Ihminen ilman riippuvuuksia?

Ei sellaista ihmistä ole joka olisi täysin riippumaton ympärillä olevasta yhteisöstä.

Mikä sai sinut tuollaista pohtimaan?

Niin usein esitetään kaikenlaisia riippuvuuksia kielteisessä sävyssä. Kuulostaa sille, ettei mikään riippuvuus ole toivottavaa. Kukaan ei puhu siitä, mikä on ihminen ilman riipuvuuksia. Kai riippumattomuudella on kääntöpuolensakin?

Yksinäinen.

Riippuvuudella tarkoitetaan mielestäni sairautta. Miten ihmisestä voisi tulla täysin riippumaton, kun niin monet asiat vaikuttavat ihmisten elämään. Läheisriippuvaisuus on sairaus, mutta niin on täydellinen piittaamattomuuskin.

Katoaisiko riippumattomuutta tavoiteltaessa myös toisista ihmisistä välittäminen ja toisten huomioon ottamisen kyky?

Kun elämä on oikein koetellut. On ihanaa olla muista lähes riippumaton. Kun on koko elämänsä saanut "henkisesti turpaan", voi nyt päättää kenet tai keitä haluaa lähipiiriinsä. Se on minusta jonkinasteista riippumattomuutta.

Riippumattomaksi voi itsensä tuntea vain ihminen itse.
Koska hän määrittelee mitä on hänen oma riippumattomuutensa.
Ulkopuolisen on helppa huomata että kukaan ei voi olla riippumaton, sanan puhtaassa merkityksessä.
Tämän iltainen Viking Lotto saattaa tehdä jonkun ihmisen aikasti riippumattomaksi, aikasti paljosta. Mutta yhteiskunnan rajoja ei hänkään voi ylittää, ilman että joku puuttuu hänen riippumattomuuteensa.
Riippumattomuuden tunne vaatii myös täydellistä tunteettomuutta, etteivät ala mitkään asiat vaivaamaan.

Kuvitellaas:

Suomeen muuttaa isä ja äiti, ovat Afrikan Tutsiheimoa tai muuta huttua, joiden kaikki sukulaiset on raadeltu miekoilla kuoliaaksi.
He saavat lapsen ja kuolevat auto-onnettomuudessa, mutta ovat tehneet Viking-loton ja se voittaa päävoiton.
Lapsihan perii kaiken.
Aikasti maksimissa on tuon lapsen riippumattomuus, mitä nyt tuttipulloa tyrkytetään.

H.

Ei kait sellaista ihmistä olekkaan joka ei olisi riippuvainen jostain. Rahasta, työpaikasta , asunnosta..joten kysymys oli mielestäni aikas kinkkinen.

Tunteeton muumio.

"Läheisriippuvuus" oli entisvanhaisessa sanakirjassa rakkaus.

Sanan ovat keksineet ihmiset, jotka eivät osaa rakastaa, saati että olisivat koskaan olleet rakastettuja.
Katkerat kateet.

Itsenäinen.

Kaitpa kaikilla on jotain verkostoa, jos ei asu autiolla saarella. Itsenäisen ihmisen hankala operoida verkostojen maailmassa. Sitä kun itekseen koittaa hommailla, tulee vastaan aina sama tilanne. Selität ite asiaasi jollekulle toiselle. Niin. Sä olet sä ite, se toinen edustaa jotain ihme verkostoa. Minä/me. Tietäähän siinä, miten siinä käy, Matter over mind.

Ikäni ollut ongelmissa asian kanssa. Se ja sama, kuinka oikeassa on, asia kääntyy päinvastaiseksi, kun lauma idiootteja vastassa. Vaikka kuinka ois perustelut jne kasassa, idioottien sana tietenkin voittaa aina.

Oli aiemmin juttua aspergereista, se on ominaisuus, mikä laumasieluilta puuttuu.

=DW=

Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä. Hän huolehtii ja auttaa pakonomaisesti, kantaa vastuuta toisista ihmisistä, mutta ei omasta hyvinvoinnistaan. Hän uhraa elämänsä toisille.

Vuodesta 2007 olen asunut yksin ja aikaisemminkaan en ole välittänyt "hölmöistä" ihmisistä, vaikka voi keskustella oli aihe mikä tahansa, työt lopetin 2005.
Nuoruudessa olin paljon erilaisissa kaupoissa ja koulukauppaalalla siis ihmistuntemusta on jopa luettu kirjoista.

Nykyään kyllä naistuttavani on läheinen. Omat lapset tietenkin puhelu kerran kuussa.
Kun lehdessä on kuolin ilmoituksia tulee katseltua syntymäaikoja, tässä iässä moni jo lähtee, tulee mieleen että jotain muutosta ehkä pitäisi olla jota vielä voisi tehdä.
Onko muilla ollut saman kaltaisia ajatuksia?

Läheisriippuvuudelle oli näköjään selityksiäkin. En ollut ennen perehtynyt niihin lainkaan. Ehkä mielikuvaani henkilöstä, jolla ei ole mitään läheisriipuvuuksia, vastasi jonkinlainen Auervaara. Entä ihminen ilman mitään riipuvuuksia ja samalla ilman yhteiskunnan sääntöjä lienee mielestäni jonkin asteinen psykopaatti. Sitä nopeasti muodostaa sekä vääriä että oikeita johtopäätöksiä pelkän mielikuvan perusteella.