laihtuminen...

kdkdkdkd

Onko ketään muita, jotka olette laihtuneet masennuksesta johtuen?

Itse olen laihtunut kuukaudessa -12kg.

Jos laihduitte, söittekö miten?

17

861

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Suhmuran Santra

      Jos painosi on todella pudonnut 12 kg kuukauden aikana, sinun on syytä hakeutua lääkäriin. Saatat olla luisumassa syömishäiriön puolelle, sillä noin jyrkkä painon putoaminen ei ole tervettä. En nimittäin usko sitä, että masennus itsessään saa kenenkään painoa putoamaan, mutta masennuksen seurauksena voi ruokahalut olla olemattomat ja keho ei sen seurauksena, eli syömättömyydestä johtuen saa riittävästi ravintoa.

      Eli suosittelen, mene lääkäriin, jos et pysty syömään. Tiedän, että syömishäiriöstä, kohdallasi ilmeisesti anoreksiasta ei toivuta helpolla, joten siihen sairastumista on yritettävä ehkäistä hyvissä ajoin, jos viitteitä k.o. sairauteen alkaa ilmaantua.

    • mango

      Minä olen laihtunut reilut 8 kiloa nyt ahdistus/masennuskauteni aikana. Se on tämmöiselle pienelle ihmiselle aika paljon, hyvää vauhtia lähestytään 40 kiloa, kun ennen painoa oli 50 kilon "paremmalla" puolen.

      Syönyt olen päivästä riippuen eri tavoin. Kyllähän varmasti päivittäinen kaloritarve on jäänyt jo puolisen vuotta reilusti alle aikuisen suositusten. Eli koko ajan on ikäänkuin "nälkä", vaikkei sitä ehkä itse niin koekaan. Ei vain maistu.

    • gjgjgj

      Olen aloittaja. Mulla on päiviä, että alas menee just vain jogurtti.. mulla on näläntunne mutta ahdistus on niin suuri ettei mene ala. Se johtuu masennuksestani ei syömishäiriöstä, siitä olen varma. Toisaalta on päiviä, että syön kyllä enemmän.... ahdistaa vaan niin paljon kun on niin paha olla koko ajan ...

      kertokaa muutkin laihtuneet.

    • bppp

      Olenko ainoa joka on vain lihonut masennuksen myötä?

      • Nickname.

        Et todellakaan oo ainoa joka on lihonut masennuksen myötä. Mä lihoin vaan masennuksen kaa sellasesta 65 kilosesta 68-70 kiloseksi. Sitten mukaan tulivat lääkkeet.. :) Lihoin sitten 72 kiloseksi, jossa pysyin ihan hyvin kunnes menin osastolle. Osastolla olin n. 4 kk ja kun viimein pääsin sieltä kokonaan lähtemään, painoin 82-84 kiloa. Osastolla ne vasta niitä lääkkeitä tuputtikin.. ja just vielä niitä lihottavia ruoka-halua suurentavia rauhottavia lääkkeitä.

        Nyt osastolta päästyäni (pääsin sieltä elokuun puolivälissä) olen nyt laihduttanut takaisin 72 kiloon ja pikkuhiljaa laihduttelen lisää sekä oon vähentänyt lääkkeitä alle puoleen aikasemmasta.


    • ckckckdkdkdkdkdkdkkd

      aloittaja: en usko. Masennukseni alussa lihoin 5kg.. tulin vain syötyä pahaan oloon. Kun paha olo jatkui ja mukaan tuli ahdistus niin paino lähti rajusti laskuun. Olen yrittänyt väkisin syödä mutta ei niin ei :(

      • hullu-heluna

        Itse olen ikäni ollut niitä, jotka syövät suruunsa ja siten siis lihonut reippaasti aina välillä vastoinkäymisten johdosta. Vaan kun sairastuin masennukseen, katosi ruokahalu täysin. Paino putosi kuukaudessa melkein 10 kg, kun en vaan pystynyt syömään mitään. ( Tilanne ei sinänsä ollut "katastrofaalinen", koska lähtöpainoni oli 78 kg eli olihan siinä varaakin pudottaa. )


    • asfasg

      vittu olisinkin.

      • asfasg

        ohoh, onpas suomikaksnelosel herkät korvat ::


    • Mimmeee

      Minä olen laihtunut todella paljon (-6 kiloa), syömishäiriöstä ei todellakaan ole kyse - olen meinannut sairastua elämäni aikana sekä bulimiaan että anoreksiaan (juuri masennuksesta johtuneen laihtumisen myötä), mutta molempien kohdalla onnistunut taistelemaan vastaan. Nykyisen keskivaikean masennusjakson myötä (seuraus pitkän parisuhteen loppumisesta) lähti kokonaan ruokahalu, enkä tunne enää juurikaan nälkää. Eikä auta sekään tieto, että pitäisi syödä, kun ei vain jaksa huolehtia itsestään ja tehdä ruokaa. Ja kun näläntunne puuttuu, niin on vain niin helppoa unohtaa se ateria. Välillä saatan olla 3-4 päivääkin ilman lämmintä ateriaa (nykyään yritän syödä päivittäin), elän sitten vedellä ja sipseillä/suklaalla - olisi painoa varmaan tippunut enemmänkin, ellen niitä popsisi.

      Olen siis ollut normaalipainoltanikin alipainoisen rajoilla -"hyvät" geenit, joilla ei liho sitten millään. Nyt 158 cm pituisena painan 39 kiloa -> sairaanloinen alipaino ja ulkonäkökin sen mukainen. Peiliin ei kauheasti tule vilkuiltua. Psykologin passittamana olen menossa ensi viikolla puhumaan ravitsemusneuvojan kanssa, jotta saataisiin tähän jotain muutosta. Tiedän, ettei sekään tee ihmeitä, jos en jaksa tuolla keittiön puolella pyöriä (enkä voi syödä esim. yliopistolla, kun ihmismassat ahdistavat liikaa), mutta ainakin voidaan lähteä suunnittelemaan sitä, miten painoa tulisi vaikka sellainen kymmenen kiloa. On aika kurjaa olla tässä jamassa muutenkin, kun ennen ruuanlaitto oli yksi suurista rakkauksistani.

      • Mimmeeeee

        ^^ Niin, ja paino on siis lähtenyt laskemaan rajummin kolmisen kuukautta sitten, joten sinänsä ei ole isoja lukuja - toisaalta, eipä ole 45 kilon lähtöpainolla ollut paljoa, mistä laihtua (kesällä jatkuvasti sairaana, laihduin jo silloin).


      • ,.,.,
        Mimmeeeee kirjoitti:

        ^^ Niin, ja paino on siis lähtenyt laskemaan rajummin kolmisen kuukautta sitten, joten sinänsä ei ole isoja lukuja - toisaalta, eipä ole 45 kilon lähtöpainolla ollut paljoa, mistä laihtua (kesällä jatkuvasti sairaana, laihduin jo silloin).

        ^^ Niin, ja olisin saanut masennukseen lääkkeitä, jotka lisäävät ruokahalua, mutta en halua syödä lääkkeitä. Alunperin, kun paino oli pudonnut vasta pari kiloa, pelkäsin varsinkin, että nopea lihominen johtaisi minulle bulimiaan, mutta enpä muutenkaan innostu lääkkeistä, välttelen jopa särkylääkkeitä.


      • Suhmuran Santra

        On hyvä, että olet menossa ravitsemusterapeutille, mutta voisitko mitenkään ajatella samalla, että saisit jonkin hyvän ystäväsi tai ystäviä keskustelemaan ja vetämään sinut johonkin uuteen harrastukseen mukaan. Sinun pitäisi saada ajatuksiin muutakin mietittävää ja ympäristöä ja ehkä harrastuksiakin vaihdettua, jotta olisi paremmat edellytykset toipumiseen ja palaamiseen ns. terveisiin elinoloihin ja seuraan.

        Voin kuvitella, että kun olet ollut lähes alipainoinen muutenkin, kehosi ei tallenna ravintoa "mielellään", joten erittäin hyvä, että syöt edes suklaata, siitä saa energiaa nopeasti, muutenhan sinä kuihtuisit pois, ja sitä ei kukaan toivo.

        Mielialalääkkeistä ollaan montaa mieltä. Itse en usko niiden poistavan ongelmaa, mutta vähentävän oireilua. Terapiaa tarvitset, sitä on myös hyvät ystävät, heidän seuraan meno ja vaikka uudetkin harrastukset. Itse olen ottanut tuollaisessa tilanteessa kerran sanomalehden, katsonut, mitä siellä on siihen "helvettiin" ollut vaihtoehtona tarjolla. Otin lehden vinkistä ns. vaarin ja vaihdoin elämässäni suuntaa.

        Toivon, että löydät ulospääsyn ahdingostasi ja tilalle puhtaat uudet energiset "tuulet"!


      • Mimmmeeeeee
        Suhmuran Santra kirjoitti:

        On hyvä, että olet menossa ravitsemusterapeutille, mutta voisitko mitenkään ajatella samalla, että saisit jonkin hyvän ystäväsi tai ystäviä keskustelemaan ja vetämään sinut johonkin uuteen harrastukseen mukaan. Sinun pitäisi saada ajatuksiin muutakin mietittävää ja ympäristöä ja ehkä harrastuksiakin vaihdettua, jotta olisi paremmat edellytykset toipumiseen ja palaamiseen ns. terveisiin elinoloihin ja seuraan.

        Voin kuvitella, että kun olet ollut lähes alipainoinen muutenkin, kehosi ei tallenna ravintoa "mielellään", joten erittäin hyvä, että syöt edes suklaata, siitä saa energiaa nopeasti, muutenhan sinä kuihtuisit pois, ja sitä ei kukaan toivo.

        Mielialalääkkeistä ollaan montaa mieltä. Itse en usko niiden poistavan ongelmaa, mutta vähentävän oireilua. Terapiaa tarvitset, sitä on myös hyvät ystävät, heidän seuraan meno ja vaikka uudetkin harrastukset. Itse olen ottanut tuollaisessa tilanteessa kerran sanomalehden, katsonut, mitä siellä on siihen "helvettiin" ollut vaihtoehtona tarjolla. Otin lehden vinkistä ns. vaarin ja vaihdoin elämässäni suuntaa.

        Toivon, että löydät ulospääsyn ahdingostasi ja tilalle puhtaat uudet energiset "tuulet"!

        Kiitos kommentista.

        Minähän olen elämässäni siinä tilanteessa, ettei ystäviä tai edes tuttuja ole, koska kaikki lähtivät eron myötä - sen verran uusia tuttuja kun olivat, etteivät tienneet mitään masennuksestani, josta oli ollut lähes 1.5 vuotta parempi jakso, eivätkä sitten halunneet olla tukena. Edelliset ystävät lähtivät taas ensimmäisen pahan masennusjaksoni myötä. Masennus alkaa pikku hiljaa olla kyllä menossa parempaan suuntaan, ongelma on lähinnä tuossa syömisessä, koska olen ollut niin pitkään syömättä, ettei sitä ruokahalua ole, lähes kaikki ateriana ovat sitä, että mietin mahdollisimman rasvaista (ja terveellistä) ruokaa, jonka pakotan sitten alas. Huono puoli on myös siinä, että jos minä olen liikkeellä, niin en varmastikaan syö, ruoka jää useimmiten väliin juuri silloin, kun minulla on menoja.

        Terapiaakin on suunniteltu, mutta sitä ei voida aloittaa, koska olen puolen vuoden päästä muuttamassa toiselle paikkakunnalle.


    • nykyisin ok

      Ap. sinun pitäisi hakea apua itsellesi.
      Itse jouduin/pääsin hoitoon, kun mulla oli vaikeaa.
      En edes tajunnut että olin laihtunut aika paljon. En ajatellut silloin ollenkaan ruokaa, enkä kokenut nälän tunnetta. Painoin 47 kg ja olen 173 cm. Minulta jäi menkat pois.
      Hoidossa sanottiin että en pääse pois ennenkuin painan vähintään 52 kg.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa

      Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h
      Maailman menoa
      45
      2929
    2. Jos vedetään mutkat suoraksi?

      Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar
      Sinkut
      106
      2701
    3. Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan

      Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv
      Maailman menoa
      36
      2419
    4. Kuka paiskasi vauvan betoniin Oulussa?

      Nimi esiin.....
      Oulu
      32
      2014
    5. Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia

      Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.
      Maailman menoa
      50
      1918
    6. Anteeksipyyntöni

      Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska
      Järki ja tunteet
      15
      1529
    7. Miten must tuntuu

      et sä ajattelet mua just nyt
      Ikävä
      32
      1473
    8. Sydämeni valtiaalle

      En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden
      Ikävä
      105
      1225
    9. Kun et vain tajua että

      sua lähestytään feikkiprofiililla :D Hanki aivot :D m-n
      Ikävä
      177
      1193
    10. En vain unohda

      Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.
      Ikävä
      73
      1050
    Aihe