Mielestäni ei kannata keskittyä niihin oireisiin, vaan siihen, mitä elämässään voi oireista huolimatta tehdä.
Olen kirjoittanut, miten minulla on ahdistus kroonistunut eikä kymmenien vuosien terapioilla ole ollut oireisiin mitään vaikutusta. Auttamiskoneisto on siis poissuljettu vaihtoehto, mutta se ei tarkoita, että olisin toivoton tapaus tai arkkukamaa.
Minua ylipäätään häiritsee mielenterveyspalstoilla se, että lillutaan niissä oireissa ja sairaudessa, ei tehdä mitään muuta kuin ajelehditaan päivästä toiseen, joskus viinan tai ylensyönnin tai muun ei-niin-terveellisen voimalla. Tottakai meillä mielenterveysongelmaisilla on pahoja päiviä tai pahoja aikoja, jolloin kaikki energia menee suoriutumiseen hetkestä toiseen. Mutta ei se ole jokahetkistä.
Tälläkin palstalla on ketjuja, joissa kysytään, mitä teet että ahdistuksesi helpottuu edes hetkeksi. Ja mitkä asiat tuottavat mielihyvää. Hyvä niin.
Pois liika sairauskeskeisyys. Emme ole yhtä kuin oma sairautemme, oma rajoitteemme, olemme muutakin.
Pois liika sairauskeskeisyys
21
299
Vastaukset
- monia kiinnostaa
Ajatus on varmaan oikea, mutta kun monet ovat niin sairaita, että juttu invalidisoi ryhtymsät mihinkään. Ei kai sitä enää sairas olekkaan, jos pystyy elämään ja unohtamaan kipunsa.
Eikä terapiakaan auta. Onko terapiakin vain sitten sellasita, että kysellään kuulumiset, mites olet jaksellut, miten voit, mitä nyt tunnet? Terapiatunnit kuluu höpistessä vain pinnallisia?
Miten itse saat elämääsi sisältöä sairaudestasi huolimatta?- kaikesta mennään yli
Ei ole ollenkaan hankala saada sisältöä. Käyn normaalissä päivätyössä, toisinaan teen pitkääkin päivää ja ylityötä, jos tilanne sitä vaatii. Lisäksi minulla on yksi tärkeä harrastus, jolle varaan aikaa. Olen kiinnostunut maailmantapahtumista, matkustan (en makaa rantatuolissa), kun varat sallivat. Luen, käyn joissain yksittäisissä tapahtumissa. Lisäksi kun ikää on niin fyysisestä terveydestä huolehtiminen on tärkeämpää kuin aiemmin.
Toki aika menee paljon sen sairauden kanssa sellaiseen, mihin muutoin ei menisi. Esimerkiksi aamuisin herään puoli viisi, että ahdistus laskee sille tasolle, että voin joskus seitsemän maissa alkaa talsoa kohti kulkuvälinettä, jolla menen töihin.
En edes tiedä, millaista on olla terve, ilman diagnooseja. Toki elämä olisi toisenlaista, sitä olisi pystynyt suunnittelemaan ja ohjaamaan. Mutta ei kannata tuhlata aikaa sen miettimiseen, mitä olisi voinut olla.
Eivät oikeat terapiat muuten ole mitään pinnallista, jos tuntuu siltä, niin se ei ole mitään terapiaa, vaan jonkinlaista keskusteluhoitoa, terapia-sanaa käytetään hyvin holtittomasti. Mutta paraskaan terapia ei kaikkia auta. - ap
kaikesta mennään yli kirjoitti:
Ei ole ollenkaan hankala saada sisältöä. Käyn normaalissä päivätyössä, toisinaan teen pitkääkin päivää ja ylityötä, jos tilanne sitä vaatii. Lisäksi minulla on yksi tärkeä harrastus, jolle varaan aikaa. Olen kiinnostunut maailmantapahtumista, matkustan (en makaa rantatuolissa), kun varat sallivat. Luen, käyn joissain yksittäisissä tapahtumissa. Lisäksi kun ikää on niin fyysisestä terveydestä huolehtiminen on tärkeämpää kuin aiemmin.
Toki aika menee paljon sen sairauden kanssa sellaiseen, mihin muutoin ei menisi. Esimerkiksi aamuisin herään puoli viisi, että ahdistus laskee sille tasolle, että voin joskus seitsemän maissa alkaa talsoa kohti kulkuvälinettä, jolla menen töihin.
En edes tiedä, millaista on olla terve, ilman diagnooseja. Toki elämä olisi toisenlaista, sitä olisi pystynyt suunnittelemaan ja ohjaamaan. Mutta ei kannata tuhlata aikaa sen miettimiseen, mitä olisi voinut olla.
Eivät oikeat terapiat muuten ole mitään pinnallista, jos tuntuu siltä, niin se ei ole mitään terapiaa, vaan jonkinlaista keskusteluhoitoa, terapia-sanaa käytetään hyvin holtittomasti. Mutta paraskaan terapia ei kaikkia auta.et taida oikeasti sairas ollakaan
- 12+1
Niin no se on tietysti hienoa, että sinua kiinnostaa asiat ja jaksat mennä, mutta eikö tämä juuri tarkoita sitä, ettei sinun oireesi ole tällä hetkellä niin vakavat kuin niiillä jotka eivät? Silloin kun itsellä on ollut hyviä kausia, niin olen jaksanut tehdä hiukan enemmän. Nyt en tee muuta kun käyn töissä ja nukun kun muuhun ei energiat riitä. Mua ahdistaa ihan koko ajan ja se lamauttaa minut tyystin. Ei kulje ajatus eikä mitkään muutkaan tunteet irtoa pintaan. Siis masennus seuraa, kun ahdistus turruttaa.
Mutta kiva kuitenkin kuulla että sulla on intoa tehdä ja mennä- kaikesta mennään yli
Tässä on vissiin se ero, että en ole ikinä kokenut ahdistuksetonta elämää. Minulla siis ei ole ollut sen kummemmin huonoja kuin hyviäkään kausia, vaan sitä samaa pikkukakarasta saakka. Ahdistaa koko ajan pirusti, mutta en anna sen lamauttaa totaalisesti. Ahdistus lienee erilainen vaiva kuin masennus: se saattaa pakottaa sängynpohjalle. Kai se ahdistus on vähän sama kuin jos puuttuisi toinen jalka tai molemmat: menoa haittaa, mutta sillä mitä on jäljellä mennään miten mennään.
Aloitukseni syntyi siitä, kun rupesi jostain syystä ärsyttämään ihmiset, jotka vain valittavat, mutta samaan aikaan tekevät asioita jotka vain huonontavat omaa elämää. ja olen sitä mieltä, että ihmiset eivät yritä tarpeeksi, siis tehdä asioita oman elämänsä hyväksi. Tämä ei välttämättä ole mitään materiaalista. Toki on hyväksi, että säännöllinen kuukausipalkka (pienenpuoleinen, ei näillä rahkeilla pystytä parempaan) rapsahtaa tilille. - dsbmghn
kaikesta mennään yli kirjoitti:
Tässä on vissiin se ero, että en ole ikinä kokenut ahdistuksetonta elämää. Minulla siis ei ole ollut sen kummemmin huonoja kuin hyviäkään kausia, vaan sitä samaa pikkukakarasta saakka. Ahdistaa koko ajan pirusti, mutta en anna sen lamauttaa totaalisesti. Ahdistus lienee erilainen vaiva kuin masennus: se saattaa pakottaa sängynpohjalle. Kai se ahdistus on vähän sama kuin jos puuttuisi toinen jalka tai molemmat: menoa haittaa, mutta sillä mitä on jäljellä mennään miten mennään.
Aloitukseni syntyi siitä, kun rupesi jostain syystä ärsyttämään ihmiset, jotka vain valittavat, mutta samaan aikaan tekevät asioita jotka vain huonontavat omaa elämää. ja olen sitä mieltä, että ihmiset eivät yritä tarpeeksi, siis tehdä asioita oman elämänsä hyväksi. Tämä ei välttämättä ole mitään materiaalista. Toki on hyväksi, että säännöllinen kuukausipalkka (pienenpuoleinen, ei näillä rahkeilla pystytä parempaan) rapsahtaa tilille.Uskon, että ihan jokainen tekee aina parhaansa, niillä voimavaroilla ja taidoilla mitä kullakin on.
- tipitii**
Ei se ole vakavaa ahdistusta jos pystyy elämään noin suurinpiirtein normaalisti. Ahdistus voi lamauttaa yhtä pahasti kuin masennus. Ihmisethän puhuvatkin omasta kokemuksesta usein. Ihan samoin kun ihmiset jotka eivät ole kokeneet varsinaista sairausta eli depressiota vaan alakuloa ja lievää masennusta niin kuvittelevat että ne jotka ovat vakammin sairaita ovat vaan laiskoja ja saamattomia eivätkä yritä tarpeeksi. Hyvähän se on puhua kun pystyy toimimaan suht normaalisti.
Ja olen kuitenkin sitä mieltä että tottakai pitää yrittää elää normaalia elämää ja löytää hyviä asioita elämästä, eikä jäädä roikkumaan vaan siihen pahaan oloon. Minkähän takia osa ei hyödy terapiasta ollenkaan? Ehkä terapiamuoto tai terapeutti on väärä.
Itselläni ahdistus on pahimmillaan sitä että sitä on aamusta iltaan ja vertauskuvainnollisesti tuntuu siltä kuin roikkuisi ristillä ja puukotettais koko ajan. Niin tuskallista se on. Vaikka en saakaan pahoja ahdistuskohtauksia, mutta kun se on ihan jatkuvaa.. Toki mulla on myös masennusta ja epävakautta.- kaikesta mennään yli
Kyllä se on hyvin paljon ihan vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.
Jos parhaatkin terapeutit sanovat useiden vuosien terapian jälkeen, että potilas on niin vaikea tapaus, että heidän taitonsa ei riitä, niin ei se nyt ihan lievää ole. Olen käynyt kymmenissä eri auttamismuodoissa ja yksittäinen terapia ollut enimmillään noin seitsemän vuotta.
Kyllä minä tiedän mitä on ahdistus joka kestää viikkoja niin ettei voi mennä ovesta ulos eikä lääkityskään auta. Eikä mitään syytä, pakokauhu vain. Henki ei kulje, kurkkua kuristaa. Mutta sitten sitä on vain jossain vaiheessa pistettävä se poikki ja lähdettävä.
Itse saan joka aamu pahan ahdistuskohtauksen ennen kuin lähden työhön, annan kulua pari kolme tuntia ja lähden sitten. Yöunet jäävät tietysti vähiin. Moni ei varmasti viitsisi sellaista tehdä, vaan jäisi kotiin makaamaan. - ap
kaikesta mennään yli kirjoitti:
Kyllä se on hyvin paljon ihan vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.
Jos parhaatkin terapeutit sanovat useiden vuosien terapian jälkeen, että potilas on niin vaikea tapaus, että heidän taitonsa ei riitä, niin ei se nyt ihan lievää ole. Olen käynyt kymmenissä eri auttamismuodoissa ja yksittäinen terapia ollut enimmillään noin seitsemän vuotta.
Kyllä minä tiedän mitä on ahdistus joka kestää viikkoja niin ettei voi mennä ovesta ulos eikä lääkityskään auta. Eikä mitään syytä, pakokauhu vain. Henki ei kulje, kurkkua kuristaa. Mutta sitten sitä on vain jossain vaiheessa pistettävä se poikki ja lähdettävä.
Itse saan joka aamu pahan ahdistuskohtauksen ennen kuin lähden työhön, annan kulua pari kolme tuntia ja lähden sitten. Yöunet jäävät tietysti vähiin. Moni ei varmasti viitsisi sellaista tehdä, vaan jäisi kotiin makaamaan.hienoa, yhteiskunnan orja joka tekee menee vaikka läpi harmaan kiven jottei vain tuntisi itseään hyödyttömäksi
vähät siitä, että työpäivään valmistautumisinee ym menee 12 tyntia tai enemmän, mutta se on velvollisuus josta ei voi tinkiä, oli kuinka sairas tahansa - Niskasta kii, tyyli?
ap kirjoitti:
hienoa, yhteiskunnan orja joka tekee menee vaikka läpi harmaan kiven jottei vain tuntisi itseään hyödyttömäksi
vähät siitä, että työpäivään valmistautumisinee ym menee 12 tyntia tai enemmän, mutta se on velvollisuus josta ei voi tinkiä, oli kuinka sairas tahansaAmen to that!
- Edellinen..
Niskasta kii, tyyli? kirjoitti:
Amen to that!
Tarkoitin, että tuo on niin kuultu, niin kokeiltu ja niin..........
- boooored
ap kirjoitti:
hienoa, yhteiskunnan orja joka tekee menee vaikka läpi harmaan kiven jottei vain tuntisi itseään hyödyttömäksi
vähät siitä, että työpäivään valmistautumisinee ym menee 12 tyntia tai enemmän, mutta se on velvollisuus josta ei voi tinkiä, oli kuinka sairas tahansaMä ahdistun lisää siitä, kun pakotan itseni tekemään jotain, mihin rahkeet ei kertakaikkiaan sillä hetkellä riitä. Siitä on seurannut täydellisiä hermoromahduksia.Niistä toipuminen on oma lukunsa... Eli maltilisesti mennään päivästä toiseen, vaikka sitten murmelina eläen.
- kaikesta mennään yli
ap kirjoitti:
hienoa, yhteiskunnan orja joka tekee menee vaikka läpi harmaan kiven jottei vain tuntisi itseään hyödyttömäksi
vähät siitä, että työpäivään valmistautumisinee ym menee 12 tyntia tai enemmän, mutta se on velvollisuus josta ei voi tinkiä, oli kuinka sairas tahansaEntä jos jätän työelämän? Olen ollut työttömänä eikä se kitkutus pienellä rahalla ahdistusta mitenkään parempaan suuntaan vie.
Työelämällä on muutenkin ihmisen hyvinvointiin erittäin suuri vaikutus. Eli vaikka aamuvalmistautumiseen menee aikaa, niin plussan puolelle menee. En ole mitenkään yhteiskunnan orja enkä edes erityisemmin työhöni sitoutunut. Mutta esimerkiksi säännöllinen kuukausipalkka mahdollistaa asioita, jotka muuten olisivat ulottumattomissani.
Työnteon positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen korostetaan ihme vähän. Jos on sairas, niin sitten vain pitäisi jäädä sänkyyn makaamaan, niin se monien ajatusmaailmassa menee. - tipitii**
kaikesta mennään yli kirjoitti:
Entä jos jätän työelämän? Olen ollut työttömänä eikä se kitkutus pienellä rahalla ahdistusta mitenkään parempaan suuntaan vie.
Työelämällä on muutenkin ihmisen hyvinvointiin erittäin suuri vaikutus. Eli vaikka aamuvalmistautumiseen menee aikaa, niin plussan puolelle menee. En ole mitenkään yhteiskunnan orja enkä edes erityisemmin työhöni sitoutunut. Mutta esimerkiksi säännöllinen kuukausipalkka mahdollistaa asioita, jotka muuten olisivat ulottumattomissani.
Työnteon positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen korostetaan ihme vähän. Jos on sairas, niin sitten vain pitäisi jäädä sänkyyn makaamaan, niin se monien ajatusmaailmassa menee.No Suomessa on vaihtoehtona että joko olet kokonaan töissä tai kokonaan töistä pois. Joten älä tule sanomaan että se on vaihtoehto jäädä kotiin makaamaan. Joskus ja monesti se on ainoa vaihtoehto kun ei vaan pysty joka päivä menemään töihin kun ei jaksa kunnolla edes itsestään ja kodistaan huolehtia. Jos kevennyttä työtä olisi enemmän tarjolla niin varmasti masentuneet ja ahdistuneet sitä käyttäisivät. Sitten on erikseen kuntouttavat työtoiminnat ja muut jotka voivat oikeassa vaiheessa auttaa.
Ja mistä tossa sun tilanteessa on kyse, että väsyit sairastamiseen, niinkuin monet tekevät ja vasta sitten alkaa tekemään parantumisen eteen tarpeeksi. Mutta jokainen löytää sen oikean "asenteen" omassa vaiheessaan, ei sitä voi pakottaa. Enkä lähtisi ketään syyllistämään siitä ettei heille tätä oivallusta ole vielä tullut. Jokainen on ollut siinä vaiheessa kun olo on lannistettu. - kaikesta mennään yli
tipitii** kirjoitti:
No Suomessa on vaihtoehtona että joko olet kokonaan töissä tai kokonaan töistä pois. Joten älä tule sanomaan että se on vaihtoehto jäädä kotiin makaamaan. Joskus ja monesti se on ainoa vaihtoehto kun ei vaan pysty joka päivä menemään töihin kun ei jaksa kunnolla edes itsestään ja kodistaan huolehtia. Jos kevennyttä työtä olisi enemmän tarjolla niin varmasti masentuneet ja ahdistuneet sitä käyttäisivät. Sitten on erikseen kuntouttavat työtoiminnat ja muut jotka voivat oikeassa vaiheessa auttaa.
Ja mistä tossa sun tilanteessa on kyse, että väsyit sairastamiseen, niinkuin monet tekevät ja vasta sitten alkaa tekemään parantumisen eteen tarpeeksi. Mutta jokainen löytää sen oikean "asenteen" omassa vaiheessaan, ei sitä voi pakottaa. Enkä lähtisi ketään syyllistämään siitä ettei heille tätä oivallusta ole vielä tullut. Jokainen on ollut siinä vaiheessa kun olo on lannistettu.Minuahan tässä syyllistettiin siitä, että rajoitteistani huolimatta yritän. Ten työtä itseni eteen, koska olen kokenut sen hyväksi.
Olo voi olla lannistettu tai muutoin niin karmea, ettei kykene tekemään itsensä hyväksi sillä hetkellä mitään, se on totta. Silti en ymmärrä sitä, että sitä olaa oloa pitää vielä pahentaa ryyppäämällä hillittömästi, ahmimalla niin että painaa sata kiloa tai muilla epäterveellisillä tavoilla. Sitten ihmetellään sitä, kun mitään ei jaksa tehdä itsensä hyväksi. - tipitii**
kaikesta mennään yli kirjoitti:
Minuahan tässä syyllistettiin siitä, että rajoitteistani huolimatta yritän. Ten työtä itseni eteen, koska olen kokenut sen hyväksi.
Olo voi olla lannistettu tai muutoin niin karmea, ettei kykene tekemään itsensä hyväksi sillä hetkellä mitään, se on totta. Silti en ymmärrä sitä, että sitä olaa oloa pitää vielä pahentaa ryyppäämällä hillittömästi, ahmimalla niin että painaa sata kiloa tai muilla epäterveellisillä tavoilla. Sitten ihmetellään sitä, kun mitään ei jaksa tehdä itsensä hyväksi.Onko tässä joku sanonut että ahmii itsensä ylipainoiseksi tai ryyppää? Aika hyvät ennakkoluulot sulla. Moni ahdistunut voi lievittää ahdistusta liikunnalla ja terveillä elämäntavoilla, se ahdistus voi silti olla aika murskaavaa. Sinun teksteistäsi tulee esiin se että pidät kaikkia ahdistuneita vätyksinä jotka antavat periksi elämälle. Heh. Ahdistus ei lähde pois ellei sen syitä selvitetä ja hoideta.
- kaikesta mennään yli
tipitii** kirjoitti:
Onko tässä joku sanonut että ahmii itsensä ylipainoiseksi tai ryyppää? Aika hyvät ennakkoluulot sulla. Moni ahdistunut voi lievittää ahdistusta liikunnalla ja terveillä elämäntavoilla, se ahdistus voi silti olla aika murskaavaa. Sinun teksteistäsi tulee esiin se että pidät kaikkia ahdistuneita vätyksinä jotka antavat periksi elämälle. Heh. Ahdistus ei lähde pois ellei sen syitä selvitetä ja hoideta.
Ahdistus, kun se kroonistuu, ei välttämättä lähde pois vaikka kuinka sen syitä selvitettäisiin ja jauhettaisiin sitä yhtäsamaa vuodesta toiseen. Mutta sen kanssa oppii elämään. Mielestäni sitten kun syyt on selvitetty pitäisi hoitopuolella keskittyä enempi tässä päivässä elämiseen ja ratkaisujen löytämiseen kuin jauhaa vaikkapa sitä lapsuuden perusturvattomuutta, äitisuhdetta tai ihmissuhteiden puuttumista lapsuudessa totaalisesti. Kun hoitopuoli ei tätä tee, se on tehtävä itse.
Ei täsä ketjussa, mutta mielenterveyspalstoilla yleisesti tulee varsin usein esiin, miten ihmiset yrittävät lieventää oireita esimerkiksi juuri viinalla ja makeansyömisellä. Sitten ihmetellään sitä, missä ollaan. Eihän sitä jaksa itseään hoitaakaan enää siinä vaiheessa, kun fyysinen terveys on risana ja juominen tuonut vain lisää ahdistusta. - keskipäivä
kaikesta mennään yli kirjoitti:
Minuahan tässä syyllistettiin siitä, että rajoitteistani huolimatta yritän. Ten työtä itseni eteen, koska olen kokenut sen hyväksi.
Olo voi olla lannistettu tai muutoin niin karmea, ettei kykene tekemään itsensä hyväksi sillä hetkellä mitään, se on totta. Silti en ymmärrä sitä, että sitä olaa oloa pitää vielä pahentaa ryyppäämällä hillittömästi, ahmimalla niin että painaa sata kiloa tai muilla epäterveellisillä tavoilla. Sitten ihmetellään sitä, kun mitään ei jaksa tehdä itsensä hyväksi."Minuahan tässä syyllistettiin siitä, että rajoitteistani huolimatta yritän."
Se on tietysti ihan ok, ja tästä otan minäkin mallia. Viime päivien mietinnöissä olen tullut siihen tulokseen, että minullakin, sairaalla ihmisellä on oikeus elää. Yritän omalla tasollani.
"Ten työtä itseni eteen, koska olen kokenut sen hyväksi."
Aivan ok.
"Olo voi olla lannistettu tai muutoin niin karmea, ettei kykene tekemään itsensä hyväksi sillä hetkellä mitään, se on totta."
Kyllähän siinä hommia saa tehdä, jos lähisuku on kyykyttänyt 30 vuotta ja kohdellut kuten koiraa tai lasta kohdellaan. Sellaista on olla lannistettu.
Pari viikkoa on tässä taas ollut neliveto päällä, mutta lääkityksen voimalla kevättä kohti mennään....
"Silti en ymmärrä sitä, että sitä olaa oloa pitää vielä pahentaa ryyppäämällä hillittömästi, ahmimalla niin että painaa sata kiloa tai muilla epäterveellisillä tavoilla."
Sinulla on huono ymmärryskyky. Se on keino paeta ahdistusta. Ei epäterveellinen elämä ole kenenkään ykköstavoite.
TIETOISKU: SOKERI ON SEROTONIISYNTEESIN LÄHTÖAINE
Tieto on peräisin yksityiseltä psykiatrilta, jossa käynti maksaa aika paljon. Nyt tarjoan tuon tiedon sinulle aivan ilmaiseksi.
"Sitten ihmetellään sitä, kun mitään ei jaksa tehdä itsensä hyväksi."
Ketkä ihmettelevät? Kyllähän jokainen, joka on ylensyönyt tai kärsinyt krapulasta, tietää, mistä kyseinen vetämätön olo tulee.
Pistääkö oma ahdistuksesi pakkomielteisesti ihmettelemään? Kuristaako kurkusta? - keskipäivä
kaikesta mennään yli kirjoitti:
Entä jos jätän työelämän? Olen ollut työttömänä eikä se kitkutus pienellä rahalla ahdistusta mitenkään parempaan suuntaan vie.
Työelämällä on muutenkin ihmisen hyvinvointiin erittäin suuri vaikutus. Eli vaikka aamuvalmistautumiseen menee aikaa, niin plussan puolelle menee. En ole mitenkään yhteiskunnan orja enkä edes erityisemmin työhöni sitoutunut. Mutta esimerkiksi säännöllinen kuukausipalkka mahdollistaa asioita, jotka muuten olisivat ulottumattomissani.
Työnteon positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen korostetaan ihme vähän. Jos on sairas, niin sitten vain pitäisi jäädä sänkyyn makaamaan, niin se monien ajatusmaailmassa menee."Entä jos jätän työelämän? Olen ollut työttömänä eikä se kitkutus pienellä rahalla ahdistusta mitenkään parempaan suuntaan vie."
Sehän on oma asiasi. Emme me voi ottaa siihen kantaa.
"Työelämällä on muutenkin ihmisen hyvinvointiin erittäin suuri vaikutus. Eli vaikka aamuvalmistautumiseen menee aikaa, niin plussan puolelle menee."
Tottahan toki. Mutta pitää valmistua alle 30-vuotiaana alalle, jossa on ns. työpaikkoja. Muuten menee loppuelämä siinä, kun joutuu keksimään itselleen harrastuksia. Itsekin olen mm. lukenut kasan tietokirjoja. Seuravaavaksi käyn vähän ulkona.
Suomessa on paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Palkkatyö on harvojen etuoikeus. Palkkatuet ja kuntoutukset eivät ole varsinaista työelämää, koska niissä ei käsittääkseni päde normaali työlainsäädäntö.
Sinullahan pitäisi olla asiat loistavasti, joten miksi haluat viettää kallisarvoista aikaasi täällä meidän pummien keskuudessa?
"En ole mitenkään yhteiskunnan orja enkä edes erityisemmin työhöni sitoutunut."
No mutta sittenhän kaiken pitäisi olla niin loistavasti, että herää kysymys, mitä teet täällä.
Et ole orja. Olet siis vapaa. Missä vika? Sinunhan pitäisi olla vapaa.
Valitatko kenties tyhjästä?
"Mutta esimerkiksi säännöllinen kuukausipalkka mahdollistaa asioita, jotka muuten olisivat ulottumattomissani."
Tämä on erittäin hyvä juttu sinulle. Olet ollut riittävän terve kyetessäsi valmistumaan siinä 25-vuotiaana alalle, jossa työpaikkoja on suorastaan tarjolla. Ei kai sellaisesta kannata jättäytyä pois.
"Työnteon positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen korostetaan ihme vähän."
Mielestäni Suomessa tätä korostetaan liikaa. Ihmiset on aivopesty uskomaan työntekoon. Rentoutumispuoli ja tervehenkinen sosiaalisuus onkin sitten vähän vaikeaa...
"Jos on sairas, niin sitten vain pitäisi jäädä sänkyyn makaamaan, niin se monien ajatusmaailmassa menee."
Mitä itse teet sen pari kolme tuntia aamuisin ennen töihin lähtöä? Et kai makaa sängyssä?
Ja millä kameravalvonnalla sinä tiedät toisten sängyssämakailusta? - kaikesta mennään yli
keskipäivä kirjoitti:
"Entä jos jätän työelämän? Olen ollut työttömänä eikä se kitkutus pienellä rahalla ahdistusta mitenkään parempaan suuntaan vie."
Sehän on oma asiasi. Emme me voi ottaa siihen kantaa.
"Työelämällä on muutenkin ihmisen hyvinvointiin erittäin suuri vaikutus. Eli vaikka aamuvalmistautumiseen menee aikaa, niin plussan puolelle menee."
Tottahan toki. Mutta pitää valmistua alle 30-vuotiaana alalle, jossa on ns. työpaikkoja. Muuten menee loppuelämä siinä, kun joutuu keksimään itselleen harrastuksia. Itsekin olen mm. lukenut kasan tietokirjoja. Seuravaavaksi käyn vähän ulkona.
Suomessa on paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Palkkatyö on harvojen etuoikeus. Palkkatuet ja kuntoutukset eivät ole varsinaista työelämää, koska niissä ei käsittääkseni päde normaali työlainsäädäntö.
Sinullahan pitäisi olla asiat loistavasti, joten miksi haluat viettää kallisarvoista aikaasi täällä meidän pummien keskuudessa?
"En ole mitenkään yhteiskunnan orja enkä edes erityisemmin työhöni sitoutunut."
No mutta sittenhän kaiken pitäisi olla niin loistavasti, että herää kysymys, mitä teet täällä.
Et ole orja. Olet siis vapaa. Missä vika? Sinunhan pitäisi olla vapaa.
Valitatko kenties tyhjästä?
"Mutta esimerkiksi säännöllinen kuukausipalkka mahdollistaa asioita, jotka muuten olisivat ulottumattomissani."
Tämä on erittäin hyvä juttu sinulle. Olet ollut riittävän terve kyetessäsi valmistumaan siinä 25-vuotiaana alalle, jossa työpaikkoja on suorastaan tarjolla. Ei kai sellaisesta kannata jättäytyä pois.
"Työnteon positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen korostetaan ihme vähän."
Mielestäni Suomessa tätä korostetaan liikaa. Ihmiset on aivopesty uskomaan työntekoon. Rentoutumispuoli ja tervehenkinen sosiaalisuus onkin sitten vähän vaikeaa...
"Jos on sairas, niin sitten vain pitäisi jäädä sänkyyn makaamaan, niin se monien ajatusmaailmassa menee."
Mitä itse teet sen pari kolme tuntia aamuisin ennen töihin lähtöä? Et kai makaa sängyssä?
Ja millä kameravalvonnalla sinä tiedät toisten sängyssämakailusta?Mikä estää keskustelemasta täällä, kysyn minä? Tietääkseni en valita, mutta totean realistisesti asiat, jotka ovat kuten ovat. Ahdistus, jokapäiväinen krooninen ahdistus on seikka, joka yhdistää tällä palstalla keskustelevia.
En ole valmistunut alle kolmekymppisenä, itse asiassa en ole millään tietylläa lalla, vaan ollut elämäni aikana monissa työpaikoissa ja ammateissa.Minulla ei ole ollut mitään rajoitteita sen suhteen, että jotain työtä voin hakea, jotain en, paitsi tietysti jos on muodollisia pätevyysvaatimuksia. Nykyisen hommani sain hieman alle 55-vuotiaana ja ihan uudelta alalta, opettelin uuden ammatin, siinä kaikille vanheneville, jotka valittavat ettei työtä muka saa.
Olen omakohtaisesti kokenut työnteon positiiviset vaikutukset, siitäkin huolimatta etten ikinä ole tehnyt mitään unelmahommia, ahdistus on vienyt ison osan energiaa enkä ole kyennyt suunnitteleman työuraa lainkaan, mennyt vain tilanteiden mukaan. Työ on yksi asia, joka helpottaa ahdistusta. Työterveyshuollossakin ajatellaan tänä päivänä näin eikä sairauslomia, ainakaan kovin pitkiä, käsittääkseni myönnetä. Niiltä paluu työhön sattaisi olla vaikeaa.
Syystä tai toisesta sain vuoristoratamallisen psyyken. Vielä näillä vuosikymmeniillä se vaan joskus edelleenkin romahtaa kuin pohjattomaan kuiluun.
Herkästi häiriintyvän psyyken kanssa on on vaan opittava elämään. Enkä minä ole ainoa, meitä on maassamme kymmeniätuhansia kaltaisiani.
Työaikana kokeilin lääkehoitoa, mutta luovuin siitä, ei sattunut vaihtamallakaan oikeaa lääkettä.
Mieliala voi lähteä sekä nousuun, että laskuun sekä ulkoisesta ärsykkeestä sosiaalisssa kontaktissa tai jonkun ikävän muiston noustessa pintaa.
Ja tietysti arkielämän vastaantulleista onnistumisista tai vastoinkäymisistä.
Depressiokuilut ovat niin synkkiä, ettei niistä usko selviävänsä. Ja mitenkä selviän taas kuiville. Näin.
Ei niin kurjaa päivää, ettenkö tekisi omia fyysis-mentaalisia harjoituksiani. Näistä saatu pohjakunto on vuosien saatossa kehittyny suht hyväksi.
Olen suorituskoukussa niihin, mutta tätä riippuvutta pidän hyväksyttävänä, koska se antaa palautumismahdollisuuden.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu842139Keskisarja loisti A-studiossa, vauhkoontunut Sofia Virta munasi itsensä
Keskisarja taas puhui 100% faktaa maahanmuuttoon liittyen. Kokoomuksen Kaumalta tuli pari hyvää puheenvuoroa, joskin muu4262020Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo1101400Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä771392- 671293
Venäläistä sukellusvenettä jahdataan Norjassa Sukellusvenettä on etsitty sunnuntaista lähtien.
Venäläistä sukellusvenettä jahdataan Norjassa Sukellusvenettä on etsitty sunnuntaista lähtien. Norjassa on käynnissä ve1071025Haluatko tietää totuuden?
Olen kyllästynyt sinuun. Et herätä enää mielenkiintoa. Samat jutut x 100. Kuten narskuilla aina. Samalla tunnen myötätun811002Teräväkielinen Virta jauhotti totaalisesti sössöttävän Keskisarjan
Harvoin on noin suvereenia jauhotusta A-studiossa nähty. Ja minä äänestän demareita, joita ei oltu paikalle edes kutsut256990Sofia Virta pyyhkii pöytää Keskisarjalla A studiossa
Hurjaa on meno. Keskisarja ihan kanveesissa.266987- 131888