastoin on aivan pilalla, ympyrätalo ja liittojen talot tekevät torista kylmän ja sydämettömän. Ympyrätalonkin paikalla on muuten oikeasti upea vanha linna.
Tässä vähän sytykettä.
kerrostumia
19
1766
Vastaukset
- raggar
Kirjoitin tästä tuohon alempaan threadiin pariinkin otteeseen kuluneen viikon aikana. Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä näiden hienojen rakennusten kohtalosta. Arkkitehtien näkökulma on kuitenkin - osin ymmärrettävästikin - itsekäs: he haluavat hyvän toimeksiannon ja paljon näkyvyyttä "luomukselleen". Nykytalojen rumuuden syynä on kuitenkin myös tilaajan tarve tehdä homma edullisesti. Sen takia nykyään suositaan elementtiä, sekä lasihökötyksiä, ksoka se sitoo vähemmän miestyötunteja, mitä perinteinen tiilirakentaminen rappaus (Ainoastaan Åbo Akademin säätiö Turussa rakentaa vielä tällä perinteisellä tavalla kivitaloja).
Saadakseen sitten nämä hirvitykset näkyviin, arkkitehdit väittävät, että kansa on väärässä pitäessään esim Jugendista. He kertoivat 60-luvulla poliitikoille kertaustyylien edustavan porvarillista ja taantumuksellista ideologiaa tarkoituksena saada vasemmistoeliitti tekemään tilaa heidän omille töilleen. Kuten sanoin, tämä on ymmärrettävää heidän näkökulmastaan. Jokainen taiteilija haluaa mahdollisimman paljon näkyvyyttä, mutta usein unohtuu se tosiasia, että moderni bulkkirakentaminen loukkaa monesti suuren yleisön silmää. Kylläpä mahtoi arkkitehteja vituttaa, kun hesari gallupoi alueen kauneimpia taloja ja voittajarakennuksista suurin osa oli rakennettu ennen sotaa.- ullanlinna
terve,
Joo huomasin että olit jossain threadissa näin ehdottanut, ja olin itsekin samaa asiaa pohtinut. Yritin kirjoittaa omista näkökulmistani, ja toivoinkin että osallistut.
Arkkitehdit mielellään vetoavat juuri muihin rakennuttamisen osapuoliin, kun talosta tuleekin susi. Mikähän siinä on, että 50-luvun lopun jälkeen talojen onnistumisprosessi on aika pieni, onko budjetti aina liian pieni?
Arkkitehtikunta on kieltämättä taiteellista, ja kaikki kunnia sille. Muihin taiteilijoihin verrattuna heillä on kuitenkin suuri vastuu, joten oman kädenjäljen näkyminen on aika itsekästä.
Ajattelepa miten kauhea Helsingin keskustasta tulisi, jos sitä ryhdyttäisiin rakentamaan nyt. Pistetaloja, parvekkeita ja roskakatoksia joka puolella, tuulisia pihanvälejä, betonielementtien saumoja joka puolella, vähän puuta ja graniittia, paljon maalattua betonia, ei juuri kivijalkakauppoja vaan pyörävaraston ovia. Huh huh. Kuulostaa muuten paikoin Ruoholahdelta.
Nyt kun rakentamisessa puhutaan elinkaariajattelusta, niin voisi ajatella sitäkin, että rakennuksen tekeminen käytännössä ikuiseksi mahdollistaa rakennusaikaisten kustannusten nollaamisen ajan kuluessa. Vai paljonko luulette, että Jugend-taloissa on vielä alkuperäistä yhtiölainaa ja poistamatonta alkuperäistä kiinteistön osuutta.
Toinen kommentti: tuleekohan halvemmaksi tehdä aina 50 vuoden välein betonilähiöt uudestaan, vai rakentaa kerralla ainakin 300 vuodeksi kunnolla? Ja kummassa on alusta asti parempi olla?
Tässä päädytään vähän samaan tulokseen kuin minkä tahansa muun tavaran hankinnassa: laadukas käytetty (vaikka Mersu) on parempi kuin arveluttava uusi (vaikka Opel tai Peugeot), ja ero korostuu ajan myötä.
Raggar, eiköhän tavata moukarit kourassa iltasella vaikka Makkaratalon kulmilla ja vedetä makkara alas oma-aloitteisesti? Sitä taloa ei voi mikään rumentaa enempää. - sonck
Oho, tuli näköjään laitettua väärällä nimimerkillä vastaus. No ei se mitään, allekirjoitan tekstin tällä toisellakin.
- raggar
ullanlinna kirjoitti:
terve,
Joo huomasin että olit jossain threadissa näin ehdottanut, ja olin itsekin samaa asiaa pohtinut. Yritin kirjoittaa omista näkökulmistani, ja toivoinkin että osallistut.
Arkkitehdit mielellään vetoavat juuri muihin rakennuttamisen osapuoliin, kun talosta tuleekin susi. Mikähän siinä on, että 50-luvun lopun jälkeen talojen onnistumisprosessi on aika pieni, onko budjetti aina liian pieni?
Arkkitehtikunta on kieltämättä taiteellista, ja kaikki kunnia sille. Muihin taiteilijoihin verrattuna heillä on kuitenkin suuri vastuu, joten oman kädenjäljen näkyminen on aika itsekästä.
Ajattelepa miten kauhea Helsingin keskustasta tulisi, jos sitä ryhdyttäisiin rakentamaan nyt. Pistetaloja, parvekkeita ja roskakatoksia joka puolella, tuulisia pihanvälejä, betonielementtien saumoja joka puolella, vähän puuta ja graniittia, paljon maalattua betonia, ei juuri kivijalkakauppoja vaan pyörävaraston ovia. Huh huh. Kuulostaa muuten paikoin Ruoholahdelta.
Nyt kun rakentamisessa puhutaan elinkaariajattelusta, niin voisi ajatella sitäkin, että rakennuksen tekeminen käytännössä ikuiseksi mahdollistaa rakennusaikaisten kustannusten nollaamisen ajan kuluessa. Vai paljonko luulette, että Jugend-taloissa on vielä alkuperäistä yhtiölainaa ja poistamatonta alkuperäistä kiinteistön osuutta.
Toinen kommentti: tuleekohan halvemmaksi tehdä aina 50 vuoden välein betonilähiöt uudestaan, vai rakentaa kerralla ainakin 300 vuodeksi kunnolla? Ja kummassa on alusta asti parempi olla?
Tässä päädytään vähän samaan tulokseen kuin minkä tahansa muun tavaran hankinnassa: laadukas käytetty (vaikka Mersu) on parempi kuin arveluttava uusi (vaikka Opel tai Peugeot), ja ero korostuu ajan myötä.
Raggar, eiköhän tavata moukarit kourassa iltasella vaikka Makkaratalon kulmilla ja vedetä makkara alas oma-aloitteisesti? Sitä taloa ei voi mikään rumentaa enempää.Kiiros viestistäsi Sonck. Mukava, että tänne kirjoittelee samanhenkisiä ihmisiä, vaikka vastakkaistenkin näkemysten kuuleminen on monelta osin mielenkiintoista ja hyödyllistäkin.
Rakentamisen syöpä on pienet budjetit ja (kuten mainitsitkin) elinkaariajattelu. Ongelmana on se, että tarjonta mukautuu näiden huonojen speksien mukaan, koska insinöörit, arkkitehdit ja rakennusmiehet haluavat saada hommia. Elinkaariajattelua kritisoidaan mm. korjausrakentamisen asiantuntijan, Panu Kailan, kirjassa Talotohtori. Rakennuksista on tulossa autojen ja pesukoneiden kaltaisia kertakäyttöhyödykkeitä. Talo voi tuhoutua sodassa, tulipalossa tia maanjäristyksessä, mutta sen pitäisi kestää kohtuullisella ylläpidolla käytännössä rajoittamattoman ajan. Tätä en voi sanoa mm. siitä talosta, jossa työhuoneeni on. Tasakattoinen ns 2v vanha talo tehtiin niin halvalla, mitä mahdollista. TÄllä hetkellä yläkerran tiloja on suljettu katon vuotamisen aiheuttamien ongelmian takia. Perkele, minäkin osana piirtää sellaisen talon, jonka katolla ei vesi pääse muodostamaan lammikkoja:-)
>rkkitehtikunta on kieltämättä taiteellista, ja >kaikki kunnia sille. Muihin taiteilijoihin >verrattuna heillä on kuitenkin suuri vastuu, >joten oman kädenjäljen näkyminen on aika >itsekästä.
TÄmän mainitsin itsekin tuossa toisessa threadissa. Esim. makkarataloa tai Turun KOP-kolmiota ei pysty ohittamaan näkemättä sitä.
>Ajattelepa miten kauhea Helsingin keskustasta >tulisi, jos sitä ryhdyttäisiin rakentamaan nyt. >Pistetaloja, parvekkeita ja roskakatoksia joka >puolella, tuulisia pihanvälejä, betonielementtien
Kun aikanaan Kämpin taloon päätettiin rakentaa julkisivu vanhan mallin mukaan, totesivat arkkitehdit, että "aiotaanko P-Esplanadista tehdä rappioarkkitehtuurin näyttely" He olisivat ilmeisesti halunneet pistää koko paikan paskaksi ja rakentaa nauhaikkunalaatikkoja tilalle.
>nollaamisen ajan kuluessa. Vai paljonko luulette, >että Jugend-taloissa on vielä alkuperäistä >yhtiölainaa ja poistamatonta alkuperäistä >
Niinpä. Jos kirjanpidollinen arvo on nolla (alussa päätetyn poistosysteemin mukaan, se varmasti pitäisi purkaa ja saada tilalle jotakin vähän "demokraattisempaa" ja "edistyksellisempää":-)
>Toinen kommentti: tuleekohan halvemmaksi tehdä >aina 50 vuoden välein betonilähiöt uudestaan, vai >rakentaa kerralla ainakin 300 vuodeksi kunnolla? >Ja kummassa on alusta asti parempi olla?
Aivan. 50 vuoden elementtihelvetti ei vastaa sitä käsitystä, joka ihmisillä on kodista. Koti on jotakin pysyvämpää (viittasin aiemmin lapsuudenkotiini, jossa todennäköisesti tulee asumaan useita sukupolvia saman perheen jäseniä. TOdennäköisesti joku haluaisi purkaa minunkin kotini)
>tahansa muun tavaran hankinnassa: laadukas >käytetty (vaikka Mersu) on parempi kuin >arveluttava uusi (vaikka Opel tai Peugeot), ja >ero korostuu ajan myötä.
Nyt veit jälleen sanat suustani. Juuri tulin lounaalta käytettynä hankkimallani Mersulla:-)
>Raggar, eiköhän tavata moukarit kourassa >iltasella vaikka Makkaratalon kulmilla ja vedetä >makkara alas oma-aloitteisesti? Sitä taloa ei voi >mikään rumentaa enempää.
Vaikka ajatus kuulostaakin huokuttelevalta, meidän ei pidä sortua vihollisen taktiikkaan. Sen makkarankaan alasrepiminen ei tuo niitä purettuja taloja takaisin. Annetaan sen pysyä monumenttina kaupunkisuunnittelun ja sisialistisen realismin järjettömyydestä ja ertäisyydestä ihmiseen. Oikeutta ei saa ottaa omiin käsiin muutakuin äärimmäisessä hädässä, kuten Eugen Schauman teki täsmälleen sata vuotta sitten. Siinä vaiheessa, jos catepillarit lähestyvät Ullanlinnaa, ei keinoja enää pidä kaihdettaman.
mvh - Leena
sonck kirjoitti:
Oho, tuli näköjään laitettua väärällä nimimerkillä vastaus. No ei se mitään, allekirjoitan tekstin tällä toisellakin.
Ei ne arkkitehdit tällä foorumilla ole! Tämä on perustettu arkkitehtien haukkumista varten näköjään.
Jugend oli muuten "tavallisten kansalaisten" suuresti haukkuma ja kritisoima tyyli tullessaan. Jugendtalot kuulemma piti purkaa, kun ne olivat niin rumia! Oli totuttu klassismin julkisivuihanteisiin, jossa ikkunat olivat kerroksessa aina SAMANKOKOISIA ja TASAISIN välein. Jugend oli nimenomaan vastareaktio. Sisätila sai näkyä myös julkisivussa, siis olohuoneen ikkunat suurempia kuin vaikkapa makuuhuoneen. Sellaista vaan tuli mieleeni...
Niin, minä sitten en ole arkkitehti. - raggar
Leena kirjoitti:
Ei ne arkkitehdit tällä foorumilla ole! Tämä on perustettu arkkitehtien haukkumista varten näköjään.
Jugend oli muuten "tavallisten kansalaisten" suuresti haukkuma ja kritisoima tyyli tullessaan. Jugendtalot kuulemma piti purkaa, kun ne olivat niin rumia! Oli totuttu klassismin julkisivuihanteisiin, jossa ikkunat olivat kerroksessa aina SAMANKOKOISIA ja TASAISIN välein. Jugend oli nimenomaan vastareaktio. Sisätila sai näkyä myös julkisivussa, siis olohuoneen ikkunat suurempia kuin vaikkapa makuuhuoneen. Sellaista vaan tuli mieleeni...
Niin, minä sitten en ole arkkitehti.>Ei ne arkkitehdit tällä foorumilla ole! Tämä on >perustettu arkkitehtien haukkumista varten >näköjään.
Leena hyvä. Arkkitehteja on paljon työttöminä ja uskoisinkin, että tällä palstalla tapahtuva keskustelu on heille varsin mielekästä ajanvietettä:-) No tosiasiassa uskaltaudun väittämään, että toiseen threadiin tällä palstalla on kirjoittanut joko arkkitehti tai taidehistorioitsija (häntä en toki epäile työttömäksi)
Niin ihan oikeita asioita sinulle tuli mieleen Jugendista. Epäsymmetrisyydessään ja ennenkaikkea luontoaiheisuudessaan se on rakennustyylinä eniten ihmistä lähellä. Ymmärrän toki Jugendinkin kritiikin, sillä siitä puuttuu kertaustyylien loisteliaisuus, mutta tarkoititko, että nauhaikkunatalot olisivat luonnollinen jatke esim. uusrenessanssille?! - sonck
Leena kirjoitti:
Ei ne arkkitehdit tällä foorumilla ole! Tämä on perustettu arkkitehtien haukkumista varten näköjään.
Jugend oli muuten "tavallisten kansalaisten" suuresti haukkuma ja kritisoima tyyli tullessaan. Jugendtalot kuulemma piti purkaa, kun ne olivat niin rumia! Oli totuttu klassismin julkisivuihanteisiin, jossa ikkunat olivat kerroksessa aina SAMANKOKOISIA ja TASAISIN välein. Jugend oli nimenomaan vastareaktio. Sisätila sai näkyä myös julkisivussa, siis olohuoneen ikkunat suurempia kuin vaikkapa makuuhuoneen. Sellaista vaan tuli mieleeni...
Niin, minä sitten en ole arkkitehti.Olet Leena ihan oikeassa, aika paljon tuli jugendille kritiikkiä aikanaan. Esimerkiksi Agronomiliiton talon sammakkoa pidettiin aivan pöyristyttävänä.
Kommenttisi on ihan arvokas, koska se muistuttaa, että rakennetun ympäristön kauneus ei ole absoluuttista, ajasta ja paikasta riippumatonta.
Ihan vakavissasi et varmaan kuitenkaan ole sitä mieltä, että itse pidät 60- ja 70-luvun purkuintoa ja nauhaikkunataloja pääsääntöisesti ympäristönsä kanssa paremmin paikalleen sopivina kuin niitä edeltäneitä taloja?
Varmaan osan näistä nauhaikkunataloista voisi jättää, ne jotka edustavat aikansa parasta muotoilua, on hyvin rakennettu ja ovat rakenteeltaan kestäviä. Eihän miltään aikakaudelta jätetä jäljelle kuin toimivimmat ratkaisut.
Kuten aiemmin olen todennut, 60- ja 70-luvuilla tavoitteena oli purkaa kaikki vanhat talot ja rakentaa koko kaupunki uudestaan modernisti. Liisankadulle oli määrä rakentaa moottoritie, Tervasaaressa piti olla moottoritien siltapylväs jne.
Näidenkö ihmisten kädenjälkeä meillä on velvollisuus suojella? Vai opimmeko ehkä jotain historiasta ja pyrimme ihmisläheiseen, elävään kaupunkikuvaan, monimuotoisuuteen? - Leena
sonck kirjoitti:
Olet Leena ihan oikeassa, aika paljon tuli jugendille kritiikkiä aikanaan. Esimerkiksi Agronomiliiton talon sammakkoa pidettiin aivan pöyristyttävänä.
Kommenttisi on ihan arvokas, koska se muistuttaa, että rakennetun ympäristön kauneus ei ole absoluuttista, ajasta ja paikasta riippumatonta.
Ihan vakavissasi et varmaan kuitenkaan ole sitä mieltä, että itse pidät 60- ja 70-luvun purkuintoa ja nauhaikkunataloja pääsääntöisesti ympäristönsä kanssa paremmin paikalleen sopivina kuin niitä edeltäneitä taloja?
Varmaan osan näistä nauhaikkunataloista voisi jättää, ne jotka edustavat aikansa parasta muotoilua, on hyvin rakennettu ja ovat rakenteeltaan kestäviä. Eihän miltään aikakaudelta jätetä jäljelle kuin toimivimmat ratkaisut.
Kuten aiemmin olen todennut, 60- ja 70-luvuilla tavoitteena oli purkaa kaikki vanhat talot ja rakentaa koko kaupunki uudestaan modernisti. Liisankadulle oli määrä rakentaa moottoritie, Tervasaaressa piti olla moottoritien siltapylväs jne.
Näidenkö ihmisten kädenjälkeä meillä on velvollisuus suojella? Vai opimmeko ehkä jotain historiasta ja pyrimme ihmisläheiseen, elävään kaupunkikuvaan, monimuotoisuuteen?En ottanut kantaa, totesin vain perspektiiviä antavana kommenttina sen, mitä tuli mieleen. Jokainen ajatelkoon itse mihin kommenttini liittyi.
En siis väitä edelleenkään mitään muuta kuin että mielipiteemme ovat kiinni ajassa ja ajan kauneuskäsitteessä ja samankaltaista keskustelua on käyty jo satoja, ellei tuhansia vuosia, kysymys ei ole vain 70-luvun tai edes modernismin murroksesta. Aina uusi aikakausi on ollut valmis repimään vanhan! 70-luvun ihanteet olivat hienot, käytäntö vain vesitettiin. Se mitä jää jäljelle vanhasta ei välttämättä edusta aikansa parasta arkkitehtuuria, vertaa esim. makasiinit. Tai makkaratalo. Molempia on ehdotettu suojeltaviksi tai ainakin säilytettäviksi. Arvotkin voivat olla jossain muualla kuin rakennusataiteessa.
On myös hyvä verrata arkkitehtuuria sisustuksiin -kuka on säilyttänyt vanhan sisutuksensa, vaikka se oli parempi ja taiteellisempi kuin uusi?! Muoti vaihtui ja hui! sinne meni sisustus! Näin on tuhottu hienoja sisätiloja tuhatmäärin. Missä ovat omat olohuoneen kalusteenne, ne hienot vanhat? Kaikki eivät suinkaan olleet korjauskelvottomia. Katsokaa siis omaa isoäitiänne, äitiänne, itseänne! Oletteko olleet yhtä puusilmäisiä? Kyllä vain. 70-luku tuhosi ne yhtä lailla, eivät arkkitehdit tai sisustussuunnittelijat ilkeyttään.
Keskustelua on toki hyvä käydä, mutta pelkkien tyylivirtausten tunteminen ei riitä, on yritettävä katsoa etäämmältä (voimmeko, pystymmekö?) ja pyrittävä suhteuttamaan omat mielipiteet pitemmälle ajanjaksolle, muistettava myös sosiaalihistoria tai poliittinen historia. Epäselvästi sanottu kenties. No, aina arkkitehteja on parjattu ja syytelty. Arkkitehtienkin keskuudessa käydään keskustelua samoista asioista, eivät hekään ole aivan niin homogeeninen joukko kuin usein ulospäin näyttää. Hesarissa käyty arkkitehtuurikeskustelu on hyväksi, vaikkakin joillekin asiantuntemattomille ei varmasti kukaan jaksa perustella juurta jaksain näkemystään, mutta noin yleisesti on hyvä, että keskustellaan. - sonck
Leena kirjoitti:
En ottanut kantaa, totesin vain perspektiiviä antavana kommenttina sen, mitä tuli mieleen. Jokainen ajatelkoon itse mihin kommenttini liittyi.
En siis väitä edelleenkään mitään muuta kuin että mielipiteemme ovat kiinni ajassa ja ajan kauneuskäsitteessä ja samankaltaista keskustelua on käyty jo satoja, ellei tuhansia vuosia, kysymys ei ole vain 70-luvun tai edes modernismin murroksesta. Aina uusi aikakausi on ollut valmis repimään vanhan! 70-luvun ihanteet olivat hienot, käytäntö vain vesitettiin. Se mitä jää jäljelle vanhasta ei välttämättä edusta aikansa parasta arkkitehtuuria, vertaa esim. makasiinit. Tai makkaratalo. Molempia on ehdotettu suojeltaviksi tai ainakin säilytettäviksi. Arvotkin voivat olla jossain muualla kuin rakennusataiteessa.
On myös hyvä verrata arkkitehtuuria sisustuksiin -kuka on säilyttänyt vanhan sisutuksensa, vaikka se oli parempi ja taiteellisempi kuin uusi?! Muoti vaihtui ja hui! sinne meni sisustus! Näin on tuhottu hienoja sisätiloja tuhatmäärin. Missä ovat omat olohuoneen kalusteenne, ne hienot vanhat? Kaikki eivät suinkaan olleet korjauskelvottomia. Katsokaa siis omaa isoäitiänne, äitiänne, itseänne! Oletteko olleet yhtä puusilmäisiä? Kyllä vain. 70-luku tuhosi ne yhtä lailla, eivät arkkitehdit tai sisustussuunnittelijat ilkeyttään.
Keskustelua on toki hyvä käydä, mutta pelkkien tyylivirtausten tunteminen ei riitä, on yritettävä katsoa etäämmältä (voimmeko, pystymmekö?) ja pyrittävä suhteuttamaan omat mielipiteet pitemmälle ajanjaksolle, muistettava myös sosiaalihistoria tai poliittinen historia. Epäselvästi sanottu kenties. No, aina arkkitehteja on parjattu ja syytelty. Arkkitehtienkin keskuudessa käydään keskustelua samoista asioista, eivät hekään ole aivan niin homogeeninen joukko kuin usein ulospäin näyttää. Hesarissa käyty arkkitehtuurikeskustelu on hyväksi, vaikkakin joillekin asiantuntemattomille ei varmasti kukaan jaksa perustella juurta jaksain näkemystään, mutta noin yleisesti on hyvä, että keskustellaan. - raggar
Leena kirjoitti:
En ottanut kantaa, totesin vain perspektiiviä antavana kommenttina sen, mitä tuli mieleen. Jokainen ajatelkoon itse mihin kommenttini liittyi.
En siis väitä edelleenkään mitään muuta kuin että mielipiteemme ovat kiinni ajassa ja ajan kauneuskäsitteessä ja samankaltaista keskustelua on käyty jo satoja, ellei tuhansia vuosia, kysymys ei ole vain 70-luvun tai edes modernismin murroksesta. Aina uusi aikakausi on ollut valmis repimään vanhan! 70-luvun ihanteet olivat hienot, käytäntö vain vesitettiin. Se mitä jää jäljelle vanhasta ei välttämättä edusta aikansa parasta arkkitehtuuria, vertaa esim. makasiinit. Tai makkaratalo. Molempia on ehdotettu suojeltaviksi tai ainakin säilytettäviksi. Arvotkin voivat olla jossain muualla kuin rakennusataiteessa.
On myös hyvä verrata arkkitehtuuria sisustuksiin -kuka on säilyttänyt vanhan sisutuksensa, vaikka se oli parempi ja taiteellisempi kuin uusi?! Muoti vaihtui ja hui! sinne meni sisustus! Näin on tuhottu hienoja sisätiloja tuhatmäärin. Missä ovat omat olohuoneen kalusteenne, ne hienot vanhat? Kaikki eivät suinkaan olleet korjauskelvottomia. Katsokaa siis omaa isoäitiänne, äitiänne, itseänne! Oletteko olleet yhtä puusilmäisiä? Kyllä vain. 70-luku tuhosi ne yhtä lailla, eivät arkkitehdit tai sisustussuunnittelijat ilkeyttään.
Keskustelua on toki hyvä käydä, mutta pelkkien tyylivirtausten tunteminen ei riitä, on yritettävä katsoa etäämmältä (voimmeko, pystymmekö?) ja pyrittävä suhteuttamaan omat mielipiteet pitemmälle ajanjaksolle, muistettava myös sosiaalihistoria tai poliittinen historia. Epäselvästi sanottu kenties. No, aina arkkitehteja on parjattu ja syytelty. Arkkitehtienkin keskuudessa käydään keskustelua samoista asioista, eivät hekään ole aivan niin homogeeninen joukko kuin usein ulospäin näyttää. Hesarissa käyty arkkitehtuurikeskustelu on hyväksi, vaikkakin joillekin asiantuntemattomille ei varmasti kukaan jaksa perustella juurta jaksain näkemystään, mutta noin yleisesti on hyvä, että keskustellaan.>En ottanut kantaa, totesin vain perspektiiviä >antavana kommenttina sen, mitä tuli mieleen. >Jokainen ajatelkoon itse mihin kommenttini >liittyi.
Kiitos mielipiteestäsi. Nyt sen sitten tiedämme.
>En siis väitä edelleenkään mitään muuta kuin että >mielipiteemme ovat kiinni ajassa ja ajan >kauneuskäsitteessä ja samankaltaista keskustelua
Minä puolestani väitä, että kaikki uusi ei automaattisesti ole sellaista jota myöhemmin voidaan pitää hienona. MDF-levystä tehty keittiön pöytä tai elementtilaatikko ovat ainoastaan intsrumentteja. Estetiikan suhteen kaikki ei ole suhteellista. On olemassa absoluuttisia hyvän maun kriteereitä, joita nykyrakentaminen ei läheskään aina täytä. Sosialisminkaan toimimattomuus ei johtu kilpailevien systeemeiden houkuttelevammuudesta, vaan kollektivistisen järjestelmän sopimattomuudesta ihmisen luonnolliseen kipailuviettiin. Samalla tavalla totean kärjistetysti, mutta täysin objektiivisesti, elementtilaatikoiden olevan rikos ihmisyyttä kohtaan - erityisesti jos sen alta on tuhottu vanhempi ja poikkeuksetta kauniimpi rakennus.
>arkkitehtuuria, vertaa esim. makasiinit. Tai >makkaratalo. Molempia on ehdotettu suojeltaviksi >tai ainakin säilytettäviksi. Arvotkin voivat olla >jossain muualla kuin rakennusataiteessa.
Jälleen kärjistäen: Makkaratalon suojelu perustuu samaan ideaan, mitä kansanmurhien muistomerkit. Ihmisiä on hyvä muistuttaa menneen ajan virheistä.
>tuhottu hienoja sisätiloja tuhatmäärin. Missä >ovat omat olohuoneen kalusteenne, ne hienot >vanhat? Kaikki eivät suinkaan olleet >korjauskelvottomia. Katsokaa siis omaa >isoäitiänne, äitiänne, itseänne! Oletteko olleet >yhtä puusilmäisiä? Kyllä vain. 70-luku tuhosi ne
Nyt olet melko varomaton esittäessäsi tuon ihmisille, jota et lainkaan tunne. Jos esim. kylmäkoneita tai kodinelekrtoniikkaa ei oteta huomioon, sisustukseni on verhoja myöten sotaa edeltävältä ajalta!!! TÄmä johtuu siitä, että minä haluan asua _kodissa_, enkä keskellä kertakäyttöinstrumentteja. Minun kodissani jokaisella esineellä on oma yksilöllinen tarinansa ja historiansa. Toisin kuin ikätoverini (olen 28v), minulle ei tulisi mieleenkään lähteä pahvi/vanerihuonekalulinjalle.
>pitemmälle ajanjaksolle, muistettava myös >sosiaalihistoria tai poliittinen historia. >Epäselvästi sanottu kenties. No, aina
Tästä haluaisin kuulla lisää? Minun pointtinihan on alunkin alkaen ollut se, että purkamista ja paskan rakentamista edistää juuri rakennustyylien poliittinen konteksti, mikä tarkoittaa, että kommarit haluavat kaikkien ihmisten asuvan tasa-arvoisissa laatikoissa. Tämä on se asia, joka minua eniten kuvottaa 60-luvun purkamisessa ja arkkitehtejäkin on ainakin yritetty aivopestä tämän ideologian mukaisesti.
>homogeeninen joukko kuin usein ulospäin näyttää. >Hesarissa käyty arkkitehtuurikeskustelu on >hyväksi, vaikkakin joillekin asiantuntemattomille >ei varmasti kukaan jaksa perustella juurta >jaksain näkemystään, mutta noin yleisesti on >hyvä, että keskustellaan.
Tiedän varsin hyvin, että arkkitehteja on moneen lähtöön. Rumat rakennukset eivät välttämättä aina ole edes suunnittelijansa syytä, koska tilaaja haluaa usein mahdollisimman halpaa.
Mutta tarkoitatko, että enemmistölle (=asiantuntemattomat) ei kannata selittää mitään. Kivitalot paskaksi vaan ja elenttiä tilalle? Onhan se hienoa, että miellä on valistunut kulttuurieliitti, joka ajattelee koko kansan parasta. Mars, mars äänestämään SDP:tä :-) - Leena
raggar kirjoitti:
>En ottanut kantaa, totesin vain perspektiiviä >antavana kommenttina sen, mitä tuli mieleen. >Jokainen ajatelkoon itse mihin kommenttini >liittyi.
Kiitos mielipiteestäsi. Nyt sen sitten tiedämme.
>En siis väitä edelleenkään mitään muuta kuin että >mielipiteemme ovat kiinni ajassa ja ajan >kauneuskäsitteessä ja samankaltaista keskustelua
Minä puolestani väitä, että kaikki uusi ei automaattisesti ole sellaista jota myöhemmin voidaan pitää hienona. MDF-levystä tehty keittiön pöytä tai elementtilaatikko ovat ainoastaan intsrumentteja. Estetiikan suhteen kaikki ei ole suhteellista. On olemassa absoluuttisia hyvän maun kriteereitä, joita nykyrakentaminen ei läheskään aina täytä. Sosialisminkaan toimimattomuus ei johtu kilpailevien systeemeiden houkuttelevammuudesta, vaan kollektivistisen järjestelmän sopimattomuudesta ihmisen luonnolliseen kipailuviettiin. Samalla tavalla totean kärjistetysti, mutta täysin objektiivisesti, elementtilaatikoiden olevan rikos ihmisyyttä kohtaan - erityisesti jos sen alta on tuhottu vanhempi ja poikkeuksetta kauniimpi rakennus.
>arkkitehtuuria, vertaa esim. makasiinit. Tai >makkaratalo. Molempia on ehdotettu suojeltaviksi >tai ainakin säilytettäviksi. Arvotkin voivat olla >jossain muualla kuin rakennusataiteessa.
Jälleen kärjistäen: Makkaratalon suojelu perustuu samaan ideaan, mitä kansanmurhien muistomerkit. Ihmisiä on hyvä muistuttaa menneen ajan virheistä.
>tuhottu hienoja sisätiloja tuhatmäärin. Missä >ovat omat olohuoneen kalusteenne, ne hienot >vanhat? Kaikki eivät suinkaan olleet >korjauskelvottomia. Katsokaa siis omaa >isoäitiänne, äitiänne, itseänne! Oletteko olleet >yhtä puusilmäisiä? Kyllä vain. 70-luku tuhosi ne
Nyt olet melko varomaton esittäessäsi tuon ihmisille, jota et lainkaan tunne. Jos esim. kylmäkoneita tai kodinelekrtoniikkaa ei oteta huomioon, sisustukseni on verhoja myöten sotaa edeltävältä ajalta!!! TÄmä johtuu siitä, että minä haluan asua _kodissa_, enkä keskellä kertakäyttöinstrumentteja. Minun kodissani jokaisella esineellä on oma yksilöllinen tarinansa ja historiansa. Toisin kuin ikätoverini (olen 28v), minulle ei tulisi mieleenkään lähteä pahvi/vanerihuonekalulinjalle.
>pitemmälle ajanjaksolle, muistettava myös >sosiaalihistoria tai poliittinen historia. >Epäselvästi sanottu kenties. No, aina
Tästä haluaisin kuulla lisää? Minun pointtinihan on alunkin alkaen ollut se, että purkamista ja paskan rakentamista edistää juuri rakennustyylien poliittinen konteksti, mikä tarkoittaa, että kommarit haluavat kaikkien ihmisten asuvan tasa-arvoisissa laatikoissa. Tämä on se asia, joka minua eniten kuvottaa 60-luvun purkamisessa ja arkkitehtejäkin on ainakin yritetty aivopestä tämän ideologian mukaisesti.
>homogeeninen joukko kuin usein ulospäin näyttää. >Hesarissa käyty arkkitehtuurikeskustelu on >hyväksi, vaikkakin joillekin asiantuntemattomille >ei varmasti kukaan jaksa perustella juurta >jaksain näkemystään, mutta noin yleisesti on >hyvä, että keskustellaan.
Tiedän varsin hyvin, että arkkitehteja on moneen lähtöön. Rumat rakennukset eivät välttämättä aina ole edes suunnittelijansa syytä, koska tilaaja haluaa usein mahdollisimman halpaa.
Mutta tarkoitatko, että enemmistölle (=asiantuntemattomat) ei kannata selittää mitään. Kivitalot paskaksi vaan ja elenttiä tilalle? Onhan se hienoa, että miellä on valistunut kulttuurieliitti, joka ajattelee koko kansan parasta. Mars, mars äänestämään SDP:tä :-)Nämä nyt ovat tällaisia heittoja aiheeseen, olisi hauska keskustella lisää, mutta töitäkin on tehtävä. Kuten varmasti ymmärsitte, niin esimerkinomaisesti vertaaminen sisustuksiin oli vain pyrkimys selventää näkemystäni, se ei ollut tarkoitettu yhdellekään ihmiselle yksityisesti enkä nostanut sitä esiin keskustelun aiheeksi. En ole sitä mieltä, että meidän pitäisi asua vanhojen -sen enempää kuin uusienkaan- huonekalujen keskellä. Nimenomaan kerroksellisuus (mitä aiempi kirjoittaja hieman ristiriitaisesti myös peräänkuulutti) on arvokasta, historiasta jää enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti jäljelle jotain, joskus parasta, joskus vain sattumalta jotain. Arkkitehtuurissa käy myös näin, huonosti rakennettu tietysti harvemmin säilyy. Silti hyvin suunniteltu, mutta huonosti rakennettu häviää myös huolimatta sen kauneusarvoista.
Nauhaikkuna tai yksittäinen rakennuksen osa ei tee rakennuksesta hyvää sen enempää kuin huonoakaan, ei edes nauhaikkuna, joista löytyy paljon hienoja esimerkkejä.
No, ajatuksen virtaa aina kirjoittelen eikä nytkään ollut tarkoitus kirjoittaa mitään. Välihuomautuksia lukiessani teidän kirjoituksia. Punainen lanka on kai koko ajan kateissa kirjoituksissani. :)
"Minun pointtinihan on alunkin alkaen ollut se, että purkamista ja paskan rakentamista edistää juuri rakennustyylien poliittinen konteksti, mikä tarkoittaa, että kommarit haluavat kaikkien ihmisten asuvan tasa-arvoisissa laatikoissa. Tämä on se asia, joka minua eniten kuvottaa 60-luvun purkamisessa ja arkkitehtejäkin on ainakin yritetty aivopestä tämän ideologian mukaisesti."
KÄRJISTÄT VÄHÄN OMAN IDEOLOGIASI MUKAAN, MUTTA OLET OIKEASSA, POLITIIKKA KYLLÄ SAATTAA NÄKYÄ RAKENTAMISESSA, MUTTA MUUSSAKIN KUIN VAIN 70-LUVUN! Keskustelun taso muistuttaa kapakkakeskustelua puolenyön jälkeen... - raggar
Leena kirjoitti:
Nämä nyt ovat tällaisia heittoja aiheeseen, olisi hauska keskustella lisää, mutta töitäkin on tehtävä. Kuten varmasti ymmärsitte, niin esimerkinomaisesti vertaaminen sisustuksiin oli vain pyrkimys selventää näkemystäni, se ei ollut tarkoitettu yhdellekään ihmiselle yksityisesti enkä nostanut sitä esiin keskustelun aiheeksi. En ole sitä mieltä, että meidän pitäisi asua vanhojen -sen enempää kuin uusienkaan- huonekalujen keskellä. Nimenomaan kerroksellisuus (mitä aiempi kirjoittaja hieman ristiriitaisesti myös peräänkuulutti) on arvokasta, historiasta jää enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti jäljelle jotain, joskus parasta, joskus vain sattumalta jotain. Arkkitehtuurissa käy myös näin, huonosti rakennettu tietysti harvemmin säilyy. Silti hyvin suunniteltu, mutta huonosti rakennettu häviää myös huolimatta sen kauneusarvoista.
Nauhaikkuna tai yksittäinen rakennuksen osa ei tee rakennuksesta hyvää sen enempää kuin huonoakaan, ei edes nauhaikkuna, joista löytyy paljon hienoja esimerkkejä.
No, ajatuksen virtaa aina kirjoittelen eikä nytkään ollut tarkoitus kirjoittaa mitään. Välihuomautuksia lukiessani teidän kirjoituksia. Punainen lanka on kai koko ajan kateissa kirjoituksissani. :)
"Minun pointtinihan on alunkin alkaen ollut se, että purkamista ja paskan rakentamista edistää juuri rakennustyylien poliittinen konteksti, mikä tarkoittaa, että kommarit haluavat kaikkien ihmisten asuvan tasa-arvoisissa laatikoissa. Tämä on se asia, joka minua eniten kuvottaa 60-luvun purkamisessa ja arkkitehtejäkin on ainakin yritetty aivopestä tämän ideologian mukaisesti."
KÄRJISTÄT VÄHÄN OMAN IDEOLOGIASI MUKAAN, MUTTA OLET OIKEASSA, POLITIIKKA KYLLÄ SAATTAA NÄKYÄ RAKENTAMISESSA, MUTTA MUUSSAKIN KUIN VAIN 70-LUVUN! Keskustelun taso muistuttaa kapakkakeskustelua puolenyön jälkeen...Leena hyvä,
>Nauhaikkuna tai yksittäinen rakennuksen osa ei >tee rakennuksesta hyvää sen enempää kuin >huonoakaan, ei edes nauhaikkuna, joista löytyy >paljon hienoja esimerkkejä.
Myönnän, että koko rakennustyyliä ei pysty tuomitsemaan vetoamalla joidenkin yksittäisten detailien esteettisiin ominaisuuksiin. Kuitenkin kuten eräälle arkkitehdillekin kirjoitin, edustaa tietyt ratkaisut näitä laajempia rakentamisen ideologioita. Siksi tartun tähän nauhaikkunaan. Niin ja olen edelleen sitä mieltä, että esim Revellin talot ovat aivan hirveitä.
>Välihuomautuksia lukiessani teidän kirjoituksia. >Punainen lanka on kai koko ajan kateissa >
>kirjoituksissani. :)
Älä suinkaan vähättele kontribuutiotasi. Keskustelu tulenaroistakin aiheista on paikallaan ja sitäpaitsi piristävät kummasti tylsää työpäivääni:-)
>KÄRJISTÄT VÄHÄN OMAN IDEOLOGIASI MUKAAN, MUTTA >OLET OIKEASSA, POLITIIKKA KYLLÄ SAATTAA NÄKYÄ >RAKENTAMISESSA, MUTTA MUUSSAKIN KUIN VAIN >70-LUVUN! Keskustelun taso muistuttaa >kapakkakeskustelua puolenyön jälkeen...
Noh, eipäs 'huudeta'. Jokaisella on oikeus omaan ideologiaansa, mutta sellainen ideologia, jonka perusteella meinattiin esim. Punavuori muuttaa moottoritien apilaristeykseksi, on paheksuttavaa. minun ideologiani on suvaitsevaisuus. Elementaarikoiden ja purkajien ideologia on osaltaan poliittinen ja osaltaan sijoitetun pääoman tuoton maksimoiminen _mahdollisimman lyhyellä_ aikavälillä.
Se, onko tämä keskustelu kapakkakeskustelua vaiko ei, jää kokonaan Sinun arviointikykysi varaan. Minä en nimittäin käy kapakoissa
- Reljo Vivell
Tietysti uuden rakennuksen voi aina purkaa ja rakentaa sitten perustuksista alkaen vanhan näköisen rakennuksen tilalle. Mutta mutta, kuka maksaa operaation?
Olemassaolevan rakennuksen vanhentaminen koristekuorrutuksella johtaa yleensä surkuhupaiseen tulokseen. Kunakin aikakautena rakennuksilla on niille ominaiset mittasuhteet, kerroskorkeudet ja ikkunakoot. Nämä ratkaisut antavat pohjan rakennuksen ulkonäölle, talon perusrakenteita ei helposti muuteta. Rokokookerma ei näytä hyvältä funkistalon päällä
Paljon vanhaa ja arvokasta on epäilemättä purettu Helsingissä ja muuallakin Suomessa. Ei kannata tuijottaa peruutuspeiliin; tällä hetkellä tärkeintä olisi rakentaa uutta laadukkaasti. Helsingin keskustaa on äskettäin tärvelty ja tullaan imeisesti jatkossakin tärvelemään täyttämällä lähes jokainen vapaa paikka massiivisilla rakennuksilla.
Myös automerkkejä sivunneen ketjun innoittama totean: mersu on yliarvostettu auto. Mastodonttimainen auto ei ole paras kulkuneuvo joka tilanteeseen, kuten ei myöskään massiivinen arkkitehdin taidonnäyte ole paras rakennus joka paikkaan.- sonck
- Pyhätehti
HS.n "puretut" on ansiokas, joskin hieman populistinen ja yksisilmäinen artikkelisarja. Sarjaa on mukava seurata, mutta vanhaan ei ole paluuta.
Joitakin yksittäisiä huomiota tuli mieleeni keskustelua seuratessani.
Nauhaikkunat. Alkuperäinen ajatus nauhaikkunoissa oli se, että pilari-palkki-rakenteisessa talossa ulkoseinillä ei tarvinnut enää kantavaa funktiota. Ikkunat pystyi sijoittamaan "vapaasti". Nauhaikkuna paljastaa tämän, sillä talo ei mene "poikki" vaikka ikkuna jatkuisi laidasta laitaan. Myöhemmin elementtirakentamisessa pilarien sijaan pystyrakenne hoidettiin kantavilla väliseinäelementeillä. "Nauha" ei ollut enää oikeasti mahdollinen, mutta se säilyi ulkoisena symbolina aina 70-luvulle asti.
Elikaariajattelu. Rakennuksen elinkaaresta puhuttiin aiemmin, kun ajateltiin, että rakennukset kestävät aikansa ja puretaan. Osin tästä syystä monet 60-70-lukujen talot ovat niin huonossa kunnossa. Purkaminen ei osoittautunut hyväksi periaatteeksi taloudellisista syistä. Nykyään elinkaaresta puhutaan kun tarkoitetaan sitä, että rakennuksen ja sen osien ikääntyminen on huomioitava. Elikaariajatteluun kuuluu mm. sen seikan huomioiminen, että putkiremontti on tulossa, vaikkakin kaukana tulevaisuudessa. Toinen esimerkki on käytön joustavuuden huomioiminen. Asuintalo saattaa tulevaisuudessa palvella toimistona ja päinvastoin.
En usko siihen, että vanhaa kopioimalla päästäisiin parmepiin tuloksiin. Vanhasta oppiminen sensijaan olisi tärkeää. Opitaan tehdyistä virheistä ja toisaalta myös onnistumisista.
Jos vielä nuo esitetyt kohdat:
1) Ikkunakokoon vaikuttaa huonekorkeus. Huonekorkeuden ksvattaminen on todella vaikea perustella rakentavalle osapuolelle, joka tietää ettei neliöhinta kasva myytäessä yhtä paljon kuin rakentaessa. Useimmat asunnon ostajat haluavat maksimoida neliöt käytettävissä olevaan budjettiin. Kun ikkunoiden korkeus laskee, on niitä levennettävä, jotta valoa tulisi tarpeeksi.
2) Ympäristöön sovittaminen oli pitkään "pois muodista". Liikenteen vaatima lisätila työnsi rakennuksia katulinjasta ja muuttuneet kerroskorkeudet ja kerrosmäärät muuttivat rakennusten korkeuksia. Joissakin kaupungeissa yhtenevä räystäskorkeus on oleellinen osa kaupunkikuvaa (esim. Pariisi) toisissa kaupungeissa sen merkitys ei ole niin suuri (esim. Helsinki).
3&4) Parvekkeet ovat kasvaneet ja niitä halutaan asuntoihin. Ulkoneva on kustannuksiltaan sisennettyä kalliimpi jne. Monelle ei nykyään enää riitä ranskalainen parveke.
5) Väritys, muodot ja tunnelma ovat monien tekijöiden summa. Vanhan tunnelman säilyttämistä ei 50-70-luvuilla pidetty arvossa, vaan pyrittiin uuteen "parempaan" tunnelmaan.
6) Elementtien korjaaminen on tosiaankin keljua hommaa (kokemusta on). Syynä tietenkin se, ettei niitä ole tarkoitettu korjattaviksi, vaan purettaviksi.
50-70-luvuilla tehtiin paljonkin virheitä. Virheitä tehtiin ennenkin sitä (mutta ne on jo unohtuneet) ja sen jälkeen (Niitä ei ole vielä huomattu).- sonck
Terve pyhis,
Mukava saada myös arkkitehdiksi ilmoittautuvan kommentteja keskusteluun. Itse juristina olen sitä mieltä, että mikään ammattikunta ei ole olemassa itseään ja omaa taidettaan varten, vaan palvellakseen ns. yleistä etua. Vastaavasti mielipiteitä saa ja pitää olla erilaisia, mutta ne on perusteltava ymmärrättävästi. Siten mikään argumentti, joka perustuu passiivimuodon käyttämiseen tai vanhaan kunnon "ei ole syytä" -perusteluun, ei pysy pinnalla.
Kommenteistasi jatkaisin seuraavilla huomioilla:
- Nauhaikkunat:
Niitä siis ryhdyttiin käyttämään, koska se oli teknisesti mahdollista. Ei siis ilmeisesti siksi, että ne olisivat sointuneet ympäristöönsä, tuoneet lisäarvoa taloon, parantaneet käyttömukavuutta, muunneltavuutta tai kestävyyttä?
- Elinkaariajattelu
Toimistoja on tehty vanhoihin paikallatehtyihin taloihin vaikka kuinka. Nämä toimistot vaativat muutostyön tekijältä enemmän järkeä, harkintaa ja osaamista kuin avotilat, mutta voivat olla erittäin palkitsevia. Olen itse ollut töissä vanhasta asuinhuoneistosta tehdyssä toimistossa, se oli upea kokonaisuus.
- Kopioimalla parempiin tuloksiin
Tämä on kai arvokysymys: jos et usko, että päästään parempiin tuloksiin, niin asetetaan kysymys toisinpäin: mitä erityisen hyviä erittäin pitkän tähtäimen tuloksia 50-luvun jälkeen rakennetuissa taloissa on esitettävänä? Asun itse 20-luvun kivitalossa, jota luonnollisesti on remontoitu ja huollettu ajan myötä, mutta rakenne, ilman laatu, kosteustaso jne. ovat aivan ensiluokkaiset. Olet oikeassa, vanhasta oppiminen on tärkeää.
Olennainen kysymykseni arkkitehtikunnalle: kumpi on tärkeämpää, alueen yhtenäisyyden tunnustaminen ja alueelle kauniisti sointuvien rakennusten tekeminen, vai oman kädenjäljen laittaminen muiden asuinympäristöön? Asukkaana viis veisaan arkkitehdin sielunelämästä, itse haluan, että uudet talot nöyrtyvät olemassaolevan rakennuskannan ilmapiirin mukaisiksi. Näin ei ajateltu 60-luvulla.
- Kohdista:
Ikkunoiden koko on vain yksi valoa lisäävä tekijä asuinhuoneistoissa. Toinen on ikkunoiden ja ovien sijoittelu. Miksi ikkunat nykyään usein sijoitetaan huoneen nurkkaan, eikä keskellä seinää? Nurkassa ikkuna valaisee vain toiseen suuntaan. Miksi ovet usein laitetaan pitkulaisen huoneen lyhyelle seinälle nurkkaan, ja komerot oven viereen? Tuloshan on, että huoneelle tulee oma pikkueteinen, johon kuluu neliön verran tilaa. Sisustaminenkin on mahdotonta. Viisasta olisi laittaa ovi 60 senttiä seinästä tai upottaa kaapit. Huono suunnittelu näkyy.
- Parvekket:
Kantakaupungissa menevät aivan erinomaisesti kaupaksi asunnot, joissa ei ole parveketta. Parvekkeen merkitys kaupungissa on lähes nolla, mutta kustannukset ovat valtavat. Parvekeremontti on kallis ja työläs, ja parvekkeiden käyttöaika Suomessa on minimaalinen. Lisäksi parvekkeilla on jokin potentiaalinenkin käyttö vasta kolmannesta kerroksesta alkaen.
Varmaan virheitä tehdään edelleenkin, miksi ei tehtäisi? Haluaisinpa joskus nähdä, miten vaikea kaupungin olisi lunastaa kantakaupungista rakentamaton tontti tai purkaa 60-luvun vuokratalo, teettää rakennusliikkeellä samalle paikalle kunnolla tehty vanhan mallin mukaan tehty ympäristöään kunnioittava talo ja myydä asunnot vuokratontilla markkinahintaan.
Lisäksi haluaisin antaa nykyarkkitehtikunnalle myös kehuja: Teollisuuskadulla Nordean uusi talo yhdistää upealla tavalla 70-luvun metallihirvityksen ja vanhan tiilisen makasiinin siten, että makasiini ei lytisty uuden talon alle, ja toisen puolen 70-luvun talon ainoa siro elementti eli ikkunat tulevat esille. Talon hyvyys tai huonous paljastuu kuitenkin vasta kun 50 vuotta on eletty, siihen asti katsellaan ja toivotaan parasta. - pyhätehti
sonck kirjoitti:
Terve pyhis,
Mukava saada myös arkkitehdiksi ilmoittautuvan kommentteja keskusteluun. Itse juristina olen sitä mieltä, että mikään ammattikunta ei ole olemassa itseään ja omaa taidettaan varten, vaan palvellakseen ns. yleistä etua. Vastaavasti mielipiteitä saa ja pitää olla erilaisia, mutta ne on perusteltava ymmärrättävästi. Siten mikään argumentti, joka perustuu passiivimuodon käyttämiseen tai vanhaan kunnon "ei ole syytä" -perusteluun, ei pysy pinnalla.
Kommenteistasi jatkaisin seuraavilla huomioilla:
- Nauhaikkunat:
Niitä siis ryhdyttiin käyttämään, koska se oli teknisesti mahdollista. Ei siis ilmeisesti siksi, että ne olisivat sointuneet ympäristöönsä, tuoneet lisäarvoa taloon, parantaneet käyttömukavuutta, muunneltavuutta tai kestävyyttä?
- Elinkaariajattelu
Toimistoja on tehty vanhoihin paikallatehtyihin taloihin vaikka kuinka. Nämä toimistot vaativat muutostyön tekijältä enemmän järkeä, harkintaa ja osaamista kuin avotilat, mutta voivat olla erittäin palkitsevia. Olen itse ollut töissä vanhasta asuinhuoneistosta tehdyssä toimistossa, se oli upea kokonaisuus.
- Kopioimalla parempiin tuloksiin
Tämä on kai arvokysymys: jos et usko, että päästään parempiin tuloksiin, niin asetetaan kysymys toisinpäin: mitä erityisen hyviä erittäin pitkän tähtäimen tuloksia 50-luvun jälkeen rakennetuissa taloissa on esitettävänä? Asun itse 20-luvun kivitalossa, jota luonnollisesti on remontoitu ja huollettu ajan myötä, mutta rakenne, ilman laatu, kosteustaso jne. ovat aivan ensiluokkaiset. Olet oikeassa, vanhasta oppiminen on tärkeää.
Olennainen kysymykseni arkkitehtikunnalle: kumpi on tärkeämpää, alueen yhtenäisyyden tunnustaminen ja alueelle kauniisti sointuvien rakennusten tekeminen, vai oman kädenjäljen laittaminen muiden asuinympäristöön? Asukkaana viis veisaan arkkitehdin sielunelämästä, itse haluan, että uudet talot nöyrtyvät olemassaolevan rakennuskannan ilmapiirin mukaisiksi. Näin ei ajateltu 60-luvulla.
- Kohdista:
Ikkunoiden koko on vain yksi valoa lisäävä tekijä asuinhuoneistoissa. Toinen on ikkunoiden ja ovien sijoittelu. Miksi ikkunat nykyään usein sijoitetaan huoneen nurkkaan, eikä keskellä seinää? Nurkassa ikkuna valaisee vain toiseen suuntaan. Miksi ovet usein laitetaan pitkulaisen huoneen lyhyelle seinälle nurkkaan, ja komerot oven viereen? Tuloshan on, että huoneelle tulee oma pikkueteinen, johon kuluu neliön verran tilaa. Sisustaminenkin on mahdotonta. Viisasta olisi laittaa ovi 60 senttiä seinästä tai upottaa kaapit. Huono suunnittelu näkyy.
- Parvekket:
Kantakaupungissa menevät aivan erinomaisesti kaupaksi asunnot, joissa ei ole parveketta. Parvekkeen merkitys kaupungissa on lähes nolla, mutta kustannukset ovat valtavat. Parvekeremontti on kallis ja työläs, ja parvekkeiden käyttöaika Suomessa on minimaalinen. Lisäksi parvekkeilla on jokin potentiaalinenkin käyttö vasta kolmannesta kerroksesta alkaen.
Varmaan virheitä tehdään edelleenkin, miksi ei tehtäisi? Haluaisinpa joskus nähdä, miten vaikea kaupungin olisi lunastaa kantakaupungista rakentamaton tontti tai purkaa 60-luvun vuokratalo, teettää rakennusliikkeellä samalle paikalle kunnolla tehty vanhan mallin mukaan tehty ympäristöään kunnioittava talo ja myydä asunnot vuokratontilla markkinahintaan.
Lisäksi haluaisin antaa nykyarkkitehtikunnalle myös kehuja: Teollisuuskadulla Nordean uusi talo yhdistää upealla tavalla 70-luvun metallihirvityksen ja vanhan tiilisen makasiinin siten, että makasiini ei lytisty uuden talon alle, ja toisen puolen 70-luvun talon ainoa siro elementti eli ikkunat tulevat esille. Talon hyvyys tai huonous paljastuu kuitenkin vasta kun 50 vuotta on eletty, siihen asti katsellaan ja toivotaan parasta.Tervepä vaan.
Saatan sortua passiivimuotoon jatkossakin, ellen erikseen mainitse lähdettä tai tahoa, voi kommentin ajatella subjektiiviseksi mielipiteeksi. Ei siis edes minkään ammattikunnan näkemykseksi. Ammattiasioissa subjektiivisuus on kyseenalainen ja mielenkiintoinen seikka. (Jos lääkäri sanoo "ellei leikkausta suoriteta, potilas kuolee" tarkoittaako se, että "minun mielestäni potilas kuolee ellei...")
Jatkan otsikoista, en jaksa suunnitella kirjoituksen rakennetta.
- Nauhaikkunat:
Niitä ryhdyttiin käyttämään paljolti siksi, että se oli teknisesti mahdollista. Valon määrä huoneistossa haluttiin maksimoida ja toisaalta ajatus vakiokerroskorkeudesta johtuen vaakasuuntaiset aiheet olisivat tehneet (ja paikoin tekivätkin) alueista yhtenäisiä. Huomioitavaa on myös se, että klassisen sommittelun mukaisten ikkunoiden sijoittelu on vielä vähemmän järkiperäistä. Renessanssin matemaattiset määritelmät eivät lisänneet käyttömukavuutta, väliseinä saattoi osua ikkunan kohdalle jne.
-Elikaariajattelu:
Nykyisin sanaa käytetään myös ihmisen elikaaren vaiheita huomioidessa. Vanhempi ihminen saattaa tarvita rollaattoria pian, nuorelle parille saattaa olla tulossa vauva jne. Sanan tarkoitusperä on mitä mainioin. Elkää säikähtäkö jos törmäätte esim. elikaariajattelu-sanaan, se on hyvä asia.
- kopioimalla...
>mitä erityisen hyviä erittäin pitkän tähtäimen tuloksia 50-luvun jälkeen rakennetuissa taloissa on esitettävänä?
60-luvulla alkoi teollinen rakennusosien tuotanto merkittävissä mitoissa. Alkuvuosikymmenten ylilyöntien jälkeen on löytynyt teknisesti paikallarakentamista varmempia ja edullisempia tapoja tuottaa joitakin rakennusosia.
70-luvulla ympäristöarvot alkoivat nostaa päätään arkkitehtuurisuunnittelussa. Alkuaikojen oudot ekotalokokeilut jatkuivat pitkään 90-luvulle. Ajatus ympäristöön kohdistuvien kuormien minimoimisesta elää voimakkaasti.
80-luvulla ryhdyttiin huomioimaan alueellisia rakennustaiteellisia ja -historiallisia arvoja. Regionalismiksikin kutsuttu tyylisuunta ammensi ideoita paikallisuudesta. Osin väärinymmärrettynä ajatus poiki teollisen talonpoikaiskopiotyylin suosiota, parhaimmillaan se johti rakennusperinnön säilymiseen.
90-luvulla arkkitehtuuri alkoi pakon edessä huomioimaan markkinatalouden vaatimuksia. Ajattelumalli ei ole vielä löytänyt sopivaa uumaa em. yhteistyön merkeissä. 90-lukulaisten lasitoimistohirviöiden rakentaminen jatkuu edelleen. Maailman huipputasolla talouselämän vireys ja arkkitehtuurin ilmaisuvoima on silloin tällöin muodostanut hyviäkin esimerkkejä (nyt en muista yhtään hyvää esimerkkiä:), no ehkä vastavalmistunut Tokion Prada, mutta se voi olla monen silmään outo)
2000-luku on vasta alussa. Suuret toiveet ovat osaltani ennenkaikkea ihmisen yksilöllinen huomiointi, massakustomointi, sosiaaliseen ympäristöön ja elinkaariajatteluun liittyviä. Myös kaupunkimaisen ympäristön ja ekologisten arvojen huomiointi, täydennysrakentaminen jne. soisivat saada tämän vuosikymmenen aikana kaiken mahdollisen tuen.
---
>kumpi on tärkeämpää, alueen yhtenäisyyden tunnustaminen ja alueelle kauniisti sointuvien rakennusten tekeminen, vai oman kädenjäljen laittaminen muiden asuinympäristöön?
Mielestäni ensiksi mainittu. Jälkimmäisen osalta todettakoon, että arkkitehdille oman onnistumisen määre on onnistuminen tilanteen mukaisessa ympäristössä. Jokainen rakennus tuo ympäristöön jotain uutta, toivottavasti jotain hyvää.
---
- Kohdista:
>Miksi ikkunat nykyään usein sijoitetaan huoneen nurkkaan, eikä keskellä seinää? --- Miksi ovet usein laitetaan pitkulaisen huoneen lyhyelle seinälle nurkkaan, ja komerot oven viereen?
Yksi syy voi olla se, että esim. kaksion makuuhuoneen kapea sivu on ikkunaa ja toinen eteistä kohti, läpikulku olohuoneen kautta nähdään ei-toivottuna. (tässä passiivi osoittaa siihen joka sen on suunnitellut tai vaatinut, omasta mielestäni makuuhuoneeseen voi ihan hyvin mennä olohuoneen kautta). Kussakin asunnossa vaikuttavat niin monet seikat ettei niitä voi yleisesti määritellä jonkun oven kohdalla.
>Miksi ikkunat nykyään usein sijoitetaan huoneen nurkkaan, eikä keskellä seinää?
Sijoitetaanko? Tähänkin voi olla monta syytä.
- Parvekket:
Esimerkiksi arava-rahoituksen ehtona on 180x180cm parveke (muistaakseni tuo koko). Monille parveke on tärkeä ja tottakai Helsingin keskustassa menee kaupaksi ja varsinkin vuokralle vaikka maakuoppa, kun asuntotilanne on mikä on. - raggar
pyhätehti kirjoitti:
Tervepä vaan.
Saatan sortua passiivimuotoon jatkossakin, ellen erikseen mainitse lähdettä tai tahoa, voi kommentin ajatella subjektiiviseksi mielipiteeksi. Ei siis edes minkään ammattikunnan näkemykseksi. Ammattiasioissa subjektiivisuus on kyseenalainen ja mielenkiintoinen seikka. (Jos lääkäri sanoo "ellei leikkausta suoriteta, potilas kuolee" tarkoittaako se, että "minun mielestäni potilas kuolee ellei...")
Jatkan otsikoista, en jaksa suunnitella kirjoituksen rakennetta.
- Nauhaikkunat:
Niitä ryhdyttiin käyttämään paljolti siksi, että se oli teknisesti mahdollista. Valon määrä huoneistossa haluttiin maksimoida ja toisaalta ajatus vakiokerroskorkeudesta johtuen vaakasuuntaiset aiheet olisivat tehneet (ja paikoin tekivätkin) alueista yhtenäisiä. Huomioitavaa on myös se, että klassisen sommittelun mukaisten ikkunoiden sijoittelu on vielä vähemmän järkiperäistä. Renessanssin matemaattiset määritelmät eivät lisänneet käyttömukavuutta, väliseinä saattoi osua ikkunan kohdalle jne.
-Elikaariajattelu:
Nykyisin sanaa käytetään myös ihmisen elikaaren vaiheita huomioidessa. Vanhempi ihminen saattaa tarvita rollaattoria pian, nuorelle parille saattaa olla tulossa vauva jne. Sanan tarkoitusperä on mitä mainioin. Elkää säikähtäkö jos törmäätte esim. elikaariajattelu-sanaan, se on hyvä asia.
- kopioimalla...
>mitä erityisen hyviä erittäin pitkän tähtäimen tuloksia 50-luvun jälkeen rakennetuissa taloissa on esitettävänä?
60-luvulla alkoi teollinen rakennusosien tuotanto merkittävissä mitoissa. Alkuvuosikymmenten ylilyöntien jälkeen on löytynyt teknisesti paikallarakentamista varmempia ja edullisempia tapoja tuottaa joitakin rakennusosia.
70-luvulla ympäristöarvot alkoivat nostaa päätään arkkitehtuurisuunnittelussa. Alkuaikojen oudot ekotalokokeilut jatkuivat pitkään 90-luvulle. Ajatus ympäristöön kohdistuvien kuormien minimoimisesta elää voimakkaasti.
80-luvulla ryhdyttiin huomioimaan alueellisia rakennustaiteellisia ja -historiallisia arvoja. Regionalismiksikin kutsuttu tyylisuunta ammensi ideoita paikallisuudesta. Osin väärinymmärrettynä ajatus poiki teollisen talonpoikaiskopiotyylin suosiota, parhaimmillaan se johti rakennusperinnön säilymiseen.
90-luvulla arkkitehtuuri alkoi pakon edessä huomioimaan markkinatalouden vaatimuksia. Ajattelumalli ei ole vielä löytänyt sopivaa uumaa em. yhteistyön merkeissä. 90-lukulaisten lasitoimistohirviöiden rakentaminen jatkuu edelleen. Maailman huipputasolla talouselämän vireys ja arkkitehtuurin ilmaisuvoima on silloin tällöin muodostanut hyviäkin esimerkkejä (nyt en muista yhtään hyvää esimerkkiä:), no ehkä vastavalmistunut Tokion Prada, mutta se voi olla monen silmään outo)
2000-luku on vasta alussa. Suuret toiveet ovat osaltani ennenkaikkea ihmisen yksilöllinen huomiointi, massakustomointi, sosiaaliseen ympäristöön ja elinkaariajatteluun liittyviä. Myös kaupunkimaisen ympäristön ja ekologisten arvojen huomiointi, täydennysrakentaminen jne. soisivat saada tämän vuosikymmenen aikana kaiken mahdollisen tuen.
---
>kumpi on tärkeämpää, alueen yhtenäisyyden tunnustaminen ja alueelle kauniisti sointuvien rakennusten tekeminen, vai oman kädenjäljen laittaminen muiden asuinympäristöön?
Mielestäni ensiksi mainittu. Jälkimmäisen osalta todettakoon, että arkkitehdille oman onnistumisen määre on onnistuminen tilanteen mukaisessa ympäristössä. Jokainen rakennus tuo ympäristöön jotain uutta, toivottavasti jotain hyvää.
---
- Kohdista:
>Miksi ikkunat nykyään usein sijoitetaan huoneen nurkkaan, eikä keskellä seinää? --- Miksi ovet usein laitetaan pitkulaisen huoneen lyhyelle seinälle nurkkaan, ja komerot oven viereen?
Yksi syy voi olla se, että esim. kaksion makuuhuoneen kapea sivu on ikkunaa ja toinen eteistä kohti, läpikulku olohuoneen kautta nähdään ei-toivottuna. (tässä passiivi osoittaa siihen joka sen on suunnitellut tai vaatinut, omasta mielestäni makuuhuoneeseen voi ihan hyvin mennä olohuoneen kautta). Kussakin asunnossa vaikuttavat niin monet seikat ettei niitä voi yleisesti määritellä jonkun oven kohdalla.
>Miksi ikkunat nykyään usein sijoitetaan huoneen nurkkaan, eikä keskellä seinää?
Sijoitetaanko? Tähänkin voi olla monta syytä.
- Parvekket:
Esimerkiksi arava-rahoituksen ehtona on 180x180cm parveke (muistaakseni tuo koko). Monille parveke on tärkeä ja tottakai Helsingin keskustassa menee kaupaksi ja varsinkin vuokralle vaikka maakuoppa, kun asuntotilanne on mikä on.Lisään nyt taas vähän minunkin näkemyksiäni:
Nauhaikkunat:
Ensinnäkään en ole koskaan ymmärtänyt, miksi asunnon joka kolkkaan täytyy saada niin paljon valoa kuin mahdollista. Esim. omaa kotiani vieraat kehuvat poikkeuksetta viihtyisäksi ja uskonkin salaisuuden piilevän ensinnäkin mahdollisuudessa sisustaa myös ikkunallinen seinä, koska se ei ole kokonaan ikkunaa. Yli kolmen metrin huonekorkeus antaa myös mahdollisuuden tehdä esteettisesti kauniita, korkeita ja kapeita, ikkunoita, jotka antavat tarvittaessa runsaastikin valoa, mutta joissa valon määrää on helppo kontrolloida. Nauhaikkunakoti näyttää pirun usein hammaslääkärin vastaanotolta juuri sen takia, että valoa on selvästi liikaa. Pointtina on siis se, että myös valon tarve on makuasia.
Nauhaikkunahan sopii hyvin tilanteeseen, jossa asunnon huonekorkeutta on laskettava ja valon saanti kompensoitava jollakin konstilla. Ekonomina ymmärrän kyllä kerroskorkeuden alentamisen houkutukset rakennuttajan näkökulmasta: asuntojahan myydään neliö- eikä kuutiohinnalla, vaikka minun mielestäni jälkimmäinen olisi perustellunpaa.
>Nykyisin sanaa käytetään myös ihmisen elikaaren >vaiheita huomioidessa. Vanhempi ihminen saattaa >tarvita rollaattoria pian, nuorelle parille >saattaa olla tulossa vauva jne. Sanan >tarkoitusperä on mitä mainioin. Elkää säikähtäkö >jos törmäätte esim. elikaariajattelu-sanaan, se >on hyvä asia.
Kyllä elinkaariajattelu rakentamisessa tarkoittaa valitettavan usein ensinnäkin perustetta purkaa vanha rakennus (korjaamisen sijaan) ja toiseksi perustetta rakentaa uutta sillä periaatteella, että "eihän tämän nyt ikuisuuksia edes tarvi kestää". Olet oikeassa, että termin voi silti nähdä myös positiivisemmassa valossa.
>60-luvulla alkoi teollinen rakennusosien tuotanto >merkittävissä mitoissa. Alkuvuosikymmenten >ylilyöntien jälkeen on löytynyt teknisesti >paikallarakentamista varmempia ja edullisempia >tapoja tuottaa joitakin rakennusosia.
Nyt olet asian ytimessä: edullisia!!! En ole varma, mainitsinko tästä asiasta jo tällä palstalla, mutta eräs elementtialan yrittäjä kertoi aikanaan yrityksensä tehneen lähiötalojen elementit käyttämällä 2-3 muottia. Jos joku nyt oikeasti tulee väittämään, että tällä saavutetaan jotakin esteettisesti hienompaa tai arvokkaampaa, mitä sotaa edeltävä rakennuskulttuuri, on se minusta aika hullunkurista. Elementtirakentamisen oikeuttaa ainoastaan voiton maksimointi. Minulla ei ole mitään tuottoisaa liiketoimintaa vastaan, mutta jos tämä tuotos sitten näkyy katukuvassamme Jugendtalojen tilalla olevina silikonisaumattuina elementtitaloina...
>ekotalokokeilut jatkuivat pitkään 90-luvulle. >Ajatus ympäristöön kohdistuvien kuormien >minimoimisesta elää voimakkaasti.
Vähän ilkeästi voin todeta, että kysypä asbestipurkajan kommenttia tuohon:-)
>80-luvulla ryhdyttiin huomioimaan alueellisia >rakennustaiteellisia ja -historiallisia arvoja. >Regionalismiksikin kutsuttu tyylisuunta ammensi
Ainakin Turussa 80-luku keskittyi jäljelläolevien puutalojen purkamiseen, sekä kylpyhuonelaatiolla päällystettyjen elementtitalojen rakentamiseen niiden tilalle. TÄstä voinantaa ainakain 10 esimerkkiä. Valitettavasti käytäntö on monesti erilaista, mitä rakennustaiteelliset visiot.
>90-luvulla arkkitehtuuri alkoi pakon edessä >huomioimaan markkinatalouden vaatimuksia. >Ajattelumalli ei ole vielä löytänyt sopivaa uumaa >em. yhteistyön merkeissä. 90-lukulaisten >lasitoimistohirviöiden rakentaminen jatkuu
Kyllä liiketaloudelliset näkökohdat ovat mielestäni olleet esillä jo tätä aiemminkin, mutta lienet oikeassa siinä, että tämä tendenssi on korostunut entisestään. Lasitoimistorakennuksista olen niin ikään kanssasi samaa mieltä, mutten silti pysty pitämään mitään rakennusta rumempana, mitä elementtitalo vaakasuorilla ikkunoilla.
>2000-luku on vasta alussa. Suuret toiveet ovat >osaltani ennenkaikkea ihmisen yksilöllinen >huomiointi, massakustomointi, sosiaaliseen >ympäristöön ja elinkaariajatteluun liittyviä. >Myös kaupunkimaisen ympäristön ja ekologisten >arvojen huomiointi, täydennysrakentaminen jne. >soisivat saada tämän vuosikymmenen aikana kaiken >mahdollisen tuen.
Pahoin pelkään, että tavoitteesi kilpistyvät tilaajien vaatimuksiin edullisista rakennuksista. Ympäristönäkökohdat hoituvat sen sijaan regulaatiolla, joten niiden huomioimista ei edes tilaaja pysty välttämään.
- Parvekket:
>Esimerkiksi arava-rahoituksen ehtona on 180x180cm >parveke (muistaakseni tuo koko). Monille parveke >on tärkeä ja tottakai Helsingin keskustassa menee >kaupaksi ja varsinkin vuokralle vaikka maakuoppa, >kun asuntotilanne on mikä on.
No miksei niitä parvekkeita voida sitten rakentaa edes sisäpihalle? Juuri nämä hirvitykset satelliittilautasineen ja jouluna kirjavilla valoletkuilla varustettuine parvekkeineen ovat nykyajan pahin rakennusvitsaus. Parvekkeet rikkovat sen vähäisen "stailin", mitä funktionalismi ja se jo käsittelemämme minimalismi voisivat tähän antaa.
- Igor
Moskovan kaupunginjohtaja on antanut purkutuomion kaupungin keskustassa sijaitsevalle melko karmealle Rossija-hotellille. Tilalle aiotaan rakentaa "Moskovan keskustan historialliseen tyyliin sopiva" monitoimikeskus.
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1076153462963
En tiedä kuinka onnistunut uusi rakennus tulee olemaan, mutta ainakin ajatus on mielestäni oikean suuntainen. Jos kerran itänaapurissa ollaan kykeneviä korjaamaan neuvostoajan rakentamisen virheitä, olisi kai jonkinmoinen häpeä jos Helsinki ei pystyisi vastaavaan 60- ja 70-lukujen pahimpien hirvitysten kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po1506478- 322322
- 1872099
Mitä tämä on
Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut101343Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?
gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.891286- 731077
Hyvää yötä kaivatulleni
En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä241047Nyt on konstit vähänä.
Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,25987Tilinpäätösvaltuusto 27.5
Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty44951Hakalan asunnossa on kuvattu aikuisviihdesivusto Onlyfansin kautta julkaistu pornovideo.
Keskustan puheenjohtajan Antti Kaikkosen avustaja Jirka Hakala ei jatka tehtävässään. Keskustan puoluelehti Suomenmaa ke10858