Jokainen meistä on varmaan tavannut välillä yllättäen mielenkiintoisia ihmisiä missä tahansa kodin ulkopuolella liikkuessaan. Tehtäisiinkö tästä tarinaketju tapaamisistamme, jotka jostain syytä ovat jättäneet pysyvästi säilyvän muiston mieleen?
Haluaisitko jakaa palstalaisten kanssa oman positiivisen tai negatiivisen muistosi? Tai useampiakin.;)
Viimeksi koin useampiakin positiivisia yllätyksiä terveyskeskuksessa, kun tapasin lääkärin ja "omahoitajani" ja kävin labrassa. Syntyi mielikuva, että kaikki halusivat ihan oikeasti palvella ja tehdä parhaansa omalta osaltaan. Ehkä ei tarvitsekaan mennä yksityiselle lääkäriasemalla, kun varmaan aina joskus pitää mennä lääkäriin. Halvalla saa joskus hyvääkin.
Mietin, mikä monista mieleen tulevisista yllättävistä ihmisten kohtaamisesta voisi kiinnostaa muitakin. Jos ketju jatkuu, jatkan minäkin.
Mieleen jäänyt kohtaaminen?
111
491
Vastaukset
- 1943
Tämä tapahtui joskus 1970-luvulla Tullinpuomissa, missä olin ystävättäreni kanssa. Yksi mies vaikutti tutulta. Hän alkoi tanssittaa meitä ja minua vaivasi, miksi hän vaikutti niin tutulta. Sitten meille valkeni, että hän oli yksi silloisista ministereistä. Hän oli esiintynyt seminaarissa, johon minäkin osallistuin. Ympäristö oli sellainen, etten heti muistanut henkilöä.
- uskalias mies
Aloittajalle.....
Missä terveyskeskuksessa saa noin loistavaa palvelua?
(Ei tarvitse antaa liian tarkentavaa tietoa)
Aamun lehdestä luin vallan toista.
Lääkäreitä valmistuu pilvin pimein. Eivät vaan hakeudu terveyskeskuksiin.
Olihan artikkelissa toki lääkärinkin mielipidettä, että ei se potilasaineskaan ole alan terävintä kärkeä. Mm. joku halusi todistuksen 'pölyallergiasta' että saisi sossusta pyytää uuden nahkasohvan jne.
Mielikuvia on tietysti puolesta ja vastaan. Enemmän kai vastaan. Ei kai ihan tyhjästä ole syntynyt nimitys 'arvauskeskus'.
Itselle on käynyt huono tsäkä, etten ole tarvinnut terkkareiden palveluksia vielä kuin tuiki harvoin, niin en ole päässyt muodostamaan todellista käsitystä.
Ehkä myöhemmin kun iän tuomat fyysiset krempat alkavat aktivoitua. Eikä kukaan ole vaivaton. Mutta toisilla on korkeampi kynnys lähteä hakemaan mahdollista hoitoa. Jää vaivojensa vangiksi.
Yksityisillä kävin tosin muutaman kerran kun se etu oli töiden vuoksi. - Tarinoita palstalle?
uskalias mies kirjoitti:
Aloittajalle.....
Missä terveyskeskuksessa saa noin loistavaa palvelua?
(Ei tarvitse antaa liian tarkentavaa tietoa)
Aamun lehdestä luin vallan toista.
Lääkäreitä valmistuu pilvin pimein. Eivät vaan hakeudu terveyskeskuksiin.
Olihan artikkelissa toki lääkärinkin mielipidettä, että ei se potilasaineskaan ole alan terävintä kärkeä. Mm. joku halusi todistuksen 'pölyallergiasta' että saisi sossusta pyytää uuden nahkasohvan jne.
Mielikuvia on tietysti puolesta ja vastaan. Enemmän kai vastaan. Ei kai ihan tyhjästä ole syntynyt nimitys 'arvauskeskus'.
Itselle on käynyt huono tsäkä, etten ole tarvinnut terkkareiden palveluksia vielä kuin tuiki harvoin, niin en ole päässyt muodostamaan todellista käsitystä.
Ehkä myöhemmin kun iän tuomat fyysiset krempat alkavat aktivoitua. Eikä kukaan ole vaivaton. Mutta toisilla on korkeampi kynnys lähteä hakemaan mahdollista hoitoa. Jää vaivojensa vangiksi.
Yksityisillä kävin tosin muutaman kerran kun se etu oli töiden vuoksi.Anteeksi Uskalias mies, etten huomannut viestiäsi aikaisemmin. Oikeastaan unohdin oman aloitukseni. Heh!
Minulla on huonoja ja hyviä kokemuksia pääkaupungin seudulla sekä yksityisellä että julkisella puolella. Luulen, että lääkärin ammattitaito ja halu palvella asiakasta ei riipu työpaikasta. Peijaksen sairaalaan joutumista pelkään todella.
Yhden gynekologin vuoksi minä voisin hyvin nimittää Lauttasaaren Diacoria arvauskeskukseksi ja toisen lääkärin vuoksi sanoa samaa Itäkeskuksen Diacorista kauan sitten koetun perusteella.
Onnekseni en minäkään ole kovin usein lääkäreitä tarvinnut, enkä halua ryhtyä mitään paikkaa erityisesti kehumaan tai parjaamaan. Kyse on kai aina vähän tuurista, ellei ole löytänyt omaa luottolääkäriä. Yksityinen lastenlääkärimme oli aikoinaan todellinen aarre, mutta aikuisena ei ole toistaiseksi syntynyt "vakisuhdetta" kenenkään lääkärin kanssa.
Terveyskeskuskäynti yllätti monella tapaa positiivisesti. Toivottavasti jatkavat samalla linjalla muuttooni asti. Ellen saa tutuilta hyviä suosituksia jollekin tietylle lääkärille, aion jatkossakin turvautua tarvitessani terveyskeskusten palveluihin. - uskalias mies
Tarinoita palstalle? kirjoitti:
Anteeksi Uskalias mies, etten huomannut viestiäsi aikaisemmin. Oikeastaan unohdin oman aloitukseni. Heh!
Minulla on huonoja ja hyviä kokemuksia pääkaupungin seudulla sekä yksityisellä että julkisella puolella. Luulen, että lääkärin ammattitaito ja halu palvella asiakasta ei riipu työpaikasta. Peijaksen sairaalaan joutumista pelkään todella.
Yhden gynekologin vuoksi minä voisin hyvin nimittää Lauttasaaren Diacoria arvauskeskukseksi ja toisen lääkärin vuoksi sanoa samaa Itäkeskuksen Diacorista kauan sitten koetun perusteella.
Onnekseni en minäkään ole kovin usein lääkäreitä tarvinnut, enkä halua ryhtyä mitään paikkaa erityisesti kehumaan tai parjaamaan. Kyse on kai aina vähän tuurista, ellei ole löytänyt omaa luottolääkäriä. Yksityinen lastenlääkärimme oli aikoinaan todellinen aarre, mutta aikuisena ei ole toistaiseksi syntynyt "vakisuhdetta" kenenkään lääkärin kanssa.
Terveyskeskuskäynti yllätti monella tapaa positiivisesti. Toivottavasti jatkavat samalla linjalla muuttooni asti. Ellen saa tutuilta hyviä suosituksia jollekin tietylle lääkärille, aion jatkossakin turvautua tarvitessani terveyskeskusten palveluihin.Kiitos vastauksestasi.
Diacorin rinnastaisin myös arvauskeskukseksi. Niihin ei kannattaisi omia rahoja sijoittaa. Maksettu työterveyshoito asia erikseen. Mutta vastinetta ei aina saane.
Mehiläisessä olen saanut käynneilleni täyden vastineen kun oli yksi ja sama lääkäri pidemmän aikaa vuodenkin välein. Nyt en tarvitse mehiläistäkään. 'Vaivat' olivat työperäisiä fyysisiä.
Peijas Vantaalla ei ole hyvässä huudossa eikä Espoossa Puolari ja Jorvi. Hallaa löytyy Helsinginkin puolelta. Täytyy sanoa, että monet mielipiteeni muodostuvat tuttavien ja muiden kokemuksista. Mutta kun sekaan mahtuu myös kuolemia, niin onhan se pistänyt ajattelemaan. Eipä ollut siskonikaan vieressä hoitajia, mahtoiko olla koko osastolla Peijaksessa kun sai sinne kuolla nuorena, yksin huoneessaan. Tosin hänellä oli jo terminaalinen sairaus mutta silti.
Itse kävin on tästä vuosia eräässä terkkarissa kun olisin tarvinnut yhden todistuksen. Jouduin (pääsin) muslimi lääkärin vastaanotolle. Puhui...ehkä välttävää suomea. Eipä se ymmärtänyt höykäsen pöläystä, mitä olin hakemassa. Jankutti koko ajan, voiko sinä puhu rauhallisesti ja kerto mitä tarkoitta....
Viiden minuutin kuluttua sanoin antaa olla ja läksin yksityiselle. Sittemmin kuulin kertomuksia muilta ihmisiltä kyseisestä tapauksesta, niin taivas varjele....sen sopivuus.
Mitä tulee positiivisuuteen, en ole sairas mutta en tervekään, kuten iän karttuessa usein on. Jotta elän kuin terve.
Toki yksityisellä eli live-elämän puolella on ollut positiivisia kohtaamisia ihmisten kanssa paljonkin. - Nursing problem
uskalias mies kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi.
Diacorin rinnastaisin myös arvauskeskukseksi. Niihin ei kannattaisi omia rahoja sijoittaa. Maksettu työterveyshoito asia erikseen. Mutta vastinetta ei aina saane.
Mehiläisessä olen saanut käynneilleni täyden vastineen kun oli yksi ja sama lääkäri pidemmän aikaa vuodenkin välein. Nyt en tarvitse mehiläistäkään. 'Vaivat' olivat työperäisiä fyysisiä.
Peijas Vantaalla ei ole hyvässä huudossa eikä Espoossa Puolari ja Jorvi. Hallaa löytyy Helsinginkin puolelta. Täytyy sanoa, että monet mielipiteeni muodostuvat tuttavien ja muiden kokemuksista. Mutta kun sekaan mahtuu myös kuolemia, niin onhan se pistänyt ajattelemaan. Eipä ollut siskonikaan vieressä hoitajia, mahtoiko olla koko osastolla Peijaksessa kun sai sinne kuolla nuorena, yksin huoneessaan. Tosin hänellä oli jo terminaalinen sairaus mutta silti.
Itse kävin on tästä vuosia eräässä terkkarissa kun olisin tarvinnut yhden todistuksen. Jouduin (pääsin) muslimi lääkärin vastaanotolle. Puhui...ehkä välttävää suomea. Eipä se ymmärtänyt höykäsen pöläystä, mitä olin hakemassa. Jankutti koko ajan, voiko sinä puhu rauhallisesti ja kerto mitä tarkoitta....
Viiden minuutin kuluttua sanoin antaa olla ja läksin yksityiselle. Sittemmin kuulin kertomuksia muilta ihmisiltä kyseisestä tapauksesta, niin taivas varjele....sen sopivuus.
Mitä tulee positiivisuuteen, en ole sairas mutta en tervekään, kuten iän karttuessa usein on. Jotta elän kuin terve.
Toki yksityisellä eli live-elämän puolella on ollut positiivisia kohtaamisia ihmisten kanssa paljonkin.Surullista että sisaresi sai kuolla yksin huoneessaan. Monesti lähiomaiset ovat saattohoitamasssa läheistään loppuvaiheessa. Julkisella puolella ei nykyisin tähänkään ole satsattu ns omahoitajia.
Julkisen puolen terveydenhuolto toimii vielä hyvin verrattuna moneen muuhun maahan. Muutokset ja palveluiden huononnukset ovat vasta ovella kolkuttelemassa :). Nämä "kohtaamiset" terveyskeskuksissa aiheuttavat tyytymättömyyttä ihmisissä, kaikilla ei ole varaa mennä yksityiselle puolelle tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Vaikka siihen kait tällä julkisen terveydenhuollon alasajolla ollaan pyrkimässä että yhä useampi kynnelle kykenevä sinne menisi.
Minun huippukohtaamiseni eivät ole millään lailla liittyneet terveydenhuoltoon tai sairauksiin - omavastuu
uskalias mies kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi.
Diacorin rinnastaisin myös arvauskeskukseksi. Niihin ei kannattaisi omia rahoja sijoittaa. Maksettu työterveyshoito asia erikseen. Mutta vastinetta ei aina saane.
Mehiläisessä olen saanut käynneilleni täyden vastineen kun oli yksi ja sama lääkäri pidemmän aikaa vuodenkin välein. Nyt en tarvitse mehiläistäkään. 'Vaivat' olivat työperäisiä fyysisiä.
Peijas Vantaalla ei ole hyvässä huudossa eikä Espoossa Puolari ja Jorvi. Hallaa löytyy Helsinginkin puolelta. Täytyy sanoa, että monet mielipiteeni muodostuvat tuttavien ja muiden kokemuksista. Mutta kun sekaan mahtuu myös kuolemia, niin onhan se pistänyt ajattelemaan. Eipä ollut siskonikaan vieressä hoitajia, mahtoiko olla koko osastolla Peijaksessa kun sai sinne kuolla nuorena, yksin huoneessaan. Tosin hänellä oli jo terminaalinen sairaus mutta silti.
Itse kävin on tästä vuosia eräässä terkkarissa kun olisin tarvinnut yhden todistuksen. Jouduin (pääsin) muslimi lääkärin vastaanotolle. Puhui...ehkä välttävää suomea. Eipä se ymmärtänyt höykäsen pöläystä, mitä olin hakemassa. Jankutti koko ajan, voiko sinä puhu rauhallisesti ja kerto mitä tarkoitta....
Viiden minuutin kuluttua sanoin antaa olla ja läksin yksityiselle. Sittemmin kuulin kertomuksia muilta ihmisiltä kyseisestä tapauksesta, niin taivas varjele....sen sopivuus.
Mitä tulee positiivisuuteen, en ole sairas mutta en tervekään, kuten iän karttuessa usein on. Jotta elän kuin terve.
Toki yksityisellä eli live-elämän puolella on ollut positiivisia kohtaamisia ihmisten kanssa paljonkin.miksi ei perhe ollut sisaresi vierellä?
itse olen saanut Peijaksen sairaalassa erinomaista hoitoa
leikkausarpeakaan ei erota, ellei tiedä tarkkaa kohtaa mistä etsii
- puhelias*
Tapasin kaupassa vanhemman mummon ja juttelu kävi heti niin tuttavalliseksi,kuin olisimme aina tunteneet.Vaihdettiin puhelinnumeroitakin,kului kesä ja törmäsimme kaupungin torilla uudelleen.
Siinä torin laidassa istuessamme ja jutellessamme paljastui laaja yhteinen ystäväpiiri,olin tutustunut hänen veljensä perheeseen tietämättäni myöskin mökkeillessäni.
Oli meillä ihmettelemistä kerrakseen,että maailma on joskus pieni.Pidämme yhteyttä nyt tämän mummon kans sattuman tuttavuuden takia. - av
Eipä taida kestää päivän valoa.
- Me ollaan erilaisia
Olet siis "kohdannut ihmisiä" vain rikollisissa merkeissä tai vain alapääkontakteissa. Surullista, ellei yhtään päivänvalon kestävää muistoa ole jäänyt mieleen.
Me ollaan erilaisia kirjoitti:
Olet siis "kohdannut ihmisiä" vain rikollisissa merkeissä tai vain alapääkontakteissa. Surullista, ellei yhtään päivänvalon kestävää muistoa ole jäänyt mieleen.
Miksi vedät tuollaisen johtopäätöksen ?
Minusta ihan hullua !
On monia asioita joita ihmiset eivät halua palstalla kertoa, onko se rikollista ?
Miten voit sanoa että joku kohtaaminen on rikollista ?- Mielikuvatus
babegoya kirjoitti:
Miksi vedät tuollaisen johtopäätöksen ?
Minusta ihan hullua !
On monia asioita joita ihmiset eivät halua palstalla kertoa, onko se rikollista ?
Miten voit sanoa että joku kohtaaminen on rikollista ?Jos ei itse ole kohdannut mitään poikkeavan erilaista voi olettaa että kaikki sellainen on alapääkontaktissa tai rikollista. mielikuvitus ei yllä muuhun jos ei ole minkäänlaista aavistusta.
Mielikuvatus kirjoitti:
Jos ei itse ole kohdannut mitään poikkeavan erilaista voi olettaa että kaikki sellainen on alapääkontaktissa tai rikollista. mielikuvitus ei yllä muuhun jos ei ole minkäänlaista aavistusta.
Minusta tuo oli niin huikea olettamus ja heti negatiivinen, että en voinut olla vastustamatta.
Monilla ihmisillä on syynsä olla kirjoittamatta tänne kaikkea mikä aiheeseen liittyy, mutt kuinka pimeä pitää mielen olla jos se on heti jotain tuomittavaa ?
Minusta täällä OLETETAAN 100 % liikaa, ilman kuitenkaan sitä 100 % faktatietoa.
Siitä seuraavat suurimmat ylilyönnit, niin vihassa, haukkumisessa ja tuomitsemisessakin.- Mielikuvatus
babegoya kirjoitti:
Minusta tuo oli niin huikea olettamus ja heti negatiivinen, että en voinut olla vastustamatta.
Monilla ihmisillä on syynsä olla kirjoittamatta tänne kaikkea mikä aiheeseen liittyy, mutt kuinka pimeä pitää mielen olla jos se on heti jotain tuomittavaa ?
Minusta täällä OLETETAAN 100 % liikaa, ilman kuitenkaan sitä 100 % faktatietoa.
Siitä seuraavat suurimmat ylilyönnit, niin vihassa, haukkumisessa ja tuomitsemisessakin.Ihminen on pieni ihmisyydessään. Kaikki pyörii vain oman ajatus- ja kokemusmaailman lähtökohdista käsin. Muu on rikollista tai "alapääun juttuja"
Mielikuvatus kirjoitti:
Ihminen on pieni ihmisyydessään. Kaikki pyörii vain oman ajatus- ja kokemusmaailman lähtökohdista käsin. Muu on rikollista tai "alapääun juttuja"
aivan oikein.
mistä sitä osaisi kuvitella jotain mikä on oman maailman ulkopuolella.
Ikävä kyllä, näitä rajoittuneita ihmisiä on ihan liikaa, työelämässäkin, eikä niiden juttuja jaksa kuunnella.
Kaikki on vain minä, minun..- Mielikuvatus
babegoya kirjoitti:
aivan oikein.
mistä sitä osaisi kuvitella jotain mikä on oman maailman ulkopuolella.
Ikävä kyllä, näitä rajoittuneita ihmisiä on ihan liikaa, työelämässäkin, eikä niiden juttuja jaksa kuunnella.
Kaikki on vain minä, minun..Väitttäisin että tuo "rajoittuneisuus" on ominaisuutena ihmisessä yleisempää kuin avarakatseinen pyrkimys laajempaan ymmärrykseen. Samassa työpisteessä työskentelevät saman asian ammattilaiset omaavat useimmiten samanlaisen kokemusmaailman, siellä ei tarvitsekaan pinnistellä ymmärtämään oman ajatusmaailman ulkopuolelle :). Ja sitä mahdollista toisinajattelijaa ei jakseta kuunnella kun tosiasiassa ei ymmärretä mitä hän puhuu ja tarkoittaa, tai ei edes kiinnosta.
- Me ollaan erilaisia
babegoya kirjoitti:
Miksi vedät tuollaisen johtopäätöksen ?
Minusta ihan hullua !
On monia asioita joita ihmiset eivät halua palstalla kertoa, onko se rikollista ?
Miten voit sanoa että joku kohtaaminen on rikollista ?Klassinen ilmaus "ei päivän valoa kestäville" asioille!
Puoliksi leikillään kommentoitu oletus kohtaamisista, joista ei voi edes anonyymina kertoa palstalla, mutta haluaa kuitenkin mainita sellaisia kokeneensa.
Me ollaan erilaisia, ja sanat voi ymmärtää monella tapaa. Mielikuvatus kirjoitti:
Väitttäisin että tuo "rajoittuneisuus" on ominaisuutena ihmisessä yleisempää kuin avarakatseinen pyrkimys laajempaan ymmärrykseen. Samassa työpisteessä työskentelevät saman asian ammattilaiset omaavat useimmiten samanlaisen kokemusmaailman, siellä ei tarvitsekaan pinnistellä ymmärtämään oman ajatusmaailman ulkopuolelle :). Ja sitä mahdollista toisinajattelijaa ei jakseta kuunnella kun tosiasiassa ei ymmärretä mitä hän puhuu ja tarkoittaa, tai ei edes kiinnosta.
Niin totta, niin totta, Ihmiset pelkäävät oman maailman ulkopuolisia asioita.
Monesti nämä ovat ihmisiä jotka voivat vaikuttaa päättäjiin kysymällä miksei tällaista lakia tehdä.
Ne ovat ihmisiä jotka pelkäävät elämää ja näkisivät mielellään että joku viranomainen tekisi elämän turvalliseksi heille.Ei tule mielenkään että omilla toimillaan voisi edesauttaa asiaansa?
Eipä tietenkään, sehän vaatisi miettimistä ja ominen arvojen löytämistä- Mielikuvatus
babegoya kirjoitti:
Niin totta, niin totta, Ihmiset pelkäävät oman maailman ulkopuolisia asioita.
Monesti nämä ovat ihmisiä jotka voivat vaikuttaa päättäjiin kysymällä miksei tällaista lakia tehdä.
Ne ovat ihmisiä jotka pelkäävät elämää ja näkisivät mielellään että joku viranomainen tekisi elämän turvalliseksi heille.Ei tule mielenkään että omilla toimillaan voisi edesauttaa asiaansa?
Eipä tietenkään, sehän vaatisi miettimistä ja ominen arvojen löytämistä"Ihmiset pelkäävät"
Aivan, onhan turvallisempaa pysyä niissä omissa pienissä ympyröissä jossa kaikki on aina toiminut tietyn kaavan mukaisesti. Näkökentän laajentaminen on avartava kokemus mutta se vaatii myös vaivannäköä ja siihen monellakaan tavallisella tallaajalla ei ole edes viitseliäisyyttä tai kiinnostusta. Mielikuvatus kirjoitti:
"Ihmiset pelkäävät"
Aivan, onhan turvallisempaa pysyä niissä omissa pienissä ympyröissä jossa kaikki on aina toiminut tietyn kaavan mukaisesti. Näkökentän laajentaminen on avartava kokemus mutta se vaatii myös vaivannäköä ja siihen monellakaan tavallisella tallaajalla ei ole edes viitseliäisyyttä tai kiinnostusta.Sehän vaatii myös rohkeutta ja omien rajojen tutkimista.Siihen ei monikaan ole valmis.
- uskalias mies
Me ollaan erilaisia kirjoitti:
Klassinen ilmaus "ei päivän valoa kestäville" asioille!
Puoliksi leikillään kommentoitu oletus kohtaamisista, joista ei voi edes anonyymina kertoa palstalla, mutta haluaa kuitenkin mainita sellaisia kokeneensa.
Me ollaan erilaisia, ja sanat voi ymmärtää monella tapaa."Poista kirosanafiltteri käytöstä" :D
Miksi kokemukset pitäisi aina ollakaan positiivisia?
Jospa ihminen on kokenut "mieleen jääneen" negatiivisen kohtaamisen.
Joka päivittyy päällimmäiseksi.
Jolloin joku kaukana ollut todellinen positiivinen on jäänyt unhoon.
Tuolla maailman livessä ei tarvitse kävellä montakaan metriä kun parhaimmillaan näet 99/100 negatiivista ilmettä. Joskus jopa 100% - Mielikuvatus
babegoya kirjoitti:
Sehän vaatii myös rohkeutta ja omien rajojen tutkimista.Siihen ei monikaan ole valmis.
Eipä niin kun se on liian vaivalloista tai siis ylipäätään ei kiinnosta. Valmiille on paljon helpompi ryhtyä. Muut sanelevat, itse tarvii vain olla öllötellä :). Ja arvostella heitä jotka viitivät ja uskaltavat.
- Mielikuvatus
uskalias mies kirjoitti:
"Poista kirosanafiltteri käytöstä" :D
Miksi kokemukset pitäisi aina ollakaan positiivisia?
Jospa ihminen on kokenut "mieleen jääneen" negatiivisen kohtaamisen.
Joka päivittyy päällimmäiseksi.
Jolloin joku kaukana ollut todellinen positiivinen on jäänyt unhoon.
Tuolla maailman livessä ei tarvitse kävellä montakaan metriä kun parhaimmillaan näet 99/100 negatiivista ilmettä. Joskus jopa 100%Onnellisinta kuitenkin oliai jos ne positiiviset kohtaamiset lukkiutuisivat meille päällimmäiseksi . Ja ne negatiiviset painuisivat unhoon. Jos jää märehtimään negatiivisia kokemuksia, se ikävä kyllä näkyy myös naamasta.
- Tase pappa
1980 luvulla hieman hunsvotti serkkupoikani saapui kylään tänne etelään.
Pitihän moista sukulointia lähteä hieman juhlistamaan. Piti ottaa muutama lonkero kuuluisassa Pinella Ravintolassa.
Mitenkä sattuikin, poikkesimme läheiseen Tutun Tuomiokirkkoon pikavisiitille.
Eihän sellainen kuitenkaan meitä paremmin kiinnostanut. Periaatten vuoksi piti kuitenkin nähtävyys serkulle näyttää.
Siinä sitten vanhahko, hattupäinen Herrasmies alkoi muina miehinä kertoilla meille joitakin yksityiskohtia katsomistamme asioista.
Voi poijjaat. Hän kertoi kohde kohteelta valtaisan määrän tietoa, valoittaen kohteen menneisyyttä, muutoksia, joita jonkun suvun tai saavutusten perusteella oli kulloinkin tehty. Kuka oli minkäkin asian aikaan saanut, ja minkä asian seurauksena.
Niistä Kirkon valtavista muuratuista kaarista Hän kertoi seuraavan tarinan.
Muurarimestari, nimeä en enää muista, oli luvannut tehdä kaaret jotka pysyisivät ilman pylväitä ylhäällä.
Sen aikainen Arkkitehtuuri ei täällä sellaista rakennustapaa tuntenut.
Asiaan kuuluvat virkamiehet olivat luvanneet syödä hatullisen, sitä itseään, mikäli kaaret pysyisivät ylhäällä.
Kaaret pysyivät, mutta historia ei kerro, söivätkö herrat sen hatullisensa.
Kiertelimme kirkkoa, sen kryptia ja tauluja tutkien. Kaikista Mies tiesi tarinan ja taustat.
Mentiinpä ulkopuolellekin. Siellä Hän esitteli alueen, joka on edelleenkin katuun merkittynä.
Siellä asui se halveksittu kansa. Pyövelit. Teurastajat ja Karvarit. Jokunen huorakin sai siellä ansaita elantonsa. Sille alueelle ei kunniallinen ihminen jalallaan astunut.
No, alkoihan tuo nälkäkin vaivaamaan nuoria miehiä. Kelloon vilkaistessa, huomasin että 8 tuntia oli tuo tuntematon mies vienyt meitä historialliseen aikaan. Mielenkiintoisesti ja pakottamatta. Aika oli pysätynyt meidän kohdalla. Oli eletty elävästi menneisyydessä. Astuttu historiaan sisälle.
Myöhemmin sain kuulla että tuo Herra oli Yliopiston Historian Laitoksen Emeritus Professori. Hänellä oli aikaa uhrattavaksi meille janoisille nuorille pojille.
Lonkerot jäi ottamatta kun Läskikastiketta jo alkoi tekemään mieli.
Olen useinkin muistanut kiitollisuudella tuota Miestä.
Jospa jokaisella olisi, edes kerran elämässään joku, joka soisi vastaavan tilaisuuden ihmiselle. Ihmiselle, joka osaisi ja haluaisi ottaa vastaan saamansa tiedon. Sen päivän muistan kuolemaani asti upeana kokemuksena.
Kiitos siitä päivästä, missä lienetkin Herra Professori.- Yksi monista !!!
Kiitos taas kerran pysähdyttävästä ja ajatukset liikkeelle laittaneesta kirjoituksesta. Ihailen sinua, upea humanisti, ajattelija ja kirjoittaja!
1972 minä muutin Stadiin.
Bussi 97 kuljetti Mellunmäestä mukavasti suoraan Hagiksen torin laitaan, ei silloin tarvinnut hyppiä dösasta dösaan, sit Metroon, dösaan, toiseen dösaan, ja siitä junaan jne.
Ja torilla näin ihmeen, ja enkelinkin ehkä.
Siellä soitti Pelastusarmeijan porukka, Pan-huilistit eivät olleet vielä saapuneet Suomeen.
Ihastuttava Enkeli soitti kitaraa, mutta se kitara oli kammottavasti epävireessä.
Sitä Kitaraa minä en koskaan unohda.
H.Mie muutin Stadiin lopputalvesta 1976, Hakaniemen torin tuntumaan Hämeentien alkuun. Työmatkallani kohti Kurvia kävellen tuli päivittäin vastaan kymmenkunta rappioalkoholistia jotka olin oppinut tuntemaan edellisenä kesänä ollessani kesätyössä alkoholistihuoltolan päivystäjänä, ja kaikki heti rahaa pummaamassa miut nähdessään. Kesään mennessä löysin uuden asunnon hiljaisesta itähelsinkiläisestä lähiöstä ja työmatkat rauhoittuivat.
- Ei Nenännyrpistäjä
yohuuhkaja kirjoitti:
Mie muutin Stadiin lopputalvesta 1976, Hakaniemen torin tuntumaan Hämeentien alkuun. Työmatkallani kohti Kurvia kävellen tuli päivittäin vastaan kymmenkunta rappioalkoholistia jotka olin oppinut tuntemaan edellisenä kesänä ollessani kesätyössä alkoholistihuoltolan päivystäjänä, ja kaikki heti rahaa pummaamassa miut nähdessään. Kesään mennessä löysin uuden asunnon hiljaisesta itähelsinkiläisestä lähiöstä ja työmatkat rauhoittuivat.
Minä olen työskennellyt sekä Hakaniemen että Kauppatorin lähistöllä ja kävellyt usein lounasaikaan torille. Alkuun hämmästytti, etten ollut tajunnut Hakaniemen torilla satunnaisesti käydessäni, miten paljon laita-alueiden kulkijoita niillä seuduilla eli ja liikkui. Espalla ja kauppatorin ympäristössä tunnelma oli aivan toisenlainen.
Ei Nenännyrpistäjä kirjoitti:
Minä olen työskennellyt sekä Hakaniemen että Kauppatorin lähistöllä ja kävellyt usein lounasaikaan torille. Alkuun hämmästytti, etten ollut tajunnut Hakaniemen torilla satunnaisesti käydessäni, miten paljon laita-alueiden kulkijoita niillä seuduilla eli ja liikkui. Espalla ja kauppatorin ympäristössä tunnelma oli aivan toisenlainen.
Ainahan siinä tuppaa olemaan eroja, miten asiakkaat liikkuvat.
Jonnekin menevät he Risteilylaivoilla, diplomaatti-autoilla, virka-autoilla, turistibusseilla....
Joihinkin toisiin paikkoihin sitten mennään miten enää kyetään tai jaksetaan.
H.
.
- Me pienet ihmiset
Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka opettivat suhtautumaan kaikkiin ihmisiin ystävällisesti ja kohteliaasti riippumatta heidän yhteiskunnallisesta asemastaan tai varallisuudestaan.
Työskentelin yhdessä suurehkossa maahantuonti- ja tukkuliikkeessä 1980-luvulla ja vastasin oman alueeni toiminnoista. Hämmästelin, miten sekaisin koko pääkonttori meni yhden ministerin tultua vaimonsa kanssa etukäteen sovitulle ostosvierailulle. Pariskunta näki kerralla suuren valikoiman, sai lisätietoja asiantuntijoilta ja hyvät alennukset hinnoista. Oman talon herrat kumartelivat ja kompastelivat omiin jalkoihinsa, tunsivat itsensä hämmentyneiksi ja olivat tohkeissaan. Vierailuun valmistauduttiin, annettiin ja saatiin ohjeita ainakin viikko etukäteen.
Tein itse parhaani ja totesin, että on kiva kokeilla vähittäiskaupan myyjän roolia. Parin vuoden päästä totesin, että olin antanut yhden suosituksen, joka johti huonoon valintaan. Huomasin itse, että yksi uutuustuote ei ollut ihan niin hyvä kuin valmistaja oli luvannut. Vähän harmitti. Reklamaatioista en kuitenkaan kuullut mitään, en edes ministeriltä.- demeter
Hieno idea, mutta kun noita mieleenpainuvia ihmisiä ja kohtaamisia on ollut niin paljon...
Olen yrittänyt järjestellä kotiarkistoani ja dokumenttien kautta nuo ihmiset ja kohtaamiset aktivoituvat, tulevat elävinä mieleen...
Jos nyt ihan viime ajoilta yrittäisin muistella jotakuta, se olisi ehkä uuden Valamon virasta erotettu Igumeeni, Sergei. En ole vaihtanut hänen kanssaan montaakaan sanaa, mutta hänen olemuksensa, vahva läsnäolo, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Aloittajan kuvaamat kohtaamiset, vaikkapa palvelutehtävissä toimivien kanssa ovat myös minulle ilon aiheita. Ja eikös virtuaalisestikin voi kohdata, täälläkin ?
Moni kirjoittaja on tullut "tutuksi" ja monien tuntemattomampienkin kanssa on ollut mukavia hetkiä... Ehkä sittenkin enemmän kuin sitä muuta... - Tarinoita palstalle?
demeter kirjoitti:
Hieno idea, mutta kun noita mieleenpainuvia ihmisiä ja kohtaamisia on ollut niin paljon...
Olen yrittänyt järjestellä kotiarkistoani ja dokumenttien kautta nuo ihmiset ja kohtaamiset aktivoituvat, tulevat elävinä mieleen...
Jos nyt ihan viime ajoilta yrittäisin muistella jotakuta, se olisi ehkä uuden Valamon virasta erotettu Igumeeni, Sergei. En ole vaihtanut hänen kanssaan montaakaan sanaa, mutta hänen olemuksensa, vahva läsnäolo, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Aloittajan kuvaamat kohtaamiset, vaikkapa palvelutehtävissä toimivien kanssa ovat myös minulle ilon aiheita. Ja eikös virtuaalisestikin voi kohdata, täälläkin ?
Moni kirjoittaja on tullut "tutuksi" ja monien tuntemattomampienkin kanssa on ollut mukavia hetkiä... Ehkä sittenkin enemmän kuin sitä muuta...Valitse monista yksi mieleen jäänyt vaikka arpomalla ja kerro siitä meille lisää. Aloittajakin vasta mietiskelee, mitä haluaa itse ryhtyä vähän tarkemmin kelaamaan mieleen. Haastan sinut: Kumpi ehtii ensin kertoa ainakin yhden oman tarinan?
- demeter
Tarinoita palstalle? kirjoitti:
Valitse monista yksi mieleen jäänyt vaikka arpomalla ja kerro siitä meille lisää. Aloittajakin vasta mietiskelee, mitä haluaa itse ryhtyä vähän tarkemmin kelaamaan mieleen. Haastan sinut: Kumpi ehtii ensin kertoa ainakin yhden oman tarinan?
Emmää ala (Tarinoita palstalle)..)) Olen huono kertoja - häviäisin kumminkin...
Tai olkoon. Olin maalla kylässä. Siellä oli kaksivuotiaat kaksotytöt, jotka opettelivat uusia sanoja. Äiti oli opettanut sanat "anteeksi" ja "kiitos". Tytöt käyttivät tietysti niitä vähän sekaisin. Kun toinen antoi toiselle lelun, vastaanottaja sanoi: "anteeksi".
Isoäiti kiitteli tytön äitiä opettamisesta. Vähän isommilta lapsilta (ja aikuisiltakin) nuo sanat pakkaavat unohtua...
Tuosta vain taisi tuli moraalinen opetus, eikä tarina, jota tilattiin. Mutta suon kyllä kisavoiton aloittajalle. "Anteeksi" tämä harhautuminen ja "kiitos" omasta tarinastasi.)). - KIITOS! Lisää
demeter kirjoitti:
Emmää ala (Tarinoita palstalle)..)) Olen huono kertoja - häviäisin kumminkin...
Tai olkoon. Olin maalla kylässä. Siellä oli kaksivuotiaat kaksotytöt, jotka opettelivat uusia sanoja. Äiti oli opettanut sanat "anteeksi" ja "kiitos". Tytöt käyttivät tietysti niitä vähän sekaisin. Kun toinen antoi toiselle lelun, vastaanottaja sanoi: "anteeksi".
Isoäiti kiitteli tytön äitiä opettamisesta. Vähän isommilta lapsilta (ja aikuisiltakin) nuo sanat pakkaavat unohtua...
Tuosta vain taisi tuli moraalinen opetus, eikä tarina, jota tilattiin. Mutta suon kyllä kisavoiton aloittajalle. "Anteeksi" tämä harhautuminen ja "kiitos" omasta tarinastasi.)).Voitit! Suloinen tarina, osaan nähdä silmissäni ihastuttavat pikkuneidot. Hyvät tavat tarjoaa hyviä eväitä tulevaisuuteen ja usein menestykseen.
En päässyt edes ajatuksen alkuun, kun sinä jo ehdit kirjoittaa. Kertoisitko vielä jonkun jutun. Minä poukkoilen täällä ja kirjoittelen vielä pitkään muualla. - demeter
KIITOS! Lisää kirjoitti:
Voitit! Suloinen tarina, osaan nähdä silmissäni ihastuttavat pikkuneidot. Hyvät tavat tarjoaa hyviä eväitä tulevaisuuteen ja usein menestykseen.
En päässyt edes ajatuksen alkuun, kun sinä jo ehdit kirjoittaa. Kertoisitko vielä jonkun jutun. Minä poukkoilen täällä ja kirjoittelen vielä pitkään muualla.No, kauneus on aina katsojan silmissä, kuten sanotaan (aloittaja) - Tarinaan viittaan. Äläpäs usuta enempiin tarinoihin..)). Meillä on paljon hyviä kirjoittajia ja kertojia, kunhan huomaavat ketjun ja rohkaistuvat kirjoittamaan. Kuten näet, meillä on täällä epävirallinen palstapoliisi, joka on onnistunut lannistamaan monia.
Me vakikirjoittajat olemme kai häneen tottuneet ja itsestämmekin tiedämme, ettei vanha koira uusille tavoille opi.
Mutta poikkea ihmeessä, aloittaja, useammin ja asetu vaikka taloksi, minun puolestani. Raikkaita, positiivisia aloituksia kaipaamme varmasti kaikki... - Ekumeenisia näkyjä
demeter kirjoitti:
Hieno idea, mutta kun noita mieleenpainuvia ihmisiä ja kohtaamisia on ollut niin paljon...
Olen yrittänyt järjestellä kotiarkistoani ja dokumenttien kautta nuo ihmiset ja kohtaamiset aktivoituvat, tulevat elävinä mieleen...
Jos nyt ihan viime ajoilta yrittäisin muistella jotakuta, se olisi ehkä uuden Valamon virasta erotettu Igumeeni, Sergei. En ole vaihtanut hänen kanssaan montaakaan sanaa, mutta hänen olemuksensa, vahva läsnäolo, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Aloittajan kuvaamat kohtaamiset, vaikkapa palvelutehtävissä toimivien kanssa ovat myös minulle ilon aiheita. Ja eikös virtuaalisestikin voi kohdata, täälläkin ?
Moni kirjoittaja on tullut "tutuksi" ja monien tuntemattomampienkin kanssa on ollut mukavia hetkiä... Ehkä sittenkin enemmän kuin sitä muuta...Ensimmäiseltä Valamon vierailultani jäi mieleen iloinen kellojen soitanta, jota kuului useampia kertoja päivässä. Sattumalta osuin paikalle samaan aikaan kun eri uskontokuntien kirkolliset johtajat olivat tulleet omaan ensimmäiseen Suomessa järjestetyn ekumeeniseen kokoukseensa. Piispat kulkivat ohitseni juhlavissa asuissaan siirtyessään alueella paikasta toiseen. Oli kiva kuulla uutisista, mitä oli tapahtumassa. Etukäteen asiasta ei taidettu juurikaan tiedottaa.
- Aloittaja.
demeter kirjoitti:
No, kauneus on aina katsojan silmissä, kuten sanotaan (aloittaja) - Tarinaan viittaan. Äläpäs usuta enempiin tarinoihin..)). Meillä on paljon hyviä kirjoittajia ja kertojia, kunhan huomaavat ketjun ja rohkaistuvat kirjoittamaan. Kuten näet, meillä on täällä epävirallinen palstapoliisi, joka on onnistunut lannistamaan monia.
Me vakikirjoittajat olemme kai häneen tottuneet ja itsestämmekin tiedämme, ettei vanha koira uusille tavoille opi.
Mutta poikkea ihmeessä, aloittaja, useammin ja asetu vaikka taloksi, minun puolestani. Raikkaita, positiivisia aloituksia kaipaamme varmasti kaikki...Kiitos hyvistä toivotuksista, Demeter, ja kiitos tarinoistasi.
Välillä minä olen jo ehtinyt asettua taloksi, välillä olen poikkeillut ja joskus unohtanut palstan pitemmäksikin aikaa. Uutta on vain se, että kirjoitin puskasta myös ketjuun. Juuri nyt olen väsynyt "henkilökohtaisiin" kommentteihin ja sellaisiin vastaamiseen. - Olen samaa mieltä kanssasi. Hyvää jatkoa meille kaikille!
- mimmimummi
Yksi tällainen lähihistorian mieleen jäänyt tapaaminen : Olin leikkausta varten sairaalan näissä esitutkinnoissa ja hoitajien vastaanotolla. Istuin ja odottelin vuoroani, siihen tuli myös eräs ihminen joka oli kovin jännittynyt kuulemaan omat diagnoosinsa ja hoitotoimista jatkossa. Hän aivankuin haki minusta turvaa. Seuraavankerran kohtasimme leikkauspäivän aamuna ja se oli kuin ikivanhat tutut olisivat kohdanneet. Kun tuli hänen vuoronsa, tarttui minuun käsistä kiinni peläten, sanoin rohkaisevan sanan, parikin. Myöhemmin kun minut vietiin huoneeseen sinne tuotiin toinen potilas....jonka silmät loistivat iloa siitä että juuri minä olin siellä hänen kaverinaan, kahdenhengen huoneessa. Yllättäviä tapaamisia hyvässä hengessä.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli lempeä perjantai-iltapäivä. Olin menossa järjestelemään lauantaipäivän hääjuhlia.
Sulhasen äiti vaaleahiuksinen määrätietoisen näköinen nainen tuli vastaani portailla ja toivotti tervetulleeksi. Hänen takanaan seisoi tumma kaunis hiukan alle nelikymppinen nainen, hän esitteli itsensä Liljaksi, morsian kai, ajattelin.
Sulhasen äiti alkoi johtajan ottein selostamaan kuinka työt tehdään ja miten talo järjestellään. Näihin tilanteisiin olin jo tottunut. Olinhan toiminut pitopalveluyrittäjänä lähes kymmenen vuotta.
Aloitimme juhlapaikan järjestelemisen. Kannoimme pöytiä pihavarastoista sisälle taloon. Missä olivat miehet, mietin. Morsian, anoppi ja minä. Voimakolmikko, joka perjantai-illan aikana järjesteli pöydät ja tuolit, siirteli kalustoa paikasta toiseen ja koristeli talon kauniiksi juhlatilaksi.
Lauantaina iltapäivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Häätalo, ruuat ja henkilökunta olivat valmiina ottamaan vieraat vastaan.
Seisoin talon kuistilla ja katselin häävieraiden autojonoa, joka kaarsi jonossa pihan parkkipaikoille.
Hääparin auto tuli viimeisenä. En tuntenut sulhasta, sillä sulhasen äiti oli ollut sopimassa kaikista hääjärjestelyistä ja tarjoiluista kanssani. Hääpari nousi autosta. Sulhanen oli pitkä ja punatukkainen. Hänellä oli hyvin istuva tummanvihreäpuku. Morsian oli pukeutunut kermanvaaleaan jakkupukuun.
Morsiamen kampaus oli vaatimaton. Hiukset oli vedetty tiukasti taaksepäin ja valkoinen kukkalaite somisti tummia hiuksia. Jokunen kihara oli jätetty pehmentämään leveää otsaa, antamaan näin pehmeyttä morsiamen kulmikkaille kasvonpiirteille.
Morsian vaikutti rauhalliselta, hillityltä, aikuiselta naiselta. Sulhanen oli varmaan morsianta nuorempi ajattelin sillä hänen liikkeistä ja olemuksesta heijastui aikuistumaton mies.
Oli häävalssin aika. Menin kuistille levähtämään. Huomasi yksinäisen pienen pojan nurmikolla, kädessään pojalla oli apiloita, jotka hän oli poiminut ruohikosta. Havahduin, poika oli ulkopuolisen oloinen, eikä hän välittänyt läsnäolostani. Katselin poikaa, minullakin oli saman ikäinen poika.
Osuuteni juhlanjärjestäjänä loppui ja poistuin. Päivän tapahtumat pyörivät ajatuksissani vielä pitkään. Mietin hääparia, heidän tulevaa liittoa ja sen onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuutta. Kymmenen vuoden aikana olin järjestänyt lukemattomia hääjuhlia ja tiesin, että hyvin moni hääpareista oli jo eronnut. Tämän päivän onnellinen nuoripari tuntui minusta mahdottomalta yhtälöltä.
Jälkeenpäin.
Olin tavannut parhaan ystävättäreni, joka oli tuo morsian ja pieni poika, joka keräsi apiloita oli morsiammen poika hänen edellisestä avioliitostaan. Poika oli ystävystynyt kuopukseni kanssa koulussa ja me taas ystävystyimme lastemme välityksellä.
Pari erosi myöhemmin. Yhtälö ei toiminut.
Eilen vein ystävättärelleni villasukat Nurmekseen ; )Yletöntä kirjallisuutta minä pelkäsin jo alussa.
Ja näin pelkoni toteutui.
Sananlasku olisi riittänyt.
Että tuntuu ilkeeltä.
H.- Siirry pian sinne
hunksz kirjoitti:
Taidanpa siirtyä näistä niihin, vaikka pilallehan sekin tietysti menee.
H.Tarinoita pyydettiin ketjun aloituksessa. Voisitko suojella itseäsi ja palvella palstan hyvää pysyttelemällä poissa ketjusta, joka ei sinua miellytä.
Ei minunkaan tarvitse toteuttaa mielessä muhivaa ajatusta ryhtyä vastaamaan sinun kiukutteluviesteihisi samalla mitalla. Ilkeäksi, typeräksi ja muka-viksuksi heittäytyminen ei ole tilapäisenä roolileikkinä ollenkaan vaikeaa. Siirry pian sinne kirjoitti:
Tarinoita pyydettiin ketjun aloituksessa. Voisitko suojella itseäsi ja palvella palstan hyvää pysyttelemällä poissa ketjusta, joka ei sinua miellytä.
Ei minunkaan tarvitse toteuttaa mielessä muhivaa ajatusta ryhtyä vastaamaan sinun kiukutteluviesteihisi samalla mitalla. Ilkeäksi, typeräksi ja muka-viksuksi heittäytyminen ei ole tilapäisenä roolileikkinä ollenkaan vaikeaa."Siirry pian sinne"
No hyvä on.
En sit siirry, vaan kirjoitan jotain lisää naurettavaa tänne.
Kyl mää ain jarrituksil pärjään.
"Olipa kerran, lumen peitossa teline pyöräin..."
Tai sit
"Oli yllätys tavata koirankakka, siihen lapseni kerran kaatui..."
"Minä nurmella kirmasin paljain jaloin, sinne maatunut oli lauta,
oli laudassa naula..."
Luulen että noista tulee hauskempaa kuin iki-tylsyyksistä.
Tylsyyksistä joita 60 ovat kohdanneet jo vuosikymmeniä.
Varsinkin sitten ja unohtaneet ne sitten.
H.- Huntsaleelle hyväksi
Lukeminen tekisi sinullekin hyvää. Oppisit kirjoittamaan.
- Pienet asiat
Olin vähän kärttyisällä tuulella ostosreissulla marketissa. Eräs vanhempi nainen tuijotti minua ja vähän vihaisesti tuumin, että mitä se tuokin tuossa vahtii... Kassajonoonkin satuimme samaan aikaan. Kun sitten olin ostoksia kassiini tunkemassa, nainen puhutteli minua nimeltä ja sanoi,että oletkos sinä se sama, joka oli luokkatoverini siinä kansakoulussa vuonna X? No, minähän se olin ja tarkemmin katsottuani iän merkkien alta vilkahti pieni kirkassilmäinen koulutyttö silloin joskus.
Pahatuuli jäi jonnekin ja mieli kirkastui.
Aivan lähiaikoina tapasin myös Aira Samulinin ja sain jonkinlaisen energiasiirron. Kiitos Aira!"Pienet asiat"
Ei kai heevetissä?
Aloituksen tarkoitus ollut kertoa tapaamistaan julkkiksista?
Taas kerran? Ei, hyvä luoja, älkää....
H.- |
hunksz kirjoitti:
"Pienet asiat"
Ei kai heevetissä?
Aloituksen tarkoitus ollut kertoa tapaamistaan julkkiksista?
Taas kerran? Ei, hyvä luoja, älkää....
H.Avauksen tarkoitus voi olla se tai tämä.
Kommentoijat voivat viedä sitä vaikka Timbuktuun tai Venäjän Kemiin.
Sinä et ole määrääjä, tyydy vain naputtelemaan lestissäsi. - Pienet asiat
hunksz kirjoitti:
"Pienet asiat"
Ei kai heevetissä?
Aloituksen tarkoitus ollut kertoa tapaamistaan julkkiksista?
Taas kerran? Ei, hyvä luoja, älkää....
H.Ai Airako ei ole mielestäsi ihminen? Niistä oli tarkoitus kertoa, siis ihmisistä? Pidä H taukoa. Käy sen aikana H:ssa, sillä se tuntuu olevan sinulle hyvin tuttu paikka. Voisit kertoa siellä tapaamistasi. Sinäkin kun olet vähintään kaviosukuinen, ehkä häntäkin löytyy, jos pöksyyn kurkistaa. Tai onko sulla pöksyjä ollenkaan? Pienenä asiana kerro myös, onko häntäsi letitetty, rusetoitu vai ihanko luomuna se hulmuaa?
Ole huoleti, kukaan ei erehdy luulemaan sinua julkkikseksi. H:n asukkina olet mielukkaammin reliikki. Pienet asiat kirjoitti:
Ai Airako ei ole mielestäsi ihminen? Niistä oli tarkoitus kertoa, siis ihmisistä? Pidä H taukoa. Käy sen aikana H:ssa, sillä se tuntuu olevan sinulle hyvin tuttu paikka. Voisit kertoa siellä tapaamistasi. Sinäkin kun olet vähintään kaviosukuinen, ehkä häntäkin löytyy, jos pöksyyn kurkistaa. Tai onko sulla pöksyjä ollenkaan? Pienenä asiana kerro myös, onko häntäsi letitetty, rusetoitu vai ihanko luomuna se hulmuaa?
Ole huoleti, kukaan ei erehdy luulemaan sinua julkkikseksi. H:n asukkina olet mielukkaammin reliikki."Pienet asiat"
Oliko tämä minulle?
Jos oli, niin en minä ole Airaa moittinut missään, mistä sen keksit?
Ja totta on, en minä mielestäni ole julkkis, joidenkin mielestä kyllä.
Ainakin joidenkin kommenttien mukaan.
Totta on myös se, että piakkoin minut haudataan maahan, mutta aikasti kauan saattaa kestää, ennenkuin kaivetaan ylös. Varmaan taaskin vahingossa, pyytämättä ja yllätyksenä.
H.| kirjoitti:
Avauksen tarkoitus voi olla se tai tämä.
Kommentoijat voivat viedä sitä vaikka Timbuktuun tai Venäjän Kemiin.
Sinä et ole määrääjä, tyydy vain naputtelemaan lestissäsi."|"
Kai pyytää saan?
Lauletaan laulussakin.
Mikä minä olen mitään määräämään, yksin kun asun.
Ja itsekseni napisen.
V.Linnan hahmo, vanha vääpeli: Älkää...ÄLKÄÄ!...antakaa elää......
H.- HAHHAH HATZATTAA
hunksz kirjoitti:
"Pienet asiat"
Ei kai heevetissä?
Aloituksen tarkoitus ollut kertoa tapaamistaan julkkiksista?
Taas kerran? Ei, hyvä luoja, älkää....
H.Ei kai heevetissä?
Taas kerran? Ei, hyvä luoja, älä....
Käypkö katteeksi, kun et itse ole päässyt lähelle Aira Samuliinia? - HAHHAH HATZATTAA
Pienet asiat kirjoitti:
Ai Airako ei ole mielestäsi ihminen? Niistä oli tarkoitus kertoa, siis ihmisistä? Pidä H taukoa. Käy sen aikana H:ssa, sillä se tuntuu olevan sinulle hyvin tuttu paikka. Voisit kertoa siellä tapaamistasi. Sinäkin kun olet vähintään kaviosukuinen, ehkä häntäkin löytyy, jos pöksyyn kurkistaa. Tai onko sulla pöksyjä ollenkaan? Pienenä asiana kerro myös, onko häntäsi letitetty, rusetoitu vai ihanko luomuna se hulmuaa?
Ole huoleti, kukaan ei erehdy luulemaan sinua julkkikseksi. H:n asukkina olet mielukkaammin reliikki.Siis maalta muuttanut ja ylpeä statilainen, joka kirjoittaa senkin isolla kirjaimella.
- demeter
Pienet asiat kirjoitti:
Ai Airako ei ole mielestäsi ihminen? Niistä oli tarkoitus kertoa, siis ihmisistä? Pidä H taukoa. Käy sen aikana H:ssa, sillä se tuntuu olevan sinulle hyvin tuttu paikka. Voisit kertoa siellä tapaamistasi. Sinäkin kun olet vähintään kaviosukuinen, ehkä häntäkin löytyy, jos pöksyyn kurkistaa. Tai onko sulla pöksyjä ollenkaan? Pienenä asiana kerro myös, onko häntäsi letitetty, rusetoitu vai ihanko luomuna se hulmuaa?
Ole huoleti, kukaan ei erehdy luulemaan sinua julkkikseksi. H:n asukkina olet mielukkaammin reliikki.Julkkiksista tai merkittävässä asemassa olevista voi minusta kertoa siksi, että monet tuntevat heidät - ainakin julkisuuden kautta - ja senvuoksi tarinan voi kuvitella koskettavan enemmän kuin kuin sellaisen, joka koskee vain omia tuttuja.
Tietysti, joku voi siinäkin nähdä jotakin briljeeraavaa, mutta se on sitten hänen asiansa... - |
hunksz kirjoitti:
"|"
Kai pyytää saan?
Lauletaan laulussakin.
Mikä minä olen mitään määräämään, yksin kun asun.
Ja itsekseni napisen.
V.Linnan hahmo, vanha vääpeli: Älkää...ÄLKÄÄ!...antakaa elää......
H.Älkää = murteellisesti elekää, eläkää.
- Aloittaja iloitsee
hunksz kirjoitti:
"Pienet asiat"
Ei kai heevetissä?
Aloituksen tarkoitus ollut kertoa tapaamistaan julkkiksista?
Taas kerran? Ei, hyvä luoja, älkää....
H.Osaan hyvin kuvitella, että Aira Samulin säteilee positiivista energiaansa laajemmaltikin lähiympäristöön. Jos kertoja olisi maininnut 85-vuotiaan naisihmisen säteilleen, mielikuva olisi jäänyt laimeammaksi.
Iloitsen "Pienet asiat"-kirjoittajan puolesta. demeter kirjoitti:
Julkkiksista tai merkittävässä asemassa olevista voi minusta kertoa siksi, että monet tuntevat heidät - ainakin julkisuuden kautta - ja senvuoksi tarinan voi kuvitella koskettavan enemmän kuin kuin sellaisen, joka koskee vain omia tuttuja.
Tietysti, joku voi siinäkin nähdä jotakin briljeeraavaa, mutta se on sitten hänen asiansa..."demeter"
Työn merkeissä, tai sen kautta, olen tavannut muutamia julkkiksia,
Jopa kokonaisen mäkihyppy-maajoukkueenkin.
Mutta jääköön ne muistojeni joukkoon.
"En mummoista elä, en muistoja muista, muistan elää vaan.
Ja huomenna poistun, ennen kuin huomaavatkaan."
Noh, ehkä en vielä huomenna kuitenkaan.
"Olipa kerran, lumen peitossa teline pyöräin,
pyöriäisenä, lumen pyörteissä lähestyin sitä.
Kuten Sääksen siivet, moponi kantoi.
Mopo pysähtyi heti, vaan minä en, kastoin naamani hankikantoon.
Minä hiihtäjä hankien, tunnistin tutun, välittömästi.
Aika raakasti raastoi se ihoa naaman.
Vaan vanhan tutun kun tunnistin, katsoin pintaa sen hetken verran,
Siihen tippuivat tipat vereni mun, taas kerran.
Nostin katseeni ylös ja niistin hetken.
Minun vatsaani muistot taas valuivat, kuten Aivooni muistot muinoin,
Nyt oon vanha ja tahtoisi enää en, tulla tuntemaan muistoja syvää.
Katson silmilläin tätä elämää, niin on se hyvää."
Huom! Runo ei ole tuulesta temmattu, vaan liitty se aloituksen aiheeseen.
H.- demeter
hunksz kirjoitti:
"demeter"
Työn merkeissä, tai sen kautta, olen tavannut muutamia julkkiksia,
Jopa kokonaisen mäkihyppy-maajoukkueenkin.
Mutta jääköön ne muistojeni joukkoon.
"En mummoista elä, en muistoja muista, muistan elää vaan.
Ja huomenna poistun, ennen kuin huomaavatkaan."
Noh, ehkä en vielä huomenna kuitenkaan.
"Olipa kerran, lumen peitossa teline pyöräin,
pyöriäisenä, lumen pyörteissä lähestyin sitä.
Kuten Sääksen siivet, moponi kantoi.
Mopo pysähtyi heti, vaan minä en, kastoin naamani hankikantoon.
Minä hiihtäjä hankien, tunnistin tutun, välittömästi.
Aika raakasti raastoi se ihoa naaman.
Vaan vanhan tutun kun tunnistin, katsoin pintaa sen hetken verran,
Siihen tippuivat tipat vereni mun, taas kerran.
Nostin katseeni ylös ja niistin hetken.
Minun vatsaani muistot taas valuivat, kuten Aivooni muistot muinoin,
Nyt oon vanha ja tahtoisi enää en, tulla tuntemaan muistoja syvää.
Katson silmilläin tätä elämää, niin on se hyvää."
Huom! Runo ei ole tuulesta temmattu, vaan liitty se aloituksen aiheeseen.
H.Just moitit toisia kirjoittajia pitkistä tarinoista (hunksi). Aikasti pitkä on omasikin.
En nyt jaksa oikein runoon paneutua, olen proosallisella tuulella tänään...
Tai no, jos runosta jotakin ymmärsin se sisälsi ajatuksen muistojen turhuudesta.
Löytyihän niitä sinultakin, jopa tässä ketjussa, ja jos joku vähän kannustaisi, tarinaa varmasti tulisi, tiedä vaikka selkokielellä ihan. Ainakin itse muistan sinulta muutaman koskettavan muistelun. Ne auttavat sietämään sietämättömyyttäsi..)) - *
demeter kirjoitti:
Just moitit toisia kirjoittajia pitkistä tarinoista (hunksi). Aikasti pitkä on omasikin.
En nyt jaksa oikein runoon paneutua, olen proosallisella tuulella tänään...
Tai no, jos runosta jotakin ymmärsin se sisälsi ajatuksen muistojen turhuudesta.
Löytyihän niitä sinultakin, jopa tässä ketjussa, ja jos joku vähän kannustaisi, tarinaa varmasti tulisi, tiedä vaikka selkokielellä ihan. Ainakin itse muistan sinulta muutaman koskettavan muistelun. Ne auttavat sietämään sietämättömyyttäsi..))Siul ne on sanat sattuvat.
demeter kirjoitti:
Just moitit toisia kirjoittajia pitkistä tarinoista (hunksi). Aikasti pitkä on omasikin.
En nyt jaksa oikein runoon paneutua, olen proosallisella tuulella tänään...
Tai no, jos runosta jotakin ymmärsin se sisälsi ajatuksen muistojen turhuudesta.
Löytyihän niitä sinultakin, jopa tässä ketjussa, ja jos joku vähän kannustaisi, tarinaa varmasti tulisi, tiedä vaikka selkokielellä ihan. Ainakin itse muistan sinulta muutaman koskettavan muistelun. Ne auttavat sietämään sietämättömyyttäsi..))"demeter"
No koon tuo on sillee ihan oikia runo, eikä akkoojen runoilua.
Olen minä muinoin saattanut tehdä ihan aloituksenkin, mutta aina ilkeillen muille, aina ilkeillen...
Enkööstä ookin?
"Meirän Krannissa akkoo on monenmoista, niiren kielet kerkeevät moneen,
Meirän ukkojen paree on suppua suuta,
sitä suikata mennen tullen..
Silloin mylläävät pellossa, mieskin saa, aurata monta muuta.
Ei sit toinen enää soita suuta,
sil on mielessä jotain muuta."
Niinkosta aikasti lyhyesti.
H.- demeter
* kirjoitti:
Siul ne on sanat sattuvat.
Et ole hassumpi (*) itsekään, mikäli sinua tunnen... Ja hunksin kanssahan on pakko terästäytyä. Muuten eksyy sanojen hetteikköön, kuten sankari itsekin...
Tai eihän hän eksy. Hän piilottelee sanojen takana..)) - demeter
hunksz kirjoitti:
"demeter"
No koon tuo on sillee ihan oikia runo, eikä akkoojen runoilua.
Olen minä muinoin saattanut tehdä ihan aloituksenkin, mutta aina ilkeillen muille, aina ilkeillen...
Enkööstä ookin?
"Meirän Krannissa akkoo on monenmoista, niiren kielet kerkeevät moneen,
Meirän ukkojen paree on suppua suuta,
sitä suikata mennen tullen..
Silloin mylläävät pellossa, mieskin saa, aurata monta muuta.
Ei sit toinen enää soita suuta,
sil on mielessä jotain muuta."
Niinkosta aikasti lyhyesti.
H.Sanoisin, että sovinismisi on valloillaan (hunksi). Mutta runo on aikasti hauska..))
Tuudittaudu tuohon uskoon kun koet verkkojasi niin pyydykseesi ei tartu kukaan... - *
demeter kirjoitti:
Sanoisin, että sovinismisi on valloillaan (hunksi). Mutta runo on aikasti hauska..))
Tuudittaudu tuohon uskoon kun koet verkkojasi niin pyydykseesi ei tartu kukaan...Joku murretietoinen voisi varmaan hiukkasen, pikkasen arvostella mukamurretta.
Koskoo korvaan. - ex-discohile
Aloittaja iloitsee kirjoitti:
Osaan hyvin kuvitella, että Aira Samulin säteilee positiivista energiaansa laajemmaltikin lähiympäristöön. Jos kertoja olisi maininnut 85-vuotiaan naisihmisen säteilleen, mielikuva olisi jäänyt laimeammaksi.
Iloitsen "Pienet asiat"-kirjoittajan puolesta.Airasta puheenollen,hiljattain oli "Valtaa vanhuus"tapahtuma Senaatintorilla.Siellä tää Aira sai koko torin tanssimaan letkeällä huumorillaan ja olemuksellaan.
Olen aina ollut Aira-fani,siinä on esimerkkiä monelle.Liikuntaa,tanssia,hyvää tuulta ja mikä pakkaus vielä 85 vuotiaana.
Kauan sitten nuorempana,joskus 70-luvulla,kävin katsomassa hänen liikunnalliset tanssi-ja muotishow:t ja siksipä itselleni on aina tanssi ollut paras liikuntamuoto. demeter kirjoitti:
Et ole hassumpi (*) itsekään, mikäli sinua tunnen... Ja hunksin kanssahan on pakko terästäytyä. Muuten eksyy sanojen hetteikköön, kuten sankari itsekin...
Tai eihän hän eksy. Hän piilottelee sanojen takana..))Olin hämilläni kun luin kirjeenvaihtoasi Hunksin kanssa. Mistä te saitte päähänne, että aloittaja halusi merkittävien ihmisten tapaamiskertomuksia. Luin parikin kertaan aloituksen enkä löytänyt julkkiksiin kohdistuneita viitteitä.
Olen tavannut julkkiksia pilvin pimein, mutta ne eivät ole olleet minulle merkittäviä.- juttututtu
korppis kirjoitti:
Olin hämilläni kun luin kirjeenvaihtoasi Hunksin kanssa. Mistä te saitte päähänne, että aloittaja halusi merkittävien ihmisten tapaamiskertomuksia. Luin parikin kertaan aloituksen enkä löytänyt julkkiksiin kohdistuneita viitteitä.
Olen tavannut julkkiksia pilvin pimein, mutta ne eivät ole olleet minulle merkittäviä.Kukin ymmärtää, miten ymmärtää, mitä väliä?
Eihän aloittajan luulisi olevan muuta kuin mielissään, että juttu kulkee. * kirjoitti:
Joku murretietoinen voisi varmaan hiukkasen, pikkasen arvostella mukamurretta.
Koskoo korvaan."*"
Moittivat minua Karjalassakin.
Oppisinkohan minä muuten kuin halissa?
H.- k/k
hunksz kirjoitti:
"demeter"
Työn merkeissä, tai sen kautta, olen tavannut muutamia julkkiksia,
Jopa kokonaisen mäkihyppy-maajoukkueenkin.
Mutta jääköön ne muistojeni joukkoon.
"En mummoista elä, en muistoja muista, muistan elää vaan.
Ja huomenna poistun, ennen kuin huomaavatkaan."
Noh, ehkä en vielä huomenna kuitenkaan.
"Olipa kerran, lumen peitossa teline pyöräin,
pyöriäisenä, lumen pyörteissä lähestyin sitä.
Kuten Sääksen siivet, moponi kantoi.
Mopo pysähtyi heti, vaan minä en, kastoin naamani hankikantoon.
Minä hiihtäjä hankien, tunnistin tutun, välittömästi.
Aika raakasti raastoi se ihoa naaman.
Vaan vanhan tutun kun tunnistin, katsoin pintaa sen hetken verran,
Siihen tippuivat tipat vereni mun, taas kerran.
Nostin katseeni ylös ja niistin hetken.
Minun vatsaani muistot taas valuivat, kuten Aivooni muistot muinoin,
Nyt oon vanha ja tahtoisi enää en, tulla tuntemaan muistoja syvää.
Katson silmilläin tätä elämää, niin on se hyvää."
Huom! Runo ei ole tuulesta temmattu, vaan liitty se aloituksen aiheeseen.
H.Hunksille.
Jäin miettimään miksi käytit raakasti sanaa? - demeter
korppis kirjoitti:
Olin hämilläni kun luin kirjeenvaihtoasi Hunksin kanssa. Mistä te saitte päähänne, että aloittaja halusi merkittävien ihmisten tapaamiskertomuksia. Luin parikin kertaan aloituksen enkä löytänyt julkkiksiin kohdistuneita viitteitä.
Olen tavannut julkkiksia pilvin pimein, mutta ne eivät ole olleet minulle merkittäviä.Olenks mä hunksin kanssa kirjeenvaihdossa (korppis)..)) Klo 14.14. olin vastaavinani tuohon, siis miksi julkkiksia ? Karisma on kai sellainen asia, joka tekee ihmisesta mieleenpainuvan. Ja kuten aloittajalle totesin, olen huono kertoja, enkä keksinyt kuin pienen tarinan - tähän hätään...
demeter kirjoitti:
Sanoisin, että sovinismisi on valloillaan (hunksi). Mutta runo on aikasti hauska..))
Tuudittaudu tuohon uskoon kun koet verkkojasi niin pyydykseesi ei tartu kukaan..."demeter"
Ei se o runo, se on runomuotoinen vastaus aloituksen aiheeseen.
Ja minä taaskin seison sen takana.
aatellen monta muuta.
Laihtuneena ei minun tarvitse pelätä ylimitoitettuja verkonsilmiä.
Jääköön ne pulleimmille reisille.
H.- *
hunksz kirjoitti:
"*"
Moittivat minua Karjalassakin.
Oppisinkohan minä muuten kuin halissa?
H.Ryhmähalitaan kunnailla.
k/k kirjoitti:
Hunksille.
Jäin miettimään miksi käytit raakasti sanaa?"k/k"
Muinaisessa Talvisota-elokuvassa, pienenkokoinen, kaatuva alikersantti käytti tuota sanaa.
Niitä on raakasti liian monta.
Myöhemmin siirtyi hän sanontaan: Auts! töks, töks.
Ja sana rimmaa kivasti sanaan, aikasti.
H.korppis kirjoitti:
Olin hämilläni kun luin kirjeenvaihtoasi Hunksin kanssa. Mistä te saitte päähänne, että aloittaja halusi merkittävien ihmisten tapaamiskertomuksia. Luin parikin kertaan aloituksen enkä löytänyt julkkiksiin kohdistuneita viitteitä.
Olen tavannut julkkiksia pilvin pimein, mutta ne eivät ole olleet minulle merkittäviä."korppis"
Taisi alkaa tästä:
"Olin vähän kärttyisällä tuulella ostosreissulla marketissa. Eräs vanhempi nainen tuijotti minua ja vähän vihaisesti tuumin, että mitä se tuokin tuossa vahtii... Kassajonoonkin satuimme samaan aikaan. Kun sitten olin ostoksia kassiini tunkemassa, nainen puhutteli minua nimeltä ja sanoi,että oletkos sinä se sama, joka oli luokkatoverini siinä kansakoulussa vuonna X? No, minähän se olin ja tarkemmin katsottuani iän merkkien alta vilkahti pieni kirkassilmäinen koulutyttö silloin joskus.
Pahatuuli jäi jonnekin ja mieli kirkastui.
Aivan lähiaikoina tapasin myös Aira Samulinin ja sain jonkinlaisen energiasiirron. Kiitos Aira! "
H.juttututtu kirjoitti:
Kukin ymmärtää, miten ymmärtää, mitä väliä?
Eihän aloittajan luulisi olevan muuta kuin mielissään, että juttu kulkee."juttututtu"
On aloittajia jotka eivät kertakaikkiaan kestä, jos heidän aiheestaan mennään sivuraiteille.
Varsinkin jos sivulle mennään innokkaimmin.
H.- demeter
* kirjoitti:
Ryhmähalitaan kunnailla.
Jes, (*), ryhmähalitaan vaan. Saiskohan hunksin sillai kesytetyksi.
Ei tietenkään omaan käyttöön, mutta niinkuin palstan parhaaksi...Love and piece, vai miten se oli ? demeter kirjoitti:
Olenks mä hunksin kanssa kirjeenvaihdossa (korppis)..)) Klo 14.14. olin vastaavinani tuohon, siis miksi julkkiksia ? Karisma on kai sellainen asia, joka tekee ihmisesta mieleenpainuvan. Ja kuten aloittajalle totesin, olen huono kertoja, enkä keksinyt kuin pienen tarinan - tähän hätään...
"demeter"
Haluaisiks sä alkaa mun kaa?
Ihan heti ei sillee.
Joteski tällee. :)
H.- juttututtu
hunksz kirjoitti:
"juttututtu"
On aloittajia jotka eivät kertakaikkiaan kestä, jos heidän aiheestaan mennään sivuraiteille.
Varsinkin jos sivulle mennään innokkaimmin.
H.Minulla oli jo syntyissäni jalassa kamelit.
demeter kirjoitti:
Jes, (*), ryhmähalitaan vaan. Saiskohan hunksin sillai kesytetyksi.
Ei tietenkään omaan käyttöön, mutta niinkuin palstan parhaaksi...Love and piece, vai miten se oli ?"demeter"
No kunhan edes pala palalta. (piece)
Peace, rauhaa ja rakkautta sinulle, paljon, kuten aina.
H.- demeter
hunksz kirjoitti:
"demeter"
No kunhan edes pala palalta. (piece)
Peace, rauhaa ja rakkautta sinulle, paljon, kuten aina.
H.Kuin myös Hänen Korkeudelleen (hunksi) - rauhaa ja rakkautta, mutta ennenkaikkea sitä rauhaa ja ennenkaikkea meille, jotka kopioimme, lässytämme, teemme joutavia aloituksia, puhumme pashaa...))
demeter kirjoitti:
Kuin myös Hänen Korkeudelleen (hunksi) - rauhaa ja rakkautta, mutta ennenkaikkea sitä rauhaa ja ennenkaikkea meille, jotka kopioimme, lässytämme, teemme joutavia aloituksia, puhumme pashaa...))
"demeter"
Joulun ja rauhan lähestyessä tuli mieleeni Jesse.
Hänestä oli hauskaa puhdistaa Temppelin esi-piha.
Oli kuulema saanut lainata käteensopivan ruoskankin.
Jesse nauroi minulle, epäili että en niin hyvää ruoskaa mistään löydä, mutta niin vaan pääsin irvimään hänelle. :) Minun äitini kun oli aikasti roisimpi nainen.
Eikä Saarakaan enää nauranut.
Saas nähdä miten sinulle Jouluna käy, muutenkin kun olet lahjakas.
H.- demeter
hunksz kirjoitti:
"demeter"
Haluaisiks sä alkaa mun kaa?
Ihan heti ei sillee.
Joteski tällee. :)
H.Kiitos tarjouksesta hunksi - en vain tahdo jaksaa lukea sun juttuja. Olen selkokielen ystävä, enkä jaksa arvoituksia kuin satunnaisesti...
Mutta kyllä sä jonkun opetettavan vielä löydät, epätoivoisia on paljon, sanovat..)) - demeter
hunksz kirjoitti:
"demeter"
Joulun ja rauhan lähestyessä tuli mieleeni Jesse.
Hänestä oli hauskaa puhdistaa Temppelin esi-piha.
Oli kuulema saanut lainata käteensopivan ruoskankin.
Jesse nauroi minulle, epäili että en niin hyvää ruoskaa mistään löydä, mutta niin vaan pääsin irvimään hänelle. :) Minun äitini kun oli aikasti roisimpi nainen.
Eikä Saarakaan enää nauranut.
Saas nähdä miten sinulle Jouluna käy, muutenkin kun olet lahjakas.
H.Ai Jessen virkaa oletkin täällä hoidellut, hunksi. Ei vähä mitään. Ja tulee joulu sittenkin. Minä kun muistelen, että täällä pitää hiljentyä kohtaamaan suurta päivämäärää 21.12.2012. Onkos se peruttu ?
- Tarinoita palstalle?
hunksz kirjoitti:
"juttututtu"
On aloittajia jotka eivät kertakaikkiaan kestä, jos heidän aiheestaan mennään sivuraiteille.
Varsinkin jos sivulle mennään innokkaimmin.
H.Tämän ketjun aloittaja iloitsee kaikenlaisista tarinoista, joita palstalaiset itse haluavat muistella ja jakavat meidän kanssamme. - Mahtuuhan ketjuun myös kirjoituksia, joilla joku yrittää tuoda esille omaa erinomaisuuttaan. Sehän on ihan inhimillistä. Usein viesti saattaa kertoa kirjoittajasta enemmän kuin tämä itse arvaisikaan. Jatketaan jokainen haluamallaan tavalla.
- Halliin Halliin vai
hunksz kirjoitti:
"*"
Moittivat minua Karjalassakin.
Oppisinkohan minä muuten kuin halissa?
H.Lähdepä välillä retkelle Halliin. - Tiedätkö missä se on?
Halliin Halliin vai kirjoitti:
Lähdepä välillä retkelle Halliin. - Tiedätkö missä se on?
"Halliin Halliin vai"
Jo vain, tietysti.
Sieltä ei ole pitkä matka Ouninpohjan pikataipaleen starttiin.
H.
- kesällä.kerran
Nuorena plikkana kerran kesällä, tulin hautausmaan parkilla autooni.
Alkoi juuri lämmin kesäsade.
Lähellä ollut nuori, miellyttävän näköinen mies kysäisi, menisinkö kaupunkiin.
Kun myönsin, hän pyysi saada tulla mukanani.
Tapojeni vastaisesti myönnyin.
Hän kutsui minut illaksi erääseen ravinteliin.
Enhän tietenkään sinne mennyt, mutta sanomalehdestä katsoessani tunnistin hänet siellä esiintyneeksi, erittäin kuuluisaksi laulajaksi.
Rauha hänen muistolleen.- kesällätoisenkerran
Onhan näitä. Pitääpä vielä kertoa, että Matti Tuominen kerran kävi ihailemassa asuntoautoamme.
Itse olin juuri kahvittelemassa, ja tarjosin hänellekin kupposen.
Kauppaneuvos joi sen ihan mielellään.
Kari Vepsäkin oli autoamme käynyt katselemassa, kun en itse ollut silloin mukana.
Jussi Raittinen oli muinoin kyyditettävänä.
- Pelottavaa kyytiä
Olin kerran jossain Hgin maaliikennekeskuksen liepeillä koko päivän työasioihin liittyvässä tilaisuudessa ja päätin lähteä Kivihakaan verta luovuttamaan ennen kotimatkaa. Huomasin, ettei bussia kulkenutkaan, ja päätin kävellä Veripalveluun.
Jonkin matkaa kuljettuani huomaan yhden vastaan tulleen auton kurvanneen ympäri ja pysähtyvän viereeni tarjoamaan kyytiä. Mielessä käväisi, ettei pidä torjua kyydintarjoajaa reitillä, jossa ei kulje julkista liikennettä. Otin siis kyydin vastaan.
Vasta kyytiin hypättyäni huomaan, millaiseen kotteroon olin istahtanut ja teen havaintoja autosta, kuljettajasta sekä kyydissä olevasta isokokoisesta koirasta. Näkemäni sai minut katumaan huoletonta asennettani. Olin pukeutunut omasta mielestäni tyylikkäästi, ja mielessä käväisi ajatus, että asuni ja tyylikäs, talvisaappaiden kanssa saman värinen nahkainen asiakirjasalkkuni saattoivat viestittää, että ryöstäminen saattaisi kannattaa. - Mietin pääsisikö kuljettaja ehkä ajamaan sopivaan ryöstöpaikkaan jotain reittiä, missä ei olisi liikennevaloja yms. Sydän pompotti ja kädet taisivat vähän hiota.
Kuljettaja ajoi minulle hieman vieraan mutkan kautta nopeinta reittiä Kivihaan Veripalvelun eteen. Ilahtuneena ja helpottuneena tarjoan kuljettajalle maksua palvelusta. Hän ei huoli mitään, vaan toivottaa minulle hymyillen hyvää päivän jatkoa.Tähänkin vähän samanlainen kokemus ihan samoilta tienoiltakin... Kävelin samaa tietä työstä kotiin joskus 80-luvun alussa kun Maaliikennekeskuksesta lähtenyt rekka pysähtyi kohdalle ja tarjosi kyytiä. No, iltamyöhä oli ja julkisia ei kulkenut kovin hyvin joten sanoin että olen menossa tuonne Vantaan rajalle. Sisään vaan, totesi kuski, ja kun lähti liikkeelle, totesin heti että umpihumalassahan tämä kuski on, ja sanoi että nyt ajetaankin Kyyjärvelle tai joku vastaava paikka Jyväskylän takana! Hitto vieköön että säikähdin. Kiersi Ilmalan laitamilta ja kun vastaan onneksi tuli punainen valo ennen Hämeenlinnantietä, hyppäsin sujuvasti ulos, kiitin kyydistä ja kirosin omaa tyhmyyttäni...
yohuuhkaja kirjoitti:
Tähänkin vähän samanlainen kokemus ihan samoilta tienoiltakin... Kävelin samaa tietä työstä kotiin joskus 80-luvun alussa kun Maaliikennekeskuksesta lähtenyt rekka pysähtyi kohdalle ja tarjosi kyytiä. No, iltamyöhä oli ja julkisia ei kulkenut kovin hyvin joten sanoin että olen menossa tuonne Vantaan rajalle. Sisään vaan, totesi kuski, ja kun lähti liikkeelle, totesin heti että umpihumalassahan tämä kuski on, ja sanoi että nyt ajetaankin Kyyjärvelle tai joku vastaava paikka Jyväskylän takana! Hitto vieköön että säikähdin. Kiersi Ilmalan laitamilta ja kun vastaan onneksi tuli punainen valo ennen Hämeenlinnantietä, hyppäsin sujuvasti ulos, kiitin kyydistä ja kirosin omaa tyhmyyttäni...
"yo-huuhkaja"
Kai se on sinullekin laitettava yksi aikaisemman kommenttini pashanjauhamis-aloitusaihe.
"Oli yllätys tavata koirankakka, siihen lapseni kerran kaatui...
Rekka-autotkin pientareet laittoi lakoon, moni harvinaisuus maatui.
Minä kaikkeni tein, ehkä vieläkin teen,
en muista miks eteeni otin.
Minä armaasti Rekassa kaaduin.
otin astuvan potin ja menin ulos."
H.hunksz kirjoitti:
"yo-huuhkaja"
Kai se on sinullekin laitettava yksi aikaisemman kommenttini pashanjauhamis-aloitusaihe.
"Oli yllätys tavata koirankakka, siihen lapseni kerran kaatui...
Rekka-autotkin pientareet laittoi lakoon, moni harvinaisuus maatui.
Minä kaikkeni tein, ehkä vieläkin teen,
en muista miks eteeni otin.
Minä armaasti Rekassa kaaduin.
otin astuvan potin ja menin ulos."
H.Kylläpä sinua hyt harmittaa kun et saa ketjua käännettyä sitten millään ympärillesi. Toivottavasti kohta voit kertoa, miltä tuntuu kun pudotetaan Kulosaaren sillalta betonisaapaat jalassa kalojen syötiksi....
- Hutaisija kirjoitti
yohuuhkaja kirjoitti:
Tähänkin vähän samanlainen kokemus ihan samoilta tienoiltakin... Kävelin samaa tietä työstä kotiin joskus 80-luvun alussa kun Maaliikennekeskuksesta lähtenyt rekka pysähtyi kohdalle ja tarjosi kyytiä. No, iltamyöhä oli ja julkisia ei kulkenut kovin hyvin joten sanoin että olen menossa tuonne Vantaan rajalle. Sisään vaan, totesi kuski, ja kun lähti liikkeelle, totesin heti että umpihumalassahan tämä kuski on, ja sanoi että nyt ajetaankin Kyyjärvelle tai joku vastaava paikka Jyväskylän takana! Hitto vieköön että säikähdin. Kiersi Ilmalan laitamilta ja kun vastaan onneksi tuli punainen valo ennen Hämeenlinnantietä, hyppäsin sujuvasti ulos, kiitin kyydistä ja kirosin omaa tyhmyyttäni...
Hauska tarjouskyyti.
Olin kerran työasioissa tutustumiskäynnillä Hakkilassa. Oli kaunis aurinkoinen iltapäivä, kun tapaaminen päättyi joskus kahden, kolmen aikoihin. Päätin etten palaa työpöydän ääreen, vaan kävelen viimeisistä kauniista kesäpäivästä nautiskellen bussipysäkille Tuusulantien varteen.
Kun olin ehtinyt kulkea jo melkoisen osan matkaa vierelleni pysähtyy tyhjä bussi. Kuljettaja tarjoaa kyytiä ja kuultuaan minne olen menossa lupasi ajaa minut perille asti. Samasta syystä kuin jo aiemmin on tullut mainituksi, en kieltäytynyt kyydistä.
Kaikki meni ihan hyvin siihen asti kunnes kuljettaja valitsi viime pätkälle kevytliikenneväylän, joka vei ihan bussipysäkin viereen. Olin pyytänyt kuljettajaa jättämään minut tien varteen, mutta hän oli itsepäinen.
Ympäristössä oli paljon työpaikkoja ja kello oli neljän paikkeilla. Pysäkillä oli paljon ihmisiä ja liityin joukkoon. Kaikki katselivat bussia, josta olin juuri noussut, ja suurin osa ihmisistä oli nähnyt minun tulleen sillä. Kuljettaja aikoi jatkaa matkaansa kevytliikenneväylää Tuusulantien ali ja siirtyä tielle Wihuri-yhtymän puolella. Minua nolotti ja toisaalta olisi naurattanut, kun bussi ei mahtunutkaan tunneliin. Se kattoon tuli luultavasti naarmuja, eikä kuljettajan auttanut muu kuin peruuttaa takaisin.
Nykyisin voisin varmaan naureskella hämmentymättä ja vaikka kertoa tarinan seikkailustani ihmisille pysäkillä. Silloin yritin vaan pitää pokkani ja olin todella helpottunut, kun odottamani bussi tuli pysäkille jo ennen kuin kyydin tarjonnut pääsi pois kevytliikenneväylältä. - olet parhaita
yohuuhkaja kirjoitti:
Kylläpä sinua hyt harmittaa kun et saa ketjua käännettyä sitten millään ympärillesi. Toivottavasti kohta voit kertoa, miltä tuntuu kun pudotetaan Kulosaaren sillalta betonisaapaat jalassa kalojen syötiksi....
Sitähän hän kovin yrittää jokaisessa mahdollisessa kohdassa, keskusteluako? Ei mielestäni.
yohuuhkaja kirjoitti:
Kylläpä sinua hyt harmittaa kun et saa ketjua käännettyä sitten millään ympärillesi. Toivottavasti kohta voit kertoa, miltä tuntuu kun pudotetaan Kulosaaren sillalta betonisaapaat jalassa kalojen syötiksi....
"yo-huuhkaja"
Minä nautin hyvinkin siitä, että minulle piikitellään ja ivaillaan fiksun ovelasti kirjoittaen.
Mutta mukavaa tämäkin oli lukea.
Taitaa olla toinen, selväsanainen tappo-uhkaus minkä olen saanut.
H.hunksz kirjoitti:
"yo-huuhkaja"
Minä nautin hyvinkin siitä, että minulle piikitellään ja ivaillaan fiksun ovelasti kirjoittaen.
Mutta mukavaa tämäkin oli lukea.
Taitaa olla toinen, selväsanainen tappo-uhkaus minkä olen saanut.
H.Luit väärin, kuten aina. Neuvoin vain minkälaiset kertomukset sopivat ketjuun, niissäkin voit puhua minämuodossa kun se siulle on aivan ylivoimaisen tärkeää.
- virva-tuulia***
Autostani oli "veto karannut" ja vein sen lähimmälle korjaamolle kaupungin laitamille. Hakiessa autoani remonttimies kehoitti minua hyppäämään kyytiin että käytäisiin koeajolle olisiko veto palannut. Istahdin apurin paikalle ja remonttimies ajeli hiljalleen jotakin syrjäistä kapeaa hiekkatietä muutamia kilometrejä, ehkä noin 10. Käännettyään auton paluumatkalle alkoi kiihdyttämään ja lopulta ajoi niin kovaa kuin auto vain kulki, Puiden oksat raapivat kattoa ja auton kylkiä ja hiekka pöllysi. Pelkäsin niin että en saanut ääntäkään suustani. Remonttimies tuumaili rauhallisena että "täällä saattaa olla poliisejakin kun nuo pojankoltiaiset ajavat täällä rallia".
Pihalle päästyään kysäisi vielä että"pelottiko".
Hengissähän tuosta kyydistä selvisin ja autokin kulki.Noista autorempoista tuli taas mieleen yksikin viikonloppuretki Vantaalta Ouluun. Oli silloin käytössä vanha ladanraato, tulin yötä myöten sillä kai jonnekin Pyhäjoen tienoille missä piti olla yksi yöllä laulava harvinaisuus. Löytyihän se lintu metsästä ja olin iloinen onnistuneesta bongauksesta kunnes yritin taas lähteä jatkamaan Ouluun. Kytkin oli hajonnut eikä auto inahtanutkaan, ja kun Pohjanmaalla oltiin, ei ollut edes mäkeä mäkistarttiin kai sadan kilometrin säteellä!
Onneksi paikalle tuli bongaamaan Oulusta tuttu porukka. Hinasivat miut ulos metsästä, väännettiin väkisin kolmosvaihde silmään ja kaveriporukka työnsi sen verran vauhtia että moottori lähti käyntiin. Sillä tavalla putkuteltiin peräkanaa Ouluun, missä sitten hinauksessa odottamaan korjausta autoliikkeen pihaan. Ei ollut korjaajaa viikonloppuna ja tuli yhden kaverin mieleen eräs automies joka oli hänen ladaansa korjaillut takavuosina. Sinne mentiin ja kaveri lupasi korjata auton kyllä kunhan hommaisimme osat eli uuden kytkimen. Kiersimme kaupat ja vihdoin yhdestä sellainen löytyi. Veimme sen takaisin eikä ukkoa missään. Jätimme osat auton penkille ja soittelimme kaverille, sanoi olevansa kaupungilla ja että tulisi kohta. Miun piti olla töissä taas maanantaiaamuna, oikeastaan jo yöllä kun eräs tärkeä muutos piti silloin käynnistää ja seurata miten se toimii.
Pienessä paniikissa olin yön ja aamun, kiertelimme kaverin autolla Oulun tienolla lintuja katsomassa ja välillä soittelimme tuolle asentajalle. Vastasihan se joskus puolipäivän aikoihin ja sanoi että kyllä auto on illaksi käytössä, mie olin jo junalippua tilaamaan menossa.
Menimme sitten iltaneljän maissa paikalle, ja olihan se auto siellä koottuna taas, ja mieskin paikalla, toisen kaverin kanssa, ja molemmat ainakin kolmen promillen humalassa. Sanoivat että auto toimii ja että olivat jopa koeajon tehneet!!
No, eivät valehdelleet, kytkin toimi taas ja jarrujakin olivat vähän parannelleet. Mie siitä sitten ajamaan takaisin Vantaalle ja hyvin ehdin aamuyöllä takaisin katsomaan että muutos sujui työssä kuten pitikin.
Kävi selville että kaveri oli hakenut naapurin mukaan korjaamaan, olivat lähteneet yhdessä kaljalle hommaa suuunnittelemaan ja muistaneet sitten jutun vasta kun oli sunnuntaina perään soiteltu. Ammattimiehiä kuitenkin kun edes pieni humala ei työtä haitannut...
Eikä hintakaan ollut paha...
Mukavia kohtaamisia tapahtuu useinkin, mutta parhaiten on mieleen jäänyt kaksi päivämäärää.
Kesäkuun kolmas vuonna 1974 ja helmikuun kahdeskymmenestoinen 1979, kaksi ihanaa ihmistä, heitä en unohda koskaan.
Toinen pörrää tuossa lähellä nytkin, vaikea häntä on unohtaakaan.. :)- Pirre*
Olimme kesäkuussa menossa matkaseuralaiseni sukulaisten luon yöksi, ja oli sovittu että pääsemme asemalta samaa matkaa kun tulevat omilta reissuiltaa. Heillä oli kyydissä myös naapurin vanha rouva, joka sitten määränpäähän tultuamme halusi tarjota iltateet koko porukalle.
Siinä sitten istuskeltiin ja virkoin että teillä on tutun näköinen viiri tuossa kirjahyllyn päällä. Rouva innostui - haki Tilikain bokin ja niinhän siinä todettiin että sukua ollaan, aivan ihmeellinen sattuma..hän oli 84 vuotias ja sukuseuramme perustajan tytär.
Maailma on pieni..:) - tai Suomi ainakin.. - rauta-naula
Muutama vuosi sitten mökkimatkalla mies meni rautakauppaan, minä jäin autoon.
Viereen parkkasi autonsa ikäiseni uppo-outo mies.
Jostain syystä hän asteli viereeni, puhui niitä näitä.
Lopuksi hän toivotti siunausta kesääni.
Se on jäänyt ikiajoiksi mieleeni.
Siihen tuntui sisältyvän jotain erikoista minulle, hänen tapojaanhan en tiedä.
En tiedä oliko hän pappi, lukkari vai kuppari, mutta sanat koskettivat minua syvältä. - demeter
Olin menossa kuntosalille ja uimaan ja ostamassa kausikorttia. Minulla oli mielestäni tasaraha, kun en viitsinyt varata ylimääräistä mukaan. Kausikortin hinta oli kuitenkin noussut eurolla (!) eikä virkailija tietenkään voinut sitä muuttaa. Onnettomana olin jo lähdössä pois (olin bussilla liikkeellä) kun salin laitosmies tuli viereeni ja sujautti käteeni euron kolikon. Hämmennyin tietenkin, mutta otin ilomielin kolikon vastaan, muutenhan olisi ollut hukkareissu minulle.
Jätin kyllä seuraavalla kerralla euron uimahallin kassaan ja pyysin antamaan laitosmiehelle, vaikka hän ei selvästi sitä lainaksi antanut... Tapaus jäi mieleeni
esimerkkinä spontaanista ystävällisyydestä, jota vielä tänäkin päivänä kohtaa. - t.l.
Ehtoota. Onhan niitä kohtaamisia ollut jotka mieleen jäivät mukavana muistona.
Yksi kohtaaminen on jäänyt erityisesti mieleeni jotenkin kummallisena. Aikanaan Tampereella oli Simpukka-niminen tanssipaikka jossa meitä nuoria kävi koko joukko, siellä kun soitettiin ja tanssittiin "vanhan" tanssimusiikin tahhdissa.
Ollessani narikassa suorittamassa omaa työvuoroani paikalle tuli jo hiukan "vanhempi" herrasmies. Mies siinä katseli ja kysyi millainen on minun miesihanteeni. No, omaan villiin tapaani tokaisin, että se on kuule pitkä, komee, rikas, rakas ja raivoraitis. Siitäkös tuo herrasmies suuttui ja sanoi, että kyllä hänelläkin rahaa on. Hölmistyin siihen paikkaan enkä ymmärtänyt mikä siinä nyt sitten oli sellaista jotta tiuskimaan piti ruveta. Ehkä huumorintajun puute tai sitten hänen elämässään oli sattunut jotakin ja tulkistin sen nuoruuteni tavalla. - piipiloo
Yhtä asiaa olen miettinyt että miten voi olla saman näköisiä ihmisiä.Eli olen törmännyt muutaman kerran ihan vain kadulla ohikulkevaan jonkun kanssa samannäköiseen ihmiseen.
Pari kertaa olen nähnyt "sisareni"jopa huusin perään nimeltä,nolona pyysin anteeksi kun ei ollutkaan.Samoin erään toisen ja sitten myös se että miten joihinkin täysin tuntemattomiin ihmisiin voi törmätä vuosien varrella milloin missäkin tuntematta koko ihmistä mitenkään.
Täysi mysteeri.
Olen jopa nähnyt itseni tyyppisen naisen,hetken tuijotimme toisiamme ja katsoimme yhtäaikaa taaksemme,nauraen.
Maailma on kummallinen.Ja se että joskus kokee,aistii hetken,niinkuin olisi kokenut senkin samanlaisena joskus.- virva-tuulia***
Olen minäkin joskus erehtynyt luulemaan aivan sisareni näköistä ihmistä sisarekseni. Olen sanonutkin hänelle sen ja joskus ovat sattuneet samaan paikkaan ja vertailleet toistensa näköjä.
Joku on erehtynyt luulemaan minuakin useita kertoja aivan itselleni tuntemattomiksi ihmisiksi.
Minullekin on sattunut joskus että olen mukamas ennen käynyt jossakin paikassa vaikka sen piti olla ensimmäinen kerta. Muutaman kerran muistin juuri sen ko. paikan nähneeni unessani ennemmin. virva-tuulia*** kirjoitti:
Olen minäkin joskus erehtynyt luulemaan aivan sisareni näköistä ihmistä sisarekseni. Olen sanonutkin hänelle sen ja joskus ovat sattuneet samaan paikkaan ja vertailleet toistensa näköjä.
Joku on erehtynyt luulemaan minuakin useita kertoja aivan itselleni tuntemattomiksi ihmisiksi.
Minullekin on sattunut joskus että olen mukamas ennen käynyt jossakin paikassa vaikka sen piti olla ensimmäinen kerta. Muutaman kerran muistin juuri sen ko. paikan nähneeni unessani ennemmin.Entäs sitten nämä yllättävät kohtaamiset maailman eri puolilla.
Petzen ovikello soi ja oven takana seisoin teini-ikäinen tyttö. Olen Emilie, tyttö sanoi Petzelle hollanninkielellä.
Tyttö oli ranskalainen, korven lukion vaihto-oppilas, jonka äiti oli hollantilainen ja Petzen vanha tyttäystävä, vuosikymmienien takaa.
Tyttö on adoptoitu Vietnamista vauvana. Tyttö oli kertonut, että hän oli ystävystynyt korven lukiossa toisen ranskalaisen Vietnamista adoptoidun samanikäisen tytön kanssa, joka asui Ranskassa vain sadankilometrin päässä Emilien kodista.
Olenhan toki itsekin törmäillyt elämäni aikan erilaisiin ihmisiin mitä erilaisimmissa tilanteissa.
Seitkytluvulla matkustin tapaamaan silloista poikaystävääni Tukholmaan. Mies oli ruotsalainen ja oli kun tapasimme toisemme korven paperitehtaalla asentamassa paperikonetta.
Hän sanoi minulle kun kävelimme käsikättä Kungsgatania, että täällä olemme vain kahden kukaan ei meitä tunne. Jonkun ajan kuluttua toiselta puolen katua kuului huuto... Hei Mandi ja siellä huitoi entinen työkaverini Maraboun tehtaalta.
Hauska huomata, miten tarinat herättävät omia muistoja samantapaisista kohtaamisista. Tarinani kulkee vähän aiheen vierestä, ja muistutun, ettei sitä ole pakko lukea.;)
Olimme kauan sitten omatoimimatkalla Sofiassa, ja hyppäsimme ilman minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa Vitosha-vuoristoon menevään bussiin. Päätepysäkiltä lähti vuoristoon huippua kohti ensin kiskovaunu, sitten köysirata kondolihisseineen ja ihan huipulle kahden istuttava tuolihissi. Jokaiselle matkalle piti ostaa omat lippunsa, ja ennen viimeistä etappia totesimme, ettei meillä ollut riittävästi paikallista rahaa meno-paluu -lippua varten, eikä vieras valuutta kelvannut maksuksi. Mietittiin, voisimmeko kulkea jalan jomman kumman matkan. Ajatus ei houkuttanut.
Lompakkojen tutkimisen jälkeen totesimme, että pitää yrittää vaihtaa keskisuuri seteli ja toivoa, ettemme tulisi huijatuiksi. (Emme tunteneet vielä paikallisia rahoja, ja olimme saaneet vain vähän aikaisemmin Puolassa arvottomia, vanhoja seteleitä rahaa kadulla vaihdettuamme. )
Kylässä ei ollut rahanvaihtopistettä. Kysyin seteliä kädessä näyttäen, tietäisivätkö köysiradan lähtöpisteessä työskentelevät miehet, missä voisimme vaihtaa rahan. Toinen miehistä otti lompakon taskustaan ja ojensi minulle muutaman setelin. Minä ojensin omaani, mutta mies kieltäytyi vastaanottamasta sitä. Hän antoi setelit meille lahjaksi.
Iloisina ja kiitollisina pääsimme katselemaan maisemia Vitoshan huipulta ja kokemaan yhden elämämme huikeimmista tuolihissi-matkoista. Vatsasta kouraisi muutamia kertoja, kun laskeuduimme korkeaa köysirataa alaspäin tuolit keinuen suuren kivivirran yläpuolella.
Ilman bulgarialaismiehen ystävällisyyttä matka olisi saattanut jäädä tekemättä. Rahaakin riitti vielä pieneen välipalaan hiihtokeskuksen myös kesällä avoinna olevassa ravintolassa. Olimme todella kiitollisia.
PS: Matkamme aikaan Bulgaria oli vähemmän turisti-ystävällinen maa, ja turisteja "ryöstettiin" ihan laillisesti monella tapaa. Hotellihuoneilla oli omat turistihintansa, joka vastasi Suomen viiden tähden hotellien hintatasoa, samoin takseilla.- Tuuliviiri
Matkustin aikoinaan 70-luvulla Puolaan ja laivalla tutustuin David-nimiseen viiksekkääseen nuoreen mieheen. Vaihdoimme osoitteita ja pidimme yhteyttä muutaman postikortin verran matkan jälkeen.
En kuullut hänestä enää mitään, kunnes satuin katsomaan tv:stä ohjelmaa, jossa kuvattiin New Yorkin World Trade Centerin raivaustöissä auttaneita vapaaehtoisia. Ja siellähän tämä samainen David oli haastateltavana viiksineen kaikkineen!!! :) - huijarin kynsissä
Minuun otti skypessä yhteyttä ulkomaalainen mies, kertoi ihastuneensa minuun, juttelimme joka ilta chatissa, hänestä oli paljon tietoja netissä ja minä rakastuin häneen, parin kuukauden jokailtaisen juttelun jälkeen hän kosi minua netissä, lupasin vastata ainoastaan kasvokkain.
Hän oli niin rakastunut minuun, sain joka ilta ihanan rakkausrunon ja eräänä iltana pyynnön että minun pitäisi lähettää hänelle 5000 dollaria.
Heti tajusin että nyt oli kysymyksessä identiteettivarkaus ja etsin käsiini tämän todellisen henkilön.
Nyt kirjoitan oikean kanssa, hän on leski ja mihin tämä vielä johtaakaan on vielä arvoitus. - Kaipaan Sinua 60+ ♂
Murrosikäinen tyttäreni innostui tietsikalla keskustelemaan
Omegle: Talk to strangers!-sivustolla silloin, kun tämä oli juuri avattu 2009.
"Omegle on web-sivusto, jossa Internetin käyttäjät voivat kommunikoida tuntemattomien ihmisten kanssa ympäri maailman. Sivusto avattiin 25. maaliskuuta 2009. Sen on luonut 18-vuotias Leif K-Brooks" http://fi.wikipedia.org/wiki/Omegle
Kyselin häneltä, millaista touhua siellä on. Olin hiukan huolissani.
Niinpä päätin itse mennä kokeilemaan.
Nuoria ihmisiä siellä pyöri ja sellaisia arpa heitti juttelukavereikseni. Kerroin ikäni ja että olen mamma Suomesta.
Sain aivan upeita keskusteluja käydä nuorten fiksujen ihmisten kanssa eri puolilta maailmaa. Tiesivätköhän he itse, miten olivat oman maansa "lähettiläitä". Hyvin paljon sai käsitystä sen maan asioista jo nuoren käyttäytymisen perustella ja tietenkin myös asenteista, mielipiteistä, niistä asioista, joita hän kertoi.
Englannin kielellä kirjoitimme.
Juttelin pitkään kiinalaisen naisopiskelijan kanssa: miten fiksu hän oli, ystävällinen, kohtelias, määrätietoinen opiskelussaan, rakasti maataan ja sitä kansallispuistoa, jonka lähellä asui. Kiinalaisen nuoren miehen kanssa myös oli kiva juttutuokio: hän kovasti ihmetteli, kun minulla suomalaisella oli Siemens-kännykkä, hän arvosti Nokian puhelimia ja tiesi niiden olevan suomalaisia.
En ollenkaan ihmettele Kiinan menestymistä. Sain todella myönteisen kuvan maan nuorisosta.
Ja se taiwanilainen Taipeissa asuva nuori mies, aivan upea, kohtelias käytös, tavattoman ahkerasti opiskeleva. Hyvää englantia kirjoitti. Rakasti maataan ja oli ylpeä Taipein maailman korkeimmasta pilvenpiirtäjästä ( oli vielä 2009 korkein, 2010 enää ei).
Ja eteläkorealainen nuori opiskelija. Hän oli rikasta väestönosaa, koska hän voi opiskella. Kertoi asuvansa aidatulla hienostoalueella. Kertoi kerjäläisistä, joita on paljon maassaan. Kysyin, millainen mahdollisuus on köyhän kerjäläisen päästä parempaan asemaan, työhön ja rikastumaan. Hän oli sitä mieltä, että monetkaan kerjäläiset eivät edes halua nousta yhteiskunnan hierarkiassa, koska ilmasto on lämmin ja kerjäämällä tulee toimeen. Miksi siis raataa - eivät viitsi. Juteltiin bruttokansantuotteesta yms, sain olla googlaamassa alvariinsa tietoja Suomen asioista,kun enhän noita tuosta vaan muistanut - hän kyllä osasi sanoa Etelä-Korean luvut heti.
Saksalaisen nuoren miehen kanssa sain myös käydä antoisan keskustelun. Hitler tulee minulle ainakin aika nopeasti mieleen Saksasta. En ollut koskaan aiemmin keskustellut saksalaisen kanssa Hitlerista enkä heidän suhttautumisestaan häneen. Minulla oli oletus, että se olisi jotenkin vaikea puheenaihe. Mutta ei ollut ollenkaan. Saksalaisnuori kertoi, että he joskus pilkallisesti matkivat Hitlerin mahtipontista puhetapaa ja nauravat sille.
Sitten oli ylpeitä itseriittoisia USA-laisia, jotka eivät tienneet muusta maailmasta kuten Euroopasta mitään. Eivätkä välittäneetkään tietää.
Oli afrikkalainen, joka ei mielellään kertonut, mistä on, koska heti toinen kuulemma lopettaa keskustelun. Pitkään keskustelimme maansa epäoikeudenmukaisesti jaetuista rmalmirikkauksista ja kansansa köyhyydestä.
Tietysti oli cybersexin vonkaajiakin mutta heistä pääsi nopeasti eroon klikkaamalla keskustelun päättyneeksi.
Vain muutamana päivänä Omeglessa kirjoittelin mutta toisin silmin noiden keskustelutuokioiden jälkeen olen katsonut- Kaipaan Sinua 60+ ♂
Jatkoa:
Vain muutamana päivänä Omeglessa kirjoittelin mutta toisin silmin noiden keskustelutuokioiden jälkeen olen katsonut Kiinaa, Taiwania, Etelä-Koreaa, saksalaisia, usalaisia... - O - O
Kiitos mielenkiintoisesta tarinasta, Kaipaan Sinua 60 ♂. En ole aikaisemmin moisesta mahdollisuudesta kuullutkaan - ja järki kieltää kokeilemasta ainakaan lähiaikoina.;)
Minä pääsin käymään mielenkiintoisia keskusteluja livenä kesällä 1982, kun osallistuin Wienin yliopiston kansainvälisille saksan kielen kursseille. Siellä oli edustajia 56 maasta. Hyvällä onnella pääsin ryhmään, jonka opettaja poikkeuksellisesti salli keskustella myös politiikasta. Maailman tilanne oli erilainen ja omassa ryhmässäni oli yksi nuorehko neukkudiplomaatti, pari jenkkipoikaa, kiinalainen mies, britti, bolivialainen, sisilialainen, perulainen, tanskalainen, pari italialaista, kolumbialainen, ym. En enää kaikkia muistakaan.
En muista myöskään mistä päin Afrikkaa oli kotoisin naapuriluokassa opiekellut mies, jonka vaimo näkyi odottelevan oppituntien ajan käytävässä miestään kaapuunsa verhoutuneena.
Välillä on käväissyt mielessä, että pitäisi lähteä sinne vielä joskus uudelleen. - <3
Kaipaan Sinua 60+ ♂ kirjoitti:
Jatkoa:
Vain muutamana päivänä Omeglessa kirjoittelin mutta toisin silmin noiden keskustelutuokioiden jälkeen olen katsonut Kiinaa, Taiwania, Etelä-Koreaa, saksalaisia, usalaisia...Olipa upea ja elämänmyönteinen, avarakatseisen ihmisen kirjoittama viesti.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1011001
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt54918Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv61820Miehen ja naisen ystävyys
Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa142751- 65685
- 78541
Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta
ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto88519- 39508
- 40506
Naisten top-5 red flagit
1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel100504