Omaishoitaja

Ymmärrrän sinua... koska elämä ei ole musta-valkoista, vaan täynnä kompromisseja eli myönnytyksiä ja sovittelua..

Näinhän se on,pitäsi olla valkeat siivet selässä kun on omaishoitaja,kukaan ei kysy minkälainen elämä oli ,ennen hoitajuutta,mieki lähtisin pötkimään,jos voisin....
Hoidan " tehtävän" loppuun....ei tätä muuten enää jaksaiskaan,työpaikaks kuvittelen!

Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia.
Ei omaishoito kenestäkään äiti Teresaa tee.
Tämä on kovaa hommaa jos hoidettava on huonokuntoinen. Meillä on nosteltava, ainakin yhtä raskasta on vahtia muissa maailmoissa olevaa harhaista ihmistä jolla on ketterät jalat.
Olipa vaikuttimet hoidon aloittamiseen mitkä hyvänsä, ei tätä kauan jaksa jos ei myös sydän ole mukana.
Samoin kuin ristiina ja tytär, minäkin olen ottanut tämän työnä jossa tarvitaan suurta sydäntä, tunnen myös syvää mötätuntoa ihmistä kohtaan joka on täysin armoillani. En soisi tällaista kohtaloa kenellekään.

Kuusi vuotta olen jo jaksanut ja jos ikää riittää, niin jaksan edelleenkin. Odotan jo innolla vuoden 2015 eduskuntavaaleja.
Silloin meitä jälleen hehkutetaan tekemästämme arvokkaasta työstä ja joltakin ehdokkaalta saattaa lipsahtaa jopa omaishoidon palkkion verosta vapautus.
Tosin sekään ei paljoa lämmitä, kun tulevina vuosina "propelipäät" miettivät kilvan, mitä veroja voisi korottaa, kun noita etelä-euroopan banaanivaltioitakin pitäisi pitää jaloillaan.

Kyllä sitä hoitaa mielellään jos itse pysyy kunnossa ja hoidettava ei ole liian huonokuntoinen kotona hoidettavaksi.
Eivät ole paljon huudelleet enää omaishoidontuen verovapaudesta.
Kai sentään päättäjillä on sen verran järkeä päässä että eivät lopeta omaishoidontuen maksamista.
Me teemme oikeasti yhteiskunnalle suurta palvelusta.

Mutta tämä ministeri Maria G lupasi sitä jo, kun hän teki vaalityötä. Nyt sitten vaan odotamme, että se tapahtuu tällä vaalikaudella... kyllähän ne lupaukset pitää lunastaa... :D :D :D

Uskooko kukaan, että näin käy... ?

Olisitko halunnut itse hoidettavaksi miehellesi? Joskus ajattelen jotta jos sairastuisin niin että itse en kykenisi hoitamaan itseäni haluaisin muiden kuin puolisoni hoitavan minua vaikka se sitten tarkoittaisi laitokseen joutumista.Kaikista vaan ei kerta kaikkiaan ole omaishoitajiksi.

Juu... enpä tiedä olisiko miehestäni siihen... hoitotyö varmaan onnistuisi mutta mutta entäs tuo kaikki muu... pyykkääminen, siivoaminen ja ruuanlaitto jne huusholli hommat, meillä siitä voisi tulla se isompi ongelma.... tai ehkä se olisi vaan minun ongelma ja vaatisi asennemuutosta, minulta:):)

Meillä suvussa on/oli mies omaishoitajia, kaksi setää ja papan serkku... joten kyllä siihen varmaan moni sitten lopulta taipuu ja oppii ja nyt kun muistelen, niin eivät kyllä valittaneet ole osaansa...

Tunnen miespuolisia omaishoitajia, ihan naapurissa asuu yksi. Hän on hyvin huolehtivainen ja ihana ihminen.
Hallitsee taloustyöt ainakin yhtä hyvin kun naiset.
Harvemmin miehistä on omaishoitajaksi, useimmiten he ovat naisia.
Ei naapurin mies valita koskaan, hän on aina aurinkoinen ja avulias, ei varmasti sano pahaa sanaa kenestäkään.
Itse välillä valitan ja surkuttelen osaani vaikka itse tämän pestin valitsin.
Sitä vain väsyy joskus, onneksi noita huonoja hetkiä on vähemmän kuin hyviä.

Kaikilla niitä huonoja hetkiä tulee, ja sellaista itsesääliäkin...

Sitten jos se alakulo kestää jonkun päivän, niin alan ajattelemaan tuttavia, niin monenlaista ikävää ja surua on heilläkin ollut.. niin sitten osaan taas suhteuttaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin... että kaiken kaikkiaa asiat on melko hyvin... ellei jopa hyvin:)

Ja ne ns pintaliitäjät tulee kierettyä kaukaa.. joskus vähän hymyilen vinoon... mutta sitten ymmärrän, että jos elämässä ei ole suuria vastoikäymisiä ollut, niin ne pienetkin on suuria...

Isojen vastoinkäymisten edessä tulee pakostakin nöyräksi.Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin koittaa selviytyä.
Kuolema ja vakava sairaus saavat ihmisen ihmettelemään kuinka vähästä on tullut valitettua.
Maallinen omaisuus ja mammona ovat yhdentekeviä, niillä ei ole mitään arvoa vakavasti sairaalle, terveyttä ei voi ostaa.
Olen kiitollinen elämälle jokaisesta päivästä jolloin voin sanoa, "ei mitään hätää".
Ambulanssin kuljettajat ja sairaalan poliklinikka on tulleet tutuiksi.

Äiti Teresaa ei kenestäkään tarvitse tulla. Luulen että, omaishoitajan työ on ennen kaikkea raskasta ruumiillisesti. Henkisesti se on yksinäisen ihmisen työtä, jota voi tehdä kotona.

Kunnille kalliit hoitopaikat jäävät käyttämättä kun yksin jo vanheneva ihminen ja vielä eläkeiässä oleva puurtaa yksin tietämättä ja osaamatta hoitaa omia yksityisiä oikeuksiaan.

minusta Äiti Teresaksi meidän ei pidä tässä mielessä ryhtyä, vaan etsiä oikeita yhdistyksiä, jotka hoitavat ja auttavat omaishoitajia.
Hoivakotien hoitohenkilökunta käy suorittamassa vain päivittäiset rutiinit.

Vai onko teillä muusta kokemuksiaß

Meillä taas se fyysinen rasitus on pienin rasitus... suurin on jatkuva terapioiden ja palveluiden ajan tasalla pitäminen, että hoidettavani saisi sen hoidon, mikä hänelle kuuluu... Jatkuva huoli takaraivossa...

Moni tarvitsisi apua paperisotaan.
Väsynyt ja huolien painama ihminen ei ole prhaimmillaan oikeuksiensa puolesta taistellessa.

Luulen vaan, että joka paikassa ei ole yhdistyksiä ja palveluita, että välillä sitä pitää olla se Äiti Teresa ja ei kai siinä mitään pahaa ole.. Kyllä minusta Äiti Teresa on todella kunnioitettava henkilö...

VAI IIN

Ei omaishoidon lisäksi kaipaisi muita huolia.
Nyt on ollut parikin sellaista hankaluutta että meinaa mennä yö unet.
Viime yö meni pyöriessä, muutenkin uni jää katkonaiseksi kun pitää ainakin pari kertaa nousta miehen takia.
Kun kaikki on omaa tyhmyyttäni, olin liian herkkäuskoinen.
Yritin toistella itselleni että maallisiahan nämä vain on, suurten asioiden edessä mitättömiä. Ei saisi päästää harmistumiselle ylivaltaa, nämä kuitenkin ovat asioita joihin voi vaikuttaa, liittyy asunnon julkisivuremonttiin.
Olen yleensa napakka asioiden hoidossa, olen joutunut niin kauan huolehtimaan kaikesta yksin.
Lieneekö merkki väsymisestä.

Olet nyt ymmärtänyt kirjoitukseni väärin.
Niiltä, jotka ovat omaishoitajia jää kuntien kalliit paikat käyttämättä. Ei kunnilla totta vieköön ole ylimääräistä, kun asiat muutenkin ovat retuperällä vanhusten kohdalla ja rahat työnnetään johonkin mitättömään kulttuuriin.

Kyllä se kuitenkin niin on, että se paperisota kun yhteistyö ei suju sosiaalitoiminnan puolelta. On järkyttävää, että sosiaalitoiminnan puolelta loppujen lopuksi yksi ihminen päättää kuka missäkin saa olla hoidettavana.

hilma-maria:

Kyllä sinä olet väsynyt. Ota ihmeessä yhteyttä yhdistyksiin, kun olet täällä netissä, niin klikkaile sieltä, kyllä apua löytyy.

Onko se sitten enää rakkautta toista kohtaan, kun ihminen itse väsyy ihan kokonaan.

Miten nämä eroavat toisistaan:

-Omaishoitajan palkka

-Omaishoitajan palkka jos ei ole mitään muita tuloja, miten verotus tästä ja eläkkeen kertyminen

-Omaishoitajan palkkio

-Omaishoitajan palkkio jos ei ole mitään muita tuloja, miten verotus tästä ja eläkkeen kertyminen

-Omaishoidon tuen palkkio, kenelle se maksetaan ja keneltä se on sitten pois, hoidettavaltako?

-Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoitopalkkiosta, tarvittavista palveluista hoidettavalle sekä omaishoitajan tukemisesta.
Kenestä tässä on kysymys? Onko tässä yhdistetty hoidettava ja työn tekijä?

Eikö Omaishoitaja ole työsuhteessa, ja jos, niin kehen hän on työsuhteessa?

Tuota, on olemassa omaishoidontuki, ja siitä käytetään eri nimityksiä, kuten palkkio tai palkka, omaishoitaja ei ole työsuhteessa kuntaan. Työikäiset maksavat omaishoidtontuesta eläkemaksut. Jokaiselle hoidettavalle tehdään palvelusuunnitelma, jossa määritetään tarvittavat palvelut.

Verolaskurilla voit laskea eri vaihtoehdot, niin näet miten mikäkin vaikuttaa.. Verotonta omaishoidontuki ei ole koskaan... työtulot, eläketulot vaikuttavat siihen myös. Eli mitä isommat työtulot tai eläketulot ovat, sen suurempi on omaishoidontuen verotus.

Verottomuudesta on käyty keskustelua mutta siinä ei asia ole edennyt. Huonoin epäkohta on, että omaishoidontukea pidetään sosiaalietuuna ja sosiaalietuuden verotus on aina kireämpää kuin palkkatulon.

Tuota mihin omaishoitaja on työsuhteessa, se ei tullut minulle selväksi?

Onko omaishoitaja ammattinimike?

No ok jos omaishoitajan palkka verotetaan normaalin verokäytännön mukaan ,,niin on sitten mahdollista käyttää ainoina tulonlähteinä verolaskuria.

No ok jos omaishoitajan palkka verotetaan normaalin verokäytännön mukaan ,,niin on sitten mahdollista käyttää ainoina tulonlähteinä verolaskuria.

Oho meni vähän vikaan tuo sisältö, mutta sattuuhan sitä.

Eli kun on päätuloista ja vain näistä tuloista kyse, voi suoraan käyttää verolaskuria.

Mutta, joutuuko omaishoitaja "palkastaan"/ "palkkiostaan" maksamaan hoidettavan kustannuksia?

Omaishoidontukea saava on sitten hoidettava, vai kuka muu? Maksaako hoidettava osan palkkaa vai onko se KELA tai joku muu? Ja otetaanko hoidettavan elöäkkeestä ja/tai omaishoidontuesta osa hoitoon menevistä kuluista?

Mie olen tehnyt etelä-karjalan sos.ja tevyspiirin kanssa sopimuksen omaishoidon tuesta,eli olen palvelusuhteessa heihin,saan siitä hoitopalkkiota,josta maksan veroa.Saan myös 3 vapaapäivää joka kuukausi.Kannattaa aina päivittää suoraan verottajan kanssa ,että saa oikean veroprosentin.Omaishoidon tuki kerryttää myöskin eläkettä 68-vuotiaaksi asti.Eli sos. ja terveyspiiri maksaa mulle siitä että hoidan miestäni kotona.Ei kait omaishoitaja mikään ammattinimike ole,omaistamme hoidamme sydämellä!!

Minulla menee 40% omaishoidontuesta veroa, olen saanut noin 200 euroa palautuksia lähes joka vuosi, samapa tuo, kunhan maksavat takaisin liian paljon perityt.
Johtuu siitä että olen eläkkeellä, eläkkeestä menee normaali verotus.
Minulta ottavat eläkemaksun omaishoidontuesta olen 67-vuotias.
Palkkakuitissa lukee kunnan nimi, sosiaalitoimistosta kävivät tekemässä sopimuksen.
Jäähän siitä vähän eläkkeen lisäksi, mutta voin sanoa sydämestäni että ei kukaan tätä työtä rahasta tee, paljon helpommalla tuon summan tienaisi muualla.
Omaishoidontuki on omaishoitajan henkilökohtaista tuloa. KELAn maksama erityishoitotuki on verotonta, se tulee hoidettavan tilille.

http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/sosiaalipalvelut/omaishoito

Tässä toinen linkki

Tämä on kaikille vahvoille naisille, jotka ovat käyneet läpi paljon elämässä ja selviytyneet hengissä! Sano tämä ääneen: "Olen vahva, koska olen tuntenut heikkouden. Olen myötätuntoinen, koska olen kokenut tuskaa. Olen elossa, koska olen taistelija. Olen viisas, koska olen ollut typerä. Voin nauraa, koska olen tuntenut surua. Voin rakastaa, koska olen tuntenut menetystä.

Sama koskee miehiäkin:)

Suosittelen artikkelia ESSE-lehti espoolaisten lehti.

Oma elämä jää elämättä /Omaishoitajan täysi arki

Omaishoitajan kuuluu saada apua raskaaseen tehtävään.

Eikö tunneside omaiseen saa olla työtä? Vain hyväntekeväisyyttä, josta hoitajat hoivakodeissa saavat palkkaa?

Luin artikkelin.
Sellaista se on.
Olen ajatellut mitä se oma elämä sitten olisi ilman omaishoitoa.
Tietenkin olisi vapaa menemään minne haluaa muulloinkin kuin vapaillaan.
Olisin varmaan aika paljon kotona silti, viihdyn yksin ja kodissani.
Olen kuitenkin aika loppuunpalanut. Sitä ei tahdo huomata itse ajoissa kun pitkän ajan kuluessa on elämään tullut rutiini, jonka vie läpi väsyneenäkin.
Hoidettavani vaikuttaa tyytyväiseltä, hän on koko sairautensa ajan viihtynyt omissa oloissaan.
Lääkkeet, syöttäminen, pesu, wc käynnit, tai vaipan vaihto. ne ovat normaalia arkea, teen ne ihan ajattelematta.
Mies katsoo paljon telkkaria, sängyn pääty on päivät ylhäällä, telkkaria on vuoteen jalkopäässä. olen kokeillut kuinka hyvä siinä on katsoa, telkkari on iso taulu tv sopivan matkan päässä ja sängyssä saa hyvän asennon joten hyvä siinä on olla.
Mies tykkää että telkkari on auki vaikka torkkuisi välillä.
Hän ei selvästi pidä siitä että joku haluaa "piristää" häntä liikaa. Häiriintyy ja tulee levottomaksi.
Monesti vanhuksille tarjotaan virikkeitä vaikka he itse haluaisivat vain olla rauhassa, joku kiikkutuolissa, joku sngyssään, vaikkapa telkkaria katsellen.

hilma-maria

Ilman muuta työtä, joka sitoo koko vuorokaudeksi. Ei kukaan tule edes antamaan yöunelle vapaata. Niin se on.

Huonosti palkattua ja minusta työksi sitä pitäisi kyllä ruveta nimittämään.
Kun tosiaan sairaalapaikat, niitä ne hoivakodit pääasiassa ovat, maksavat niin hirveästi.

Tunnesiteinen tekee työnsä vieläkin paremmin kuin mitä olisi odotettavissa.

Hoitajat tekevät VAIN sen mikä on päivittäisiin toimiin kuuluvaa, ilman tunnetta siinä mielessä, että keskustelisivat edes asiakkaan kanssa.

Tuo piristää liikaa, en ole ajatellut, ehkä se on niin, ettei muistisairas jaksa koko aikaa olla kiinnostunut.

Ajattelin omaani, kun hän alkaa höpöttelemään niin olen sitten juttelemalla ja huomion kiinnittämisellä tähän päivään saanut hänet taas takaisin.

Kyllä hän sitten sanoo, milloin haluaa olla rauhassa.

"keskustelisivat edes asiakkaan kanssa."

Pisti silmään tuo. Minä olen hoivilla töissä ja en kyllä allekirjoita tuota väitettäsi. Joka ikiselle hoidettavalle juttelen häntä hoitaessani huolimatta siitä kykeneekö hän edes vastaamaan minulle vai ei. Tosi kuitenkinnon että jos on hoidettavana esim kaksitoista vanhusta ruoan lämmityksineen, esillelaittoineen ym toimintakykymittareiden ajantasalla piotineen ei pitempiin keskustelutuokioihin valitettavasti jää aikaa. Hoitajan työhön kuuluu vuorovaikutus hoidetaavan kanssa ja en kovinkaan monta mykkää hoitajaa ole kahdenkymmenen viiden vuoden urani aikana nähnyt. keskusteluun ja jutusteluun ei sen isompia tunteita tarvita, se kuuluu normaaliin ihmistenväliseen kanssakäymiseen etenkin hoitosuhteessa.

Kuka sanoo mitäkin. Ne hoitajat (sinua en tunne), jotka olen nähnyt syöttämässä potilasta, eivät ole sanoneet sanaakaan syötettävälle. Näin on ollut joka kerta kun olen ollut vierailemassa hoito-osastolla.

Mieluummin sitten juttelevat minulle, no en ole kysynyt miksi minulle.
Minulle on heidän hoidettavansa tärkeämpiä kuin minä.

En ymmärrä miten puhumattomia ja ystävällisiä hoitajia on sitten sillä osastolla missä minua pistänyt silmään hoidettavien kohtelu.

Ei edes kosketeta ihmistä, kyllä tuntuu pahalta olla sellaisessa paikassa kun ei välitetä.

Hauskuutta riittää sitten kun 5-6 hoitajaa kerääntyy toimistoon pitämään hauskaa.

Minä kyllä seuraan tilannetta.

Se se juuri on se käden koskettaminen ja syötettäessä jutteleminen, eivät kaikki ole päästään vialla.
Sitten vielä niin huonosti suomea osaavia, että minäkään en tahdo ymmärtää mistä on kyse.

Juu sillä osastolla missä ukkikin oli, niin se akvaario oli aina täynnä hoitajia... ja siellä oli telkkarikin...vaan ei potilaiden huoneissa...

Minulla on taas hyviä kokemuksia.
Ihan ihmettelen kuinka ystävällisiä ja huolehtivaisia hoitajat ovat syöttötilanteessa.
Ei ole pahaa sanottavaa, joskus kesälomien aikaan tuuraajat ovat töykeitä, ovat kai joutuneet vastoin tahtoaan töihin.
Eri paikoissa on suuria eroja, tiedän... Olen nähnyt muutakin, lautanen tuotiin vuoteen viereen pöydälle, hoitaja sanoi että mies syö kyllä itse jos en ole heti auttamassa, ei antanut minun syöttää. Ei hän ollut syönyt itse siellä, eikä kotonakaan ainakaan viiteen vuoteen. Eihän siitä mitään tullut kun kädet ei toimi.
Sitten minua syytettiin siitä että olen vienyt mieheltä aloitekyvyn liialla passaamisella:(
Kyse on yhdestä ainoasta hoitajasta, hänellä taisi olla huonoja kokemuksia omaishoitajista, tuli sellainen tunne.

Tässä sitä mennään!
Minulla on kokemuksia siitä, että hoidettavat on jätetty oman onnensa nojaan, jos syö niin syö, jos ei niin se on sama. Hoitajat eivät todellakaan vaivaudu sanomaan mitään hoidettavalle. Näin se on ja se on totta.

Minun on nyt oltava hieman tiukempi teitä muita kohtaan.

Miksi pitää suojata hoitajia, jotka eivät ole sympaattisia ja "helliä" hoidettavaa kohtaan. Ei siinä ole kiire syynä, vaan välinpitämättömyys.

Nyt puhutaan siitä porukasta joka ei ota hoidettavaansa huomioon.

Ei ruveta yleistämään, vaan puhutaan juuri, siitä milloin ja miten hoidettavaa on kohdeltu omaisen mielstä väärin.

Hoitajilla on aikaa hupsutella keskenään, niin paljon minulla on hoitokodin arjesta tietoa. Valitettavasti en voi mainita sen paikan nimeä.

Olen tehnyt kaikkeni ja vielä enemmän kuin kaikkeni saadakseni hoidettavan elämän elämisen arvoiseksi. Siihen kai on ihmisellä oikeus.

Mitään omia tavaroita, jotka muistuttavat omasta kodista ei siihen paikkaan saa viedä. Ihmistä työnnetään käytävään ja katsomaan sivuttain ikkunasta ulos. Sitten kun hoitajaa huvittaa hänet viedään sänkyyn takaisin. Missä on juotava? Missä on sanomalehti tai paikallinen lehti? Minä olen lehden joutunut aina hakemaan hoitajien huoneesta.

Vaikka ihminen on muistisairas, mutta ei kykene itse liikkumaan jaloillaan kun ei saa minkäänlaista voimistelua, niin ei se tarkoita sitä, että häntä käsitellään kuin puulaatikkoa.

Hyvä kirjoitus 9-18 ...

Kyllä hoitopaikoissa on eroja... tästä huonosta hoidosta on maisteri, (en nyt muista minkä alan maisteri) tehnyt väitöskirjankin...siinä kävi selville, että vaikka jossain paikassa oli hoitajia riittävä määrä, se ei tuonut parempaa hoitoa, laiminlyöntejä oli.

Tämä väistöskirjan tekijä painotti asennekysymystä, eli kaikilla hoitoalalla ei ole asenne oikealla kohdalla.. välinpitämättömyyttä löytyy... Sitten on hoitopaikkoja jossa resurssit pienet ja siellä kuitenkin on hyvä ja sydämellinen hoito..

Ehkä toisilla työpaikolla on niin tulehtuneet ihmissuhteet työntekijöiden keskuudessa, että se vaikuttaa potilaiden hoitoon..

Kun hoidettavalta viedään omat rahat 85% ja sen lisäksi joutuu maksamaan tukan leikkuun, fysioterapian ja omat vaatteet, niin ei siitä jää yhtään mitään ylimääräistä.

Ei se nyt ole tarkoituskaan että ruvataan siinä vaiheessa kovasti säästämään, siis hoidettava, sillä on sille rahalle nyt mielenvirkistykseen myös käyttöä.
Mihin sellainen 150 euroa nyt riittää. Jos haluaa käydä invataksilla kotona, niin siinäkin on omavastuu.

Sitten siihen 85% sisältyy se istuttaminen käytävällä kun ihminenkuitenkin haluaa tulla huomioiduksi muulla tavalla.
Se olisi kyllä tarpeen, että siewllä hoitokodissa olisi miellyttävä ilmapiiri, mitä tulee hoidettaviin.

Muistisairas tai muuten vammautunut kokee itsensä ulkopuolelle jätetyksi.

Ei se ole oikein minusta, että joudun vahtimaan mitä siellä tapahtuu.
Minulle on kyllä kerrottu, että kun omainen on läsnä, niin hoitajat esittävät niin miellyttävää ja lepertelevät hoidettavalle, mutta muina aikoina on sitten toinen asia.

Minä siis puhun nyt ainoastaan ja vain niistä paikoista ja hoitajista , jotka ovat tällaisia epämiellyttäviä.

Hyvä olisi osuttaa asia sinne mihin se kuuluu, mutta nämä palstat ovat sitä varten, että näillä saa sanoa mielepiteensä. Ja toivon, että tämä mitä kirjoitan vahvistaa niitä henkilöitä sanomaan oman mielipiteensä hoitopaikassa, jossa tällaista ihmisen aliarviointia tapahtuu.

No tosiasia on kuitenkin, että on aina kyse yhdestä omaisesta. Jos minä en pääse vaikuttamaan omaiseni hoitoon, on minulla oikeus saada omaiselleni inhimillinen ja hänet huomioonottava hoito ja palvelu. Siinä asiassa ei hoitajalle kuuluvat muut tehtävät tule etusijalle. On kyse minun tai jonkun muun omaisesta, jolle kuuluu tietty aika hoitajalta, jona aikana hoitajan on oltava kontaktissa hoidettavaan.

Minulla on omat työni, mutta en silti saa olla ilkeä niille, jotka minun kanssani ovat kanssakäymisessä minun työni puitteissa. En mitenkään voi minulle kuuluvilla muilla työtehtävillä laiminlyödä ystävällistä käyttäytymistäni, jonka jokainen joka minun kanssani toimii ansaitsee.

Ja minun on myös oltava ylitöissä mikäli siihen on tarve.

Näre. sinä olet nyt jotenkin ottanut asiani henk.kohtaiseksi moittimiseksi, näin ei toki ole kuten tuossa yllä olen erit

En ota henkilökohtaisesti vaan otan kantaa lähinnä tähän yleiseen vanhustyön työntekijöiden moittimiseen laiskoiksi, ilkeiksi hirviöiksi, sillä koen sen epäoikeudenmukaiseksi niitä hoitajia kohtaan jotka tekevät työtään sydämmellä ja hoidettavaansa kunnioittaen. Lisäksi koen erittäin epämiellyttävänä ja surullisena myös hoidettavien kannalta sen, että omaisten ajatukset hoitohenkilökunnasta usein ovat ennakkoluuloisesti moittivia ja tuomitsevia, sellainen asenne ei ainakaan edesauta vanhuksen kokemuksia hoidosta.

"minulla oikeus saada omaiselleni inhimillinen ja hänet huomioonottava hoito ja palvelu. Siinä asiassa ei hoitajalle kuuluvat muut tehtävät tule etusijalle."

No sitten meillä on käsillä ristiriita omaisten ja työnantajan taholta. Työnantaja palkkaa työhön henkilökunnan, määrittelee tehtävät jne. Vaikka omaiset kuinka vaativat että kaikki aika tulee antaa hoidettavalle, myös ne muut tehtävät on hoidettava, niitä ei voi jättää tekemättä. Kumpaa mielestäsi hoitaja sitten kumartaa, sitä tahoa, joka päättä vaikka työsuhteen jatkumisesta vai omaisia? Siinä olemme samaa mieltä, jotta jokaisessa kohtaamisessa voidaan olla ystävällisä ja hoidettavaa kunnioittavia.

Myös työntekijöillä on oikeus tulla kohteliasti kohdelluksi niin kauan kun muuta ei ole ilmennyt. Lisäksi hoitajienkaan ei tarvitse sieätä kaikkea mitä joskus omaisten taholta tulee. Haukkumalla ja ylimielisellä käytöksellä puolin ja toisin ei hoidettaville hyvää rakenneta.

Minä olen huomannut että eniten valittavat ne jotka itse eivät pane tikkua ristiin hoidettavan hyväksi.
Lieneeköhän huono omatunto, vikaa löytyy aina muista.
Minä sanon heti jos on sanottavaa, yleensä ei ole mitään valittamista.

mutta miksi sitten lehdissä on ainankin kerran kuukaudessa uutinen, että vanhukset ovat märissä vaipoissa, makuuhaavoissa, aliravittuja...tai ylilääkittyjä... kuka tästä vastuun ottaa..

tätän kysymystä mä ainankin pidän kaikkein tärkeinpänä..

suilkkiko:
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Usein vanhuksella toistuvat virtsatietulehdukset aikeuttavat sekavuutta. Jos tässä tapauksessa omaiselle sanotaan, että ei me oteta niitä kokeita enää, vaan mitä tapahtuu, vanhukselle annetaan lääkitystä niin, että hän on vieläkin sekavampi. Sitten sanotaan ihan on sekaisin.

Kun vanhus on aamulla kaulaan saakka märkä, kun kotilomalta tullutta ei vaihdeta illalla kuiviin. Hampaat likaiset , kuulolaite sitäkin sottaisempi, ei edes patteria ole vaihdettu. Eikö nämä ole niitä perusasioita, jotka pitää hoitaa.

Tämä on HOITAJAKOHTAISTA, ettei tule väärää palautetta.

Totta on, että yksi tai kaksi epäystävällistä hoitajaa tai sairaanhoitajaa myrkyttää myös osaltaan toisten erinomaisen toiminnan.

Ehdotankin, että te hoitajat tarkkailisitte itse omia työtovereitanne. Näin on työtehtävien suorittamisen ja töissä pärjäämisen kanssa muillakin aloilla.

Olisi se huonon työn suojeleminen ja epäystävällisten hoitajien suojeleminen työtovereiden taholta jätettävä kokonaan pois.

Onhan meillä toki oikeus valittaa ylihoitajan yläpuolella olevalle henkilölle, sellainen on joka laitoksessa. Pitkät prosessit joutuu käymään läpi ja sitten omainen on vielä kehnommassa tilanteessa.

Olen huomannut että hoidettavani kunto vaihtelee intervallijaksojen jälkeen.
Riippuen siitä ketä hoitajia on vuorossa.
Eikö lojaalisuuden pitäisi ulottua vanhuksiin mieluummin kuin tehtäviään laiminlyöviin hoitajiin.

"Riittää kun saavat ruuan ja lääkkeet." Epäilen että ei saa juotavaa, kotiin tultua kunto paranee silmissä.
Tietysti sanon asiasta.

Onhan niitä useampia hoitajia vuorossa, loma-ajat ja flunssakaudet ovat aikaa jolloin on paljon vastahakoisia sisjaisia.
On vakituisessa henkilökunnassakin eroja. Huonolla tuurilla intervallijaksolle sattuu noita ja sen huomaa hoidettavan kunnosta.
Useimmiten ei ole valittamista.

Niin se on, että pakotetaan työllistymään johonkin ammattiin eikä kaikista ole hoitoalalle.
Sanotaan nyt sitten tähän lisäksi kun työllistämisestä tuli puhe, että tulevaisuuden työllistämisalue tulee olemaan "Kiinteistöala", ovat ainakin sitten poissa hoitoalalta tiukat ja huonotuuliset, saavat asiakkaansa toiselta alueelta.

Pelottaa viedä hoitoon, oli huonossa kunnossa haettaessa, palautui aika nopeasti joten hoidosta jouhtuu.