vasta eronnut mies.

Viisasta toimintaa sinulta jos haluat katsoa voiko ajan kanssa tulla enemmänkin kuin ystävyys. Laastarin rooli ei ole kaksinen; ymmärrystä ja p'llua miehelle joka häipyy tarpeeksi toivuttuaan. Ja laastari ei muutu rakastetuksi vaan pysyy hoitona. Mitään kaksinaamaista tuossa ei ole. Sattuu vaan olemaan niin että juuri nyt ei ole hyvä hetki parisuhteelle. Myöhemmin voi ollakin ja ystävyydelle ainakin

En näe tuossa mitään kaksinaamaista, että sulla on toiveita syvemmästä kunhan et tosiaan missään vaiheessa ala painostamaan toista mihinkään mihin hän ei tunne olevansa vielä valmis. Tuttu tunne, ettei halua toista menettää vaikkei rakkaussuhdetta koskaan syntyiskään. Hänet haluaa pitää silti elämässään mukana ja olla läsnä.

Ystävyys voi kuitenkin syventyä rakkaudeksi ja parisuhteeksi, vaikka niin ei alkuun oltaisi suunniteltukaan. :)

Jos ei niin pitää olla onnellinen, että saa olla edes mahtavan ihmisen ystävä. Se on jo eräänlainen etuoikeus.

Edelliset vastaajat puhuu järkeä; kaikki on mahdollista kun rauhallisesti etenette. Mut tosta " Mies pisti jarrut päälle kun kuvitteli minun haluavan heti kaiken, vaikka minä itse olin se joka sanoin että ei hätäillä vaan tutustutaan rauhassa" täytyy sanoa, että rauhoittavista sanoista huolimatta miehelle voi tulla peura ajovaloissa-ilme. Hätä että mihin olen taas sotkeutumassa. Refleksikouristus. Siksi onkin parempi tekemisen kautta osoittaa ettet aio viedä miestä korvasta retuuttaen pesääsi niin ettei pois pääse :)

Koitahan saada mies tajuamaan että kaikki parisuhteet eivät ole samanlaisia, veikkaisin että case on ollut yksinkertaisesti kaavaparisuhteen ja pakkoyhdessäolemisen ajatuksella rakennettu suhde joka kertakaikkiaan aiheuttaa pään hajoamisen.

Jos hän on kuitenkin täysjärkinen ihminen niin hän ei tarvi sinkkuiluvaihetta jos tarjolla on sopiva kumppani sopivaan suhteeseen. Tällöin siis oman tahtosi osoittaminen ei ole paha asia ja voit jopa odottaa että suhde on mahdollinen jos se sisältää tarpeeksi tilaa miehelle vaeltaa menneen suhteen ahdistukset veke.

Nykyinen naiseni ehdotti suhdetta joka ei velvoittanut oikeastaan mihinkään, hän vain sanoi että olen hänen mielestään oivaa suhdemateriaalia ja hän tahtoi asettaa itsensä ensimmäiseksi naiseksi eikä pyytänyt kuin että jos olen suhteessa hänen kanssaan niin en pelaisi vakavia suhdepelejä muiden naisten kanssa, suhteen voisi laittaa reilusti ja ongelmitta poikki jos haikailisin muita. Tämä oli ainoa mitä hän pyysi ja se kuulosti minusta reilulta. Aluksi menin ja tulin miten lystäsin ja keskityin lähinnä siihen mikä mua milloinkin huvitti, mutta kun nainen on ihana niin lopulta päädyin viettämään hänen kansaan aikaansa, tunteet puski pintaan minulla ja aloin itse huolestua että onko suhde "liian löysä"... joten siitä lähtien oikeastaan minä olen ollut se joka kohkaa kohti vakavaa suhdetta aina tähän kihlasormukseen ja yhteenmuuttoon saakka.

Eli uskalla pyytää sitä mitä haluat, ja uskalla luottaa. Se voi päätyä hyvään lopputulokseen.

"eikös parhaimmat suhteet ala juuri ystävyyden kautta?"

jos ollaan OIKEASTI kavereita niin siinä ei ole mitään seksuaalisia tunteita ja suhteeseen niitä kyllä tarvittaisiin...