Vanhat suippokärkiset kengät puhistettava

Loppurupsahdus on sinusta kaukana, näin ainakin kun mielialoistasi lukee kuvauksia täällä palstalla.

Kyllä me palstalaiset väsymystä tunnemme, yks ja toinen ja itse kolmantena.

Kun ylitin iän 70v se oli kohdallani aika harppaus alaspäin. Tuli huimausta, kuulon huononemista, jatkuvaa väsymystäkin. Niin olen väsynyt, että en jaksa edes nukkua yöllä!

On kuin panis rahaa pankkiin kun nukkuu, sanotaan. Rahaa en siis saa pankkiin nukkumalla, eläkkeen on riitettävä.

Hiukan ajattelin perustaa virtuaalipankin ja ryhtyä sen pankinjohtajaksi.

Kyllä palstalta löytyy tuhat kirjoittajaa, jotka voivat pudottaa pankkiin 2 euroa päivässä, minä mukana tietysti. Päivän jälkeen on pankissa rahaa jaettavaksi 2000 euroa. Kuukaudessa siis summa olisi 60 00 euroa.

Perustueksi antaisin tarvitsevalle 20 euroa päivässä eli 600 euroa kuukaudessa. Tällainen olisi kertakorvaus tarvitsevalle ja voidaan uusia ja jakaa muillekin.

Kansan käsi voisi olla karttuisa "jos toimeen tartutaan".

Toistaiseksi ei saada annettua kuin henkistä tukea Sus'sille ja kiittää saamastamme.

Eikähän se henkinen tuki ole kaikkein arvokkainta, mitä kukin joskus sentään saa elämässään :) Susmorsiolla on vielä taito, jota monet muutkin käyttävät, kuka milläkin tavalla. Hellimällä omaa itseään silloin jos on sitä vailla, maailman murjomana. Milloin pikkusena varpusena tai jotenkin:)

Joku ilta olen minäkin silittänyt poskeani ja tukkaa, että voi tex pikkuinen kun olet sentään söpö ja kultainen. Auttaahan sekin!

Unista puheenolleen näen harvemmin ahdistavia unia, mutta toissapäivänä otin pienet päivätorkut, ja olin muka maatilalla emäntänä vielä, ja vieraita lappasi ovesta yhtenään!
No, en ollut siellä ollut pitkään aikaan eikä tarjottavaa ollut muuta kuin jotakin keksejä kaapissa.
Aikanaan kun leivoin viikottain oli pakkasessa vieraanvaraa sentään,
mutta hetken avuttomuuden jälkeen päätin kuitenkin keittää kahvia ja tarjota mitä kaapeista löytyi. Ahdistava uni, kun kaikki vaan seurusteli eikä huomannut pulaani ollenkaan :D Hassua, ihan kuin se nyt olisi niin tärkeää !
Siihen onneksi heräsin ja jäin miettimään mitä se alitajunta nyt oikein kertoi.

Ja niin oli ymmärrettävä, että ei ole minusta enää sitä ruljanssia pyörittämään niin tehokkaasti ( luojan kiitos:D)

Harvoin tuollaisiakaan unituntemuksia, vaan kaipa ne tarpeen on.

Mukava päivä on lähtenyt käyntiin, Venäjän tilanne on mielenkiintoinen, samoin Ameriikan, onneksi täällä on jo maan päämies paikallaan:D-- moikka,.. ja hyvää mieltä vaan kaikille!

50-luvulla jokaisen itseään kunnioittavan Stadilaisen spräädän muotiasusteisiin kuuluivat spittarit, lättähattu ja ylipitkä keltainen kaulaliina.

Muistan isoveljelläni olleen tuon pitkän keltaisen kaulaliinan ja se hattu.
Mutta noista kapeista kengänkärjistä tulee ainakin minulle myrtsi olo, kun pakostakin joka askeleella joutuu naamaa kurtistamaan kivun takia.

Ja ne unet. Ne ne vasta veivät harhaan . Näin unessa lammen rannan hiekassa 50 c kolikoita valtavan määrä jonkin kuoppapelin johdosta. Keräsin taskut pursuen. Luin unienselvityksistä, että rikkautta se tietää. Ostin siis arpoja, ja köyhdyin.

Voi kun ootte sulosii ja ymmärtäväisiä, hyvältähän se tuntuu! Mutta minä kun olen edelleen niin ailahtelevainen....no, ei oo ainakaan ykstoikkosta olo. Välillä missä lie sfääreissä, välillä Manalan majoilla.
Niin, se lättähattu-aika, muistan kans silmissäin veljeni, hän oli kaksi vuotta vanhempi kuin minä, nuo kuteet just yllään. Minäkin lainasin joskus hänen nahkarotsiaan, tais olla jo 50-luvulla farkut juuri keksitty ja korkokengät jaloissa.

Olin kyllä kiltti tyttö, mitä ei ehkä uskos, jengin mukana kyllä, mutta jotenkin irrallaan porukasta, minkä toisetkin kyllä vaistos.

Et kai vaan sus ollut pissis! Ei kai minun mistään iankaikkisista syistä tietää mitä tuo termi tarkoittaa.
Sen sijaan minuu risoo nää läppärilelut. Pöytäkone sippasi ja on huollossa, mutta tämä kekkosen aikainen kone piippaa akkulatauksen vähyyttä.
Kuitenkin laturi on verkossa.

Sus ei kevät-nau u, vaikka aiheesta heivaankin.