Laitoin tämän jo gay-osastolle, mutta laitan nyt tännekin hieman muokattuna versiona. Olen menettämässä seksuaalisen identiteettini ja kaipaisin apua sekä kertomuksia mahdollisista omista kokemuksista.
Olen 23-vuotias mies ja ollut aina kiinnostunut pelkästään naisista. Olen ollut ihastunut ainoastaan heihin, tuntenut vahvasti vetoa, harrastanut seksiä heidän kanssaan ja nauttinut siitä yms. Jo pikkupoikana alusvaatekuvia nähdessäni naiset aiheuttivat viboja. 13-vuotiaasta lähtien mielsin itseni heteroksi, koska tytöt alkoivat vetää puoleensa hyvin paljon, kun taas pojat eivät lainkaan. Kaikki fantasiat liittyivät tyttöihin ja haaveilin seksistä heidän kanssaan jne. Tätä jatkui vuosia.
Nyt viimeisten kuukausien aikana olen alkanut huomata itsessäni pientä kiinnostusta myös miehiin, esim. sukupuolielimiä kohtaan, ja minulle on kehittynyt valtava pelko siitä, että olen muuttumassa homoksi. En pystyisi harrastamaan minkäännäköistä seksiä miehen kanssa, enkä pysty kuvittelemaan, että ihastuisin mieheen. Ainakaan toistaiseksi. Tässä pelottaa nimenomaan tulevaisuus sen suhteen, että kehoni on ns. muuttumistilassa ja homoseksuaalisuus olisi paraikaa syrjäyttämässä heteroseksuaalisuuttani.
Kamalinta tässä on se, että perinteinen vetovoiman tunne naisiakin kohtaan menetti otettaan samalla, kun aloin tätä asiaa pelätä, tosin ns. syvällisempi kiinnostus naiseen sukupuolena on puuttunut jo jonkin aikaa. Tosin tuntuu siltä, että mitä enemmän asia minua ahdistaa, sitä enemmän miehet kiinnostavat ja sitä vähemmän naiset. Kun minulla on ns. normaalimpi päivä ja naiset vetävät puoleensa taas vahvasti, miehet eivät herätä mitään fiiliksiä - tila, joka minulla on ollut koko elämäni ajan. Järjellä ajateltuna voisi siis olettaa, että kyse on vain siitä, että tarkkailen itseäni liikaa, mikä aiheuttaa nämä todennäköisesti ylimitoitetut tunteet miehiä kohtaan. Mutta silti ajatus siitä, että seksuaalisuuteni on muuttumassa, pelottaa ja ahdistaa valtavasti. Seksuaaliset ajatukset miehistä kiihottavat ehkä hieman, mutta enimmäkseen ahdistavat ja aiheuttavat vastenmielisyyttä.
Olen yrittänyt ajatella, etten voi olla kovin lähellä homoseksuaalisuutta, koska asia aiheuttaa näin negatiivisia ajatuksia. Minulla ei ole mitään homoseksuaalisuutta tai homoja vastaan, en vain kestäisi sitä identiteettikriisiä, mikä homoksi muuttumisesta aiheutuisi.
Jostain tämä pieni kiinnostus miehiin kuitenkin kumpuaa. Yritän hokea itselleni, että todennäköisesti kyse on vain jonkinnäköisestä kaudesta, koska tällaisia tuntemuksia ei ole aikaisemmin ollut, ja että monilla heteroilla on pieniä biseksuaalisia taipumuksia. Ei auta. Tilanne on kehittynyt siihen, että minulla on jatkuvia seksuaalisia pakkoajatuksia. Testaan itseäni sillä, kiihotunko miehistä ja naisista. Yleensä pornolla. Ja jos joku mies sitten aiheuttaa pientäkin kiinnostusta, niin ajattelen syvästi ahdistuen, että "No niin, peli on menetetty. Homo minusta tulee."
Tämä on aivan täyttä helvettiä. On naurettavaa ajatella, että yhtäkkiä aikuisena täydellisen heteroseksuaalisen historian jälkeen muuttuisin yhtäkkiä homoksi ja vieläpä hyvin pitkälle oman pelkoni aiheuttamana. Nainen on kaikesta huolimatta edelleen se ainoa sukupuoli, josta pystyn saamaan erektion ja varsinaisesti kiihottumaan. Käytännössä mikään ei ole muuttunut ja miehet näyttävät silmääni yhtä rumilta kuin ennenkin, kun taas naiset saavat kadulla kulkiessa pään kääntymään. Mutta kuinka kauan? Kuinka on asian laita tulevaisuudessa? Se tässä pelottaa ja aiheuttaa kammottavaa ahdistusta jokaikinen minuutti. En halua luopua kiinnostuksestani naisiin, se tuntuu niin tutulta ja turvalliselta, vaikka nyt omalla pelollani olenkin saanut sen hieman taka-alalle.
Onko joillain muilla tällaisia kokemuksia, että aikuisuudessa on yhtäkkiä alkanut sama sukupuoli kiinnostamaan täysin heteroseksuaalisen historian jälkeen? Ja aluksi se olisi tuntunut vastenmieliseltä, mutta pikkuhiljaa alkanut ottaa valtaa entistä enemmän? Ja kenties kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan olisi ajan myötä menettänyt otteensa? Tiedän, että teksti on sekava ja epätoivoinen - ehkä jonkun mielestä naurettavakin - mutta minua asia ahdistaa ja olisin kovin iloinen jos joku yrittäisi auttaa.
Seksuaali-identiteetti kateissa
39
2103
Vastaukset
- Ex-hetero?
Eli tuota kiinnostusta miehiä kohtaan on hyvin vaikea kuvailla, mutta jos esim. kuulen miehen nimen, minua alkaa kiinnostaa tietyllä tavalla. Tiedostan, että kyseessä on miehen nimi ja se alkaa kiinnostaa ja kiihottamaankin ehkä hieman, ja alan miettiä heidän sukuelimiään yms. miehisiä piirteitä. Mies kiinnostaa siis yleisesti sukupuolena. Siihen se kuitenkin oikeastaan jää, sillä miehet ovat minulle edelleen seksuaalisesti vastenmielisiä. Kiinnostus on siis ikään kuin syvällisempää - kiinnostaa, mutta ei juuri kiihota. Tuota samaa syvällistä kiinnostusta on aiemmin ollut tyttöihin ja naisiin sillä erotuksella, että se on kiihottanut kovasti. Mutta ei enää. Nyt tuo syvällinen kiinnostus kohdistuu ainoastaan miessukupuoleen ja sitä pidän huolestuttavana. Kuitenkin pystyn varsinaisesti kiihottumaan ainoastaan naisista, mutta en tiedä miksi, koska kiinnostus heitä kohtaan ei ole enää kovin syvällistä. He näyttävät paljon kauniimmilta kuin miehet ja ovat muutenkin puoleensavetäviä, mutta en ymmärrä, että mistä se vetovoima heihin oikein tulee. Tuntuu kuin se tulisi automaattisesti jostain kehon uumenista, ajattelematta ja tiedostamatta.
Kannattaa varmasti aloittaa ihan vaikka Setan sivuilta ja lukemalla sieltä matskua. Ei kannata vielä mitään äärireaktioita tehdä, oot varsin nuori vielä ja seksuaalisuus on liikkuvaa ... ei ole välttämättä jyrkkää rajaa siitä mitä haluaa ja kummasta sukupuolesta on kiihottunut ja/tai kiinnostunut perheen tai parisuhteen perustamismielessä tms.
Ei sulla ole mihinkään kiire. Nautiskele nyt molemmista ajatuksista ja pikkuhiljaa varmasti valkenee että mitä haluat, mutta älä nyt tee mitään radikaalia, syöksy yhden illan suhteisiin tms henkisesti kuluttavaan ja raskaaseen, se voi sotkea mielen pitkäksi aikaa.
Jos miehet alkaa kiinnostaa, käy gay-baareissa jos pääset, voit vähän tiirailla sivusta miltä miehet vaikuttaa.. tai jos alkaa kamalasti oma ajatukset ahdistamaan, käy juttelemassa jollekin ihan ammatti-ihmiselle.
Onhan sitä ihan sallittua olla siinäkin tilassa ettei tiedä. Sitten kun se henkilö tulee vastaan niin voi olla ihan kivakin yllätys että hän on juuri sitä sukupuolta mitä sitten sattuukin edustamaan. :-)Niin ... ja jätä se porno nyt ainakin vähäksi aikaa. Ettei oo vaan pakkomielle siitä. :-)
- Ex-hetero?
Kiitos vastauksestasi.
Tässä on kohdallani hämmentävää se, että yleensä puhutaan, että minun iässäni seksuaalisen identiteetin pitäisi vahvistua. Minulle on käynyt päinvastoin, eli se on aiemmin ollut hyvin vahva - jopa murrosiässä olin täysin hetero, eikä ollut mitään tuntemuksia samaan sukupuoleen.
En ole nyt vähään aikaan lähtenyt baariin naisia metsästämään, sillä vaikka ne periaatteessa vetävätkin puoleensa, niin en tästä pohdinnasta johtuen varmaankaan kykenisi kovinkaan erikoiseen suoritukseen, mikäli asiat sinne asti johtaisivat. Ja se varmastikin heikentäisi identiteettiä vain lisää.
Homobaari kuulostaa ainakin vielä tällä hetkellä todella kaukaiselta (ja ahdistavalta), sillä miehet eivät toistaiseksi vedä puoleensa lukuun ottamatta tuota pientä syvällistä kiinnostusta. Näen sekä miehiä että naisia päivittäin ja ainoastaan naiset kääntävät pääni. Se tässä juuri eniten ahdistaakin, kun homous tuntuu kaikesta huolimatta henkilökohtaisesti niin kaukaiselta asialta ja siten ei omalta jutulta. Mutta kuten sanoit, JOS miehet alkavat todella kiinnostamaan, silloin pitää katsoa asiaa vissiin uusiksi... Tällä hetkellä on kuitenkin niin, että kun kiihotun naisesta, se tuntuu hyvältä ja turvalliselta, mutta jos joku mies kiinnostaa ihan vähäsen (tai ainakin kuvittelen niin), niin se tuntuu ahdistavalta ja vastenmieliseltä, eli aiheuttaa kaikkea muuta kuin nautinnontunnetta. :D Periaatteessa järkeni sanoo, että jos olisin todella muuttumassa homoksi, niin ei se voisi näin kamalia tuntemuksia miehiä kohtaan herättää.
Olen aina ollut luonteeltani vähän sellainen, että pelkään aina pahinta. Esim. muistan kuinka joskus 10-12-vuotiaana pelkäsin helposti mistä tahansa oireilusta, että minulle on tulossa syöpä. Tuota alkuperäistä tekstiänikin kun luen niin onhan siinä kieltämättä vähän liioittelun ja kärjistämisen makua. Mutta kun ei voi olla varma... Vähän luulen, että jos saisin tältä asialta rauhan, enkä pelkäisi enää, todennäköisesti huomaisin taas, että olen hetero niin kuin ennenkin. Nyt olen hyvin todennäköisesti tällä omalla pelollani ja ylivedetyllä tarkkailullani aiheuttanut sen, että naiset ei oikein kiinnosta ja se pieni kiinnostus miehiä kohtaan on saanut älyttömät mittasuhteet, koska kiinnitän siihen huomiota kokoajan ja pelkään pahinta. Ennen kuin aloin asiaan todella kiinnittää huomiota, naiset haluttivat ihan normaalisti ja miehet olivat taka-alalla. Turhauttavaa, kun periaatteessa siis tiedän mistä on kyse, mutta silti ahdistaa. :(
- tsekkaappa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6394986
Onko sinulla todettu OCD-häiriö? Tuolla on keskustelua samankaltaisista ajatuksista.- Ex-hetero?
Hmm. Tuolla tosiaan näyttää olevan hyvin samankaltaisia fiiliksiä. En kuitenkaan oikein usko, että kohdallani olisi tuosta kyse, sillä tämä homoksi muuttumisen pelko on ainoa asia, mikä tällaista pakkoajattelua on minulle koskaan aiheuttanut. Ja mielestäni tähän pelkoon on selkeä syy - se ei ole lähtenyt siis tyhjästä, sillä kyllä ne miehet vähän kiinnostavat. Pelko ei siis ole kohdallani täysin tuulesta temmattua, kun taas tuosta häiriöstä sain sen käsityksen, että ihmiset pelkäävät perusteetta olevansa homoja.
Noh, kai sitä pitää mennä ns. jatkotutkimuksiin ja antaa minua pätevämpien tehdä johtopäätöksensä.
- lotsoflove
Et sinä noin vain homoksi muutu, usko pois. Olet vaan todennäköisesti löytämässä bi-seksuaalisuutesi. Bi-seksuaalisuus on yleisempää kuin luullaan. Se että miehet kiinnostavat ja sitten taas ahdistavat johtuu siitä että pelkäät ja tietoisesti plokkaat tunteesi. Mutta kieltäminen ei auta vaan vain pahentaa asioita. Hyväksy se mitä olet. Mikä siitä homoudessa nyt niin pelottaa?
- Ex-hetero?
Jos olisin biseksuaali, niin luulisi, että ne seksuaaliset ajatukset miehiä kohtaan tuntuisivat hyviltä, kuten naisia kohtaan, eivätkä vastenmielisiltä. Tiedän, että kaikissa heteroissa lienee myös biseksuaalisia piirteitä ja oletan edelleen, että ne ovat nyt tällä hetkellä vain tavallista enemmän pinnalla, koska pelkään ja kiinnitän asiaan huomiota. Voin toki olla väärässäkin. Mutta jos olisin biseksuaali niin luulisi, että tällaisia tunteita olisi ilmaantunut jo aiemmin - ja ilman, että pelkäämällä ja itseäni tarkkailemalla ikään kuin pakottaisin itseni kiinnostumaan, kuten nyt on hyvin pitkälti asian laita. En pysty minkäännäköiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen miehen kanssa. Miehet kiinnostavat jonkin verran, mutta eivät kiihota - en tunne vetoa. En kykene ajattelemaan miestä itsetyydyttäessä jne.
Niin ja homoudessa pelottaa nimenomaan se, että miehet tuntuvat edelleen seksuaalisesti vastenmielisiltä, joten homoseksuaalinen tulevaisuus kaikkien heterovuosien jälkeen ei oikein houkuta. En halua luopua naisista. Se olisi identiteetille äärimmäisen kova paikka. - lotsoflove
Ex-hetero? kirjoitti:
Jos olisin biseksuaali, niin luulisi, että ne seksuaaliset ajatukset miehiä kohtaan tuntuisivat hyviltä, kuten naisia kohtaan, eivätkä vastenmielisiltä. Tiedän, että kaikissa heteroissa lienee myös biseksuaalisia piirteitä ja oletan edelleen, että ne ovat nyt tällä hetkellä vain tavallista enemmän pinnalla, koska pelkään ja kiinnitän asiaan huomiota. Voin toki olla väärässäkin. Mutta jos olisin biseksuaali niin luulisi, että tällaisia tunteita olisi ilmaantunut jo aiemmin - ja ilman, että pelkäämällä ja itseäni tarkkailemalla ikään kuin pakottaisin itseni kiinnostumaan, kuten nyt on hyvin pitkälti asian laita. En pysty minkäännäköiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen miehen kanssa. Miehet kiinnostavat jonkin verran, mutta eivät kiihota - en tunne vetoa. En kykene ajattelemaan miestä itsetyydyttäessä jne.
Niin ja homoudessa pelottaa nimenomaan se, että miehet tuntuvat edelleen seksuaalisesti vastenmielisiltä, joten homoseksuaalinen tulevaisuus kaikkien heterovuosien jälkeen ei oikein houkuta. En halua luopua naisista. Se olisi identiteetille äärimmäisen kova paikka."Jos olisin biseksuaali, niin luulisi, että ne seksuaaliset ajatukset miehiä kohtaan tuntuisivat hyviltä.."
Ne eivät tunnu hyviltä siksi, että et salli niiden tuntua hyviltä, sillä pelkäät etkä hyväksy tunteitasi. Kuules, olen itse ollut samassa tilanteessa kuin sinä, tosin varhaisemmassa iässä. Tunsin seksuaalista vetoa samaan sukupuoleen, yritin tukahduttaa tuota tunnetta ja siinä osittain onnistuinkin muutamaksi vuodeksi. Luulin, että olin päässyt eroon "perversiostani" mutta enpäs ollutkaan.. No, nyt sitten olen olen hyväksynyt sen puolen itsessäni. Ja kyllä helpottaa. Minä en ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa sinulle? Miksi et voi hyväksyä että "okei, miehet kiinnostaa hieman" ja so what? Se on ihan OKEI.
Eikä seksuaalisuus ole ikään sidottua. Tämä palsta on täynnä kolmikymppisten naisten kirjoituksista, jotka yllättäen ovatkin rakastuneet tai tunteneet vetoa samaan sukupuoleen ja aina ovat luulleet olleensa heteroita. - Ex-hetero?
lotsoflove kirjoitti:
"Jos olisin biseksuaali, niin luulisi, että ne seksuaaliset ajatukset miehiä kohtaan tuntuisivat hyviltä.."
Ne eivät tunnu hyviltä siksi, että et salli niiden tuntua hyviltä, sillä pelkäät etkä hyväksy tunteitasi. Kuules, olen itse ollut samassa tilanteessa kuin sinä, tosin varhaisemmassa iässä. Tunsin seksuaalista vetoa samaan sukupuoleen, yritin tukahduttaa tuota tunnetta ja siinä osittain onnistuinkin muutamaksi vuodeksi. Luulin, että olin päässyt eroon "perversiostani" mutta enpäs ollutkaan.. No, nyt sitten olen olen hyväksynyt sen puolen itsessäni. Ja kyllä helpottaa. Minä en ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa sinulle? Miksi et voi hyväksyä että "okei, miehet kiinnostaa hieman" ja so what? Se on ihan OKEI.
Eikä seksuaalisuus ole ikään sidottua. Tämä palsta on täynnä kolmikymppisten naisten kirjoituksista, jotka yllättäen ovatkin rakastuneet tai tunteneet vetoa samaan sukupuoleen ja aina ovat luulleet olleensa heteroita."Tunsin seksuaalista vetoa samaan sukupuoleen", siinä se ero lienee. Minä en tunne vetoa samaan sukupuoleen, ainostaan jonkinasteista kiinnostusta.
"Ne eivät tunnu hyviltä siksi, että et salli niiden tuntua hyviltä, sillä pelkäät etkä hyväksy tunteitasi." Ei pidä paikkaansa. Syy on se, etten tunne varsinaista vetoa miehiin, ja siksi tuo kiinnostus on hyvin marginaalista. Mutta sitä kiinnostusta on kuitenkin sen verran, että se hämmentää, ja aiheuttaa pakkoajatuksia, koska ihmettelen, mitä oikein on tapahtumassa. Siihen se kuitenkin jää. Ja koska en tunne vetoa, enkä pidä miehiä lainkaan viehättävinä, aiheuttaa se sen, etteivät myöskään ajatukset miehiä kohtaan tunnu hyviltä.
"Miksi et voi hyväksyä että "okei, miehet kiinnostaa hieman"" En ole sitä missään vaiheessa itseltäni kieltänyt. Asia on kuitenkin kestänyt sen verran vähän aikaa, etten viitsisi ruveta sen perusteella diagnooseja tekemään. Ja tämän hetkisten tuntemuksien perusteella ko. diagnoosi on heteroseksuaalisuus - en tunne vetoa miehiin. Ainoastaan jonkinasteinen kiinnostus ei minusta biseksuaalia tee. Sitä en tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa, mutta se onkin toineni juttu.
- tsekkaappa
Aika ristiriitaista, että sanot olevasi kiinnostunut miehistä, mutta samalla ne tuntuvat vastenmielisiltä. Mikä niissä sukupuolielimissä kiinnostaa? Enkä usko että olisit homo/bi, jos et ole koskaan ihastunut mieheen.
- Ex-hetero?
Tuo ristiriitaisuus tässä onkin kaikkein hämmentävintä. Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja luulen, että tämä jonkinasteinen kiinnostus miehiä kohtaan olisi herännyt muuten jo aikaisemmin, mutta ei ole ollut syytä, koska naiset ovat kiinnostaneet ja vetäneet puoleensa jne. Nyt on kuitenkin ollut naisten suhteen vähän hiljaisempi kausi, joten nyt on sitten vissiin koittanut näiden ajatuksien aika, kun niitä ei ole aiemmin käyty läpi. Luulen...
- hhmimosa
hapeastahimoon.wordpress.com
- Homo Sapiens
Hmm... Sinulla on varsin mielenkiintoinen tilanne. En suoraan sanoen usko, etta olet muuttumassa homoksi, mutta saattaa olla, etta sisallasi piilee pieni biseksuaali. Tosin siinakin tapauksessa ajatus miehen suutelemisesta yms ei pitaisi tuntua vastenmieliselta. Lienee normaalia, etta myos ihan heteroseksuaaliset miehet tuntevat ajoittain jonkinasteista kiinnostusta omaa sukupuoltaan kohtaan, mutta se eroaa kylla hyvinkin radikaalisti siita, mita homo tai biseksuaali tuntee. Tai no, mistas mina sen tietaisin, mita eroa siina on? :)
Vertaan ajatuksiasi toki omiini: minua myos miehet kiihottavat, ja seksuaalista kokemustakin asiasta loytyy, joten tassa on nyt vissi ero. Suosittelen, ettet mieti asiaa enaa enempaa, vaan annat ajan kulua ja katsot, muuttuuko tilanne mihin suuntaan.- Ex-hetero?
Tuo asian ajattelemattomuus olisi tosiaan paras keino, mutta se on vaikeaa. Tilanne on sen verran hämmentävä. Jos saisin asialta rauhan, kiinnostus varmastikin heikkenisi jälleen marginaaliseksi. Sellaista se oli ennen kuin rupesin asiaa stressaamaan.
Omat seksuaaliset kokemukseni miehistä rajoittuvat suutelemiseen - tai pussaamiseen oikeastaan. Se ei tuntunut oikeastaan miltään - samalta kuin halaisi miestä.Vertauksena naisen koskettaminen puolestaan tuntuu hyvältä, oli se sitten halaus tai mikä tahansa.
- tsekkaappa
Jos miehen suuteleminen ei herätä mitään tuntemuksia, mutta naisen suuteleminen kyllä, niin mielestäni olet hetero. Eiköhän jokainen hetero mieti joskus millaista voisi olla oman sukupuolen kanssa vaikka ei sitä muille myöntäisikään. Et ilmeisesti ole koskaan edes ihastunut romanttisesti samaan sukupuoleen.
- Ex-hetero?
Noin uskon itsekin, että olen hetero, mutta se jokaisessa heterossa piilevä pieni biseksuaali on nyt tavallista vahvemmin esillä. Varsinkin kun mietin asiaa koko ajan. Itsestään löytää vaikka mitä puolia, kunhan vain tarpeeksi kaivaa ja kiinnittää huomiota. Onneksi parin viikon päästä pääsen alan asiantuntijan pakeille ja hän saa selittää oman näkemyksensä.
Tsekkasin tosiaan tuon linkkisi, suuri kiitos siitä. Oli jotenkin helpottavaa huomata, että monilla muillakin on samankaltaisia ajatuksia. Löysin sieltä tällaisen:
http://www.brainphysics.com/hocd.php
Tuosta lienee kyse minun kohdallani, ainakin oireet viittaavat vahvasti. En sitten tiedä tunnetaanko edes kyseistä HOCD:tä Suomessa.
- tsekkaappa
Voisitko sitten parin viikon päästä tulla vielä tänne kirjoittamaan, mitä asiantuntija on sanonut sinulle? Itsellänikin on ollut samanlaisia ajatuksia ja haluaisin tietää asiantuntijan sinulle antaman näkemyksen.
- Ex-hetero?
Toki. Tosin vähän veikkaan, ettei hän mitään kovin mullistavaa sano. Seksuaalisuus kun on niin persoonallinen asia, ettei voi oikeastaan muuta kuin arvuutella mistä voisi olla kyse. Ei voi oikein julistaa tyyliin "Kuules, kohdallasi on kyse siitä, että..." :D Mutta jäämme odottamaan.
- nnnnnnjjjjj
Älä ole noin mustavalkoinen. Saatathan olla biseksuaali? Ei sen tarvitse olla joko homo tai hetero, ei sun tarvitse luopua naisista kun heistä selvästi kiinnostut. Voi olla, että kiinnostus miehiin on tullut tuohon rinnalle, mutta voit edelleen seurustella naisten kanssa, jos haluat.
- vastaavaakäynyt
Oletkos huomannut esimerkiksi humalassa tuntevasi vetoa miehiin? Monet nyt tietysti vähättelevät humalassa tapahtuvia säätöjä saman sukupuolen välillä. Mutta kuitenkin humalassa ihminen paljastaa jotakin itsestään ja tekee asioita, joita periaatteessa olisi valmis tekemään selvinkin päin.
- Ex-hetero?
En ole huomannut tuntevani humalassa vetoa miehiin. Naisiin kyllä niin selvinpäin kuin kännissäkin. Itseasiassa humalatilassa en ole kiinnittänyt koko tähän mieskiinnostukseen huomiota lainkaan, mutta jos suoranaista vetoa olisin tuntenut, niin uskoisin, että sen olisin kyllä pistänyt merkille.
- y¨-y
Antaa ajan kulua, eikä kannata liikaa stressata ja miettiä koko miesasiaa ja homojuttuja. Keneen sitten ihastut, tunnet vetoa, niin aika näyttää.
- Ex-hetero?
Jep. Tuo on todellakin paras keino. Kun onnistun olemaan ajattelematta, niin miehet eivät kiinnosta kuin täysin marginaalisesti, kuten normaalisti. Ja vastaavasti naiset yhtä paljon kuin ennen tämän pelon alkamista. Alan olemaan jo aika vakuuttunut, että minulla on tuo pakko-oireinen häiriö, HOCD. Kaikki oireet täsmäävät.
En ole asian suhteen enää varsinaisesti paniikissa ja pystyn siten ajattelemaan asiaa järjellä paljon paremmin. Pari päivää sitten olin jo niin väsynyt ja turhautunut tilanteeseen, että päätin kohdata pelon silmästä silmään. Yritin vaikka kuinka kiihottua miehistä, mutta en onnistunut. Loin kaikenlaisia mielikuvia, mutta en vain onnistunut. Kärjistettynä - mitä seksuaalisempi ajatus oli, sen vastenmielisemmältä se tuntui. Ja todistin sen, ettei vastenmielisyys johdu siitä, että "tietoisesti blokkaisin tunteeni", sillä olin ajatusten suhteen niin avoin kuin vain voi olla. Ne eivät vain olleet minun juttuni. Ja kas, kuin taikaiskusta pakkoajatukset miehiä kohtaan eivät enää vaivanneet ja ihmettelin, että miten muka olen luullut olleeni kiinnostunut heistä. Samalla naiset alkoivat näyttää yhtä kauniilta ja puoleensavetäviltä kuin normaalisti. Voi siis olettaa, että minulla on ollut asian suhteen vain kamala henkinen lukko päällä ja asian paniikinomainen pohdinta on vienyt seksuaalisen todellisuudentajun. Oikeastaan hävettää mitä olen paniikissa tänne kirjoitellut ja aiheuttanut turhaa vaivaa ihmisille. Mutta pelko oli todellista, vaikka olikin hyvin ylireagoitua. Tämä on yksi niistä lukuisista HOCD:n oireista, jotka kohdallani täsmäävät. Itseasiassa kyseinen pakko-oireinen häiriö ei välttämättä vaadi mitään perusteita puhjetakseen.
Luulin jo selättäneeni koko jutun, mutta pakkoajatukset palasivat kuitenkin parin päivän päästä. Äh. Mutta luulisin, että parempaan suuntaan ollaan silti menossa. Täysin psyykkinen juttu tämä näyttäisi olevan.
- Ex-hetero?
No niin, lupasin tulla kirjoittelemaan tänne nyt kun olen käynyt asiantuntijalla. Eipä siellä mitään mullistavaa tapahtunut, oikeastaan ko. henkilö oli aika samoilla linjoilla kuin minäkin. Uskoo tämän pienen kiinnostuksen miehiin olevan vain jonkinnäköinen kausi, koska kiinnostus ei konkretisoidu, eli en tunne varsinaista vetoa. Lisäksi peruspalikat ovat ennallaan, eli pidän naisia kauniina ja miehiä rumina jne. Käytännössä mikään ei ole siis muuttunut.
Mutta... Suurena ongelmanani ovat nämä miehiin kohdistuvat pakkoajatukset. Tuntuu kuin mieli yrittäisi väkisin käännyttää minua homoksi. Tämä aiheuttaa sen, että jatkuvasti kaikessa rauhassa yritän fantasioida miehistä, mutta en vain kiihotu. Ei seiso sitten millään, eivätkä miehet tunnu muutenkaan omalta jutulta. Ja sitten taas yritän samaa naisesta, kiihotun, ja tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Sillä hetkellä ihmettelen, että mitä oikein kuvittelin. Mutta heti sen jälkeen kun kiihottuminen loppuu, alkaa sama helvetti uudelleen, vaikka olen ties miten monta kertaa todistanut itselleni, että naiset kiihottavat, eivätkä miehet. Aivot huutavat, että sinusta tulee homo, mutta keho sanoo toisin. Tämä on todella stressaavaa, uuvuttavaa ja masentavaa. Ulkona ongelmaa ei juurikaan ole, koska siellä huomaan katselevani vain naisia ja tuntevani vetoa ainoastaan heitä kohtaan. Mutta kun olen neljän seinän sisällä niin silloin on helvetti valloillaan.
Asun kerrostalossa ja jos kuulen ala- tai yläkerrassa jonkun miehen puhuvan, rupean heti ajattelemaan, että minkäköhän näköinen hän on ja ihastuisinko siihen jne. vaikka en ole koskaan tuntenut vetoa yhteenkään mieheen puhumattakaan siitä, että olisin ollut ihastunut. Näin pitkälle tämä on mennyt. Näillä ajatuksilla ei ole enää mitään tekemistä realismin kanssa. Olen varmaan kohta jossain psykoosissa jos tämä vielä pidemmälle etenee. Pakkoajatukset vaivaavat minuutista toiseen, ne eivät hellitä hetkeksikään. Minulle on kehittynyt harha, jossa kuvittelen miesten olevan kiihottavampia kuin he todellisuudessa ovat – esimerkkinä nuo edellämainitut ajatukset, jotka tulevat, kun joku puhuu alakerrassa. Sama juttu silloin kun luen vaikkapa kirjaa. Mutta aina kun näen miehiä, huomaan, etten tunne vetoa niihin, vaikka tarkkailenkin itseäni aivan järjettömästi. En tajua mistä nämä ajatukset kumpuavat, koska olen tosiaan jo tehnyt itselleni selväksi, että olen hetero. Vetovoima naisiinkin on palannut yleisesti normaaliksi, kun en enää panikoi asiaa. Kiteytettynä voi sanoa, että mitä enemmän pelkään muuttuvani homoksi niin sitä enemmän miehet tuntuvat ”kiinnostavan” ja sitä vähemmän naiset. Todella uuvuttavaa. - Ex-hetero?
Eli pelkään, että jos jossain vaiheessa kiihotun yhdenkin kerran miehestä, niin silloin kaikki muuttuu, eikä paluuta heteroseksuaalisuuteen enää ole. Että ikään kuin löytäisin itseni, vaikka olen ollut koko ikäni täysin hetero, siitä ei ole epäilystäkään. Tiedän, että ajatus on naurettava, mutta en vain saa tätä suorastaan sairasta kelailua poikki. Jotain tälle on tehtävä.
Pahoittelut vielä, että kappalejako jäi ylemmästä viestistä vahingossa pois. - kokemusta läheisistä
Jos nuo ajatuksesi yhä vaivaavat ja ahdistavat mene uudestaan keskustelemaan tuon asiantuntijan kanssa ja sovi muutama käyntikerta. Yksin miettiessäsi asiat vain mutkistuvat ja kasvavat suhteettomiksi.
- Ex-hetero?
Jep, tämä on nimenomaan kasvanut suhteettomaksi ja lähtenyt aivan lapasesta. Seksuaalinen todellisuudentaju on jokseenkin mennyt. Tuo kyseinen asiantuntija oli seksuaaliterapeutti, mutta nyt minun pitää näiden pakkoajatuksien vuoksi mennä jo psykiatrille tai jollekin vastaavalle. En tiedä aiheesta juuri mitään, mutta luulisin, että tähän tarvitaan jo terapiaa ja lääkitystä, etteivät nämä kamalat pakkoajatukset vaivaisi enää. Ne häiritsevät jo aivan liikaa, eivätkä pilaa ainoastaan seksuaalisuutta vaan myös koko elämän.
- seventythree
Ex-hetero? kirjoitti:
Jep, tämä on nimenomaan kasvanut suhteettomaksi ja lähtenyt aivan lapasesta. Seksuaalinen todellisuudentaju on jokseenkin mennyt. Tuo kyseinen asiantuntija oli seksuaaliterapeutti, mutta nyt minun pitää näiden pakkoajatuksien vuoksi mennä jo psykiatrille tai jollekin vastaavalle. En tiedä aiheesta juuri mitään, mutta luulisin, että tähän tarvitaan jo terapiaa ja lääkitystä, etteivät nämä kamalat pakkoajatukset vaivaisi enää. Ne häiritsevät jo aivan liikaa, eivätkä pilaa ainoastaan seksuaalisuutta vaan myös koko elämän.
Minä heräsin juuri tuolla tavalla biseksualisuuteen. Yritin ensin ajaa pois ajatukset, mutta ne tulivat väkisin mieleeni. Ensi alkuun minua jopa inhotti samaa sukupuolta olevat seksuaalisessa mielessä. Olen omasta mielestäni ollut 100% hetero, tai no niin hetero kuin vain voi olla. Parissa kuukaudessa nämä "pakkoajatukset" johtivat siihen, että aloin kiinnostua samasta sukupuolesta, tai no eräästä samaa sukupuota edustavasta, johon ihastuin, vaikka yritin työntää ajatukset pois. Lopulta annoin luvan itselleni ajatella häntä enemmän ja huomasin, että kaipaan hänen läheisyyttään, ja jonkun ajan kuluttua ajatus seksistä hänen kanssaan ei inhottanut niin paljon kuin yleensä ajatus seksistä saman sukupuolen edustajan kanssa. Loppujen lopuksi tunnustin olevani ihan lääpälläni häneen ja halusin häntä. Nyt olen huomannut että kyseessä ei ole yksittäistapaus, vaan voisin muihinkin samaa sukupuolta oleviin ihastua, mutta hyvin harvassa ovat ne tyypit, suurin osa inhottaa vieläkin. En usko että ihmisen seksuaalisuus on niin kiveen kaiverrettu, vaan se voi muuttua ja yllättää aikuisiälläkin. Se on vaan hienoa. Älä stressaa äläkä ajattele liikoja. Jos olet bi niin olet. Ajattele sitä rikkautena jos niin on.
- Ex-hetero?
seventythree kirjoitti:
Minä heräsin juuri tuolla tavalla biseksualisuuteen. Yritin ensin ajaa pois ajatukset, mutta ne tulivat väkisin mieleeni. Ensi alkuun minua jopa inhotti samaa sukupuolta olevat seksuaalisessa mielessä. Olen omasta mielestäni ollut 100% hetero, tai no niin hetero kuin vain voi olla. Parissa kuukaudessa nämä "pakkoajatukset" johtivat siihen, että aloin kiinnostua samasta sukupuolesta, tai no eräästä samaa sukupuota edustavasta, johon ihastuin, vaikka yritin työntää ajatukset pois. Lopulta annoin luvan itselleni ajatella häntä enemmän ja huomasin, että kaipaan hänen läheisyyttään, ja jonkun ajan kuluttua ajatus seksistä hänen kanssaan ei inhottanut niin paljon kuin yleensä ajatus seksistä saman sukupuolen edustajan kanssa. Loppujen lopuksi tunnustin olevani ihan lääpälläni häneen ja halusin häntä. Nyt olen huomannut että kyseessä ei ole yksittäistapaus, vaan voisin muihinkin samaa sukupuolta oleviin ihastua, mutta hyvin harvassa ovat ne tyypit, suurin osa inhottaa vieläkin. En usko että ihmisen seksuaalisuus on niin kiveen kaiverrettu, vaan se voi muuttua ja yllättää aikuisiälläkin. Se on vaan hienoa. Älä stressaa äläkä ajattele liikoja. Jos olet bi niin olet. Ajattele sitä rikkautena jos niin on.
Pidän biseksuaalisuutta rikkautena ja olen itseasiassa joskus ajatellutkin, että olisi mukavaa olla sellainen, koska silloin olisi enemmän valinnanvaraa. Miksi nämä ajatukset sitten tuntuvat vastenmieliseltä? Siksi, koska sisimmässäni tunnen, etteivät ne ole se oma juttu. En minä niitä ajatuksia kiellä - päinvastoin, käyn niitä rauhassa läpi, jotta ne hellittäisivät. Yritän kiihottua miehistä - en pysty, yritän masturboida miestä ajatellen - en pysty jne. En yksinkertaisesti tunne vetoa miehiin. Mutta ei sekään ole kivaa, että nämä pakkoajatukset pyörivät pakonomaisesti mielessä jokaikinen hetki. Tuossa toisessa ketjussa, jonka eräs kirjoittaja tänne linkitti, on kymmeniä ihmisiä, jotka kärsivät samanlaisista ajatuksista. Päästyään lääkityksen ja terapian avulla eroon pakkoajatuksista, heidän ei ole enää tarvinnut kiinnittää asiaan huomiota ja niinpä he ovat huomanneet olevansa heteroita niin kuin ennenkin. En minä tietenkään silti voi olla varma, ettenkö olisi muuttumassa biseksuaaliksi, mutta oireet viittaavat hyvin pitkälti HOCD-häiriöön.
"Älä stressaa äläkä ajattele liikoja." Kunpa onnistuisinkin tuossa. Pakko-oireiseen häiriöön kuitenkin kuuluu nimenomaan tämä, että pakkoajatukset pyörivät päässä jatkuvasti. Ajattelun ja stressaamisen lopettaminen ei kerta kaikkiaan onnistu. Ahdistuminen menee niin pitkälle, että lopulta myöntää perusteetta olevansa homo tai biseksuaali, mutta silloin sitä havahtuu, ettei ajatuksissa ole mitään järkeä. Ja sitten sama kierre alkaa taas alusta. Ex-hetero? kirjoitti:
Pidän biseksuaalisuutta rikkautena ja olen itseasiassa joskus ajatellutkin, että olisi mukavaa olla sellainen, koska silloin olisi enemmän valinnanvaraa. Miksi nämä ajatukset sitten tuntuvat vastenmieliseltä? Siksi, koska sisimmässäni tunnen, etteivät ne ole se oma juttu. En minä niitä ajatuksia kiellä - päinvastoin, käyn niitä rauhassa läpi, jotta ne hellittäisivät. Yritän kiihottua miehistä - en pysty, yritän masturboida miestä ajatellen - en pysty jne. En yksinkertaisesti tunne vetoa miehiin. Mutta ei sekään ole kivaa, että nämä pakkoajatukset pyörivät pakonomaisesti mielessä jokaikinen hetki. Tuossa toisessa ketjussa, jonka eräs kirjoittaja tänne linkitti, on kymmeniä ihmisiä, jotka kärsivät samanlaisista ajatuksista. Päästyään lääkityksen ja terapian avulla eroon pakkoajatuksista, heidän ei ole enää tarvinnut kiinnittää asiaan huomiota ja niinpä he ovat huomanneet olevansa heteroita niin kuin ennenkin. En minä tietenkään silti voi olla varma, ettenkö olisi muuttumassa biseksuaaliksi, mutta oireet viittaavat hyvin pitkälti HOCD-häiriöön.
"Älä stressaa äläkä ajattele liikoja." Kunpa onnistuisinkin tuossa. Pakko-oireiseen häiriöön kuitenkin kuuluu nimenomaan tämä, että pakkoajatukset pyörivät päässä jatkuvasti. Ajattelun ja stressaamisen lopettaminen ei kerta kaikkiaan onnistu. Ahdistuminen menee niin pitkälle, että lopulta myöntää perusteetta olevansa homo tai biseksuaali, mutta silloin sitä havahtuu, ettei ajatuksissa ole mitään järkeä. Ja sitten sama kierre alkaa taas alusta.Moikka,
ite oon vähän samankaltaisessa tilanteessa parhaillaan. Kiinnostas kuitenkin tietää et miten sulla nyt puolen vuoden jälkeen menee??
- apua kriisiin
Itseäni vaivaa myös ajatukset. Tulin 4 kuukautta sitten onnelliseksi isäksi ja kaiken piti olla hyvin. Kuitenkin pari kuukautta sitten salilla ollessani katsoin, että onpa komea mies. Seuraava ajatus olikin ”saako hetero noin ajatella” Aloin miettimään jos olenkin homo. Asia palas uudelleen ja uudelleen mieleen lähi päivinä ja aloin katsomaan kaikkia vastaantulevia ihmisiä, että millaisen reaktion he aiheuttavat. Päivät kului ja tuntui että jokainen mies hahmo aiheutti jonkunlaisen reaktion sydämessä. En tiedä oliko se säikähdys vai mikä. Yritin rentoutua asiasta lukemalla aku ankkaa ja jopa hannu hanhi aiheutti tämän reaktion. Keskittymis kyky meni täysin nolliin. Minua ahdisti ajatukset hirveästi, että jos olen homo ja mitä enemmän asiaa mietin sitä enempi miehet aiheutti sydämen tykytyksiä.
Kotona oli ahdistava olla ja halusin olla vain vaimon lähellä. Tuli hirveä läheisyys riippuvuus.
No lopulta ajattelin että olen bi että mitä se haittaa. Mutta ajatukset ei jätä rauhaan edelleenkään. Ahdistus on vähentynyt kun olen pari kuukautta jo asiaa pohtinut. On vaikea uskoa että yli 30v mies yhtäkkiä muuttuisi homoksi, koska koskaan ei ole ollut sellaisia taipumuksia ennen. Heterosuhteita kuitenkin lukuisia takana ja kokoajan yksi vakava menossa. Kotona en uskalla puhua mitään asiasta.
Ajatukset ei jätä hetkeksikään rauhaan,ja televisiotakaan ei pysty katsomaan kun kokoajan joku mies ruudulla ja mietin mitä reaktiota aiheuttaa. Olen yrittänyt katsoa mies puolisia työkavereita ja kavereita sillä silmällä,että jos niihin vois ihastua ja todeta itsensä homoksi, mutta ei vois edes kuvitella. Myöskin ajatus seksistä miehen kanssa tuntuu ällöttävältä vaikka välissä sellaisia mielikuvia tuleekin silmiin tätä homoutta miettiessä. Mikä mua vaivaa? - Lightpower
Hei sinä viimeinen kirjoittaja (nim. apua kriisiin)!
Kuvailemasi tuntemukset kuulostavat pakko-ajatuksilta. Olen itse kärsinyt niistä usean vuoden ajan, ennen kuin aloin epäillä, että kysessä voisikin olla pakko-oireinen häiriö. Tiedän tasan tarkkaan kuvailemasi ahdistuksen laadun: se tuntuu todella todelliselta ja täysin absurdilta samaan aikaan. Ikäänkuin joltain omituiselta, kaoottiselta rinnakkais-todellisuudelta, joka yht´äkkiä hyökyy päällesi joka suunnalta.
Suosittelen lämpimästi terapiaan hakeutumista, itsellä ainakin se on auttanut, hitaasti, mutta varmasti. Lisäksi suosittelen, että kerrot ajatuksista myös vaimollesi, jos vaan luottamus on välillänne sellaisella pohjalla, että kertominen on mahdollista.
Mitä pakko-ajatusten laatuun ja niiden ilmaantumis-ajankohtaan tulee, niin ne eivät ole yhdentekeviä. Isäksi tulo on varmasti maailmaa mullistava kokemus ja omiaan laukaisemaan pakko-ajatuksia. Se, että ajatuksesi kohdistuvat nimeenomaan seksuaalisuuteen, ei myöskään ole yhdentekevää. Enemmän kuin mitään muuta, se kertonee, että suhteessasi omaan seksuaalisuuteesi on kenties jotain, joka ikäänkuin vaatii lähempää tarkastelua. Tai suhteessa omaan itseesi yleisesti ottaen. Seksuaalisuuden alue on meistä monille otollinen maaperä pakko-ajatus-keloille, sillä se on kuitenkin ihmisyytemme syvimpiä ja herkimpiä kerrostumia.
Summa summarum: älä jää yksin pakko-ajatuksiesi kanssa! Tiedän, että niiden jakaminen toiselle ihmiselle on todella vaikeaa, mutta suosittelen sitä lämpimästi (tietenkin ihmisen täytyy olla luotettava!). Jotenkin oudosti pakko-ajatukset menettää voimaansa, kun niistä alkaa puhua... Ja siis terapia on todella jees, tosin käytä hetki aikaa hyvän ja sinulle sopivan terapeutin valintaan, että prosessista tulee mahdollisimman hedelmällinen.
Tässä vielä linkki netti-sivulle (in english), jossa amerikkalainen psykologi avaa seksuaalisten pakko-ajatusten dynamiikkaa:
http://www.steveseay.com/sexual-obsessions-ocd/
Tsemppiä ja valoa syksyyn!- Lightworker
Ja tässä vielä toinen artikkeli asiaan liittyen:
http://www.steveseay.com/hocd-homosexual-ocd-sexual-orientation/
- tttt
Mielenkiintoinen kirjoitus näin lesbonaisen näkökulmasta. Kirjoituksessasi oli jotain tuttua. Olen kasvanut hyvin ahdistavassa ilmapiirissä, jossa erilaisuus ei ollut sallittua ja tunteensa on täytynyt tukahduttaa. Teini-iän saavutettuani huomasin, etteivät pojat kiinnostaneet seksuaalisessa mielessä laisinkaan. Tytöt tai naiset olivat sen sijaan jotain niin kiehtovaa, että posket punoittivat useammin kuin olisi ollut tarvetta. Minua kuitenkin kuvotti ajatus mistään seksuaalisesta toiminnasta tyttöjen/naisten kanssa. Olisin vain halunnut olla ihastuksien läheisyydessä ja muutaman suudelman vaihtaa. Seurustelin kuitenkin poikien kanssa, sillä se oli se mitä oli odotettu ja toisaalta "kasvoin" heteroksi.
Useiden vuosien jälkeen kiinnostus myös seksiin naisen kehittyi. Ja seksuaalinen suuntautuminen on muuttunut heterosta ensin bi:ksi, ja usean naiskumppanin jälkeen olen päätynyt suhteeseen elämän rakkauteni kanssa, joka on nainen. Seksuaalisuus on niin muuttuvaa, muutakin kuin sitä mikä sisältä kumpuaa. Rakkaus on kuitenkin rakkautta ja anna elämän viedä eteenpäin. Kuljettaahan se lopulta niiden asioiden ääreen joihin on tarkoitus. - itsme2
Itse olen biseksuali, seksi naisen kanssa kiinnostaa mutten osaisi kuvitella itseäni parisuhteessa naisen kanssa, tämä johtunee siitä etten ole viellä täysin hyväksynyt asiaa, enemmän kyllä kiinnostun miehistä, mutta kaikki aikanaan :) elämä ei ole ikinä mustavalkoista ;)
- justiinsa niin
"elämä ei ole ikinä mustavalkoista ;)"
Juurikin noin. En halua itse määritellä itseäni jonkun toisen keksimien sanojen perusteella. Minä olen minä, olen joskus miehen ja joskus naisen kanssa.
- Apua kriisiin
En tiedä kelle tttt vastasi, mutta itsellä ei ole ollut nuorempana tuota kiinnostusta miehiä kohtaan, mitä hänellä oli ollut naisia kohtaan ja oli tukahduttanut tunteensa.
Ei se homous kauheaa oliskaan kun sen olis tajunnut esim vuotta aiemmin ja ei olis lasta.
En tunne oikeassa elämässä vetoa miehiä kohtaan. Pahinta on kuvien tai television katsominen. Aina kun joku mies tulee näyttöön niin ennen kuin edes ehtii nähdä kunnolla säikähdän ja luulen olevani homo.
Olen käynyt Keskustelemassa ammatti auttajien kanssa ja ne ovat sitä mieltä että luultavammin joku pakko ajatus juttu tää on. Ei sulje kuitenkaan pois sitä, että lähes kaikki me ollaan enemmän tai vähemmän bi seksuaaleja ja voidaan vapaasti ihailla myös samaa sukupuolta.
Sain masennuslääkkeitä asiaan ja terapiaa, mutta lääkkeitten syöntiä en ole uskaltanut aloittaa kun vie seksuaaliset halut 2/3 ihmisestä. Luulen että se kylvisi vain lisää ajatuksia jos ei enään haluais vaimoa.
Päivät jolloin ei tarvi katsoa televisiota menee hyvin, mutta muuten sit iskee ahdistus. - vinksinvonksin236
Mäki tarviin apua. Eli oon kai aina ''kiihottunut'' miehistä ja näin, mutta aina fantasiois en kuvittele itteeni siinä jotenki vaan se tyyppi runkkaa siinä yksinään. Eli oonko mää toi tyyppi? Vai haluanko mä sitä... Tyttöjen seurassa oon yleensä aika hermostunu enkä tiedä tuunko niiden kanssa hyvin toimee kun mulla on vaan poikakavereit. Oonko mä vaan sekaisin? En kiihotu jos kattelen naisten kuvii mut sit miesten kuvist joo ja en kiihotu pornost liittyy varmaan siihen, että tykkään vanhemmist ja tukevist miehist ja niistä ei pahemmin pornoo tahdo löytyy. Ja kyllä mua kiinnostaa jotkut miehet ihastus mielessä, mutta en tiedä kuvittelenko olevani homo ja oisin kummiskin hetero vaikka en oo heteroks koskaan itseäni tiedostanut.¨
Toivottavasti tossa oli jotain järkeä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Onnea Riikka! Työttömyys aste on nyt täysi kymppi!
🎯 💪 Kiitoksia Riikalle ansiokkaasta työstä Suomen kansantalouden tuhoamisessa. V.Putin suljetun rajan tuolla puolen1145152Hyvällä tuurilla Suomen väkiluku nousee 7 miljoonaan
Vuoteen 2050 mennessä, mikäli onnistumme maahanmuuttopolitiikassa hyvin. Näin analysoi väestötieteen tohori Hiilamo. ht1834424Riikka jytkytti työttömyyden uuteen ennätykseen!
Erinomaista työtä jälleen kerran irvistelevältä saksiniekalta. ”Yhtä korkeaa työttömyysastetta ei löydy työvoimatutkimu1754347Päivän Riikka: Valmet Automotive aloittaa jättimäiset muutosneuvottelut
😭😭😭😭😭😭😭 Tämäkin vielä, Brutukseni. Että ei olisi Suomen historian pahimmat työttömyysluvut riittäneet, niin Riik913530Mercedes-Benzille riitti Suomen äärioikeistohallitus
Tästä jo pari vuotta sitten varoiteltiin, että kaikki ulkomaalaiset investoijat poistuvat fasistipersujen myötä tukemast253291Keskisarja kiihotti persuja kansanryhmää vastaan
Rikoksen vakavuutta lisää se, että Keskisarja toimii eduskuntapuolueen puheenjohtajana, jonka puheilla on enemmän painoa373133Sebu Tynkkynen vaatii Ulkopoliittisen instituutin rahoituksen leikkaamista
kun UPI:n tutkija kritisoi Tynkkystä, Mikä Trump tuo Tynkkynen oikein luulee olevansa? https://www.iltalehti.fi/politi153130Kolmepäiväinen työviikko on kulman takana
Zoomin toimitusjohtajan mukaan tekoäly alkaa olla monissa työtehtävissä niin tehokas, että ihmiset voivat pudottaa työpä143033Aamun Riikka: sakset tiputtavat 31 000 lasta köyhyysrajan alle
✂️ STM:n tuoreen arvion mukaan Riikan leikkaukset pudottavat peräti 31 000 lasta köyhyysrajan alle, kun aikaisempi THL562862Nuoret pois politiikasta!
Näillä 30-kymppisillä ei ole juuri mitään elämänkokemusta. Ja tällaiset raakileet saavat huseerata ja pilata Suomen!321888