Onko 50-vuotiaana eronneita?

Miten kävi?

2012-03-09 08:25:20

Miten onnistui sen jälkeen uuden suhteen luonti, jäivätkö suhteet lyhyiksi, vai onnistuitko vielä luomaan pitkän - pysyvän parisuhteen?
Miltä tuntuu jälkeenpäin, oliko eroratkaisu oikea?

138

6420

Äänestä

Vastaukset

erotettu 45
2012-03-09 12:32:05
Erotettuja ainakin.
- Palosireeni
  2012-03-20 19:37:39
  Niin minäkin ensin luulin,mutta kun tunnesanat loppuivat niin.Hmm.Koistinenkin lähti
- 50 plus?
  2012-03-20 21:55:54
  Palosireeni kirjoitti:
  Niin minäkin ensin luulin,mutta kun tunnesanat loppuivat niin.Hmm.Koistinenkin lähti
  "Tosi rakkautta vielä viisikymppisenä"oli otsikkona:
  Totta joka sana. Olemme olleet yhdessä (vaimoni ja minä) tuosta ajasta reilusti yli puolet ja voin vakuuttaa,että tosi rakkautta vieläkin koemme.
  Tämän tahdon silti hyvin nöyrästi tuoda julki.
- Huiluntuhti
  2012-03-20 23:02:14
  Olen samaa mieltä kanssasi, sillä oikeusvaltio nimetään Suomi harrastaa viranomaistoiminnoilaan kristillisessä avioliitossa olevien parien eropyrkimyksiä ja vielä oikein laillisin keinoin. Jos elää puolison kanssa yhteiselämää reilun vuoden samassa taloudessa, niin meidän polliisi sannoo, että ette Te voi olla aviopari ja puoliso napsastaan pois perheestä ilman mitään lainpykäliä. Näin meillä Suomessa toimii paikallispolliisi. Onhan se varmaan ymmärrettävää, kun näistä asioista päättää luku-ja kirjoitustaidottomat immeiset.
- hahahaaaaa
  2012-03-21 16:55:37
  Huiluntuhti kirjoitti:
  Olen samaa mieltä kanssasi, sillä oikeusvaltio nimetään Suomi harrastaa viranomaistoiminnoilaan kristillisessä avioliitossa olevien parien eropyrkimyksiä ja vielä oikein laillisin keinoin. Jos elää puolison kanssa yhteiselämää reilun vuoden samassa taloudessa, niin meidän polliisi sannoo, että ette Te voi olla aviopari ja puoliso napsastaan pois perheestä ilman mitään lainpykäliä. Näin meillä Suomessa toimii paikallispolliisi. Onhan se varmaan ymmärrettävää, kun näistä asioista päättää luku-ja kirjoitustaidottomat immeiset.
  Millainen poliisi se on joka tulee hakemaan puolison pois kodistaan
  Anteeks nyt mut, ei taida ihan olla mahdollista.
  Jollei sit puoliso ole tehnyt jotain rikollista jonka perusteella joutuu vankilaan.
  Avo tai avioliitto ei ole se syy
  Vaan ihan joku muu teko.
- JUAKKO12
  2012-04-10 23:10:10
  mites pyyhkii
  ja miten erotettu
  
  en oo ollu aikoihin mites noi vAST ON NIIIN Vaikeeta
- :DDD
  2012-04-15 09:34:20
  hahahaaaaa kirjoitti:
  Millainen poliisi se on joka tulee hakemaan puolison pois kodistaan
  Anteeks nyt mut, ei taida ihan olla mahdollista.
  Jollei sit puoliso ole tehnyt jotain rikollista jonka perusteella joutuu vankilaan.
  Avo tai avioliitto ei ole se syy
  Vaan ihan joku muu teko.
  Jospa tämä polliissi olikin kumppanisi "Rakas"!
- 7+18
  2012-04-15 11:23:24
  JUAKKO12 kirjoitti:
  mites pyyhkii
  ja miten erotettu
  
  en oo ollu aikoihin mites noi vAST ON NIIIN Vaikeeta
  Kun minä halusin eron niin mun mies sanoi olevansa erotettu, hän ei olisi eroa halunnut.
  Ei kyllä kantanut mitään vastuuta meidän elämästä liiton aikana, niin että en ihmettele ettei halunut.
  Mun elämä parani, hän raukka joutui syömään pelkkää kaurapuuroa. Niin oli tyttärelleen itkenyt.
yohuuhkaja
2012-03-09 13:30:09
Erosin. Ja periaatteessa uusia ehdokkaita uusiin suhteisiin löytyi saman tien. Jätin ne kuitenkin pian koska en halunnut ryhtyä palkattomaksi talonmieheksi, en huonosti kasvatettujen kakaroiden kurittajaksi, en vaihtaa omia harrastuksiani tuntemattomien luona kyläilyyn ja muuhun vastaavaan, en pitänyt aiheettomasta mustasukkaisuudesta, tupakoinnista jne jne...

Päätös erosta oli oikea ja olen myös tyytyväinen itselliseen elämääni.

Seuraa löydät kyllä jos yksinäisyyttä pelkäät ja olet valmis suostumaan siihen että joku muu alkaa johtaa elämääsi.
- eroton-onni
  2012-03-21 06:04:05
  Komppaan tätä-ei pyykinpesijäksi,tiskariksi,ruuanlaittajaksi,vieraitten kakaroitten "äidiksi"...sitten ois pitänyt opetella mummit ja kummit ja serkut sun muut sata ihmistä ja niitten karseat uusiomysteerit...vinkkinä katsokaapa areenasta "kätevä emäntä!"
Kokeiltu siis on...
2012-03-09 14:33:08
vähän nuorempana erosin ensimmäisen kerran silloin ikä 36v. Senjälkeen seurustelin ja olin kihloissa n.8v. tämä suhde päättyi emme asuneet yhdessä. Sen jälkeen 49v. toisen kerran avioon. Tätä avioliittoa ja suhdetta jatkunut yhteensä 10 vuotta josta 5 vuotta avioliittoa...Huomisesta;)) en tiedä...ihan ensimmäinen avoliittoni jonka solmin hetki sitäkin kesti noin 7 vuotta päättyi eroon olin jotain 23v kun tämä suhde alkoi ja 30 v kun se päättyi silloin avioduin heti kk yksin olon jälkeen tuosta avoliiton loppumisen jälkeen....Eli yhteensä tähän asti:2x-naimissa2x-avoliitossa 4xkihloissa;))) lyhytaikaisempia suhteita edes laske...ne kestivät niin lyhyen aikaa;)) Ehkä jos, tämä nykyinen avioliittoni jos päättyy jota taas en tiedä tai sitten ei...en ehkä enää sitoudu. Elän yksin lopunelämäni. Erot ovat aina erisyistä syntyneitä. Ei kahta samanlaista suhdetta ei siis erotarinaakaan..Yhtäläistä näissä on vain se että, kaikki ovat tapahtuneet melkein niin.....että, kun yksi suhde on päättynyt on toinen alkanut samantien. Siinä ei ole juuri väliä ehtinyt olemaan...vaudilla on eletty..tähänasti.
- Miten sen teit?
  2012-03-09 16:43:59
  Miten oot onnistunut siirtymään suoraan suhteesta toiseen? Eikö se edellinen suhde häirinnyt uudessa suhteessa?
  Yleensä suositellaan jonkinlaista rakoa aina suhteiden välissä.
- Kokeiltu siis on...
  2012-03-10 00:59:33
  Miten sen teit? kirjoitti:
  Miten oot onnistunut siirtymään suoraan suhteesta toiseen? Eikö se edellinen suhde häirinnyt uudessa suhteessa?
  Yleensä suositellaan jonkinlaista rakoa aina suhteiden välissä.
  Näitä ihmisiä jotka ovat tulleet eläämääni siis vaudilla. En ole koskaan järkeillyt tai suunnitellut elämääni. He ovat vain tulleet. En yleensäkään ns. järkeile ihmissuhteissani tai laskelmoi, ennakoi...ihmiset he tulevat yleensäkin...silloin kun heidän on aika tulla elämääni joka ystäväksi tai rinnallani kulkemaan..Osa todellisista ystävistäni on ollut elämässä vuosikymmeniä välillä täysin poissa elämästäni...sitten vaan elämä on järjestänyt asiat niin..että, kohtaamme jälleen. En siis roiku kenessäkään. Jokainen ihminen on tahdoltaan Aina vapaa lähtemään jos, niin haluaa..ajattelen näin: Tavarat ja omaisuuden voimme omistaa senkin menettää toista ihmistä emme voi koskaan omistaa emme hallita. Jokainen ihmisuhteeni perustuu tähän kunnioitukseen..Vapaa tahto. Avioliitto on instituutio. Joka ehkä takaa siinä hieman paremman turvallisuuden avioliiton aikana pareille...mutta se ei takaa sitä etteikö se päättyisi johonkin...tai sitten vain niin että, vain kuolema lopulta erottaa. Sama koskee muuten myös avoliittoa sekä seurustelua. On kaksi tapaa suhtautua: Elää tai jättää elämättä. Valinta on aina sinun. Kuulun tähän ryhmään ihmisiä joka elää rohkeasti koska, sellaista selvännäkijää ei ole joka pystyisi sinulle takamaan eikä sellaisia takausksia voi kukaan sinulle edes antaa...Onnistuuko uusi ihmissuhteesi sitten täydellisesti, vähemmän täydellisesti tai ei ollenkaan. Sinun on itse päätettävä. Mitä teet. Valinta on aina sinun. En elää muutenkaan minkään oppikirjan mukaan parisuhteissani...en edes lue niitä))). Elämä itse on opettajani...
- löövlöv
  2012-03-13 21:59:10
  Kokeiltu siis on... kirjoitti:
  Näitä ihmisiä jotka ovat tulleet eläämääni siis vaudilla. En ole koskaan järkeillyt tai suunnitellut elämääni. He ovat vain tulleet. En yleensäkään ns. järkeile ihmissuhteissani tai laskelmoi, ennakoi...ihmiset he tulevat yleensäkin...silloin kun heidän on aika tulla elämääni joka ystäväksi tai rinnallani kulkemaan..Osa todellisista ystävistäni on ollut elämässä vuosikymmeniä välillä täysin poissa elämästäni...sitten vaan elämä on järjestänyt asiat niin..että, kohtaamme jälleen. En siis roiku kenessäkään. Jokainen ihminen on tahdoltaan Aina vapaa lähtemään jos, niin haluaa..ajattelen näin: Tavarat ja omaisuuden voimme omistaa senkin menettää toista ihmistä emme voi koskaan omistaa emme hallita. Jokainen ihmisuhteeni perustuu tähän kunnioitukseen..Vapaa tahto. Avioliitto on instituutio. Joka ehkä takaa siinä hieman paremman turvallisuuden avioliiton aikana pareille...mutta se ei takaa sitä etteikö se päättyisi johonkin...tai sitten vain niin että, vain kuolema lopulta erottaa. Sama koskee muuten myös avoliittoa sekä seurustelua. On kaksi tapaa suhtautua: Elää tai jättää elämättä. Valinta on aina sinun. Kuulun tähän ryhmään ihmisiä joka elää rohkeasti koska, sellaista selvännäkijää ei ole joka pystyisi sinulle takamaan eikä sellaisia takausksia voi kukaan sinulle edes antaa...Onnistuuko uusi ihmissuhteesi sitten täydellisesti, vähemmän täydellisesti tai ei ollenkaan. Sinun on itse päätettävä. Mitä teet. Valinta on aina sinun. En elää muutenkaan minkään oppikirjan mukaan parisuhteissani...en edes lue niitä))). Elämä itse on opettajani...
  Kyllä minäkin olen aina 10 vuoden välein pyrkinyt eroamaan. Lapset olen jättänyt miehelle. Sitten vain baariin ja rakkautta etsimään. Aina on löytynyt. Kohtalo varmaan. Oma valinta.
- kokemuksen ääni
  2012-03-20 18:47:06
  Miten sen teit? kirjoitti:
  Miten oot onnistunut siirtymään suoraan suhteesta toiseen? Eikö se edellinen suhde häirinnyt uudessa suhteessa?
  Yleensä suositellaan jonkinlaista rakoa aina suhteiden välissä.
  miksi ihmeessä pitäisi pitää joitakin välivuosia??? ikinä ei tiedä mitä elämä tuo eteen...jos suljet silmät pikäksi aikaa niin ohitsesi voi mennä vaikka ketä...avoimin mielin kannattaa olla. Ne ketkä jäävät omaan sääliinsä makaamaan ovat siinä melko varmaan vasten tahtoaan. Silloin kun tuntuu hyvältä niin anti palaa:-)
- lihatiskin teurastaj
  2012-03-20 21:34:04
  Kokeiltu siis on... kirjoitti:
  Näitä ihmisiä jotka ovat tulleet eläämääni siis vaudilla. En ole koskaan järkeillyt tai suunnitellut elämääni. He ovat vain tulleet. En yleensäkään ns. järkeile ihmissuhteissani tai laskelmoi, ennakoi...ihmiset he tulevat yleensäkin...silloin kun heidän on aika tulla elämääni joka ystäväksi tai rinnallani kulkemaan..Osa todellisista ystävistäni on ollut elämässä vuosikymmeniä välillä täysin poissa elämästäni...sitten vaan elämä on järjestänyt asiat niin..että, kohtaamme jälleen. En siis roiku kenessäkään. Jokainen ihminen on tahdoltaan Aina vapaa lähtemään jos, niin haluaa..ajattelen näin: Tavarat ja omaisuuden voimme omistaa senkin menettää toista ihmistä emme voi koskaan omistaa emme hallita. Jokainen ihmisuhteeni perustuu tähän kunnioitukseen..Vapaa tahto. Avioliitto on instituutio. Joka ehkä takaa siinä hieman paremman turvallisuuden avioliiton aikana pareille...mutta se ei takaa sitä etteikö se päättyisi johonkin...tai sitten vain niin että, vain kuolema lopulta erottaa. Sama koskee muuten myös avoliittoa sekä seurustelua. On kaksi tapaa suhtautua: Elää tai jättää elämättä. Valinta on aina sinun. Kuulun tähän ryhmään ihmisiä joka elää rohkeasti koska, sellaista selvännäkijää ei ole joka pystyisi sinulle takamaan eikä sellaisia takausksia voi kukaan sinulle edes antaa...Onnistuuko uusi ihmissuhteesi sitten täydellisesti, vähemmän täydellisesti tai ei ollenkaan. Sinun on itse päätettävä. Mitä teet. Valinta on aina sinun. En elää muutenkaan minkään oppikirjan mukaan parisuhteissani...en edes lue niitä))). Elämä itse on opettajani...
  Mistä sen uuden hyvän voi löytää? Itselle ei ainakaan ketään koskaan ilmesty ilman aktiivista etsintää.
- myrtti7
  2012-03-20 21:40:37
  löövlöv kirjoitti:
  Kyllä minäkin olen aina 10 vuoden välein pyrkinyt eroamaan. Lapset olen jättänyt miehelle. Sitten vain baariin ja rakkautta etsimään. Aina on löytynyt. Kohtalo varmaan. Oma valinta.
  kadut joskus sitten että jätit lapsesi.Minä en anna sitä itselleni anteeksi .Paitsi puolustelen sillä, että olin tosi masis.Mutta onneks lapset asu mun luona välil ja joka viikko kun olivat isallä välil.Lukionki avustin opintolainaojen lisäksi.Ain kallistin viimesetkin nuorille.Baarista löytyy ehkä vaan vääränlaista,ei sitä rakkaudeks voi edes sanoo.Olevinaan muutaman juotua,intohimoa ja aamul joutaa pois.Ainakin naiset tuomitaan jyrkimmällä tavalla ,mut miehet senkun porskuttaa ja ehkäpä viel kehuskelevat saamisillaan.Kadun koska myös uskon.Silti tekis elämää lisää.On telkkari,netti kotityöt.Kaupaskaynnit.Mies töistä kotia ja nettiin.mä telkkaria kattoo. Pitkät matkat viihteel ja kapakit maksaa.Yksin yhtä helvettiä juodakin.Olen yrittäny yhessäkin yhtä tylsää.Nyt mietin mitä teen...En pyri eroon .Haluaisin löytää sen entisen lämmön ja tunteen.Vaikeeta on jos ei tilanne muutu.Mut kevät rakastan ainaki sitä!!!
- Yhdessä luontoon?
  2012-03-20 23:03:14
  myrtti7 kirjoitti:
  kadut joskus sitten että jätit lapsesi.Minä en anna sitä itselleni anteeksi .Paitsi puolustelen sillä, että olin tosi masis.Mutta onneks lapset asu mun luona välil ja joka viikko kun olivat isallä välil.Lukionki avustin opintolainaojen lisäksi.Ain kallistin viimesetkin nuorille.Baarista löytyy ehkä vaan vääränlaista,ei sitä rakkaudeks voi edes sanoo.Olevinaan muutaman juotua,intohimoa ja aamul joutaa pois.Ainakin naiset tuomitaan jyrkimmällä tavalla ,mut miehet senkun porskuttaa ja ehkäpä viel kehuskelevat saamisillaan.Kadun koska myös uskon.Silti tekis elämää lisää.On telkkari,netti kotityöt.Kaupaskaynnit.Mies töistä kotia ja nettiin.mä telkkaria kattoo. Pitkät matkat viihteel ja kapakit maksaa.Yksin yhtä helvettiä juodakin.Olen yrittäny yhessäkin yhtä tylsää.Nyt mietin mitä teen...En pyri eroon .Haluaisin löytää sen entisen lämmön ja tunteen.Vaikeeta on jos ei tilanne muutu.Mut kevät rakastan ainaki sitä!!!
  myrtti 7: sinun pitäisi miehesi kanssa keksiä yhteinen reipas harrastus. Vaikka melonta, patitkointi retkeilyreiteillä, elokuviss akäyminen, koiraharrastus, mukavissa nähtävyysksissä kiertely..
  
  Aivan mitä tahansa, kunhan muuta kuin tylsä sohvaperunana öllöily tai kapakoissa istuminen, jota toisena vaihtoehtona näyt haaveilevan.
  
  Kesäaikaan on ulkosalla vaikka mitä kivaa tekemistä. Hypätkää autoon ja ajakaa lähimmälle yleiselle laavulle järven rantaan kärtsääään makkaraa. Linnut laulaa ja kevät tuoksuu. Lähentyisitte toisianne yhteisen harrastuksen kautta!
- 36-v mies
  2012-03-21 05:25:01
  lihatiskin teurastaj kirjoitti:
  Mistä sen uuden hyvän voi löytää? Itselle ei ainakaan ketään koskaan ilmesty ilman aktiivista etsintää.
  Mulle ainakin ne, jotka ovat ilmestyneet, ovat ilmestyneet ilman etsintää. Ja on pitänyt torjuakin lähestymisiä. Paikallisjulkisuudella on varmaan vaikutusta asiaan.
- turnipsi-p
  2012-03-21 06:06:34
  Kokeiltu siis on... kirjoitti:
  Näitä ihmisiä jotka ovat tulleet eläämääni siis vaudilla. En ole koskaan järkeillyt tai suunnitellut elämääni. He ovat vain tulleet. En yleensäkään ns. järkeile ihmissuhteissani tai laskelmoi, ennakoi...ihmiset he tulevat yleensäkin...silloin kun heidän on aika tulla elämääni joka ystäväksi tai rinnallani kulkemaan..Osa todellisista ystävistäni on ollut elämässä vuosikymmeniä välillä täysin poissa elämästäni...sitten vaan elämä on järjestänyt asiat niin..että, kohtaamme jälleen. En siis roiku kenessäkään. Jokainen ihminen on tahdoltaan Aina vapaa lähtemään jos, niin haluaa..ajattelen näin: Tavarat ja omaisuuden voimme omistaa senkin menettää toista ihmistä emme voi koskaan omistaa emme hallita. Jokainen ihmisuhteeni perustuu tähän kunnioitukseen..Vapaa tahto. Avioliitto on instituutio. Joka ehkä takaa siinä hieman paremman turvallisuuden avioliiton aikana pareille...mutta se ei takaa sitä etteikö se päättyisi johonkin...tai sitten vain niin että, vain kuolema lopulta erottaa. Sama koskee muuten myös avoliittoa sekä seurustelua. On kaksi tapaa suhtautua: Elää tai jättää elämättä. Valinta on aina sinun. Kuulun tähän ryhmään ihmisiä joka elää rohkeasti koska, sellaista selvännäkijää ei ole joka pystyisi sinulle takamaan eikä sellaisia takausksia voi kukaan sinulle edes antaa...Onnistuuko uusi ihmissuhteesi sitten täydellisesti, vähemmän täydellisesti tai ei ollenkaan. Sinun on itse päätettävä. Mitä teet. Valinta on aina sinun. En elää muutenkaan minkään oppikirjan mukaan parisuhteissani...en edes lue niitä))). Elämä itse on opettajani...
  "Avioliitto on instituutio"
  Ei tuo nyt kovin instituutiolta kuulosta kun kumppaneita kulkee kuin väkeä sokoksen pyöröovissa.
- Nainet-eronnut
  2012-03-21 16:48:17
  No huh huh. KIrjoitustasi kun luin, tulin todella vakuuttuneeksi, että sinun täytyy olla pahasti läheisriippuvainen ihminen. Ei hetkeäkään yksin, vaan heti uuttaa putkeen tyyliin. Kannattaisi varmaan kokeilla välil yksinoloa, huomaisit itsekin, ettei se nyt maatakaatavan kauheaa ole!
- nainen-eronnut
  2012-03-21 16:50:07
  Nainet-eronnut kirjoitti:
  No huh huh. KIrjoitustasi kun luin, tulin todella vakuuttuneeksi, että sinun täytyy olla pahasti läheisriippuvainen ihminen. Ei hetkeäkään yksin, vaan heti uuttaa putkeen tyyliin. Kannattaisi varmaan kokeilla välil yksinoloa, huomaisit itsekin, ettei se nyt maatakaatavan kauheaa ole!
  Siis yo. on tarkoitutettu nimimerkille: Kokeiltu siis on...Ja nyt oma nimimerkki korjattuna myös:)
- mursuliini31
  2012-03-21 18:34:26
  KOKEILTU SIIS ON! Oot kuin minä :D hehehe mua aina hävettää kertoa että olen ollut jo 4 kertaa kihloissa.. mutta olen vasta 31. Mutta joo ne oli kaikki pitkiä suhteita eikä mitään hetken päähänpistoksia, mutta ihmiset katsoo kieroon varsinkin nyt kun olen sinkku jälleen ollut 3v olen deittailu ja ketään en kokemusten takiani enää halua kelpuutta.
  Haluan sen oikean, enkä taas parivuotta hukka-aikaa... tiedätkös!?
  
  Mutta aloittajalle... Äitini löysi sen oikean vasta 50vuotiaana.. ovat niin rakastuneita, eikä se 2 avioliiton jälkeen enää uskonut siihen edes. Kunnes se tapahtui itsestään, kun hän ei hakenut eikä ottanut ressiä siitä. Nyt hän sanoo että vasta nyt hän tietää mitä rakkaus oikeasti on!
- pysähdys tarpeen
  2012-03-22 00:20:45
  kokemuksen ääni kirjoitti:
  miksi ihmeessä pitäisi pitää joitakin välivuosia??? ikinä ei tiedä mitä elämä tuo eteen...jos suljet silmät pikäksi aikaa niin ohitsesi voi mennä vaikka ketä...avoimin mielin kannattaa olla. Ne ketkä jäävät omaan sääliinsä makaamaan ovat siinä melko varmaan vasten tahtoaan. Silloin kun tuntuu hyvältä niin anti palaa:-)
  Minä olen ainakin ollut niin psyykkisesti väsynyt ja pettynyt aina eron jälkeen, etten ole voinut ajatellakaan luottavani ja rakastuvani heti johonkin kun juuri olen eronnut. Ja varmasti olisi haitannut seuraavaaa suhdetta, joka olsi ollut vain sellainen laastarisuhde siinä tapaukssessa, keino unohtaa se tuska mikä psyykessä vallitsee.
  Minulla on mennyut pari kolme vuotta ennenkuin olen ollut valmis uuteen suhteeseen.
- suhteellisuutta
  2012-03-22 03:15:51
  mursuliini31 kirjoitti:
  KOKEILTU SIIS ON! Oot kuin minä :D hehehe mua aina hävettää kertoa että olen ollut jo 4 kertaa kihloissa.. mutta olen vasta 31. Mutta joo ne oli kaikki pitkiä suhteita eikä mitään hetken päähänpistoksia, mutta ihmiset katsoo kieroon varsinkin nyt kun olen sinkku jälleen ollut 3v olen deittailu ja ketään en kokemusten takiani enää halua kelpuutta.
  Haluan sen oikean, enkä taas parivuotta hukka-aikaa... tiedätkös!?
  
  Mutta aloittajalle... Äitini löysi sen oikean vasta 50vuotiaana.. ovat niin rakastuneita, eikä se 2 avioliiton jälkeen enää uskonut siihen edes. Kunnes se tapahtui itsestään, kun hän ei hakenut eikä ottanut ressiä siitä. Nyt hän sanoo että vasta nyt hän tietää mitä rakkaus oikeasti on!
  Ei kai mursuliinillä ole voinut olla pitkiä suhteita kun ikää on vasta 31 vuotta. 4 kertaa kihloissa. Pitkä suhde alkaa olla vasta kun 10 vuotta on oltu yhdessä. Mitä tarkoittaa mursuliinin pitkä suhde? Kuukauden vai kaksi. Vuoden vai kaksi. Ei ihme että suhteet ei kestä kun noin outo ajatus "pitkästä" suhteesta.
tulisilla
2012-03-09 15:38:06
Erosin 40 vuotiaana ja oli ihan oikea ratkaisu.
Nytkin flunssassa mietin että onneksi saan potea ihan itsekseni, en jaksaisi seurustella kenenkään kanssa.
Noin muutenkin ihan hyvä on olla itsekseen.
Kyllä suhteita maailmassa piisaisi, onhan paljon sinkkumiehiäkin olemassa, ne vaan on mulle niitä kaverisuhteita.
Oma rauha
2012-03-09 18:01:15
Erosin 44-vuotiaana enkä ole sen jälkeen seurustellut. Siitä on aikaa 17 vuotta.

Deittejä oli aluksi mutta totesin että pelkkiä jakojäännäöksiä on liikkeellä tuolla viihteellä. Niin olen jo saanut omat pinttyneet tapani, etten enää luopuisi saavutetuista eduista. Ainakin pitäisi olla niin iso asunto että molemmilla olisi omat makuuhuoneet.
Elikkä yöuniani en haluaisi enää tärvätä kenen kään miehen kuorsaamisella.
- PupuPuskasta
  2012-03-09 19:46:48
  ♥ Kyllä se omalla kohdallani vähän riippuisi kuorsaajasta ♥...
- Niin toiveissa
  2012-03-20 18:31:14
  PupuPuskasta kirjoitti:
  ♥ Kyllä se omalla kohdallani vähän riippuisi kuorsaajasta ♥...
  Kuin sydämmessä,vaan entäpä jos pupu onkin vanha eikä lemmensavu tule korvistakaan kuin ennen.
- myrtti7
  2012-03-20 21:43:58
  Jes sama juttu. omat huoneet ainakin.Kuka keksinykkin sen et samas sängys.ei o karseempaa ku kuunnella aamuun asti toisen kuorsauta tai edes hengitystä,pyörimistä...
- 1 unikeko
  2012-03-20 23:09:21
  mulle oli x vaimoni kuorsaus kuin unilääkettä, mutta viereisessä huoneessa nukkuva teini-ikäinen tytär heräili siihen usein kun on herkkäuninen muutenkin. Ero tuli x:n aloitteesta, nyt olis kuorsaavallekin naiselle käyttöä
- Kuorsaus kidutusta
  2012-03-22 00:27:04
  myrtti7 kirjoitti:
  Jes sama juttu. omat huoneet ainakin.Kuka keksinykkin sen et samas sängys.ei o karseempaa ku kuunnella aamuun asti toisen kuorsauta tai edes hengitystä,pyörimistä...
  Kuorsaamien on yksi tavallisimmistä erosyistä, josta ei jostakin kumman syystä puhuta ollenkaan. Luin erään erotutkimuksen ja näin on. Minulla itsellänikin kokemusta kuorsaavasta partnerista ja se oli todellista kidutusta.
PupuPuskasta
2012-03-09 19:30:27
Eroratkaisu oli varmasti oikea, mutta eihän tässä ole enää kuin jakojäännös toisten samanlaisten joukossa. Kaikissa meissä on vikamme, joiden takia emme enää kelpaa toisillemme. (Ylläolevia kommentteja mukaellen)
Rimmir tänään
2012-03-09 19:38:59
Ero oli oikea päätös. Silloin kun ero oli tuore en edes voinut ajatella uutta suhdetta.
Nyt kun aikaa on kulunut jo vuosikausia erosta, alkaa nämä yksinäiset viikonloppuillat olla aika rasittavia. Ei yhtään hassumpaa olisi mennä mukavan miehen kanssa vaikka jääkiekko ottelua katsomaan.
Yksityisyyteni haluaisin kuitenkin pitää, enkä haluaisi muuttaa asumaan kenenkään kanssa.
- Ei ikinä asumaan
  2012-03-22 00:31:21
  Minusta ydessä asuminen miehen kanssa on todellakin raskasta ja epämiellyttävää, ei omaa rauhaa milloinkaan. Olen ollut sekä naimisissa että avoliitosssa ja en enää haavelekaan yhdessäasumisesta. Jos rakastun, niin asutaan erillään.
tiinaex...
2012-03-09 20:35:14
rupesin tässä miettiin minkä laista se olisi ruveta yksin nukkumaan joka ilta kun en oo yksin asunu kun kolkytneljä vuotta sitten en missään tapauksessa haluais olla yksin mutta saattaspa olla jos tää tästä lähtis tavalla tai toisella varmaan olisin yksin loppuelämäni kyllä sitä vaan on niin hyvään tottunu ja mitä on näitä ikäisiäni miehiä seurannu niin ei ei ei no onneks oma mies on olemassa.
tammikuun_likka
2012-03-09 20:37:23
Kyllä jäi lyhyiksi. Nyt muutamaan vuoteen en ole sillä silmällä katellu ketään. Yksinoloon tottuu ja onhan tuota jälkikasvua ja lisäksi työ vie paljon aikaa ja muut n.s oheistehtävät. En jaksa enkä viitti - enää.
Niiiiiiin ja en viitti ruveta kotiapulaiseks. Enkä tykkää, että joku komentelee itsenäistä naista.

Eroratkaisu oli kaiketi oikea.
teepee---
2012-03-13 18:25:46
Ero oli oikea päätös.

Nautin kun saa nukkua rauhassa omassa sängyssä, omaan kuorsaukseen ei heräile :)

Voi tehdä lähes mitä huvittaa, kotona on vielä teini joka on isänsä luona joka toinen viikonloppu.

Kaipaan oikeastaan kaveria kävelylle, leffaan, teatteriin, syömään hyvää ruokaa ravintolaan. En haluaisi edes muuttaa yhteen, omat kodit olisi hyvä ratkaisu jos tunteet syvenisi kaveruudesta.
- niiiiiiiiiiiih
  2012-03-20 21:14:39
  teepee ihan kuin minä olisin kirjoittanut, samat on fiilikset
  
  ihanaa kun saa nukkua, eikä tarvitse kuorsaukseen heräillä..minulla teini joka toinen viikko isällään
  
  haaveilen, että joku pyytäis vaikka leffaan, tykkään ihmisistä ja mukava aina tutustua uusiin persooniin, mutta pitkään suhteeseen....siihen en osaa vielä sanoa mitään..
- herkutellen eletään
  2012-03-20 23:17:14
  joopa joo ,kyllä ne rusinat mullekin kelpaa , syökööt toiset ne pullat
Vihkiintynyt..
2012-03-13 19:49:31
Kahdessa suhteessa.. Hankala selittää tätä yksinkertaista sekasotkua. En ole vielä virallisesti eronnu,mutta päätöksen vakaasti ja varmasti tehnyt. Olen hautonut asiaa vuosia ja käynyt läpi tulevaa.Tiedän että elämä on yksinäisempää ja voin jopa katua päätöstäni,mutta jos aion pitää kasvoni,olla "mies" jota pidetään edelleen sanansa mittaisena on ero ainoa oikea ratkaisu.Varmaan ihmettelette miksi kommentoin vaikka en ole eronnut..Siksi koska olen käynyt läpi kaiken saman kuin erossa oikeasti..petetyksi tulemisen..Hämmästyksen,mitä on tapahtumassa,vihan,surun ja itkut vesi sateessa.yritykset saada kaikki kutoon ja uudelleen ja uudelleen,toisen juostessa pakoon ja vältellessä kaikkea kontakteja,tai niiden yritystä.Kunnes viimein pääni ja sydämmeni kylmeni..Se oli outo tunne,kun yhtä äkkiä en tuntenut mitään toista kohtaan..Ei mikään saanut tuntemuksia aikaan,ei viikon reissu,ei mikään. Kuljin yksin,kuten aiemminkin,mutta avoimin mielin ja olin päättänyt että enää en sano EI,jos joku haluaa lähempää tuttavuutta.Muutamia yhden illan juttuja oli enkä osannut tuntea edes huonoa omatuntoa.En kuitenkaan halunnut mitään pysyvää salasuhdetta.Aloin miettiä kuinka paatunut ihminen olen.Minua ei hetkauttanu millään lailla vaikka olin ollut toisen naisen kanssa.Missä mun moraali ja omatunto on? kysyin monta kertaa aamulla peilin ääressä..Mikä sinua vaivaa..kysyin itseltä,eikä sekään tuntunut miltään.Sitten tapahtui kummallinen juttu.Minuun otti yhteyttä entinen heila..Hyvin kaukaa menneisyydestä ja vahdoimme kuulumisia kuin kaverit konsanaan,mutta samalla tietysti tunnustelimme miten suhteessa menee..Vihdoimme todella pitkään kuulumisia,kunnes tahdoimme tavata.Tapaamista seurasi toinen,kolmas..jne.Emme hypänneet sänkyyn ensimmäisien tapaamisien aikana.Kuitenkin rakastuimme hyvin syvästi ja tapaamme aika säännöllisesti.Tulevaisuudessa aiomme elää yhdessä.Olen edelleen puolisoni kanssa naimisissa ja asun samassa talossa,vain osat ovat vaihtuneet.En halua hänen läheisyyttään,en kaipaa kosketustaan,en mitään ja silti olen vielä tässä vaikka tiedän varmuudella että lähden.Entä jos??Jos hän olisi pitänyt paremmin oven kiinni,olisi yrittänyt kuunnella ja puhua asiat rehellisesti,en olisi koskaan lähtenyt omille teilleni ja kaikki olisi ennallaan.Mun luonne on sellainen että en haluaisi tuottaa tuskaa,en edes kostoksi..En ole mikään neuvomaan,mutta sanon tämän kuitenkin..Älkää pettäkö puolisoanne,jos ette halua erota..jos ihminen jätetään vuosiksi yksin,hän löytää tai hänet löydetään,vaikka olisi itse uskollisuuden perikuva..Nyt pitäisi keksiä nimimerkki..kun en omaa viitsi laittaa..
- PupuPuskasta
  2012-03-14 09:07:42
  Mielestäni tarinassasi ei ole yhtään onnellista ihmistä. Tee nyt jokin ratkaisu tuon selittelyn sijaan, että edes jollakulla teistä olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään vailla mitään lapsellisia salasuhteita. Viis niistä yhteisistä taloista ja tavaroista, niitä saa aina uusia...
- tiinaex
  2012-03-14 09:25:57
  PupuPuskasta kirjoitti:
  Mielestäni tarinassasi ei ole yhtään onnellista ihmistä. Tee nyt jokin ratkaisu tuon selittelyn sijaan, että edes jollakulla teistä olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään vailla mitään lapsellisia salasuhteita. Viis niistä yhteisistä taloista ja tavaroista, niitä saa aina uusia...
  se se vihonviimeistä on kun ruvetaan pettämään puolisoa ja roikutaan kumminkin kynsin hampain avioliitossa tässä vaiheessa kannattas kyllä lähtee kokonaan harva puoliso pystyy antamaan anteeksi pettämisen vaikka se ensin tuntuskin siltä niin uskon että se seuraa kumminkin mukana loppu elämän kannattaa päästää irti jo siitä avioliitosta ja antaa toisenkin puoliskon elää kaikille se kahden suhteen pito ei vaan käy ehkä se on helpompaa miehille kun naisille.
- PupuPuskasta
  2012-03-14 09:35:23
  tiinaex kirjoitti:
  se se vihonviimeistä on kun ruvetaan pettämään puolisoa ja roikutaan kumminkin kynsin hampain avioliitossa tässä vaiheessa kannattas kyllä lähtee kokonaan harva puoliso pystyy antamaan anteeksi pettämisen vaikka se ensin tuntuskin siltä niin uskon että se seuraa kumminkin mukana loppu elämän kannattaa päästää irti jo siitä avioliitosta ja antaa toisenkin puoliskon elää kaikille se kahden suhteen pito ei vaan käy ehkä se on helpompaa miehille kun naisille.
  Noiden suhteiden seurauksena saadaan aikaan onnettomia ihmisiä. Kahdessa suhteessa roikkuva voi sitten itse päättää, tekeekö hän vaimonsa vai salarakkaansa onnettomaksi. Tai onhan niitä ns. avoimia liittojakin joissa huuhaillaan kuka kenenkin kanssa. En jaksa uskoa että niissäkään kaikki osapuolet, myös ne ulkopuoliset, ovat tyytyväisiä asian tilaan. Näiltä ulkopuolisislta ei kukaan vaan koskaan kysy mielipidettä tai ovatko he onnellsiia.
  
  Tuskin me naiset olemme miehiä "parempia". On miehiä, jotka kuvittelevat olevansa luojan lahja koko naissukukunnalle ja naisia, jotka ovat omasta mielestäänkin korvaamattoman ihania. Todellisuudessa kukaan ei ole korvaamaton.
- tiinaex
  2012-03-14 09:59:23
  PupuPuskasta kirjoitti:
  Noiden suhteiden seurauksena saadaan aikaan onnettomia ihmisiä. Kahdessa suhteessa roikkuva voi sitten itse päättää, tekeekö hän vaimonsa vai salarakkaansa onnettomaksi. Tai onhan niitä ns. avoimia liittojakin joissa huuhaillaan kuka kenenkin kanssa. En jaksa uskoa että niissäkään kaikki osapuolet, myös ne ulkopuoliset, ovat tyytyväisiä asian tilaan. Näiltä ulkopuolisislta ei kukaan vaan koskaan kysy mielipidettä tai ovatko he onnellsiia.
  
  Tuskin me naiset olemme miehiä "parempia". On miehiä, jotka kuvittelevat olevansa luojan lahja koko naissukukunnalle ja naisia, jotka ovat omasta mielestäänkin korvaamattoman ihania. Todellisuudessa kukaan ei ole korvaamaton.
  uskon kumminkin että naiset ymmärtää päästää paremmin irti silloin kun itse ovat pettäjän roolissa miehet ehkä luulevat että naiset on niin heikkoja etteivät pärjää ilman heitä ja vaikka olis avoinkin liitto niin joku siinä aina kärsii jos ei puolisot itse niin lapset tämmöinen käsitys mulla ainakin on voihan se olla vaan luuloa tiedä kuinka yleistä semmoinen on oikeessa oot kukaan ei ole korvaamaton.
- PupuPuskasta
  2012-03-14 10:16:09
  tiinaex kirjoitti:
  uskon kumminkin että naiset ymmärtää päästää paremmin irti silloin kun itse ovat pettäjän roolissa miehet ehkä luulevat että naiset on niin heikkoja etteivät pärjää ilman heitä ja vaikka olis avoinkin liitto niin joku siinä aina kärsii jos ei puolisot itse niin lapset tämmöinen käsitys mulla ainakin on voihan se olla vaan luuloa tiedä kuinka yleistä semmoinen on oikeessa oot kukaan ei ole korvaamaton.
  Eihänhän naiset ole enää useinkaan taloudellisesti miestensä armoilla. Mitähän vuosituhatta kuvailemasi kaltaiset miehet elävät?
- faktatietoa
  2012-03-14 10:35:35
  tiinaex kirjoitti:
  uskon kumminkin että naiset ymmärtää päästää paremmin irti silloin kun itse ovat pettäjän roolissa miehet ehkä luulevat että naiset on niin heikkoja etteivät pärjää ilman heitä ja vaikka olis avoinkin liitto niin joku siinä aina kärsii jos ei puolisot itse niin lapset tämmöinen käsitys mulla ainakin on voihan se olla vaan luuloa tiedä kuinka yleistä semmoinen on oikeessa oot kukaan ei ole korvaamaton.
  naiset päästää irti rakastajastaan kun huomaavat olevansa raskaana, aina yksi käenpoika pesään mahtuu
- tiinaex
  2012-03-14 10:42:01
  PupuPuskasta kirjoitti:
  Eihänhän naiset ole enää useinkaan taloudellisesti miestensä armoilla. Mitähän vuosituhatta kuvailemasi kaltaiset miehet elävät?
  ovat jumittuneet viime vuosituhannelle ja niitä on paljon vielä tässä meidän ikäpolvessa ja vanhemmissa toivottavasti ei enää paljoo nuoremmistä löydy.
- tiinaex
  2012-03-14 10:45:27
  faktatietoa kirjoitti:
  naiset päästää irti rakastajastaan kun huomaavat olevansa raskaana, aina yksi käenpoika pesään mahtuu
  en usko että tästä ikäluokalsta kumminkaan enää kovin paljon näitä raskautettuja löytyy.
- vihkiintynyt...
  2012-03-18 18:07:50
  PupuPuskasta kirjoitti:
  Mielestäni tarinassasi ei ole yhtään onnellista ihmistä. Tee nyt jokin ratkaisu tuon selittelyn sijaan, että edes jollakulla teistä olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään vailla mitään lapsellisia salasuhteita. Viis niistä yhteisistä taloista ja tavaroista, niitä saa aina uusia...
  Hu,huulle:Teksti on juuri yhtä sotkuista kuin suhdekkin.
  
  Pupulle ja muille:On varmaa että onni ei kukoista tällä menolla ja ratkaisu on pakko tehdä pikimmiten..Joka tapauksessa olen onnellisempi kuin seitsemään vuoteen.
  
  Totutuista piireistä on vain jotenkin hankala luopua ja onhan takana pitkä suhde,aivan nuoresta asti kestänyt liitto myrskyineen ja tuulineen.
  
  En kaipaa neuvoa..kunhan vaan otin kantaa.
- viilaaja
  2012-03-20 17:45:43
  Jep, jep
  
  Kyllä lyhyen tekstin lukee, vaikka joka sana jne olisin päin persettä, kunhan ajatus toimii, mutta lue nyt a4 yhteenkirjoitettua mössöä...
  
  Olen sattumoisin tänään törmännyt muutamaan aiheeseen, joista mielelläni luen ajatuksella kirjoitettuja mielipiteitä, mutta noita pitkiä mössöjä en sitten kirveelläkään.
  
  sori vaan, antakaa miinusta tulla
- Ransu 2
  2012-03-20 17:50:07
  PupuPuskasta kirjoitti:
  Noiden suhteiden seurauksena saadaan aikaan onnettomia ihmisiä. Kahdessa suhteessa roikkuva voi sitten itse päättää, tekeekö hän vaimonsa vai salarakkaansa onnettomaksi. Tai onhan niitä ns. avoimia liittojakin joissa huuhaillaan kuka kenenkin kanssa. En jaksa uskoa että niissäkään kaikki osapuolet, myös ne ulkopuoliset, ovat tyytyväisiä asian tilaan. Näiltä ulkopuolisislta ei kukaan vaan koskaan kysy mielipidettä tai ovatko he onnellsiia.
  
  Tuskin me naiset olemme miehiä "parempia". On miehiä, jotka kuvittelevat olevansa luojan lahja koko naissukukunnalle ja naisia, jotka ovat omasta mielestäänkin korvaamattoman ihania. Todellisuudessa kukaan ei ole korvaamaton.
  Niih...tässä taas kai yleistetään että mies roikkuu kahdessa suhteessa..Mutta entä jos mies on pitänyt sanansa sille ns. toiselle naiselle ja eronnut mutta se toinen NAINEN onkin jäänyt roikkumaan entiseen liittoon eikä uskalla. Mitä sanotte tällaisesta naisesta..pettänyt ensin miestään ja pettänyt sitten sen uuden "rakkaansa" joka jäänytkin yksin....?
- Viulunkantaja
  2012-03-20 18:36:12
  PupuPuskasta kirjoitti:
  Noiden suhteiden seurauksena saadaan aikaan onnettomia ihmisiä. Kahdessa suhteessa roikkuva voi sitten itse päättää, tekeekö hän vaimonsa vai salarakkaansa onnettomaksi. Tai onhan niitä ns. avoimia liittojakin joissa huuhaillaan kuka kenenkin kanssa. En jaksa uskoa että niissäkään kaikki osapuolet, myös ne ulkopuoliset, ovat tyytyväisiä asian tilaan. Näiltä ulkopuolisislta ei kukaan vaan koskaan kysy mielipidettä tai ovatko he onnellsiia.
  
  Tuskin me naiset olemme miehiä "parempia". On miehiä, jotka kuvittelevat olevansa luojan lahja koko naissukukunnalle ja naisia, jotka ovat omasta mielestäänkin korvaamattoman ihania. Todellisuudessa kukaan ei ole korvaamaton.
  Niin kunhan perushuolto vain toimii ja löytyy aina joku joka maksaa.
- ...
  2012-03-20 19:16:11
  Tuollaisia ketjuja on netti pullollaan, nuorempien keskuudessa. Niitä ei jaksaisi jatkuvasti lukea. Pettämistä ja eroja.
  
  Itse en jaksa laihduttaa 15 kiloa, että kelpaisin markkinoille. Mielummin kannan läskini yksin, ja annan nuorien ja hoikkien heilua.
  
  T; oravanpyörästä pois hypännyt 38 vuotias entinen malli
- ei minun ongelmani
  2012-03-20 21:29:56
  tiinaex kirjoitti:
  en usko että tästä ikäluokalsta kumminkaan enää kovin paljon näitä raskautettuja löytyy.
  Nimimerkkien, kuvien ja tekstienne nopean vilkaisun (kuitenkaan mitään lukematta/ymmärtämättä) perusteella tein tästäkin ketjusta loppuarvioni.
  
  Olette surullisia ihmisraunioita etsimässä muita sorrettuja kohtalontovereita ja saatte minut tuntemaan kuin olisin monellakin tapaa teitä parempi ihminen.
  
  Kiitoksen sijaan annan kuitenkin vain seuraavanlaisen selkeän tekstinpätkän:
  
  HA!!!!!!!!!!!
- myrtti7
  2012-03-20 21:54:52
  Tosi hyvä kirjotus,mutta jos yhtää kpinää entiseen,lapsia.Kantsis koittaa viel puhua ja jos ei pysty kirjoitelkaa .Postia huoneesta,huoneeseen.Kaikil se pitkä suhde lopahtaa.ainakin jos toinen räväkkä ja kiinnostunut rohkeammasta jutuista avio-siipan kans mut toinen jotenkin vaa lälli.Hyvä mieshän se muuten Olen tainnu jo hellittää.antaapa olla.katotaan mitä vastaan tulee,niinku sekin että:älä anna vaan 7 kertaa anteeks vaan 777 kertaa!Sanas sanoo niin.TArkottaakohan se ihan kaikkee.Sitäpä mietin.En tiä miten kauan...
- Eroa!
  2012-03-20 23:12:40
  Tuo on sadistista touhua ettet vielä ole eronnut. Sain käsityksen että tilanne lähti vaimosi enempi satunnaisesta uskottomuudesta. Nyt itselläsi on pidempi suhde toiseen naiseen, mutta edelleen vaan jumit eroa.
  
  Haluatko rangaista vaimoasi pitämällä häntä virumassa epäselvässä tilanteessa?
  
  Vai pitkitätkö eroa koska pelkäät häviäväsi rahoja erossa? Tärvelet teidän molempien hermoja ja elämää, myös uuden suhteesi kannalta tuollainen mämmeröinti on huono.
- anja_ninja
  2012-03-21 13:32:53
  Vihkiintyneeltä melkoisen mielenkiintoinen kirjoitus.
  Mut niinhän se on et kun suhde palaa loppun, palaa loppuun tunteetkin. Se on sit siinä...
  Nyt kun "tables have turned", voisin kuvitella että miehesi on aika mustasukkainen?
  Se kun sopii, että itse menee ja viheltää, mut pysyy suhteessaan Ja onkin sitten aika shokki, kun puoliso läytää uuden.Saa ikaan aikamoisia myllerryksiä ;)
  Mut ihminen yleensä saa sitä mitä teoillaan aiheuttaa.
  Suhteet on hiukan sellaisia, että jos niissä on tyytväinen, ei ole tarvetta lähteä muualle.
  Se joka lähtee ilmoittaa aika yks kantaan, ettei ole tyytyväinen suhteeseensa.
  Kakkua ei voi pitää ja samalla syödä.
  Täytyy valita..
  Onnea uudelle suhteellesi ;)
  Hiukan kyl ihmettelen ihmisten kantaa, jolla tyrmättiin aninen, mut miehen viheltely oli jotenkin ymmärrettävää ;))
- vihkiintynyt..
  2012-03-23 14:51:01
  viilaaja kirjoitti:
  Jep, jep
  
  Kyllä lyhyen tekstin lukee, vaikka joka sana jne olisin päin persettä, kunhan ajatus toimii, mutta lue nyt a4 yhteenkirjoitettua mössöä...
  
  Olen sattumoisin tänään törmännyt muutamaan aiheeseen, joista mielelläni luen ajatuksella kirjoitettuja mielipiteitä, mutta noita pitkiä mössöjä en sitten kirveelläkään.
  
  sori vaan, antakaa miinusta tulla
  Viilaajalle.
  Teknisistä syistä kirjoitus oli yhtäpötköä,kun jokin v-een virtual host tms. Temppuili enkä voinut vaihtaa riviä,vaan teksti meni sekaisin.
  
  Kuten huomaat,kone toimii jälleen pinene viilauksen tuloksena.
  
  En ottanut itseeni koska en pidä itseäni kovin hyvänä tarinan muotoilijana ja annoin vain tekstin tulla yhtä sotkuisena kun koko asiakin,jonka koetin esittää mahdollisimman lyhyesti..6-7 vuoden piinaa ei voi saada kirjoitettua yhteen A4 kokoiseen arkkiin vaikka kuin tiiviisti kirjoittaisi.
  
  Se siitä,mikä sinua kiinnosti.Kittän palautteesta!
- vihkiintynyt...
  2012-03-23 15:00:19
  ... kirjoitti:
  Tuollaisia ketjuja on netti pullollaan, nuorempien keskuudessa. Niitä ei jaksaisi jatkuvasti lukea. Pettämistä ja eroja.
  
  Itse en jaksa laihduttaa 15 kiloa, että kelpaisin markkinoille. Mielummin kannan läskini yksin, ja annan nuorien ja hoikkien heilua.
  
  T; oravanpyörästä pois hypännyt 38 vuotias entinen malli
  Pisteille.
  
  Sä hyppäsit oravan-pyörästä? Nyt vai 38 vuotiaana? outoja käsityksiä läskistä...
  
  Mun vihitty vaimo on hoikka kuin mikä ja rakastettu normaali vartaloinen,ehkä vähän muodokkaampi..Sillä ei ole mitään tekemistä tulla halutuksi markkinoilla!
  
  Kaikkein tärkein ominaisuus naisessa on luotettavuus,oikeudenmukaisuus..Suorempaan sanottuna sisäinen kauneus.
  
  Entinen malli..Ajatusmaailman täytyy pyöriä VAIN siinä että näyttää hyvälle..Niinpä niin.
  Taidan olla sanomatta enempää kun kirjoituksesi voi olla läppä..
- vihkiintynyt...
  2012-03-23 15:09:53
  myrtti7 kirjoitti:
  Tosi hyvä kirjotus,mutta jos yhtää kpinää entiseen,lapsia.Kantsis koittaa viel puhua ja jos ei pysty kirjoitelkaa .Postia huoneesta,huoneeseen.Kaikil se pitkä suhde lopahtaa.ainakin jos toinen räväkkä ja kiinnostunut rohkeammasta jutuista avio-siipan kans mut toinen jotenkin vaa lälli.Hyvä mieshän se muuten Olen tainnu jo hellittää.antaapa olla.katotaan mitä vastaan tulee,niinku sekin että:älä anna vaan 7 kertaa anteeks vaan 777 kertaa!Sanas sanoo niin.TArkottaakohan se ihan kaikkee.Sitäpä mietin.En tiä miten kauan...
  Kaunis ajatus,mutta mahdoton..Anteeksi anto..miten sanoisin että tulen oikein ymmärretyksi.
  
  Mitään pakottavia isteitä ei ole,ei alaikäisiä lapsia ja ero suru on käyty läpi kohdaltani ja vain sen vuoksi että yritin,rakastin,toivoin. Ja olin tyhmä..En ole koskaan tuntenut itseäni niin tyhmäksi kuin pari vuotta sitten.
  
  Toisaalta ymmärrän,kun itse rakastuin(mikä piti olla mahdotonta)
  
  En seilaa kadessa suhteessa,vaan elän arkea avoiliitossa ja suuntaan rakkauden toiselle.
  
  Harkinta aikaa on ollut kun hän on sitä minulle melkein luvan kanssa antanut,sanoen voit mennä mihin vain ja milloin vain..No minä tietysti menin ja tässä ollaan.
- vihkiintynyt...
  2012-03-23 15:20:17
  Eroa! kirjoitti:
  Tuo on sadistista touhua ettet vielä ole eronnut. Sain käsityksen että tilanne lähti vaimosi enempi satunnaisesta uskottomuudesta. Nyt itselläsi on pidempi suhde toiseen naiseen, mutta edelleen vaan jumit eroa.
  
  Haluatko rangaista vaimoasi pitämällä häntä virumassa epäselvässä tilanteessa?
  
  Vai pitkitätkö eroa koska pelkäät häviäväsi rahoja erossa? Tärvelet teidän molempien hermoja ja elämää, myös uuden suhteesi kannalta tuollainen mämmeröinti on huono.
  Eroalle!
  
  Ei mun mielestä yhtään sadistista ajattelua,vaikka ensin kuvittelin että irtosuhteilla kostan.Kyseessä ei todellakaan ollut satunnainen suhde,enkä minä ole vielä edes puolessa välissä jos kostoa haavelisin,ei,ei..Hermot on olleet koetuksella ja uskon että vaimolla on myös ollut paha olla.Tiedän tunteen,mutta päästän vaimoni helpommalla kun en usko että hän kestää saman minkä olen kokenut.Monet itkut menettämisen pelossa kai kovetti viimein minut.
  
  Kaikkein suurin syy siihen että olen tässä vielä,on se että välitän hänestä vaikka en rakasta ja mitein kaikkein kivuttominta tapaa ilmoittaa että on aika laittaa selät vastakkain,eikä tällaista peruuteta kun rakastaa toista.
- vihkiintynyt
  2012-03-23 15:23:57
  anja_ninja kirjoitti:
  Vihkiintyneeltä melkoisen mielenkiintoinen kirjoitus.
  Mut niinhän se on et kun suhde palaa loppun, palaa loppuun tunteetkin. Se on sit siinä...
  Nyt kun "tables have turned", voisin kuvitella että miehesi on aika mustasukkainen?
  Se kun sopii, että itse menee ja viheltää, mut pysyy suhteessaan Ja onkin sitten aika shokki, kun puoliso läytää uuden.Saa ikaan aikamoisia myllerryksiä ;)
  Mut ihminen yleensä saa sitä mitä teoillaan aiheuttaa.
  Suhteet on hiukan sellaisia, että jos niissä on tyytväinen, ei ole tarvetta lähteä muualle.
  Se joka lähtee ilmoittaa aika yks kantaan, ettei ole tyytyväinen suhteeseensa.
  Kakkua ei voi pitää ja samalla syödä.
  Täytyy valita..
  Onnea uudelle suhteellesi ;)
  Hiukan kyl ihmettelen ihmisten kantaa, jolla tyrmättiin aninen, mut miehen viheltely oli jotenkin ymmärrettävää ;))
  anja-ninja.Olen mies ja hetero,joten ei ole miestä:) Vaimoni on mustaukkainen nykyään kun elän ja liikun todella paljon.Kiitos kuitenkin.Kuten sanoin,voin hyvin..
- vihkiintynyt...
  2012-03-23 16:20:05
  PupuPuskasta kirjoitti:
  Mielestäni tarinassasi ei ole yhtään onnellista ihmistä. Tee nyt jokin ratkaisu tuon selittelyn sijaan, että edes jollakulla teistä olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään vailla mitään lapsellisia salasuhteita. Viis niistä yhteisistä taloista ja tavaroista, niitä saa aina uusia...
  Olet väärässä pupu.Tarinassa on kaksi onnellista ihmistä ja minä olen niistä toinen.Harmi kun tämä laite antaa vain..kirjoittaa tiiviiseen tyyliin,joten mössöä tulee taas. Löysin lääkkeen pötkökirjoituksen hajoittamiseen ja takaisin aiheeseen.. Täytyy myöntää että sorastaan potuttaa aloittaa tavallaan alusta,alkaa siis maksamaan uudelleen puolikasta omaisuudesta,kun tietää että ei ehdi elämänsä aikana saada maksetuksi.Kaikesta huolimatta olen päätöksen tehnyt ja ihmisarvoinen elämä palautuu lähiaikoina. Pahoin pelkään että jonkun maailma on hetken sekaisin,kun ei osaa odottaa tulevaa. Et taatusti ole ensimmäinen joka sanoo noin,tai kehoittaa vielä kerran harkitsemaan asiaa ennen lopullista lähtöä. Yksi merkittävä pointti:Kävi niin että humalas päissään harrastin seksiä vaimon kanssa ja tuli todella huono omatunto..Tunne oli sanoin kuvaamattoman inhottava ja kaduin syvästi tekoani. Siitä voi päätellä missä mennään.En tunne itseäni enää lainkaan..
- PupuPuskasta
  2012-03-24 10:44:50
  vihkiintynyt... kirjoitti:
  Olet väärässä pupu.Tarinassa on kaksi onnellista ihmistä ja minä olen niistä toinen.Harmi kun tämä laite antaa vain..kirjoittaa tiiviiseen tyyliin,joten mössöä tulee taas. Löysin lääkkeen pötkökirjoituksen hajoittamiseen ja takaisin aiheeseen.. Täytyy myöntää että sorastaan potuttaa aloittaa tavallaan alusta,alkaa siis maksamaan uudelleen puolikasta omaisuudesta,kun tietää että ei ehdi elämänsä aikana saada maksetuksi.Kaikesta huolimatta olen päätöksen tehnyt ja ihmisarvoinen elämä palautuu lähiaikoina. Pahoin pelkään että jonkun maailma on hetken sekaisin,kun ei osaa odottaa tulevaa. Et taatusti ole ensimmäinen joka sanoo noin,tai kehoittaa vielä kerran harkitsemaan asiaa ennen lopullista lähtöä. Yksi merkittävä pointti:Kävi niin että humalas päissään harrastin seksiä vaimon kanssa ja tuli todella huono omatunto..Tunne oli sanoin kuvaamattoman inhottava ja kaduin syvästi tekoani. Siitä voi päätellä missä mennään.En tunne itseäni enää lainkaan..
  Hyvä, jos olen väärässä ja sinussa on miestä tehdä niinkuin sydän sanoo. Niinhän se on, että elämä osaa yllättää ja yli viiskymppisetkin voivat olla kuin teinit, mikä on tietysti aivan ihanaa... Rohkeesti vaan eteenpäin.
- vihkiintynyt...
  2012-03-24 17:33:55
  PupuPuskasta kirjoitti:
  Hyvä, jos olen väärässä ja sinussa on miestä tehdä niinkuin sydän sanoo. Niinhän se on, että elämä osaa yllättää ja yli viiskymppisetkin voivat olla kuin teinit, mikä on tietysti aivan ihanaa... Rohkeesti vaan eteenpäin.
  aivan..elämä yllätti minut täysin..en tosiaan uskonut kun täytin viiskyt,että seuraavan vuoden aikana sydän sanoo.dum.dum.ja lujaa:) pyydän Anteeksi mobiili yhteys.mökiltä yksin korvessa..isot kirjaimet liian työläitä.
itsekäs-iiro
2012-03-14 18:04:38
Olen 52 vuotias mies. Erosin reilut 3 vuotta sitten. Ainut asia mikä minua harmittaa etten eronnut jo aikaisemmin. Nyt on mukavaa kun saa itse päättää tekemisistä. Tiskaan ja siivoan kun huvittaa. Saan polttaa olkkarissa kun katson tv.ta. Voin mennä kapakkaan kun haluan. Voin katsoa ja kuunnella mitä ohjelmia haluan. Voin alkaa nukkumaan silloin kun itse haluan. Voin ostaa minkälaisia vaatteita haluan tai olla ostamatta. Ei tarvi laittaa pukua kaiken maailman kissanristiäisiin eikä edes mennä niihin jos ei kiinnosta. Voin ostaa sellaisen auton kuin itse haluan, mikäli rahat riittää. Sain ostaa myös moottoripyörän kun kysyin itseltäni luvan. Jne. Tietenkin on myönnettävä että kun alan nukkumaan, niin joskus hetken häivähtää mielessä, että olishan se mukavaakin kun joku nukkuisi kainalossa. No kaikkea ei voi saada.
- Hannemi
  2012-03-15 00:41:40
  Erosta jo 10v, olen 53v nainen. Eron jälkeen hain neuroottisesti uutta miessuhdetta tehden monta tyhmää asiaa, jotka särkivät vain omaa sydäntäni ja alensivat itsetuntoa. Seksuaalisuus on aina vetänyt puoleensa, mutta eipä niin enää, mikä hiukan harmittaa. En saanut siitä,puolesta nauttia, mutta muuta on tullut tilalle.
  
  Kokemusten kautta olen tullut hyvin varovaiseksi. Elämä heittänyt laidasta laitaan, mutta tasapainoisin olen nyt! Vietän paljon aikaa naisystävien kanssa, viihdyn näin; työ ja sen ihmissuhteet minulle kaikki kaikessa. Poikani 21v asuu vielä kanssani, joten kukapa tähän mahtunut edes olisi. Tilanne muuttumassa kun poika muuttaa omilleen. Kiinnostavaa... Olen tyytyväinen - miehiäkin voi katsella kaukaa rauhassa ;)
- Iina50
  2012-03-15 15:52:32
  Haluaisin olla se, joka nukkuu kainalossa. Muuten olen se itsekäs Iina, 50 vee. Oma tupa ja oma lupa. Vanheminen yksin ei kuitenkaan huvita. Hellisin partaposkea, antaisin suukkoja puukkojen sijaan. Saas nähdä onko minusta silloin yhteiselämään, toivottavasti joskus vielä.
- Alkusoitto
  2012-03-20 18:42:10
  Niin jos sekin pyrkimys on välttämätön on silloin puhuttava myös siitä mihinkä silloin sitoutuu?
- a1l2
  2012-03-20 18:59:05
  kuka sinua on sitten ennen estänyt? Tietyt kohteliasuus- ja käyttäytmissäännöt kun on parisuhteessa, niin muuten voi elää miten lystää - tai niin ainakin meillä. Sitä oon vaan aina ihmetellyt, että kun ihmiset eroaa, niin yhtäkkiä niillä onkin rahaa vaikka mihin, esim, tuohon moottoripyörään...
- Ritu ja Pena
  2012-03-20 19:32:20
  Hannemi kirjoitti:
  Erosta jo 10v, olen 53v nainen. Eron jälkeen hain neuroottisesti uutta miessuhdetta tehden monta tyhmää asiaa, jotka särkivät vain omaa sydäntäni ja alensivat itsetuntoa. Seksuaalisuus on aina vetänyt puoleensa, mutta eipä niin enää, mikä hiukan harmittaa. En saanut siitä,puolesta nauttia, mutta muuta on tullut tilalle.
  
  Kokemusten kautta olen tullut hyvin varovaiseksi. Elämä heittänyt laidasta laitaan, mutta tasapainoisin olen nyt! Vietän paljon aikaa naisystävien kanssa, viihdyn näin; työ ja sen ihmissuhteet minulle kaikki kaikessa. Poikani 21v asuu vielä kanssani, joten kukapa tähän mahtunut edes olisi. Tilanne muuttumassa kun poika muuttaa omilleen. Kiinnostavaa... Olen tyytyväinen - miehiäkin voi katsella kaukaa rauhassa ;)
  Sähän olet ihan kuin mä!
  
  Poikani vain jo muutti omaan tyttöystävänsä kanssa, mutta yksin asun edelleen.
  
  Miesystövä on mutta yhteen emme uskalla muuttaa. Pidämme kuitenkin hauskaa yhdessä.
  
  Joskus olen yksinäinen mutta periaatteessa onnellinen.
  
  Elämä voi tuoda vielä vaikka mitä ... esim. lapsenlapsia ;))
g_j
2012-03-18 19:07:46
Kaksijapuolivuotta on kulunut virallisesta eropränttäyksestä, joten v astahan sitä olen irtiottovaiheessa, joten uuden suhteen luonti on aikalailla utopiaa, koska tupo tunteiden maailma on sen verran konstikas, että pelkään jokaisen tulevan olevan ihan silkkaa bluffia.
- vihkiintynyt...
  2012-03-18 20:22:10
  Voihan käydä niin et uusi suhde ei toimikkaan..Mut mitä sitten..Jos karahtaa karille niin päin uusia pettymyksiä.Jos ottaa opiksi,ei voi koskaan luottaa keneenkään ja jää tahtomattaan yksin,vain sen vuoksi että ajattelee toisen buffia.Mä epäilen vahvasti että löysin sen oikean,kun tarkkaan katsoin silmiin ja kuuntelin vaiti millaista elämää tuleva puolisoni tahtoo..
ikisinkkuko?
2012-03-19 17:27:17
Ero oli oikea ratkaisu näin jälkikäteen ajatellen. Suhteet ovat olleet mitä sattuu, kaikesta oppii silti. En tiedä pystynkö enää solmimaan pitkän suhteen, aika näyttää.
rouva taas...
2012-03-20 18:21:06
Olin erotessamme 49v. ja koin sen todellakin kipeästi ja huonoon saumaan sattuneeksi kohtaloksi.
Mieheni jätti minut juuri kun olisin kaikkein eniten toisen ihmisen tukea, rakkautta ja rinnalla kulkemista tarvinnut.Olin juuri selvinnyt syöpähoidoistani, joten etsin suunnattomasti kumppania ja satunnaisia suhteita tuli ja meni.
En millään ollut valmis sitoutumaan, mutta kaipasin niin hellyyttä ja lyttyyn lyödyn naiseuteni nostamista.
Olin ollut 29v naimisissa ja siitä ylipääseminen vei vuosia kunnes kohtasin ns. jo hakematta mitään, aivan ihanan miehen joka oli myöskin tullut jätetyksi vuosia aiemmin sekä hänelläkin oli ollut samanlaisia "laastarisuhteita".
Nyt olemme olleet yhdessä 3v, menimme vihille syksyllä. Olemme onnellisa ja niin rakastuneita, asumme kahdestaan koska meidän kummankin lapset ovat jo aikuisia.
Voiko elämä olla enää ihanampaa :D
iki..onnellinen..
2012-03-20 18:23:55
Erosin 10v sitten pitkästä liitosta pojat jäivät minulle.
Jotain suhteita on ollut olin jopa kihloissa kun piti mennä naimisiin sain jalat alleni.
Rakastan itsenäistäni elämääni pojat jo kohta muuttaa omilleen.
Olen hyvässsä ammatissa pärjään loistavasti.
En kaipaa elämääni kumppania joka olisi kokoajan kanssani..nytkin minulla 36v rakastaja, olen itse 51v tosi nuorekas elämää rakastava aikuinen nainen.
Tosin tämäkin mies haluaisi minut omakseen saa nähdä miten käy..
Nauttikaa elämästä tehkää asioita miltä itsestä tuntuu, välitämättä mitä muut sanovat :)
- Ku kun olisikin
  2012-03-23 16:15:41
  tuollainen seksisuhde. Minä 53v nainen ollut ilman jo vuosia ja haluaisin joskus pitää hauskaa välittävässä ja mukavassa seksiduhteessa. Suostuuko miehet tosiaan käyttämään kumia, kun olen lukenut että suuseksissäkin pitäs olla folio välissä ettei tule kurkkusyöpää. Vai ottaako ihmiset vaan riskin. Ehkä jos on pari vuotta elinaikaa uskaltaisi seksiin ryhtyä. Mitä muut olette mieltä?
  Itse asiassa en ymmärrä miten näin on käynyt kun olen omasta mielestä varsin houkutteleva nainen - tosin hiukan ylipainoinen. Enpä olisi uskonut nuorempana tätä kohtaloa.
etsintä jatkuu...
2012-03-20 18:24:44
Luin näitä vastauksia. Jotenkin kauhean surullisia. Ihmiset jäävät ja haluavat jäädä yksin. Ei enää osata luoda parisuhteita eikä haluta luoda pysyviä suhteita. Halutaan elää omilla ehdoin, itsekkäästi. Erosin viitisen vuotta sitten. Olen etsinyt uutta pysyvää suhdetta, eikä minulle oikein riitä mikään pysyvä seurustelusuhde vaan haluan vielä perheen, ihan oikean perheen. Olen nyt noin 40 v. Mutta olen tavannut pääasiassa miehiä, jotka ovat kiinni menneessä, ex-vaimoissa tunnetasolla. Ei enää kyetä aloittamaan alusta, korkeintaan etsitään seurustelua tai vielä vähemmän...eli suhteita, jotka tyydyttävät korkeintaan seksuaalisesti mutta eivät tunnetasolla.
Olen seurustellut jonkun kerran ja laittanut poikki kun olen tajunnut, että mies ei ole enää kykenevä/halukas perhesitoumuksiin. Siispä etsintäni jatkuu. Itse en ole millään muotoa kiinni nuoruuden pitkässä liitossani. Se oli ja meni ja olen täysin valmis uuden perheen perustamiseen. Nyt kokemuksen viisastuttamana en aio enää suhteeseen miehen kanssa, joka ei periaatteessa ole valmis avioliittoon. Eli ensin pitänee selvittää tuo: haluaako mies avioliiton ja perheen vai tyytyykö hän vähempään. Jos tyytyy vähempään tai jos ei ainakaan halua avioliittoa enää, niin sellainen mies saa mennä samantien. Ja aion kulkea silmät ja sydän avoinna, mitään preferenssiä minä en halua itselleni asettaa esim miehen kotimaan suhteen. Etsin vain miestä, joka on hyvä aviomies ja halukas aviomieheksi...
- eroa suunnitteleva
  2012-03-20 19:06:19
  Mies pettää, valehtelee, ei välitä aikuisesta lapsestaan mitenkään, käyttäytyy muutenkin kuin olisi poikamies, kaikenlisäksi on epäsosiaalinen.
  Olen pakotettu eroamaan vaikka en toisaalta haluaisi, 35 vuoden myrskyisä suhde takana, en kuitenkaan enää jaksa katsella hänen idioottimaista käytöstään, mittani alkaa olla täysi
  mut ehdottomasti haluaisin löytää uuden, fiksun miehen elämääni ja pian.
- omaelämä
  2012-03-21 11:53:34
  eroa suunnitteleva kirjoitti:
  Mies pettää, valehtelee, ei välitä aikuisesta lapsestaan mitenkään, käyttäytyy muutenkin kuin olisi poikamies, kaikenlisäksi on epäsosiaalinen.
  Olen pakotettu eroamaan vaikka en toisaalta haluaisi, 35 vuoden myrskyisä suhde takana, en kuitenkaan enää jaksa katsella hänen idioottimaista käytöstään, mittani alkaa olla täysi
  mut ehdottomasti haluaisin löytää uuden, fiksun miehen elämääni ja pian.
  Minullakin oli tuollainen "poikamies", joka oli käytännössä kuin kolmas lapsi. Ei pettänyt mutta joi ja luuhasi kapakoissa. Mietin pitkään, suostunko katselemaan sitä vai ryhdynkö raskaaseen prosessiin ja järjestän elämäni uusiksi. Lopulta ryhdyin, kun ajattelin, että mikä tahansa on parempi kuin se. En kerta kaikkiaan jaksanut jatkaa, mutta oli pakko jaksaa käydä läpi ero ja järjestää asiat. Minullehan se jäi, exä ei pannut tikkua ristiin.
  Jälkikäteen ajattelen, että olisi pitänyt tehdä se paljon aikaisemmin. Ei se siitä miksikään muuttunut, vaikka kuinka toivoin.
  Se kesti kaiken kaikkiaan 5-6 vuotta, kun hain eroa useampaan otteeseen. Nyt elämä on järjestyksessä. Exä löysi heti uuden. Minäkin luulin löytäneeni, mutta siitä ei tullut mitään, se kesti vain puoli vuotta, vaikka se mies sanoi että hän ei minua jätä ja että me ehditään olla yhdessä kymmeniä vuosia. Yritti muuttaa minun kanssani asumaan ja elää minun siivellä, ei kyllä myöntänyt sitä. Halusi vain huijata minua mutta häipyi kun ei onnistunut.
  Kyllä 50-vuotiaat ja sitäkin vanhemmat eroaa siinä missä muutkin, miksi eivät eroaisi? Enää kukaan ei ole avioliiton vanki ja ilmainen kotiorja, kun vaimot eivät ole taloudellisesti riippuvaisia miehistään.
- Riippakivi
  2012-04-09 02:21:13
  eroa suunnitteleva kirjoitti:
  Mies pettää, valehtelee, ei välitä aikuisesta lapsestaan mitenkään, käyttäytyy muutenkin kuin olisi poikamies, kaikenlisäksi on epäsosiaalinen.
  Olen pakotettu eroamaan vaikka en toisaalta haluaisi, 35 vuoden myrskyisä suhde takana, en kuitenkaan enää jaksa katsella hänen idioottimaista käytöstään, mittani alkaa olla täysi
  mut ehdottomasti haluaisin löytää uuden, fiksun miehen elämääni ja pian.
  @ eroa suunnitteleva
  
  Oletpas harvinaisen epäkypsä ihminen kun suunnittelet eroa ja pian pitäisi löytää uusi mies! Etkö aikuinen ihminen kykene olemaan yhtään itseksesi?
  
  Oletko lähjeisriippuvainen jolla pitää koko ajan olla joku ukko siinä vieressä? Määritteletkö itsesi ja ajattelet muiden määrittelevän sinut miehen kautta? SIis tunnet että olet vaillinainen muiden ja itsesi silmissä jos et taluta vierelläsi jotain miehenkuvatusta?
  Vai fiksu mies pitäis löytää ja pian:))) Oletko itse niin fiksu että ansaitset fiksun miehen? Ihminen ansaitsee samaa mitä hänellä on itsellään tarjota. Pariutuminen on tavallaan vaihtokaupaa. Ei se saa olla pelkkää ottamista.
  
  Eikä fiksun miehen löytäminen nykyää ole helppoa kun enimmäkseen ovat varattuja, juuri siksi että fiksut tekevät paremmin kauppansa kuin vähemmän fiksut. Ja naisethan taistelevat nyrkit tanassa miehistä keinoja kaihtamatta. Onnea yritykseesi;DDD
uncle sam
2012-03-20 18:58:59
rakastaminen on vaikea taito..sitä osaa hyvin harvat...antaa rakkautta ja on valmis ottamaan sitä vastaan..itsekkyys kait se suurin rakkauden vihollinen..rakkaus on sitä että on valmis antamaan kaiken toiselle ja saada takaisin yhtä paljon..rakastaminen on helpompaa kun ei ole avioliiton kahleita..ensiksi kait pitäisi oppia hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on..rakastamaan itseään..
joskus tosi vaikeeta kun kaikesta on annettu hyväksytty normi...minkälainen pitäisi olla..pitää olla kaikessa se paras tai ainakin lähellä sitä..on normi vartaloiden muodoissa .hoikka ja urheilullinen..ansio tasossa..sitä parasta luokkaa..auto menevä ja yleisesti naisten seurassa hyväksytty...kallis...asunto viimeiseen päälle kalustettu..ja tietysti oma..ja jos sinun henkilö kohtaiset apusi ei edes lähellä tätä...niin on se kiva sit roikkua markkinoilla sinkkuna ja ei siten täysin hyväksyttynä...tietysti naisia kin monenlaisia ...mutta kun ei natsaa siihen toisteksi parhaimpaan...sinkkuna elo paljon parempaa...antaahan se mahdollisuuden siihen että jos ja kun sitten joskus..jos ottaa tämän helpoimman nakin ja hyväksyy asian näin niin sitten kun kaverisi kanssa kaupoilla tai ostoksilla niin pääsi pyörii väkkäränä että miks ei sit ollut toi ja toi silloin vapaana...elis parempi ilman kuin ... se joka pakollisesti mukanasi....rakastakaa itseänne rakastakaa toisianne..

uncle sam
Aurinkoinen..
2012-03-20 19:01:22
Erosin pitkästä avio-liitosta kolme vuotta sitten.Minä kasvoin niinkö erileen.Ei oltu enään lopussa kun kavereita..Nyt on aikaa reissata uuden kultsun kanssa.Ei mitään ongelmia löytää uutta suhtetta..Päiväin vastoin.Nyt on alkannut elämä hymyilee..Reissaamme lämpöisiin maihin.Mitä aikaisemmin harvemmin tuli tehtyä....
evipatus
2012-03-20 19:17:02
itsellä pitkä ja kivinen avio. Miettinyt kovasti josko uskaltautuisi näin vanhana aloittamaan alusta. Koko kuvio mietityttää: niin moni asia muuttuisi peruuttamattomasti. juu. olen pelkuri.
Mieluummin kuitenkin tunti tuumausta kuin sekunti huumausta, joka syttyy vain sammuakseen.
kuva loppuelo
2012-03-20 19:20:47
Vaikea on lähteä enään toiselle kierrokselle oman elämän vuoksi.

On oma lapsi joka ei halua uutta "isää" ja minä haluan pitää lapseni kanssa laatuaikaa ilman mukaan kuulumattomia miehiä.

Olen löytänyt miesystävän harrastuspiiristäni ja hän haluaa myös pitää omat lapsensa ominaan. Tosin olemme tavanneet toistemme lapset ja se riittää.

Vietämme miesytävä kanssa sitten omaa laatuaikaa kun siihen on mahdollisuus. Käymme lavoilla tanssimassa ja pidämme hauskaa yhdessä. Meillä on kivaa suoraan sanoen näin.

Kummallakin on omat asunnot. Minulla iso rivariasunto ja miesystävälläni iso omakotitalo, vapaa-ajanasunto ja pikkuinen kesämökkikin molemmat vesistön rannalla.

Näin ollen kiinteistönhoitommekin vaatii veronsa ja työtä kyllä niissä olisi enemmänkin mitä viitsii ja ehtii tehdä.

Tutuissani on paljon samassa jamassa olevia seurustelevia pareja. Kun ei enään tehdä lapsia, niin ei ole tarvetta naimisiinkaan mennä, vaan suhteilu on mukavan kevyttä.

Aikansa kutakin. Kuka nyt enään viitsisi yhdessä asua kun voi heilastella muutenkin.
- yvel
  2012-03-21 01:12:57
  Olen samaa mieltä kanssasi, ettei tarvitse asua yhdessä samassa asunnossa.
  On mukava tulla kotiin omaan kämppään, kun on viikonlopun riiannut, ja saanut
  hellyyttä ja huomiota enemmän kuin osasi toivoakaan.
50-naikkonen
2012-03-20 19:31:39
Erosin 13 vuotta sitten. Yksinkertaisesti olin vaan naimissa väärän miehen kanssa. Meillä ei loppujen lopuksi ollut mitään yhteistä. Heti eron jälkeen seurustelin vajaan vuoden, mutta halusin sitten lopettaa. Lapset veivät niin paljon aikaani, erityislapsia vielä. Jonkin verran seurusteluja on ollut vuosien saatossa, mutta mikään ei ole oikein kolahtanut. Nyt viisikymppisenä olen löytänyt TODELLAKIN ELÄMÄN MIEHEN.

Minulla on vielä nuorimmainen lapseni kotona. Muuttanee lähiaikoina omaan asuntoon. IIkk....ihanaa.

Mulla on uuden armaani kanssa todella kivaa. Tuntuu, että tätä miestä olen etsinyt koko elämäni.

Jos jotakin kadun, vain sitä, etten eronnut aikaisemmin. Turhaa väkisin roikuimme ex:ni kanssa suhteessa kun mikään ei kertakaikkiaan toiminut.
Eroava_mies
2012-03-20 19:39:08
Olem 45 ja parhaillaan eroprosessi päällä. Kun ilmoitin tutuille että olen eroamassa, niin "lohduttajista" ei ole ollut puutetta. En hahmota vielä sitä, mihin aion mennä ja mitä tehdä. Olen sanonut suoraan, että en tiedä haluanko suhdetta vai en. Siitä huolimatta kiinnostuneita on.

Uskon siihen että hyvä suhde löytyy. Voi olla että sellainen ihminen on niiden joukossa joita tunnen tai sitten hän tulee jostakin muualta. Ensimmäisä kertaa elämässäni tuntuu siltä, että minulla on mahdollisuus aivan atäysin itse päättää millaista elämää haluan. Olisi kai ennenkin ollut mahdollista, mutta ei ole ollut riittävää rohkeutta. Nyt itsetunto kestää vaikka heti ei olisi joku rinnalla. Toisaalta jos joku kolahtaa, niin miksi en katsoisi asiaa pidemmälle.
Kylmät kädet
2012-03-20 20:13:36
Uskomatonta, miten hyvin ihminen voi toipua pitkästäkin suhteesta, vaikka se aluksi saattaa tuntua aivan mahdottomalta ajatukselta.

Uskokaa pois.
- Kylmät kädet
  2012-03-20 23:13:27
  Vaikka olen 35 v. voin kokemuksesta kertoa. Tulette selviämään minkälaisesta menetyksestä tahansa.
  
  Aluksi se voi olla helvettiä.
koska sitten
2012-03-20 20:16:01
hyvin kävi, onneksi erosin, ja löysin uuden miehen - itseasiassa suomi24:n palstoilta - nyt olemme naimisissa, tarkoituksenamme elään yhdessä loppuelämä: vanheta yhdessä.

Kapakkajuoksut ja -suhteet tuli koettua ja olen todella onnellinen, että löysin tämän miehen, ja hän minut :) Tässä suhteessa edettiinkin sitten vauhdilla, ei ollut mitään syytä miksi ei olisi edetty.

Toisaalta: en voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta nyt jos ei elä, niin koska sitten?
pahako
2012-03-20 20:19:32
Olen 53v. nainen ja eronnut seitsemän vuotta sitten. Olen ollut se ns. toinen nainen kohta 4 vuotta ja osaani kutakuinkin tyytyväinen. Salarakkaallani on ollut omien sanojensa mukaan kuollut liitto 15 vuotta, joten en pode huonoa omaatuntoa suhteestamme. Usein olen ajatellut josko hänen aviopuolisonsa soittaisi minulle mitä sanoisin. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kehoittaisin keskustelemaan asioista miehensä kanssa. Haluaisin pysyä erossa muiden sotkuista
- kolmas nainen
  2012-03-22 01:05:59
  "Haluaisin pysyä erossa muiden sotkuista" Halloo, sinähän olet siinä sotkuna itsekin:)
  Voi ei, miksi ihmiset ovat näin tyhmiä.
- toisille toista
  2012-03-22 03:21:58
  Ei kukaan ole kuolleessa liitossa15 vuotta. Vaikka salarakkaasi niin väittääkin, silti hän rakastelee vaimonsa kanssa - silloin tällöin ja elää mukavaa perhe-elämää. Toisille naisille vain kerrotaan mitä naiset haluaa kuulla.
  
  Soita itse sille aviopuolisolle ja sano että alkaa keskustelemaan miehensä kanssa. Naisten pitää liittoutua yhteen eikä laittaa kapuloita rattaisiin, vaan tukea toinen toista ja heittää tuollainen ukko hiiteen. Yksissä tuumin.
Taasnäitä
2012-03-20 21:03:16
Käskin muijan painua vittuun, mitä se nyt oli 16 vuotta sitten. Sen jälkeen olin muutaman vuoden yksin ja muutaman vuoden pidin panoja. Sitten menin porvarillisiin töihin, ositn talon ja menin naimisiin aasialaisen naisen kanssa. Yhdessä on oltu nyt melkein 10 vuotta ja pari mukulaa on. Suomalaisia naisia pyöri ympärillä kuin herhiläisiä mutta useimmat oli toisella kierroksella ja muutamilla oli ne mielipiteensä ja ne pari hyvää lemppasin epäsuorista syistä: suomalaisen naisen eroherkkyys on tunnettua enkä halunnut lähteä suhteeseen jossa tällainen mahdollisuus on. Näistä syistä oikeastaan valitisin aasialaisen: ne ei eroa koskaan, ja hyvä valinta se on ollut muutenkin.
ooohumpuukit
2012-03-20 21:10:01
Minä en tajua tällaisia huorapukkeja ja -akkoja, on karmeaa luettavaa, kun heillä ei tunnu olevan mitään arvonantoa ja vastuuntunnetta toisista ihmisistä, ovat vain jättäneet ja taas jättäneet.
Ilotaloissakin käyvät ovat reilumpia, kuin nämä rintaa röyhistelevät toisia hyväksi käyttävät, jotka vielä tulevat tänne kehuskelemaan typeryyksillään.
Ajattelen, että he ovat tällaisia haalijoita, jotka eivät itse ole koskaan olleet rakastuneita tai sitten heidät on joskus jätetty, jota kaunaa he sitten jakavat toisille.
Toisaalta mietin tuulesta temmattuja hölynpölyjä, joista seksimaailma on pullollaan.
50 v
2012-03-20 21:43:05
90 % ihmisistä ei löydä sitä oikeaa, kun se onnellisten sattumien jälkeen tulee vastaan, jotkut eivät huomaa sitä tai eivät ymmärrä omaa parastaan, he jatkavat samaa mihin ovat luutuneet, tai tuntevat vastuunsa ja toimivat lasten ehdoilla.

Mutta ne jotka ymmärtävät kuunnella itseään eivät kävele onnensa ohi. Sen kokeminen 30 vuoden avioliiton ja mahdollisesti 2-3 lapsen jälkeen on haasteellinen tehtävä niin mieheltä kuin naiseltakin.

Mitä minä sain.

Uuden mahdollisuuden ottaa ja antaa rakkautta, kokea tulleensa henkiseen kotiin, kodin löytyminen 50 vuotiaana on ehkä kornia mutta ei myöhäistä.

Allekirjoittanut:::: Rakasta toista niin kuin itseäsi
bastioni5
2012-03-20 22:04:03
Olen eronnut 17 vuotta sitten .Olen ollut aviossa 32vuotta ja solminut liiton nuorena.ja liitto oli vaikea.Tuntui hienolta olla vapaa ja tehdä sitä mikä tuntui hyvältä.Tuli ystäviä, menoja ja uusia harrastuksia.Oli vahva tunne siitä ,että elän loppuelämäni yksin.13 yksin eletyn vuoden jälkeen aloin tuntemaan yksinäisyytta ja koin ,että ehkä miesytävällä olisi tilaa. Etsintä alkoi ,mitään pysyvää en ole löytänyt,tai ei ole ollut rohkeutta ottamaan ja aloittamaan pidempää suhdetta ,ehkä tapaan hänet tai sitten en .Lastenlapsia olen saanut viisi ,jotka rikastuttavat elämääni monella tavalla. Hyvänä ja rikkaana koen elämän näinkin ,yksin ollessa.
- rakkautta miehettäki
  2012-03-22 01:17:54
  Ethän sinä ole yksin, vain ilman omaa miestä, eikä se ole paljon, kun ajattelee kaiken maailman kulkujätkiä, jotka ovat aina valmiita pilaamaan omillaan elävän naisen elämän:)
- PupuPuskasta
  2012-04-09 21:37:09
  rakkautta miehettäki kirjoitti:
  Ethän sinä ole yksin, vain ilman omaa miestä, eikä se ole paljon, kun ajattelee kaiken maailman kulkujätkiä, jotka ovat aina valmiita pilaamaan omillaan elävän naisen elämän:)
  Hyvä ja ah niin osuva kommentti. En huomannut aiemmin. Annoin plussan :)
nautin vapaudesta
2012-03-20 23:02:37
n 45v erosin, n 6 vuotta liittoa - sitten se vielä roikkui pari vuotta kintereillä, eka liitto jo 22v, ja erosin 30v, sitten tuli pitkähkö tauko. Olen niin helpottunut, isolla H:lla. Ihanaa nauttia vapaudesta, mutta nyt vasta alan olemaan kiinnostunut muista miehistä, kun olen surutyöni ja muun pohdinnan käynyt läpi. Minä en taas ymmärrä, kun heti suhteen päätyttyä hypätään seuraavaan, niin kuin täällä joku kirjoitti. Ei voi olla kovin kiintynyt kehenkään eikä ole sitoutumiskykyinen, jos pystyy hyppimään kukasta kukkaan suhde toisen perään - epäkypsää. Mutta liian kauan ei kannata jäädä rypemään mihinkään itsesääliin tai muihin huonommuuden tunteisiin. Tapasin superihanan kundin joku aika sitten, ja olen myyty - se ei ollut suhde, mutta palautti omanarvontuntoni ja herätti seksihalut, kun luulin nekin jo kadottaneeni. Joskus joku ihminen tulee hetkeksi tai pidemmäksi aikaa elämään, niin hyvässä kuin pahassa, mutta niistä oppii aina uutta. Taas on palanut kiinnostus miehiä kohtaan, ja onpa niitä kaikkia namupaloja liikkeellä. Rahakkaita löytyy aina, mutta en ole koskaan kiinnostunut rahakkaista, kun tunteet menee edellä, rahalla leveilevät eivät vain kolahda, oli sitten millainen Audi tai omakotitalo, pitäköön ne. Tykkään rennoista itseäni nuoremmista miehistä, niissä on elämää ja sykettä. Ja aion nauttia niin kauan kuin kysyntää riittää.
maliskuu 12
2012-03-20 23:40:42
Olen itse eronnut jo vuosia sitten(mies)..vaimo jätti..silloin jäin lasten kanssa asumaan keskenään..se oli kaameaa aikaa..vuosia ja jatkuu vieläkin..jotkut lapset ymmärtää ja jotkut ei.äitiä .jollekkin on vieläkin vaikeaa sulattaa..tai olla edes puheväleissä äidin kanssa...olen ollut jo sinut eron kanssa kauan ja elän omaa elämääni....eron jälkeen oli sekavaa..lapsilla niinkuin minullakin,ja varmasti ex-vaimollakin..niinkuin olikin.elin tavallaan eron jälkeen ns.vapaata elämää..tietysti lapsien ehdoilla..se ei sopinut minulle..tuntuu että satutin tunteita vaan..ja se ei ollut tarkoitus..uuteen suhteeseen ei voinut käydä.kun viimeistään nukkumaan mentäessä kaikki pyöri päässä..ajattelin miksen minäkin ..mutta se ei mene silleen..mikään ei ole helppoa..varsinkin kun on lapsia. Mekin menimme naimisiin jo nuorina..ja kaikki elämä jäi elettyä..ymmärrän sen nyt miten erilaisia ihmiset olemme.Toivon että tämä pitkä prosessi jossain järkiintyy,ja lapset(aikuiset osa) voisivat puhua äidin kanssa. Ainakun minä yritän puhua heille..he sanovat:tämä on meidän oma asia,,et voi puuttua tähän.. ,(tiedän että äitiin sattuu mutta en voi mitään.olen yrittänyt vaikka mitä..aina sanotaan että tämä on meidän asia iskä)
Sielun jano :)))
2012-03-20 23:47:47
Löydä sisimpäsi siirry tietoisuuden valoon siluliseen energiaan :))))

Suudelma on sielun Avain :)))

Nainen ja Mies Mies Ja Nainen

1 Sielullinen helmeytyvä rakkaus ikuista kestävää Siirry Sielunjanoisuutten :))

Sielun energiaan :)) ikuiseen kestävään

Jota tarvitaan älyllissen ja fyysissen toimintaan

Huolla Rakkauden energialla :))

Rakkudettoman keho on jäykkä .

Altis sydän Neurooseille :)))

Siirry teveeseen siluliseen rakkauteen Sielun Janoisuuteen :)) Onneen :))

2 Fyysinen rakkaus lisää lissää häviävää :(((
Olen huomannut
2012-03-21 00:44:41
sellaisen ilmiön että vanhemmat naiset, rumemmat naiset ja lihavat naiset kohtelevat välillä tahallaan ilkeästi nuoria kauniita tyttöjä ja tekevät sen melko huomaamattomasti. Noiden kauniimpien on lähes mahdotonta huomauttaa rumempia asiasta koska kuitenkaan tuota käytöstä ei voi todistaa todeksi koska rumemmilla olisi selitys valmiina jossa tuollaista ilkeilyä ei muka ollut lainkaan. Onhan tietysti selvää että he ovat kateellisia mutta miksi he eivät hyväksy tilannettaan ja anna nuorempien olla ja elää ilman jatkuvaa vinoilua? Tuo ilkeily näyttää tulevan heiltä automaattisesti ilman mitään epäilystäkään siitä onko se oikein vai väärin.
- vanha jo
  2012-03-22 03:26:10
  Lihavat ovat ilkeitä mutta eivät vanhemmat ihmiset. Teini-ikäiset ovat ilkeitä olivat sitten lihavia tai laihoja. Ihanat kauniit teinitytöt tuolla haistattelevat ja jopa kotonaan ovat ilkeitä vanhemmilleen.
  
  Monesti numermmatkin naiset ovat itsetietoisia ja leuhkoja ja keljuilevat vanhemmille iästä. Ikäänkuin ne nuoret eivät koskaan vanhenisi. Niin ne luulevat, tai ajattelevat vanhuuden olevan niin kaukana, niin kaukana. Mutta aika rientää kiitämällä.
Onko ilkeys muotia?
2012-03-21 00:58:42
Tässä iässäni ilkeilyä ei tule eikä sille anna. Kun tiedetään, miten raskasta on kestettävä semmoista ilkeilyä.
Suurin virheeni on se, että olen liian kiltti.
- Olen huomannut
  2012-03-21 13:00:07
  että kommentissasi ei mainita mikä ikäsi on. Kumpaa ryhmää sinä olet?
hieman yksinäinen
2012-03-21 09:53:58
Erosin 40-v ikäisenä pitkästä suhteesta. Arvasin, että uuden suhteen löytyminen ei ole helppoa. Alussa kävin baareissa ja laiton deitti-ilmoituksia nettiin, mutta huonolla menestyksellä.

Ulkonäköni ei riitä hyviin miehiin ja huonoa en huoli. Ongelmana sitoutumiselle on varmasti se, että olen aika itsenäinen. Lapset asuvat vielä muutaman vuoden kotona, vaikkakin ovat tyttö- ja poikaystävänsä luona enimmäkseen. Työ vie aikaa, omista ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen vie oman aikansa myös. Harrastan ja yritän kehittää itseäni siinä sivussa työväenopistossa tms.

En halua pelkkää seksisuhdetta, vaan rakkaussuhteen, jossa on seksiä(kin). Pärjään yksin henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti, mutta silti kaipaan parisuhdetta. Nyt pariin vuoteen en ole etsinyt seurustelusuhdetta lainkaan. Juoppoa en huoli, en halua pienten lasten varaäidiksi, en halua pettäjää enkä narsistia. Eipä tule kukaan nykäisemään hihasta tällaista sormuksetonta ujoa naista ruokakaupassakaan, kun juuri muualla ei sinkkumiehiä näy.

Kun lapset muuttavat kodista pois, niin ehkä sitten uskaltaudun etsimään uutta suhdetta.
Isoisominun
2012-03-21 11:05:56
20 avioliittovuoden ja 8 lapsen jälkeen mies otti ja lähti. Kesti kymmenen vuotta epätoivoista kumppanin hakua. Kun tarpeeksi aikaa oli kulunut, löytyi kumppani, jonka kanssa nyt on riidelty ja rakastettu melkein 30 vuotta. Ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu, vaikka se kauan kirpaisikin. Omaa uraa, omaa minuutta, omaa vahvuutta en olisi varmasti koskaan niin täytenä löytänyt edellisen aviopuolison kanssa. Rauta on tulessa karkaistu ja lujemmaksi tullut!
hohhoijaavaan
2012-03-21 11:59:31
Niin ne ihmiset mainostaa, että hyvä yksin olla kunnes uneton yö tulee ja kaipaa jotakuta viereen. Voi mitä valehtelua ja vielä itselle.
- Miten on ?
  2012-03-21 12:14:56
  Sinulla on asiasta kokemusta ? Miksi ripustat onnesi toiseen ihmiseen ?
  Etkö osaa täyttääelämääsi mielekkäillä asioilla ?
zippe70
2012-03-21 12:47:24
En ihan vielä ole vuuttäkymmentä, mutta voin kertoa henkilökohtaisen asian siitä, että erosta toipuminen vie oman aikansa. Eron jälkeen solmitut suhteet voivat olla pintapuolisia ja kestää lyhyitäkin aikoja. Se on normaalia ja asian suhteen ei kannata olla huolissaan. Pintapuolinen ihastuminen ei ole sama, kuin kauna kestänyt avioliitto ja siksi ei kannata odottaa suhteltakaan paljoa. Ajan myötä asiaan tulee aivan varmasti, jonkinlainen ratkaisu, joten ei pidä kiirehtiä. olen itse kokenut, että ne lyhyet suhteet ovat tunteiden tuuletusta ja niiden kautta ehkä käy läpi, joitakin avioliittoon koskevia tuntemuksia ja muistoja. sitä kun ei haluaisi jäädä yksin ja kuitenkin haluaisi uuden suhteen. Tässäkin tapauksessa pitää ymmärtää itseään, että kun in ollut avioliitossa, niin tavalaan elämästä on viety jotakin pois. Ero on luopumista rakkaudesta ja olipa syy mikä tahaansa, aina sekin asia pitää käydä lävitse, vaikka se tekeekin kipeää. Onnistuneeseen ja uuteen parisuhteeseen voi päästä ajan kanssa ja sille ei ole estettä.
Paluu säälistä?
2012-03-21 13:23:23
Erottiin yhteisestä sopimuksesta. Kasvettiin erilleen. Ei siis mitään kolmatta osapuolta. Nyt on käynyt ilmi että vaimo siis ex. ei kestä yksin oloa. Lapset on huolissaan. Pitäisikö palata entiseen?
...........
2012-03-21 15:09:35
no ei nyt sentään säälistä kannata yhteen palata vaan jos itsestäkin tuntuu, et niin olis hyvä..
Sibone
2012-03-21 17:11:06
Eroratkaisu, n. 10 v sitten (43v.) oli oikea. Exä oli katkera menetetystä omaisuudesta, ei minun menettämisestä.
Ei ollut haku päällä, mutta löytyi ihminen, jonka kans vierähti muutama vuos. Omat asunnot!
Onneksi hän on ystävä jälleen, vaikka aluksi ei halunnut, sellaisena mahtava!
Nyt vajaat kolme vuotta parisuhde.. molemmilla oma tupa.. lupaa ei. :)
Ihmisestä kiinni, mutta ei uuden suhteen luominen iän myötä helpotu, on mun mielipide..
Mistä tuota riittää?
2012-03-21 18:33:28
Joku voisi ottaa aiheeksi vähän tähänkin liittyvän jossa keskusteltaisiin saako vanhuksia päästää julkisiin tiloihin?
Olen juuri nyt paikassa jossa vanhat ja vielä vanhemmat pölöttävät ympärilläni enkä näe mitään tolkkua heidän höpinöissään.
Epäseksikästä joutavaa höpötystä päivänselvistä asioista vakavalla äänenpainolla.
eroilija
2012-03-21 19:05:19
Olen kahdesti eronnut. Ensimmäinen liitto kesti 9 v. Ensimmäisen eron jälkeen nautin vapaudestani ja jotenkin vain ajauduin uuteen seurustelusuhteeseen. En kehdannut sanoa miehelle että en halua vielä sitoutua, olinhan myös kahden lapsen yksinhuoltaja. No, menin kuitenkin hänen kanssaan naimisiin ja saimme yhden lapsenkin. Yhdessäoloa kesti 10 v. ja niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, me kasvoimme toisistamme eroon.

Mies oli pitkiä aikoja työmatkoillaan ja lopulla hän vain häiritsi minun elämääni, kuten ehkä minä hänen, kun niitä muita naisia alkoi olemaan. Erosimme sovussa. Löytyi minullekin uusi rakkaus, tai se oikeastaan löytyi ennen eroani. Olen ollut nykyyisessä avoliitossa 18 vuotta. Toisen avioliiton kautta sain mieheni entisestä liitosta lapsipuolia, joihin olen yhä yhteydessä, vaikka miehestä olenkin eronnut. Nykyisen avoliiton myötä olen saanut myös lapsia avomieheni kautta ja jopa lapsenlapsia.

Jokainen ero on kasvattanut minua ihmisenä ja jokainen uusi liitto on parantunut entisestään. Olen saanut uusia ihmissuhteita (lapsia, lapsenlapsia) jotka riemastuttavat ja rikastuttavat elämääni.

Eihän kaikki ole ihan kivutta käynyt, mutta kuten totesin, nämä suhteet ja erot ovat olleet hyvin kasvattavia.

Joskus olen sanonut että voisin mennä vaikka useammankin kerran naimisiin, jos joka liitto paranee vain. Mutta nyt olen alkanut ajatella, etten ehkä kuitenkaan. Enhän ole "päässyt" naimisiin asti nykyisenkään mieheni kanssa vaan avoliitto riittä minun mielestäni - miehen mielestä pitäsi jossain vaiheessa käydä vihillä. Ja alkaisi se varmaan olle jo hankalaa tottua uuden ihmisen tavoille.

Uutta suhdetta ei kanata pelätä eron jälkeen. On itsestä kiinni mitenkä paljon haluaa töitä tehdä suhteen eteen ja oma onnellisuus on kiinni itsestä, ei kumppanista.

Jälkeenpäin olen ajatellut että jokainen eroratkaisu on ollut oikea ja se on kannattanut.
50v on vielä nuori
2012-03-21 20:21:01
Erosin 38vuotiaana,ja solmin pikaavioliiton 2000vuonna.Nyt täytän pian 50 vuotta,ja näin jälkeenpäin pidän itseäni täys hölmönä,kun menin uudestaan avioon nykyisen vaimoni kanssa. Eli mitä sitä koko lehmällä mies tekee,jos ei tarvitse kuin lasillisen maitoa ,kuuluu sanonta aika monen kohdalla. Sinkkuna olisi varmasti ollut parempi elämä nämä viimeiset 12 vuotta,mutta kun eron jälkeen ei ole niin helppoa olla yksin niin moni tekee silloin virheitä uuden kumppanin valinnassa ,eikä malta odottaa sitä todella oikeaa,tai sitten nauttivat loppuelämästään itsekseen ja vapaana.
Timo ja uusi elämä
2012-03-21 21:51:16
Erosin 51-vuotiaana 5 vuotta sitten. Muutaman vuoden olin yksin ja päätin että en varmasti enää muuta kenenkään kanssa yhteen ja enkä ainakaan mene naimisiin, ei enää avioliitto helvettiä, kiitos ei !. Saan päättää omista menemistäni ja tekemistäni. Toisin kävi. 2 vuotta sitten tapasin itseäni reilusti nuoremman aasialaisen naisen, rakastuin lähes heti. Menin ihan sekaisin , kai mies sekoaa tässä iässä jos oikein rakastuu. 1,5 vuotta oltu naimisissa ja hyvin mennyt. Toivottavasti menee jatkossakin. Sain uuden mahdollisuuden ja elämän,paljon paremman, näin koen. Tunnen pitkästä aikaa olevani onnellinen.Vaimo raskaana ja odottavat tunnelmat..
" luomaan pitkän
2012-03-21 22:50:25
pysyvän parisuhteen? "

Siis kaipaat tietoa mistä ?

Eli onko erottava 30 - 40 - 50v että voi kertoa että on onnistunut "vielä luomaan pitkän - pysyvän parisuhteen"

Siis nyt on saatava tarkennusta tuolle aikajanalle, onko se pitkä , pitkä, vai tosi pitkä.
52v
2012-03-21 22:59:29
hitto, tää heppu ainaskin tosi tyytyväinen akan vaihtoon, edelliset oli avosellaisia, nykyisen kanssa naimisissa jo monta vuotta. sanonta vaihtamalla ei parane, ei pidä kutiansa.
zippe70
2012-03-22 08:04:24
En ole parisuhteesssa vielä, mutta se ei ole se ajankohtainen asia. Olen antanut ajan mennä ettenpäin asioissa ja katson elämää positiivisesti. En ehkä ole vielä valmis aloittamaan uutta parisuhdetta, mutta ymmärrän siinä itseäni. Erratkaisu oli oikea, koska kysymyksessä oli vaikea ongelma,ja sairaus.
jäädä vai lähteä?
2012-03-22 10:18:33
Eroratkaisu 100% oikea puolison uskottomuuden paljastuttua v 2003, jonka seurausena uusi suhde itselläkin oli jo virittellä. Nyt 8 vuoden jälkeen olen taas 'vedenjakajalla' jatkaako vai lähteä. Kun kunnioitus ja luottamus on madaltunut on aika tullut taas tilanteen uudelleen arviointiin.
itsekäs-iiro,
2012-03-22 17:47:08
Tuolla ylempänä a112 kyseli että kuka minua on estänyt ennen ostamasta mitä olen halunnut. No kukahan olisi? Mistäkö rahaa riittää ostamisiin eron jälkeen? Minulla sen vuoksi kun erottiin ja talo myytiin. Sainhan siitä jotain. Olihan sitä rahaa aviossakin, että yhden prätkän olisi saanut mutta kun ne rahat piti aina laittaa talon uudistamiseen. Milloin vaihdettiin keittiö, milloin lattia, koko pihakin pistettiin uusiksi jne. Opin vihaamaan omakotiasumista oikein huolella. Nyt olen onnellinen kerrostalossa. Ei tarvi tehdä edes lumitöitä tai leikata nurmikkoa. En ymmärrä mitä vaikeeta eroamisessa on. Ei se ole kuin nimi paperiin ja puolen vuoden kuluttua uudestaan. Lapset eivät noteeranneet asiaa mitenkään. Kai he olivat asian vaistonneet jo vuosia. Poika on jo aikuinen ja tyttö 16v asuu kummankin luona tasapuolisesti. Elatusmaksua emme maksa suusntaan eikä toiseen. Exästä saa joku samoja asioita arvostava hyvän vaimon. Itse olen onnellinen nykyiseen olotilaani. En usko että muutan koskaan kenenkään kanssa yhteen asumaan. Mutta me kaikki ollaan erilaisia. Minulle tällainen sopii oikein hyvin, jollekin ei sovi millään.
onnekseni erosin
2012-03-24 11:02:22
samat sanat, kerrostalossa on helppo asua ja elää, en kaipaa mitään ruohonajeluja, sillä aikaa kun mies juoksee viaraissa, eli olla ympärivuorokautinen talkkari ja vielä laittaa omat rahat siihen loistoon, jossa mies vaan voi hyvin..
- Mirkku
  2012-04-08 20:55:04
  Entäs kun 50 v nainen on loputtoman kyllästynyt vuosia kesken olevaan talon remonttiin, joka vie kaiken vapaa-ajan, haittaa elämistä ja väsyttää. Normaalin kodin perusasiat puuttuneet jo vuosia, mutta valmiiksi ei saada, koska mies haluaa tehdä kaiken itse oman työnsä ohessa. Mikään ei auta, ei poismuutto väliaikaisesti, on kokeiltu. Aina tulee muuta tärkeämpää työtä, mikä menee remontin ohi. Joo, kuukauden kuluttua on valmis... mutta minä vuonna? Tunnen itseni kovasti aliarvioiduksi, kun minulle tärkeitä asioita ei lainkaan huomioida. Kun ei se vaatisi kuin muutaman viikon työn.
  
  Asia aiheuttaa jo masennustakin, en voi elää normaalia elämää, sitä vain esitetään ulospäin. Ei enää yhtään huvita kertoa huumorilla ulkopuolisille, että tämä meidän remontti se näyttää kestävän. Nyt olen niin väsynyt tilanteeseen, että suunnittelen tosissani työn hakemista muualta ja ainakin osittaista poismuuttoa seudulta. En vain kertakaikkiaan enää jaksa olla odottelemassa asiaa, joka olisi voitu järjestää jo vuosia sitten. Olisin halunnut elää mieheni kanssa loppuelämäni, mutta kai minullakin on oikeus olla onnellinen ja sitä en enää jaksa olla.
- miss.fire
  2012-04-09 10:04:45
  Mirkku kirjoitti:
  Entäs kun 50 v nainen on loputtoman kyllästynyt vuosia kesken olevaan talon remonttiin, joka vie kaiken vapaa-ajan, haittaa elämistä ja väsyttää. Normaalin kodin perusasiat puuttuneet jo vuosia, mutta valmiiksi ei saada, koska mies haluaa tehdä kaiken itse oman työnsä ohessa. Mikään ei auta, ei poismuutto väliaikaisesti, on kokeiltu. Aina tulee muuta tärkeämpää työtä, mikä menee remontin ohi. Joo, kuukauden kuluttua on valmis... mutta minä vuonna? Tunnen itseni kovasti aliarvioiduksi, kun minulle tärkeitä asioita ei lainkaan huomioida. Kun ei se vaatisi kuin muutaman viikon työn.
  
  Asia aiheuttaa jo masennustakin, en voi elää normaalia elämää, sitä vain esitetään ulospäin. Ei enää yhtään huvita kertoa huumorilla ulkopuolisille, että tämä meidän remontti se näyttää kestävän. Nyt olen niin väsynyt tilanteeseen, että suunnittelen tosissani työn hakemista muualta ja ainakin osittaista poismuuttoa seudulta. En vain kertakaikkiaan enää jaksa olla odottelemassa asiaa, joka olisi voitu järjestää jo vuosia sitten. Olisin halunnut elää mieheni kanssa loppuelämäni, mutta kai minullakin on oikeus olla onnellinen ja sitä en enää jaksa olla.
  Ettei vaan miehesikin on masentunut? Silloin ei yleensä saa mitään aikaiseksi. Älä loukkaannu, mutta pikkasen epäoikeudenmukaiselta tuntuu että laitat teidän suhteenne vakaalautaan sen kanssa, että mies ei tee remppaa? Mikä estää sinua auttamasta? Ei se kovin vaikeaa ole loppujen lopuksi. Olen monet kerrat itse marssinut rautakauppaan ja pyytänyt neuvoja.
  
  Jotenkin osaan samaistua sun miehesi jääräpäiseen päätökseen että haluaa tehdä kaiken itse. Niin minustakin tuntuu pahalta laittaa kaupan kakku pöytään lasten synttäreillä kun suku tulee käyntiin. Ei vaan luonnistu. Se on joku sellainen ylpeyden jekku. Joskus tietty vaan joutuu nöyrtymään, kun ei aika millään riitä tekemään itse kaiken sen minkä haluaisi, tai tuntee että pitäisi. Ehkä sun miehesi on nyt just siinä kääntöpisteellä, ei jaksa tehdä itse, muttei voi nöyrtyä sanomaan ettei pysty.
miss.fire
2012-04-09 11:21:06
Eroratkaisu oli pakollinen, ei siinä muita vaihtoehtoja ollut. Sillä tarinalla ei vaan ollut jatkoa.

Ero oli pitkä ja vaikea, ja sillä aikaa hain lohtua maailman syleiltä. Ei sellaisillakaan tarinoilla ole jatkoa.

Löysin sielunkumppanin, kaksikin. Niiden rajamailla, toisen loppuessa ja toisen alkaessa, kävin tekemässä typerän tempun, hyppäsin suinpäin kolmanteen suhteeseen vain jotta näkisin onko minusta siihen. Se esti kaiken jatkon.

Sillä tiellä edelleen. Mitään välimaastoa ei kelpaa, olen siipiäni kokeillut, ei siis enää mitään hapuilevia juttuja, olen täysin tyytyväinen yksinkin. Joko hra Oikea tai sitten ei mitään.
- tulisilla
  2012-04-09 11:34:00
  Toi on niin tuttua :)
  katsottu ja kokeiltu kun on niin sen jälkeen vaan paras on kyllin hyvä.
  Ja mulle hän on mies joka osaa soittaa mun sielua.
  Mutta koska heitä ei tunnu olevan niin yksin on tosi hyvä olla.
  Varsinkin nyt kun alkaa taas yövuoroviikko, olen tasan tyytyväinen kun ei tartte miettiä ketään eikä elää myöskään toisen mukaan.
- miss.fire
  2012-04-09 17:05:46
  tulisilla kirjoitti:
  Toi on niin tuttua :)
  katsottu ja kokeiltu kun on niin sen jälkeen vaan paras on kyllin hyvä.
  Ja mulle hän on mies joka osaa soittaa mun sielua.
  Mutta koska heitä ei tunnu olevan niin yksin on tosi hyvä olla.
  Varsinkin nyt kun alkaa taas yövuoroviikko, olen tasan tyytyväinen kun ei tartte miettiä ketään eikä elää myöskään toisen mukaan.
  Tuo oli hyvä tuo, "osaa soittaa mun sielua" :))) niin juuri. Ja kaikessa on aina hyvät ja huonot puolet, pitää vaan keskittyä niihin hyviin mitä milloinkin löytyy. Niin säilyy tasapaino ja pää ehjänä :))
  
  Tsemppiä sun tulevaan työurakkaan :/
Mari ja mekko
2012-04-09 12:03:41
Oma ero ei jättänyt traumoja, ero hoidettiin asiallisesti eikä jäljellä ollut enää kuohuttavia tunteita toisiamme kohtaan.
Uutta todella vakavasti otettavaa kumppania en ole löytänyt. Tässä iässä ollaan yleensä jo uusintakierroksella, ties kuinka monennella. Kokemani perusteella miesten on vaikea jättää entiset suhteet täysin taakseen, osa varmaan palaisi entiseen jos huolittaisiin.

Ketjusta on poistettu 23 sääntöjenvastaista viestiä.

Takaisin ylös

Luetuimmat keskustelut

Mieleni harhailee sinussa
Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei
25.08.2025 14:24Tunteet
21
5684
Taposta murhaksi
Mitä tästä tapauksesta tiedetään?
25.08.2025 18:28Kajaani
54
1795
Grilli lopettaa?
Pitääkö huhu paikkaansa että grilli lopettaa lähiaikoina?
25.08.2025 14:17Suomussalmi
25
1289
Joko Martinalla uusi aviomies hakusessa
Onko jo Raya sovellukseen laitettu uusi vetoomus vetämään... ja mistähän maasta mahtaa olla seuraava sulhasehdokas. Suom
25.08.2025 12:31Kotimaiset julkkisjuorut
200
1101
Pitääkö luovuttaa?
Sano nyt edes jotain 👾
25.08.2025 11:43Ikävä
74
1085
Mitä teet nainen
Jos saat tietää että mies on elänyt yksinäistä ja rauhallista elämää sinua kaivaten, ei ole ollut muiden naisten kanssa,
25.08.2025 23:58Ikävä
53
1027
Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.
26.08.2025 10:06Maailman menoa
142
983
Missä olitte kun oli teidän tähän saakka kaunein yhteinen hetki?
Me olimme rannalla erään kiven päällä❤️
25.08.2025 21:26Ikävä
63
972
Olet nuorempi nainen aivan ihana
Tykkään susta ihan valtavasti ❤️❤️
26.08.2025 00:36Ikävä
48
948
Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle
26.08.2025 12:23Ikävä
58
945

Vastaukset

Palosireeni kirjoitti:

Huiluntuhti kirjoitti:

hahahaaaaa kirjoitti:

JUAKKO12 kirjoitti:

Miten sen teit? kirjoitti:

Kokeiltu siis on... kirjoitti:

Miten sen teit? kirjoitti:

Kokeiltu siis on... kirjoitti:

löövlöv kirjoitti:

myrtti7 kirjoitti:

lihatiskin teurastaj kirjoitti:

Kokeiltu siis on... kirjoitti:

Nainet-eronnut kirjoitti:

mursuliini31 kirjoitti:

PupuPuskasta kirjoitti:

myrtti7 kirjoitti:

PupuPuskasta kirjoitti:

tiinaex kirjoitti:

PupuPuskasta kirjoitti:

tiinaex kirjoitti:

tiinaex kirjoitti:

PupuPuskasta kirjoitti:

faktatietoa kirjoitti:

PupuPuskasta kirjoitti:

PupuPuskasta kirjoitti:

PupuPuskasta kirjoitti:

tiinaex kirjoitti:

viilaaja kirjoitti:

... kirjoitti:

myrtti7 kirjoitti:

Eroa! kirjoitti:

anja_ninja kirjoitti:

PupuPuskasta kirjoitti:

vihkiintynyt... kirjoitti:

PupuPuskasta kirjoitti:

Hannemi kirjoitti:

eroa suunnitteleva kirjoitti:

eroa suunnitteleva kirjoitti:

rakkautta miehettäki kirjoitti:

Mirkku kirjoitti:

tulisilla kirjoitti:

Luetuimmat keskustelut

Mieleni harhailee sinussa

Taposta murhaksi

Grilli lopettaa?

Joko Martinalla uusi aviomies hakusessa

Pitääkö luovuttaa?

Mitä teet nainen

Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha

Missä olitte kun oli teidän tähän saakka kaunein yhteinen hetki?

Olet nuorempi nainen aivan ihana

Mitä vastaisit