Pitkän matikan L:n tai E:n saaneet

hmm.. 3h ja ja 5 tehtävää. Kannattaa joka kurssin aluksi tehä niitä helpompia tehtäviä, jotta saa laskurutiinia ja osaa ratkasta vaikeempia. Ajan kanssa kyllä onnistuu, älä huoli. Itellä MAA ka: 8 ja yo-kokeesta "kertaamatta" M 41p. olisi tullut helposti E, jos en olis munannu paria tehtävää..

Läksyt tein (noin kolmasti viikossa läksyt edellisenä iltana / edeltävällä hypärillä, jos sattui sellainen olemaan. 30-60 minuuttia/kerta) pitkin lukio-opiskeluani , kokeisiin luin n. 5 tuntia / koe ja yo-kokeisiin aloittelin enemmän tai (useimmiten) vähemmän aktiivisen lukemisen siinä kaksi viikkoa ennen hiihtolomaa. Viimeisten puolentoista viikon aikana tein ja luin läpi vastaukset viimeisen kymmenen vuoden yo-kokeista, joten siinä tuli ihan reippaasti panostettua.

Lähtöpisteet 56, joten ei se ihan täydellisesti mennyt, keskiarvon (MAA n. 9.6) perusteella olisi ollut mahdollisesti saumoja parempaankin.

En laskenut tuntien ulkopuolella matematiikkaa lainkaan, lintsasin noin puolet tunneista sekä muutenkin vetelehdin tunneilla. Käytin kokeisiin aina edeltävänä päivänä lukemiseen noin 5h. Käytin siis joka kurssilla aktiiviseen opiskeluun noin 10-20h aikaa. Tuolla keskiarvoksi taisi matematiikkaan päätyä 8.

Kuitenkin ennen kirjoituksia menin viikon mittaiselle valmennuskurssille ja silloin laskin siellä kurssilla joka päivä 4h jonka lisäksi kotona 3-4h päivittäin, sillä sain sitten alustavasti 62p.

Kun laskin ennen kirjoituksia vanhoja yo-tehtäviä niin normaaliin tehtävään meni noin 10 min, jokereihin sitten n. tunti jollei ne olleet todella helppoja. Osasin oikeastaan kaikki tehtävät joten vain laskin ne ja siirryin eteenpäin, kuitenkin jos olin vähänkään epävarma vastauksestani niin katsoin vastauksen ja miten se ratkaistiin ja oikeasti käytin aikaa siihen että ymmärsin vastauksen. Joskus saattoi jokeritehtävän täydelliseen ymmärtämiseen sitten mennä vastauspaperinkin kanssa tunti.

Aika vähän matematiikkaa olen opiskellut suhteessa ehkä pisteisiini, mutta se johtuu siitä, että joudun joissain harrastuksissani käyttämään melko paljon matemaattista päättelyä, todennäköisyyslaskentaa, etc. joten matematiikka on minulle melko helppoa oppia.

Eli siis jos harrastuksetkin otetaan mukaan niin matematiikkaan liittyviä asioita tein lukioaikana varmaan 1h päivässä.

Tunteja en lintsannut, mutta tuntien ulkopuolella en laskenut ennen kirjoituksia juuri lainkaan. Kirjoituksiin luin matikkaa ehkä n. tunnin päivässä. Tein lähinnä kertauskirjan tehtäviä. Lähtöpisteet olivat 63p.

hyvät nuorukaiset, ei kannata tehdä opiskelusta neuroottista. Itsekin nuorempana ajattelin että pitää tehdä noin ja noin paljon ja lukea tietty määrä. Sitten masennuin kun en siihen pystynyt.

Itse en ymmärtänyt matikkaa lukioaikoina, ja kahlasin jotenkuten tehtävät läpi. Tais olla pitkä matikka arvosanat aina 6. Luin sitten preliminääreihin viikon ja sain M. Sitten itse yo-koe ahdisti niin paljon että en saanut luettua ollenkaan ja asiat unohtui ja sain B:n. Kävin sitten 3 vuoden kuluttua, jolloin asiat oli varmasti unohtuneet, korottamassa myöhemmin taas n. viikon luvulla M:mään.

Aloittajalle sanoisin, että tehtävät kannattaa tehdä niin että ymmärtää niiden menevän oikein. Mieluummin yksi tehtävä niin kuin useita epävarmasti. 3 tuntia päivässä on ehdottomasti liikaa! Sinulla pitää olla myös muuta elämää kuin opiskelu! Jos matematiikka on sinulle vaikeaa, ehkä kannattaisi panostaa johonkin muuhun alaan.

Itse ahkertelin tunneilla kunnolla (opiskelin tunneilla täysin oma-aloitteisesti enkä seurannut opetusta, koska tunsin sen liian hitaaksi ja TODELLA tylsäksi tavaksi opetella matematiikkaa) ja tein läksyt aina kun muistin eli n. 50% kerroista. Koeviikolla harjoittelin kokeeseen kahtena päivänä yhteensä n. 6h. Teinkin aika paljon työtä matikassa, mutta se ei johtunut siitä, että halusin sillä pyrkiä hyviin nroihin vaan silkasta rakkaudesta matematiikkaan.

Kurssien keskiarvoksi tuli 10 ja YO-koe lähti alustavasti 60 pisteisenä.

Lukiossa jätin läksyt väliin useimmiten ja kokeisiin luin yhden illan tekemällä kertaustehtäviä. Putosin kärryiltä koko hommasta ensimmäisten kurssien jälkeen ja lopputulos oli 5-6 arvosanojen rivi (todennäköisyyslaskennasta 9). Pitkässä matikassa pitää osata ensimmäiset neljä kurssia kuin vettä vaan, koska niiden kurssien teoriaa ja ratkaisumenetelmiä käytetään lähes jokaisessa tehtävässä yo kirjoituksissa. Seuraavaksi tärkeimmät on derivointi ja integrointi kurssit.

Kirjoitin nyt keväällä ja tuloksia ei ole luonnollisesti vielä tullut mutta koe lähti 52 pisteellä lautakuntaan eli todennäköisesti (heikko) E tulossa. Koe oli nimittäin helppo. Ennen kirjoituksia laskin 9 ensimmäisen kurssin esimerkit läpi kirjoista ja jokaisesta luvusta 0-3 helppoa tehtävää ja 2-4 vaikeaa. Tähän kului aikaa 1.5 kk tekemällä muutaman tunnin päivässä laskuja. WSOY pitkä matematiikka sarjassa kaikista vaikeimmat tehtävät on lähes verrannollisia vaikeimpiin yo kirjoitustehtäviin ainakin omasta mielestäni, jos jokereita ei lasketa mukaan. Tämän vuoksi tein yo tehtäviä todella vähän.

Lukulomalla laskin tehtäviä niin, että tiesin ajatteluprosessini oikeaksi ja virheet olivat tällöin laskuvirheitä enkä kiirehtinyt ollenkaan teorian kanssa. Muutama päivä ennen kirjoituksia laskin laskuja myös tarkastusten kanssa läpi. Opettaja oli melko yllättynyt kun yksi huonoimmista oppilaista saikin yhden parhaimmista pistemääristä...

Neuvona sanoisin ettei kannata väkisin tehdä tiettyä tuntimäärää päivässä. Väkisin vääntäminen on pääsykokeita ja itse kirjoituksia varten, jos niin haluaa tehdä ja vain lyhyellä ajanjaksolla kannattavaa. Toisaalta olin täysi lusmu lukiossa joten mistä minä mitään tiedän.

Hei!
Kirjoitin tänä keväänä pitkästä matikasta Laudaturin, joten osaan hieman vastata kysymyksiisi!
Voin tältä istumalta kertoa olleeni äärimmäisen laiska - ykkös vuonna jaksoin tehdä hommia (siis läksyt ja lukea kokeisiin), mutta usko matematiikan huumaavaan vaikutukseen katosi toisena ja kolmantena vuotena täysin! Lukulomalla kuitenkin päätin, että lasken kaikkien kirjojen kertaustehtävät ja kertaan asiat niin, että ne kunnolla ymmärrän ja toivoin YTL:n ylijumalien ojentavan minulle edes M:n käteen. Mutta toisin kävi!

Siis, mikäli haluat hyviä tuloksia, suosittelen, että et ota hommaa liian vakavasti ja noudata turmiollisia ohjenuoria, vaan tee oman mielesi mukaan!
Kertaa - tee tehtäviä - aloita helpoimmista ja etene vaikeampiin - koe terve "laskuhumala" - inhoa matematiikkaa - älä stressaa.

Tiedän - vastaukseni on käytännössä täysin hyödytön, mutta pidä huoli, että:
1. Ymmärrät asiat - älä etene seuraavaan asiaan, ennen kuin sisäistät edellisen.
2. Tee tehtäviä - nauti jeesustelusta, kun edes yksi menee oikein :)
3. Kertaile - selaile kirjoja, katsele kuvia ja muistuta itseäsi, että näitäkin asioita on joskus muinoin käsitelty.
4. Laske abivuonna PALJON tehtäviä - laske laske laske ja osu oikeaan!

Ja siis omasta suorituksestani sen verran, että sain 60 pistettä ilman jokereita, joten peruskurssien tiedoilla pärjää mainiosti, jos ne on kerran opetellut kunnolla.
Tsemppiä yritykseen ja paljon laatuaikaa laskimen kanssa :)!

Kirjoitin viime syksynä laudaturin. Yllättävän kova työ siinä oli, vaikka olin jo saanut puhtaan kymppirivin yhdestätoista kurssista. Kurssit 12 ja 13 itseopiskelin kesällä.

Laskin jokaisesta kirjasta lähes jokaisen tehtävän kurssien aikana. En jättänyt väärin menneitä tehtäviä, joita en ymmärrä, sillä koin tämän olevan aukko tiedoissani. Toisaalta opiskelutekniikkani on sellainen, että supistan välivaiheita niin paljon kuin mahdollista. Keksin omia lyhennysmerkintöjä, joilla se rutiininomainen kirjoittaminen vähenee. Välivaiheet pitää osata (bolzanon lause yms.) ja ne täytyy aina perustella itselle tehtävää tehdessä, mutta itse en niitä ainakaan kirjoittaa jaksa. Näin säästyi aikaa matematiikalle enemmän. Lisäksi tein runsaasti kertauskirjan tehtäviä abivuonna, jotka eivät yrityksestäni huolimatta loppuneet kesken (pyramidi). YO-kokeita tein noin kymmenen kappaletta, pyrkien hallitsemaan kaikki tehtävät - en vain tarvittavaa kymmentä.

Jokaisen tehtävän merkitsin taulukkoon tehdyksi. Minulla oli eri merkintä tapauksille, joita en osannut ratkaista tai ratkaisutapani oli virheellinen. Yritin muutaman päivän päästä samaa tehtävää uudestaan, jos tarve vaati (en heti; silloin työskenneltäisiin vain lähimuistilla). Taukojen yhteydessä tarkistin miten ratkaisukirjassa tehtävä oli ratkaistu. Näin sain myös hyvää informaatiota oikeaoppisista merkinnöistä. Jos minulta oli puuttunut joku perustelu, joka ratkaisuissa on, saatoin merkitä koko tehtävän uusintaan. Koin ratkaisukirjat itselle hyvin tärkeiksi, koska aikuislukiossa ei oikeaoppisia ratkaisuja näe kovin paljoa.

Itse kokeessa osasin ratkaista jokaisen, ratkaisin 12 ja hylkäsin kaksi valmista tehtävää joiden välivaiheissa on todennäköisimmin virheitä. Vähempikin kuin perfektionistiohjelmani riittänee laudaturiin, mutta mitään en kadu. :>

minä sain tänävuonna L:än ja koskaan en tehnyt läksyjä ja kokeisiin en lukenut. Voi olla että lahjakkuudella on osuutta asiaan, mutta empä tiedä. Kaikista muistakin aineista (yht. 7) sain L:än.

Sain nyt keväällä pitkästä matematiikasta L:n (60 p.). Yhdellä istumalta tehty työmäärä on vaihdellut hirmuisesti. Välillä olen saattanut laskea jotain vaikeaa tehtävää kaksitoista tuntia putkeen (kyllä, pitää paikkansa), toisinaan taas olen laskenut vain muutaman helpon tehtävän 5 minuutissa. Voisi siis sanoa, että olen laskenut täysin mielialan mukaan, välillä kiinnostaa laskea ja välillä taas ei kiinnosta.

En ole tehnyt läheskään kaikkia tehtäviä oppikirjoista. Yleensä olen tehnyt silleen, että lasken aluksi joitain n. 5 - 10 kpl perustehtäviä ja sen jälkeen siirryn laskemaan niitä vaikeampia tehtäviä. Se, kuinka monta vaikeaa tehtävää olen laskenut, on riippunut pitkälti mielialastani. Yleensä kuitenkin jokaisesta oppikirjan kappaleesta olen edes yhden vaikeamman tehtävän laskenut.

Mielestäni se, miksi olen saanut matematiikasta hyviä arvosanoja (jokaisesta pakollisesta ja syventävästä kurssista 10) johtuu siitä, että olen aina tehnyt tehtävät loppuun asti. En ole ehkä koskaan jättänyt mitään (oppikirjan) tehtävää tekemästä loppuun, jonka olen aloittanut.

Lisäksi voin sanoa, että kannattaa olla matematiikasta muutenkin kiinnostunut. Kannattaa esimerkiksi keksiä joitain ihan omiakin matemaattisia ongelmia tai esimerkiksi etsiä netistä joitain matematiikan tehtäviä. Myös kilpailumatematiikkaan kannattaa tutustua. Ainakin itsestäni tuntuu siltä, että pelkän oppikirjan käyttö on jokseenkin epämotivoivaa.

Minkä laskimen suosittelette pitkään matikkaan? Mietein ensini ostavan symbosen laskimen mutta sitten päätin että ostan graaffisen laskimen.

Itse luin kuin hullu matikkaa, äitini neuvoi kotona. En tajunnut siitä mitään. Kokeista sain 6sia ja 7ja. Pari 8:ia sain. Ope kuitenkin nosti keskiarvon 8 ku olin niin tunnollinen. En keskittyny mihkä muuhu kun matikkaan. Kielet osasin tosta noin vaa 8-9 oli arvosanat. Luin 2 vkoa ku hullu pitkän matikan kokeisiin se oli pakollinen ja sain b:n. Ainoa yo koe jota todella arvostan ku se oli työllä tehty :) Hain vielä opiskelee matikkaa yliopistoon, en päässyt. Ainoa oikea aine on vain pitkä ja ainoastaan se PITKÄ matikka. Lyhyt on luusereille :D

"Minkä laskimen suosittelette pitkään matikkaan? Mietein ensini ostavan symbosen laskimen mutta sitten päätin että ostan graaffisen laskimen"

Symbolinen ja graafinen laskin eivät ole toistensa poissulkevia vaihtoehtoja.

joopajoooooooooooo16.9.2012 00:11 7 SULJE
Itse luin kuin hullu matikkaa, äitini neuvoi kotona. En tajunnut siitä mitään. Kokeista sain 6sia ja 7ja. Pari 8:ia sain. Ope kuitenkin nosti keskiarvon 8 ku olin niin tunnollinen. En keskittyny mihkä muuhu kun matikkaan. Kielet osasin tosta noin vaa 8-9 oli arvosanat. Luin 2 vkoa ku hullu pitkän matikan kokeisiin se oli pakollinen ja sain b:n. Ainoa yo koe jota todella arvostan ku se oli työllä tehty :) Hain vielä opiskelee matikkaa yliopistoon, en päässyt. Ainoa oikea aine on vain pitkä ja ainoastaan se PITKÄ matikka. Lyhyt on luusereille :D

Kaikille ei sovi pitkä matikka. Se, että opiskelee lyhyttä ei tarkoita, että olisi luuseri. Kiva että menestyit pitkässä.

XDDD herätys, riittää kun teet läksyt, ja ymmärrät kaikki tehtävät.

suurin syy miksi nuoret eivät ole hyvä pitkässä matematiikassa on koska he eivät muisa tai ymmärrä mitä tehtiin yläkoulussa. jos muistat ja ymmärrär yläkoulun niin jos sen 3h/pv niin varmasti saat hyviä numeroita

Itsehän kirjoitin pitkästä matematiikasta laudaturin, vaikka olin kokeessa laskuhumalassa mentyäni kirjoitussaliin "samoilla silmillä" yökerhosta ja saatuani vielä valvotuissa tiloissa bilettämisen jälkeen tyhjennettyä mäyräkoiran verran kaljaa mahaani.

BRUH! Ite laskin jo lukion tehtäviä kasiluokalla. Meni vain 5 minaa YO-kirjotusten vaikeimpiin tehtäviin.

Kirjoitin keväällä 2007 Eximian muistaakseni 47 pistettä.
Laudaturin raja oli 55p joten aika kauaksi jäin.

Joka kerta tein läksyt, mutta sen enempää en.
En koskaan lukenut kaikkia kirjojen tehtäviä.
Olisi ekhä pitänyt. Harvoin sain ysin tai kympin.

Vaikein kurssi oli trigonometria ja vektorit. Siis ne sinikäyrät ja muut.

Mutta havainto on että eximian saa raaalla työllä. Laudaturia ei saa.

Kirjotin nyt pitkästä matikasta E:n. Lukion kurssien aikana tein noin puolet läksyistä ja ne tein tunnilla annetulla ajalla. Harvemmin kotona luin. Ylioppilaskirjotuksiin valmistauduin tekemällä mafynetistä A-B tason tehtävät. Kurssien ka oli 8. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut enemmän opiskella ja niimpä suosittelen opiskelemaan enemmän, mutta ei myöskään uuvuttamaan itseään työmäärän alle.

Hei!

Lukion pitkän matikan kurssien keskiarvoni oli noin 7. Aloitin hyvin ahkeran opiskelin noin kuutta viikkoa ennen kirjoituksia ja tuon jakson aikana opiskelutunteja kertyi noin 100. Lautakunnassa alustavat pisteeni nousivat hieman ja ilokseni sain E:n.

On hyvää pitää mielessä, että hyvään arvosanaan ei tarvitse osata kaikkea varsinkaan pitkässä matikassa. Kursseilla on paljon yo-kirjoitusten kannalta turhaa. Uskallan väittää, että eximiaan voi riittää 6-8 kurssin asioiden erinomainen hallinta.