Ammatinvalinnan vaikeus

"Onko muilla samaa ongelmaa?"
Kyseessä taitaa olla melko yleinen ongelma.

Jos ihmisellä ei ole selvää kuvaa siitä, mihin haluaa tai mihin on lahjoja, niin kannattaa hakeutua työllistäville aloille. Sekundaosaajat ovat muilla aloilla vain sekundaosaajia, eivätkä koskaan työllisty satunnaisia pätkätöitä pitemmälle.

Kokeile ammatinvalintatestejä. Eivät ne tietenkään aina osu oikeaan, mutta antavat ainakin vaihtoehtoja. Jos et tiedä, mitä haluat, mieti ensin mitä et ainakaan halua. Se auttaa jo eteenpäin, kun suljet tietyt alat pois laskuista.

Täällä myös yksi ammatinvalinnan kanssa epäröivä. Tuntuu ettei oo tarpeeks lahjakkuutta mihinkään, ainakaan sellasiin joihin haluisin. Kirjotusten jälkeen haut piti tehä tosi nopeesti ja tulikin sit haettua muutamaan paikkaan jotka vaikutti sille et vois mahdollisesti olla ihan jees. Periaatteella "kantsii nyt ainakin jonnekin hakee, voihan sitä sit vaihtaa jos ei tunnu sopivalta." Todellakin, ahdistaa. Eikä asiaa helpota se että ratkaisuja pitäs pikasesti ruveta löytymään.

Itse kävin kaksi ja puoli vuotta aikuislukiota, sitten lopetin. Nyt pähkäilen mitä ihmettä teen tässä tilanteessa?

Kaikki (ennen kaikkea opettajat) aina jaksoi tolkuttaa, että kaikki on jossain hyviä ja että kaikille kyllä löytyy se "oma ala". Pelkään, että omalla kohdallani niin ei ole... Mikään ei kunnolla suju(nut), ei kielet, ei matikka, ja mikään reaaliaineista ei erityisemmin kiinnostanut.

Lukio ei sujunut ollenkaan, ei edes tukiopetuksen avulla. Se olis sellasta jatkuvaa epäonnistumista. Kai sitten olen keskimääräistä tyhmempi tai lahjattomampi.

Elämä on kovaa, mutta ilman kovaa ei ole elämää

Pitää kyllä tähän väliin heittää, etten ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi jollain tapaa hyötynyt ammatinvalintatesteistä... :)

Samaa mieltä: kannattaa tehdä jotain sellaista, mistä saa rahat tiskiin - ellei sitten oma intohimo ole lähellä jotain sellaista. Esim jos olet intohimoinen piirtäjä, kannattaa ehkä harkita, että ryhtyisit graafikoksi. Tuskin pääset kuitenkaan tekemään suurta taidetta, mutta ainakin voit elättää itsesi mainoskuvituksilla :)

Pääsääntöisesti kuitenkin ihmisten intohimot ja kyvyt ovat niin kaukana toisistaan, että "intohimon" tai "kiinnostuksen" pohjalta ammattia ei kannata valita. Pikemminkin, Levykauppa X:n mainosta mukaillen, toimintamme päämäärä on siirtää rahaa omaan lompuusiimme, eli valitaan se paras-tuloinen, ei-täysin-inhottava ammatti, joka on omien kykyjen puitteissa.

Tiedän, että on kyyninen näkökanta, ja saa esim koulun opinto-ohjaajat itkemään isoja kyyneleitä. Mutta kun maailma ei aina toimi niinkuin koulussa opetetaan.

nimenomaan kannattaa tarkkaan miettiä mikä todella kiinnostaisi ja sitten ottaa selville mitä kautta tavoitteensa saavuttaa. Jos tyytyy tekemään loppuelämänsä "jotain" paremman puutteessa, niin tulee olemaan vain onneton, katkera ja kokee epäonnistuneensa.
Tottakai realisti pitää olla, mutta meillä jokaisella on oikeasti vahvuuksia ja juuri ne tulee löytää ja niitä vahvistaa.
Listaa asiat, jotka kiinnostaa ja joista unelmoit.
Toinen lista miksi et mukamas niitä voisi saavuttaa.
Itse painin tuon asian ja monen muunkin kanssa muutama vuosi sitten ja kaikesta epäuskosta ja taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta olen alkanut toteuttamaan itseäni ja tekemään sitä mikä kiinnostaa todella.
Nykyään olen yrittäjä ja samalla opiskelen mieltäni kiehtovia asioita ja elän aivan erilaista elämää kuin ikinä osasin uskoa todeksi.
Siis mitään ei saa, ellei rohkeasti ryhdy toimeen - tutustu itseesi.
Ellei omat eväät riitä, niin erilainen tapa vielä tässä lisäksi: varaa aika astrologilta, henkilökohtainen tapaaminen ja kun kysyä saa, niin kysy missä minä olen vahva? Minkälainen työ minulle sopisi parhaiten?
Ja kirjastosta löytyy pilvin pimein itsetuntemukseen liittyvää kirjallisuutta. On vain yksi elämä nyt, joten älä heitä sitä hukkaan, vaan aseta tavoite ja etene sitä kohden.
Matkalla kohtaat haasteita ja teet "jotain työtä" elääksesi, mutta se on vain väliaikaista. Ja lisäksi kasvattaa sinua ihmisenä, joten kiitos siitäkin.
Tsemppiä ja rohkeutta ja positiivista mieltä, usko itseesi ja unelmiisi!

Täällä painitaan saman ongelman parissa, vaikka oon vasta 45 vuotias kottarainen. Ihan koko ikäni ollut myynnissä ja asiakaspalvelussa sekä esimiestehtävissä enkä päivääkään työttömänä. Mutta nyt paloi proput, olla koko ajan naama hymyssä ja lässynlässyn päivästä toiseen. Oon ollut nyt kuukauden saikulla burnoutin takia ja ihan hukassa, mitä voisin tehdä vielä 20 vuotta elämästäni.
Sit sain tietää, että tääl meidän kunnassa on sellanen kuin Asiakasyhteistyöryhmä ja hain päästä siihen. Sain kuulla tästä ihan terveyskeskuksen sairaanhoitajalta. Ryhmä sisältää ammatinvalintapsykologin, sosiaalitoimen henkilön, lääkärin, työkkärin edustajan ja ja... en ees tiedä, tietysti MINUT! Jouduin odottamaan käsittelyyn pääsyä viikkokausia, ja nyt sain tietää, että 12.1. ryhmä kokoontuu - ja vain minun vuokseni. Vaikka olen jo tällainen kääkkäikäinen, niin olen tosi otettu, että asia otettiin "vakavasti" - olenhan mä kuitenkin vielä työkykyinen ja -ikäinen kaikin puolin. Ehkä keväällä sitten tiedän, mikä musta tulee isona. Syksyllä opiskelemaan. :D

Voit ihan hyvin hakea vaikka optikko-koulutukseen. Voit innostua alasta, kuten sytäväni teki. Hän haki vain kun paras kaveri haki. Ei ollut innostunut yhtään. Kaveri ei päässty ja ystäväni on ollut vuosia optikko-alan yrittäjä eikä ole päivääkään katunut opiskelujaan. Omaa alaa ei liene kenelläkään, se voi löytyä kun innostuu vain jostain. Ehkä voisit miettiä mihin sinulla on taipumuksia. Oletko luova. Jos olet, ehkä alasi opn jokin painopinnan valmsitaja, graafikko tms. Käy nyt kuitenkin sitekästi koulusi läpi, älä jätä kesken. Hoitoala ei ehkä ole sinun juttusi. Voit mysö mennä kaupan ja markkinoinnin alalle. Kauppaopisto? Ammattikorkeakoulu, liiketalous tms. Milainen pohjakoulutus sinulla? Ónko lukio vai peruskoulu. Jos peruskoulu, käy lukio vielä ja mieti sitten. Hakeudu ulkomaille töihin. Mene vaikak kaupan kassalle. Siellä voi selkiintyä mitä haluat opiskella. Maatalousala? Jotainhan sinun on tehtävä. Elä stressaa. Hakeudu vaikak opiisopimuskoulutukseen.

Lähemmäs 30v lasissa eikä edelleenkään hajua asiasta.
Muutaman alan opiskelua olen kokeillut, mikään ei ole napannut suuremmin, joskin paria oli ihan kiva näperrellä puolivillaisesti. Psykologia ja ammatinvalintapsykologia olen asian tiimoilta tavannut, ilman mitään muuta tulosta kuin se, että he ovat minuakin pahemmin siitä hakoteillä.

Viimeiset viisi vuotta olen viettänyt toimettomana ja omissa oloissani. Mietiskelen elämääni aika usein valveilla maaten, ja sen tuloksena saan usein väliaikaisen rauhan: elämäni on jo nyt ihan hyvää ja että maailmakin on aivan hyvä eikä siitä tarvitse muuttaa mitään. Aktiiviselle osalle minua tuo vastaus ei kuitenkaan riitä, ja vietän päivät pitkät ahdistellen sitä että "jotain pitäisi tehdä", ja tappaen aikaa tyhjänpäiväisillä aktiviteeteilla, jotka pitävät murheet edes sen aikaa poissa etummaisista ajatuksista.

Sen verran kuitenkin pidän omalla kohdallani aika varmana, että mitään sellaista minun ei kannata tehdä mikä ei minua oikeasti huvita. Siksipä mikä tahansa 'jotain' ei minulle kelpaa. Ei niin missään nimessä.

Tässä maailmassa ei vain ole tarpeeksi asioita, jotka minua kiehtoisivat kovin paljoa. Ei tarpeeksi täyttämään päiviäni. Nyyh.

Hei nimim. "apuaa". Sä et oo tosiaan yksin vaik siltä se varmaa tuntuu susta kun et henkilökohtaisesti tunne ketää samassa tilanteessa elävää vaan yksin joudut painimaan tälläse valtavan ongelman kanssa. Jos et löydä sitä nyt niin se voi tulla 10 vuoden päästä vaikka eihän kukaan voi elää niin pitkällä tulevaisuudessa vaan täytyy jotenki selviytyä tai elää tätä päivää. Tää hetki on tärkeintä kuitenki mitä meillä on käsillämme. Opiskelee sit tai ei.
Se hätä että pitäisi heti päättää jotain mikä kiinnostaa nii sekin on vaa yks tunne, tunteiden valtavassa massassa.

Tääl on tullu ehdotuksia et mitä kannattais pohtia ku mul on kans ollu vaikeuksia motivoitua mistään silleen kunnolla. Lukion oon käyny melkee loppuu ja sit kauppaoppilaitosta kävin suunnillee puoleenväliin. Oon ollu masentunu monta vuotta ja täl hetkel on parempi jakso menossa ja sen takia taas tulee pieniä ajatuksia että nyt vois alkaa tekee jotain ku saattais oikeesti voimat antaa myöten, toinen puoli miettii silti et onks must oikeesti mihinkää ku stressinsietokyky / ahdistuksensietokyky on niin alhanen. Hyvä jos jaksan käydä kävelee päivittäin.

Kuka työnantaja tai oppilaitos haluaa ihmisen kuka on epävarma motivaation suhteen(joutuisi valehtelemaan johon en kykene) tai ei oo tutkintoo/työkokemusta. Tiedän että kyllä sitä kelpaa sellanen ku on, mut silti tunne on epävarma.

Mulle vois alkuun käydä sellanenki ala jossa olis selkeesti työvoimapulaa, mutta en tiedä mistä sellasta selkeetä tietoa voisi löytää.

Mä oon tällä hetkellä PUHELINMYYJÄNÄ ja ihan hemmetisti v---uttaa tehä tätä hommaa, eikä palkalla edes elä.

Vasta nyt oon kunnolla tajunnu, et olis pitäny joku koulutus hankkia. Sellanen fiilis että tekisin mitä tahansa mieluummin kuin tätä!

Tuntuu kyllä helpottavalta huomata, että täällä on muitakin saman asian kanssa painivia. Tulevaisuus tuntuu ahdistavalta kun ei tiedä mihin suuntaan tässä oikein pitäisi lähteä. Tosiaan niin kuin joku tuossa sanoikin ei minullakaan ole mitään erityistaitoja tms. minkä pohjalta voisi jotakin koulutusalaa miettiä. Tai no ainoa on se, että olen ihan hyvä kirjoittamaan, joten toimittaja/tiedottaja -tyyppinen ammatti on käynyt mielessä. Mutta siinäkin on monta muttaa, alalla on aika vähän töitä ja haluaisin työltä muutakin kuin vain kirjoittamista. Niin ja viestintää/tiedotusoppia yliopistoon on tosi vaikea päästä opiskelemaan.

Tosiaan ei kai sillä oman alan löytymisellä mikään hirveä kiire ole, vaikka siltä tuntuukin. Pitäisi olla luottavaisempi tulevaisuuden suhteen ja "antaa elämän kuljettaa". Ei kai mikään työ tai opiskelu ole turhaa. Olen myös miettinyt kansanopistossa opiskelua, siellä sais ainakin vuoden kulutettua. Pitäisi opetella olemaan stressaamatta kun ei tällä ahdistuksella tulevaisuuden suhteen saavuta mitään.

Niin ja eipä se tiedotusoppikaan oikein omalta tuntunut kun kävin alan pääsykokeissa jokunen vuosi sitten...eli eipä ole oikeastaan mitään hajua mitä sitä lähtisi opiskelemaan. :/

Elämä on epäreilua. Jotkut meistä ovat monilahjakkaita, ja he menestyvät tai menestyisivät useallakin alalla. Joidenkin lahjakkuusprofiili on lähes nollasäteinen ympyrä, eli he eivät menesty oikeastaan millään alalla. Suurin osa meistä sijaitsee sitten tällä välillä. Tämä tekee ammatin tai opiskelualan valinnan vaikeaksi.

Mutta kuten tuolla edellä sanoin, tavallisten tolleroiden kannattaa valita ammatikseen työllistävä ala. Vaikka työssä käyminen ei olisikaan silkkaa juhlaa, niin itse hankkimaansa leipää saa kuitenkin syödä joka päivä. Tästä paapomisyhteiskunnasta huolimatta tuo on minusta arvokas asia.

Juu näinhän se on, mutta äkkiseltään ei tule mieleen mitään erityisen työllistävää alaa, johon pystyisin ylipäätään pyrkimään kun ei tuo hoitoala oikein ollut juttuni..

Nuohooja on hyvä ammatti :)