MPFL rekonstruktio

Mä voin tulla vastailemaan näihin kunhan oon kotiutunu sairaalasta, torstaina ois kyseinen operaatio edessä...

Jees, olis tositosi kiva! :)

Elikäs elikäs...
Mulle kyseinen operaatio tehtiin spinaalipuudutuksessa, tosin olin niin tokkurassa etten muista leikkauksesta mitään vaikka olisin sitä halunnut seurata..
Jänne saadaan katkaisemalla ja uudelleenpunomalla yksi polven koukistajajänteistä (joita ilmeisesti on kolme). Tätä jännettä vatren porataan lumpioon reikä josta se pujotetaan ja sitten ruuvilla kiinni polven sisäsyrjään, reisiluuhun. Mulla polvessa 6 reikää, joista 3 tähystysreikiä ja 3 isompia vekkejä. Haavat kiinni hakasilla (nitojalla :) ) joita mulla yhteensä 19. Ensialkuun varpaista reiteen ideaaliside ja sen alla haava peitetty vielä erikseen.
Kotiuduin leikkauksesta seuraavana päivänä, mukana reseptit buranalle, panacodille ja klexanelle (piikkejä vatsanahkaan, ehkäisee veritulpan muodostumista). Kolmantena päivänä sain luvan ottaa sidokset pois ja alkaa suihkuttamaan oman halun mukaan, liikkeellä ollessa suositeltiin idealsidettä pitämään vähintään viikko. Puolipainovaraus samantien, kepit 4 viikkoa, fyssari kävi antamassa ohjeet ennen kotiuttamista, seuraava tapaaminen 2vk leikkauksesta, silloin myös hakasten poisto.. Sairauslomaa 2,5kk. Kysy jos jotain jäi kertomatta :)

NIin ja vielä se että kaikki kamppailulajit sekä pallopelit yms täysin kiellettyjä min 5kk ajan, kenties pidempäänkin, riippuu toipumisesta...

Ei kerennyt kuin kaks kertaa lähteä alta ja suositeltiin sen toisen kerran jälkeen leikkausta samantien kun jalat on mulle työn takia hirmu oleelliset olla kunnossa.

Mulla tehtiin tuo sama leikkaus heinäkuussa. Tähystettiin nukutuksessa (minulle ei saa tehdä puudutusta) haavat sidottiin jatkuvalla ompeleella eli tikkejä ois ollu noin 20. Aamupäivällä oli leikkaus ja lähettivät jo illalla takas kotiin mikä oli yhtä tuskaa kun istuin autossa noin 200km. 2vk sai varata 15kg jalalle. Pystyin kävelemään ekan kerran 6vk jälkeen muutaman askeleen. Kahden kuukauden päästä jalka rasittu vielä niin pahasti että käytin panacoddeja joka päivä. Nyt leikkauksesta kulunu 6kk ja muutama päivä. Vieläkään en saa tehdä syväkyykkyä enkä kyykkyjä painojen kanssa, polvillaan olo kielletty myös. Jalka on edelleen jäykkä ja kun lihaksia polven ympäriltä jännittää niin tekee vietävän kipeää.

Aikas kauan teillä on mennyt kuntoutuessa. Olin viikko sitten kyseisessä leikkauksessa, ja lekurin mukaan 3-4 vk jälkeen voi aloittaa kuntoutuksen kuntopyörällä vesijuoksulla jne. Ja täydessä kunnossa pitäisi olla juhannuksen tienoilla eli yhteensä vajaa 3kk leikkauksesta. Vähän huolettaa kyllä tuo turvotus nilkassa ja pohkeessa veritulpan takia. Onko teillä ollut samanlaista? Millainen polvi muuten on ollut leikkauksen jälkeen? Pelaan ammatikseni jääkiekkoa ja todella toivon että se tulisi hyvään kuntoon mahd. nopeasti eikä menisi puolta vuotta sängyssä. Nyt jo kuitenkin pystyn ajamaan autoa ja vähän kävelemään ilman keppejä..

Mul nyt 3vkoa leikkauksesta. Kaks ekaa viikkoa oli aivan kauheita, nyt viimesen viikon aikana huomattavasti mennyt paremmaksi. Keppejä ei enää tarvi, istuen jalka koukistuu yli 90 astetta, maaten n.60 astetta. Ei särje, kävely aika normaalia, tietysti varovaisuutta ja huolellisuutta pitää olla. Autolla ajo onnistuu. Pitkä istuminen/seisominen aiheuttaa turvotusta, mutta rittävä liikkuminen ja lepo (jalka koholla) on parasta. Voimat o kyllä etureidestä hävinny kokonaan. Ei ole helppo leikkaus, eikä varsinkaan kuntoutuminen, mutta tsemppiä kohtalo tovereille :) Päivä kerrallaan!

Itsellä tehty MPFL korjaus vuonna 2008. Nyt kuitenkin tuli ajankohtaiseksi koska polvi mennyt tämänkin jälkeen sijoiltaan 2 kertaa. Näillä kahdella kerralla ei leikkausta ole tarvittu. Jääkiekossa mennyt kaikkina kolmena kertana. Polvilumpio myös murtaa aina reisiluun, onneksi hyväasentoisesti.

Leikkaus itsessään tehdään tosiaan selkäydinpuudutuksella ja samana iltana pääsee kotiin ellei välttämättä yöksi halua jäädä. Kuntoutus riippuu ihan itsestäsi ja kuinka paljon jaksaa treenata. Suosittelen hyvin vahvasti käymään punttisalilla, jotta reisilihaksesta tulee sen verran vahva, että tukee lumpiota. Tämä on minulta vähän jäänyt ja tämän takia sama lumpio menee aina pois sijoiltaan jos tulee kova vääntövamma. Eikä se kuntoutuminen kestä kovin kauaa, pari kuukautta niin pitäisi pystyä taas menemään. Tähän ei siis välttämättä tule 6 kk urheilukieltoa niin kuin eturistisidevammassa.

Särky on melko vittumainen muutama päivä leikkauksen jälkeen.

Kokemusta löytyy kyseisestä leikkauksesta täältäkin. Olen 19-vuotias nainen jonka vasen polvi päätettiin operoida polven sijoiltaan menon takia. Oikea polveni on leikattu saman vaivan takia vuonna 2009. Silloin se leikattiin tosin eri tavalla yksityissairaalassa. Oikea polvi ehti mennä 3 kertaa sijoiltaan ennen kuin se päätettiin leikata. Olin siis varma, kun vasen polvi pamahti ensimmäisen kerran pois paikaltaan, että se leikataan ennen toista kertaa. Vasemman polven sijoiltaan meno tapahtui 2012 joulukuussa. Oikeasta polvesta tuli hyvä, on pysynyt erittäin hyvin paikalla nämä vuodet. Vasemman polven sijoiltaan menon jälkeen kävin ensin näyttämässä polveani samalle ortopedille, jolla kävin leikkauttamassa oikean polveni. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä että leikkausjonoon suoraan, kun kyseessä jo toinen polvi. Sitten tulikin esteeksi vakuutusyhtiö, joka ei suostunut maksamaan leikkaustani, joten jouduin kääntymään kunnan lääkärin puoleen. Asiat pitkittyivät ja pääsin vasta kesällä 2013 näyttämään polveani kunnan lääkärille. Siellä oltiin sitä mieltä, ettei leikkausta tarvita ja että kun tarpeeksi treenaan reisilihaksiani niin kyllä se siinä pysyy. Tähän mennessä polvestani oltiin otettu röntgen- ja magneettikuvat. Leikkaus oli siis viimeinen vaihtoehto heidän mielestä. Noh taas vierähti muutama kuukausi ja sain viimein leikkausajan joulukuun 2013 alkuun. Minulle päätettiin tehdä siis tämä MPFL-rekonstruktio leikkaus. Syömättä ja juomatta jouduin olemaan muistaakseni 10 h ennen leikkausta. Minulle tehtiin spinaalipuudutus eli tuonne alaselkään pistettiin. Leikkaus kesti noin tunnin. Nopeasti selostettuna minulta otettiin tuolta takareidestä jänteestä pala ja lisättiin se lumpion ja viereisen luun väliin pitämään lumpiota paikallaan. Leikkausarpia tuli yhteensä 4 kappaletta polven ympärille. Kun puudutusaine lakkasi vaikuttamasta, alkoi se mieletön kipu. Olen ollut ennen kahdessa eri leikkauksessa, ja sen voin sanoa, että ikinä ei ole niin paljoa sattunut kuin tämän leikkauksen jälkeen. En halua siis mitenkään pelotella, mutta pyytäkää sitten ajoissa niitä lääkkeitä. Kovien kipujen vuoksi jouduin jäämään yöksi sairaalaan. Seuraavana päivänä elämä näytti taas valoisammalta ja pääsin illalla kotiin. Siitä lähti se kuntouttaminen. Minulla luvattiin heti täysvaraus polvelle kivun rajoissa. Unohtui tuossa alussa kertoa että lääkäri suositteli aktiivista kuntosalilla käyntiä 2 kk ennen leikkausta, että kuntoutus sujuisi helpommin. Töihin minulla oli tarkoitus palata reilun 5 viikon kuluttua leikkauksesta. Kepit sain heivata pois vallan 4 viikon jälkeen. Kuntoutuksesta kerron sen verta, että omalla kohdalla polvi meni toivottuun 90 asteen kulmaan vasta 4 viikon jälkeen turvotuksen takia. Eli älkää menkö paniikkiin niin kuin minä, kyllä se siitä menee ajallansa vaikka tuntuisi että se ei tästä suoristu ikinä. Taisin 8 viikon jälkeen uskaltaa palata kuntosalille. Tosin todella pienillä painoilla. Nyt leikkauksesta on jo lähemmäs 3 kk aikaa, ja särkyä on edelleen vähän, mutta sen kanssa pystyy elämään. Kävin muutama päivä sitten näyttämässä viimeisen kerran polvea lääkärille ja hän toivotti hyvää jatkoa. Eli leikkaus onnistui odotetusti ja nyt vaan täytyy kuntouttaa lisää lisää ja lisää. Toivottavasti tästä kertomuksesta oli apua :)

Minulla tehtiin leikkaus viikko sitten. Polvi mennyt pois paikaltaan muutaman kerran 1,5 vuoden sisällä eikä luottoa polveen enää löydy vaikka olen yrittänytt lihaksia reenata. Minut nukutettiin, puudutusvaihtoehtoa ei edes tarjottu. Samalla tehtiin tähystys joten minulla on viisi arpea, kaksi pientä ja kolme isoa. Vasemman polven mpfl. Leikkauksen jälkeen kivut oli suht kovat ja sain koko ajan lääkettä ja jouduin jäämään yön yli sairaalaan. Seuraavat kaksi päivää olin aika heikkona, oksensin aamulla ja taju meinas lähteä aamuisin kun pääsin liikkeelle.

Viikon jälkeen pystyn ajamaan autoa ja polvi taipuu aikalailla 90 astetta ja ylikin jo. Painoa sain varata ja piti varata leikatulle jalalle heti. Muutaman päivän olen liikkunut jo ilman keppejä kämpillä, pidemmille matkoille ja ulos otan kepit mukaan. Pidemmät ajat seisaaltaan kyllä tuntuvat jalassa särkynä. Särkylääkkeitä joudun vielä syömään ja kylmää pidän. FT:N antamia harjotteita olen tehnyt parhaani mukaan. Tosi vähän ollut turvotusta. Fyssari antoi ohjeeksi että jalkaa ei tarvitse laittaa koholle, riittää että on suorana samassa tasossa. Kipua en sinänsä tunne arvissa vaan enemmänkin sääressä jossa ei ole mitään arpia, mutta kipu säteilee tai siellä on joku hermo arkana.

Saikkua sain 7 viikkoa, mutta en tiedä tarvitsenko niin kauan. Uimaan saisin mennä ensi viikolla kun tikit on poistettu, pyörää saa polkea heti ku polvi taipuu ja nousujohteista harjoittelua saa tehdä 6 viikon jälkeen. Olin varautunut paljon pahempaan kipuun ja vaikeampaan toipumiseen, mutta yllättävän hyvin pystyn jo liikkumaan. Jalan suoristaminen on kaikkein vaikeinta ja reisiin sattuu, tuntuu oikein kun lihakset katoavat makoilen seurauksena :D mutta sitten kun polvi kunnossa niin pääsee taas aloittamaan nollasta :) k

Moi. Aika vaihtelevia tarinoita täällä ! Eli olen 42-v täti ja minulle tehtiin Mplf-operaatio vasempaan polveen maaliskuussa 2014. Yksi yö meni sairaalassa ja viikon ajan söin Tramalia sun muuta. Kahden viikon kuluttua fysiossa poljin jo kuntopyörää ja otin ensimmäiset askeleet, 4vkon kuluttua jätin kepit kokonaan pois. Toipuminen on sujunut todella hienosti, en olisi ikinä uskonut saavani näin hyvää polvea! Kesäkuussa aloitin pidemmät pyörälenkit, joista polvi hieman ärtyi ja turposi.

Aloitin salilla käymisen jo 2vkoa leikkauksesta fysioterapeutin opastuksella, kuntopyörää, jalkaprässiä kevyillä painoilla sun muuta. 5kk leikkauksesta tein jo kyykkyä n 40kg painoilla ja jalka kestää nyt mitä vain, en tiedä leikkauksesta oikeastaan yhtään mitään.

Pelkäsin operaatiota kovasti, mutta annan kaikille siihen meneville vihjeen, että kannattaa kuntouttaa jalkaa aktiivisesti ja panostaa hyvään fysioterapeuttiin, se homma ei mene koskaan hukkaan. Kannattaa liikkua suht rohkeasti. Itselläni tämä oli 8. polvileikkaus ja koskaan ennen ei ole polvi ollut näin hyvässä kunnossa 25 vuoteen!

Moi, ite ajattelin tulla vilkaisemaan, kun kyseinen leikkaus tulossa syksyllä. Toipumisennuste ortopedin mukaan vähintään 3kk, joten ilmeisesti leikkauksesta toipumisesta vaikea kysellä kokemuksia, kun on niin erilaisia ennusteita. Ikää on tällä hetkellä 17-vuotat. Itsellä polvi meni sijoiltaan reilut kaksi vuotta sitten, kipuillut ja ns. muljahdellut sen jälkeen usein, mutta fyssarin ja silloisen lääkärin mielestä ei polvessa mitään vikaa ollut. Kuntoutus ja reisilihaksen vahvistus ei auttanut.

Opiskelua haitannut sen verran, että viimein tänä keväänä sain koululääkärin vakuutettua magneettikuvauksesta ja siihen pääsyyn meni siis 2vuotta. Koulussa vaaditaan hankalassa maastossa kulkua keskimäärin 20-30h/viikko, puhumattakaan erilaisista kiipeilyistä ja tasapainottelusta. Ortopedillä kävin vähän aikaa sitten, ja totesi että useamman lääkärin kanssa olivat magneettikuvia katselleet ja päätyneet siihen tulokseen, että leikkaus on ainoa vaihtoehto.

Heippa! Mul tehtiin MPFL rekonstruktio oikeeseen polveen 24.8, eli 11 päivää sit. Kovin o turvotust edelleen vaik pikkasen turvotus jo laskenukki. Kipui o edelleen myös jonki verran liikuttaes mut ei enää niin pal, et tarttis enemmän syödä kipulääkkeit. Tänään oon siis ottanu vaan yhen Panacodin. Jumpat oon tehny fyssarin ohjeitten mukaan. Vain yx liike o sellane, et sattuu nii pirust, et en enää ees yritä tehä. Polvi on kankee, eikä suoristu kunnolla. Tää vissiin kai kuuluuki viel täs vaihees kuvioon? Huomen o hakasten poisto. Hakaset ärsyttäny siihe malliin ihoo, et ei oo voinu ees kylmäpussii käyttää tai laittaa ees sidosta polven ympäril. Miten kauan teil kesti turvotukset? Saikkuu ois 3 kk ja siihe mennes tarttis polvi saada siihe kuntoon, et kyykkyyn pääsen, koska töissä joutuu paljon kyykisteleen. Töitä saa tehä siis aika hitosti, et polvi o kunnos, ku työt alkaa. Silt ainaki siis tuntuu täl hetkel ☺.

Olen menossa kyseiseen leikkaukseen lähiaikoina. Miten pitkä sairasloma siitä tulee? Olen toimisto töissä joten päivät menee pitkälti istuessa eli pääsisin suht nopeastikkin takaisin töihin? Olisi kiva tietää vähän että kuinka kauan täytyy pois töistä olla. Itseäni eniten leikkauksessa jännittää tuo spinaalipuudutus, kauhea neulakammo.. laitettiinko teille katetri leikkauksen ajaksi? Saitteko jotain rauhottavia ennen puudutuksen laittoa?

Mä sain saikkua 5vk kyseisen operaation jälkeen..

Keskustelkaa että hyvä fysio alkaa mahdollisimman pian. 10 kk sitten tehtiin operaatio ja fysion aloituksessa kämmättiin 4 viikkoa. Operaatio meni ok nukutuksessa ja kun side otettiin pois polvi turposi (on vieläkin hiukan turvannut). Aktiivinen fysio nopeuttaa paranemista. 2 kk saikkua. Kivut pelättyä lievempiä, varsinkin verrattuna siihen kun polvi meni sijoiltaan.

Itsellä kesä meni kävellessä ja syksyllä pääsi juoksumatolle (ulkona en ole juossut) alkaen min kerrallaan (nyt olen parhaimmillaan hölkännyt 50 min). Portaat ylöspäin vieläkin hiukan kankeaa mutta toisaalta ihan hyvässä kunnossa. Hiihdin viime viikolla 100 km ja pisin lenkki oli 40 km eikä siellä oireile (luisteluhiihto). Nykyään alamäet pelottaa. Ehkä ei ennalleen enää palaa mutta jos liikkua voisi edelleen...

Itselläni kesti polvi 9-vuotta privassa tehty MPFL-leikkauksen jälkeen, kunnes nyt meni liukastuessa toistamiseensijoiltaan ja korjattu MPFL irtosi...
Ollaan nyt fyssarilla pyritään saada kuntoon ja jos jää vieläkin löysäks, niin uudestaan leikkaukseen.
Jännä tosiaan, oon käynyt reilu viitisen vuotta salilla säännöllisesti eikä oo ollu mitään ongelmia missään vaiheessa polven kanssa. Leikkaus tosiaan onnistui täydellisesti
Nyt sit liukastuessa meni ja irtos...
Olis mielenkiintoista kuulla, onko muilla miten kestäny?

Heippa. Itsellä Mpfl repesi trauman vuoksi, kohta 3vko sitten. Päädyttiin hoitamaan ilman leikkausta. Kovasti kiinnostaisi mitä ohjeita fyssari on teille antanut, jumppaohjeita? Itsellä ei vielä ole fyssari alkanut,mutta haluaisin jotain treeniä jalalle tehdä koska reisilihas kadonnut paljon enkä todellakaan pysty ilman keppejä kävelemään.
Jalka menee makuulla täysin suoraksi ja istuessa yli 90 asteen kulmaan. Istuessa en kärsi jalkaa ojentamaan juuri yhtään kun tekee niin kipeää polveen. Seistessä jalka ei täysin ojennukseen suoraksi,kova paine ja kireys polvessa. Koko painoa en ole uskaltanut jalalle laittaa,enkä todellakaan kävellä kun tuntuu ettei jalka kanna.
Nyt kovasti apuja miten saan jalkaa kuntoutettua?

Itsellä kyseinen leikkaus tulossa parin viikon päästä, lohduttavia nämä kokemukset täällä :) Olen jonottanut leikkaukseen pari kuukautta, väänsin jalkani kun liukastuin jäällä ja kulkenut siitä lähtien keppien avulla :( Sairasloman pituus kiinnostaa ja jännittää kovasti, halu on jo päästä töihin ja takaisin kiinni aktiiviseen elämään, mutta kovin on yksilöllistä tuo toipuminen :)

Mulla leikattiin 9.2 eli pian 4vk sitten . Ensi hätään sairaslomaa 2kk mutta tällä hetkellä kyl näyttää siltä etten työkykyinen ole 4vk päästä. Särkylääkkeitä en ole missään vaiheessa tarvinnut. Polvi edelleen todella turvoksissa ja sisäsyrjällä tunne että kaksi luuta hankaisi vastakkain. Polvi ei taivu eikä suoristu kunnolla.

Onko kenelläkään tuoreita kokemuksia tästä operaatiosta? Erityisesti jos samalla on siirretty sitä polvilumpion jänteen kiinnityskohtaa sääriluussa...? Miten leikkaus meni ja miten toipuminen on sujunut?
Mulla on teininä leikelty molemmat polvet ja tehty Elmsie-trillat niminen operaatio ja sen tulokset on sittemmin molemmista polvista pettäneet ja nyt sitten suunnitelmissa/jonossa tuohon mpfl rekonstruktioon ja samalla tuota polvilumpion jänteen kiinnityskohtaa tarkoitus siirtää...

Mulla tehty vuonna 2014 rekonstruktio. Vasen lumpio meni sijoiltaan rytinällä potkkunyrkkeilytreeneissä ja samalla hajosi rustoa nivelnesteeseen. Jalka lyötiin ensin kipsiin kymmeneksi päiväksi, joka sitten näivetti ne lihakset aika tehokkaasti. Sitten piti yrittää kuntouttaa niin, että saisi liikelaajuudet kondikseen. Tämä ei onnistunut, kun niitä rustonpaloja kellui sielä polvessa ympäriinsä, niin ne jouduttiin poistamaan eka tähystyksessä. Sen jälkeen treenasin sitten ne liikelaajuudet kuntoon, jonka jälkeen pääsin sinne rekonstruktioon. Se tehtiin nukutuksessa ja pääsin saman tien kotiin. Siitä se kuntoutuminen eteni ihan ongelmitta. Kaaduin sitten pyörällä joku vuosi takaperin ja jotain ilmeisesti "irtosi" tuolla polvessa, joka joskus menee huonoon paikkaan ja polvi lukittuu. En tiedä oliko vielä joku rustonpala jossain piilossa vai onko sielä joku muu pettänyt. Se ei kuitenkin ilmenee tosi satunnaisesti, enkä usko että lääkäri sitä saisi todennettua manipuloimalla sitä polvea. Pitäisi varmaan itse käydä magneetissa se kuvauttamassa.

Minulle tehtiin MPFL rekonstruktio oikeaan polveen 3 päivää sitten. Taustalla molempien polvien lumpioiden toistuvaa sijoiltaanmenoa. Molemmat polvet leikattu n 20 v sitten, silloin vaan kiristetty nivelsidettä. Nyt päädyttiin tekemään uusi nivelside, sillä sijoiltaanmenoa alkoi taas esiintymään ja oikea meni tosi pahasti paikoiltaan puoli vuotta sitten.

Leikkaus tehtiin julkisella puolella spinaalipuudutuksessa, päiväkirurgisena. Leikkaus meni todella hyvin, pahoinvointia ei tullut ollenkaan ja pääsin kotiinkin jo n. 4 h leikkauksen jälkeen. Leikkauspäivä ja seuraava päivä iltaan asti sujui tosi hyvin. Vessareissut ja muu liikkuminen meni hienosti eikä kipua tuntunut juurikaan. Mutta toisen päivän iltaa kohden kivut alkoivat yltymään ja tällä hetkellä polvi on kuin tulessa ja tuntuu, että puukolla viilletään jo muutaman minuutin liikkumisen jälkeen. Lepoasennossa ja koholla kipua ei onneksi tunnu, eli yritän nyt vain lepäillä ja parannella.

Ortoosi on käytössä 6 viikkoa. Ensimmäiset 3 viikkoa saan varata jalalle puolet painosta ja seuraavat 3 viikkoa täysi varaus. Sairaslomaa sain 7 viikkoa (teen toimistotyötä). Kuntoutus mietityttää, sillä polvi ja lihakset oli sijoiltaanmenon jäljiltä aika huonossa kunnossa, enkä ehtinyt treenata tarpeeksi ennen leikkausta… nyt vain odotan että pääsisin vesijuoksemaan ja kokeilemaan kuntopyöräilyä sekä treenaamaan lihaksia. Toivottavasti jonain päivänä polvi tuntuu hyvältä ja voin siihen taas luottaa, ilman jatkuvaa pelkoa sijoiltaanmenosta!

Leikkauksesta palautumiseen minulla on käytössä game ready kylmäkompressiolaite, jonka vuokrasin muutamaksi viikoksi. Tämän pitäisi auttaa turvotukseen ja kipuun, ja olenkin laitetta jo muutaman kerran käyttänyt. Hakasten takia käytän alhaisella paineella mutta nyt jo tuntuu, että se on todella auttanut turvotukseen. Suosittelen :)

Hei, Oletteko MPFL rekonstruktion jälkeen kuinka pian saaneet jalan nostettua suorana ilmaan makuuasennosta? Oma etureisi tuntuu nukahtaneen, vaikka sairaalassa toimi leikkauksen jälkeen..

Huhhuh! Aika järkkyä tarinoita kuunnella.

Itselleni tehtiin kyseinen operaatio vasempaan polveen huhtikuun lopulla. Sitä suositeltiin minulle kirurgin toimesta heti ensimmäisellä käynnilläni. (päivystyksessä aikaisemmin veripolvi vain tyhjennettiin ja minut passitettiin kotiin). Ensimmäinen luksaatio tapahtui jo vuosia sitten (varmaan ainakin 5 vuotta aikaa). Siitä lähtien polvi alkoi tasaisesti luksoitua.. Vuosi vuodelta aina enemmän. Loppuajasta luksoitumista tapahtui jo useita kertoja kuukaudessa(ellei viikossa), jopa sängyssä makoillessa. Lääkäriin en uskaltanut, sillä minut oli jo aiemmin passitettu kotiin. Lopulta polvi luksoitui kesken töiden ja työnantajani vaati asiaan muutosta. Kiitos hänelle, lähdin lääkäriin ja sain heti lähetteen kirurgille.

Noniin ja asiaan.
Kuntoutumiseen lääkäri "pelotteli" menevän ainakin vuosi. En ole koskaan ollut urheilullinen enkä ole nykypäivänäkään. Lihaskuntoharjoitteena minulle on toiminut ainoastaan työmatkapyöräily (noin 5km 5krt viikossa). Työni on jokseenkin fyysistä.


Operaatio tehtiin spinaalipuudutuksessa ja sain tätä ns "torkkuainetta" eli olin hereillä mutta hyvin tokkurassa koko leikkauksen ajan. Puudutusta ei aluksi meinattu saada laitettua koska neula selässä sattui niin järkyttävästi. Useamman hoitajan täytyi pidellä minua kiinni. Lopulta onnistui ja sitten alkoikin järkyttävä pahoinvointi. Sain jotain lääkettä siihen ja kohta olinkin jo aivan tokkurassa. Leikkaus oli tunnin sisällä ohi. Jo leikkauksen loppupuolella olin täysin tajuissani ja niittejä laitellessa varpaani alkoivat liikkua.

Salista minut kärrättiin toiseen huoneeseen odottamaan puudutuksen lakkaamista. Henkilökunta oli hyvin ystävällistä koko ajan ja minua ohjeistettiin kertomaan heti jos kipua alkaa tuntua. Tein työtä käskettyä. Sain paljon kipulääkettä. Puudutus lakkasi vähitellen ja taisin olla jo reilun tunnin sisällä siinä kunnossa että pystyin omin jaloin seisomaan (toki paino varattuna ei leikatulle jalalle). Pääsin kotiin jo parin tunnin päästä. Sairaslomaa tuli reilu 5 viikkoa.

Kotimatka oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Kivut yltyivät ja kova kipu aiheutti kohdallani silmitöntä pahoinvointia. Heti kotiin päästyäni jalka nostettiin kunnon kohoasentoon ja jo alkoi helpottaa.

Perus kipulääkkeiden lisänä oli myös vahva kipulääke tarqiniq. Minua ohjeistettiin käyttämään tätä lääkettä ensimmäiset 5 vuorokautta leikkauksesta. Ohjeena minulla oli, että painoa saa varata jalalle heti, tietenkin kivun rajoissa. Niittejä täytyi pitää melkein pari viikkoa (olikohan 10päivää tarkka ohje). Niin ja niitä niittejä muuten oli! 36 laskin... En tiedä mikä harjoittelija siellä niitä oli laittanut. Huoh.

Yöt olivat vaikeita pari ensimmäistä viikkoa, koska niitit painoivat älyttömästi.. tekivät kipeää. Osa niiteistä nousi jo ennen poistoa vähän irti. (en tiedä hylkikö minun jalka niitä vai mitä ihmettä). Niittien poistossa osa haavoista oli vielä melko auki ja todella varovainen piti olla vielä seuraavat päivät. Haavat paranivat kuitenkin hyvin.

Pystyin kävelemään kohtuu hyvin ilman sauvoja jo ennen niittien poistoa. Toki yksi sauva oli koko ajan mukana jos ulos lähdin ensimmäiset nelisen viikkoa, koska jalka väsyi niin nopeasti (reisilihas oli niin atrofoitinut eli käytännössä olematon leikkauksen jäljiltä)

Lähdin siis liikkeelle heti kun pystyin. Jalka taittui jo ennen niittien poistoa todella hyvin. Turvotus laski myös tasaisen hyvin koko ajan. (kylmäpussi oli miltei koko ajan makuuasennossa). Kolmen viikon jälkeen jalka taittui jo reilusti yli 90 asteen kulman ja taittui koko ajan lisää kun vain jaksoi yrittää. Haasteena kuitenkin oli, etten meinannut saada aina tasapainoa pidettyä, kun reisilihas oli tosiaankin aivan olematon. Polvea myös kipuili hieman kun oli kauan ollut jalkojen päällä (sellaista jomotusta).

Ensimmäinen työvuoro minulla oli heti sairasloman loputtua. Sen yhden ainoan päivän jalkaa särki ja sen jälkeen kivut loppuivat kuin seinään. Arvet tosin painoivat ikävästi jos polvillaan yritti käydä. Nekään eivät enää paina. Leikkauksesta nyt kohta yhdeksän kuukautta ja jalka toimii kuin unelma. Toiminut oikeastaan jo heti sairasloman jälkeen. Kuten jo aiemmin mainitsin, en ole ikinä ollut urheilullinen enkä ole edelleenkään, joten sekin vaikuttanee kokemukseeni jalan toimivuudesta. Mutta en kyllä rehellisesti arjessani huomaa, että polvi ei olisi terve, toisin kuin kirurgi jo ennen leikkausta manasi "ei siinä ikinä tervettä saa".

Tämmönen oli minun kokemus ja olen todella positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Toisen polven operaatio tulossa näillä näkymin ensi vuoden puolella. (samaa vaivaa siinäkin, ei vain yhtä pahana).

Moikka!
Onko kelläkään kokemuksia mpfl leikkauksen uusimisesta/jänteen löysäämisestä? Itseltäni leikattiin oikea polvi maaliskuussa ja näin 9kk jälkeen polvi ei mene koukkuun ja aiheuttaa paljon kipua. Fysioterapiassa paljon ohjattu liikkeitä mutta näistä ei ole ollut apua. Taitoluistelun takia ei olisi halua mennä uuteen leikkaukseen kun tulisi taas pitkä tauko :(

Mulle tehtiin tämä leikkaus kolme viikkoa sitten. Kipuja on enkä saa nostettua jalkaa suorana ylös, polvi taipuu hyvä että 45 asteeseen enkä saanut fyssarilta muuta kuin ohjeet jumppaan ja se oli siinä.
Kävelen sisätiloissa rollan kanssa ja kepeillä en uskalla enään mennä kun meinasin niiden kans kaatua monet kerrat.
Tässä itsekin mietin että kauanko vielä menee että pääsee melkein normaalisti liikkumaan? Mulla on vielä 5kk ikäinen vauva jota pitää hoitaa kun mies on töissä.
Kuinka te muut ootte saanut nukuttua? En uskalla kyljellään nukkua kun pelkään ettei polvi kestä sitä ja selällään olen nyt nukkunut 3 viikkoa eikä se tee taas selälle hyvää.
Välillä oon niin turhautunut tähän että itku tulee

Mulla leikkauksesta nyt 4 viikkoa ja eteenpäin on menty paljon. Ekat 2 viikkoa oli kovat kivut ja särkylääkkeet sen mukaiset. Ei ollut toivoakaan että olisin tehnyt 2 viikkoon minkään asteen jumppia. Täysi varaus annettiin kuitenkin heti leikkauksen jälkeen. 3 viikon kohdalla oli eka fyssari ja oikeastaan nauratti kun en saanut jalkaa koukkuun kun 40 astetta ja jalan nostaminen suorana ei onnistunut. Kovasti olen nyt kuitenkin jumpannut ja jalka nousee suorana jo todella hyvin koukistuu hieman paremmin kuin viikko sitten. Sisällä liikun jo ilman keppejä ja tänään kävin kaupassa yhden kepin turvin.
Särkylääkkeitä menee enää Panadol 1g ja Burana 600mg aamuin ja illoin. Polvi kyllä turpoaa päivän mittaan ja varsinkin jos on istunut enemmän tai kävellyt paljon, tuollaisten päivien jälkeen on ihan selkeästi aina lepopäivä ja jumpat tehtävä hyvin varoen. Edelleen polven päällä on ajoittain sellainen "viiltävä" kipu, mihin ei fyssari oikein keksinyt syytä... epäilin itse joitakin kiinnikkeitä, mutta tämän fyssari teilasi heti... kaipa se johtuu turvotuksesta ja haavasta. Sairaslomaa sain 2kk (työskentelen hoitajana), mutta palaan korvaavaan työhön viikkoa aikaisemmin ja mun toive olisi, että tuonkin jälkeen jatkettaisiin vielä kevennettyä työtä, eli ettei tarvitsisi tehdä asiakkaiden siirtoja, käveltyksiä yms. raskasta missä polvi joutuu suureen rasitukseen.

Itselläni kyseinen leikkaus tulossa kolmen viikon päästä ja ajattelin tulla lukemaan kohtalotovereiden kertomuksia. Ja tarinathan on aika erilaisia.

Minulla oik. polvi reistaillut 10 vuotiaasta asti (nyt 30v) ja viimeisin isoin polvileikkaus on ollut kun oli 14v (operaation nimeä en muista).
Nyt kuitenkin melkein 2 vuotta sitten polvi alkoi taas, aivan yhtäkkiä muljahdella pahasti. Nousin siis vain sänkystä ylös ja naps!

Lääkäri meinasi, että max 1kk saikkua, mutta koska teen toimistotyötä ja etätyö on mahdollista, niin 2 viikkoa voi jopa riittää.
Vähän tosin jännittää, jos joillakin on kovat kivut kestäneet jopa sen 2 vk että mitähän omasta toipumisesta tulee 😬

Leikkaus tehdään minulle nukutuksessa, puudutusta ei edes tarjottu ja saman päivänä aikana pääsee jo kotia.
Miten olette ensimmäiset päivät pärjänneet kotona? Itse joudun ekat 3pv leikkauksesta olemaan yksin, koska miehelle on tuolloin työvuorot, niin sekin vähä jännittää miten yksin pärjää..

Toivottavasti kuitenkin leikkaus auttaa polvea ja pääsee vielä joskus kunnolla treenaamaan. Olen nyt kohta 2v varonut polvea eli kunnon kävelemistä en ole ilman polvitukea tekemään ja lihakset on valmiiksi jo kadonneet.