Surrealistista psykoanalyysia

Syntyipä tuosta otsikosta surrealistinen taulu susmorsiamesta, kävelemässä kadulla iloisenväriset varpaankynnet vilkkuen sandaalien remmeistä.

Argentiinalainen kirjava itsekudottu poncho lepattaa helmoistaan rajussa tuulessa.
Tukka polkkamallisena ja huulet hehkeän punaisina. Korvakoruina on kokonaiset posliinivalkosipulit, ja kädessä heiluu ruohosta kudottu kassi punaisine pelagoonineen.

Jungilaisittain analysoiden: aika elämänmyönteinen kuva,-- no nyt se istuu katukivelle ja karistaa hiekat sandaaleistaan! Nahkahihnassa olevaa maskottia suukotellen näkyy nousevan.

Voi sinnuu texs....nyt kyl ylitit itsesi, upea kuvitelma, sitäpaitsi aika hyvin osuva Freud-Jung- analysointi !!! Ja ihan oikeesti istuinkin Aleksanterin kirkon portailla jätskiä syöden.
Täytyy vaan muistuttaa, että täällä Tampereella on Hämeenkatu edelleen mukulakivinen, ja jos rotuaarille olisin istunut, en ehken olisi yksin ylös päässyt nousemaan...

Hyvä... on niin paljon asiaa että jotain tähän kyllä kirjoitan!
Kävin tänään sisareni ja hänen miehensä haudalla, odotin että siellä olisl jo hautakivi paikoillaan, no ei tietenkään ollut.
Oli kyllä siistitty ja tasotettu ja jotain siemeniä oli jo kummulla.
Istuskelin ja ajatuksissani kävin läpi kuinka paljon ollaankaan oltu yhdessä, ne ovat olleet hienoja hetkiä, matkustelimmekin paljon yhdessä kun jäin eläkkeelle.
Sitten vain hakemaan kukkanen, kai ne sen hautakiven saa sinne, ruusu on purkissa ja väriltään hyvin tumman punainen.

Luulin että voimani riittää ja jalkani kantaa, ajelin isoon ostoskeskukseen, aivan uteliaisuuttani, ei olisi pitänyt luulla liikoja.
Selkä alkoi oireilemaan mutta siihen auttoi ostoskärryt, nykyisin ne ovat tukevia ja voi hyvin nojailla eivät kaadu.
Poislähtö aikeissa tapasin erään tuttavani pitkältä aikaa voi miten olikin kivaa istahtaa kahvilan pöytään ja muistella menneitä.

Kuten tämä.
Oli kesähäät ja tämä mies oli siellä soittamassa tanssintahteja yhtenä, ison maalaistalon pihaan oli rakennettu tanssilava ja se oli ahkerassa käytössä.
Lapset liikkuivat missä milloinkin ja yksi armahti lampaan joka "oli sotkeutunut naruun", kanssa mitä se oli nk liekassa.
Pässi se oli ja helläluontoinen tervehti kaikkia "mää mää" laulullaan,
kunnes talon isäntä talutti pässipolosen takaisin niitylle naruun.

Tunsin itseni 40si ajellessani kotiin muistojen kanssa, enkä päivääkään vanhemmalta tunne vieläkään itseäni, ihana päivä!

Joskus kannattaa aikailla kotiin paluun kanssa voi vaikka tavata ystäviä pitkän ajan takaa.

Mökillä minäkin uskallan olla avojaloin kun tiedän ettei siellä ole lasinsirpaleita, eikä mitään ylimääräistä nurmikolla.
Tulee vain käytyä siellä enää harvoin, lasten lapsetkin jos kerran olivat siellä viimekesänä, minä kaipaisin sinne heitä kaikkein eniten.

Osittain sopiikin tämä oma otsikkoni tähän kirjoitukseeni. Tietäneekö kukaan, mikä paikka on Kylmäkoskella, siellä on vankila. Pääsin tapaamaan erästä nuorta, jolla ei omaisia olekaan, hän siellä jo pitemmän aikaa tutkintavankeudessa odottelee tuomioitaan.
Jotkut täällä ovat kirjoittaneet vankien erinomaista oloista, no aivan eri asia onkin sitten kun tuomioita istutaan. On mahdollisuutta yleensä edes saada poistua pienestä sellistään, ja jos henkinen kantti on kestänyt tutkintavankeuden, voi jopa ruveta opiskelemaankin. Mutta jopa surrealistisen epäinhimillistiset ovat tutkintavangin olot, jos tietäisitte, ette uskoisi. Enkä pahoita mieltänne kertomallakaan niistä.

Ei tämänkään kertominen kovin tarpeellista olisi ollut, mutta ehkäpä ymmärrätte minunkin omituisia hyppelehtimisiäni näissä palstakirjoituksissani. Enpä tätäkään miksikään meriitiksi kohdallani lue, omahan on valintani, mitä teen.

Niin että ei kaikki ole aina miltä se näyttää.

Ja tottahan on, olemme saaneet ikävä kyllä todeta, vähäiselläkin maailmanmenon seuraamisella, etteivät lait ole samat kaikille.
Kylmäkosken "sankarivankiinkin" Matti Nykäseen suhtaudutaan aika lailla fanittaen, jollain lailla teatteria koko vankeus. Ja onhan niitä muitakin julkkiksia, joiden rikoksia ei rikoksiksi edes mielletä, komediamaisesti jopa, kun "sankarit " istuvat lusimassa .
Vankilakonkarit ovatkin asia erikseen, puolensa osaavat pitää, toisin kuin ensikertalainen hairahtunut nuori, joilla melkeinpä poikkeuksetta huumeet ja rikokset liittyvät yhteen.

Mahdotonta meidänikäistemme, tietty "vaurioitunut" sukupolvemme, syitä ja keinoja nykyelämän vakavien ongelmien ratkaisuiksi miettiäkään. Jokainen meistä voi olla tavallaan syyllinen, tahattomasti. Oikeastaan "me" olemme se kadotettu sukupolvi.

Olihan täällä, on tietysti vieläkin, avattu ketju nuorten syrjääntymisestä. Harva siitä oikeasti mitään tietää, voidaan surkutella, osaa ottaa, sanoa mielestään "painavia sanoja", mitä pitäisi tehdä...ja miksi on näin. Ihan turhaa mitään viisauksia miettiä. Nyt on näin, mutta eteenpäin mennään, seuraava sukupolvi pääsee jo helpommalla. Ei meillä vanhuksilla ole enää mitään annnettavaa, tapahtuipa yhteiskunnassa mitä hyvänsä.
Ainut melkeinpä, mitä voimme tehdä, on yrittää olla hiljaa omasta vanhus-syrjäytymisestään, se on pikkujuttu tärkeämpien rinnalla, ja monesti omaa syytä.
Vaikkei tietenkään syyttävällä sormella ketään kohtaan...olemme olleet se väliinputoajasukupolvi, tahtomattamme. Kaikki kunnioitus omalle tekemällemme työlle kuitenkin.
Pidetään vaan enää huolta, kykyjemme mukaan, omista läheisimmistämme henkisesti, muuta emme voi, sekin jo riittää.

No voi voi, haksahdinpa taas paasaamaan, ei minustakaan maailmanparantajaksi, hiljaista työtä, tukea voi kuitenkin antaa...monesti riittää kun vaikka vain sanoo....minä rakastan sinua. Vaikka joka kerta, kun omaisiaan tapaa. Lastenlapsemme tarvitsevat sitä, nykyvanhemmat usein korvaavat kiireissään läheisyyden rahalla. Minunkin mammonan vihaajan, on tunnustettava, ettei ilman rahaa nykymaailmassa pärjää.

Nyt tulee mammuttikirjoitus, mutta tulkoon. Tuli vielä Simo Salminenkin mieleen, kun lööpeissä näkyi olleen, minusta jopa huvittava tieto, että Simo sai kuulonsa takaisin. Muistatteko, onhan tästä jo vuosia, kun taisi olla keräystä kansankin keskuudessa Simolle,köyhäksi oli tullut kuin kirkon rotta, kuulemma.
Jotensakin makaaberiksi sellaista voisi sanoa, ukon kääkkäänääkö auttaa, voi hyvät hyssykät, luulisi tuollaisessa tilanteessa asianomaista totisesti hävettävän.
Makaaberilla tarkoitan tässä tapauksessa vastenmielinen, epämiellyttävä merkityksessä, groteskikin sopisi....irvikomiikkaakin mukana kuitenkin.

sopeutuvaisuutta tähän vatimattomaan elämään.

Korpifilosofin mietteenä tänäänkin elämän moninaisuus ja se, kuinka eri tavalla me elämämme polkuja tallaamme ja kuinka kaiken koemme.
Yhdelle riittää kun on leipää ja lämmintä, toinen valittaa kaikesta pienestä kiusasta jota joku ei edes huomaa.

Kuinka onnellisia olimmekaan nuorena perheenä, pienessä mökissä jossa oli vain kaksi huonetta, ei tullut vettä kuin kantamalla ja sekin piti kantaa takaisin ulos kun ei viemäriä muutoin ollut. Sinne vain kompostin syrjään yö pissat ja muut nesteet kannettiin. Ulkohuusi tietenkin isompiin tarpeisiin, mutta kaikki oli niin hyvin, kylmä ei ollut kun latoi puita hellaan ja leivinuuniin, kammarin pönttöuuni olikin kiva kaluste talvella.

Nyt on useimmilla meistä tämän ikäpolven edustajista kaikki mukavuudet asunnoissa, on kesämökit ja autot... ja silti naristaan. Eläke on liian pieni, monella niin onkin valitettavasti, mutta ei se parane valittamalla, siihen on opittava sopeutumaan sovittamalla menot tulojen mukaan. Pienelläkin rahalla selviää ja voi jopa matkustella, senkin ihmeen tiedän tapahtuneen.

Taloudelliset kurimukset koskettavat monia kansoja, kuivuus vaivaa Brasilian kansaa, tuhoisat myrskyt koettelevat missä milloinkin, sota ajaa kansoja maanpakoon, lapsilla ei ole elämässä tulevaisuudelle muuta odotettavaa kuin rauhaa ja kotia. Kuinka moni lapsi asuu pakolaisleirillä, kuinka moni on menettänyt raajansa pommien vuoksi..... kauheuksia on kaikkialla.

Meidän lapsillamme on kaikki paremmin kuin hyvin, nuorison työttömyys ja syrjäytyneisyys osa ongelmista joihin koko telluksemme tilanne on taloudellisesti kansakuntia ajanut.

Henkisesti meillä huolehditaan mikäli ihminen hakee apua. Taloudellistakin apua saa tarpeeseen, mutta onko sitä opittu hakemaan jo liiankin herkästi. Työtävieroksuvia tunnen, heille kaikki kaikessa on avustukset ja kieroilu millä sitä taas saisi... valitettavasti näin on ja se saa ainakin minut vihaiseksi.
Todellinen puute meiltä puuttuu! Yhteiskunta auttaa jos ihminen itse hakee apua.
On hyviä ihmisiä jotka ojentavat auttavan kätensä, on järjestöjä joiden tavoitteena on turvata yksinäisten ja syrjäytyneidenkin elämää, on vain osattava itse avata suunsa jos kipaa apua.

Kaikkein suurin ryhmä on valittajat, valitetaan vain kun ei ole muuta asiaa.
Moititaan ja ollaan kateellisia toisille ja kuitenkin, jokaisella meistä on mahdollisuus aloittaa vaikka heti tänään se paremman elämän etsiminen vaikka omien asenteiden kautta.

Katsotaan itseemme ja todetaan: Minähän olen ihan hyvä ihminen ja mitä en voi muuttaa, sen hyväksyn opettelemalla elämään omien edellytyksieni ja taitojeni mukaan.
Parempaa sunnuntaita meille kaikille.

Vielä......"Ja Suomen lipun salkoon nostamme"....kaatuneitten muistopäivä.
Yllätys, yllätys oli tässä meidän pihassamme, salko tässä ikkunaini edessä, kun kaksi hiukan tummempaa miestä juuri nostamassa olivat lipun salkoon.
Arvokkaasti nostivat, ja lippu oli puhtaan sininen ja valkoinen., värit ovat vapauden.
Millaisinhan miettein he, kuitenkin maahanmuuttajien ensimmäistä tai toista sukupolvea, Suomen kansalaisia.

Kirjoitin jo yhden mutta meni henkien maailmaan...kai, ei ainakaan täälle sivulle ilmestynyt.
Kylmäkoski on tullut tutuksi vuosien varrella, tyttäreni mies on sieltä kotoisin ja tulee poikettua siellä päiväkahvilla, samalla voi käydä Lempäälässä suurkaupassa, vaikka se nyt ei niin ihmeellinen ole.
Onpa tullut oltua juhlissa jossa vankilan johtaja Harri, sukunimeä en muista ja Tiura silloinen kansan edustaja olivat siellä myös.
Maailma muuttuu kuten kaikki mekin sen mukana, Kylmäkoski on nykyisin vain taajama Akaan kaupungissa, Ackas ruotsiksi, tällainen Akaa on ollut olemassa ja se tuli nyt uusio käyttöön kun Viiala, Toijaja ja Kylmäkoski liitettiin yhteen.
No nyt sitten tuli aivan toisenlainen kirjoitus, haitanneeko tuo.

No alussahan jo mainittiin, että "ehtona" onkin - ei nimenomaan otsikon mukaan.
Juu, tunnenhan hyvin mainitsemasi paikat, nykyiseen Akaan, juuri vanhan Viialan- Lempäälän rajalla oli mummonmökki-asumukseni puoli vuotta Virosta tultuani.
Siitä Viialan kirkolle polkupyörällä kuljin. Hyviä marja-ja sienipaikkojakin oli siellä.
Viialasta oli henkilöjunalla nopsaa pistäytyä Tampereellakin.

Kävin läpi liinavaatekaappiani eilen ja sain luovuuden puuskan.
Löysin puuvillakankaisen valkoisen pöytäliinan Espanjasta ostetun, reikäompeleisen. Joku siihen oli teellä aikaansaanut tahran,
ihan keskelle, enkä kaikista yrityksistä huolimatta saanut sitä pois.

Soikea liina inspiroi , ja eikuin leikkaamaan keskeltä pois kaula-aukoksi ja sisäänotot sivuille, ja niin oli uusi saunamekko väljine hihoineen valmis! Upea siitä tulikin, nyt vaan mietin teenkö siitä vielä surrealistisemman maalaamalla pastellisävyisiä kukkia helmaan ja hihansuihin. Monet t-paidat olen sitäkin harrastanut.

no nyt joudan tähän istahtamaan ja kertomaan kaftaanistani, Se on juuri se "minunlaiseni" asuste, texs tuossa kertoili pöytälinasta saunamekoks maalauksineen varmasti kiva. Luovuutta onkin niin monenlaista.

Ostelen erittäin vähän uusia vaatteita, suorastaan inhoan kaupoissa rynnimistä. Silloin tällöin sattuu silmiini just se mun vaate.
Meillä on tapana Onni-pojan äidin kanssa tapailla keskikaupungin reissuillamme Linkosuon kahvilassa Hämeenkadulla, siellä on iso aula sohvineen, joten suosittu pikkulasten äitien istahtamispaikka.
Niin, ja monipuolinen UFF-liike siinä vieressä, omanlaisensa kirpputori, vain vaatteita kuin uusia.
Aina vilkaisemme siellä, Onni saa taas muutamalla eurolla hyviä vaatteita.

No se alussa mainitsemani kaftaani sattui jo kaukaa silmiini, vaikken itselleni mitään ettinytkään. Nähdessään jonkin vaatteen, tietää heti, että tuo on mun.
Niin iloinen olen siitä, että pitääpä ihan kertoo, millainen se on.
Tehty kahdesta suorakulmaisesta kankaasta, ommeltaessa jätetty vapaat roikkuvat hihansuut, se on nilkkoihin, halkiot sivuissa, kaula-aukko tietysti on.
Kangas on jotain silkkilaatua, en kankaita niin tunne nimeltä paremmin.

Pohjakangas lila-vivahteista, oisko lähinnä purppuraa tai luumuun vivahtavaa. Siellä täällä sinilila - turkoosisini - kellertävän vaalea kelta (kulta), kukkien lehtinä toistuu samansävyinen vaaleahko vihertävä.
Yöpaitana voisi pitää, jos sitä yleensä pitää, minä aamuisin sujautan sen kotipuvuksi, voin myös liikkua pihalla se ylläni.

Sulttaanithan kaiketi pitivät jonkinlaista kaftaania, no minä olen sitten haareminainen, ylellisestä tuntuu silkkinen vaate iholla.
Niin....tuli mieleeni , Dalin vaimolla on varmaan ollut myös sellainen !!!

Jäi tuosta lopusta pois....surrealistista nääs...viidellä eurolla.

Super-realistinen ilmaisumuoto, huikeasti liioiteltu. Ja mitähän kaikkee. Mestarimaalari Salvador Dali kuoli rikkaana miehenä tällä tätsillä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Surrealismi

Niin...mitähän kaikkee !!!
Kaiketi ihan summamutikassa tuo otsikkoni syntyi, toppuuttelin kuitenkin sen mukaan kirjoittamasta. Vaikka kyllähän meitä absurdisen surrealistisiakin riittää, kaiken alan tutkijoita ja tietäjiä.

Monet kerrat olen yrittänyt vältellä komiikan ja huumorin käyttöä, kun se on todistetustikin niin vaikea, ymmärtämättön kirjoituksen laji. Siis ihan absurdia.
Nyt on pakko ilmoittaa, että seuraava, mitä kirjoitan, on olevinaan huumoria, että kaikki pysyvät kärryillä.

Onhan tullut ilmi monet kerrat, me 70 tiedämme kaiken, osaamme kaiken, kaikki asiat ratkaisemme alalla kuin alalla. Kyllä maapallokin pysyisi pystyssä, jos neuvojemme mukaan elettäisiin.

Aatelkaapas, miten totta...70 - 80 välillä on ihminen viisaimmillaan, parhaimmillaan, kaiken jo sisäistäneenä ja oppineena. Ylempänä on enää vain jumala !!!
60 ovat vielä lapsekkaita tietämättömiä vielä monista asioista (siksi heidän palstallaan keskustellaan niin lapsekkaista aiheista), heillä on vielä paljon oppimista, kyselevätkin sitä sun tätä.
80 alkavat jo olla liian viisaita, eivät enää viitsi tietojaan ja taitojaan kovin esitellä.

Lopputuloshan on selvä...70 palsta on kaikkein ylimpänä viisaudessaan ja tietämyksissään. Yksinkertaista näin se todeta.
Eipä välitetä palstan "vierailijoista", jotka väittävät meidän olevan ihan kahelia sakkia, sivistymättömiä ja aina tappelevia.
Kylläpä meistä saisi mielenkiintoisen kirjankin....Ihmisiä Suviyössä - tapaan - nykyaikana.

P.S. Onko tämäkään nyt normaalin ihmisen touhua, tähän aikaan yöstä koneen äärelle istumaan tulla. No, kun aamuun mennessä voivat viisaudet haihtua, pitää ne hyvissä ajoin tallentaa !!!

P.S 2
Katsokaapa sivun otsikkotarjontaakin, miten monipuolinen kirjo, viisauksien huippuja. Jos hyvät aamunaurut on tarpeen saada, nin riittää palstan sivun otsikoiden lukaisu.

Hyväst nuo Sus'in poikkitieteelliset kirjoitelmat näkyvät kelpaavan tälle seurakunnalle. Huovisveikon mukaan jälkiviisaus on se kaikkein imelin viisaudenlaji.
Maalla sitä ollaan viisaita kun merellä vahinko tapahtuu. On tästä hiukan omakohtaista kokemustakin. No.

Ostin pienen pressukatetun moottoriveneen. Wikström 1 pyttyinen jaksoi kuljettaa paattia omaa rauhallista tahtiaan.
Veneilyoppi merimerkkeineen tietysti lyhimmän kurssin mukaan. Ajoin merkitylle kivelle. Paatti nousi kuin orava kivelle ja kaatui sitten kyljelleen.

Mökkiläinen kuuli kolahduksen haaverista ja sitä seuranneen hirmuisen älämölön vesiajoneuvon kuljettajan julkituomana. Hän ehätti apuun.
Tapauksesta on jo reilusti aikaa, saattoi olla pientä 'dopingiakin' siinä mukana, koskapa mielikuvat jatkosta ovat jo haalistuneita.

Kai sitä vettä lempattiin sen verran pois, että paatti oli hinauskelpoinen. Apuun rientänyt mökkiläinen hinasi parin merimailin verran kotirantaan.
Porukkaa sattui oleen kesäisenä iltana rannalla ihan r i i t t ä v ä s t i. Mieleenjäävin kommentti heiltä.

"Maissa se on mitään tekemätön, merellä itselle ja muille suorastaan hengenvaarallinen".
Surrealistinen aluksen kippari tuossa tilanteessa olisi kohteliaasti torjunut moisen hinausavun. Olisi antanut aallon kuljettaa haveripaattia lähimpään rantaan.
Olisi meditoinut Poseidonhengessä ja kiitellyt ettei pahempaa käynyt - pelkkää jälkiviisautta!

Piristävää luettavaa näin kevät 0014 kynnyksellä

Oli eilen illalla upeaa ja oikeaa surrealismia Teemalla, Luis Bunuel'in kaksi elokuvaa ja dokumentti perään. Katson kyllä vielä uudelleen Areenasta ja ehkä vieläkin uudelleen ainakin ne leffat. Sittenpä lienenkin kypsän rohkea tekemään jotain ihan älytöntä yxkax yllättäin...ans kattoo!

Mukavaa joskus aivan erilaista kivaa, kun noinkin mukiin menevästä jutusta löytyy noin innoittavaa ajatusten juoksua,jopa kaiken kokoisille ja näköiselle.
Tänään juuri kerkesin koneelle,kun Kaisa kekkerit katsoa piti.. Myös olen ahertanut perunaiset Karjalanpiirakat, jotka ovat kluteenottamia, sopii siis myös
laihduttajillekin,siis yleensä kaikille. Ottakaa ja syökää, myös kipossa on muna-
voita päälle.
Toivomme ettei Putini sotkeudu jalkoihinsa.........

Ristiriitaisilta vaikuttaa lehtien kirjoitukset noista paljon puhutuista ja suurimerkityksellisistä vaaleista.
Jossain luin että 90% asukkaista on äänestänyt, miten lie laskettu ??
Jonoja ei ole ollut äänestyspaikoilla.

Mikähän onkaan seuraava ohjelmanumero tuolla Krimin niemimaalla, jotenkin vaikuttaa kuin itse asiaa ei hoideta lainkaan, kunhan vain tapaus jollain konstilla pysyy päivän puheenaiheena.

tuosta Krimin liittämisestä Venäjään voi jäädä suuhun ikävä maku, jos Ukrainan ex-presidentin ja suvun ulkomaiset saatavat jäädytetään ja varat ohjataan Tynkä-Ukrainan kansaa hyödyttävällä tavalla takaisin. En oikein jaksa uskoa, että Venäjän hallitus on kovin innokas epävarmoissa olosuhteissa syytämään miljardeja Krimin venäläisille.

Enpä aikonut nostettuun ketjuuni lainkaan osallistua, tyhjänpäiväistä on näitä ruveta uudelleen lämmittämään, lukea voi kyllä...että näin ´vapaasti´ poukkoiltiin joskus. Tuon tietäjän iänikuisen outoon väittämään, että ´edesmennyt sus´ olisi ollut bannattuna muutaman muun palstalaisen kanssa, niin...milloinhan tällainen olisi tapahtunut, itse en ole huomannutkaan.
Vai tarkoitatko, että pitäisi bannata, käyttämäsi aikamuoto verbistä kuulua saa niin ymmärtämään. Viis veisaan tällaisesta ´ bannausuhkasta´ pääni päällä. Koko sanontakin on vanhanaikaisen typerä.