Aiheesta vapaa juttupaikka

Kaunis tarina päivästäsi.

Minullakin on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa tapaamme silloin tällöin ja meillä on hauskaa muistella entisiä sekä puhua nykyisestäkin ajasta. - Maailman asioitakin pohdimme ja parannamme. Joskus meillä on jokin teema myös, minkä merkeissä tapaamme. Häntä on aina ilo tavata.

Toki minulla on myös läheiseni: lasten perheet ja lastenlapset, joitakin mukavia muitakin ystäviä ja sisarusteni kanssa meillä on mukavat välit. Tapaamme myös milloin kenen kanssa useammin tai jopa porukalla.

Harrastukset ja luonto ovat myös elämäni ilon kannustavia 'elementtejä'.
Tämä syksy on ollut aika sateinen, mutta kuitenkin aika kauniita värejä löytyy luonnosta ja se ilahduttaa ulkoillessa. Raikasta syksyä kaikille palstalaisille!

Tässä istunkin vielä aamukahvia mukissa ja mustikkapiirakan palaa mutustellen.
Mieleeni juolahti paikka mistä kesällä kävin päivittäin keräämässä ja syömässä mustikoita, isoja meheviä ja maikeita 'terveysmarjoja'.
Vieressä aukkohakattu rinne ja toisella puolen suuri hiekkamonttu joka on jäänyt pois käytöstä, lähellä kuitenkin uusi ja koneiden ääni kuului sieltä selvästi kun lastasivat kuljetuslavoille.
Usein aurinkoisina päivinä oli joku muukin marjastaja ja usein syntyi keskustelua milloin mistäkin kesäisestä toimesta.
Kun mustikkakausi jatkui ja sateiden ansiosta marjat vain kasvoivat alkoi samasta maastosta löytyä kanttarelleja, käynnit jatkuivat koko lämpimän kauden ja nyt olen tyytyväinen että niin hieno kaunis rinne oli tosi hyvä satoinen.

Nyt pimeys lisääntyy päivä päivältä valoisa aika kutistuu kunnes päästään jouluun, hupsis.
Toivottavasti tuleva talvi on kohtuullinen ei liian kylmä.

Ainahan tervetulleita nämä ajatusvapaat aloitukset, varsinkin minulle metsään vapaalle menevä, aihe kuin aihe. Emmehän todellakaan kouluaineita kirjoita, nykyisin kai sanotaan esseitä. Minusta se on ihan hassua....esseitä....kyllä aina on essee-nimitys ollut minusta vaativamman ns. vahvan mielipiteen, väittelynkin kirjoitus.
On sekin jännää, miten voimakkaat tunteet on aina jollekin uudelle paikalle tullessa, muuttaessa varsinkin...heti tuntuu olo joko hyvältä, paikka on sopiva, asunnosskin hyvä henki tai päinvastoin....väkinäistä viihtymistä. Sitähän meillä oli työssä vielä ollessa, ne pakkosiirtymiset, viihtyipä tai ei. Millaistahan olisi, jos olisi kaiken ikänsä ihan samassa paikassa asunut.

Mulla projektina tänään latinan oppikirjan hankkiminen eräälle läheiselle nuorelle. Aikomus yksikseen opetella latinaa. Vaikea hankittava näyttää olevan, divarista Kotkasta saakka sain kieliopin, oppikirjoja ei niin vaan olekaan edes kirjakaupoissa. Nyt löytyi täältä Suomalaisesta kirjakaupasta oppikirja, meen hakemaan, aika tyyris on, viitisenkymppiä.
Tyyris Tyllerö, eikös se ollutkin Liisa Ihmemaassa yksi kirjailijan psykodeelisista hahmoista. Enpä nuorempana oikein tykännyt koko kirjsta, jotenkin aavistin sen huumehörhöissä tehdyksi, ja niinhän se kaiketi nyt myöhemmin "todistettavasti" onkin.

Tämän aamun hyväntuulen tuoja oli tuo TV3 Miina säätyttö!
Siinä vasta napakka ja soma nuori, villin hauskoine hiuspehkoineen :D Katson aina mieltymyksellä esiintymistään, siinä pilkoittaa ilmeessään jotakin hyvin pirteää.

Sitten sattui toinen huvittava juttu. Nukahdin pariksi sekunniksi ja eikös unikuva heti ilmestynyt poikkimennestä nenän yli menevästä sangasta! Ihmettelin hetken, mistä nyt moinen uni, kunnes tajusin alitajunnan ilmoituksen: - yhteys poikki!

Noin se kuvakieli puhuu:D Kuvataiteessa saattaa kokea vastaavaa, kuva viestii symbolien kautta sanomaansa. Tästä keskustelimme mieheni kanssa useinkin ( kuvataidekriitikko)
mutta ei hänelle samalla tavoin valjennut abstraktimaalausten arvoitukset!

Mukavaa jatkoa syyspäivälle!

Eilen sain sen latinan kirjan, Clavis Latina 1, sisältö perustuu suurimmalta osin antiikin historiaan. Aika hyvä sanasto näkyy olevan, sanakirjoja vielä hankalampi saada ja maksavat vielä enemmän kuin oppikirjat. Taitaa lipsahtaa vähän eliittiopiskelun puolelle kirjojen hinnan huomioonottaen.
Kuinkahan kallista onkaan nykyisin lukiossa opiskelu.

Niin, onhan meillä hyvinkin persoonallisia säätiedottajia kautta aikojen TV:ssä ollut. Alunperin olin vähän hämmästynyt tästä Miinan vauhtipuhumisesta, sanat solkenaan tulevi, artikulointi on edelleen epäselvää, välillä kuin vierasta kieltä puhuisi. Outoa on, ettei tällaiseen puututa, no välillä hän yrittää hitaampaa puhumista, tää aamu oli kyllä taas yhtä sekamelskaa.
Eipä kyllä kovin tärkeitä seurattavia nää säätiedot, ulos hapen saantiin tekee joka tapauksessa mieli. Tästä kekkasin lyhyimmän polkureitin Hervannan keskustaan, jossa kaikki palvelut ovat saatavilla, ei tarvitse koko kapungin keskustaan mennäkään.
Vanha mittaussysteemi mulla kävelyssä...minun kaksi askeltani = yksi metri. alle puolen kilometrin tulee matkaa keskustaan, juuri sopiva.

Olin eilen tapaamassa ystävääni, hän oli hiljattain muuttanut ja tien piti olla aivan tuttu, niin mutta ei se silti ollut.
Pienen harhailun jälkeen perille pääsin, ja juttua riitti kaikesta maan ja taivaan väliltä aika kului kuin siivillä.
Lenkillä ihailimme luonnon väriloistetta joka nyt on perhaimmillaan, siellä keltaisten ja punaisten lehtien maailmassa saimme kauniita kuvia.
Saimme seurata myös pienikokoisen koiran leikkiä lehtien kanssa, sillä vasta hauskaa olikin.
Ei tarvitse olla pitkään tapaamatta lapsesta saakka tuntemaa ihmistä kun kekustelua ja kertomista riittä ja ne lapsuuden tapahtumat ainakin tärkeimmät on kerrattava.
Pikkujoulut, laskiaiset, juhannuskokko tapahtumat ym, paluumatkalla tunsin oloni ja kroppanikin nuoremmaksi, virkistyminen oli tuntuvaa.

Onhan ajanriento ihan mahotonta! Jo vajaan neljän viikon päästä pelmahtaa käyntiin pikkujouluaika. Nii-in. Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Hirmuista.

Koitti se iltarauha jo minullekin :) Olen ottanut tavaksi silloin täällöin tehdä valmisruokia pakkaseen. Tänään olikin uuniruokien vuoro, jäähtymässä ovat ja aamulla pakastimeen osa.

Myöhään meni ruokailukin tänään, mutta aion katsella tulisiko TV:stä jokin filmi illan päätteeksi.

Rentoa iltaa aion viettää,..heippa!

Kun Sinä "texsanel" kerrot tuossa aloituksessasi lapsuudenystävästäsi ja edelleen koulukavereistasi, niin minun ajatuksiini palautuu viime kesäkuun alkupäivinä pidetty luokkakokous. Puoli vuosisataa oli vierähtänyt v:sta 1962, jolloin pääsimme ylioppilaiksi. Siihen aikaan 60-luvun alussa luokat olivat suuria nykyisten mitoitusten mukaan tarkasteltuna. Meitä oli paikan päällä luokkakokouksessa suunnilleen kolmannes siitä v:n1962 vahvuudesta. Harvennusta osallistujajoukkoon toi terveystilanne eli moni luokkatoveri ei ollut päässyt liikkeelle, kun yhtä sun toista vaivaa oli siunautunut. Poissa olivat myös he, jotka olivat siirtyneet Tuonelan tuville.

Havaittavaa muutosta oli ulkonaisessa olemuksessa nähtävissä, mutta silti tunnistaminen onnistui lyhyen tutkailun jälkeen kohta siltään useimpien kavereitten kohdalla, vaikka osaa joukosta ei oltu tavattu tuohon puoleen vuosisataan. Kokoontuminen toi myös tavallaan uusia tuttavuuksia, kun luokioaikana ei ollut kovin läheistä yhteyttä toiselle rinnakkaisluokalle keskikouluista saapuneisiin tyttöihin, joista oli kehkeytynyt viime kesäkuun alkuun ehdittäessä charmikkaita seniorirouvia. Ja uusiin tuttaviin kuuluvat osittain myös monet aviopiolisotkin. Tätä vuotta ennen minä olin osallistunut kahteen luokkakokoukseen vuosina 1977 ja 1987.

Henkinen vireys oli luokkakavareilla kuitenkin tallessa ja tekeepä mieli arvioida ja todeta, että ajatus liikkui ja puhe sujui vähintään yhtä vetreästi kuin silloin aikaisemminkin. Nyt aikaa myöten olen ajatellut eri puolilla maata liikkuessa "tarjoutua" käymään kylässä ainakin muutamalle koulukaverille, jotka eivät olleet mm. jalkavaivojensa johdosta pääseet paikalle vanhaan koulukaupunkiin.

Löysin niin hienon viestin profiilistasi, että toin sen tänne.
Uson monet meistä ajattelevat näitä asioita joka päivä.

"Liittovaltio tekeillä ja Suomen media kyyristelee.

Leiriniekka 23.9.2012 12:12
Taannoin Neuvostoliiton aikana ns. länsimainen media meidän oman Idän inhaajaporukkamme suotuisalla myötävaikutuksella syytti meidän ulkopolitiikkaamme kyyristelystä. Ja lanseerattiinhan suomettumisen termikin debattimarkkinoille.

Neuvostolittoa ei enää ole. Nyt nuo taannoiset kyyristelysyytösten viljelijät harjoittavat sitä samaa toimintaa itse ainakin meillä täällä Koti-Suomessa. Seppo Lavikainen kirjoittaa Karjalainen -lehden keskustelusivulla 21.9.12 otsakkeella "Liittovaltio rakennetaan salassa suomalaisilta". Hän nostaa esille Puolan pääkaupungissa Varsovassa hiljattain järjestetyn kokouksen, johon osallistuivat 11 EU-maan ulkoministerit eli siis Saksan, Ranskan,Italian, Espanjan, Puolan, Hollannin, Itävallan, Belgian, Tanskan, Luxemburgin ja Portugalin ulkoministerit. Suomi ja Ruotsi oli jätetty pois kokouksesta kuten myös Iso-Britannia ja Irlanti.

Tuossa Varsovan ulkoministerikokouksessa katsottiin tarpeelliseksi poistaa Iso-Britannian veto-oikeus EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Seppo Lavikainen kirjoittaa: - Yhdentoista maan edustajat sanoivat myös, että EU-sopimuksia pitäisi tulevaisuudessa muuttaa "suuren enemmistön perusteella" yksimielisyyden sijaan eli sopimuksia ei voisi enää estää "ei"-äänellä.

Euroopan parlamentille Varsovan kokous esitti säädettäväksi lisäoikeuksia. Euroopan presidentti pitäisi valita vaaleilla. Yhteistä puolustuspolitiikkaa johtaisi EU:n ulkoministeriö paronitar Catherine Ashtonin alaisuudessa. Kaiken kaikkiaan tavoite määriteltiin: - Jotta Eurooppa olisi todellinen globaali johtaja ja voimakas vaikuttaja, se tarvitsee vahvan institutionaalisen pohjan.

Suomen hallituksen ministeri A. Stubb (Kokoomus) ei halua kansanäänestyksiä meillä Suomessa uusien liittovaltiosopimusten johdosta, Lavikainen kirjoittaa. Stubb on sanonut: - Jos sopimusmuutos tarvitaan, sitten se pitää tehdä. Lavikainen toteaa, että Suomen mediat eivät halua uutisoida tälläisia asioita ja kysyy: - Miksi?

Yhteiskunta / Euroopan unioni"

eukkosa on nyt lobbausvuorossa!

Kuinkahan nuo onnenlahjat on sekaisin,kun illalla tv kertoi kaihiasi olevan yksinäisiä. Toisilla jopa viides liitto lisäksi sivu rakasteluja,eikö to Joukokin nilellä BB liene...----

Tuo Joensuussa ilmestyvän sanomalehti Karjalaisen palstoilla kirjoitellut Seppo Lavikainen käsitteli aihetta, jonka kimmokkeena meikäläinen laati tuon oman kommenttini tänne Suomi24-keskustelujen Euroopan unioni -osastoon. Niin, no, voihan sitä asiaa tarkastella myös täällä Ikäryhmät-palstoilla, kun Sinä Texsanell muotoilit aloittajana otsakkeen muotoon Aiheesta vapaa juttupaikka.

Meillä jo eläkeläisyysikään ehtineillä on omat näkemyksemme ja siinä taustalla vuosikymmenien mittaista kokemussihtiä. Tuo tilanne menee omalla kohdallani silleensä, että en minä oikein jaksa innostua hehkuttamaan Euroopan unionin ja euroraha-alueen autuaallisuutta. Kyllähän kansainvälinen vuorovaikutus on hyvä asia ja ulkomailta on runsaasti opiksikin otettavaa. Kuitenkaan en tykkää siitä, jos ulkomailta käsin ruvetaan meille suomalaisille haitaksi asti jakelemaan ukaaseja. Jos sitten alamme pitää pintamme, niin jo täällä kotimaassakin alkaa leimaaminen impivaaralaiseksi. Jotta suu kiinni erimieliset! En oikein ymmärrä.

Globaalin kansainvälisyyden näen sillä tavalla, että olemme mukana aivan luonnostamme ja itsestäänselvyytenä kanssakäymisen globaalissa maapallon laajuisessa ulottuvuudesssa. Hyödyllistä olisi tehdä omat päätökset ilman semmoista astelmaa, että meidän olisi muka pakko tehdä niin kun Saksa tai Ranska tai jotkut muut maat meiltä vaatisivat. Tuli kirjoitettua monimutkaisesti, mutta ehkä ajatus sieltä kuitenkin pilkistää esille. En osaa yhtyä myöskään monien toimittajien ja keskustelujen juontajien vaatimukseen, jonka mukaan vaikeita asioita pitäisi kyetä ilmaisemaan parilla sanalla tai lauseella.

On tässä meillä miettimistä. Ja ainakin toistaiseksi tuumiskelun tuloksena syntyviä näkökantoja voimme myös me ikääntyvä väki ilmaista vaaliuurnilla. Ainakin toistaiseksi on näin, vaikka onhan sitä kuultu myös semmoinen idea, jonka mukaan eläkeläisiltä joutaisi ottaa vaalien äänioikeus kokonaan pois.

On sentään suuri määrä valveutuneita eläkeläisiä, älytöntähän olisi heidän ääniensä poisjättäminen.
Eri asia tietenkin sellaisilla, joilla ei enää järjenjuoksu yllä kannanottoihin. Lähestyy nuo kunnallisvaalit nyt, onhan se ehdokas pikkuhiljaa oltava tiedossa.
Paljon on globaalisti tapahtumia maailmanlaajuisesti, mielenkiintoista on seurata mihin suuntaan kehittyy maailmantalous, siitä kun Eurooppakin on riippuvainen.

Perinpohjaista kiinnostusta maailman asioihin ei minulla ole, globaali-sanan käyttöäkin vierastan. Mutta olenhan toki omalla "maalaisjärjelläni" ottanut kantaa, mutta se on intuitiivista ja enemmänkin tunnepohjalta tehtyä ounastelua monienkin asioitten muuttumisesta, ettei pirstaleiksi mennä.

Joensuun ja Karjalainen - lehden mainitsit Leiriniekka, koulua kävin siellä minäkin vuodet 1949 - 1957. Oppikkoulun aloitin siellä Pielisjoen varrella olevassa isossa tiilipytingissä, sitten siirryin Tyttölyseoon, silloin oli Ore rehtorina. Muistan nimensä ja ulkönäkönsä sentakia, kun olin aika monet kerrat reksin puhuttelussa, istuin kakstuntisia jälki-istuntoja, Oren kanssa meillä ei synkannut yhtään. Oli äärettömän helpottunut, kun perheeni muutti sitten Helsinkiin 1958, ja siellä kävin Tehtaanpuiston yhteiskoulussa kouluni loppuun ja kirjoitin yloppilaaks 1961.
Karjalainen - lehti hyvin tuttu, kun sitten myöhempinä vuosina avioliitossa ollessa siellä asuimme, kirjoitin paljonkin siihen lehteen.

Tällasia aatoksia tuli tässä mieleeni aamun pimeydessä. Luokkakokouksissa en ole koskan ollut, olen kai niin monessa suhteessa aika epäsosiaalinen. Sensijaan on kyllä ollut monet kerrat mielessä järjestää omien tarkkisoppilaitteni kanssa tapaaminen Haminan seudulla, jossa asuimme -79-87. Hyvät ystävät kehittyi meistä heidän kanssaan....aatella...vanhimmat heistä jo
päälle neljänkymmenen. Mitenkähän lie elämä heitä kuljettanut.

Aiheesta vapaa, onneksi.
Iltasanomissa ruotsalaisten irvailua persuista, kyllä vaan jokaisesta asiasta saadaan lehtien täytettä.
Nyt kun netti pelaa jokakodissa alkavat lehdet ottaa juorut palstoilleen, sillähän Hymylehti aloitti ja käärä valtavat omaisuudet.
Uutiset tulevat niin usein mediasta ettei lehtien päivittäinen ilmestyminen enää ole niin tärkeää ollenkaan, sanoisinko tekohengitystä tuollaiset nimittelyt, joku voi olla hyvin katkera ja syystä.
Olihan tässäkin muutaman minuutin kulunki, jos vaikka saisi hyviä uutisia ilmestyy uutiskatsauksiin, toivotaan edes.