Heloou, yks typerä gallup aiheesta. Aattelin ensin kysellä asiaa että ootteko jo luovttanut jos ootte sinkkuillut pitkään vai ootatteko että se herra oikea tai neiti sopiva kävele teitää kadun kulman takaa vastaan sitten joku päivä.
Mutta sanotaan että vaikka 1-5 arvioikaa omaa aktiivisuuttanne seuranhaussa. Jos olette passiivisia ja ette etsi seuraa ollenkaan tai suorastaan pakoitelle sitä niin sitte 1 ja 5 jos metsästätte yömyöhään baareissa joka viikko. :D
Samoin 1-5 ette miten positiivisesti suhtaudutte mahdollisuuteen löytää mieleistä seuraa. Jos tuntuu kovin negatiiviselta tai ette usko löytävänne yrityksestä huolimatta mitään niin sitten 1.
Toki jotain taustatietoja voi laitta.
Ikä mulla 31 ja mies.
Etsin seuraa voisi sanoa 2 arvoisesta eli lähinnä kattelen mahdollisuuksia sattumalta jostain lähestyä naista.
Oikestaan siihen heijastuu se että en usko että löydän oikein sopivaa joten positiivisuus negatiivisuus on 2.
En oo insinööri joten ei tää ole mikään tilastointigallup. Kunhan leikin iltamyöhään kun yksin toraillut töiden jälkeen ja kun kävin ulkona kävelyllä niin tuli mieleen että se tais olla ainut hetki kaupassa käynnin lisäksi kun olisin voinut iskeä jonkun.
Ollos hyvä...........
Gallup: Miten aktiivisia/positiivisa olette seuranhaussa?
12
192
Vastaukset
- lalalala25
Nainen, 25.
Etsin varmaan 3 - käyn kyllä paljon ulkona, mutta en tavatakseni miehen vaan pitääkseni kivaa kavereiden kanssa. Samalla tietysti tulee flirttailtua jonkunverran, kun se on hauskaa ajanvietettä vaikka ei mitään olisikaan hakemassa.
Mahdollisuudet löytää olis sitten varmaan 1½ - en kelpuuta ketään "ihan kivaa" vaan jos vakavampaan parisuhteeseen lähden haluan sen olevan sellaista maailmaani järisyttävää intohimoa ja "I would die for you" -rakkautta. Ihan sama vaikka olisi epärealistista, en (ainakaan vielä) halua tyytyä vähempään. Olen kerran ollut rakastunut ja jos en tuntisi samanlaista mieletöntä onnentunnetta miehen seurassa kuin silloin, en voisi olla tyytyväinen kun tietäisin miten paljon enemmän ja parempaa se mitä voisi olla... Tähän pitää ehkä vielä lisätä, että tällä hetkellä olen ihan mielellään yksin, kun on vielä opiskelut kesken jne.- Typerä Mies
Kiitos vastauksesta ja hienot perustelut.
Varmaan ihan hyvä gallup idea, eikö totta? ;)
"jos vakavampaan parisuhteeseen lähden haluan sen olevan sellaista maailmaani järisyttävää intohimoa ja "I would die for you" -rakkautta."
Awwwwwwwwwwwwwwww. - Typerä Mies
"Olen kerran ollut rakastunut ja jos en tuntisi samanlaista mieletöntä onnentunnetta miehen seurassa kuin silloin, en voisi olla tyytyväinen kun tietäisin miten paljon enemmän ja parempaa se mitä voisi olla... "
Sellainen pieni yksityiskohta että psykologisesti ajatellen kenenkään elävän ihmisen on vaikea kamppailla muistoja vastaan varsinkaan ensikokemusta syvemmästä rakkaudesta ja onnentunteesta.
Varsinkin jos olet alussa jo hyvin torjuvainen että kuka sinulle kelpaisi.
En toru valintaasi, muistutan vain itsesi tähden kun minulla on vähän samankaltainen ongelma että tajuan omien odotusten olevan liian korkealla tuon suhteen. En ole koskaan ollut tietysti rakastunut enkä ihastunut koska kukaan ei ole ollut minuun joten en ole saanut kuin maistaa jonkinlaista heijastusta mitä se voisi olla. - lalalala25
Tuskin tuntisin sellaista rakkautta miestä kohtaan, joka ajattelee noin. Tuskin tuntisi kovin moni muukaan nainen.
Mitäköhän sullekin raukalla on käynyt, kun vihaat naisia noin paljon? Toivottavasti löydät jonkun, joka saa maailman näyttämään sullekin vähän kivemmalta, ehkä se sun unelmien teinineitsyt tai joku superuskis... ;) - wyhsr
Annan kun arvaan. Tämä "i would die for you" -rakastumisesi oli joku ihana panomies, joka pani ja johon rakastuit ja joka pani vielä pari kertaa lisää ja sitten jätti sinut ja nyt et enää muunlaisia huolisikaan. Kyllä aika ja gravitaatio tuo sullekin realiteetit päin pärstää. Varro vaan.
- Nolla
0 ja 0.
- N43.
1, en etsi seuraa.
- humhh
Mies, 35 v.
Käyn ulkona ehkä keskimäärin kerran kuussa. Lomalla ollessa 2-3 krt viikossa. Ulkona käydessä olen täysin seuranhakumentaliteetilla liikenteessä, mutta uskallan harvoin lähestyä naisia. Ehkä kerran-kaksi vuodessa onnistun, monesti silloinkin naisten aloitteesta. Joo kyllähän se oikeesti on sopivan löytymisen suhteen sen kakkosen luokkaa, eli en pahemmin usko siihen että joku musta kiinnostava olisi kiinnostunut allekirjoittaneesta. (ne jotka ovat näyttäneet ns. vihreä valoa tähän päivään mennessä eivät ole olleet mun mielestä sillai kiinnostavia)
Mut muuten niin kattelen vaan meneen sen 2:n mukaan eli passiivisesti mennään katsellen, josko sopivaa tapausta tulisi eteen.- Jack Dempsey
Oma aktiivisuuteni seuranhaussa: sanoisin että 1-2. Jos olisin täysin passiivinen, tuskin lueskelisin esim. tätäkään palstaa, kommentoimisista puhumattakaan.
Mutta en käy ravintoloissa tms. kuin ainoastaan ulkomaanmatkoilla.
Miten positiivisesti suhtaudun mahdollisuuteeni löytää mieleistäni seuraa: 2
Sanotaanhan että miehen mahdollisuudet löytää kumppani paranevat iän myötä. No se jää nähtäväksi..
Niin ja ikäni siis 47 - vai eptätoivoinen?
Aktiivisuudelleni antaisin arvosanan 1:n ja suhtautumiselleni 1-2:n (tuo koska en usko löytäväni ketään helposti kun aktiivisuuteni on niin alhainen).
Viihteellä käyn ehkä kuusi kertaa vuodessa, mutten silloinkaan uskalla lähestyä käytännössä ketään. Mitään nettideittejä en ole edes kokeillut.
Eilen olin kuitenkin harvinaisen aktviivinen (oli taas yksi harvoista kerroista kun olin liikenteessä) kun uskaltauduin kysäisemään illan loputtua työkaverilta, että saiskos halata, ja saihin sitä :)
- Mies, 34v - Ei hyvin mee
Aktiivisuudesta 1. Panostukseni on lähinnä se, että käyn viikonloppuisin ulkona. En kuitenkaan lähesty itse naisia, joten se siitä. Miksikö en? Olen jo tottunut siihen ajatukseen, etten kuitenkaan onnistu. On helpompi elää tasaista arkea yksin kuin pettyä ja painia taas epäonnistumisen tunteen kanssa.
Nyt joku varmaan sanoo että olet yksin kun et edes yritä. Voi olla, että on oikeassakin. En vaan luota enää itseeni. Itsetunto on mennyt vuosien saatossa.
Mahdollisuus on varmaan sama 1, juuri tuon asenteeni takia. En silti ole mikään toivoton tapaus, ainakin osa naisista pitää minua jopa komeana. Kaikki viime vuosien naiskohtaamiset ovatkin johtuneet siitä, että nainen itse on lähestynyt. Pidän itseni hyvässä kunnossa ja olen kuulemma hauskaa seuraakin, mutta en vaan osaa "iskeä", enkä ottaa pakkeja vastaan neutraalisti.
Onneksi veljellä sentään on jo lapsia, niin ei suku sammu minun saamattomuuteni takia.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1101104
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82824Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?
Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede18649Tuleeko Martinasta rouva Muhis
Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat264616- 76590
- 104574
- 54547
- 26522
Oletko miettinyt sitä
Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.49513- 47437