Muuta kuin traumat? Mikä on tunnetila, kun näkee eukon synnyttävän ja kärsivän? Miks miehen pitää olla mukana?
Mitä mies saa synnytyksestä?
41
135
Vastaukset
Kai se vapaaehtoista on?
- Lapsen tietty!
Sekä ajoittaisia hengitysvaikeuksia ja kipeät vatsalihakset tarpeesta myötätyöntää yhdessä synnyttäjän kanssa. Joo ja punaiset posket, silkasta ylpeydestä.
Ei se traumaattiselta näyttänyt, vaikka vähän tais mies poratakin ja eukko sai naamansa märäksi pusuista urakan jälkeen.
Oli ne kuulemma jännitysnäytelmiä, mutta vielä jännittävämpää olis ollut olla oven takana, sitä jännitystä ei olis kuulemma kestänyt, kun ei näe mitä tapahtuu..Siinä oli tunnelatausta mukana. :')
On varmaan isällekin urakka, jos synnytys kestää piiiitkäään.voopotin kirjoitti:
Siinä oli tunnelatausta mukana. :')
On varmaan isällekin urakka, jos synnytys kestää piiiitkäään.Mulla on kokemusta pitkästä synnytyksestä, joka käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia etuajassa ja joka kesti ja kesti, kun vauva ei olis ollut valmis syntymään,mutta se oli lähinnä odottelua ja jutskaamista, suurin osa.. Tosin siinä oli äidin ja lapsen henki enemmän vaarassa. Syömättömyys ja valvominen tosin myös rasitti itseä. Jännittävämpi oli oikeastaan itselle (tai molemmillekin) toinen, tosi nopea synnytys (lasketun ajan jälkeen, pari viikkoa) Siinä oli jännitysmomentti jo se, ehtiikö sairaalaan ylipäätään, sillon aamuyöstä. Ja sit vähän se, kun ei ehtinyt ottaa mitään muuta puuduketta, kuin imaisun ilokaasua..Mutta se oli onneks sitten äkkiä ohi ja lopputulos heti näkyvillä :)
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Mulla on kokemusta pitkästä synnytyksestä, joka käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia etuajassa ja joka kesti ja kesti, kun vauva ei olis ollut valmis syntymään,mutta se oli lähinnä odottelua ja jutskaamista, suurin osa.. Tosin siinä oli äidin ja lapsen henki enemmän vaarassa. Syömättömyys ja valvominen tosin myös rasitti itseä. Jännittävämpi oli oikeastaan itselle (tai molemmillekin) toinen, tosi nopea synnytys (lasketun ajan jälkeen, pari viikkoa) Siinä oli jännitysmomentti jo se, ehtiikö sairaalaan ylipäätään, sillon aamuyöstä. Ja sit vähän se, kun ei ehtinyt ottaa mitään muuta puuduketta, kuin imaisun ilokaasua..Mutta se oli onneks sitten äkkiä ohi ja lopputulos heti näkyvillä :)
Oi hitsi, ei ole sulla ollut ihan helppo ensimmäinen synnytys sitten. Miten pahat oireet sulla tuli siitä myrkytyksestä? :/ Ite olen niitä oireita paljon miettinyt, kun toiset sanoo että ne ei välttämättä tule kaikille selkeesti ja voi sekoittaa esimerkiksi migreeniin näköhäiriöt ja pahoinvoinnin. Verenpaineet kai kuitenkin aina nousee hurjasti, kun myrkytys on päällä? Vähän jännittää itseä tuon raskausmyrkytyksen havaitseminen ja jos se eteen tuleekin. Ei varmaan kauheasti kannata kotona vitkutella.
Onneks selvisitte, vaikka piinaava paikka takuulla olikin. :)
Kiva, että isäkin oli paikalla ja sai olla. :)voopotin kirjoitti:
Oi hitsi, ei ole sulla ollut ihan helppo ensimmäinen synnytys sitten. Miten pahat oireet sulla tuli siitä myrkytyksestä? :/ Ite olen niitä oireita paljon miettinyt, kun toiset sanoo että ne ei välttämättä tule kaikille selkeesti ja voi sekoittaa esimerkiksi migreeniin näköhäiriöt ja pahoinvoinnin. Verenpaineet kai kuitenkin aina nousee hurjasti, kun myrkytys on päällä? Vähän jännittää itseä tuon raskausmyrkytyksen havaitseminen ja jos se eteen tuleekin. Ei varmaan kauheasti kannata kotona vitkutella.
Onneks selvisitte, vaikka piinaava paikka takuulla olikin. :)
Kiva, että isäkin oli paikalla ja sai olla. :)Ei ehtinyt piinaamaan sinänsä. Verenpaineet nousi yhtäkkiä ja jotkut valkuaispitoisuudet,ei muuta. Sit sairaalaan tutkimuksiin ja siellä kerrottiin, että synnytät tänään tai huomenna eli jäätkin tänne, käynnistetään. Sit vaan miehelle soitto töihin, että mä aloin nyt sitten synnyttää, kun näin määrättiin, tuu tänne suoraan, kun työt loppuu tai hae ensin valmiiksi pakattu sairaalakassi kotoa.Onneks oli pakattu kuukautta ennen.. Siitä soitosta meni sit vielä yli vuorokausi, ennen kuin lapsi oli maailmassa.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Ei ehtinyt piinaamaan sinänsä. Verenpaineet nousi yhtäkkiä ja jotkut valkuaispitoisuudet,ei muuta. Sit sairaalaan tutkimuksiin ja siellä kerrottiin, että synnytät tänään tai huomenna eli jäätkin tänne, käynnistetään. Sit vaan miehelle soitto töihin, että mä aloin nyt sitten synnyttää, kun näin määrättiin, tuu tänne suoraan, kun työt loppuu tai hae ensin valmiiksi pakattu sairaalakassi kotoa.Onneks oli pakattu kuukautta ennen.. Siitä soitosta meni sit vielä yli vuorokausi, ennen kuin lapsi oli maailmassa.
Joo virtsan valkuiaset. Annettiinko siihin myrkytykseen mitään läkkettä tai tippaa tai mitään? Sori että mä kyselen niin kauheasti, mutta kun näitä kaikkea tässä nyt miettii, vaikka oma raskaus ei vielä hetkeen aikaan ole siinä pisteessä, että synnyttää pitäis. Kaikenlaista tulee mietittyä, kun uusi asia mullekin. :)
Ja mikäs sen parempi kertomaan kun jo asioita kokenut äiti ihminen. :)voopotin kirjoitti:
Joo virtsan valkuiaset. Annettiinko siihin myrkytykseen mitään läkkettä tai tippaa tai mitään? Sori että mä kyselen niin kauheasti, mutta kun näitä kaikkea tässä nyt miettii, vaikka oma raskaus ei vielä hetkeen aikaan ole siinä pisteessä, että synnyttää pitäis. Kaikenlaista tulee mietittyä, kun uusi asia mullekin. :)
Ja mikäs sen parempi kertomaan kun jo asioita kokenut äiti ihminen. :)Ei siihen ole mitään muuta lääkettä, kuin synnytys. Jos se viivästyy liikaa, istukka irtoaa, ja sit voi molemmillekin käydä huonosti.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Ei siihen ole mitään muuta lääkettä, kuin synnytys. Jos se viivästyy liikaa, istukka irtoaa, ja sit voi molemmillekin käydä huonosti.
Tai siis se "käynnistys-tabletti" on tavallaan se lääke.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Tai siis se "käynnistys-tabletti" on tavallaan se lääke.
Ok. Hiton myrkytys, että sellastakin pitää olla. Ihan kun ei olis muutenkin tarpeeksi jännää koko odotusaika. Kaikenlaisia riskejä matkassa. Saapi olla onnellinen, jos saa terveen vauvan syliinsä. Ja pysyy itsekin kunnossa. :)
Kiitos kun vastailit. :)voopotin kirjoitti:
Ok. Hiton myrkytys, että sellastakin pitää olla. Ihan kun ei olis muutenkin tarpeeksi jännää koko odotusaika. Kaikenlaisia riskejä matkassa. Saapi olla onnellinen, jos saa terveen vauvan syliinsä. Ja pysyy itsekin kunnossa. :)
Kiitos kun vastailit. :)En mä sillä lailla pelännyt tota myrkytystä, kun se tuli niin äkkiä,en edes ollut siitä juuri lukenut.Muutenkin koko eka raskaus meni töitä tehdessä ja lähinnä sen huolehtimisessa mitä syö tai juo, tosi nopeasti meni koko aika. Ei ollut muita raskausoireitakaan ekassa kuin vatsan kasvaminen. Tokassa oli sit vähän muutakin hermoilua ja menettämisen pelkoa enemmän.. Kun tiesi, mitä voi menettää. Plus,että jännitti miten onnistuu yhdistää vauvan hoitamiset ja valvomiset taaperon hoitamiseen.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
En mä sillä lailla pelännyt tota myrkytystä, kun se tuli niin äkkiä,en edes ollut siitä juuri lukenut.Muutenkin koko eka raskaus meni töitä tehdessä ja lähinnä sen huolehtimisessa mitä syö tai juo, tosi nopeasti meni koko aika. Ei ollut muita raskausoireitakaan ekassa kuin vatsan kasvaminen. Tokassa oli sit vähän muutakin hermoilua ja menettämisen pelkoa enemmän.. Kun tiesi, mitä voi menettää. Plus,että jännitti miten onnistuu yhdistää vauvan hoitamiset ja valvomiset taaperon hoitamiseen.
Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Parempi olis kun ei liikaa ahmis tietoa jolla stressata itseään.
Mua on hiukan kyllä kehoiteltu seuraamaan, kun verenpaineet meinaa välillä olla liian korkeat, oli jo ennen raskauttakin on aina ollut kaiken kokoisena ja aikuisikäisenä. Että mun pitää erityisesti tarkkailla tota turpoamista, näköhäiriöitä ja verenpaineita.
Ja on noita perussairauksia joilla vissiin on jonkinlainen altistava ominaisuus myös tuossa raskausmyrkytyksen synnyssä. Tai ilmeisesti herkistää sille herkemmin? En tiedä, vain sen että tarkkaan on käsketty syynäämään sitä olotilaa ja paineita.
Eipä mullakaan isompia oireita ole, hillitöntä pahoinvointia oli alussa ja aika pitkään. Rinnat aristaa vieläkin ja maha kasvaa, vaikka ensin tuntui ettei se kasva ikinä. Tietysti myös jonkinmoisia vihlaisuja ja kipuja on vatsan aluella kasvamisesta ja venymisestä. Mutta aika helpolla oon mielestäni päässyt. Toki ei mulla ole vertauskuvaa muuhunkaan. :)
Mitä nyt olen lukenut muiden oireista. Ei ole edes hermot menny eikä tullu mitään kauheita himoja ruokaan. Enempikin sais olla kun meinaa kaikota ruokahalut kokonaan ja nyt on just vaihe, että syödä pitäs reippasti ja hyvin. Ei yhtään nirppailla. Meinaan vaan laihtua kaikenaikaa enkä nostaa painoa vaikka keskivartalo paisuu ja lantio leviää, rinnat aksvaa rutinalla. Mut ei. 100 g viikossa kuukaden seurannalla on tullut lisää. Eli yhteensä 400 g koko kuukaudessa. :)voopotin kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Parempi olis kun ei liikaa ahmis tietoa jolla stressata itseään.
Mua on hiukan kyllä kehoiteltu seuraamaan, kun verenpaineet meinaa välillä olla liian korkeat, oli jo ennen raskauttakin on aina ollut kaiken kokoisena ja aikuisikäisenä. Että mun pitää erityisesti tarkkailla tota turpoamista, näköhäiriöitä ja verenpaineita.
Ja on noita perussairauksia joilla vissiin on jonkinlainen altistava ominaisuus myös tuossa raskausmyrkytyksen synnyssä. Tai ilmeisesti herkistää sille herkemmin? En tiedä, vain sen että tarkkaan on käsketty syynäämään sitä olotilaa ja paineita.
Eipä mullakaan isompia oireita ole, hillitöntä pahoinvointia oli alussa ja aika pitkään. Rinnat aristaa vieläkin ja maha kasvaa, vaikka ensin tuntui ettei se kasva ikinä. Tietysti myös jonkinmoisia vihlaisuja ja kipuja on vatsan aluella kasvamisesta ja venymisestä. Mutta aika helpolla oon mielestäni päässyt. Toki ei mulla ole vertauskuvaa muuhunkaan. :)
Mitä nyt olen lukenut muiden oireista. Ei ole edes hermot menny eikä tullu mitään kauheita himoja ruokaan. Enempikin sais olla kun meinaa kaikota ruokahalut kokonaan ja nyt on just vaihe, että syödä pitäs reippasti ja hyvin. Ei yhtään nirppailla. Meinaan vaan laihtua kaikenaikaa enkä nostaa painoa vaikka keskivartalo paisuu ja lantio leviää, rinnat aksvaa rutinalla. Mut ei. 100 g viikossa kuukaden seurannalla on tullut lisää. Eli yhteensä 400 g koko kuukaudessa. :)Siis koko aikana 400 g piti kirjoittaa. :) Muutenkin vähän hermostuttaa, kun mullakin tuo historia lapsen saannin suhteen on ollut todella hankalaa. Takapakkia takapakin jälkeen.
Pitää vaan malttaa elää päivä kerrallaan ja toivoa että kaikki menee hyvin. Muutakaan ei voi haluis voida.voopotin kirjoitti:
Siis koko aikana 400 g piti kirjoittaa. :) Muutenkin vähän hermostuttaa, kun mullakin tuo historia lapsen saannin suhteen on ollut todella hankalaa. Takapakkia takapakin jälkeen.
Pitää vaan malttaa elää päivä kerrallaan ja toivoa että kaikki menee hyvin. Muutakaan ei voi haluis voida.Ukko tuli just kotiin eli minäkin poistun takavasemmalle. Illanjatkoja. :)
voopotin kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Parempi olis kun ei liikaa ahmis tietoa jolla stressata itseään.
Mua on hiukan kyllä kehoiteltu seuraamaan, kun verenpaineet meinaa välillä olla liian korkeat, oli jo ennen raskauttakin on aina ollut kaiken kokoisena ja aikuisikäisenä. Että mun pitää erityisesti tarkkailla tota turpoamista, näköhäiriöitä ja verenpaineita.
Ja on noita perussairauksia joilla vissiin on jonkinlainen altistava ominaisuus myös tuossa raskausmyrkytyksen synnyssä. Tai ilmeisesti herkistää sille herkemmin? En tiedä, vain sen että tarkkaan on käsketty syynäämään sitä olotilaa ja paineita.
Eipä mullakaan isompia oireita ole, hillitöntä pahoinvointia oli alussa ja aika pitkään. Rinnat aristaa vieläkin ja maha kasvaa, vaikka ensin tuntui ettei se kasva ikinä. Tietysti myös jonkinmoisia vihlaisuja ja kipuja on vatsan aluella kasvamisesta ja venymisestä. Mutta aika helpolla oon mielestäni päässyt. Toki ei mulla ole vertauskuvaa muuhunkaan. :)
Mitä nyt olen lukenut muiden oireista. Ei ole edes hermot menny eikä tullu mitään kauheita himoja ruokaan. Enempikin sais olla kun meinaa kaikota ruokahalut kokonaan ja nyt on just vaihe, että syödä pitäs reippasti ja hyvin. Ei yhtään nirppailla. Meinaan vaan laihtua kaikenaikaa enkä nostaa painoa vaikka keskivartalo paisuu ja lantio leviää, rinnat aksvaa rutinalla. Mut ei. 100 g viikossa kuukaden seurannalla on tullut lisää. Eli yhteensä 400 g koko kuukaudessa. :)Ei painoa mun tietääkseni tarvitse tulla aina raskaudessa yhtään lisää. Yks mun kaveri laihtui raskauden aikana. Eli painoi viimeisillään vähemmän kuin ennen raskautta, hänellä kun oli vähän vararavintoa ennestään. Vauva ottaa joka tapauksessa omansa,siitä ei kannata huolehtia. Ja tämä kaveri myös voi raskauden aikana paremmin kuin koskaan ennen, hänellä oli kaikenlaisia sairauksia, mutta ne hävisivät kaikki raskauden aikana. Vauvaa tutkittiin kyllä tosi hyvin, koska oli muistaakseni (tästä on jo toistakymmentä vuotta aikaa) inseminaatio-vauva. Ja terveenä syntyi.
- ;)
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Ei painoa mun tietääkseni tarvitse tulla aina raskaudessa yhtään lisää. Yks mun kaveri laihtui raskauden aikana. Eli painoi viimeisillään vähemmän kuin ennen raskautta, hänellä kun oli vähän vararavintoa ennestään. Vauva ottaa joka tapauksessa omansa,siitä ei kannata huolehtia. Ja tämä kaveri myös voi raskauden aikana paremmin kuin koskaan ennen, hänellä oli kaikenlaisia sairauksia, mutta ne hävisivät kaikki raskauden aikana. Vauvaa tutkittiin kyllä tosi hyvin, koska oli muistaakseni (tästä on jo toistakymmentä vuotta aikaa) inseminaatio-vauva. Ja terveenä syntyi.
Eikö sua häiritse, että voopotin satuilee sinulle raskaus- ja synnytysjuttuja?
- yb menee taas..
;) kirjoitti:
Eikö sua häiritse, että voopotin satuilee sinulle raskaus- ja synnytysjuttuja?
Mä juttelen aina mielelläni raskaus ja synnytysjutuista lapsista, kun tilaisuus vaan tulee :)
Ei mua palstalla mikään häiritse, muuta kuin, että se vie välillä liikaa aikaa, kun pitäis tehdä jo muuta .. - nipottajanainen
;) kirjoitti:
Eikö sua häiritse, että voopotin satuilee sinulle raskaus- ja synnytysjuttuja?
menes ottamaan lääkkeet!
- ;)
yb menee taas.. kirjoitti:
Mä juttelen aina mielelläni raskaus ja synnytysjutuista lapsista, kun tilaisuus vaan tulee :)
Ei mua palstalla mikään häiritse, muuta kuin, että se vie välillä liikaa aikaa, kun pitäis tehdä jo muuta ..Eli et usko sinäkään. Arvasin. Olet sen verran fiksu.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Ei painoa mun tietääkseni tarvitse tulla aina raskaudessa yhtään lisää. Yks mun kaveri laihtui raskauden aikana. Eli painoi viimeisillään vähemmän kuin ennen raskautta, hänellä kun oli vähän vararavintoa ennestään. Vauva ottaa joka tapauksessa omansa,siitä ei kannata huolehtia. Ja tämä kaveri myös voi raskauden aikana paremmin kuin koskaan ennen, hänellä oli kaikenlaisia sairauksia, mutta ne hävisivät kaikki raskauden aikana. Vauvaa tutkittiin kyllä tosi hyvin, koska oli muistaakseni (tästä on jo toistakymmentä vuotta aikaa) inseminaatio-vauva. Ja terveenä syntyi.
Ei tarvitse ei. Vallankaan mitä ylipainoisempi äiti sitä vähemmän olis suotavaa saada extraa. Mut eipä nuo laihtumistakaan kauheesti suositelleet. Taino niin mulla on päässy käymään niin, että syön liian vähän ja oksentelin alkuun paljon, paino on pudonnut mut myös veren ketoaineet on sitä myöden menneet plussalle.
Plussalla nimenomaan liian vähäisen syömisen takia. Juu niin mullekin sanottiin, että saa ne afrikassakin lapsia, mutta ovat luuta ja nahkaa kun ei ole syötävää riittävästi. Meillä on joten syö.
Noh aika kauan saa mua syödä ennen kun olen luuta ja nahkaa, mutta oma kunto heikkenee jos ei saa tarpeeksi ravinteita itsekin.
No toiveissa olis, että migreeni ja endometrioosi ainakin lieventys. :)
Inseminaatio ja hedelmöityhoidoissa alkunsa saaneet onkin käsittääkseni vähän tarkemmassa syynissä. Näin luomusti on se normi neuvolassa käynti kerran kuussa ja tihenee loppua kohden. Kaksi ultraa plus jos menee seulontoihin. Ja tietty tarvittaessa. Ei mitenkää järin tarkkaa syyniä mun mielestä. :)
Lähinnä saa kysyä neuvoja ja käydä mittauttamassa verenpaineita, hemoglobiinia ja painoa. Joskus kuunnellaan ikivanhoilla dopplereilla sydänääni jos saadaan kuulumaan. x)
Toki sit ne mittaukset kun maha kasvaa.
Saa... No varmaan jonkun laisen muiston, tosin itse voisin kyllä istuskella sairaalan kahviossa ja tupakkapaikalla, kun tulisi otettua hermokatko lakkoilusta... Jos muija sinne kaipaisi kädestä kiinni pitäjää, niin tietenkin sitten.
Jännä tutkimus isien sydämen sykkeistä, kun he ovat mukana synnytyksessä. :)
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo30371&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero
Isäkin elää synnytyksessä mukana sydämellään.- ..
Ei mitään yllättävää tai ehkä se että ei tuon enempää pulssi noussut.
.. kirjoitti:
Ei mitään yllättävää tai ehkä se että ei tuon enempää pulssi noussut.
Mäkin omassa päässäni kuvittelin, että olis voinut enemmänkin sykkeet kohota ja jopa useampikin pyörtyä. Mutta ei, ihmeen lungisti ne iskätkin ottaa vaikka jännittääkin. Toikin oli ihan uutta, että sektioonkin voi jossain päästä isä mukaan.
Hmm, ite ainakin toivon, että isä tulee synnytykseen mukaan. Pakottaa ei saa, mutta en usko että tarvitseekaan. Ei ainakaan vielä puheesta ole -onks mun pakko- tunnelmia lävitse, päinvastoin on halukas tulemaan mukaan. Jotenkin mä koen, että mies mukana tekee itsellekin/äidille jotenkin rauhallisemman ja tasaisemman olon. Ja miehelle se on varmasti myös tunteita liikuttava kokemus. Kuten Ybiskin tuossa omaa tilanneettaan kuvaili. :') Hieno fiilis.
Ainakin mitä on ehtinyt sairaanakin (vähän tietty eri asia, raskaus ei ole sairaus) olemaan, niin hirmusti paljon paremmin olen kaiken kestänyt, kun mies on ollut tukena. Toisen läheisyys ja tuki on jotenkin mahdottoman iso voimavara.
Hieno juttu, että nyky isät monet osallistuu synnytykseen, jos suinkin kynnelle kykenee.- näinpänäin
"Miks miehen pitää olla mukana?" Jos vaikka haluaa olla läsnä ja tukena lapsensa äidille.
Plus että isää kyllä kiinnostaa vähintään yhtä paljon kuin äitiä tavata se tuleva perheenjäsen ihan ensi hetkistä alkaen. Äidillehän se on jo tavallaan tutumpi.
- Kyöstix
Ei siellä miestä välttämättä tarvita. Joillakin on ollut esim. joku hyvä naispuoleinen ystävä mukana synnytyksessä. Enkä nyt tarkoita mitään lesboa!
- J.K.
Niin siis mitä mies saa siitä?
Tilaisuuden olla mies.
Synnytys tapahtumana on miehelle paikka jossa hän kokee täydellistä "mä en kuulu tänne" oloa ja on lähinnä tiellä, paska ja epämääräiset ruumiineritteet haisevat ja muutenkin on kurjaa. Mies ei olekaan synnytyksessä omaa miellyttävää olotilaansa varten (Ns. muka-miehet koittavat aina maksimoida henkilökohtaista mukavuuttaan vaikka sitten kaikkien muiden kustannuksella. Se jos mikä on halveksuttavaa.).
Mies on synnytyksessä yksinomaan siksi että äiti/nainen tarvitsee hänet sinne - olemaan mies. Siinä roolissa mies ei ole itseään varten ja näin tehdessään hän on kuin onkin tosimiehen perikuva.
Ja nyt pallittomien ininä jatkukoon ;) "Mitä mies saa synnytyksestä?"
-öö, no vaikkapa sen lapsen..
nähdä sen syntymän ja kuulla ensiparkaisun
"Miks miehen pitää olla mukana?"
-eikai sinne ketään pakoteta mukaan..
mut kai jos on ollut mukana alkuunpanemisessakin, niin haluais nähä sen lopputuloksenkin, niinku..
ja olla mukana ja ISÄNÄ heti syntymästä lähtien
sit jos sitä kaikkee ei kestä nähä, nii onko sit valmis isäksi muutenkaan..?
mur- mur?
murriperkele kirjoitti:
niin ja puolisonsa tukena tietty.. unohtu,
ootko paksuna?
- En tiedä.
Vapautuu kestopanetuksesta.
- Nasdaq
Mies saa synnytyksestä lapsen.
(tämä oli varmaan lyhyin vastaukseni ever -naurua)- Nasdaq
Mutta tämän ymmärtäminen on vasta alkusoittoa, sillä siitä se elämä vasta alkaa (pakko pidentää eetosta).
Lapsessa näet kaikki itsesi vääristymät ja turhuudet, haparoinnin ja väärät valinnat. Lapsi on avain sinuun itseesi. Ja vasta silloin, kun kadut ovat näkemyksesi mukaan täynnä lapsia, olet perillä.
Mutta silloin sinä olet jo sivussa ja ymmärrät, että se sivullisuus on kaiken ydin. Nauti havainnoistasi, sillä ne eivät enää vaadi osallistumistasi.
(naurua naurua laidoilta)
Ei synnytys ole traumaattinen kokemus, jos kaikki menee suht normaalisti. Yhteisen asian tunne on vahva. Sen verran karun näköistä touhua on ponnistamisvaihe, että ite ainakin olin tyytyväinen että edes läsnäololla voi myötäelää. Jälkeenpäin oli hyvät fiilikset tehtiin se yhdessä-pohjalta. Sekin rauhoittaa kun ajattelee, että miehellä se vaativin rooli kuitenkin oli 9 kk aikaisemmin :>
Itse taitaisin jossain vaiheessa pyörtyä liian desifioidussa tilassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle743990Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt1963275Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖473006Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle762657Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me3792398- 1812072
- 781595
- 361576
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos231408Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.391392