Onko tietoa?

Voisiko jehovan todistaja vastata tähän kysymykseen?
Tai voisiko joku muu, joka on tutkinut jehovan todistajia vastata tähän?

Ei ole mukavaa, kun asiallisiin kysymyksiin ei vaivauduta vastaamaan. Pakkohan se ei ole, mutta varmaankin mahdollista?

Onhan tämä kuitenkin ihan mielenkiintoinen asia tietää?

kumran kuapasta löytyneet pappyrykset ovat vuskua. Ne "löytänyt" sikopaimen vuskasi: hän piirsi hiarolyyfit itse cosmos-kynällä ja vei ne kumran kuappaan, josta ne "löysi". Näin kertoi herra seefogot minulle viime yönä taivaan kedolla, kun olimme piknikillä lampaanviulua natustellen.

Ei oo tietoa, en todistaja, mutta Librarystä löyty Rylandista tollasta:

*** w88 11/15 pp. 30-31 Evidence of Divine Preservation ***

A Vital Fragment of John’s Gospel

Who would expect to find part of a valuable Bible manuscript in a heap of rubbish? Yet, that is where a treasured fragment of chapter 18 of John’s Gospel was found. Now known as the John Rylands Papyrus 457 (P52), it is preserved in Manchester, England. How was it discovered, and why is it so important?
At the turn of the century, archaeologists dug up a mass of papyrus fragments, including letters, receipts, petitions, and census documents, along with many other texts, outside the town of Oxyrhynchus in the district of El Faiyûm, Egypt. Most written in Greek, they had all been preserved for centuries in the dry sand.
In the year 1920, a collection of these papyri was acquired by the John Rylands Library of Manchester. Fourteen years later, scholar C. H. Roberts, in sorting through some of the pieces, came across a few words that seemed familiar to him. Imagine his excitement when he realized that they were from John chapter 18, parts of verses 31 to 33 being on one side of the fragment and parts of verses 37 and 38 on the other side (the verso). This papyrus fragment proved to be the earliest known portion of any Christian Greek Scripture manuscript yet discovered. Written in Greek capital letters called uncials, it originated in the first half of the second century of our Common Era.
This fragment measures only 3.5 by 2.5 inches [8.9 by 6.4 cm]. How is it possible to date this piece of papyrus so accurately? Mainly by examining the style of writing, a study known as paleography. All handwriting changes gradually over the years, and it is these changes that indicate the age of a manuscript, with a margin of error of some years either way. The complete manuscript of which the fragment is such a small part was therefore copied very close to the time of writing of the original Gospel account penned by John himself. Likely, the gap was as little as 30 or 40 years. We can also be sure that John’s account was not significantly altered by later scribes, for the text of the fragment agrees almost exactly with that found in much later manuscripts.
Prior to this find, critics had argued that John’s Gospel was not a genuine writing of Jesus’ apostle but had been penned sometime later, toward the end of the second century. On the contrary, it is now clear from this fragment that John’s Gospel existed in Egypt in the first half of the second century C.E., not as a scroll, but in book form as a codex. How astonishing that such a seemingly insignificant papyrus fragment could silence the critics so effectively!"

Ja vielä:

*** w59 7/1 pp. 394-395 Other “Sayings” of Jesus ***
However, from the manuscript view these fragments aid once again in exposing the higher critics to be wrong. These critics have stoutly contended that John’s Gospel was not written until A.D. 150, and then by one other than the apostle John. Since these fragments have so many parallel expressions found in John’s account, it strongly indicates that the writer was using John’s writing as a basis. Therefore John’s record must have keen written long before A.D. 150 to be found circulating in Egypt where these fragments were written about that same time. So these fragments, supported by the discovery in 1935 of the fragment of John’s Gospel (Papyrus Rylands Gk 457) also dated at the middle of the second century and found in Egypt, confirm the date of the writing of John’s account to be the generally accepted date A.D. 96.

..."Vuodesta 1947 lähtien on useista Kuolleenmeren länsipuolella sijaitsevista paikoista löydetty monia raamatullisia ja ei-raamatullisia kirjakääröjä,
joista käytetään yleensä nimitystä Kuolleenmeren kirjakääröt.

Eräistä Wadi Qumranissa (Nahal Qumeran) ja sen ympäristössä olevista luolista löydetyt käsikirjoitukset ovat erittäin merkityksellisiä.
Ne tunnetaan myös Qumranin teksteinä, ja ilmeisesti ne kuuluivat aikoinaan juutalaiselle uskonnolliselle yhteisölle, jonka keskuspaikka oli lähistöllä sijaitsevassa Khirbet Qumranissa (Horvat Qumeran).
Ensimmäisen löydön teki eräs beduiini n. 15 km Jerikon eteläpuolella sijaitsevasta luolasta, josta hän löysi ikivanhoja käsikirjoituksia sisältäviä saviruukkuja.
Yksi käsikirjoituksista oli nykyään kuuluisa Jesajan kirjakäärö (1QIsa), hyvin säilynyt nahkakäärö, jossa oli muutamia puuttuvia kohtia lukuun ottamatta koko Jesajan kirja (kuva, 1. osa, s. 322).
Tämä esimasoreettisella heprean kielellä tehty teksti on peräisin toisen vuosisadan loppupuolelta eaa. Se on näin ollen noin tuhat vuotta vanhempi kuin masoreettisen tekstin vanhin olemassa oleva käsikirjoitus.
Vaikka joitakin oikeinkirjoitukseen ja kieliopilliseen rakenteeseen liittyviä eroavuuksia löytyykin, opillisesti se ei kuitenkaan eroa masoreettisesta tekstistä.
Qumranin alueelta löytyneiden tekstien joukossa on yli 170 kirjakäärön fragmentteja, jotka sisältävät osia kaikista Heprealaisten kirjoitusten kirjoista Esterin kirjaa lukuun ottamatta, ja joistakin kirjoista on useampia kuin yksi jäljennös.
Näiden käsikirjoituskääröjen ja -katkelmien kirjoitusajan uskotaan vaihtelevan vuoden 250 eaa. tienoilta yleisen ajanlaskun ensimmäisen vuosisadan puolivälin paikkeille, ja niiden joukosta löytyy näytteitä useammasta kuin yhdentyyppisestä heprealaisesta tekstistä, esim. protomasoreettisesta tekstistä tai kreikkalaisen Septuagintan pohjana olleesta tekstistä.
Aineiston tutkimukset ovat yhä käynnissä..."
it-2 Raamatun käsikirjoitukset s.671
eli
Raamatun tuntemisen Opas, Vt-julkaisu

Bodmer-papyrus....

----"Oikeaperäisyys.
  Varhaiskristillinen seurakunta tunnusti
Johanneksen evankeliumin kanoniseksi.
Se esiintyy lähes kaikissa vanhoissa luetteloissa, eikä sen oikeaperäisyyttä aseteta niissä kyseenalaiseksi.
Antiokialaisen Ignatioksen kirjeissä (n. v. 110) on selviä viitteitä siitä,
että hän on käyttänyt Johanneksen evankeliumia. Sama käy ilmi Justinus Marttyyrin kirjoituksista yhtä sukupolvea myöhemmin.
Evankeliumi on kaikissa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten
tärkeimmissä koodekseissa
(koodeksit Sinaiticus, Vaticanus, Alexandrinus, Ephraemi, Bezae, Washingtonianus I ja Koridethianus) sekä kaikissa varhaisissa käännöksissä. Katkelma tästä evankeliumista, osa sen 18. luvusta, on 100-luvun ensimmäiseltä puoliskolta peräisin olevassa
John Rylands Papyrus Greek 457:ssä (P52).
Osia luvuista 10 ja 11 on myös Chester Beatty -papyrus nro 1:ssä (P45),
ja melkoinen osa koko kirjasta löytyy 200-luvun alkupuolelta peräisin olevasta Papyrus Bodmer II:sta (P66).
it-1FI jihanneksen evankeliumi/s.1023

"Voimme olla varmoja myös siitä, että myöhemmät kirjurit eivät merkittävästi muuttaneet Johanneksen kertomusta,"

Onko Johanneksen kertomusta muutettu missään määrin myöhempien kirjureiden toimesta?

Kyllähän Johanneksen evenkeliumi katsotaan kirjoitetuksi useissa osissa ja kerroksissa. Muistaakseni Lars Aejmelaeus, miten se nyt kirjoitettiinkin, on tuota kommentoinut jossain teoksessa. Voin muista väärin, mutta noita Eksegeettisen seuran julkaisuja joka tapauksessa, löytynee kirjastoista.