Kuka huolehtii jos luovutan?

itkunkitkun

2011-12-16 21:28:42

Jos luovutan, saako hoidettava edunvalvojan?
Hoidan vammaista omaistani ja hän joutuu laitoshoitoon jos en jaksa.
Minua pelottaa tällainen ajatus suunnattomasti.
Valvooko joku taho hoitokoteja?
Kauhistuttaa ajatus että hän joutuisi paikkaan jossa hoitajat kiireeltään kerkeävät vain hoitaa välttämättömät asiat ja hän saa vain tylsistyä virikkeetömässä ympäristössä loppuelämänsä. Yritän vain olla ajattelematta ja toivoa parasta, rukoilla että eläisin ja pysyisin terveenä pitkään. Mitenkään muuten en voi turvaata hänen tulevaisuuttaan, tuskin häntä kukaan käy katsomassakaan, kun ei nytkään. Surullista mutta totta.

137

532

Äänestä

Vastaukset

8+12
2011-12-16 21:43:31
Aina on mahdollista että käyt omaisesi luona laitoksessa ja katsot kuinka hän voi.
Mutta nähtävästi olet vielä hyvässä kunnossa ja jaksat hoitaa.
Sanon tämän sydämestäni, ajattele itseäsi, kukaan muu ei sitä tee.
- kurjatotuus
  2012-02-18 19:45:14
  En nyt haluaisi olla negatiivinen mutta ikävän usein käy niin, että mikäli laitosasukkaan omainen puuttuu siellä havaitsemiinsa epäkohtiin, jopa laiminlyönteihin, hänelle annetaan tapaamiskielto. Näin on tehty monessa tapauksessa. Kielto perustellaan sillä, että hoidettavan psyykkinen hyvinvointi vaarantuu, mikäli "tuo hankala omainen" käy häntä katsomassa. Tällä tavalla saadaan leimattua AIHEESTA valittava omainen jollakin tapaa tasapainottomaksi ja epäkohtien selvittäminen vaikeutuu.
- Helmi
  2012-02-18 23:15:17
  kurjatotuus kirjoitti:
  En nyt haluaisi olla negatiivinen mutta ikävän usein käy niin, että mikäli laitosasukkaan omainen puuttuu siellä havaitsemiinsa epäkohtiin, jopa laiminlyönteihin, hänelle annetaan tapaamiskielto. Näin on tehty monessa tapauksessa. Kielto perustellaan sillä, että hoidettavan psyykkinen hyvinvointi vaarantuu, mikäli "tuo hankala omainen" käy häntä katsomassa. Tällä tavalla saadaan leimattua AIHEESTA valittava omainen jollakin tapaa tasapainottomaksi ja epäkohtien selvittäminen vaikeutuu.
  Tapaaamiskielto voidaan käsittääkseni antaa vain eritysen vakavissa tapauksissa ja siihen pitää olla vahvat perustelut. En usko että tuo on kovinkaan yleistä. Eikä tapaamiskiellon antaminen voi eikä saa johtua esim hoitopaikan henkilökunnan mielivallasta.
- kurjatotuus
  2012-02-19 10:12:43
  Helmi kirjoitti:
  Tapaaamiskielto voidaan käsittääkseni antaa vain eritysen vakavissa tapauksissa ja siihen pitää olla vahvat perustelut. En usko että tuo on kovinkaan yleistä. Eikä tapaamiskiellon antaminen voi eikä saa johtua esim hoitopaikan henkilökunnan mielivallasta.
  Mikäli hoidettava on alaikäinen, tapaamiskielto toteutetaan hoidollisella huostaanotolla. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että tätä yritetään hyvin herkästi. Tällä myös kiristetään vanhemmat hiljaisiksi, tiedän useita tapauksia - valitettavasti. Minun kohdallani ei onnistuttu, mikä johtui käytännössä siitä että minulla oli riittävästi suhteita.
- 14+2
  2012-02-19 10:46:23
  kurjatotuus kirjoitti:
  Mikäli hoidettava on alaikäinen, tapaamiskielto toteutetaan hoidollisella huostaanotolla. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että tätä yritetään hyvin herkästi. Tällä myös kiristetään vanhemmat hiljaisiksi, tiedän useita tapauksia - valitettavasti. Minun kohdallani ei onnistuttu, mikä johtui käytännössä siitä että minulla oli riittävästi suhteita.
  Olet oikeassa kurjatotuus, tästähän on ollut tuolla eräällä palstalla paljonkin kirjoituksia.. ehkä itsekin olet ne siellä lukenut..se juttu joka meni oikeuteen.. meidän tuttavaperheen pojalle kävi yhdessä paikoissa myös samoin, vanhemmat vaihtoivat paikkaa ja ongelmat loppuivat.
  Sehän on ihan eu tasolla todettu, että Suomessa esim kv ihmisten ihmisoikeudet ei toteudu..
  
  Älä välitä Helmista, se luulee tietävänsä kaiken..
- Helmi
  2012-02-19 15:19:27
  kurjatotuus kirjoitti:
  Mikäli hoidettava on alaikäinen, tapaamiskielto toteutetaan hoidollisella huostaanotolla. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että tätä yritetään hyvin herkästi. Tällä myös kiristetään vanhemmat hiljaisiksi, tiedän useita tapauksia - valitettavasti. Minun kohdallani ei onnistuttu, mikä johtui käytännössä siitä että minulla oli riittävästi suhteita.
  Huhhuh! Tuntuu varmaan kurjalta kun on omaa lastaan tai läheistään kohtaan asetettu tapaamiskielto tai hoidollinen huostaanotto. Eikö tuollaisen estämiselle ole mitään lakipykäliä olemassa? Johtuuko tällaisiin toimenpiteisiin meneminen siitä, että omaiset ovat hoidollisesti eri linjoilla kuin hoitopaikan väki vai mistä ? Itselläni ei ole kokemusta muuta kuin vanhuksista ja heidän kohdallaan en kyllä tapaamiskiletoa ole kovinkaan monesti asetetun. Päin vastoin, usein minimutkaisiinkin koukeroihin näyttää omaisten taholta suostutun.
- kurjatotuus
  2012-02-20 11:05:15
  Helmi kirjoitti:
  Huhhuh! Tuntuu varmaan kurjalta kun on omaa lastaan tai läheistään kohtaan asetettu tapaamiskielto tai hoidollinen huostaanotto. Eikö tuollaisen estämiselle ole mitään lakipykäliä olemassa? Johtuuko tällaisiin toimenpiteisiin meneminen siitä, että omaiset ovat hoidollisesti eri linjoilla kuin hoitopaikan väki vai mistä ? Itselläni ei ole kokemusta muuta kuin vanhuksista ja heidän kohdallaan en kyllä tapaamiskiletoa ole kovinkaan monesti asetetun. Päin vastoin, usein minimutkaisiinkin koukeroihin näyttää omaisten taholta suostutun.
  Tilanteita on erilaisia, mutta tiedän tapauksia joissa kehitysvammainen menee erittäin huonoon kuntoon laitoksessa ja vanhemmat haluavat hänet siksi kotiin. Siihen sitten vastataan niin, että koska lapsi on siellä laitoksessa niin vaikeahoitoinen, vanhemmat eivät voi pärjätä hänen kanssaan kotona. Vaikka lapsi nimenomaan taantui laitoksessa ja oli aiemmin kotona asuessaan parempikuntoinen. Vanhemmat ovat esim. olleet pakotettuja työnsä vuoksi laittamaan lapsen laitoshoitoon. Mutta koska lapsi taantui laitoksessa, vanmemmat päättivät, että toinen heistä jää kotiin hoitamaan lasat mieluummin kuin jättää hänet laitoksen armoille. Sitten kunta ei enää suostukaan antamaan lasta takaisin kotiin ja hoidollinen huostaanotto toteutetaan, koska vanhemmat vaativat lasta takaisin.
  
  Toinen syy on yleensä se, että lasta lääkitään (rauhoittavilla ja antipsykooteilla) laitoksessa niin paljon (lääkitään hiljaiseksi zombieksi..), etä vanhemmat haluavat siksi lapsen takaisin kotiin. Tähänpä ei enää suostuta ja hoidollinen huost.otto toteutetaan, ja se perustellaan sillä että vanhemmat eivät voi tietää mikä lapselle on parasta, koska he eivät ole lääkäreitä.
  
  Otaksun, en ole varma, mutta luulen että näitä hoidollisia huost.ottoja tehdään siksi, että valtio maksaa niin ison osan huost.otosta, että se tulee kunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin maksaa laitospaikkamaksua tai/ja tukea kotihoitoa.
  
  Lakipykäliä on aina, mutta lääkärin = osaston henkilökunnan mielipide menee aina vanhempien edelle mahd.oikeuskäsittelyssä. Jos siis arvostelet (aiheestakin) laitoksen toimintaa, lääkäri kävelee ylitsesi suosittmalla hoidollista huost.ottoa. Mikäli valitat asiasta, sinut leimataan luulosairaaksi tai häiriköksi.
  Tiedän tarkkaan mistä puhun. Mutta minun lapseni on nyt kotona turvassa ja laitos sai Valviralta moitteet. meidät pelasti vain se, että minulla on niin pljon suhteita ettei ylitseni voitu kävellä.
  
  Lopuksi on sanottava, että hyviäkin laitoksia on olemassa ja lapseni saa nyt käydä hyvässä, kodinomaisessa, turvallisessa paikassa että saan levätä välillä.
- äitikkä
  2012-02-20 12:40:33
  kurjatotuus kirjoitti:
  Tilanteita on erilaisia, mutta tiedän tapauksia joissa kehitysvammainen menee erittäin huonoon kuntoon laitoksessa ja vanhemmat haluavat hänet siksi kotiin. Siihen sitten vastataan niin, että koska lapsi on siellä laitoksessa niin vaikeahoitoinen, vanhemmat eivät voi pärjätä hänen kanssaan kotona. Vaikka lapsi nimenomaan taantui laitoksessa ja oli aiemmin kotona asuessaan parempikuntoinen. Vanhemmat ovat esim. olleet pakotettuja työnsä vuoksi laittamaan lapsen laitoshoitoon. Mutta koska lapsi taantui laitoksessa, vanmemmat päättivät, että toinen heistä jää kotiin hoitamaan lasat mieluummin kuin jättää hänet laitoksen armoille. Sitten kunta ei enää suostukaan antamaan lasta takaisin kotiin ja hoidollinen huostaanotto toteutetaan, koska vanhemmat vaativat lasta takaisin.
  
  Toinen syy on yleensä se, että lasta lääkitään (rauhoittavilla ja antipsykooteilla) laitoksessa niin paljon (lääkitään hiljaiseksi zombieksi..), etä vanhemmat haluavat siksi lapsen takaisin kotiin. Tähänpä ei enää suostuta ja hoidollinen huost.otto toteutetaan, ja se perustellaan sillä että vanhemmat eivät voi tietää mikä lapselle on parasta, koska he eivät ole lääkäreitä.
  
  Otaksun, en ole varma, mutta luulen että näitä hoidollisia huost.ottoja tehdään siksi, että valtio maksaa niin ison osan huost.otosta, että se tulee kunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin maksaa laitospaikkamaksua tai/ja tukea kotihoitoa.
  
  Lakipykäliä on aina, mutta lääkärin = osaston henkilökunnan mielipide menee aina vanhempien edelle mahd.oikeuskäsittelyssä. Jos siis arvostelet (aiheestakin) laitoksen toimintaa, lääkäri kävelee ylitsesi suosittmalla hoidollista huost.ottoa. Mikäli valitat asiasta, sinut leimataan luulosairaaksi tai häiriköksi.
  Tiedän tarkkaan mistä puhun. Mutta minun lapseni on nyt kotona turvassa ja laitos sai Valviralta moitteet. meidät pelasti vain se, että minulla on niin pljon suhteita ettei ylitseni voitu kävellä.
  
  Lopuksi on sanottava, että hyviäkin laitoksia on olemassa ja lapseni saa nyt käydä hyvässä, kodinomaisessa, turvallisessa paikassa että saan levätä välillä.
  Tosi hienoa, että olet jaksanut taistella lapsesi parhaaksi.
  
  Niin hirveän surullista mutta totta, että kirjottamasi asiat tapahtuu tämän päivän Suomessa edelleen.. tänäkin päivänä joku taistelee tuota samaa taistelua..
  
  Hoitopaikoissa on räikeitä eroja, valitettavasti niitä ala-arvoisia hoitopaikkoja on edelleen.. Vaatii varmaan yhden sukupolven asenne muutoksen, ennen kuin täällä kivutaan esim Ruotsin tai Tanskan tasolle hoidon laadussa. Tai lähinnähän on kyse kehitysvammaisen ihmisen ihmisarvon kunnioittamisesta. Tästähän tuonne arkadian mäelle aika hyvin tietoa viety..mutta työ on vielä kesken..
  
  Olet kyllä tehnyt niin hyvän työn, josta riittää hyvää muillekin kehitysvammaisille lapsille.
  Voimia ja iloa Sinulle:)
- Helmi
  2012-02-20 16:25:16
  kurjatotuus kirjoitti:
  Tilanteita on erilaisia, mutta tiedän tapauksia joissa kehitysvammainen menee erittäin huonoon kuntoon laitoksessa ja vanhemmat haluavat hänet siksi kotiin. Siihen sitten vastataan niin, että koska lapsi on siellä laitoksessa niin vaikeahoitoinen, vanhemmat eivät voi pärjätä hänen kanssaan kotona. Vaikka lapsi nimenomaan taantui laitoksessa ja oli aiemmin kotona asuessaan parempikuntoinen. Vanhemmat ovat esim. olleet pakotettuja työnsä vuoksi laittamaan lapsen laitoshoitoon. Mutta koska lapsi taantui laitoksessa, vanmemmat päättivät, että toinen heistä jää kotiin hoitamaan lasat mieluummin kuin jättää hänet laitoksen armoille. Sitten kunta ei enää suostukaan antamaan lasta takaisin kotiin ja hoidollinen huostaanotto toteutetaan, koska vanhemmat vaativat lasta takaisin.
  
  Toinen syy on yleensä se, että lasta lääkitään (rauhoittavilla ja antipsykooteilla) laitoksessa niin paljon (lääkitään hiljaiseksi zombieksi..), etä vanhemmat haluavat siksi lapsen takaisin kotiin. Tähänpä ei enää suostuta ja hoidollinen huost.otto toteutetaan, ja se perustellaan sillä että vanhemmat eivät voi tietää mikä lapselle on parasta, koska he eivät ole lääkäreitä.
  
  Otaksun, en ole varma, mutta luulen että näitä hoidollisia huost.ottoja tehdään siksi, että valtio maksaa niin ison osan huost.otosta, että se tulee kunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin maksaa laitospaikkamaksua tai/ja tukea kotihoitoa.
  
  Lakipykäliä on aina, mutta lääkärin = osaston henkilökunnan mielipide menee aina vanhempien edelle mahd.oikeuskäsittelyssä. Jos siis arvostelet (aiheestakin) laitoksen toimintaa, lääkäri kävelee ylitsesi suosittmalla hoidollista huost.ottoa. Mikäli valitat asiasta, sinut leimataan luulosairaaksi tai häiriköksi.
  Tiedän tarkkaan mistä puhun. Mutta minun lapseni on nyt kotona turvassa ja laitos sai Valviralta moitteet. meidät pelasti vain se, että minulla on niin pljon suhteita ettei ylitseni voitu kävellä.
  
  Lopuksi on sanottava, että hyviäkin laitoksia on olemassa ja lapseni saa nyt käydä hyvässä, kodinomaisessa, turvallisessa paikassa että saan levätä välillä.
  Kuulostaapa karmealta.
soroppi
2011-12-17 09:47:30
http://www.oikeus.fi/45790.htm

Kyllä hoidettavasi saa edunvalvojan. Sinä voit käydä hänen edunvalvojaksi, tai jos tiedät jonkun muun luotettavan, niin se sopii myös. Jos ketään ei ole, niin yleinen edunvalvonta sitten.

Siinä se "hauska" epäkohta onkin, että hoitokoteja (yksityisiä) valvotaan aina heikosti ja niitä epäkohtia on tullu esille, kunnalliset valvovat itse itseään. Luulen, että asioihin on tulossa parannus.

Jos omaisesi on vammaantunut tai kehitysvammainen, niin on myös ihan hyviä yksiköitä, jossa on päivittäin todellakin toimintaa ja terapiaa... Näissä juuri on viime vosikymmeninä tapahtunut kehitystä eteenpäin.. eli niitä vanhanaikaisia laitoispaikkoja on purettu pois ja tilalle on tehty asumisyksiköitä, jotka ovat pienempiä ja kodin omaisia, ja niissä jokaisella on oma huone, jonka voi sisustaa omailla huonekaluillla ja tavaroilla... Paikkoja joutuu varmasti jonottamaan... joten jossain määrin tarvitset ennakointia.. silloin parhaiten saat asiat järjestymään.. ja napakka pitää olla, ei pidä jäädä odottamaan, vaan pitää kysellä ja kysellä, ettei joudu jonon hännille..

Sitten jos omainen on ihan vuodepotilaan tasoinen, ns vuodeosastopotilas, silloin se hoito perustuu enemmän perushoitoon, syöttämiseen ja puhtaana pitoon.. ja on sitä laitoshoitoa..

Kyllä asiat voi mennä ihan hyvinkin ja voit käydä niin paljon kuin haluat häntä katsomassa ja ottaa välillä luoksesi, jos sinulla siihen voimia on..
8+13
2011-12-18 09:37:46
Soroppi kirjoittaa asiaa.
Hoitopaikkoja on niukasti, riippuu hoidettavan kunnostakin millainen hoitomuoto on hänelle oikea.
Toivon hartaasti että hoitopaikkoja aletaan enemmän pitää silmällä. Kun hoitokotien pitäisi olla tuottavia, ne ovat kalliita ja menoista tingitään. Omavalvonta ei taatusti riitä.
- nirskuna
  2011-12-26 16:38:10
  Katselkaa ja kauhistelkaa, millaisia voittoja jotkut valtakunnalliset hoitolaitokset tekevät.. Sitten jos pääsette näkemään kyseisten laitosten arkipäivää, ei enää jää epäselväksi, mistä ne voitot tahkotaan.
  
  Oman jaksamisen kannalta on paras, jos elää vaan tätä päivää, eikä sisällytä kovin montaa jos ja kun sanaa ajatteluunsa. Päivä kerrallaan, ei niin ahista.
7+8
2011-12-26 20:53:11
juu vaihtoi toimitusjohtajaa...et tulis vähän parempi julkisuuskuva.. joku saman hallituksen heppuko sinne meni

niin, mehiläisen hallituksessa on myös se maankuulu fortumin lilius...
jk
2011-12-27 16:56:36
vai iin
111+111
2011-12-28 09:02:10
Monella on samanlainen hätä ja huoli päällä. Voimia ei olisi jatkaa, mutta on pelko siitä kuinka hoidettavaa kohdellaan jos jättää hänet muiden huostaan. Lähes aina tehdään töitä vajaalla henkilökunnalla, ei ehditä huolehtimaan kuin pakolliset, jos niitäkään.
Lisää vapaita, se olisi omaishoijan jaksamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.
jjpp+v
2012-02-06 11:13:05
Nyt on niin, en pysty enempään.
Mieheni on ensimmäisellä sijalla kun paikka vapautuu. Jos en jaksa siihen asti saan hänet vuodeosastolle.
Painajaista on ollut koko syksy ja talvi, päivä ja hetki kerrallaan. Huoli on, tottakai, kuinka kohdellaan ym......Mutta ei ole vaihtoehtoja.
- 18 + 12
  2012-02-06 12:42:39
  Jokaiselle omaishoitajalle tulee väistämättä lopulta eteen se tilanne, että omaishoitajuus päättyy. Syinä ovat omaishoitajan omaishoidettavan joutuminen laitoshoitoon, omaishoidettavan kuolema tai omaishoitajan itsensä terveyden loppuminen, uupumien ja voimien loppuminen.
  
  Ne ovat aina vaikeita syyllisyyentunteita pintaan nostavia tilanteita - tiedän omasta kokemuksesta. Jokainen omaishoitaja tekee kuitenkin parhaansa eikä syyllisyydentunteisiin ole aihetta. Kun hoidettavan kunto ylittää omaishoitajan voimavarat, on pakko luovuttaa.
  
  Joissakin tapauksissa omaishoitajuus toki päättyy myös onnellisesti eli siihen, että omaishoidettava tervehtyy.
marja-kaisa
2012-02-06 12:58:06
On niitä muitakin tapauksia kuin ylläoleva kirjoittaa.. myös tuetut asumismuodot.. sinne menevat esim vammautuneet tai kehitysvammaiset perheenjäsenet, kun aikuistuvat.

Laitoshoito tulee kaikella tapaa vähenemään tulevia vuosina... jo nyt on tehostetun palveluasumisen yksikköjä, jotka ovat pienempiä ja kodin omaisempia.. tulevaisuuden tarkoitus olisi, ettei vuodeosasto ole kenenkään koti.. ainakin näin meillä päin suunnitellaan ja on jo aloitettu.. ja omaiset ovat olleet tyytyväisiä
- jjpp+v
  2012-02-06 13:53:39
  Meillä ei ole enää mahdollisuutta avohoitoon.
  Kukaan ei pystyisi huolehtimaan hoidettavastani koti-oloissa, eikä hän pärjää ilman kokaikaista valvontaa. Itselläni on pitkä kokemus, siitä on ollut apua.
  Siihen mennään ennepitkää jos ei kuolema korjaa ennemmin.
  Kamalaa on, kaikkinen syyllisyydentuntoineen, miettii että jospa vielä vhän jaksaisi, vaikka mahdottomaksi on asian todennut.
Kuka auttaisi.
2012-02-07 19:09:10
Ajattelin tänä aamuna, jokohan soitin viimeisen kerran ambulanssin.
Aivan toivotonta rämpimistä on viimeiset kuukaudet olleet.
On varmaa, ei mene kauan...
hilma-maria
2012-02-08 21:10:20
Nyt olen entinen omaishoitaja, enää ei pystynyt kotona hoitamaan.
Vaikka olen väsynyt ja tuntui joskus ylivoimaiselta, taustalla pieni ääni sanoo koko ajan, olisikohan kuitenkin vielä pärjätty. Realisti minussa tietää että mahdotonta olisi ollut selvitä enää.
Asunto kumisee tyhjyyttään, kävelen huoneesta huoneeseen. Miehen hoito auttoi pysymään elämässä kiinni pojan kuoleman jälkeen.
En olisi uskonut että tämä on näin vaikeaa, olen itkenyt, en tiedä mitä tekisin.
- 5+5+k+k
  2012-02-09 17:08:39
  Elämässä on niin monia vaiheita, joihin ei osaa/eikä pysty edeltä käsin valmistumaan... sitten päivä kerrallaan siinä uudessa elämän vaiheessa mennään.. kunnes uusi elämän vaihe on tämän päivän arki..
  
  Meidän ukki sanoi aina, yön jälkeen tulee uusi päivä... Niin se on.. Voimia Sinulle hilma-maria
- itkunkitkun
  2012-02-18 21:20:04
  Tuo minuakin pelottaa. mitä sitten.. Olen niin tottunut tähän elämään joka on minua rajoittanut jo kauan. En tiedä kuka edes olen muu kuin hoitaja. kun nytkin hoidettava on poissa ja saan olla yksin pintaan nousee ahdistus ajattelen kaikkea ikävää, asoita joita en ole joutanut edes ajattelemaan hoitaessani hoidettavaani. Mietin miksi joillekin on annettu tällainen osa. ja toisaalta yksi puoli minussa on sitä mieltä että tämä osa on antanut minulle myös niin paljon. Ajattelen että olen saanut paljon henkistä pää omaa, olen kokenut erilaisen elämän. Toisaalta mitä sitten, mitä sillä on väliä olenko muka jotenkin kasvanut tässä ihmisenä, yksinhän minä olen tässä ollu ja tulen olemaan, mitä sillä on väliä jos se "hedelmä" on piilossa .En tiedä sitten, joku raamatun tulkitsija kertoi joskus että meitä kasvatetaan taivasta varten täällä. Ehkä tästä opista on siellä hyötyä. Ja onhan sitä uskottava että oma ja hoidettavan elämä on ollut mittaamattoman arvokas, niinkuin jokainen ihmiselämä on, riippumatta millaista ja millaisissa olosuhteissa ihminen elää. vaikken ymmärräkään täällä tämän merkitystä, ehkä joskus jossain...
- 20+3
  2012-02-19 11:03:42
  itkunkitkun kirjoitti:
  Tuo minuakin pelottaa. mitä sitten.. Olen niin tottunut tähän elämään joka on minua rajoittanut jo kauan. En tiedä kuka edes olen muu kuin hoitaja. kun nytkin hoidettava on poissa ja saan olla yksin pintaan nousee ahdistus ajattelen kaikkea ikävää, asoita joita en ole joutanut edes ajattelemaan hoitaessani hoidettavaani. Mietin miksi joillekin on annettu tällainen osa. ja toisaalta yksi puoli minussa on sitä mieltä että tämä osa on antanut minulle myös niin paljon. Ajattelen että olen saanut paljon henkistä pää omaa, olen kokenut erilaisen elämän. Toisaalta mitä sitten, mitä sillä on väliä olenko muka jotenkin kasvanut tässä ihmisenä, yksinhän minä olen tässä ollu ja tulen olemaan, mitä sillä on väliä jos se "hedelmä" on piilossa .En tiedä sitten, joku raamatun tulkitsija kertoi joskus että meitä kasvatetaan taivasta varten täällä. Ehkä tästä opista on siellä hyötyä. Ja onhan sitä uskottava että oma ja hoidettavan elämä on ollut mittaamattoman arvokas, niinkuin jokainen ihmiselämä on, riippumatta millaista ja millaisissa olosuhteissa ihminen elää. vaikken ymmärräkään täällä tämän merkitystä, ehkä joskus jossain...
  Kirjoitit kauniisti itkunkitkun.. voimia sinulle..
Siiri-Ellen
2012-02-08 21:27:02
Sinä teet nyt sitä surutyötä, joka kaikkeen luopumiseen liittyy, hilma-maria. Olet oman osuutesi tehnyt, enempää ei kukaan olisi voinut sinulta vaatia. Nyt nyt tunnet itsesi tyhjäksi ja tarpeettomaksi, mutta se on ohimenevä vaihe.

Yritä ajatella tilanteen positiivisia puolia. Ei miehesi ole kuollut, toiset huolehtivat hänestä ja voit käydä häntä katsomassa niin usein kun haluat.

Nyt sinulla on lopultakin sekä tilaisuus että mahdollisuus ajatella itseäsi ja sitä, mitä omalta elämältäsi vastaisuudessa haluat. On ihan sinusta itsestäsi kiinni, millaisen tulevasta elämästäsi teet.

Herättele henkiin unohtuneita harrastuksia ja ystävyyssuhteita, matkusta ja nauti uusista elämyksistä niin kauan kun terveyttä riittää. Nauti lapsenlapsistasi - samalla annat heille muistoja, jotka kantavat vielä aikuisiakin.

Toivotan sinulle paljon voimia, että jaksat tehdä elämästäsi omien toiveittesi mukaisen.
- Helmi
  2012-02-09 17:26:49
  Kaniisti kirjoitettu. Yhdyn täysin kirjoitukseesi .
  
  Hilma-Marialle kaunista kevättä. Tuntemuksesi ovat täysin luonnollisia tässä elämänvaiheessa. Mutta kuten Siiri-Ellen viisaasti sanoi, sinulla on lopultakin sekä tilaisuus että mahdollisuus ajatella itseäsi ja sitä, mitä omalta elämältäsi haluat.
  On aivan luonnollsta että tunnet tyhjyyttä, onhan miehesi hoitaminen ollut sinun elämäsi kauan. Nyt on Sinun elämäsi aika.
Hilma-Maria.
2012-02-08 21:32:29
Kiitos Siiri-Ellen.
Ex omaishoitaja
2012-02-09 19:21:25
Haluan lohduttaa sinua hilma-maria sillä tiedolla, että valoisaa ja monella tavalla tyydyttävää elämää on vielä sitten kun omaishoitajuus päättyy.

Minulta vei kaksi vuotta, ennenkuin jaksoin uupumuksestani toipua ymmärtämään, että minulla voi vielä olla edessäni jopa kymmeniä vuosia. Nyt osaan jo olla kiitollinen siitä, että minulla on oma koti, johon on aina hyvä tulla. Saan harrastaa vointini mukaan juuri sitä, mikä minua kiinnostaa, minkään estämättä.

Otin rohkeasti yhteyttä ystäviin, joitten kanssa yhteydenpito oli omaishoitajavaiheen aikana täysin jäissä. Menin kansalaisopistolle opettelemaan maalausta, joka on aina minua kiinnostanut. Harrastuksen kautta sain myös hyviä, uusia ystäviä joitten kanssa käymme porukalla silloin tällöin ns. ulkona syömässä. Mukavaa on, vaikka olemme hyvin erilaisia ihmisiä.

Tulin juuri tyttäreni perheen kanssa Thaimaasta kolmen viikon lomalta, joka teki minulle oikein hyvää. Siihenkään ei ennen ollut minkäänlaista mahdollisuutta.

Kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu toinen. Kun ensin vähän levähdät, kannustan sinua rohkeasti avaamaan uusia ovia ja luomaan uutta, omanäköistä elämää.
hilma-maria.
2012-02-09 19:46:34
Kiitos, ex-omaishoitaja.
Minulta menee myös aikaa että palaudun, nyt tuntuu siltä, tokko koskaan.
Olen ihan täysin lamaantunut, en ole tehnyt mitään muuta kuin käynyt miestä katsomassa.
Väkisin ei voi heti aloittaa "uutta elämää", on oikesti opeteltava sosiaaliset taidotkin uudelleen.
Elin lähes erityksissä viimeiset vuodet. Kävin välillä lomalla mutta se aika ei riittänyt palautumiseen.
- Helmi
  2012-02-09 22:25:05
  Hilma-Maria anna ajan kulua ja pölyn laskeutua. Tilaa itsellesi vaikka jotain hemmotteluhoitoja, sellaisia mistä pidät; jalka- käsi tai kasvohoitoja esimerkiksi.
  Käy hierojalla tms Jotain sellaista mikä on vain sinua varten. Ja jos kovin vaikealta tunutt, käy juttelemassa jonkin ammattiauttajan kanssa jotta saat jäsenneltyä asia oikeisiin mittasuhteisiin.
- hilma-maria.
  2012-02-10 16:36:48
  Helmi kirjoitti:
  Hilma-Maria anna ajan kulua ja pölyn laskeutua. Tilaa itsellesi vaikka jotain hemmotteluhoitoja, sellaisia mistä pidät; jalka- käsi tai kasvohoitoja esimerkiksi.
  Käy hierojalla tms Jotain sellaista mikä on vain sinua varten. Ja jos kovin vaikealta tunutt, käy juttelemassa jonkin ammattiauttajan kanssa jotta saat jäsenneltyä asia oikeisiin mittasuhteisiin.
  Olet Helmi oiekassa, tämä asia on karannut käsistä.
  Olen hoitanut niin kauan, en kestä tyhjän kodin tilannetta.Tämä on vilpittömästi sanottuna sietämätöntä.
  Kaikki päivittäiset rutiinit muuttuu kertaheitolla, teen itselleni aamupalan jos viitsin. Sitten vain ihmettelen, tuijotan nettiä tai telkkaria apaattisena.
  Minulla oli paljon vapaata loppuaikoina, siitä ei ollut kiinni, niiden aikaan palauduin, ehkä luulin palautuvavani enemmän kuin oikeasti oli.
  Tänään tein jo ensimmäisen askeleen, värjäsin harmaat pois hiuksista. Tuijottelin hiusväriä kauan, ajattelin, kun tuli ostettua niin pitää se käyttää.
  Yleensä olen huolehtinut kohtalaisen hyvin itsestäni, omaishoidosta huolimatta.
- Helmi
  2012-02-10 21:50:59
  hilma-maria. kirjoitti:
  Olet Helmi oiekassa, tämä asia on karannut käsistä.
  Olen hoitanut niin kauan, en kestä tyhjän kodin tilannetta.Tämä on vilpittömästi sanottuna sietämätöntä.
  Kaikki päivittäiset rutiinit muuttuu kertaheitolla, teen itselleni aamupalan jos viitsin. Sitten vain ihmettelen, tuijotan nettiä tai telkkaria apaattisena.
  Minulla oli paljon vapaata loppuaikoina, siitä ei ollut kiinni, niiden aikaan palauduin, ehkä luulin palautuvavani enemmän kuin oikeasti oli.
  Tänään tein jo ensimmäisen askeleen, värjäsin harmaat pois hiuksista. Tuijottelin hiusväriä kauan, ajattelin, kun tuli ostettua niin pitää se käyttää.
  Yleensä olen huolehtinut kohtalaisen hyvin itsestäni, omaishoidosta huolimatta.
  Lapsen kuolema, omaihoidon päättymisen pintaan nostamat muistot eletystä elämästä, monenlaista myllerrystä mielessä ja siksi onkin parempi ettet tee nyt mitään hätiköityä vaan annat ajan kulua ja aikaa itsellesi. Keittiöpsykologeja on maailma pullollaan, jos tunnet tarvetta, käy ammattiauttajan puheilla. Tärkeintä ei ole saada diagnoosia vaan puhua Sinulle parempaa vointia ja ymmärrystä.
- äitikkä
  2012-02-15 11:22:53
  Helmi kirjoitti:
  Lapsen kuolema, omaihoidon päättymisen pintaan nostamat muistot eletystä elämästä, monenlaista myllerrystä mielessä ja siksi onkin parempi ettet tee nyt mitään hätiköityä vaan annat ajan kulua ja aikaa itsellesi. Keittiöpsykologeja on maailma pullollaan, jos tunnet tarvetta, käy ammattiauttajan puheilla. Tärkeintä ei ole saada diagnoosia vaan puhua Sinulle parempaa vointia ja ymmärrystä.
  Näin on, niitä keittiöpsykologeja on maailma pullollaan, toiset oikein nauttii kun pääsevät puuttumaan ja neuvomaan jollakin tapaa toisen ihmisen elämään.. koskee myös näitä keskustelupalstoja..
Elämä riisuu
2012-02-10 16:55:23
Saanko kysyä, hilma-maria, olitko ehtinyt ollenkaan elää yksin ja itsenäistyä ennenkuin menit naimisiin? Ettei vaan nyt ole normaaliin luopumiseen liittyvän surun lisäksi kyse jonkinlaisesta tyhjän kodin syndroomasta, läheisriippuvuudesta?

En missään tapauksessa tarkoita tällä sinua loukata tai mieltäsi pahoittaa, kysehän on hyvin tavallisesta ilmiöstä, jonka olen nähnyt sekä muutaman ystävän että läheisen kohdalla seurauksena sille, että aikoinaan mentiin hyvin nuorina suoraan äidin ja isän sylistä avioon. Ennen tulivat lapset melkein samantien. Ei koskaan ehditty oppia elämään yksin.

Minulla ei tyhjän kodin syndroomaa ole ollut, kun olin pitkään poikamiestyttönä ja ehdin tottua elämään yksin. Suorutyö miehen luopumisesta piti toki tehdä, mutta en muista että minua olisi ahdistanut yksin kotona missään vaiheessa.

Nyt saattaisi ympäristönvaihdos tehdä sinulle hyvää. Miten olisi viikonparin etelänmatka? Ja mielellään matkaseuraksi hyvä ystävä, jonka kanssa voisi uutta elämäntilannetta käsitellä.
H-M
2012-02-10 17:32:24
Oletko selvänäkijä?
Tosi nuorena naimisiin, sain lähes lapsilisää itsekin. Kuten silloin tapahtui, lapsi syntyi saman tien, kolmen vuoden päästä toinen, hän kuoli syöpään lähes kaksi vuotta sitten, suru ei helpota.
Muuten olen aika erilainen.
Muutin toiselle paikkakunnalle yksin,opiskelin vanhempana, asuin kuusi vuotta yksin, sen jälkeen kun lapset olivat omassa elämässään. Tein molemmat lapset alle 20v.
Asuin silloinkin yksin kun mieheni sairastui, lupasin hoitaa vähän aikaa kun olin jäänyt juuri työttömäksi.
Minulla oli vaihtoehto, uusi työpaikka tai omaishoito, valitsin omaishoidon, jonkin mielestä sääli on väärä motiivi, sitä se kuitenkin oli.
Ei säälikään ole huono vaihtoehto jos huomaa välittävänsä ihmisestä tarpeeksi.
En olisi jaksanut jos mies ei olisi ollut tärkeä.
Nuorempana olisin saanut töitä, nyt olen jo aika vanha, mutta voisin vieläkin tehdä jotain.
Vaikka olenkin pohjamudissa nyt, "juuri kun olin tottunut rauhalliseen elämään miehen kanssa", En missään tapauksessa jaksaisi sitä elämää mitä oli elämä alkoholi riippuvaisen kanssa.
Moni puhuu mediassa vaikeuksistaan.
Minulla ei ole mitään hävettävää.
- H-m
  2012-02-10 17:54:34
  Olen tunnistanut olevani läheisriippuvainen, Se vasta onkin pitkä juttu, jääköön kertomatta.
näikin päin.
2012-02-10 19:02:37
Läheisriippuvainen on vahva.
Hänenellä on monesti tarvetta manipuloida päästä niskan päälle.
Ns. Hyväksikäyttäjä on heikompi osapuoli.
hyppis
2012-02-10 21:23:19
Tuota mitä tarkoitat, näinkin päin. luin tuon viestin moneen kertaa, enkä oikein tajunnut.. kerrotko mistä olet tuon tiedon napannut, kenen psykologin kirjasta.. niin lukisin tuosta ihan mielenkiinnosta:):) teoriat kiinnostaa..
- näinkin päin.
  2012-02-11 18:38:02
  http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/Cofam.html
  
  Läheisriippuvainen haluaa usein pitää ohjat käsissään, haluaa hallita tilannetta. Hän on jees-ihmisiä joten se hallitsemisen halu jää monelta huomaamatta.
  Läheisriippuvainen sietää huonoa kohtelua eikä irroittaudu uhristaan. Tämä on mielipiteeni, yhtä oikea tai väärä kuin joku muukin.
16 + 8
2012-02-11 10:32:24
Elämä on lyönyt sinua kovalla kädellä, Hilma-Maria. Osanottoni.

En ole vakuuttunut tuosta läheisriippuvuudesta, kun kuitenkin irtauduit miehestäsi ja kerroit asuneesi kuusi vuotta yksin lasten kasvettua maailmalle. Poikasi kuolemasta on kovin lyhyt aika ja surutyö lienee vielä kesken. Uusi luopuminen nosti menetyksiin littyvät tunteet ja ahdistuksen kipeästi pintaan.

Mietin, olisiko eroryhmän tai sururyhmän keskusteluterapiasta sinulle apua? Lähipiirissäni on useitakin ihmisiä, sekä naisia että mies, jotka ovat kokeneet saaneensa nimenomaan ryhmäterapiasta oleellisen avun ja lähtökohdan uuden, oman elämän lähtökohdiksi.

Olet avarasti ajatteleva, ulospäin suuntautunut ja fiksu ihminen, jolla on hyvät sosiaaliset taidot. Jos ikä on esteenä työllistymiselle, niin varmasti löytyy vaikka kuinka paljon erilaista vapaaehtoistyötä joka voisi olla itsellesikin hyvin antoisa ja uusia näkökulmia avaava harrastustyö. Siinä voit tuntea itsesi hyödylliseksi ja toteuttaa itseäsi, kun sinulla ilmiselvästi on vielä paljon annettavaa.

Voimia sinulle.
- Helmi
  2012-02-11 11:16:13
  Kauniisti kirjoitit Hilma-Marialle.Mutta kun on juuri uupuneena vapautunut omaishoitajuudesta ehkä kannattaisi suunnata nyt voimavaroja itseensä ja omaan jaksamiseen, huoltamiseen ja omaan hyvinvointiin, ihan itsekkäästi. Siis johonkin muuhun kuin muista huolehtimiseen, sillä sitä Hilma-Marialla varmaan riittää kuitenkin omassakin perheessa jossa saa hoivaviettiään tyydyttää :).
  
  Itselle mieluisa harrastus, matkustelu, josta Hilma-Maria kertoo aiemminkin ammentaneensa voimia. Mene Hilma-Maria vaikka tyylin päivitykseen tai värianalyysiin, stailaukseen, ota joku ystävä mukaan ja viettäkää naisten päivä hemmottelun ja hauskan merkeissä. Eihän sitä tiedä mitä elämällä on sinulle vielä annettavana ;). Anteeksi että vastaan toiselle ja puhun sinulle, mutta mielestäni oli luontevaa jatkaa tähän samaan viestiin. Sydämmestäni toivon ilon hetkiä elämääsi.
16 + 8
2012-02-11 12:13:38
Oikein hyviä neuvoja Helmi annoit :-) Itsensä hemmottelua ja mielen ja kehon virkistystä sisältävä naisten päivä hyvien ystävien seurassa on aivan loistava ehdotus, joka aivan varmasti ei ainakaan ole pahasta.

Itseasiassa minäkin tarkoitin mahdollisia kolmannen sektorin tarjoamia töitä vasta tuonnenpana, sitten kun Hilma-Maria oikeasti tarvitsee uutta sisältöä elämäänsä ja mahdollisuutta olla hyödyksi.

Jos Hilma-Marian lapsenlapset asuvat aivan lähellä mummia, niin tuskin tosiaan tulee hoivaamisen pulaa. Mummin lämpimän sydämen ja sylin tarjoama hoiva otetaan varmaan mielihyvin vastaan.

Siinäkin Helmi olet aivan oikeassa, ettei sitä koskaan tiedä mitä elämällä on vielä edessäpäin tarjottavana, jos vaan antaa sille mahdollisuuden.
- Helmi
  2012-02-11 13:00:31
  Aivan. Kun pitkään on omistautunut toisen hoitamiseen , sitä unohtaa itsensä, oman elämänsä, omat tarpeensa ja toiveensa, unelmansa. Kestää varmaan hetken ennen kuin ne sieltä taas nostavat päätään. Kannattaa pitää silmät auki, ottaa vastaan avoimesti mitä elämällä on annettavanaan sillä ihmeellisesti ne palaset vaan kyllä tuppaavat loksahtelemaan paikoilleen sitten kuitenkin.
hilma-maria-
2012-02-11 13:29:15
Kiitos teille ystävät
hyppis
2012-02-11 13:34:41
Tämä ihminen on luopunut jos oikein luin tällä viikolla omaishoitajuudesta... ja nyt kovasti jo tuetaan vaikka minkä tekemiseen.. eiköhän hän tarvitse nyt lepoa ja palautumista.. varmaan sitten aikanaan osaa tehdä omat ratkaisut, mikä on hänelle hyväksi ja mikä ei..
- Helmi
  2012-02-11 14:15:24
  Hilma-Maria on itse aktiivisesti tänne kirjoittanut ja käsittääkseni toivoo täältä juttukaveria tilanteeseensa. Sitähän tämä vertaistuki parhaimmillaan on. Ilon hetket voimaannuttavat, vaikkei niitä just tällä siunaamalla toteuttaisikaan .On hyvä muistuttaa apeaan mieleen mikä kaikki voi olla mahdollista kun itse ei sitä surun syövereissä välttämättä oivalla. Ja ei omaishoitajuudesta luopuminen ole nips vaan ja tuosta poikki vaan sitä edeltää useinkin pitkällinen harkinnan prosessi. Vaatii voimia tehdä päätös ja vaikka sen oikeakis oivaltaakin, se syö voimia ja uusi elämäntilanne vaikkaikin helpottaa myös pelottaa ja ahdistaakin.
H-M
2012-02-11 17:55:54
Minusta on ihanaa kun kannustatte.
Aika eristyksissä olleena tulee uskoa ihmisten hyvyyteen. Näkee että on olemassa kohtalotovereita jotka haluavat ainoastaan hyvää.
Tässä tilanteessa välittävät ja kannustavat sanat antavat voimaa.
Maanantai on päivä jolloin panemme käytännön asiat kuntoon. Mies saa oman huoneen vuodeosastolla, sinne voi viedä myös omia tavaroita.
Tyttären perhe tulee ensi viikonloppuna, odotan heitä kovasti, he asuvat edempnä joten ei kovin usein nähdä.
- Helmi
  2012-02-11 19:18:36
  Mukavaa että sinulla on jotain konkreettista tekemistä ja odottamista, uskoakseni se helpottaa.
15 + 14
2012-02-11 18:43:41
Mukavaa, jos tyhjään kotiin liittyvä ahdistus edes hiukan helpottui, Hilma-Maria. Ajattelinkin, että ymmärrät kohtalotovereitten tarkoittavan sinulle vain hyvää.

Kyllä meidän naisten täytyy yrittää kantaa toisiamme pahan paikan yli, kutakin vuorollaan.

Aina ei löydy sanoja, joilla toista lohduttaa, etenkään jos tilanne on itselle aivan outo.
- Välikäsi
  2012-02-12 19:50:40
  Miksi vaan naisten, sillä minäkin tuen H-M, vaikka olen mies. Olen aina tukenut. Miksi myös naiset ei voisi tukea minua? Ei kai tässä tarvitse alkaa tätä typerää feministi- juttua jauhamaan. Eiköhän meillä ole tärkeämpää keskusteltavaa, kuin naisten ja miesten tasa-arvo.
- Helmi
  2012-02-12 20:40:54
  Välikäsi kirjoitti:
  Miksi vaan naisten, sillä minäkin tuen H-M, vaikka olen mies. Olen aina tukenut. Miksi myös naiset ei voisi tukea minua? Ei kai tässä tarvitse alkaa tätä typerää feministi- juttua jauhamaan. Eiköhän meillä ole tärkeämpää keskusteltavaa, kuin naisten ja miesten tasa-arvo.
  No ehkä se ei ollut tarkoitettu ihan niin rajoittavaksi kuten siitä ehkä saattoi ymmärtää. Varmaan nimim. 15 14 takoitti vaan korostaa sellaista me-henkeä?
  Ei kai sillä ole väliä kumpaa sukupuolta omaishoitaja edustaa, yhtä raskasta se on molemmille ja vertaistukea tarvitsevat kaikki tämän asian kanssa elävät.
  
  Ehkä miehille kuitenkin on siinä mielessä vielä raskaampaa kun kaikki tällainen hoito- ja hoivatyö on luettu perinteisesti naisille kuuluvaksi, samoin siivous ja pyykäys, vai mitä mieltä olet Välikäsi?
- juupu-juu
  2012-02-13 10:30:37
  Helmi kirjoitti:
  No ehkä se ei ollut tarkoitettu ihan niin rajoittavaksi kuten siitä ehkä saattoi ymmärtää. Varmaan nimim. 15 14 takoitti vaan korostaa sellaista me-henkeä?
  Ei kai sillä ole väliä kumpaa sukupuolta omaishoitaja edustaa, yhtä raskasta se on molemmille ja vertaistukea tarvitsevat kaikki tämän asian kanssa elävät.
  
  Ehkä miehille kuitenkin on siinä mielessä vielä raskaampaa kun kaikki tällainen hoito- ja hoivatyö on luettu perinteisesti naisille kuuluvaksi, samoin siivous ja pyykäys, vai mitä mieltä olet Välikäsi?
  Meillä on suvussa nyt kaksi miesomaishoitajaa, sitä ennen oli kaksi, ketkä ovat leskiä nyt.. en kyllä koskaan muista kenenkään heidän valittaneen tai vieroksuneen kotitöitä, mulle tuo käsitys että kotityöt on naisten töitä, kyllä vierasta..
  
  Ehkä naiset vaan omalla asenteellaan tahtovat korostaa omaa tärkeyttään..:)
- Helmi
  2012-02-13 16:17:51
  juupu-juu kirjoitti:
  Meillä on suvussa nyt kaksi miesomaishoitajaa, sitä ennen oli kaksi, ketkä ovat leskiä nyt.. en kyllä koskaan muista kenenkään heidän valittaneen tai vieroksuneen kotitöitä, mulle tuo käsitys että kotityöt on naisten töitä, kyllä vierasta..
  
  Ehkä naiset vaan omalla asenteellaan tahtovat korostaa omaa tärkeyttään..:)
  Aijaa :). No eikös sitten ainakin aiemmin olllut miesten ja naisten työt? Ehkä tilanne on muuttunut sulupolvien vaihtuessa, mikä sinäsnä ihan hyvä asia. Kyllä minä ainakin kotitöistä mielellään luovuttaisin pois puolet.
- muffis
  2012-02-14 13:52:30
  Helmi kirjoitti:
  Aijaa :). No eikös sitten ainakin aiemmin olllut miesten ja naisten työt? Ehkä tilanne on muuttunut sulupolvien vaihtuessa, mikä sinäsnä ihan hyvä asia. Kyllä minä ainakin kotitöistä mielellään luovuttaisin pois puolet.
  Naisten ja miesten työt..?
  
  Miten ne sitten sinkkutalouksissa menee:):)
  
  Mä en kyllä tiedä yhtään miestä, kuka ei kotitöitä tee..
  
  Se on sitten toinen juttu, ehkä miehet eivät tee kotitöitä naisten mielestä oikein...
- mummi.
  2012-02-14 15:11:53
  muffis kirjoitti:
  Naisten ja miesten työt..?
  
  Miten ne sitten sinkkutalouksissa menee:):)
  
  Mä en kyllä tiedä yhtään miestä, kuka ei kotitöitä tee..
  
  Se on sitten toinen juttu, ehkä miehet eivät tee kotitöitä naisten mielestä oikein...
  Kyllä monesti nainen tekee kotityöt siksi että ne käyvät häneltä paremmin, ainakin vanhemmalla ikäluokalla.
  Mies tekee sitten raskaammat työt. Kaupunkioloissa miesten töitä on vähemmän kuin maalla.
- Helmi
  2012-02-14 22:42:18
  muffis kirjoitti:
  Naisten ja miesten työt..?
  
  Miten ne sitten sinkkutalouksissa menee:):)
  
  Mä en kyllä tiedä yhtään miestä, kuka ei kotitöitä tee..
  
  Se on sitten toinen juttu, ehkä miehet eivät tee kotitöitä naisten mielestä oikein...
  No joko sinä olet vielä nuori tais sitten kotitöiski määrittelemme erilaisia asioita :-). Minä kyllä tiedän useitakin miehenpuolikasta, joka ei siivoa tai laita ruokaa, tosin he ehkä ovat sitä vanhempaa ikäluokkaa.
- äitikkä
  2012-02-15 11:18:40
  Helmi kirjoitti:
  No joko sinä olet vielä nuori tais sitten kotitöiski määrittelemme erilaisia asioita :-). Minä kyllä tiedän useitakin miehenpuolikasta, joka ei siivoa tai laita ruokaa, tosin he ehkä ovat sitä vanhempaa ikäluokkaa.
  Meidän pappa, ikää 84 v, osaa tehdä jonkin verran ruokaa, ei leipoa. Siivoaa , pesee myös lattiat ja vessan sekä kantaa puut.. mummo hoitaa pyykit. Yhdessä tekevät ulkotyöt, voimien mukaan.
  Pappan serkku, ikään 87 v on nyt ex omaishoitaja, teki silloin ja tekee nyt kotityöt, kaikki.
  Palveluita eivät ole ostaneet.
  Voisin luettella tähän muitakin vanhoja sukulaisia tai eläkeikää läheneviä tuttuvia, jotka osaavat ihan samat asiat..
- Helmi
  2012-02-15 18:20:06
  äitikkä kirjoitti:
  Meidän pappa, ikää 84 v, osaa tehdä jonkin verran ruokaa, ei leipoa. Siivoaa , pesee myös lattiat ja vessan sekä kantaa puut.. mummo hoitaa pyykit. Yhdessä tekevät ulkotyöt, voimien mukaan.
  Pappan serkku, ikään 87 v on nyt ex omaishoitaja, teki silloin ja tekee nyt kotityöt, kaikki.
  Palveluita eivät ole ostaneet.
  Voisin luettella tähän muitakin vanhoja sukulaisia tai eläkeikää läheneviä tuttuvia, jotka osaavat ihan samat asiat..
  Ja minä vielä useamman 60-90-vuotiaan jotka eivät kotitöitä tee, siis niitä naisten hommiksi perinteisesti kutsuttuja kuten siivous, pyykäys, ruoanlaitto.
- 18+1
  2012-02-16 13:54:07
  Helmi kirjoitti:
  Ja minä vielä useamman 60-90-vuotiaan jotka eivät kotitöitä tee, siis niitä naisten hommiksi perinteisesti kutsuttuja kuten siivous, pyykäys, ruoanlaitto.
  Ehkä heillä on niin napakka vaimo, joka on päättäväisesti tehnyt kaiken itse.. ja jos mies jotain väkisin laitettu tekemään ja tehnyt väärin, ei toiste uskalla/tahdo enää keittiöön tulla..
  
  Voisiko on näin..?
- Helmi
  2012-02-16 15:22:37
  18+1 kirjoitti:
  Ehkä heillä on niin napakka vaimo, joka on päättäväisesti tehnyt kaiken itse.. ja jos mies jotain väkisin laitettu tekemään ja tehnyt väärin, ei toiste uskalla/tahdo enää keittiöön tulla..
  
  Voisiko on näin..?
  Kyllä vaan. Tuo sukupolvi on ehkä jakanut työnsä perinteisesti naisten ja miesten töihin. Nuoremmat jakavat ehkä jo olosuhteidenkin pakosta kotityönsä periaatteella tekee kuka ehtii . Yksi viisikymppinen mies tamppasi mattoja pihallaan, siihen samanikäinen naapuri tuumas jotta älä ihmeessä tee akkain hommia , hänenkin vaimonsa alkaa vaatia hältä samaa :-).
- koikoitos
  2012-02-16 18:47:26
  Helmi kirjoitti:
  Kyllä vaan. Tuo sukupolvi on ehkä jakanut työnsä perinteisesti naisten ja miesten töihin. Nuoremmat jakavat ehkä jo olosuhteidenkin pakosta kotityönsä periaatteella tekee kuka ehtii . Yksi viisikymppinen mies tamppasi mattoja pihallaan, siihen samanikäinen naapuri tuumas jotta älä ihmeessä tee akkain hommia , hänenkin vaimonsa alkaa vaatia hältä samaa :-).
  Lastenhoitoa varsinkin miehet osaavat tehdä rennosti, eivätkä turhia huolehdi.. meilläkin mies oli ekan vauva-aikana kolme viikkoa kotona ja muistan kun hän lähti töihin, niin tuli suorastaan tuskan hiki, kun ajattelin että miten selviän.. enkä ollut edes sen kolmen viikon aikana siivonnut yksiäkään kakkavaippoja :D
  
  Mä kyllä nostan nykyajan miehen arvostuksen todella korkealle.. heidän, jos kenen elämä on muuttunut todella paljon, miehet ovat oppineet paljon ja tekevät paljon etenkin lasten kanssa ja aika harvassa taitaa olla ne nuoremmat miehet, ketkä eivät osaisi kotitöitä tehdä.. Kun vaan aina muistaa sen, että miehet tekee ne eri tavoin kuin naiset.. ei saa koskaan odottaa, että toisen pitäisi tehdä asiat samoin...
  
  Mutta mutta, nykyisin ei kaikille nuo perinteiset arvot ole niin tärkeitä.. sen verran siivottomissa kyläpaikoissa olen käynyt.. hyvin koulutetut ihmiset käyttää aikansa muuhun kuin kotitöihin ja siinä se elämä menee hyvin eteenpäin.. ei sen huonompi valinta..
- Helmi
  2012-02-16 20:07:55
  koikoitos kirjoitti:
  Lastenhoitoa varsinkin miehet osaavat tehdä rennosti, eivätkä turhia huolehdi.. meilläkin mies oli ekan vauva-aikana kolme viikkoa kotona ja muistan kun hän lähti töihin, niin tuli suorastaan tuskan hiki, kun ajattelin että miten selviän.. enkä ollut edes sen kolmen viikon aikana siivonnut yksiäkään kakkavaippoja :D
  
  Mä kyllä nostan nykyajan miehen arvostuksen todella korkealle.. heidän, jos kenen elämä on muuttunut todella paljon, miehet ovat oppineet paljon ja tekevät paljon etenkin lasten kanssa ja aika harvassa taitaa olla ne nuoremmat miehet, ketkä eivät osaisi kotitöitä tehdä.. Kun vaan aina muistaa sen, että miehet tekee ne eri tavoin kuin naiset.. ei saa koskaan odottaa, että toisen pitäisi tehdä asiat samoin...
  
  Mutta mutta, nykyisin ei kaikille nuo perinteiset arvot ole niin tärkeitä.. sen verran siivottomissa kyläpaikoissa olen käynyt.. hyvin koulutetut ihmiset käyttää aikansa muuhun kuin kotitöihin ja siinä se elämä menee hyvin eteenpäin.. ei sen huonompi valinta..
  Meidän äitee sanoo aina jotta mimmonen siivo kämpässä, semmonen siivo päässä ja elämänhallinta :-). Kyllä villakoirat alkaa ahdistaa jos kaksi viikkoa menee ilman viikkosiivousta.
  
  Miehet tekee asiat omalla tavallaan ja siihen on tyytyminen. Mutta............ niin miehistä kuin niaistakin noissa asioissa on laidasta laitaan. Ja usein miehet ovat aivan huippukokkeja, jos nimittäin ruoanlaitto kiinnostaa.
15+9
2012-02-12 20:35:55
Kyllä mies omaishoitajana on yhtä arvokas, se vain oli naisten keskeistä juttua.
Minä arvostan miestä hoitajana todella paljon, minun mieheni ei olisi pystynyt siihen, en häntä siitä tuomitsisikaan. Meille kävi toisin päin, minä hoidan.
- Helmi
  2012-02-12 20:42:10
  Ai sinä olitkin jo vastannut täällä tähän ja asia oli kuten arvelinkin :).
15 + 14
2012-02-13 08:54:19
Anteeksi lipsahdukseni, Välikäsi. Se oli täysin tahaton ja ilman tarkoitusperiä, niinkuin Helmi jo arvelikin.

Miespuolisia omaishoitajia on vähän, muistaakseni vajaat kaksi kymmenestä omaishoitajasta, mutta tiedän heidän tekevän työtään antaumuksella ja suurella sydämellä.

Ehdottomasti arvostan sinua ja kaikkia miespuolisia omaishoitajia todella korkealle ja ilman muuta olen aina valmis tukemaan sinua tasa-arvoisena omaishoitajakollegana.
juupu-juu
2012-02-13 10:22:57
Välikäsi kirjoittaa ihan asiaa..

Muuten, välikäsi kirjoitti Täti koomassa.. aika laimeaa oli hänen kannustaminen siellä, hilma-maria siellä kauniisti kirjoitti..
14 + 6
2012-02-13 10:42:53
Koomassa ollut tätihän oli muistaakseni 95-vuotias, eikä Välikäsi aloituksessaan kertonut sitä, että täti oli hänelle äidin asemassa, kun oli hänet kasvattanutkin. Se kävi ilmi vasta hänen myöhemmässä kommentissaan.

Myönnän että minun on vaikea ymmärtää, että tietoisuus

95-vuotta täyttäneen tädin

lähestyvästä kuolemasta oikeasti aiheuttaisi tukea kaipaavan suurta surua ja ahdistusta.

Hetken aikaa jopa ajattelin, että kirjoitus on jonkinlainen provo.

Pyydän anteeksi, että olin ymmärtämätön.
juupu-juu
2012-02-13 16:08:03
Minkä ikäistä kuolevaa sitten saa surra?
Käy ihmeessä kirjoittamassa Täti koomassa viestiketjun kirjoittajalle myötätuntosi...
- Helmi
  2012-02-13 16:21:21
  Samaa tuossa mietin. Vaikka kuinka ymärtää että kaikki me lähdemme täältä joskus, eikö kuitenkin ole luonnollista tuntea surua iäkkäänkin läheisen poismenosta?Kuolema on niin lopullinen.
- äitikkä
  2012-02-13 16:43:42
  Helmi kirjoitti:
  Samaa tuossa mietin. Vaikka kuinka ymärtää että kaikki me lähdemme täältä joskus, eikö kuitenkin ole luonnollista tuntea surua iäkkäänkin läheisen poismenosta?Kuolema on niin lopullinen.
  Olet oikeassa Helmi:)
  
  Mun mummo kuoli 93 v ja oli mulle tosi läheinen, hän asui meillä.. muistan vieläkin sen surun.. se suru oli ajatuksissa ja unissa, kaksi vuotta se oli joka päiväinen olotila,,. sen jälkeen sen palasi harvemmin.. mutta vieläkin keski-ikäisenä muistan niin monta ihanaa asiaa mummostani...
  
  Tavallaan surin mummoani paljon enemmän kuin pikkuveljen kuolemaa, koska mummon kanssa minulla oli nin pitkä yhteinen polku ja pikkuveli oli niin pieni kuolleessaan, ettei häntä juurikaan muista... ei ehtinyt yhteisiä leikkejä tulla, hän oli alla 1 v kun nukkui pois..
  
  Joten minusta ei suremiseen ole yläikärajaa.. ymmärrän hyvin Välikäden ikävän tätiän kohtaan.. aika entinen ei koskaan palaa...
15 + 14
2012-02-14 17:53:19
> Vaikka kuinka ymärtää että kaikki me lähdemme täältä joskus, eikö kuitenkin ole luonnollista tuntea surua iäkkäänkin läheisen poismenosta? Kuolema on niin lopullinen.<

Oikein piti pysähtyä miettimään asiaa. Asia ei ole aina niin yksiselitteinen.

Kun vanha, monisairas ja elämään väsynyt ihminen kuolee, yleensä ajattelen miten ihana asia, että hän pääsi pois kärsimästä. Olen hänen puolestaan iloinen. Iloon kuitenkin sekottuu myös surua, surua siitä että sitä ihmistä ei enää koskaan tapaa. Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin koen myös haikeutta ja menetyksen tunnetta.

Kun joku iäkäs ihminen lähtee yllättäen täydestä elämästä, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta tai merkkiä siitä, että elämä alkaa olla lähestymässä loppuaan, on surun ja menetyksen tunne varmaankin se päällimmäinen asia. Vasta pitkän ajan kuluttua osaa olla kiitollinen siitä, että hän sai elää niin pitkän ja hyvän elämän ja vielä lähteäkin nopeasti, ilman kärsimystä.

Tänään viimeksi sain suru-uutisen. Lapsuuden aikaisen naapurini tytär, minua reilusti 10 vuotta nuorempi, ei ollutkaan aamulla herännyt. Hän eli 55-vuotiaan perheenäidin täyttä elämää, kävi töissä ja hoiti kodin, jossa oli aviomiehes ja lapsista nuorin, aikuisikää jo lähestyvä hänkin.

Olen järkyttynyt, yllättynyt ja surullinen, mutta näihin tunteisiin liittyy kuitenkin aivan pienenä positiivisena asiana ajatus siitä, miten lähtijän kannalta onnellista on saada lähteä unessa, ilman pelkoa tai kärsimystä. Perheelle ja läheisille se tietenkin on suuri shokki ja järkytys.

Kuolemalla on monet kasvot.
- Helmi
  2012-02-14 22:25:23
  Olet oikeassa. Varmasti usein on helpotus pitkän elämän ja monien vaikeiden sairauksien jälkeen päästä pois kärsimästä. Mutta ei se tosiaankaan sulje pois sitä, enkö saisi tuntea luopumisen surua ja ikävää, siitä kai siinä on kysymys. Vanhmpanikin ovat jo iäkkäitä, mutta nyt jo tiedän että heidän poismenonsa tuottaa minulle suunnatonsta surua ja ikävää, koskaan en olisi valmis luopumaan. Vaikka ymmärrän ja tiedän että kaikkihan me täältä aikanaan lähdemme.
- hamletti
  2012-02-14 22:49:15
  En oikein ymmärrä, miksi 15 14 kirjoittelee täällä jostain lapsuuden tuttavan perheen äidin kuolemasta... levittelee täällä surevan perheen asioita.. olisit nuo voinut pitää ihan omana tietonasi..Minusta ei ole kohteliasta kirjoitella muiden ihmisten asioista!
- kolmek
  2012-02-14 22:55:12
  hamletti kirjoitti:
  En oikein ymmärrä, miksi 15 14 kirjoittelee täällä jostain lapsuuden tuttavan perheen äidin kuolemasta... levittelee täällä surevan perheen asioita.. olisit nuo voinut pitää ihan omana tietonasi..Minusta ei ole kohteliasta kirjoitella muiden ihmisten asioista!
  Ei hän maininnut nimiä eikä edes paikkakuntaa, kukaan ei osaa yhdistää kun ei edes kirjoita kirjautuneena.
  Saa asioista puhua, nimiä ei saa mainita, eikä kirjittaa niin että tunnistaa.
- äitikkä
  2012-02-15 11:28:13
  hamletti kirjoitti:
  En oikein ymmärrä, miksi 15 14 kirjoittelee täällä jostain lapsuuden tuttavan perheen äidin kuolemasta... levittelee täällä surevan perheen asioita.. olisit nuo voinut pitää ihan omana tietonasi..Minusta ei ole kohteliasta kirjoitella muiden ihmisten asioista!
  Jos minä tietäisin, että jokin meidän "kummin kaima" kertoilee meidän perheen asioita nimettömänä jollakin keskustelupalstalla, niin pitäsin sitä myöskin hyvin kyseenalaisena käytöksenä.
- neljäs miljoonas
  2012-02-15 12:42:58
  äitikkä kirjoitti:
  Jos minä tietäisin, että jokin meidän "kummin kaima" kertoilee meidän perheen asioita nimettömänä jollakin keskustelupalstalla, niin pitäsin sitä myöskin hyvin kyseenalaisena käytöksenä.
  Hätävarjelun liioittelua.
  Niin asiallinen viesti kuin olla voi. Kaikkihan täällä kertoo kokemuksistaan ja elämästään. Minä en välittäisi moisesta, Suomessa on yli 5 miljoonaa asukasta, siihen sopii monenlaista kohtaloa.
- justiisaaaaaaaa
  2012-02-15 13:27:16
  neljäs miljoonas kirjoitti:
  Hätävarjelun liioittelua.
  Niin asiallinen viesti kuin olla voi. Kaikkihan täällä kertoo kokemuksistaan ja elämästään. Minä en välittäisi moisesta, Suomessa on yli 5 miljoonaa asukasta, siihen sopii monenlaista kohtaloa.
  Mitä hätävarjeluako????
  
  Juoruamista se on tai sitä ettei omassa elämässä tapahdu tarpeeksi, niin pitää pitkin kyliä ja palstoja voi käydä kertomaan muiden asioita..ja sitten tuntuu niin hyvälle, kun on saanut oman tietävän mielipiteen heittää toisten elämästä, voi jopa neuvo miten hienoa kun kuolee kivuitta..
- Helmi
  2012-02-15 18:24:00
  hamletti kirjoitti:
  En oikein ymmärrä, miksi 15 14 kirjoittelee täällä jostain lapsuuden tuttavan perheen äidin kuolemasta... levittelee täällä surevan perheen asioita.. olisit nuo voinut pitää ihan omana tietonasi..Minusta ei ole kohteliasta kirjoitella muiden ihmisten asioista!
  Minä olen eri mieltä. Minusta hän kirjoittaa kiihkottomasti ja perustellen mielenkiintoisesta aiheesta, ottaa osaa keskusteluun, ottakaa tekin.
- 15 + 14
  2012-02-17 09:38:03
  Helmi kirjoitti:
  Minä olen eri mieltä. Minusta hän kirjoittaa kiihkottomasti ja perustellen mielenkiintoisesta aiheesta, ottaa osaa keskusteluun, ottakaa tekin.
  Huh-huh, kyllä näyttää omaishoitajiakin riittävän joka junaan. Justiisaaaaaaa, Hamletti ja Äitikkä eivät tajunneet ollenkaan, missä oli kommenttini ydin.
  
  Ei todellakaan ollut kyse juoruamisesta, ei kenenkään perheasioitten levittelemisestä eikä myöskään neuvomisesta.
  
  Tarkoitukseni oli pohtia ja kenties herättää keskustelu KUOLEMAN monenlaisista kasvoista, kuten Helmi aivan oikein oivalsikin, mutta se taisi olla eräille ihan liikaa.
  
  Viittaako näitten muutaman turhan takia närkästyneen ajattelutapa siihen, että meillä ollaan menossa Ruotsin suuntaan? Siellähän ei sanaa KUOLEMA saa käyttää missään tilanteessa ja esimerkiksi vainajaa kuljettava ruumisauto ei saa ajaa päiväkodin tai koulun ohi.
  
  Omassa perheessäni on kuoleman kanssa ehditty jo tulla sinuiksi. Myös traagisiakin kuolemantapauksia on perheessä useita. Mieheni kuoli sairaskohtaukseen kotona, isäni hukkui kotirantaan, 21-vuotias enoni kuoli pudottuaan kaivoskuiluun, isäpuoleni jäi hiihtoladulle - tässä vain traagisimmat tapaukset. Niinpä meidän perheessä on ollut luonnollinen, kokemukseen perustuva tarve pohtia sitä, millainen kuolema on ns. hyvä kuolema.
  
  Mahtoiko tämä auttaa Hamlettia, Justiisaaaa, Äitikkää ja muita paheksujia?
Hilma-maria.
2012-02-14 18:12:27
Kun on kyse ennenaikaisesta kuolemasta, se yllättää saati sitten jos ei ole ollut mitään oireita ennakolta, Perheen äidin yllättävä kuolema varmaan oli shokki läheisille, sitä voi vain kuvitella.
Poikamme sairastui syöpään, hänet leikattiin, sädetettiin ja annettiin solumyrkkyjä.
Hoidot olivat ankarat, jo ne veisivät huonokuntoiselta hengen. Lisäksi hän menetti silmänsä ja toisen puolen kasvoistaan.
Sekään ei häntä haitannut, hän eli täyttä elämää, urheili, rullaluisteli, rakensi, oli elämänhalun perikuva.
Veljeni syntymäpäivillä huomasin muutoksen leikkausarvessa, sydämeni oli pysähtyä, teki mieli huutaa ääneen, en kuitenkaan sanonut mitään pojalle.
Tiesin mitä se merkitsi, oli poikakin huomannut, hän ajatteli että muutos on sätelytyksen jälkiseurauksia.
Hirvittävä tieto tuli, syöpä oli levinnyt, lisäksi tuli keuhkokuume, hoitoja ei voinut aloittaa, syöpä oli räjähdysmäisesti etenevää laatua.
Sitten ei enää voitu kun odottaa paranemista, ainoastaan toivoa että lähtö ei olisi kovin tuskallinen ja olisi vielä aikaa, oli hirvittävää nähdä kuinka voimissaan oleva mies joutuu luovuttamaan, en jaksa vieläkään ajatella kaikkia hirveyksiä mitä oli silloin edessä.
Kun hän lähti viimeisen kerran Meilahteen, uskoin hänen vielä palaavan kotiin, minulle soitettiin että hänelle varataan paikkaa saattokotiin. Silloin soitin vanhainkodille ja sanoin että nyt on saatava vapaata, lähden Helsinkiin.
Ei tarvittu saattokotia, valvoin kolme vuorokautta hänen vuoteensa vieressä, näin hänen vetävän viimeisen henkäyksensä, olin nähnyt myös ensimmäisen.
Kuolema yllätti kuitenkin, sitä vain toivoo että aikaa on, lopulta sitä ei enää ole.
- juupu-juu
  2012-02-14 18:39:00
  Varmasti tosi kovaa hilma-maria.. oman lapsen kuolema on hirveitä mitä on...
- Sahtivaari
  2012-02-14 19:04:48
  Sitä on vaikea kestää , saati sitten ymmärtää, että miksi kävi näin?
- Helmi
  2012-02-14 22:27:54
  Oman lapsen menettäminen on niin kipeä asia ettei sitä voi edes kuvitella sellainen joka sitä ei ole kokenut.
Siiri-Ellen
2012-02-14 19:05:06
Itku tuli, kun luin tekstiäsi, Hilma-Maria. Miten elämä voikaan olla käsittämättömän julma. Aivan hirveätä ja julmaa tuhlausta, kun nuori elämä päättyy ennen aikojansa. Voin vain yrittää aavistaa äidin tuskan, kun syöpä oli levinnyt - pojan tuskaa ja pelkoa rankkojen hoitojen keskellä en osaa edes kuvitella.

Muistelenko oikein, että poikasi oli jo perheellinen mies.

Halaan sinua, Hilma-Maria, ja itken kanssasi.
9992299
2012-02-15 13:18:05
Muistakaapa mikä oli tämän viestiketjun aloittajan kysymys..????

Kuku huolehtii jos luovutan..
- 6 + 9
  2012-02-15 14:30:01
  Periaatteessa vastaus keskusteluketjun aloittajan kysymykseen on, että yhteiskunta huolehtii.
  
  Kuntalaki velvoittaa kunnat huolehtimaan vanhuksista, sairaista ja vammaisista.
  
  Käytännön tasolla asia hoituu parhaiten ottamalla yhteyttä kotikunnan sosiaalitoimistoon.
- Helmi
  2012-02-16 07:28:07
  Kukaan ei ole korvaamaton, siis ei kannata ajatella että jonkun elämä on vain ja ainoastaan minun varassani ja minun vastuullani. Me olemme kuitenkin kaikki vain ihmisiä ja voimavaramme eivät ole loputtomia. Siis tarkoitan että kenekään ei pidä jaksaa yksin.
- koikoitos
  2012-02-16 18:33:52
  Helmi kirjoitti:
  Kukaan ei ole korvaamaton, siis ei kannata ajatella että jonkun elämä on vain ja ainoastaan minun varassani ja minun vastuullani. Me olemme kuitenkin kaikki vain ihmisiä ja voimavaramme eivät ole loputtomia. Siis tarkoitan että kenekään ei pidä jaksaa yksin.
  Moni vammaisen lapsen äiti kyllä kokee olevansa korvaamaton loppuelämänsä, niin se vaan menee.. jos joku jotain muuta väittää, ei tiedä asiasta mitään..
  
  Vammaisten lasten äidin toivehan on, eläisimpä päivän pitenpään kuin hän.. yleinen lause ympäri tämän maapallon.. surullista mutta totta:(
- Helmi
  2012-02-16 18:49:12
  koikoitos kirjoitti:
  Moni vammaisen lapsen äiti kyllä kokee olevansa korvaamaton loppuelämänsä, niin se vaan menee.. jos joku jotain muuta väittää, ei tiedä asiasta mitään..
  
  Vammaisten lasten äidin toivehan on, eläisimpä päivän pitenpään kuin hän.. yleinen lause ympäri tämän maapallon.. surullista mutta totta:(
  Ymmärrän mitä tarkoitat. Vammaisen lapsen äidinkään ei tarvitse jaksaa yksin vaikka ÄITINÄ on kuinka korvaamaton ja ainutkertainen omalle lapselleen. Se että poltat itsesi loppuun ja unohdat itsesi ei mielestäni tee sinusta yhtään parempaa äitiä. Ja riippuen tietenkin lapsen vamman laadusta iso rakkaudenteko täysi-ikäistä vammaista lasta kohtaan on päästää irti ja antaa myös itsenäistyä, muuttaa omilleen, hankkia oma elämä. Mutta kuten sanoin, tämä riippuu suuresti tietenkin vamman laadusta.
  
  Vai mitä mieltä olette?
- koikoitos
  2012-02-17 10:47:57
  Helmi kirjoitti:
  Ymmärrän mitä tarkoitat. Vammaisen lapsen äidinkään ei tarvitse jaksaa yksin vaikka ÄITINÄ on kuinka korvaamaton ja ainutkertainen omalle lapselleen. Se että poltat itsesi loppuun ja unohdat itsesi ei mielestäni tee sinusta yhtään parempaa äitiä. Ja riippuen tietenkin lapsen vamman laadusta iso rakkaudenteko täysi-ikäistä vammaista lasta kohtaan on päästää irti ja antaa myös itsenäistyä, muuttaa omilleen, hankkia oma elämä. Mutta kuten sanoin, tämä riippuu suuresti tietenkin vamman laadusta.
  
  Vai mitä mieltä olette?
  Et Helmi tajunnut mistä on kyse, koikoitos ei missään kohdassa kirjoitanut, että polttaa itsensä loppuun..
  
  Kiitos vaan Helmi, minä voin oikein hyvin ja meillä palvelut pelaa erinomisesti.
  
  Kirjoitain äidin rakkaudesta ja siitä huolesta joka pysyy koko loppuelämän ja siitä huolen tunteesta ei pääse IKINÄ eroon..
  
  Joten Helmi et ymmärtänyt
- koikoitos
  2012-02-17 10:55:43
  koikoitos kirjoitti:
  Et Helmi tajunnut mistä on kyse, koikoitos ei missään kohdassa kirjoitanut, että polttaa itsensä loppuun..
  
  Kiitos vaan Helmi, minä voin oikein hyvin ja meillä palvelut pelaa erinomisesti.
  
  Kirjoitain äidin rakkaudesta ja siitä huolesta joka pysyy koko loppuelämän ja siitä huolen tunteesta ei pääse IKINÄ eroon..
  
  Joten Helmi et ymmärtänyt
  Kannattaanko tänne oikeastaan edes käydä mitään kirjoittamaan.. kun heti aletaan analysoidaan..
  
  Facebook:)
- kyselee o-hoitaja
  2012-02-17 11:03:10
  koikoitos kirjoitti:
  Kannattaanko tänne oikeastaan edes käydä mitään kirjoittamaan.. kun heti aletaan analysoidaan..
  
  Facebook:)
  Muuten Helmi, entäs kenen omaishoitaja sinä olet, mietin vaan kun en nyt tästä viestiketjusta sitä löytänyt.. et kai sinä odota, että sun miehesi pitäisi tehdä puolet kotitöistä, jos olet hänen omaishoitaja..?
  
  Aloin vaan miettimään onko tässä viestiketjussa kuinka paljon niitä ketkä eivät enää ole omaishoitajia?
- helmi
  2012-02-17 11:23:40
  koikoitos kirjoitti:
  Et Helmi tajunnut mistä on kyse, koikoitos ei missään kohdassa kirjoitanut, että polttaa itsensä loppuun..
  
  Kiitos vaan Helmi, minä voin oikein hyvin ja meillä palvelut pelaa erinomisesti.
  
  Kirjoitain äidin rakkaudesta ja siitä huolesta joka pysyy koko loppuelämän ja siitä huolen tunteesta ei pääse IKINÄ eroon..
  
  Joten Helmi et ymmärtänyt
  Kukahan nyt lähtee sivuraiteille ja henkilökohtaisuukdiin ;-)? Juttumme ilmeisesti eivät ole oikein samoilla aaltopitoisuuksilla, vai kuinka?
  
  Koikoitos vastasi alunperin minun viestiini jossa kirjoitin että kukaan ei ole korvaamaton ja jatkoin samaa linjaa en suoramaisesti koikoitokselle vaan yleensä, kuten ensimmäisessäkin viestissä jossa tätä asiaa käsiteltiin. Enhän voi kirjoittaa henkilökohtaisesti täällä kenellekään kun en ketään tunne vaan kirjoitan yleisesti asioista. Se jos mikä on mielestäni hyödyllistä muillekin.
- Helmi
  2012-02-17 11:25:08
  koikoitos kirjoitti:
  Et Helmi tajunnut mistä on kyse, koikoitos ei missään kohdassa kirjoitanut, että polttaa itsensä loppuun..
  
  Kiitos vaan Helmi, minä voin oikein hyvin ja meillä palvelut pelaa erinomisesti.
  
  Kirjoitain äidin rakkaudesta ja siitä huolesta joka pysyy koko loppuelämän ja siitä huolen tunteesta ei pääse IKINÄ eroon..
  
  Joten Helmi et ymmärtänyt
  "Kirjoitain äidin rakkaudesta ja siitä huolesta joka pysyy koko loppuelämän ja siitä huolen tunteesta ei pääse IKINÄ eroon.."
  
  Ymmärrän, minäkin olen äiti.
- Helmi
  2012-02-17 11:26:56
  koikoitos kirjoitti:
  Kannattaanko tänne oikeastaan edes käydä mitään kirjoittamaan.. kun heti aletaan analysoidaan..
  
  Facebook:)
  Mielestäni keskustelu hedelmällisimmillään on analysointia. Jos kaikki vaan aina ovat samaa mieltä, ei keskustelua synny, vai kuinka?
- kklloo
  2012-02-17 11:27:09
  koikoitos kirjoitti:
  Kannattaanko tänne oikeastaan edes käydä mitään kirjoittamaan.. kun heti aletaan analysoidaan..
  
  Facebook:)
  Hei, ei täällä juurikaan kannata kirjoittaa, kuten koikoitos kirjoitti äidin rakkaudesta, niin ei täällä siihen tukea saa.. eikä ymmärrystäkään..
  
  Facebookissa jne... niin ei tarvitse kohdata em tasoisia tietämättömiä kommentteja..
- Helmi
  2012-02-17 11:29:31
  kyselee o-hoitaja kirjoitti:
  Muuten Helmi, entäs kenen omaishoitaja sinä olet, mietin vaan kun en nyt tästä viestiketjusta sitä löytänyt.. et kai sinä odota, että sun miehesi pitäisi tehdä puolet kotitöistä, jos olet hänen omaishoitaja..?
  
  Aloin vaan miettimään onko tässä viestiketjussa kuinka paljon niitä ketkä eivät enää ole omaishoitajia?
  "et kai sinä odota, että sun miehesi pitäisi tehdä puolet kotitöistä, jos olet hänen omaishoitaja..?"
  
  Heh, jos tuota kysyit tosissaan niin...................
  
  Olen kertonut täällä aiemmin että olen omien vanhempieni etäomaishoitaja ja tuleva lähiomaishoitaja. En kertonut tätä taas toistamiseen täällä siksi koska tämä ketju ei koskenut Heliä ja hänen elämäänsä. Voin silti ottaa osaa keskusteluun.
- Helmi
  2012-02-17 11:33:10
  Helmi kirjoitti:
  "et kai sinä odota, että sun miehesi pitäisi tehdä puolet kotitöistä, jos olet hänen omaishoitaja..?"
  
  Heh, jos tuota kysyit tosissaan niin...................
  
  Olen kertonut täällä aiemmin että olen omien vanhempieni etäomaishoitaja ja tuleva lähiomaishoitaja. En kertonut tätä taas toistamiseen täällä siksi koska tämä ketju ei koskenut Heliä ja hänen elämäänsä. Voin silti ottaa osaa keskusteluun.
  korjaan, siis Helmiä
- sahtivaari
  2012-02-17 17:43:01
  6 + 9 kirjoitti:
  Periaatteessa vastaus keskusteluketjun aloittajan kysymykseen on, että yhteiskunta huolehtii.
  
  Kuntalaki velvoittaa kunnat huolehtimaan vanhuksista, sairaista ja vammaisista.
  
  Käytännön tasolla asia hoituu parhaiten ottamalla yhteyttä kotikunnan sosiaalitoimistoon.
  Kun ei enää ole sosiaalitoimistoa, vaan perusturvakuntayhtymä.
- 20 + 20
  2012-02-17 18:07:56
  sahtivaari kirjoitti:
  Kun ei enää ole sosiaalitoimistoa, vaan perusturvakuntayhtymä.
  Kun googlasin Vihti Sosiaalitoimisto, niin sieltähän löytyy kaikki yhteystiedot osotteita ja sosiaalitoimen puhelinnumeroita myöten. Samoin löytyivät oman kotikuntani sosiaalitoimiston tiedot, kun vaihdoin kotikuntani nimen Vihdin paikalle. Kokeile vaikka :-)
- koikoitos
  2012-02-19 11:12:37
  Helmi kirjoitti:
  "Kirjoitain äidin rakkaudesta ja siitä huolesta joka pysyy koko loppuelämän ja siitä huolen tunteesta ei pääse IKINÄ eroon.."
  
  Ymmärrän, minäkin olen äiti.
  Kuule Helmi, en kaipaa sun neuvoja yhtään..
  
  Itse muuten kirjoitat sinä tai -si loppuisesti niitä neuvojasi, eli selvästi kohdistat ne vastauksessasi.
  
  Joten käytä muotoa PASSIIVI, jos mukamas yrität viestittää sanomasi yleisesti.
- Helmi
  2012-02-19 16:29:37
  koikoitos kirjoitti:
  Kuule Helmi, en kaipaa sun neuvoja yhtään..
  
  Itse muuten kirjoitat sinä tai -si loppuisesti niitä neuvojasi, eli selvästi kohdistat ne vastauksessasi.
  
  Joten käytä muotoa PASSIIVI, jos mukamas yrität viestittää sanomasi yleisesti.
  Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Omanarvontuntoinen ja itseensä luottava ei ota itseensä anonyymikeskustelupalstan "neuvoista". Tämä palsta on keskustelua varten ja voisi kuvitella että täällä pitää sietää niitäkin mielipiteitä, joita et tunnista omiksesi. Minä en sinua tunne enkä tilannettasi tiedä sen kummemmin. Jos kirjoitukseni osui mielestäsi juuri sinuun, olen pahoillani.
- 8+10
  2012-02-19 17:40:24
  Helmi kirjoitti:
  Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Omanarvontuntoinen ja itseensä luottava ei ota itseensä anonyymikeskustelupalstan "neuvoista". Tämä palsta on keskustelua varten ja voisi kuvitella että täällä pitää sietää niitäkin mielipiteitä, joita et tunnista omiksesi. Minä en sinua tunne enkä tilannettasi tiedä sen kummemmin. Jos kirjoitukseni osui mielestäsi juuri sinuun, olen pahoillani.
  Totta muruseni, se koira älähtää... olen sun kanssa ihan samaan mieltä:) Tämä on VERTASTUKI palsta, eikä täällä tarvitse sietää niitä, ketkä eivät ymmärrä omaishoitajan arkea..
- Helmi
  2012-02-19 18:42:12
  8+10 kirjoitti:
  Totta muruseni, se koira älähtää... olen sun kanssa ihan samaan mieltä:) Tämä on VERTASTUKI palsta, eikä täällä tarvitse sietää niitä, ketkä eivät ymmärrä omaishoitajan arkea..
  äärin kokkareeni :). Keskustelupalstalla tulee ja pitää sietää kaikenlaisia mielipiteitä, Jos et siedä, se on sinun pienuutesi ja putkinäköisyytesi. Jos olet mielipiteidesi takana, ei sinun tarvitse loukkaantua jokaisen satunnaisen kommentoijan jutuista ;-).Minä ymmärrän oman arkeni ja jos et sinä sitä ymmärrä, en loukkaanu siitä koska minun elämäni on minun elämäni ja se mitä sinä siitä kommentoit on sinun päänsärkysi ja toivottavasti kuitenkin juttuni herätti edes jotain ajatusta harmaissa aivosoluissasi.
en tiedä miten nyt.
2012-02-15 14:20:56
Niin, samaa ajattelee moni omaishoitaja.
Hyvin harvoin, onneksi joskus, joku hoidettava paraneekin.
Jos ei ole muita sukulaisia avuksi on laitokseen meno tai palvelutalo ainoa vaihtoehto.
Hoito niissä vaihtelee. Juuri tänään sain sen kokea karvaasti.
Muutenkin on raskasta jättää omainen hoitoon, sitten vielä huomaa laiminlyöntejä, se tekee elämän raskaaksi.
Kun aivan asiallisesti jostain huomauttaa saa erittäin tylyä ja ikävää palutetta. Peloittaa että omainenkin joutuu kärsimään mikäli uskaltaa valittaa.
- koikoitos
  2012-02-16 18:31:08
  Se siinä varmasti on kova paikka, että jos jostain asiasta valittaa.. niin tulee mieleen kärsiikö hoidettava sitten..
  
  Voi olla, että moni omaisensa laitokseen laittanut, on alkuaikoina ajatellut, että voisiko vielä ottaa kotiin..kun ei kestä katsoa miten eri tavoin laitoksessa omaista hoidetaan.. ehkä alussa niitä "vääryyksiä" näkee enemmän.. sitten siihen kai alkaa turtumaan.. kun asialle ei oikeastaan voi mitään..
  
  Pienen ihmisen hätä voi suuren laitoskokonaisuuden henkilökunnasta tuntua ihan turhalle. he katsovat siellä osaston kokonaisuuden toimivuutta, omainen vain oman läheisenä hoitoa..
- Helmi
  2012-02-16 18:56:41
  koikoitos kirjoitti:
  Se siinä varmasti on kova paikka, että jos jostain asiasta valittaa.. niin tulee mieleen kärsiikö hoidettava sitten..
  
  Voi olla, että moni omaisensa laitokseen laittanut, on alkuaikoina ajatellut, että voisiko vielä ottaa kotiin..kun ei kestä katsoa miten eri tavoin laitoksessa omaista hoidetaan.. ehkä alussa niitä "vääryyksiä" näkee enemmän.. sitten siihen kai alkaa turtumaan.. kun asialle ei oikeastaan voi mitään..
  
  Pienen ihmisen hätä voi suuren laitoskokonaisuuden henkilökunnasta tuntua ihan turhalle. he katsovat siellä osaston kokonaisuuden toimivuutta, omainen vain oman läheisenä hoitoa..
  Tutustukaa laitospaikkoihin etukäteen. Vertailkaa mahdollisia paikkoja, ottakaa selvää, mikä siellä on mahdollista ja realistista. Montako hoitajaa on per vuoro ja per asukas vuorossa ja ennen kaikkea mitä hoitajien toimenkuvaan kuuluu varsinaisen välittömän hoitotyön lisäksi. Katselkaa ympärillenne, miltä paikassa näyttää, miltä tuoksuu. Kyselkää ruokailuajat ja tehdäänkö ruoka paikan päällä vai tuodaanko jostain suurkeittiöstä. Kiinnittäkää huomiota siihen, miten työntekijät kohtaavat omaiset ja muut vieraat. Ja jos mahdollista, älkää valittako vaan ottakaa asia puheeksi ihan ystävällisesti ja rakentavasti, se yleensä tuottaa suurinta hedelmää, sen olen huomannut. kaikkein ikävintä hoidettavan kannalta on se, että omaiset ja laitoksen henkilökunta alkavat kiistelemään jokaisesta asiasta keskenään. Hoidettavan turvallisuudentunnetta ei lisää se että hoitopaikkaa ja hoitajia heille motitaan.
- 14+14
  2012-02-19 11:29:54
  Helmi kirjoitti:
  Tutustukaa laitospaikkoihin etukäteen. Vertailkaa mahdollisia paikkoja, ottakaa selvää, mikä siellä on mahdollista ja realistista. Montako hoitajaa on per vuoro ja per asukas vuorossa ja ennen kaikkea mitä hoitajien toimenkuvaan kuuluu varsinaisen välittömän hoitotyön lisäksi. Katselkaa ympärillenne, miltä paikassa näyttää, miltä tuoksuu. Kyselkää ruokailuajat ja tehdäänkö ruoka paikan päällä vai tuodaanko jostain suurkeittiöstä. Kiinnittäkää huomiota siihen, miten työntekijät kohtaavat omaiset ja muut vieraat. Ja jos mahdollista, älkää valittako vaan ottakaa asia puheeksi ihan ystävällisesti ja rakentavasti, se yleensä tuottaa suurinta hedelmää, sen olen huomannut. kaikkein ikävintä hoidettavan kannalta on se, että omaiset ja laitoksen henkilökunta alkavat kiistelemään jokaisesta asiasta keskenään. Hoidettavan turvallisuudentunnetta ei lisää se että hoitopaikkaa ja hoitajia heille motitaan.
  Kuule suurissa sotepiireissä ei valita mihin omaisen tahtoo laittaa, on tarjolla yksi paikka jos ei kelpaa, se tarjotaan seuraavalle.
  
  Jos on varakas voi Helmin vaihtoehtoja käyttää..
  Jos asuu sellaisella paikkakunnalla, jossa on yksityisiä hoitokoteja.
  Jos niissä ON vapaata.
- Helmi
  2012-02-19 16:25:04
  14+14 kirjoitti:
  Kuule suurissa sotepiireissä ei valita mihin omaisen tahtoo laittaa, on tarjolla yksi paikka jos ei kelpaa, se tarjotaan seuraavalle.
  
  Jos on varakas voi Helmin vaihtoehtoja käyttää..
  Jos asuu sellaisella paikkakunnalla, jossa on yksityisiä hoitokoteja.
  Jos niissä ON vapaata.
  Noh, ainakin voi vertailla yksityisen ja julkisen paikan välillä, rahalla saa vai saako?
  Ja kun tutustuu siiihen yhteenkään, ei ainakaan tule yllätyksiä, ei siis oteta sikaa säkissä, voi vaikka hoitaa itse jos ei paikka kelpaa
Ei yskinkertaista
2012-02-17 06:49:51
Elämä menee uusiksi kun puoliso joutuu laitokseen.
Tulot pienenee huomattavasti, henkinen sopeutuminen uuteen vie aikaa, varsin pitkän omaishoitajuuden jälkeen.
Sitten vielä huoli omaisesta, saako hän hyvää hoitoa, sääli nähdessään kuinka läheinen ikävöi kotiin....
15 + 14
2012-02-17 10:28:19
Huh-huh, näyttää omaishoitajiakin riittävän joka junaan. Justiisaaaaaaa, Hamletti ja Äitikkä eivät tajunneet alkuunkaan, missä oli kommenttini ydin.

Ei todellakaan ollut kyse juoruamisesta, ei kenenkään perheasioitten levittelemisestä eikä myöskään neuvomisesta.

Tarkoitukseni oli pohtia ja kenties herättää keskustelu KUOLEMAN monenlaisista kasvoista, kuten Helmi aivan oikein oivalsikin, mutta se taisi olla eräille ihan liikaa.

Viittaako näitten muutaman närkästyneen ajattelutapa siihen, että meillä ollaan menossa Ruotsin suuntaan? Siellähän ei sanaa KUOLEMA saa käyttää missään tilanteessa ja esimerkiksi vainajaa kuljettava ruumisauto ei saa ajaa päiväkodin tai koulun ohi.

Omassa perheessäni on kuoleman kanssa ehditty tulla sinuiksi jo lapsesta lähtien. Traagisiakin kuolemantapauksia on omassa perhepiirissä useita. Mieheni kuoli sairaskohtaukseen kotona 55-vuotiaana, isäni hukkui kotirantaan 36-vuotiaana, 21-vuotias enoni putosi kaivoskuiluun, isäpuoleni jäi alta viiskymppisenä hiihtoladulle - tässä vain traagisimmat tapaukset.

Niinpä meidän perheessä on ollut luonnollinen, kokemukseen perustuva tarve keskustella kuolemasta ja pohtia sitä, millainen on ns. hyvä kuolema.

Mahtoiko tämä auttaa Hamlettia, Justiisaaaa, Äitikkää ja muita paheksujia?
- kysyleeee o-hoitaja
  2012-02-17 10:58:20
  Hei 15 14
  kenen omaishoitaja olet?
- pöööööööööööö
  2012-02-17 11:30:37
  Kysehän EI ole kuolemasta VAAN siitä, että kirjoittaa ulkopuolisten ihmesten asioista.. jos joku pitää sitä sopimattomana, niin siihen mielipiteeseen hänellä on täysi oikeus..
- Helmi
  2012-02-17 11:35:43
  pöööööööööööö kirjoitti:
  Kysehän EI ole kuolemasta VAAN siitä, että kirjoittaa ulkopuolisten ihmesten asioista.. jos joku pitää sitä sopimattomana, niin siihen mielipiteeseen hänellä on täysi oikeus..
  Jos kirjoittaa ulkopuolisten ihmisten asioista niin että siitä ei voi ketään tunnistaa en näe kyllä ollenkaan mitään väärää siinä kirjoituksessa.
kolmek.
2012-02-17 10:54:57
Olet oikeassa, et ole kirjoittanut mitenkään paheksuttavasti.
Niin minäkin aikaisemmin vastasin nimim. "kolmek."
Kaikenlaisia mielipiteitä sekaan on sovittava. Se kai saa keskustelua aikaan.
Tälle palstalle sopii oikein hyvin pohtia kuolemaakin, Moni omaishoitaja voi hoitaa jo saattohoito vaiheessa olevaa omaistaan, tai miettiä vaikkapa omalle kohdalleen millaista on kuolla, koska matka kohti kuolemaa alkaa jo syntymässä.
Mennään vain eteenpäin takertumatta pikkuasioihin.
- Helmi
  2012-02-17 11:39:03
  Kuolema on elämänvaihe ihmisen elämänkaaressa joka alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Kukaan ei ole kuolematon. Eikä se että piilottaa päänsä pensaaseen auta yhtään, kuolema tulee silloin kun on sen aika, itse meille kullekin. Ehkä se on pelottavakin asia mutta ehkä siitä pelostakin pääsee irti jos kykenee keksustelemaan jonkun kanssa siitäkin asiasta.
10 + 19
2012-02-18 09:25:55
Olen Helmin kanssa samaa mieltä. Keskustelemalla voi pelkoja hälventää ja samalla ainakin pääpiirteittäin tehdä selväksi, miten kukin omalla kohdallaan haluaa kuoleman kohdatessa meneteltävän.

93 v. äitini on suunnitellut omat hautajaisensa tarkkaan, arkkua ja tarjoilua myöten.

Samoin teki mieheni aikoinaan. Hautajaisjärjestelyt toteutettiin täsmälleen hänen toivomallaan tavalla hautapaikkaa ja arkkua myöten, mikä auttoi paljon ja säästi voimiani muihin järjestelyihin.

Lähipiirissäni on ihmisiä, jotka eivät pysty keskustelemaan kuolemasta lainkaan. Hautajaisjärjestelyt ovat paljon hankalammat, kun joutuu sitten miettimään mitä vainaja mahdollisesti olisi itse halunnut.

Kuolema ei tule toivomalla eikä pakene pelkäämällä. Se tulee meidän kaikkien kohdalle joskus.
- Helmi
  2012-02-18 23:11:52
  Minä yritin ottaa äitini kanssa puheeksi nyt kun hän on vielä asiallinen ja voimissaan sen, miten hän haluaa itseään hoidettavan jos tulee sellainen vakava tilanne. Haluaako hän että jos sydän pysähtyy esim että hänet elvytetään ja laitetaan hengityskoneeseen. Hän meni aivan lukkoon eikä osannut sanoa juuta eikä jaata. Hänelle se asia oli ja on edelleen liian vaikea käsiteltäväksi. Kuitenkin hän hyväksyy kuolevaisuutensa koska on valinnut värssyn kuolinilmoitukseensa. Elämä on...
6 + 6
2012-02-19 00:39:00
Minun 87-vuotiaalla alzheimer-äidilläni on hoitotestamentti, joka tehtiin noin vuosi sitten. Tulostin kaavakkeen netistä ja veljeni "suomensi" elikkä selitti kohta kohdalta äidille sen sisällön.

Puhuimme veljeni kanssa äidille jo etukäteen asiasta, että hän ehti tottua ajatukseen. Kerroimme, että haluamme paperilla varmistaa sen, että hän saa oman toivomuksensa mukaista hoitoa silloinkin, kun hän ei itse enää kykene sitä kertomaan. Nimenomaan elvytyskohta on tärkeä, samoin elämää ylläpitävä hengityskone. Meidän äitimme ei kumpaakaan halua. Hoitavan lääkärin ja meidän lasten on hyvä sekin asia tietää.

Ei äiti paperin sisältöä olisi ilman selitystä ymmärtänyt. Hänelle kuitenkin on tärkeätä - niinkuin meillekin - että hänen oma toivomuksensa tulee kuulluksi jatkossakin.

Kaavake löytyy tuolta: http://www.stakes.fi/FI/Palvelut/lomakkeet/htestamentti.htm
- Helmi
  2012-02-19 15:22:58
  No miedän äidille kyllä perusteltiin, mutta hän ei jostain syystä vain siinä kohden kyenyt sitä asiaa käsittelemään. Täytynee palata asiaan vähän tässä tuonnempana, jossain kohden missä asia luontevasti liittyy hetkeen. Hyvä tuo linkki, kiitos siitä.
- äitikkä
  2012-02-20 12:52:39
  Muuten.. jäin miettimään, kuinka kauan pidetään hengityskoneessa tai tehohoidossa.. priorisoidaanko hoidon tarve.. Meneenkö tehossa nuori liikenneonnettomuus tehohoitopotilas aivokuolleen hengityskoneessa olevan vanhuksen ohi..? Ei kai niitä paikkoja loputtomiin ole..?
  Muistelen vaan, että mummon kohdalla oli jotain puhetta kolmesta vuorokaudesta.. tästä tosin jo aikaa.. joten voi olla täysin vanhaa tietoa..
  
  Miten hoitotestamentit, niin valvooko niiden käytäntöä kukaan.. siihen voi periaatteessa kirjata vaikka kuinka paljon toivomuksia, kuten täti hoitotestamentissa on kirjattu.. vai voiko kaikki toiveet jäädä toteuttamatta?
  
  Eikö jossain syöpähoidossakin ole ollut priorisontia?
mummuni mun.
2012-02-19 18:32:31
Meidän äiti on samanlainen kuin Helmillä.
Eroa on siinä että ei siedä ajatellakaan sitä että joskus kuolee.
Saati sitten hoitotestamenttia:)
Ikää on 90v, elämässä kiinni kynsin hampain.
- Helmi
  2012-02-19 18:48:24
  Mummuni mun. Meidän äiteenkin kohdalla jotenkin ei istu alkuunkaan tuo et näytettäisiin tuota testamenttilappua, koska tunnen hänet. Hän luusisi että nyt häntä ollaan hautaamassa. Yritin tässä taannoin ehdottaa hänelle että hankkisin tällaisen senioripuhelimen. Hän aivan kauhistui että sehän on vanhojen ihmisten puhelin, mitä ystävätkin sanoisivat. Samoin kun polvissa alkaa jo olla kulumaa ehdotin matkalla että otettaisiin hänelle pyörätuoli lainaa että voitaisiin häntä silllä liikutella. Ei missään nimessä sopinut, rollaattorista nyt puhumattakaan. Minun lapsilleni ostaman potkurin hän on sen sijaan hyväksynyt kulkuvälineeksi talvella. maalasi sen uuteen loistoon ja ah, kauppareissut sujuvat liukkaasti :-).
- H-M
  2012-02-19 18:57:35
  Helmi kirjoitti:
  Mummuni mun. Meidän äiteenkin kohdalla jotenkin ei istu alkuunkaan tuo et näytettäisiin tuota testamenttilappua, koska tunnen hänet. Hän luusisi että nyt häntä ollaan hautaamassa. Yritin tässä taannoin ehdottaa hänelle että hankkisin tällaisen senioripuhelimen. Hän aivan kauhistui että sehän on vanhojen ihmisten puhelin, mitä ystävätkin sanoisivat. Samoin kun polvissa alkaa jo olla kulumaa ehdotin matkalla että otettaisiin hänelle pyörätuoli lainaa että voitaisiin häntä silllä liikutella. Ei missään nimessä sopinut, rollaattorista nyt puhumattakaan. Minun lapsilleni ostaman potkurin hän on sen sijaan hyväksynyt kulkuvälineeksi talvella. maalasi sen uuteen loistoon ja ah, kauppareissut sujuvat liukkaasti :-).
  On näköjään muitakin samanlaisia:)
  Meidän äiti kauhistui myös rollattorista, ehdotin sitä kun oli satuttanut lonkkansa. Jyrkkä ei, niitä käyttää vain vanhat ihmiset, hän on vasta 89v.
4 + 9
2012-02-20 09:27:48
>Meidän äiti kauhistui myös rollattorista, ehdotin sitä kun oli satuttanut lonkkansa. Jyrkkä ei, niitä käyttää vain vanhat ihmiset, hän on vasta 89v.<

Sama juttu meidän äiteellä. Totuus kuitenkin on, että juuri nyt hän tarvitsisi rollaattorin antamaa tukea, kun huimaa niin että välillä kävelee seiniä myöten. Sellainen on jo valmiiksi hänelle hankittukin. Ei vaan suostu siihen koskemaankaan.

En enää tiedä, itkeä vai nauraa. Olen joskus kysynyt, milloin hän sitten omasta mielestään on vanha. Vastaus oli : sitten kun täytän 100 vuotta.

Kai se on niin, että kroppa ikääntyy ja käy raihnaiseksi mutta mieli säilyy 28-kesäisenä. Niin se on itsellänikin, vaikka peilistä katsoo vastaa vanha naisenkuvatus :-)
- 6+15
  2012-02-20 13:07:29
  Niinpä, sellainen sitä vanha varmaan itse kukin on ja jos elämä tuntuu mukavalla vaikka vaivoja onkin, niin mitä sitä kuolemista miettimään.. kuolee silloin kuin sen aika tulee, sitä ei oikein voi itse määrätä.
  
  Tuossa meidän mummon ja papan kylällä kun olen heidän ikäluokkaansa seurannut, niin suurin osa on lähtenyt melko seisovin jaloin kotoa ambulanssilla viimeiselle matkalle.. pienempi osa heistä on johonkin laitokseen joutunut..
  
  Vanhuus voi viimeiseen päivään saakka olla täyttä elämääkin, toki ei kaikilla.
- Helmi
  2012-02-20 17:37:29
  6+15 kirjoitti:
  Niinpä, sellainen sitä vanha varmaan itse kukin on ja jos elämä tuntuu mukavalla vaikka vaivoja onkin, niin mitä sitä kuolemista miettimään.. kuolee silloin kuin sen aika tulee, sitä ei oikein voi itse määrätä.
  
  Tuossa meidän mummon ja papan kylällä kun olen heidän ikäluokkaansa seurannut, niin suurin osa on lähtenyt melko seisovin jaloin kotoa ambulanssilla viimeiselle matkalle.. pienempi osa heistä on johonkin laitokseen joutunut..
  
  Vanhuus voi viimeiseen päivään saakka olla täyttä elämääkin, toki ei kaikilla.
  Sehän ois mieluista että saappaat jalassa täältä saisi lähteä mieluisan harrastuksen ääreltä :).
ristiina ja tytär
2012-02-20 20:18:39
Miulla 81 v äiti joka asuu 85v ystävänsä kanssa ,maalla ,syrjäkylässä,ei autoa ja bussikin 3-4 km päässä.Äiti sairastanut paksusuolensyöpää mutta terve taas.Veljeni on niin himputin huolissaan äidin pärjäämisestä,pitäs viedä äiti sinne tai tänne jne.
Kerran kysyin äidiltäni,haluatko muuttaa vai mitä tehään.Hän haluaa elää loppuun asti siellä pikkukyläs,ja toivoi,että kun viimonen hetki tulee,hän istuu mustikkametässä ja kuukahtaa siihen; )) tupakkaa polttaen kahvikuppi kädessä.Annan äitini olla,sit kun aika koittaa haen pois metästä...
- 13+6
  2012-02-21 19:17:48
  Mulla on samanlaisia ajatuksia kuten sulla ristiina.. kyllä vanhoja ihmisiä pitää kunnioittaa, elävät niin kuin tahtovat, niin kauan tietysti kuin noin suunnileen ovat järjissään..
- Helmi
  2012-02-22 08:58:30
  Minun vanhempani käyvät vielä useiden viikkojen seuramatkoilla ja kun muisti pikkasen alkaa jo heiketä olin aluksi huolissani heidän pärjäämisestään siellä. Mutta kun matka on järjestetty pääosin näille eläkeläisille tulin siihen lopputulokseen että parempi kun jaksavat nauttia elämästä ja elämäniloa vielä löytyy ja halua ja kykyä lähteä kodin ulökopuolellle. Jos jotain sattuu niin sitten sattuu. Kuten isäni hirtehisesti tuumasi kun ilmaisin huoleni heille, "pääseehän sieltäkin sinkkiarkussa takaisin jos niin käy". Eli ei muuta kuin täyttä elämää viimeiseen asti.
ristiina ja tytär
2012-02-22 09:04:59
Juu,voin kertoa että äitini suurin into himo on mustikat ; ).Vielä 80 v,kerää koko kylälle mustikoita,"kun ei ne nuoret ymmärrä käydä metässä" ,hän sanoo.Hän kerää vielä käsin ,ei mitään koneita tai vempaimia,tais kerran kerätä yli 100 litraa mustikoita kyläläisille,eli ei muuta kun mummo mettään vaan! ; ).
Kesäisin hän on vaan metässä,miusta se upeeta!
- 55-55
  2012-02-22 13:39:35
  Metsä on hieno paikka, olen itsekin "oppinut" poimimaan mustikoita vasta keski-iässä..nuorena kuvittelin, että se on jokin työsuoritus mutta oivalsin pian, että metsässä on mukavaa ja rauhaliista, ja talvella on mukavaa tehdä mustikkapiirakkaa omista mustikoista..
Siiri-Ellen
2012-02-22 09:19:10
>Vielä 80 v, kerää koko kylälle mustikoita<

Tuo on ehdottomasti hienoa. Ja jos niin onnellisesti joskus sattuu, että muori saa nukahtaa sinne mustikanvarpujen lomaan, niin aivan varmasti ononnellinen lähtö. Se on ihan toista kun maata viimeiset päivänsä letkuihin kytkettynä sairaalan teho-osastolla.

Helmin ikääntyville vanhemmille toivotan niinikään vielä monta, monta mukavaa ja antoisaa matkakokemusta vieraille maille. Ainoastaan siitä tekisi mieli muistuttaa, ettei ole mitään järkeä hilata sitä sinkkiarkkua erikoiskuljetuksella takaisin Suomeen. On järkevämpää järjestää tuhkaus matkakohteessa ja tuoda tuhkat kotimaan multiin matkatavaroitten joukossa ruumassa ihan tavallisella reitti- tai charterlennolla.

Kuolemasta ja tuhkauksesta saa ulkomaillakin dokumentin, joten ei tarvitse pelätä joutuvansa tullissa epäillyksi huumekuskiksi.

Meidän perheessä on tätäkin asiaa mkonelta kantilta ajateltu, kun vielä iäkkäinä matkustamme paljon. Keskustelulle antoi pohjaa tuttavaperheen tapaus, jossa perhe joutui myymään omakotitalonsa, kun toi etelänmatkalla sydäninfarktiin kuolleen papan sinkkiarkussa erikoiskuljetuksella kotiin.
- Helmi
  2012-02-22 09:55:44
  Ohhoh. Kiitos avartavista ohjeista mahdollisen kuolemantapauksen koittaessa. Noin pitkälle emme ole vielä asioita miettineet, mutta hyvä tietää tuokin. Minkälaisen paperisodan mahdollinen tuhkaus aiheuttaa eri matkakohteissa?
  Toivottavasti tuohon ei milloinkaan tarvitse mennä, mutta hyvä olla selvillä asioista edes hiukan.
15 + 16
2012-02-22 10:26:04
>Minkälaisen paperisodan mahdollinen tuhkaus aiheuttaa eri matkakohteissa? <

Ei ole sattunut tuttavapiirissa, joten ensikäden kokemusperäistä tietoa asiasta ei ole.

Ilman muuta on selvää, että pitää olla lääkärin antama virallinen kuolintodistus ja hautauslupa. Kaikilla vakuutusyhtiöillä on omat lääkärinsä ja yhteistyökumppaninsa matkakohteissa, joten kannattaa ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön.

Suomessakin tarvitaan lääkärin antama virallinen kuolintodistus ja hautauslupa, ennenkuin saa tuhkata tai haudata. Kummastakin saa dokumentin.
55-55
2012-02-22 13:33:31
http://www.taloustaito.fi/fi-FI/k/kuluttaja/seniori-muista-matkavakuutus

vakuutusyhtiöissä on eroja, kuten em artikkelin lopussa olevasta taulukosta ilmenee
JK
2012-03-21 17:48:05
SISKONI

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Takaisin ylös

Luetuimmat keskustelut

Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
17.12.2024 18:04Terveys
307
6952
Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
17.12.2024 21:17Suhteet
65
2079
Mikä olisi sinun ja kaivattusi
Tarinan kertovan elokuvan nimi?
17.12.2024 14:58Ikävä
175
1807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
17.12.2024 15:36Kajaani
15
1307
Onko kaivattusi täysin vietävissä ja
vedätettävissä?
17.12.2024 20:44Ikävä
112
1257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
17.12.2024 09:12Maailman menoa
169
1190
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
17.12.2024 11:28Suomalaiset julkkikset
7
1166
RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
17.12.2024 10:58Puolanka
54
1086
Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
17.12.2024 18:53Ikävä
41
1041
Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.
17.12.2024 02:54Kotimaiset julkkisjuorut
288
982

Vastaukset

kurjatotuus kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

kurjatotuus kirjoitti:

kurjatotuus kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

kurjatotuus kirjoitti:

itkunkitkun kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

hilma-maria. kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

Välikäsi kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

juupu-juu kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

muffis kirjoitti:

muffis kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

äitikkä kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

18+1 kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

koikoitos kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

hamletti kirjoitti:

hamletti kirjoitti:

äitikkä kirjoitti:

neljäs miljoonas kirjoitti:

hamletti kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

koikoitos kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

koikoitos kirjoitti:

koikoitos kirjoitti:

koikoitos kirjoitti:

koikoitos kirjoitti:

koikoitos kirjoitti:

koikoitos kirjoitti:

kyselee o-hoitaja kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

6 + 9 kirjoitti:

sahtivaari kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

koikoitos kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

8+10 kirjoitti:

koikoitos kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

14+14 kirjoitti:

pöööööööööööö kirjoitti:

Helmi kirjoitti:

6+15 kirjoitti:

Luetuimmat keskustelut

Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

Viiimeinen viesti

Mikä olisi sinun ja kaivattusi

epäonnen perjantain rikos yritys

Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

Kirjoitin sinulle koska

Martina pääsee upeisiin häihin