Mistähän johtuu että tuo ikäpolvi tuntuu painivan eniten oman luuseriutensa kanssa? Ovatko nämä niitä lama-ajan lapsia, jotka eivät lapsena saaneet tarpeeksi ravinteita pula-ajan ruuasta ja heidän aivonsa ja kroppansa jäi jotenkin vajaaksi ja nyt he täällä aikuisina miehinä tilittävät luuseriuttaan?
Palstalla on paljon 28-32-vuotiaita miehiä
Lama-ajan lapset
32
551
Vastaukset
- eräs selitys
Tietokoneet alkoivaat juuri yleistyä kun olimme lapsia, tämä on mahdollisesti yksi selitys ikisinkkuudelle ja seksuaaliselle kokemattomuudelle. Jos ja kun geenit muutenkin tökkivät pariutumista vastaan, niin tietokoneesta tuli tärkein ystävä ja kumppani. Monille meistä siitä tuli myöhemmin hyväpalkkainen ammatti.
Nuoruuden kokemukset vaikuttavat paljon aikuisuuteen, joten moni meistä on sitten jatkanut yksinään elämistä myös aikuisena. Itseä lähinnä ahdistaa naiset, seksi ja pariutuminen. On vaan paljon helpompaa ja mukavampaa elellä yksin.Tietokoneista samaa mieltä... kolmikymppiset parisuhteessa olevatkin pörrää netissä paljon mutta ne löytyy sieltä ylempien tasojen Häät- ja Vauvat-palstoilla :)
Tänne Super Mario Bros.:in ykköstasolle on jotkut jääneet varmaan monista syistä jumiin, toiset ehkä tykkää pelata kivaa ja helppoa ulkoilmaleveliä kun ylätasoilla meno muuttuu stressaavammaksi kaikkine tunneleineen, tuliesteineen ja kuiluineen jonne pudota jne.
Joo, ja huonot kokemukset tai niiden puutteet varmaan vaikuttaa (esim. itse en juonut yläasteella ja murrosikäkin alkoi vasta lukion ekalla oikeastaan joten jäi kotibileet yms. välistä enä päässyt kavereiden kanssa bareihin kun näytin niin lapselta heihin verrattuna).
- Mies 89
Enkö sitten itse vuonna 1989 syntyneenä enää ole lama-ajan lapsi?
- -
Kolmenkympin kriisi tai jotain sinnepäin luultavasti... siinä iässä monet vasta alkavat näkemään maailman aikuisten silmin.
- Niin siihen asti ei
haittaa vaikka olisikin hanttihommissa mutta hiljalleen pitäisi olla tutkinto ja vakityö säännöllisine korkeine tuloineen.
- Kahtiajaon seuraus
Tuon ikäiset ovat joutuneet ihan mielettömään pääsykoekilpailuun. Ja jos on jäänyt parikymppisenä muutaman pisteen päähän jostain rajasta, on nyt vuokrakämppä- ja työ kierteessä...
Kaikki korkeakoulutettiin, mikä johti siihen, että tutkinnot menettivät arvonsa (poislukien muutamat huippualat, joille sitten kehittyikin sairaalloinen pääsykoekulttuuri). Ennenhän saatiin kuitenkin koulutustaan vastaavaa työtä. Eli vaikka ei päässytkään sinne oikikseen, valmistui yhteiskunta/valtiotieteellisestä kuitenkin asiallisiin töihin. Nykyään ei taida edes kaikille juristeille riittää hyviä hommia... Puhumattakaan sitten eroista vanhojen tekulaisten ja nykyisten amk-nomien sijoittumisesta työmarkkinoilla.
Ennen luuserit olivat oikeasti surkeita, nykyään korkeakoulutettuja - eli osaavat painia ongelmiensa kanssa... he kun ovat saaneet koulutuksen aivotyön ammattilaisiksi eivätkä pääse näitä taitojaan muuhun käyttämään!- katkeraa kateutta
aikki korkeakoulutettiin, mikä johti siihen, että tutkinnot menettivät arvonsa (poislukien muutamat huippualat, joille sitten kehittyikin sairaalloinen "
Miksi aina jauhetaan akateemisten "preka pettereiden" pikku ongelmista kun ei heti saakkaan huippupaikkaa. Mietipäs minkälaisessa ahdingossa ovat 28- 32 vuotiaat amiksen käyneet duunari miehet ja naiset kun kokoaikaisia "hyviä työpaikkoja" eli niitä mitä vanhempamme kutsuivat tavallisiksi töiksi ei olekaan kuin osalle ikäluokasta, Ei ole näköpiirissä mitään huippupalkkaista työtä kun ensin on joutunut kitumaan 1800 eurolla kuussa.
Ja meitä "luusereita" on yli puolet kansasta mutta olemme näkymättömiä yhteiskunnassa. Toimittajat tekevät mieluummin juttuja keskiluokan pikku ongelmista kuten avokonttoreiden epäviihtyisyydestä mutta yhteiskunnan todelliset kipupisteet vaietaan kuoliaaksi. Päinvastoin lakkoilevia duunareita syylllistetään ahneudesta kun nämä eivät suotu luopumaan "suunnattomista" savutetuista eduistaan jotta nekin rahat voidaan jakaa osakkeen omistajille. Suurinosa ei tavoittele muuta kuin tavallista elämää kuten vanhempansa saivat mutta sekin on monelle kaukainen kangastus. Köyhien lapsiperheiden ja yksinelävien työikäisten aikuisten määrä kasvaa koko ajan. Tämä on uusliberalistisen politiikan seurausta.
Pohjimmiltaan on kyse poliitikkojen petoksesta ja heikkoudesta puolustaa demokratiaa kapitalistien röyhkeyttä ja ahneutta vastaan. Uusliberalismi on pohjimmiltaan rikkaiden hyökkäys demokratiaa kohtaan tavoitteena paluu yhteikuntaan jossa rikkaat hallitsevat kansan kulkiessa ryysyissä ja "iloitessa" Wahlroosin kaltaisten kapitalisti sikojen vauraudesta. - 151,1
katkeraa kateutta kirjoitti:
aikki korkeakoulutettiin, mikä johti siihen, että tutkinnot menettivät arvonsa (poislukien muutamat huippualat, joille sitten kehittyikin sairaalloinen "
Miksi aina jauhetaan akateemisten "preka pettereiden" pikku ongelmista kun ei heti saakkaan huippupaikkaa. Mietipäs minkälaisessa ahdingossa ovat 28- 32 vuotiaat amiksen käyneet duunari miehet ja naiset kun kokoaikaisia "hyviä työpaikkoja" eli niitä mitä vanhempamme kutsuivat tavallisiksi töiksi ei olekaan kuin osalle ikäluokasta, Ei ole näköpiirissä mitään huippupalkkaista työtä kun ensin on joutunut kitumaan 1800 eurolla kuussa.
Ja meitä "luusereita" on yli puolet kansasta mutta olemme näkymättömiä yhteiskunnassa. Toimittajat tekevät mieluummin juttuja keskiluokan pikku ongelmista kuten avokonttoreiden epäviihtyisyydestä mutta yhteiskunnan todelliset kipupisteet vaietaan kuoliaaksi. Päinvastoin lakkoilevia duunareita syylllistetään ahneudesta kun nämä eivät suotu luopumaan "suunnattomista" savutetuista eduistaan jotta nekin rahat voidaan jakaa osakkeen omistajille. Suurinosa ei tavoittele muuta kuin tavallista elämää kuten vanhempansa saivat mutta sekin on monelle kaukainen kangastus. Köyhien lapsiperheiden ja yksinelävien työikäisten aikuisten määrä kasvaa koko ajan. Tämä on uusliberalistisen politiikan seurausta.
Pohjimmiltaan on kyse poliitikkojen petoksesta ja heikkoudesta puolustaa demokratiaa kapitalistien röyhkeyttä ja ahneutta vastaan. Uusliberalismi on pohjimmiltaan rikkaiden hyökkäys demokratiaa kohtaan tavoitteena paluu yhteikuntaan jossa rikkaat hallitsevat kansan kulkiessa ryysyissä ja "iloitessa" Wahlroosin kaltaisten kapitalisti sikojen vauraudesta.Amiksilla menee kyllä paremmin kun osaa sentään jotakin...
katkeraa kateutta kirjoitti:
aikki korkeakoulutettiin, mikä johti siihen, että tutkinnot menettivät arvonsa (poislukien muutamat huippualat, joille sitten kehittyikin sairaalloinen "
Miksi aina jauhetaan akateemisten "preka pettereiden" pikku ongelmista kun ei heti saakkaan huippupaikkaa. Mietipäs minkälaisessa ahdingossa ovat 28- 32 vuotiaat amiksen käyneet duunari miehet ja naiset kun kokoaikaisia "hyviä työpaikkoja" eli niitä mitä vanhempamme kutsuivat tavallisiksi töiksi ei olekaan kuin osalle ikäluokasta, Ei ole näköpiirissä mitään huippupalkkaista työtä kun ensin on joutunut kitumaan 1800 eurolla kuussa.
Ja meitä "luusereita" on yli puolet kansasta mutta olemme näkymättömiä yhteiskunnassa. Toimittajat tekevät mieluummin juttuja keskiluokan pikku ongelmista kuten avokonttoreiden epäviihtyisyydestä mutta yhteiskunnan todelliset kipupisteet vaietaan kuoliaaksi. Päinvastoin lakkoilevia duunareita syylllistetään ahneudesta kun nämä eivät suotu luopumaan "suunnattomista" savutetuista eduistaan jotta nekin rahat voidaan jakaa osakkeen omistajille. Suurinosa ei tavoittele muuta kuin tavallista elämää kuten vanhempansa saivat mutta sekin on monelle kaukainen kangastus. Köyhien lapsiperheiden ja yksinelävien työikäisten aikuisten määrä kasvaa koko ajan. Tämä on uusliberalistisen politiikan seurausta.
Pohjimmiltaan on kyse poliitikkojen petoksesta ja heikkoudesta puolustaa demokratiaa kapitalistien röyhkeyttä ja ahneutta vastaan. Uusliberalismi on pohjimmiltaan rikkaiden hyökkäys demokratiaa kohtaan tavoitteena paluu yhteikuntaan jossa rikkaat hallitsevat kansan kulkiessa ryysyissä ja "iloitessa" Wahlroosin kaltaisten kapitalisti sikojen vauraudesta.Armeijasta asti minulle on ammattikoulun käyneet aukoneet päätään, kuinka heillä sentään on töitä ja vieläpä oikeita miesten töitä, kun me nyhveröt vaan pingotetaan ja homehdutaan kirjastoissa sillä välin kun te tienaatte monet autot ja asunnot ja elätte leveää elämää. Nyt sitten vittuilette, kun meillä ei menekään tarpeeksi huonosti, vaan meidän pitäisi pitää pää kiinni ja maailman solidaarisuus pitäisi suunnata teidän hyväksenne.
(No, kieltämättä tuo päänaukomisen piikki tuli koetuksi juuri siellä armeijassa, sittemmin kyllä vähän harvemmin... ja viime vuosina lähinnä roskalehtien, kuten Talous-Sanomien, kommenttipalstoilta koulutusta ja työtä käsittelevien artikkelien yhteydessä).
- hjkhkjhkhkhjhk
No jostain kumman syystä naiset ovat keksineet että on helpompi elää yksin. Aikaisemmin naiset halusivat suhteeseen enemmän, mutta tuonikäisten naisten sinkkuilu vaikuttaa myös samanikäisiin miehiin. Pullantuoksuinen eloveenatyttö oli historiaa.
Kolmannen aallon feminismi joka kasvoi 1990-luvulla ja toi mediaan feministisiä kirjoituksia, joita alkoi olemaan naistenlehdet täynnä. 90-luvun lopulla puhuttiin jatkuvasti ns. pehmomiehestä, joka pyykkää ja tiskaa ja kuinka kaiken pitää olla niin tasa-arvoista ja kotityöt pitää hoitaa 50-50. Samaan aikaa Oli Alanis Morrisette ja cheryl crow, Shania twain tyylisiä vahvoja naisartisteja jotka lauloivat jacked little pillistä. Tai that don't impress me much tyylisistä biiseistä joissa oli ihanne korostaa naisen asemaa ja potkia miehiä.
Eli voi olla että tuonikäisillä naisilla sekä miehillä on mennyt sukupuoliroolit hieman sekaisin siinä tärkeimmässä pariutumisen iässä. Ja sama meno jatkuu.- Geri ja Spice Girls
lauloivat: If you want my future, forget my past
eli sehän on taustalla siinä, kun naiset ihmettelevät mikseivät kelpaa kun on paljon kumppaneita taustalla!
- Reipas Mies
"Samaan aikaa Oli Alanis Morrisette ja cheryl crow, Shania twain tyylisiä vahvoja naisartisteja jotka lauloivat jacked little pillistä. Tai that don't impress me much tyylisistä biiseistä joissa oli ihanne korostaa naisen asemaa ja potkia miehiä. "
Anouk-Nobody's wife. Siinä kruunaus tälle setille.
Tuo agenda että kaikki korkeakoulutettiin kolmekymppisistä on lähellä totuutta, mutta useat ikäluokan duunari miehet saivat huonolla yläaste todistuksella amiskan kautta selvän uran duunissa jossa tienaa. Iki-opiskelu on se pätkätyöhön altistava tekijä kun sitten lopussa ei olekkaan sitä mittavaa työkokemusta jota valmistuessa niin kiperään kaipaa. Siis paperien päälle.
90's laman eläneenä puheet nyt talouden taantumisesta (seuraan tilannetta esim. Kauppalehti) saa toki varpailleen. Eihän jatkuva talouden kasvu voi jatkua lineaarisesti, mutta nyt kuvio on uusi ja yhtä vaarallinen kuin parikymmentä vuotta sitten. Käy huonosti jos omaa ison pankkilainen ja jää työtodistus käteen vaikka kaikki näytti niin varmalta.
"Ennen luuserit olivat oikeasti surkeita, nykyään korkeakoulutettuja - eli osaavat painia ongelmiensa kanssa... he kun ovat saaneet koulutuksen aivotyön ammattilaisiksi eivätkä pääse näitä taitojaan muuhun käyttämään! "
-Kymmen pistettä tästä. Ysärin 30v luuseris miehet oli talonsa juoneita deekkis-juoppoja ja sekakäyttäjiä, nyt masentuneita kauluspaita miehiä parhaassa iässään jotka taistelevat että pääsisivät vuokrafirman pätkäduuniin.
Nämä miehet ovat katkeria kun amkki tai nomi-tutkinto ei tuonutkaan sitä mahdollisuutta johon uskoi. Se vetää nöyräksi lähteä aikuiskouluttautumaan amk-tutkinnon jälkeen käytännön alalle jossa voisi löytyä työpaikka. Niin, no mitä sitten jos on?
- -
En tiedä. Hoitakaa koulut loppuun, jos ei koulut kiinnosta niin menkää duuniin. Eläkää elämäänne sillä tavalla kuin itsellenne tuntuu mielekkäältä. Jos ei elämänkumppania saman tien löydy niin turha siitä on masentua. Jos flaksi ei käy niin uutta yritystä kehiin, yrittäkää jostain muualta. Jos ei mistään löydy panoseuraa niin turha heittäytyä sillalta alas, kyllä meitä käsityöläisiä Suomessa riittää.
Mielestäni todelliset luuserit ovat niitä, jotka kiroavat elämänsä surkeutta mutta eivät edes yritä tehdä asian eteen mitään vaan käpertyvät itsesääliin. Olisi kuitenkin kiva tietää, miten ketjun avaaja itse määrittelee mainitsemansa ns. luuseriuden.Hyvä vinkki kyllä, "menkää duuniin". Sama kuin äitini aina neuvoi, että minun pitäisi "hankkia nyt viimein se nainen". Jos ei itse ole joutunut ongelmiin duunin tai parisuhteen hankkimisessa, ei tajua ettei se ole mikään itsestäänselvyys. Varsinkin työpaikat taitavat nykyään olla vähän vaikeasti saatavilla. Tai sellainen käsitys minulle on tullut (osin kylläkin Talous-Sanomien palstalta, mikä kiistämättä johtaa harhaiseen kuvaan tilanteesta).
- vaikea sopeutua
niin mutta kun töitä ei ole, varsinkaan koulutetuille sitä koulutusta vastaavaa!
- mies 86
En kyllä nyt heti muista noita Shania Twainin biisin sanoja ulkoa, mutta en kyllä voi miespuolisena väittää, että siinä systemaattisesti pyritään vittuilemaan miessukupuolelle, lähinnä liialliselle machoilulle ja itsensä kanssa pullistelulle, joka yleensä ennemmin tai myöhemmin kääntyy itseään vastaan koska se ei tehoa naisiin.
Laulu on lähinnä vastaisku miehille jotka keskittyvät liikaa itseensä eivätkä niinkään toisen osapuolen huomioimiseen.- J_ATM
Ei biisien sanoma ole siinä mitä laulaja on tarkoittanut - vrt. vaikka Springsteenin Born in the USA - vaan siinä miten niitä ihmiset kuuntelee ja tulkitsee. Ja luuletko että vaikka jotkut teinit osaa kuunnella biiseistä muuta kuin sitä kertosäettä miettimättä sen kummemmin jotain machokulttuurin syväanalyysejä.
- Hämärän rajoilta
J_ATM kirjoitti:
Ei biisien sanoma ole siinä mitä laulaja on tarkoittanut - vrt. vaikka Springsteenin Born in the USA - vaan siinä miten niitä ihmiset kuuntelee ja tulkitsee. Ja luuletko että vaikka jotkut teinit osaa kuunnella biiseistä muuta kuin sitä kertosäettä miettimättä sen kummemmin jotain machokulttuurin syväanalyysejä.
Yleensähän noista jää päähän vain kertosäkeistö. Twainin kappaleen onneksi siinä tarttuvaan osaan on ympätty myös tuo sanoma:
"That don't impress me much
So you got the * but have you got the touch
Don't get me wrong, yeah I think you're alright
But that won't keep me warm in the middle of the night" (* vaihtuu eri kertosäkeistöissä säkeistön mukaan muun tekstin pysyessä samana)
Läheskään aina en kuuntele radiohittien sanoja edes puolella korvalla, mutta miehiin kohdistuva tylytys särähtää silti aina korvaan. Tässä en ole sellaista koskaan kokenut; kuten mies 86 kirjoitti, enemmän laulussa kritisoidaan erilaisten YT-miesten narsistista itsekeskeisyyttä kuin miehuutta per se. "Have you got the touch?" on tekstin keskeinen kysymys, ja yleissanomana, että olit sitten nörtti tai macho, olet OK miehenä, mutta älä itsesi henkiseltä tai fyysiseltä trimmaamiselta unohda huomioida ja pitää lämpimänä naistasi.
Toinen sanomaltaan vähän samantapainen ysärikappale on Paula Colen "Where Have All The Cowboys Gone?" http://www.youtube.com/watch?v=JPR108kwNo4 Kappale alkaa perinteisistä sukupuolirooleista, kun kertojanainen kaipaa perinteistä cowboy-tosimiestä, joka tuo leivän pöytään ja jättää kodinhoidon naisen tehtäväksi. Kuitenkin laulun viimeisessä säkeistössä käy ilmi, että järjestely etäännyttää parin ja perheen toisistaan; mies tekee töitä, mutta viettää vapaa-aikansa kodin sijasta baarissa äijäporukalla, kuten machon lehmipojan kuuluukin (mitenkäs se Jii lauloikaan; "hän ei oo oikea cowboy, kun naista ei voi saada mielestään..."). Loppujen lopuksi tämäkin perinteisten sukupuoliroolien ylistys kääntyy emansipatoriseksi machokulttuurin kritiikiksi ja huomioksi, että miestä kaivattaisiin myös kotona. On toki tulkinnanvaraista, tarkoittaako laulu sitä, että miehen pitäisi olla SEKÄ laskut maksava karski työn sankari -cowboy ETTÄ aina läsnä oleva kiltti ja hellä koti-isä, vai pelkästään jonkinlaista inhimillistä välimuotoa noista.
Niin, varsinainen asia oli J_ATM:n kirjoitukseen liittyen se, että Colen laulu on todella helppo ymmärtää väärin, sillä siinä kerronnallinen aines on säkeistöissä, jotka puolestaan on puhelaulettu minimaalisen jännästi - mielestäni mukavalla soundilla, mutta ei sellaisella, joka alleviivaisi sanoja. Niinpä satunnainen kuulija voi kuunnella kertosäkeistöjä ja pitää kappaletta alusta loppuun asti jonkinlaisena machomiehen ylistyksenä.
Ironia ja hittibiisi eivät yleisestikään sovi yhteen. Jos teet vitsillä huonon tekstin tai kappaleen, joudut selittämään ettet oikeasti ole ihan niin paska (onhan Laura Närhen uusi sinkku tehty vitsillä?); jos nimeät liikennetörpöstä kertovan kappaleen "Maanteiden kuninkaaksi", aina löytyy joku, joka pitää sitä traagisena sankaritarinana jne. Tai vaikka Oingo Boingon "Little Girls", joka tekijänsä Danny Elfmanin mukaan ei suinkaan kerro pedofiliasta vaan vanhojen pukumiesten hädin tuskin täysi-ikäisistä tyttöystävistä.
"And I don't care what people say
And I don't care what people think
And I don't care how we look walking down the street"
viittaa varsin vahvasti suureen mutta juridisesti hyväksyttävään ikäeroon; aito pedofiili tuskin kulkisi uhrinsa kanssa kadulla niin, että kaikki tietäisivät mistä on kyse, kuten teksti antaa ymmärtää. Ehkä se vain on Elfmanin maanisen häiriintynyt (ja sellaisena erittäin hurmaava) esitystapa - videosta puhumattakaan - joka pedofiliakonnotaation mukanaan tarkoituksellisesti tuo. http://www.youtube.com/watch?v=jItz-uNjoZA Summa summarum, jos ironia on lauluteksteissä pannassa, niin myöskään monimerkityksellisyys ei toimi: suurin osa yleisöstä tulkitsee monitasoisen tekstin vain sillä pinnallisimmalla ja näkyvimmällä tavalla. Ei ole helppoa tehdä lauluja, kun pitäisi pysyä päälauseissa ja riveillä menemättä niihin väleihin. - mies 86
Hämärän rajoilta kirjoitti:
Yleensähän noista jää päähän vain kertosäkeistö. Twainin kappaleen onneksi siinä tarttuvaan osaan on ympätty myös tuo sanoma:
"That don't impress me much
So you got the * but have you got the touch
Don't get me wrong, yeah I think you're alright
But that won't keep me warm in the middle of the night" (* vaihtuu eri kertosäkeistöissä säkeistön mukaan muun tekstin pysyessä samana)
Läheskään aina en kuuntele radiohittien sanoja edes puolella korvalla, mutta miehiin kohdistuva tylytys särähtää silti aina korvaan. Tässä en ole sellaista koskaan kokenut; kuten mies 86 kirjoitti, enemmän laulussa kritisoidaan erilaisten YT-miesten narsistista itsekeskeisyyttä kuin miehuutta per se. "Have you got the touch?" on tekstin keskeinen kysymys, ja yleissanomana, että olit sitten nörtti tai macho, olet OK miehenä, mutta älä itsesi henkiseltä tai fyysiseltä trimmaamiselta unohda huomioida ja pitää lämpimänä naistasi.
Toinen sanomaltaan vähän samantapainen ysärikappale on Paula Colen "Where Have All The Cowboys Gone?" http://www.youtube.com/watch?v=JPR108kwNo4 Kappale alkaa perinteisistä sukupuolirooleista, kun kertojanainen kaipaa perinteistä cowboy-tosimiestä, joka tuo leivän pöytään ja jättää kodinhoidon naisen tehtäväksi. Kuitenkin laulun viimeisessä säkeistössä käy ilmi, että järjestely etäännyttää parin ja perheen toisistaan; mies tekee töitä, mutta viettää vapaa-aikansa kodin sijasta baarissa äijäporukalla, kuten machon lehmipojan kuuluukin (mitenkäs se Jii lauloikaan; "hän ei oo oikea cowboy, kun naista ei voi saada mielestään..."). Loppujen lopuksi tämäkin perinteisten sukupuoliroolien ylistys kääntyy emansipatoriseksi machokulttuurin kritiikiksi ja huomioksi, että miestä kaivattaisiin myös kotona. On toki tulkinnanvaraista, tarkoittaako laulu sitä, että miehen pitäisi olla SEKÄ laskut maksava karski työn sankari -cowboy ETTÄ aina läsnä oleva kiltti ja hellä koti-isä, vai pelkästään jonkinlaista inhimillistä välimuotoa noista.
Niin, varsinainen asia oli J_ATM:n kirjoitukseen liittyen se, että Colen laulu on todella helppo ymmärtää väärin, sillä siinä kerronnallinen aines on säkeistöissä, jotka puolestaan on puhelaulettu minimaalisen jännästi - mielestäni mukavalla soundilla, mutta ei sellaisella, joka alleviivaisi sanoja. Niinpä satunnainen kuulija voi kuunnella kertosäkeistöjä ja pitää kappaletta alusta loppuun asti jonkinlaisena machomiehen ylistyksenä.
Ironia ja hittibiisi eivät yleisestikään sovi yhteen. Jos teet vitsillä huonon tekstin tai kappaleen, joudut selittämään ettet oikeasti ole ihan niin paska (onhan Laura Närhen uusi sinkku tehty vitsillä?); jos nimeät liikennetörpöstä kertovan kappaleen "Maanteiden kuninkaaksi", aina löytyy joku, joka pitää sitä traagisena sankaritarinana jne. Tai vaikka Oingo Boingon "Little Girls", joka tekijänsä Danny Elfmanin mukaan ei suinkaan kerro pedofiliasta vaan vanhojen pukumiesten hädin tuskin täysi-ikäisistä tyttöystävistä.
"And I don't care what people say
And I don't care what people think
And I don't care how we look walking down the street"
viittaa varsin vahvasti suureen mutta juridisesti hyväksyttävään ikäeroon; aito pedofiili tuskin kulkisi uhrinsa kanssa kadulla niin, että kaikki tietäisivät mistä on kyse, kuten teksti antaa ymmärtää. Ehkä se vain on Elfmanin maanisen häiriintynyt (ja sellaisena erittäin hurmaava) esitystapa - videosta puhumattakaan - joka pedofiliakonnotaation mukanaan tarkoituksellisesti tuo. http://www.youtube.com/watch?v=jItz-uNjoZA Summa summarum, jos ironia on lauluteksteissä pannassa, niin myöskään monimerkityksellisyys ei toimi: suurin osa yleisöstä tulkitsee monitasoisen tekstin vain sillä pinnallisimmalla ja näkyvimmällä tavalla. Ei ole helppoa tehdä lauluja, kun pitäisi pysyä päälauseissa ja riveillä menemättä niihin väleihin.Kiitos hämis. Juuri tätä ajoin takaa.
Eikä Shania Twain sitäpaitsi edes pyri tuomitsemaan tämän tyypin miehiä vaan pikemminkin antamaan rakentavaa kritiikkiä. Twainin mukaan laulussa miehiltä löytyvät ominaisuudet ovat kuin ovatkin itsessään kehuttavia, mutta jotain jää kuitenkin puuttumaan ja se on se, että miehet ovat liian keskittyneitä itseensä eivätkä naiseen itseensä. Toisaalta "itsekeskeinen" ja "narsisti" ovat molemmat liian vahvoja ilmauksia.
Hämis, oletko koskaan lukenut Chauceria? Ymmärsin että olet opiskellut kirjallisuustiedettä. Chaucer paneutuu omassa tuotannossaan usein miesten ja naisten väliseen vuorovaikutukseen paitsi keskiajalla myös universaalina ilmiönä. - Vitu
mies 86 kirjoitti:
Kiitos hämis. Juuri tätä ajoin takaa.
Eikä Shania Twain sitäpaitsi edes pyri tuomitsemaan tämän tyypin miehiä vaan pikemminkin antamaan rakentavaa kritiikkiä. Twainin mukaan laulussa miehiltä löytyvät ominaisuudet ovat kuin ovatkin itsessään kehuttavia, mutta jotain jää kuitenkin puuttumaan ja se on se, että miehet ovat liian keskittyneitä itseensä eivätkä naiseen itseensä. Toisaalta "itsekeskeinen" ja "narsisti" ovat molemmat liian vahvoja ilmauksia.
Hämis, oletko koskaan lukenut Chauceria? Ymmärsin että olet opiskellut kirjallisuustiedettä. Chaucer paneutuu omassa tuotannossaan usein miesten ja naisten väliseen vuorovaikutukseen paitsi keskiajalla myös universaalina ilmiönä.Chaucerin syytä kaikki. Tai ainakin se, etten saa pildeä.
- mies 86
Vitu kirjoitti:
Chaucerin syytä kaikki. Tai ainakin se, etten saa pildeä.
Sekin on kyllä mahdollista. Varsinkin joissakin Chaucerin teoksissa, esim. "The Wife of Bath´s Prologue and Tale" korostetaan seksuaalisuuden merkitystä arkipäiväisenä osana ihmisten elämää sekä myönteisenä asiana jota kaikkien pitäisi periaatteessa saada harjoittaa siinä määrin kuin mielensä tekee.
En tiedä, pitääkö havaintosi paikkansa, mutta minulla on jotenkin samanlainen tuntuma. Se voi johtua siitä, etten tunne nykynuorisoa, mutta minäkin lähtisin liikkeelle tietokoneiden yleistymisen kautta. Me olemme kaiketi viimeinen sukupolvi, joille tietokoneet (erityisesti pelit) olivat erikoisharraste, joka erikoisuutensa vuoksi piti meidät etäällä sukupuolielämästä ja "normaaleista" suhteista ikäluokan tyttöihin. Ongelma saattoi korostua maaseudulla, josta ainakin itse olen kotoisin, jossa urheilu oli se ainoa asia, jolla poika saattoi päteä muiden silmissä, eikä vain siis tyttöjen.
Nyt kun tuolla kaduilla kulkee, niin ei tunnu näkyvän sellaista outcast-nörttiä enää, vaan tunnetuista ammuskelupeleistä puhuu joka poika, koulukiusaajakarjusta hintelämpään poikaan. Ja kaikille tuntuu olevan se oma alakulttuuri, johon kuulua, mistä ei minun nuoruudessa ollut toivoakaan.
En tosin voi kieltää, etteikö 90-luvun lamalla olisi ollut jotain merkitystä, mutta sen vaikutuksia on hankalampi nähdä. Ehkä se taloudellinen epävarmuus, josta epävarmuus on jotenkin tarttunut meihin? Jos vanhemmat riitelivät rahan vuoksi, niin olisiko se voinut istuttaa jonkinlaisen pelon parisuhteeseen (ansaan) joutumisesta, jota ei edes itse tajua, eli samaan aikaan kaipaa merkityksellistä suhdetta toiseen, mutta silti jotenkin alitajuisesti haluaa pysytellä turvassa?- mies 86
Vaikea se on vetää tarkkaa rajaa ns. vanhemman sukupolven ja uudemman, tietokonesukupolven välille. Lähinnä väittäisin, että 90-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneet lapset edustavat tietokonesukupolvea. Omassa varhaislapsuudessani 90-luvulla tietokoneilla pystyi oikeastaan pääasiassa tekemään muutamia eri juttuja kuten pelaamaan, luomaan tiedostoja ja surffamaan netissä jonkin verran mutta eivät tietokoneet varsinaisesti vaikuttaneet oman ikäryhmäni kehitykseen.
Sitä vastoin uskoisin että monet 80-luvulla syntyneet ovat joutuneet eräänlaiseen vanhan ja uuden välimaastoon jossa muistaa vielä elävästi oman lapsuutensa luonnonomaisuuden mutta kuitenkin samalla pyrkii integroitumaan uuteen, ns. tietoyhteiskuntaan ja sen tarjoamiin haasteisiin. mies 86 kirjoitti:
Vaikea se on vetää tarkkaa rajaa ns. vanhemman sukupolven ja uudemman, tietokonesukupolven välille. Lähinnä väittäisin, että 90-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneet lapset edustavat tietokonesukupolvea. Omassa varhaislapsuudessani 90-luvulla tietokoneilla pystyi oikeastaan pääasiassa tekemään muutamia eri juttuja kuten pelaamaan, luomaan tiedostoja ja surffamaan netissä jonkin verran mutta eivät tietokoneet varsinaisesti vaikuttaneet oman ikäryhmäni kehitykseen.
Sitä vastoin uskoisin että monet 80-luvulla syntyneet ovat joutuneet eräänlaiseen vanhan ja uuden välimaastoon jossa muistaa vielä elävästi oman lapsuutensa luonnonomaisuuden mutta kuitenkin samalla pyrkii integroitumaan uuteen, ns. tietoyhteiskuntaan ja sen tarjoamiin haasteisiin.Tarpeeksi hyviä tietokoneita löytyi jo 80-luvulla. Niinpä 70-luvulla syntyneistä löytyy jo jonkin verran tietokonesukupolvea. Muistan itsekin kun sain lainaksi 9-vuotiaana C64:sen, kyllä sen kanssa tulikin vietettyä aikaa. Ja sen jälkeen sain oman, jolloin ohjelmointikin tuli nopeasti tutuksi. Netti tuli käyttööni vasta vuonna 1994, sitä ennen oli kyllä jo 80-luvulla purkkitoimintaa (BBS-palvelimia).
Monikaan asia ei ole oikeastaan oleellisesti muuttunut 90-luvun lopun myötä, silloin oli jo kaikkea, nyt vain yhä enemmän palveluja on tuotu nettiin. Esim. Facebookilla en itse koskaan ainakaan ole tehnyt mitään.
3D-grafiikkakin on jo vanhaa tavaraa. Vielä vuonna 1996-97 monet tappelivat vielä CPU-pohjaisen tekstuurimappauksen kanssa (itsekin), noin v. 2000 kaikki tehtiin jo raudalla, ja OpenGL-rajapinnalla, tai jos Windowsia käytti, niin DirectX. Tuosta eivät kuitenkaan pelit vättämättä parantuneet, itse huomaan vielä lataavani pelejä X64-emulaattoriin (Commodore 64 emulaattori) Linuxillani.
- Lomautusrumba
En ole palstan vakiokävijä, niin en osaa sanoa palstalaisista, mutta oma kaveripiirini on juuri tuota ikäluokkaa ja hankaluuksia pariutumisessa tuntuu olevan. Arvioisin, että n. 50% miehistä ja 35% naisista on sinkkuja. Molemmat sukupuolet ihmettelevät, että mitenkä tässä nyt näin kävi - tässä iässähän pitäisi jo olla naimisissa ja lapsi tulossa.
Miehet luopuivat kiireestä saada asiallinen tyttöystävä pari vuotta valmistumisen jälkeen n. 27-vuotiaina. Eivät tee juurikaan enää aloitteita naisille kun pakit tulee joka tapauksessa. Silloin tällöin raahaavat ravintolasta kotiin siiderivalaan, jonka avulla pidetään edes jonkinlaista tatsia päällä. Ne kenellä on oikeasti vientiä eivät halua vakiintua ja heidän arvostuksensa naisia kohtaan vähenee vuosi vuodelta, koska pukille pääsee niin helposti. Suunnitelmana ilmeisesti on ottaa nuori vaimo sitten kun itse alkaa kolkuttelemaan neljääkymmentä.
Naiset ovat seurustelleet nuoruuden rakastetun kanssa, mutta eihän nuo lukiosuhteet kestä ja ollaan erottu hyvässä hengessä. Television sinkkusarjoista huolimatta hyvän miehen saaminen onkin todellisuudessa osoittautunut vaikeaksi kun suositut kaksilahkeiset katselevat nuorempia naisia. Tässä vaiheessa aletaan kelpuuttamaan niitä tuttuja ihan hyviä miehiä ja soitellaan vanhoille opiskelukavereille ym.
Toinen naisryhmä on itsenäiset, koulutetut ja nirsot. Tämä on sitä ikisinkkuosastoa, joka luulee että täyden kympin mies sattuu rakastumaan juuri häneen. Ulkonäkö on jo kaukana kaksikymppisestä, mutta luulevat ilmeisesti korvaavansa sen mahtavalla persoonallaan. Fiksuja ja mukavia naisia kyllä juu, mutta edessä on vain kissan hankinta ja lapsen tekeminen random-kivesparin kanssa joskus ennen neljääkymmentä. - 2+2
Uskon, että kyse on enemmänkin siitä, että noina aikoina feminismi oli tässä maassa voimissaan. Kaikki maskuliinisuus pyrittiin karsimaan, ja jos se jollekin kuului, niin ainoastaan naisille. Naiset alkoivat juuri 90-luvun taitteessa leikata Suomessa hiuksensa miesmäisen lyhyeksi ja muuttua tasapaksuiksi pylleröiksi, kuten katukuva todistaa. Sama kehitys kohtasi miehet. Miehille kasvoi pullaposket ja pyöreät tissit. Se on osa tätä atm-ilmiön historiaa eikä sitä voi tarkastella erillisenä ilmiönä.
Elämme nykyisin sukupuolineutraaliuden aikakautta. On syntiä, jos ihmisellä on selvä sukupuoli tai ainakin, jos pyrkii sitä jollain tavalla korostamaan. Tuon ikäluokan miehet ovat kamalien femakkoämmie kasvattamia mammanpoikia, joilta puuttuu oma tahto ja ote omaan elämään kokonaan. Eihän nainen voi sellaista koskaan arvostaa, koska on tottunut aina olemaan heidän yläpuolellaan.- ----
Musta tuntuu taas että nyt juuri pitää olla se vahva sukupuoli ja kaikki neutrit jää runkille. Ehkä tuossa jossain vaiheessa oli välivaihe, että ei saanut korostaa omaa sukupuoltaan ja jos on tuon vaiheen joutunut läpikäymään, nyt ei enää osaakaan olla Mies isolla M:llä tai Nainen isoilla jne.
- ei tulevaisuutta
Kolmikymppiset on niitä, joiden kotona rysähteli 90-luvun lapsuudessa ja jotka olivat kyllin vanhoja ymmärtääkseen, mitä tarkoittaa lama, työttömyys, kouluttautuminen, palkka, velka, rahapula jne... Kun on kokenut konkurssit ja työttömyydet, ja koko lapsuudessa on näkynyt niiden jälki, ei luota tulevaisuuteen. Vanhemmilta meni ainakin neljä lyhyttä työpaikkaa konkurssin takia alta. En enää osaa laskea montako kertaa ovat jääneet kerta toisensa jälkeen työttömäksi, ne olivat joka kerta mustaakin mustempia päiviä. Ja olen nähnyt liikaa, mitä se merkitsee, ettei ole tulevaisuutta, eikä työtä, eikä mahdollisuutta lähteä poiskaan. Olen nähnyt liikaa niitä seurauksia, taloudellisia, terveydellisiä, sosiaalisia, ja sitä, mitä se lopulta tekee ihmisen mielelle.
90 luvun lapset joko alikouluttautuu toivottomana tai pelon sanelemana ylikouluttautuu. 90-luvun lapsuuden lapset on saaneet joko sellaisen miehenmallin, joka teki kellon ympäri töitä pärjätäkseen tai sitten sen, joka jäi työttömäksi ja makasi sohvalla juoden viinaa. Naisen malli on ollut joko vastaava pohjalle tipahtanut yhteiskunnasta syrjäytynyt luuseri tai sitten nainen on ollut se marttyyri, joka on hammasta purren pyörittänyt huushollin, maksanut velat ja kasvattanut lapset käytännössä yksin kolmea työtä yhtä aikaa tehden. Paljonkohan on esimerkiksi 30-vuotiaita naisia, jotka ovat eläneet lapsuutensa niin, etteivät ole oppineet luottamaan sellaiseen miehen malliin, joka pystyy huolehtimaan edes hieman perheestään. Liikaa ja se näkyy siinä, ettei luoteta, kun ei ole koskaan siinä mielessä luotettavaa miestä tunnetukaan. Samoin miehet eivät luota itseensäkään, huonot roolimallit, kovat lupaukset tulevaisuudesta, kun opiskelee ja kun on valmis ja velkaa niskassa, alkaa teollisuuden ja it-alan alasajo.
Kukaan, joka on kasvanut sellaisessa ympäristössä, ei ole päivääkään nähnyt normaalia elämää, missä voi suunnitella tulevaisuutta ja jopa toteuttaa joskus jonkun haaveen. Jos koko oma kokemus aikuisuuteen asti elämisestä on ollut pelkkää huonon tai vielä huonomman selviytymisen katselemista, ei päähän mahdu, että elämästä voisi saada muutakin irti.
Kerran eräässä haastattelussa haastateltiin erästä terapeuttia, joka tuki nuoria aikuisia tämäntyylisissä elämisen ongelmissa. Hän sanoi suoraan, että hän ei voi ammattilaisena sanoa asiakkaalle, että olet aivan oikeassa, systeemi on aivan järjetön ja reagointisi on oikea, jos se masentaa tai jos tuntuu että tippuu pohjalle. Vaikka hän niin ajattelisikin.- Hämärän rajoilta
Ensimmäinen täsmälleen osuva teksti tässä ketjussa, johon olin juuri itse aikomassa kirjoittaa samansuuntaista. Onneksi en ehtinyt, sillä kaikki aikomani on tässä sanottu paljon paremmin.
Lama ja yrittäjäisän konkurssi seurauksineen tosiaan koettiin lapsena läheltä, ja samalla opittiin jotakin maailmasta. Keskeisin oppi on, että maailma on epäreilu ja arvaamaton, eikä millään, mitä tekee, ole loppujen lopuksi merkitystä. Isäni, ennestäänkin eräs ahkerimmista ihmisistä, joita tiedän, päätyi laman ja konkurssin jälkeen työnarkomaniaan eikä varmaankaan kymmeneen vuoteen pitänyt yhtään arkipäivää lomaa, kun kertaalleen maksetut talot ja tavarat piti maksaa pankille toiseen kertaan. (Oppi numero 2: Älä luota pankkeihin. Pyrin olemaan niiden kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän ja esimerkiksi maksamaan mahdollisimman suuren osan ostoksistani käteisellä. Lainaa tulen tuskin koskaan ottamaan.)
Opin, että työ on kirous; ei jotakin, mitä tekemällä voi nostaa elintasoaan ja hilata itseään sosiaalis-taloudellisissa statushierarkioissa ylöspäin, vaan jotakin, jota on PAKKO tehdä selviytyäkseen. Ei liene ihme, että isästäni tuli katkera, kiukkuinen ja järkähtämättömiin äärimielipiteisiinsä tukeutuva: maailmassa joka heittelee ympäriinsä ja johon ei voi vaikuttaa ihmisellä täytyy olla edes jotakin pysyvää, vaikka sitten vain näkemykset ja mielipiteet, Totuus Asioista™. Sen kummempaa miehen mallia en sitten saanutkaan. Töitä pitää tehdä hullun lailla, jotta jotenkin pärjätään, vaikka sitten samalla laiminlyötäisiin perhe ja ihmissuhteet.
Mikä parasta, kohta puoli vuosikymmentä on peloteltu putkeen siitä, että sama voi toistua lähiaikoina, eikä tälle kauhukuvien maalailulle näy loppua. Samaan aikaan kuitenkin kannustetaan, että mitäs jos hankkisit perheen ja asuntolainan ja olisit niin kuin normaalit ihmiset, jotta saisit sitten pudota vähän korkeammalta, kun sen aika on! Ei kiitos. Jos jotakin lama-ajan lapsuudesta olen oppinut, niin sen, että pitäkää tunkkinne ja systeeminne. Tässä pelissä voi voittaa vain suurpääoma, jolle tavallisen ihmisen elämänkokoinen tragedia tarkoittaa vain pilkkahintaan ostettavaa omaisuutta, jonka arvo kääntyy nousukauden (ja edellisen omistajan itsemurhan) myötä satojen prosenttien nousuun.
Ei kannata ajatella, että on pudonnut systeemissä pohjalle; itse ainakin koen, etten edes ole osa sitä. Arvoni ihmisenä on ihan jossakin muussa kuin siinä, paljonko tuotan tai jätän tuottamatta BKT:tä, veroeuroja tai muita kylmiä numeroita.
- jaska jokunen
Lama-aikakin varmasti vaikuttaa asiaan, mutta omalta kohdalta voisin sanoa että muutokset mieskuvassa ovat vielä ratkaisevampia.
Itse kun kasvoin aikuiseksi 90-luvulla, niin mielestäni jatkuvasti painotettiin kuinka miehen tulisi olla tasa-arvoinen kumppani, mielellään mahdollisimman raitis, kohtelias ja tavallaan myös hieman feminiininen. Ihannemiehiä tuntuivat olevan esim. Jari Sillanpää ja Marco Bjurström (niin uskomattomalta kuin se nyt kuulostaakin). Tietysti kyse on myös siitä että vanhempi väki usein määrittelee ihanteet, joita nuoret (epäonnekseen) seuraavat, mutta mielestäni tämä ajan henki koski myös nuorempia naisia.
Jossain vaiheessa tapahtui muutos johon monen on ollut vaikea sopeutua. Miehen tulikin olla yhtäkkiä mies isolla M:llä. Mies joka tietää mitä haluaa. Miehekäs mies, joka on miehen kokoinen, kuulostaa, näyttää ja tuoksuu mieheltä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 511132
Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.1481126Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle601065Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo81924Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu45854Nyt tiistain galluppi alkaa....
Kuka on sun elämän rakkaus? Ketä kaipaat edelleenkin? Nyt nimiä vaan rohkeesti tuohon alle.Tää on ikäväpalsta, eikä mikä55808Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä54760Miten aiot saada kaivattusi?
1) loukuttamalla 2) kidnappaamalla 3) huijaamalla 4) jokin muu, mikä?54755KIIKKUSTUOLI
Aloitetaan taas uudella alustalla, nuo pitkiksi venyneet ovat hankalia etsiä uusia viestejä, joskus vastauksia tulee sin71711- 32682