Millainen on suomalainen kirkko?

Sen vielä kysyn, että mitä mieltä olet Jumalan valtakunnasta ja suomalaisesta kirkosta ja heidän suhteestaan toisiinsa?

Riitelevät keskenään. Jumalan valtakunnasta se kertoo sen että sitä ei ole.

Jumalan valtakunta on historian radikaalein hallitusmuoto, radikaalimpi kuin kommunismi tai kapitalismi. Sillä on vihollisia. Päävihollinen on paholainen. Paholaisella ei olisi valtaa, ellei sillä olisi ihmisiä puolellaan. Ihmiset ovat kehittäneet erilaisia järjestelmiä, jotka ovat valtakunnan vihollisia.

On olemassa satu kuninkaasta ja valtakunnasta. Paha lohikäärme syö ihmisiä. Se haluaa syödä prinsessan. Kuningas sanoo: "Se, joka lyö lohikäärmeen, saa prinsessan ja puoli valtakuntaa. "

On olemassa samankaltainen vihollinen, joka yrittää saada ihmisiä toimimaan Jumalaa vastaan. Ensimmäinen vihollinen on uskonnollinen kristillisyys. Rakas Jeesus, joka rakasti ja oli lempeä kaikille, oli muutamassa tilanteessa todella vihainen, nimittäin uskonnollisia ihmisiä fariseuksia, kohtaan. He olivat ylimielisiä, omavanhurskaita ja ylpeitä.

Valtakunnan suurin vihollinen on uskonnollinen kristillisyys, jolla on se nimi, että se elää, mutta se on kuollut. Se on vauras. Se tuntuu toimivan hyvin sunnuntaisin, mutta sillä ei ole tarjottavana vastauksia ihmisen arjessa. Uskonnollisuus on luonut varjon valtakunnan ylle. Uskonnolliset ihmiset ovat varastaneet valtakunnan aseman. Sanaa "valtakunta" hoetaan kuin se ei merkitsisi mitään. Niinpä maailman ihmisille sana "valtakunta" ei tarkoita mitään.

Uskonnollinen kirkko on valtakunnan pahin vihollinen. Se on vauras, itsenäinen ja Jumalasta riippumaton. Se näyttää hyvältä, kunhan ei tarkastele syvemmältä.

Suomalainen kikko on parhaimmiillaan sukupuolineutraalien ihmisten yhteisö, joka hyväksyy myös kaikki homot ja lesbot, unotamatta myöskään transsukupuolisia vaikka heitä ei olekaan määrällisesti paljon kirkkokansasta.

homoavioliittoa ajava taho.

Hei,

Kiitos kysymästä. Meitä on monenlaisia uskonnolliseksi itsensä mieltäviä. Ajattelen että uskonnollisuus on kokonaisuutta, ei erillinen osa jota voisin tarkastella ihmisessä. Mielllän ainakin itseni sellaiseksi että välillä uskonnollisuus on pinnalla, välillä taas ei niin paljon esillä. Uskonnollisuutta on niin monenlaista että sitä on vaikea mitata. esimerkiksi kirkossakäyntitilastot eivät anna kokonaiskuvaa uskonnollisuudesta. Uskonnollisuus näykyy es.vastuullisuutena; vastuuna läheisistä, luonnosta ja niistä asioista joita minulle on uskottu.

Kaisa-pappi

Kuljin tänään taksilla. Taksikuski kysyi minulta, että arvaappas, ketkä ovat kaikista hankalimmat asiakkaat takseissa. Arvuuttelin juoppoja, mutta heistä ei kuulemma ole ollut mitään häiriöitä, eikä haittaa, vaan kuulemma uskovaiset ovat hankalin ryhmä.

He kuulemma tyrkyttävät omaa uskoaan keinolla, millä hyvänsä, eivätkä suostu kuuntelemaan sitä, ettei taksikuski halua kuunnella uskovaisten jatkuvaa paasaamista Jeesuksesta ja Jumalasta.

Kaikista pahinta kuultavaa on se, että uskovaiset ovat mahdottoman ilkeitä ja juoruavat kanssaihmisitään ja paheksuvat näiden elämää sekä haukkuvat suoraan taksikuskille tuntemattomia ihmisiä ja jopa omia sukulaisiaan ja naapureita. Kuski sanoi uskovaisten olevan taksikuskien mielestä kaikkein ilkein asiakasryhmä. Nämä asiakkaat korostavat omaa paremmuuttaan ja hyvyyttään sekä samaan hengenvetoon moralisoivat toisia.

Tämä taksikuskini kertoi olevansa täysi absolutisti, eikä hyväksyvänsä ehtoollisella jaettavaa väkevää viiniä. Hänen mielestään viini pitäisi vaihtaa alkoholittomaan viiniin tai rippilasten kohdalla rypälemehuun.

Taksikuskini oli monessa mukana ja auttoi iäkkäitä ihmisiä. Hän toimi oikein monissa asioissa ja varsinkin moraalisissa kysymyksissä. Hänen mielestään kenenkään ei pidä moralisoida ketään, vaan jokaisen on annettava elää omaa elämäänsä siten kuin kukin sen haluaa elää, eikä siihen saa kukaan uskovainen puuttua mitenkään. Uskovaisten pitää elää omaa elämäänsä, eikä olla suuna päänä moralisoimassa ja haukkumassa muita.

Kyllä he ovat ihmisiä siinä kuin kuka hyvänsä. Osa jopa niin vakaasti ettei heti huomaakkaan mitään ertyistä ideologiaa.

Parhaiten huoma aattelisen ajattelun kun kuuntelee ketä kukin arvostelee. Siellä on kipua joka kolahtaa ja usein se on juuri se "väärän" mielipiteen ilmaisu. Kun ei ole oikeaa eikä väärää on vain erehtyneitä ihmismieliä.