kun eivät he halua oikeasti olla läsnä lastemme arjessa? Minä ainakin haluan aikanani olla läsnäoleva isovanhempi, enkä sellainen puhelimessa velvollisuudesta lasten kansa jutteleva. Lapsetkin ovat sitä mieltä, että miksi kertoa mitään isovanhemmille, kun eivät he halua osallistua heidän elämäänsä muutenkaan. Ei ole mitään yhteistä. Vain aivan pienenä oli hauskaa puhua luuriin.
Lasten vanhempanakin on tylsää kuunnella voivotteluja, että kyllä varmaan teillä on rankkaa, laittakaa ne lapset hoitoon, teidätkin laitettiin jo 3 kk iässä, sitähän varten päivähoito on ja kesäleirit.... Ja siihen päälle vielä pohjustusta, että sitten kun me olemme huonommassa kunnossa, niin voimme muuttaa teidän lähelle asumaan, jotta teidän on helpompi hoitaa meitä. Odottavat siis palvelusta.
Kuinkahan lapsenlapset sitten käyvät tuntemattomaksi jääneitä isovanhempia moikkaamassa tai hoivaamassa? No isovanhemmat ajattelivat ratkaista tämän tietenkin rahalla, niinkuin kaiken muunkin tähänastisessa elämässään. Raha = valtaa ja pelko on takapuolessa, että jospa me havitellaan rahaa, kun kutsumme heitä mukaan yhteiseen arkeen jo nyt kun voimia ja aikaa olisi.
Kuulkaas nyt, ottakaa itseänne niskasta kiinni tai jättäkää meidät rauhaan. Me adoptoidaan mieluummin tuo naapurin köyhä vanhapiikamummo, kun tähän on kerta menty! Olette rasittavia.
t. Avainkaulalapsenne
Millä sitä lopettaisi isovanhempien puhelut?
46
1094
Vastaukset
- ihan hyvä mummi
No HUH ! En ihan ymmärtänyt purkaustasi, sori vaan, mutta kuullostaa kurjalta. Tiedän, että olet itku silmässä jos tilanne on tämä äitisi kanssa. Minulle ja lapsilleni oli aina tärkeää, että mummi oli läsnä, ei hotajana tai rahan antajana vaan ihanana mummina lapsille, ja he tapasivat usein, onneksi, mummi kuoli aivan yllättäen suorilta jaloilta sanomatta hyvästi. Lapsilleni ja tietenkin minulle jäi kaunis muisto hänestä.
Minä ja veljeni huolehdimme pesän jakamisesta, mehän äidin ja isän perimme. Lapsillemme ei kuulu, mitä sieltä olemme perineet, keämökin tietenkin tietävät. Käytämme ja sijoitamme perintömme, miten itse haluamme ja säästämme vanhuudenpäiviemme hyväksi näitä varoja. Jos jotain siitä pienestä perinnöstä jäljelle jää, tapelkoot siitä keskenään sitten joskus. Elinaikanamme autamme lapsiamme ja lastenenlapsia kaikissa tarpeellisiksi todetuissa hankinnoissa, muista kuluistaan selvitköön itsekseen.- Ahne sukupolvi
No niinpä ovat sinun vanhempasi kaikkensa sinulle jättäneet. Koet omaksesi ne sitten ja pistät menemään. Arvaanko oikein että kuulut suuriin ikäluokkiin. Tälle porukalle jälkeläiset ovat saamattomia nahjuksia, joille ei perintöä kiusallakaan jätetä. Itselle sen sijaan kelpasi toisten kaikki, jota he vaalivat ja säästivät.
- :)
Ahne sukupolvi kirjoitti:
No niinpä ovat sinun vanhempasi kaikkensa sinulle jättäneet. Koet omaksesi ne sitten ja pistät menemään. Arvaanko oikein että kuulut suuriin ikäluokkiin. Tälle porukalle jälkeläiset ovat saamattomia nahjuksia, joille ei perintöä kiusallakaan jätetä. Itselle sen sijaan kelpasi toisten kaikki, jota he vaalivat ja säästivät.
Minäkin kuulun suuriin ikäluokiin. Omalle äidilleni olen sanonut: käytä kaikki rahasi itseesi. Jos ei tähän ikään ole raha-asioita saanut kuntoon, ei niitä saakaan. Itse jätän, sen mitä perintöä jää, lastenlapsille. Ja sen tietävät lapsenikin.
- ihan hyvä mummi
Ahne sukupolvi kirjoitti:
No niinpä ovat sinun vanhempasi kaikkensa sinulle jättäneet. Koet omaksesi ne sitten ja pistät menemään. Arvaanko oikein että kuulut suuriin ikäluokkiin. Tälle porukalle jälkeläiset ovat saamattomia nahjuksia, joille ei perintöä kiusallakaan jätetä. Itselle sen sijaan kelpasi toisten kaikki, jota he vaalivat ja säästivät.
Jos sinusta on hauska noin ajatella, tee se, en kuulu ahneeseen sukupolveen. Aina innostettiin vanhempiamme käyttämään rahansa itseään varten. Meillä lapsilla on hyvä koulutus, kiitos vanhempiemme, sen turvin tienaamme aivan riittävästi rakentaaksemme oman ja lastemme elämän hyväksi. Totuushan vain on se, että jos sieltä jäi jotain, jonnekinhan se on laitettava eli lasten niskaan. Entinen sukutila, nykyinen kesämökki on tullut vanhemmilleni myös perintönä ja perintönä se menee meidänkin lapsille, myyköön sen sitten joku joka haluaa, meidän ahne sukupolvi ei sitä myy. Omille lapsilleni en levittele mitään unelmia perinnöistä, käyköön koulunsa ja hankkikoon kunnon duunipaikat ja sillätavalla rakentakoon elämänsä. Sijoitellaan perintöjä niin, että niistä esi-isien kovan työn tuloksista saa nauttia mahdollisimman moni jälkipolvikin. Ilmaisin itseni ilmeisesti huonosti, jos ajattelet, että pannaan perinnöt haisemaan. Totuus on toisenlainen.
- yxmuzi
Tällaiset näissä keskusteluissa usein toistuvat viestit ihmetyttävät: "Kuinkahan lapsenlapset sitten käyvät tuntemattomaksi jääneitä isovanhempia moikkaamassa tai hoivaamassa? "
Miksi lastesi pitäisi hoitaa sinun vanhempiasi ja miksi sinun vanhempiesi pitäisi hoitaa sinun lapsiasi?
Mitä olet ajatellut itse tehdä?
Eikö ole luonnollisempaa, että sinä hoidat itse omat lapsesi ja vanhempasi, ja että lapsesi hoitavat omat lapsesi ja sinut?- kyllä niin on.
olen pannut saman merkille, Peloitellaan yksinäisellä vanhuudella ym... mikäli mummo haluaa elää miten haluaa, se oikeus pitää velvollisuutensa hoitaneella ihmisellä olla.
- itsekkyyskö ?
Aina on kaksi puolta, miten itse hoidatte suhteitanne isovanhempiin ja mitä haluatte.
Monet isovanhemmat ovat elänneet monisäikeisen elämän ja olleet taloudellisessa puutteessa , paljon työtä tehneinä ja silloin ei ollut päivähoitoja kaikille ja valmisruokia ja palveluja . Ovat elänneet säästeliäästi ja nyt kun on rahaa antavat avokätisesti , koska verottaja vie , kun ovat mullan alla , onko sekin paha ?
Usein nuorempi polvi etsii vain hyötyä , mitä hyötyä on mistäkin ihmissuhteesta itselle ja lapsille , tällöin asenne jo menee seuraavaankin polveen .
Tärkeintä on KUNNIOITUS , kelle he vaivojaa puhuvat , on aika jolloin teilläkin on vaivoja ja särkyjä .. silloin olette kokemusta viisaampia .
Minunkin naapurissani asuu nokkava nuori perhe , jotka saivat perinnöksi vanhan kauniin arvotalon , jonka remontin isovanhemmat maksoivat , eivät saa edes käydä , kun ovat rasittavia ja vanhoja . Isovanhemmat asuvat kaksiossa , palvelutalomaisessa asunnossa, nuoripari sanoi, että hyvä , kun siellä seuraa , ei minkäänlaista kiitollisuutta , ei kunnioitusta .
Tämä on tätäpäivää , mitenkähän sitten teitä kohdellaan, kun olette itse iäkkäitä , toivottavasti ansionne mukaan , valitettavasti en osaa olla empaattinen . - avainkaulalapset
Oletteko ymmärtäneet tahallanne väärin? Juuri rahaa emme halua, mutta haluaisimme, että isovanhemmilla olisi aikaa lapsenlapsilleen.
Me lapset toki haluaisimme auttaa vanhenevia vanhempiamme, mutta olisihan se selvää, että jos lapsenlapsillakin olisi sujuvat välit isovanhempiinsa, niin hekin auttaisivat. Isovanhemmat vain ajattelevat, että he voivat elää meistä eristäytyneitä niin kauan kuin kunto kestää ja että me hoidamme sitten heidät, meille vieraiksi jääneet vanhukset velvollisuudesta ei ilosta. Tai he lupaavat, että saamme hoitaa heitä, jos yhteiskunta ei hoidakaan. Ensisijaisena tuntuu olevan jälleen kerran yhteiskunta ja sen suoma riippumattomuus sukulaissuhteista.
Meidän sukupolvessa tapahtuu iso elämänarvojen muutos. Vaikka olisi mahdollista tyrkätä lapsemme yhteiskunnan hoiviin, niin emme tee sitä. Harva vanhempi pitää lapsiaan kodin ulkopuolella hoidossa enemmän kuin on töiden vuoksi pakko. Paneudumme enemmän vanhemmuuteemme kuin aikaisempi sukupolvi. Nykyään vanhemmuudelta odotetaan enemmän ja siihen kuuluu ilman muuta ilo, nauttiminen yhteisestä ajasta myös isovanhempien kanssa.- Perheellinen
Kun te siis paneudutte vanhemmuuteen enemmän kuin varhaisempi sukupolvi niin kysyn, eivätkö isovanhemmat siis kuulu tähän? Miksi katsotaan, että yhteydenpito lapsiin ja lapsenlapsiin on ainoastaan hoivatilanne. Voivathan lapset ja lapsenlapset pitää yhteyttä isovanhempiin ilman, että näiden on työllään maksettava tämä yhteydenpito.
Isovanhemmat ovat eläneet aivan samanlaiset työn ja lastenhoidon täyttämät vuodet kuin tekin. He ovat niistä selviytyneet tavalla tai toisella. Joillakin on ollut omat vanhemmat apuna, mutta useinkaan ei. Edellisten sukupolvien tilanne on ollut se, että nuoret muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja vanhemmat jäivät maaseudulle.
En käsitä, mitä tarkoittaa, että "tapahtuuu iso elämänarvojen muutos". Se kaipaisi meikäläiselle eläkeikään ehtineelle selvennystä.
Itse olen hoitanut lapseni kotona ilman minkäänlaisia omia tuloja. Toiset isovanhemmat olivat kuolleet, toiset 250 km päässä, kaikki ikäiseni sukulaiset työelämässä ja omissa perheissään kiinni. Koskaan ei ollut muuta hoitoapua kuin puistotäti, jolle saattoi viedä lapsen siksi aikaa kun kävi asioimassa kaupungilla. Isovanhemmat tavattiin ehkä 3 kertaa vuodessa, mutta vieläkin he ovat läheisessä muistossa lapsillani. Ne tapaamiset olivat onnellisia ja mieleenpainuvia.
Minähän tiesin, että näin tilanne tulisi olemaan. Valitsin tämän tien, koska lapset olivat minulle tärkeämmät kuin hyvin palkattu, lapseton työura. Kun 10 v. poissaolon jälkeen menin taas työelämään, jäin palkkauksessa huomattavasti jälkeen muita enkä ehtinyt olla kyllin pitkään ansiotyössä ennen kuin eläkeikä koitti, joten olen ikäni joutunut elämään pienillä tuloilla.
En odota lapsiltani enkä lapsenlapsiltani apua, en työtä enkä rahaa. He elävät elämäänsä, ja me tapaamme, kun on mahdollisuus. Hyvillä mielin tapaamme.
Tapaamisemme eivät ole minulle suotu palkkio lasten hoivasta 15 v. sitten, vaan iloisia sukuulaistapaamisia.
- kuuukkeli
Kukaan ei käske isovanhempia eristäytymään. Hyvähän sitä on vain eläkeläisten riennoissa juosta, mutta annas olla kymmenen vuoden päästä, vailla yhteyttä sukuun. Sitten on yksinäiset vanhukset nettipalstoilla marttyyreina valittaa, miten lapset ja lapsenlapset hylkäsivät ja ovat vain rahan perään.
Pelkureita, jotka syyttävät omista kestämättömiä seurauksia aiheuttaneista valinnoistaan muita? Pitäisi ajatella vähän nenäänsä pidemmälle. Isovanhempien tärkein tehtävä on olla lähellä ja läsnä eikä vain puhelinlangan päässä.
Lapsenlapset tuovat iloa elämään. Kaikille heitä ei ole suotu. Aikaa riittää ihan kylliksi omillekin menoille. On vain osattava vetää rajansa oikeisiin kohtiin. - Just joo
Lopettakaa tuo iänikuinen uhkailu siitä, että lapsenlapset unohtavat isovanhemmat eivätkä käy heitä katsomassa.
Olen isoäiti, joka huolehti 3 lapsenlapsesta vuosikausia aina tarvittaessa, ihan ilokseni ja lapsien kanssa hyvin selviytyen. Olimme turvapaikka, jonne lapset mielellään tulivat, kun kotona ei ollut aikusia päivisin, ja kun oltiin kipeitä tai koulusta lomaa.
Nyt he ovat aikuisia. Ikinä eivät käy, ei ole aikaa, opiskelut ja työt sitovat. Jos nyt on ihan pakko, niin jouluna voi tulla aterialle, mutta sitten ei mitään kuulu, ei ketään näy.
Emme enää kuule heistä mitään, ja jos ei Facebookia olisi, emme olisi selvillä lainkaan heidän elämästään. Nyt voimme lukea Fb:sta, missä ovat ollet ja mitä on tapahtunut.
Miten sitten kun makaamme vaipoissa vanhojenkodissa?
Niin että lakatkaa puhumasta siitä vastavuoroisuudesta.- pikkumyy
Puhut asiaa. Minulla on kummityttö, jolla oli erittäin vaikea lapsuus. Hoidimme hänen isoäitinsä kanssa häntä parhaamme mukaan, isoäiti piti häntä viikkokausia luonaan, vaikka oli vielä työelämässä, vei aamulla hoitopaikkaan ja haki iltapäivällä pois. Hän osti myös aina uudet vaatteet, kun äitinsä ei tuonut mitään mukana, nakkasi vain tytön hoitoon, eikä kertonut koska hakee pois. Joka viikonloppu tyttö oli meillä, koska oli mukavaa leikkiä minun lasteni kanssa. Äitinsä biletti missä lie, eikä edes soitellut tai kysellyt kuulumisia.
Nyt kummityttö on yli 30 vuotias äiti itsekin, mutta ei pidä mitään yhteyttä minuun, isoäitiinsä hyvin harvoin. Nyt isoäiti on 86-vuotias ja olisi kiitollinen jos tyttö kävisi useammin, ei hoitamassa vaan kylässä, piipahtamassa lastensa kanssa kun lähellä asuvatkin. Mielenkiintoa ei tunnu olevan kiitollisuudesta puhumattakaan.
Omista lapsistani en tiedä, viitsivätkö he vaivautua sitten kun apua tarvitsen, kaiken apuni ja rahani he ovat kyllä aina saaneet. Ehkä tässä pitää varautua siihen, että jossain laitoksessa sitten maataan nälissään ja märissä vaipoissa, oudon väristen ja outoa kieltä puhuvien hoitsujen välinpitämättömässä hoivassa. - Ikä painaa!
pikkumyy kirjoitti:
Puhut asiaa. Minulla on kummityttö, jolla oli erittäin vaikea lapsuus. Hoidimme hänen isoäitinsä kanssa häntä parhaamme mukaan, isoäiti piti häntä viikkokausia luonaan, vaikka oli vielä työelämässä, vei aamulla hoitopaikkaan ja haki iltapäivällä pois. Hän osti myös aina uudet vaatteet, kun äitinsä ei tuonut mitään mukana, nakkasi vain tytön hoitoon, eikä kertonut koska hakee pois. Joka viikonloppu tyttö oli meillä, koska oli mukavaa leikkiä minun lasteni kanssa. Äitinsä biletti missä lie, eikä edes soitellut tai kysellyt kuulumisia.
Nyt kummityttö on yli 30 vuotias äiti itsekin, mutta ei pidä mitään yhteyttä minuun, isoäitiinsä hyvin harvoin. Nyt isoäiti on 86-vuotias ja olisi kiitollinen jos tyttö kävisi useammin, ei hoitamassa vaan kylässä, piipahtamassa lastensa kanssa kun lähellä asuvatkin. Mielenkiintoa ei tunnu olevan kiitollisuudesta puhumattakaan.
Omista lapsistani en tiedä, viitsivätkö he vaivautua sitten kun apua tarvitsen, kaiken apuni ja rahani he ovat kyllä aina saaneet. Ehkä tässä pitää varautua siihen, että jossain laitoksessa sitten maataan nälissään ja märissä vaipoissa, oudon väristen ja outoa kieltä puhuvien hoitsujen välinpitämättömässä hoivassa.Siinäpä se! Tuolla ylempänä sanotaan, että isovanhempien pitäisi olla aina tavoitettavissa ja läsnä. Minusta ei todellakaan! Vaikka lapsenlapset ovat tärkeitä eivät he saa olla isovanhempien elämän suurin sisältö.
Isovanhempien kuuluu elää omaa elämäänsä, johon aikanaan on kuulunut työ ja lapset, nyt ikäihmisen elämä, harrastukset tai sairaudet. Heillä on oikeus pitää huoli itsestään, niin että ei tule sitä tilannetta, että he ovat avuttomina kotonaan ilman lastensa hoivaa.
Kun tämän päivän ikäihmiset vanhenevat ja sairastavat, he huolehtivat itse itsensä, hankkivat kotiavun tai hoitopaikan pyytämättä apua lapsiltaan, sillä he ovat tottuneet nuoresta asti hoitamaan omat asiansa ja tulemaan omillaan toimeen.
Samaa on oikeus odottaa jälkikasvultakin. Isovanhemmat ovat sukulaisia, läheisiä omaisia, joiden tapaaminen on iloinen asia, eikä mikään työtehtävä.
Lapset, joilla on hyvät suhteet isovanhempiinsa ovat usein paremmassa asemassa kuin ne joilla ei näitä enää ole. Isovanhemmilla on kärsivällisyyttä ja aikaa lapsille, mutta pitää muistaa heidän kuntonsa. Kuusikymppinenkin voi olla selkävaivainen tai verenpaineen väsyttämä, eikä heillä aina ole mahdollisuuksia avustaa lastenhoidossa.
Tämä isovanhempien syyllistäminen tuntuu niin kohtuuttomalta. - kuwi
pikkumyy kirjoitti:
Puhut asiaa. Minulla on kummityttö, jolla oli erittäin vaikea lapsuus. Hoidimme hänen isoäitinsä kanssa häntä parhaamme mukaan, isoäiti piti häntä viikkokausia luonaan, vaikka oli vielä työelämässä, vei aamulla hoitopaikkaan ja haki iltapäivällä pois. Hän osti myös aina uudet vaatteet, kun äitinsä ei tuonut mitään mukana, nakkasi vain tytön hoitoon, eikä kertonut koska hakee pois. Joka viikonloppu tyttö oli meillä, koska oli mukavaa leikkiä minun lasteni kanssa. Äitinsä biletti missä lie, eikä edes soitellut tai kysellyt kuulumisia.
Nyt kummityttö on yli 30 vuotias äiti itsekin, mutta ei pidä mitään yhteyttä minuun, isoäitiinsä hyvin harvoin. Nyt isoäiti on 86-vuotias ja olisi kiitollinen jos tyttö kävisi useammin, ei hoitamassa vaan kylässä, piipahtamassa lastensa kanssa kun lähellä asuvatkin. Mielenkiintoa ei tunnu olevan kiitollisuudesta puhumattakaan.
Omista lapsistani en tiedä, viitsivätkö he vaivautua sitten kun apua tarvitsen, kaiken apuni ja rahani he ovat kyllä aina saaneet. Ehkä tässä pitää varautua siihen, että jossain laitoksessa sitten maataan nälissään ja märissä vaipoissa, oudon väristen ja outoa kieltä puhuvien hoitsujen välinpitämättömässä hoivassa.Voi voi sinua pikkumyy! Mistäs ihmeestä tuon syrjintäkortin tempaisit?
Asun kaukana sairaasta, lapsettomasta veljestäni, ja parhaat hoitajat, joita hänellä on, ovat "oudonvärisiä ja oudonkielisiä".Heidän maissaan kun on opittu kunnioittamaan ja arvostamaan vanhuksia - ja hoitamaan kotona. Heille meidän yhteiskunnassamme ilmenevä vanhusten piilotttaminen laitoksiin on kauhistus. Olen näille vierasperäisille hoitajille erittäin kiitollinen.
Mutta - palataan nyt harharetkiltä aiheeseen eli eri sukupolvien välisiin suhteisiin. Minä - onnellisena kerran viikossa lapsenlasta hoitava mummi - annan tilaa seuraavalle kirjoittajalle! .
Ps. Myös suomalaisissa hoitajissa on monia ihania ihmisiä, joten yleistää ei voi tässäkään asiassa.
- justinna
Meillä "tapaus" isoisä, jonka kiinnostus lapsenlapsiinsa lopahti siinä kohtaa, kun lapset alkoivat näyttää omaa tahtoaan. Niin kauan oli kivaa, kun lapset toimi pappan ehdoilla ja teki mitä käskettiin ja leikki vielä lapsenlailla. Nyt, jokaikinen kerta kun lapsemme ovat isoisän kanssa tekemisissä saamme ja lapset saavat kuulla olevansa lellittyjä, hankalia ja patalaiskoja ja jokainen kerta isoisä menettää päreensä lapsille ja jokainen kyläkerta päättyy lasten suruun. Jos isoisä kuulee lapsella olleen jonkun ikävän jutun, vaikkapa vaan että on kiusattu koulussa - hän sanoo sen olevan lapsen oma syy, kun on niin hankalakin.
Olisi pitänyt kuulema laittaa muksut pieninä komeroon arestiin, että oppivat tavoille. Näin hän juttelee lapsille.(ja huom! meillä on tavat ja lapsiamme on useasti kuin enemmän kehuttu hyvästä käytöksestä, oikeudenmukaisuudesta ystäviään kohtaan jne)
Lapset ovat jo oppineet pelkäämään häntä, eivät uskalla sanoa puoltakaan sanaa eikä ainakaan omaa mielipidettään ettei synny sota. Vanha kaava toistaa itseään..
Ja sitten ihmettelee ja taivastelee kun ei enää isoisän seura kelpaa. Kyseessä siis teini-iässä olevat lapset, joilla nyt on ne omat juttunsa ja uhmansa. Isoisä ei ollut minunkaan aikana ymmärtäväinen murrosiän myrskyjä kohtaan mutta olisihan se ollut toivottavaa, että ajan myötä myös hänen mielensä olisi avautunut ja avartunut kaikkeen.
Kyllä tässä on tosi hankalassa asemassa vanhempana kun koittaa jaksaa ymmärtää ja koittaa jutella nuorille miksi isoisä on sellainen, Syyksi saa kertoa isoisän hankalan rakkaudettoman oman lapsuuden, kurjat kotiolot, köyhyyden ja sairauksien pitkät liudat. Sitä vain miettii, eikö aikuinen ihminen osaa katsoa itseään peilistä, millainen itse on. Niinhän se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ei olla lähdetty mustamaalaamaan häntä, hän on tehnyt ihan itse lapsille selväksi sen, ettei pidä heistä sellaisina kuin he ovat. Haukkumalla suoraan ja olemalla todella pelottava huutamisineen ja lapsellisilla käytöshäiriöillä.
Silti, oma isä on aina oma isä ja sitä rakastaa. Mutta vaikeeta se on.- Mumma :)
Papalla on hermot pinnassa. Äreäksi ukoksi muuttunut.
Miksi hänen pitäisi kestää itseään puoli vuosisataa nuorempia energisiä lapsenlapsia.
Vanhat eivät vain jaksa.
Huomaatte sen itse eläkeikään päästyänne. - mk
Sanoppa suoraan isällesi että hänen pitää ottaa huomioon lastanlapsien mielipide tai kuvaamallasi tavlla tulee ikävyykisä että silleen. Sen myö huomaa enää äiti elossa ja ei koskaan ole ottanut jhuomioon lasten mielipidettä ja itse olen jo yli50v mies ja ei äitini osaa tai halua eikä pysty keskustelmaan asioista ja kun siltä loppu paukut niin tule että älä höpötä niikuin lapsenakin mutta onneksi on tarpeeksi välimälimatkaa ja 2-4 kertaa vuodessa kun nähdään niin se rittää. Kaikki toimii tyylillään mutta pitää osata mukaitua ajan mukaan ei kangistua kaavoihin niinkuin vanhemmalla ikäpolvella monesti on tapana. Lapsemme jo 17v niin joskus perjantaisin kun äitini soitta ja kysyy missä lapsi on niin kiusallani sanon että kylillä kalaja juomassa niin heti tulee nootia kun ei huumoria ymmärrä.
- Justinna
Mumma :) kirjoitti:
Papalla on hermot pinnassa. Äreäksi ukoksi muuttunut.
Miksi hänen pitäisi kestää itseään puoli vuosisataa nuorempia energisiä lapsenlapsia.
Vanhat eivät vain jaksa.
Huomaatte sen itse eläkeikään päästyänne.Kyse ei ole papan hermoista vaan siitä, että pappa on itseään täynnä oleva narsisti, ollut aina samanlainen. En minäkään ole hänelle kelvannut, sietää minua sen verran kun olen myötämielinen ja hiljaa. Kun sanon oman mielipiteeni vaikka tulevasta presidentistä jota hän ei kannata, niin johan syttyy sellainen sota ja huuto ja mehkaaminen kun ajaa omaa mielipidettään, minä olen paha ja väärässä ja omaan väärät asenteet ja mielipiteet JOS EN ole samaa mieltä hänen kanssaan. Hän toimii samoin lastenlasten kanssa nyt kun ovat jo siinä iässä että osaavat ilmaista omia ajatuksiaa, jotka eivät tietenkään mene aina yksiin hänen kanssa.
Äitini on hissukka, tossun alla, ei uskalla sanoa ikinä poikkisuuntaista sanaa, on antanut omalla myötämielisellä käytöksellään papan päästä kukkulan kuninkaaksi. Isäni on pitänyt äipän aina kurissa, hellan ja pöydän välissä, äitini ei uskalla mennä työpaikan joulujuhliinkaan edes pariksi tunniksi syömään kun tietää että sitten isäni huutaa koko yön kenen miesten kanssa olet ollut. Tosiaan joo, hermot pinnassa!!
Mammahan tässä kärsii kun ei lapset halua heille isoisän haukuttavaksi, sinne huutolaan, mamma haluaisi pitää lapsia olla heidän kanssa...
Niin, eikä papalle tosiaankaan mennä sanomaan mitään! Sitähän vasta tulitus alkaisi. Hänelle EI voi puhua tavallisia asioita ollenkaan eikä ainakaan mitään sellaista jossa häntä jotenkin arvosteltaisiin -Hän on katkaissut välit omaan toiseen poikaansa, veljeeni kokonaan jo vuosia sitten koska veljeni erosi kirkosta ja elää sellasita omaa elämäänsä eikä ole perhettä perustanut. Siinähän sitä on syytä, isällä kieltää lapsensa eikö vain? - Mumma :)
Justinna kirjoitti:
Kyse ei ole papan hermoista vaan siitä, että pappa on itseään täynnä oleva narsisti, ollut aina samanlainen. En minäkään ole hänelle kelvannut, sietää minua sen verran kun olen myötämielinen ja hiljaa. Kun sanon oman mielipiteeni vaikka tulevasta presidentistä jota hän ei kannata, niin johan syttyy sellainen sota ja huuto ja mehkaaminen kun ajaa omaa mielipidettään, minä olen paha ja väärässä ja omaan väärät asenteet ja mielipiteet JOS EN ole samaa mieltä hänen kanssaan. Hän toimii samoin lastenlasten kanssa nyt kun ovat jo siinä iässä että osaavat ilmaista omia ajatuksiaa, jotka eivät tietenkään mene aina yksiin hänen kanssa.
Äitini on hissukka, tossun alla, ei uskalla sanoa ikinä poikkisuuntaista sanaa, on antanut omalla myötämielisellä käytöksellään papan päästä kukkulan kuninkaaksi. Isäni on pitänyt äipän aina kurissa, hellan ja pöydän välissä, äitini ei uskalla mennä työpaikan joulujuhliinkaan edes pariksi tunniksi syömään kun tietää että sitten isäni huutaa koko yön kenen miesten kanssa olet ollut. Tosiaan joo, hermot pinnassa!!
Mammahan tässä kärsii kun ei lapset halua heille isoisän haukuttavaksi, sinne huutolaan, mamma haluaisi pitää lapsia olla heidän kanssa...
Niin, eikä papalle tosiaankaan mennä sanomaan mitään! Sitähän vasta tulitus alkaisi. Hänelle EI voi puhua tavallisia asioita ollenkaan eikä ainakaan mitään sellaista jossa häntä jotenkin arvosteltaisiin -Hän on katkaissut välit omaan toiseen poikaansa, veljeeni kokonaan jo vuosia sitten koska veljeni erosi kirkosta ja elää sellasita omaa elämäänsä eikä ole perhettä perustanut. Siinähän sitä on syytä, isällä kieltää lapsensa eikö vain?No kun sen tiedätte, niin nyt sitten toteutuu se ikuinen uhkaus, että lapsenlapset eivät tunne isovanhempia, eivätkä halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Miksi pitäisikään?
Se, että ollaan saman sukupuun oksia ei velvoita yhtään mihinkään. Jopa sukututkimuksesta voi jättäytyä pois ja kieltää nimensä sieltä.
Antaa papan olla, itsekin viihtyy omissa oloissaan.
Lastenlasten ei tarvitse otta huolekseen alistetun mummun murheita. Ne todellakaan eivät heille kuulu.
- Sylky kuppejako!?
Minun lapsenlapseni asuu 500 km päässä, joten ei siinä auta kun puhelimen välityksellä kysellä kuulumisia.(vaikka joku oli kirjoittanut ninimerkillä Miten voidaan estää isovanhempien soitot)..En siis voi olla läsnä kun muutaman kerran vuodessa. Nyt minulla tulee olemaan talvilomaviikko työstä ja päätin sen ottaa silloin kun lapsenlapsella on hiihtolomaviikko ja hän tulee käymään niin saisimme olla yhdessä muutaman päivän eikä vain muutaman tunnin päivässä kun muuten olisi myöhään töissä.
Minusta on niin väärin että syyllistetään isovanhempia lastenlasten kanssakäymisestä kun niitäkin on paljon jotka hinnalla millä hyväänsä haluavat sen estää.- näinonikäväkyllä
Minä kyllä syyllistän isovanhempia siitä, etteivät muuta asumaan lähemmäksi lapsenlapsiaan. Mitä siellä kaukana kylillä elelemään, jossa ei ole nuoremmille polville työpaikkoja, muuta kuin kylän terveyskeskuksessa! Nuoremmat polvetkin ovat uskaltanet lähteä maailmalle, joten miksi ette tekin, kun aika selkeästi on tullut? Vanhan kodin voi myydä, jättää vuokralle tai vapaa-ajanasunnoksi. Kaupungista voi vuokrata esim yksiön-kaksion, jos varat eivät riitä omaan.
Eläkeläinen on vapaa vaihtamaan maisemaa. Oikea paikka on AINA MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN LASTENLASTEN LÄHELLÄ. Tämä ei tarkoita sitä, että nuoremmat polvet olisivat sinua hyväksikäyttämässä ilmaisena lastenhoitoapuana. Älkää vedotko liikaa raihnaisuuteennekaan. Jaksattehan nähdä naapureitakin, niin miksi ette esim kouluikäisiä lapsenlapsianne?
Kuinkahan moni aikuinen on kotona poissa työelämästä, perhe elää yhden palkalla, vain siksi, että isovanhemmat eivät tue pieniä koululaisia tarpeeksi? Lapsenne haluavat kyllä huolehtia sinustakin työnsä ohella, mutta toivovat, että hätääntynyt pieni koululainen esim voisi kääntyä isovanhemman puoleen yksinäisenä iltapäivänä, jolloin vanhempi ei pääse irroittautumaan palkkatöistään. Ettet vain sinäkin olisi saanut apua omilta vanhemmiltasi? Jos näin oli, niin kyllä lapsesi ihmettelevät, ettet itse halua auttaa heitä? Jäivätkö omat lapsesi sinulle vieraiksi? Laitoitko heidät avainkaulassa yksinäiseen kotiin? Vasta noin 12 vuotias on henkisesti kypsä selviytymään yksinpitkät iltapäivät (tutkimusten mukaan). Onko yllättävää tässä itsenäisten selviytyjien ja psyykkisesti häiriintyneiden Suomessa? Ruuhkasuomessa vanhempien pitkät työmatkatkin venyttävät lasten yksinäistä aikaa.
Koululaiset ovat nuoria sivistyneitä ihmisiä, jotka eivät rasita isovanhempiaankaan kohtuuttomasti. He ovat teidän ilonne, eikä vain syy myhäillä tyytyväisenä, että "geenini jatkuvat 500 km päässä". Eläkeikä on sopiva vaihe irtiottoon vanhasta, elämäntavastanne, vaikka olisittekin asuneet koko siihenastisen ikänne samalla pienellä kylällä. Puhelimessa te haluatte vain uskoa parasta lapsenlapsienne arjesta. Aina on kaikki muka niin mukavasti. Menestyvät hyvin koulussa. Älkää huijatko itseänne. Menestyväkin lapsi voi olla henkisesti kipeä. Kai teille on jo kerrottu, että paikkanne olisi lastenlastenne mielestä heitä lähellä? - häpeä!!!
näinonikäväkyllä kirjoitti:
Minä kyllä syyllistän isovanhempia siitä, etteivät muuta asumaan lähemmäksi lapsenlapsiaan. Mitä siellä kaukana kylillä elelemään, jossa ei ole nuoremmille polville työpaikkoja, muuta kuin kylän terveyskeskuksessa! Nuoremmat polvetkin ovat uskaltanet lähteä maailmalle, joten miksi ette tekin, kun aika selkeästi on tullut? Vanhan kodin voi myydä, jättää vuokralle tai vapaa-ajanasunnoksi. Kaupungista voi vuokrata esim yksiön-kaksion, jos varat eivät riitä omaan.
Eläkeläinen on vapaa vaihtamaan maisemaa. Oikea paikka on AINA MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN LASTENLASTEN LÄHELLÄ. Tämä ei tarkoita sitä, että nuoremmat polvet olisivat sinua hyväksikäyttämässä ilmaisena lastenhoitoapuana. Älkää vedotko liikaa raihnaisuuteennekaan. Jaksattehan nähdä naapureitakin, niin miksi ette esim kouluikäisiä lapsenlapsianne?
Kuinkahan moni aikuinen on kotona poissa työelämästä, perhe elää yhden palkalla, vain siksi, että isovanhemmat eivät tue pieniä koululaisia tarpeeksi? Lapsenne haluavat kyllä huolehtia sinustakin työnsä ohella, mutta toivovat, että hätääntynyt pieni koululainen esim voisi kääntyä isovanhemman puoleen yksinäisenä iltapäivänä, jolloin vanhempi ei pääse irroittautumaan palkkatöistään. Ettet vain sinäkin olisi saanut apua omilta vanhemmiltasi? Jos näin oli, niin kyllä lapsesi ihmettelevät, ettet itse halua auttaa heitä? Jäivätkö omat lapsesi sinulle vieraiksi? Laitoitko heidät avainkaulassa yksinäiseen kotiin? Vasta noin 12 vuotias on henkisesti kypsä selviytymään yksinpitkät iltapäivät (tutkimusten mukaan). Onko yllättävää tässä itsenäisten selviytyjien ja psyykkisesti häiriintyneiden Suomessa? Ruuhkasuomessa vanhempien pitkät työmatkatkin venyttävät lasten yksinäistä aikaa.
Koululaiset ovat nuoria sivistyneitä ihmisiä, jotka eivät rasita isovanhempiaankaan kohtuuttomasti. He ovat teidän ilonne, eikä vain syy myhäillä tyytyväisenä, että "geenini jatkuvat 500 km päässä". Eläkeikä on sopiva vaihe irtiottoon vanhasta, elämäntavastanne, vaikka olisittekin asuneet koko siihenastisen ikänne samalla pienellä kylällä. Puhelimessa te haluatte vain uskoa parasta lapsenlapsienne arjesta. Aina on kaikki muka niin mukavasti. Menestyvät hyvin koulussa. Älkää huijatko itseänne. Menestyväkin lapsi voi olla henkisesti kipeä. Kai teille on jo kerrottu, että paikkanne olisi lastenlastenne mielestä heitä lähellä?Haista nyt jo .. sanonko mikä! Mikä sinä olet ketään täällä syyllistämään ja elämänmuutokseen vaatimaan!
Suurinosa nykyminiöistä ja ei edes halua lastensa isovanhempia itsensä ja lastensa lähelle.... ainakaan jos ne isovanhemmat on niitä puolison vanhempia.
Tajuatko että vanhat ihmiset saattavat ottaa nuo sinun provosi oikeasti tosissaan ja saada niitä miettiessään vaikka sairaskohtauksen.
Olet ilkeä provo et mitään muuta! - Mietintää ..
häpeä!!! kirjoitti:
Haista nyt jo .. sanonko mikä! Mikä sinä olet ketään täällä syyllistämään ja elämänmuutokseen vaatimaan!
Suurinosa nykyminiöistä ja ei edes halua lastensa isovanhempia itsensä ja lastensa lähelle.... ainakaan jos ne isovanhemmat on niitä puolison vanhempia.
Tajuatko että vanhat ihmiset saattavat ottaa nuo sinun provosi oikeasti tosissaan ja saada niitä miettiessään vaikka sairaskohtauksen.
Olet ilkeä provo et mitään muuta!Joku katsoo asiakseen irvailla ongelmaa, joka niin syvästi tuntuu kalvavan monia täällä.
Curling-lapset tarvitsevat vanhempiaan koko elämänsä ajan. Miten he aikanaan selviytyvät, kun jäävät orvoiksi?
Lasten parasta kaiken aikaa ajattelevat vanhemmat saavat huomata, että heidän lapsiensa mielestä kaikki lapsia koskeva tulee olla ensisijalla ikuisesti vuosikymmenistä riippumatta. Mitä enemmän tapahtumia lapsien elämään liittyy - opiskelut, aviopuolisot, työt, asunnot, lapsenlapset, taloudenpito - sitä tiukemmin vanhempien on osallistuttava niin rahallisesti kuin työpanosellaankin lasten elämään.
Tähän on tultu, ja tämä jatkuu sitten seuraavissa sukupolvissa. Curling-lapset eivät koskaan tunne saaneensa kaikkea tarvitsemaansa vanhemmiltaan, sillä aina on heille itselleenkin jäänyt tehtäväksi jotain epämieluisaa. Se tekee heidät katkeriksi.
Omien lapsienkin hoito olisi mieluummin siirrettävä isovanhemmille, sillä lapset vievät "omaa aikaa" vanhemmiltaan. Curling-lapset eivät näe, että heidän omat lapsensa ovat perheenjäseniä, vaan kokevat lapsensa haitaksi parisuhteelle, joten mitä useammin isovanhemmat ottavat lapset hoiviinsa, sen paremmin parisuhde kestää.
Lantin toinen puoli on sitten ne curling-vanhemmat, jotka eivät pysty päästämään lapsiaan mailmaan, vaan pelkäävät joka hetki, minkä he ovat poissa vanhempiensa vaikutusvallasta. Jos ei muuta voida, soitellaan kuulumisia päivittäin.
Mietinnän paikka mielestäni, jokaisella.
- Ei todellakaan.
näinonikäväkyllä nimimerkille:Aika järkkyä puhetta .Tuosta siintää, ettei elämä pyöri kuin oman napasi ympärillä.Pitäisikö isovanhemmat(jotka ovat vielä työelämässä) jättää työnsä ja muuttaa lapsenlapsia hoitamaan ja elämään toimeentulotuella jos satut tietämään mikä on eläkeikä.Mikä sinä olet tietämään ja miten meidän ikäluokat on joutuneet maailmalla töitä etsimään eikä siinä tullut mieleenkään että olisimme odottaneet että isovanhemmat olisi muutaneet perässä HOITAMAAN lapsia.Itse olemme lapsemme hoitaneet.
Ei ikinä olisi tullut mielenkään semmoista vaatia vanhemmiltamme.
Lomat vietettiin vanhempien luona ja hoidettin ITSE lapset ja tehtiin taloustyöt ja ostettin leipämme.Taitaa olla aikuiset"henkisesti kipeät"eikä lapset.- jopas
Tehtiin ITSE.
Missä on yhteisöllisyys? Mihin vanhustenhoitolaitoksia tarvitaan siinä mittakaavassa kuin niitä nykyisin suositaan? Ei se tee vanhemmista ihmisistä hienompia, että maksavat hoitonsa jossain kylmässä laitoksessaitse ja jättävät nuoret sukupolvet vaille sukupolvien välistä vuorovaikutusta! Antakaa hoivaa ja olkaa valmiita ottamaan vastaan sitä!!! - tyhjiä puheita!
jopas kirjoitti:
Tehtiin ITSE.
Missä on yhteisöllisyys? Mihin vanhustenhoitolaitoksia tarvitaan siinä mittakaavassa kuin niitä nykyisin suositaan? Ei se tee vanhemmista ihmisistä hienompia, että maksavat hoitonsa jossain kylmässä laitoksessaitse ja jättävät nuoret sukupolvet vaille sukupolvien välistä vuorovaikutusta! Antakaa hoivaa ja olkaa valmiita ottamaan vastaan sitä!!!Joo joo.. helppoa on nyt lupailla kun ollaan saama puolella, mutta nuo lupaukset on unohtuneet unhonyöhön sitten kun niitä olisi aika alkaa lunastamaan.
Minä näen sen joka ainoa päivä omassa työssäni.. että turha selittää mitään.
- mummo nro 3
Olet jo samanlainen valittaja kuin isovanhempasi. Erona vain on että valitat täällä.
- nostappa jalkaa
Voi noita isovanhempia, jotka eivät halua olla isoja tai vanhempia laisinkaan!
Nostin ketjun, koska mielestäni tässä paljastuu hyvin syitä, miksi moni vanhus asuu nykyään laitoksissa.
Usko hyvinvointiyhteiskuntaan on ollut heillä horjumaton. Se on johtanut jopa perhesuhteiden katkeamiseen, kun ollaan aina niin omillaan niin omillaan olevia, eikä piitata kerran menestyviksi kasvatetuista aikuisista lapsistakaan enää.
He valitsevat ehkä itse sitä tiedostamattaankin laitoksen. He eivät anna aikuisille lapsilleen mahdollisuutta tutustua uudelleen ja tasavertaisina, ymmärtää heitä ja heidän vanhenemista.
Ollakko etämummo tai vaari vai eikö olla ollenkaan? Lapsethan ymmärtävät vain läsnäolon.
Terv, nuorekas mummo, joka muutti lastenlastensa lähelle asumaan- elämä on!
Voi huoh..... et sinäkään elämältä mitään takuuta ole voinut saada ettet joku kaunis päivä löydä itseäsi laitoksesta, vaikka nyt kuinka lapsiasi palvelisit ja heille elämäsi pyhittäisit. Työssäni olen sen tuhanteen kertaan nähnyt!
- vm-49
Minä rakastan niin kovin omia lastenlapsiani, että haluaisin nähdä heitä mahd. paljon.
Yksi asuu ulkomailla, joten yhteyksiä pidetään skypen kautta. Onneksi on nämä nykyaikaiset välineet, että pääsee seuraamaan ihan livenä lapsen touhuja ja pitämään ihan näkökontaktia, ettei meidän naamat jää lapselle vieraiksi.
Minulle jäi tosta alkup.kirjoituksesta vähän epäselväksi se, miksi yhteyksiä pidetään vain puhelimitse. Siis haluaisivatko lapset lapsineen käydä tapaamassa vanhempiaan, mutta he eivät ole tervetulleita, vai ovatko kutuneet heille, mutta vanhemmat eivät vain tule. Pitääkö aina odottaa, et toinen tekee alotteen. Ehkä vanhemmat odottavat, että kävisivät heitä katsomassa. Vähän jäi auki toi koko tarina.
- Sukupolvet
Kuulkaapas nyt kaikki pikkulasten vanhemmat!
Lapsenne eivät käy isovanhempiaan moikkaamassa ja hoivaamassa, ovat nämä sitten olleet kuinka ihania tai ei-ihania tahansa.
Ette te itsekään käy.
Koskaan ei näillä palstoilla kerrota, kuinka käydään omia isovanhempia hoivaamassa, van aina maristaan sitä, että omista vanhemmistakin on liian vähän hyötyä.
Muistan yhden keskusteluketjun isomummusta, joka hoivasi lapsenlapsensa pikkutyttöä, mutta en muista ensimmäistäkään ketjua, jossa olisi kerrottu omien isovanhempien hoitamisesta.
Isovanhemmat eivät korvaa rakkautta tai hoivaa rahalla, sillä perimysjärjestys on se, että itse peritte vahempanne, eikä ilman testamenttia lapsenlapsille mitään jää, jollette itse ole jo manan majoilla.
Turhaan kasaatte pikkulapsillenne isovanhempien hoitovelvollisuutta, sillä jokaisella sukupolvella on oma elämänsä elettävänä.
Myös niillä edellisen polven eläkeläisillä, joille tämän päivän kiireet ovat jo vieraita ja mennyttä aikaa.
Eläkää oma elämänne, antakaaa heidän elää omansa. Jos heillä on rahaa, kuten aina vihjalillaan, niin he hankkivat asunnot eläkeläisten taloista, tai palkkaavat siivoojat ja hoitajat, jotka annostelevat lääkkeet, tilaavat kaupungin ateriapalvelusta ruokansa, eivätkä todellakaan ole teidän armoillanne, puhumattakaan omista lapsistanne, joiden niskoille yritätte vanhempienne huolehtimisen sälyttää. - rauhaisovanhemmille
Mielestäni kaikista kauhein ajatus on juurikin se, että isovanhemmat menettävät mielenterveytensä. Epäilevät, että lapset ovat vain heidän rahojensa perään. Halu saada isovanhemmat asumaan lähemmäksi lapsenlapsiaan kuitataan sillä, että nuoremmat haluavat alistaa isovanhemmat armoilleen.
Höpsis! Tulkaa lähelle ja tutustukaa lapsenlapsiinne! Muuten epäilyksenne vain kasvavat. Ettekö usko, että olette ansainneet nämä ihanat tulevaisuuden toivot elämäänne? Vai mistä kiikastaa?
Harvakseltaan pitkältä matkalta vierailevat lapsenlapset jäävät teille oudoiksi. Teillä on omat rutiininne, joista ette osaa poiketa sen vertaa,että vieraiden ollessa seurustelisitte heidän kanssaan. Elämä muuttuu velvollisuuksiksi tai niistä eroon pyrkimiseksi. Puhelinisovanhemmuus on saamaa soopaa, kuin jos puhuisi pääsiäispupulle tai joulupukille, kuin satuolennolle siis. Tuntuu, että teette sen vain velvollisuudesta, koska teillähän on kovin vähän oikeasti yhteistä lastenlastenne kanssa!
Lapset ymmärtävät vain läsnäolon. He haluavat nähdä miten mummo köpöttelee keittämään aamukahvia ja pyytää heitä avuksi kauppareissulle. Lapsenlapset kasvavat niin nopeasti. Heille tekee hyvää nähdä isovanhempien hitaampi elämänrytmi omansa rinnalla. Isovanhemmat eivät joudu automaattisesti ilmaisiksi lastenhoitajiksi, vaikka muuttaisivatkin lähemmäksi asumaan.- liikettä töppösiin
Omituinen käsitys sinulla isoäideistä: "mummo köpöttelee keittämään aamukahvia ja pyytää heitä avuksi kauppareissulle."
Itse täytän kohta 65, mutta en köpöttele keittämään aamukahvia, vaan kiiruhdan varsin vauhdikkaasti aamuseitsemän jälkeen kohti työpaikkaani. Sitä ennen on käytävä suihkussa, laitettava naama ja hiukset kuntoon ja katsottava, että vaatetus on sellainen, että sillä kehtaa olla katseiden kohteena.
Kauppareissut hoituvat kotimatkalla ihan ilman apua.
Iltaisin ja viikonloppuisin ovat ohjelmassa kotityöt, harrastukset, luottamustehtävät, opiskelu sekä itsensä ja ihmissuhteiden hoitaminen.
Omien havaintojeni mukaan monen nuoremman polven edustajan elämänrytmi on huomattavasti hitaampi. - vm-49
liikettä töppösiin kirjoitti:
Omituinen käsitys sinulla isoäideistä: "mummo köpöttelee keittämään aamukahvia ja pyytää heitä avuksi kauppareissulle."
Itse täytän kohta 65, mutta en köpöttele keittämään aamukahvia, vaan kiiruhdan varsin vauhdikkaasti aamuseitsemän jälkeen kohti työpaikkaani. Sitä ennen on käytävä suihkussa, laitettava naama ja hiukset kuntoon ja katsottava, että vaatetus on sellainen, että sillä kehtaa olla katseiden kohteena.
Kauppareissut hoituvat kotimatkalla ihan ilman apua.
Iltaisin ja viikonloppuisin ovat ohjelmassa kotityöt, harrastukset, luottamustehtävät, opiskelu sekä itsensä ja ihmissuhteiden hoitaminen.
Omien havaintojeni mukaan monen nuoremman polven edustajan elämänrytmi on huomattavasti hitaampi.Mulla tuli ihan samaa mieleen. Onhan mummoja jotka ovat esim. vähän yli 40 v, tai jopa allekin. Tuntuisi, et puhutaan ennemminkin jo isomummosta.
- Köpököpö
vm-49 kirjoitti:
Mulla tuli ihan samaa mieleen. Onhan mummoja jotka ovat esim. vähän yli 40 v, tai jopa allekin. Tuntuisi, et puhutaan ennemminkin jo isomummosta.
Täytän 80 ensi kerralla, mutta takuulla ei "köpöttele" kahvinkeittoon.
Olen hoitanut kotiäitinä lapseni ja osallistunut lastenlasten hoitoon vuosia. Nyt hekin ovat jo perustamassa omia perheitään, mutta heidän lapsian en aikonut hoitaa.
Pitäisikö, vai uhkaako muuten unohdettu vanhuus?
- rrrrrrrrrrrrrrrbbbbb
Kiireiseen elämänrytmiinkö ei sitten sovi lapsenlapset? Menevätkä luottamustehtävät heidän edelleen? Ehditkö olemaan äiti omille lapsillesi? Haluatko tehdä toisin lastenlasten kohdalla?
- liikettä töppösiin
Lapsenlapset sopivat aina. Luottamustehtävät ja lastenlapset edustavat eri elämänalueita, eivätkä voi kilpailla keskenään.
Ehdin mainiosti olla äiti, kiitos kysymästä. Lastenlapsilleni en yritä olla äiti, suon sen etuoikeuden heidän omille äideilleen.
- Elämä on!
En sinun tilannettasi tunne, joten siihen en ota kantaa, mutta palstoja lukiessani on mieltäni ruvennut askarruttamaan ihmisten turhat toiveet.
Halutaan tavata lapsia ja lapsenlapsia useimmin. Kaivataan isovanhempia mukaan perheen elämään. Aiheesta keskustellaan laajasti.
Keskustelun jatkuessa saa kuitenkin usein sen kuvan, että aikuisten keskinäisissä suhteissa olisi paljonkin korjaamisen varaa. Lapsuus on koettu ankeaksi, suhteet vanhempiin ovat kaukaiset, anoppi jyrää, äiti sekaantuu. Punaisena lankana on vääränlainen osallistuminen perheen elämään.
Kateuskin on näkyvissä, kun epäillään eläkeläisten suuria tuloja ja itsekästä tuhlaamista, vaikka lapsenlapsilta puuttuu niin paljon sellaista, mitä muilla lapsilla on.
Tätä taustaa vasten on outoa, että ajatellaan, etteivät nämä keskinäiset välit vaikuttaisi mitenkään isovanhempien ja lasten väleihin.
Isovanhemmat eivät muutu ymmärtäväisemmiksi, anteliaammiksi, ystävällisemmiksi, avuliaammiksi lastenlasten ilmaannuttua. Isovanhemmat voivat hyvinkin ihastua ja innostua, mutta asenteet ovat samat kuin omiin lapsiin oli aikanaan. Ihminen ei muutu, luonne säilyy, auttamisen taitoa eivät kaikki osaa. Joku vetäytyy, joku ryntää mukaan ja sekaantuu kaikkeen. Sekä autettavat että auttajat ahdistuvat.
Ovatko nuoret vanhemmat huomanneet, että heidän kykynsä auttaa muita olisi lisääntynyt lapsien synnyttyä? Tuskinpa vaan. Päin vastoin, he usein ovat ottaneet sen asenteen, että heitä on nyt autettava, kun lasten hoidossa menee niin aikaa kuin rahaakin. On keksitty "keskinäinen parisuhde"-termi, jonka vaalimiseen tarvitaan isovanhempien yökyläily.
Moni mummu taas ei huomaa, että lapsen paras paikka kuitenkin on tasapainoinen koti, isovanhemmat ovat aina toisella sijalla.
Joskus voi havaita senkin, että äiti tuntee itsensä ulkopuoliseksi lapsen ja mummun suhteessa. Silloin on mummun toimia epäiltävä ja korostettava, että lapsen kasvatus on yksinomaan kodin kontolla, mummu ei saa siihen puuttua.
Unohdetaan, että kaikki lapsen kanssa tehtävä on "kasvatusta". Lapsi kokee joka hetki, oppii asenteet ja kuuntee äänensävyt.
Tästä aiheesta kannattaisi keskustella laajemminkin.- vm-49
Totta, mitä sanot. Ihmettelen miten nuo välit ovat niin vaikeat monilla lasten isovanhempien ja lasten välillä. Olen saanut itse hoitaa lapsenlapsiani niin paljon, kuin olen jaksanut. Jopa enemmänkin, kuin olisin jaksanut. Nyt kun pakon edessä olen joutunut kieltäytymään ottamasta lapsia yökylään sairasteluni vuoksi, niin on tullut tunne, että miniäni, joka on muuten ihan mukava, luulee, että olen enempikin luulosairas, tai teen liian ison numeron huonovointisuudestani, ettei vaan tarvis lapsia ottaa. Kovin mielelläni heitä kyllä ottaisin enemmänkin, mutta kun en jaksa kunnolla itsenikään kanssa.
Minä kyllä olen lapsenlapsiani paljonkin "kasvattanut" siis opettanut sellasia yleisiä asioita ja vastaillut heitä askarruttaviin kysymyksiin. Olen lisäksi laatinut omat säännöt, mitkä pätevät meillä. Kotona ollaan sitten heidän säännöillään. Opastan siisteyttä ja itsestä huolehtimista jne. Toisaalta olen tiukempi määrätyissä asioissa, kuin heillä kotona ja toisaalta taas haluan antaa heille enemmin huomiota ja jotain extraa, sellaista mitä eivät niin kotona kiireisiltä vanhemmilta saa. Yhdessä ollaan leivottu pullaa, mistä lapset kovasti pitävät ja heille on kaapissa varalla aina jotain herkkua. En siltikään anna syödä makeita mielin määrin, enkä ennen ruokaa, kuten esim. kotona usein tekevät ja sitten ei ruoka maistu. Lapset ovat meillä, kuin kotonaan. Tietävät missä mitäkin on. Olen kuitenkin opettanut, että eivät ilman lupaa saa mennä mitään ottamaan, aina on kysyttävä. Ihan siksikin, että säännöt pitää. Hyvin usein juuri ennen ruokaa haluaisivat jotain makeaa, tai muuta välipalaa ottaa ja silloin täytyy sanoa ei, että ruoka maistuu. - VM-36
vm-49 kirjoitti:
Totta, mitä sanot. Ihmettelen miten nuo välit ovat niin vaikeat monilla lasten isovanhempien ja lasten välillä. Olen saanut itse hoitaa lapsenlapsiani niin paljon, kuin olen jaksanut. Jopa enemmänkin, kuin olisin jaksanut. Nyt kun pakon edessä olen joutunut kieltäytymään ottamasta lapsia yökylään sairasteluni vuoksi, niin on tullut tunne, että miniäni, joka on muuten ihan mukava, luulee, että olen enempikin luulosairas, tai teen liian ison numeron huonovointisuudestani, ettei vaan tarvis lapsia ottaa. Kovin mielelläni heitä kyllä ottaisin enemmänkin, mutta kun en jaksa kunnolla itsenikään kanssa.
Minä kyllä olen lapsenlapsiani paljonkin "kasvattanut" siis opettanut sellasia yleisiä asioita ja vastaillut heitä askarruttaviin kysymyksiin. Olen lisäksi laatinut omat säännöt, mitkä pätevät meillä. Kotona ollaan sitten heidän säännöillään. Opastan siisteyttä ja itsestä huolehtimista jne. Toisaalta olen tiukempi määrätyissä asioissa, kuin heillä kotona ja toisaalta taas haluan antaa heille enemmin huomiota ja jotain extraa, sellaista mitä eivät niin kotona kiireisiltä vanhemmilta saa. Yhdessä ollaan leivottu pullaa, mistä lapset kovasti pitävät ja heille on kaapissa varalla aina jotain herkkua. En siltikään anna syödä makeita mielin määrin, enkä ennen ruokaa, kuten esim. kotona usein tekevät ja sitten ei ruoka maistu. Lapset ovat meillä, kuin kotonaan. Tietävät missä mitäkin on. Olen kuitenkin opettanut, että eivät ilman lupaa saa mennä mitään ottamaan, aina on kysyttävä. Ihan siksikin, että säännöt pitää. Hyvin usein juuri ennen ruokaa haluaisivat jotain makeaa, tai muuta välipalaa ottaa ja silloin täytyy sanoa ei, että ruoka maistuu.Tulipa tuosta mummin puheesta omakin suhtautumiseni mieleen, vaikka olenkin lapsenlapsilleni ukki. Nyt kun lapsenlapseni ovat jo muutamat murrosiässä, niin etenkin tyttö ja nuorempi poika ovat vielä kovasti ukista kiinnostuneita. Olen pystynyt tuomaan heille tietoa ja opetusta jota eivät kotonaan ole saaneet. Tyttö on ihmetellytkin, että miksei kotona tai edes koulussa ole opetettu näin syvällisesti elämän viisauksia. Tuntuukin, etteivät nykyvanhemmat ole omaksuneet niitä elämän eettisiä lainalaisuuksia, joiden avulla vältetään kaikki turhat kolhut, joita tietämättömänä tehdään. Tietämättömyyshän on kaikkinaisen pahan hedelmällinen juuri. Isovanhemmilla on siinä suhteessa yleensä kokemusta, jota voidaan lapsenlapsille jakaa ja jota omat lapset eivät useinkaan halua kuulla.
- Ukki ja lapsenlapsi
VM-36 kirjoitti:
Tulipa tuosta mummin puheesta omakin suhtautumiseni mieleen, vaikka olenkin lapsenlapsilleni ukki. Nyt kun lapsenlapseni ovat jo muutamat murrosiässä, niin etenkin tyttö ja nuorempi poika ovat vielä kovasti ukista kiinnostuneita. Olen pystynyt tuomaan heille tietoa ja opetusta jota eivät kotonaan ole saaneet. Tyttö on ihmetellytkin, että miksei kotona tai edes koulussa ole opetettu näin syvällisesti elämän viisauksia. Tuntuukin, etteivät nykyvanhemmat ole omaksuneet niitä elämän eettisiä lainalaisuuksia, joiden avulla vältetään kaikki turhat kolhut, joita tietämättömänä tehdään. Tietämättömyyshän on kaikkinaisen pahan hedelmällinen juuri. Isovanhemmilla on siinä suhteessa yleensä kokemusta, jota voidaan lapsenlapsille jakaa ja jota omat lapset eivät useinkaan halua kuulla.
Ukin osa on ehkä helpompi, kun häneltä ei ilman muuta edellytetä hoitovastuuta. Ukin ei tarvitse tehdä sitä "käsityötä", mitä pikkulapsen hoitamisessa on yllin kyllin.
Onnellista olisi, jos ukki ja lapsenlapsi voisivat kskenään paneutua molempia kiinnostaviin asioihin, olla keskenään ja sivuuttaa arjen monet hommat, jotka katkaisevat päivän.
Oma isäni opetti pojalleni luonnon tuntemista, he opettelivat lintuja ja hyönteisiä, ja isä tilasi luontolehden pojalle pienestä pitäen. Ne talletettiin monen vuoden ajan, vaikka pahaa pelkään, ettei poikani jaksanut niitä lukea. Tärkeintä oli asia, jota lehti edusti. Hän on luonnonystävä nyt vielä aikuisenakin, tuntee eläimiä ja niiden ominaisuuksia paremmin kuin moni muu.
Lasten ja isovanhempien suhde pitäisikin nähdä erilaisena kuin vanhempien ja lasten. Suhteita on mahdollista ylläpitää ilman ruuanlaittoja ja ulkoiluja määrätyn järjestyksen mukaisesti. Ei ole pakko olla yökylässä, silti suhteet voivat kehittyä muutenkin erikoislaatuisiksi, kuten VM36:lla, tai isäni ja poikani välillä. - vm-49
VM-36 kirjoitti:
Tulipa tuosta mummin puheesta omakin suhtautumiseni mieleen, vaikka olenkin lapsenlapsilleni ukki. Nyt kun lapsenlapseni ovat jo muutamat murrosiässä, niin etenkin tyttö ja nuorempi poika ovat vielä kovasti ukista kiinnostuneita. Olen pystynyt tuomaan heille tietoa ja opetusta jota eivät kotonaan ole saaneet. Tyttö on ihmetellytkin, että miksei kotona tai edes koulussa ole opetettu näin syvällisesti elämän viisauksia. Tuntuukin, etteivät nykyvanhemmat ole omaksuneet niitä elämän eettisiä lainalaisuuksia, joiden avulla vältetään kaikki turhat kolhut, joita tietämättömänä tehdään. Tietämättömyyshän on kaikkinaisen pahan hedelmällinen juuri. Isovanhemmilla on siinä suhteessa yleensä kokemusta, jota voidaan lapsenlapsille jakaa ja jota omat lapset eivät useinkaan halua kuulla.
Kuulostaa vm-36 just sellaselta, mikä mun mielestä isovanhempien tehtävä onkin. Siirtää sitä tietoa ja kokemusta jälkipolville. Monet vanhemmat nykyään luulevat, että lapsi itse oppii ja ymmärtää kaiken, tai ainakin pitäisi. Lapsille pitää opettaa aivan kaikki ja ohjata oikeaan suuntaan. Minäkin olen opettanut puiden ja eri kasvien nimiä ym. Joskus kerron millasta oli elämä, kun itse olin pieni jne. Elämä on nykyisin niiin erilaista, ettei lapset osaa kuvitellakaan. Isovanhemmat voivat halutessaan antaa lapsille tosi arvokasta tietoa elämää varten. Ei aina tarvi mitään erityistä touhuillakaan, kunhan on läsnä ja kuuntelee lasta ja keskustelee hänen kanssaan.
Nyt on jo helpompaa, kun lapsenlapseni ovat jo sen verran isompia, ettei tarvi ns, hoitaa. Osaavat itse ottaa välipalat ja pestä itsensä ym. Voidaan sitte enempi vaan jutella kaikesta. Sellaista perintöä toivon voivani lapsille siirtää, sitä elämänkokemusta. Muistaisivat sitten joskus, että mummo neuvoi näin ja aina sanoi näin ja näin. Jotenkin tuntuu, että oppi menee viel paremmin isovanhemmilta, kuin omilta, jotka etenkin murrosikäisten mielestä eivät tiedä mitään ja ovat ihan tyhmiä. Lapset kunnioittavat minua niin paljon, etteivät varmaan koskaan minua tyhmäksi esim. haukkuisi. Haluan myös kehua heitä ja kertoa kuinka kovin heitä rakastan ja kuinka tärkeitä ovat, että itsetunto saisi vahvistusta.
- oma lupa ja tupa
Epäilen, että yksi yleinen syy tulehtuneisiin väleihin sukupolvien välillä on se, että isovanhemmat yrittävät viipyä lastensa nurkissa, eivätkä he ymmärrä käyttäytyä kuin vieraat. Lapset ja lapsenlapset tulevat myös kaukaa mummolaan kyläilemään eli mummolan nurkkiin ja taas on samat ongelmat. Harvoin kun tavataan, niin yritetään olla liian pitkään yhdessä. Matkustaminenhan maksaa ja on uuvuttavaa. Lomat joiden pitäisi olla rentouttavia muodostuvatkin ainakin vanhemmille rasittaviksi. Monesti myös lapsille ja isovanhemmille. Ei jää aikaa lomailla oman perheen kanssa, kun aina on kaukainen mummola tai kaksi kierrettäväksi.
Kaukana toisistaan asuvat vieraantuvat toisistaan, vaikka viettäisivätkin kerralla enempi aikaa yhdessä. Vierailuilla ei löydy paikkaa vetäytä omaan rauhaan. Mummolan on oltava lähellä, jotta onnistuisi, ei suinkaan yöhoito ja muu raskas arjessa passaaminen, vaan luontevien kaveruussuhteiden luominen lastenlasten ja isovanhempien välille.- Ukki ja lapsenlapsi
Kirjoittajat ovat nuoria.
Ikäihmiset tietävät, että läheiset ihmiset eivät vieraannu toisistaan, vaikka eivät ole nenkkäin kuin aniharvoin.
Yhteyttä voi pitää monin tavoin.
Ei lapsenlapsi kiinny ainoastaan sen vuoksi, että on saanut hoiivaa isovanhemmiltaan. Isovanhemmat voivat olla lapselle hyvin tärkeitä, vaikka eivät olisi ikinä vaihtaneet vaippaa tai syöttäneet puuroa.
Lapsenlapsi tuntee isovanhempien tunteman rakkauden ja lämmön. Lapsenlapsi luottaa isovanhempiinsa.
Ikäihmiset tietävät, että tavatessaan esim. nuoruutensa ystviä vuosikymmenten jälkeen, jatkuu jutustelu siitä mihin se aikoinaan jäi. Väliaika katoaa.
Sama on lapenlapsien kohdalla. Molemmin puolin.
Puhelin ja sähköposti ovat hyvät yhteydenpitovälineet.
Postikortit jävät muistoksi, joten ne ovat myös erinomainen vaihtoehto.
Nykyisin ei kirjeitä kirjoitella, joten en sitä ehdottelekaan.
Oma isäni kirjoitti pojalleni kirjeen 2 päivää ennen kuolemaansa ja kertoi lintuperheestä, jonka pesä oli mökin lähipuussa. Kirje on pojallani yhä tallessa.
Ukki ja lapsenlapsi eivt koskaan asuneet samalla paikkakunnalla ja tapasivat vain vanhempien kesäloman aikaan ja silloin tällöin jouluina ja pääsiäisinä..
- munmanamunimunmumun
Ikävintä ovat erimielisyydet ja halveeraamiset jotka "hoidetaan" lasten kautta siinä avominiä on mestari.
Lapsenlapsi tulee ja menee käskykirjeen kanssa ja yhteisestä ajasta ei edes kuulustelu opin saanut osaisi enempää nyhtää. Koskaan mikään ei ole tyydyttävästi tai hyvin.
No kerran kysyi millainen avominiän suhde oli isovanhempiinsa Olivat kuulemma äärimäisen ilkeitä pihejä mitään eivät antaneet ja kaikesta vain ilkeiltiin..
Nykyään olen jo oppinut poistun saatuani raportin annettua. Tyhjin ja masentavin ihmissuhteeni kokoikänäni. - Mummi kotioloistaan
Mummona ja omassa kodissani asuvana itsellisenä aloin miettiä, millä tavalla isovanhemmat ovat yleensä läsnä lasten arjessa?
Ihan käytännön esimerkkejä! Odotan kiinnostuksella.
Isovanhemmilla on oma elämänsä niin kuin on lapsilla ja lapsenlapsillakin. Keskipäivän aikaan kukaan ei ole kotona, ja juuri silloin isovanhemmille sopisi se arkeen osallistuminen. Siis jos ovat eläkkeellä Työssä käyvät isovanhemmat ovat toimissaan kiinni kuten lapset ja lapsenlapsetkin.
Ehtoommalla isovanhemmat valmistavat ruokaa, syövät ja hoitavat ruokailun jälkiselvittelyt. Työssä käyvillä on muutakin kotityötä, jonka eläkkeellä olevat isovanhemmat voivat hoitaa päiväsaikaan, kuten siivoukset ja pyykit.
Moni haluaa illalla seurata mukavaa sarjaohjelmaa, jota tv esittää joka päivä, on uutiset, on iltalevot, ehkä sauna, ehkä iltakävely, iltatee.
Isovanhemmat haluavat olla omissa oloissaan illan suussa ja mennä yöpuulle ehkä paljon aikaisemmin kuin energiset lapsenlapsensa.
Heidän on otettava iltasilla lääkkeensä samoihin aikoihin joka ilta. Liika puuhailu kotioloissakin voi lauakaista sen iskiaksen taas, tai ärtynyt polvi rupeaa särkemään.
Eihän niihin kuole, mutta yöunet menee, mieliala masentuu, ärtymiskynnys alenee.
Halutaanko lapset silloin hoitoon? Miten pidetään mieli korkealla, kun joka liike vihlaisee. Turhaan sitä tyttärelle/miniälle valittaa, heidän katseestaan näkee, että valitus on vain ainainen tekosyy.
Nyt ei sitten voi soittaakaan, koska se koetaan rasitukseksi.
Olisin ehkä arempi ruveta keskustelemaan ihan vakavasti adoptioisovanhemmista. Vapaaehtoisia varmaan löytyy.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w17923En koskaan
Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v47809Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.222709Nainen, olet kaipaillut seuraani
Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan75700- 45692
Emme näe enää koskaan
Näin ainakin uskon. Mutta ei hätää, et menetä yhtään mitään minussa. Sen kai jo tiesitkin. Hyvää vappua ja kesää. Toivon33670- 105652
Vornanen alkaa olla kusessa
Kaikki vanhat synnit on kaiveltu esiin ja niitä tosiaan näyttää olevan. Poliisin asussa esiintyminen vaaliteltalla, työt79633- 34589
Olet tyylitajuton
Ja ruma. En ole ikinä pitänyt ulkonäöstäsi. Et ole minun tyyppiäni millään tavalla. Puheesi on sellaista mongerrusta ett25581