Suhde vs. biologinen kello?

33rikki

Olen 37-vuotias mies. Mietin alanko olla jo kohta jäänyt junasta,
siis siitä alati kiihtyvästä, ilm. varsin pienestä puksuttajasta, missä matkustelee vapaita lapsettomia naisia.

Haluaisin perheen ja lapsia, jos niitä vain olisi tullakseen. Mutta haluaisin ensin rauhassa viettää naisen kanssa yhteiseloa ja aikaa niin paljon, että olisi nähty niitä ylä- ja alamäkiä ja elämää muutenkin yhdessä sen verran, että voisi tuntea että tällä suhteella voisi olla hyvä tulevaisuus. Tämä tarkoittaa mielestäni ainakin muutaman, sanotaan vaikka min. 3:n vuoden yhdessäoloa, ennenkuin alkaisin lapsia edes harkitsemaan.
Minun kaveripiirissäni on yllättävänkin paljon tällaisia em. (nyt jo lapsia omaavia) pariskuntia, jotka ovat olleet pitkään yhdessä ja vaikkei sitä tietenkään ulkopuolinen voi varmaksi sanoakaan, heidän suhteensä vaikuttavat hyvin tasapainoisilta ja sellaisilta joidenka uskoisin kestävän jatkossakin.

Mikään ei tosiaan ole suhteessä varmaa, mutta mielestäni tässä maassa on jo riittävästi yksinhuoltajaisiä, -äitejä, eronneita vanhempia jotka osallistuvat osa-aikaisesti lastensa elämään, tai käytännässä kokonaan äidittömiä tai isättömiä lapsia (eivät osallistu lapsen elämään), enkä haluaisi tuota joukkoa olla kasvattamassa.
Tiedän myös muutaman tapauksen, joissa varsin nopeasti suhteen alettua on jo alettu lisääntymään ja nämä suhteet ovat huomattavasti yleisemmin loppuneet, enkä ole voinut ikinä ymmärtää mikä kiire heillä on lapsenteolle ollut, eikö olla osattu ajatella asioita eteenpäin riittävästi, on vain eletty tässä ja nyt onnesta soikeina?

Haluaako ikäiseni nainen jo päästä lisääntymään niin pian, että tällainen hiljainen alku ei tulisi kyseeseen?
Eikö biologisesti se paras lapsentekoaika ala olla jo, jos nyt ei kokonaan takana, niin ainakin selvästi jo takanapäin tässä iässä?

Haen seuraa 29-37 -vuotiaista naisista, mutta eo. liittyen mietin, että ehkä minun pitäisi tiputtaa tuota yläikärajaa, sillä moniko haluaa saada lapsia nelikymppisenä, tai yli? Silloinhan käsittääkseni myös riski saada sairas lapsi on jo selvästi isompi kuin nuorempana?
Alle 29-vuotias saattaisi ehkä tuntua liian nuorelta, ei taitaisi monelle 10v vanhempi mies kelvatakaan? Toisaalta ole vain "kehdannutkaan" etsiä nuorempaakaan.

Mielipiteitä, ajatuksia, keskustelua?

222

4757

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • No et sinä tuota perheenperustamisasiaa itsesi kannalta ainakaan helpoksi ole tehnyt vetkuttelemalla lähes 40:ksi.

      Toisaalta lapsettomia ja perheen haluavia yli 30:ä naisia on aina vain enemmän eikä tuo ikäero mikään paha mielestäni ole. Minusta sinulla pitäisi heidän joukossaan olla hyvät saumat, koska et vielä ole viikonloppuisä. Naiset kestävät kumppanin lapsia vielä huonommin kuin miehet.

      Että eikun metsästyspuuhiin, mikäli supliikki, ulkoiset avut jne. on kondiksessa.

      • ap.

        Kiitos vastauksesta, sai miettimään kyllä.
        Tosin täytyy sen verran korjata, että en ole vetkutellut, olen kyllä ollut muutamassa suhteessa (vaikkakin vasta 27-vuotiaani ekan kerran) ja myös näiden pohjalta kirjoitin tuon avaukseni.
        Mielelläni olisin löytänyt sen oman puolikkaani jo kauan sitten, mutta no such luck :)


      • n. 30v nainen
        ap. kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta, sai miettimään kyllä.
        Tosin täytyy sen verran korjata, että en ole vetkutellut, olen kyllä ollut muutamassa suhteessa (vaikkakin vasta 27-vuotiaani ekan kerran) ja myös näiden pohjalta kirjoitin tuon avaukseni.
        Mielelläni olisin löytänyt sen oman puolikkaani jo kauan sitten, mutta no such luck :)

        Miksi ei suhteet ole kestäneet?
        Kolme vuotta on aika pitkä aika kokeilla ja tunnustella onkohan ko. henkilö sopiva puolisoksi ja lapsen äidiksi. Mitä sitten jos kolmen vuoden päästä nyt huomaat ettei olekaan täydellinen? Otat seuraavan ja menee seuraavat kolme vuotta? Entä, jos ei sekään? Huomaatko ongelman? Etsi itsellesi mukava aikuinen nainen joka haluaa lapsia kanssasi, mutta ei ole kiireinen asian kanssa. Mutta sitoudu tähän naiseen ja teidän yhteiseen parisuhteeseen siitä näkökulmasta, että suhde kestää ja hankitte lapsia. Teette siis työtä suhteen ja perheen perustamisen eteen. Ikä haarukka on tosiaan jo vähän hankala. Moni yli kolme kymppinen lapseton nainen, kun haluaa pysyäkin lapsettomana. Mutta eiköhän halukkaitakin löydy. Ja sitä parempi mahdollisuus siihen olisi tietysti, jos avaisit oven yh. äideillekin.


      • ap.
        n. 30v nainen kirjoitti:

        Miksi ei suhteet ole kestäneet?
        Kolme vuotta on aika pitkä aika kokeilla ja tunnustella onkohan ko. henkilö sopiva puolisoksi ja lapsen äidiksi. Mitä sitten jos kolmen vuoden päästä nyt huomaat ettei olekaan täydellinen? Otat seuraavan ja menee seuraavat kolme vuotta? Entä, jos ei sekään? Huomaatko ongelman? Etsi itsellesi mukava aikuinen nainen joka haluaa lapsia kanssasi, mutta ei ole kiireinen asian kanssa. Mutta sitoudu tähän naiseen ja teidän yhteiseen parisuhteeseen siitä näkökulmasta, että suhde kestää ja hankitte lapsia. Teette siis työtä suhteen ja perheen perustamisen eteen. Ikä haarukka on tosiaan jo vähän hankala. Moni yli kolme kymppinen lapseton nainen, kun haluaa pysyäkin lapsettomana. Mutta eiköhän halukkaitakin löydy. Ja sitä parempi mahdollisuus siihen olisi tietysti, jos avaisit oven yh. äideillekin.

        Toki ymmärrän ongelman.

        Tuohon suhteen loppumisen syihin vedän nyt rajan, en lähde pois avauksen aiheesta ihan tuonne saakka sen tarkemmin.
        Syitä on ollut monia ja varmasti olisin itsekin jotain voinut tehdä fiksummin, mutta toivottavasti tässä on jotain kuitenkin opittu. Ja kaikki suhteet eivät missään nimessä ole pelastettavissa.

        En ole täysin ovia sulkenut yh-äideiltä, vaikka avauksessani kerroinkin etsiväni juuri lapsettomia naisia.
        Poissulkemattomuuden syy on juuri tuo mahdollisuuksien rajaaaminen, aika paljon ainakin netissä näyttää olevan yh-äitejäkin.


      • ....................
        n. 30v nainen kirjoitti:

        Miksi ei suhteet ole kestäneet?
        Kolme vuotta on aika pitkä aika kokeilla ja tunnustella onkohan ko. henkilö sopiva puolisoksi ja lapsen äidiksi. Mitä sitten jos kolmen vuoden päästä nyt huomaat ettei olekaan täydellinen? Otat seuraavan ja menee seuraavat kolme vuotta? Entä, jos ei sekään? Huomaatko ongelman? Etsi itsellesi mukava aikuinen nainen joka haluaa lapsia kanssasi, mutta ei ole kiireinen asian kanssa. Mutta sitoudu tähän naiseen ja teidän yhteiseen parisuhteeseen siitä näkökulmasta, että suhde kestää ja hankitte lapsia. Teette siis työtä suhteen ja perheen perustamisen eteen. Ikä haarukka on tosiaan jo vähän hankala. Moni yli kolme kymppinen lapseton nainen, kun haluaa pysyäkin lapsettomana. Mutta eiköhän halukkaitakin löydy. Ja sitä parempi mahdollisuus siihen olisi tietysti, jos avaisit oven yh. äideillekin.

        hyvin sanottu... Suhdetta pitää katsoa niin, että hoitamalla puolisoasi hoidat iseäsi, ja rakastamalla puolisoasi rakastat itseäsi. Ei niin, että seurustelet ja muutat jonkun kanssa yhteen, ja sit katotte että jos sitä rakkautta riittää. Jälkimmäinen tapa on katsoa asiaa niin, että mitä hyötyä tuosta toisesta on minulla. Ensimmäinen taas, että mitä minä voin tehdä toiselle. Ja tuolla velvollisuudella mies on perheen pää ja asioista päättäjä. Femakot kimpaantuu, mutta naista ei ole tehty sitä varten ;) Eikä miestä kotiäidiksi. Ensimmäistä vastaan kapinoivat monet, ja toista saattavat ihmetellä toiset paitsi sossun tädit jotka pitävät sitä itsestäänselvyytenä.


    • 35vNuoriKomea

      Miksi et hae ulkomailta lapsetonta 18-vuotiasta?

      • nöösi_poika

        Hyvä kysymys?


      • siinäpä kysymys

        Miksi kaikki SAAMATTOMAT miehet ei hae ulkomailta lapsetonta 18-vuotiasta?


      • 30vneitsytolin
        siinäpä kysymys kirjoitti:

        Miksi kaikki SAAMATTOMAT miehet ei hae ulkomailta lapsetonta 18-vuotiasta?

        Suomalaiset naiset on loppuen lopuksi parhaita, osaavat tehdä jotain itteki...


      • ÖÖ 60 ÖÖ
        30vneitsytolin kirjoitti:

        Suomalaiset naiset on loppuen lopuksi parhaita, osaavat tehdä jotain itteki...

        Aloittelin noin tietyssä iässä 10 ikäisenä mutta nainen on parempi joten naiset antakaahan puolestani rukousten olla lähetettävissä, lähetellään erään 60:n puolesta rukouksia.


    • BiologinenKello

      Jos haluat perheen, on jo oikeasti todella kiire. Lapsettomia yli kolmekymppisiä naisia on vähän ja osa heistä ei edes halua lapsia tehdäkään. Alle kolmekymppisiä taas eivät liki nelikymppiset kiinnosta. Yli komekymppisellä naisella on kiire tehdä lapset, koska harva haluaa enää nelikymppisenä niitä tehdä, terveydellisistä ja jaksamissyistä. Eli sinuna tiputtaisin aikarajoitteitasi..

      Jos kerran haluat perheen, miksi olet odottanut näin kauan? Paras pariutumisikäsi on jo takanapäin?

      • Ap.

        Aika lailla samoilla linjoilla tunnutaan olevan.

        Sen lisäksi että olen seurustelussa ollut myöhäisherännäinen, niin oman perheen haluaminen vain on tullut jostain syystä hieman myöhään.
        Enkä ole kuitenkaan ollut mikään vietän hurjia nuoruusvuosiani nyt eka -tyyppi koskaan.

        Jos aikaisemmista suhteista jostain olisi syntynyt jotain pitkäaikaisempaa, niin ehkä sitä perhettäkin olisi alkanut haluamaan.
        Oikea ihminen ei vain ole löytynyt, vaikka välillä jo niin kerkesin luullakin.


      • mustispeppers

        Niin ja ennenkaikkea se ulkonäkö!!! Herran jumala sentään, ne liki 4-kymppiset (minä mukaan lukien) ei ole sen näköisiä, että niiden kanssa kannattaa edes mitään smålltookkia harrastaa. Semmonenhan pian tarttuttaa rumuutensa tuosta noin.


      • VHEMT
        Ap. kirjoitti:

        Aika lailla samoilla linjoilla tunnutaan olevan.

        Sen lisäksi että olen seurustelussa ollut myöhäisherännäinen, niin oman perheen haluaminen vain on tullut jostain syystä hieman myöhään.
        Enkä ole kuitenkaan ollut mikään vietän hurjia nuoruusvuosiani nyt eka -tyyppi koskaan.

        Jos aikaisemmista suhteista jostain olisi syntynyt jotain pitkäaikaisempaa, niin ehkä sitä perhettäkin olisi alkanut haluamaan.
        Oikea ihminen ei vain ole löytynyt, vaikka välillä jo niin kerkesin luullakin.

        Onko se lapsi ihan välttämätön pakko saada sitten?


      • ap.
        VHEMT kirjoitti:

        Onko se lapsi ihan välttämätön pakko saada sitten?

        Ei toki ole välttämätön, mutta haluaisin kuitenkin, jos sellainen mahdollisuus vain tulee.

        Ensisijaisesti haluaisin löytää sen oman puolikkaani, siitä se sitten lähtisi, jos niinkseen.
        Elämä voi olla mielekästä ja merkityksellistä ilman omaa lastakin. Se että on se oma puolikas, ei takaa vielä niitä lapsia tietenkään.


      • Karoliina88
        ap. kirjoitti:

        Ei toki ole välttämätön, mutta haluaisin kuitenkin, jos sellainen mahdollisuus vain tulee.

        Ensisijaisesti haluaisin löytää sen oman puolikkaani, siitä se sitten lähtisi, jos niinkseen.
        Elämä voi olla mielekästä ja merkityksellistä ilman omaa lastakin. Se että on se oma puolikas, ei takaa vielä niitä lapsia tietenkään.

        Miksi ihmeessä tää viesti on saanu noin järjettömän paljon miinusta? Kertokaa nyt ihmeessä joku äänestänyt että miksi kommentti herättää noin kovasti negatiivisia tunteita?


      • järki käteen
        ap. kirjoitti:

        Ei toki ole välttämätön, mutta haluaisin kuitenkin, jos sellainen mahdollisuus vain tulee.

        Ensisijaisesti haluaisin löytää sen oman puolikkaani, siitä se sitten lähtisi, jos niinkseen.
        Elämä voi olla mielekästä ja merkityksellistä ilman omaa lastakin. Se että on se oma puolikas, ei takaa vielä niitä lapsia tietenkään.

        Sinun puolikastasi ei liikuskele tässä maailmassa. Vastaan tulee vain ihan kokonaisia naisia, jotka ovat täysin eri ihmisiä kuin sinä. Samoja mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia, elämänkatsomusta ja arvoja, kuin sinulla voit toki löytää heistäkin.


      • En ymmärrä.
        Karoliina88 kirjoitti:

        Miksi ihmeessä tää viesti on saanu noin järjettömän paljon miinusta? Kertokaa nyt ihmeessä joku äänestänyt että miksi kommentti herättää noin kovasti negatiivisia tunteita?

        Niin, tarkoitat varmaan tuota "VHEMT"in kommenttia..? Sitä minäkin ihmettelin suuresti, että miksi se sai noin paljon miinuksia. Itse ajattelin jo ihan samaa, että onko se lapsi PAKKO saada ja miksi.


      • 34vmies
        mustispeppers kirjoitti:

        Niin ja ennenkaikkea se ulkonäkö!!! Herran jumala sentään, ne liki 4-kymppiset (minä mukaan lukien) ei ole sen näköisiä, että niiden kanssa kannattaa edes mitään smålltookkia harrastaa. Semmonenhan pian tarttuttaa rumuutensa tuosta noin.

        Itte ainakin pidän just eniten yli 40 naisista, osaavat olla rennosti ja vielä ovat kauniita. 20-30 v naiset ovat monesti ylimielisiä, vaikka ihan turhaan.


      • Ei ole ainoa
        En ymmärrä. kirjoitti:

        Niin, tarkoitat varmaan tuota "VHEMT"in kommenttia..? Sitä minäkin ihmettelin suuresti, että miksi se sai noin paljon miinuksia. Itse ajattelin jo ihan samaa, että onko se lapsi PAKKO saada ja miksi.

        joku trolli vähän innostunut.


      • keijokuusysi.

        Pentuja voi mies pukata vielä vaikka kahdeksankymppisenä. Ongelma tulee siinä jos kokee itsensä JO nelikymppiseksi.. naiset aistii sen, jos mieheltä alkaa usko loppua, ei absoluuttinen ikä mitään vaikuta.

        Mutta joo siinä samaa mieltä että aikarajoitteet pitää poistaa, mutta kiireellä ei tule kun kusipäisiä kakaroita.


      • nainen 40+
        34vmies kirjoitti:

        Itte ainakin pidän just eniten yli 40 naisista, osaavat olla rennosti ja vielä ovat kauniita. 20-30 v naiset ovat monesti ylimielisiä, vaikka ihan turhaan.

        Joo,....itse 40 olen hyvin usein törmännyt siihen (aluksi jopa ihan hämmentyen),että monet miehet,jopa alle 30v.miehet ovat osoittaneet aidon kiinnostuksen ja olen usein jutellut tuttujen sekä tuntemattomien miesten kanssa juuri siitä,et miten on mahdollista miesten haluavan itseään vanhemman naisen ennemmin kuin itseään nuoremman naisen (tositarkoituksella)ns.oikeaksi elämän kumppanikseen,.....,monet ovat aikalailla samoilla linjoilla (nim.34vmies)....
        Ja muita perusteluita on,juuri se että siinä iässä nainen on jo sinut itsensä kanssa sekä on jo elämän kokemusta karttunut,ollaan jo jalat maassa,...,usein miten on ehtinyt kouluttautua ja työelämäkin on jo tullut tutuksi ja osataan olla myös itsenäisiä,....,se napanuora mm.vanhempiin on katkennut,..tällä en todellakaan tarkoita ihmissuhde napanuoraa,vaan
        ollaan omillaan toimeentulevia,ei enää juosta isin ja äidin kainaloon jos elämässä tulee jotain vastoikäymisiä vaan osataan ratkaista ongelmat itse,...,sitä en myöskään tarkoita etteikö asioista voi puhua vanhempiensa kanssa,..jotkut haluavat vanhempien tietävän kaiken,mut toiset taas pystyvät selviytymään ilman vanhempien neuvonantoja ja haluavat myös olla huolestuttamatta vanhempiaan omilla asioillaan,.....,koska monillakin 40 vanhemmat eivät ole enää ihan nuoria vaan itse ainakin ennemmin autan vanhempiani monissakin asioissa eikä toisinpäin....

        Ja KAUNEUSASIA,..,meitä on niin monen näköistä kuin on naisiakin,mutta monet itsestään huolihtineet ja terveelliset elämän tavat omaavia 40 naisia on todella kauniita ja seksikkään kropan omaavia,..,ovat jopa kauniimpia kuin alta 30v,jotka elävät viel pilvilinnoissa huonojen elämäntapojen kanssa,...,toiset saattavat olla jopa terveydellekkin vaarallisen ylipainoisia tai sitten toinen ääripää,ollaan langanlaihoja eletään kaikkien mainosten mukaan,vaik ois kuinka hoikka niin lisää pitäisi kiloja vaan karistaa (ei kaikkien tarvi olla "huippu malli haussa"tyyliin luuta ja nahkaa,ei mitään muotoja koko naisessa,....,kyllä monet miehet haluavat että naisessa on jotain naisellisuutta,eikä naisen tarvitse olla pullukka tai löysät paikat omaava,....

        Itse olen saanut ensimmäisen lapseni jo 16-vuotiaana (sanon heti perään,et lapsi oli ihan tarkoituksella hankittu)ja minun kohdallani onneksi kaikki meni todella hyvin ja suhde lapsen isän kanssa kesti yli 20v...ja edelleen ollaan erittäin hyviä ystäviä....

        Nykyinen mieheni on itseäni huomattavasti nuorempi ja kyllä vauva on tervetullut,....,myös lääkärini sanoi,ettei ainakaan minun kohdalla ole mitään syytä miksi lapsen hankintaa ei enää iälläni kannattaisi hankkia,kaikki siellä puolen on ok,....,olemmehan kaikki yksilöitä,joillakin on jo pikkasen yli 30v mm.vaihdevuosi-ongelmia (aika harvinaista tietty,..,mutta tosiasiahan kuitenkin että naisen hedelmällisyys alkaa alenemaanpäin 30v.jälkeen,..,mutta myös tämä on niin yksilöllinen asia,ei voi yleistää et lapsen saaminen olisi joillekkin vaikeampaa,...,joitkut eivät ole "herkästi" raskaaksi tulevia edes 20v,....,toiset viel yli 40v tulevat raskaaksi kertalaakista :) ja ovat saaneet ihan terveitä lapsia,monethan nykyään tekee,vasta ensimmäisen lapsen yli 40v,...,on uranaisia tai sitä oikeaa ei ole löytynyt aiemmin...
        Ja jos lapsen terveys huolettaa,kun alkaa lapsia hankkimaan kypsemmällä iällä,...,meidän terveydenhuolto on kehittynyt niin pitkälle,et automaattisesti kypsempää odottajaa seurataan tarkemmin ja lapsen poikkeavuudet pystytään selvittämään jo raskauden alkuvaiheessa ja yleensä luonto hoitaa hommansa,jos jotain on vialla niin keskenmeno on silloin ihan yleistä....

        Nautitaan rakkaat ihmiset elämästä,...,stressinaiheita kyllä saadaan jos kaikkea aletaan miettimään liikaa,....

        Sinä nim.ap....,Se oikea varmasti osuu kohdallesi,liika analysointi pois :)),..,vaikka seukkaisit aina 5v..,testaaksesi onko hänestä mahdollisesti ainesta perustaa perhettä,...,joskus liitot kestävät alusta loppuun,joskus se ero voi tulla 20 vuodenkin kuluttua,...,elä,nauti,anna itsesi rakastua,perusta perhe anna sydämmen ohjata,...,kaikkea hyvää elämääsi!!!!


    • Hiljaa hyvä tulee

      Ikähaitaria nyt ensinnäkin kannattaa laajentaa sinne alaspäin. Ja mitä biologiseen kelloon tulee , niin ei sinulla ole kiire , koska olet mies. Naisella asia on toinen.

      • sama miehellä

        Ei biologisesti kiire mutta vanha isä on vanha isä lapsen kannalta. Muutenkin vaikka siittämään pystyisi niin jaksaisiko kasvattaa lasta seuraavat 20 vuotta?


      • mies32
        sama miehellä kirjoitti:

        Ei biologisesti kiire mutta vanha isä on vanha isä lapsen kannalta. Muutenkin vaikka siittämään pystyisi niin jaksaisiko kasvattaa lasta seuraavat 20 vuotta?

        Jos jaksaa työelämää 68-vuotiaaksi, niin eiköhän jaksa lastakin kasvattaa.


      • miesss55
        mies32 kirjoitti:

        Jos jaksaa työelämää 68-vuotiaaksi, niin eiköhän jaksa lastakin kasvattaa.

        Entä jos ei jaksa työelämässä sinne asti? Kaikki ei ole ministereitä ja johtajia. Tavan duunari väsyy kyllä aikaisemmin. Siinä vielä koulua käyvä lapsi kasvatettavana. Ei kiitos!


      • Jaagoppip
        sama miehellä kirjoitti:

        Ei biologisesti kiire mutta vanha isä on vanha isä lapsen kannalta. Muutenkin vaikka siittämään pystyisi niin jaksaisiko kasvattaa lasta seuraavat 20 vuotta?

        Miehen sperman laatu heikkenee vuosien myötä ja riski mm. vammaisen lapsen saamiseen kasvaa.


      • mies32
        miesss55 kirjoitti:

        Entä jos ei jaksa työelämässä sinne asti? Kaikki ei ole ministereitä ja johtajia. Tavan duunari väsyy kyllä aikaisemmin. Siinä vielä koulua käyvä lapsi kasvatettavana. Ei kiitos!

        No jos tuntee olonsa jo 40v uupuneeksi, niin ei ehkä kannata ottaa 15v lapsiprojektia taakakseen. Jos sen sijaan on luonnostaan energinen ja pitää kunnostaan huolta, niin ei varmasti tule ongelmia. Suurin osa duunareistakin painaa kyllä 60 ikään.
        Aika moni lapsi on myös tullut isovanhempiensa mallikkaasti kasvattamaksi, joten eipä ole ikä haitannut.


      • mies32
        Jaagoppip kirjoitti:

        Miehen sperman laatu heikkenee vuosien myötä ja riski mm. vammaisen lapsen saamiseen kasvaa.

        Elintavat näkyvät myös lapsen geeneissä. Yökukkuminen ei ole terveellistä, joten lapsillasi on riski periä sen aiheuttavat ja siitä johtuvat sairautesi sairautesi.


      • tiedän....
        mies32 kirjoitti:

        No jos tuntee olonsa jo 40v uupuneeksi, niin ei ehkä kannata ottaa 15v lapsiprojektia taakakseen. Jos sen sijaan on luonnostaan energinen ja pitää kunnostaan huolta, niin ei varmasti tule ongelmia. Suurin osa duunareistakin painaa kyllä 60 ikään.
        Aika moni lapsi on myös tullut isovanhempiensa mallikkaasti kasvattamaksi, joten eipä ole ikä haitannut.

        Tuo 40v ei ole naisellakaan mikään myöhäinen ikä saada lasta. Eli biologisesti nainenkin on vielä lapsentekoiässä. Tuolla ylempänä vaan kirjoitettiin että naisella on asia toinen ja ikä tulee vastaan. Minun suvussa on synnytetty paljonkin nelikymppisenä.
        Äiti on jopa varmempi terveyden suhteen koska miehet kuolee yleisesti nuorempina.
        Pieni osa raskasta työtä tehneistä miehistä pääsee sinne 60 asti työelämässä.


      • mies32
        tiedän.... kirjoitti:

        Tuo 40v ei ole naisellakaan mikään myöhäinen ikä saada lasta. Eli biologisesti nainenkin on vielä lapsentekoiässä. Tuolla ylempänä vaan kirjoitettiin että naisella on asia toinen ja ikä tulee vastaan. Minun suvussa on synnytetty paljonkin nelikymppisenä.
        Äiti on jopa varmempi terveyden suhteen koska miehet kuolee yleisesti nuorempina.
        Pieni osa raskasta työtä tehneistä miehistä pääsee sinne 60 asti työelämässä.

        No paljon aiemmin se raha nyt kuitenkin naisella tulee vastaan.
        No miehillä tietysti sitten kuolema korjaa vähän aiemmin, mutta eipä se estä 70-vuotiasta tekemästä lasta, jos on vielä hengissä ja saa heppinsä pystyyn.


      • N 40
        tiedän.... kirjoitti:

        Tuo 40v ei ole naisellakaan mikään myöhäinen ikä saada lasta. Eli biologisesti nainenkin on vielä lapsentekoiässä. Tuolla ylempänä vaan kirjoitettiin että naisella on asia toinen ja ikä tulee vastaan. Minun suvussa on synnytetty paljonkin nelikymppisenä.
        Äiti on jopa varmempi terveyden suhteen koska miehet kuolee yleisesti nuorempina.
        Pieni osa raskasta työtä tehneistä miehistä pääsee sinne 60 asti työelämässä.

        Kyllä uskon, että nelikymppinen hyvin voi synnyttää. Ongelma onkin siinä, että naisen hedelmällisyys laskee jo kolmestakympistä lähtien ja vielä jyrkemmin kolmeviidestä. Yli nelikymppisenä monen naisen voi olla jo mahdotonta tulla raskaaksi, vaikka joiltain se käy vielä hyvinkin.

        Miehet taas voivat tehdä lapsia pitempään, mutta miehille tulee usein nuorempana vanhuuden vaivoja, joilta estrogeeni suojaa naisia. Nelikymppisenä lapset tehnyt ehtii ehkä vielä saada lapset kunnolla aikuisiksi ennen omaa vanhuutta, ja on jotain mahdollisuuksia jopa nähdä omat lastenlapsensa. Viisikymppisenä molemmat mahdollisuudet alkavat pienetä.

        Kyllä neljääkymmentä lähestyvän pitää valita, kumpi on tärkeämpää, toiseen tutustuminen vai lapsenteko, ja toimia sen mukaisesti. Naisen erityisesti. Molemmat saa vai oikein hyvällä tuurilla. Pitkän tutustumisen aika on alle kolmikymppisenä, jos haluaa ehdottomasti vielä lapsiakin.


      • oikeasssa olet
        N 40 kirjoitti:

        Kyllä uskon, että nelikymppinen hyvin voi synnyttää. Ongelma onkin siinä, että naisen hedelmällisyys laskee jo kolmestakympistä lähtien ja vielä jyrkemmin kolmeviidestä. Yli nelikymppisenä monen naisen voi olla jo mahdotonta tulla raskaaksi, vaikka joiltain se käy vielä hyvinkin.

        Miehet taas voivat tehdä lapsia pitempään, mutta miehille tulee usein nuorempana vanhuuden vaivoja, joilta estrogeeni suojaa naisia. Nelikymppisenä lapset tehnyt ehtii ehkä vielä saada lapset kunnolla aikuisiksi ennen omaa vanhuutta, ja on jotain mahdollisuuksia jopa nähdä omat lastenlapsensa. Viisikymppisenä molemmat mahdollisuudet alkavat pienetä.

        Kyllä neljääkymmentä lähestyvän pitää valita, kumpi on tärkeämpää, toiseen tutustuminen vai lapsenteko, ja toimia sen mukaisesti. Naisen erityisesti. Molemmat saa vai oikein hyvällä tuurilla. Pitkän tutustumisen aika on alle kolmikymppisenä, jos haluaa ehdottomasti vielä lapsiakin.

        Naisen nimenomaan pitää miettiä koska nainen lopullisen vastuun kantaa vaikka mies mitä lupailisi. Miehen on helpompi häippästä lapsen elämästä kun naisen.


      • ??
        mies32 kirjoitti:

        No paljon aiemmin se raha nyt kuitenkin naisella tulee vastaan.
        No miehillä tietysti sitten kuolema korjaa vähän aiemmin, mutta eipä se estä 70-vuotiasta tekemästä lasta, jos on vielä hengissä ja saa heppinsä pystyyn.

        Mitä raha siihen kuuluu? Eiköhän keski-ikäinen nainen lapsen rahallisesti pysty kasvattamaan siinä kun mieskin. Naisellakin kun on nykyään oma lompakko.


    • TuttuaTuttua

      Itse olen 37v lapseton nainen joka mahdollisesti, oikean miehen osuessa kohdalle, haluaisi perustaa perheen. Haluan myös ensin tutustua kunnolla ja nauttia yhdessäolosta ihan kaksistaan ennen mahdollisia lapsia. Itselläni on ihan vastaava ongelma, eli sopivia noin 40v miehiä on vaikea löytää, erityisesti lapsettomia sellaisia. Jotenkin kaikki tapaamani noin 40v lasettomat miehet ovat olleet jollain tavalla traumatisoituneita esim. entisistä suhteista ettei uuden suhteen rakentamisesta ole tullut mitään. Toinen miestyyppi on taas ns. yksinäinen susi, joka ei oikein enää osaa pariutua kun on jo niin tottunut ja tyytyväinen yksinoloon. Toivottavasti kuitenkin vielä löytyisi joku mukava ja parisuhdetta oikeasti haluava mies, jonka kanssa mahdollisesti voisi sen perheenkin aikanaan perustaa.

      • kello lyö....

        Sinulla ei ole enää aikaa mihinkään 5 vuoden parisuhdepeleihin sillä hedelmällisyytesi heikentyy koko ajan. Sinun täytyy selvittää jo seurustelun alussa haluaako mies perheen ja karsia pois ne jotka eivät halua lapsia. Kyllä 40 vuotias mies jo tietää haluaako tulla joskus isäksi. Kysymys on vain siitä löytääkö hän sopivan naisen jonka kanssa ryhtyä lapsen tekoon.


      • Ihanavalo!

        JOillakin on kummallinen tapa varmistella ja varmistaa. SIitä parisuhteesta ja siitä puolisosta voi aivan hyvin nauttia vaikka olisi lapsiakin. Mutta kukin tyylillään. Valitettavasti hyvin usein nainen jää lapsettomaksi kun se suunnitelma ei sitten menekään niin kuin on suunnitellut.


      • mk

        Ei muuta vaihtoehtoa kun otat noin 30v miehen niin ei heti jämähdä ja jaksaa vaikka mitä.


    • ~cissi~

      Eikö tuon ikäiset jo tienaa sen verran, että vaikka hankkisivat lapsen heti (eivätkä tutustuisi 3 vuotta ensin), voivat silti palkata lapsenvahdin kun haluavat sitten kahdenkeskistä aikaa, hotelliviikonloppuja tai konsertteja.

      Kun ei se kolmen vuoden tutustuminen mitään takaa, eroja tulee kaikenlaisille pareille, salamarakastuneille ja rauhassa tutustuneille.

      Ja aina tuohon lapsenhankintaan ladataan lisää paineita ja onnistumisen esteitä, esimerkiksi yrittämällä ydinperhehelvettiä yhteisine omistusasuntoineen.

      Jos löydät sopivan naisen, niin osaa se raskaana olla omassakin kämpässään - tarkoitan, että mikä pakko on asua yhdessä ja tuhota toisensa yksityisyyden puutteella? Suhde kukoistaa eri osoitteissa, ja lapsesta voi huolehtia tasapuolisesti, vaikka välillä yhdessä majaillen jommassa kummassa kämpässä.

      • Aivan oikein, tuota olen itsekin aikaisemmin ehdottanut. Ei siinä taida olla paljoakaan järkeä muuttaa saman katon alle asumaan. Itse en ainakaan tekisi niin. Omistusasuntoja pitää olla kaksin kappalein, mökin ei tarvitse olla eri, koska siellä ei useinkaan vietetä paljoakaan aikaa. Jotkuthan myös jakavat kesämajansa sukulaisten kesken, kunhan niihin voi luottaa.


      • ~cissi~
        m36-intj kirjoitti:

        Aivan oikein, tuota olen itsekin aikaisemmin ehdottanut. Ei siinä taida olla paljoakaan järkeä muuttaa saman katon alle asumaan. Itse en ainakaan tekisi niin. Omistusasuntoja pitää olla kaksin kappalein, mökin ei tarvitse olla eri, koska siellä ei useinkaan vietetä paljoakaan aikaa. Jotkuthan myös jakavat kesämajansa sukulaisten kesken, kunhan niihin voi luottaa.

        Ihmettelen vaan, miksi niin usein ihmisten on pakko kytkeä kaikki elämänsä suuret asiat yhteen niin että jää lopulta valintojensa vangiksi. Ei se ole rakkautta, vaan puhdasta tyhmyyttä. Nainen varsinkin lakkaa kunnioittamasta miestä saman tien, kun se on kahlittu asuntolainalla kiinni nukkumalähiöön.


      • järki mukana

        Kolmen vuoden tutustuminen nimenomaan parantaa mahdollisuuksia onnistua parisuhteessa. Ensimmäiset kaksi vuotta menee ruusunpunaisten lasien tipahtamiseen. Sen jälkeen suhde syvenee todelliseksi rakkaudeksi - jos syvenee.

        Kuvittele maailmaa, missä jokainen vasta ihastunut pari lähtee hankkimaan lapsia. Ne kaikki, jotka seurustelevat muutaman kuukauden ja lopettavat sitten. Seurauksena vino pino ydinperheettömiä lapsia.

        Itse en missään tapauksessa suostuisi lapsia hankkimaan ennen avioliittoa, enkä avioliittoa ennen riittävän hyvää tutustumista ja rakastumista. Ei ennen sisäistä tietoa siitä, että mies on se elämäni mies. Se, johon voi luottaa ja jonka rakkauteen voi luottaa.

        Muutama vuosi on hyvä aika tutustua ennen elämän kestävää sitoutumista lapsiin.


      • dfvghj
        järki mukana kirjoitti:

        Kolmen vuoden tutustuminen nimenomaan parantaa mahdollisuuksia onnistua parisuhteessa. Ensimmäiset kaksi vuotta menee ruusunpunaisten lasien tipahtamiseen. Sen jälkeen suhde syvenee todelliseksi rakkaudeksi - jos syvenee.

        Kuvittele maailmaa, missä jokainen vasta ihastunut pari lähtee hankkimaan lapsia. Ne kaikki, jotka seurustelevat muutaman kuukauden ja lopettavat sitten. Seurauksena vino pino ydinperheettömiä lapsia.

        Itse en missään tapauksessa suostuisi lapsia hankkimaan ennen avioliittoa, enkä avioliittoa ennen riittävän hyvää tutustumista ja rakastumista. Ei ennen sisäistä tietoa siitä, että mies on se elämäni mies. Se, johon voi luottaa ja jonka rakkauteen voi luottaa.

        Muutama vuosi on hyvä aika tutustua ennen elämän kestävää sitoutumista lapsiin.

        Hyvähän se on toinen osapuoli tuntea jo muutaman vuoden ajalta ennenkuin lapsentekoa harkitsee. Tosin mikäli ap löytäisi nyt sopivalta vaikuttavan naisen ja 3 vuoden päästä huomaiskin että ei se oikeen nyt ollutkaan hyvä naikkonen, niin sitten on vielä huonommat mahikset saada niitä lapsia jos taas pitäisi löytää uusi nainen ja odottaa se 3 vuotta. Eri juttu tietty jos kelpuutat vähän nuorempia leidejä. Mikäs ongelma se on vaikka 6-kymppiselle miehelle lapsi siittää - eri asia sitten löytyykö sitä nuorta naista äidiksi. Täytyy meinaan siltä vanhalta mieheltä löytyä jotain spesiaalia (yleensä rahaa), jotta saisi nuoren naisen itelleen.


      • James Anders Jackson
        järki mukana kirjoitti:

        Kolmen vuoden tutustuminen nimenomaan parantaa mahdollisuuksia onnistua parisuhteessa. Ensimmäiset kaksi vuotta menee ruusunpunaisten lasien tipahtamiseen. Sen jälkeen suhde syvenee todelliseksi rakkaudeksi - jos syvenee.

        Kuvittele maailmaa, missä jokainen vasta ihastunut pari lähtee hankkimaan lapsia. Ne kaikki, jotka seurustelevat muutaman kuukauden ja lopettavat sitten. Seurauksena vino pino ydinperheettömiä lapsia.

        Itse en missään tapauksessa suostuisi lapsia hankkimaan ennen avioliittoa, enkä avioliittoa ennen riittävän hyvää tutustumista ja rakastumista. Ei ennen sisäistä tietoa siitä, että mies on se elämäni mies. Se, johon voi luottaa ja jonka rakkauteen voi luottaa.

        Muutama vuosi on hyvä aika tutustua ennen elämän kestävää sitoutumista lapsiin.

        Rakkaus kestää puoli tuntia kerrallaan, ja loppuu ejakulaatioon.


    • carambola87a

      Kertoisitko mitä sitten puuhailit ikävuodet 20-37 kun heräsit naisen kaipuuseen vasta nyt? Ihan vain neuvona nuoremmille että millainen elämä ennustaa yksin jäämistä.

      • Ap.

        Kuten yltä on voinut lukea, ensimmäinen suhteeni oli 27-vuotiaana.
        Elin aivan normaalia naisetonta elämää, mikä sinänsä tietysti ei sulje pois tuota naisen kaipuuta.


      • Ap.
        Ap. kirjoitti:

        Kuten yltä on voinut lukea, ensimmäinen suhteeni oli 27-vuotiaana.
        Elin aivan normaalia naisetonta elämää, mikä sinänsä tietysti ei sulje pois tuota naisen kaipuuta.

        Niin ja perheen haluaminen on sitten vielä asia erikseen.


      • carambola87a
        Ap. kirjoitti:

        Kuten yltä on voinut lukea, ensimmäinen suhteeni oli 27-vuotiaana.
        Elin aivan normaalia naisetonta elämää, mikä sinänsä tietysti ei sulje pois tuota naisen kaipuuta.

        Mihin käytit aikaasi? Töihin? Opiskeluun? Varsinkin mitä teit vapaa-ajalla?


      • Ap.
        carambola87a kirjoitti:

        Mihin käytit aikaasi? Töihin? Opiskeluun? Varsinkin mitä teit vapaa-ajalla?

        Heh, no ihan normijuttuihin vaan.
        Urheiluun, kaverien tapaamiseen (usein urheilun merkeissä), elokuviin, moottoripyöräilyyn, kummimuksujen kanssa, ohjelmointiin ja sen omatoimiseen opiskeluun, satunnaiseen kokkailuun, tv:n töllötykseen.
        Liikaa tuohon viimeiseen, tosin.
        En ollut mitenkään supermenevä tyyppi, viihdyin liian hyvin yksinkin ja etenkin sellaiset menot ja harrastukset oli aika vähissä missä olisi voinut naisiin törmätä. Parempaa analyysiä en osaa antaa :)


      • mies32
        Ap. kirjoitti:

        Heh, no ihan normijuttuihin vaan.
        Urheiluun, kaverien tapaamiseen (usein urheilun merkeissä), elokuviin, moottoripyöräilyyn, kummimuksujen kanssa, ohjelmointiin ja sen omatoimiseen opiskeluun, satunnaiseen kokkailuun, tv:n töllötykseen.
        Liikaa tuohon viimeiseen, tosin.
        En ollut mitenkään supermenevä tyyppi, viihdyin liian hyvin yksinkin ja etenkin sellaiset menot ja harrastukset oli aika vähissä missä olisi voinut naisiin törmätä. Parempaa analyysiä en osaa antaa :)

        Kuulostaa siltä, että ei sinua ole ikinä naiset tarpeeksi kiinnostaneetkaan, joten olet luotu elämään yksin ja lapsettomana.

        Kai sinulla on lapsia läheisillä, sisaruksilla tai kavereilla, joita voit käydä välillä leikittämässä ja toimia hoitajana vanhempien menojen aikaan? Eiköhän se riitä kaltaisellesi oikein hyvin.


      • Ap.
        mies32 kirjoitti:

        Kuulostaa siltä, että ei sinua ole ikinä naiset tarpeeksi kiinnostaneetkaan, joten olet luotu elämään yksin ja lapsettomana.

        Kai sinulla on lapsia läheisillä, sisaruksilla tai kavereilla, joita voit käydä välillä leikittämässä ja toimia hoitajana vanhempien menojen aikaan? Eiköhän se riitä kaltaisellesi oikein hyvin.

        Kaltaiseni ihminen ei näe tarpeelliseksi alkaa sinun käsityksiäsi korjaamaan edes oikeaan suuntaan.


      • mies32
        Ap. kirjoitti:

        Kaltaiseni ihminen ei näe tarpeelliseksi alkaa sinun käsityksiäsi korjaamaan edes oikeaan suuntaan.

        Kaltaiseltasi ihmiseltä sujuu varmasti keski-ikäkin ihan yhtä hyvin ja paremminkin naisettomana kuin sujui hormonien täyteinen nuoruuskin.


      • Terassi Tane
        carambola87a kirjoitti:

        Mihin käytit aikaasi? Töihin? Opiskeluun? Varsinkin mitä teit vapaa-ajalla?

        Hmm.Ennen vaiko jälkeen.Hmm.Naukkailun?Hmm.Ehkäpä olin.Hmm.Avioliittolomallakin?


      • svb
        Ap. kirjoitti:

        Kuten yltä on voinut lukea, ensimmäinen suhteeni oli 27-vuotiaana.
        Elin aivan normaalia naisetonta elämää, mikä sinänsä tietysti ei sulje pois tuota naisen kaipuuta.

        Ei naisetonn elämä ole nuorelle miehelle normaalia...sfjkgh


    • ex-raitis3

      Melkeinpä arvaan että ole tavallinen tapaus ikisinkusta jolle ei ole alkoholi pahemmin maistunut.

      Raittius on yleisin syy miesten yksin jäämiseen Suomessa.

      • Ap.

        Viihteellä tuli käytyä kaikki firman kekkerit mukaanlukien ehkä n. 5 krt vuodessa?
        Ei taida olla paljoa juu.


      • ex-raitis3
        Ap. kirjoitti:

        Viihteellä tuli käytyä kaikki firman kekkerit mukaanlukien ehkä n. 5 krt vuodessa?
        Ei taida olla paljoa juu.

        Keskimääräinen mies pääsee juttelemaan naisten kanssa baarissa ehkä joka toinen tai kolmas kerta. Näistä ehkä joka kymmenessä tai kahdessakymmenessä kerrassa saa naiselta puhelinnumeron. Treffeille pääsee vielä harvemmin ja treffeistä alkaa seurustelu sitäkin harvemmin.

        Tästä voidaan laskea, että jos mies käy joka viikonloppu baarissa, saa suhteen ehkä aikaan kerran parissa vuodessa. Sinun viiden kerran vuosivauhdillasi siihen menee siis vähintään 20 vuotta.

        Tietenkin pitää muistaa että jos on selvinpäin baarissa niin homma on vielä tätäkin vaikeampaa.


      • Siis

        Eiköhän valtaosa miehistä, jotka ovat ns ATM:iä ole pikemminkin niitä joilla on päihdeongelma eikä suinkaan mitään raivoraittiita.


      • mies32
        Siis kirjoitti:

        Eiköhän valtaosa miehistä, jotka ovat ns ATM:iä ole pikemminkin niitä joilla on päihdeongelma eikä suinkaan mitään raivoraittiita.

        Siis eiköhän absolutismi ole ätmien keskuudessa yleisempää kuin päihdeongelma.


      • mies32 kirjoitti:

        Siis eiköhän absolutismi ole ätmien keskuudessa yleisempää kuin päihdeongelma.

        Noin minäkin vähän veikkaan. Naiset haluavat haasteellisen koulutusporjektin, jossa suurkuluttajasta "rakkaudella" kuohitaan kohtuukäyttäjä. Absolutistin vierellä kohtuukäyttäjä nainen tuntee alemmuutta ja siitähän ei tässä asiassa hyvää seuraa, kuten tämänkin palstan esimerkit osoittavat.


      • ....
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Noin minäkin vähän veikkaan. Naiset haluavat haasteellisen koulutusporjektin, jossa suurkuluttajasta "rakkaudella" kuohitaan kohtuukäyttäjä. Absolutistin vierellä kohtuukäyttäjä nainen tuntee alemmuutta ja siitähän ei tässä asiassa hyvää seuraa, kuten tämänkin palstan esimerkit osoittavat.

        Ainakin tilastojen mukaan suurin osa alkoholistimiehistä on sinkkuja, naisista puolet.


      • mies32
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Noin minäkin vähän veikkaan. Naiset haluavat haasteellisen koulutusporjektin, jossa suurkuluttajasta "rakkaudella" kuohitaan kohtuukäyttäjä. Absolutistin vierellä kohtuukäyttäjä nainen tuntee alemmuutta ja siitähän ei tässä asiassa hyvää seuraa, kuten tämänkin palstan esimerkit osoittavat.

        Ennemmin lienee kyse siitä, että alkoholia käyttävissä piireissä pariudutaan estottomasti, kun taas absolutistia ei kotoaan tule kukaan hakemaan panohommiin.


      • .... kirjoitti:

        Ainakin tilastojen mukaan suurin osa alkoholistimiehistä on sinkkuja, naisista puolet.

        Niin, alkoholistin ja absolutistin väliinhän ei muuta mustavalkoisessa maailmassa mahdukaan.


      • mies32 kirjoitti:

        Ennemmin lienee kyse siitä, että alkoholia käyttävissä piireissä pariudutaan estottomasti, kun taas absolutistia ei kotoaan tule kukaan hakemaan panohommiin.

        No noin minäkin olen oikeasti asian havainnut olevan.

        Käsittämätöntä, että suurin osa kavereistani on löytänyt seuralaisensa jostain pippaloista tai ravintolasta alkoholin myötävaikutuksella ja täällä ikisinkut tietävät, ettei ravintoloista löydy muuta kuin yhdenyön seuraa. Tässä on nyt joku ristiriita...


      • .....
        .... kirjoitti:

        Ainakin tilastojen mukaan suurin osa alkoholistimiehistä on sinkkuja, naisista puolet.

        Muistin väärin, eli tuossa on oikeat luvut. Ja muuten moni absolutisti on entinen juoppo.


        "Erityisesti miehillä suurkuluttajat asuvat muita useammin yksin (49 prosenttia suurkuluttajamiehistä, 29 prosenttia naisista). Suurkuluttajamiehillä on myös avioliitto purkautunut eron tai puolison kuoleman myötä useammin kuin muissa ryhmissä. Naisilla liitto on purkautunut muita useammin raitistuneiden ryhmässä. Aina raittiina olleet tyytyväisimpiä elämäänsä Raittiina aina olleet ovat selvästi tyytyväisimpiä elämäänsä. Tämän ryhmän naisista jopa puolet on erittäin tyytyväisiä. Tyytyväisyys vähenee siirryttäessä aina raittiista kohti suurkuluttajia, ja vähiten tyytyväisiä ovatkin suurkuluttajat"


        "Suurkuluttajamiehillä yksinäisyys muita yleisempää Suurkuluttajat ovat selvästi muita ryhmiä yksinäisempiä. Vähiten yksinäisyyttä on silloin tällöin itsensä humalaan juovien joukossa. Yksinäisyys liittyy nimenomaan suurkuluttajamiehiin. Suurkuluttajamiehistä 44 prosenttia on kokenut yksinäisyyttä, kun muissa miesten alkoholinkäyttöryhmissä osuus vaihtelee 18–27 prosentin välillä."


      • ...
        ..... kirjoitti:

        Muistin väärin, eli tuossa on oikeat luvut. Ja muuten moni absolutisti on entinen juoppo.


        "Erityisesti miehillä suurkuluttajat asuvat muita useammin yksin (49 prosenttia suurkuluttajamiehistä, 29 prosenttia naisista). Suurkuluttajamiehillä on myös avioliitto purkautunut eron tai puolison kuoleman myötä useammin kuin muissa ryhmissä. Naisilla liitto on purkautunut muita useammin raitistuneiden ryhmässä. Aina raittiina olleet tyytyväisimpiä elämäänsä Raittiina aina olleet ovat selvästi tyytyväisimpiä elämäänsä. Tämän ryhmän naisista jopa puolet on erittäin tyytyväisiä. Tyytyväisyys vähenee siirryttäessä aina raittiista kohti suurkuluttajia, ja vähiten tyytyväisiä ovatkin suurkuluttajat"


        "Suurkuluttajamiehillä yksinäisyys muita yleisempää Suurkuluttajat ovat selvästi muita ryhmiä yksinäisempiä. Vähiten yksinäisyyttä on silloin tällöin itsensä humalaan juovien joukossa. Yksinäisyys liittyy nimenomaan suurkuluttajamiehiin. Suurkuluttajamiehistä 44 prosenttia on kokenut yksinäisyyttä, kun muissa miesten alkoholinkäyttöryhmissä osuus vaihtelee 18–27 prosentin välillä."

        http://www.thl.fi/fi_FI/web/neuvoa-antavat-fi/voiko-juomari-hyvin

        Ei oinein täsmää palstan juttuihin se seikka, että täysin raittiit ovat kaikista tyytyväisimpiä elämäänsä.


      • ...
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Niin, alkoholistin ja absolutistin väliinhän ei muuta mustavalkoisessa maailmassa mahdukaan.

        Toin vain esille sen, että päihdeongelmaiset miehet ovat eniten yksin.


      • Siis
        Ratikkakuski kirjoitti:

        No noin minäkin olen oikeasti asian havainnut olevan.

        Käsittämätöntä, että suurin osa kavereistani on löytänyt seuralaisensa jostain pippaloista tai ravintolasta alkoholin myötävaikutuksella ja täällä ikisinkut tietävät, ettei ravintoloista löydy muuta kuin yhdenyön seuraa. Tässä on nyt joku ristiriita...

        Eiköhän tuossakin kyse ole kohtuukäyttäjistä. Jos joku päihdeongelmainen on naisen saanut niin hän on saanut naisen päihdeongelmastaan huolimatta eikä suinkaan sen ansiosta. Hänessä on silloin jotain muuta kiinnostavaa joka vetoaa naisiin. Jos persoonaton tylsä absolutisti rupeaisi juomaan niin hän ei olisi enää persoonaton ja tylsä vaan säälittävä ja surullinen, mikä ei naisen saantia auttaisi.


      • mies32
        Siis kirjoitti:

        Eiköhän tuossakin kyse ole kohtuukäyttäjistä. Jos joku päihdeongelmainen on naisen saanut niin hän on saanut naisen päihdeongelmastaan huolimatta eikä suinkaan sen ansiosta. Hänessä on silloin jotain muuta kiinnostavaa joka vetoaa naisiin. Jos persoonaton tylsä absolutisti rupeaisi juomaan niin hän ei olisi enää persoonaton ja tylsä vaan säälittävä ja surullinen, mikä ei naisen saantia auttaisi.

        Ei vaan se absolutisti voi olla ihan normaali muuten luonteeltaan ja kelpaisi kyllä monelle naiselle, mutta koska ei mene tilanteisiin (yöelämä) eikä olotilaan (hiprakka-känni), jossa naisia tapaa, jää yksin.
        Säälittävyyttä ja surullisuutta absolutistilla tuskin alkaa ilmetä, jos alkaa käydä viihteellä kerran viikossa - kerran kuukaudessa.


      • tomppe656

        Tää on täyttä totta. Itse henkilökohtaisesti tämän kokenut. Ennen kun otti niin riitti myös naisia. Sitten kun sitä raitistui niin yksinhän sitä saa olla :(


      • ne lääkkeet
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Noin minäkin vähän veikkaan. Naiset haluavat haasteellisen koulutusporjektin, jossa suurkuluttajasta "rakkaudella" kuohitaan kohtuukäyttäjä. Absolutistin vierellä kohtuukäyttäjä nainen tuntee alemmuutta ja siitähän ei tässä asiassa hyvää seuraa, kuten tämänkin palstan esimerkit osoittavat.

        ATM ei ryyppää vain koska alkoholi ja psykoosinestäjät ovat huono yhdistelmä.


      • ....
        mies32 kirjoitti:

        Ei vaan se absolutisti voi olla ihan normaali muuten luonteeltaan ja kelpaisi kyllä monelle naiselle, mutta koska ei mene tilanteisiin (yöelämä) eikä olotilaan (hiprakka-känni), jossa naisia tapaa, jää yksin.
        Säälittävyyttä ja surullisuutta absolutistilla tuskin alkaa ilmetä, jos alkaa käydä viihteellä kerran viikossa - kerran kuukaudessa.

        Mikäänhän ei estä absolutistia menemestä yökerhoon. Tai tapailemasta toista absolutistia, naisia nyt silti tuossa ryhmässä on enemmistö.


      • mies32
        .... kirjoitti:

        Mikäänhän ei estä absolutistia menemestä yökerhoon. Tai tapailemasta toista absolutistia, naisia nyt silti tuossa ryhmässä on enemmistö.

        Absolutisti ei tapaile toista absolutistia, koska kumpikaan ei ole kännissä, eikä juuri koskaan siellä yökerhossakaan.


    • mies32

      Ei miehellä ole biologista kelloa. Lapsia voi saada vielä eläkeläisenäkin. Ja niin voi nuorta hedelmällistä naistakin.

      • ..

        On siinä mielessä että sperman laatu huononee, eli riski saada sairaita lapsia suurenee huomattavasti. Tuosta on ollut täällä juttua ennenkin linkkeineen päivineen, jos jotain kiinnostaa.


      • mies32
        .. kirjoitti:

        On siinä mielessä että sperman laatu huononee, eli riski saada sairaita lapsia suurenee huomattavasti. Tuosta on ollut täällä juttua ennenkin linkkeineen päivineen, jos jotain kiinnostaa.

        No jos haluaa optimoida lapsen terveyden, ei sitten pidä alkaa lapsentekohommiin myöskään yli 25-vuotiaan naisen kanssa eli AP hakee aivan liian vanhoja naisia jo nyt.


      • huoltanytei
        mies32 kirjoitti:

        No jos haluaa optimoida lapsen terveyden, ei sitten pidä alkaa lapsentekohommiin myöskään yli 25-vuotiaan naisen kanssa eli AP hakee aivan liian vanhoja naisia jo nyt.

        Kyllä eläkeiässä olevan paukut on jo vähissä, jos koko peli edes toimii.
        Ai niin onhan niitä nappeja.

        Muija syö ehkäisypillereitä ja ukko viagraa. Hiiuli hei..


      • huokaus-
        mies32 kirjoitti:

        No jos haluaa optimoida lapsen terveyden, ei sitten pidä alkaa lapsentekohommiin myöskään yli 25-vuotiaan naisen kanssa eli AP hakee aivan liian vanhoja naisia jo nyt.

        Oikeasti joku raja teidän miesten naisvaatimuksiin. Moni nainen taitaa jäädä yksin hyljeksityksi.


      • ....
        huoltanytei kirjoitti:

        Kyllä eläkeiässä olevan paukut on jo vähissä, jos koko peli edes toimii.
        Ai niin onhan niitä nappeja.

        Muija syö ehkäisypillereitä ja ukko viagraa. Hiiuli hei..

        Sukusoluja voi myös pakastaa. Periaatteessa, jos jostain kumman syystä haluaisi, niin nainenkin voi saada biologisen jälkeläisen eläkeiässä.

        Mutta on miestenkin hyvä tietää oman vanhenemisen aiheuttamat riskit saada sairas lapsi.


      • hei haloo!
        mies32 kirjoitti:

        No jos haluaa optimoida lapsen terveyden, ei sitten pidä alkaa lapsentekohommiin myöskään yli 25-vuotiaan naisen kanssa eli AP hakee aivan liian vanhoja naisia jo nyt.

        No ei tarvitse olla alle 25-vuotias lapsia hankkiessaan, riittää kunhan MOLEMMAT ovat alle 40-vuotiaita. Meillä oli miehen huonoista siittiöistä johtuen lapsettomuutta monta vuotta ja mies oli tuolloin nippa nappa 30-vuotta. Eli ei todellakaan mies voi saada lapsia tuosta noin vain iästä viis..


      • mies32
        hei haloo! kirjoitti:

        No ei tarvitse olla alle 25-vuotias lapsia hankkiessaan, riittää kunhan MOLEMMAT ovat alle 40-vuotiaita. Meillä oli miehen huonoista siittiöistä johtuen lapsettomuutta monta vuotta ja mies oli tuolloin nippa nappa 30-vuotta. Eli ei todellakaan mies voi saada lapsia tuosta noin vain iästä viis..

        Ja miehesi siittiötkö olivat huonoja iän takia?

        halloo!


      • Haloo hei!
        mies32 kirjoitti:

        Ja miehesi siittiötkö olivat huonoja iän takia?

        halloo!

        Tarkoitin, että monilla nuorilla miehilläkin on vaikeuksia lisääntyä, niin kuvittele sitten millaista se on jollain keski-ikäisellä ukolla..


      • öhöm.
        Haloo hei! kirjoitti:

        Tarkoitin, että monilla nuorilla miehilläkin on vaikeuksia lisääntyä, niin kuvittele sitten millaista se on jollain keski-ikäisellä ukolla..

        "Iän myötä miesten sukusolujen tuotanto heikkenee tasaisesti ja tulee alttiimmaksi geenivirheille. Tämän vuoksi hedelmällisyys eli heidän siittiöiden kyky hedelmöittää munasolu laskee. Lisäksi mahdollisesti hedelmöittyvän munasolun todennäköisyys kehittyä ihmiseksi pienenee. Edelleen samasta syystä kehityshäiriöiden riski kasvaa."

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Siittiö

        http://www.yle.fi/vintti/yle.fi/genreportaalit/portaali-348.html?genre=terveys&osannimi=terveys_uutiset&jutunid=7327

        Mies32 et voi tosissaan luulla, että miehen iällä ei ole mitään väliä hedelmöityksen onnistumiseen. No lueppas noi linkit, niin opit ehkä jotain tärkeää.


      • mies32
        öhöm. kirjoitti:

        "Iän myötä miesten sukusolujen tuotanto heikkenee tasaisesti ja tulee alttiimmaksi geenivirheille. Tämän vuoksi hedelmällisyys eli heidän siittiöiden kyky hedelmöittää munasolu laskee. Lisäksi mahdollisesti hedelmöittyvän munasolun todennäköisyys kehittyä ihmiseksi pienenee. Edelleen samasta syystä kehityshäiriöiden riski kasvaa."

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Siittiö

        http://www.yle.fi/vintti/yle.fi/genreportaalit/portaali-348.html?genre=terveys&osannimi=terveys_uutiset&jutunid=7327

        Mies32 et voi tosissaan luulla, että miehen iällä ei ole mitään väliä hedelmöityksen onnistumiseen. No lueppas noi linkit, niin opit ehkä jotain tärkeää.

        Luepas itse viestini 5 x uudestaan, niin ehkä tajuat, etten sanonut, ettei miehen iällä ole mitään väliä.

        Harmillista kun kerrankin joku jaksaa oikein lähteiden kera perustella väitteensä, mutta sitten mennään tuolla tavalla metsään, kun ei tiedetä mihin vastataan.


      • Sillee 13+10
        huokaus- kirjoitti:

        Oikeasti joku raja teidän miesten naisvaatimuksiin. Moni nainen taitaa jäädä yksin hyljeksityksi.

        Ei toki jää kylmäksi ! Lämpöä riittää,aina riittää juttu seuraa sen kuin tulee vain.


    • hmmm.

      Ei tarvi pudottaan. Monet 37-vuotiaat eivät vain luonnollisestikaan enää saa lapsia. Toisaalta, jos heillä on vauvakuume, niin varmasti haluavat saada mitä pikimmiten vauvan, kun jos antaa iän karttua vieläkin vaikeampi saada.

      • niin no

        Olen 33v nainen, ei ole vauvakuumetta ja tuntuu että homma on ohi. Oikea mies olisi hyvä.


      • valinnan vapaus
        niin no kirjoitti:

        Olen 33v nainen, ei ole vauvakuumetta ja tuntuu että homma on ohi. Oikea mies olisi hyvä.

        Täällä 33 vuotias sinkku mies. Missä olet?


    • niin..

      Haluaisin lapsen,mutta en kelpaa kenellekään miehelle koska en ole vielä työelämässä.Nyt eletään tätä hetkeä eikä jaaritella.Jo yritän tehdä lapsen n.35vuotiaana,on iso riski ettei enää onnistu.Kuk maksaisi sitten hedelmöityshoidot,tuskin se mies ainakaan,kuka halusi rahan takia odottaa ja odottaa.

      • ~ciss~

        Voi teidän kanssa. Ei lasta pidä miehen varassa eikä miestä edellyttäen hankkia. Lapseen sitoudutaan ihan itse, lapseen. Oli miestä tai ei. Älkää olko niin kilttejä ja odottako jalat ristissä sitä unelmien miestä, joka kuitenkin kesken kasvatusvastuun kuolee, sairastuu vakavasti, alkoholisoituu, pettää tai tuhlaa kaikki rahansa. Tanskalaista spermaa saa klinikalta, ja miestä voi silti edelleen etsiä, vaikka vielä vanhainkodissa.


      • mies32
        ~ciss~ kirjoitti:

        Voi teidän kanssa. Ei lasta pidä miehen varassa eikä miestä edellyttäen hankkia. Lapseen sitoudutaan ihan itse, lapseen. Oli miestä tai ei. Älkää olko niin kilttejä ja odottako jalat ristissä sitä unelmien miestä, joka kuitenkin kesken kasvatusvastuun kuolee, sairastuu vakavasti, alkoholisoituu, pettää tai tuhlaa kaikki rahansa. Tanskalaista spermaa saa klinikalta, ja miestä voi silti edelleen etsiä, vaikka vielä vanhainkodissa.

        Entä pitäisikö ajatella lapsen oikeutta isään?


      • ~ciss~
        mies32 kirjoitti:

        Entä pitäisikö ajatella lapsen oikeutta isään?

        Mitä sekään tarkoittaa? Eihän niitäkään isiä, jotka on ihan luomumenetelmällä jälkeläisensä siittäneet, voida mitenkään pakottaa tapaamaan lastaan. MIssä siinä on lapsen oikeus? Tapaamisoikeus on aina vanhemman oikeus, ei velvollisuus. Tapaamisoikeus on myös lapsen velvollisuus, vaan ei oikeus. Lapsi voidaan pakottaa tapaamaan vanhempaansa, vaikka ei haluaisi.

        Tuossa kontekstissa yli 35 v. naisten asiointi klinikalla ei nyt ole kummoinen ongelma. Lapsi arvostaa sitä, että on saanut syntyä maailmaan, vaikka kelvollisia miehiä ei isäksi löytynytkään. Sellainen voi löytyä myöhemminkin.


      • mies32
        ~ciss~ kirjoitti:

        Mitä sekään tarkoittaa? Eihän niitäkään isiä, jotka on ihan luomumenetelmällä jälkeläisensä siittäneet, voida mitenkään pakottaa tapaamaan lastaan. MIssä siinä on lapsen oikeus? Tapaamisoikeus on aina vanhemman oikeus, ei velvollisuus. Tapaamisoikeus on myös lapsen velvollisuus, vaan ei oikeus. Lapsi voidaan pakottaa tapaamaan vanhempaansa, vaikka ei haluaisi.

        Tuossa kontekstissa yli 35 v. naisten asiointi klinikalla ei nyt ole kummoinen ongelma. Lapsi arvostaa sitä, että on saanut syntyä maailmaan, vaikka kelvollisia miehiä ei isäksi löytynytkään. Sellainen voi löytyä myöhemminkin.

        Siinä on sentään alunperin pyritty perhettä perustamaan. Eri asia jos siinä on jostain syystä epäonnistuttu.

        Sinähän et tiedä miten paljon lapsi arvostaa elämäänsä. Yyhoiden lapset keskimäärin vähemmän kuin perheiden lapset.


      • ~ciss~
        mies32 kirjoitti:

        Siinä on sentään alunperin pyritty perhettä perustamaan. Eri asia jos siinä on jostain syystä epäonnistuttu.

        Sinähän et tiedä miten paljon lapsi arvostaa elämäänsä. Yyhoiden lapset keskimäärin vähemmän kuin perheiden lapset.

        Miten niin on alun perin pyritty perhettä perustamaan. Ei suinkaan kaikki ole pyrkineet mitään muuta kuin laukeamaan.

        Lapset haluaa elää, lähes poikkeuksetta kaikki lapset. Mene ja kysele niiltä, jos et muuten usko. Olisivatko halunneet jäädä syntymättä.

        Nämä miehenodottajanaiset, jotka lähestyvät neljääkymppiä, ovat kummallisia kun eivät osaa ottaa elämäänsä omiin käsiinsä ja toteuttaa haavettaan ihan itse. Nyhrätään vaan ja odotellaan sitä oikeaa miestä, vaikka maailmassa ruiskitaan laatuspermaa niin että kaikki paikat on tahmeina. Miehistä ei ole kiinni se, jos joku ämmä ei saa lasta.


      • mies32
        ~ciss~ kirjoitti:

        Miten niin on alun perin pyritty perhettä perustamaan. Ei suinkaan kaikki ole pyrkineet mitään muuta kuin laukeamaan.

        Lapset haluaa elää, lähes poikkeuksetta kaikki lapset. Mene ja kysele niiltä, jos et muuten usko. Olisivatko halunneet jäädä syntymättä.

        Nämä miehenodottajanaiset, jotka lähestyvät neljääkymppiä, ovat kummallisia kun eivät osaa ottaa elämäänsä omiin käsiinsä ja toteuttaa haavettaan ihan itse. Nyhrätään vaan ja odotellaan sitä oikeaa miestä, vaikka maailmassa ruiskitaan laatuspermaa niin että kaikki paikat on tahmeina. Miehistä ei ole kiinni se, jos joku ämmä ei saa lasta.

        Arvostakoon yyhoonkin lapsi elämäänsä, jos väestönkasvua halutaan hillitä, ei voida lähteä siitä, että jokaisen lapsen syntymä on hyvä = mitä enemmän lapsia, sitä enemmän elämäänsä arvostavia kiitollisia muksuja. Tätä rataa kohta meillä on miljoonia nälkään kuolevia, elämäänsä arvostavia ja äidilleen kiitollisia muksuja.


      • ~ciss~
        mies32 kirjoitti:

        Arvostakoon yyhoonkin lapsi elämäänsä, jos väestönkasvua halutaan hillitä, ei voida lähteä siitä, että jokaisen lapsen syntymä on hyvä = mitä enemmän lapsia, sitä enemmän elämäänsä arvostavia kiitollisia muksuja. Tätä rataa kohta meillä on miljoonia nälkään kuolevia, elämäänsä arvostavia ja äidilleen kiitollisia muksuja.

        Täällä Suomessako se väestönkasvu hillitään sillä, että lapsesta haaveillut nainen ei saa edes sitä yhtä ja Afrikassa vedetään toistakymmentä? Aika kaukaa haet tukea vastaväitteillesi...

        Väestö ei kasva sillä, että jokainen uusintaa vain itsensä. Seuraavien vuosikymmenien aikana Suomen väestö vain ikääntyy ja muutaman kymmenen vuoden kuluttua määrä kääntyy laskuun, ellei maahanmuuttajien määrää lisätä.

        Kun koulutusyhteiskunnissa on riittävästi tulevaa sukupolvea kehittämässä ympäristöteknologiaa ja innovoimassa väestönkasvuongelman parissa, ennuste on parempi kuin että kehittyneiden maiden oma väestö lakkaa lisääntymästä ja hallitsematon väestönkasvu kehittyvissä maissa jatkuu.


      • mies32
        ~ciss~ kirjoitti:

        Täällä Suomessako se väestönkasvu hillitään sillä, että lapsesta haaveillut nainen ei saa edes sitä yhtä ja Afrikassa vedetään toistakymmentä? Aika kaukaa haet tukea vastaväitteillesi...

        Väestö ei kasva sillä, että jokainen uusintaa vain itsensä. Seuraavien vuosikymmenien aikana Suomen väestö vain ikääntyy ja muutaman kymmenen vuoden kuluttua määrä kääntyy laskuun, ellei maahanmuuttajien määrää lisätä.

        Kun koulutusyhteiskunnissa on riittävästi tulevaa sukupolvea kehittämässä ympäristöteknologiaa ja innovoimassa väestönkasvuongelman parissa, ennuste on parempi kuin että kehittyneiden maiden oma väestö lakkaa lisääntymästä ja hallitsematon väestönkasvu kehittyvissä maissa jatkuu.

        Idea oli vain siinä, että ei lapsia lasten oman elämästä nautinnon vuoksi pidä tehdä.
        Tehköön se yksinäinen nainen lapsen yksin jos ei miestä millään saa, mutta kyllä sen pitäisi olla viimeinen hätävaihtoehto ja perheen aina etusijalla.

        Vai että riittävästi väkeä ympäristöteknologian parissa.. montakohan miljoonaa siihen tarvitaan? Oletko varma, että lapsesi suuntautuu tuolle alalle?


      • ~ciss~
        mies32 kirjoitti:

        Idea oli vain siinä, että ei lapsia lasten oman elämästä nautinnon vuoksi pidä tehdä.
        Tehköön se yksinäinen nainen lapsen yksin jos ei miestä millään saa, mutta kyllä sen pitäisi olla viimeinen hätävaihtoehto ja perheen aina etusijalla.

        Vai että riittävästi väkeä ympäristöteknologian parissa.. montakohan miljoonaa siihen tarvitaan? Oletko varma, että lapsesi suuntautuu tuolle alalle?

        Aina riittää toisten neuvojia, jotka tietävät mikä on oikea syy hankkia lapsi. Kerrohan nyt sitten se oikea syy, kun parhaiten tiedät.

        Luonnossa ei pohdiskella oikeita ja vääriä syitä, vaan paritellaan, siemennetään ja raadellaan. Sieltä on hieno ihminenkin peräisin, vaikka olisikin turvallisuushakuinen keski-ikäinen suunnittelija jonka elämä valuu käsistä.

        Minä suosittelen kaikille lasta haluaville naisille, joilla kello on lyömässä, tanskanpojan laatuspermaa. Eikä heidän tarvitse varmasti tietää, mikä lapsesta isona tulee (ks. typerä kysymyksesi minulle). Ei kukaan tiedä tulevaisuudesta, tässä sitä vaan elellään. Myönteinen asenne elämään on tärkeintä.

        Minä en ole hankkimassa lapsia, joten panokseni ympäristöteknologialle jää vähäiseksi. Vessassakin painan aina isoa huuhtelua kahdesti ihan kiusalla.


      • :)..................
        ~ciss~ kirjoitti:

        Aina riittää toisten neuvojia, jotka tietävät mikä on oikea syy hankkia lapsi. Kerrohan nyt sitten se oikea syy, kun parhaiten tiedät.

        Luonnossa ei pohdiskella oikeita ja vääriä syitä, vaan paritellaan, siemennetään ja raadellaan. Sieltä on hieno ihminenkin peräisin, vaikka olisikin turvallisuushakuinen keski-ikäinen suunnittelija jonka elämä valuu käsistä.

        Minä suosittelen kaikille lasta haluaville naisille, joilla kello on lyömässä, tanskanpojan laatuspermaa. Eikä heidän tarvitse varmasti tietää, mikä lapsesta isona tulee (ks. typerä kysymyksesi minulle). Ei kukaan tiedä tulevaisuudesta, tässä sitä vaan elellään. Myönteinen asenne elämään on tärkeintä.

        Minä en ole hankkimassa lapsia, joten panokseni ympäristöteknologialle jää vähäiseksi. Vessassakin painan aina isoa huuhtelua kahdesti ihan kiusalla.

        Tanskanspermaa..?...


    • hmm.

      "Haen seuraa 29-37 -vuotiaista naisista, mutta eo. liittyen mietin, että ehkä minun pitäisi tiputtaa tuota yläikärajaa, sillä moniko haluaa saada lapsia nelikymppisenä, tai yli? Silloinhan käsittääkseni myös riski saada sairas lapsi on jo selvästi isompi kuin nuorempana?"

      Sama riski koskee "vanhoja" isiä.

    • yli kolmikymppinen ensisynnytttäjä on riskisynnyttäjä.

      • Enemmistö suomalaisista ensisynnyttäjistä siis on riskisynnyttäjiä. Jep, jep...


    • biologiasta tietävä

      Kun Sen Oikean kohtaa, sen tietää heti ensikatseesta. Minä pudottaisin tuota yläikärajaa, koska ennemmin enemmän ikäeroa, kuin, että nainen olisi lähes 40 v. ensisynnyttäjä tai ylipäätänsä raskaana. Moni ei voi saada enään lapsia silloin ja kaikki raskaudet ovat riskiraskauksia silloin. Ja varsinkin, jos aiot "odotella" vielä jopa 3 v., että katsotaan, kuinka aika menee vielä lisää eteenpäin. Jos niitä fobioita johonkin suuntaa, niin nainen, joka on raskaana yli 35 v. Ei ikäeroon!

      Naisella ikä rajoittaa, kuten varmaan tiedät, ei miehellä, eikä ikäerokaan sitä rajoita.

      • Ap.

        Hyviä pointteja.
        Tuosta ensikatseesta joudun olemaan eri mieltä, luulin todella löytäneeni sen oikean, mutta toisin vain kävi.
        Monella tuo voi noin toimiakin, mutta ehkä sitten ensi kerralla jo minullakin :)


      • Mä olin onneton
        Ap. kirjoitti:

        Hyviä pointteja.
        Tuosta ensikatseesta joudun olemaan eri mieltä, luulin todella löytäneeni sen oikean, mutta toisin vain kävi.
        Monella tuo voi noin toimiakin, mutta ehkä sitten ensi kerralla jo minullakin :)

        Hei
        Ei se että haluaa perustaa perheen vasta kun on varma ole mitenkään väärin.
        Perheitä on vaan niin monenlaisia. Pitää miettiä mihin on valmis ja mihin kykenee ja mitä jaksaa..
        Se sielunkumppani on jossain ja kun se löytyy sä et edes tiedä kuinka monta lasta sillä on tai haluaako se yhtään. Tutki itseäsi ja mieti mikä onkaan kaikkein tärkeintä.
        Sekö että olet ONNELLINEN vai se että sulla on omia lapsia ja olet onneton


      • ap.
        Mä olin onneton kirjoitti:

        Hei
        Ei se että haluaa perustaa perheen vasta kun on varma ole mitenkään väärin.
        Perheitä on vaan niin monenlaisia. Pitää miettiä mihin on valmis ja mihin kykenee ja mitä jaksaa..
        Se sielunkumppani on jossain ja kun se löytyy sä et edes tiedä kuinka monta lasta sillä on tai haluaako se yhtään. Tutki itseäsi ja mieti mikä onkaan kaikkein tärkeintä.
        Sekö että olet ONNELLINEN vai se että sulla on omia lapsia ja olet onneton

        Hienoja ajatuksia kirjoitit.

        Tottakai onnellisuus on pääasia, ei sitä voi taata lapsi eikä parisuhde, eikä oikein mikään.. voi vain koittaa elää elämänsä hyvin ja toisia kunnioittaen, eiköhän siinä ole avaimia onnellisuuteen :)

        Olen ollut onnellinen ollessani yksin, parisuhteessa ja jos nyt sen verran paljastan (toivottavasti tähän ei tarpeettomasti tartuta) myös uusioperheessäkin. Kaikissa noissa olen ollut myös onneton jossain kohtaa.


      • mä olin onneton
        ap. kirjoitti:

        Hienoja ajatuksia kirjoitit.

        Tottakai onnellisuus on pääasia, ei sitä voi taata lapsi eikä parisuhde, eikä oikein mikään.. voi vain koittaa elää elämänsä hyvin ja toisia kunnioittaen, eiköhän siinä ole avaimia onnellisuuteen :)

        Olen ollut onnellinen ollessani yksin, parisuhteessa ja jos nyt sen verran paljastan (toivottavasti tähän ei tarpeettomasti tartuta) myös uusioperheessäkin. Kaikissa noissa olen ollut myös onneton jossain kohtaa.

        Haa onnellinen ihminen on kai silloin kun on tasapainossa kaiken kanssa. Ei vaan silloin kun on joku mihin käpertyy.......................................


      • Meridien
        mä olin onneton kirjoitti:

        Haa onnellinen ihminen on kai silloin kun on tasapainossa kaiken kanssa. Ei vaan silloin kun on joku mihin käpertyy.......................................

        Mie olen 37 vuotias nainen, ja sinkkuna ollut tammikuuhun asti. Haaveissa on aina ollut perhe yms. mutta ei vain kohdalle ole osunut sellaista miestä jonka kanssa voisin ihan tavallista arkea kokea. Rupesin jo ajattelemaan, ettei kohdalleni osukkaan miestä ja päästin haaveistani irti. Kuitenkin naapurissa oli mies, joka oikeasti halusi olla minun kanssani. Kerkesimme vuoden tuntea ihan kavereina. Nyt olemme (yhteisestä halusta) muuttaneet yhteen ja kihloissa. Ensi kesänä olisi häät. Lapsistakin olemme puhuneet. Olen aina ollut sen kannalla, että hiljaa hyvä tulee, mutta nyt olenkin huomannut, että oikeasti rakastan tuota miestä kaikella sydämmelläni ja olen valmis menemään naimisiin ja lapsia saamaan.

        Mielestäni et ole ollenkaan liian vanha. Ja uskon, kun se oikea napsahtaa kohdallesi, kaikki järjestyy. Sitä paitsi tuommoinen harrastuksistaan ja elämästään nauttiva mies on oikeasti kultakimpale. Älä suotta ala baareissa juoksemaan, jos se ei sinun kohdallasi iske. Rakkaus voi olla oikeasti hyvinkin lähellä, vaikka seinänaapurina, kuten minulla :-)


      • Pahpöh

        Miksi ihmeessä ihmiset eroo, jos tietäs jo ensikatseesta, että tuo ei ole minulle oikea tai, että on oikea? Puppupuhetta. Kyllä moni on luullut, että tämän kanssa olen loppuelämäni, mutta kas vaan ero on tullut alle 5 vuoden päästä.


      • ap.
        Meridien kirjoitti:

        Mie olen 37 vuotias nainen, ja sinkkuna ollut tammikuuhun asti. Haaveissa on aina ollut perhe yms. mutta ei vain kohdalle ole osunut sellaista miestä jonka kanssa voisin ihan tavallista arkea kokea. Rupesin jo ajattelemaan, ettei kohdalleni osukkaan miestä ja päästin haaveistani irti. Kuitenkin naapurissa oli mies, joka oikeasti halusi olla minun kanssani. Kerkesimme vuoden tuntea ihan kavereina. Nyt olemme (yhteisestä halusta) muuttaneet yhteen ja kihloissa. Ensi kesänä olisi häät. Lapsistakin olemme puhuneet. Olen aina ollut sen kannalla, että hiljaa hyvä tulee, mutta nyt olenkin huomannut, että oikeasti rakastan tuota miestä kaikella sydämmelläni ja olen valmis menemään naimisiin ja lapsia saamaan.

        Mielestäni et ole ollenkaan liian vanha. Ja uskon, kun se oikea napsahtaa kohdallesi, kaikki järjestyy. Sitä paitsi tuommoinen harrastuksistaan ja elämästään nauttiva mies on oikeasti kultakimpale. Älä suotta ala baareissa juoksemaan, jos se ei sinun kohdallasi iske. Rakkaus voi olla oikeasti hyvinkin lähellä, vaikka seinänaapurina, kuten minulla :-)

        Baarit ei enää houkuta oikeastaan yhtään, melkeinpä on 1-2 krt. enää per vuosi kun itseni sieltä löydän seuran vetämänä.

        Tuossa kultakimpalejutussa on ehkä jonkin sortin paradoksi; kun on riittävän onnellinen eläessään yksin, niin silloin ei välttämättä tee töitä parisuhteen löytämiseksi yhtä paljoa, kuin "onnettomampana" saattaisi. Tällöin aika saattaa vierähtää varkain. Silti varmasti se paras aika etsiä parisuhdetta on juuri tuo kun tuntee että on ihan hyvä olla yksinkin, kokee että tämän hyvän olon ja tunteen voisi ja haluaisi jakaa jonkun toisen kanssa.
        Vai seinänaapuri :) Ja sitten vielä sanotaan ettei se rakkaus tule sieltä kotiovelta hakemaan, puppuahan nuo puheet on ;o)
        Paljon onnea teille! (lähden nyt kurkkaamaan tuonne ovelle)


      • mies32
        Meridien kirjoitti:

        Mie olen 37 vuotias nainen, ja sinkkuna ollut tammikuuhun asti. Haaveissa on aina ollut perhe yms. mutta ei vain kohdalle ole osunut sellaista miestä jonka kanssa voisin ihan tavallista arkea kokea. Rupesin jo ajattelemaan, ettei kohdalleni osukkaan miestä ja päästin haaveistani irti. Kuitenkin naapurissa oli mies, joka oikeasti halusi olla minun kanssani. Kerkesimme vuoden tuntea ihan kavereina. Nyt olemme (yhteisestä halusta) muuttaneet yhteen ja kihloissa. Ensi kesänä olisi häät. Lapsistakin olemme puhuneet. Olen aina ollut sen kannalla, että hiljaa hyvä tulee, mutta nyt olenkin huomannut, että oikeasti rakastan tuota miestä kaikella sydämmelläni ja olen valmis menemään naimisiin ja lapsia saamaan.

        Mielestäni et ole ollenkaan liian vanha. Ja uskon, kun se oikea napsahtaa kohdallesi, kaikki järjestyy. Sitä paitsi tuommoinen harrastuksistaan ja elämästään nauttiva mies on oikeasti kultakimpale. Älä suotta ala baareissa juoksemaan, jos se ei sinun kohdallasi iske. Rakkaus voi olla oikeasti hyvinkin lähellä, vaikka seinänaapurina, kuten minulla :-)

        Onpa hienoa, että kerrankin yhteisestä halusta muutettu yhteen, eikä mies vain tavanomaisesti kaapannut naista kämppäänsä.


      • mies32
        ap. kirjoitti:

        Baarit ei enää houkuta oikeastaan yhtään, melkeinpä on 1-2 krt. enää per vuosi kun itseni sieltä löydän seuran vetämänä.

        Tuossa kultakimpalejutussa on ehkä jonkin sortin paradoksi; kun on riittävän onnellinen eläessään yksin, niin silloin ei välttämättä tee töitä parisuhteen löytämiseksi yhtä paljoa, kuin "onnettomampana" saattaisi. Tällöin aika saattaa vierähtää varkain. Silti varmasti se paras aika etsiä parisuhdetta on juuri tuo kun tuntee että on ihan hyvä olla yksinkin, kokee että tämän hyvän olon ja tunteen voisi ja haluaisi jakaa jonkun toisen kanssa.
        Vai seinänaapuri :) Ja sitten vielä sanotaan ettei se rakkaus tule sieltä kotiovelta hakemaan, puppuahan nuo puheet on ;o)
        Paljon onnea teille! (lähden nyt kurkkaamaan tuonne ovelle)

        Joo, voihan se hyvinkin olla, että vaikka naapuri ei ole tullut iskemään sinua 25-vuoteen, niin voi tulla vaikka jo huomenna. Sen varaan todellakin kannattaa laskea ja pysyä poissa niistä baareista.
        Tulee se lottovoittokin monelle vasta 40 vuoden yrittämisen jälkeen. Sen takia suosittelen kaikille, ettei kannata tavoitella rahaa töistä tai yritystoiminnasta, jos ei niitä halua tehdä. Lottovoitto voi olla ihan nurkan takana.


    • Itsestäsi kiinni

      Mitä itse lienet odottanut noin vanhaksi ennen kuin alkuun pääsit...

      Mietihän nyt onko sitä ihan itselle varattua laatuaikaa jo riittävästi takana ja nyt olisi jo aikuistumisen aika. Siis aidon sitoutumisen.

      • Ap.

        Ei ole tarvinnut noita asioita miettiä vuosikausiin enää.


      • Itsestäsi kiinni
        Ap. kirjoitti:

        Ei ole tarvinnut noita asioita miettiä vuosikausiin enää.

        Minä olin 38 kun sain tyttären. Liittomme hajoamisesta on jo vuosikymmen. Tytär viihtyy yhtä lailla täällä kuin äidillään, on nytkin täällä. Rakastaa kumpaakin ja rakentaa täyttä vauhtia omaa elämää, jo työssä ja kohta omassa asunnossa.

        Ei kannata murehtia tulevia vaan toimia niin ettei tarvitse katua.


    • elä haikaile - toimi

      Riksi on aina olemassa että avio/avoliitto hajoaa vaikka menisi minkä ikäisenä tahansa. Riski on myös olemassa huolimatta siitä minkä ikäisenä lapset tekee. Tosiasiahan on että lapset tulisi hankkia 20-37 ikävuoden välillä. Silloin on se oikea aika, jolloin hedelmällisyys on huipussaan aj myöhemmin alkaa riskit kasvaa.

      Jos 37 -vuotias mies vielä jahkailee, on parempi jäädäkin haikailemaan. Juna meni jo...

      Lapset voi vallan hyvin hankkia heti kun tuntee, että puoliso on se oikea. Tai jos ei tunnukkaan oikealta, voi olla että ei kukaan tunnu oikealta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa pohdituttaa lapsen hankkiminen. Se on jo merkki siitä, että alkaa olla viimeiset hetket käsillä hankkia lapsia. Näitä vastuuta ja perhe-elämää pakoilevia miehiähän on vaikka millä mitalla. Sittenpä sitä hohhoillaan sieltä äidin helmoista 50-60 iässä että olisihan se vaimokin ja lapset mukavia, mutta kun en älynnyt silloin nuorempana...

      • mies32

        Kukahan se pakoilee vastuutaan? Se joka viikon tuntemisen jälkeen 20-vuotiaana työttömänä puksauttaa lapset maailmalle vai se, joka haluaa tuntea puolisonsa ja olla varma siitä, että halua tämän kanssa perheen perustaa, käy koulunsa ja hankkii vakityöt ennen lasten tekoa?


    • ex-raitis3
    • 33rikki

      Voiko vauvan antaa adoptioon, jos sen p-sakanhaju ja itku ei kiinnosta? Entä junan alle? TUleeko mummonmuusia?

    • 33rikki

      RAIPPA raikaa, jos se pentu ei ole hiljaa. Siinä minun ohje Suomi24:n seuraajille. josta sain avun ongelmiini!
      ahahhaha

    • lapsen parhaaksi

      37 vuotias kotipoika heräs haluamaan lasta...... joo, sinun junasi meni aikoja sitten. Sorry vaan. Ei kukaan alle kolmekymppinen nainen halua noin vanhaa miestä.

      • Ap.

        Kyllä ne perheajatukset on heränneet jo kauan ennen kuin tänä vuonna.
        Ajatuksiksi ne vain jää, jos ei löydä sitä toista ihmistä sitä perhettä perustamaan.


    • mulle sopis.

      mä ainakin olen haaveillut niin kauan parisuhteesta, et jos mä sellaiseen alkaisin, niin NAUTTISIN siitä kyllä ensin mielin määrin ilman lapsihaaveita jonkun vuoden vähintään. Vauvoja ehtii sen 1-3 minkä haluisin kyl sitten vielä ihan riittävästi.
      Musta parisuhteella on arvo jo sinänsä, eli se kahdenkeskinen suhde on jo niin arvokas, et nauttis siitä kun voi, vaiks oma lapsikin olis joskus ehkä mahdollinen. Toisaalta lähipiirissä myös lapsettomia, jotka nauttii elämästä niin täysin rinnoin, et kyl sekin vaikuttaisi oikein hyvältä valinnalta.

    • TheBlond77

      No jaa, itse olen 34-v. lapseton nainen, enkä koe, että juna meni jo. Tietysti biologinen kello tikittää, mutta ei voi mitään. Aina ei kaikki mene kuin elokuvissa, ja muutama pitempi parisuhdekin on sentään nähty.

      Eli älä huoli. Kyllä fiksuja ja filmaattisia lapsettomia yli kolmekymppisiä naisia tarjolla on. Nimenomaan ihan järkevää katsoa kuin katua, eikä lisätä yksinhuoltajien määrää tai muuten juuretonta porukkaa.

      Tietenkin pitää "jo tässä iässä" toimiakin nopeammin, jos kiinnostava ihminen kohdalle osuu ja ehkä sitä jo selvemmin tietääkin mitä hakee ja haluaa.Mahdolliset perheenperustamissuunnitelmat pitää ottaa heti alkuun puheeksi, että tiedetään, katsotaanko samaan suuntaan tulevaisuuden suhteen. Vaikka lisääntymispaineet olisivatkin kovat puolin ja toisin, tutustuminen ottaa aikaa ja sillä selvä.

      Tsemppiä!

      • ap.

        Kiitos, tsemppiä myös sinulle!

        Tuon viimeisen kappaleen ajatuksesi olivat erityisen hyviä.

        Juu eihän se elämä mene aina kuin elokuvissa, en esim. itse pidä lasten saantia minään selviönä ensinnkään, vaikka löytyisi sitten "se oikea" rinnallekin.
        Tuttavapiirissäni on nähty jonkin verran myös lapsettomuutta ja melkoisen pitkiä hedelmällisyyshoitoja kun ei meinaa saada lasta alulle. Adoptioperheenkin tunnen.


    • later gator

      hei,

      itse suosittelisin että lasket ikärajaasi. olen itse nainen enkä suurin surminkaan tekisi tämän ikäisenä lasta, olen siis 36-vuotias. Tein lapseni 30-vuotiaana ja oikeasti tuntui että se oli ihan liian myöhään sekin. Tämän ikäisenä tai vanhempana lapsentekoon liittyy ihan hirveästi riskejä. Kyllä vammainen lapsikin on aikamoinen riski parisuhteelle, jos ajattelee sitä arjen raskautta vs. tavallinen normaalisti kehittynyt/kehittyvä lapsi.
      Ulkomailta löydät kauniin nuoren naisen joka tekee erittäin mielellään sinulle lapsen tai pari. Suomalaiset nuoret naiset.... haluavat hekin bilettää, opiskella, ja naida ikäisiään miehiä. Onnea matkaan joka tapauksessa... terveiden elämäntapojen ylläpitäminen ja aktiivinen elämä parantavat mahdollisuuksiasi merkittävästi elämänkumppania etsiessäsi.

    • ............

      Tosi suuri osa 37-vuotiaista naisista ei saa enää lapsia. Raskaaksi tulemisen mahdollisuus lähtee jyrkkään laskuun jo 30-35-vuotiaana. Ihminen on lisääntyväisimmillään noin 20-vuotiaana ja sen jälkeen hedelmällisyys heikkenee enemmän tai vähemmän nopeasti. Yli kolmekymppiset ovat riskisynnyttäjiä ja heillä on sektioita neljä kertaa enemmän kuin vähän päälle 20-vuotiailla. Raskaaksi tuleminen kestää kauemmin ja vaikeat kehitysvammat sekä lievät kuten lukihäiriöt, jne. lisääntyvät vanhempien raskauksissa. Suomessa on joku ihan yleinen myytti, että nainen voi saada 35-vuotiaana hyvin ja terveesti lapsia- näin ei ole ja se lukee ihan kaikkialla virallisissa lähteissä hedelmällisyydessä, että riskit ovat kovemmat tuolloin. Keskenmenoja tulee helpommin, jne. Tiesitkö, että yli 30-vuotiaiden miesten naiset saavat kolme kertaa enemmän keskemenoja kuin alle 25-vuotiaiden miesten? Lue vähän faktaa aiheesta, niin saat kattavan kuvan että nyt on kiire... ihan googlettamalla hedelmällisyys.

      • mies32

        Nuo tilastosi eivät vaan kerro sitä olennaisinta. Eli kuinka suuri on vanhemman naisen riski epäonnistua tavalla tai toisella? Se, että sektioita tehdään 4 x enemmän, ei vielä suoraan sano, että riski olisi hyväksymättömällä tasolla. Jos 20-vuotiaille tehdään sektioita vaikka 0,1% synnytyksistä, niin 4 x 0,1% = 0,4%. Ei siis mitenkään huomattava riski. Toisethan sitäpaitsi vapaaehtoisesti nimenomaan haluavat sektion.
        Sama matematiikka koskee muita mainitsemiasi kohtia. Jos riskit jäävät kuitenkin hyvin pieniksi, niin siitä vaan tekemään lapsia 40-vuotiaana. Sitäpaitsi eihän se 35v äidiksi haluava itseään voi nuorentaakaan.


      • gauergahuhgauihgauir

        "Tiesitkö, että yli 30-vuotiaiden miesten naiset saavat kolme kertaa enemmän keskemenoja kuin alle 25-vuotiaiden miesten?"

        Paljon mahdollista, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että yli 30-vuotiaiden miesten naiset ovat reippaasti vanhempia, kuin alle 25-vuotiaiden miesten naiset. Naisen ikä vaikuttaa tuossa asiassa paljon enemmän, kuin miehen ikä. En sano, etteikö miehen iällä olisi yhtään mitään vaikutusta lapsensaantiin ja tulevan lapsen terveyteen, mutta totuus on kuitenkin se, että miehen iällä on siihen paljon vähemmän merkitystä, kuin naisen iällä.

        Kumma kun osa ihmisistä ei meinaa koskaan ymmärtää sitä tosiasiaa, että ilman vakavaa sairautta tai vakavaa onnettomuutta miehen hedelmällisyys säilyy läpi elämän, vaan asiaa yritetään ajatella samalta kannalta, kuin naisen hedelmällisyyden suhteen.


      • ...........
        gauergahuhgauihgauir kirjoitti:

        "Tiesitkö, että yli 30-vuotiaiden miesten naiset saavat kolme kertaa enemmän keskemenoja kuin alle 25-vuotiaiden miesten?"

        Paljon mahdollista, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että yli 30-vuotiaiden miesten naiset ovat reippaasti vanhempia, kuin alle 25-vuotiaiden miesten naiset. Naisen ikä vaikuttaa tuossa asiassa paljon enemmän, kuin miehen ikä. En sano, etteikö miehen iällä olisi yhtään mitään vaikutusta lapsensaantiin ja tulevan lapsen terveyteen, mutta totuus on kuitenkin se, että miehen iällä on siihen paljon vähemmän merkitystä, kuin naisen iällä.

        Kumma kun osa ihmisistä ei meinaa koskaan ymmärtää sitä tosiasiaa, että ilman vakavaa sairautta tai vakavaa onnettomuutta miehen hedelmällisyys säilyy läpi elämän, vaan asiaa yritetään ajatella samalta kannalta, kuin naisen hedelmällisyyden suhteen.

        Tutkimus on kyllä tehty ihan samanikäisillä naisilla, eihän se muuten olisi mikään tutkimus juntti...


      • Tässä faktaa

        Tässä faktaa lääkärien sisäisestä internet-tietokannasta.... Puhun totta.

        ■Kirjallisuutta


        Ks. artikkelin pdf-versio 1 Lääkärilehden sivuilla (vaatii FiMnet-tunnuksen).

        •Hedelmällisyys alkaa heiketä ja keskenmenot lisääntyä merkittävästi jo 30 ikävuoden jälkeen.
        •Raskauskomplikaatiot alkavat lisääntyä merkittävästi jo 35 ikävuoden jälkeen.
        •Yli 40-vuotiaiden naisten raskauksissa pre-eklampsian, raskausdiabeteksen, istukan kiinnittymishäiriöiden, ennenaikaisuuden ja pienipainoisuuden riskit sekä perinataalikuolleisuus ovat kaksinkertaiset verrattuna 25-29-vuotiaiden naisten raskauksiin.
        •Ensisynnyttäjillä riskit ovat kaksinkertaiset samanikäisiin uudelleensynnyttäjiin nähden.
        •Kaksos- ja kolmosraskauksissa riskit ovat moninkertaiset yksisikiöisiin raskauksiin nähden.
        •Ikä on äitiyskuolemien merkittävä riskitekijä, mutta absoluuttinen riski on yhä pieni.
        •Vaikka oikea synnytysikä on vain vähäisessä määrin lääketieteellinen kysymys, naisten ja yhteiskunnan tulee olla tietoisia siitä, mitä seurauksia on synnytysten siirtämisestä myöhemmäksi.

        Yhteiskunnan modernisoituminen, teollistuminen ja kaupungistuminen 1900-luvun alussa Länsi-Euroopassa johtivat perhesuunnittelun idean leviämiseen ja syntyvyyden pysyvään pienenemiseen. Suomessa 1900-luvun alkupuolella syntyneet naiset, joiden keskimääräinen lapsiluku jäi alle kolmen, synnyttivät viimeisenkin lapsensa keskimäärin 31-34-vuotiaina (1). Raskauden lopputuloksen kannalta oli merkittävää, että iäkkäämmätkin synnyttäjät olivat tuolloin yleensä uudelleensynnyttäjiä. Synnytysikä laski ja iäkkäiden synnyttäjien osuus kaikista synnytyksistä pieneni tasaisesti koko 1900-luvun aina 1970-luvun alkuun asti. Kaikkien synnyttäjien keski-ikä Suomessa oli tuolloin 26,8 vuotta ja ensisynnyttäjien 24,6 vuotta. Yli 35-vuotiaita synnyttäjiä oli 7 % kaikista synnyttäjistä ja yli 40-vuotiaita vain hieman yli 1 % (kuviot 1 ja 2).

        Kaikissa länsimaissa on 30 viime vuoden aikana nähty kasvava trendi siirtää lasten hankintaa hedelmällisen iän viimeiselle vuosikymmenelle. Ilmiön syiksi mainitaan naisten korkea koulutus, työelämän ja perheen yhteensovittamisen ongelmat sekä avioerojen runsaus. Synnyttäjien keski-ikä on Suomessa nykyään 30 vuotta (2). Ensisynnyttäjien ikä nousee yhä ja oli vuonna 2008 koko maassa 28,1 vuotta ja pääkaupunkiseudulla 29,3 vuotta. Kaikista synnyttäjistä viidennes on yli 35-vuotiaita. Yli 40-vuotiaitten synnyttäjien osuus on jo lähes 4 %. Yli 45-vuotiaiden osuus on kuitenkin pysynyt Suomessa varsin tasaisena (alle 0,2 %) (kuviot 1 ja 2). Ensisynnyttäjien osuus kaikista yli 40-vuotiaiden synnytyksistä on kasvanut 12 %:sta lähes 20 %:iin 20 viime vuoden aikana. Sen sijaan muissa maissa paljon julkisuutta saaneet postmenopausaaliset raskaudet ovat Suomessa harvinaisia.

        Iän merkityksestä raskauden kulkuun ja lopputulokseen on tehty runsaasti tutkimuksia, mutta sekä iäkkään synnyttäjän määritelmät että tutkimusryhmät poikkeavat niissä toisistaan. Tähän katsaukseen on valikoitu sellaiset väestöpohjaiset tutkimukset, joissa tutkittavien määrä on riittävän suuri osoittamaan erot myös harvinaisissa komplikaatioissa, kuten perinataalikuolemissa. Ajankohta on rajattu 10 viime vuoteen, jolloin sekä perinataalikuolleisuus että iäkkäiden synnyttäjien osuus vastaavat nykyistä tasoa.

        Muita iän lisäksi merkittäviä raskauden kulkuun vaikuttavia seikkoja, kuten ensisynnyttäjyyttä, monisikiöraskauksia ja hedelmöityshoitoja, käsitellään katsauksen lopuksi. Tuloksia on täydennetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Syntymärekisterin tiedoilla, jotka Suomessa antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden sekä tutkimukseen että toiminnan kehittämiseen synnyttäjäväestön ja heidän tarpeidensa muuttuessa.


      • .................
        Tässä faktaa kirjoitti:

        Tässä faktaa lääkärien sisäisestä internet-tietokannasta.... Puhun totta.

        ■Kirjallisuutta


        Ks. artikkelin pdf-versio 1 Lääkärilehden sivuilla (vaatii FiMnet-tunnuksen).

        •Hedelmällisyys alkaa heiketä ja keskenmenot lisääntyä merkittävästi jo 30 ikävuoden jälkeen.
        •Raskauskomplikaatiot alkavat lisääntyä merkittävästi jo 35 ikävuoden jälkeen.
        •Yli 40-vuotiaiden naisten raskauksissa pre-eklampsian, raskausdiabeteksen, istukan kiinnittymishäiriöiden, ennenaikaisuuden ja pienipainoisuuden riskit sekä perinataalikuolleisuus ovat kaksinkertaiset verrattuna 25-29-vuotiaiden naisten raskauksiin.
        •Ensisynnyttäjillä riskit ovat kaksinkertaiset samanikäisiin uudelleensynnyttäjiin nähden.
        •Kaksos- ja kolmosraskauksissa riskit ovat moninkertaiset yksisikiöisiin raskauksiin nähden.
        •Ikä on äitiyskuolemien merkittävä riskitekijä, mutta absoluuttinen riski on yhä pieni.
        •Vaikka oikea synnytysikä on vain vähäisessä määrin lääketieteellinen kysymys, naisten ja yhteiskunnan tulee olla tietoisia siitä, mitä seurauksia on synnytysten siirtämisestä myöhemmäksi.

        Yhteiskunnan modernisoituminen, teollistuminen ja kaupungistuminen 1900-luvun alussa Länsi-Euroopassa johtivat perhesuunnittelun idean leviämiseen ja syntyvyyden pysyvään pienenemiseen. Suomessa 1900-luvun alkupuolella syntyneet naiset, joiden keskimääräinen lapsiluku jäi alle kolmen, synnyttivät viimeisenkin lapsensa keskimäärin 31-34-vuotiaina (1). Raskauden lopputuloksen kannalta oli merkittävää, että iäkkäämmätkin synnyttäjät olivat tuolloin yleensä uudelleensynnyttäjiä. Synnytysikä laski ja iäkkäiden synnyttäjien osuus kaikista synnytyksistä pieneni tasaisesti koko 1900-luvun aina 1970-luvun alkuun asti. Kaikkien synnyttäjien keski-ikä Suomessa oli tuolloin 26,8 vuotta ja ensisynnyttäjien 24,6 vuotta. Yli 35-vuotiaita synnyttäjiä oli 7 % kaikista synnyttäjistä ja yli 40-vuotiaita vain hieman yli 1 % (kuviot 1 ja 2).

        Kaikissa länsimaissa on 30 viime vuoden aikana nähty kasvava trendi siirtää lasten hankintaa hedelmällisen iän viimeiselle vuosikymmenelle. Ilmiön syiksi mainitaan naisten korkea koulutus, työelämän ja perheen yhteensovittamisen ongelmat sekä avioerojen runsaus. Synnyttäjien keski-ikä on Suomessa nykyään 30 vuotta (2). Ensisynnyttäjien ikä nousee yhä ja oli vuonna 2008 koko maassa 28,1 vuotta ja pääkaupunkiseudulla 29,3 vuotta. Kaikista synnyttäjistä viidennes on yli 35-vuotiaita. Yli 40-vuotiaitten synnyttäjien osuus on jo lähes 4 %. Yli 45-vuotiaiden osuus on kuitenkin pysynyt Suomessa varsin tasaisena (alle 0,2 %) (kuviot 1 ja 2). Ensisynnyttäjien osuus kaikista yli 40-vuotiaiden synnytyksistä on kasvanut 12 %:sta lähes 20 %:iin 20 viime vuoden aikana. Sen sijaan muissa maissa paljon julkisuutta saaneet postmenopausaaliset raskaudet ovat Suomessa harvinaisia.

        Iän merkityksestä raskauden kulkuun ja lopputulokseen on tehty runsaasti tutkimuksia, mutta sekä iäkkään synnyttäjän määritelmät että tutkimusryhmät poikkeavat niissä toisistaan. Tähän katsaukseen on valikoitu sellaiset väestöpohjaiset tutkimukset, joissa tutkittavien määrä on riittävän suuri osoittamaan erot myös harvinaisissa komplikaatioissa, kuten perinataalikuolemissa. Ajankohta on rajattu 10 viime vuoteen, jolloin sekä perinataalikuolleisuus että iäkkäiden synnyttäjien osuus vastaavat nykyistä tasoa.

        Muita iän lisäksi merkittäviä raskauden kulkuun vaikuttavia seikkoja, kuten ensisynnyttäjyyttä, monisikiöraskauksia ja hedelmöityshoitoja, käsitellään katsauksen lopuksi. Tuloksia on täydennetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Syntymärekisterin tiedoilla, jotka Suomessa antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden sekä tutkimukseen että toiminnan kehittämiseen synnyttäjäväestön ja heidän tarpeidensa muuttuessa.

        Lopuksi

        Synnyttäjät ikääntyvät. Heikentynyt hedelmällisyys, keskenmenot ja kromosomihäiriöt ovat ikään liittyviä biologisia tosiasioita, jotka hyvin pitkälle ratkaisevat lopputuloksen. Alkuvaikeuksista selviämisen jälkeen raskauskomplikaatiot ja perinataalikuolleisuus ovat yleisempiä iäkkäillä raskaana olevilla naisilla kuin nuoremmilla, mutta yleensä raskauden ennuste on kuitenkin hyvä.

        Iäkkäät synnyttäjät ovat silti heterogeeninen ryhmä naisia, joilla saattaa raskauden lopputuloksen kannalta olla paljon ikää merkittävämpiäkin riskitekijöitä. Niistä tärkein on monisikiöraskaus. Jos verenpainetautia, diabetesta ja niiden komplikaatioita tai syöpää sairastavien naisten osuus synnyttäjäväestössä kasvaa, äitiyshuolto kuormittuu merkittävästi ja neuvoloihin ja synnytyssairaaloihin tarvitaan lisää resursseja. Lisäksi synnyttäjäväestön ikääntymisen pitkäaikaiset terveydelliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset nähdään vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua.

        Oikeaa synnytysikää on mahdotonta määrittää, eikä se olekaan lääkäreiden tehtävä. Naisten ja yhteiskunnan tulee kuitenkin olla tietoisia synnytysten myöhemmäksi siirtämisen seurauksista, ja tämän tiedon jakaminen on lääkärien tehtävä. Avoterveydenhuollon lääkärien kannattaakin ottaa tämä asia esille kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten raskaudenehkäisyyn liittyvien käyntien yhteydessä. Lisäksi raskautta suunnittelevien iäkkäiden naisten riskit tulisi tunnistaa ja hoitaa ajoissa kuntoon komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Iäkkäiden synnyttäjien hoidon tulee perustua yhtä lailla näyttöön eikä asenteisiin kuten nuorempienkin. Näiden hoitokäytäntöjen kehittäminen on erityisesti äitiyshuollossa toimivien lääkärien tehtävä.


      • lääkärisnainen
        gauergahuhgauihgauir kirjoitti:

        "Tiesitkö, että yli 30-vuotiaiden miesten naiset saavat kolme kertaa enemmän keskemenoja kuin alle 25-vuotiaiden miesten?"

        Paljon mahdollista, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että yli 30-vuotiaiden miesten naiset ovat reippaasti vanhempia, kuin alle 25-vuotiaiden miesten naiset. Naisen ikä vaikuttaa tuossa asiassa paljon enemmän, kuin miehen ikä. En sano, etteikö miehen iällä olisi yhtään mitään vaikutusta lapsensaantiin ja tulevan lapsen terveyteen, mutta totuus on kuitenkin se, että miehen iällä on siihen paljon vähemmän merkitystä, kuin naisen iällä.

        Kumma kun osa ihmisistä ei meinaa koskaan ymmärtää sitä tosiasiaa, että ilman vakavaa sairautta tai vakavaa onnettomuutta miehen hedelmällisyys säilyy läpi elämän, vaan asiaa yritetään ajatella samalta kannalta, kuin naisen hedelmällisyyden suhteen.

        Sulle tässä vähän faktaa:

        Iäkäs isä riski lapsen terveydelle
        Isän korkea ikä saattaa haitata lapsen älyllistä kehitystä. Tutkimuksen mukaan yli 50-vuotiaiden isien lapset menestyvät monissa älyllisiä toimintoja mittaavissa testeissä huonommin kuin parikymppisten isien siittämät. Sen sijaan iäkkäiden äitien lapset menestyivät tutkimuksessa nuorten äitien lapsia paremmin.

        Vanhojen isien lapset menestyivät keskimäärin hieman huonommin testeissä, joissa mitattiin keskittymistä, oppimista, muistia ja puhe- ja lukutaitoja. Yllättäen äitien ikä vaikutti päinvastoin eli iäkkäiden äitien lapset menestyivät nuorten äitien lapsia paremmin.

        Tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä iäkkäät vanhemmat ovat usein varakkaampia ja paremmin koulutettuja kuin nuoret vanhemmat, mikä luo lapsen kehitykselle paremmat puitteet. Kuitenkin näiden tulosten perusteella iäkkäiden isien lapset eivät ehkä hyödy hyvistä olosuhteista yhtä paljon kuin iäkkäiden äitien.

        Lähteet: Uutispalvelu Duodecim


      • jklsdtuk
        gauergahuhgauihgauir kirjoitti:

        "Tiesitkö, että yli 30-vuotiaiden miesten naiset saavat kolme kertaa enemmän keskemenoja kuin alle 25-vuotiaiden miesten?"

        Paljon mahdollista, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että yli 30-vuotiaiden miesten naiset ovat reippaasti vanhempia, kuin alle 25-vuotiaiden miesten naiset. Naisen ikä vaikuttaa tuossa asiassa paljon enemmän, kuin miehen ikä. En sano, etteikö miehen iällä olisi yhtään mitään vaikutusta lapsensaantiin ja tulevan lapsen terveyteen, mutta totuus on kuitenkin se, että miehen iällä on siihen paljon vähemmän merkitystä, kuin naisen iällä.

        Kumma kun osa ihmisistä ei meinaa koskaan ymmärtää sitä tosiasiaa, että ilman vakavaa sairautta tai vakavaa onnettomuutta miehen hedelmällisyys säilyy läpi elämän, vaan asiaa yritetään ajatella samalta kannalta, kuin naisen hedelmällisyyden suhteen.

        On myös tutkittu, että vanhojen äitien lapset ovat älykkäämpiä kuin nuorena saadut lapset. Vanhojen miesten lapsilla on tutkitusti enemmän autismia kuin nuorten miesten lapsilla.

        Miesten hedelmällisyys heikkenee iän myötä, mutta ei katoa täysin kuten naisilla.


      • surullinen totuus
        Tässä faktaa kirjoitti:

        Tässä faktaa lääkärien sisäisestä internet-tietokannasta.... Puhun totta.

        ■Kirjallisuutta


        Ks. artikkelin pdf-versio 1 Lääkärilehden sivuilla (vaatii FiMnet-tunnuksen).

        •Hedelmällisyys alkaa heiketä ja keskenmenot lisääntyä merkittävästi jo 30 ikävuoden jälkeen.
        •Raskauskomplikaatiot alkavat lisääntyä merkittävästi jo 35 ikävuoden jälkeen.
        •Yli 40-vuotiaiden naisten raskauksissa pre-eklampsian, raskausdiabeteksen, istukan kiinnittymishäiriöiden, ennenaikaisuuden ja pienipainoisuuden riskit sekä perinataalikuolleisuus ovat kaksinkertaiset verrattuna 25-29-vuotiaiden naisten raskauksiin.
        •Ensisynnyttäjillä riskit ovat kaksinkertaiset samanikäisiin uudelleensynnyttäjiin nähden.
        •Kaksos- ja kolmosraskauksissa riskit ovat moninkertaiset yksisikiöisiin raskauksiin nähden.
        •Ikä on äitiyskuolemien merkittävä riskitekijä, mutta absoluuttinen riski on yhä pieni.
        •Vaikka oikea synnytysikä on vain vähäisessä määrin lääketieteellinen kysymys, naisten ja yhteiskunnan tulee olla tietoisia siitä, mitä seurauksia on synnytysten siirtämisestä myöhemmäksi.

        Yhteiskunnan modernisoituminen, teollistuminen ja kaupungistuminen 1900-luvun alussa Länsi-Euroopassa johtivat perhesuunnittelun idean leviämiseen ja syntyvyyden pysyvään pienenemiseen. Suomessa 1900-luvun alkupuolella syntyneet naiset, joiden keskimääräinen lapsiluku jäi alle kolmen, synnyttivät viimeisenkin lapsensa keskimäärin 31-34-vuotiaina (1). Raskauden lopputuloksen kannalta oli merkittävää, että iäkkäämmätkin synnyttäjät olivat tuolloin yleensä uudelleensynnyttäjiä. Synnytysikä laski ja iäkkäiden synnyttäjien osuus kaikista synnytyksistä pieneni tasaisesti koko 1900-luvun aina 1970-luvun alkuun asti. Kaikkien synnyttäjien keski-ikä Suomessa oli tuolloin 26,8 vuotta ja ensisynnyttäjien 24,6 vuotta. Yli 35-vuotiaita synnyttäjiä oli 7 % kaikista synnyttäjistä ja yli 40-vuotiaita vain hieman yli 1 % (kuviot 1 ja 2).

        Kaikissa länsimaissa on 30 viime vuoden aikana nähty kasvava trendi siirtää lasten hankintaa hedelmällisen iän viimeiselle vuosikymmenelle. Ilmiön syiksi mainitaan naisten korkea koulutus, työelämän ja perheen yhteensovittamisen ongelmat sekä avioerojen runsaus. Synnyttäjien keski-ikä on Suomessa nykyään 30 vuotta (2). Ensisynnyttäjien ikä nousee yhä ja oli vuonna 2008 koko maassa 28,1 vuotta ja pääkaupunkiseudulla 29,3 vuotta. Kaikista synnyttäjistä viidennes on yli 35-vuotiaita. Yli 40-vuotiaitten synnyttäjien osuus on jo lähes 4 %. Yli 45-vuotiaiden osuus on kuitenkin pysynyt Suomessa varsin tasaisena (alle 0,2 %) (kuviot 1 ja 2). Ensisynnyttäjien osuus kaikista yli 40-vuotiaiden synnytyksistä on kasvanut 12 %:sta lähes 20 %:iin 20 viime vuoden aikana. Sen sijaan muissa maissa paljon julkisuutta saaneet postmenopausaaliset raskaudet ovat Suomessa harvinaisia.

        Iän merkityksestä raskauden kulkuun ja lopputulokseen on tehty runsaasti tutkimuksia, mutta sekä iäkkään synnyttäjän määritelmät että tutkimusryhmät poikkeavat niissä toisistaan. Tähän katsaukseen on valikoitu sellaiset väestöpohjaiset tutkimukset, joissa tutkittavien määrä on riittävän suuri osoittamaan erot myös harvinaisissa komplikaatioissa, kuten perinataalikuolemissa. Ajankohta on rajattu 10 viime vuoteen, jolloin sekä perinataalikuolleisuus että iäkkäiden synnyttäjien osuus vastaavat nykyistä tasoa.

        Muita iän lisäksi merkittäviä raskauden kulkuun vaikuttavia seikkoja, kuten ensisynnyttäjyyttä, monisikiöraskauksia ja hedelmöityshoitoja, käsitellään katsauksen lopuksi. Tuloksia on täydennetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Syntymärekisterin tiedoilla, jotka Suomessa antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden sekä tutkimukseen että toiminnan kehittämiseen synnyttäjäväestön ja heidän tarpeidensa muuttuessa.

        Se on turha syyttää vain kansalaisia. Todellisuus on se että globalisaatio eli uusliberalismi on tuhoamassa Suomesta työpaikat ja hyvinvoinnin. Kohtuupalkkaiset teollisuuden työpaikat katoavat ja tilalle tulee palvelualojen surekapalkkaisia paskatöitä. Mutta tätähän porvareita äänestäneet suuret ikäluokat ovat halunneet.

        NUORET LYKKÄÄVÄT LASTEN HANKKIMISTA YKSINKERTAISESTI RAHANPUUTTEEN VUOKSI JA TÄMÄ ON SE ASIAN YDIN JOSTA HALUTAAN VISUSTI VAIETA. Suurituloiset ovat harvemmin sinkkuja ja heillä on enemmän lapsia koska perhettä perustaessa ei tarvitse huolehtia millä perheensä elättää.

        Jos pienituloisen pariskunnan netto tulot ovat alle 3000 euroa kuussa ja heillä on kaksi lasta on perheen talous todella tiukilla. Eivät Suomen lapsiperheille tarjoamat etuudet riitä takaamaan edes kohtuullista elintasoa jos jompikumpi tai molemmat vanhemmat jäävät työttömäksi. Ja tällaisia perheitä on paljon. Kolmekymppisten tulot ovat jääneet pysyvästi jälkeen suurista ikäluokista ja moni jää vanhempiaan köyhemmäksi.


      • ................. kirjoitti:

        Lopuksi

        Synnyttäjät ikääntyvät. Heikentynyt hedelmällisyys, keskenmenot ja kromosomihäiriöt ovat ikään liittyviä biologisia tosiasioita, jotka hyvin pitkälle ratkaisevat lopputuloksen. Alkuvaikeuksista selviämisen jälkeen raskauskomplikaatiot ja perinataalikuolleisuus ovat yleisempiä iäkkäillä raskaana olevilla naisilla kuin nuoremmilla, mutta yleensä raskauden ennuste on kuitenkin hyvä.

        Iäkkäät synnyttäjät ovat silti heterogeeninen ryhmä naisia, joilla saattaa raskauden lopputuloksen kannalta olla paljon ikää merkittävämpiäkin riskitekijöitä. Niistä tärkein on monisikiöraskaus. Jos verenpainetautia, diabetesta ja niiden komplikaatioita tai syöpää sairastavien naisten osuus synnyttäjäväestössä kasvaa, äitiyshuolto kuormittuu merkittävästi ja neuvoloihin ja synnytyssairaaloihin tarvitaan lisää resursseja. Lisäksi synnyttäjäväestön ikääntymisen pitkäaikaiset terveydelliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset nähdään vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua.

        Oikeaa synnytysikää on mahdotonta määrittää, eikä se olekaan lääkäreiden tehtävä. Naisten ja yhteiskunnan tulee kuitenkin olla tietoisia synnytysten myöhemmäksi siirtämisen seurauksista, ja tämän tiedon jakaminen on lääkärien tehtävä. Avoterveydenhuollon lääkärien kannattaakin ottaa tämä asia esille kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten raskaudenehkäisyyn liittyvien käyntien yhteydessä. Lisäksi raskautta suunnittelevien iäkkäiden naisten riskit tulisi tunnistaa ja hoitaa ajoissa kuntoon komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Iäkkäiden synnyttäjien hoidon tulee perustua yhtä lailla näyttöön eikä asenteisiin kuten nuorempienkin. Näiden hoitokäytäntöjen kehittäminen on erityisesti äitiyshuollossa toimivien lääkärien tehtävä.

        Ongelmahan on perin yksinkertainen: ikääntymisen myötä elimistöön kertyy yhä enemmän mikrobeja, josta vaikkapa osoituksena: vasta-aine testien positiivisuus tavallisia mikrobeja kohtaan kohoaa iän myötä. Esim. Cpn, toksoplasma, virukset.

        Jos joku haluaa pysyä terveenä, ja välttää krooniset ja degeneratiiviset sairaudet, pitää näille tehdä jotakin. Ratkaisu ei ole liikunta, dieetti, tai rahan lapioiminen lääkkeisiin kuten niitä nyt käytetään, vaan pitkät kuurit vaikkapa antimikrobiaalisia lääkkeitä, aluksi jatkuvasti, myöhemmin voidaan vähentää ajoittaiseksi. Sivuvaikutuksia on tietysti luvassa, mutta ilman niitä ei nykytietämyksen valossa voikaan parantua (oireet johtuvat kuolevista mikrobeista), immunopatologia.

        Mitä aikaisemmin aloittaa, sen helpommalla pääsee, mikrobit ovat nimittäin alussa kun kuorma on vielä pieni, lähes oireettomia.

        Tässä väitöskirja aiheesta, koskee autoimmuunisairauksia, mutta väitöskirjan esittämät perusperiaatteet pätevät lähes kaikkiin kroonisiin sairauksiin:
        http://researchrepository.murdoch.edu.au/8484/

        Sairauden ja Pahoinvoinnin Laitos ei tule teitä auttamaan, ne haluavat vain teidän rahanne. Ja senpä vuoksi sieltä tuleekin perin epäilyttäviä tutkimuksia, kuten Pohjois-Karjala projekti, vieläkin epäilyttävämpiä rokotetutkimuksia, ja mitä humpuukijuttuja ne nyt keksivätkään ravinnosta ja kolesterolista, että saisivat lisää rahaa epätoivoisilta ihmisiltä.


      • mies32
        Tässä faktaa kirjoitti:

        Tässä faktaa lääkärien sisäisestä internet-tietokannasta.... Puhun totta.

        ■Kirjallisuutta


        Ks. artikkelin pdf-versio 1 Lääkärilehden sivuilla (vaatii FiMnet-tunnuksen).

        •Hedelmällisyys alkaa heiketä ja keskenmenot lisääntyä merkittävästi jo 30 ikävuoden jälkeen.
        •Raskauskomplikaatiot alkavat lisääntyä merkittävästi jo 35 ikävuoden jälkeen.
        •Yli 40-vuotiaiden naisten raskauksissa pre-eklampsian, raskausdiabeteksen, istukan kiinnittymishäiriöiden, ennenaikaisuuden ja pienipainoisuuden riskit sekä perinataalikuolleisuus ovat kaksinkertaiset verrattuna 25-29-vuotiaiden naisten raskauksiin.
        •Ensisynnyttäjillä riskit ovat kaksinkertaiset samanikäisiin uudelleensynnyttäjiin nähden.
        •Kaksos- ja kolmosraskauksissa riskit ovat moninkertaiset yksisikiöisiin raskauksiin nähden.
        •Ikä on äitiyskuolemien merkittävä riskitekijä, mutta absoluuttinen riski on yhä pieni.
        •Vaikka oikea synnytysikä on vain vähäisessä määrin lääketieteellinen kysymys, naisten ja yhteiskunnan tulee olla tietoisia siitä, mitä seurauksia on synnytysten siirtämisestä myöhemmäksi.

        Yhteiskunnan modernisoituminen, teollistuminen ja kaupungistuminen 1900-luvun alussa Länsi-Euroopassa johtivat perhesuunnittelun idean leviämiseen ja syntyvyyden pysyvään pienenemiseen. Suomessa 1900-luvun alkupuolella syntyneet naiset, joiden keskimääräinen lapsiluku jäi alle kolmen, synnyttivät viimeisenkin lapsensa keskimäärin 31-34-vuotiaina (1). Raskauden lopputuloksen kannalta oli merkittävää, että iäkkäämmätkin synnyttäjät olivat tuolloin yleensä uudelleensynnyttäjiä. Synnytysikä laski ja iäkkäiden synnyttäjien osuus kaikista synnytyksistä pieneni tasaisesti koko 1900-luvun aina 1970-luvun alkuun asti. Kaikkien synnyttäjien keski-ikä Suomessa oli tuolloin 26,8 vuotta ja ensisynnyttäjien 24,6 vuotta. Yli 35-vuotiaita synnyttäjiä oli 7 % kaikista synnyttäjistä ja yli 40-vuotiaita vain hieman yli 1 % (kuviot 1 ja 2).

        Kaikissa länsimaissa on 30 viime vuoden aikana nähty kasvava trendi siirtää lasten hankintaa hedelmällisen iän viimeiselle vuosikymmenelle. Ilmiön syiksi mainitaan naisten korkea koulutus, työelämän ja perheen yhteensovittamisen ongelmat sekä avioerojen runsaus. Synnyttäjien keski-ikä on Suomessa nykyään 30 vuotta (2). Ensisynnyttäjien ikä nousee yhä ja oli vuonna 2008 koko maassa 28,1 vuotta ja pääkaupunkiseudulla 29,3 vuotta. Kaikista synnyttäjistä viidennes on yli 35-vuotiaita. Yli 40-vuotiaitten synnyttäjien osuus on jo lähes 4 %. Yli 45-vuotiaiden osuus on kuitenkin pysynyt Suomessa varsin tasaisena (alle 0,2 %) (kuviot 1 ja 2). Ensisynnyttäjien osuus kaikista yli 40-vuotiaiden synnytyksistä on kasvanut 12 %:sta lähes 20 %:iin 20 viime vuoden aikana. Sen sijaan muissa maissa paljon julkisuutta saaneet postmenopausaaliset raskaudet ovat Suomessa harvinaisia.

        Iän merkityksestä raskauden kulkuun ja lopputulokseen on tehty runsaasti tutkimuksia, mutta sekä iäkkään synnyttäjän määritelmät että tutkimusryhmät poikkeavat niissä toisistaan. Tähän katsaukseen on valikoitu sellaiset väestöpohjaiset tutkimukset, joissa tutkittavien määrä on riittävän suuri osoittamaan erot myös harvinaisissa komplikaatioissa, kuten perinataalikuolemissa. Ajankohta on rajattu 10 viime vuoteen, jolloin sekä perinataalikuolleisuus että iäkkäiden synnyttäjien osuus vastaavat nykyistä tasoa.

        Muita iän lisäksi merkittäviä raskauden kulkuun vaikuttavia seikkoja, kuten ensisynnyttäjyyttä, monisikiöraskauksia ja hedelmöityshoitoja, käsitellään katsauksen lopuksi. Tuloksia on täydennetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Syntymärekisterin tiedoilla, jotka Suomessa antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden sekä tutkimukseen että toiminnan kehittämiseen synnyttäjäväestön ja heidän tarpeidensa muuttuessa.

        Olennaisin:
        "•Vaikka oikea synnytysikä on vain vähäisessä määrin lääketieteellinen kysymys, "


      • fakta fakta
        surullinen totuus kirjoitti:

        Se on turha syyttää vain kansalaisia. Todellisuus on se että globalisaatio eli uusliberalismi on tuhoamassa Suomesta työpaikat ja hyvinvoinnin. Kohtuupalkkaiset teollisuuden työpaikat katoavat ja tilalle tulee palvelualojen surekapalkkaisia paskatöitä. Mutta tätähän porvareita äänestäneet suuret ikäluokat ovat halunneet.

        NUORET LYKKÄÄVÄT LASTEN HANKKIMISTA YKSINKERTAISESTI RAHANPUUTTEEN VUOKSI JA TÄMÄ ON SE ASIAN YDIN JOSTA HALUTAAN VISUSTI VAIETA. Suurituloiset ovat harvemmin sinkkuja ja heillä on enemmän lapsia koska perhettä perustaessa ei tarvitse huolehtia millä perheensä elättää.

        Jos pienituloisen pariskunnan netto tulot ovat alle 3000 euroa kuussa ja heillä on kaksi lasta on perheen talous todella tiukilla. Eivät Suomen lapsiperheille tarjoamat etuudet riitä takaamaan edes kohtuullista elintasoa jos jompikumpi tai molemmat vanhemmat jäävät työttömäksi. Ja tällaisia perheitä on paljon. Kolmekymppisten tulot ovat jääneet pysyvästi jälkeen suurista ikäluokista ja moni jää vanhempiaan köyhemmäksi.

        Sulla on faktat aika hukassa. Kaikkein eniten lisääntyvät juuri sosiaalipummit alias pienituloiset.

        Korkeasti koulutetuilla, eli oletusarvoisesti rahakkaimmilla, on kaikkein vähiten lapsia.


      • tilastonikkarointia
        fakta fakta kirjoitti:

        Sulla on faktat aika hukassa. Kaikkein eniten lisääntyvät juuri sosiaalipummit alias pienituloiset.

        Korkeasti koulutetuilla, eli oletusarvoisesti rahakkaimmilla, on kaikkein vähiten lapsia.

        Sulla on faktat aika hukassa. Kaikkein eniten lisääntyvät juuri sosiaalipummit alias pienituloiset.

        Korkeasti koulutetuilla, eli oletusarvoisesti rahakkaimmilla, on kaikkein vähiten lapsia. "

        Porvareiden perinteisiä propaganda puheita. Tottakai pienituloisilla on enemmän lapsia koska heitä on väestöstä suurempi osa kuin suurituloisia. Pienituloisista miehistä jää suhteessa suurempi osa naimattomiksi kuin suurituloisista.

        Ei ongelman ydin ole akateemisten naisten jääminen vanhoiksi piioiksi vaikka keskiluokkaiset toimittajat tekevätkin mielellään juttuja oman elinpiirinsä pikku ongelmista. Vaan työväenluokan johon suomalaisistakin kuuluu 65-70 prosenttia vaikka ihmiset eivät sitä haluaisi myöntääkään työllisyyden ja palkkakehityksen alamäki.


    • täyspäinen nainen

      EI ikää niin hirveästi tarvitse miettiä
      teet siltä kun tuntuu..itse sain 42v. kaksoset
      ja elän täysipainoista elämää nyt kun lapset ovat
      maailmalla....

      • mies32

        Helppoahan se onkin kun lapset syntyvät valmiiksi aikuisina.


    • blöäänyyyhhh

      Mä en ees kiirehtiskää lasten saannin kanssa.. mielummin en ees halua lapsia ollenkaan, koska oon jo täti ni mulle riittää seki :) mutta kyllä mä sen asian kanssa jaksasin odottaa...

    • lapsi vai ei?

      Ensin rehellinen vastaus itsellesi - Miksi oikeastaan haluat lapsia nyt?
      Oletko valmis huolehtimaan heistä loppuelämäsi?

      Mietippä vähän.
      Yhteiskunnassamme on töitä yhä harvemmalle.
      Elannon hankkiminen on siten aina vain vaikeampaa.
      - Voitko elättää 20v lapsesi 60-vuotiaana?

      Mikään opiskelu, eikä arvosana takaa työpaikkaa.
      - Opiskelu, työttömyyskierre - Yhä useamman lapsi ja nuori ajatuu siihen.
      - Oletko valmis kohtaamaan lapsesi syrjäytymis, masennus ja ehkä jopa itsemurha uhan?

      Kristillisiä arvoja poljetaan lokaan aina vain enemmän.
      - Tästä seuraa, että epärehelliset keinot palkitaan ja rehelliset jäävät nuolemaan näppejään. "Bailouts"

      Arvostetuin mies on "lihaksikas, aivoton panokone - unohtamatta isoja puheita".
      - Tälläisten kanssa suomalaiset 18-22v naiset haluavat suhteita.
      Poislukien muutamien "uskonlahkojen" naisia sekä ne harvat jotka osaavat ajatella itse.

      Suurin osa ikäisistäsi naisista on jo katkeroituneita ja miehiin pettyneitä.
      Suurin syy on perhe- ja miesvastainen valtamedia.
      Monessa ylen ohjelmamainoksessakin hoetaan vain sika, sika...
      Lisäksi länsimaiset naiset on aivopesty itsekeskeisiksi ulkopintaan tuijottajiksi.

      Suositukseni:
      Hanki 25-30v nainen yhteiskunnista, joissa perhekeskeisyys on vielä voimissaan.
      Heistä voit löytää vaimokanditaatin, jonka kanssa onnistua.
      Toki joudut opettelemaan vierasta kieltä ja tapoja, mutta sehän on vain elämää rikastuttava haaste.

      Onnea etsintään.

      Itse olen päätynyt siihen, etten lasta koskaan halua.
      Rakastan syntymätöntä lastani niin paljon, etten halua antaa hänelle elettäväksi kärsimystä nykysuomessa.
      Voin nauttia lapsien seurasta ystävieni lasten kummina.

      • mies32

        Elättää 20v lapsesi 60-vuotiaana? Mitä ihmettä höpötät?

        Ei 20-vuotias tarvitse elättämistä. Ja jos tarvitsisikin, 60-vuotiaalla on yleensä enemmän rahaa kuin 40-vuotiaalla.


    • silky7

      Uskoisin biologisen kellon olevan hitaampi miehillä; neljäkymmentä kun lähenee, oman lapsen saamisen todennäköisyys vähenee naisella vääjäämättä enemmän kuin miehellä. Itse 29 -vuotiaana olen myös herännyt todellisuuteen, siihen, että voi hyvinkin käydä niin, etten ikinä tule omaa lasta saamaan, vaikka sitä kuinka toivoisin. Ei vain ole tullut sopivaa miestä vastaan enkä myöskään tahtoisi kiirehtiä sopivan miehen löydyttyä. Vuodet vain menevät... suomi24:ssä ikähaarukka on 30-35, joten pitänee kai muuttaa sitä, mieluiten kuitenkin vanhempiin päin.

      Tsemppiä kuitenkin, eikai tässä auta luovuttaa! :)

    • gajgaiurgaihgauirhai

      30-vuotiaista naisista vielä noin puolet ovat lapsettomia, joten ainakin siitä ikäluokasta on hyvä mahdollisuus löytää lapseton nainen. 40-vuotiaista naisista 20% eli joka viides on lapsettomia, joten siitä ikäluokasta saa ehkä etsiä jo vähän pitempään.

    • kenkäraja1

      Kannattaa muistaa, että tuossa iässä raskaus ei yleensä tärppää ensiyrittämällä. Sen päälle odotusta vielä 9 kk. Jos haluaa lapselle pikkusiskoa tai -veljeä, niin synnytyksen jälkeenkin on sitten jo muutaman kuukauden sisällä pakko ryhtyä tekemään sitä "pikkukakkosta" jaksoi tai ei.

      Et voi saada takuita elämästäsi missään asiassa. Jos teillä on kivaa ja haluatte kumpikin lapsia, niin "go for it" ja anna palaa. Nykyihmisillä ihan liikaa sellaista varman päälle pelaamista. Ero voi tulla tai ei riippumatta siitä, onko teillä lapsia tai ei. Jos jäät jahkaamaan ja miettimään, että ehkä sitä jostain sais vielä paremman naisen, niin kohta käy niin, että nirsolle jää pelkkä luu käteen ja jäät ilman hyvää parisuhdetta jA lasta.

    • Minun mielestäni sinun kannattaa keskustella perheenperustamisesta vasta silloin,kun olet tapaillut naista tarpeeksi kauan.
      On tietysti myös sellaisiakin naisia,jotka eivät halua perustaa perhettä ollenkaan. (Ennakko kysyminen on plussaa.)

      Itse naisena en varmaakaan säihkähtäisi,jos mies jo puolen vuoden seurustelun jälkeen alkaisi kysellä pidänkö lapsista.

    • Nainen 35 v

      Mitäs tilastot sanovat sitten, jos miehen ikä on alle 25 v ja naisen alle 40 v? Ovatko riskit edelleen yhtä hälyttävät?;) Oikeasti omaa tunne-elämäänsä ei voi pakottaa ja jos vasta kypsemmällä iällä (tarkoitan yli 30 v) lapsi- ja perheasia tulee ajankohtaiseksi sisäisessä maailmassa tai kokee silloin olevansa valmis siihen, niin turha sitä on muiden tuomita. Mieluummin hyvä ja tasapainoinen parisuhde kuin väkisin väännetyt lapset. Uskon, että on luonnollista, että kun kokee kohdanneensa ja löytäneensä sen oikean ihmisen, myös lapsiasia menee luonnostaan, oli minkä ikäinen tahansa.

    • Plaster

      Mistähän löytyisi nainen, jolla ei ole lapsia ja joka ei koskaan lapsia halua? Ei mistään tai hyvin harvinaisia ovat. Taitaa olla sen verran sisäänrakennettu juttu naisila tuo lasten haluaminen, että mies joka ei lapsia halua putoaa automaattisesti pois.

      • vaikeaa se on

        Hop! Täältä! o/

        Toinen juttu olisi, olisiko muilta osin sopiva. Pelkästään lapsettomuuden perusteella kun ei sitä onnellista kahden hengen perhettä voi perustaa.


    • Olen itse saanut lapseni päälle kolmekymppisenä. Raskaaksi tulin reilun vuoden seurustelun jälkeen, pian yhteenmuuttamisen jälkeen, se oli suunniteltu juttu. Lapsiasioista sivuttiin jos ei nyt ihan ekoilla treffeillä niin ensimmäisten tapailuviikkojen aikana kutienkin. Jos mies olisi sanonut haluavansa ”ehkä” tai ”sitten joskus” lapsia, ei meillä varmaan tätä perhettä nyt olisi.

      Kun sinkkuunnuin pitkän parisuhteen jälkeen ja seurustelu alkoi taas pikkuhiljaa kiinnostaa, toive perheestä oli tosi tärkeä kriteeri miehessä. Mä en enää haaveillut kahdestaan matkustelusta tms, halusin löytää kivan miehen, kumppanin, tutustua, opetella yhteistä arkea – ja saada lapsia. Ihan rehellisesti tuon aina kerroin kun kivaan mieheen tutustuin. Jonkun kerran homma loppui siihen että mies halusi lapsia ”joskus” ja mun selkeät suunnitelmat säikäytti. :) Mutta se oli varmasti hyvä kaikille osapuolille.

      Aikuisena kriteerit kumppanille olivat tosiaan erilaiset kuin silloin parikymppisenä kun edellisen kerran olin sinkkumarkkinoilla. En missään nimessä voi sanoa että rima olisi ollut alempana – päin vastoin. Nyt sen ”kemian” lisäksi tuli puntaroitua yhteisen arjen sujuvuutta ja kumppanin kykyä kantaa vastuusta paitsi itsestään, myös mahdollisesta perheestä.

      Voi parisuhteesta nauttia vaikka lapsia olisikin. Tottahan lapset vanhempien kahdenkeskistä aikaa rajoittavat, mutta sen ne pirulaiset tekevät vaikka takana olisi kymmenen vuotta eloa ihan vaan kahdestaan. Että jos kumppaniehdokkaasta on hyvät fiilikset, arki sujuu ja tulevaisuuden toiveet natsaavat yhteen, ei se perheen perustaminen nopealla tahdilla välttämättä huono vaihtoehto ole sekään. Räiskyvässä rakastumisen ensihuumassa ei näitä päätöksiä tietenkään kannata tehdä vaan miettiä asiaa myös ihan viileällä järjellä.

      Tsemppiä sinulle!

    • 3040

      "Jos löydät sopivan naisen, niin osaa se raskaana olla omassakin kämpässään - tarkoitan, että mikä pakko on asua yhdessä ja tuhota toisensa yksityisyyden puutteella? Suhde kukoistaa eri osoitteissa, ja lapsesta voi huolehtia tasapuolisesti, vaikka välillä yhdessä majaillen jommassa kummassa kämpässä." (tuolta aiemmasta tekstistä kopsittu).

      KYLLÄ OLEN SAMAA MIELTÄ. Itse en ottaisi miestä omaan huusholliini huseeraamaan/laiskottelemaan/passattavaksi...
      Seurustelin sen kolme vuotta, menin naimisiin, elettiin vielä muutama vuosi... erottiin. Suhteeni aviomieheeni kuoli totaalisesti arjesta. Äijä vain kävi töissä ja nukkui. Minä kävin töissä ja hoidin kodin ja lapset. Elämääni rajoitettiin.

      Nyt lasteni isä/exä on lasten kanssa tasan saman verran kuin minäkin ja siitä yllätyin ... koska hän ei aviossa ollessamme jaksanu olla lasten kanssa.

      Ja nykyisessä suhteessani en kyllä pidä mitään kiirettä. Jos tulisi lapsia lisää niin äijä sais olla kyllä omassa osoitteessaan... Tarvitseeko nykypäivänä asua samassa osoiteessa. vain tosiuskovaiset puhuvat susipareista jne...

    • että silleen

      Jos olet hyvännäköinen ja hyväkroppainen, niin saat minkäikäisen naisen tahansa. Jos laajennat ikähaarukkaasi alaspäin, niin saat hyvällä onnella nuoren, hyväkuntoisen naisen, joka pitää vanhemmista miehistä ja joka on - jos pidät hänestä hyvää huolta - vanhuudenturvasi. Olen itse parikymppisenä kokeillut 44-vuotiasta miestä ja hyvin viihdyttiin vähän aikaa yhdessä, hän vaan oli perheenperustamisaikeissa ja minä en silloin ollut. Nyt sikäli huvittaa, että nyt minulla olisi 11-vuotias lapsi ja mieheni olisi 56..

      Olen 32-vuotias lapseton nainen ja alan jo tuntea kellon tikittävän. Minulla on hyvän hedelmällisyyden aikaa enää kolme vuotta jäljellä ja jostain pitäisi löytää mies, joka haluaisi perhe-elämän. Vuosi olisi seurustelua, vuosi pitäisi ainakin asua yhdessä, sitten pitäisi sitoutua lopullisesti ja sitten vasta ne lapset hankkia. Mies pitäisi siis löytää melkeinpä tänään.

      Voisin kuvitella kulkevani 31-45 -vuotiaan miehen kanssa.

      Olen vaan tullut niin pirun nirsoksi, että itseäni ulkonäöllisesti alemmalla tasolla olevaa miestä en huolisi ja - kun näinä aikoina arvostellaan niin kovasti suomalaista naista läskiksi ja itsestään huolta pitämättömäksi - olen huomannut että suurin osa yli 35-vuotiaista miehistä on kaljuuntuvia ja lihavia tai tikkulaihoja itsestään huolta pitämättömiä. Kaikki hyvät on jo viety. Lisäksi on vielä järjettömän paljon ongelmaihmisiä... Sitoutumiskammoisia, pelimiehiä, mielenterveysongelmista kärsiviä, väkivaltaisia, alkoholin väärin- tai liikakäyttäjiä.. Olen tämän vuoden aikana käynyt ehkä 20 kertaa treffeillä ja joka kerta mies on osoittautunut moniongelmaiseksi, tapatyöttömäksi tai itsekeskeiseksi mahtipontiseksi miessovinistisiaksi. Lisäksi tuntuvat etsivän jonkinlaista kotiorjaa, kun kaksi tutkintoa hankkinut nainen, jolla päässä pyörii muutakin kuin kynsilakat, imurointi ja salkkarit, ei kelpaa. Vaikka kyllä minä siivoan, kokkaan ja sisustan kotiani samalla kuin muutkin naiset. Matkustaa ei haluta, ulkomaille ei haluta lähteä töihin, telkkaria katsomaton nainen on kerrassaan kummajainen ja annahan, kun osaan itse vaihtaa tietokoneeseeni komponentteja ja käyttää linuxia...

      Yhdeltä sain suoran tyrmäyksen, että hän hakee vähän vähemmän itsenäistä naista. (Minkälaisia ihme veteliä letkuja te olette, kanssasiskot?)

      Ulkonäön perusteella valittuna ei ainakaan näyttäisi löytävän mieleistä ja yksinkertaisen näköisestä miehestä ei vaan syty. Ei sitä kipinää tarvitse ensimmäisellä tai toisellakaan tapaamiskerralla löytää, mutta jossain vaiheessa oli kiva löytää niitä kipinöitä... vaikka niistähän ne tulipalot alkavat.

      Pitäisi varmaan ulkomailta hakea mies, sieltä saisi ainakin ulkonäköä ja juomisen tapakulttuuri on muualla hiukan erilainen ja hyvinsäilynyt suomityttö käy aina "kaupaksi". Ongelma on vaan se, että suomalaiset miehet ovat kokemukseni mukaan kaikkein parhaimman luontoisia ja luotettavimpia (jos siis eivät ole tapajuoppoja tai sekopäitä) ja haluaisin suomalaisen miehen. Tosin en ole deittaillut pidempään kuin kahdeksaatoista miestä ja käynyt kerran tai pari treffeillä ehkä 40 muun kanssa. Kuudesta pohjoisen pallonpuoliskon kansallisuudesta ei tietenkään tuon yhteismäärän perusteella voi yleistää.

      • karu todellisuus

        Herää todellisuuteen ei 32 vuotiaalla keski-ikää lähestyvällä naisella ole ulkomailla sen suurempaa kysyntää kuin Suomessakaan. Jos katsot peiliin ja olet rehellinen itsellesi näet ensimmäiset rypyt. Minusta tuntuu että pelkäät aivan tavallista lapsiperheen arkea.


      • että silleen
        karu todellisuus kirjoitti:

        Herää todellisuuteen ei 32 vuotiaalla keski-ikää lähestyvällä naisella ole ulkomailla sen suurempaa kysyntää kuin Suomessakaan. Jos katsot peiliin ja olet rehellinen itsellesi näet ensimmäiset rypyt. Minusta tuntuu että pelkäät aivan tavallista lapsiperheen arkea.

        On kurjaa, jos omaa pettymystäsi täällä joudut purkamaan ilkeytenä muita ihmisiä kohtaan. Mutta toisaalta, ymmärtäähän sen jos joku on vajavainen. Sitä pakkaa purkamaan sen muihin..

        Ja ettei ikäiselläni olisi ulkomailla vientiä? No, elokuun alussa vielä riitti vientiä Irlannissa. Mitään mielenkiintoista ei vaan löytynyt, kun olivat vähän liian nuoria, minusta kun miehen täytyy olla naista vanhempi. Vuosi sinne tai tänne, mutta vasta yliopistosta valmistuneet ovat ehkä vähän liian nuoria..

        Viime talvesta on kyllä jo kauan, mutta yhtään keskiviikkoa tai perjantaita ei tarvinnut istua treffeittä, kun Kanadassa olin vieraisilla. Siellä oli nuorempaa, omanikäistä ja vanhempaa tarjolla. En vaan oikein pidä paikallisista treffitavoista... Suomalaisten kanssa on paljon rennompaa, eikä täällä kukaan auta minua autoon, autosta pois ja vielä sulje oveakin perässä.. kuin olisin kädetön ja pukeutunut korsettiin, krinoliiniin ja kahteenkymmeneen metriin silkkiä.

        Minua ja sisariani on siunattu hyvällä geeniperinnöllä (äitini meni 48-vuotiaana naimisiin 35-vuotiaan miehen kanssa ja jopa miehen vanhemmat luulivat heidän olevan samanikäisiä kunnes tapasivat meidät lapset ja kuulivat ikämme). Minulta kysytään vieläkin paperit, jos menen paikkaan jossa on ovimies. Harmitti aluksi, mutta nyt sen ottaa pelkästään kohteliaisuutena.

        Meidän perheen naisilla sattuu myös olemaan hemmetin hyvät kropat vielä lastenkin jälkeen ja minulla lapsettomana tissit ovat juuri siinä, missä ne olivat viisi vuotta sittenkin. Jos itse olet lurpahtanut, niin syytön minä siihen ole, älä minuun pure suuttumustasi.

        Ja olen pahoillani, jos et kestä itseäsi sieltä peilistä katsoa ja yrität viedä muutkin mukanasi, mutta minun kohdallani se ei onnistu. Voin katsoa peiliin, ja vaikken sieltä mitään kaunotarta löydäkään, voin hyvillä mielin todeta, että kummempia vikoja ei ole - eikä silmäkulmissa ryppyjä.

        Sitä sanotaan, että pitää ensin itsestään tykätä että voi tykätä muista. Minä pidän itsestäni, enkä vaihtaisi itsestäni muuta kuin kuivan ihon. Kuinkas on Sinun laitasi?


    • onnellinen37

      Täällä yksi lapseton 37- vuotias nainen. Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa alle 30- vuotiaan ihanan miehen kanssa. En ole tietoisesti päättänyt olla hankkimatta lapsia, vuodet ovat vain vierähtäneet eikä valtaisaa vauvakuumetta ole koskaan tullut. Osaltaan lapsettomuuteen vaikuttaa epäilemättä nuorempi mies, jolla ei ole hinkua ja kiirettä lapsentekoon. Enpä tiedä olisiko meistä kumpikaan mikään unelmavanhempikaan, ainakin kiukuttelevat ja rääkyvät lapsukaiset marketeissa saa valitettavasti meidän molempien hermot raastamaan...;)

      Välillä mietin että on minulla vielä mahdollisuus ryhtyä toimeen pari- kolme vuotta, mutta eihän se ole silti varmaa että olisiko meillä edes mahdollisuuttakaan saada lasta, kyllä hedelmättömyys on melko yleinen ongelma nykyään.

      Olen kyllä sujut senkin kanssa, että lapsia ei tule, se alkaa itseasiassa olla aika todennäköistä. Enkä tiedä kannattako tähän maailmaan pian lisääntyäkään, on täällä niin hurja meno tätä nykyä.

      Tsemppiä vaan kumppanin metsästykseen, kaikki lapettomat ja lapselliset.

      • maan pinnalla

        Ap vaikuttaa pelänneen normaalia parisuhdearkea eli sitä että välillä on kurjaa ja jopa onnetonta, varsinkin sitten kun suhde on vakiintunut ja yhdessä on eletty pidempään.
        Ap tuntuu elävän illuusiossa jonka mukaan "sen oikean" kanssa elämä on täydellistä.
        En missään nimessä suosittele perheenperustamista noin voimakkaasti haavemaailmassa elävälle miehelle. Lapsiarki on todella vaativaa.


      • Ap.
        maan pinnalla kirjoitti:

        Ap vaikuttaa pelänneen normaalia parisuhdearkea eli sitä että välillä on kurjaa ja jopa onnetonta, varsinkin sitten kun suhde on vakiintunut ja yhdessä on eletty pidempään.
        Ap tuntuu elävän illuusiossa jonka mukaan "sen oikean" kanssa elämä on täydellistä.
        En missään nimessä suosittele perheenperustamista noin voimakkaasti haavemaailmassa elävälle miehelle. Lapsiarki on todella vaativaa.

        En missään nimessä elä missään haavemaailmassa, tuo veikkaus meni nyt metsään. Mutta saahan sitä veikata, en minä pahastu.
        Varmasti Suomi on piukassa ihmisiä, joille suhteen arkipäiväistyminen ja viimeistään tuo lapsen saanti romuttavat tuon haavemaailman. Silloin heikoimmat etsivät aidasta sen matalimman kohdan.

        Suhteissani on ollut ylä- ja alamäkiä aivan riitävästi ja kokemusta on myös suhteesta jossa oli pieniä lapsia taloudessani.
        Kaikki kuravaatteista aapiseen on tuttua.

        Mutta nyt ei tahdo järki enää juosta ollenkaan, unta kuuppaan ZZZZZZZzzzzzzzz...... . . . . .


    • N

      Eli mitä tarkoitat.

    • onnea12

      Ap vaikuttaa ihan normaalilta mieheltä, joka kaipaisi parisuhdetta ja perhettä. Lähtökohtasi on järkevä - toki kannattaisi vähän katsoa ennenkuin ryntää lapsen tekoon. Toisaalta on hyvä tietää mitä toivoo - kyllä lapsi-asiasta kannattaisi lähtökohtaisesti olla samalla linjalla, sillä eiköhän siitä jokin mielipide kaikilla yli 30 vuotiailla ole.
      En kuitenkaan usko, että välttämättä tarvitsee 3 vuotta odottaa, vaan suhteessa voi edetä nopeamminkin. Juurikin siksi, että tietää itsensä ja toiveensa elämän/kumppanin suhteen, niin kyllä sen kokemuksien pohjalta jo tietää, onko suhteella tulevaisuutta jo aika pian. Joka suhde lähtee myös siitä tahdosta olla yhdessä, tehdä töitä sen eteen.
      Tunnen todella monia yli kolmekymppisiä, myös 35 naisia, jotka ovat kauniita, fiksuja ja terveitä, eivätkä silti ole löytäneet puolisoaan. älä luovuta, ja ole avoimin mielin. Onnea. P.s. laita nettiin deitti-ilmoitus, jossa viittaat tähän keskusteluun niin etköhän ala saada vastauksia?

    • jk

      vai iin

    • naisenrautakoura

      Toisen suomalaisen kanssa geeniperimääsi rutsatessasi riskaat jo kylliksi. Tutustu tarkemmin termiin Suomisiru.

    • hk

      Täällä mammaikäinen kolmen lapsen äiti kirjoittelee. Sulla on sitten juuri omiani vastaavat arvot. Mitään niin ainutlaatuista et tässä maailmassa voi luoda kuin omat lapsesi. Olen saanut lapseni kahden vuoden välein.
      Mieheni ja minä olimme lukioaikaisia kavereita. Seurustelimme yli kymmenen vuotta ja sitten kosasin.
      En saanut rukkasia. Olin vähän alle kolmekymmentä kun ensimmäinen lapsi syntyi.

      Mieheni on aina asettanut lapset kaiken edelle. Hänellä ei ole koskaan ollut itsellään niin tärkeää tekemistä, etteikö pojan kaaripyssyä esim olisi voinut väsätä. Nyt kun lapset ovat maailmalla voimme nauttia siitä aika-ajoin palaavat kotiin.

      Suosittelen sinullekin perhe-elämää. En oikeastaan tiedä mikä on parasta aikaa saada lapsia. Mutta se on kuitenkin mielestäni tärkeintä mitä kaksi ihmistä voivat saada aikaan.

    • 40 on nuori

      Höpö löpö noita juttuja joitakin iän puolesta!
      Olet mitä parhaimmassa iässä isyyssuunnitelminesi.
      Alle kolmevitosten miesten ei pitäisi lapsia tehdäkään, kun ovat niin lapsellisia vielä. Parhaimmat isät löytyvät reippaasti yli nelivitosista, mielellään viittäkymppiä viistävät jo. Osaavat arvostaa ihan eri lailla lapsiaan ja perhettään tuossa iässä.

      Ja voi että noita lapsia ja perhettä haaveilevia naisia löytyy eikä kymmenen vuoden ikäero tunnut missään.

      Ne jo todella viiskymppiset miehet joilla ei ole naista, ei lähimaillakaan ovat enemmän kriisissä koska viiskymppisellä synnytysikäiset mahdolliset kumppanit alkavat olla jo aika vähissä.

      Lopuksi toisaalta; toki kaksin eloa olis mukava viettää ensin eikä heti sännätä lapsentekoon, mutta eihän se läheskään aina ratkaise yhtään mitään suhteen jatkosta. Jos oikealta tuntuu niin siitä vaan.

    • pikku myy

      Olet oikeassa tuon lisääntymisen kiireellisyyden suhteen ikäisilläsi naisilla. 35 ikävuoden jälkeen hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä ja raskautumista voi joutua yrittämäänkin monta vuotta siitä kun se vihdoin päätetään aloittaa.

      Ehkä tosiaan kannattaa hakea myös nuorempia naisia. Ei 10 vuotta ole kamala ikäero, jos muuten synkkaa hyvin. Itse olen myös myöhäisherännäinen seurustelun suhteen ja löysin 9 vuotta vanhemman mieheni netistä. Suosittelen nettideittailua "kiireisille", koska sillä saa säästettyä kallista aikaa joka muuten tuhraantuisi kumppanin etsimiseen (ihan kirjaimellisesti) ja alkututustumiseen.

      Oletko ajatellut, että jos ei sitä kumppania ala löytyä, niin rupeaisit vaikka varaisäksi sellaiselle lapselle, jolla ei ole omaa isää kuvioissa mukana. Eikös niitä ole sellaisia järjestöjä joilla on tällaista toimintaa. Eihän siinä omat geenit jatku, mutta voisit ainakin tuoda iloa lapselle ja saisit itsekin varmasti iloa lapsesta.

      Onnea "metsästykseen". =)

      • ap.

        Kyllä olen ajatellut tällaistakin. Onhan ne ajatukset tässä iässä joskus menneet siihen suuntaan, että mitä jos sitä "omaa" perhettä nyt ei vain olekaan tullakseen.

        Olen monesti miettinyt jo nyt että ryhtyisin jonkin lapsen tukihenkilöksi (ehkäpä tätä tarkoititkin "varaisällä"), mutta en ole vielä kuitenkaan tuohon lähtenyt.

        Tukihenkilöistä muuten näyttää olevan ainainen huutava pula, etenkin miehistä.
        Tukiperhehän on sitten se toinen tapa, siinä kaiketi ei vaatimuksena ole että on omia lapsia, vaan että on kumppani, olettaisin.

        http://www.sosiaaliportti.fi/Page/83245306-4532-4f0e-8899-34fa40eee3b3.aspx#tukihenkilotoiminta


    • ^.^

      Olen 31v nainen ja minulla ei ole lapsia. En myöskään halua lapsia, koska en ole koskaan niistä erityisemmin pitänyt. Olisi kiva joskus löytää mies jota ei olisi lapsilla pilattu, mutta sellaiset ovat harvassa.
      Tunnen hyvin monta miestä jotka ovat tulleet isäksi kertapanon takia, kun randomi baarituttavuus on halunnutkin lapsen, tai parisuhteessa akka on hankkiutunu salaa raskaaksi. Se on sairasta ja säälittävää.
      Jos olisin mies, en kuuna päivänä uskaltaisi tunkea melaani kehenkään ilman kolminkertaista kortsua. Onneksi en ole. Kukaan ei pysty tekemään minusta äitiä selän takana =P

      Kysyjän kaltaiset miehet ovat harvinaisuuksia. Tsemiä ja pidä ittes miehenä! ;)

    • yhmies3

      Perheen haluaminen, siksi että haluaa lapsia on aivan perverssiä. Itselläni on kolme lasta ja yhden hoidin yksinhuoltajana. Perheen pilaa yleensä aivan totaalisesti se nainen. Eli nainen tiineeksi mahd. nopeasti ja äitiysloman loppuessa, ku nlapsi on vieroitettu tissistä ero vireille ja elämään laatuaikaa oman lapsen kanssa.

      Helvetillinen vääryys on kaikille, ettei mies voi adoptoida lasta yksin, lapsetkin saisivat tasapainoisen perheen, kun joku nainen ei olisi hysteerisenä touhottamassa joka paikassa.

      • kolikon toinen puoli

        Perheen pilaa yleensä aivan totaalisesti se nainen. Eli nainen tiineeksi mahd. nopeasti ja äitiysloman loppuessa, ku nlapsi on vieroitettu tissistä ero vireille ja elämään laatuaikaa oman lapsen kanssa."

        En minäkään jaksa uskoa että YH-äitien suureen määrään ovat syyllisiä ainoastaan miehet jotka eivät olleet valmiita isäksi. Mitä olen seurannut monesti nämä jätetyt miehet ovat aivan tavallisia töissäkäyviä alkoholia kohtuudella käyttäviä miehiä joilla olisi kaikki edellytykset isäksi. Minä en jaksa uskoa että kaikki ovat kaappijuoppoja, narsisteja tms.

        Minä uskon että vika löytyy monesti varsin pitkälti naisesta joka ottaa eron kun karu lapsiperheen arki alkaa. Parisuhde on heti "kriisissä" jos elämä ei aina olekaan niin mukavaa kuin kuvitelmissa. Näitä ei "sovittukaan" yhteen tapauksia on vähän liikaa. Minusta kyse on monesti henkisesti keskenkasvuisiksi jääneiden naisten Peter-Pan syndroomasta.

        Villistä ja vapaasta sinkkuelämästä luopuminen taitaa olla monesti paljon vaikeampaa naisille kuin miehille. Naiset eivät toki tarvitse enää miehiä elättäjäksi mutta siinä keskustelussa naisten itsenäisyydestä ei ole kyse rahasta tai yksilön oikeuksista päättää omasta elämästään vaan kaiken saamaan tottuneiden naisten itsekeskeisyydestä joka ajaa lasten edunkin ohi.


    • itsekärsinyt

      Niin tajusit ongelman itsekkin 40v nainen,vaikka ei ole enää nykyjään outo

      ensisynnyttäjänä,siltikin jos sit siinä yrittämisessä sattuu kestämään,

      moniko miettii että kun lapsi menee kouluun n 7v, niin vanhemmat on siloin

      n50v!,eli vie sit lasta jääkiekkotreeneihin yms harrastuksiin,eli jos ET halua

      että lapsesi häpeää sinua,kun ne kysyy onks toi sun vaari? kun oma isä on

      alle 30v,eli hankkikaa a,koira..=) b adoptiolapsi kiinasta=)

      • mies32

        Eikö kiinalainen tunne häpeää?


    • nuorennaisennäkökulm

      Itse olen 26v. nainen. Erosin pitkästä parisuhteesta noin vuosi sitten. Kuvittelin, että kun oltaisiin seurusteltu 10 vuotta, niin sitten voisi suunnitella tulevaisuutta (naimisiinmenoa, lapsia tms.), mutta yllättäen tämä mies sitten jättikin minut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei siis ole vuosista kiinni, kuinka hyvin ihmiset tulevat toimeen. Minä ja nykyinen exäni tulimme toimeen mitä parhaiten. (No seksuaaliset toiveet eivät aina täyttyneet, kun mies oli aseksuaali ja minä en, mutta olin valmis joustamaan sen suhteen.)

      Itse mietin paljon eron hetkellä sitä, että olisin tahtonut lapsia jo vuosia aiemmin. Olen aina halunnut saada lapsen. Kun ero tuli oli pääni täynnä kysymyksiä. Mietin, että jos en muutamaan vuoteen rakastu ja löydä sitä "oikeaa", niin unelmani perheestä, lapsista karsiutuvat, koska en halua hankkia lapsia enää yli 35-vuotiaana. Se on mulle viimeinen takaraja. Haluan olla lapsilleni energinen äiti, haluan nähdä lapsenlapseni...

      Mun onneksi maailmaani ilmestyi mies, johon rakastuin loppukeväästä. Vielä ei tietenkään suunnitella mitään suurempia, mutta toive siitä, että vuoden/parin päästä voitaisiin hankkia jälkikasvua, on olemassa. :)

      Sinä 37-vuotias mies. Miehenä, sinun on mahdollista hankkia lapsia vielä vaikka kuinka vanhana. Älä kuitenkaan kuvittele, että jos rakastut ikäiseesi naiseen, niin hän pystyisi enää saamaan jälkikasvua. Voi olla, että se ei enää terveydellisistä syistä tai muista syistä ole mahdollista. Silloin olet ison kysymyksen äärellä. Onko sinulle tärkeää löytää "se oikea" vai saada perhe.

      3 vuotta on mun mielestä pitkä aika. Siis mä uskon, että ensimmäisen vuoden jälkeen alkaa jo tuntea toista tarpeeksi. Varsinkin, jos saman katon alla elelee... Niinkuin mun aiemmassa yli 10 vuotta kestäneessä parisuhteessa, exäni kertoi jättäessään minua, ettei vieläkään ollut varma, että olinko mä "se oikea", joten ehkä mä en ollu. Eli siinä sinulle hyvä jahkailuesimerkki. Toivon, ettei kenenkään toisen (naisen tai miehen) tarvitse törmätä tuommoiseen jahkailuun... 10 vuotta! Miettikääs sitä.

      • girlfromtheeighties

        I feel you sister!


    • 32äiti+lapsi4

      Miksi mietit asiaa noinkin pitkään??? ei monikaan nainen halua alkaa lasta tekemään enään 37v paikkeilla (eli nainen olisi siis 34 tavatessanne) äitiysloma ja mahd. hoitovapaa = nainen aikalailla 40 tai jopa yli joten ei se työura ainakaan enään siitä parane! siihen vielä samaan se pieni lapsi... huh!
      monella yli 30 vuotiaalla naisella on jo lapsi ja kynnys alkaa uutta tekemään sen jälkeen on ainakin minulla suuri, en ihan heti kyllä lähtisi!
      ajatus on tietysti kaunis, että tehdään lapsi kun suhde on vakaa ja kaikki kunnossa mutta kuka sanoo, ettei se suhde voisi "lässähtää" kun lapsi on vaikka 4? koskaan et tiedä mitä voi tapahtua!
      sitten kun ajatellaan niitä 29 vuotiaita naisia... ei niistä moni halua ottaa miltei 40 vuotiasta miesstä itseleeen kun saavat nuoremman, empä itsekkään ottaisi 40 vuotiasta vaikka olenkin 32, tai ei saa sanoa niin etten ottaisi, ottaisin jos kolahtaisi, mutta eipä ole tähän päivään mennessä kolahtanut...
      omani tein 28 vuotiaana ja olen päässyt jatkamaan työuraani eteenpäin nuoremmalla iällä sekä en ole niin sidottu lapseen sitten 40 vuotiaana :D

    • Vakavasti ottaen

      Ajattelet asiaa järkevästi. Mies voi tulla isäksi koko ikänsä, vain fyysiset voimat vähenee iän myötä ja et ehkä niin jaksa pienten lasten kanssa liian iäkkäänä. Ei kymmenen vuoden ikäero ole harvinaistakaan. Naisella paras hedelmällisyysikä on noin 20-40 ikävuosien välillä ja lapsen kannalta nainen jaksaa silloin parhaiten huolehtia hänestä. Uskoisin että järkevä ja harkitseva kunnon mies saa kyllä vaimon joka haluaa hänelle lapsia tehdä.

    • tunnustellavaiei

      Minusta kolme vuotta tutkiskeluaikana tuntuu liian paljolta etenkin kun lähentelen 30 vuotta. Ehkä juuri sen takia, jos kaikki ei menekään nappiin ja kolmen vuoden jälkeen pitää etsiä uusi, taas tunnustella kolme vuotta jne. Loppujen lopuksi aika lapsenteolle on mennyt ohi.

      Jos olisin 20-vuotias tai vähän yli, ei olisi mitään kiirettä tunnustella.

    • sakjaflkjfkl

      Itselläni samantapaisia ajatuksia. Olisin nykyisen miesystäväni kanssa halunnut edetä jopa niin hitaasti että en olisi halunnut kummankaan tutustuvan toistemme ystäviin ja sukulaisiin ennen kuin kunnolla tunnemme toisemme. Toisin kävi. Nyt tuntuu, että meiltä jäi koko tutustuminen kesken emmekä seurustele kahdestaan, hän ja minä, vaan mieheni seurustelee koko tuttavapiirini kanssa. Ja minä olen vain pienen pieni osa sitä, en koe olevani edes pääroolissa mieheni näkökulmasta. Elämme arkea samassa taloudessa, mutta emme tunne toisiamme. Itse en ole luonteeltani huomiosta kilpailevaa sorttia, eli jos en tällaisena omana itsenäni tule huomioiduksi niin vetäydyn sitten syrjään. Tästä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus meidän suhteessamme; mieheni huomioi kaikki muut ja minä vetäydyn syrjään.

      Mieheni alkoi puhua naimisiinmenosta noin puoli vuotta ensi tapaamisestamme. Minua jopa iljetti kuunnella miten hän saattoi kuvitella, että olisimme pitkään yhdessä, saati sitten loppu elämämme kun emme voineet edes tutustua toisiimme. Aloin puhua tauon pitämisestä samaan aikaan ja mieheni sai sellaisen raivarin että lähti ovet paukkuen pihalle. Hän vain ei ymmärrä. Hän haluaa naisen koska niin kuuluu haluta. Kaikilla kavereillakin on pysyvä suhde. Mutta ei hän osaa sellaista rakentaa.

      Olemmekin tällä hetkellä eron partaalla. En tiedä mitä tässä enää tekisi, mieheni kun ei todellakaan tunnu olevan samoilla linjoilla kanssani. Olen hämmästynyt siitä millaisia puolia tämä suhde on minussa tuonut esiin. En koskaan kuvitellut olevani mustasukkainen, äkkipikainen ja välinpitämätön, mutta sellainen olen tällä hetkellä. Olen hyvin epävarma suhteestamme.

      Mieheni on minua noin 15 vuotta vanhempi, joten toisaalta ymmärrän hänen hätäilyn. Mutta hän ei halua lapsia, joten mitään varsinaista kiirettä sen naisen löytämiseen ei oikeastaan ole. Minulla on vielä reilusti aikaa, vaan taitaapa tuo aika loppujen lopuksi aika nopeaa kuitenkin mennä...

      • Juuri noin

        Tollaista se on kun ollaan eri maailmoista 15 vuotta on jo liian iso ikäero.


    • epistäkö

      otat nuoremman. niiku se jäkispelaajakin 36v,nai 24vuotiaan mallin. ei mitään vanhoja lehmiä enää kehiin. kerkeet tutustumaan ja opettaa tavoille. oisko 18 kesänen mitä? saisit nuorta lihaa...

    • Mies46vsuhteessa

      Ap lle, mielestäni ikäeroksi 10v on mitä parhain. Se on ajatuksena tosin punainen vaate täällä Feministilandiassa. Kireitä siimoja!

      • Älä valehtele

        Eihän noin vanhalla edes seiso enää.


    • jepjep

      Minä tutustuin mieheeni 34-vuotiaana. Mieheni on minua 5 vuotta vanhempi. Hyvin vielä ehdittiin seurustelemaan ja menemään naimisiin, ennen lapsia. Nyt arvostan erilaisia asioita, kuin nuorempana. Siksi liitollamme on paremmat mahdollisuudet kestää, kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Täkyä vain. Uutteraa etsimistä. Avoimin silmin selailemaan eri lehtien tai netin ilmoituksia.

    • ladetsy

      Minä olen 38v mies ja esikois poikani on nyt 1,5 v. Meni vaimon etsimiseen aikaa, kun lopulta löityi niin mentiin naimisiin 1,5v seurustelun jälkeen ja sitten alettiin lasta yrittämään. Minun vanhempanikin olivat 33v kumpainenkin kun minut saivat, ehkä on se on geeneissä että kaikilla ei ole niin hoppu lapsen hankinnassa. En minä edes alle 30v koskaan olisi harkinnutkaan lapsen hankintaa, eli vastuuntunto kasvoi iän myötä.Tsemppiä sinulle vaimon etsintään!!!!

    • mummuihminen

      Harva nainen nelikymppisenä kehtaa ruveta lapsia vääntämään tai yleensä saa niitä enää. Minusta tuli mummo 39-vuotiaana. Erottu on ja karattu ja monta kertaa ja lapsetkin siinä sivussa tehty. Ei kannata mummoihin panostaa. Kannattaa etsiä n.20-vuotiasta naista, niin voi sitten vielä vaihdella, jos ei oo hyvä ja ottaa taas uusi 20 vuotias. Kiire alkaa olla sun ikäisillä naisilla, jos meinaa lapsen saada. Ei siinä jouda vuosia odottelemaan.

    • tämä selkeää

      Äijä pudonnut on siis junasta
      ja nyt hän näkee vain punasta.
      Tahtois panna ja pentuja siittää,
      vaikka kakaroita maailmassa riittää.
      Meidän pitää kai huutaa kutsu:
      "Tulkaas tännepäin joku hutsu,
      että jätkä tuo pääsis kuksimaan,
      kun ei kesällä voi mennä edes suksimaan."
      Yksin munaansa äijä nyt vain runkkkaa,
      sitten koisimaan se yksin menee punkkaan.
      Täältä ukko saa huoliinsa apua,
      mutta ensin sen pitää syödä papua.
      Että täynnä olis spermaa kivespussit,
      niiden voimalla kun ämmiä sä nusssit.

    • Tiktak

      Mielestäni 10 v ikäero ei ole vielä suuri. Oma puolisoni on 9 v minua vanhempi. Itse olen aina pitänyt itseäni vanhemmista miehistä. Ehkä kuitenkin esim. 15 olisi jo liikaa. Ja 10 v ikäero on eri asia tuossa iässä kun, että esim. toinen olisi 20 ja toinen 30.

      Jos lapsen haluaa niin valitettavasti nainen ei pysty kovin pitkään sitä lykkäämään. Mahdollisuudet saada lapsi heikkenee ja myös riskit saada sairas lapsi. Minusta se on ihan ymmärrettävää. Ja mitäpä, jos toinen odottaakin sen 3 v ja teille tuleekin ero? Sitten taas etsimään uutta kumppania...

      Ihmiset on erilaisia. Joillekin halu saada lapsi menee parisuhteen edelle. Ollaan valmiita saamaan lapsi vaikka "yksin" tai tuntemattoman, puolituntemattoman kanssa. Itse halusin lapsen nimen omaan puolisoni kanssa. Jos tämä ei olisi halunnut lasta, todennäköisesti olisin voinut elää lapsettomanakin. Mutta mulla ei ollut niin suurta kaipuuta lapseen ja olin tyytyväinen elämääni ilmankin. Onnellisempi kyllä näin kun meillä on lapsi. Mutta sitä ei kai osannut kaivata mistä ei tiennyt. En tiennyt, että lapsemme voisi olla niin ihana.

      Ehkä tuossa iässä voisit laskea tuota yhdessäoloajan pituutta. Ok, on hyvä, että ei noin suureen asiaan suinpäin ryntää. Itsekään en ymmärrä miksi jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ollaan valmiita lapsentekoon. Mutta esim. naimisiin menoa odotellaan, kun ei olla valmiita, ei haluta kiirehtiä ja sitotua? Haloo? Mites eikös se lapsi ole suurempi sitoumus. Mutta ehkä 2 vuottakin voisi riittää toiseen tutustumiseen? On kuitenkin jo enemmän kokemusta ihmisistä ja suhteista tuossa iässä?

      Ja välttämättä suhde ei kestä vaikka olisitte ensiksi 10 vuotta yhdessä? Voi olla, että teette lapsen ja eroatte vuoden päästä... Mitään 100% takuita ei ole.

    • Hurricanes69

      Eikö teini ikäinen adoptiolapsi olisi tuossa iässä bueno?

    • ..--

      Mikäpä siinä vanhemmallakin iällä lapsia hankkiessa jos olette varmoja, että jaksatte sitten kun lapsella on murrosikä tai jos olette varmoja, että lasta ei haittaa, että hänelle nauretaan kun hänen vanhempansa voisivat ikänsä puolesta olla hänen isovanhempiansa.

      • mies32

        Taitavat sinun lapsesi joutua häpeämään tyhmyyttäsi.


    • jhkjlkj

      Oho! Tässä keskustelussa joku kyllä rassaa sitä miinus-nappia. Niin moni hyvä kommentti on saanut sellaisen miinusliudan etten voi uskoa että on yleinen mielipide :O

    • ap.

      Piti tulla oikein kesken työpäivän kurkistamaan mitä tälle ketjulle kuuluu, kun lähtikin eilen niin lujaa lentoon.
      Illalla voin taas itsekin tänne enemmän kommentoida, mutta kirjoitan nopeasti kuitenkin yhdestä seikasta:

      Keskusteluissa on usein tartuttu tuohon "3:n vuoden odotusaikaan"
      Koitinkin selkeästi kertoa, että mikään aika ei tietenkään takaa mitään, siitä huolimatta tätä aikakysymystä on aika paljon ruodittu. No hyvä pointtihan se on, ei sillä, ja hyvä kun keskustelua ja mielipiteitä on syntynyt.
      Pitkiä ketjuja lukiessa myös saattaa hiukan alkuperäinen kirjoitus unohtua, tai sen sanoma johonkin suuntaan värittyä omassa mielessään, mahdollisesti näin on voinut käydä tässäkin joillekin.

      Niin, ei tuo 3v ole minulla mitenkään kiveen kirjoitettu aika, sen tarkoitus oli lähinnä kuvastaa, että aikaa tuo toiseen kunnolla tutustuminen saattaa ottaa, tuo 3v nyt tuntui sellaiselta turvalliselta ajalta tuohon kirjoittaa, olisin varmasti voinut jättää määritelmän enemmän aukikin, näin jälkeenpäin ajatellen. Tuo aikahan tässä alunperinkin oli tuo suurin kysymysmerkki.
      Tuo ajan vaatimus on varmasti myös paljon suhdekohtaista.

      Eli koitan tässä piipittää, että ymmärrän tämän asian kyllä ;)

      Kiitos muuten kommenteista kaikille jo tässä kohtaa, niitä on tullut valtavan paljon ja niitä on myös ollut todella kiva lukea! :)
      (Tämä ketju on tainnut muutenkin pysyä aika asiallisena)

      • Hippityttö33

        Kuule ap. Jos sinulle pitäisi antaa yksi neuvo, niin se olisi, että älä mieti liikaa. Älä aseta sillä unelmiesi naiselle liian tiukkoja ikärajoja. Äläkä muitakaan rajoja. Se voi olla kuka vaan, se voi olla eronnut, se voi olla yh-äiti, se voi olla nelikymppinen, tai se voi olla se 27-vuotias nainen, joka seurustelee ekaa kertaa. Elä, käy ulkona, harrasta, laita se nettideitti-ilmoitus. Pidä silmät auki. Älä murehdi etukäteen. Sitten kun tapaat sen elämäsi naisen, te keskustelette tietysti yhdessä siitä, mitä te haluatte. Ja vaikka te päättäisitte haluta lapsen heti, se ei välttämättä onnistu - ja vaikka te päättäisitte, että te että halua lasta vielä pariin vuoteen, vahinkoja sattuu. Mutta eiköhän se suhteenne eteneminen kaiken kaikkiaan sitten tapahdu omalla painollaan, kun sinne asti päästään.

        Ja kyllä, varmasti löytyy naisia, jotka huolivat yli 10v. vanhemman miehen. Oma mieheni on 11 vuotta minua vanhempi. Ja varmasti löytyy myös yli 30-vuotiaita lapsettomia naisia, jotka haluaisivat lapsen. Itse tunnen sellaisia useampiakin. Fiksuja, nättejä ja koulutettuja ovat. Ja kyllä, nainen voi tulla vielä yli 35-vuotiaanakin raskaaksi ongelmitta - mutta ongelmiakin voi olla. Tunnen kummankinlaisia tapauksia. Ja herrajumala sentään, ihmiset ovat erilaisia - varmasti löytyy ihmisiä, jotka jaksavat vanhemmuutta vielä viisikymppisinäkin.

        Tsemppiä ja rakkautta sulle!


      • Ap.
        Hippityttö33 kirjoitti:

        Kuule ap. Jos sinulle pitäisi antaa yksi neuvo, niin se olisi, että älä mieti liikaa. Älä aseta sillä unelmiesi naiselle liian tiukkoja ikärajoja. Äläkä muitakaan rajoja. Se voi olla kuka vaan, se voi olla eronnut, se voi olla yh-äiti, se voi olla nelikymppinen, tai se voi olla se 27-vuotias nainen, joka seurustelee ekaa kertaa. Elä, käy ulkona, harrasta, laita se nettideitti-ilmoitus. Pidä silmät auki. Älä murehdi etukäteen. Sitten kun tapaat sen elämäsi naisen, te keskustelette tietysti yhdessä siitä, mitä te haluatte. Ja vaikka te päättäisitte haluta lapsen heti, se ei välttämättä onnistu - ja vaikka te päättäisitte, että te että halua lasta vielä pariin vuoteen, vahinkoja sattuu. Mutta eiköhän se suhteenne eteneminen kaiken kaikkiaan sitten tapahdu omalla painollaan, kun sinne asti päästään.

        Ja kyllä, varmasti löytyy naisia, jotka huolivat yli 10v. vanhemman miehen. Oma mieheni on 11 vuotta minua vanhempi. Ja varmasti löytyy myös yli 30-vuotiaita lapsettomia naisia, jotka haluaisivat lapsen. Itse tunnen sellaisia useampiakin. Fiksuja, nättejä ja koulutettuja ovat. Ja kyllä, nainen voi tulla vielä yli 35-vuotiaanakin raskaaksi ongelmitta - mutta ongelmiakin voi olla. Tunnen kummankinlaisia tapauksia. Ja herrajumala sentään, ihmiset ovat erilaisia - varmasti löytyy ihmisiä, jotka jaksavat vanhemmuutta vielä viisikymppisinäkin.

        Tsemppiä ja rakkautta sulle!

        Kiitos, tykkäsin ajatuksistasi kovasti.

        Ainahan sitä voi asioita jollain tasolla kaavailla, toivoa meneväksi, mutta missään tiukassa sapluunassa ei varmaan olekaan järkeä. Tulevaisuutta ei voi ennustaa.
        Mitä esim. tuohon ikärajaan tulee, tiedä vaikka olisin jo iskenytkin silmäni siihen 27-vuotiaaseen, eipä teistä tyttäristä osaa aina sanoa mitä se mittari näyttää, tai en siis minä ainakaan :)

        Paljon onnellisia vuosia sinulle! :)


    • Odotellut

      Mun mies empi pitkään avioliittoa ja lasten"tekoa". Olin ilmoittanut, että en halua lapsia kuin avioliitossa. Mies kun oli kertonut haluavansa naimisiin joskus, joten jos hän empisi vielä avioliittoon astumista kanssani niin ei ole vielä aika lapsillekaan. Halusin olla varmempi miehen sitoutumisesta minuun. Kerroin myös miehelle, että en halua lapsia 40 -vuotiaana enää... Ja, että 35 vuoden ikäkin alkaa olemaan riski-ikä. Mies kuvitteli, että lapsen saa helposti, ensi yrittämällä suurinpiirtein.... Ja niin vain meillä menikin pari vuotta. Nyt mies hieman haaveilisi toisesta lapsesta, mutta itse koen jo itseni liian vanhaksi. Mitäs jahkaili niin kauan! Huomattavasti enemmän siis kun se kolme vuotta... Ja jahkaili vielä sittenkin kun olimme jo naimisissa. Vaikka alkuun oli halunnut lapsia ennen häitä.

    • Ymmärrän naisia

      Naisella on suuremmat riskit tuossa odottelussa. Jos homma kumppanin kanssa menee kiville niin sähän voit vaihtaa nuorempaan naiseen (niitäkin naisia löytyy joille esim. 15-20 vuoden ikäerokin on ok) ja sulla on vielä vuosia aikaa. Tai ainakin ehkä paremmat mahkut saada lapsi kuin naisella. Ainahan se ei tietysti miehelläkään ole kiinni pelkästä iästä.

    • "vanhan" äidin tytär

      Vaikka tutkimustulokset kertovat kuinka vaikeampaa SAATTAA lapsenteko olla lähellä neljääkymppiä, ei kannata masentua niistä sillä sekin on yksilökohtaista.

      Oma äitini rupesi lapsentekoon vasta 38-vuotiaana, tuli raskaaksi heti ensi yrittämällä ja synnytti ongelmitta minut terveenä ja normaalina. Sama homma myös seuraavan lapsen kohdalla vuotta myöhemmin. Enkä koe, että äitini olisi ollut liian vanha äidiksi, jaksoi hyvin kriittisimmän lapsuusajan aikuisuuteeni saakka ja edelleenkin. Joten ei kannata pelästyä vaikka muut noilla korkeilla ikärajoilla pelotteleekin, saatat pelätä turhaan.

    • olen ajatellut

      Olen sitä mieltä, että pakko kysyä: Miksi haluat lapsen? Muistamme varmasti kaikki omasta lapsuudestamme, että hirviöitähän me kaikki olemme. Hermojen päälle sellainen käy ennen pitkää. Usko minua, olen itse lapsen isä ja eronnut. Ei sitä naistakaan jaksanut katsella, alkoi lihoa ja laiskistua valtavasti lapsen syntymän jälkeen. Ei auttanut terapiat eikä kannustamiset lenkeille. Kai se siinä synnytyksessä jotenkin sekosi.

      Jälkeenpäin olen ajatellut, että hyvä näin. Ja jos sen lapsen haluaa, eikö voi adoptoida jostakin maasta? Meitä on täällä maailmassa liikaa jo muutenkin.

      No, joka tapauksessa kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti löydät itsellesi seuraa! Harkitkaa sitä adoptiota!

      • 453543534534

        Kärsi selvästi masennuksen jälkeisestä masennuksesta mikä on todella yleistä.

        Ja sinä päätit sitten erota tuollaisen syyn takia?

        Toivottavasti et uutta suhdetta hanki, koska ei sinun kaltaisesi henkilö ansaitse kumppania.


      • 45353435
        453543534534 kirjoitti:

        Kärsi selvästi masennuksen jälkeisestä masennuksesta mikä on todella yleistä.

        Ja sinä päätit sitten erota tuollaisen syyn takia?

        Toivottavasti et uutta suhdetta hanki, koska ei sinun kaltaisesi henkilö ansaitse kumppania.

        synnytyksen jälkeiseen masennukseen


      • sama.
        453543534534 kirjoitti:

        Kärsi selvästi masennuksen jälkeisestä masennuksesta mikä on todella yleistä.

        Ja sinä päätit sitten erota tuollaisen syyn takia?

        Toivottavasti et uutta suhdetta hanki, koska ei sinun kaltaisesi henkilö ansaitse kumppania.

        Olen uudessa suhteessa joka toimii vallan mainiosti kaikin puolin! :)


      • ap.

        Tuo lapsen kanssa jaksaminen lie aika tapauskohtaista, ihmisillä kun on erilaisia elämäntilanteita, luonteita, haluja, kykyjä ja sitten niitä lapsia.

        Mikään läpihuutojuttu ei lapsen kasvattaminen varmasti ole.
        Itse pidän lapsista ja uskoisin olevani hyvä isä ihan pitkässä juoksussakin. En varmasti ole mikään täydellinen mies, mutta olen kuitenkin mielestäni tasapainoinen, järjestelmällinen, turvallinen ja pitkäpinnainen luonteeltani, eikä kai kukaan laiskaksikaan ole vielä haukkunut

        Mielestäni me ei olla täällä ihan vain itseämme varten, ja tuo adoptio on hyvänkuuloinen vaihtoehto tätä ajatellen, omat kommervenkkinsä siinäkin taitaa olla (joku asioista oikeasti tietävä saattaa tätä kommentoida).
        Tunnenkin yhden adoptioperheen ja tiedän jotain heidän kiinakuvioistaan. Varmasti on myös muita vaihtoehtoja kuin tuo adoptio. Ylle kirjoitinkin erääseen vastaukseeni tukihenkilönä toimimisesta.


    • dflsnfdfnjvfsldjf

      Katsoin eilen dr philiä hetken missä puhuttiin adoptiosta ja tuli mullekin yllätyksenä miten paljon ongelmia adoptoivilla lapsilla voi olla.

      En nähnyt alusta asti mutta siellä oli äitejä jotka katuivat adoptiota ja olivat käyneet Amerikassa koko kaaren mitä voi käydä hakeakseen lapselle apua, lapset jotka olleet lastenkodeissa ovat niin traumatisoituja että niitä ei meinata saada hoidettua enää millään.

      Onnellisia adoptioita on maaimassa vaikka kuinka mutta tämäkin on hyvä miettiä että adoptio ei ole mikään suora tie onneen, ongelmia ja haasteita voi olla paljon...

      • 423234423

        Samat ongelmat ne voi olla muuten ihan omalla lapsellakin.

        Se riippuu tosi paljon niistä vanhemmista miten he pystyvät kommunikoimaan adoptiolapsien kanssa ja ymmärtämään sen, että tottakai nämä lapset jollain tavalla tuntevat olonsa ulkopuoliseksi ja erilaiseksi.

        Kannattaa vastapohjaksi katsoa videoita joissa on kertomuksia myös onnistuneista adoptioista.


    • Youngwomann

      Itselläni ikää 22- vuotta ja mieheni on kolmeseiska...
      Näin meillä :)

    • Ehkä vielä joskus

      Mullakin vähän vastaava tilanne kuin yllä^
      Olen 21-vuotias ja mies on 32. Tiedän, että hän haluaisi lapsia, mutta hän tietää myös sen etten minä niitä VIELÄ halua. Enkä näe mtn estettä hänen isyydelleen 1-10 vuoden sisällä =) Ukko on sen verta lapsenmielinen ja urheilullinen, että tuskin mikään muuttuu kymmenenkään vuoden päästä =)

    • Tuplavahinko%

      Naisen kello alkaa tikittää heti kun työssäkäynti käy tylsäksi tai uranluonti tyssää.
      Tuollaisten juttujen takaa voit hyvinkin selvittää itsellesi miten nainen kokee elävänsä.

    • ,--,

      Toivottavasti tämä aloitus on ylläpidon keksimä provo mutta jos on todellinen kysymys niin vastaukseni on, että unohda koko juttu sillä jos tuollaista asiaa tarvitsee tulla kyselemään jollekin anonyymille keskustelupalstalle niin se jo itsessään on osoitus, että on melkoinen tuuliviiri.

    • ss

      Kun minä sain lapsen, olin 22. Olen nyt kohta 40v enkä voisi kuvitellakkaan
      enää tässä iässä, rupevani lapsentekoon. Mitävarten täytyy jättää viimetippaan
      näin suuri asia.

      • mies32

        Joo, oikeassa olet, sinä teit juuri oikein ja aloittaja ja muut viime tippaan jättäneet ovat mokanneet.
        Ottaisipa mahdollisimman moni teini sinusta mallia. Ja miksipä eivät nelikymppisetkin.


      • OhMy

        Hmm, no kenties sitä varten, että on vaikkapa opiskellut ja hankkinut hyvän duunipaikan, että pystyy elättämään sen kakaran?


      • No vaikka siksi

        No kerron pari syytä mitä varten!

        Kaikki ei ole vielä 22-vuotiaana kypsiä saamaan lapsia! Esim. siskoni sai 23-vuotiaana lapsen ja oli mielestäni kypsä siihen. Mutta itse olin tuossa iässä vielä aika lapsellinen. Ja ikäiseni miehet taisivat monet olla vielä lapsellisempia. Poikkeuksiakin löytyy. Kaverini pikkuveli on 24 ja on tosi fiksu ja kypsä ja on oma firma yms. vaimo ja lapsi.

        Sitten on vielä sekin, että kaikki ei löydä saman ikäisenä kumppania. Eikä halua satunnaisen tuttavuuden kanssa alkaa lasta tekemään. Itse nuorena törmäsin vaan miehiin, jotka parin kuukauden seurustelun jälkeen ilmoittivat, että en halua seurustella vakavasti, vapaa suhde ois kyllä ok. Joskushan se oli vain tekosyy jättää...

        Työkaveri oli päättänyt saada lapsen alle 30 v ja vaikka miesystävä petti jatkuvasti ja suhde ei toiminut niin hän päätti tehdä lapsen tämän kanssa, geenit (ulkoiset) kuulemma oli ainakin hyvät. Ja 30 takaraja oli lähellä. Kukin tyylillään. Mulle ei ole tärkeintä, että saan lapsen tietyssä iässä. Se mihin tilanteeseen ja kenen kanssa vaikuttaa paljon.

        Kyllä monen isän ja äidin olisi ollut hyvä miettiä vähän enemmän sitä lasten hommaamista!


    • 40 on nuori

      Ei kukaan voi tietää jaksaako lasten kanssa vai ei oli minkä ikäinen vanhempi tahansa.
      Mitä tahansahan voi sattua ja eteen tulla missä jaksamista punnitaan.
      Jotkut lapset ovat simppeleitä eikä isompia ongelmia koskaan ole tai tule. Joskus saattaa vakavat sairaudet järkyttää koko systeemiä. Lapsesta voi tulla alkoholisti tai narkkari. Ihan mitä vaan, ei siinä ole nuoren vanhemman jaksamista välttämättä yhtään sen enempää hyötyä.

    • Taasnaita

      Samat sanat mita taalla muutama on jo kirjoittanutkin: kolmekymppisilla naisilla alkaa olla parasta ennen -paivamaara mennyt jo ohi, varsinkin jos lapsia on tarkoitus tehda enemman kuin yksi ja tutustuakin pitaisi. Ala vain suosiolla selailla ulkomaisia deittisivuja. Varsinkin Aasian suunnilta loytyy hyvia naisia joilla on lempea luonne ja vaimo-osaamista.

      • kuules..

        Aika harva haluaa pojalleen aasialaisia piirteitä. Vaikeampaahan heillä täällä suomessa tulee olemaan, kun ovat useasti todella pienikokoisia, koulussa kiusataan.


    • ................

      Joo, valitettavasti on totta, että yli 30-vuotiaiden on haastavaa saada enää lasta tai varsinkaan monia lapsia. Okei, se voi onnistua- mutta ei se ole ns. turvallista. Jos käuyt kurkkaamassa esim. niskaturvotus-ultrassa kiinnijääneitä (se on raskauden ensimmäinen ultra, jossa mitataan lapsen niskaturvotus ja verrataan äidin ikään hormonitasoon), melkein kaikki ovat päälle 30vuotiaita. Ja niskaturvotusta on siis reippaasti, kun kyse on esim. downista tai muusta kehityshäiriöstä. Kaikki voisi mennä hyvinkin, mutta kaikki riskit kasvavat iän myötä- lapsen rakennepoikkeavuuksien ja synnynnäisten kehityshäiriöiden riski kuten keskenmenon ja kohtukuoleman, sekä lapsettomuuden. 40-vuotiaista naisista enää 20% on kykenevä saamaan lapsia, vaihdevuodet alkavat keskimäärin 45-vuotiaana. Valitettavasti nyky-yhteiskunta on saanut jotkut ihmiset luulemaan, että kannattaa odottaa.. Oikeasti, toimi oman etusi mukaan nopeasti, jos haluat lapsia.. Jokainen päivä on liikaa...

    • -m-

      Toiset odottaa tietoisesti, toiset ei.. Kaikkien kohdalle ei vaan satu ns. hyvässä lapsenteko-iässä sellaista ihmistä jonka kanssa perheen perustaminen olisi mahdollista.. Itse olen 33-vuotias sinkku. Tykkään lapsista ja luulin, että perustaisin perheen nuorena.. Vaan tässä sitä ollaan. Itse en ainakaan ole vielä hylännyt ajatusta lapsista kokonaan. Jos sopiva mies tulee kohdalle, niin tottakai! Tutustumisaika ennen lapsia on mielestäni tapauskohtainen.. Itse olen valmis nopeaankin toimintaan, jos siltä tuntuu. Mutta siis vain siinä tapauksessa, että molemmista tuntuu siltä.

      On totta, että kehityshäiriöiden riskit kasvavat iän myötä.. Mutta toisaalta ei sitä nuorenakaan voi olla varma että lapsi on terve ja ettei mitään ongelmia tule. Oma äitini on saanut minut 38-vuotiaana ja hyvin on jaksanut! Tuntuu säilyvän nuorekkaampana, kun on nuoria lapsia. :)

      Parasta ennen -päivä ehkä mennyt jo, mutta silti täytyy yrittää.. ;)

    • ..............

      Siis tuossa vaiheessa ei oikeasti auta enää olla nirso, jos haluaa lapsia. Itse en edes ymmärrä, miten joku voi esim. 35-vuotiaana herätä siihen, että haluaisi lapsia mutta niitä ei ole. Kyllä normaali ihminen jo 25-vuotiaana alkaa tiedostamaan, että nyt edessä ovat ne muutamat jäljellä olevat vuodet.., Paitsi nämä ihme ihmiset.. Kuitenkin valtaosa saa lapsen alle 30-vuotiaana, myös sen ensimmäisen. Keski-ikää nostavat vaan ne muutamat 40v. naiset..

      Jos ajatellaan, että valtaosalla 30v. naisista on mies ja/tai lapsia, niin 35-vuotiaista vielä suuremmalla osalla on. Vain pienellä joukolla ei ole, ja heistä vain pieni joukko haluaa lapsia, ja heistä taas vain pieni joukko pystyy enää saamaan lapsia, esim. ilman hedelmöityshoitoja. Jos tärväät esim. 3v seurusteluun ja huomaat ettei lasta kuulu, niin erittäin helposti menee 1-3v. lapsettomuushoitoihin.

      • ............

        Niin ja siis yli 40v. tai edes yli 35-vuotiaille ei enää aleta tekemään hedelmöityshoitoja kuin yksityisellä puolella.. Siitä huvista saa helposti maksaa kymppitonninkin ja parisuhde on tosi koetuksella. Helpommalla pääsee kun tekee nuorena lapset ja tuhlaa hedelmöityshoitorahat parisuhteen hyväksi.


      • mies32

        Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, ettei kaikkien muu elämäntilanne anna myöten hyvää lapsentekoa nuorena? Esimerkiksi sellaista parisuhdetta ei ole löytynyt tai on luullut löytäneensä, mutta se onkin mennyt poikki.
        En tajua teitä älykääpiöitä, jotka olette oman kokemuksenne pohjalta tuomitsemassa muuten elämänsä eläneitä.
        Ei suurelle osalle se lapsi niin tärkeä ole, että sitä alkaisi tekemään huonon miehen / naisen kanssa epävakaassa elämäntilanteessa. Mieluummin ainakin itse jäisi kokonaan lapsettomaksi, jos elämäntilanne ei vaan sitten sallisi onnellisen perhe-elämän aloittamista.


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet nuorempi nainen aivan ihana

      Tykkään susta ihan valtavasti ❤️❤️
      Ikävä
      56
      1308
    2. Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha

      Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.
      Maailman menoa
      159
      1255
    3. Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen

      Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu
      Kajaani
      56
      1143
    4. Mitä vastaisit

      Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle
      Ikävä
      60
      1125
    5. Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa

      Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo
      Ikävä
      104
      1091
    6. Rakastan ja ikävöin sinua

      Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä
      Ikävä
      58
      887
    7. Nyt tiistain galluppi alkaa....

      Kuka on sun elämän rakkaus? Ketä kaipaat edelleenkin? Nyt nimiä vaan rohkeesti tuohon alle.Tää on ikäväpalsta, eikä mikä
      Ikävä
      56
      863
    8. KIIKKUSTUOLI

      Aloitetaan taas uudella alustalla, nuo pitkiksi venyneet ovat hankalia etsiä uusia viestejä, joskus vastauksia tulee sin
      80 plus
      76
      802
    9. Vihjeketju naisille

      Kirjoita tähän vihjeesi kaivatullesi.
      Ikävä
      51
      797
    10. Miten aiot saada kaivattusi?

      1) loukuttamalla 2) kidnappaamalla 3) huijaamalla 4) jokin muu, mikä?
      Ikävä
      54
      785
    Aihe