Mikä on kääntöpysähdys?

Yhden ohjan pysäytys on lännenratsastajien keino pysäyttää hevonen. Keino perustuu siihen, että hevonen ei voi juosta lujaa, pukittaa (kunnolla) tai hypätä pystyyn (kunnolla), jos sen pää on äärimmilleen kääntyneenä. Eli tässä asennossa hankalakin hevonen on ratsastajan hallinnassa. Kyse ei siis ole mistään rankaisukeinosta, vaan yhdestä tavasta pysäyttää hevonen.

Hommaan liittyy jonkin verran hienouksia, joita en osaa selittää (en ole varsinaisesti harrastanut lännenratsastusta, kokeillut vain muutaman kerran), joten lännenratsastusexpertit täydentäkää. Sen sijaan yhden ohjan pysäytystä olen käyttänyt aika paljonkin ihan "enkkuratsastuksessa". Minusta sinäkin voit kokeilla.
Tämä vaatii ainakin alkuun vähän tilaa, joten missään metsäpolulla ei kannata aloittaa. Keino kannattaa myös opettaa hevoselle etukäteen, koska hevonen jolle tätä on käytetty johdonmukaisesti pysähtyy ja myötää usein jo ennen kuin turpa edes osuu kylkeen, koska tietää paineen silloin hellittävän ja toiminnan jatkuvan.

Näin se menee ilman hienouksia: Kun hevonen halutaan pysäyttää yhdellä ohjalla niin ratsastaja istuu suorassa satulassa (ei siis kevennystä tai kenttäistuntaa) ja ajattelee pysähtymistä (näin keho antaa tiedostamatonta viestiä pysähtymisestä). Sitten ratsastaja vetää toisesta ohjasta voimakkaasti (ei nykimistä vaan tasainen rivakka veto). Käden voi viedä oman reiden viereen/taakse, jolloin ohja osuu reiteen ja siihen tulee kulmaa (eli vipuvaikutuksella saa vetoon enemmän voimaa). Ohja vedetään niin tiukalle, että hevosen pää koskettaa/lähes koskettaa sen kylkeä (tai ratsastajan jalkaa). Toinen ohja päästetään löysäksi. Sen jälkeen vetoa jatketaan kunnes hevonen pysähtyy ja myötää päällään niin, että ohja löystyy. Tällä sadasosasekunnilla myödätään vastaan (tämä on tosi tärkeää). Näin hevonen oppii, että tukalasta asennosta ohjan paineesta pääsee eroon pysähtymällä ja myötäämällä. Sitten hevosta kiitetään (oma rentous ja pieni sana riittää kiitokseksi) ja ratsastus jatkuu normaalisti. Jos hevonen ryntää uudelleen pysäytys toistetaan.

Ensimmäisillä kerroilla hevoset usein pyörivät ympyrää minuuttitolkulla, yrittävät pomppia, peruuttaa jne. Mutta kun jaksaa olla kärsivällinen ja on tarkka, että myötää välittömästi, kun hevonen ensin pysähtyy ja sitten myötää ohjan löysäksi. Useimat hevoset hoksaa jujun muutamasta kerrasta, jästipäisemmätkin muutaman kymmenen kokeilun jälkeen. Sen jälkeen pysähtyminen on helppoa eli parhaat töksähtää niille jalansijoille, kun huomaavat mitä ratsastaja hakee. Ensimmäiset kokeilut kannattaa tehdä, kun hevonen on suht rauhallinen ja käynnistä.

edellisessä viestissä mainittiin jo kaikki tärkeä. Kaikkein tärkeintä on tosiaan heti antaa löysää ohjaa ja lopettaa vetämisestä aiheutuva paine, kun hevonen on pysähtynyt. Aina paras palkkio hevoselle on paineen poistaminen, joka useimmiten tulee ohjista vetämällä.
Jos hevonen siirtyy itse käynnistä raviin etenkin maastossa, tai lähtee ilman lupaa laukkaamaan, on yhden ohjan pysäytys maailman paras keino saada se pysähtymään. Yhden ohjan pysäytys on aina tehtävä tasan sillä hetkellä, kun hevonen lähtee, jotta se ymmärtää mistä sitä ``rankaistaan``. Jos sen antaa jonkin aikaa laukata päätömästi eteen päin eikä heti itse reagoi asiaan, ei hevonen enää hetken päästä ymmärrä miksi sitä käännetään ympyrälle.

Jos vetää kovasta laukasta pään kylkeen, saattaa hevonen esimerkiksi menettää tasapainon ja kaatua. Suosittelisin kääntöpysähdyksen opettamista hevoselle ja opettelemista itse kentällä aluksi hitaammissa askellajeissa. Kääntöpysähdys on oiva apu juuri sillä hetkellä kun hevonen on säikähtänyt tai alkanut ryöstää, ennen kuin vauhti on kiihtynyt sataan.

Itse jouduin käyttämään kyseistä tekniikkaa jo 14- vuotiaana kun hevonen lähti päätöntä laukkaa takaisin tallille ja edessä päin oli isompi tien. Pysähtyi noin 50 metrin jälkeen. Tietääkseni hevosella ei aiemmin oltu tätä yritetty.
Silloin ollut kuullutkaan mistään kääntöpysähdyksestä tai yhden ohjan pysäytyksestä. Päättelin vain, että hevonen ei voi juosta eteen jos sen turpa osoittaa kenkiini :)

Minä en käyttäisi muuta kuin todellisissa pakkotilanteissa, joissa hevonen esimerkiksi lähtee alta ja lopputulos voi olla vaarallinen jollekin. Jos vain on jokin muu, hevosystävällisempi mahdollisuus, lähtisin ensin kokeilemaan sitä. Jos hevonen lähtee alta ja edessä on pitkästi tietä/muuta tilaa, jota pitkin on turvallista päästellä, laittaisin hevosen mieluummin juoksemaan ja pyytäisin jatkamaan vielä hetken, kun se alkaa väsyä ja haluaisi hidastaa - tämä on tehokas keino, viimeistään parin kerran jälkeen hevonen tajuaa ettei alta juokseminen auta eikä ratsastaja toisaalta kuitenkaan tapa hevosen eteenpäinpyrkimystä. Ohjan tarkoitus ei ole kuolettaa hevosen liikkumista vaan olla tukena ja apuna, minkä vuoksi sitä ei mielestäni pitäisi käyttää siinä sivussa myös rankaisukeinona, joka jäykistää ja jännittää hevosen sekä väkisin pakottaa sen pysähtymään.