Polkupyöräilyä

voi ku sulla kiva harrastus

Vannoutuneet fillaristit ajavat mm. työmatkansa ympäri vuoden. Siinä pitää olla jo asianmukaiset varusteet niin asusteiden kuin ajokin osalta.
Kovalla pakkasella meno hyytyy kitkailmiön takia, mutta vaihdepyörillä tuokin hoituu siedettäväksi. Nastarenkaat pienentävät jäätiköillä kaatuilemista.

Proteesipolvi suhtautuu nihkeästi ylämaita polkiessa, sitä ei uskalla rasittaa, alkaa kipuilemaan. Kun terve jalka tekee enemmän töitä, niin seuraahan se sii mukana.
Pitkiä lenkkejä en lähde polkemaan mm. noista syistä.

Minäkin pyöräilin Sipoon aikoina työmatkat ympäri vuoden, noin 1200 km siitä kertyi. Viime kesänä sai nuorimmaiseni sekä pyörä että kypäräni kun oli sen tarpeessa.
Kaivannut olen kyllä pyöräilyä nyt täällä, on se vaivaton tapa liikkua hyvillä teillä.
Sen kun kerran on oppinut, eipä se unohdu. Tytär polkee nyt työmatkat Jorvin sairaalaan 20 km. päivässä koko kesän, hyvää liikuntaa koiralenkkeilyn lisäksi:)
Enpä taida uutta enää hankkia, kävelen ja katselen luontoa omassa tahdissani.

Kyllä pyöräily on hyvä liikuntaharrastus. On vain niin, että ikääntyminen tuo monnenlaisia esteitä. Kävelyä voi kauemmin harrasttaa ja kunto nousee siinäkin.

Tanssi se on parasta varsinkin kun - enpä kerrokaan...

On se huomattu, kyllä se *kunnon* nousu sähköistää tanssimista molemmin puolin!

Kunpa uskaltaisi edes kokeilla, on tuo tasapaino vähän niin ja näin!
Voiksi olla hyvä ensi lasten potkulaudalla kokeilu, jos sitten vaikka saisi rohkeutta nousta pyörän satulaan.
Leikkauksen jälkeen on ollut paha tuo huimaus ja tasapaino joskus reistailee lenkeilläkin.
Paljon on helpottanut kun aloin käyttämään suolaa reippaammin.

Verenpaineen vaihtelu saattaa aiheuttaa huimausta. Ei silloin kannata riskeeraa pyörällä ajamista, saattaa tulla pahoja vammoja liikenteessä.

Pyöräily on hullutusta. Talviunien jälkeen laihtuneen on pakko pyytää jotakuta ystävää hakkaamaan pesäpallomailalla perrse turvoksiin, ettei se hankaudu pyörän satulassa. Siinä ystävyys on koetuksella.

Pyörää tulee käytetyksi liikkumisvälineenä lähes päivittäin. Tätä nykyä ollaan rakentelemassa käytetyn rungon pohjalta kolmatta käyttökelpoista pyörää omaan käyttöön. On sitten pyörä aina käytössä, kun menee vakiokohteisiin.

Meikäläinen on ajellut vaihdepyörilläkin, mutta mieltynyt sitten uudelleen perinteisiin yksivaihteisiin pyöriin, joissa on kestävä 1960-70-luvun runko ja yhtä kestävä yhtenäinen (ei siis osiin purettava) keskiö. Niilläkin ajelee mutkaista tietä näkymättömiin.

Kun ostaa vanhan pyörän, joutuu usein uusimaan sen takapyörän. Yksivaihteisia 28 tuuman takapyöriä ilman kumeja saa esim. Biltemasta vajaan kolmenkympin hintaan.

Toisaalta kyllä uuden saman rengaskoon omaavan kokonaisen polkupyörän saa 119 euron kappalehintaan, mutta tuskin siinä on kesto samaa luokka kuin noilla 60-luvun ajokeilla, jolloin kestokäyttöinen tuote haluttiin tehdä kestäväksi..

Eräs turvallisuutta koskeva ja harvoin annettu neuvo pyöräilijöille: ÄLÄ KÄYTÄ (ainakaan pitkänauhaisia) NAUHAKENKIÄ pyörällä ajaessasi! Nauha saattaa nimittäin yllättäen aueta ja - mikäli osakin siitä ulottuu kengän anturan alapuolelle - sotkeutua polkimen akseliin. Seuraa melko todenäköisesti kaatuminen ja seuraamukset voivat olla pahatkin,

Enpä menneestä elämästä suurempia kaipaile tai huokaile, mutta pyörälläajosi Lorena toi taas kaipauksen mieleeni. Minäkin, voi sanoa, koko elämäni pyörää liikuntavälineenä käyttäneenä, vieläkin aattelen...jospa sittenkin vielä alottasin uudelleen. Ei sinänsä esteitä olisikaan, helpompi sillä olisi liikkua tuon vähäisen nivelrikkoni takia (pitempiä matkoja ei voi, jalkapohja väsyy, jos ei istahda välillä).
Jalkalihakset ovat erinomaisessa kunnossa, kyllä se pyöräily on vaikuttanut.

Mutta kun se mun suojelusenkelini silloin muutamia vuosia sitten antoi vakavan varoituksen, nyt lopetat, ennenkuin sattuu tosi pahasti. Ilman kypärää kun tietty ajelin aina.
Oonhan sen ennenkin kertonut, niin selvä varoitus oli. Tapanani on ollut aina liikkua suht. rivakasti, niin silloin jostain syystä jumittui kai jarru jollain lailla päälle, lensin vauhdilla asvaltille. Tietysti hurjat mustelmat, mutta kun luuni ovat vahvat, ei sen vakavampaa.
Sitten taluttaessani pyörääni kotiin, hoksasin yht´äkkiä, ettei pääni iskeytynyt maahan ollenkaan. Niinhän varmaan usein käy pahasti kaatuessa. Kuin hidastetussa elokuvassa koin, että päätäni nosti "joku." Olin varma siitä merkistä enkä pyörän selkään enää noussut.

Juu, sellainen vanhanaikainen mummopyörä on minustakin paras, ilman vaihteita ja käsijarruja.

Vaihdepyörä on paras täällä mäkisessä maastossa!

Korkeusvaihteluista on kyllä iloakn, sillä lähtiessäni asioille tuntuu, ettei tarvi polkea lainkaan, muutamalla polkaisulla olen jo kaukana.

Vapauden tunteen ja vauhdin hurman voi kokea parhaiten pyöräillessään. Tunnen itseni pääskyseksi. Mutta kyllä on hyvä ylämäessä voida käyttää pieniä vaihteita.


.

Sininen Tunturi Daami on minun rakas sykkelini ilman vaihteita, tavaratelineellä, valoilla ja 28'' renkailla varustettu. Satula perinteinen, ei siis kova ja kapea. Perinteinen runko, enhän saisi enää jalkaani korkealla olevan rungon yli.
Hyvin huollettuna kevyt polkea.
Kun rullaan vapaalla vaihdepyörän perässä, alkaa edellä kulkeva polkea pyöräänsä paljon aikaisemmin kuin minä.


Vanhaksi menneestä ajokortista on edelleen hyötyä kaupunkiajossa. Ei kevyeen liikenteen väylilläkään ihan turvallista ole, kun kaikilla ei ole tietoa säännöistä eikä niitä noudateta.
Esim yhteisellä pyörä- ja kävelyväylällä jalankulkija saa valita puolensa, mutta pyöräilijä ajaa oikealla ja ohittaa vasemmalta.
Varoa saa toisia pyöräilijöitä, jotka suhauttavat hirveällä vauhdilla ohi oikealta. Ikinä ei kannata sivusuunnassa siirtyä, varmistamatta ettei takaa joku tule

Joku varoitti pitkistä kengännauhoista. Minä olen kerran melkein kaatunut, kun pysähdtyessäni nousin pyörän päältä ja takin helma oli jäänyt satulan taakse. Siinä oli aika avuton olo.

Kolmivaihteinen pyörä on minulla. On tosi nopea kulkuväline,
näin kesäisin haistaa luonnon tuoksut,kuulee ja näkee parhaiten
pyörällä ajellen.
Kypärää en ole vielä ostanut,koska kun kauppoihinkin menee,
niin mihis se kypärä sitten laitetaan?
Ei voi pyörän tavara renkkuunkaan jättää,koska sitä ei varmaan olisi siellä enää kaupasta tullessa!
10 km.pyörälenkki menee nopeasti ja on oikein nautinto!
Muuten,sellaista asiaa pyöräilyyn kaipaan,kuin pyörässä olevan "kulun"
soittoa merkiksi edessä oleville, jos aikoo heidät ohittaa!

Mihin kypärä, kun kauppaan menee?
Ehdotuksia:
Joihinkin pyörän lukkoihin sen saa kiinni (esim vaijeri tai ketjulukk).
Pidä päässä, näin teen vaan nauhan aukaisen leuan alta.
Laita kypärä kauppakärryn sankaan.

Entinen pyöräni,joka palveli hienosti monien kymmenien vuosien aikana
oli jo sen verran kärsinyt,että tänä keväänä hain tuon kolmivaihteisen.
Tuulisella ilmalla vaihteista on apua,ei tarvi voimaa käyttää niin
paljoa ja myötätuulella taas vaihteet kolmoselle,niin kyllä matka taittuu.

saako jalakulkijat kävellä rinnakkain, vaikka keskellä tietä ja pyöräilijä joutuu pysähtymään sen takia, vai pitäskö kelloa soittaa, et antakaa tietä..

.............., tuollaisessa tapauksessa hiljennän vauhtia ja kilautan ajoissa kelloa, enkä ole nyrpeän näköinen kävelijöitä ohittaessani, vaikka hiukan kismittäisi. Pieni hymy on parempi.