Miestä ärsyttää kuntoilu

Ei, nyt olet väärässä. SINÄ olisit pakkomielteinen jos urheilisit noin paljon. SINÄ koet sen hampaat irvessä vääntämiseksi. Sinä ET tiedä miten hyvässä kunnossa joku on näkemättä etkä miten kovia treenejä HÄN vetää. Sinä et myöskään tiedä, mikä on jonkun toisen ilon tai pakkomielteen raja, etkä voi millään tietää oletko lähellekään yhtä kovakuntoinen. Sinä olet täysin eri asia kun joku toinen.
Sinunkaltaiset ihmiset, jotka yrittävät pakottaa kaikki omaan muottiinsa, tuottavat myös pahaa mieltä ja pahaa oloa muille: oletko miettinyt sitä?

Kyllä, minulle liikunta tuottaa iloa ja minä tuotan suurilla harjoitusmäärillä itselleni iloa, en saa iloa kevyestä "jumppailusta" eikä minua kiinnosta haasteettomuus. Edelleenkään, vaikka olen jo 35-vuotias. Olen aina urheillut ja haluan urheilla, saan siitä iloa, elämän halua, energiaa ja hyvää oloa. Sinä et saisi, mutta sinä et ole minä ja minä en ole sinä.
Minulle se ei ole pakkomielle vaan elämän tapa, jota aion jatkaa niin kauan kun pystyn. Vanhuuteen saakka. Sinä et jatkaisi, sinä et ole minä ja minä en ole sinä.
Sinä koet hampaat irvessä raatamisen epämiellyttävänä, minä koen epämiellyttävänä haasteettomuuden. Sinun treenisi olisi todennäköisesti minulle riittämätöntä ja minun treenini sinulle liikaa. Sinulle urheilu olisi uhraus. Minulle se on lahja.

Jep, olen loukkaantunut useaan kertaan ja kuntoutan itseäni koko loppuelämäni. Kyllä, aion silti jatkaa, saan tästä niin paljon. Rakastan urheilua, pidän tästä, enkä inise kivusta. Olen toki hyvässä kunnossa, ihanne painossa, ja lihaksikas, vaikka olenkin 35-vuotias nainen, mutta huonojakin puolia elämässä on, ei voi mitään. Terveellinen ruoka noin pääasiallisena ruokavaliona ei tietty lihota, mutta toisaalta, herkut maistuu senkin paremmalta silloin kun niitä on. On se ikävää.

Kyllä, minulla on aina tähtäimessä olla olympiakunnossa. Se on minusta hauskaa: se ei olisi sinusta hauskaa, mutta minusta se on, koska se on minua, se on minä, se on minun luonteelleni sopivaa. Olen mukava, leppoisa, kiva, hauska ja rento, kun saan olla oma itseni. Minusta on hauskaa vetää täysillä, treenata kovaa, olla kovassa kunnossa, ja kertakaikkisesti, minusta kevyt jumppa on turhauttavaa ja tylsää. Sinä olet toisenlainen. Ole hyvä. Minä olen tämänlainen.

Minä juon palautusjuomaa, ne on erittäin hyviä kun treenaa paljon. Syön noin 2500-3000 kcal päivässä ja olen noin 65 kiloinen nainen. Kyllä, se on minulle sopivaa. Se ei olisi sinulle, mutta sinä et ole minä ja minä en ole sinä.
Harmittomuus on kysymys? Mitä harmia siitä on että minä olen se kuka minä olen ja sinä saat olla se kuka sinä olet?
Kuka sinä olet määrittelemään kenellekään toiselle sitä, millaisia heidän pitää olla?
Minun mielestäni mummojumpat on turhia, olen käynyt, ei tullut edes hiki. Minulle tunnin lenkki on lepopäivä.

Et takuulla ole lähellekään niin kovassa kunnossa kun minä. Aika harva on. Ja se on valinta. Myös minulta.
Minä en ole sinä ja sinä et ole minä. Aloittaja ei ole minä eikä sinä, etkä sinä ole aloittaja tai minä, sen enempää kun minä en ole aloittaja enkä sinä.
Joten sinä et tiedä mitään aloittajan pakkomielteistä tai kunnosta, voi määritellä mistä hänen pitää saada iloa tai koska hän treenaa liikaa.
Älkää ihmiset tehkö aina itsestänne normia mitä kaikkien muiden pitäisi noudattaa. Kiitos.

sinulla??? kirjoitti:

Ei, nyt olet väärässä. SINÄ olisit pakkomielteinen jos urheilisit noin paljon. SINÄ koet sen hampaat irvessä vääntämiseksi. Sinä ET tiedä miten hyvässä kunnossa joku on näkemättä etkä miten kovia treenejä HÄN vetää. Sinä et myöskään tiedä, mikä on jonkun toisen ilon tai pakkomielteen raja, etkä voi millään tietää oletko lähellekään yhtä kovakuntoinen. Sinä olet täysin eri asia kun joku toinen.
Sinunkaltaiset ihmiset, jotka yrittävät pakottaa kaikki omaan muottiinsa, tuottavat myös pahaa mieltä ja pahaa oloa muille: oletko miettinyt sitä?

Kyllä, minulle liikunta tuottaa iloa ja minä tuotan suurilla harjoitusmäärillä itselleni iloa, en saa iloa kevyestä "jumppailusta" eikä minua kiinnosta haasteettomuus. Edelleenkään, vaikka olen jo 35-vuotias. Olen aina urheillut ja haluan urheilla, saan siitä iloa, elämän halua, energiaa ja hyvää oloa. Sinä et saisi, mutta sinä et ole minä ja minä en ole sinä.
Minulle se ei ole pakkomielle vaan elämän tapa, jota aion jatkaa niin kauan kun pystyn. Vanhuuteen saakka. Sinä et jatkaisi, sinä et ole minä ja minä en ole sinä.
Sinä koet hampaat irvessä raatamisen epämiellyttävänä, minä koen epämiellyttävänä haasteettomuuden. Sinun treenisi olisi todennäköisesti minulle riittämätöntä ja minun treenini sinulle liikaa. Sinulle urheilu olisi uhraus. Minulle se on lahja.

Jep, olen loukkaantunut useaan kertaan ja kuntoutan itseäni koko loppuelämäni. Kyllä, aion silti jatkaa, saan tästä niin paljon. Rakastan urheilua, pidän tästä, enkä inise kivusta. Olen toki hyvässä kunnossa, ihanne painossa, ja lihaksikas, vaikka olenkin 35-vuotias nainen, mutta huonojakin puolia elämässä on, ei voi mitään. Terveellinen ruoka noin pääasiallisena ruokavaliona ei tietty lihota, mutta toisaalta, herkut maistuu senkin paremmalta silloin kun niitä on. On se ikävää.

Kyllä, minulla on aina tähtäimessä olla olympiakunnossa. Se on minusta hauskaa: se ei olisi sinusta hauskaa, mutta minusta se on, koska se on minua, se on minä, se on minun luonteelleni sopivaa. Olen mukava, leppoisa, kiva, hauska ja rento, kun saan olla oma itseni. Minusta on hauskaa vetää täysillä, treenata kovaa, olla kovassa kunnossa, ja kertakaikkisesti, minusta kevyt jumppa on turhauttavaa ja tylsää. Sinä olet toisenlainen. Ole hyvä. Minä olen tämänlainen.

Minä juon palautusjuomaa, ne on erittäin hyviä kun treenaa paljon. Syön noin 2500-3000 kcal päivässä ja olen noin 65 kiloinen nainen. Kyllä, se on minulle sopivaa. Se ei olisi sinulle, mutta sinä et ole minä ja minä en ole sinä.
Harmittomuus on kysymys? Mitä harmia siitä on että minä olen se kuka minä olen ja sinä saat olla se kuka sinä olet?
Kuka sinä olet määrittelemään kenellekään toiselle sitä, millaisia heidän pitää olla?
Minun mielestäni mummojumpat on turhia, olen käynyt, ei tullut edes hiki. Minulle tunnin lenkki on lepopäivä.

Et takuulla ole lähellekään niin kovassa kunnossa kun minä. Aika harva on. Ja se on valinta. Myös minulta.
Minä en ole sinä ja sinä et ole minä. Aloittaja ei ole minä eikä sinä, etkä sinä ole aloittaja tai minä, sen enempää kun minä en ole aloittaja enkä sinä.
Joten sinä et tiedä mitään aloittajan pakkomielteistä tai kunnosta, voi määritellä mistä hänen pitää saada iloa tai koska hän treenaa liikaa.
Älkää ihmiset tehkö aina itsestänne normia mitä kaikkien muiden pitäisi noudattaa. Kiitos.

Lue lisää

Ja selittämistä,liikunta on hauskaa ja iloista..Itse olen pitkään nuorempana ollut kilpaurheilija ja ei olisi tullut mieleenkään vetää treeniä melkein joka päivä. Vieläkin olen erittäin kovakuntoinen,kovan treenin jälkeen tarvitaan vähintään kaksi lepopäivää jos aikoo kehittyä.
Tuo todellakin vaikuttaa joltain ihme pakkopuurtamiselta ilman mitään päämäärää.
Viime kesänä pyöräilin farkkushortseissa 110km vaan yksi sunnuntai aamu,eikä mitään juomia tai muita litkuja ollut ennen,ei ajon aikana,eikä ajon jälkeen.

sinulla??? kirjoitti:

Ei, nyt olet väärässä. SINÄ olisit pakkomielteinen jos urheilisit noin paljon. SINÄ koet sen hampaat irvessä vääntämiseksi. Sinä ET tiedä miten hyvässä kunnossa joku on näkemättä etkä miten kovia treenejä HÄN vetää. Sinä et myöskään tiedä, mikä on jonkun toisen ilon tai pakkomielteen raja, etkä voi millään tietää oletko lähellekään yhtä kovakuntoinen. Sinä olet täysin eri asia kun joku toinen.
Sinunkaltaiset ihmiset, jotka yrittävät pakottaa kaikki omaan muottiinsa, tuottavat myös pahaa mieltä ja pahaa oloa muille: oletko miettinyt sitä?

Kyllä, minulle liikunta tuottaa iloa ja minä tuotan suurilla harjoitusmäärillä itselleni iloa, en saa iloa kevyestä "jumppailusta" eikä minua kiinnosta haasteettomuus. Edelleenkään, vaikka olen jo 35-vuotias. Olen aina urheillut ja haluan urheilla, saan siitä iloa, elämän halua, energiaa ja hyvää oloa. Sinä et saisi, mutta sinä et ole minä ja minä en ole sinä.
Minulle se ei ole pakkomielle vaan elämän tapa, jota aion jatkaa niin kauan kun pystyn. Vanhuuteen saakka. Sinä et jatkaisi, sinä et ole minä ja minä en ole sinä.
Sinä koet hampaat irvessä raatamisen epämiellyttävänä, minä koen epämiellyttävänä haasteettomuuden. Sinun treenisi olisi todennäköisesti minulle riittämätöntä ja minun treenini sinulle liikaa. Sinulle urheilu olisi uhraus. Minulle se on lahja.

Jep, olen loukkaantunut useaan kertaan ja kuntoutan itseäni koko loppuelämäni. Kyllä, aion silti jatkaa, saan tästä niin paljon. Rakastan urheilua, pidän tästä, enkä inise kivusta. Olen toki hyvässä kunnossa, ihanne painossa, ja lihaksikas, vaikka olenkin 35-vuotias nainen, mutta huonojakin puolia elämässä on, ei voi mitään. Terveellinen ruoka noin pääasiallisena ruokavaliona ei tietty lihota, mutta toisaalta, herkut maistuu senkin paremmalta silloin kun niitä on. On se ikävää.

Kyllä, minulla on aina tähtäimessä olla olympiakunnossa. Se on minusta hauskaa: se ei olisi sinusta hauskaa, mutta minusta se on, koska se on minua, se on minä, se on minun luonteelleni sopivaa. Olen mukava, leppoisa, kiva, hauska ja rento, kun saan olla oma itseni. Minusta on hauskaa vetää täysillä, treenata kovaa, olla kovassa kunnossa, ja kertakaikkisesti, minusta kevyt jumppa on turhauttavaa ja tylsää. Sinä olet toisenlainen. Ole hyvä. Minä olen tämänlainen.

Minä juon palautusjuomaa, ne on erittäin hyviä kun treenaa paljon. Syön noin 2500-3000 kcal päivässä ja olen noin 65 kiloinen nainen. Kyllä, se on minulle sopivaa. Se ei olisi sinulle, mutta sinä et ole minä ja minä en ole sinä.
Harmittomuus on kysymys? Mitä harmia siitä on että minä olen se kuka minä olen ja sinä saat olla se kuka sinä olet?
Kuka sinä olet määrittelemään kenellekään toiselle sitä, millaisia heidän pitää olla?
Minun mielestäni mummojumpat on turhia, olen käynyt, ei tullut edes hiki. Minulle tunnin lenkki on lepopäivä.

Et takuulla ole lähellekään niin kovassa kunnossa kun minä. Aika harva on. Ja se on valinta. Myös minulta.
Minä en ole sinä ja sinä et ole minä. Aloittaja ei ole minä eikä sinä, etkä sinä ole aloittaja tai minä, sen enempää kun minä en ole aloittaja enkä sinä.
Joten sinä et tiedä mitään aloittajan pakkomielteistä tai kunnosta, voi määritellä mistä hänen pitää saada iloa tai koska hän treenaa liikaa.
Älkää ihmiset tehkö aina itsestänne normia mitä kaikkien muiden pitäisi noudattaa. Kiitos.

Lue lisää

minä,minä,minä,minä? Voi miesparkaa.

Minä,minä,minä kirjoitti:

minä,minä,minä,minä? Voi miesparkaa.

Kyllä siinä tuli myös se sinä esiin, mutta ilmeisesti et halunnut sitä lukea? Miksi?

kysy5645656 kirjoitti:

Kyllä siinä tuli myös se sinä esiin, mutta ilmeisesti et halunnut sitä lukea? Miksi?

Halusi saada suoraa ja rehellistä palautetta ja sen myös sai,tapoja on syytä muuttaa.

Kauheaa puollustelua kirjoitti:

Ja selittämistä,liikunta on hauskaa ja iloista..Itse olen pitkään nuorempana ollut kilpaurheilija ja ei olisi tullut mieleenkään vetää treeniä melkein joka päivä. Vieläkin olen erittäin kovakuntoinen,kovan treenin jälkeen tarvitaan vähintään kaksi lepopäivää jos aikoo kehittyä.
Tuo todellakin vaikuttaa joltain ihme pakkopuurtamiselta ilman mitään päämäärää.
Viime kesänä pyöräilin farkkushortseissa 110km vaan yksi sunnuntai aamu,eikä mitään juomia tai muita litkuja ollut ennen,ei ajon aikana,eikä ajon jälkeen.

Lue lisää

Niin, SINÄ. Se olet edelleenkin sinä ja joku toinen on toinen, minä olen minä. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Leimaat heti jonkun toisen ajattelun "kauheaksi puolusteluksi" kun hän nyt ei ajattele tai tee kuten sinä teet. Miksi?
Sinulle ei tullut mieleen, niin ja sinä nyt et edusta kaikkia kilpaurheilujoita etkä kuntoilijoita. Se, mitä sinä teit nuorempana oli sinulle jees: kiva juttu. Juuri Hussi kertoi miten treenaa 12 kertaa viikossa, ja se on hänen juttunsa. Paitsi sinun mukaasi hänen on pakko olla onneton koska sinä et tekisi niin?
Ja etpä ole ainakaan minkään kovatasoisen lajin huipulla kilpaillut. Sori vaan.
Mikä ihme teitä ihmisiä oikein vaivaa?
Mikä ihmeen pakkomielle sinulla on jopa ihan perustelujen jälkeen yrittää edelleen vääntää vain omaa itseäsi normiksi? Ole sinä itsesi, omana itsenäsi, ja tiedä asiat omalta osaltasi: älä väännä niistä mitään yleistä totuutta muille.
Sinulta ei viety oikeutta olla sinä, mutta sinä vänkäämällä haluat viedä toisilta oikeuden olla oma itsensä, jotain muuta kun sinä?
Miksi?

Älä juo palautusjuomia: minä juon.
Kahta lepopäivää ei todellakaan pidetä normaalisti, eikä tarvi jos on hyväkuntoinen, kuin silloin tällöin. Useat urheilijat treenaa ihan oikeasti jopa 2 kertaa päivässä ilman että se on heille uhraus: miksi haluat vääntää siitä jotain mitä se ei ole?
Miten sinun selityksesi ei ole selittelyä? Miksi sinä tietäisit jonkun toisen ilon, elämän, valinnat?

Alhaalla tuo ei halua edes käsittää, jotenkin vetää "minän" itsekkääksi, vaikka ihan tyhmempikin kyllä ymmärtää (ehkä?) että tuossa on nimenomaan korostettu sitä että jokainen saa olla oma itsensä. Ei se nyt mitenkään epäselväksi ainakaan jää. Minä saan tosiaan olla minä, ja sinä saat tosiaan olla sinä. Kaikkein parasta on, että kenestä sitten puhuisi, kenellä perustelisi, naapurillaan vai?
Miksi se on itsekästä että perustelee tekemisen, ja se ei ole itsekästä, kun vääntää toisen perustelut alentuvaan sävyyn "selittelyksi" tai yrittää "pakottaa" toisen omiin mittoihinsa?

Miksi se on itsekästä jos minä haluan olla oma itseni ja annan sinun olla oma itsensä, mutta se ei ole, kun sinä haluat että minä olet kuten sinä? Vähemmän tekevä on muka jotenkin epäitsekäs, kun se joka tekee paljon? Huomaa millainen suomi on, täällä ei kehuta sitä joka tekee paljon, vaan lannistetaan. Täällä kerrotaan miten vähälläkin muka voi saavuttaa jotain vaan kun ei voi. Täällä saa se vähemmän tekevä kyllä opastaa kaikkitietävästi sitä, joka tekee paljon, mutta se joka tekee paljon, ei saa sanoa, että tekee kuten itsestä tuntuu hyvälle.
Miksi? Kun koko jutussa on korostettu jokaisen oikeutta tietää ITSE itsensä, niin se on itsekästä? Itsekkäämpää kun esimerkiksi täysin tuntemattoman ihmisen yleistäminen ja kaikkietietävyys jokaisen muun kohdalla?

Kysymys säilyy, mikä vaivaa?
Löhöä vaikka sohvalla 24h/7, ihan rauhassa, jos se on sun juttus. Mun juttu on tää mikä se on, enkä mä selitä sitä sulle: vaan tätä pointtia, kun sä et tunnu millään tajuavan. Mikä siinä on niin vaikeeta nyt ymmärtää, kysy, niin mä kerron?
Mitä sä et nyt tosta pointista tajua?
Sitä että ihmiset on erilaisia vai? Että toisen ilo on toisen tuska ja toisinpäin?

Mikä on nyt vaikeeta kirjoitti:

Niin, SINÄ. Se olet edelleenkin sinä ja joku toinen on toinen, minä olen minä. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Leimaat heti jonkun toisen ajattelun "kauheaksi puolusteluksi" kun hän nyt ei ajattele tai tee kuten sinä teet. Miksi?
Sinulle ei tullut mieleen, niin ja sinä nyt et edusta kaikkia kilpaurheilujoita etkä kuntoilijoita. Se, mitä sinä teit nuorempana oli sinulle jees: kiva juttu. Juuri Hussi kertoi miten treenaa 12 kertaa viikossa, ja se on hänen juttunsa. Paitsi sinun mukaasi hänen on pakko olla onneton koska sinä et tekisi niin?
Ja etpä ole ainakaan minkään kovatasoisen lajin huipulla kilpaillut. Sori vaan.
Mikä ihme teitä ihmisiä oikein vaivaa?
Mikä ihmeen pakkomielle sinulla on jopa ihan perustelujen jälkeen yrittää edelleen vääntää vain omaa itseäsi normiksi? Ole sinä itsesi, omana itsenäsi, ja tiedä asiat omalta osaltasi: älä väännä niistä mitään yleistä totuutta muille.
Sinulta ei viety oikeutta olla sinä, mutta sinä vänkäämällä haluat viedä toisilta oikeuden olla oma itsensä, jotain muuta kun sinä?
Miksi?

Älä juo palautusjuomia: minä juon.
Kahta lepopäivää ei todellakaan pidetä normaalisti, eikä tarvi jos on hyväkuntoinen, kuin silloin tällöin. Useat urheilijat treenaa ihan oikeasti jopa 2 kertaa päivässä ilman että se on heille uhraus: miksi haluat vääntää siitä jotain mitä se ei ole?
Miten sinun selityksesi ei ole selittelyä? Miksi sinä tietäisit jonkun toisen ilon, elämän, valinnat?

Alhaalla tuo ei halua edes käsittää, jotenkin vetää "minän" itsekkääksi, vaikka ihan tyhmempikin kyllä ymmärtää (ehkä?) että tuossa on nimenomaan korostettu sitä että jokainen saa olla oma itsensä. Ei se nyt mitenkään epäselväksi ainakaan jää. Minä saan tosiaan olla minä, ja sinä saat tosiaan olla sinä. Kaikkein parasta on, että kenestä sitten puhuisi, kenellä perustelisi, naapurillaan vai?
Miksi se on itsekästä että perustelee tekemisen, ja se ei ole itsekästä, kun vääntää toisen perustelut alentuvaan sävyyn "selittelyksi" tai yrittää "pakottaa" toisen omiin mittoihinsa?

Miksi se on itsekästä jos minä haluan olla oma itseni ja annan sinun olla oma itsensä, mutta se ei ole, kun sinä haluat että minä olet kuten sinä? Vähemmän tekevä on muka jotenkin epäitsekäs, kun se joka tekee paljon? Huomaa millainen suomi on, täällä ei kehuta sitä joka tekee paljon, vaan lannistetaan. Täällä kerrotaan miten vähälläkin muka voi saavuttaa jotain vaan kun ei voi. Täällä saa se vähemmän tekevä kyllä opastaa kaikkitietävästi sitä, joka tekee paljon, mutta se joka tekee paljon, ei saa sanoa, että tekee kuten itsestä tuntuu hyvälle.
Miksi? Kun koko jutussa on korostettu jokaisen oikeutta tietää ITSE itsensä, niin se on itsekästä? Itsekkäämpää kun esimerkiksi täysin tuntemattoman ihmisen yleistäminen ja kaikkietietävyys jokaisen muun kohdalla?

Kysymys säilyy, mikä vaivaa?
Löhöä vaikka sohvalla 24h/7, ihan rauhassa, jos se on sun juttus. Mun juttu on tää mikä se on, enkä mä selitä sitä sulle: vaan tätä pointtia, kun sä et tunnu millään tajuavan. Mikä siinä on niin vaikeeta nyt ymmärtää, kysy, niin mä kerron?
Mitä sä et nyt tosta pointista tajua?
Sitä että ihmiset on erilaisia vai? Että toisen ilo on toisen tuska ja toisinpäin?

Lue lisää

Tehdä niinkuin haluat mutta ei pidä ihmetellä jos mies lähtee kävelemään.

Tottakai saat kirjoitti:

Tehdä niinkuin haluat mutta ei pidä ihmetellä jos mies lähtee kävelemään.

Tottakai mä saankin tehdä, en mä siihen lupaa kysynyt. Ei se ollut mikään anteeksipyytely. Että mä tiedän, että mä saan tehdä niin kun mä haluan. Enkä mä tosiaankaan ihmettele, jos joku toinen on erilainen. Harvoin mun kanssa kukaan niin epärealistinen ois että luulis, että mä jotenkin lopetan... Mies voi lähteä ihan vapaasti jos se siihen menee, kaikki meistä ei sovi toisilleen. Mutta.

Ei oo viä koskaan lähtenyt.

Eikä edes valittanut.

Aloittaja., kirjoitti:

Halusi saada suoraa ja rehellistä palautetta ja sen myös sai,tapoja on syytä muuttaa.

Miksi sen tekevän pitää muuttua laiskemmaksi, miksi sen laiskemman ei pidä muuttua tekevämmäksi?
Miksi sen urheilijan pitää lopettaa, miksei sen tekemättömän pidä aloittaa?

Kenen siis pitää muuttaa tapoja?

suoraa suoraa kirjoitti:

Miksi sen tekevän pitää muuttua laiskemmaksi, miksi sen laiskemman ei pidä muuttua tekevämmäksi?
Miksi sen urheilijan pitää lopettaa, miksei sen tekemättömän pidä aloittaa?

Kenen siis pitää muuttaa tapoja?

Lue lisää

Muuttua jolla on pakkomielteisiä tapoja,ja tässä aloittajan tapauksessa se on liikuntaholisti nainen.

sama45654564564 kirjoitti:

Tottakai mä saankin tehdä, en mä siihen lupaa kysynyt. Ei se ollut mikään anteeksipyytely. Että mä tiedän, että mä saan tehdä niin kun mä haluan. Enkä mä tosiaankaan ihmettele, jos joku toinen on erilainen. Harvoin mun kanssa kukaan niin epärealistinen ois että luulis, että mä jotenkin lopetan... Mies voi lähteä ihan vapaasti jos se siihen menee, kaikki meistä ei sovi toisilleen. Mutta.

Ei oo viä koskaan lähtenyt.

Eikä edes valittanut.

Lue lisää

Ainakin aloittajan tekstistä päätellen mies on valittanu ja ihan syystä.
Miksi tulla sitten kyselemään jos ei vastaukset miellytä vaan halutaan tunkea sanoja toisten suuhun.
Tässä on tullut kuitenkin täysin asiallisia pointteja eikä mitään kuran heittoa.

Joo mutta kirjoitti:

Ainakin aloittajan tekstistä päätellen mies on valittanu ja ihan syystä.
Miksi tulla sitten kyselemään jos ei vastaukset miellytä vaan halutaan tunkea sanoja toisten suuhun.
Tässä on tullut kuitenkin täysin asiallisia pointteja eikä mitään kuran heittoa.

Lue lisää

Niin, ja nämä kommentit ovat olleet ihan asiallisia eikä mitään kuran heittoa. Miksi tullaan kyselemään, en tiedä. Olen vain kertonut toisen näkökannan mikä tuntuu olevan kovin vaikea nyt käsittää. Olen toistamasta päästyäni toistanut, että pointti oli se, että ihmiset ovat erilaisia, ja että kun yhdelle joku vaikuttaa kamalata rääkiltä, se voi toiselle olla onni ja autuus. Ja sama toisinpäin.
Olen nyt toistanut, ja vääntänyt rautalangasta, että niin, pitäisi suvaita sitä erilaista ajattelutapaa kun siihenkin voi olla perustelut. Että jos sinulla on oikeus elää omalla tavallasi ja se pitää hyväksyä, on toisella se sama. Omilla tavoillaan. Miksei siis aloittaja kävisi vaatimaan että miehen pitää juuri nyt heti aloittaa samanlainen elämä kun hänellä on?

Tosiaan, en ole heittänyt kuraa millään tavalla kenenkään niskaan. Enkä ole tunkenut myöskään sanoja kenenkään suuhun vaan nimenomaan korostanut että puhun omasta näkökannastani: mistä minut on jo leimattu itsekkääksi. Kun en puhu toisten suulla.
Minä en ole leimannut toisten ajattelua "puolusteluksi" enkä antanut "lupaa ajatella omalla tavallaan" ja herätellyt kauhukuvia siitä, ettei sitten tartte ihmetellä kun mies jättää, niin, ja näin. Joku muu on.

Se en ole edelleenkään minä joka tyrkyttää vain ja ainoastaan omaa kantaansa. taidan olla se ainoa, joka on sanonut, että ihmisiä on erilaisia ja pitäisi hyväksyä jokainen sellaisena kun se on. Ja erikseen oikein sanonut sen, jos ei vaikka muuten ymmärrä.

Niin, mutta tosiaan. Kommenttini ovat olleet asiallisia ja olen puhunut vain omasta puolestani myös muiden toisenlaisuuden hyväksyen.

Aloittajaan saakka en ole edes päässyt. Jos nyt sekin on mennyt ohi.
Mennään siis nyt.
Miksi mies on valittanut syystä? Entäs jos tilanne olisi niin päin, että se aktiivinen alkaisin ruikuttamaan sen toisen mitääntekemättömyydestä?
Mitä jos se mies vaan on laiska? Kun kumpaakaan ei tunne.
Mitä jos se tosiaan on vaan mustasukkainen, aloittajahan kertoo, miten hänen aktiivisuutensa ei ole pois heidän suhteeltaan?
He hoitavat kotityöt puoliksi, aikaa on ja työaika on joustava.
He ehtivät olla yhdessä.
Miksi siis mies sinun mielestäsi valittaa muka aiheesta?
Ap syö terveellisesti mutta normaalisti, onko se mieheltä pois? Vai tuliko 3 vuoden jälkeen yllärinä noin aktiivisen ihmisen aktiivisuus?
Mikä tuossa tekee pakkomielteisen elämän ja miten se on nyt toiselta pois, kun he kerran kaikkea ehtivät yhdessä tehdä ja eikös se ole ihan jokaisen oma maha, mihin sitä ruokaa tunkee?

Niin, ehkä ei tosiaan pitäisi vastailla, jos ei kestä sitä, että joku toinen on eri mieltä.

joo mutta vaan kirjoitti:

Niin, ja nämä kommentit ovat olleet ihan asiallisia eikä mitään kuran heittoa. Miksi tullaan kyselemään, en tiedä. Olen vain kertonut toisen näkökannan mikä tuntuu olevan kovin vaikea nyt käsittää. Olen toistamasta päästyäni toistanut, että pointti oli se, että ihmiset ovat erilaisia, ja että kun yhdelle joku vaikuttaa kamalata rääkiltä, se voi toiselle olla onni ja autuus. Ja sama toisinpäin.
Olen nyt toistanut, ja vääntänyt rautalangasta, että niin, pitäisi suvaita sitä erilaista ajattelutapaa kun siihenkin voi olla perustelut. Että jos sinulla on oikeus elää omalla tavallasi ja se pitää hyväksyä, on toisella se sama. Omilla tavoillaan. Miksei siis aloittaja kävisi vaatimaan että miehen pitää juuri nyt heti aloittaa samanlainen elämä kun hänellä on?

Tosiaan, en ole heittänyt kuraa millään tavalla kenenkään niskaan. Enkä ole tunkenut myöskään sanoja kenenkään suuhun vaan nimenomaan korostanut että puhun omasta näkökannastani: mistä minut on jo leimattu itsekkääksi. Kun en puhu toisten suulla.
Minä en ole leimannut toisten ajattelua "puolusteluksi" enkä antanut "lupaa ajatella omalla tavallaan" ja herätellyt kauhukuvia siitä, ettei sitten tartte ihmetellä kun mies jättää, niin, ja näin. Joku muu on.

Se en ole edelleenkään minä joka tyrkyttää vain ja ainoastaan omaa kantaansa. taidan olla se ainoa, joka on sanonut, että ihmisiä on erilaisia ja pitäisi hyväksyä jokainen sellaisena kun se on. Ja erikseen oikein sanonut sen, jos ei vaikka muuten ymmärrä.

Niin, mutta tosiaan. Kommenttini ovat olleet asiallisia ja olen puhunut vain omasta puolestani myös muiden toisenlaisuuden hyväksyen.

Aloittajaan saakka en ole edes päässyt. Jos nyt sekin on mennyt ohi.
Mennään siis nyt.
Miksi mies on valittanut syystä? Entäs jos tilanne olisi niin päin, että se aktiivinen alkaisin ruikuttamaan sen toisen mitääntekemättömyydestä?
Mitä jos se mies vaan on laiska? Kun kumpaakaan ei tunne.
Mitä jos se tosiaan on vaan mustasukkainen, aloittajahan kertoo, miten hänen aktiivisuutensa ei ole pois heidän suhteeltaan?
He hoitavat kotityöt puoliksi, aikaa on ja työaika on joustava.
He ehtivät olla yhdessä.
Miksi siis mies sinun mielestäsi valittaa muka aiheesta?
Ap syö terveellisesti mutta normaalisti, onko se mieheltä pois? Vai tuliko 3 vuoden jälkeen yllärinä noin aktiivisen ihmisen aktiivisuus?
Mikä tuossa tekee pakkomielteisen elämän ja miten se on nyt toiselta pois, kun he kerran kaikkea ehtivät yhdessä tehdä ja eikös se ole ihan jokaisen oma maha, mihin sitä ruokaa tunkee?

Niin, ehkä ei tosiaan pitäisi vastailla, jos ei kestä sitä, että joku toinen on eri mieltä.

Lue lisää

No jos kaikki vapaa-aika on vaan liikuntaa,liikuntaa,salia,salia jopa 6 kertaa viikossa,niin se nyt vaan ei ole normaalia!
Jotenkin tulee kuva sellaisesta itsekkäästä hampaat irvessä suorittajatyypistä jonka mielestä kaiki mitä hän tekee on oikein ja kaikki muut väärässä.

Halooo? kirjoitti:

No jos kaikki vapaa-aika on vaan liikuntaa,liikuntaa,salia,salia jopa 6 kertaa viikossa,niin se nyt vaan ei ole normaalia!
Jotenkin tulee kuva sellaisesta itsekkäästä hampaat irvessä suorittajatyypistä jonka mielestä kaiki mitä hän tekee on oikein ja kaikki muut väärässä.

Lue lisää

Taas sä haluat tunkea jonkun hampaat irveen, väen väkisin? Miksi? Kukaan ei ole ollut hampaat irvessä: paitsi sinä nyt toistuvasti, ihan itse.
Niin, sulle tulee joku mielikuva tuntemattomasta ihmisestä. Jaa, jaa. Kaikki vapaa-aika ei muuten edes aloittajalla ole liikuntaa (koska ehtii olla miehensä kanssa ja kotityötkin menee tasan, juhlissakin he kuvaillusti käyvät jne.) ja toisaalta, vaikka olisi, mitä sen pitäisi olla..? Oisko dokaaminen parempi? Suomalainenhan katsoo muuten telkkaria keskimäärin 4 tuntia päivässä, oisko se normaalia?

Mistä sä nyt sen itsekkäänkin vedit tähän?
Etkö sä olet itsekäs kun yrität määritellä kaikkien muidenkin "normaalin" oli niiden perustelut mitä tahansa? Ai niin ei, kun muut on itsekkäitä, sä et ole.

Kaikki mitä hän tekee on oikein ja kaikki muut väärässä...
Hmm... Nyt jostain syystä mulle tulee mieleen ihan tämmönen
"kaikki mitä hän itse sanoo on ainoastaan oikeassa, ja kaikki muut on vaan väärässä. "

Mutta sä et tunne ketään?

No, mä olen nyt perustellut tähän osuuteen ja kerrannut ja vääntänyt oikein rautalangasta ja piirtänyt tikku-ukkojakin. Nyt jos ei mene jakeluun, niin ei se varmaan mene. Mukavia jatkoja siis vaan, yritä varoa liian yleistäviä mielikuvia, elät onnellisempana.

e88- sama kirjoitti:

Taas sä haluat tunkea jonkun hampaat irveen, väen väkisin? Miksi? Kukaan ei ole ollut hampaat irvessä: paitsi sinä nyt toistuvasti, ihan itse.
Niin, sulle tulee joku mielikuva tuntemattomasta ihmisestä. Jaa, jaa. Kaikki vapaa-aika ei muuten edes aloittajalla ole liikuntaa (koska ehtii olla miehensä kanssa ja kotityötkin menee tasan, juhlissakin he kuvaillusti käyvät jne.) ja toisaalta, vaikka olisi, mitä sen pitäisi olla..? Oisko dokaaminen parempi? Suomalainenhan katsoo muuten telkkaria keskimäärin 4 tuntia päivässä, oisko se normaalia?

Mistä sä nyt sen itsekkäänkin vedit tähän?
Etkö sä olet itsekäs kun yrität määritellä kaikkien muidenkin "normaalin" oli niiden perustelut mitä tahansa? Ai niin ei, kun muut on itsekkäitä, sä et ole.

Kaikki mitä hän tekee on oikein ja kaikki muut väärässä...
Hmm... Nyt jostain syystä mulle tulee mieleen ihan tämmönen
"kaikki mitä hän itse sanoo on ainoastaan oikeassa, ja kaikki muut on vaan väärässä. "

Mutta sä et tunne ketään?

No, mä olen nyt perustellut tähän osuuteen ja kerrannut ja vääntänyt oikein rautalangasta ja piirtänyt tikku-ukkojakin. Nyt jos ei mene jakeluun, niin ei se varmaan mene. Mukavia jatkoja siis vaan, yritä varoa liian yleistäviä mielikuvia, elät onnellisempana.

Lue lisää

Olen nähnyt sellaisia hampaat irvessä tyyppejä ja jostain syystä ne on kaikki naisia..Yksikin nainen oli melkein joka päivä tienpäällä ja käveli niin vimmatulla tarmolla että olis joskus tehnyt mieli mennä sanomaan että hellitä nyt hyvä ihminen,viimeisiä kertoja kun hänet näin niin hän vaikutti melko riutuneelta..Sittemmin hän on kadonnut katukuvasta en tiedä mitä tapahtui,en tuntenut ihmistä.

Ei tarvitse varoa, harvalla se siihen menee.
No, on kivaa treenata, siitä saa kokemuksia. Itse olen aina pitänyt haasteista ja itseni voittamisesta. Tosin muidenkin voittamisesta. Minulle se on riemu ja iloa, ja toki, siihen kuuluu vaikeudetkin. Mitäs haastetta siinä muuten olisi?
Rankasta liikkumisesta toki maksaa hintaa, mutta keho vanhenee ja kuluu jokatapauksessa. 5kymppisenä suurin osa on ylipainoisia, heikkoja ja nivelet on loppu jokatapauksessa. Minulla ne on tekemisen jäljiltä. Ja niin sen ennemmin haluan. Minusta on hienoa liikkua, en sano, että muista pitäisi olla, mutta minulle se on rikkaus.

Minulla on aina lähtenyt liikunta lapasesta, muttei laihduttaminen. Supermarjo-tyyppi on laiha, jopa anorektinen ainakin niistä kuvista mitä olen nähnyt: ei kaikki urheilijat ja aktiiviliikkujat ole mitään anorektisia eikä edes laihduta. Lapanen sitten taas..?
Voin sanoa ihan katukuvasta, ettei noin 60% suomalaisista ole MITÄÄN hätää, liikunta ei takuulla ole lähtenyt lapasesta. Siitä 40%:sta ehkä 10%:llä se on pysynyt hyvänä, 10% lähtenyt lapasesta ja loput 20% on vuoroin hyvässä, vuoroin ilman lapasia ja vuoroin liian laiskoja. Mitään liiallista tekemistä ei suurimmalla osalla ole mitään syytä pelätä. Ylipäätään täällä ei ole mitään kovin aktiivisia ihmisiä pilvin pimein, että en olisi hirveän huolissani siitä.

Onks siinä mittään järkee? No en tiijä, mutta ihanaa se vois olla!
Ja sitä se onkin. Kisamatkat on ihania, treenit on ihania, salikaverit on ihania, valmentajat on ihania, valmentaminen on ihanaa... Oppiminen on hauskaa, jaksaminen on hauskaa, mahdottoman tekeminen mahdolliseksi on kivaa, liikunta on riemua ja sen rajan yli vetäminen on hauskaa, kun luulee, ettei enää jaksa ja aina vaan jaksaa. Oman kauneusihanteensa täyttäminen on kivaa, on tosi hienoa vastata itse omaa kauneusihannettaan. Ei tarvitse valittaa kropastaan eikä puhista että tarttis jotain tehdä: enkä sano että kaikkien tarvitsisi, mutta siis minä olen kokenut sen tosi hienoksi. Huonoja puolia on kaikilla. Mutta minusta on tosi kivaa että koen kehoni hienoksi työkaluksi, ulkonäköni itseäni miellyttäväksi, kuntoni hyväksi ja jaksamisen helpoksi. Edelleen.

Olen oman itseni ihannevartalo, enkä kadehdi ketään. Kannustan muita, osaan tykätä muista ilman kateutta enkä muuten koe tarvetta tuijottaa itseäni kaikista kiiltävistä pinnoista, luotan itseeni. Se nyt on ainakin kivaa. Olen tosi kiitollinen liikuntakyvystäni, koen siitä ihan aitoa kiitollisuutta.

Ja mitäs vielä... No, työ/opiskelumurheet unohtuu, mulle se on hermolepoa. Pysyn paljon paremmalla tuulella aina. Se on toisenlainen ympäristö. Auttaa kyllä jaksamaan fyysisestikin töissä/koulussa, mutta myös henkisesti. Urheilussa paineensietokyky on kasvanut. Henkisistä ominaisuuksista sitkeys, ahkeruus, paineensietokyky, tsemppi, jaksaminen, rentous, suhteuttaminen ja epäonnistumisten kestäminen on kasvaneet todella paljon. Koko ajan. Ryhmätyökyky on kasvanut ja ymmärrys siihen mitä teen, kehon tuntemus on erittäin hyvä, mikä auttaa sekä fyysisissä töissä että semmoisessakin kun soittaminen!

Nää nyt tulee tällee äkkiä mieleen.
Ei mua haittaa yhtään, että kaiken tän jälkeen mun nivelet on loppu 5kymppisenä :)

vastaus0987654 kirjoitti:

Ei tarvitse varoa, harvalla se siihen menee.
No, on kivaa treenata, siitä saa kokemuksia. Itse olen aina pitänyt haasteista ja itseni voittamisesta. Tosin muidenkin voittamisesta. Minulle se on riemu ja iloa, ja toki, siihen kuuluu vaikeudetkin. Mitäs haastetta siinä muuten olisi?
Rankasta liikkumisesta toki maksaa hintaa, mutta keho vanhenee ja kuluu jokatapauksessa. 5kymppisenä suurin osa on ylipainoisia, heikkoja ja nivelet on loppu jokatapauksessa. Minulla ne on tekemisen jäljiltä. Ja niin sen ennemmin haluan. Minusta on hienoa liikkua, en sano, että muista pitäisi olla, mutta minulle se on rikkaus.

Minulla on aina lähtenyt liikunta lapasesta, muttei laihduttaminen. Supermarjo-tyyppi on laiha, jopa anorektinen ainakin niistä kuvista mitä olen nähnyt: ei kaikki urheilijat ja aktiiviliikkujat ole mitään anorektisia eikä edes laihduta. Lapanen sitten taas..?
Voin sanoa ihan katukuvasta, ettei noin 60% suomalaisista ole MITÄÄN hätää, liikunta ei takuulla ole lähtenyt lapasesta. Siitä 40%:sta ehkä 10%:llä se on pysynyt hyvänä, 10% lähtenyt lapasesta ja loput 20% on vuoroin hyvässä, vuoroin ilman lapasia ja vuoroin liian laiskoja. Mitään liiallista tekemistä ei suurimmalla osalla ole mitään syytä pelätä. Ylipäätään täällä ei ole mitään kovin aktiivisia ihmisiä pilvin pimein, että en olisi hirveän huolissani siitä.

Onks siinä mittään järkee? No en tiijä, mutta ihanaa se vois olla!
Ja sitä se onkin. Kisamatkat on ihania, treenit on ihania, salikaverit on ihania, valmentajat on ihania, valmentaminen on ihanaa... Oppiminen on hauskaa, jaksaminen on hauskaa, mahdottoman tekeminen mahdolliseksi on kivaa, liikunta on riemua ja sen rajan yli vetäminen on hauskaa, kun luulee, ettei enää jaksa ja aina vaan jaksaa. Oman kauneusihanteensa täyttäminen on kivaa, on tosi hienoa vastata itse omaa kauneusihannettaan. Ei tarvitse valittaa kropastaan eikä puhista että tarttis jotain tehdä: enkä sano että kaikkien tarvitsisi, mutta siis minä olen kokenut sen tosi hienoksi. Huonoja puolia on kaikilla. Mutta minusta on tosi kivaa että koen kehoni hienoksi työkaluksi, ulkonäköni itseäni miellyttäväksi, kuntoni hyväksi ja jaksamisen helpoksi. Edelleen.

Olen oman itseni ihannevartalo, enkä kadehdi ketään. Kannustan muita, osaan tykätä muista ilman kateutta enkä muuten koe tarvetta tuijottaa itseäni kaikista kiiltävistä pinnoista, luotan itseeni. Se nyt on ainakin kivaa. Olen tosi kiitollinen liikuntakyvystäni, koen siitä ihan aitoa kiitollisuutta.

Ja mitäs vielä... No, työ/opiskelumurheet unohtuu, mulle se on hermolepoa. Pysyn paljon paremmalla tuulella aina. Se on toisenlainen ympäristö. Auttaa kyllä jaksamaan fyysisestikin töissä/koulussa, mutta myös henkisesti. Urheilussa paineensietokyky on kasvanut. Henkisistä ominaisuuksista sitkeys, ahkeruus, paineensietokyky, tsemppi, jaksaminen, rentous, suhteuttaminen ja epäonnistumisten kestäminen on kasvaneet todella paljon. Koko ajan. Ryhmätyökyky on kasvanut ja ymmärrys siihen mitä teen, kehon tuntemus on erittäin hyvä, mikä auttaa sekä fyysisissä töissä että semmoisessakin kun soittaminen!

Nää nyt tulee tällee äkkiä mieleen.
Ei mua haittaa yhtään, että kaiken tän jälkeen mun nivelet on loppu 5kymppisenä :)

Lue lisää

Nauttia mistään vai täytyykö kaikki sinun elämässä suorittaa veren maku suussa?
Osaatko ollenkaan pysähtyä ja hiljentyä?Vai sittenkö vasta pysähtyy kun on jalka poikki tai käsi katki.

Osaatko oikeasti kirjoitti:

Nauttia mistään vai täytyykö kaikki sinun elämässä suorittaa veren maku suussa?
Osaatko ollenkaan pysähtyä ja hiljentyä?Vai sittenkö vasta pysähtyy kun on jalka poikki tai käsi katki.

Lue lisää

Olisko niin, että aluksi vastakohdat täydensi. Nyt kun asutte yhdessä ja arki tunkee ovista ja ikkunoista, paljastuu tosiasia. Koska toiselle keho on temppeli ja toinen tykkää kaikesta mikä pärisee ja liikkuu moottorilla, yhteistä kiinnekohtaa on vaikea nähdä.
Kertomasi perusteella miehes ei jaksa töitä suhteen eteen tehdä, eli se jää sitten sulle...
Mun mies sano suoraan (onneksi), että tehtäiskö kerran jotain tosi epäterveellistä, rasvasta ja hiilihydraattipitosta ruokaa.... tehtiin pitsaa, jota myös söin, ja mies oli tyytyväinen. Tajusin, että sitä ärsytti mun terveysintoilu, vaikka itse en sitä tiedostanu, koska koko elämäni olen kuntoillu ja liikkunu ja katsonu mitä suuhuni laitan...
Kysy, mitä miehes haluais tehdä/syödä. Joku yhteinen juttu, joka ei liittyis kuntoiluun eikä moottoriurheiluun...

Osaatko oikeasti kirjoitti:

Nauttia mistään vai täytyykö kaikki sinun elämässä suorittaa veren maku suussa?
Osaatko ollenkaan pysähtyä ja hiljentyä?Vai sittenkö vasta pysähtyy kun on jalka poikki tai käsi katki.

Lue lisää

Kyllä, osaa hiljentyä, ja nautin siitä. Harrastan myös musiikkia ja taidetta, olen melko monipuolinen ihminen.
Kuten jo kerroin, minä nautin urheilusta, myös kilpailusta. Siis minä nautin siitä, katsos kun minä en ole niinkuin sinä, kun meitä ihmisiä on erilaisia. Minä olen minunlainen siinä kun sinä sinunlainen. Jonkun mielestä kilpailu on kamalaa, minun mielestäni se on hauskaa.

Kerroin tuossa aika pitkästi nimenomaan siitä, miten olen nauttinut. Mikä sinulla meni ohi siitä? Ihan alussa kerroin mm. riemusta ja ilosta, siitä että pidän haasteista ja siitä, että minulle ne on rikkaus. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa ymmärtää? En puhunut siis sinusta tai että sinun pitäisi, en "kaikista" enkä yleistänyt, kerroin vain oman näkemykseni. Enkä sanonut että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, vastasin vain kysmykseen kun joku kysyi, miksi joku haluaa urheilla vaikka 5kymppisenä saattaa nivelet olla menneet.

En puhunut mistään etten muka nauttisi: se olit Sinä, enkä puhunut että kaikki täytyy suorittaa verenmaku suussa. Sekin olit sinä, ja sinä olet eri ihminen kun minä. Me tuskin siis nautimme samoista asioista. Miksi sinä lähdet olettamuksesta että meidän jotenkin pitäisi nauttia samoista asioista tai minä en voisi nauttia asioista mistä sinä et nauti? Me kun emme ole sama ihminen, emmekä itseasiassa edes tunne! Minun mielestäni tuo on hieman hassu olettamus.

Miten se että nautin eri asioista liittyy siihen, osaanko hiljentyä tai pysähtyä? Miksi pelkäät niin kovin etten muka osaa? Tottakai osaan, miksi en osaisi? Ei aktiivisuus tarkoita hösäämistä, itseasiassa passiivisuus ei aina tarkoita rauhaa. Laiskat ja hitaat eivät välttämättä osaa nauttia senkään vertaa. Liikkumattomat hukkaavat oman liikuntakykynsä.

Kyllä se luun murtuma tai poikki meneminenkin pysäyttää, se on totta.
Silloin aina tehdään jotain muuta. Mutta minulle keho on temppeli, työkalu, kumppani, kaveri, ja aivan hemmetinmoinen kone: sillä pystyy tekemään lähes mitä vaan. Ja nauttimaan siitä. Olen erittäin energinen, fyysinen ja aktiivinen ihminen ja kyllä minulle joskus myös se verenmaku suussa on nautinto.
En koskaan suorita suorittamalla, minä osaan suorittaa rennosti. Minä olen ihminen joka onnistuu paineen alla, minä olen se tyyppi joka osaa vetää sen kovempaa ja rennommin, mitä kovemmiksi paineet käy. Minä en mene puihin, jäädy enkä hyydy, minä en paineista kärsi. Niin, se on koulutuksen tulos, olen opetellut sen. Joillekin se käy luonnostaan, minä olen käynyt kivisen tien siihen: mutta halusin oppia. Tiesin että voin oppia sen. Ja myös opin.
Mutta mitä kovempi paikka, sitä paremmin minä teen. Ja suoritan, ilman suoritusta.
Miksi? Siksi, että arvot on kohillaan. Minä osaan suhteuttaa. Osaan siis nauttia kilpailusta koska se kaikki on lopultakin leikkiä, silloinkin kun ei ole. Osaan tehdä parhaani, koska maailma ei minun tappioihini kaadu, - enkä muuten minäkään. Tykkään tehdä kehollani, kiitän liikuntakyvystäni sillätavalla, teen sillä kaiken mitä pystyn, niin kauan kun pystyn ja niin hyvin kun pystyn. Toisaalta, elämä on aina vaan harhaa.

Eli, toisinsanoen, kyllä, nautin suuresti elämästäni kun saan tehdä asioita mitä rakastan. Viimeisestä kappaleesta voisin sanoa, että jos siitä pitäisi ymmärtää, ettei asiat ilman mietiskelyä kehity. Kyllä urheilu/tekeminen/aktiivisuus pitää ymmärtää myös henkiseltä kannalta jos siitä aikoo saada kaiken irti.
Fyysinen maailma ei voi olla irrallaan henkisestä kuten ei henkinenkään fyysisestä, niin kauan kun meillä on ne molemmat.

vastaus0987654 kirjoitti:

Kyllä, osaa hiljentyä, ja nautin siitä. Harrastan myös musiikkia ja taidetta, olen melko monipuolinen ihminen.
Kuten jo kerroin, minä nautin urheilusta, myös kilpailusta. Siis minä nautin siitä, katsos kun minä en ole niinkuin sinä, kun meitä ihmisiä on erilaisia. Minä olen minunlainen siinä kun sinä sinunlainen. Jonkun mielestä kilpailu on kamalaa, minun mielestäni se on hauskaa.

Kerroin tuossa aika pitkästi nimenomaan siitä, miten olen nauttinut. Mikä sinulla meni ohi siitä? Ihan alussa kerroin mm. riemusta ja ilosta, siitä että pidän haasteista ja siitä, että minulle ne on rikkaus. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa ymmärtää? En puhunut siis sinusta tai että sinun pitäisi, en "kaikista" enkä yleistänyt, kerroin vain oman näkemykseni. Enkä sanonut että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, vastasin vain kysmykseen kun joku kysyi, miksi joku haluaa urheilla vaikka 5kymppisenä saattaa nivelet olla menneet.

En puhunut mistään etten muka nauttisi: se olit Sinä, enkä puhunut että kaikki täytyy suorittaa verenmaku suussa. Sekin olit sinä, ja sinä olet eri ihminen kun minä. Me tuskin siis nautimme samoista asioista. Miksi sinä lähdet olettamuksesta että meidän jotenkin pitäisi nauttia samoista asioista tai minä en voisi nauttia asioista mistä sinä et nauti? Me kun emme ole sama ihminen, emmekä itseasiassa edes tunne! Minun mielestäni tuo on hieman hassu olettamus.

Miten se että nautin eri asioista liittyy siihen, osaanko hiljentyä tai pysähtyä? Miksi pelkäät niin kovin etten muka osaa? Tottakai osaan, miksi en osaisi? Ei aktiivisuus tarkoita hösäämistä, itseasiassa passiivisuus ei aina tarkoita rauhaa. Laiskat ja hitaat eivät välttämättä osaa nauttia senkään vertaa. Liikkumattomat hukkaavat oman liikuntakykynsä.

Kyllä se luun murtuma tai poikki meneminenkin pysäyttää, se on totta.
Silloin aina tehdään jotain muuta. Mutta minulle keho on temppeli, työkalu, kumppani, kaveri, ja aivan hemmetinmoinen kone: sillä pystyy tekemään lähes mitä vaan. Ja nauttimaan siitä. Olen erittäin energinen, fyysinen ja aktiivinen ihminen ja kyllä minulle joskus myös se verenmaku suussa on nautinto.
En koskaan suorita suorittamalla, minä osaan suorittaa rennosti. Minä olen ihminen joka onnistuu paineen alla, minä olen se tyyppi joka osaa vetää sen kovempaa ja rennommin, mitä kovemmiksi paineet käy. Minä en mene puihin, jäädy enkä hyydy, minä en paineista kärsi. Niin, se on koulutuksen tulos, olen opetellut sen. Joillekin se käy luonnostaan, minä olen käynyt kivisen tien siihen: mutta halusin oppia. Tiesin että voin oppia sen. Ja myös opin.
Mutta mitä kovempi paikka, sitä paremmin minä teen. Ja suoritan, ilman suoritusta.
Miksi? Siksi, että arvot on kohillaan. Minä osaan suhteuttaa. Osaan siis nauttia kilpailusta koska se kaikki on lopultakin leikkiä, silloinkin kun ei ole. Osaan tehdä parhaani, koska maailma ei minun tappioihini kaadu, - enkä muuten minäkään. Tykkään tehdä kehollani, kiitän liikuntakyvystäni sillätavalla, teen sillä kaiken mitä pystyn, niin kauan kun pystyn ja niin hyvin kun pystyn. Toisaalta, elämä on aina vaan harhaa.

Eli, toisinsanoen, kyllä, nautin suuresti elämästäni kun saan tehdä asioita mitä rakastan. Viimeisestä kappaleesta voisin sanoa, että jos siitä pitäisi ymmärtää, ettei asiat ilman mietiskelyä kehity. Kyllä urheilu/tekeminen/aktiivisuus pitää ymmärtää myös henkiseltä kannalta jos siitä aikoo saada kaiken irti.
Fyysinen maailma ei voi olla irrallaan henkisestä kuten ei henkinenkään fyysisestä, niin kauan kun meillä on ne molemmat.

Lue lisää

halua ottaa neuvosta vaarin niin mikä oli se sun ongelma josta tänne piti tulla avautumaan?
Miksi sun täytyy "luetella" sun elämää,tuohan on hirveetä itsekehua kaikki,vaikutat omahyväiseltä ja itsekkäältä tyypiltä.
"Mutta minulle keho on temppeli, työkalu, kumppani, kaveri, ja aivan hemmetinmoinen kone: sillä pystyy tekemään lähes mitä vaan",huh.huh.
Liikuntaholisti on samanlainen kun alkoholisti,kaikki kivet ja kannot käännetään ja syyt keksitään että sama meno voi jatkua.

No jos et kirjoitti:

halua ottaa neuvosta vaarin niin mikä oli se sun ongelma josta tänne piti tulla avautumaan?
Miksi sun täytyy "luetella" sun elämää,tuohan on hirveetä itsekehua kaikki,vaikutat omahyväiseltä ja itsekkäältä tyypiltä.
"Mutta minulle keho on temppeli, työkalu, kumppani, kaveri, ja aivan hemmetinmoinen kone: sillä pystyy tekemään lähes mitä vaan",huh.huh.
Liikuntaholisti on samanlainen kun alkoholisti,kaikki kivet ja kannot käännetään ja syyt keksitään että sama meno voi jatkua.

Lue lisää

Mistä neuvosta?! En mä ole kysynyt mitään neuvoja vaan vastannut kysymykseen. Siksi mä kerron perusteet omasta elämästäni että huono mun on toistenkaan elämästä puhua tai sillä perustella.

Mä en nyt ole se kenellä on ongelma. Se olet kylläkin sinä.

"Varo vaan ettei sinustakin tule hänenlaistaan kävelevää luurankoa jolla liikunta on lähtenyt lapasesta."
-> Kerroin tähän vastaukseksi, ettei semmoista pelkoa suurimmaksi osaksi ole olemassa ja perustelin miksi.

"Mitä järkeä on treenata niin että 5kymppisenä on kaikki nivelet ym.loppu?"
-> Kerroin miksi treenata niin paljon, vaikka riskinä onkin se, että nivelet olisi loppu, ja myöskin toin sen tosiasian esiin, että ne nivelet saattaa olla loppu jokatapauksessa. Myös sen, että ihmisen keho nyt vaan kuluu ja vanhenee, käyttää sitä tai ei. Ja että itse ennemmin käytän, koska se on minusta hauskaa. En voi tosiaan puhua sinusta tai muista.

Mitä itsekehua siinä on? Ai koska tiedän, että viihdyn kehossani enkä valita tyypilliseen tapaan? Ai koska en ole maanmatonen tai koska tiedän myös omia vahvuuksiani? Ai koska nautin urheilusta vai koska nautin elämästäni? Vai kehostani? Vai koska nautin vaan ehkä (ja ilmeisesti) eri asioista kun sinä?

Vai se, että tiedän, että olen 25 vuodessa kehittynytkin, myös henkisesti? Etten ole enää urheilijana enkä ihmisenä samalla tasolla kuin aloittaessani? Vai onko ylipäätään kaiken hyvän näkeminen itsessään itsekästä, vai eikö siitä saisi puhua kuin väheksyen ja nöyristellen? Vai pitäisikö aina muistaa lyntätä itseään että ei tämä mitään ja en mä mitään ole tehnyt. Olenpas. Kyllä tämä mitään ja mä olen tehnyt töitä hemmetisti tän eteen. Ja tykkään siitä.

Vai onko itsekeskeistä se, että koen koko elämäni hyötyväni, että elämän laatuni on kiva ja tykkään niin kehostani kun harrastuksistanikin? Onko se itsekästä? Mikä on itsekästä, sekö on omahyväistä kenties, että silti, vaikka rakastan tätä, kehityn ja otan sen "tosissani" se ei ole ainoa arvo mitä minulla on? Että sekö on katkera pala, kun minä pystyn välittämään muistakin asioista?

Minulle keho on juuri tuota, mitä sen pitäisi olla? Olisinko tosi syvällinen, jos kertoisin "...en välitä kehostani, se on pakollinen paha. En liiku juuri ollenkaan, syönkin mitä sattuu. Kehoni on minulle samantekevä ja lähinnä hyödytön, en liiku, en ole aktiivinen enkä haluakaan."
Olisinko vastakohtana silloin siis tosi epäitsekäs?

Ja en ala tosiaankaan lynttäämään itseäni (tai ketään muutakaan) sinun mieliksesi. Minun mielestäni itsestään, elämästään ja omista valinnoistaan saa olla hyvä mieli, ihan kaikilla. Kuten olen sanonut ja korostanut, jokaisella on oma tiensä. Sen saa valita ja siihen saa olla tyytyväinen. Yhtään syvällisemmäksi ihminen ei muutu haukkumalla itseään tai muuta, tyytymättömyydellä, huonokuntoisuudella eikä passiivisuudella, tai edes kunnianhimottomuudella, jos ei sitä aidosti ole. (Tokikaan väkisin ei tarvitse mitään olla)
Ihminen saa olla sitä mitä on, ja kehoonsa saa suhtautua rakkaudella. Minä rakastan omaa kehoani.

Älä anna neuvoja minulle, minä en ole niitä pyytänyt. Puhu ap:lle jos haluat, hän neuvoja on kysellyt, minä olen kertonut vain oman näkökulmani.
En muutenkaan haluaisi neuvoja noin suvaitsemattomalta, negatiiviselta ja yksisilmäiseltä ihmiseltä, enkä tuommoiselta tyypiltä, joka leimaa kaikki itsestään tykkäävät heti itsekkäiksi. En tosiaan kaipaa mitään "ole maanmatonen-ystäviä". Olen tosi pahoillani, mutta omahyväinen ja itsekeskeinen olet sinä, kyllä, kaikessa tyytymättömyydessäsi ja tuomitsemisessasi, siinä halussasi oikein tahallaan käsittää väärin, koska joku toinen on tyytyväinen. Yrität ilmeisesti ihan pahansuopuuttasi oikein vääntää asiat joksikin mitä ne ei ole. Mutta se on sinun murheesi, pidä itselläsi vaan :)

Sinä saat toki olla ihan kaikkea mitä olet. Eli ei pahalla.

Minä kannustan mielummin ihmisiä, olkaa se mitä olette, on se sohva peruna tai aktiiviurheilija, olkaa sitä aidosti ja koko sydämestänne. Älkää antako kenenkään lyntätä teitä, älkääkä sortuko muiden lynttäämiseen. Olkaa tyytyväisiä kehoonne, olitte laihoja tai lihavia, tehkää sille se, mitä voitte ja haluatte, niin kuin voitte ja haluatte :) Saatte kannustaa itseänne ja tykätä itsestänne, itsekkyys on ihan jotain muuta. Älkää antako kenenkään lannistaa tai syöttää teille pajunköyttä siitä, mikä on syvällistä tai itsekästä: se on itsekästä.
Ja te voitte olla tyytyävisiä itseenne, kehoonne, täysillä, vaikka virheellisenäkin, ilman ylimielisyyttäkin ja kyllä, te voitte olla ylpeitä kehityksestänne ja edistyksestänne ilman leuhkuutta.
Antaa palaa vaan! Oli ikä, koko, sukupuoli mikä tahansa, olkaa kaikkea mitä vaan voitte ja haluatte... (Ja sen ei tarvitse olla urheilu, mikä vaan intohimo tuo valoa elämään!)

Omana itsenänne :)

Älä nyt jaksa olla tekopyhä. Ihan tosi.
Säästä teeskentelysi jollekin joka sitä kaipaa, kiitos :)

Olen se arsyntyjä. Mies kuntoilee ja pitää sitä tärkeänä. Pidän minäkin, mutta en tärkeämpänä kuin perhe. Puoliso kuntoilee ja laskee ja suunnittelee, miten ehtii kuntoilla tarpeeksi. Oma kuntoilu menee esim. lasten harrastusten ja yhteisen lomailun edelle. Sille löytyy aikaa ja jos olen siitä sanonut, olenkin arvostellut hänen kuntoiluaan en ajankäyttöä ja asioiden tärkeysjärjestystä. Lukemattomat kerrat olen olen viettänyt aikaa lasten kanssa ja huolehtinut heistä, kun puolisoni on painanut omaa treeniään ja palannut keskittymään palautukseen ja lepoon kotiin-unohtaen meidät.
Haluaisin myös itse kuntoilla ja pitää huolta itsestäni ja välillä meninkin hänen mukanaan. Lapset olivat tiellä siinä vauhdissa ja totesin, ettei perheessä voi olla kahta kuntoilijaa, jotka keskittyvät omaan kehittymiseensä.
Hän pitää kuntoiluaan niin hyvänä harrastuksena ettei siitä saa sanoa mitään negatiivistä. Minun pitäisi vain jaksaa olla kannustamassa ja tukea häntä koko perheen voimin.