Hyökkäyssodan pelkoni poistui unielämän myötä.

Olen vilpittömästi iloinen tuosta painajaistesi poistumisesta, olen kärsinyt sotapainajaisita useita vuosia lapsuudessani.
Olen -38 syksyllä syntynyt ja olin ensimmäisen evakoinnin aikana ollut niin pieni etten siitä muista mitään, mutta toinen evakkoreissu oli jo muistissa paikkapaikoin.
Pommitukisa karkuun junasta kahden aikuisen raahatessa käsistä, jonnekin metsään tai pellon ojaan.
Isäni joka oli lääkintäporukoissa, ja veljensä joka oli kapiainen aika korkea-arvoinen, juttelivat kokemuksistaan joita ei ollut tarkoitettu minun kuulla, mutta salaa kuuntelin, monesti nukahdin sängyn alle ja tietysti aamulla oli taas kysymys enkö muista ettei saa miesten juttuja sodasta kuunnella.
Nämä alkoivat tulla uniini joka yö, oli pommitusta, repaleisia ihmisiä, kuolleita ja mitä kaikkea, valvoin lopun yön kun heräsin siihen sotimiseen.
Unet kesti monta vuotta ei sentään joka yö mutta usein.
Sitten ne vain alkoi tulla harvemmin ja lopulta olen saanut lahjan nukkua muistamatta unia, ja tämä vaihtoehto on paras.
Joskus olen oikein tyytyväinen kun nukun pitkät unet ja aamulla virkeänä ylö, ei unia ei väsymystä.
Sellainen sotatarina.

No mutta onhan sinunkin
elämälläsi tarkoitus!

Tuo viesti lähti palstalla olleen ilmeisesti sodan syttymistä pelkäävän ihmisen koneelta. Hän otsikoi: Äkkiä Natoon, Venäjän asevoimat vahvistuvat, tms.

Nyky-Venäjä on pääasiassa vientiin perustuva markkitalousmaa. Sen päämarkkina-alue on EU.
Rakensi kalliin kaasujohdonkin EU alueelle. Venäjä on myös huomattava raakaöljyn viejä. Nyt Iran on tilapäisesti lopettamassa öljynsä myynnin mm. Englantiin ja Ranskaan. Sekin lisää Venäjän öljyn kysyntää.

Arvelen, ettei vahvasti EU-alueesta kaupallisesti riippuvainen Venäjä suunnittele laajentumista etenkään länteen päin - vielä vähemmän itään.

Jos Neuvostoliitto olis aikoinaan halunnut Suomen,
olis riittänyt, että olisi Pariisin rauhanneuvottelussa
ilmoittanut asian Liittoutuneille.
Esimerkiksi Englantihan oli julistanut sodan Suomelle.
Suomi oli hyvin vihattu maa Euroopassa.
Suomihan kävi periaatteessa sotaa koko sivistynyttä
maailmaa vastaan Natsi-Saksan rinnalla.
Meillä on vaan toisen polven henkisesti häiriintyneitä,
joissa elää vielä Ryssäviha, ja pelko.

Pommikoneiden, hävittäjien äänet ja pommien räjähtelyt olivat ne suurin pelon aihe, ryssät oli unohduksissa pitkään sodan jälkeen ainakin naisväeltä siis kotijoukoilta.
Vasta vuosien perästä minulle selvisi mikä juttu se muutto junalla sinne tänne ja äidin itkut oikein oli, meillä ei sodasta kotona juurikaan ainakaan minun aikana paljon puhuttu.
Kyllä ne sitten ajan kanssa selveni mistä kaikki johtui.

Meidän oloissamme, tällä vuosikymmenellä ei näy minkäänlaista sodanuhkaa. Suomen puolustus-strategia ei silti nuku ruususen unta.

Mistäköhän pelätty vihollinen tulee? Ehkäpä suivaantuneet Islannin kalastustroolarit miehistöineen miehittävät Helsingin edustan eräänä sumuisena syysaamuna!