Arki.

Kuulostaa mun korvaan ihan samalta ku meidän suhde jonku verran yhteenmuuton jälkeen. Ku mulla ois ollu vielä alkuhuuma päällä mutta mieheltä se loppu. Sitte joskus puhuin siitä ku mua ahisti että meistä on tullu vaan kämppiksiä. Mutta pikku hiljaa tästä on muotoutunu meidän näköistä elämää. Alkuhuuma on munki puolesta ollu ohi nyt jo pitkään, mutta rakastan paljon ja joskus tulee niitä kiehnäys ja riehumishetkiä, jolloin tunnen olevani niin rakastunu. Tilanteet vaihtelee. Ihan normaalilta kuulostaa.

Okei, hyvä. :/ Mulla on vaan sen verran outo tilanne, että itse olin alussa aika etäinen ja varovainen. Mies taas oli todella takertuvainen ja huomioi kokoajan jne. Sitten kun itse pääsin eroon varovaisuudesta ja halusin hempeillä, alkoi toinen sitten vähän etääntyä. :/

Hieman ärsyttää, kun selvästi toinen halusi etten olisi niin varovainen, sitten kun pääsen siitä eroon, niin se tarkoittaakin hempeilyn loppumista. Olis vaan pitänyt leikkiä ilmeisesti "vaikeasti tavoiteltavaa" että toinen jaksaisi huomioida. Onko miehelle nainen vaan sellanen juttu, että sitten kun sen saa kiikkiin, ei tarvitse enää tehdä mitään, huolehtia ulkonäöstään, ajatella romantiikkaa saati mitään? Hieman ikävältä kuulostais. Toivottavasti en itse ole mikään itsestäänselvyys. :/ Miehellä tosin on kyllä kavereita ja harrastus, mulla ei taida olla mitään. Itseasiassa nytkin itken salaa yksinäisyyttäni kotona, joskus olen mainnut olevani joskus hieman yksinäinen, mutta eipä se toista paljoa hetkauta. Kuulemma ihmiset on erilaisia, toiset kaipaa kavereita, toiset ei. Itse lähinnä tunnen vain olevani viallinen ja siksi ei kiinnosta tutustua kehenkään. On tietysti kiva, että miehellä on tekemistä, eihän se mua kokoajan jaksaisi katsoa. Mutta juu, mies ei siis enää huomioi samalla tavalla kuin ennen ja on keksinyt omaa tekemistä ... sellaista se vissiin sitten on. Kai mullakin pitäisi olla oma elämä niin ei ehtis miettiä miehen huumaa.

Miehellä on kiintiö täynnä. Sinkkuna joutuu kärvistelemään kauheassa seksin ja romantiikan puutteessa, sitten kun suhde alkaa, asiat keskittyvät vain noihin kahteen asiaan. Ja kun ihminen lakkaa saamasta romantiikkaa ja seksiä suhteessa, on se taas puutteessa. Toisaalta miksi miehellä ei sitten ole puutetta, vain sinulla, no siksi että mies ei ole puutteessa, ymmärrätkö? Se saa tyydytystä, toiselta naiselta nimittäin. Suurin osa ihmisistä alkaa olemaan puutteessa jos ei saa seksiä ja romantiikkaa säännöllisesti, ellei ole a-seksuaali.

Ei miehet tykkää tarvitsevista, takertuvista naisista? Ei ne halua olla sun elämän keskipisteenä ja viihdykkeenä..?

Et saa onnellisuutta miehen kautta. Keksi itsellesi jotain muuta tekemistä myöskin. Harrastuksia, ole aina hoidettuna kotonakin, kohtele niin kuin ystävää, ole kivaa seuraa. Jokainen painostus työntää häntä vain kauemmaksi. Tulee kyllä lähelle, kun saa omasta halusta tulla. Varmasti tykkää sinusta ja on suhteeseen tyytyväinen ja sinun mieliharmisi ihmetyttää ja luo paineita hänelle.

Kavereitten kanssa on kivempaa? Pojat on aina vähän pikkupoikia?

Itse olen suhteessa, jossa asumme erikseen ja se toimii. Kaipaus on ihana asia ja se, että kumpikin omassa kodissaan saa olla kuinka tykkää! Ja kun tavataan, niin se on sitäkin kivempaa sitten.

Aika ottaa ne vaaleanpunaiset prinsessalasit päästäsi ja kohdata todellisuus. Tuota se on loppuelämä. Huuma kestää tietyn ajan vain. Se miten kokee itsensä parisuhteessa on sinun päästäsi kiinni ja se miten hoidatte suhdettanne on teistä molemmista kiinni. Niillä teoilla pääsee aina ajoittain arjen yläpuolelle.

Tosiaan, alun huuma on kadonnut. Jokaisen kohdalle se aina tulee, mutta vähän eri muodossa. Olen itse ollut mieheni kanssa yhdessä reilut 6 v. ja kesällä menimme naimisiin. Suhteemme on vielä hyvin samanlainen, kuin seurustelun alkuaikoina. Poikkeuksen tekee se, ettei toista ajattele enää 24/7, kykenee tekemään jotain fiksuakin elämässään :) Minunkin mieheni istuu koneella jonkin osan päivästä, minusta se on ihan ok, niin eipähän mies pyöri minun jaloissani, kun teen omia juttujani kotosalla :) Seksistä tottakai on tietty jännitys lähtenyt, mutta nautimme siitä edelleen todella paljon ja mikäs sen parempaa, kuin seksi, jossa voi rauhassa heittäytyä ja olla oma itsensä, koska toiseen voi luottaa 100 %! Edelleen hempeilemme paljon, miehen puolelta enimmäkseen. Hän tykkää pitää kädestä, pussailla ja ottaa minut kainaloon sohvalla. Mikä ihana mies

Niinpä...minulla sama tilanne ollut kotona nyt vuoden ajan, yhdessä ollaan oltu 4 vuotta ja siitä 2,5 vuotta asuttu yhdessä. sama kuvio kuin kirjoituksen aloittajalla.Itsekkin olin alussa pidättyväinen ja mieheni taas hyvin huomiota osoittava ja romanttinen, nyt tosiaan ihan päin vastoin. Mietin myös samaa kuin Onnellinen vaimo kirjoittaa, että onko mies sinulle se oikea? Minä mietin vakaasti lähtemistä suhteesta juuri sen takia että me ollaan kumppanin kanssa nykyään kuin kämppikset ja kaverinikin ovat huomioineet että olemme kuin veli ja sisko ja sitä en kyllä suhteelta halua.Tiedän toki ettei alku huuma kestä ikuisuuden, mutta sen 34-vuotiaana ja seurusteltuani pitkiäkin suhteita, tiedän että kyllä jonkinlainen huuma on säilyttävä.

Todellakaan se alkuhuuma eli aivan silmät ummessa rakstuminen ei lopu samaan aikaan, toinen jo aukoo silmiään, kun toinen vielä unelmoi.

Kaiken järjen mukaan siitä on päästäväkin, sillä muutoinhan ulosottomies pian kolkuttelisi ovella, kun huumassa tahtoo kaikki unohtua.
Koetahan sinäkin avata silmäsi, hempeilyt nyt vähemmälle ja elämään elämää, johon kuuluu, työssä käynti, kodinhoito ja sihhen liittyvät asiat ja monet monet muut arkiset touhut.
Kyllä se aito rakkus kestää, vaikka ei hempeilläkään joka hetki.
Sitten ovat nämä tekstiviesti ja sähköpostit työpaikoille, koettakaa pitättytyä niistä, ne loukkaavat kovasti työtovereitanne, sillä unohdutte niihin ja työnne jäävät tekemättä. Kyllä se yhteiselämä kuuluu työpaikan ulkopuolelle ihan kokonaan.

naiset kannattaa hankkia mies joka on luonteeltaan sosiaalinen ja huomioon ottava, jos ei halua ikäviä yllätyksiä alkuhuuman laannuttua.

aloittajaa neuvoisin kehittämään itseään. en tiedä onko mies oikea sinulle vai ei, mutta hanki oma elämä parisuhteen rinnalle. yritä bondata työkavereittesi tai koulukavereittesi kanssa, ja ehdota vaikka oluelle menoa heidän kanssaan. selkeästi olet ihminen joka viihtyy muiden seurassa, kun koet olevasi yksinäinen. ja kaikki me ollaan jossain tasolla viallisia, ei se ole mikään syy eristyä muista.

aika kamalaa, jos miestäsi ei hetkauta, että koet olevasi yksinäinen. toisaalta en tiedä koko stooria. ehkä sinulla on paljon tuttavia koulussa/töissä ja miehen mielestä leikit marttyyria, kun et viitsi pitää heihin yhteyttä, ja valitat yksinäisyyttasi.

se on hirveää, kun toinen ei vastaa läheisyyteen. siinä tulee sellainen epävarma olo ja yrittää pitää toisesta entistä tiukemmin kiinni, vaikka toinen kaipaisi etäisyyttä. siksi on tärkeää että sinäkin hankit harrastuksia ja ystäviä eikä universumisi pyörisi pelkästään suhteen ympärillä.

kannattaa myös muistaa, että kumppani ei ole terapeuttisi. ei kannata kaikkea pahaa oloa kokoajan purkaa toiseen.

meillä on poikaystäväni kanssa "treffi-ilta" kerran viikossa, jolloin tehdään jotakin kivaa yhdessä, niinkuin mennään elokuviin tai ravintolaan jne. ravintolassa ollessa tulee keskusteltua erilailla kuin kotona, kun on vieraassa ympäristössä eikä tv tai netti ole häiritsemässä. tämä ainakin piristää meidän suhdetta.

Tuli mieleen että muutin toiselta paikkakunnalta miehen perässä satojen kilometrien päähän kotoa ja tarrauduin tietenkin mieheen, kun ei ollu kavereita eikä mitään muuta ku työ. Se ehkä ahdistu siitäkin, mutta pikku hiljaa kun mäkin oon saanu kavereita ja muuta elämää, niin meillä menee kokoajan paremmin. Ehkä sunkin mies ahistu siitä ku avauduit ja yhtäkkiä tarrauduitki mieheen. Yritä löytää tosiaan kavereita työ/luokkakavereista, harrasta jotain ja elä myös omaa elämääsi. Kun et oo jatkuvasti kotona miestä oottamassa, niin varmasti se taas alkaa kaipaamaan läheisyyttä vähä enemmän.