Mistä te saatte suuren tyydytyksen tunteen?
Olen kuullut naisten hehkuttavan tuntemuksiaan, kun he ovat järjestäneet vaatekaappinsa tai siivonneet jotain muuta. He ovat kuin uudestisyntyneitä tuon tekonsa jälkeen. Miehiltä en ole kuullut vastaavia hehkutuksia.
Myöskin johonkin kauppaan mennessään naiset ovat kertoneet alkavansa tärisemään käsistään, kun ovat nähneet jotain uusia tavaroita. Ihan vaikka kysymyksessä on ollut halpakauppa.
Miksi minä en koe mitään tuollaista, kun lattia on imuroitu? Minulle on vastenmielistä nostaa imuri kaapista ja johtojen kiinnityksineen kaikkineen työ on monivaiheinen, sillä yhdellä johdon kiinnityksellä koko asunnon siivoamisesta ei suoriudu. Eli jos imurin nosto kaapista ja kiinnitykset ja siirtelyt ovat tuntemusluokkaa -3 ja siistin asunnon tuoma tuntemus on 1, niin tuossahan tulee tappiota joka kerta. Ei tulisi mieleenkään hehkuttaa.
Tyydytyksen tunne
39
180
Vastaukset
Olisi liian yksioikoista leimata siivousaddiktit ja uusia tavaroita tärisevin käsin ihailevat pinnallisiksi ihmisiksi.
Ihmiset saavat tyydytystä kovin eri asioista. Subjektiivisten kokemusten perusteella ei voi vetää mitään yleisiä johtopäätöksiä. Siihen vaikuttaa koko ihmisen psykofyysinen menneisyys.
Peruslaiskana ihmisenä, vältän siivoamista äärimmäisyyksiin asti, mutta kun ryhdyn siihen, teen se kunnolla ja ripeästi. Lopussa olen yleensä kovin tyytyväinen itseeni.
Uudet tavarat eivät minua hetkauta millään lailla, mutta jos minä jonkun uuden vempleen haluan ja sitten sen olen päättänyt hankkia, tuskin maltan odottaa sen saamista.
Kuten sanoin, tästä ei voi vetää muita johtopäätöksiä kuin, että tämä yksilö on tällainen. Se ei koske muita ainakaan yleisellä tasolla.- ap.
Kai tuota riemuitsemista voisi kutsua taidoksikin. Yksi nainen alkaa kuulemma taputtamaan käsiään ja kirkumaan riemusta nähdessään grillimakkaroita kaupan kylmähyllyllä kesäisin.
Missä se minun tuntemani tyydytys viipyy? Kauanko minun pitää vielä odottaa? ap. kirjoitti:
Kai tuota riemuitsemista voisi kutsua taidoksikin. Yksi nainen alkaa kuulemma taputtamaan käsiään ja kirkumaan riemusta nähdessään grillimakkaroita kaupan kylmähyllyllä kesäisin.
Missä se minun tuntemani tyydytys viipyy? Kauanko minun pitää vielä odottaa?Se ehkä on persoonan temperamentista kiinni. Et kai ole riehakkuuteen taipuvainen ihminen, vai oletko muissa asioissa?
Mitään karkeita yksinkertaistuksia ei kannat tehdä, mutta jos halutaan kategorisoida, voidaan sanoa, että temperamentit voisi jakaa vaikka viitten eri ryhmään:
Jos tulipalo syttyy, miten suhtaudut siihen?
Yksi menee välittämästi sammuttamaan sitä.
Toinen alkaa organisoida sammutustyötä heti ja soittaa palokunnan paikalle.
Kolmas masentuu, eikä pysty tekemään mitään.
Neljäs alkaa nauraa, mutta sutautuu asiaan muuten välinpitämättömästi.
Viides riemastuu ja huutaa muille, että tulkaa katsomaan, täällä on tulipalo!
Minä edustan tuota viimeistä kategoriaa ja siksi eräs johtamistaidon opettaja sanoi minulle, että lentokapteeksi et sopisi.:-))- ap.
Teotwawki kirjoitti:
Se ehkä on persoonan temperamentista kiinni. Et kai ole riehakkuuteen taipuvainen ihminen, vai oletko muissa asioissa?
Mitään karkeita yksinkertaistuksia ei kannat tehdä, mutta jos halutaan kategorisoida, voidaan sanoa, että temperamentit voisi jakaa vaikka viitten eri ryhmään:
Jos tulipalo syttyy, miten suhtaudut siihen?
Yksi menee välittämästi sammuttamaan sitä.
Toinen alkaa organisoida sammutustyötä heti ja soittaa palokunnan paikalle.
Kolmas masentuu, eikä pysty tekemään mitään.
Neljäs alkaa nauraa, mutta sutautuu asiaan muuten välinpitämättömästi.
Viides riemastuu ja huutaa muille, että tulkaa katsomaan, täällä on tulipalo!
Minä edustan tuota viimeistä kategoriaa ja siksi eräs johtamistaidon opettaja sanoi minulle, että lentokapteeksi et sopisi.:-))Minähän olen kerran lapsena syttynyt palamaan ja aloin lyömään vaatteitani sammuksiin, kuinkas muuten.
Sattuneesta syystä eli katsottuani tv:sta dokumenttia kaksoistornien palaneista ihmisistä, olen viime päivinä miettinyt tuota tulipalomahdollisuutta. Ensimmäinen asia minulla olisi suojata lapsi ja huolehtia hänet ulos asunnosta. Toiseksi voisin käydä heittämässä maton palavan esineen päälle ja juosta itsekin ulos asunnosta. Kai minun täytyisi kolmanneksi yhtäaikaa soittaa naapureiden ovikelloja ja soittaa hätänumeroon...
Näin olen asian mielessäni organisoinut.
En tykkää kynttilöistä ollenkaan eikä niiden polttaminen ole minulle rauhoittavaa, vaan päinvastoin. - ap.
Teotwawki kirjoitti:
Se ehkä on persoonan temperamentista kiinni. Et kai ole riehakkuuteen taipuvainen ihminen, vai oletko muissa asioissa?
Mitään karkeita yksinkertaistuksia ei kannat tehdä, mutta jos halutaan kategorisoida, voidaan sanoa, että temperamentit voisi jakaa vaikka viitten eri ryhmään:
Jos tulipalo syttyy, miten suhtaudut siihen?
Yksi menee välittämästi sammuttamaan sitä.
Toinen alkaa organisoida sammutustyötä heti ja soittaa palokunnan paikalle.
Kolmas masentuu, eikä pysty tekemään mitään.
Neljäs alkaa nauraa, mutta sutautuu asiaan muuten välinpitämättömästi.
Viides riemastuu ja huutaa muille, että tulkaa katsomaan, täällä on tulipalo!
Minä edustan tuota viimeistä kategoriaa ja siksi eräs johtamistaidon opettaja sanoi minulle, että lentokapteeksi et sopisi.:-))Onko meidän sukupolvea kannustettu vai tukahdutettu riehakkuuden suhteen? En osaa sanoa, olisinko riehakkaampi, jos olisin kasvanut erilaisessa ympäristössä. Mahdollisesti.
ap. kirjoitti:
Minähän olen kerran lapsena syttynyt palamaan ja aloin lyömään vaatteitani sammuksiin, kuinkas muuten.
Sattuneesta syystä eli katsottuani tv:sta dokumenttia kaksoistornien palaneista ihmisistä, olen viime päivinä miettinyt tuota tulipalomahdollisuutta. Ensimmäinen asia minulla olisi suojata lapsi ja huolehtia hänet ulos asunnosta. Toiseksi voisin käydä heittämässä maton palavan esineen päälle ja juosta itsekin ulos asunnosta. Kai minun täytyisi kolmanneksi yhtäaikaa soittaa naapureiden ovikelloja ja soittaa hätänumeroon...
Näin olen asian mielessäni organisoinut.
En tykkää kynttilöistä ollenkaan eikä niiden polttaminen ole minulle rauhoittavaa, vaan päinvastoin.Niin, tuo esimerkki oli erittäin karkea, eikä vastaa tieteellisen tutkimuksen vaatimuksia. Jotain se kuitenkin kertoo. Ehkä minäkin toimisin samoin, jos uhka olisi ilmeinen ja siitä todisteena on se, että en mene paniikkiin helposti, vaan pystyn säilyttämään tyyneyteni vakeissakin paikoissa. Ajoin hirvikolarin muutama vuosi sitten ja siinä tilanteessa minulla oli vaikeuksia vakuuttaa hätäkeskus siitä, että minulla ei ole suurta hätää, mutta tukin muun liikenteen, joten tämä pitäisi selvittää siksi nopeasti.
ap. kirjoitti:
Onko meidän sukupolvea kannustettu vai tukahdutettu riehakkuuden suhteen? En osaa sanoa, olisinko riehakkaampi, jos olisin kasvanut erilaisessa ympäristössä. Mahdollisesti.
Sitä ei voi sanoa aukottomasti, mitkä tekijät ovat ratkaisevia temperamentin kehityksen suuntaan. Perustemperamentti on geneettinen, mutta ymäristön vaikutusta temperamentin korostuneisuuteen tutkitaan kovasti. Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on asiassa kansainvälinen guru, jonka kirjoja kannattaa lukea.
- ap.
Teotwawki kirjoitti:
Niin, tuo esimerkki oli erittäin karkea, eikä vastaa tieteellisen tutkimuksen vaatimuksia. Jotain se kuitenkin kertoo. Ehkä minäkin toimisin samoin, jos uhka olisi ilmeinen ja siitä todisteena on se, että en mene paniikkiin helposti, vaan pystyn säilyttämään tyyneyteni vakeissakin paikoissa. Ajoin hirvikolarin muutama vuosi sitten ja siinä tilanteessa minulla oli vaikeuksia vakuuttaa hätäkeskus siitä, että minulla ei ole suurta hätää, mutta tukin muun liikenteen, joten tämä pitäisi selvittää siksi nopeasti.
Niin varmasti pystytkin olemaan tyynempi kuin vaikkapa minä. Ehkä minä riehaannunkin herkemmin ikävien asioiden yhteydessä.
Hätäkeskuksista minulla on päinvastaisia kokemuksia ja puukon heiluttelu/kaupan ryöstö on hätäkeskuksen mielestä netti-ilmoituksen paikka!? Itse en ollut uhri, mutta suututtaa ihan sivullisenakin. ap. kirjoitti:
Niin varmasti pystytkin olemaan tyynempi kuin vaikkapa minä. Ehkä minä riehaannunkin herkemmin ikävien asioiden yhteydessä.
Hätäkeskuksista minulla on päinvastaisia kokemuksia ja puukon heiluttelu/kaupan ryöstö on hätäkeskuksen mielestä netti-ilmoituksen paikka!? Itse en ollut uhri, mutta suututtaa ihan sivullisenakin.Joopa, mutta nyt tämä jäbä alkaa valmistautua töihin. Olen kuulolla sielläkin.:-))
- ap.
Teotwawki kirjoitti:
Sitä ei voi sanoa aukottomasti, mitkä tekijät ovat ratkaisevia temperamentin kehityksen suuntaan. Perustemperamentti on geneettinen, mutta ymäristön vaikutusta temperamentin korostuneisuuteen tutkitaan kovasti. Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on asiassa kansainvälinen guru, jonka kirjoja kannattaa lukea.
Olen kai minä hänenkin kirjojaan lukenut. Minä en tiedä, onko olemassa enää kirjoja, joita haluaisin lukea...
- ap.
Teotwawki kirjoitti:
Joopa, mutta nyt tämä jäbä alkaa valmistautua töihin. Olen kuulolla sielläkin.:-))
No, kerronpa sitten senkin, että olin kerran hyvin lähellä hukkua. Vesikään ei ole minun elementtini.
ap. kirjoitti:
Olen kai minä hänenkin kirjojaan lukenut. Minä en tiedä, onko olemassa enää kirjoja, joita haluaisin lukea...
Ei viisaus tule pelkästään kirjoja lukemalla ja jotkin kirjat on kirjoitettava itse.
- ap.
Teotwawki kirjoitti:
Ei viisaus tule pelkästään kirjoja lukemalla ja jotkin kirjat on kirjoitettava itse.
Miten kirja kirjoitetaan? Olen kirjoittanut viisi runoa ja niihin meni vuosi aikaa. Sitä paitsi luova kauteni päättyi jo ajat sitten ja uutta ei mahdollisesti koskaan tule enkä niin tiedä, toivoisinko tulevankaan.
ap. kirjoitti:
Miten kirja kirjoitetaan? Olen kirjoittanut viisi runoa ja niihin meni vuosi aikaa. Sitä paitsi luova kauteni päättyi jo ajat sitten ja uutta ei mahdollisesti koskaan tule enkä niin tiedä, toivoisinko tulevankaan.
Kirjailijaksi ei synnytä, pitää elää sellainen elämä, josta syntyy kirjailija, sanoi Erno Paasilinna.
Ensinnäkin pitää olla tarinankerronnan palo ja riittävästi pitkäjännitteisyyttä ja aikaa. Luovan työn eräs peruspilari on joutilaisuus.Teotwawki kirjoitti:
Sitä ei voi sanoa aukottomasti, mitkä tekijät ovat ratkaisevia temperamentin kehityksen suuntaan. Perustemperamentti on geneettinen, mutta ymäristön vaikutusta temperamentin korostuneisuuteen tutkitaan kovasti. Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on asiassa kansainvälinen guru, jonka kirjoja kannattaa lukea.
Kelttikangas-Järvisen kirjoittaman artikkelin sosiaalisuudesta vein kerran työpaikan kahvihuoneeseen. Ennen "katoamistaan " ehti olla siella muutaman päivän. Kyseltiin kyllä kuka sen oli sinne tuonut. Muutamat kyllä antoi myös palautetta et tosi hyvä . Kaikki ei kuitenkaan pitäneet. Oli mm. et se joka on aina äänessä ei olekaan se sosiaalisin tyyppi.
Irkka kirjoitti:
Kelttikangas-Järvisen kirjoittaman artikkelin sosiaalisuudesta vein kerran työpaikan kahvihuoneeseen. Ennen "katoamistaan " ehti olla siella muutaman päivän. Kyseltiin kyllä kuka sen oli sinne tuonut. Muutamat kyllä antoi myös palautetta et tosi hyvä . Kaikki ei kuitenkaan pitäneet. Oli mm. et se joka on aina äänessä ei olekaan se sosiaalisin tyyppi.
Aina äänessä olemiseen voi olla monta syytä ja yksi niistä voi olla itsen korostaminen, joka kumpuaa ennen kaikkea heikosta itsetunnosta. Sillä ei ole mitään tekemistä sosiaalisuuden kanssa. Perustemperamentiltaan ujo henkilö saattaa olla puhelias, mutta Keltinkangas-Järvisen mukaan se johtuu opitusta käyttäytymisestä. Ujoudella ei ole suoraa korrelaatiota epäsosiaalisuuteen.
Teotwawki kirjoitti:
Aina äänessä olemiseen voi olla monta syytä ja yksi niistä voi olla itsen korostaminen, joka kumpuaa ennen kaikkea heikosta itsetunnosta. Sillä ei ole mitään tekemistä sosiaalisuuden kanssa. Perustemperamentiltaan ujo henkilö saattaa olla puhelias, mutta Keltinkangas-Järvisen mukaan se johtuu opitusta käyttäytymisestä. Ujoudella ei ole suoraa korrelaatiota epäsosiaalisuuteen.
Siinähän se tiivistettynä se artikkeli. Uskon et oot perehtyny aiheeseen:))
Irkka kirjoitti:
Siinähän se tiivistettynä se artikkeli. Uskon et oot perehtyny aiheeseen:))
Niin, kun pitää silmänsä ja korvansa auki, saattaa kovaankin kalloon tarttua jotain tärkeää tietoa, eikä pelkkää huuhaata, josta mut parhaiten palstalla tunnetaan.:-)))
Teotwawki kirjoitti:
Niin, kun pitää silmänsä ja korvansa auki, saattaa kovaankin kalloon tarttua jotain tärkeää tietoa, eikä pelkkää huuhaata, josta mut parhaiten palstalla tunnetaan.:-)))
Ei kai tälläisten palsta kirjoittelujen perusteella kannata kovin syvällistä analyysia kenestäkään tehdä?:)) Oikea arki on jotain ihan muuta.
Irkka kirjoitti:
Ei kai tälläisten palsta kirjoittelujen perusteella kannata kovin syvällistä analyysia kenestäkään tehdä?:)) Oikea arki on jotain ihan muuta.
Jep, tällaisen palstan kirjoittelujen perusteella ei pidä tehdä mitään analyysiä. Ei täällä kukaan toistaan oikeasti tunne.....tai tuntee, mutta sitten mennään toiselle foorumille puhumaan. Kun on FB-kavereina muutamia täälläkin viihtyviä.:-))
Milloin mistäkin. Suuri on ilmaisuna kohdallani liioittelua.
Unohtaen sen tavanomisimman syyn.
Joskus, onnistuttuani kertaluontoisessa, fyysisessä ponnistuksessa, tunnen tyydytystä.
Harvoin tapahtuvasta poikkeuksellisen hyvästä muutoksesta taloudessamme, tunnen tyydytystä.
Nyt ajankohtainen asia. Tunnen jo etukäteen tyydytystä vaimoni lauantaina tapahtuvan paluun johdosta.
Siivoukseen liittyen ainoat, etukäteen tyydytystä tuovat ajankohdat ovat tekemäni suursiivoukset ennen elämäni sulostuttajan paluuta.
Minusta on mukava tällä tavoin viestiä hänelle ilahtumistani hänen kumppanuudestaan.
Onhan näitä syitä!Syvä pettymys!
Olin ajatellut ylittää odotukset ja pestä lakanapyykin.
Pettymyksekseni lähikadun pesula on juuri tämän viikon kiinni.
Eipä silti. Ei jujuni olisi mennyt läpi kuitenkaan.
En minäkään imurointia rakasta, mutta asuntoni saa siivottua yhdellä imurinjohdon kiinnityksellä. Annan siis kiinnitykselle ja siirtelylle vain -1 ja siistille kodille 1. Oletko koskaan harkinnut pienempää kotia?
Kaupassa puolestaan suurimman tyydytyksen saan siitä, kun huomaan etten tarvitse mitään ja että lasku kassalla on kohtuullinen, mutta eivät minun käteni ala siitä tärisemään. Tarvitsisi tapahtua jotain ihka ihanaa ja tosi järisyttävää, että alkaisi käsiäkin tärisyttämään, jotain mitä en osaa kuvitellakaan. Jokin ihana yllätys... Ei halpahallin tarjouskori sellaisia tuntemuksia herätä.- ap.
En halua muuttaa tästä, koska sijainti on hyvä. Sitä paitsi minulla on avokeittiön ansiosta mahdollisuus kävellä ympyrää tässä nykyisessä kodissani ja siihen ei kaikissa asunnoissa ole mahdollisuutta.
ap. kirjoitti:
En halua muuttaa tästä, koska sijainti on hyvä. Sitä paitsi minulla on avokeittiön ansiosta mahdollisuus kävellä ympyrää tässä nykyisessä kodissani ja siihen ei kaikissa asunnoissa ole mahdollisuutta.
Onpa kätevää. Ei tuonne ulos tällä kelillä teekään mieli mennä kävelemään. Meillä voi sisällä kävellä vain ees taas. Lapsena asuin talossa jossa pääsi juoksemaan ympyrää huoneitten läpi. Äiti ei tykännyt, kun matot menivät ruttuun.
- ap.
PupuPuskasta kirjoitti:
Onpa kätevää. Ei tuonne ulos tällä kelillä teekään mieli mennä kävelemään. Meillä voi sisällä kävellä vain ees taas. Lapsena asuin talossa jossa pääsi juoksemaan ympyrää huoneitten läpi. Äiti ei tykännyt, kun matot menivät ruttuun.
Niin. Minä olen lukenut, että Pentti Saarikoski valitsi asuntonsa tuon ominaisuuden perusteella. Hän tosin pääsi kiertämään koko taloa eikä vain keittiö-olohuoneympyrää, kuten itse teen.
Esim. Jari Tervo asuu Katajanokalla samanlaisessa asunnossa eli siinä on avokeittiö. ap. kirjoitti:
Niin. Minä olen lukenut, että Pentti Saarikoski valitsi asuntonsa tuon ominaisuuden perusteella. Hän tosin pääsi kiertämään koko taloa eikä vain keittiö-olohuoneympyrää, kuten itse teen.
Esim. Jari Tervo asuu Katajanokalla samanlaisessa asunnossa eli siinä on avokeittiö.Minun lapseni puolestaan haluaisivat avokeittiön sen takia että voisivat syödä ja katsoa televisiota yhtä aikaa.Sen takia en niin mittavaan remonttiin ala ja olen tyytyväinen nykyiseen.
Naiset sitä, naiset tätä. Mistäpä mahtaa tuokin johtua... No, ehkä sä löydät seuraksesi naisia, jotka eivät osaa tehdä mitään muuta kuin siivota ja soppailla. Minä saan tyydytystä siitä, kun osaan jotain uutta. Omilla osaamisillaan ei parane liikaa hehkuttella, ettei muita ala harmittaa.
Pidin tuossa runsas viikko sitten extempore maljapuheen venäläisessä seurueessa venäjänkielellä. Käytin sivulauseita, sanomaa värittäviä ja tehostavia adverbeja sekä pyrin myös noudattamaan kieliopin sääntöjä. Tää venäjänkielentaito on mulla melko tuoretta osaamista, ja siks tuollainen puhe oli tosi hyvä suoritus. Vielä 5 vuotta sitten ei olis onnistunut. Minua ei yhtään huvittanut pitää mitään puhetta möykkäävien vodkanvetäjien seurassa, mutta oli erityisen tyydyttävää ylittää itsensä. Oli mun vieressä kääntäjäkin, mutta ajattelinpa näyttää paikallisille, että suomalaiset ovat kielitaitoista sivistyskansaa. Osasin jopa heittää sellaisen syötin, että venäläiset huusivat kuorossa eriävän mielipiteen.
Toinen vielä enemmän tyydystä tuottava asia on nuo minun muuraustyöt. Vuosi sitten opettelin. Nyt on olohuoneessa perustiilestä muurattu takkauuni ja saunalla kahista ohutsaumamuurattu polttopuiden säilytysteline. Että tuntuu hyvätä katsella omien kättensä töitä! Tulee niin voittamaton fiilis, että on pakko tehdä lisää.
Tuosta imurin siirtelystä sen verran, että mulla on 3 pölynimuria. Kellarikerroksessa 1 imuri aina pistorasissa valmiina. Se on verstaan ja saunaosaston välisen oven tuntumassa niin, että johtoa ei tarvitse irrottaa muuten kuin listavaraston imuroinnissa, mutta siellä nyt ei ole imuroinnin tarvetta. Toinen imuri on keskikerroksessa niin ikään pistorasiassa valmiina eteisessä naulakon katveessa. Se on musta, niin se ei näy. Siinä on ekstrapitkä johto, niin sitä ei tarvitse koskaan irrottaa. Yläkerrassa on niin ikään oma imuri, joka on myös aina pistorasissa ompeluhuoneen oven suussa. Senkin johto ylettyy koko yläkerran tiloihin. Imuroitava on, vaikka se niin tylsää onkin, mutta kun rationalisoi hommansa heti alkuun, niin niillä ei tarvitse turhaan vaivata päätään, ja voi keskittyä miettimään kehittävämpiä problemeja.
PS: Kaupoissa juoksemisestahan tulee jaltat kipeeksi.- ap.
Poikani kerran murrosiässä kysyi, että "miksi sä et ole niin kuin muut äidit/naiset ja puhu vaikka verhoista", minkä jälkeen hän esitti malliksi kuulemansa vuoropuhelun, jossa kaksi naista puheli verhoista suureelliseesti ja tunteikkaasti.
ap. kirjoitti:
Poikani kerran murrosiässä kysyi, että "miksi sä et ole niin kuin muut äidit/naiset ja puhu vaikka verhoista", minkä jälkeen hän esitti malliksi kuulemansa vuoropuhelun, jossa kaksi naista puheli verhoista suureelliseesti ja tunteikkaasti.
Hih!! Äippä ei täyttänyt standardeja. Murrosiässä nuoret ovat asenteellisia. Olen nimittäin ollut muutamia vuosia teini-ikäisten opettajana. Yks 16 v. poikaoppilas sanoi minulle kerran, että miks sulla on lenkkarit, vaikka sä et oo jumppamaikka. Se kuvaa hyvin teinien konservatiivista ja lokeroivaa käsitystä ihmisestä ja hänen paikastaan. Sitähän se orjallinen tiettyjen vaatteiden käyttöpakkokin on.
Luin tuolta ylempää sun kirjoituksia. Pisti silmään toi tuli. Minäkään en ole mieltynyt kynttilöihin. Ihmetten aina, kun monet sanovat, että tulen katseleminen on rauhoittavaa. Minä mietin tulen ääreesä palamisprosessin tehokkuutta ja tulipaloja. Johtuisko siitä, että meidän lähistöllä oli paloasema ja kuulin lapsena usein palopillin soivan. Silloin jossain oli tulipalo. Kun oli 6 vuotias parinsadan metrin päässä kodistani paloi puinen tehdasrakennus, josta lensi tuulen mukana kekäleitä meidän suuntaan.- ap.
sedna2003 kirjoitti:
Hih!! Äippä ei täyttänyt standardeja. Murrosiässä nuoret ovat asenteellisia. Olen nimittäin ollut muutamia vuosia teini-ikäisten opettajana. Yks 16 v. poikaoppilas sanoi minulle kerran, että miks sulla on lenkkarit, vaikka sä et oo jumppamaikka. Se kuvaa hyvin teinien konservatiivista ja lokeroivaa käsitystä ihmisestä ja hänen paikastaan. Sitähän se orjallinen tiettyjen vaatteiden käyttöpakkokin on.
Luin tuolta ylempää sun kirjoituksia. Pisti silmään toi tuli. Minäkään en ole mieltynyt kynttilöihin. Ihmetten aina, kun monet sanovat, että tulen katseleminen on rauhoittavaa. Minä mietin tulen ääreesä palamisprosessin tehokkuutta ja tulipaloja. Johtuisko siitä, että meidän lähistöllä oli paloasema ja kuulin lapsena usein palopillin soivan. Silloin jossain oli tulipalo. Kun oli 6 vuotias parinsadan metrin päässä kodistani paloi puinen tehdasrakennus, josta lensi tuulen mukana kekäleitä meidän suuntaan.Olin kerran tietokoneen äärellä tekemässä jotain ja havahduin, kun tyttäreni keskustelivat jostain ihmisestä, kuinka se ei tajua mitään ja toinen kysyi, mikä sitä vaivaa ja toinen vastasi, ettei tiedä mutta aina se on ollut tommonen.
Minuahan alkoi suututtamaan heidän puolestaan, että kuka tuo ihminen on. Kysyttyäni asiaa he huusivat yhteen ääneen "SINÄ!" ap. kirjoitti:
Olin kerran tietokoneen äärellä tekemässä jotain ja havahduin, kun tyttäreni keskustelivat jostain ihmisestä, kuinka se ei tajua mitään ja toinen kysyi, mikä sitä vaivaa ja toinen vastasi, ettei tiedä mutta aina se on ollut tommonen.
Minuahan alkoi suututtamaan heidän puolestaan, että kuka tuo ihminen on. Kysyttyäni asiaa he huusivat yhteen ääneen "SINÄ!"Hienoa! Olet säilyttänyt oman identiteettisi!
ap. kirjoitti:
Olin kerran tietokoneen äärellä tekemässä jotain ja havahduin, kun tyttäreni keskustelivat jostain ihmisestä, kuinka se ei tajua mitään ja toinen kysyi, mikä sitä vaivaa ja toinen vastasi, ettei tiedä mutta aina se on ollut tommonen.
Minuahan alkoi suututtamaan heidän puolestaan, että kuka tuo ihminen on. Kysyttyäni asiaa he huusivat yhteen ääneen "SINÄ!"Heräsi lisää ajtuksia. Katselin lapsena lähistöllä asuviia naisia. He olivat vähemmän mielenkiintoinen massa äitejä ja tätejä. Ajattelin, että tyttönä mulla ei ole kummoista tulevaisuutta ihmisenä ja yksilönä. Ehkä siksi en koskan halunnut perheenäidiksi. Onneksi perheenäidit ovat yhä enenevässä määrin 'semmoisia kun ovat' eivätkä sopeuta itseään ulkoapäin annettujen standardien mukaisiksi.
- Putkivalo
Mistä sitten saat tyydytyksen tunteen ite?
Mä luulen että se on luonnekysymys, mutta mehän voimme kasvattaa ja muuttaa itseämme läpi elämän, jos vaan halutaan.
Sä näet vain imuroinnin hankaluuden. Entäs hyvät puolet? Ite nautin siitä, että voi taas kulkea paljain jaloin ilman hiekkaa varpaissa. Tosin meillä on kaksi elukkaa ja kaksi teiniä jotka hiekkoittavat kilpaa. Muutenkin olen kaappifriikki. On niin mukavaa avata ovea ja nähdä kuinka kaikki on järjestyksessä. Että löytää just sen minkä hakee, eikä mene aikaa hukkaan. Joskus tulee negatiivisiä tunteita siitä että jotain pitää suorittaa, mutta enpä oikein ajattele edes niitä, mä vaan teen ja pidän lopputuloksen mielessä. Mutta puhukoon tuo nikkini puolestani jotain myös.
Epäjärjestys ja tekemättömät työt stressaa mua, ja stressi on tunne minkä yritän välttää, se sairastuttaa (nähty ja koettu). Jos ne ei sua hetkauta, niin ole iloinen, se ehkä vaan tarkoittaa että sun sietokyky on normaalia isompi.- ap.
Tunnen tyydytystä joulukuusesta ja sen valoista (sähkökynttiköistä). Oli tyhjä tunne, kun alkuvuodesta raahasin sen ulos.
Toi järjestys ja siisteys ovat ehdoton edellytys silloin, kun teen jotain keskittymistä vaativaa hommaa. Pitää olla häiriötekijät minimissä, eikä saa tulla katkoja siitä, että jotain tarpeellista ei löydy. Yleensä ennen vaativaa hommaa järjestän kaikki paikat viimeisen päälle. Teen myös useita pieniä rästihommia ikäänkuin verryttelynä ja hengennostattajana, ja sitten alkaa tapahtua.
- tässä se
Parhain tyydytyksen tunne tuli minulle eilen, kun sain valtavan tiskimäärän tiskattua ja käsin, kun tiskikonetta ei ole niin tiskipino kasvaa usein aika mittavaksi ja eilen se oli melkoinen pikkujoulun vuoksi, mutta nyt on hienoa katsella tyhjää tiskipöytää
- Rimmir tänään
I can get no-ou satisfaction.... and i try and i try, i caaaant get noou satisfaction. No näinhän ei totisesti voi laulaa luikuttaa.
Joskus tulee aivan eufoorinen olo vain siitä kun on jaksanut käydä vaikkapa parin tunnin lenkillä. Seuraavan kerran varmaankin tunnen tyydytyksen tunteen kun joulukortit ovat postissa, miniälle löytynyt synttärilahja ja lahjat ostettu ja paketoitu. - SotkuIitu
Saisin valtavan tyydytyksen jos osaisin siivota ja järjestää kotini. Olen nainen hyvässä ammatissa ja usein jään töihin omalla ajalla kun siellä helpompaa kuin kotona, joka aina sotkussa. Yritän kyllä mutta väsähdän äkkiä lehtipinoihini ja pienen tilpehöörin kans hääräämiseen. En saa heitettyä pois. homma on vaan eron jälkeen mennyt boheemimpaan suuntaan. Exä meillä imuroi, pesi ikkunat ja hoiti pikkukorjauksetjs teki vauhdilla. Kyllähän jonkin osuuteni hoidin mutta en juuri siivousta. Aion ottaa ammattijärjestäjän avuksi ja nautin jo ajatuksesta kuinka olisi kiva tulla siistiin puhtaaseen kotiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu2762484Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3001334- 1081231
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n831221Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n581175Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi821120- 44992
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi67917Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa22870- 33787