Vaikea olla ja masentaa

17nuori

Olen 17-vuotias kaapissa oleva homo ja asun pikkukylässä itä-Suomessa. En ole uskaltanut paljastaa homouttani kellekään, sillä pelkään perheeni reaktiota. Tästä syystä en ole myöskään uskaltanut kertoa kavereillenikaan, sillä pelkään tiedon lähtevän liikkelle. Jo se, että olen kaapissa, ahdistaa minua.

Silti pääsyy, mikä minua masentaa on se, että olen mennyt auttamattomasti ihastumaan/rakastumaan erääseen todella hyvännäköiseen poikaan koulussa. Poika on minua pari vuotta nuorempi, joten emme ole samalla luokalla ja minun on vaikea päästä lähelle häntä. Joskus olen jutellut hänelle "mitättömiä" ja hän on puhunut minulle takaisin, mutta silti hän on minulle hyvin etäinen. Olen huomannut, että monesti poika katsoo minua (varmaan on huomannut, että minä katson sitä koko ajan), mutta ei tule kuitenkaan sen kummemmin juttelemaan kanssani, enkä minä uskalla jutella hänelle kun alkaa niin paljon aina jännittämään. Meillä on myös paljon yhteisiä tuttuja, mutta heistäkään ei ole ollut mitään hyötyä poikaa lähestymisessä.

Tällä hetkellä elämä on aivan kamalaa, kun päivät liukuvat ohi hirveän nopeasti, enkä saa mitään aikaan. Monesti ensimmäinen asia, mitä teen koulun jälkeen on se, että menen huoneeseeni ja makaan siellä pitkiä aikoja vain miettien ihastustani ja odottaen seuraavaa koulupäivää.

Elämässäni ei ole mitään sisältöä, sillä päivät toistavat samaa kaavaa koko ajan. Joka aamu lähden kouluun innoissani siitä, että näen hänet ja toivon, että meidän välillämme olisi tänään jotain, mutta palaan kotiin pettyneenä. Monesti päivä menee siten, etten edes näe häntä tai jos näen, en uskalla puhua hänelle.

Toivon siis neuvoja muilta, sillä minulla on välillä todella paha olo. Miten voisin lähestyä ihastustani, vaikken edes kunnolla tunne häntä? En ole facebookissa tai muussa, joten kasvotusten se olisi tehtävä? Entä tarkoittaako se, että hän on monesti katsellut minua ja joskus saattanut nopeasti kommentoida esim. käytävällä johonkin minuun liittyvään asiaan jotain, että hän saattaisi olla kiinnostunut minusta? Mistä saisin edes osviittaa siihen, onko hän edes kiinnostunut pojista?

Anteeksi, jos kysymykseni ovat hieman epäselviä, mutta juuri näin sekava olo minulla on... En vain tiedä, mitä tehdä... Tulevaisuuskin näyttää välillä hyvin synkältä.

302

6228

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • BloggaajaMiksu
      • BloggaajaMiksu

        Ainakin kaapistatulemiseen juttua löytyy :)

    • GGemini

      Ootko Kouvolasta? :O

    • 17nuori

      En nyt halua olla töykeä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, missä asun.
      Sen vaan voin sanoa että nyt kaikki menee päin persettä ja pahemman kerran. Koulussa on kokeita, eikä niihin jaksa motivoitua ollenkaan, kotona ei ole hyvä olla, kuten ei koulussakaan, asiat ei etene mihinkään ihastuksen tai minkään muun kanssa.

      En tosiaan enää tiedä, mitä teen... Varmaan sekoan lopullisesti ja kohta minut löytää jostain savon mielisairaalasta.

      • Anonyymi

        Lopeta jo vonkaaminen, ei kukaan sinne tule

    • tääontaastätä

      Kukaan ei vastannut kysymykseen? Lohtuseksiäkö ajattelitte tarjota? Pitäisikin kokeilla "Hei, olen 18-vuotias surffaripoika ja aivan lohduton olo, kun olen niin ruskettunut ja kisakireä ja vatsalihakseni ovat niin ikävästi näkösällä. Masentaa niin tämä talvi kun ei pääse yyteriin lautailemaan. Osaisiko joku neuvoa hyviä kaamosvalaisimia tai luontaistuotteita syysiltoihin?". Ja kaikki ovatkin halukkaita tiedustelemaan toisen asuinpaikkaa ja antamaan vastaukset sähköpostissa. Tällaista viihdettä ei saa rahalla. :D

      Mitä tulee tuohon vastaukseen, niin heteroihastukset on nuorilla tavallisia. Se, että kaverisi hymyilee sinulle, pitää sinua olkapäästä kiinni ja kutsuu leikkisästi beibeksi ja haluaa olla paljon seurassasi ja nojaa sinuun sohvalla, ei ole mikään viesti, aivot vain haluavat tulkita asian niin. Jos hän haluaa katsoa pornoa kanssasi kahden omasta aloitteestaan, niin sitten voi olla jotain saumaa. Varsinkin jos se on homopornoa.

      Epävarmuus tulevaisuudesta on suuri masennuksen ja stressin aiheuttaja pennuilla. Sitä jatkuu pitkälti yli kaksikymppiseksi. Mutta aika korjaa, yleensä vasta 30 vee täytettyä alkaa aivokäyrä normalisoitumaan, silloin se elämä vasta alkaa. ;)

      • Tai sattumalta

        näyttää sille bi-pornoa.

    • Nolo Sika

      Itse olin 15v, ja poikaystäväni 12v kun tavattiin ekan kerran.

      Tässä sitä ollaan vieläkin yhdessä 10 vuoden jälkeen.

      Molemmat olemme TODELLA miehekkäissä töissä, ja kummallakaan ei ole teeskenneltyä "ääs vikaa" ja kumpikin pukeutuu aivan normaalisti, mitä nyt molemmat pidetään hiuksista, ja alapäästä vähän parempaa huolta kuin normiäijä.

      Mutta kukaan ei ole arvannut mitään että meidän välissä olisi jotain säpinää, vaikka ollaan melkein samassa työpaikassa, mutta kumpikin eri firman kautta

      Eli emme kuuluttele asiaa ympäriinsä, emmekä myöskään salaile, julkinen pussailu ja kädestäpitäminenkin on ok, jos joku kysyy niin kerrotaan

      Äiti saattaappi jotain aavistaa, mutta eipä sekään varmaksi mitään tiedä, tosin joskus saatanan mun kaverista puhua että se on aika ihana, ja jostain naispuolisesta kaverista puhua että se vois olla mun kulissivaimo sukujuhlissa yms.

      Eli mene samalla asenteella, ei salailua, mutta ei myöskään mitään mainostamista, tai julkista esittämistä, näin tulette pääsemään vielä tooooosi pitkälle, kuten mulla on käynyt.

      Toki suhteen aikana on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta niinhän niitä on oikeissakin suhteis

    • 17nuori

      Viime aikoina olen päässy juttelemaan sille pojalle useita kertoja ja vaikuttaa siltä, että se tykkää siitä kun tuun juttelemaan sille. Minua tosin harmittaa se, ettei se tule juttelemaan minulle vaan minun pitää aina ite jutella sille...

      Voisko kukaan neuvoa, miten vois sillä tavalla vihjailla, että olen kiinnostunu pojista ja nimenomaan siitä pojasta, kun jutellaan. En aio töksäyttää suoraan, sillä en uskalla eikä sekään varmaan siitä kovin tykkäis.. Sekin tosin vaikeuttaa, että kun me jutellaan niin ne juttutuokiot on tosi lyhyitä, eikä meidän jutut ole syvällisiä...

      • Ei varmaan

        koulussa ainakaan kannata kertoa.

      • BloggaajaMiksu

        Sinä vihjailet katseellasi itseasiassa tietämättäsikin ;) kaverisi saattaa huomata että mielessäsi on muutakin kuin kaveri suhde.Katseesi saattavat olla läpitunkevan lempeitä, mikä vihjaa jo aika kovasti, mutta se ei ole sellainen varma vihje, sillä joillain katse on aina läpitunkeva. Tarkkaile hänen kosketustaan sinuun. Millä painolla jän laskee kätensä? Onko se kevyt hänen koskettaessaan? Kosketuksella voit myös viestiä sanattomasti. Kosketa keveästi aina kun on mahdollista "vahingossa" hipaista, niin tee se. Jos hän ei pidä siitä, hän kyllä sanoo sen. Jos hän pitää, pitää hän sen salassa, eikä inahdakaan asiasta välttämättä ollenkaan, vaan saattaa jopa haluta kosketustasi ;)

      • Liikkeet
        BloggaajaMiksu kirjoitti:

        Sinä vihjailet katseellasi itseasiassa tietämättäsikin ;) kaverisi saattaa huomata että mielessäsi on muutakin kuin kaveri suhde.Katseesi saattavat olla läpitunkevan lempeitä, mikä vihjaa jo aika kovasti, mutta se ei ole sellainen varma vihje, sillä joillain katse on aina läpitunkeva. Tarkkaile hänen kosketustaan sinuun. Millä painolla jän laskee kätensä? Onko se kevyt hänen koskettaessaan? Kosketuksella voit myös viestiä sanattomasti. Kosketa keveästi aina kun on mahdollista "vahingossa" hipaista, niin tee se. Jos hän ei pidä siitä, hän kyllä sanoo sen. Jos hän pitää, pitää hän sen salassa, eikä inahdakaan asiasta välttämättä ollenkaan, vaan saattaa jopa haluta kosketustasi ;)

        Tää on hyvä, kosketus erehtyy harvemmin kuin katse. Kaverillinen kosketus on voimakas ja selkeä olkaantaputus, joka ei voi merkitä mitään seksuaalista.

        Eroottisen kiinnostunut kosketus on hipaisu tai kevyt käden laskeminen olkapäälle. Kosketus on yleensä tiedostamaton, joten siinä ei voi valehdella.

    • menkhakeeseuraamuual

      Kuulostaa tosi tutulta... ja mua ärsyttää nä vastaukset. Joskus en ihmettele yhtään että homo yhteisöä vihataan ja vieroksutaan... suurimmalle osalle homous tuntuu olevan vaan yks helvetin fetissi, eikä ihmisten kaa jutella tai seurustella sen takia että haluttaisiin luoda kontaktia siihen ihmiseen vaan pelkästään sen takia että halutaan sänkyyn.

      Se on just tälläst:
      Hei olen homo.
      Niin minäkin.
      No meillä vai teillä?


      Mulla oli samanlainen tilanne lukiossa. Kaikkein tärkeintä ois päästä masennuksesta koska sä menetät sulle läheisiä ihmisiä ollessas masentunut., ja uusien ihmisten kanssa tuttavuuden tekeminen on vaikeempaa. Ja kannattaa hankkia facebook, siel on paljon helpompi puhuu tollasista asioista, voit ruveta juttelemaan ja joskus kertoa sitä kautta miltä susta tuntuu, ja jos toinen ei tunne samoin niin ei kannata loukkaantua, vaan pysyä silti hyvissä väleissä kyseisen ihmisen kanssa. Tuollaiseen tilanteeseen on tosi vaikea antaa mitään neuvoja.

      Good luck man! : )

    • 12345678987654321

      Pieni itä-suomalainen paikkakunta... En todellakaan suosittele että kerrot kenellekkään homoudestasi. Ite oon homo ja kaapissa. Asun lapinlahdella joten tiedän miltä tuntuu asua paikkakunnalla jolla kaikki tuntee sut.

      Muutama hyvä pointti ois just se että koita ylläpitää kaverisuhdetta ja jossain vaiheessa voit vaikka udella mahd. tyttöystävistä yms.

      Etelä-suomessa tai muualla isossa kaupungissa asuvat homot eivät tajua näitä pieniä paikkakuntia... Haukkuvat vaan, kun ei uskalla tulla kaapista ulos... Toki onhan se kumppanin löytyminen vaikeaa jos on kaapissa. Mut en tykkää siitä kun idiootit huutelee sit vitun homoa yms. ennemmin oon yksin ja kaapissa sit.

      Mut toivottavasti se masennus menee ohi.

    • 17nuori

      Toivottavasti ette ajattele, että olen ihan mahdoton ihminen, mutta kyllä tänäänkin otti päähän ja kunnolla koulussa, kun tunaroin tapani mukaan kaiken.
      Viime päivinä olen vaikka väkisin sanonu sille pojalle jotain, mutta tänään en oikein päässy sen juttusille enkä keksiny mitään sanottavaa.

      Kuitenkin loppupäivästä istuin käytällä ja se käveli luokkalaistensa kanssa ohi. Sitten se kahto minua suoraan silmiin ja sano mulle jotain. No minäpä en tietenkään heti edes tajunnu, että se puhu minulle ja kaiken lisäksi menin niin lukkoon että sain just ja just murahdettua : "Ööö.. Joo."

      En ole varma että onko kaikki vaan toiveajattelua, mutta minun mielestä sillä oli semmonen erilainen katse, kun se puhu minulle. Muutenkin se näytti koko päivän siltä, että se odotti minun sanovan sille jotain, mutta minä tollon en keksiny mitään ja olin hiljaa...

      Masentuneen mielialan suhteen tilanne on jo parempi, mutta nyt oma tyhmyys ja nössöys pilaa kaiken.. Tai sitten kaikki on vaan minun pään sisässä ja oikeasti olen hullu... Tiedä häntä....

    • pojke96

      Siis en todellakaan haluu lannistaa sua, mut oot viel aika kaukaa mistään vakavammast jutust. Oon ite 16v. ja asun Etelä-Suomessa, ja oon ihan hukassa mun seksuaalisuuden kaa, mut silti sen oon huomannu et ihastuessa varsinkin poikaan tulkitset kaikki pienetkin merkit ihan väärin, tai ainakin mun tapauksessa. Olin pitkään ihastunut yhteen ihananaan poikaan (ja oon vieläkin vähän), ja koko viime kesän koitin hakeutuu sen lähelle ja onnistuikin siin todella hyvin. Olin ihan varma siit et se on vähän homo. Näin päättelin kaikest muruttelust ja söpöist lempinimist, halailemisist, vierekkäin olemisist, lempeist katseist, mua ihanaks ja täydelliseks kehumisest, syvällisistä asioista puhumisista, jatkuvista yökyläilyistä ilman syytä, tähtien katselimest vierekkäin ja myös sen ulkosesta olemuksesta ja käyttäytymisestä. Mä koitin tehä kaikkeni et se tajuis et tykkään pojista ilman et mun täytyis tunnustaa mitään ja lopulta meiän käyttäytyminen olikin sellast et yks mun tyttökaveri kysys ihan vakavissaan et ollaaks homoi. Kielsin tietty :/ No nyt sil pojal on tyttöystävä....ja se sattuu :( Ehkä kuvittelin sit vaan et meiän välil olis ollu jotain. Täl kaikel siis halusin sanoo et ihastuneen tulkitsee merkkei helposti väärin oli ne merkit susta kuinka selvii tahansa. Joten ei kannata ainakaan mennä missään Itä-Suomessa laukoo totuuksii sun ihastukselles ennen ku oot oikeest varma et se saattais tykätä sust. Mut kuitenkin onnee sulle tän jutun kaa ! :) ja varmaan se facebook kannattais tehä...

    • 17nuori

      Ja taas on elämäntila kääntynyt laskuun eikä tilanne etene yhtään mihinkään suuntaan... Auttakaa, pyydän. Hyvät neuvot olisivat nyt tarpeen, sillä tällä hetkellä tuntuu, ettei minua auta kukaan, eikä mikään.

      Pyydän.

      • Setä kertoo

        Ei ole maailman ainoa poika, ehdit ihastua vielä monta kertaa. Aina kun pitää jostakin ihmisestä, kannattaa ajatella, ettei ole kovinkaan todennäköistä toisenkin olevan homo ja vielä ihastuksen molemmin puolista. Voi pitää toisesta, mutta ei kannata ajatella, että pakko saada omaksi.

        Yksikään minun ihastuksistani ei ole ollut homo ja olen tyytyväinen etten kertonut heille. Parempi hakea seuraa homopaikoista, ilmoituksista tai chatista, mutta jos uskallat ottaa riskin, kerrot tunteistasi ihastuksellesi, ei se sen kummempaa.

        Melkoisen varmasti tajunnut kiinnostuksesi luonteen, joten tuskin sentään homofobinen on.

    • kohtalotoveri96

      Näin TÄYSIN itseni teksteissäsi... Tosin sillä erotuksella että asun Etelä-Suomessa.
      Elikkä mun stoori menee jotenkuten näin;
      ylä-asteen kasilla ihastuin yhteen todella komeeseen, fiksuun ja söpöön poikaan, joka oli mua vuoden nuorempi. Se oli muuttanu suomeen muutama vuos sitten yhdestä itäisen välimeren etelärannikon maasta xD ja puhu siis suomea ihan hyvin mutta ei aina kaikkea tietysti ymmärtänyt. (oli niin söpö kun ei aina tajunnut...) No, sitten aloin vaan tuijottamaan sitä, huomasin että olin tuijottanut sitä jätkää viikon, kaksi, kaksi kuukautta. Se ei vielä alussa huomannut/noteerannut mua mitenkään. (ihastus tapahtui kevättalvella, jolloin en vielä uskaltanut puhua sille mitään, NÖSSÖ MÄ) , seurasin jopa joskus sitä jonkinmatkan perässä kun se käveli koulusta kotiin.Stalkkeroin sen lukujärjestyksenkin käsiini netistä, että voisin ''muka sattua samalle koulumatkalle'' jne. katsoa missä ja mikä tunti sillä on menossa.... (olen sen verran hullu että teen sitä edelleen, vaikka olen jo amiksessa ja hän on nyt ysillä.., jos sitä vaikka joskus tulee vierailtua entisellä koululla, heh...)
      No kuitenkin, homma karkasi ihan käsistä ja en muuta tehnytkään kun mietin tätä poikaa. En tiennyt sen nimeä, olin kuullut sen vaan joskus jonkun hänen kaverinsa suusta käytävällä, siispä yritin epätoivoisesti etsiä häntä facebookista. Lopulta löysinkin, vieraskielinen nimi niin oli vaikeuksia löytää... en kuitenkaan heti pyytänyt kaveriksi, kun ei olty puhuttu vielä.
      Sitten tulikin jo kesäloma, ja koko kesän vaan haikailin sen perään. Odotin vaan että pääsen taas näkemään sen! Tämä poika oli myös ollut mukana meidän enkun tunneilla, koska oli edellisessä kotimaassaan ilmeisesti käynyt sen hetkisen luokkansa jutut läpi. Näillä tunneilla en uskaltanut hänelle puhua, tuijotin vaan luokan toisesta päästä. Kun hän huomasi, nolostuin ja käänsin katseen pois. Joskus kuitenkin sivusilmällä huomasin, että se tuijotti mua samallalailla. Kun me joskus nähtiin käytävillä, se katso mua jotenkin syvälle silmiin. Hymyilikin... en tosiaankaan tiedä sen suuntaumisesta, mutta jotain kertoo ehkä se että näin sen kerran istuskelemassa käytävällä silmät seuraten ohikulkevan pojan takamusta.....:D Pää vaan käänty kun se käveli ohi....
      No, kesäloman jälkeen se ei enää tullut meidän enkun tunnille. Kokosin itseni ja uskaltauduin kysymään siltä, että mikset enää tule tunneille. Jotain se vastas ja se oli aika lyhyt keskustelu. MUTTA ARVAA VAAN KUINKA ILONEN OLIN sen päivän! Me puhuttiin!! Puolen vuoden tuijotuksen jälkeen.... sen jälkeen me aina moikattiin kun nähtiin, joskus menin kuin väkisin juttelemaan. Sillä oli kanssa sama, kuin ketjun aloittajalla, että aina mä olin se puhuja, se ei ikinä tullut mulle juttelemaan, korkeintaan moikkasi :( Tuli jotenkin tungetteleva olo... Kuitenkin jaksoin aina yrittää ja yrittää, tuli kausia jolloin tuntui että se yritti vältellä mua, ihan kun se ois tiennyt että ''yritän iskeä'' sitä tai jotain.... sitten kun mulla tuli toi tunne niin yhtäkkiä se kävelikin ohi hymyillen ja moikaten.....eli tunteet ja fiilikset oli yhtä vuoristorataa ne kaksi vuotta. Ysin keväällä tajusin että meillä ei olisi enää aikaa kauan; kesäloman jälkeen alottaisin amiksessa ja tällä mun ihastuksella alkaisi ysiluokka.... Ahh muistan niin hyvin kun vuosi sitten näihin aikoihin sattu niin hyvin että näin sen päässeen koulusta ja se käveli ulko-oville, mulla olis alkanu tunti mutta melkein juoksin sen perään että oltais päästy kerrankin samaa kotimatkaa... aluksi se ei huomannu mua mut sit se käänty kaivamaan jotain repusta ja huomas mut, ja jäi hymyillen odottamaan. Sit me käveltiin kotiinpäin (asutaan suht. lähellä) ja keskusteltiin kaikenlaista.... oli kiva kuulla sen kokemuksia/eroja suomen ja sen kotimaan välillä
      Sitten tuli kausi että se vaihtoi ''jengiä'' ja alkoi hengaamaan tosi idiottien kusipäiden kanssa... huomasin kuitenkin että se ei tainnut oikein viihtyä niiden kanssa, mutta miksi se sitten oli niiden kanssa? Miksei se ollut mun kanssa? En tiedä... Rupesin vihaamaan häntä ja kuitenkin tykkäsin siitä niin pirusti. Viha-rakkaus suhde häneen on edelleen.

      osa 2 viestistä tulossa -------->

      • kohtalotoveri96

        ---< jatkoa

        Aika meni tosi nopeasti ja oli viimeinen viikko ylä-astetta menossa... Mulla oli mielessä että kohta ei välttämättä enää ikinä nähdä/jutella.... Ja niinhän siinä näyttää käyneen, en tee enää muutakun stalkkaan sitä joskus facebookissa... Viimeinen keskutelumme oli tosi tyly ja lyhyt, istuttiin koulun aulassa (oli viiminen koulupäivä, jonkilainen retkipäivä) ja kysyin, minne teidän luokka on menossa retkelle. Hän vastasi lyhyesti, ja siinä kaikki. Istuttiin hiljaa siinä 10 min. Se vaan tuijotteli luokkalaistaan tyttöä hermostuneesti, jota muuten epäilen että se on ihastunu tähän tyttöön... en tiedä. Tulin tästä taas tosi masentuneeksi ja vihaiseks. Sen jälkeen ei olla juteltu, ja tämä tapahtu viime toukokuussa ennen kesälomaa. Pari kertaa olen sen nähnyt sattumalta metron ikkunasta, ja kun istuin bussista se oli matkalla koulusta kotiin. Se tuskin on nähnyt mua, eikä varmaan haluakkaan. Minkäänlaista kontaktia se ei muhun pidä, oon laittanu sille viestiä ja kaikenlaisia kivoja biisejä/linkkejä facebookkiin mistä tiiän et se tykkää, mut EI, EI MITÄÄN VASTAUSTA. Haistakoon paska koko jätkä, kun ei kerta kiinnosta. SILTI, SILTI se on aina mun sydämmessä ja mun ensiihastus, ja ehkä rakkauskin... Päivät meni todella tylsästi, odotin aina että huomenna pistän kaikki peliin ja puhun sille jne jne. mutta ikinä en oikein uskaltanut ja jos uskalsin niin se juttelu oli aina lyhyt/nolo. Kuitenkin ne hymyt, ja se katse, oli jotenkin erilainen kuin mitä se muille näytti.
        Back to this day, se käy omaa kouluaan ja minä omaani. Oon onnistunu poistamaan sen mielestäni, mut joskus vaan kun meen nukkumaan ja kuulokkeistani kuuluu tietyt biisit tirahtaa kyynel jos parikin ja mietin vaan kaikkea tätä.... miksei meistä edes tullut kavereita..... ei mitään, eikä ikinä tule olemaankaan.... miksen antanut kaikkeani, se on ohi nyt. Viimeinen keskutelukin jätti ikävät muistot, en ehtiny edes hyvästellä, /sanoo et me ei enää tulla näkemään kun vaihdan koulua.... :'(
        JOTEN PYYDÄN: jos ihan oikeasti tykkäät siitä pojasta,, kuten näyttääkin, TEE KAIKKESI! Mä en siihen pystynyt, vaikak kuinka yritin - olen kuitenkin ylpeä että tein ne vähätkin teot mitä tein. Jos tämä poika, josta pidät, omistaa facebookin, TEE SE IHMEESSÄ! Tai jos et jostain syystä halua omaa profiilia, tehdä, voit tehdä vale profiilin ja pyytää häntä kaveriksi, ihan vaan päästäksesi tutkailemaan hänen profiiliaan ;) Ja jos tiedät missä hän asuu, yritä mennä samaa matkaa. Tiedätkö hänen lukkarin? Jos et, tongi se selville. Näissä asioissa tarvitaan kunnon stalkkeri taitoja, jotkam kyllä mullakin kehittyvät rutkasti kun halusin kaivaa faktoja tiskiin. Onnea sulle, sulla on kai vielä aikaa samassa koulussa sen kanssa, tee kaikkesi! Tsemppiä! Jatka ainakin samaanmalliin, että moikkaat ja juttelet, jos ei muuta! Tuu tänne aina kertoo miten meni, yritän neuvoa vaikka huono olenkin siinä. Sulla kuitenkin on kohalotovereita!
        ANTEEKSI TÄMÄ YLIPITKÄ TEKSTI, JOKA ON TODELLA SEKAVA MUTTA NÄMÄ JUTUT ON PYÖRINY päässäni 2vuotta..... ja tunnistan itseni aloittajan viestistä täydellisesti... TSEMPPIÄ KAIKILLE SAMAN ASIAN KANSSA PAINIVILLE! JAKAKAA KOKEMUKSIANNE TÄÄLLÄ!!

      • Suosittelet samaa
        kohtalotoveri96 kirjoitti:

        ---< jatkoa

        Aika meni tosi nopeasti ja oli viimeinen viikko ylä-astetta menossa... Mulla oli mielessä että kohta ei välttämättä enää ikinä nähdä/jutella.... Ja niinhän siinä näyttää käyneen, en tee enää muutakun stalkkaan sitä joskus facebookissa... Viimeinen keskutelumme oli tosi tyly ja lyhyt, istuttiin koulun aulassa (oli viiminen koulupäivä, jonkilainen retkipäivä) ja kysyin, minne teidän luokka on menossa retkelle. Hän vastasi lyhyesti, ja siinä kaikki. Istuttiin hiljaa siinä 10 min. Se vaan tuijotteli luokkalaistaan tyttöä hermostuneesti, jota muuten epäilen että se on ihastunu tähän tyttöön... en tiedä. Tulin tästä taas tosi masentuneeksi ja vihaiseks. Sen jälkeen ei olla juteltu, ja tämä tapahtu viime toukokuussa ennen kesälomaa. Pari kertaa olen sen nähnyt sattumalta metron ikkunasta, ja kun istuin bussista se oli matkalla koulusta kotiin. Se tuskin on nähnyt mua, eikä varmaan haluakkaan. Minkäänlaista kontaktia se ei muhun pidä, oon laittanu sille viestiä ja kaikenlaisia kivoja biisejä/linkkejä facebookkiin mistä tiiän et se tykkää, mut EI, EI MITÄÄN VASTAUSTA. Haistakoon paska koko jätkä, kun ei kerta kiinnosta. SILTI, SILTI se on aina mun sydämmessä ja mun ensiihastus, ja ehkä rakkauskin... Päivät meni todella tylsästi, odotin aina että huomenna pistän kaikki peliin ja puhun sille jne jne. mutta ikinä en oikein uskaltanut ja jos uskalsin niin se juttelu oli aina lyhyt/nolo. Kuitenkin ne hymyt, ja se katse, oli jotenkin erilainen kuin mitä se muille näytti.
        Back to this day, se käy omaa kouluaan ja minä omaani. Oon onnistunu poistamaan sen mielestäni, mut joskus vaan kun meen nukkumaan ja kuulokkeistani kuuluu tietyt biisit tirahtaa kyynel jos parikin ja mietin vaan kaikkea tätä.... miksei meistä edes tullut kavereita..... ei mitään, eikä ikinä tule olemaankaan.... miksen antanut kaikkeani, se on ohi nyt. Viimeinen keskutelukin jätti ikävät muistot, en ehtiny edes hyvästellä, /sanoo et me ei enää tulla näkemään kun vaihdan koulua.... :'(
        JOTEN PYYDÄN: jos ihan oikeasti tykkäät siitä pojasta,, kuten näyttääkin, TEE KAIKKESI! Mä en siihen pystynyt, vaikak kuinka yritin - olen kuitenkin ylpeä että tein ne vähätkin teot mitä tein. Jos tämä poika, josta pidät, omistaa facebookin, TEE SE IHMEESSÄ! Tai jos et jostain syystä halua omaa profiilia, tehdä, voit tehdä vale profiilin ja pyytää häntä kaveriksi, ihan vaan päästäksesi tutkailemaan hänen profiiliaan ;) Ja jos tiedät missä hän asuu, yritä mennä samaa matkaa. Tiedätkö hänen lukkarin? Jos et, tongi se selville. Näissä asioissa tarvitaan kunnon stalkkeri taitoja, jotkam kyllä mullakin kehittyvät rutkasti kun halusin kaivaa faktoja tiskiin. Onnea sulle, sulla on kai vielä aikaa samassa koulussa sen kanssa, tee kaikkesi! Tsemppiä! Jatka ainakin samaanmalliin, että moikkaat ja juttelet, jos ei muuta! Tuu tänne aina kertoo miten meni, yritän neuvoa vaikka huono olenkin siinä. Sulla kuitenkin on kohalotovereita!
        ANTEEKSI TÄMÄ YLIPITKÄ TEKSTI, JOKA ON TODELLA SEKAVA MUTTA NÄMÄ JUTUT ON PYÖRINY päässäni 2vuotta..... ja tunnistan itseni aloittajan viestistä täydellisesti... TSEMPPIÄ KAIKILLE SAMAN ASIAN KANSSA PAINIVILLE! JAKAKAA KOKEMUKSIANNE TÄÄLLÄ!!

        Tuo poikahan selvästikin säikähti, että olet ottanut nimen selville ja lähettelet viestejä facebookiin. Hetero mitä todennäköisimmin.

        Eipähän niistä tunteista niin helposti aina pääse eroon. Minulla vei n. 8 vuotta kun näin päivittäin. Onneksi en enää ja nyt tuntuu typerältä, että edes olin ihastunut, vaikka tiesin heteroksi.

        Jokainen kaipaa rakkautta, sitähän se. Miksette te tutustuisi toisiinne.

      • kohtalotoveri96
        Suosittelet samaa kirjoitti:

        Tuo poikahan selvästikin säikähti, että olet ottanut nimen selville ja lähettelet viestejä facebookiin. Hetero mitä todennäköisimmin.

        Eipähän niistä tunteista niin helposti aina pääse eroon. Minulla vei n. 8 vuotta kun näin päivittäin. Onneksi en enää ja nyt tuntuu typerältä, että edes olin ihastunut, vaikka tiesin heteroksi.

        Jokainen kaipaa rakkautta, sitähän se. Miksette te tutustuisi toisiinne.

        Sen verran sekavaa tekstiä kirjotin, että selvennän vähän;

        elikkä löysin hänet facebookista puoli vuotta aikaisemmin, kun pyysin häntä kaveriksi. Sitä mukaa kun tutustuimme, oltiin kerrottu nimemme jne. niin pyysin häntä myöhemmin kaveriksi. Sitten vasta viime talvena uskaltauduin laittamaan hänelle joskus viestiä ihan small talk..... :S Joskus se vastasi sanalla ja siinä kaikki. Kesälomalla laitoin sitten sellasen naurunappulan kuvalinkin ja kysyin kuulumisia, ei vastausta.. myöhemmin laitoin hänen seinälle biisin youtubesta minkä tiedän että se tykkää siitä, sehän vastasi englanniksi että liian vanha, kuullut jo sen kipaleen aikoja sitten tms.. ja poistikin sen vielä.....

        Ja se vielä selväksi, että en enää niinkään haikaile sen perään. koska tajusin kuinka lapsellinen hän kaikessa fiksuudessaan on. Huomasin myös epäilyttäviä kommentteja sen FB:ssä, yhdessä keskustelussa oli melko homo vastaisia kommentteja, ja useinkin jos käytävllä joku vitsillään homotteli jostain syystä niin ihastukseni suuttui tästä. Onko homofobiaa, vai oman suuntaumisensa peittelyä? Monet kaappihomothan peittelevät itseään haukkumalla muita homoksi ja olemalla muutenkin heitä vastaan. Lapsellista touhua, jonka älysin vasta viimemetreillä. Kaikesta huolimatta mulla on ikävä tätä poikaa, ja olihan se mun ensi ihastukseni.......

      • Onhan se
        kohtalotoveri96 kirjoitti:

        Sen verran sekavaa tekstiä kirjotin, että selvennän vähän;

        elikkä löysin hänet facebookista puoli vuotta aikaisemmin, kun pyysin häntä kaveriksi. Sitä mukaa kun tutustuimme, oltiin kerrottu nimemme jne. niin pyysin häntä myöhemmin kaveriksi. Sitten vasta viime talvena uskaltauduin laittamaan hänelle joskus viestiä ihan small talk..... :S Joskus se vastasi sanalla ja siinä kaikki. Kesälomalla laitoin sitten sellasen naurunappulan kuvalinkin ja kysyin kuulumisia, ei vastausta.. myöhemmin laitoin hänen seinälle biisin youtubesta minkä tiedän että se tykkää siitä, sehän vastasi englanniksi että liian vanha, kuullut jo sen kipaleen aikoja sitten tms.. ja poistikin sen vielä.....

        Ja se vielä selväksi, että en enää niinkään haikaile sen perään. koska tajusin kuinka lapsellinen hän kaikessa fiksuudessaan on. Huomasin myös epäilyttäviä kommentteja sen FB:ssä, yhdessä keskustelussa oli melko homo vastaisia kommentteja, ja useinkin jos käytävllä joku vitsillään homotteli jostain syystä niin ihastukseni suuttui tästä. Onko homofobiaa, vai oman suuntaumisensa peittelyä? Monet kaappihomothan peittelevät itseään haukkumalla muita homoksi ja olemalla muutenkin heitä vastaan. Lapsellista touhua, jonka älysin vasta viimemetreillä. Kaikesta huolimatta mulla on ikävä tätä poikaa, ja olihan se mun ensi ihastukseni.......

        hyvä olla rohkea, mutta jos on kaapissa ja ehdottelee jotain toiselle samassa koulussa tai työpaikassa, voi toinen alkaakin levittää juttua ja muut kiusamaan.

        Tuo kaverisi pelkää ehkä leimautumista homoksi tai ei edes pidä homoista ja välttelee siksi. Olisikin helppoa jos ei tarvitsi pelätä tois(t)en reaktiota.

    • 17nuori

      Kiitos nimimerkille kohtalotoveri96 :)
      Saatta kuulostaa oudolta ja ilkeältä (mitä en todellakaan tarkoita) mutta minulle tuli jotenkin energinen ja hyvä olo siitä, että on olemassa muitakin, jotka ovat kokeneet saman kuin minä ja osaavat antaa neuvoja.

      Ei minullakaan aikaa ole enää kovin paljoa, sillä kesä tulee liian nopeaa vauhtia, enkä todennäköisesti nää ihastustani kesälomalla kertaakaan... Sitten tulee syksy... sitten onkin taas talvi ja sitten alkaa kevään kirjoitukset ja lukulomat jne. Aika tuntuu vaan tappavan nopealta.

      Mutta joo olen kyllä tutkinu sen pojan lukujärjestystä, kun meillä on sen verran pieni koulu, että pääsen helposti erään taulun luokse, jossa on kaikkien luokkien lukujärjestykset.. Olen joskus myös mennyt kesken tunnin "vessaan" tietäen sen, että ihastukseni kävelee käytävällä juuri siihen aikaan kun on menossa välitunnille.. Välillä jopa hävettää sellainen käytös itseltä..

      Se on kuitenkin vaan niin kamalaa, että toisina päivinä pienikin katseidenvaihto tai lyhyt keskustelu riittää pelastamaan päivän, toisinaan ei. Sitten on sellaisia päiviä kuin eilinen torstaipäivä. Eilen ihastukseni ei edes katsonut minua päin, vaikka kävelin häntä vastaan... Ei edes vilkaissut.. Ihan kuin olisi tahtonut minua tahallaan satuttaa... Siinä menikin koko päivä sitten pilalle.

      Tänään oli jo vähän parempi, sillä tänään vaihdettiin taas pari sanaa ja loppupäivästä hän hymyili minulle niin ihanasti, että olin pyörtyä. Tosin en tiedä, pelkääkö poika minua, kun tuntuu että hän lähtee usein tilanteesta pois mahdollisimman nopeasti.. Yleensä pitäisi tuntua, että aika hidastuu tällaisissa tilanteissa, mutta meilläpäin se vain nopeutuu kolminkertaiseksi. :(

      Ainiin ja istuin minä keskiviikkona sen vieressä noin minuutin :)
      Sitä alkaa varmaan tulemaan ihan sekopääksi, kun noinkin mitätön juttu saa jo aivan pyörälle päästään.

    • kohtalotoveri96

      Ai hitsi, ihan kuin keskustelisi itsensä kanssa täällä :D Pystyn jotenkin niin samaistumaan kaikkeen mitä kirjotit!

      Juurikin toi, että suunnittelin aina tarkoin missä päin ihastukseni saattaa liikkua koulussa, ja menin ''muka vessaan'' juurikin niihin aikohin kun sillä alkoi esim. ruokavälkkä aikaisemmin tai muu tauko, kun minulla. Joskus tietty onnistukin ;) Tuntui hölmöltä, niinkuin sinullakin, mutta antaa mennä vaan! En jaksa enää edes ajatella miten tyhmältä kaikki vaikutti/vaikuttaa.. :D

      Aika menee nopeesti eikä sille voi mitään, mut pitää vaan olla rohkea ja painaa menemään.. Itselläni aika kului käsistä; lisäksi koko ihastus sotku teki musta tosi katkeran ja tyhjän oloisen, haahuilin joskus vaan yksikseni ympäri koulua ja lähdin jopa liikuntatunneilta käytävälle metsästämään tätä jätkää xD Luokkalaisetki alkoi jo ihmettelemään miks en enää puhu niille, oon vaan poissaoleva. No, siihenhän oli syy eikä mulla muutenkaan ollut hyviä kavereita sillä luokalla, lähinnä toisilla jos niilläkään. Nyt amiksessa on sitten asiat hiukan paremmin...

      Se että hän käveli ohitsesi vilkaisematta, vaikuttaa niin tutultu mulle... saatan nyt jaaritella samaa mutta tää on vaan lähes täydellisen samanlainen tarina kun mulla xD

      En oikein osaa antaa neuvoja.... Suosittelen nyt alkuun sitä facebookia, ellei sitä jo ole? Tiedätkö muuten sen pojan nimeä? Minkälaisessa porukassa se liikkuu? Olisiko porukassa joitain joita tunnet, niinkuin taisit mainita - voisitko ''soluttautua ihastuksesi'' porukkaan mukaan? Itse tätä yritin mutta mun ihastus vaan pyöri niiden idioottien kanssa... teki aina niin pahaa katsoa kun se hengaili niiden kanssa... Muutenkin koko ylä-aste kasiluokasta ysiin meni vain sitä ajatellessa, arvosanat laski aika reippaasti.....

      Mutta hei, viikonloppu, aikaa pohtia strategioita ensiviikkoa varten, nyt pistät kaiken peliin :)

    • 17nuori

      Kyllä tiedän sen pojan nimen ja se tietää kuka minä olen.. eikä tuo liene ihme, sillä sen verran pienestä koulusta ollaan.. On meillä muutamia yhteisiä kavereita ja osaltaan niistä on ollut hyötyä, tosin paremminkin olisi voinut mennä...
      Saa nyt nähdä, miten tässä käy, tosin pelkään joka päivä pahinta. Pahin painajaiseni olisi se, että saisin jonain päivänä kuulla, että hänellä onkin tyttöystävä..

    • 17nuori

      Tänään oli sellainen päivä, etten tiedä, mitä ajatella siitä..
      Sain puhuttua ihastukselleni muutamaan otteeseen, lainasin ystävällisesti kynää ja olin ystävällinen, kuten olin suunnitellutkin. Sain myös nähdä maailman ihanimman hymyn, kun ihastukseni hymyili minulle, mutta se ei kuitenkaan ollut mitenkään flirttailevaa hymyä..

      Kuitenkin päivä oli outo, sillä alkupäivästä poika ei juuri reagoinut puheisiini, vastaili ja kommentoi hyvin tönkösti, jopa ehkä töykeästi ja taas kerran lähti lätkimään heti kun saavuin mukaan tilanteeseen. Sitten taas iltapäivästä poika käyttäytyi hieman miellyttävämmin minua kohtaan, tosin yhä jokseenkin kylmästi. Sitten vielä hän katsoi minua käytävän päästä jonkun aikaa, ennen kuin meni menojaan ja kaikki oli ohi tältä päivältä.

      En tosiaan tiedä, mitä tästä ajatella, sillä välillä tuntuu, että hän tuntee jotain hyvää minua kohtaan, välillä taas tuntuu, että hän välttelee minua tahallaan.... Kyllä vähän harmittaa, tosin parempi tämäkin on kuin se, että olen ilmaa hänelle :)

      Ja anteeksi, kun tällä tavalla vuodan aina tänne kaikenlaista. Tämä vain auttaa, kun saan purkaa tuntojani ja päivän tapahtumia tänne. Minä en oikeasti voi puhua kellekään "oikeassa elämässä", joten tänne vuodattaminen tuntuu hyvältä ja toisten kommenttien lukeminen on monesti piristänyt päivääni.

      • Kerro vaan

        Minusta sinun kuitenkin kannattaisi yrittää löytää joku toinen rakkaus. Hyvin epätodennäköistä, että olisi edes bi, yrittää vaan olla kohtelias. Hyvä tietysti sekin, mutta elättelet turhaan toiveita.

        Voisit varmaan kertoakin, tuskin se siitä suuttuisi vaikka olisikin hetero. Voisi olla hänellekin helpompaa olla kaveri kun ei tarvitse miettiä mitä sinä haluat. Pidetään peukkuja.

      • Avuliashomo

        17nuori, itse olen 12v ja nyt kerrankin tulen ulos ja sanon sen, olen homo.
        Se tuntui hyvältä, mutta asiaan.
        Oudosta päivästä voisi ajatella paria asiaa

        A.hän on häiriintynyt siitä että yrität olla vähän liian mukava ja läheinen

        B.pitää sinustakin mutta ei ole varma mitä ajatella.


        C.on ollut huonot yöunet ja on väsynyt/masentunut.


        Itse suosittelen sitä että, no...... Panet KAIKEN likoon.


        Mitä ideaa on olla ihastunut johonkin monta viikoa/kuukautta/vuotta jos ei sano mitään?


        Vaikka miten paljon rakastaa sydämmessä niin pitää muistaa että siellä sydämessä se ei tee mitään muuta kuin sydänsuruja, se pitää sanoa, kertoa, en halua että muille käy niin kuin itselleni, tilaisuus menee ohi ja, se satuu. Ei nää enää koskaan...



        Oma tarina: olin 9v kun aloin mietimään että tykäänkö tytöistä vai pojista, no pojista. Ne oli hyvän näkösiä, mukavia, ylipäätään ihania. 11v mun ihastukseni joka oli samalla luokalla, muuti pois jonnekin Tapiolaan, se tapahtu kesäloman alussa.
        Mä olin ajatellut kerta sille kaiken mutta, en uskaltanut en sitten milään!
        Kun ajattelin mennä kysymään siltä haluaisko se yökylään meille, no... Niiden pihassa oli muuto-auto ja nainen joka näytti taloa muille ihmisille.
        Se sattu, vihlo ja kivisti rinnasta. Ahdisti ja masensi niin paljon että harkitsin jotain tosityhmää...itsaria.
        Mutta kaikkeni tein sen kiini saamiseksi, ei oltu viel facessa ja sen äiti oli menny uusin naimisiin (muuton syy) ja sen sukunimi vaihtui, osoitetta en tiennyt.


        Joten älä... ÄLÄ herran tähden anna tilaisuuden mennä ohi!



        Nyt täältä töölöstä yritän löytää 12-13v homoa, jonka kanssa otaa kunnolinen suhde, mutta en varmaan löydä vähän aikaan mitään.


        Toivon että tosisaan yrität saada hänet kiinostumaan sinusta, lähentele häntä jos tarve. Toivon parasta teille!

    • 20bi

      Moi 17nuori, oon jääny koukkuun tähän sun tarinaan, ootan aina sulta uusia tilannepäivityksiä. :D ehkä sun pitää harkita uusia strategioita sen jätkän pään menoksi. Voisit vaikka leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa pari päivää :D ja sitten koitat sivusilmällä kattoa että vilkuileeko se sua?

    • tääläkin seuraan

      ^^Täällä kanssa ,tuun aina tänne väijymään tilannetta :DD
      Etkä oo ainoo,mulla vähän sama tilanne pääl kanssa.......
      toivottavasti jatkat kirjottelua, ja onnea sulle! Ehkä sun kannattaa yrittää tota mitä edellinen kommentoija ehdotti, eli esität vaikeasti tavoiteltavaa ja vilkuilet katsooko se sua tms... jos se pälyilee sua niin voit olla aika varma että sillä on tunteita sua kohtaan, siinä vaiheessa kannattaa varovaisesti kertoa omat tunteensa poikaa kohtaan. Askel kerrallaan, hio seuraavia siirtoja :D

      • 17nuori

        En tiedä, onko siitä mitään hyötyä, mutta olen muutaman kerran, (kuten esim tänään) ollut pelkästään tyttöjen seurassa, mutta näyttänyt selvästi, ettei siinä ole mitään muuta kuin kaveruutta.. Toki kaveripiiriini kuuluu molempia sukupuolia ja tiedän, että nykyään kaveripiiriin kuuluu lähes kaikilla sekä tyttöjä että poikia, mutta sitä vaan olen pienessä mielessäni ajatellu, että sellanen tyttöjen kanssa välitunnilla istuskelu voisi jotenkin ilmaista ihastukselleni, että tytöt kiinnostavat vain ja ainoastaan kavereina, ei millään muulla tavalla..

        Voihan olla, että koko minun touhu on aika säälittävää ja hyödytöntä...

    • kohtalotoveri96

      Moikka taas, kokeilitko sitä vaikeasti tavoiteltavana olemista? :) Jos kokeilit, yrittikö poika vilkuilla sinua? Jos ylipäätään näit hänet tänään koulussa.
      Jos kokeilit tota muutama päivä ja katotaan mitä käy! innolla luen aina miten on mennyt:) Tosin tämä ketju on saanut mut ikävöimään omaa ns. ex-ihastusta....

    • 17nuori

      Tänään en päässyt kokeilemaan mitään, kun ihastukseni ei ollut koulussa :(
      En tosin tiedä, miten tuota vaikeasti tavoiteltavan esittämistä voisi toteuttaa.. En ole "siinä mielessä" suosittu, enkä tiedä, miten voisin yrittää herättää mustasukkaisuutta ihastuksessani...
      Se tosiaan auttaisi asiaa, jos olisi koulussa pitempiä tilanteita, jossa me molemmat olisimme mukana ja pääsisin sitten paremmin lähestymään sitä poikaa, mutta yleensä kaikki tilanteet ovat lyhyitä ja ihastukseni lähtee haahuilemaan muualle aivan kuin pelkäisi minua.

      Haluaisin jotenkin flirttailla sille varovasti ja vihjailla sille siihen suuntaan, että tykkään pojista. En ole koskaan kertonut kellekään homoudestani, mutten ole myöskään sen kummemmin väittänyt olevani hetero... Mitenköhän tämä kaikki onnistuisi.. En tosiaan ole kovin hyvä tällaisissa asioissa.

      • tääläkin seuraan

        huomenna ystävänpäivä!!! flirttailun aika!! Pistät vaikka jonkun lähettämään sille lapun tms.....
        tai jos teillä luetaan koulun keskusradiossa ystävänpäivä terveisiä niin kirjoita omasi ja laita siihen joku kiva viesti ;) sitten tämä tyyppi kuulee sen ja saattaa arvata keneltä se on! eihän kukaan tiedä että sinä sen lähetit, kun terveiset tiputetaan anonyymina postilaatikkoon. ainakin meidän koulussa näin. tosin terveisetviestit kirjoitetaan jo edellisenä päivänä.
        mutta huomennahan olisi hyvä sauma pistää tuulemaan...tsemppiä

      • Enpä usko,
        tääläkin seuraan kirjoitti:

        huomenna ystävänpäivä!!! flirttailun aika!! Pistät vaikka jonkun lähettämään sille lapun tms.....
        tai jos teillä luetaan koulun keskusradiossa ystävänpäivä terveisiä niin kirjoita omasi ja laita siihen joku kiva viesti ;) sitten tämä tyyppi kuulee sen ja saattaa arvata keneltä se on! eihän kukaan tiedä että sinä sen lähetit, kun terveiset tiputetaan anonyymina postilaatikkoon. ainakin meidän koulussa näin. tosin terveisetviestit kirjoitetaan jo edellisenä päivänä.
        mutta huomennahan olisi hyvä sauma pistää tuulemaan...tsemppiä

        että kannattaa sekoittaa muita edes nimettömänä. Jos ei pidä homoista tai haluaa olla kaapissa niin tulos voi olla aivan muuta kuin haluaa. Parempi sanoa kahden kesken ettei toinenkaan joudu selittelemään muille.

    • 20bi

      juolahti mieleen tuossa sellanen konsti, että jos sulla ois siellä koulussa joku naispuolinen kaveri, niin voisit avautua sille ja kertoa että oot homo. sitten värväisit sen sulle kätyriksi ja se tyttö vois jutella sun puolesta sille jätkälle. :D miltä kuulostas ? toivottavasti se jätkä on huomenna koulussa, niin et aivan riudu rakkauden tuskissas :D

    • Vellihousuko?

      Apua tuskaan Youtubesta. Video Päivin uskoontulo. Ei pakko katsoa jos ei uskalla.

    • 17nuori

      Tuolla aiemmin jotkut kommentoivat siitä, että minun pitäisi tarkkailla, miten ihastukseni koskettaa minua, ja tänään se viimein tapahtui! :)
      Ihastukseni ei ollut aikaisemmin koskaan edes hipaissut minua, mutta tänään kun juttelimme niitä näitä käytävällä (tavattiin tänään monta kertaa, koska oli penkkarit ja muutenkin erikoinen päivä), niin hän puhuessaan painoi kätensä hetkeksi minun käsivarrelleni ja se tuntui hyvältä :)

      Kosketus oli todella hellä, eikä lainkaan kova. Jotenkin tuntui siltä, että poika hieman kavahti tekoaan, kun irrotti lopulta nopeasti, mutta minä olisin kyllä halunnut, että se olisi pidellyt pitempään kiinni minusta.

      Voi olla, että kaikki oli taas kerran vain minun ylireagointiani, mutta tällä hetkellä olen iloisempi kuin aikoihin! Koko päivä meni hyvin ja sain juteltua hänelle monta kertaa ja sain jopa nauratettua häntä.. Toki voi olla, että minä typerys olen taas kerran innostunut turhasta, mutta tänään oli kyllä hyvä päivä :)

      • kohtalotoveri96

        Kiva kuulla että meni noin hyvin :) Ja tuo kosketus kertoo jo jotain!.... ai kun olisi minullakin ollut tuollainen ystävänpäivä...

    • 20bi

      Kiva kuulla että sulla on ollu näin ihana ystävänpäivä. Mun mielestä tuo hellä kosketus vois tarkoittaa jotakin, koska ei jätkät yleensä ota fyysistä kontaktia toiseen, ainakaan tuolla tavalla :D älä nyt kuitenkaan liikaa innostu. jatka vaan samaan malliin ja heitä aina välillä pieni flirtti ;) voi olla että lähätän tässä vklp aikana sulle s-postiin viestiä. tiedät sitten ettei oo roskapostia, jost tulee sauhu_alkuisesta osoitteesta viesti. :)

    • 17nuori

      Minun on pakko taas avautua tänne, kun on niin outo olo.. Välillä minua jopa pelottaa ja ärsyttää se, että olen niin syvästi rakastunut siihen poikaan..

      Meillä oli eilen vanhojen tanssit, joten olin koko päivän kiireinen enkä ehtinyt juuri ihastustani nähdä, mutta sain kuitenkin väkisin sanottua sille jotain ja se puhui minulle takaisin, tosin tilanne oli hyvin nopea.

      Sitten illalla tanssien jälkeen mentiin jatkoille ja minulta meni koko ilta pilalle, kun jotenkin iski älyttömän kova ikävä sitä poikaa ja tuli muutenkin sellainen olo, ettei mistään tule taaskaan mitään.

      Ihastukseni on kova kaveri käymään pippaloissa ja on muutenkin hauska ja viihdyttävä, mutta juhlissa minä en ole samanlainen. Yleensä minä olen hiljainen ja välillä jopa tylsää seuraa juhlissa, enkä tiedä mistä se johtuu.. En minä mielestäni ole muuten tylsä.

      Kuitenkin koko illan ikävöin ihastustani ja mietin, että voiko meistä tulla koskaan mitään ja että onko minussa yhtään mitään, mikä saisi hänet kiinnostumaan minusta kunnolla.. Toivoin myös kovasti, että hän olisi tullut mukaan jatkoille, mutta se oli turha haave.

      Minua ahdisti niin paljon, että toisten pitäessä hauskaa minun piti mennä ulos pakkaseen itkemään. Oli vaan niin paha olla.. Sitten menin nukkumaan ja suurin osa jäi valvomaan ja patjallani jatkoin murehtimista..

      Vaikka olen iloinen siitä, että olen rakastunut ja jos saan vastarakkautta, olen ikionnellinen, mutta silti kamalaa on se, että olen täysin riippuvainen ihastuksestani.. En osaa enää kunnolla edes nauttia mistään, sillä koko vanhojen päivänkin mietin apeana sitä poikaa vaikka toiset nauttivat koko päivästä.

      • kohtalotoveri96

        Mutta, poika kuitenkin kosketti sinua muutama päivä sitten,josta kerroit. Sehän oli selvä merkki. Ehkä sitä ei vaan kiinnostanut tulla vanhojentanssien juhlintaan, koska ei itse niissä ole mukana/kuulunut sinne? Täällä etelässä alkoi nyt hiihtoloma, siellä idempänä varmaan ensi viikosta seuraavana, koita kysyä sitä johonkin kivaan tekemiseen hiihtolomalla :) Jos asuinalueellasi on esim. jotain tapahtumia tms.

        Muuten kyllä tiedän tunteesi tasan tarkkaan. Omat ihastussotkuni viime keväänä aiheutti tismalleen saman tunteen, että olin tosi apea ja surullinen koko ajan vaikka olisi ollut kuinka syytä juhliin tms. Olin aivan riippuvainen ja pakkomielteinen siihen poikaan. Sehän vaan paheni ja minusta tuli vaan katkerampi ja katkerampi kun näin että poika puhuu luokkalaiselleen tytölle tai pyörii muissa porukoissa. Toivon, että sulla ei tämä niin pahaksi mene vaan ehdit kunnolla puuttua peliin ja saada jotain aikaan ;) Tsemppiä ensi viikolle. Innolla odotan kuulumisia :)

      • Avulishomo

        Nyt tuli mulla oikeesti kyynel, yritä seurata häntä jos hän menee jonnekin muuale(muutaa) haluun ilose lopun tälle!

    • itkepois

      Minulla oli melkeen samanlainen päivä.

    • Vastaa miten kutsuta

      Noh kaapissa olo ahdistaa kaikkia, mutta ei sieltä sovi tulla ulos ennen kuin on sinut itsensä kanssa eli pystyy kyllä ottamaan kritiikin kuin kritiikin homoseksuaalisuudestaan.

      Turha sinun on vanhempien suhtautumista pelätä sillä äiti ja isä rakastaa lastaan oli hän millainen tahansa, toki asia vaatii tottumista mutta kyllä he asian ajan myötä hyväksyvät olivat he kuinka hihhuli uskiksia tahansa.

      Mitä kavereihin tulee, eivät tosi ystävät hylkää kaveriaan sellaista tosi ystävyys on, moni etenkin nuoriso sakista herjaa homoja ainoastaan koska muut tekevät niin, ihminen matkii kaveripiirissä enemmistön edustajia, koska ei halua tulla hylätyksi tai muulla tavalla erota ryhmästä.

      Ja mitä väliä sillä on mitä toiset ajattelevat sinusta? Jokainen homofobikko jonka tapaat vetää herneet nenään kun vain sanot "ainakaan mä en yllytä ihmisiä väkivaltaan ja väitä olevani parempi ihminen kuin heteroseksuaali"

      • 17nuor

        Kiva kun sanot noin, mutta en vaan uskalla luottaa siihen, että tuo kaikki on totta..
        Olen kuullut monta kertaa, miten äiti sanoo, ettei arvosta homoja ja aina kun telkkarissa on homopari tai jotain homoa, hänen katseensa on täynnä vihaa.. En halua, että kukaan sanoo pahaa minun äidistäni, sillä rakastan häntä, enkä halua siksi itsekään ajatella hänestä mitään pahaa, mutta se tässä juuri sattuu eniten.. Kun hän kerran ilmaisi vihaavansa homoja, hän periaatteessa sanoi vihaavansa minua...

        Olen vain toivonut, että perheeni huomaisi homouteni, sillä en ole koskaan ilmaissut kiinnostusta tyttöihin enkä koskaan seurustellut, tosin he varmaan mielummin kuvittelevat, että olen niin ruma ja turha, etten kelpaa tytöille..

        Oli miten oli, tällä hetkellä kaapissa olo ei paina mieltäni niin paljoa, sillä loppupelissä olen valmis siihen, että perheeni jättää minut, mikäli saan itselleni rakkautta ihastukseltani. Olenkin päättänyt, että mikäli jonain päivänä alan seurustelemaan hänen kanssaan, kerron homoudestani kaikille, kävi mitenk kävi, pääasia, että minulla olisi edes elämäni ensirakkaus poikaystävänä.
        Jos jään täysin yksin, niin sitten on ihan sama, mitä minulle tapahtuu.

      • Huh huh
        17nuor kirjoitti:

        Kiva kun sanot noin, mutta en vaan uskalla luottaa siihen, että tuo kaikki on totta..
        Olen kuullut monta kertaa, miten äiti sanoo, ettei arvosta homoja ja aina kun telkkarissa on homopari tai jotain homoa, hänen katseensa on täynnä vihaa.. En halua, että kukaan sanoo pahaa minun äidistäni, sillä rakastan häntä, enkä halua siksi itsekään ajatella hänestä mitään pahaa, mutta se tässä juuri sattuu eniten.. Kun hän kerran ilmaisi vihaavansa homoja, hän periaatteessa sanoi vihaavansa minua...

        Olen vain toivonut, että perheeni huomaisi homouteni, sillä en ole koskaan ilmaissut kiinnostusta tyttöihin enkä koskaan seurustellut, tosin he varmaan mielummin kuvittelevat, että olen niin ruma ja turha, etten kelpaa tytöille..

        Oli miten oli, tällä hetkellä kaapissa olo ei paina mieltäni niin paljoa, sillä loppupelissä olen valmis siihen, että perheeni jättää minut, mikäli saan itselleni rakkautta ihastukseltani. Olenkin päättänyt, että mikäli jonain päivänä alan seurustelemaan hänen kanssaan, kerron homoudestani kaikille, kävi mitenk kävi, pääasia, että minulla olisi edes elämäni ensirakkaus poikaystävänä.
        Jos jään täysin yksin, niin sitten on ihan sama, mitä minulle tapahtuu.

        Vaikka äitisi kuinka sanoisi mitä homoista niin ei äitisi kuitenkaan sinua vihaa vaikka olet homo.

        Äitisi vihaa homoja koska hän ei ymmärrä saatika halua ymmärtää homoseksuaalisuutta mutta oma poika on äidille rakas, oli hän millainen tahansa.

        Eihän sinun äitisi tiedä mitä sinä tunnet ellet kerro, ja hän aluksi ei hyväksy sinun homoseksuaalisuutta koska pelkää sinun tekevän pahan virheen ja haluaa suojella sinua koska rakastaa sinua paljon, samoin isäsi.

        Aluksi asian hyväksyminen on vaikeaa, mutta nähdessään kuinka onnellinen olet, ei homoseksuaalisuus heitä haittaa lainkaan.

        Vanhemmat ovat tärkeitä meille jokaiselle, mutta jokaisen meistä on jossain vaiheessa muutettava pois kotoa ja aloitettava itsenäinen elämä, omana itsenä oleminen on osa itsenäistymistä.

        Kunhan vain olet oma itsesi, et mitenkään stereotypisoi vanhempiesi nähden jne. eivät he välitä oletko homo vai et.

        Vaikka oletkin homo, se ei tarkoita että tulisit harrastamaan koskaan seksiä, rekisteröi parisuhdetta jne. se vain on osa sinua mutta ei muuta käyttäytymistäsi tai luonnettasi millään tavalla.

        Itse olen homo enkä itse käyttäydy mitenkään homoille tyypillisesti, juon olutta, katson jääkiekkoa, huolehdin kodistani, puen tavis juntti vaatteita jne. eli ei päältä päin uskoisi että olisin homo.

        Vaikka olet homo, ei se tarkoita heti sitä, että sinun on pukeuduttava muodikkaasti, kannettava käsilaukkua, meikattava, puhua ja kävellä neitimäisesti, tukea homoavioliittoa yms. se on osa sinua, mutta voit silti olla äivän täys äijä

    • 17nuori

      Tänään kävi koulussa sillä tavalla, että käytävällä tuli homot puheeksi, kun yksi ihastukseni luokkalainen (joka on meidän molempien kaveri) nimitteli joitain ihmisiä homoiksi ja puhui muutenkin ilkeään sävyyn homoista. En loukkaantunut tästä, sillä tiedän, että tuo poika ei ole mitenkään vihamielinen, on vaan nuori ja tyhmä :) Siinä minä sitten sanoin sille suoraan, että sellaiset puheet ovat ihan reppanoiden juttuja ja muutenkin yritin oikoa sen näkemyksiä asioista ja kaiken tämän aikana ihastuksenikin kuuli puheitamme. Alkuun toivonkin, että homomyönteinen asenteeni olisi saanut ihastuksessani jotain reaktiota aikaan.

      Kuitenkin ihastukseni oli alkupäivästä suht iloisen oloinen, mutta tämän episodin jälkeen hän muuttui. Kun näin hänet iltapäivällä, hän vaikutti olevan allapäin ja oli muutenkin outo, eikä hän edes vilkaissut minuun päinkään. Loppupäivästä kun näin hänet viimeisen kerran tältä päivältä, hän katsoi minua lyhyesti, mutta minusta tuntuu, että se oli täysin normaali ja sattumanvarainen katse.

      Koko homman pointti on se, että tämän myötä minulle tuli teoria:

      Ihastukseni on homo, muttei ole vielä sujut sen kanssa. Siksi kaikki nuo puheet vaikuttavat häneen sillä tavalla.

      Voisiko tämä olla mahdollista?
      Minua ärsyttää se, etten osaa aina ajatella näitä asioita järkevästi ja puolueettomasti, vaan toiveajatteluni vaikuttaa liian usein pohdintaani..

      Muutenkin minulle yksi suurin päänvaiva joka aamu kouluun lähtiessä on se, että mistä puhuisin hänelle koulussa, mikäli nyt edes pääsen hänen juttusilleen..

      • Eiköhän

        todennäköisempää kuitenkin ole se, että hän uskoo entistä varmemmin sinun olevan homo ja siksi välttelee. En ihmettele vaikka olisivat tarkoituksella puhuneet homoista nähdäkseen sinun reaktiosi.

        Saattaisivat silti suhtautua ihan hyvin kertoisit, mutta ihastuksestasi ainakin kannattaa kertoa kahden kesken. Pelkkä katselu voi olla kiusallista heterolle toistenkin takia.

        Voisihan se olla vaikka bi. Minäkään en ole halunnut leimautua homoksi, koska voisin olla naisenkin kanssa.

      • kohtalotoveri96
        Eiköhän kirjoitti:

        todennäköisempää kuitenkin ole se, että hän uskoo entistä varmemmin sinun olevan homo ja siksi välttelee. En ihmettele vaikka olisivat tarkoituksella puhuneet homoista nähdäkseen sinun reaktiosi.

        Saattaisivat silti suhtautua ihan hyvin kertoisit, mutta ihastuksestasi ainakin kannattaa kertoa kahden kesken. Pelkkä katselu voi olla kiusallista heterolle toistenkin takia.

        Voisihan se olla vaikka bi. Minäkään en ole halunnut leimautua homoksi, koska voisin olla naisenkin kanssa.

        En nyt ihan usko, että ne olisivat käytävällä etukäteen suunnittelleet puhuvan homoista... tuskin hänen ihastuksensa on kertonut asiasta muille, jne.

        Mutta se KOSKETUS! Mielestäni se kertoo jo jotain, kuten mainitsin. Mun tietääkseni se ei ole kovin yleistä jätkien kesken, että kosketellaan hellästi/muuten läheisesti toisia poikia. Ainakaan etelässä sitä ei heterojen kesken katsota kovin kirkkain silmin... eli se saattaa olla merkki kiinnostuksesta/, tunteista, pieni sellainen

        Yksi asia minuakin jäi mietityttämään; onko sinulla minkäänlaisia todisteita/havaintoja että pitäsikö se pojista? Katseleeko poikia ''silläsilmällä''? Onko joku joskus haukkunut häntä homoksi, miten reagoi?
        Musta nyt vaan tuntuu siltä että se on olevinaan hetero, mutta sisimmissään ainakin bi. Ei vaan ole sujut asian kanssa ja vaikenee kun asia otetaan esiin.
        Monet kaappihomot ja bi:t myös peittelevät totuuttaan olemalla mahdollisimman ''heteromainen'' käytöksessään, eleissään, ja elämäntyylissään. Kaikessa heidän pitää aina korostaa ''heterouttaan'' jollain muotoa, ettei varmasti epäilykset herää..sairasta, mun mielestä... esim mun ex-ihastukseni josta kerroin pitkät pätkät, on just tämmönen..ja tämähän on siirtynyt jo fb:n puolellekin...
        . Jokainen on mikä on, pitäis olla tyytyväinen
        mutta, hiljaa hyvä tulee.

      • Kyllä sen
        kohtalotoveri96 kirjoitti:

        En nyt ihan usko, että ne olisivat käytävällä etukäteen suunnittelleet puhuvan homoista... tuskin hänen ihastuksensa on kertonut asiasta muille, jne.

        Mutta se KOSKETUS! Mielestäni se kertoo jo jotain, kuten mainitsin. Mun tietääkseni se ei ole kovin yleistä jätkien kesken, että kosketellaan hellästi/muuten läheisesti toisia poikia. Ainakaan etelässä sitä ei heterojen kesken katsota kovin kirkkain silmin... eli se saattaa olla merkki kiinnostuksesta/, tunteista, pieni sellainen

        Yksi asia minuakin jäi mietityttämään; onko sinulla minkäänlaisia todisteita/havaintoja että pitäsikö se pojista? Katseleeko poikia ''silläsilmällä''? Onko joku joskus haukkunut häntä homoksi, miten reagoi?
        Musta nyt vaan tuntuu siltä että se on olevinaan hetero, mutta sisimmissään ainakin bi. Ei vaan ole sujut asian kanssa ja vaikenee kun asia otetaan esiin.
        Monet kaappihomot ja bi:t myös peittelevät totuuttaan olemalla mahdollisimman ''heteromainen'' käytöksessään, eleissään, ja elämäntyylissään. Kaikessa heidän pitää aina korostaa ''heterouttaan'' jollain muotoa, ettei varmasti epäilykset herää..sairasta, mun mielestä... esim mun ex-ihastukseni josta kerroin pitkät pätkät, on just tämmönen..ja tämähän on siirtynyt jo fb:n puolellekin...
        . Jokainen on mikä on, pitäis olla tyytyväinen
        mutta, hiljaa hyvä tulee.

        aika helposti huomaa jos joku on kiinnostunut toisesta. Minunkin katseluni varmasti huomasivat ja vaikutti käyttäytymiseen, mutta kukaan ei koskaan ole suoraan sanonut mitään.

        Nykyään kiusataankin paljon, etenkin nuoremmat, mutta "17nuori" on kai aika suosittu ja isokokoisena ei kuka tahansa tulisi ärsyttämään.

        En hirveästi päättelisi kosketuksesta, ei se niin harvinaista ole, mutta voi välittää ainakin kaverina vaikka ei itse olisikaan homo. Tuskinpa tarvitsee pelätä kertomista, pitäisi varmaan omana tietonaan.

      • Avulishomo

        Samaa mieltä teoriasi kanssa, hänen kuulemat puheet saivat hänet mietimään.

    • pojke96

      Siis ennen kuin teet mitään niin tyhmää, et alkaisit avautumaan ihastuksellesi tai muille, kannattaa miettiä sun sosiaalista elämää sen jälkeen. Jos oot valmis elämään avoimesti homona se on okei, mutta todennäköisesti aika harva poika aikoo olla sun kaa kauheen avoimesti siis edes ystävinä. Tai se vois onnistuu ehkä tääl etelä-suomes, mut siel tuskimpa. Eikä muiden mielipiteillä olis niin välii jos sun ihastukses sattuis olemaan homo tai bi, ja et se olis kiinnostunut susta, mut mitä sellasii kunnon merkkei sul on siitä et se on homo. Koitin lukee noit sun viestei läpi, mut en saanut ihan selvää et mistä olet päätellyt et hän saattais tykätä pojista. Siis en haluu lannistaa, mut se et hän hymyili sul tai kosketti sua on viel aika kaukaa mistään jutusta :/ Jos kaikki pojat jotka olis koskettanut, tai hymyilly, tai edes halannut mua olis homoja olisin hyvin huolissani länsirannikon lisääntymisestä. Et jos oot nyt oot varma et hän saattais tykätä pojista, niin kerrot sit hänelle sun ihastuksesta kahden kesken, mut se olis kyllä aika leap of faith. Meinaan jos se onkin hetero, se tekee todennäköisesti niinkuin kaikki meiän ikäset jätkät tekis eli kertois muille ja siin sit sitä oltais. Musta kaikkein fiksuin juttu mitä voit tehdä on koittaa olla sen kaveri. Jos oot pienest koulust, siin ei pitäis olla mitään vaikeetakaan. Hakeudut vaan sen lähelle ja keksi jotain hauskaa sanottavaa, tilannekomediaa :) en tiedä miten siellä päin järjestetään mitään juhlii, mut jos järjestetään niin pyydä sitä johonkin bileisiin. Sit muutamien pippaloiden jälkeen voit hieman humalassa vihjata jotain homouteen liittyen ja sit miettii uudelleen sen suuntautumista. Jos vaikuttaa heterolta niin ystävyyskin on jo ihan kiva :) näillä mä lähtisin, ja aika toimiva taktiikka joskus, mut tsemppiä ! :)

    • 17nuori

      Taas on pakko kertoa, mitä tänään tapahtui, sillä ristiriitaiset tunteet velloivat jälleen kerran..

      Suurin osa koulupäivästä meni siten, etten nähnyt ihastustani, enkä päässyt puhumaan hänelle.. Näin hänet aamulla yhden kerran, mutta tuolloin hän ei edes vilkaissut minuun.. Olin koko päivän alakuloinen.

      Sitten kun koulu loppui kello kolmen aikoihin, lähdin laahustamaan pois koulusta ja sitten huomasin, että ihastukseni käveli perässäni ja kerrankin yksin. Minä sitten hidastelin tahallani ja pian ihastukseni ottikin minut kiinni.. Sitten pakotin itseni sanomaan jotain sille pojalle ja loppumatka paikalliseen s-markettiin menikin rupatellessa mukavia (puheet eivät olleet taaskaan mitenkään viittaavia mihinkään, vaan ne olivat aivan arkisia)

      Mutta kuitenkin :)
      Minä kävelin yhtä matkaa sen pojan kanssa, eikä se paennut mihinkään tällä kertaa! :D
      Noinkin pieni asia tuntui tosi hyvältä ja vielä sitten kun lähdin kaupasta, poika moikkasi minulle heilauttamalla päätään taaksepäin..

      Kyllä sitä välillä tuntuu, että olen ihan sekaisin, kun tuollaiset asiat saavat täysin pois tolaltaan, mutta kaipa se rakastuminen on tällaista.. Nyt kun vain tapahtuisi se, mitä odotan eniten eli se, että poika vihjaisi minulle jotenkin olevansa homo...

      • ystävällisesti

        Mun mielestä sun kannattais nyt ihan vetää syvään henkeä ja laittaa vähän jäitä hattuun. En tarkoita millään pahalla, mutta mikään mistä olet innostuneesti täällä kertonut ei viittaa mihinkään muuhun kuin sinun tunteisiin häntä kohtaan ja hänen tavallisen ystävälliseen käytökseen. Eikö se nyt ole ihan luonnollista, että jos teillä on ystävälliset välit ja sama suunta kauppaan niin kävelette väkisinkin yhtä matkaa sinne? Ja jos juttelet hänelle hän vastaa siihen kohteliaasti takaisin. Puhutte vain arkisista asioista ohimennen. Tottakai hän hymyilee sinulle vai pitäisikö irvistää? Se tapaus kun hän kuuli puheenne homoista ja oli outo sen jälkeen niin viittaa siihen että hän sai vahvistuksen sille että sinä todella taidat olla homo ja hän on aavistanut oikein, mutta ei halua olla ilkeä vaan silti ystävällinen, koska hänen oma maineensa ei ole mitenkään vielä toistaiseksi ollut vaarassa. Hänhän on hetero. Minusta tuntuu ettet oikeasti halua tietää totuutta, sitä ettei hän ole sinusta kiinnostunut. Ylitulkitset häntä ja näet sokeasti vain sen mitä tahdot nähdä. Jos et tyrkyttäisi itseäsi hänelle etkä hakeutuisi seuraan etkä juttusille vaan näyttelisit niin kuin sinulla olisi muutakin tekemistä niin mitä tapahtuisi? Kokeile. Todennäköisesti hän olisi törmätessä edelleen ystävällinen ja siinä kaikki. Sinä olet aktiivinen hakeutumaan kontaktiin hänen kanssaan, mutta hän ei tee elettäkään siihen suuntaan. Itsesuojeluvaiston pitäisi sanoa sinulle, että hanki muuta sisältöä elämään ja unohda tämä poika, muuten sinun voi käydä huonosti. Olet paljon enemmän arvoinen!

      • 17nuori
        ystävällisesti kirjoitti:

        Mun mielestä sun kannattais nyt ihan vetää syvään henkeä ja laittaa vähän jäitä hattuun. En tarkoita millään pahalla, mutta mikään mistä olet innostuneesti täällä kertonut ei viittaa mihinkään muuhun kuin sinun tunteisiin häntä kohtaan ja hänen tavallisen ystävälliseen käytökseen. Eikö se nyt ole ihan luonnollista, että jos teillä on ystävälliset välit ja sama suunta kauppaan niin kävelette väkisinkin yhtä matkaa sinne? Ja jos juttelet hänelle hän vastaa siihen kohteliaasti takaisin. Puhutte vain arkisista asioista ohimennen. Tottakai hän hymyilee sinulle vai pitäisikö irvistää? Se tapaus kun hän kuuli puheenne homoista ja oli outo sen jälkeen niin viittaa siihen että hän sai vahvistuksen sille että sinä todella taidat olla homo ja hän on aavistanut oikein, mutta ei halua olla ilkeä vaan silti ystävällinen, koska hänen oma maineensa ei ole mitenkään vielä toistaiseksi ollut vaarassa. Hänhän on hetero. Minusta tuntuu ettet oikeasti halua tietää totuutta, sitä ettei hän ole sinusta kiinnostunut. Ylitulkitset häntä ja näet sokeasti vain sen mitä tahdot nähdä. Jos et tyrkyttäisi itseäsi hänelle etkä hakeutuisi seuraan etkä juttusille vaan näyttelisit niin kuin sinulla olisi muutakin tekemistä niin mitä tapahtuisi? Kokeile. Todennäköisesti hän olisi törmätessä edelleen ystävällinen ja siinä kaikki. Sinä olet aktiivinen hakeutumaan kontaktiin hänen kanssaan, mutta hän ei tee elettäkään siihen suuntaan. Itsesuojeluvaiston pitäisi sanoa sinulle, että hanki muuta sisältöä elämään ja unohda tämä poika, muuten sinun voi käydä huonosti. Olet paljon enemmän arvoinen!

        En pysty... En vaan pysty... Tiedätkös en ole koskaan, en IKINÄ tuntenut tällä tavalla ketään kohtaan. On ollut aikoja, jolloin olen yrittänyt vältellä pojan miettimistä, mutta se ei vaan onnistu.

        Myönnän, että en osaa ajatella järkevästi aina näissä asioissa, mutta en halua luovuttaa, kun jotenkin vaan tuntuu niin oikealta sen pojan läheisyydessä..
        Ja se ajatus, että kyllä jossain on vielä joku minua varten saa minut voimaan pahoin. En enää jaksa vain toivoa, että jossain on joku, sillä minulla ei ole ikinä ollut ketään, eikä sitten varmaan tule koskaan olemaankaan..
        Sanotaan sitten vaikka näin, että jos tämän rakastumisen takia joudun pohjalle, sinne sitten jäänkin.
        En saa yhtään toivoa siitä, että kenties siellä jossain tulevaisuudessa on joku ja niin edespäin.. Tällä vauhdilla minulla ei ole edes tulevaisuutta, sillä minulla ei ole ilman sitä poikaa mitään motivaatiota mihinkään.

      • höpöhöpö...
        17nuori kirjoitti:

        En pysty... En vaan pysty... Tiedätkös en ole koskaan, en IKINÄ tuntenut tällä tavalla ketään kohtaan. On ollut aikoja, jolloin olen yrittänyt vältellä pojan miettimistä, mutta se ei vaan onnistu.

        Myönnän, että en osaa ajatella järkevästi aina näissä asioissa, mutta en halua luovuttaa, kun jotenkin vaan tuntuu niin oikealta sen pojan läheisyydessä..
        Ja se ajatus, että kyllä jossain on vielä joku minua varten saa minut voimaan pahoin. En enää jaksa vain toivoa, että jossain on joku, sillä minulla ei ole ikinä ollut ketään, eikä sitten varmaan tule koskaan olemaankaan..
        Sanotaan sitten vaikka näin, että jos tämän rakastumisen takia joudun pohjalle, sinne sitten jäänkin.
        En saa yhtään toivoa siitä, että kenties siellä jossain tulevaisuudessa on joku ja niin edespäin.. Tällä vauhdilla minulla ei ole edes tulevaisuutta, sillä minulla ei ole ilman sitä poikaa mitään motivaatiota mihinkään.

        Niinhän sitä jokainen nuorena luulee, mutta suurin osa rakastuu monta kertaa, valitettavasti jopa vaikka asuisi sen ensirakkauden kanssa.

        Voi pelätä toisten puheita ja haluaa pysyä kaapissa, vaikka olisikin bi/homo. Koulussa tietysti muutenkin oman luokkalaisten kanssa. Ei kannata odottaa, että toinen tekee aloitteen, voit yhtä hyvin itse puhua, jos asia niin tärkeä.

        Jos pääset saunomaan/suihkuun yhtä aikaa uimahallissa tai jossain, niin näkee onko yhtään kiinnostunut. Monet nuoret ei peittele yhtään kiinnostustaan.

    • kohtalotoveri96 taas

      Mitä jos seuraavan kerran, kun olette kahden, kehut poikaa vaikka jostakin? Sanot vaikka vaatteista tms. että onpa kivat tai jotain muuta vastaavaa, katso miten hän reagoi.

      Ymmärrän täysin että elämäsi tämänhetkinen ajatusmaailma on yhtäsuurikuin tämä poika, koinhan tämän itsekkin... yllättävän äkkiä silti pääsin siitä yli kun jouduin koulua vaihtamaan. Ei sillä ettenkö enää välittäisi siitä pojasta, tottakai se on omalla tavallaan tärkeä mulle edelleen... vaikkakin vähenevissä määrin

      Joten, jos nyt esim. piristät ihastustasi jollakin, ja saat hänet jostakin hyvälle tuulelle, et ainakaan menetä mitään. Kuten jo sanoin - ehdota jotain kivaa tekemistä hiihtolomalle! Tutustuisitte samalla lisää ja jos oikein saat rohkeutta kerättyä niin voisit jopa varovaisesti kertoa hänelle että pidät hänestä. Voit esimerkiksi kertoa että pidät häntä tosi mielenkiintoisena ja mukavana tyyppinä. Tästä sitten voit uskaltaessasi kertoa lisää ----> tunteistasi :)

    • pojke96

      Mun on pakko sanoo, että sä todennäköisesti tuhlaat aikaasi :/ Nimimerkki "ystävällisesti" kirjoittama viesti saattaa kuulostaa susta ilkeeltä, mutta se johtuu siitä että se on karua faktaa. Sun kuvailujen perusteella on hyvin todennäköistä että hän on hetero, niinkuin n. 97% miehistä. Usko mua, tiedän miltä susta tuntuu. Mut niinkuin aikasemmin sanoin et ihastuneena, varsinkin poikaan, tulkitsee kaikki merkit ihan väärin, ja sä oot vienyt tulkitsemisen aika pitkälle. Siis en todellakaan haluu olla ilkeä, ja mul on ihan surullinen olo kirjottaa tätä, mut oon ollu tos tilantees. Ja usko mua, et tiedän kuin aikaavievää tollaset ihastukset on - et varmaa ajattele mitään muuta kuin häntä. Siksi sanonkin sul et pelasta ittes tost tilanteesta jotenkin, meinaan toi unelmointi jatkuu muuten sit pitkään. Jos oot valmis, niinkuin sanoit, menemään pohjalle tän rakastumisen kaa niin kokeile tota mun aikasemman viestin neuvoa, tai sit sano sil vaan suoraan, mut sitä en suosittele. Paras juttu olis vaan tyytyy ystävyyteen, niin mä oon tehny ja oon siihen tyyväinen. Unohtamiseen on käyttänyt (todella kusipäimäisesti pakko myöntää) tyttöjä, ja elämä jatkuu. Yleensä ystävyys on parasta mitä sä saat, ja joskus sekin on ihan hyvä :) mut nä on valitettavii tosiasiota, mut lopeta haaveilu, koska se jatkuu ja jatkuu, ja siitä ei pääse mihinkään ja se ei johda mihinkään.

      • Ei niin toivotonta

        Eiköhän vähintään 5% ole homoja, siihen bi:t päälle ja nuorena moni kokeilee jos tulee tilaisuus. Todennäköisyys on paljon pienempi kuin heteroilla saada vastarakkautta ja se pitäisi ottaa aina huomioon, mutta samalla tavalla nekin luulee olevan yksi ainoa oikea mihin rakastuvat. Aikaa myöten oppii käsittelemään tunteitaan.

      • SEPPO.A
        Ei niin toivotonta kirjoitti:

        Eiköhän vähintään 5% ole homoja, siihen bi:t päälle ja nuorena moni kokeilee jos tulee tilaisuus. Todennäköisyys on paljon pienempi kuin heteroilla saada vastarakkautta ja se pitäisi ottaa aina huomioon, mutta samalla tavalla nekin luulee olevan yksi ainoa oikea mihin rakastuvat. Aikaa myöten oppii käsittelemään tunteitaan.

        VITUN HOMOT PERKELE !!

    • 17nuori

      Mutta viitsiikö kukaan kertoa, että millä tavalla minä unohdan ihastukseni? Jos se olisi niin helppoa, niin kyllä minä olisin sen varmaan jo tehnyt, jottei tarvitsisi suotta murehtia. En vaan voi sille mitään, että heti kun näen hänet, niin minun sisälläni alkaa humista. Sitä ei voi estää.

      Älkääkä sanoko, että yritä etsiä joku muu itsellesi. Mistä minä muka sellaisen repisin tänne, kun asun niin korvessa, etten pääse mihinkään. Ystävien seura taas ei auta, sillä se vaan lisää mielipahaa, kun mietin, että minulla voisi ensimmäistä kertaa elämässäni olla joku, joka on enemmän kuin ystävä. Tai sitten jos joku sanoo, että yritä keksiä muuta tekemistä, niin turhaa se on. Pleikkaria pelaamallako minun pitäisi unohtaa murheeni?

      Toivottavasti ette luule, että minä mäkätän ja yritän tyrmätä teidän kommenttinne tarkoituksella. Arvostan todella sitä, että olette kommentoineet tänne kaikenlaista, mutta nyt tuntuu vain pahalta.

      Joten kysymys: Minulle ei taida jäädä kuin kaksi vaihtoehtoa: Muuttaa pois lopullisesti ja jättää kaikki minun läheiseni jälkeen, koska he eivät hyväksy minua koskaan ja jäädä yksin TAI sitten hypätä katolta?

      Minusta ei taida olla kumpaankaan.

      • Taistele vielä

        Jatka nyt vielä yrittämistä jonkun aikaa. Jos mitään ei tapahdu, sano asiat suoraan ja PISTE. Ajatelkoon mitä ajattelee. Mitä menetät? En usko että poika rupeaa muille asiasta kertomaan. Tai sitten vain pyydät häntä olemaan kertomatta - ''eli jos hänellä on yhtään arvostusta sinua kohtaan, ei hän levittele sanomisiasi
        '' -periaatteella kerrot hänelle faktat.

        Mielestäni osa viesteistä täällä on karua faktaa, kyllä, mutta IKINÄ ei voi olla täysin varma jos ei kysy, siispä sano suoraan tai jatkat pikkuhiljaa etenemistä. Mitään tuskin menetät. Vielä ei kannatta sotakirvestä haudata, taistele!

      • Samaa mieltä

        kuin "Taistele vielä" ja vanhempasikin hyväksyvät melkoisen varmasti ensijärkytyksestään toivuttuaan. Itse en ole kokenut tarvetta kertoa sukulaisille, vaikka olen joillekin myöntänyt olleeni joskus poikien kanssa.

        Jos uskallat kertoa ihastuksellesi ja/tai muuten ystävystytte, eikä hän halua homosuhdetta, niin tunteet varmaankin laimenee aikaa myöten. Ei se toinen ihminen aina niin ihmeellinen ole kuin kuvittelee. Voisi olla kuitenkin hyvä ystävä ja eikös sekin olisi paljon.

        Jos et saa puhuttua, ettekä ystävystykään enempää, niin helpottaa varmasti kun et varmaankaan näe enää kovin usein koulun jälkeen.

        Nuorena on helppo löytää netistä seuraa, ainakin jos uskaltaa kuvalla hakea ja on kohtuullisen näköinen. Monet haluaa jopa muuttaa maalle, jos et itse halua isompaan kaupunkiin muuttaa.

        Yksinoloonkin tottuu. Minulla on oikeastaan ongelma, että on tarjontaa, mutta ikäiseni ovat harvoin kiinnostavia ja nuorten kanssa ei tunnu järkevältä yrittääkään. Nytkin yksi ehkä 18v poika näyttää kiinnostuneen enkä halua loukata.

      • Avuliashomo

        Taistele vielä, samat sanat!

    • 17nuori

      Kiitokset teille, jotka tuossa edellä kommentoitte! Aionkin vielä jatkaa yrittämistä, sillä muuhun en pysty. Tämän hetkinen suunnitelma onkin se, että yritän tulla hyväksi ystäväksi ihastukseni kanssa ja kenties jonain päivänä, kun/ jos ollaan kahdestaan jossain, saatan kertoa (toki parhain tapaus olisi se, jos hän lähestyisi minua :D)

      Tänään sain vähän piristystä siitä, että ihastukseni tuli rupattelemaan minulle melko oma-aloitteisesti, eikä kaikki ollut minusta kiinni, kuten yleensä. Toki tilanteessa oli muitakin ihmisiä, mutta hyvä olo siitä kuitenkin tuli.

      Sen sijaan päivää vähän huononsi se, että täällä kotona raivostuin äidille ja huusin raivoissani ja sanoin hieman asioita, joita en kyllä halunnut hänelle sanoa.. :(
      Tänään vain jotenkin vihan /katkeruuden tunteet purkautuivat häntä kohti, vaikka homma lähti pikkuasiasta liikkeelle, eikä liittynyt seksuaalisuuteeni juuri mitenkään.. Ja kuinka ollakaan äiti suuttui minulle siitä, että minä suutuin hänelle.. Minä olen taas syypää.. Siitä voikin päätellä, miten hän reagoisi jos kuulisi minun olevan homo. Hän on uhri, minä syyllinen... Niin kuin aina.

      • Jos aiot

        muuttaa lähivuosina pois kotoa, niin ehkä parempi kertoa vanhemmille vasta sitten. Ei tule turhia ongelmia kotona.

    • 17nuori

      Nyt näyttää ihan kivalta se, mitä koulussa tapahtuu :D
      Minusta on tullut pikkuhiljaa ihastukselleni hyvä kaveri ja tänään sain siihen varmistuksen, kun ihastukseni tuli juttelemaan taas minulle ihan oma-aloitteisesti aivan kuin olisimme aina tunteneet toisemme :)
      Se tuntuu vain niin hyvältä sydämessä kun ihastukseni / ensirakkauteni tulee puhumaan, katsoo suoraan silmiini läpitunkevasti ja hymyilee minulle ja on niin kiltti (sitä ei aina kovin moni tee)

      Nyt iloitsen siitä, että meistä on tullut ystäviä ja yritän pikkuhiljaa saada selville, haluaako hän jotain muutakin. Tällä hetkellä menee paremmin kuin koskaan aiemmin, kun miettii, että reilu kuukausi sitten en edes uskaltanut puhua hänelle. Minua jopa ihan jännittää.

      Harmi vaan, että huomenna alkaa hiihtoloma, enkä nää häntä viikkoon :(
      On jo nyt ikävä.

      • Olisit kysynyt

        mitä tekee lomalla.

    • 17nuori

      Nyt se sitten alkoi.. Hiihtoloma.. kaksi viikonloppua ja yksi arkiviikko.. Kokonaiset 9 päivää, enkä näe ihastustani kertaakaan.. On se hassua kun nuorempana lomat olivat parasta koulussa, mutta nykyään lomat ovat niitä hirveimpiä.. Tylsä, masentava loma tiedossa ja ikävä on jo hirmuinen.. Onneksi sentään sain puhuttua ihastukselleni tänään, tosin vain lyhykäisesti..

      Hassua tässä on se, että isäni on ollut jo kolmatta viikkoa reissussa, eikä ole yhtään ollut ikävä, mutta taas 9 päivää erossa ihastuksestani on hirveää.. Olen ollut lomalla nyt reilun tunnin ja tekisi mieli itkeä...

      Sekin tuntuu niin pahalta, kun kuulee joidenkin kaverien viettävän lomansa tyttö/poikaystävänsä kanssa ja he ovat niin onnellisia. Sitä vain alkaa miettimään, miten ihanaa olisi viettää loma oman kullan kanssa.. Olisi se niin ihana nukahtaa oman rakkaan viereen öisin, mutta jotenkin välillä tuntuu siltä kuin kukaan ei haluaisi minun olevan koskaan onnellinen.. Tänäänkin tuntui niin pahalta, kun yksi luokkalaiseni, joka on tyttö, puhui pahaan sävyyn homoista.. Tällä hetkellä tuntuu, ettei kukaan hyväksy ja onkin siksi niin vaikea tulla kaapista.. Yhtenä päivänä olin aivan hilkulla, ettenkö olisi kertonut siskolleni, mutta sitten muutin mieleni viime hetkellä.. En tiedä, pelastinko itseni viime sekunneilla, vai teinkö virheen..

      Tulee vain väkisin mieleen: Jos olisin aikoja sitten kertonut homoudestani, eikä minun tarvitsisi pelätä, saisinko nytkin viettää koko loman ihastukseni kanssa? Mutta ikävä on jo kova joka tapauksessa.. :(

    • 20bi

      mää sanosin edelleen että kannattaa kertoa jollekin läheiselle, vaikka sille sun siskolle. naiset on yleensä ymmärtäväisempiä kuin miehet ja varsinkin nuoret naiset. Ota ihmeessä asia puheeksi siskosi kanssa, jos suinkin uskallat, se helpottaa vamasti. jos epäilet siskosi suhtautumista asiaan, niin voithan ottaa selvää hänen ajatuksistaan kyselemällä varovasti että mitä mieltä hän on sellasista asioista. voit puhua vaikka jostain julkihomosta ja sitä kautta kysyä siskosi mielipidettä. sitten jos ja kun siskosi suhtautu asiaan hyvin niin voi avautua hänelle. kokemuksesta voin sanoa että kivi putoaa sydämeltä, kun saa kertoa jollekkin tällasen mieltä painavan asian.
      jos oikein epätoivoseksi käyt nyt viikon aikana, niin ota selville sen jätkän osoite ja mee vaikka myymään karkkia niiden ovelle. :D sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja :)

      • No jaa...

        Naiset voivat olla myös todella kieroja ja kovia juoruamaan, myös omat siskot, mutta eivät varmaankaan koulukavereille kertoisi.
        Sopivalle tytölle kun koulussa kertoo, niin ei tarvitsekaan muille kertoa.

    • 20bi
      • Niinpähän

        Kerro vaan rohkeasti siskollesi, helpottaa varmasti.

        Kun itse olin vielä kaapissa niin tosi moni kavereista/ystävistäni puhui homoista vihamielisesti. Noh, sitten joskus sain muutamille kerrottua kierrellen ja kaarrellen et olen homo, niin pyytelivät sitten anteeksi aikaisempia pahoja puheitaan kun eivät tienneet.

    • 17nuori

      Jotenkin vaan pelottaa.. En uskalla kertoa kellekään homoudestani.. Tiedän kyllä, että kertominen helpottaisi ihastukseni kanssa, sillä jos hän tietäisi minun olevan homo hän saattaisi yrittää lähestyä vielä innokkaammin minua.. Kenties...
      Pelkään vaan sitä, että ihmiset eivät koskaan hyväksy minua.. Varsinkin oman äidin raivostuminen ja se, että hän lopettaa puhumasta minulle, saa minut surulliseksi..

    • 20bi

      oon saattanu sanoa tämän ennenkin mut jos oon niin sanon nyt uudestaan eli, suomalaiset on nykyään ylättävän suvaitsevaista porukkaa. oon itse kokenu muutamia yllätyksiä kun oon kertonu ittestäni omille läheisilleni. oon kertonu ainakin 30 eri ihmiselle ja yksikään ei ole sanonut pahasti takaisin, päinvastoin osa on innostunut mun uutisista tosi paljon ja kyselevät aina mun kuulumisia tähän aiheeseen littyen :) huomasin aika äkkiä ettei tää maailma ookkaan niin paha paikka kuin mitä ensin luulin
      äidillesi tämä ei varmaa ole kovin helppo juttu, joten hänelle ei kannata kertoa ainakaan vielä
      Kylä muakin pelotti ja paljon kun ekaa kertaa aloin avautumaan ystävälleni, vaikka tiesin että hän hyväksyisi minut. tilanne meni silloin sillä tavalla että istuttiin keittiön pöydän ääressä vastakkain ja minä tuijotin pöydän pintaa ja ikään kuin sylkäisin totuuden ulos suustani.
      muutaman tunnin päästä kun ahdistus helpotti, olin kuin uudesti syntynyt, vapautunut ja täynnä energiaa :D

      • 17nuori

        Toivottavasti minullekin kävisi jonain päivänä yhtä hyvin :)
        Minulta vain on mennyt viimeinenkin luotto ihmisiin, kun jokunen kuukausi sitten eräs tyttöpuolinen kaverini näytti todelliset kasvonsa. Hän on sellainen lempeäkatseinen, maanläheinen ja kiltti ihminen ja olin siten varma, että hän hyväksyisi homot.

        Sitten yhtenä päivänä puheeksi tulivat homot (en kyllä muista miten) ja hän vain totesi: "Minä mitään vitun homoja hyväksy!"
        Samaa olen saanut kuulla sitten monien muidenkin, niin tyttöjen kuin poikien suista. Ei täällä nyt mitään homovastaista kamppanjaa ole, eikä meidänkään koulussa ketään metsästetä, jotta voidaan kiusata ja haukkua homoksi, mutta tuntuu vain siltä, että kaikkien suhtautuminen muuttuu minuun ja minulle nauretaan ja minua pidetään pilkkanaan.. En yhtään ihmettele, jos minun ihastukseni onkin homo, muttei uskalla olla sitä mitä on..

    • 20bi

      no jopa on paska porukkaa siellä. :(
      luulen että suurin osa näistä ihmisistä on vielä niin lapsellisia, että eivät ymmärrä. tai sitten sosiaalinen paine on liian suuri että he uskaltaisivat näyttää todellisen mielipiteensä. ei siis ehkä kannata yrittää avautua näille tyypeille.
      Osiko sulla ketään hieman vanhempaa ihmistä (yli 20v) jolle voisit puhua?
      Koulukuraattorihan on myös yksi vaihtoehto. hehän ovat luonnollisesti vaitiolovelvollisia ja joskus se auttaa paremmin jos puhuu vieraalle ihmiselle. sitähän ei tarvi hävetä jos haluaa mennä juttelemaan ja ekä tartte kellekkään selitellä että missä käyt.
      kuraattorille tarvii ehkä opettajan lähetteen, mutta ei sun tarvi alkaa kellekään opettajalle yksityiskohtia kertomaan, sanot vaan että sulla on asiaa sille kuraattorille. jos nyt ylipäätään haluat mennä käymään siellä :)
      oon muuten miettiny että ois kiva tutustua suhun paremmin. tää viestikeskustelu on mulle vähän outo tapa kommunikoida :D en vaan tiiä että miten ois mahollista tutustua.

    • 17nuori

      Älä nyt luule, että yritän tahallani aina keksiä jotain negatiivista teidän neuvoistanne, mutta minun on kuitenkin kerrottava tuosta kuraattorijutusta yhden jutun. Olen ennenkin ajatellut mennä puhumaan jollekin aikuiselle koulussa, sillä on mahdollista mennä opettajan, kuraattorin tai seurakunnan nuorisotyöntekijä juttusille, mutta en kuitenkaan uskalla.

      Ensiksikin meidän koulu on tosi pieni, joten opettajat ja muu henkilökunta on liian tuttuja, mutta heillä on toki vaitolovelvollisuus..
      Mutta huonompi juttu on se, että jos menen tapojeni vastaisesti puhumaan jollekin ihmiselle koulussa, alkavat huhut kiertää ja ihmiset alkavat hiillostamaan minua.

      Ja muutenkin on nyt niin surkea olo, kun ikävä on hirmuinen ja tulin vielä juuri lomaksi kipeäksi..

      • itä p*rseesta

        Outoa että siellä idässä on noin suvaitsematonta porukkaa. Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo järkeä päässä ja oppia suvaitsemaan erilaisuutta. Ei täällä etelämpänä ainakaan ole mitään ongelmia, mitä nyt wannabe hetero jätkät on aina massan mukana mulkoilemassa vähänkin erilaisempia ihmisiä.

        Itse en ole ikinä konet tarvetta puhua kenellekkään vaikka olenkin suuntautumisen salassa pitänyt. Meidän lluokalla on ihan avoimesti biseksuaaleja ainakin 2kpl eikä kukaan kummemmin välitä. Kaikki ihmisiä siinämissä muutkin.

      • Idässä?
        itä p*rseesta kirjoitti:

        Outoa että siellä idässä on noin suvaitsematonta porukkaa. Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo järkeä päässä ja oppia suvaitsemaan erilaisuutta. Ei täällä etelämpänä ainakaan ole mitään ongelmia, mitä nyt wannabe hetero jätkät on aina massan mukana mulkoilemassa vähänkin erilaisempia ihmisiä.

        Itse en ole ikinä konet tarvetta puhua kenellekkään vaikka olenkin suuntautumisen salassa pitänyt. Meidän lluokalla on ihan avoimesti biseksuaaleja ainakin 2kpl eikä kukaan kummemmin välitä. Kaikki ihmisiä siinämissä muutkin.

        Itä-Suomessa on lomat vasta ensiviikolla.

      • 17nuori
        Idässä? kirjoitti:

        Itä-Suomessa on lomat vasta ensiviikolla.

        Kyllä vaan meidän koulussa on nyt hiihtoloma ja se loppuu 4.3
        Idässä päin sitä asutaan, toki joku oikein tarkka määritelmä saattaa katsoa asuinpaikkani että se on hitusen kaakossa tai muuta vastaavaa, mutta yleisellä kaavalla katsottuna asun itä-suomessa

      • Joo..
        17nuori kirjoitti:

        Kyllä vaan meidän koulussa on nyt hiihtoloma ja se loppuu 4.3
        Idässä päin sitä asutaan, toki joku oikein tarkka määritelmä saattaa katsoa asuinpaikkani että se on hitusen kaakossa tai muuta vastaavaa, mutta yleisellä kaavalla katsottuna asun itä-suomessa

        22. päivä kerroitkin alkaneen, taisit vaan puhua jo aikaisemmin. Ensi viikkohan se varsinaisesti on.

        Pääseehän sieltäkin minne vaan ja hiihtolomien aikaan on porukkaa joka paikassa, kylpylöistä laskettelukeskuksiin. Kohta saat ajokortin ja sitten on helppo liikkua, mutta maksaahan se tietysti.

        Mitä luulet, jos ihastuksesi sattuisi lukemaan näitä, tunnistaisiko sinut ja mitä tykkäisi? Tai joku hetero koulukaveri?

      • 17nuori
        Joo.. kirjoitti:

        22. päivä kerroitkin alkaneen, taisit vaan puhua jo aikaisemmin. Ensi viikkohan se varsinaisesti on.

        Pääseehän sieltäkin minne vaan ja hiihtolomien aikaan on porukkaa joka paikassa, kylpylöistä laskettelukeskuksiin. Kohta saat ajokortin ja sitten on helppo liikkua, mutta maksaahan se tietysti.

        Mitä luulet, jos ihastuksesi sattuisi lukemaan näitä, tunnistaisiko sinut ja mitä tykkäisi? Tai joku hetero koulukaveri?

        No jos ihastukseni lukisi näitä, niin olisin varmaan hyvilläni, sillä hän olisi todennäköisesti tullut tarkoituksella lukemaan gay-palstan juttuja.. Enkä usko että juuri kukaan koulusta täällä käy.. Vai oletko sinä kenties joku tuttu kun tuollaisia kysyt?

      • Käyhän täällä
        17nuori kirjoitti:

        No jos ihastukseni lukisi näitä, niin olisin varmaan hyvilläni, sillä hän olisi todennäköisesti tullut tarkoituksella lukemaan gay-palstan juttuja.. Enkä usko että juuri kukaan koulusta täällä käy.. Vai oletko sinä kenties joku tuttu kun tuollaisia kysyt?

        heteroitakin tai kaapissa olevia provoilemassa, monet nuoret varmaan uteliaisuuttaan. Äsken oli tullut toiseen ketjuun paljon heteroiden viestejä kun oli etusivulla.

        En ole tuttu, mutta Itä-Suomesta kotoisin, muuttanut pois kauan sitten. Mielenkiintoista lukea kun samantapaisia kokemuksia itsellä nuorena ollut. Enää en ihastu yksipuolisesti.

    • 17nuori

      Ei hemmetti että on hirveä loma edessä.. :(
      Tänäänkään en ole muuta tehnyt kuin ikävöinyt ihastustani ja haaveillut hänestä koko ajan.. Sitä vain tajuan päivä päivältä enemmän, miten paljon häntä rakastan.. Nyt kun olemme tulleet läheisimmiksi toisillemme ja olemme kavereita ja uskallan puhua hänelle koulussa, olen huomannut, että hän on paljon ihanampi kuin luulinkaan.. On vain niin kova ikävä..

      Ja ikävän lisäksi painaa tylsyys.. Ei ole mitään tekemistä, joten murehtimiselle ja ikävöinnille jää aikaa.. Täällä takapajulassa ei ole mitään erikoistapahtumia tai mitään muutakaan mukavaa ja tieto siitä, etten vielä viikonkaan päästä näe ihastustani saa minut täysin epätoivoiseksi..
      Kaiken lisäksi pelkään sitä, että kun palaan kouluun, en pääse ihastukseni lähelle tai hän ei jostain syystä huomioi minua.. Sen kuitenkin päätin, että koulujen alettua minun on väkisin mentävä hänen juttusilleen ja kysyttävä, miten loma meni.

    • kohtalotoveri96

      Nyt sulla on aikaa pohtia asioita mitä voisit loman jälkeen tehdä että juttu etenee ;)

      Tiedätkö muuten, missä hän asuu? Jos ei kovin kaukana, niin voithan ''muka mennä lenkille'' muuten vain kävelemään hänen asuinalueelleen ja jos vaikka törmäisit häneen. Jos hän kysyy että mitä teet täällä, sano kaverisi asuvan lähellä ja kävit kylässä. Saattaa olla pieni mahdollisuus ja sattuma että törmäisitte, mutta aina voi yrittää!
      Itse tätä kokeilleena voin sanoa että toimi, mutta juttelemaan en uskaltanut/ehtinyt, kun ihastukseni käveli jo niin kaukana. En viitsinyt kuitenkaan perässä juosta, ja tunnettiinkin silloin vielä niin huonosti...

      Hölmöistä neuvoistani toiseen; oletko vielä googlettanut ihastuksesi nimeä, tai käynyt hänen facebookissaan? Omasta ihastuksestani paljastui kaikenlaista pelkän googlen avulla. Sieltä selvisi hänen harrastuksensa (jfutis ryhmän sivu, ei enää kylläkään harrasta), sähköpostiosoitteensa, youtube-tilinsä, josta tietysti näin millaisista videoista hän oli ''tykännyt''. Nämä on ehkä jollekkin teistä mitättömiä tietoja ja pelkkää ajantuhlausta, mutta minä ainakin löysin kaikkea kivaa ja mielenkiinoista ja huomasin samoja mielenkiinnonkohteita. Tietysti vähemmän kivojakin asioita paljastui..
      Kaikista ei toki löydy netissä mitään mutta aina voit kokeilla ellet ole jo sitä tehnyt :D

      • 17nuori

        Ihastukseni asuu aika kaukana minusta, joten en viitsi lähteä lenkkeilemään sinne asti :D

        On taas niin outo olo, hermostuttaa jopa.. Näin tänään ihastukseni sattumalta, vaikka luulin, etten näkisi häntä koko lomalla.. Kuitenkin kävi sillä tavalla että huomasin ihastukseni, mutta melko myöhään... Hän käveli jo tien toisella puolella selin minuun, enkä viitsinyt enää ruveta huutamaan perään.. En myöskään joutanut juoksemaan hänen peräänsä, kun minun oli mentävä toisaalle. Olisin vain halunnut edes tervehtiä, mutta jälleen tupeksin koko homman..

        Sitten mieleeni juolahti, että huomasikohan hänkään minua, vai eikö häntä vain huvittanut kääntyä ympäri katsomaan minua päin... Jotenkin vain jäi paha maku suuhun koko touhusta.. Sen kerran kun tapahtui jotain näin yllättävää, niin koko homma meni pieleen.. Harmi..

    • 17nuori

      Mitä ihmettä minä teen?! Noin viikko vielä lomaa jäljellä ja minulla on niin saamarin tylsää! Ahdistaa herätä aamuisin :(
      Ikävä on koko ajan suurempi ja haluaisin vain nähdä ihastukseni ja päästä juttelemaan sille, mutta ei... Olisi edes jotain tekemistä, joka veisi ajatukset edes hetkeksi muualle..

      Kaverien kanssa ei olla koko lomalla tekemisissä, porukat ei vie minua mihinkään ja ihastustani en nää.. Tämä on hirvein loma, mitä on varmaan koskaan minulla ollut..

      Kevättä kohti pitäisi piristyä, mutta näinköhän tulee käymään.. Minua vain koko ajan mietityttää missä ihastukseni on ja mitä hän tekee ja kenen kanssa. Myös se eilinen vaivaa minua.. En vaan saa päähäni, mitä siinä tapahtui. Ahdistaa :(

      • Hanki homoseuraa

        Chatista tai jostain löytyy varmaan kavereita jotka ei hae pelkästään seksiä. 18v voi tulla tapaamaan autollakin. Olisipa ennen ollut yhtä helppoa.

      • kohtalotoveri96

        Onko pojasta kuulunut mitään? Tai oletko nähnyt häntä missään lomalla? Viikonloppu ja sitten pääset näkemään hänet! :-)

      • 17nuori
        kohtalotoveri96 kirjoitti:

        Onko pojasta kuulunut mitään? Tai oletko nähnyt häntä missään lomalla? Viikonloppu ja sitten pääset näkemään hänet! :-)

        En ole nähnyt sitä poikaa muualla kuin unissani.. Ikävä on kova, mutta onneks ylihuomenna nähdään :)
        Tosin pelottaa vaan se, että jos loman loppuessa tapahtuu sellanen "paluu arkeen", ettei se puhu minulle oma-aloitteisesti enkä minä pääse sen juttusille.. Se on kyllä yleensä minun jokapäiväinen murhe..
        No onneks on muutama aihe, josta voin sille puhua aina, kuten autokoulu :)
        Se tykkää autoista ja on muutamaan otteeseen kyselly minulta siitä..

        Niinkun se kysy minulta viime viikolla että millon minulla on autokoulu.. No siihen sitten sanoin että maanantaina ja yllätys yllätys se pyöri maanantaina kylillä, tosin kuten jo kerroin, niin maanantai meni mönkään :(
        Edelleen mietityttää, mitä sillon oikein tapahtu.

      • heh )
        Hanki homoseuraa kirjoitti:

        Chatista tai jostain löytyy varmaan kavereita jotka ei hae pelkästään seksiä. 18v voi tulla tapaamaan autollakin. Olisipa ennen ollut yhtä helppoa.

        Homot pitää näköjään itseään huonona seurana. Luulisi helpottavan puhua asioista toisen homon kanssa kahdestaan, eikä pitää asioita vain sisällään tai pelkästään netissä keskustella.

    • destinyfriend96

      Uskoisin että poika ei joko nähnyt sua, tai hänellä oli kiire jonnekkin. Tai sitten häntä ei vaan huvittanut jutella, kaikilla on sellaisia päiviä joskus, jotka eivät välttämättä liity kehenkään henkilöön.
      Saattaa olla siis pelkkää sattumaa - mullekin käynyt monta kertaa että olen kävellyt jossakin ja kaveri sanoo koulussa että näin sut, miks et moikannut? - No en tietenkään ollut huomannut häntä! :D Varmaan ajatuksissaan jäänyt huomaamatta...

    • 17nuori

      Huomenna nähdään! Olen tosi innoissani ja iloinen siitä, että loma on ohi, sillä tämä oli kyllä elämäni tähän astisista lomista tylsin. Ja huomenna nään kultani taas! Tosin samalla minua pelottaa, että joudun pettymään taas. Loman ainoa hyvä puoli oli se, että koska en tavannut ihastustani, en joutunut pettymäänkään.
      Nyt pitää vain toivoa sormet ristissä, että huomenna ja joka päivä tulee koulussa tilanteita, joissa pääsen juttelemaan ihastukselleni tai hän tulisi juttelemaan minulle!

      Huomasin myös toisen kamalan asian: enää pari kuukautta aikaa.. Kesälomalla en nää häntä kuitenkaan... Alkaa olla kiire.

      • 20bi

        oon aivan varma että kesään mennessä ootte jo vähintäänkin niin hyviä kavereita että ootte vapaa-ajallakin yhdessä, ehkäpä jo enemmän kuin kavereita. 2 kuukaudessa ehdit hyvin hurmata sen ittelles, jos näin on tapahtuakseen ;)

      • 17nuori
        20bi kirjoitti:

        oon aivan varma että kesään mennessä ootte jo vähintäänkin niin hyviä kavereita että ootte vapaa-ajallakin yhdessä, ehkäpä jo enemmän kuin kavereita. 2 kuukaudessa ehdit hyvin hurmata sen ittelles, jos näin on tapahtuakseen ;)

        Kiva kun aattelet noin, kiitos :)
        Minulle tuli jotenkin hyvä mieli siitä, että olet tuota mieltä.. Sain jotenkin toivoa ja intoa siitä.. Kiitos :)

    • justanothergay

      Uskallatko paljastaa yhtään tarkemmin et missä asut? :D Kiinnostaa lähinnä sentakia et ihmetyttää missä on vielä noin homovastasta porukkaa:o Ite asun Etelä-Karjalassa kans pienellä paikkakunnalla ja tääl on yllättävän suvaitsevaa porukkaa nykyään.

      Munki on ikävä kyllä pakko sanoo että ainakaan täälläpäin noi jutut mistä oot kuvitellu ihastukses ehkä tykkäävän pojista ei tarkota välttämättä mitään. Nykyään on normaalia poikienki ottaa kontaktia ihan vaan kaverimielessä. En sit tiedä onko tää paikka joku poikkeus mut sekin on iha normaalia et pojat antaa pienen pusun toiselle kännissä "läpällä" Itekki oon saanu vaikka kuinka monelta jotka ei varmasti ole edes bi, ja osa seurustelee tytön kanssa. Tosiaan mäkään en koita olla ilkee mutta niinku kaikki muutki olen mäki ollu tosi ihastunu heteroon monta kertaa ja sillon sitä kuvittee todella helposti liikoja ja tulkitsee väärin.

      Tiedän että tää ei auta kun sanotaan "kyllä sä vielä löydät jonkun" , itekki olin jo täysin lannistunu ja kuvittelin että tuun olemaa aina yksin. Mut sit se ihme tapahtu ja löyty todella ihana poikaystävä kohtuullisen läheltä vielä. Että koita jaksaa ja toivottavasti sulla kävis niin hyvä tuuri ihastukses kaa et saisit tunteilles vastakaikua!

      • Ei se paikasta

        Enemmän isoissa kaupungeissa kiusataan mistä tahansa, myös homoudesta.

    • 17nuori

      Noniin tänään sitten nähtiin taas viikon jälkeen ja ihastukseni oli taas silmissäni komeampi kuin muistinkaan :)
      Hänellä oli uusi valkoinen paita päällä koulussa ja hän näytti niin seksikkäältä, että minun oli vaikea olla mitenkään päin!

      Sain puhuttua hänelle pariin otteeseen väkisin, sillä olen ottanut tavoitteekseni puhua hänelle joka päivä, tosin se on toisinaan hyvin vaikeaa..
      Kuitenkin sain juteltua hänelle edes vähän ja olen suht tyytyväinen, vaikka juttumme eivät olleet taaskaan kovin kummoisia ja tilanne oli hyvin nopea. Tosin tahtoisin niin kovasti päästä jonain päivänä kietomaan käteni hänen ympärilleen.. Olen vain niin rakastunut...

      • destinyfriend96

        Ai kun muistan tuon tunteen kun loma loppui ja näki taas ihastuksen :D Jo pelkät uudet vaatteet teki siitä aina vain komeemman ja kiinnostavamman.....voi kun näkis sen nyt, mitähän sillä nyt on päällä......istuu varmaan tunnilla kenties..Tietty voisin lähteä lenkille vakoilemaan sitä kun tiedän monelta se pääsee tänään... mutta en tiiä! :D

    • Hauskalukea

      Onnea jahtaamiseen. tää on kiehtovaa ja mä tykkään lukee aina miten sun päivä meni. Jatka kirjoittamista.

    • 17nuori

      Yleensä ei tapahdu odottamattomia positiivisia yllätyksiä, mutta tänään oli tapahtui ja päivä oli yllättävän hyvä! :)
      Olin aivan varma, etten välttämättä edes näkisi ihastustani koko päivänä saati sitten puhuisi hänelle, mutta onneksi toisin kävi! Sain tänään puhuttua pariin otteeseen ihastukselleni ja hänkin tuli juttelemaan minulle :D Olin niin onnellinen ja tuli taas niin hyvä mieli kun sain puhuttua hänelle!
      En halua valittaa, kun kerrankin kävi odotettua paremmin, mutta harmittaa se, että usein kun kohtaamme niin hän kävelee käytävällä ja siinä sitten juttelemme.. Hän on kuitenkin lähes aina menossa jonnekin ja tilanteet menevät viuhuen ohi..

      No oli miten oli, sain tänään puhuttua muutamaan otteeseen ihastukselleni ja hän puhui minulle! Sen enempää en tältä päivältä voikaan odottaa ja tältä erää se riitti! :D

    • destinyfriend96

      nuori17, Tänään tapahtui jotain suht. outoa.......
      nimittäin olin tulossa koulusta, tulin pois bussista, samaanaikaan noin 10 METRIN päästä suojatien yli käveli vastaan ''ex-ihastukseni'' jonkun kanssa (en tunnistanut) ja kävelivät lähikaupalle. En tiedä näkikö se mua, mutta jos sen katse olisi ollut edes hiukan kohtisuoraan niin se olisi nähnyt mut selvästi. Se käveli OHI. Tosin niillä kahdella oli jokin keskustelu meneillään eikä välttämättä kiinnittänyt ohikulkijoihin huomiota. Kaivoin tietysti kännykän esiin äkkiä ja olin soittavinani jollekkin, en tiedä mikä muhun meni. En välttämättä olisi halunnutkaan sanoa hänelle mitään, en tiedä. Kuitenkin välttelin hänen katsettaan ja kävelin äkkiä. Ihastukseni näytti jotenkin erilaiselta, siitä on kohta vuosi kun näin hänet viimeksi noin läheltä.
      Tottakai kun he olivat kävelleet mun ohi, käännyin sivutielle ja lähdin takaisinpäin eli kaupalle päin kävelemään xD Kävelin vähän syrjemmäs ja jäin ehkä 5 minuutiksi siihen kulmille odottelemaan jospa he tulisivat kaupasta pian ulos... no, ei heitä näkynyt ja tulin järkiini ja lähdin kotiin.
      Mutta aika sattumaa tämän päiväinen :D Ensimmäinen ihminen mikä bussista ulos astuessani näen on entinen ja ehkä vähän nykyinenkin ihastukseni... En vaan tiedä näkikö hän minut.
      Mutta näin mulla, mites sun päivä meni?

      Ja kyllä, olen nolo :)

      • 17nuori

        Harmi, ettet päässyt juttelemaan sille :(
        Eikä tuo ole noloa, vaikka välillä siltä saattaa tuntuakin.. Itsekin haahuilen jatkuvasti käytävillä etsimässä kultaani, vaikka olisikin jotain oikeaa ohjelmaa.

        Tänään juteltiin taas niitä näitä, tosin tästä päivästä minulle jäi vähän huono maku, sillä me tänään ei tullut sellaista "olemme vain toisillemme" tilannetta, koska tilanteessa pyöri niin monia muita ihmisiä mukana.. Hän kuitenkin katsoi minua silmiin ja minä häntä ja vaihdoimme sanoja.. ei sen kummempaa.. Yhdessä vaiheessa hän tosin siirtyi tarkoituksella minua lähemmäs, muttei kuitenkaan ollut lähelläni kauaa vaan lähti melkein heti pois...

        Ja tänään yksi tyyppi koulusta sanoi, että ihastukseni näyttää homolta, kun huomasi puhelimessaan kuvan, jossa hän oi.. Alkuun tuohduin, kun se sanottiin hieman ilkeämielisesti, mutta sittemmin olin oikeastaan hyvilläni :D
        Toisaalta se saattoi olla pelkästään vitsillä sanottu, eikä ollenkaan vakavasti.

        Tämä päivä meni vain liian nopeasti.. Tahdon enemmän!

      • Yhtä hyvin
        17nuori kirjoitti:

        Harmi, ettet päässyt juttelemaan sille :(
        Eikä tuo ole noloa, vaikka välillä siltä saattaa tuntuakin.. Itsekin haahuilen jatkuvasti käytävillä etsimässä kultaani, vaikka olisikin jotain oikeaa ohjelmaa.

        Tänään juteltiin taas niitä näitä, tosin tästä päivästä minulle jäi vähän huono maku, sillä me tänään ei tullut sellaista "olemme vain toisillemme" tilannetta, koska tilanteessa pyöri niin monia muita ihmisiä mukana.. Hän kuitenkin katsoi minua silmiin ja minä häntä ja vaihdoimme sanoja.. ei sen kummempaa.. Yhdessä vaiheessa hän tosin siirtyi tarkoituksella minua lähemmäs, muttei kuitenkaan ollut lähelläni kauaa vaan lähti melkein heti pois...

        Ja tänään yksi tyyppi koulusta sanoi, että ihastukseni näyttää homolta, kun huomasi puhelimessaan kuvan, jossa hän oi.. Alkuun tuohduin, kun se sanottiin hieman ilkeämielisesti, mutta sittemmin olin oikeastaan hyvilläni :D
        Toisaalta se saattoi olla pelkästään vitsillä sanottu, eikä ollenkaan vakavasti.

        Tämä päivä meni vain liian nopeasti.. Tahdon enemmän!

        voisit kertoa ihastuksellesi, kaikki huomanneet jo kuitenkin.

    • 17nuori

      Tänään tapahtui taas sellainen isku vasten kasvoja enkä tiedä taaskaan mitä ajatella.. Tuossa viikon aikana olin melko iloinen kun sain juteltua ihastukseni kanssa useaan otteeseen ja vaikutti siltä, että asiat olisivat hyvällä mallilla...

      Tänään en kuitenkaan jutellut ihastukselleni juuri mitään, vaikka näin häntä useamman kerran.. Aamulla hän ei taaskaan edes vilkaissut minua päin ja tuntui kuin olisin ollut hänelle taas kerran ilmaa.. Näin häntä vielä toisenkin kerran aamulla ja sama taas kerran.. Tällä kertaa tilanteessa ei ollut enää edes muita ihmisiä, mutta silti hän vain jätti minut huomiotta.. Ei edes vilkaissut!

      Ruokailuun mennessä hän käveli minua vastaan ja sanoin hänelle lyhyesti vain jotain, johon hän sitten vain mutisi jotain takaisin.. Se meni siinä sitten..

      Iltapäivällä meillä oli koko koulun yhtenäistä ohjelmaa ja me istuttiin katsomossa melko läheisillä paikoilla.. Minulta meni ohjelma aika lailla sivu suun kun katselin häntä mielummin.. Hänkin katsoi minua hetkellisesti silmiin, mutta vain siksi kun katseli ympärilleen keitä muita katsomossa istui.

      Sitten siinä puoli kolmen maissa kun minun tunti loppui etuajassa, niin kävelin käytävää pitkin kaapilleni... Silloin huomasin, että käytävällä yhden luokan ovi oli auki ja ihastukseni oli siellä, koska heidän tuntinsa oli menossa.. Hän katsoi minua silmiin kun minä kävelin ohi ja kuulin vielä käytävälle, kun hän sanoi toiselle luokkalaiselleen (joka on minunkin läheinen kaveri), että minä menin siitä ohi.. Sekin että kuulin ihastukseni sanovan minun nimeni, lämmitti minua.. Ainakin hän edes huomasi minut..

      No sitten näin hänet vielä kaupassa koulun jälkeen kun hän käveli minua vastaan.. Jos minä en olisi sanonut mitään, hän olisi kävellyt vain ohi huomioimatta minua lainkaan.. Minä sanoin hänelle "terve" ja hän sanoi "moi".
      Sitten hän meni menojaan ja katselin häntä vielä jonkin aikaa, mutten sanonut mitään.. Siihen sitten loppui tämä päivä..

      Minua ahdistaa niin sanoinkuvaamattoman paljon.. Olin oikeasti hetken varma, että jotain voisikin tapahtua, mutta tänään taas jouduin laskeutumaan maan pinnalle.. Mitä helvettiä minä oikeasti ajattelin? Minkä ihmeen takia se poika edes välittäisi minusta, jos nyt on edes homo?

      Kaikki tuntuu taas niin turhalta.. Jokainen pilalle mennyt päivä on vain liian suuri menetys.. Oikeasti.. Hän ei edes sanonut minulle juuri mitään.. Mikä muuttui? Minkä takia tänään olin taas pelkkää ilmaa, kun aikaisempina päivinä hän huomioi minut? Ei hänellä ainakaan vaikuttanut olleen huono päivä tai mitään, vaan päinvastoin.. En vaan enää tiedä, mihin uskoa.. On taas vaan niin paha olla.. En jaksa enää kauaa.. Nykyään pienikin takapakki on vaan liikaa.

      Huominenkaan ei vaikuta hyvältä..

    • Minun tarina

      Olen 15 vuotias poika ja minulla on saman ikäinentosi seksikäs ihastus.
      En vain tiedä, että onko hän homo tässä on kaikkea mistä voisi päätellä hänen olevan homo:

      -Tahtoo olla kanssani
      -Hänellä ei ole juuri muita kavereita kuin minä
      -Hän puhuu seksikkäitä/pervoja
      -Hän puhuu homo seksistä
      -Hän seuraa minua joka paikkaan
      -Kysyy aina melkein koko ajan niille
      -Ollaan oltu käsi kädessä
      -Katselee minua halukkaana
      -Hän kertoo minulle runkkaamisesta ym.

      Mutta silti en tiedä onko hän homo, koska hän aina ei tahdo tehdä mitään suhdettamme edistäväviä asioita.
      Lisäksi hän joskus sanoo ettei tahdo homoilla ym.
      Epäilen että hän on bi, koska hän kuullemma kiihottuu naisistakin ym.

      Miten saisin suhdettamme vakavammaksi?


      Ja 17nuori pitää vaan yrittää ja puhua pervoja :P
      Tsemppiä

    • Yläpuolinen tyyppi

      Tässä on pari vinkkiä, mistä huomaa että henkilö on kiinnostunut sinusta:

      -Hän huomaa sinut isostakin ihmismassasta

      -Hän yrittää olla kiva sinulle

      -Hänellä on huulet vähän auki kun on sinun seurassa (tai ainakin kuulin tuollaisen vinkin)

      -Hän yrittää päästä koskemaan sinua


      Sitten kun teistä tulee kavereita enemmään, niin voisitte mennä kauppaan ja sitten jos sillä ei oo rahaa, niin sää voisit ostaa hänelle :D

      Mää ja mun ihastus tehään tuollain toisille.

    • aloittajalle

      Ihastuksellasi oli vain huono päivä, joita kaikilla on joskus. Joillain enemmän, joillain vähemmän.
      Tai sitten hän on itse niin epävarma ettei osaa suhtautua sinuun, vaikka pitäisikin sinusta. Jos hän olisi täysi hetero ja varma suuntautumisestaan, uskoisin että hän olisi pistänyt tämän pelin poikki jo aikaa sitten. Onnea ja tsemppiä, älä luovuta vielä!

    • 17nuori

      en halua että aattelette että haluan huomiota, mutta minun on vaan pakko kertoa, miten ankeaa on välillä olla.. no tänään juuri kävi koulussa miten kävi ja sen vuoksi olen ollut koko päivän alakuloinen.. ja tämähän ei ole ensimmäinen kerta kun olen vaitonainen ja surullinen, enkä jaksa innostua mistään ja motivaatiokin on hukassa..

      Se vain jotenkin tuntuu niin pahalta, kun kotonakaan kukaan ei koskaan kysy minulta, että mikä minua vaivaa tai edes yritä keksiä, mikä minulla on hätänä. Kukaan ei tule istumaan vierelle ja juttelemaan.. Aina jos minulla on paha olla, niin porukat vain sanovat että "taasko on tällainen vittumoinen päivä? onpa taas kiva kun murjotetaan."

      Välillä tuntuu, että kukaan ei halua tietää mikä minulla on.. En tosiaan halua olla mikään huomion keskipiste enkä kerjää huomiota, mutta olisi ihana jos jotakuta oikeasti kiinnostaisi, mikä minulla on ja yrittäisi auttaa.. Sekin olisi kiva, jos joku älyäisi edes kysyä minulta, että miksen koskaan osoita kiinnostusta tyttöihin.. mutta ei... perheen mielestä on vissiin parempi, kun antaa minun vaan olla..

      • Oikeasti

        Pitäisikö toisten olla ajatustenlukijoita? Sinun täytyy itse puhua itse läheisillesi ja ihastuksellesi.

      • 17nuori
        Oikeasti kirjoitti:

        Pitäisikö toisten olla ajatustenlukijoita? Sinun täytyy itse puhua itse läheisillesi ja ihastuksellesi.

        Helppoahan se olisi jos minulla ei olisi mitään menetettävää.. Kyllä minun tekisi mieli kertoa, mutten vaan uskalla.. Pahimmassa tapauksessa jäisin kokonaan yksin.. Mitä jos ihastukseni pitäisi minua ihan pellenä ja pysyisi kaukana minusta? Mitä jos kaverini suuttuisivat siitä etten ole kertonut heille tai suuttuisivat yksinkertaisesti siitä että olen homo? Kotona taas olisi kamala olla... En usko että minua heitettäisiin ulos, mutta olen varma ettei äiti puhuisi minulle, katsoisi minua inhoten ja kaikki käyttäytyisivät muutenkin kylmästi..

        En halua jäädä yksin. Jos saan ihastukseni, niin sitten minulle on ihan sama mitä muut ajattelevat eikä minun tarvitse olla äidin kanssa enää tekemisissä jos hän itse on sitä mieltä.

      • Niin mutta
        17nuori kirjoitti:

        Helppoahan se olisi jos minulla ei olisi mitään menetettävää.. Kyllä minun tekisi mieli kertoa, mutten vaan uskalla.. Pahimmassa tapauksessa jäisin kokonaan yksin.. Mitä jos ihastukseni pitäisi minua ihan pellenä ja pysyisi kaukana minusta? Mitä jos kaverini suuttuisivat siitä etten ole kertonut heille tai suuttuisivat yksinkertaisesti siitä että olen homo? Kotona taas olisi kamala olla... En usko että minua heitettäisiin ulos, mutta olen varma ettei äiti puhuisi minulle, katsoisi minua inhoten ja kaikki käyttäytyisivät muutenkin kylmästi..

        En halua jäädä yksin. Jos saan ihastukseni, niin sitten minulle on ihan sama mitä muut ajattelevat eikä minun tarvitse olla äidin kanssa enää tekemisissä jos hän itse on sitä mieltä.

        miksi "murjotat" kotona ja odotat, että kysyisivät mikä vaivaa tai utelisivat seurustelusta jos et kerran halua/uskalla kertoa?

        Jos katselet ja hakeudut eri luokalla olevan seuraan jatkuvasti niin väkisin sen toiset huomaa. Kannattaisi uskaltaa kertoa hänelle tai suhtautua kuin tavalliseen kaveriin.

        Outoa, että täällä porukka uskottelee olevan todennäköistä hänen olevan homo, eihän siitä ole mitään viitteitä. Ei tuollaista "Mikä sinua vaivaa" kysytä kuin hyvältä kaverilta. Jos ei katso tai menee pois niin on melkoisen varmasti vaivaantunut ja haluaa säilyttää kasvonsa kavereiden edessä.

        Ymmärrän hyvin tunteesi ja toivon parasta, mutta kannattaa ajatella järkevästi. Rohkeutta tai jäitä hattuun.

      • Avuliashomo
        17nuori kirjoitti:

        Helppoahan se olisi jos minulla ei olisi mitään menetettävää.. Kyllä minun tekisi mieli kertoa, mutten vaan uskalla.. Pahimmassa tapauksessa jäisin kokonaan yksin.. Mitä jos ihastukseni pitäisi minua ihan pellenä ja pysyisi kaukana minusta? Mitä jos kaverini suuttuisivat siitä etten ole kertonut heille tai suuttuisivat yksinkertaisesti siitä että olen homo? Kotona taas olisi kamala olla... En usko että minua heitettäisiin ulos, mutta olen varma ettei äiti puhuisi minulle, katsoisi minua inhoten ja kaikki käyttäytyisivät muutenkin kylmästi..

        En halua jäädä yksin. Jos saan ihastukseni, niin sitten minulle on ihan sama mitä muut ajattelevat eikä minun tarvitse olla äidin kanssa enää tekemisissä jos hän itse on sitä mieltä.

        Mitä?! Oon lukenut tähän asti kaikki postit ja sanon vaan, yritä saada jotain vakavempaa kuin katse/puhe kontakti, itse kosken poikia normaalia enenmän ja puhun joskus pervoja.
        Olen jo perjaatessa leimattu homoksi koulussa, 4 on kysytty mutta kiellän. En haluu et porukat tietää... Vielä. Kaikki ONNEKSI hyväksyy mut ja mun homo kaverin koulussa(kaveri tuli tänä vuonna ulos kaapista vanhemmille ja koko luokalle)
        Nyt vaan ootan kesälomaa ja sitä että vois päästä CA, San Fransiscoon!

      • Mitä tekisit
        Avuliashomo kirjoitti:

        Mitä?! Oon lukenut tähän asti kaikki postit ja sanon vaan, yritä saada jotain vakavempaa kuin katse/puhe kontakti, itse kosken poikia normaalia enenmän ja puhun joskus pervoja.
        Olen jo perjaatessa leimattu homoksi koulussa, 4 on kysytty mutta kiellän. En haluu et porukat tietää... Vielä. Kaikki ONNEKSI hyväksyy mut ja mun homo kaverin koulussa(kaveri tuli tänä vuonna ulos kaapista vanhemmille ja koko luokalle)
        Nyt vaan ootan kesälomaa ja sitä että vois päästä CA, San Fransiscoon!

        12v San Fransiscossa ))

    • ttttttdddddd

      Puhu kuraattorille, psykologille tai muulle nuorisoohjaajalle.Heillä on vaitiolovelvollisuus ja et menetä mitään puhuessasi. saattaa tuntua vaikealta puhua niille mutta ne ymmärtävät ja puhuttuasi huomaat miten helpotti ja ajatukset tuntuu selkeämmältä

    • 17nuori

      Alkaa kohta olla taas voimat lopussa.. Tänään sain juteltua pari kertaa sen pojan kanssa, mikä tuntui hyvältä.. Kuitenkin koulun loppuessa näin hänet vielä, mutta hän oli kaukana käytävän päässä enkä enää ajatellut näkeväni häntä tällä viikolla.. Toisin kävi, kun minä ja äitini porhalsimme kirjaston pihaan autolla, niin siinä hän oli parin muun kaverinsa kanssa. Hän huomasi minut, tai ainakin olen melko varma siitä.. Minä moikkasin hänelle, mutta hän käänsi katseensa pois, eikä edes vilkaissut minuun päinkään kun nousin autosta ulos.. Sen sijaan hän meni kaveriensa kanssa pois..

      Jotenkin alkaa vaan tuntua siltä, että helvettiäkö minä enää teen.. En enää kohta jaksa uskoa, että hän pitäisi minusta tai haluaisi olla kanssani tekemisissä. En kuitenkaan pysty luopumaan hänestä, sillä rakastan häntä oikeasti! En enää ajattelekkaan muita miehiä, sillä se tuntuu suorastaan pettämiseltä..

      En ole mitenkään itsetuhoinen, mutta välillä mietin että minkä helvetin takia minä täällä kärvistelen, kun mistään ei enää tule mitään.. On vaan niin paha olla ja olen ihan yksin.. Ehkä tämä tosiaan on rangaistus jostain, en tosin tiedä mistä.

      • 20bi

        No voi :-(
        Jotain positiivista sanoakseni, minusta teillä on nyt hyvä tilaisuus puhua asiat halki. Seuraavan kerran kun näette niin kysyt, miksi hän oli niin outo. Onhan sulla oikeus tietää mikä sitä vaivaa.
        Sitä ei koskaan tiedä mitä sellanen keskustelu sais aikaan, että rohkeasti vaan ;)

      • 17nuori
        20bi kirjoitti:

        No voi :-(
        Jotain positiivista sanoakseni, minusta teillä on nyt hyvä tilaisuus puhua asiat halki. Seuraavan kerran kun näette niin kysyt, miksi hän oli niin outo. Onhan sulla oikeus tietää mikä sitä vaivaa.
        Sitä ei koskaan tiedä mitä sellanen keskustelu sais aikaan, että rohkeasti vaan ;)

        No se olisikin jos tulisi sellainen luonnollinen tilaisuus.. Toisaalta jos kysyn siltä "mikset kattonu minuu päin sillon perjantaina?" niin se voisi aatella että olen mikäkin idiootti.. Jotenkin vaan alkaa pelottaa, että kaikki alkaa kaatua.. Kun siitäkään ei ota selvää! Välillä se on niin ihana minua kohtaan ja sitten taas toisinaan olen sille kuin ilmaa..

      • ihastumisesta,

        En ole mitenkään itsetuhoinen, mutta välillä mietin että minkä helvetin takia minä täällä kärvistelen, kun mistään ei enää tule mitään

        Olet nuori, sinulla on elämä edessä ja paljon kokematta. Nämä eivät ole sellaisia ongelmia josta et selviäisi, vaikka nyt vaikealta tuntuisikin.
        Ihmissuhteita ei ole helppo löytää, jotkut tuntemani heterotkin ovat etsineet vuosia. Tarvitaan hyvää tuuriakin, kaverin löytymisessä. Me emme voi pakottaa asioita tapahtuvaksi niinkuin haluaisimme.Se täytyy hyväksyä. Elämä ei voi olla siitä kiinni, että sammeko vastarakkautta joltain ihmiseltä vai emme. Asiahan ei ole pelkästään sinusta kiinni. Mielestäni sinun pitäisi ottaa vähän rennommin ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Olette vasta pinnallisia kavereita, vähän juttelette ja moikkaatte. Jos se ei siitä muuksi muutu, niin sille ei voi mitään. Tulevaisuudessa ihastumisia tulee uusia. Jos kaikkiin ihmisiin takertuu ,niin saa aina olla masentunut ja ahdistunut. Ehkä se kuuluu nuoruuteen. Vanhempana sitä osaa ajatella jo "järkevämmin". Sitä ei enää ota asioita niin raskaasti, eikä elämä kaadu yhteen ihastukseen. Olen kokenut sen itse, kirjoitan omasta kokemuksesta.

        On vaan niin paha olla ja olen ihan yksin..

        Ymmärrän. Miten voisit parantaa henkistä hyvinvointiasi? Olisi tärkeää, että olisi yksi aikuinen ihminen kenelle voisi puhua ja joka ymmärtäisi. Seksuaalisuuteen liittyvät asiat voivat olla ahdistavia etenkin nuoruudessa. Myöskin se, että ei ole elämässä oikein mitään sisältöä lisää ahdistusta. Jos nämä muut asiat olisivat kunnossa, niin ehkä sinun olisi helpompi käsitellä ihmissuhteisiin liittyviä pettymyksiä.

      • 17nuori
        ihastumisesta, kirjoitti:

        En ole mitenkään itsetuhoinen, mutta välillä mietin että minkä helvetin takia minä täällä kärvistelen, kun mistään ei enää tule mitään

        Olet nuori, sinulla on elämä edessä ja paljon kokematta. Nämä eivät ole sellaisia ongelmia josta et selviäisi, vaikka nyt vaikealta tuntuisikin.
        Ihmissuhteita ei ole helppo löytää, jotkut tuntemani heterotkin ovat etsineet vuosia. Tarvitaan hyvää tuuriakin, kaverin löytymisessä. Me emme voi pakottaa asioita tapahtuvaksi niinkuin haluaisimme.Se täytyy hyväksyä. Elämä ei voi olla siitä kiinni, että sammeko vastarakkautta joltain ihmiseltä vai emme. Asiahan ei ole pelkästään sinusta kiinni. Mielestäni sinun pitäisi ottaa vähän rennommin ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Olette vasta pinnallisia kavereita, vähän juttelette ja moikkaatte. Jos se ei siitä muuksi muutu, niin sille ei voi mitään. Tulevaisuudessa ihastumisia tulee uusia. Jos kaikkiin ihmisiin takertuu ,niin saa aina olla masentunut ja ahdistunut. Ehkä se kuuluu nuoruuteen. Vanhempana sitä osaa ajatella jo "järkevämmin". Sitä ei enää ota asioita niin raskaasti, eikä elämä kaadu yhteen ihastukseen. Olen kokenut sen itse, kirjoitan omasta kokemuksesta.

        On vaan niin paha olla ja olen ihan yksin..

        Ymmärrän. Miten voisit parantaa henkistä hyvinvointiasi? Olisi tärkeää, että olisi yksi aikuinen ihminen kenelle voisi puhua ja joka ymmärtäisi. Seksuaalisuuteen liittyvät asiat voivat olla ahdistavia etenkin nuoruudessa. Myöskin se, että ei ole elämässä oikein mitään sisältöä lisää ahdistusta. Jos nämä muut asiat olisivat kunnossa, niin ehkä sinun olisi helpompi käsitellä ihmissuhteisiin liittyviä pettymyksiä.

        Kun olisikin joku aikuinen jolle puhua, mutta ei. Ei meidän pienessä koulupahasessa ole kuin kuraattori, mutta jos sinne menen silloin ihmiset alkavat ihan oikeasti hiillostaa minua ja urkkimaan, miksi menin sinne.. Sitten jos en kerro niin kaikenlaiset huhut alkavat kiertää ja kohta kaikki tietävät, että minä kävin kuraattorilla. Ihan oikeasti, en pääse sinne siten, etteivätkö luokkalaiseni ja monet muut sitä huomaa..

        Ja muista aikuisista: sellaisia joille voin puhua, ei ole tullut vastaan. En luota ihan kehen sattuu ja oikeasti välillä tuntuu ettei ketään edes kiinnosta. Omat vanhemmat ovat viimeisenä listalla.. Heille en voi puhua mistään tällaisesta, varsinkin äidin kohdalla helvetti olisi irti jos kuulisi että oma poika on "hinttari".
        Isoveljeen minä en todellakaan luota ja sekin on homovastainen, pikkusiskolle olen meinannut kertoa mutta se tuntuu vaan niin tyhmältä puhua teini-ikäiselle tytölle, joka on itse vasta kriittisimmässä kasvuiässä.. Enkä luota siskoon, sillä se on ennenkin suutuspäissään kertonu minun asioita eteenpäin.
        Sitten on isoisä eli ukko, mutta se on niin homovastainen että saisi oikeasti sydänkohtauksen jos kuulisi.
        Perheessä/suvussa ei ole ketään jolle voisin puhua. Kavereiden suhtautumisen epäilen olevan huono, enkä luota niihinkään.

        Oikeasti olen aika lailla yksin.. Tänne puhuminen on ainut keino purkaa edes vähän tuntojani.. En tiedä että kauanko tämäkään toimii.. Yleensä kun kerron omista asioistani, ihmiset kyllästyvät siihen ja sanovat että minun pitää lopettaa valittaminen..

      • !!1212!!
        17nuori kirjoitti:

        Kun olisikin joku aikuinen jolle puhua, mutta ei. Ei meidän pienessä koulupahasessa ole kuin kuraattori, mutta jos sinne menen silloin ihmiset alkavat ihan oikeasti hiillostaa minua ja urkkimaan, miksi menin sinne.. Sitten jos en kerro niin kaikenlaiset huhut alkavat kiertää ja kohta kaikki tietävät, että minä kävin kuraattorilla. Ihan oikeasti, en pääse sinne siten, etteivätkö luokkalaiseni ja monet muut sitä huomaa..

        Ja muista aikuisista: sellaisia joille voin puhua, ei ole tullut vastaan. En luota ihan kehen sattuu ja oikeasti välillä tuntuu ettei ketään edes kiinnosta. Omat vanhemmat ovat viimeisenä listalla.. Heille en voi puhua mistään tällaisesta, varsinkin äidin kohdalla helvetti olisi irti jos kuulisi että oma poika on "hinttari".
        Isoveljeen minä en todellakaan luota ja sekin on homovastainen, pikkusiskolle olen meinannut kertoa mutta se tuntuu vaan niin tyhmältä puhua teini-ikäiselle tytölle, joka on itse vasta kriittisimmässä kasvuiässä.. Enkä luota siskoon, sillä se on ennenkin suutuspäissään kertonu minun asioita eteenpäin.
        Sitten on isoisä eli ukko, mutta se on niin homovastainen että saisi oikeasti sydänkohtauksen jos kuulisi.
        Perheessä/suvussa ei ole ketään jolle voisin puhua. Kavereiden suhtautumisen epäilen olevan huono, enkä luota niihinkään.

        Oikeasti olen aika lailla yksin.. Tänne puhuminen on ainut keino purkaa edes vähän tuntojani.. En tiedä että kauanko tämäkään toimii.. Yleensä kun kerron omista asioistani, ihmiset kyllästyvät siihen ja sanovat että minun pitää lopettaa valittaminen..

        Kyllä susta välitetään. Oot hieno tyyppi. Kirjoituksesi sen kertoo.

      • kertomisesta...
        17nuori kirjoitti:

        Kun olisikin joku aikuinen jolle puhua, mutta ei. Ei meidän pienessä koulupahasessa ole kuin kuraattori, mutta jos sinne menen silloin ihmiset alkavat ihan oikeasti hiillostaa minua ja urkkimaan, miksi menin sinne.. Sitten jos en kerro niin kaikenlaiset huhut alkavat kiertää ja kohta kaikki tietävät, että minä kävin kuraattorilla. Ihan oikeasti, en pääse sinne siten, etteivätkö luokkalaiseni ja monet muut sitä huomaa..

        Ja muista aikuisista: sellaisia joille voin puhua, ei ole tullut vastaan. En luota ihan kehen sattuu ja oikeasti välillä tuntuu ettei ketään edes kiinnosta. Omat vanhemmat ovat viimeisenä listalla.. Heille en voi puhua mistään tällaisesta, varsinkin äidin kohdalla helvetti olisi irti jos kuulisi että oma poika on "hinttari".
        Isoveljeen minä en todellakaan luota ja sekin on homovastainen, pikkusiskolle olen meinannut kertoa mutta se tuntuu vaan niin tyhmältä puhua teini-ikäiselle tytölle, joka on itse vasta kriittisimmässä kasvuiässä.. Enkä luota siskoon, sillä se on ennenkin suutuspäissään kertonu minun asioita eteenpäin.
        Sitten on isoisä eli ukko, mutta se on niin homovastainen että saisi oikeasti sydänkohtauksen jos kuulisi.
        Perheessä/suvussa ei ole ketään jolle voisin puhua. Kavereiden suhtautumisen epäilen olevan huono, enkä luota niihinkään.

        Oikeasti olen aika lailla yksin.. Tänne puhuminen on ainut keino purkaa edes vähän tuntojani.. En tiedä että kauanko tämäkään toimii.. Yleensä kun kerron omista asioistani, ihmiset kyllästyvät siihen ja sanovat että minun pitää lopettaa valittaminen..

        kuraattori, mutta jos sinne menen silloin ihmiset alkavat ihan oikeasti hiillostaa minua ja urkkimaan, miksi menin sinne

        Tuo on ihan totta ja estää avun hakemisen. Keskusteluja pitäisi järjestää jossain toisessa paikassa iltaisin, ettei tule niitä kyselyjä muilta koulussa. Se ei ole hyvä, jos joutuu selittelemään toisille vielä, kun muutenkin voi olla kynnys mennä. Koulussa oppilaita rohkaistaa puhumaan, mutta kaikki on tehty niin läpinäkyväksi, ettei pysty.

        Esimerkiksi erilaisia puhelinpäivystyksiä voisit hyödyntää. Sexposäätiöllä on neuvontapuheln, joka on soittajalle täysin ilmainen. Keskustella voi kaikista seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvistä asioita. Setalla on myös puhelinpäivystystä. Vaikka se tärkein puuttuukin, niin kyllä netin kautta ja puhelimistakin voi saada jotain apua.Itse luin myös kirjoja aiheesta, kyllä niistäkin sai jotain irti.

        Yleisellä tasolla ajatellen, et ole yksin tai poikkeava. Niin moni ihminen käy läpi ja tai on käynyt, samanlaisia kokemuksia ja pystyy jakamaan ja ymmärtämään tuon kaiken.

        Vanhemmat saattava puhua kielteisesti, mutta se ei välttämättä ole lopullinen suhtautuminen. Moni ymmärtää ja hyväksyy sitten, kun asia omalle kohdalle osuu vaikka helppoa se ei ehkä ole.
        Moni kertoo sitten, kun tuntuu ettei enää kestä salata asiaa. Sen sijaan, että saisi tukea, joutuukin itse tukemaan vanhempiaan asiasta selviämisessä.
        Harmi, että monessa perheessä nuoret jäävät henkisesti yksin, kun ei ajatella, että pitäisi olla aktiivisesti kiinnostunut nuorten elämästä. Vanhempien pitäisi kertoa että kaikesta voi puhua ja ettei tarvitse pelätä sitä, ettei ymmärretä. Sekä välttää tuomitsevan ilmapiirin luomista. Arkaluontoiset henkilökohtaiset asiat eivät tule itsestään puheeksi.

        Kertomisesta ei tarvitse ottaa paineita.Voithan ensin opiskella ja muuttaa kotoa pois. Kun itsenäistyy ja aloittaa oman elämän, voi olla helpompaa palata näihin asioihin sitten. Ehkä se on ajankohtaista myöhemmin riippuen miltä sinusta tuntuu. Nämä ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia asioita.En minäkään tiedä kaikkea omista vanhemmistani eikä ole tarpeenkaan. On myöskin läheisiä sukulaisia, jotka eivät puhu henkilökohtaisista asioistaan. Ja joskus se ulkopuolinen ihminen voi tiettyjen asioiden kanssa olla parempi, kun ei ole "liian läheinen". Useimmilla ihmisillä on varmaan joitain asioita, jotka halutaan pitää omana tietona, ainakin tiettyyn rajaan asti.

        olen meinannut kertoa mutta se tuntuu vaan niin tyhmältä puhua teini-ikäiselle
        Kavereiden suhtautumisen epäilen olevan huono, enkä luota niihinkään.

        Mielestäni ihan aiheellisia päätelmiä. Kavereista ja muusta perheestä voi sitten joskus myöhemmässä vaiheessa olla sinulle apua. Joskus myöhemmin ehkä voitkin puhua, mutta nyt kaikki ovat vähän liian nuoria, että voisivat olla näissä asioissa avuksi, koska omakin kasvu on vielä kesken eikä ole elämänkokemusta.
        Joskus myöhemmässä vaiheessa voit myös löytää samanlaisia ystäviä, keiden kanssa voi jutella.

      • 17nuori
        kertomisesta... kirjoitti:

        kuraattori, mutta jos sinne menen silloin ihmiset alkavat ihan oikeasti hiillostaa minua ja urkkimaan, miksi menin sinne

        Tuo on ihan totta ja estää avun hakemisen. Keskusteluja pitäisi järjestää jossain toisessa paikassa iltaisin, ettei tule niitä kyselyjä muilta koulussa. Se ei ole hyvä, jos joutuu selittelemään toisille vielä, kun muutenkin voi olla kynnys mennä. Koulussa oppilaita rohkaistaa puhumaan, mutta kaikki on tehty niin läpinäkyväksi, ettei pysty.

        Esimerkiksi erilaisia puhelinpäivystyksiä voisit hyödyntää. Sexposäätiöllä on neuvontapuheln, joka on soittajalle täysin ilmainen. Keskustella voi kaikista seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvistä asioita. Setalla on myös puhelinpäivystystä. Vaikka se tärkein puuttuukin, niin kyllä netin kautta ja puhelimistakin voi saada jotain apua.Itse luin myös kirjoja aiheesta, kyllä niistäkin sai jotain irti.

        Yleisellä tasolla ajatellen, et ole yksin tai poikkeava. Niin moni ihminen käy läpi ja tai on käynyt, samanlaisia kokemuksia ja pystyy jakamaan ja ymmärtämään tuon kaiken.

        Vanhemmat saattava puhua kielteisesti, mutta se ei välttämättä ole lopullinen suhtautuminen. Moni ymmärtää ja hyväksyy sitten, kun asia omalle kohdalle osuu vaikka helppoa se ei ehkä ole.
        Moni kertoo sitten, kun tuntuu ettei enää kestä salata asiaa. Sen sijaan, että saisi tukea, joutuukin itse tukemaan vanhempiaan asiasta selviämisessä.
        Harmi, että monessa perheessä nuoret jäävät henkisesti yksin, kun ei ajatella, että pitäisi olla aktiivisesti kiinnostunut nuorten elämästä. Vanhempien pitäisi kertoa että kaikesta voi puhua ja ettei tarvitse pelätä sitä, ettei ymmärretä. Sekä välttää tuomitsevan ilmapiirin luomista. Arkaluontoiset henkilökohtaiset asiat eivät tule itsestään puheeksi.

        Kertomisesta ei tarvitse ottaa paineita.Voithan ensin opiskella ja muuttaa kotoa pois. Kun itsenäistyy ja aloittaa oman elämän, voi olla helpompaa palata näihin asioihin sitten. Ehkä se on ajankohtaista myöhemmin riippuen miltä sinusta tuntuu. Nämä ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia asioita.En minäkään tiedä kaikkea omista vanhemmistani eikä ole tarpeenkaan. On myöskin läheisiä sukulaisia, jotka eivät puhu henkilökohtaisista asioistaan. Ja joskus se ulkopuolinen ihminen voi tiettyjen asioiden kanssa olla parempi, kun ei ole "liian läheinen". Useimmilla ihmisillä on varmaan joitain asioita, jotka halutaan pitää omana tietona, ainakin tiettyyn rajaan asti.

        olen meinannut kertoa mutta se tuntuu vaan niin tyhmältä puhua teini-ikäiselle
        Kavereiden suhtautumisen epäilen olevan huono, enkä luota niihinkään.

        Mielestäni ihan aiheellisia päätelmiä. Kavereista ja muusta perheestä voi sitten joskus myöhemmässä vaiheessa olla sinulle apua. Joskus myöhemmin ehkä voitkin puhua, mutta nyt kaikki ovat vähän liian nuoria, että voisivat olla näissä asioissa avuksi, koska omakin kasvu on vielä kesken eikä ole elämänkokemusta.
        Joskus myöhemmässä vaiheessa voit myös löytää samanlaisia ystäviä, keiden kanssa voi jutella.

        Tuo kun kehotit kertomaan vasta sitten kun olen muuttanut pois, on muuten ihan hyvä ehdotus, paitsi silloin on jo liian myöhäistä.. Päätavoite olisi kuitenkin saada elämäni ensimmäinen ihastus itselleni... Sitä paitsi siihen kun/jos muutan pois, menee ainakin kahdesta neljään/viiteen vuotta..

      • Jatkuu...
        17nuori kirjoitti:

        Tuo kun kehotit kertomaan vasta sitten kun olen muuttanut pois, on muuten ihan hyvä ehdotus, paitsi silloin on jo liian myöhäistä.. Päätavoite olisi kuitenkin saada elämäni ensimmäinen ihastus itselleni... Sitä paitsi siihen kun/jos muutan pois, menee ainakin kahdesta neljään/viiteen vuotta..

        kun kehotit kertomaan vasta sitten kun olen muuttanut pois, on muuten ihan hyvä ehdotus, paitsi silloin on jo liian myöhäistä

        Kertominen on helpointa sitten, kun pääsee kotoa pois "omaan elämään". Kun vuosia tulee lisää, niin sitä itsenäistyy myös henkisestikin samalla.
        Kannattaa toimia tilanteen mukaan. Jos sinulle ei mitään seurustelukuvioita tässä järjesty, niin ei ole tarvetta kiirehtiä asian kanssa, jos ei siltä tunnu. Jos alat seurustella, niin sitten tilanne pitää arvioida uudelleen. Jos pitää valita ihmissuhteen ja kaapissa pysymisen välillä, niin itse ottaisin kaverin ja koittaisin vain kestää sen, mitä kertomisesta seuraa.Olisi ahdistavaa ajatella, että pitäisi kieltää itseltänsä ihmissuhteet niin kauaksi aikaa,kunnes on muuttanut pois.

    • kohtalotoveri96

      Olen samaa mieltä edellisen kanssa, NYT JOS KOSKAAN olisi tilaisuus puhua vakavammin.

      Seurv. kerran kun näette, kerro vaikka että haluaisit jutella hänen kanssaan, tai jos tilanne on hyvä niin voit suoraan kysyä miksi hän on ollut outo/poissaoleva ja että hän voi kyllä sanoa suoraan jos ei halua kanssasi olla. Tai kysyt ihan vain että ''onko kaikki ok, vaikutat väsyneeltä, alakuloiselta tms''
      Ja niinkuin mainittiin, voi tämä keskustelu jatkua vähän laajemminkin jos vaan uskallat, - joka olis tietty suotavaa ;D

      Vuosi sitten näihin aikoihin taistelin ihan samassa tilanteessa, ja tilanne junnasi paikallaan siihen saakka kun koulu loppui kokonaan eikä enää nähdä. Luulin että en ikinä enää pääse siitä yli ja elämäni olisi aivan arvotonta kun en enää edes näe häntä. No, melko hyvin olen sen pojan unohtanut, mitä nyt joskus kaihoisasti muistelen ja paripäivää sitten näinkin bussista tullessani, on se aika taaksejäänyttä elämää :/ Mitään ei ikinä tapahtunut, kun en uskaltanut tarpeeksi. Poika käyttäytyi ihan samallatavalla kun sinun tapauksessasi.
      Joten tee sinä kaikkesi!

      • 17nuori

        Sekin mietityttää kun ihastukseni ei muuten ole vaikuttanut alakuloiselta tai mitään.. Hän on ollut ihan normaalilla tuulella, hymyillyt niin kuin aina ja ollut sosiaalinen.. Jostain syystä parina viime päivänä hän vain on ollut oudompi minua kohtaan..

        Kuten kerroin, torstaina hän käyttäyiti todella kylmästi minua kohtaan, enkä päässyt juuri lainkaan kontaktiin hänen kanssaan.. Tänään oli vähän parempi päivä, koska juttelimme pariin otteeseen ja hänkin puhui minulle mukavia, mutta loppupäivän tapahtumat tavallaan tekivät päivän tapahtumat mitättömiksi..

        En vaan enää tiedä, jaksanko uskoa enää...

      • kohtalofriend96
        17nuori kirjoitti:

        Sekin mietityttää kun ihastukseni ei muuten ole vaikuttanut alakuloiselta tai mitään.. Hän on ollut ihan normaalilla tuulella, hymyillyt niin kuin aina ja ollut sosiaalinen.. Jostain syystä parina viime päivänä hän vain on ollut oudompi minua kohtaan..

        Kuten kerroin, torstaina hän käyttäyiti todella kylmästi minua kohtaan, enkä päässyt juuri lainkaan kontaktiin hänen kanssaan.. Tänään oli vähän parempi päivä, koska juttelimme pariin otteeseen ja hänkin puhui minulle mukavia, mutta loppupäivän tapahtumat tavallaan tekivät päivän tapahtumat mitättömiksi..

        En vaan enää tiedä, jaksanko uskoa enää...

        Usko tai älä mutta kokeile nyt noita neuvoja ainakin ;-)
        voit esittää tietämätöntä ja ''luulla'' että hän on alakuloinen kaikkea kohtaan ,ei ainoastaan sinua. joten kysyt mikä on. sitten johdattelet keskustelua syvällisemmäksi jos mahdollista

    • ou.

      Just kattelin mitalla paljon on 196 cm... isoks homoks oot kasvanu.

      • Iso on

        194 kylläkin lukee viestissä. Ei luulisi tarvitsevan pelätä vaikka kertoisikin ihastukselleen, kokoa kunnioitetaan ellei ihan riuku ole. Itse olen paljon lyhyempi, mutta en juuri pelkää ketään ja voimaakin mukavasti. Silti, aina kannattaa käyttää järkeä, ei kuitenkaan nöyristellä pidä.

        Kun ei tahallaan ärsytä ketään, niin ei joudu hankaluuksiin, mutta liikaa ei kannata erottua koulussakaan. Tavallinen homo hyväksytään helpommin kuin sitä esille tuova.

    • kohtalotoveri96

      Mikä tarve sinulla sitten on kertoa homoudestasi muille? Itse olen kanssa yksinäinen näiden asioiden kanssa mutta ei ole tullut mieleenikään puhua siitä perheelle enkä edes halua. Vasta kun elämä ja kuviot selkiintyy ja olen löytänyt kumppanin, oli se sitten mies tai naispuolinen.
      Minulla on bi-kavereita mutta en toistaiseksi ole kokenut tarpeen puhua edes heille, ihan hyvin olen pärjännyt. V*tuttaa ja masentaa tämä yksinäisyys näiden juttujen kanssa välillä kyllä mutta ehkä parempi näin.

      Jos nyt mitään ei tapahdu ihastuksesi kanssa, uskon että pääset hänestä yli. Olin ihan samassa tilanteessa ja luulin suurinpiirtein kuolevani siihen tunteeseen että meistä ei ikinä tullut/tule mitään, edes ystäviä mutta elossa olen edelleen. En tosin ole ihastunut kehenkään tämän jälkeen.
      Aikaa se vie mutta kyllä siitä selviää ,ja nuorena nämä tunteet ovat todella vahvoja varsinkin kun koko elämä on yhtäsuurikuin tämä ihastus, usko mua, koin aivan saman :)

      • 17nuori

        No joo, mutta haluaisin todella, että tästä tulisi jotain! En ole koskaan ollut oikeasti ihastunut, mutta tämä poika saa minut ihastuksesta sekaisin. En ole ikinä suudellut ketään, en ole halannut ketään muuta kuin äitiäni ja siskoani, kukaan perheeni ulkopuolelta ei ole koskaan pitänyt minua hyvänä enkä ole koskaan saanut hellyyttä keltään toiselta.. Miksi minun pitäisi olla aina erilainen kuin muut? Kyllä minäkin haluan rakkautta ja nimenomaan sellaiselta ihmiseltä jota rakastan. En voisi kuvitellakaan ottavani ketään muuta sen takia, etten halua olla yksin. Haluan rakastaa ihan oikeasti.

        Ja jos saan sen ihastukseni itselleni, minun on pakko kertoa homoudestani muille, sillä muuten hänen tapaamisensa käy liian vaikeaksi.
        Enkä jaksa ajatella että tässä kun ollaan nuoria niin siksi asiat tuntuvat niin vaikeilta.. Paskat.. En usko että sydänsurut ja ihastumisen tuoma tuska muuttuvat yhtään sen enempää olin sitten 17 tai vaikka 50.

      • tuuras.ville
        17nuori kirjoitti:

        No joo, mutta haluaisin todella, että tästä tulisi jotain! En ole koskaan ollut oikeasti ihastunut, mutta tämä poika saa minut ihastuksesta sekaisin. En ole ikinä suudellut ketään, en ole halannut ketään muuta kuin äitiäni ja siskoani, kukaan perheeni ulkopuolelta ei ole koskaan pitänyt minua hyvänä enkä ole koskaan saanut hellyyttä keltään toiselta.. Miksi minun pitäisi olla aina erilainen kuin muut? Kyllä minäkin haluan rakkautta ja nimenomaan sellaiselta ihmiseltä jota rakastan. En voisi kuvitellakaan ottavani ketään muuta sen takia, etten halua olla yksin. Haluan rakastaa ihan oikeasti.

        Ja jos saan sen ihastukseni itselleni, minun on pakko kertoa homoudestani muille, sillä muuten hänen tapaamisensa käy liian vaikeaksi.
        Enkä jaksa ajatella että tässä kun ollaan nuoria niin siksi asiat tuntuvat niin vaikeilta.. Paskat.. En usko että sydänsurut ja ihastumisen tuoma tuska muuttuvat yhtään sen enempää olin sitten 17 tai vaikka 50.

        No sinä olet vielä nuori ja kokematon rakkauden saralla, pidä vain pää kylmänä ja etene askel kerralla.

        Ikääntyessä myös viisastuu ja tuskin sinä jaksat enää viisikymppisenä parisuhteita murehtia töiden ohella ja asuntolainaa lyhentäessä.

        Ainoa vinkki jota voin antaa on se, että älä tee mitään hätiköityä sillä hätiköidysti tehdyt päätökset eivät aina ole niitä oikeita ja voivat lisätä tai tuoda lisää ongelmia.

        Sinkkuna oleminenkaan ei ole kamalaa kunhan vain löytyy ystäviä ja perhe jonka kanssa viettää aikaa, tosin et sinä kyllä sinkkuna tule pysymään mikäli olet parisuhdeläheinen ihminen ja löydät sen oikean :)

    • kohtalotoveri96

      Hyvä että moderaattori poisti nuo turhat viestit, harvinaista että täällä modet töitään tekevät!!


      Huomiseen tsemppiä, koita jaksaa. Jos ihastuksen kanssa menee päin p'** niin muiden kaverien seura voi piristää =) Kokeile nyt kuitenkin näitä neuvoja mitä täällä on annettu, jos et kokeile niin tilanne jumittaa paikallaan. Lykkyä tykö....! Ja jatka kirjoittamista, pliiis :D Haluan tietää miten tää juttu etenee :)

      • 17nuori

        Yritän parhaani.. Yhä vain tavoitteena on saada juteltua sen pojan kanssa jostain. Toivottavasti sekin tulisi juttelemaan minulle :)

    • femmel

      Tuosta kuraattorille menosta. Aivan hyvin voit mennä juttelemaan ja jos joku kysyy, voit sanoa menneesi juttelemaan esimerkiksi opintoihisi tai tulevaisuuteesi liittyvistä kysymyksistä, jotka sinua mietityttää.

      Suosittelen myös kertomaan esimerkiksi siskollesi. Ihan totta, tee se, vaikka tuntuu vaikealta. Sanot hänelle, että haluaisit kertoa luottamuksellisesta ja tärkeästä asiasta. Kyllä nuori nainen tällaisen asian vakavuuden ymmärtää. Hän saattaisi olla sinulle suuri tuki. Ehkä pääsisit myös juttelemaan ihastuksestasi livenä jonkun kanssa.

      Vaikutat oikeasti ihanalta pojalta. Sulla on hyvä tulevaisuus edessäsi, kunhan vain jaksat olla kärsivällinen ja kerätä hieman itseluottamusta. Sitä tulet kyllä ajan myötä saamaan.

      Itse olen aikuinen lesbo nainen ja päädyin ihan vahingossa lukemaan tätä homopalstaa :) Muistan tuon ajan niin hyvin ja tiedän tasan tarkkaan nuo fiiliksen ihastusten ja kaapistatulon suhteen. Tuo nuoruus ja yksinäisyys on todella todella rankkaa, mutta ihan totta, vannon, että se helpottaa vielä. Niin on käynyt meille muillekin, jotka emme sitä aiemmin uskoneet.

      Kaapista tulosta.. minullakin on ollut hyvin homofobinen perhe eikä rakas äitini ymmärtänyt homoutta lainkaan. Olin pitkälle aikuisuuteen kaapissa ja kun lopulta sain itkua soperrellen hänelle kerrottua (voi luoja että pelotti) niin äitini olikin yllättäen helpottunut. Hän ehti pelästyä, että olen suunnilleen kuolemansairas, kun olin niin epätyypillisen tunteikas ja ahdistunut. Lesboudessa oli lopulta vähän sulateltavaa, mutta mitään vihamielistä reaktiota en kuitenkaan saanut. Älä aliarvioi äidin rakkautta, oikeasti! Oman lapsen homous on usein kasvunpaikka vanhemmille ja sulattelu voi viedä aikaa, mutta ei rakkaus niin helpolla katoa.

      Mutta aloita vaikka siskostasi, uskon, että teidän välinne voivat lähentyä paljonkin, kun saat tuollaisen henkisen esteen itsesi tieltä kumottua. Kuten sanoit, vaikutat ihanalta pojalta ja siskosi haluaisi varmasti olla kanssasi läheisempi.

      Kaikkea hyvää sinulle! Sulla on pitkä elämä edessäsi ja siihen tulee mahtumaan vielä kaikkia uskomattomia ja ihania asioita, joita et vielä osaa kuvitellakaan ;) Pidät vain itsestäsi huolta ja keskityt hyviin asioihin.

      • femmel

        Ps. Voi noita typoja, kirjoitin vähän hätäisesti, mutta pointti varmaan tuli selväksi kuitenkin ;)

    • 17nuori

      Että on taas vaikea olla.. Koko päivä oli taas niin huono ja minulla on tosi paha mieli jälleen...

      Aamulla ihastukseni käveli luokkalaistensa kanssa käytävällä ensimmäiselle oppitunnille ja minä kävelin heitä vastaan. Meidän yhteinen kaverimme (joka on siis ihastukseni luokalla) moikkasi minua, mutta ihastukseni ei vilkaissut minua päinkään.. Siinä meni sitten heti koko aamu pilalle ja odottava tunne sisälläni muuttui samantien taas alakuloisuuteen.. Asiaa ei auttanut sekään että englannin opettaja vittuili koko meidän luokalle ja saarnasi siitä, miten opiskelu pitää asettaa ensimmäiselle sijalle.. Ja minua juuri alkaa opiskelu ottamaan päähän, kun ei ole enää motivaatiota, sillä tilanne ihastukseni kanssa harmittaa minua...

      No sitten ruokailuun mennessäni ihastukseni käveli taas muutamien poikien, mukaanlukien sen kaverimme kanssa käytävällä.. Kaveri moikkasi taas, mutta tällä kertaa ihastukseni katsoi minua hymyillen.. Siitä tuli ihan kiva olo, harmitti vain kun en saanut juteltua sen kanssa...

      Sitten iltapäivästä ennen viimeisiä oppitunteja ihastukseni käveli jälleen käytävällä ja nyt pakottauduin huikkaamaan hänelle jotain. Siihen ihastukseni reagoi naurahtamalla ja hymyilemällä minulle niin lempeästi, että olin pyörtyä! Se katse ja ihana hymy sai minutkin hymyilemään ensimmäisen kerran koko muuten niin huonona päivänä! Naamaa alkoi kuumottaa ja sydän hakkasi niin lujaa että melkein sattui.. Sekin että hän puhui minulle, tosin lyhyesti, sai minut todella hyvälle tuulelle.. Harmi vain hän meni menojaan sitten enkä enää nähnyt häntä tänään..

      Istuskelin tänään yli tunnin kaupan eteisessä odottamassa kyytiä kotiin ja koko tuon ajan toivoin ja olin kädet ristissä, että ihastukseni sattuisi tulemaan paikalle, sillä hän on ennenkin jäänyt koulun jälkeen kylille, mutta turha toivo.. Sekin on niin ironista, että näen hänet aina kylillä kun lähden pois, mutta kun itse olen paikalle, häntä ei näy missään.. :(

      Ja vielä on pakko mainita, että tänään ahdisti tosi paljon, kun sekä uskonnon että psykan tunneilla puhuttiin homoista ja opettaja kyseli muiden mielipiteitä siitä, saako homot esim. adoptoida tai vastaavaa.. Koko luokka oli kiusaantunut ja ilmassa oli aistittavissa selvästikin jopa inhoavia tunteita.. Esim. yksi meidän luokan poika tuhisi melko vihaisen kuuloisesti, kun puhuttiin siitä että homojenkin pitäisi saada oikeuksia yms..

      Päivä oli oikeasti melko kamala.. Olen iloinen siitä vähästä, kun sain juteltua ihastukselleni, mutta tahtoisin enemmän... En jaksa tällaisia päiviä enää kauaa.

      • Onhan näitä

        hauska lukea, mutta suorastaan ihme jos joku koulustasi ei vähitellen yhdistä noita sinuun jos sattuu lukemaan. Kerrot niin paljon yksityiskohtia, että jos ihastuksesi olisikin hetero niin tuskin tykkäisi.

    • destinyfriend96

      Ehdota jotain tekemistä koulun jälkeen ihastuksesi ja tämän teidän yhteisen kaverin kanssa! Jos et suoraan ihastukseltasi uskalla kysyä, sovi jotain sen toisen kanssa ja menkää kolmisteen tekemään jotain! Leffaan, syömään tms. Tai jos teillä on koulussa ruokailu samaan aikaan, mene samaan pöytään heidän kahden kanssa? Jos he siis ovat läheisiäkin kavereita keskenään...

      Ja jos nyt ruokailuajat ovatkin eri niin voithan kai joskus yrittää luistaa ja mennä hänen vuorollaan syömään, kyttäät lähistöllä jos ihastuksesi on jonossa ja menet juttelemaan, kuljet jonossa hänen perässään ja HUPS oletkin syömässä samassa pöydässä ;) Näin itse tein ja kävi ihan huomaamatta :)

      Jos sen pojan kaverit ovat mukana ruokajonossa, voit yrittää puhua hänelle paljon ja yrittää jätättää hänen kaverinsa jälkeen, että pääset samaan pöytään. Ja menkää jonnekkin kauas istumaan ettei ne huomaa teitä! Parempi tietysti olisi jos ihastuksesi olisi jonossa yksin ja sitten menet hänen kanssaan. Kokeile ellet jo ole!

      • 17nuori

        Tuo koulun jälkeen yhdessä tekemisen ehdottaminen on suorastaan mahdotonta.. Ensiksikin kaikki katsoisivat minua kulmat koholla jos yhtäkkiä kysyisin siltä pojalta jotain että mennäänkö jonnekin.. Liian vaikeaa.
        Sitä paitsi täällä käpykylässä ei ole oikein paikkoja mihin mennä..
        Ainut mitä voin tällä hetkellä koulun ulkopuolella yrittää on se, että "sattumalta" törmään siihen jossakin ja sitten jutellaan...

        Tuntuu välillä ihan kuin kaikki, niin sattuma kuin muutkin ihmiset olisivat minua ja minun yritystäni päästä ihastukseni luo vastaan...

        Ja sille, joka sanoit että on ihme jos joku ei osaa minua yhdistää näihin kirjoituksiin: Jos joku meiltäpäin näitä lukee, niin voisi sitten vaikka tulla kertomaan minulle.. Olisi ihan kiva jos joku edes alkaisi epäillä suuntutumistani.. Mutta suurempi ihme on, jos joku meiltä näitä lukee.

      • kohtalofrienddd96
        17nuori kirjoitti:

        Tuo koulun jälkeen yhdessä tekemisen ehdottaminen on suorastaan mahdotonta.. Ensiksikin kaikki katsoisivat minua kulmat koholla jos yhtäkkiä kysyisin siltä pojalta jotain että mennäänkö jonnekin.. Liian vaikeaa.
        Sitä paitsi täällä käpykylässä ei ole oikein paikkoja mihin mennä..
        Ainut mitä voin tällä hetkellä koulun ulkopuolella yrittää on se, että "sattumalta" törmään siihen jossakin ja sitten jutellaan...

        Tuntuu välillä ihan kuin kaikki, niin sattuma kuin muutkin ihmiset olisivat minua ja minun yritystäni päästä ihastukseni luo vastaan...

        Ja sille, joka sanoit että on ihme jos joku ei osaa minua yhdistää näihin kirjoituksiin: Jos joku meiltäpäin näitä lukee, niin voisi sitten vaikka tulla kertomaan minulle.. Olisi ihan kiva jos joku edes alkaisi epäillä suuntutumistani.. Mutta suurempi ihme on, jos joku meiltä näitä lukee.

        No kai siellä nyt joku hetki ja paikka on että olisitte kolmistaan edes minuutin, ja sopisitte rauhassa ilman että muut kuulevat.
        Ja/tai voit nimenomaan sopia vain tämän teidän yhteisen kaverin kanssa, ja vihjaat hänelle että ihastuksesi voisi tulla mukaan, sinusta olisi kiva tutustua häneen kun vaikuttaa niin mukavalta tyypiltä. Kai siellä 'käpykylässä' nyt joku menomesta on? :D

        Tuskin kaikki nyt on aina korvat höröllä ja tuohan voisi vaikuttaa ihan luonnolliselta ''uusiin kavereihin tutustumista'' ilman ''taka-ajatuksia'' :)

      • Helppoa
        17nuori kirjoitti:

        Tuo koulun jälkeen yhdessä tekemisen ehdottaminen on suorastaan mahdotonta.. Ensiksikin kaikki katsoisivat minua kulmat koholla jos yhtäkkiä kysyisin siltä pojalta jotain että mennäänkö jonnekin.. Liian vaikeaa.
        Sitä paitsi täällä käpykylässä ei ole oikein paikkoja mihin mennä..
        Ainut mitä voin tällä hetkellä koulun ulkopuolella yrittää on se, että "sattumalta" törmään siihen jossakin ja sitten jutellaan...

        Tuntuu välillä ihan kuin kaikki, niin sattuma kuin muutkin ihmiset olisivat minua ja minun yritystäni päästä ihastukseni luo vastaan...

        Ja sille, joka sanoit että on ihme jos joku ei osaa minua yhdistää näihin kirjoituksiin: Jos joku meiltäpäin näitä lukee, niin voisi sitten vaikka tulla kertomaan minulle.. Olisi ihan kiva jos joku edes alkaisi epäillä suuntutumistani.. Mutta suurempi ihme on, jos joku meiltä näitä lukee.

        Jos et kerran pelkää, että joku lukee ja kertoo toisille niin yhtä hyvin voit kertoa kahden kesken ihastuksellesi. Vai haluatko, että paljastuisit homoksi ja näkisit sitten miten ihastuksesi suhtautuu, tuskin toimii.

    • 17nuori

      Kuinka ollakaan tämä torstai oli yhtä mitäänsanomaton kuin viime torstaikin.. Sain onneksi pariin otteeseen puhuttua ihastukselleni, jokseenkin lyhyesti mutta kuitenkin... Olisin vain halunnut päästä lähemmäs häntä, mutta se ei vain onnistu torstaisin, kun aikataulutkaan eivät täsmää juuri lainkaan... Välillä tuntuu että koulukin on minun yritystäni saada ihastukseni vastaan..

      Mutta eilisillasta: Kun pakkailin koulukirjoja reppuun ja äiti oli myös olohuoneessa, satuin mainitsemaan hänelle siitä, kun aikaisemmin päivällä puhuttiin uskonnon tunnilla itsemurhasta.. Siellä kerrottiin kaikenlaisia juttuja siitä, miten jopa paikalliset ihmiset olivat joutuneet kokemaan kaikenlaista jne..

      Sitten äitini kertoi myös isoisääni (joka on yhä elossa) liittyviä juttuja menneisyydestä, kun hän oli ollut masentunut ja monet olivat pelänneet että hän tekisi itselleen jotain... Loppuun äiti totesi, että ihmisten ei koskaan pitäisi päätyä niin masentuneeseen tilaan ja kaikista asioista pitäisi pystyä puhumaan..

      Siitä ajattelin, että jeesusteleeko äiti noin paljon vai mitä ihmettä se touhuaa? Se saarnaa että aina pitää puhua muille mieltä painavista asioista, oli ne mitä tahansa ja että mitään niin pahaa ei voi olla etteikö sitä voisi kertoa.. Samaan aikaan se paasaa siitä miten homot ovat vastenmielisiä eikä hän arvosta homoja ollenkaan..

      Mitä teen? Joidenkin äidin sanojen perusteella minun pitäisi uskaltaa kertoa että olen homo ja äiti hyväksyisi sen, mutta toisten sanojen mukaan näin ei tule tapahtumaan ja seuraukset ovat hirveät..

      En vaan luota että äiti tai muutkaan hyväksyisivät homouteni.. Vaikka haluaisin kyllä kertoa.. En vaan halua jäädä yksin! Mutta jos olisin avoimesti homo, ihastukseni ilmaisu sille pojalle olisi helpompaa... En tiedä...

      • 20bi

        Äitiparkasi on vakaasti siinä uskossa, että tuot jonakin päivänä nätin tytön kotiin näytille :D
        ehkä voisit pikkuhiljaa alkaa puhumaan aina tilaisuuden tullen positiiviseen sävyyn äidillesi homoista ynnä muista meikäläisistä. Varo kuitenkin ärsyttämästä liikaa, eli älä puhu siitä aiheesta joka päivä ja käytä neutraaleja ilmaisuja. esim. jos äitisi paheksuu homoja, niin sano vaikka että "kannattaako tuosta nyt niin paljon vaahdota, eikö kaikki saa olla sellasia kuin haluaa. Äiti rakas, anna kaikkien kukkien kukkia."
        Kyllä se varmaan yhenlainen järkytys vanhemmilesi on kunhan se totuuden päivä koittaa, mutta sitä järkytystä voi lievittää sillä, että "lämmittelee" heitä etukäteen.
        Aloita pikkuhiljaa puhumaan aiheesta ja sitten kune sinusta tuntuu siltä että voit tulla ulos kaapista, niin alat antaa heille yhä selvempiä signaaleja itsesstäsi ja hyvässä lykyssä he tajuavat totuuden itse. :)
        ainakin mun kohdalla tämä auttoi, vanhempani olivat itse tajunneet, kun tarpeeksi selvästi vihjasin. se helpotti muakin hieman kun ei tarvinu suoraan päin näköä paukauttaa, että äiti mää tykkään sekä miehistä että naisista :D

      • 17nuori
        20bi kirjoitti:

        Äitiparkasi on vakaasti siinä uskossa, että tuot jonakin päivänä nätin tytön kotiin näytille :D
        ehkä voisit pikkuhiljaa alkaa puhumaan aina tilaisuuden tullen positiiviseen sävyyn äidillesi homoista ynnä muista meikäläisistä. Varo kuitenkin ärsyttämästä liikaa, eli älä puhu siitä aiheesta joka päivä ja käytä neutraaleja ilmaisuja. esim. jos äitisi paheksuu homoja, niin sano vaikka että "kannattaako tuosta nyt niin paljon vaahdota, eikö kaikki saa olla sellasia kuin haluaa. Äiti rakas, anna kaikkien kukkien kukkia."
        Kyllä se varmaan yhenlainen järkytys vanhemmilesi on kunhan se totuuden päivä koittaa, mutta sitä järkytystä voi lievittää sillä, että "lämmittelee" heitä etukäteen.
        Aloita pikkuhiljaa puhumaan aiheesta ja sitten kune sinusta tuntuu siltä että voit tulla ulos kaapista, niin alat antaa heille yhä selvempiä signaaleja itsesstäsi ja hyvässä lykyssä he tajuavat totuuden itse. :)
        ainakin mun kohdalla tämä auttoi, vanhempani olivat itse tajunneet, kun tarpeeksi selvästi vihjasin. se helpotti muakin hieman kun ei tarvinu suoraan päin näköä paukauttaa, että äiti mää tykkään sekä miehistä että naisista :D

        No minun on pakko kertoa, että tänään tapahtui ensimmäinen askel.. Tänään, torstaina.. Ajeltiin siskon kanssa rinkiä peltoautolla ja puheeksi tuli se miksi olen masentunut. Sisko selitti ensin että minun pitää käydä enemmän kavereitten kanssa jossain yms ja minä sanoin, ettei kaverit ole syy, miksi minua masentaa.. Sisko kysyi syytä ja sanoi että minun pitäisi puhua, ja hän sanoi itse ettei hän arvellutkaan että masentuneisuuteni johtuu kavereista.

        No sitten kysyin, että mitä hän arvelee, miksi olen masentunut.. Silloin hän sanoi sen.. Hän sanoi että hän on alkanut ajattelemaan että olen homo.. Sitten minun oli pakko myöntää se..

        Kerroin siskolle siitä, miten pahalta tuntuu äidin kanssa ja miten vaikeaa on olla... Puhuttiin siskon kanssa sitten pari tuntia.. Sisko sanoi että hyväksyy minut ja itkukurkussa sanoi etten saa tehdä ikinä itselleni mitään ja että jos äiti ja muut hylkäävät minut, niin hän hylkää heidät.. Puhuttiin kaikenlaista homoudestani sitten...

        En kuitenkaan vielä kertonut ihastuksestani, vaan se saa odottaa... Minulla yksinkertaisesti on liikaa kerrottavaa yhdelle illalle, joten siskokaan ei tiedä vielä siitä..

        En myöskään vielä uskalla kertoa vanhemmilleni tai muille.. Mutta nyt sisko tietää sen. Tällä hetkellä minulla on aika tyhjä olo.

      • 20bi
        17nuori kirjoitti:

        No minun on pakko kertoa, että tänään tapahtui ensimmäinen askel.. Tänään, torstaina.. Ajeltiin siskon kanssa rinkiä peltoautolla ja puheeksi tuli se miksi olen masentunut. Sisko selitti ensin että minun pitää käydä enemmän kavereitten kanssa jossain yms ja minä sanoin, ettei kaverit ole syy, miksi minua masentaa.. Sisko kysyi syytä ja sanoi että minun pitäisi puhua, ja hän sanoi itse ettei hän arvellutkaan että masentuneisuuteni johtuu kavereista.

        No sitten kysyin, että mitä hän arvelee, miksi olen masentunut.. Silloin hän sanoi sen.. Hän sanoi että hän on alkanut ajattelemaan että olen homo.. Sitten minun oli pakko myöntää se..

        Kerroin siskolle siitä, miten pahalta tuntuu äidin kanssa ja miten vaikeaa on olla... Puhuttiin siskon kanssa sitten pari tuntia.. Sisko sanoi että hyväksyy minut ja itkukurkussa sanoi etten saa tehdä ikinä itselleni mitään ja että jos äiti ja muut hylkäävät minut, niin hän hylkää heidät.. Puhuttiin kaikenlaista homoudestani sitten...

        En kuitenkaan vielä kertonut ihastuksestani, vaan se saa odottaa... Minulla yksinkertaisesti on liikaa kerrottavaa yhdelle illalle, joten siskokaan ei tiedä vielä siitä..

        En myöskään vielä uskalla kertoa vanhemmilleni tai muille.. Mutta nyt sisko tietää sen. Tällä hetkellä minulla on aika tyhjä olo.

        Niisk, nyt taas herkistyin kyyneliin. :)
        Olen tosi onnellinen nyt sun puolesta, oikeesti tää jotenki lämmittää munkin sydäntä :D Ihana kuulla että sulla on nyt ainakin yksi oikea ihminen jolle voit puhua.
        itekkun aikonaan kerroin ittestäni ensimmäisen kerran ystävälleni, mulla oli sen jälkeen tosi sekava olo ja sinä yönä en juuri nukkunu. mut heti seuraavana päivänä olin kuin uusi ihminen :)

    • bahramonhomo

      Jos yhtään oloasi helpottaa, niin minulla on vanhemmat jotka käyttävät ilmaisua ''vitun homo'' vaikkeivat teinejä tietenkään olekaan. Ahdistuin vanhempieni ahdasmielisyydestä enkä kuvitellut, että tulisin kaapista ulos. Sana kuitenkin kiersi ja äitini sai kuulla minun olevan homo.

      Olin juuri päässyt isälleni viikonloppua viettämään ( vanhemmat siis eronneet) kun sain äidiltäni tekstiviestin, jossa luki kutakuinkin:

      ''Tiedoksesi vaan, että täällä nyt sitten puhutaan ympäri kyliä että sinä olet homo. Kannattaisi varmaan miettiä tarkkaan kenelle asioitaan kertoo''

      Selvästi tuon viestin perusteella äitini ei ollut vihainen minulle, vaan ystävilleni jotka jakoivat henkilökohtaisia asioitani, kun otti huomioon hiljaisuuteni asiaa kosken.

      Äitini oli aluksi hieman eksyksissä asian kanssa. Sen voin ymmärtää, jos olettaa että oma lapsi tuottaa lapsenlapsia ym. No, tänä päivänä äitini on aivan innoissaan kun saa (yrittää) parittaa minua jokaiselle homolle. :)

      Isälle en koskaan halunnut kertoa, koska tiesin hänen jyrkän kantansa homoja vastaan. Jonakin iltana äitini kuitenkin soitti humalassa isälleni ja kertoi kaiken, eikä se haitannut isääni yhtään. Äänesti Haavistoakin, kuulemma.

      Tänä päivänä päähäni ottaa eniten se, että äitini yrittää naittaa minua jokaiselle vastaantulevalle homolle, eikä ymmärrä ettei minua välttämättä kiinnosta. Mutta se ei haittaa, kunhan saa ymmärrystä.

      Ja varmasti sinunkin vanhempasi ymmärtävät sinua, jos kerrot että olet syntynyt homona, aivan kuin hekin heterona. Ja jos eivät ymmärrä, et tarvitse heidän kaltaisiaan ihmisiä elämääsi. Se on tullut opittua vuosien varrella.

    • ihmettelen todella

      Mikä kiire sinulla 17nuori on kertoa asiasta vanhemmille? Olet kuitenkin vasta melko nuori ja elämää edessä, kyllä ehdit vielä kertoa. Ja varsinkin silloinkuin olet jo omillasi niin on ehkä helpompaakin kertoa.

      • etkölukenut

        Luitko yhtään viestejä mitä on aikaisemmin täällä ollut? Niistähän käy ilmi, että ihastuksen ja kaiken muun takia asioiden jättäminen kaukaiseen tulevaisuuteen on mahdotonta.

    • 17nuori

      Tänään en puhunut kertaakaan ihastukselleni, eikä hänkään minulle.. Taas kerran monen päivän onnistumisputki (siis siinä mielessä, että juttelin hänelle) katkesi.. Hänkään ei juuri huomioinut minua, eikä edes yrittänyt tulle juttelemaan..

      Olo on jotenkin toivoton.. Ja yhä vain on tyhjä olo.. Vaikka sisko tietää nyt homoudestani, niin siltikään olo ei ole parempi.. Ei yhtään.

      • don'tworry
      • pirkanmaa4

        Hei, yritä edes välillä ajatella jotain muuta. sinulla on muitakin ystäviä,
        ja mitä yleensä harrastat?
        Itsetuhoisuus on vaarallista, siksi sinun pitäsi hakea apua.
        Setalla on päivystyspuhelimia, voit soittaa ammatti-ihmiselle, kai sinulla
        yhteen puheluun on varaa. Minun mielestäni olet liikaa tullut
        riippuvaiseksi ihastuksesta, jota kutsut myös rakkaudeksi.

        Riippuvuus ja rakkaus ovat eri asioita. ihastumisen tunne on ihanaa, ja sinä
        halauat ruokkia sitä kuten petoeläintä; joskus tuo peto vaan kasvaa
        niin suureksi että se syö sinut, haluatko sitä?

      • väsynyt 17nuori
        pirkanmaa4 kirjoitti:

        Hei, yritä edes välillä ajatella jotain muuta. sinulla on muitakin ystäviä,
        ja mitä yleensä harrastat?
        Itsetuhoisuus on vaarallista, siksi sinun pitäsi hakea apua.
        Setalla on päivystyspuhelimia, voit soittaa ammatti-ihmiselle, kai sinulla
        yhteen puheluun on varaa. Minun mielestäni olet liikaa tullut
        riippuvaiseksi ihastuksesta, jota kutsut myös rakkaudeksi.

        Riippuvuus ja rakkaus ovat eri asioita. ihastumisen tunne on ihanaa, ja sinä
        halauat ruokkia sitä kuten petoeläintä; joskus tuo peto vaan kasvaa
        niin suureksi että se syö sinut, haluatko sitä?

        No ehkä tämä rakastumiseni on mennyt jos siihen pisteeseen, että joku voi sitä sanoa riippuvaiseksi, mutta voiko minua syyttää? En ole elänyt nuoruusvuosinani ollenkaan sellaista elämää kuin mitä monet muut ovat..

        En jaksa enää tyytyä kavereihin, koska heiltä en saa samanlaista hellyyttä ja läheisyyttä mitä haluan. Eikä mitkään harrastukset motivoi minua enää lainkaan..

        Elämä on tylsää ja ahdistavaa, eikä mikään muu kuin ihastukseni tunnu palkinnolta, enkä saa kenestäkään tai mistään muusta motivaatiota.. Välillä tuntuu että voisin heivata kaikki kaverini jos sen vuoksi saisin ihastukseni..

        Mitä minä teen kavereilla? Heistä saan seuraa silloin tällöin.. Voi kun kiva.. Milloin on minun vuoro saada rakkautta? En ole ikinä, en koskaan en milloinkaan seurustellut, en ole pussannut ketään ja en ole ikinä juuri halannut ketään rakkaudella lukuunottamatta perheenjäseniäni joskus silloin..
        Vai onko niin, että nämä ovat asioita/tunteita joita minun ei anneta kokea?

        Pitääkö minun olla se tyyppi, joka koko elämänsä opiskeli, pärjäsi jossain typerässä työssä ja kävi harrastuksissa.. En todellakaan halua kuullostaa sellaiselta epätoivoiselta keski-ikäiseltä ylipainoiselta ukonrähjältä, joka vaan surkuttelee ja juopottelee...
        Ei.. Minä en ole tehnyt mitään.. Enkä varmaan sitten koskaan teekkään. Ei kukaan halua.. Ei kukaan salli.. En enää jaksa.

      • etoleyksin11
        väsynyt 17nuori kirjoitti:

        No ehkä tämä rakastumiseni on mennyt jos siihen pisteeseen, että joku voi sitä sanoa riippuvaiseksi, mutta voiko minua syyttää? En ole elänyt nuoruusvuosinani ollenkaan sellaista elämää kuin mitä monet muut ovat..

        En jaksa enää tyytyä kavereihin, koska heiltä en saa samanlaista hellyyttä ja läheisyyttä mitä haluan. Eikä mitkään harrastukset motivoi minua enää lainkaan..

        Elämä on tylsää ja ahdistavaa, eikä mikään muu kuin ihastukseni tunnu palkinnolta, enkä saa kenestäkään tai mistään muusta motivaatiota.. Välillä tuntuu että voisin heivata kaikki kaverini jos sen vuoksi saisin ihastukseni..

        Mitä minä teen kavereilla? Heistä saan seuraa silloin tällöin.. Voi kun kiva.. Milloin on minun vuoro saada rakkautta? En ole ikinä, en koskaan en milloinkaan seurustellut, en ole pussannut ketään ja en ole ikinä juuri halannut ketään rakkaudella lukuunottamatta perheenjäseniäni joskus silloin..
        Vai onko niin, että nämä ovat asioita/tunteita joita minun ei anneta kokea?

        Pitääkö minun olla se tyyppi, joka koko elämänsä opiskeli, pärjäsi jossain typerässä työssä ja kävi harrastuksissa.. En todellakaan halua kuullostaa sellaiselta epätoivoiselta keski-ikäiseltä ylipainoiselta ukonrähjältä, joka vaan surkuttelee ja juopottelee...
        Ei.. Minä en ole tehnyt mitään.. Enkä varmaan sitten koskaan teekkään. Ei kukaan halua.. Ei kukaan salli.. En enää jaksa.

        Oon tässä jonku aikaa seurannu tätä ketjua ja on tehny mieli sanoo jotain mut oon empiny kun en oo kokenu et mul ois mitää hyvää sanottavaa tähän :O Jos nyt yhtään lohduttaa nii en oo itekkään seurustellu, pussannu ketään enkä mitään tollasta ja mä kuitenki asun Etelä-Suomessa. Sun ikäses oon ja homo itekkin siis.

        En osaa sanoo mitään tohon pienen paikkakunnan ilmapiiriin, ite kun oon koko ikäni asunu kaupungissa ja vähän suvaitsevaisemmas ympäristössä. Kuitenki tosta ihmisten homovastasuudesta, ehkä ihan kaikki ei kuitenkaan oo sellasia mut esittää ympäristön paineesta johtuen. Tai äh, tää ois varmaan todennäkösempää jossain yläkouluiässä... mut kai nyt toi mahollista on vähän vanhempanaki vielä? Pienemmäl paikkakunnal voi kumminki olla vaikeempi hankkii uusia kavereita ja niist olemas olevista halutaan pitää kiinni, vaikka sit olemalla eri mieltä kun mitä ite oikeesti on? En tosiaankaan osaa ottaa tähän kantaa hyvin kuten just selitin mut no yritinpä kummiski :D

        En nyt haluu olla ilonpilaaja tai mitään, mut ootko miettiny, mitä teet jos tää ihastuskuvio päättyyki, vaikka jos esimerkiks kerrot ihastukselles ja hän ei vastaa sun tunteisiin tai jotain vastaavaa? Sen verran osaan sanoo kokemuksesta, ettei yksinkertasesti kannata jäädä turhaan kiinni yhteen ihmiseen jos koko jutust ei vaa tuu mitään. En kuitenkaan tarkota, etteikö sun kannattais ees yrittää. Eihän täs nyt vielä näytä peli olevan pelattu :) Tiiän, että oot moneen kertaan sanonu täällä ettet uskalla kertoa homoudestas eikä sul oo ollu tilaisuutta puhuu kahden kesken ihastukses kanssa, mut mä kannattaisin sitä, et kertoisit ihastukselles tunteistas. Ymmärrän et seuraukset voi olla hiukan ikävät varsinki jos koko kylä saa tietää homoudestas mut eihä se oo mitenkään itsestään selvää et ihastukses kertois kaikille jos sais tietää. Ja vaikka ihmiset saiski tietää nii oon samaa mieltä sen kanssa, joka tos aikasemmin mainitsi siit, ettei ns. 'neutraalimpaan' homoon välttämät kiinnitetä nii pal huomiota. Tai siis, se nyt varmasti ärsyttää joitain ihmisii ihan missä päin vaa, jos sillain tyrkyttää homouttaan kaikille :D
        Tuli täs näin mieleen et onks sulla ihastukses kännykkänumeroa? Yritin kelata näit viestei läpi mut en löytäny, et täst ois puhuttu. Anteeks kuitenki jos joku on jo kysyny tästä :)

        Muista joka tapaukses ettet oo yksin ongelmas kanssa, vaikka tuskinpa se pelkästään tos tilanteessa helpottaa. Mä suosittelisin kans hakemaan jotain apua, niinku joku tos edellä jo mainitsi. Ja älä ajattele, että sua rankaistais jostain tai että olisit ite jotenki huonompi ku muut koska asiat nyt sattuu olemaan miten ne on. Sä kumminki vaikutat tän tekstin perusteella tosi mukavalt ihmiseltä. Toivottavasti asiat nyt selviää jotenki ja koita pärjäillä!:)

      • 17nuori
        etoleyksin11 kirjoitti:

        Oon tässä jonku aikaa seurannu tätä ketjua ja on tehny mieli sanoo jotain mut oon empiny kun en oo kokenu et mul ois mitää hyvää sanottavaa tähän :O Jos nyt yhtään lohduttaa nii en oo itekkään seurustellu, pussannu ketään enkä mitään tollasta ja mä kuitenki asun Etelä-Suomessa. Sun ikäses oon ja homo itekkin siis.

        En osaa sanoo mitään tohon pienen paikkakunnan ilmapiiriin, ite kun oon koko ikäni asunu kaupungissa ja vähän suvaitsevaisemmas ympäristössä. Kuitenki tosta ihmisten homovastasuudesta, ehkä ihan kaikki ei kuitenkaan oo sellasia mut esittää ympäristön paineesta johtuen. Tai äh, tää ois varmaan todennäkösempää jossain yläkouluiässä... mut kai nyt toi mahollista on vähän vanhempanaki vielä? Pienemmäl paikkakunnal voi kumminki olla vaikeempi hankkii uusia kavereita ja niist olemas olevista halutaan pitää kiinni, vaikka sit olemalla eri mieltä kun mitä ite oikeesti on? En tosiaankaan osaa ottaa tähän kantaa hyvin kuten just selitin mut no yritinpä kummiski :D

        En nyt haluu olla ilonpilaaja tai mitään, mut ootko miettiny, mitä teet jos tää ihastuskuvio päättyyki, vaikka jos esimerkiks kerrot ihastukselles ja hän ei vastaa sun tunteisiin tai jotain vastaavaa? Sen verran osaan sanoo kokemuksesta, ettei yksinkertasesti kannata jäädä turhaan kiinni yhteen ihmiseen jos koko jutust ei vaa tuu mitään. En kuitenkaan tarkota, etteikö sun kannattais ees yrittää. Eihän täs nyt vielä näytä peli olevan pelattu :) Tiiän, että oot moneen kertaan sanonu täällä ettet uskalla kertoa homoudestas eikä sul oo ollu tilaisuutta puhuu kahden kesken ihastukses kanssa, mut mä kannattaisin sitä, et kertoisit ihastukselles tunteistas. Ymmärrän et seuraukset voi olla hiukan ikävät varsinki jos koko kylä saa tietää homoudestas mut eihä se oo mitenkään itsestään selvää et ihastukses kertois kaikille jos sais tietää. Ja vaikka ihmiset saiski tietää nii oon samaa mieltä sen kanssa, joka tos aikasemmin mainitsi siit, ettei ns. 'neutraalimpaan' homoon välttämät kiinnitetä nii pal huomiota. Tai siis, se nyt varmasti ärsyttää joitain ihmisii ihan missä päin vaa, jos sillain tyrkyttää homouttaan kaikille :D
        Tuli täs näin mieleen et onks sulla ihastukses kännykkänumeroa? Yritin kelata näit viestei läpi mut en löytäny, et täst ois puhuttu. Anteeks kuitenki jos joku on jo kysyny tästä :)

        Muista joka tapaukses ettet oo yksin ongelmas kanssa, vaikka tuskinpa se pelkästään tos tilanteessa helpottaa. Mä suosittelisin kans hakemaan jotain apua, niinku joku tos edellä jo mainitsi. Ja älä ajattele, että sua rankaistais jostain tai että olisit ite jotenki huonompi ku muut koska asiat nyt sattuu olemaan miten ne on. Sä kumminki vaikutat tän tekstin perusteella tosi mukavalt ihmiseltä. Toivottavasti asiat nyt selviää jotenki ja koita pärjäillä!:)

        Kiitos :)
        Minulla ei ole ihastukseni numeroa, joten se kai siitä...
        Ja olen miettinyt, mitä sitten jos ihastukseni ei välitäkään minusta.. Tällä hetkellä tuntuu etten selviä siitä vaan se olisi loppuni.. Minua pelottaa ihan oikeasti.

      • Itkeä vai...
        17nuori kirjoitti:

        Kiitos :)
        Minulla ei ole ihastukseni numeroa, joten se kai siitä...
        Ja olen miettinyt, mitä sitten jos ihastukseni ei välitäkään minusta.. Tällä hetkellä tuntuu etten selviä siitä vaan se olisi loppuni.. Minua pelottaa ihan oikeasti.

        Eihän läheskään kaikki ikäisesi ole seurustelleet eikä monet paljon vanhemmatkaan. Jos ei halua pelkkää seksiä niin sen oikean löytyminen voi kestää kauan ja miksi pussaillakaan jos ei ole oikeasti kiinnostunut. Seurusteleeko ihastuksesi ja kaikki muut koulussa, tuskin.

        Monella on kiire päästä "poikuudestaan" tai saada rakkautta, mutta jos odottaa sitä oikeaa tai takertuu ihmiseen jota ei saa niin se on oma valinta. Minullakin oli aina nuorena joku johon oli ihastunut, mutta en uskaltanut kertoa ja ne jotka olivat tarjolla eivät kelvanneet. Jälkeenpäin ajateltuna moni olisi ollut varmaan todella mukava ihminen.

        Kannattaa katsella ilmoituksia ja ympärillesi, huomaat, ettei ihastukseisi ole maailman ainoa mielenkiintoinen ihminen. Homona ei varsinkaan kannata odottaa, että se ensimmäinen ihastus olisi myös kiinnostunut eikä elämä siihen lopu, mutta turha murehtimen voi alkaa näkyä naamassakin.

        Sinä olet nuori vielä koulun loputtuakin. Voit ihan hyvin olla toistaiseksi vain kaverina ja kertoa tunteistasi vasta koulun loputtua tai vaikka heti jos et pelkää toisten suhtautumista. Yritä kuitenkin käyttäytyä rennosti ihastuksesi suhteen ettet säikytä häntä. Itse kuitenkin tiedät parhaiten miltä tilanne vaikuttaa, me voimme vain arvailla.

        Tutustuminen toisiin homoihin voisi oikeasti helpottaa oloasi. Samanlaisia ongelmia muillakin on ja saisit juttuseuraa. Joskus osaat vielä nauraa tapahtumille, kävi miten kävi.

      • vauhtia !!!!!
        17nuori kirjoitti:

        Kiitos :)
        Minulla ei ole ihastukseni numeroa, joten se kai siitä...
        Ja olen miettinyt, mitä sitten jos ihastukseni ei välitäkään minusta.. Tällä hetkellä tuntuu etten selviä siitä vaan se olisi loppuni.. Minua pelottaa ihan oikeasti.

        No hanki se vtun numero!

      • Avuliashomo
        väsynyt 17nuori kirjoitti:

        No ehkä tämä rakastumiseni on mennyt jos siihen pisteeseen, että joku voi sitä sanoa riippuvaiseksi, mutta voiko minua syyttää? En ole elänyt nuoruusvuosinani ollenkaan sellaista elämää kuin mitä monet muut ovat..

        En jaksa enää tyytyä kavereihin, koska heiltä en saa samanlaista hellyyttä ja läheisyyttä mitä haluan. Eikä mitkään harrastukset motivoi minua enää lainkaan..

        Elämä on tylsää ja ahdistavaa, eikä mikään muu kuin ihastukseni tunnu palkinnolta, enkä saa kenestäkään tai mistään muusta motivaatiota.. Välillä tuntuu että voisin heivata kaikki kaverini jos sen vuoksi saisin ihastukseni..

        Mitä minä teen kavereilla? Heistä saan seuraa silloin tällöin.. Voi kun kiva.. Milloin on minun vuoro saada rakkautta? En ole ikinä, en koskaan en milloinkaan seurustellut, en ole pussannut ketään ja en ole ikinä juuri halannut ketään rakkaudella lukuunottamatta perheenjäseniäni joskus silloin..
        Vai onko niin, että nämä ovat asioita/tunteita joita minun ei anneta kokea?

        Pitääkö minun olla se tyyppi, joka koko elämänsä opiskeli, pärjäsi jossain typerässä työssä ja kävi harrastuksissa.. En todellakaan halua kuullostaa sellaiselta epätoivoiselta keski-ikäiseltä ylipainoiselta ukonrähjältä, joka vaan surkuttelee ja juopottelee...
        Ei.. Minä en ole tehnyt mitään.. Enkä varmaan sitten koskaan teekkään. Ei kukaan halua.. Ei kukaan salli.. En enää jaksa.

        Myönnä kaikki ihastukselle ja vanhemille, nyt ei ole mitään hävitävää.
        Ihastus menee pois kesäloman jälkeen ja vanhemmat jäävät pois kun muutat.
        Nyt sano se ihastukselle niin ehkä hän vastaa että hän pitää sinustakin ja vanhemmat hyväksyvät sinut. Jos pelkää vain niin ei voi tietää pitääkö hän sinusta ja kaikki menee hukaan!

        Jos antaa liikaa pelolle valtaa ei koskaan voi elää onnelisesti!

    • kohtalotoveri96

      Ja kuten joskus kerroin, jos ja kun kerrot ihastuksellesi asian laidan, voisit vinkata hänelle myös että jos hän yhtään arvostaa sinua niin jättää asian kahdenkeskiseksi. Tämän sananparren oon kuullut tehoavan monta kertaa :D Ja tuskin tämä poika rupee levittelemään asiaa... sano vaan suoraan mitä tunnet, heti kun tilaisuus tulee, kerran se kirpasee :) Johdattelet keskustelun vaikka varovaisesti pikkuhiljaa :) Toivon että teet sen lähiaikoina, koska tätä menoa masennut entisestään etkä saa mitään tietoa hänen tunteistaan kun hän itse ei kerro mitään. Tsemppiä

    • omg4

      Jotain sun kyllä pitäs alkaa tehä, muutakin kuin satunnaista juttelua :)
      Voi kumpa hänkin tykkäisi sinusta!

    • tuuras.ville

      Sitä paitsi vaikka asia leviäisi julkisuuteen, niin silloin etenkin sinun on oltava vahva ja pystyä sanomaan pilkkaajille "Ja sun pointtis on?", etenkin teinit eivät useimmiten kykene mitenkään jatkamaan tai muutenkaan välittämään solvaamisesta jos he eivät saa haluamaansa vasta kaikua ja reaktiota.

      Samalla tavalla kun jonkun nimittely loppuu kun huomataan ettei se nimittely saa minkäänlaista reaktiota tai opettaja pistää sen loppumaan loppuu myös homojen herjaaminen.

      Itse olin julkisesti homo amiksessa ja aluksi asiasta näpäyteltiin, mutta eräs purskahti jopa itkuun kun kuuli miten olin tokaissut hänen nimittelystään kun minulta kysyttiin eikö se häiritse mua ja en edes sanonut muuta kuin "mä en jaksa välittää mitä muut sanovat musta, sillä mä oon täällä opiskelemassa enkä hankkimassa kavereita"

    • odotan innolla

      miten meni tänään?

      • 17nuori

        No tänään kävi sillä tavalla, että en juuri muuten nähnyt ihastustani paitsi silloin kun mentiin ruokatunnille.. Tulin yhdestä luokasta ja ihastukseni istui käytävällä yhden pöydän ääressä ja rupatteli yhdelle tytölle (varmaankin ihan vain kaverina, koska ihastuksellani on lukuisia kavereita). Sitten hän vilkaisi minua lyhyesti ja minä katsoin häntä kunnolla, mutta hän keskittyi juttelemiseen.

        No sitten minä lähdin käymään yksinäni ruokatunnilla kaupassa, jolloin näin hänet jälleen käytävällä, kun menin yläasteen poikki. Hän istui siinä yhä rupattelemassa sen tytön kanssa.. Sitten ihastukseni taas vilkaisi minua silmiin ja minä katsoin häntä hieman apeana, sillä pelkäsin, ettei hän taaskaan huomioisi minua. Kun ihastukseni ja minun katseet kohtasivat hetkeksi, hän käänsi katseensa seinään ja tuijotti mielummin sitä. Menin enemmän apeana pois ja huomasin myös, että se tyttö, jolle ihastukseni puhui katsoi minua hetken ihan kuin olisi huomannut apeuteni..

        Minä kävin kaupassa ja tulin sieltä sitten pois ja jälleen kerran yläasteen poikki.. Nyt kuitenkin kävi hieman toisella tavalla.. Ihastukseni seisoskeli siinä ulko-oven lähellä ja minä kun tulin ovelle, hän katsoi kädessä olleita ostoksiani ja sitten hän hymyili minulle todella ihanasti.. Kun tulin sisäpuolelle, hän alkoi siinä jutustelemaan kanssani niitä näitä.. Siinä samassa tilanteeseen tuli mukaan yksi toinen poika, ja me siinä sitten rupattelimme hetken, ennen kuin minun piti lähteä pois. (Ihastuksellani oli muuten uusi paita päällä hän näytti niin ihanalta siinä, että minun teki mieli halata häntä)

        Ihmetyttää vain taas kerran, mitä oikein tapahtui.. Alkuun hän ei ollut huomaavinaankaan minua, mutta seuraavaksi hän juttelikin minulle mukavia ja hymyili taas niin valloittavasti... Haluaisinpa vain tietää, että onko hänellä jotain tunteita minua kohtaan vai ei.. Minä ainakin olen niin rakastunut..

    • 20bi

      hmm, ehkäpä se jätkä tykkää susta ja on sen vuoksi hämilään.. :S
      jotakin mielialan ailahteluja sä sille kuitenki aiheutat, kun se kerran tuolla tavalla käyttäytyy:) muistitko kehua sitä sen uutta paitaa? jos et niin kehaseppa seuraavan kerran kun sillä on se paita päällä ;)

      • Etsi muuta tekemistä

        Mitäpä jos lopettaisit toisten nimissä kirjoittelun ja kirjoittaisit vain ihan omalla nimelläsi. Näistä sinun törkykirjoituksistasi toisen nimellä tehdään rikosilmoitus

    • Willlllly

      Voi vittttu tää on niin vitun läppä koko ketju :DD
      Ihan kun lukis jonkun 12v tytön päiväkirjaa hahaha.

      Oikeesti, neuvona annan että kerro nyt sille pojalle että oot ihan in love siihen niin tääki koko paska saa loppua:DD

    • Willlly

      Voi vittttu tää on niin vitun läppä koko ketju :DD
      Ihan kun lukis jonkun 12v tytön päiväkirjaa hahaha.
      Toi ei oikeesti oo enää tervettä.

      Oikeesti, neuvona annan että kerro nyt sille pojalle että oot ihan in love siihen niin tääki koko paska saa loppua:DD
      Ei se susta kummiskaan oo kiinnostunu. Get over him and move on.

    • hauskalukea

      Miksi kaikki tulee tänne vaan haukkuun nuori17:sta kun ei se oo oikein. jos tää poika haluaa kertoa meille huolensa kun ei oo muita nin antakoon sen kertoa.

    • I hate you bahram

      mitä tänään kävi?

      • 17nuori

        tänään ei tapahtunu yhtään mitään... enpä nähnyt häntä kuin pari kertaa lyhyesti.. ei sanottu mitään toisillemme... Tosi huono päivä oli.

      • Kerro sitten
        17nuori kirjoitti:

        tänään ei tapahtunu yhtään mitään... enpä nähnyt häntä kuin pari kertaa lyhyesti.. ei sanottu mitään toisillemme... Tosi huono päivä oli.

        jos saat selville onko kiinnostunut. Kohta taas kesäloma, mutta voitte nähdä vaikka uimarannalla.

    • miumaumiumiu

      En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta ajattelin sanoa muutaman sanasen.

      Ensinnäkin. Muista, maailma ei ole sinua vastaan, se tahtoo sinun nauttivan siitä täysin siemauksin! Olet nuori ja kokematon, jolla on vielä monet surut ja ilot, ihastumiset, pussailut ja halailut edessä. Älä siis luovuta vielä, ei kohtaloasi vielä ole sinetöity! :)

      Asut pienessä kaupungissa ja tunnet olevasi ainut kohtaloosi tuomittu. Jos et voi kertoa homoudestasi kavereillesi, älä silti hylkää heitä! Et pysty tietämään ihastuksesi ajatuksia, joten jos joskus tunteistasi kertoisitkin, ja suruksemme hän ei niihin vastaisi, on kavereiden tuki oleellinen! Yksin ei ole koskaan hyvä olla. Ihastuksia tulee ja menee, kaverit säilyy (toivottavasti).

      Jos minulta kysyttäisiin, niin minä keskittyisin nyt kavereihin, harrastuksiin ja sieltä kaupungista pois pääsemiseksi. Jos sinulla on koulut kesken, niin koulut kunnialla läpi ja sitten helvettiin sieltä. :) Nuorena hormoonit hyrrää niin kovaa, että ihastuminen täyttää koko pään. Ala lenkkeillä tai tehdä jotain mistä tykkäät. Ihastuneen aivot myös tulkitsevat pienetkin merkit rakkaudenosoituksiksi. Omiin aivoihinsa ei kumminkaan voi aina luottaa. Nauti ihastumisen tunteesta, mutta älä kiduta itseäsi sillä!

      Ja lopuksi toivotan: onnea matkaan!

      ps. Mitä jos et "kyttäisi" ihastustasi koko ajan? Asutte molemmat siellä samassa pienessä kaupungissa ja jaatte mahdollisesti samat pelot. Anna hänen olla vähän aikaa rauhassa. Jos hän on kiinnostunut sinusta, hän tulee luoksesi. Nythän hän voi toivoa, että sinä teet aloitteen (jota et ole halukas tekemään?).

    • 17homonuori

      Moi miten meni tänään? Mulla on ihan sama tilanne. Asun käpykylässä, olen kaapissa, ihastus koulussa ja ei ketään jolle puhua. Masentaa ja en jaksa tätä. Mutta halun kuulla mitä sulle kuuluu koska saan itekkin voimaa siitä kun sä kirjoitat. Onnea sulle ja jatka tätä, et oo ainoo!

    • 17nuori

      Tänään petyin jälleen kerran karvaasti... Mutta oli päivä silti parempi kuin tiistai..
      Istuin tänään käytävällä kaverini kanssa ja räpläsimme koulun iPadejä siinä.. Sitten ihastukseni käveli käytävää pitkin kohti meitä, kun oli tulossa jostain.. Siinä rupesin rupattelemaan ihastukselleni ja hänkin kyseli niistä iPadeistä ja muusta.. Sitten hän tuli lähemmäs minua seisomaan kun hän halusi näyttää jotain yhdestä ohjelmasta, mikä oli siinä laitteella.. Kun hän seisoi ihan lähellä ja naputteli sitä laitetta, minun teki niin kovasti mieli halata häntä.. Ei olisi tarvinnut kuin koppaista hänet kainaloon, mutta en kuitenkaan tehnyt mitään niin rohkeaa..
      Siinä kului sitten tovi ja hän meni menojaan..

      No se päivän pettymys tuli tänään siinä viidenmaissa, kun olin vielä kylillä.. Olin siinä luulossa, että ihastuksenikin olisi liikkeellä siihen aikaan kylillä ja laskin sen varaan, että olisin nähnyt hänet vielä ja päässyt juttelemaan, mutta ei.. Häntä ei näkynyt.. Kuten ei ketään muutakaan.. Siinä sitten istuskelin yksin tunnin..

      Aloin tänään tajuamaan, miten oikeasti olen yksin.. Minulla on kavereita, mutta he ovat pinnallisia kavereita, eivätkä he täytä läheskään sitä tarvetta mitä ihastuksestani saisin.. Oikeasti hän on ainut jolla on enää väliä..
      Ja tuossa joku kommentoi aikaisemmin, että minun pitäisi ruveta lenkkeilemään tai keskittymään kavereihin ja kouluun.. Hänelle minulla ei ole mitään sanottavaa.. Kiva kun yritetään auttaa, mutta kuten olen jo useaan otteeseen todennut, nuo tuollaiset jutut eivät innosta eivätkä motivoi.. Varsinkaan koulu.. Haluan vain ihastukseni.. Voisin vaikka heivata suurimman osan luokkalaisistani ihastukseni vuoksi.

      • Niin se näkyy olevan

        Rakkaus tekee sokeaksi.

      • et ole yksin

        ei mullakaan ole kavereita... joten älä huoli, et oo yksin... meitä riittää

      • lassibi

        Tätä ketjua on nyt tullut seurattua jo pidemmän aikaa. Olisi kiva kuulla lisää siitä ihastuksestasi. En muistaakseni ole vielä lukenut täällä mitään, jossa luonnehtisit häntä. Sehän voisi olla sinustakin mukavaa ja helpottaa ikävää...

        Millainen ihastuksesi on ulkonäöltään? Minkälaisia vaatteita käyttää? Millainen luonne ja muut piirteet..? Ja ja ja.... :)

      • 17nuori
        lassibi kirjoitti:

        Tätä ketjua on nyt tullut seurattua jo pidemmän aikaa. Olisi kiva kuulla lisää siitä ihastuksestasi. En muistaakseni ole vielä lukenut täällä mitään, jossa luonnehtisit häntä. Sehän voisi olla sinustakin mukavaa ja helpottaa ikävää...

        Millainen ihastuksesi on ulkonäöltään? Minkälaisia vaatteita käyttää? Millainen luonne ja muut piirteet..? Ja ja ja.... :)

        No sen verran voin sano että ihastukseni on todella komea ja hyvävartaloinen ja tämä oli syy, minkä takia alkuun huomioin hänet.. Sittemmin olen huomannut että hän on tosi hauska ja kiltti sekä huomaavainen. Hän on myös tosi kypsä käyttäytymiseltään ja ajattelultaan.. Pukeutumisesta sen verran että hän pukeutuu tyylikkäästi.. Muuta en osaa sanoa.

    • kohtalotoveri96

      Kuulostaa hyvältä =) No, tapahtuko tänään mitään kivaa?

    • 17.homonuori

      ^Sama täällä halun tietää! :) Jotenki vaa toisten kokemukset auttaa niinku itteeki, ku on sama tilanne ja silleen..:>

      mut tsemppii!

    • 17nuori

      Tänään iski taas masennus.. Olin koko päivän lamaantunut ja hiljainen, eivätkä edes luokkakaverit saaneet minua ajattelemaan mitään muuta.. Ajattelin vain ihastustani ja elin siinä tiedossa, etten pääsisi taaskaan hänen lähelleen..

      Siinä istuin käytävällä hiljaa yksinäni, kunnes huomasin että kuin ihmeen kaupalla kultani käveli käytävän poikki ja vilkaisi nopeasti minuun, muttei sen enempää.. No surullinen olo ei lähtenyt mihinkään, vaan olin yhä allapäin.. Sitten ihastukseni tuli takaisin ja hymyili minulle ja sanoi jotain lyhyesti. Silloin minua alkoi hymyilyttää ja tuli hetkellisesti parempi olo, mutten saanut sanottua hänelle mitään koska en yksinkertaisesti sanottua mitään ja tilanne oli nopea.. Hän meni menojaan ja sitten minun paha oloni palasi.. Tuli kuitenkin huomattua että vain ihastukseni saa minut hyvälle tuulelle.. Ei enää kukaan tai mikään muu...

      Ruokatunnin aikana katselin käytävän toiseen päähän, koska sieltä näkyy lasiovien läpi osa yläasteen käytävää.. Ihastukseni istuskeli siellä kavereidensa kanssa ja hymyili onnellisena ja nautti olostaan.. Mietin siinä sitten että mitä hänen päässään liikkuu? Onko hänellä tunteita minua kohtaan..? Hän on vain niin onnellinen ja vaikuttaa huolettomalta, eikä hänellä taida olla aavistustakaan, miten paljon häntä rakastan ja miten vaikea minun on olla kun en saa häntä...

      • jos vaan viitsisit

        Aika tehdä/sanoa jotain! Joko kehuit sen vaatteita?

        Lue edellisiä viestejä, kyllä siellä vinkkejä löytyy!!

        Kaikki on uskalluksesta kiinni - jos jatkan näin niin pian on kesäloma ja aika luisuu käsistä, nyt siis tositoimiin!

    • kohtalotoveri96

      Et ole kirjoitellu vähään aikaan! Miten on mennyt? Toivottavasti tänään oli hyvä päivä :)

    • 17nuori

      En ole kirjotellut vähään aikaan kun ei oo ollut oikein mitään kirjotettavaa... Perjantaina rupateltiin jonkun aikaa ruokatunnilla ja se oli kivaa. Eilen taas ei nähty koko päivänä. Tänään vaihettiin pari sanaa aamulla, mutta muuten ei juteltu. Sen huomasin tänään, että kahdesti kun hymyilin ja katsoin häntä silmiin, ihastukseni hymyili todella leveästi takaisin. Olen ennenkin huomaillut samaa. Hän hymyilee aina kun näkee minun hymyilevän.. En tiedä tarkoittaako se mitään..

      En enää muutenkaan tiedä, mitä ajatella. Rakastan häntä niin valtavasti, mutten uskalla tehdä mitään. Ja nykyään tuntuu, ettei hän ole ikinä yksin jotta voisin mennä olemaan kahden hänen kanssaa. Aina joku pyörii edessä ja se ärsyttää.

      • Ennenkin...

        Koulusta lähtiessä vaan samaa matkaa ja kerrot.

      • Uskalla uskaltaa

        Kuin myös yksi täältä ilmoittautuu jääneensä koukkuun tähän tarinaan.

        Se on varmasti hankalaa, mutta pieni askel eteepäi pitää pystyä ottamaan tai muuten saatat oikeasti menettää mahdollisuutesi. Ilmeisesti jonkinlaista kehitystä alkutilanteeseen nähden on tapahtunut, mutta tällä hetkellä asiat junnaa paikoillaan? Aiemmin tulikin ehdotuksia siitä että esim. kehu ihastuksesi vaatteita tai luonnetta. Ilmaise halusi viettää aikaa tuon kaverin kanssa, vaikkapa ensin kysymällä että haluisiko joku kerta tehdä jotain. Ehkäpä lähteä lenkille?

        Onnistut kyll :)

    • 17nuori

      Tänään oli ihana päivä :)
      Juteltiin useaan otteeseen sen pojan kanssa ja muutenkin oli ihanaa. Päivän yksi ihanimmista hetkistä oli se, kun kävelin käytävällä ja ihastukseni seisoi erään luoka oven suussa ja hymyili minulle todella veikeästi. Alkuun ajattelin, että mitä hän halusi, mutta sitten minulle selvisi että hän oli tehnyt minulle pienen pilan. No se ei minua haitannut, vaan tuli jotenkin ihana olo siitä kun hän oli ihan minua varten tehnyt jotain, eikä se pila ollut mitenkään ilkeämielinen. Sitäpaitsi siitä sai hyvän syyn mennä hänen lähelleen ja jutella hänelle.

      Ja mikä parasta, sain kosketettua häntä ensimmäistä kertaa koskaan. Ja kahdesti! Kahteen otteeseen kun puhuin hänelle laskin hellästi käteni hänen käsivarrelleen ja se tuntui niin hyvältä. Minun teki mieli vain koppaista hänet kainalooni, on hän niin ihana..

      Kyllä kun olen miettinyt, millainen tilanne oli kun tämä ketju alkoi pari kuukautta sitten, niin kehitystä on tapahtunu ihanan paljon! :) Nyt kun vain pääsisin lopulliseen tavoitteeseeni ja jonain päivänä olisimme pari.. Toivon sormet ristissä että hänkin on homo tai edes bi ja haluaisi olla kanssani.. Minä vain rakastan häntä niin niin paljon!

      • Mutta,

        Älä ole liian omistushaluinen. Harva haluaa luopua kavereistaan ja olla vain yhden kanssa, varsinkaan koulussa.

      • Minkälainen pila?

        Minäkin teen hauskoja piloja mukaville ja ilkeitä piloja ilkeille.

      • Eräs pila

        Pakko kertoa kun näin untakin tämän luettuani. Hävettää vieläkin mitä tuli tehtyä.

        Meillä oli yläasteella ilmeisesti ainakin yksi homo samalla luokalla. Minä olen bi ja silloin olin eniten kiinnostunut yhdestä tosi kauniista tytöstä, mutta moni poikakin kiinnosti. Olin välitunnit aika nynnyporukassa ja inhosin koulunkäyntiä, vaikka pärjäsinkin helposti.

        Kerran yksi kavereista kysyi olenko homo. Vastasin, etten ole, enkä ollut hänestä kiinnostunutkaan yhtään. Jossain vaiheessa kehui myös yhden luokkalaisen vartaloa lihaksikkaaksi. Olihan se aika hyvä vartaloltaan, mutta ei kovinkaan hyvännäköinen kasvoiltaan ja esitti vähän kovista.

        Joskus vuoden kuluttua yläasteen loppumisen jälkeen olin samassa konsertissa koviksen ja sen kavereiden kanssa. Olin aivan kännissä ja ajattelin tehdä pilan. Minulla oli pitkä takki päällä ja käsi taskussa hinkkasin sen peffaa jalkovälistä. Hetken päästä katseli ihmeissään ympärilleen ja lähtivät pois sanomatta mitään. Onneksi en tehnyt tuota kouluaikaan.

        Nyt sitten näin unta luokkalaisista. Oltiin vähän vanhempina kai ammattikoulussa tms. Se kovis oli verkkoaidan takana pöydän edessä tekemässä jotain. Nojasin verkkooon jolloin sanoi kiukkuisena, että älä heiluta sitä verkkoa tai...Aloin tehdä hitaasti lantiolla nussimisliikkeitä verkkoa vasten, ei sanonut mitään. Kiihdytin tahtia ja sadannen kohdalla olin laukeavani, ooh...yllätykseksi se kovis olikin laittanut jotain valkoista kasvoilleen ja mukamas kiukkuisena sanoi, että katso nyt mitä teit. Heräsin "nussimassa" patjaa ja nauratti.

    • tomooooomi

      Tää ketju on oikeesti niin surullinen.
      Ei se poika susta tykkää ja kyllähän sä itekkin tiedät sen.

      Sun mielialat vaihtelee "nyyh oon niin masentunu" ja "iih elämä on ihanaa" välillä jonkun yhen hymyn takia. Toi ei oo tervettä, sori vaan.

      • 20bi

        Jotkut ihmiset on sitten niin perusnegatiivisia... :(

      • Accccchan
        20bi kirjoitti:

        Jotkut ihmiset on sitten niin perusnegatiivisia... :(

        Niin, tai realisteja.

    • miten meni

      miten tänäään??

      • 17nuori

        Tänään juteltiin jälleen useampaan otteeseen ja oli ihan kivaa :)
        Oli mukavaa, että tämä päivä oli vastoin odotuksia positiivinen ja näin ihastustani monta kertaa ja juttelin hänelle useita kertoja. On vain niin ihanaa, kun hän katsoo suoraan minun silmiini hänen omilla suloisilla silmillään ja hän hymyilee minulle.. Sydänhän siinä sulaa, ei voi muuta sanoa..

        En vaan tiedä, milloin ja miten uskaltaisin kertoa hänelle tunteistani. Se oikeasti auttaisi jos minun tiedettäisiin olevan homo. En vain uskalla laittaa pyöriä pyörimään.

        No tässä on nyt muutama päivä, etten näe häntä, mutta hyvillä mielin pääsiäislomalle lähden, kun tiedän että voi puhua kullalleni ja hänkin ilmeisesti haluaa jutella minulle ja olla välillä seurassani, kun nimenomaan tulee minun luokseni :)

        Toivottavasti vain voisimme olla jonain päivänä enemmän kuin kavereita :)

      • En tajua
        17nuori kirjoitti:

        Tänään juteltiin jälleen useampaan otteeseen ja oli ihan kivaa :)
        Oli mukavaa, että tämä päivä oli vastoin odotuksia positiivinen ja näin ihastustani monta kertaa ja juttelin hänelle useita kertoja. On vain niin ihanaa, kun hän katsoo suoraan minun silmiini hänen omilla suloisilla silmillään ja hän hymyilee minulle.. Sydänhän siinä sulaa, ei voi muuta sanoa..

        En vaan tiedä, milloin ja miten uskaltaisin kertoa hänelle tunteistani. Se oikeasti auttaisi jos minun tiedettäisiin olevan homo. En vain uskalla laittaa pyöriä pyörimään.

        No tässä on nyt muutama päivä, etten näe häntä, mutta hyvillä mielin pääsiäislomalle lähden, kun tiedän että voi puhua kullalleni ja hänkin ilmeisesti haluaa jutella minulle ja olla välillä seurassani, kun nimenomaan tulee minun luokseni :)

        Toivottavasti vain voisimme olla jonain päivänä enemmän kuin kavereita :)

        Jos hän ei halua olla julkihomo, niin tuskin auttaa jos sinä olet. Järkevintä olisi puhua hänelle kahden kesken ja antaa hänen päättää kertooko mahdollisesta homoudestaan toisille ja seurustelisiko julkisesti jos ollenkaan.

    • Acccchan

      Please, hanki oikeesti jotain muuta mietittävää kun se poika. Tai jotain apua.
      Tää ei voi päättyä hyvin, kaikkihan sen tietää.

    • 17nuori

      Hohhoijaa.. Alkaa kyllä ottamaan päähän, enkä enää tiedä, onko oikeasti kohtalo ja muut minua vastaan.

      Tänään en nähnyt ihastustani juuri lainkaan, mutta tiiesin, että iltapäivällä hän jäisi pyörimään kylille. Niin jäin minäkin hetkeksi kun odotin äitiäni, joka oli tulossa minua hakemaan. Sitten hän tuli sieltä ja minä olin jo niin innoissani, että pääsisin juttelemaan hänelle ja olemaanaan kahdestaan. Kuinka ollakkaan, hän ei tullut yksin, vaan hänen mukanaan oli muita kavereita, ja pari heistä oli minulle tuntemattomia ja yhdestä en pitänyt ollenkaan. Siinä he sitten istuivat ja minä katselin kauempaa ja halusin niin kovasti ihastukseni luokse.. Uskaltauduin minä käymään kysymässä häneltä kuulumisia, ihastukseni vastasi minulle, muttei sen kummemmin ruvennut juttelemaan, joten minä poistuin paikalta ja annoin hänen olla kavereidensa kanssa...

      Kului kymmenisen minuuttia, kun kaikki muut ihastukseni seuralaisista, paitsi juuri se yksi jonka kanssa en ole ikinä ollut tekemisissä. Siinä minä sitten kirosin, kun jos vain se yksikin olisi mennyt pois, niin olisin voinut mennä ihastukseni luokse, mutta ei niin ei. Aivan kuin tämä tyyppi olisi tiennyt, että halusin ihastukseni luokse, eikä sen takia hievahtanutkaan.. Sitten äiti veikin minut pois ja koko homma meni pieleen...

      En ole varma, kuvittelinko vai mikä oli, mutta minusta tuntui, että ihastukseni katsoi minua monesti kun olin siinä.. Toivottavasti hänkin haluaisi olla minun kanssani...

      Ja niille, jotka käskevät minun unohtaa ihastukseni ja tehdä jotain muuta: jos se olisi niin saatanan helppoa, niin kai minä sen olisin jo tehnyt! En minä vaan voi unohtaa tunteitani!

      • EN OLE BAHRAM !!

        Hei pitkästä aikaa siitä onki jo aikaa!!

        17nuori teki jo selväksi ettei harrasta seksiä kanssani nyt kysynkin vakavasti onko palstalla ketään muita jotka haluavat että panisin heitä syvälle persereikään käpyläntie 10,ssä tällä viikolla arkisin kello 11.30-14.30 välisenä aikana? onko halukkaita?!
        PS: EN KYSY ENÄÄ UUDELLEEN TÄTÄ HALUAN VAAN VASTAUKSEN EN MUUTA !!

    • Kiitos kysymästä

      Kiitos että kysyt nätisti.

      Joudun kuitenkin kieltäytymään tarjouksestasi muiden kiireiden vuoksi :(

    • 17nuori

      Pikkuhiljaa alkaa usko palautua siihen, että mitä jos ihastukseni sittenkin saattaisi olla kiinnostunut minusta :)
      Tänään koulussa hän tuli monta kertaa luokseni juttelemaan, tuntui hakeutuvan lähelleni ja lähestulkoon joka kerta katsoi minua ja hymyili minulle :)
      En ole varma, oliko joissain hänen puheissaan pientä flirttiä, en tiedä pitikö tämä paikkaansa vai ei... Yritin minäkin jotain vihjailevaa varovasti sanoa, mutta olen valitettavasti tunari flirttailussa..

      Päivä kuitenkin meni ihanasti ja juttelimme tänään joka kerta kun näimme :)
      Ja se oli myös ihanaa, kun hän yhdessä vaiheessa tuli istumaan minun viereeni juttelemaan, vaikka siinä lähellä oli muitakin hänen tuttujaan, joiden luokse hän olisi vielä pari kuukautta sitten mennyt satavarmasti. On niin ihana tietää, että hän pitää minusta, mutta toivon vain niin kovasti, että hän pitäisi minusta enemmän kuin muista kavereistaan ja haluaisi olla minun.. Minä ainakin haluan olla hänen :)

      Mutta ehkä se on niin, niin kuin siinä yhdessä laulussa: Life will be better in spring

      • kohtalotoveri96

        Mitä hän sitten sanoi? Minkälaista flirttiä se oli? :D

        Vaikuttaa hyvälle..... yritä keksiä jotain flirttiä takaisin.... mitäs jos huomenna sanoisit jo jotain vähän ''nasevampaa''? Tuskin nyt niin huono olet ettet pientä flirttiä heittäisi :)

        Lue myös aiempia vastauksia täältä ketjusta, niissä saattaa olla hyviä vinkkejä nyt kun välinne on hiukan lämmenneet - nyt ne VOI OIKEASTI TOIMIA!!! ;)

        Mulla tiedossa huomenna jälleen vähän suruisampi päivä..... ihastuksella on synttärit ja se tuo muistoja vuoden takaa :/ Kuinka olisin halunnut onnitella ja jutella sen kanssa mutta eihän sitä näkynyt koulussa silloin..... Muutenkin tämä henkilö on alkanut taas pyöriä ihan liikaa päässäni - ja unissani!! Viime yö meni taas vetreästi hänen parissaan.........

      • Kesä tulee

        4 viikkoa aikaa toimia ennen lomaa....taitaa jatkua syksyllä.

      • Ei sen puoleen
        Kesä tulee kirjoitti:

        4 viikkoa aikaa toimia ennen lomaa....taitaa jatkua syksyllä.

        Ehkä parempi olla kiirehtimättä, mutta varmaan voivottelet, ettet saanut mitään aikaiseksi etkä näe pitkään aikaan.

    • 17nuori

      Onhan tässä vielä 8 viikkoa, sillä huhtikuu on vasta alussa.. mutta oikeassa olet siinä mielessä, että aika kuluu koko ajan.. Toivottavasti seuraavat viikot ja päivät muuttaisivatkin elämäni viimeinkin parempaan suuntaan :)

      Ja kohtalotoveri96: se flirtti oli siinä tilanteessa itsessään, joten sitä on ihan oikeasti hankala selittää tarkalleen.. jotenkin vain tuntui että se yritti vihjailla jotain ja siirtää siinä jutuissa minun kiinnostustani häntä kohti.. En tiedä.. Hankala selittää..

    • 17nuori

      Tänään meni taas hieman kehnommin, kuin eilen. Sinänsä päivä oli taas ihana, sillä ihastukseni huomioi minut, jutteli minulle oma-aloitteisesti ja oli kiltti.. Hän jopa antoi minulle myös kotsan luokasta hakemiaan pullia :) Ja ihan pyytämättä :)

      Silti minua jäi vähän harmittamaan, kun tänään puheissa ei ollut flirttiä ja tuli taas sellainen olo, että mitä jos hän haluaakin olla vain pelkkä kaveri.. En tiedä.. Ja jälleen kerran kun minä jäin kylille, ihastukseni ei tullut, vaikka on yleensä torstaisin ollut kylillä.. Minun tuuriani :/

      • Olisit tyytyväinen

        Ainakin minulle kelpaisi ystävyyskin, mutta ehkä vaivaisi jos alkaisi seurustella tytön/toisen kanssa.

        Joo, 8 viikkoa onkin. Hyvältähän tuo näyttää, voitte keksiä yhteistä tekemistä kesälomallakin. Hiljaa hyvä tulee.

      • 20bi

        Älä nyt näin pienestä masennu. :) hän kuitenkin huomioi sua, ole onnellinen siitä. Oot nyt onnistunut saamaan hänestä ystävän, seuraava askel on nyt se flirttailu. Flirttihän on muutakin kuin sanoja, esim katseita ja kosketusta. Ehkä ne sopivat sulle paremmin kuin puhe :)
        Minusta sulla on tänään menny hyvin vaikka se sun hanipöö ei tullukkaan sinne kylille. :)

      • 17nuori
        20bi kirjoitti:

        Älä nyt näin pienestä masennu. :) hän kuitenkin huomioi sua, ole onnellinen siitä. Oot nyt onnistunut saamaan hänestä ystävän, seuraava askel on nyt se flirttailu. Flirttihän on muutakin kuin sanoja, esim katseita ja kosketusta. Ehkä ne sopivat sulle paremmin kuin puhe :)
        Minusta sulla on tänään menny hyvin vaikka se sun hanipöö ei tullukkaan sinne kylille. :)

        Niinkai :)
        Tekisi vaan mieli olla koulussa koko ajan ihan sen takia että näen hänet siellä :)
        Toivon vaan parasta, mutta en vaan voi sille mitään, että olen huolestunut koko ajan kultani suhteen.. On vähän outo olo :D

    • 17nuori

      Tänään taas juteltiin useita kertoja ja oltiin yhdessä muutamia kertoja :)
      Ihanaa oli saada jutella oman kullan kanssa ja olin tosi iloinen hänen läsnäolostaan.
      Sitten hän istui yhdessä vaiheessa minun vieressä lähellä minua niin, ettei eroa meidän välillä ollut kuin pari senttiä korkeintaan ja minun teki niin kovasti mieli halata häntä ja painaa pääni häntä vasten... Kun siinä lähietäisyydeltä katsoin hänen kasvojaan niin oli tosi vaikea olla kun teki mieli pussata koko ajan..

      Kyllä minä siinä istuessa ja hänelle jutellessa muutaman kerran tuuppasin häntä hellästi, joko jaloillani hänen jalkojaan tai sitten omalla kyljellä hänen kylkeään.. kyllä kai tiedätte mitä tarkoitan.. Yritin vain koskettaa häntä niin kovasti..

      Ja edessä on taas tuskallinen viikonloppu :/
      Olisi se vain niin ihanaa, jos tietäisi että ihastukseni olisi poikaystäväni ja voisimme olla yhdessä niin arkena kuin viikonloppunakin...

      • rinnngo

        Ei se oo mikään sun "oma kulta".

      • Antaa haaveilla
        rinnngo kirjoitti:

        Ei se oo mikään sun "oma kulta".

        Voi vielä olla oikeastikin.

    • 17.homonuori

      oi toi on niin ihanaa! miten se reagoi siihen et koskit? katsoiko sua hymyillen? vai? On niin sairaan ihana ku sul menee jotenekute hyvin. Mulla on samat olotiat ni se antaa voimaa.=) Jatka noin sä viel onnistut! tsemppii!

      • 17nuori

        No ei se ainakaan kieltäny minua tai käskenyt minua lopettamaan, joten kai se on hyvä merkki :)
        Ja ihastukseni hymyilee todella usein ja monesti kun katsoo minua kohti (mikä on ihanaa), mutten siten älynnyt edes kiinnittää huomiota siihen.

    • 17nuori

      Aikaisemmin jotkut kehottivat minun hankkia ihastukseni numero.. No nyt minulla on se, mutten pyytänyt sitä, vaan sain sen kun ihastukseni soitti minulle leikkimielisen puhelun..

      Oli miten oli, minusta vähän tuntuu etten uskalla kuitenkaan soittaa hänelle ilman mitään erityistä asiaa...

      • vauhtianyt

        Soita sille takaisin leikkimielinen puhelu. Tai parempaa: kutsu se samalla sun kotona käymään jollakin hyvällä tekosyyllä! Sit voitte rauhassa tutustua tosiinne, ensin tietysti kaverimielessä.

        Nyt ryhdistäydy, tai kadut seuraavat kymmenen vuotta saamattomuuttasi!

      • 20bi

        Jes! nyt kun sulla on se numero, niin sun pitää ottaa asiaksi jonakin iltana tai vklp että tekisitte jotaki vapaa-ajalla. tehän ootte kavereita ainakin jollakin tasolla, niin voit huoletta kysyä, ilman että se herättää epäluuloja.
        lopetat nyt vaan turhan jarruttelun ja paat tuulemaan. oot saanu nyt sellasen pelikortin hyppysiis, että oot pöljä jos et käytä sitä :D

      • Kysymys

        Mistä hän sitten sai sinun numerosi? Periaatteessa voisi leikitellä jos epäilisi sinun olevan homo ja itse hetero, mutta ihan mukavalta tyypiltähän tuo vaikuttaa. Heterot voi helposti ystävystyä kun ei tarvitse miettiä mitä toinen/toiset ajattelee.

        Kun jompikumpi saa ajokortin niin sitten voi helposti vaikka pyytää/tarjota kyytiä johonkin. Usein nuoret tapailee isommalla porukalla, mutta sinä tietysti haluat kahden kesken.

      • 17nuori
        Kysymys kirjoitti:

        Mistä hän sitten sai sinun numerosi? Periaatteessa voisi leikitellä jos epäilisi sinun olevan homo ja itse hetero, mutta ihan mukavalta tyypiltähän tuo vaikuttaa. Heterot voi helposti ystävystyä kun ei tarvitse miettiä mitä toinen/toiset ajattelee.

        Kun jompikumpi saa ajokortin niin sitten voi helposti vaikka pyytää/tarjota kyytiä johonkin. Usein nuoret tapailee isommalla porukalla, mutta sinä tietysti haluat kahden kesken.

        En ole varma, mistä hän sen sai, mutta epäilen että se meidän yhteinen kaverimme antoi sen hänelle.. Luulisin..

    • 17nuori

      Niin pitäisi.. Kyllä tajuan sen :D
      Mutta hankalaa on vaan se, kun en tiiä, mitä puhuisin sille.. Niiden tapaamisten suhteen on hankala ruveta sopimaan mitään kun molemmat asutaan korvessa.. Mutta se ois kyllä hirveen rohkeeta miulta, jos uskaltaisin kysyä sitä meille, mutta epäilen että oon niin nössö ettei onnistu..

      Toivon vain, että ihastukseni soittaisi jonain iltana minulle ja alkaisi kertomaan totuuksia :)
      Mutta ehkä jos saan jonkun rohkeuden puuskan niin saatan soittaa..

      • kgklkh

        Alkuperäiselle: sää et kyllä pääse elämässäs ikinä eteenpäin jos eet edes uskolla soittaaa sun kaverille!!!

      • vauhtianyt

        Ei sun tarvitse puhua mitään "erityistä". Kunhan puhut jotain, vaikka kouluasioista tai telkkariohjelmista. Ei muutkaan puhu tollasessa tilanteessa mitään "erityistä". Tärkeintä on nyt että soitat perkele sille ja pidät kontaktia yllä vielä kun se on olemassa. Älä nyt missaa tilaisuutta. Soita mahdollisimman pian!

        Sä voit vaikka kutsua sen leffaseuraksi, kotonas käymään, seuraks- ihan minne vaan tai miten vaan, kunhan teet sen! Tärkeintä että etenet nyt jotenkin. Muuten se sun kaveris on pian jonkun tytön/pojan poikaystävä ja kaikki on ohi.

        Usko vanhempas sanaa, tao kun rauta on kuumaa. Se ihastus ei ehkä soita, se on sun vuoros olla aktiivinen! :)

    • milkyyy

      voi hyvä luoja, jos vittu sä haluat seurustella sen kaa yms yms mutta et keksi mitään puhuttavaa niin mistä vitusta sä luulet teidän "mahdollisen" tulevan suhteen koostuvan?

      ja ton "leikkimielisen" puhelun ja edellisen "pilan" taustalla taitaa olla se, että se pitää sua ihan pellenä.
      anteeks jos totuus sattuu!

      • 17nuori

        No kyllä minun helvetti soikoon tekisi mieli soittaa sille, mutta pelkään että häiritsen sitä tai jos kaikki ei menekään hyvin.. Mitä jos se onkin ihan ihmeissään jos soitan sille? Ja mitä minä OIKEASTI sanoisin? "Hei! Minä täällä! Olen homo ja tahdon sinut?"

        Ja niistä piloista ja leikkipuheluista: Ei hän ainakaan vaikut pitävän minua ihan pellenä, tai sitten hän näyttelee todella hyvin.. Oli hän tänäänkin mukava minua kohtaan ja vaihdoimme pari sanaa..

        Ehkä se vain on niin, että te "realistit" olette oikeassa ja totuus sattuu, mutta välillä minulta vain menee kaikki energia kun minut lytätään heti! Mikä kaikilla on minua vastaan kun tämä sama ilmiö näkyy niin luonnossa kuin netissäkin!

      • Milkyyyyy
        17nuori kirjoitti:

        No kyllä minun helvetti soikoon tekisi mieli soittaa sille, mutta pelkään että häiritsen sitä tai jos kaikki ei menekään hyvin.. Mitä jos se onkin ihan ihmeissään jos soitan sille? Ja mitä minä OIKEASTI sanoisin? "Hei! Minä täällä! Olen homo ja tahdon sinut?"

        Ja niistä piloista ja leikkipuheluista: Ei hän ainakaan vaikut pitävän minua ihan pellenä, tai sitten hän näyttelee todella hyvin.. Oli hän tänäänkin mukava minua kohtaan ja vaihdoimme pari sanaa..

        Ehkä se vain on niin, että te "realistit" olette oikeassa ja totuus sattuu, mutta välillä minulta vain menee kaikki energia kun minut lytätään heti! Mikä kaikilla on minua vastaan kun tämä sama ilmiö näkyy niin luonnossa kuin netissäkin!

        Ei kellään oo mitään sua vastaan mutta sun pitää tajuta myös tässä asiassa tosiasiat, eli että tää sun ihastus ei oo susta kiinnostunu.
        Etkä sä saa sitä kiinnostumaan vaikka sä olisit sille maailman kiltein ja juttelisit sille joka päivä yms.
        Et sä saa ketään susta tykkään vaikka niin haluisitkin.

        Tässä tilanteessa miettisin suna, että jos joku tyttö alkais "piiriittään" sua (siis ekaks ihan kaverina) mutta tykkäis susta enemmän kun kaverina, alkaisitko sä tykkään siitä?
        Et.

      • Soitella ehtii
        17nuori kirjoitti:

        No kyllä minun helvetti soikoon tekisi mieli soittaa sille, mutta pelkään että häiritsen sitä tai jos kaikki ei menekään hyvin.. Mitä jos se onkin ihan ihmeissään jos soitan sille? Ja mitä minä OIKEASTI sanoisin? "Hei! Minä täällä! Olen homo ja tahdon sinut?"

        Ja niistä piloista ja leikkipuheluista: Ei hän ainakaan vaikut pitävän minua ihan pellenä, tai sitten hän näyttelee todella hyvin.. Oli hän tänäänkin mukava minua kohtaan ja vaihdoimme pari sanaa..

        Ehkä se vain on niin, että te "realistit" olette oikeassa ja totuus sattuu, mutta välillä minulta vain menee kaikki energia kun minut lytätään heti! Mikä kaikilla on minua vastaan kun tämä sama ilmiö näkyy niin luonnossa kuin netissäkin!

        Minäkin puhun alussa paljon mieluummin kasvokkain, näkee ilmeet ja oppii tuntemaan toisen. Ei tuollaista puhelimessa kannata kertoa, mutta voi ehdottaa vaikka lähtemistä jonnekin.

        Minusta kannattaa odottaa luonnollista tilannetta kertoa ihastumisesta ja homoudesta. Teet niin kuin itsestä tuntuu. Eihän tässä ketjussa taida olla yhtään varsinaisesta ilkeää viesti, eikä sellaisista kannata välittääkään.

      • 17nuori
        Milkyyyyy kirjoitti:

        Ei kellään oo mitään sua vastaan mutta sun pitää tajuta myös tässä asiassa tosiasiat, eli että tää sun ihastus ei oo susta kiinnostunu.
        Etkä sä saa sitä kiinnostumaan vaikka sä olisit sille maailman kiltein ja juttelisit sille joka päivä yms.
        Et sä saa ketään susta tykkään vaikka niin haluisitkin.

        Tässä tilanteessa miettisin suna, että jos joku tyttö alkais "piiriittään" sua (siis ekaks ihan kaverina) mutta tykkäis susta enemmän kun kaverina, alkaisitko sä tykkään siitä?
        Et.

        Eli ehdotat mitä?
        Alan joogamaan?`Pelaamaan shakkia? Tai jotain muuta typerää jotta saan hänet pois mielestäni? En vaan enää jaksa tällaista, kun oikeasti alkaa tuntua siltä, että joku tai jokin on minua vastaan tässä asiassa.

        Silloin kauan sitten kun en uskaltanut puhua hänelle, hän oli samassa tilassa jatkuvasti ja niin monta kertaa yksin esim. kaupan eteisessä istumassa ja odottamassa kyytiä, mutta nyt kun tunnen hänet, tilanne on toisin.

        Nykyään hän tuntuu aina olevan ympäröivien ihmisten peitossa ja hänelle kahden kesken puhuminen tuntuu olevan mahdotonta!
        Ja eilenkin kaikki meni pieleen!
        Olen nähnyt hänet lähestulkoon joka tiistai kylillä kun olen odottanut kyytiä kotiin, mutta aina joku urpo on tullut siihen etten ole voinut mennä ihastukseni luokse.. Tai sitten äiti tulee etuajassa ja on pakko mennä mikäli haluan kotiin..

        No eilen ei urpoja tai äitiä näkynyt, sillä äitinkin tuleminen venähti. No.. kuinka ollakaan sen kerran kun kaikki muu menee hyvin, niin itse ohjelman päätähti eli ihastukseni ei ilmesty paikalle ollenkaan!

        Onko tämä oikeasti vain niin saatatan huonoa tuuria vai onko minut yksin kertaisesti vaan tuomittu epäonnistumaan ja saamaan pahan mielen joka helvetin kerta!

      • Milkyyy
        17nuori kirjoitti:

        Eli ehdotat mitä?
        Alan joogamaan?`Pelaamaan shakkia? Tai jotain muuta typerää jotta saan hänet pois mielestäni? En vaan enää jaksa tällaista, kun oikeasti alkaa tuntua siltä, että joku tai jokin on minua vastaan tässä asiassa.

        Silloin kauan sitten kun en uskaltanut puhua hänelle, hän oli samassa tilassa jatkuvasti ja niin monta kertaa yksin esim. kaupan eteisessä istumassa ja odottamassa kyytiä, mutta nyt kun tunnen hänet, tilanne on toisin.

        Nykyään hän tuntuu aina olevan ympäröivien ihmisten peitossa ja hänelle kahden kesken puhuminen tuntuu olevan mahdotonta!
        Ja eilenkin kaikki meni pieleen!
        Olen nähnyt hänet lähestulkoon joka tiistai kylillä kun olen odottanut kyytiä kotiin, mutta aina joku urpo on tullut siihen etten ole voinut mennä ihastukseni luokse.. Tai sitten äiti tulee etuajassa ja on pakko mennä mikäli haluan kotiin..

        No eilen ei urpoja tai äitiä näkynyt, sillä äitinkin tuleminen venähti. No.. kuinka ollakaan sen kerran kun kaikki muu menee hyvin, niin itse ohjelman päätähti eli ihastukseni ei ilmesty paikalle ollenkaan!

        Onko tämä oikeasti vain niin saatatan huonoa tuuria vai onko minut yksin kertaisesti vaan tuomittu epäonnistumaan ja saamaan pahan mielen joka helvetin kerta!

        Itse en ainakaan roikkuisi ihmisessä ja yrittäisi saada häntä pitämään minusta, jos olisi miltei 100% selvää ettei hän pidä minusta.

        Mutta tee mitä haluat, mutta on selvää että tää poika on sulle pakkomielle. Joskus ei vaan saa mitä haluaa vaikka kuinka sitä tahtois.

      • 17nuori
        Milkyyy kirjoitti:

        Itse en ainakaan roikkuisi ihmisessä ja yrittäisi saada häntä pitämään minusta, jos olisi miltei 100% selvää ettei hän pidä minusta.

        Mutta tee mitä haluat, mutta on selvää että tää poika on sulle pakkomielle. Joskus ei vaan saa mitä haluaa vaikka kuinka sitä tahtois.

        Minä en ole saanut ikinä sitä mitä olen halunnut.
        En minä vaan voi luopua hänestä, sillä rakastan häntä..
        Ja tämäkin on niin tuttua:

        Jos tahdon jotain oikein kovasti ja yritän kaikkeni, olen pakkomielteinen hullu.
        Jos tahdon lopettaa ja keksiä jotain muuta, olen luovuttaja, pelkuri ja nössö.
        Ehkä minun oikeasti pitäisi listiä itseni mikäli, tai "Milkyyn" ja vaikka kenen mielestä KUN käy ilmi, ettei ihastuksellani ole mitään tunteita minua kohtaan ja hän pitää minua ihan nolona ja typeränä.
        Ehkä tämä alkaa olla tässä. En enää jaksa. Saatana sentään olen elänyt koko elämäni, eikä minusta ole koskaan pidetty muuta kuin koulukaverina. Ei minua rakasteta eikä hellitä, ei kukaan tule sanomaan minulle että olen komea tai ei kukaan sano että haluaisi olla enemmän kanssani. Kukaan, ei myöskään minun perheeni halua minun olevan edes onnellinen ja oma itseni.
        Minun on myönnettävä, että uskoin Jumalaan ennen kuin täytin seitsemäntoista tai ennen kuin lukion toinen vuosi alkoi. Nyt alkaa usko hiipua, kun kaikki on minua vastaan.
        Ja nyt varmaan joku tulee tänne ja kommentissaan haukkuu minua valittajaksi tai marmattajaksi tai itsesäälissä rypijäksi. Antaa tulla vaan, mutta etukäteen voin sanoa sinulle, joka teet niin, ettet ole ainoa ja ensimmäinen. Niin minulle sanoo niin moni oikeassa elämässä. Myös oma perhe tai kaveritkin sanovat.

        Mielestäni minulla on oikeus valittaa, sillä muuhunkaan ei aihetta ole. Ainoa, joka oikeasti minua auttaa tai joka saa minut tuntemaan iloa ja unohtamaan murheet, on ihastukseni. Voisin oikeasti vaihtaa jokaisen luokkakaverini pois, jotta saisin hänet. Muilla ei ole väliä. En minä rakasta kuin häntä ja yhä perhettäni, vaikka he ovatkin valmiit minusta luopumaan.

    • kohtalotoveri96

      Unohda nämä ketjun riitapukarit ja jatka peliä kun olet niin pitkälle päässyt!! Nyt kun sulla on sen numero, niin laitappa viikonloppuna esim viestiä ja pyydä jonnekkin??

      • 20bi

        oon samaa mieltä kohtalotoverin kanssa. jotakin pitää tehdä, enneku on liian myöhästä. sun pitää toimia, koska muuten suret sitä loppuelämäsi ja mietit olisiko teistä voinut tulla jotakin.
        toki voi olla että saat rukkaset, mutta se on elämää ja siitä pääsee yli vaikka sillä hetkellä että sydän vuotaakin verta.
        oot miettiny sitä, mitä voi jutella sen kanssa, niin eihän sun yksikseen tarvi porista vaan hänkin saattaa keksiä jonkin puheenaiheen.
        ja sitten kun ootte puhuneet tarpeeksi, niin voit paukauttaa sille että tykkäät siitä. luoja tietää miten siinä sitten käy, toivottavasti hyvin. :) jos kuitenkin käy niin ettei tunne oo molemminpuolinen, niin sanot sille että jos hän on fiksu jätkä, niin hän pitää asian omana tietonaan. (tämä ohje on ollut joskus ennenkin tässä ketjussa)
        toivottavasti tärppää, odotan mielenkiinnolla, että syntyykö suomeen uusi rakkaustarina :)

    • 17nuori

      Olisihan se kiva, mutta meille korvessa asujille on aina sama kysymys: millä mennä esim. viikonloppuisin mihinkään, kun ei ole kyytiä. Se on sellainen asia, jota ei voi ymmärtää ellei itse asu korvessa, sillä kaupungissa ei tuota samaa ongelmaa ole. Minä ja ihastukseni asumme molemmat kaukana ja vielä eri suunnissa..

      Minua vain jotenkin kauhistuttaa soittaa hänellle.. Mitä jos hän kysyykin, että minkä takia minä soitin? Tai vielä kamalampaa olisi, jos hänen äänensävystään tai muusta tietäisi, että puheluni olisi kiusallinen... En halua vaikuttaa typerältä hänen silmissään :(

      • milkyyy

        Elämässä ei saa mitään jos ei oo valmis mitään sen eteen tekemään.
        Jos sä haluut tän pojan, niin laita viestiä meneen tai vetäset joku kerta vähän sivummalle koulussa ja kerrot kuinka asiat on.
        Turha täällä itkeä. Ei auta mitään.
        Elämä on ihan niin vaikeeta kun siitä ite tekee.

        Jos et pysty riskeeraamaan vähääkään tän pojan takia niin unohda koko juttu.
        Ja mitä todennäkösemmin tää poika ei oo susta kiinnostunu, mutta mitä vittu siitä? Ei oo varmasti ainoo poika maailmassa johon tuut ihastumaan vaikka tällä hetkellä voi tuntuu siltä.
        Vaikka sä kuinka toivoisit että tää poika susta tykkäis niin et saa sitä susta tykkäämään, edes "jumalan" avulla kuten tuolla aikasemmin viittasit.
        Elämä ei oo reiluu eikä mee niinkun elokuvissa vaikka kuinka niin haluat ja "tunnet ansaitsevas sen".

      • 17nuori
        milkyyy kirjoitti:

        Elämässä ei saa mitään jos ei oo valmis mitään sen eteen tekemään.
        Jos sä haluut tän pojan, niin laita viestiä meneen tai vetäset joku kerta vähän sivummalle koulussa ja kerrot kuinka asiat on.
        Turha täällä itkeä. Ei auta mitään.
        Elämä on ihan niin vaikeeta kun siitä ite tekee.

        Jos et pysty riskeeraamaan vähääkään tän pojan takia niin unohda koko juttu.
        Ja mitä todennäkösemmin tää poika ei oo susta kiinnostunu, mutta mitä vittu siitä? Ei oo varmasti ainoo poika maailmassa johon tuut ihastumaan vaikka tällä hetkellä voi tuntuu siltä.
        Vaikka sä kuinka toivoisit että tää poika susta tykkäis niin et saa sitä susta tykkäämään, edes "jumalan" avulla kuten tuolla aikasemmin viittasit.
        Elämä ei oo reiluu eikä mee niinkun elokuvissa vaikka kuinka niin haluat ja "tunnet ansaitsevas sen".

        Tuommonen ajatus ei vain auta yhtään tällä hetkellä, että vielä siellä joskus joku minusta tykkää... Minua vain ahdistaa tällä hetkellä niin paljon, että tuntuu, ettei tulevaisuutta ole, mikäli tämäkin kusee niinkuin aina kaikki muukin.
        Kyllä minä tiedän, että elämä ei ole ihanaa ja kaikki on perseestä... Kai minullakin on oikeus yrittää lievittää sitä...
        Ja muutenkin.. Kyllä tiedän, ettei täällä kertoileminen auta asiaa, mutta kyllä minunkin on pakko purkaa tuntojani..
        Ja olisihan tämä oikeasti eri juttu, mikäli tämä olisi vain pikkuinen ihastus, mutta oikeasti.. Tämä on enemmän.. Välillä tuntuu ettei kukaan ymmärrä.. Minä vain rakastan häntä

      • Kesä tulee
        17nuori kirjoitti:

        Tuommonen ajatus ei vain auta yhtään tällä hetkellä, että vielä siellä joskus joku minusta tykkää... Minua vain ahdistaa tällä hetkellä niin paljon, että tuntuu, ettei tulevaisuutta ole, mikäli tämäkin kusee niinkuin aina kaikki muukin.
        Kyllä minä tiedän, että elämä ei ole ihanaa ja kaikki on perseestä... Kai minullakin on oikeus yrittää lievittää sitä...
        Ja muutenkin.. Kyllä tiedän, ettei täällä kertoileminen auta asiaa, mutta kyllä minunkin on pakko purkaa tuntojani..
        Ja olisihan tämä oikeasti eri juttu, mikäli tämä olisi vain pikkuinen ihastus, mutta oikeasti.. Tämä on enemmän.. Välillä tuntuu ettei kukaan ymmärrä.. Minä vain rakastan häntä

        Kohta pääsee liikkumaan vaikka mopoilla jos on sellaiset ja pian pääsette autokouluunkin.

        Eikös siskosikin suhtautunut ihan hyvin. Ei sinun tilanteesi mitenkään poikkeuksellinen ole ja kaupungissakin voi olla yksin, onpa homo tai hetero.

    • 17nuori

      Tänään oli sillä tavalla kiva päivä, että sain juteltua ihastukseni kanssa joitain kertoja ja oltiin tekemisissä toistemme kanssa.. Hän on vain niin ihana, että minun tekisi mieli vain koko ajan katsoa häntä ja olla hänen lähellään..

      Sitten tänään myös se meidän yhteinen ystävämme puhui jotain, että ihastukseni olisi biseksuaali ja muka sanonut jotain että on ihan sama onko miehen vai naisen kanssa.. Se oli sinänsä ihana uutinen, mutta kun ei voi varmaksi sanoa, pitääkö tämä paikkaansa ja liioitteliko/valehteliko tämä kaveri, kun hän tuppaa olemaan välillä vähän typerä..

      Vähän vaan hermostuttaa se, kun en näe häntä koko viikonloppuna ja tiedän, että hän menee tänäänkin johonkin pippaloihin eikä varmastikaan ole selvinpäin. Mietityttää vaan, että kenen kanssa hän on, mitä hän tekee ja olenko minä ollenkaan hänen ajatuksissaan. Jotenkin vain pelottaa, että hänellä muut kiinnostuksen kohteet kuin minä...

    • nyt säpinää jo

      No olisit nyt laittanut tekstaria että mitä tekee vkloppuna!! Ja varsinkin kun kuulit yhteiseltä kaveriltanne noin hyviä uutisia!!! Tuskin se ihan tuulesta temmattuakaan oli??? Tartu nyt hyvä mies toimeen!! Jäät vaan rannalle ruikuttamaan jos et ala hommiin.......huoh

      • 17nuori

        Kyllä minä tiedän mitä se tekee viikonloppuna, mutta valitettavasti minulla ei ole sijaa sinne missä hän pyörii kun ryyppäämässä :/

      • Mistä tiedät?
        17nuori kirjoitti:

        Kyllä minä tiedän mitä se tekee viikonloppuna, mutta valitettavasti minulla ei ole sijaa sinne missä hän pyörii kun ryyppäämässä :/

        Etkö pääsisi sen kaverinakaan vai etkö halua mennä?

      • 17nuori
        Mistä tiedät? kirjoitti:

        Etkö pääsisi sen kaverinakaan vai etkö halua mennä?

        En usko että olisin tervetullut koska siellä on aika paljon tyyppejä, joiden kanssa en ole juurikaan tekemisissä.. Enkä edes tiedä, missä hän on tarkalleen.. Siis paikkaa en tiedä. Enkä minä lisäksi pääse täältä korvesta mihinkään enkä todellakaan halua tuppautua kutsumattomana mihinkään

    • Sedä

      Mielenkiintoista lukea teidän kuvion kehittymistä :) Tsemii sinne, kyllä sä selviit ja pääset vielä joskus sieltä pois jonnekin isompaan paikkaan :) Mä olen 19 enkä koskaan edes seurustellut, vasta nyt yliopistolla Helsingissä olen vähän päätynyt oikeisiin piireihin. Joskus vielä!

    • 17nuori

      Tässä minä vain makaan ahdistuneena ja tuijotan kattoon.. Sitä on ollut minun koko päiväni. Ikävä on niin helvetillinen, että itkettää koko ajan ja kun tiedän, että ihastukseni huitelee ties missä koko viikonlopun, niin se vaan lisää tuskaani.

      Kysymykset mitä hän tekee, missä ja kenen kanssa ovat ihan kamalia ja ne vain pulpahtelevat mieleeni koko ajan... Ajatuskin siitä, että joutuisin kuulemaan miten hän iski viikonlopun bileissä jonkun, tuntuu ihan kamalalta. Jos joudun kuulemaan, että hän kaulaili jonkun tytön kanssa tai että hän ja joku tyttö menivät kahdestaan jonnekin kun muut ryyppäsivät jne.. niin silloin se on loppuni.

      • joelae

        Hanki apua!!

      • häh
        joelae kirjoitti:

        Hanki apua!!

        Ai minäkö? Millasta?

      • lhnk1

        En tiedä oletko jo kertonut tästä, mutta onko ihastuksellasi facebookia tai jotain muuta sosiaalista mediaa? Sillä uskon, että voin auttaa sinua. Olen vuosien varrella osannut tunnistaa homoseksuaalisen ihmisen. Kasvot ja katse kertoo paljon :D. Toivonkin, että ketään ei tuomitse minua leimaajaksi, sillä olen iloinen jokaisen ihmisen puolesta ja ymmärrän hyvin paineet homoseksuaalisuuden kertomisesta ja ihastuksensa kohtaamisesta.

    • 17nuori

      Tällä hetkellä minuun sattuu enemmän kuin koskaan.
      Koko lauantai oli kamala ja minulla oli ihan hirveän ahdistunut olo, ja niin on vieläkin.
      Ne juhlat, joista kerroin, jossa ihastukseni on.. Minun siskoni poikaystävä on siellä myös ja siskoni soittikin poikaystävälleen ja kyseli kuulumisia... No minä halusin puhua "lankomiehen" kanssa ja vaihdoinkin siinä puhelimessa muutaman sanan, mutta sitten kyselin hieman, missä ihastukseni oli ja mitä hän oli tekemässä..
      Ja siihen siskoni poikaystävä sanoi, että ihastukseni oli ilmeisesti jossain yläkerrassa jonkun kanssa.. Siskoni poikaystävä kierteli siinä puhuessaan juhlapaikkaa ympäri ja lopulta sanoi, ettei viitsi mennä häiritsemään...

      Mikäli tämä kaikki on totta, eikä ne olleet vain känniläisen puheita, minun oma rakas kultaihastukseni oli touhuamassa jotakin jonkun tytön kanssa, niin kuin pelkäsin. Minulla on niin saatanan paha olla ja syy, minkä takia kirjoitan tätäkin näin myöhään on se, etten saa unta kun sattuu niin paljon.. En ole tehnytkään muuta viimeisen neljän tunnin aikana kuin itkenyt.. Olen niin yksin ja onneton, etten tiedä yhtään mitä tehdä.. Ainoa ihminen, jota olen koskaan rakastanut enemmän kuin mitään tai ketään muuta, ei välitä minusta pätkääkään enkä ole edes hänen mielessään vaan hän vain peuhaa jonkun saatanan horon kanssa..

      Tämä taitaa olla lopun alkua. Nyt totisesti on vaikea olla ja masentaa

    • 17nuori

      Kello melkin puoli seitsemän.. Siitä on yli neljä tuntia kun viimeksi kirjoitin... Yhdeksän tuntia kun sain kuulla sen kamalan uutisen.. Sattuu vaan niin paljon.. Väsyttää hirveästi mutten voi nukahtaa.. Tällaisia asioita olen pelännyt niin pitkään etten enää tiedä, mitä teen, kun on vaan niin paha olla..

      Minä vain toivon, että kuulemani jutut eivät pitäneet paikkaansa, tai jotain lieventävää asiaa löytyy.. Huomenna minun on pakko kysellä lauantain tapahtumista häneltä itseltään.. On vaan niin paha olla että sanokaa hyvät ihmiset mitä teen!? oliko tämä tässä ja kaikki on ohi?

      • Eieeen

        Hanki nyt vittu apuu, toi ei oo tervettä.
        Oot sairas!

      • homo20v
        Eieeen kirjoitti:

        Hanki nyt vittu apuu, toi ei oo tervettä.
        Oot sairas!

        Ihan tulee omat yläaste ajat mieleen :)
        ite olin kans ihastunu yhtee poikaan ja päivät meni vaan ohi ku yritin päästä sen juttusille. Harmittaa etten sitte lopulta koskaa saanu tunnustettua tunteitani... Sekin ku tuntu välillä antavan jotain vinkkiä.
        Suosittelen, et kerrot sille tunteistas ku ens kerran ootte kahestaan. Jos hän pitää susta niin saatte toisenne, jos hän on hetero niin ainaski yritit mut luonnolle ei maha mitään. Kyl se kaipuu ajan kanssa helpottaa.

      • 20bi

        no kyselehän eka ne kuulumiset siltä jätkältä ja mietitään sitten...

    • 17nuori

      Minulla on vaan niin kamala olo! Tämä epätietoisuus raastaa, itkettää koko ajan ja ahdistaa enkä tiedä miten päin olisin... Oksettaa jopa..
      Näin kamalaa oloa minulla ei ole ikinä ollut..
      Olisipa joku joka auttaisi minua..

      • Avuliashomo

        Pyydä se ulos!
        Kysy haluuko tulla lounaale tai jotain. Sileen et se kuulostaa normille.
        Sitten jutskaa sen kaa, tutustu siihen vielä paremin ja siiten jos aika on oikea, niin sano:mä olen homo. Tai ootko sä homo?

    • 17nuori

      Tuska on yhä hirmuinen ja minulla on niin paha olo ja ikävä ihastustani.. Toivon sormet ristissä, että ne juhlien tapahtumat ovat joko perättömiä kännihöpinöitä tai sitten tyystin merkityksettömiä.. Minun on pakko huomenna yrittää kysellä ihastukseltani näitä asioita...

      Mutta kuitenkin olo on hieman parempi, sillä äiti ja isä tietää nyt. Minulla oli tänään niin paha olo eilisen takia ja ahdistus on hirmuinen, joten minä en ole voinut pysäyttää kyynelten tuloa ja itkin olohuoneessa.. Äiti sitten tuli ja yritti kysellä, mikä minulla on hätänä, mutten saanut sanottua.. Sitten hän itse ehdotti sitä, että olen homo ja minä itkin ja nyökyttelin. Sitten äiti halasi minua ja minä itkin hänen syliään vasten. Äiti sanoi että isä oli ehdottanut sitä, että minä olisin homo ja aikaa sitten.. Hän sanoi ettei se haittaa ja että katuu pahoja sanomisiaan todella paljon..

      Minä kerroin äidille kaiken, eli että homouden salailu ahdistaa ja lisäksi kerroin ihastuksestani ja kaikesta, mitä meille on tapahtunut. Kerroin myös eilisestä. Taidan hiljalleen olla valmis olemaan avoimesti homo ja siten pyrkiä lähemmäs ihastustani..
      Olisin äärimmäisen onnellinen tällä hetkellä, mikäli eilistä uutista ei olisi tullut..
      Mutta nyt äiti, isä ja sisko ja kenties kohta muutkin tietävät.

      • 20bi

        Voi vitsi, oon nyt tosi onnellinen sun puolesta :) ja ihana että vanhempasi ottivat sen noin hyvin. Kaikilla ei oo asiat yhtä hyvin kuin sulla. Ja tämä sun toinen huolenaihekkin ratkeaa varmasti ensi viikolla kun pääset juttelemaan tämän sun kullan kans. Mutta mahtava juttu kun sun ei tartte enää olla kaapissa. :)

      • Opettele itsekkyyttä

        Ei kukaan ihastus saa olla tärkeämpi kuin itse, eikä kenenkään takia pidä kärsiä suhteettomasti. Jos toinen on hetero tai ei ole kiinnostunut, et voi sille yhtään mitään ja sitä on aivan turha murehtia.

        Sukulaiset homouden yleensä parhaiten ottaa, koulussa ei välttämättä kaikki suju yhtä hyvin ainakaan sen suhteen, että saisit ihastuksesi. Kavereina olo varmaan muistakin kiinni ja sinunkin pitäisi oppia sietämään hänen kavereitaan.

    • 17nuori

      Olo piristyi kyllä tästä paljastumisesta hieman, mutta silti vain rinnasta puristaa aina kun mietin häntä pelehtimässä kännissä jonkun tytön kanssa.. Sattuu vaan niin paljon.. Olisipa joku lääke olemassa tälle vaivalle :(

    • 11+27

      Kuule 17nuori, uskon että aika tosi moni on ollut "onnettomasti rakastunut", se kuuluu nuoruuteen tietyllä tapaa, ja kasvattaa.

      Muistan kun olin itse 18-kesäisenä niin rakastunut erääseen kundiin, ja luulin että en enää ikinä ihastu keneenkään ja olin aika masentunut kauan aikaa ja onneton, mutta niin se elämä vain voittaa pikkuhiljaa, ja näin yli kymmenen vuotta jälkeenpäin lähinnä hymyilyttää se, että oikeasti luulin etten enää ikinä voisi rakastaa ketään muuta. :D
      Tottakai se sillä hetkellä tuntuu kamalalta, mutta niin kliseiseltä kun se kuulostaakin - kyllä se menee ohi ja löydät uusia ihastuksen kohteita vielä vaikka kuinka! Olet kuitenkin niin kovin nuori, että sinulla on ihan oikeasti koko elämä vielä edessäsi!

      Tietenkin tää teidän juttu on vielä vähän "auki", mutta ainakin näin omasta näkökulmasta katsellessa kundi kuulostaa heterolta. Varmahan ei kuitenkaan koskaan voi olla!

      Jokatapauksessa, koitahan jaksella ja mieti vaikka sitä, että kesä ja kärpäset on tulossa! :) Lähde vaikka pienelle reissulle niin saat jotain piristystä! :)

    • 17nuori

      Minä menin tänään ja kyselin ihastukseltani viikonlopun tapahtumista.. Kysyin ensin että oliko kivat pippalot ja se sanoi että oli. No sitten sanoin että kuulin sillä olleen vähän läheisempää meininkiä jonkun kanssa, niin siihen se vain tuhahti että "just" ja meni pois.

      Alkuun ajattelin että suututin hänet, mutta kun näin aamupäivällä hänet uudestaan hän oli todella ihana ja kiltti taas minulle ja tuli rupattelemaan. Tilanteessa oli muitakin tyyppejä.. Siinä sitten sain jotenkin lauantaiset juhlat puheenaiheeksi ja ihastukseni kysyikin minulta, että mistä minä oikein puhuin. Kerroin että siskoni poikaystävä sanoi niin että hän olisi ollut yläkerrassa jonkun kanssa, jolloin ihastukseni taas virnuili tuttuun tapaan.

      Hän sanoi minulle että oli tanssinut ilman paitaa, mutta housut oli pysyneet jalassa koko illan.. Voi olla, että hän tarkoitti sillä että mitään ei tapahtunut.. Toivottavasti. Minua kuitenkin hymyilytti niin paljon sen kuuleminen, etten muuta oikein tehnyt kuin hymyilin leveästi ja tuijotin ihastustani umpirakastuneena. Olin niin onnellinen että olisin voinut vaikka pussata häntä.

      Näin hänet vielä ruokatunnilla uudestaan, kun hän käveli käytävää pitkin minua kohti.. Oli niin ihana huomata, että hän jo kaukaa katsoi minua ja katsoi kohti tullessaan koko ajan. Siinä sitten juteltiin niitä näitä ja oli mukavaa. Ihastukseni oli taas niin kiltti minua kohtaan ja oli hyvä olla... Siinä jopa pyysin häntä tulemaan meille kun tuli puhe meidän peltoautosta, joka on rikki, sillä hän harrastaa autoja. No tilanteessa vain vaivasi se, että se oli lähinnä taas vitsailua, mutta kyllä minä ilmaisin kaikin tavoin että hän on tervetullut.. Ottaisipa hän sen vakasti!

      No kaikin tavoin tilanne on taas auki ja en tiedä, mitä hän oikeasti minusta ajattelee.. Ehkäpä minä vielä lähiaikoina uskaltautuisin kertomaan hänelle tunteistani, sillä ei tarvitse enää pelätä homouden takia.. Vanhemmat tietää, joten ei hätää.. Kunpa vain saisin oman kultani itselleni :)

      • 20bi

        jes, hyvä kun viimeinkin laitoit tuulemaan, kyllä nää asiat nyt pitäs alkaa lutviutuu :)
        jatka samaan malliin ja lämmittele teiän välejä, että teistä voi tulla paremmat kaverit ja jos hyvin käy niin, ehkä se haluaa alkaa seurustella sun kans, kunhan oot saanu tunnustettua tosiasiat. päivittelehän taas tilannetta. mua kiinnostaa tietää enemmän, että millä mielin sun perhe on ottanu tän kaapistatulon ja minkä verran ootte siitä puhuneet? kerro siitäkin joskus :)

    • kohtalotoveri96

      Huh miten paljon on tapahtunut kun en ole pariinpäivään ehtinyt näitä lukea! :D
      Onneks olkoon tosta 'paljastumisesta' :)Miten vanhempasi suhtautuvat sinuun nyt, kaikki on hyvin ilmeisesti?

      Ja kiva että olet kysellyt niitä tapahtumia, tosin olisit voinut tentata vielä kovemmin!:D
      Ja sen kutsun voit esittää vielä kerran ihan totisesti, että hän ymmärtää että olet oikeasti tosissasi ja voisitte yhdessä väkrätä sitä autoa =)
      Huomenna pistä taas toimeksi, pientä flirttiä peliin ja koita vielä udella niistä viikonlopun tapahtumista jos ne vielä mieltä kaihertaa! tsemppiä!!

    • 17nuori

      No siitä ulostulosta voin sanoa sen verran, että minun vanhemmat otti asian niin hyvin, etten voi uskoa sitä todeksi.. Äiti itki eilen minua vasten ja sanoi että on niin pahoillaan sanoistaan ja siitä että on loukannut minua ja sanoi että homouteni ei haittaa'

      Tänään asiaa ei sen kummemmin ole otettu puheeksi, vaikka iskänkin näin tänään koulun jälkeen. Hyvä sinänsä, sillä en halua että minä olen huomion keskipiste. Kunhan se ei mene siihen että asiasta vaietaan. Veljelle ei ole kerrottu vielä mutta voi olla että hän ei ota sitä niin hyvin kuin muut.. mutta paskat hänestä jos ei kelpaa niin ei voi mitään. En ole hänen kanssaan muutenkaan niin läheinen.

      Mietityttää myös se, että miten tästä eteenpäin. Miten saisin tätä tietoa hieman liikkeelle, jotta muutkin tietäisivät minun olevan homo.. Mutten toisaalta halua että siitä tulee liian suuri numero. Se olisi hyvä jos tieto/huhu tästä liikkuisi niin että ihastukseni saisi tietää siitä ja että myös kaverini tietäisivät asiasta.
      Olisi se niin ihanaa, jos ihastukseni tulisi lähemmäs tietäen että olen kiinnostunut pojista. Tunteistani kertominen olisi helpompaa huomattavasti.

      Mutta onko ehdotuksia? Miten tätä tietoa voisi alkaa levittämään sopivalla tavalla?

      Ja huomenna onneksi pääsen taas ihastukseni lähelle ainakin iltapäivästä kun minulta loppuu koulu yhdeltä :)

    • 20bi

      no siihen tiedon levittämiseen mulla on kyllä konsteja :D
      eihän sitä tietenkään kannata suoraan kailottaa jokaiselle vastaantulijalle, että "mähän oon sitte homo, tulin just kaapista" :D sillon porukka alkas pitämään sua lapsellisena pellenä, joka kerjää huomiota.
      mun mielestä hyviä tapoja on mm. osoittaa asiaa pukeutumisella. Kaikille tämä ei sovi, mutta ainakin ite tykkään käyttää vähän värikkäämpiä vaatteita. (on pinkkiä, oranssia, kirkkaan vihreää) ja yhet tiukat farkutkin on. Mut ite tietenkin päätät onko se sun juttu ja onko se sun tyyliin liian räikeää
      Sittenhän setalla on myynnissä erilaisia tuotteita. niistä kaikki ei tajua sitä juttua, mutta uskosin että me sateenkaarevat kyllä tajutaan ainakin :D
      Ja koulussa jos tulee puhetta homoista ja muista seksuaalivähemmistöistä, niin tottakai sun kannattaa ottaa osaa keskusteluun ja puhua positiiviseen sävyyn. sitten jos ja kun joku kysyy että mihinkäs suuntaan se sinä oot kallellaan kun tuommosia puhut, niin vastaa jotakin salaperäisesti. Ite en tuossa tilanteessa suooraan myöntäisi olevani homo.
      Mutta ennenkuin alat levittämään tietoa, sun pitää miettiä ootko valmis tulemaan kunnolla ulos kaapistaja siihen että välillä tulee paskaa niskaan. Kusipäitä sattuu aina silloin tällöin vastaan. En tiiä miten lie siellä idässä päin mutta ainakin täällä Oulussa on ihmiset ihan hyvin ottanu mun suuntautumisen. Välillä oon yllättyny itekkin, että eihän tää niin kovin kumma juttu ookkaan :D Ite oon kertonu tosi monelle ja ikähaarukka on 15-60 v. Eli kyllä se vanhempikin sukupolvi osaa yllättää joskus:)
      Huh, tulipas siinä asiaa, mutta toivottavasti auttaapi :)

    • 17nuori

      Tänään oli yllättävän hyvä päivä loppujen lopuksi. Näin ihastustani monta kertaa ja pääsin hänen lähelleen useasti. Juteltiin mukavia ja oltiin tekemisissä joka kerta kun näimme, paitsi iltapäivällä kello kahden aikoihin, kun hän käveli vain ohi eikä kuullut vaikka puhuin hänelle. Sittemmin minä esitinkin vitsillä loukkaantunutta ja hän sanoikin siihen että ei "muistanut" jäädä luokseni..

      No minä myös yhdessä vaiheessa menin heidän luokkaansa kun ovi oli auki. Suurin osa luokasta ja opettaja eivät olleet vielä tulleet ja siellä oli vain ihastukseni ja yhteinen kaverimme. Minä sitten menin istumaan kultani viereen ja olin hyvin lähellä.. Vitsailtiin ja minä yritin hymyillä hänelle mahdollsimman paljon ja muutenkin yritin ilmeiden kautta ilmaista kiinnostusta.. (odotan vain sopivaa tilaisuutta iskeä hänelle silmää)

      Tänään muutenkin yritin flirttailla ja jutella vihjailevia usein. (En viitsi eritellä kaikkia) mutta asia ei ollut yksioikoista. Välillä ihastukseni reagoi aika kuivasti juttuihini, välillä hän tuntui flirttailevan takaisin. Esim. päivällä sanoin hänelle jotain siihen suuntaan että minä vilauttaisin hänelle vain hymyn ja hän tekisi mitä tahansa. Sitten minä vielä vilautin hänelle sellaisen erilaisen hymyn ja ihastukseni hymyili takaisin. Sitten hän vielä kysyi "vilauttamisesta" siihen tiettyyn äänensävyyn.

      Kunpa vaan tietäisi, että oliko ne vain vitsejä vai pitääkö hän minusta kenties... Hän todellakin välillä suhtautui joihinkin juttuihin niukasti.. Sitten muuten loppupäivästä istuttiin kaupan luona odottamassa kyytejä (mentiin samaa matkaa kauppaan) niin hän ei sen kummemmin jutellutkaan minulla kun siihen tuli muita poikia. Ainakin minusta tuntui, että kun hän sitten äitinsä kanssa ajoi pois, hän katsoi minua kuitenkin koko ajan ja minä häntä ennen kuin katosimme toistemme näkyvistä.

      Mutta eipä kuitenkaan tullut otollista hetkeä kertoa hänelle tunteistani.. Olisinkohan edes uskaltanut jos olisi tullut?

      • Eipä tuosta

        voi olla tajuamatta mitä haluat. Eiköhän kannattaisi kertoa suoraan.

      • 17nuori
        Eipä tuosta kirjoitti:

        voi olla tajuamatta mitä haluat. Eiköhän kannattaisi kertoa suoraan.

        Niin kyllä tiedän sen.. Ja olen minä saanut itselleni nyt sellaisen tunteen, että minun pitää kertoa hänelle vielä jossain vaiheessa tunteeni. Nyt se on paljon mahdollisempaa kun vanhemmat tietävät ja mikäli homouteni tulee yleiseen tietoon, aion pakottaa itseni kertomaan hänelle.

        Kun vain tulisi hyvä tilanne ja tarpeeksi suuri rohkeuden puuska :)

    • 17nuori

      Voitteko uskoa mitä tänään tapahtui? :D
      Tänään oltiin taas muutamaan otteeseen toistemme kanssa tekemisissä, mutta erikoisin asia tapahtui kun olin hyppytunnilla.

      Pyörin siinä itsekseni käytävällä enkä tehnyt sen kummemmin mitään, mutta ihastukseni oli luokassa tunnilla. Tämä luokka on vastapäätä minun kaappiriviäni, joten pyöriskelin siinä koko ajan. Ja tämän luokan ovi oli muuten auki niin kuin se yleensä aina on :D

      No kuitenkin siinä sitten juttelin yhden luokkalaiseni tytön kanssa kun hän viimein tuli kouluun ja samalla katselin ihastukseni luokkaan. Siellä hän istui ja yllättäen tuijotti minua kirkkailla silmillään suoraan minua kohti ja hymyili niin ihanasti. Ja tällä kertaa katse ei ollut mikään pikainen, vaan sitä kesti usean hetken. Minä jopa monesti käänsin katseeni pois, mutta aina kun katsoin takaisin, hän tuijotti ja hymyili niin seksikkäästi että olin pyörtyä. En ole varma, mutta minusta tuntui että hän teki yhdessä vaiheessa myös siten, että hän nyökkäsi päätään taakse ja teki suullaan vielä semmoisen pusuliikkeen! :D Minä kun unohdin sitten luokkalaiseni tytön tyystin ja tuijotin vain kultaani niin tämä tyttö vielä kysyi minulta että pelaanko minä jonkun kanssa silmäpeliä (hän ei nähnyt ketä katsoin koska hän seisoi syrjemmässä)

      Sitten yhteinen ystävämme, joka oli myös siinä luokassa katsoi minua kohti ja hän ilmeisesti luuli, että minä katsoin häntä vaikka todellisuudessa katsoin hänen ohitseen omaan ihastukseeni, joka yhä vain katsoi minua kohti ja hymyili niin leveästi (katse ei ollut mielestäni onnellinen, vaan juuri sellainen viettelevä tai semmoinen) Yhteinen kaverimme kuitenkin rupesi sieltä jotain huuteleamaan ja yritti saada katsekontaktia minuun.

      Ihastukseni vielä monta kertaa sanoi jotain äänettömästi ja teki sellaisia juttuja siinä kun katselimme toisiamme, mutten ollut varma, mitä ne tarkoittivat.

      Olin niin innoissani ja sisälmykseni kiemurtelivat suorastaan kun hän tuijotti minuun. Toivon että hän yritti ilmaista kiinnostusta, mutta toisaalta mieleen tulee vain sellainen teoria, että jos hän onkin päätellyt minun kiinnostukseni häntä kohtaan ja leikkii tahallaan :(
      Toivottavasti hänellä on tunteita minua kohtaan :)

      • Uusi keskustelija

        Nyt sinulla on sellainen tilaisuus käsillä että toivon että tartut siihen kunnolla kiinni. Olet nyt saanut hieman lisää rohkeutta ja se on hyvä juttu. Yritä seuraavaksi saada hänen tietoonsa ihan selkeästi että pidät hänestä. Syynä siihen on se, että tämä kiertely välillänne kannattaisi saada lopetettua jotta tietäisit pitääkö hän sinusta vai ei. Jos pitää niin sitten kun molemmat tietävät sen voisitte ihan oikeasti alkaa olla kahdestaan.

        Seuraavan kerran kun näet hänen olevan yksinään niin mene hänen luokseen ja sano että pidät hänestä. Hiljaa ja vaivihkaa. Sano myös että jättää tämän vain teidän väliseksi asiaksi, jos hän ei ole homo tai ei pidä sinusta.

        Nyt on tilaisuus, älä jätä käyttämättä sitä!

    • 17.homonuori

      jeee! ihanaa kun toi tapahtui! tulin itekkin niin sairaan hyvälle tuulelle ja kuvittelin itteni tohon...saisitpa sä sun unelmies miehen, just tän sun ihastuksen

      • kari linna

        Kuuleppas vitun homo sun kädet ei kykene edes masturboimaan eli saanko minä kokenut Kari "kartsa" linna vähän auttaa nahan edestakaisin menossa ihan suulla imemällä.

    • Mielenkiintoista..

      Tästä ketjusta on tullut ihan jatkokertomus novelli.
      Lieneekö harrastajakirjoittajan aloittama trolli...
      Mutta pakko seurata miten päättyy..

      • mytomaani

        Itsellenikin tuli väistämättä mieleen se mahdollisuus, että aloittaja olisi luonut tarkasti ja taitavasti fantasiamaailmaan sijoittuvan kerronnan, joka taidokkaassa tasapainottelussaan ja uskottavissa yksityiskohdissaan lumoaisi lukijansa. No, koska en osaa perustella väitettäni mihinkään kohtaan vedoten enkä löydä mitään, mistä kirjoittajan saisi kiinni, kommenttini voi jättää omaan arvoonsa, eikä sitä siis tarvitse ottaa vakavasti.

        Intuitio on kuitenkin niin vahva, ettei siitä enää pääse mihinkään, kun se on kerran jotain paljastanut. Minulla epäilykset heräsivät siinä vaiheessa, kun aloittaja kuvasi kotibileitä, johon osallistui tämän siskon poikaystävä (muttei sisko itse) ja samaisissa bileissä oli myös tämä ihastus; sitten soitto siskon poikaystävälle ja tieto siitä, että ihastus on "jossain yläkerrassa jonkun kanssa" riitti saamaan kirjoittajan sellaisen surureaktion valtaan, että siitä kirjoitettiin yötä myöten tännekin.

    • 17nuori

      Miksi aina epäillään että tämä on trolli tai paskapuhetta!? Tämä on täyttä totta uskokaa nyt minä olen oikeasti olemassa ja olen oikeasti seitsemäntoista ja oikeasti tämä kaikki on tapahtunut minulle.. Ja uskokaa tai älkää itsekin odotan loppuratkaisua ja toivon sormet ristissä että se olisi onnellinen loppu...

      Äiti ehdotti että minun pitäisi joskus pyytää ihastustani meille tai kylille tai lähikaupunkiin.. Oikeassa hän on että minun nimenomaan pitäisi, mutta se on vain jotenkin niin hankalaa... Hemmetti kun on vaikea tehdä seuraava siirto kun olen nössö :(

    • 20bi

      ihana, kun äitisi on niin hyvin sulla tukena, siinä mielessä oot tosi onnekas.
      fundeerataan että miten voisit tehä sen aloitteen. ja tietenkin jonakin päivänä jos sopiva tilaisuus tulee ja ootte kahen kesken, niin käytä tilaisuus hyväksi :)

    • ihastunutteini

      Hey vaan oon lukenu näitä sun viestejä 17nuori ja samaistun...Oon 16 vuotias M 25 000 asukkaan kaupungista.. Oon itse tuntenu ihastukseni ala-asteen ensimmäiseltä luokalta mutta aloin viime syksynä katsomaan häntä sillä silmällä. Hän aina rupeaa hymyilemään kun katson häneen päin.. Olemme hyviä ystäviä enkä uskalla rikkoa pitkää ystävyyttä vaivautuneisuudella kertomalla että minulla on tunteita häntä kohtaan jos hän olisi homo/bi, käyn tapahtuman päässäni monta kertaa läpi JOS kertoisin hänelle tunteistani. Olen itse bi mutta tää ihastus syö mua sisältä ja haluasin oikeasti kertoa hänelle kaiken ja olla hänen kanssaan yhdessä...

    • Miten on

      Tapahtunutko mitään torstaina ja perjantaina ihastuksen kanssa?

    • Miten on

      ...jaa olikin jo uusi ketju....

    • johannes

      Olet vasta 17v. Jos todella tuntevasi olet homoseksuaalisesti suuntautunut, niin odota vielä jonkin aikaa.. Allekirjoittanut Oli kyös sinun ikäisenä samoin ajatellut. mikä minä olen . seurustelin ikäistäni nuoremman tytön kanssa ja meni hyvin. Kului aikaa ja ,sitten tapasi pojan ja silloin todella vasta minulle selvisi että minä pidänkin enemmän pojista ja olen nyt onnelline siitä, että niin sanotusti tulin ulos kaapista ja nyt kaikki mun kaverit hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja minulle ei kukaan ole sen jälkeen nimitellyt eikä minua ole ns.paheksuttu poikkeavuuteni vuoksi. T.nimim.samoin tuntenut

    • jukka holopainen

      kikkeliä

    • böö

      Minäkin asun pikku kylässä itä suomessa.

    • mietinpävaan

      Mitähän tälleki tyypille kuuluu joka laittoi alotti tän jutun :D ois iha kiva tietää
      Mukava lukee tätäki viestiketjuu ku ei oo näillä trollien viesteillä pilattu ketju :D

      • Anonyymi

        Taitaa olla muuttanut hesaan ja löytänyt uutta seuraa eikä lue enää koko palstaa. Toivottavasti menee hyvin.

    • Anonyymi

      Kuule ole vaan rohkea! Luota itsees! Kyl se poika tajuu et olet ihastunu! Luota!!!?

    • peepingtommi

      295 kommenttia

      • Anonyymi

        Poikani on todellakin muuttanut pääkaupunkiseudulle, ja on aivan innoissaan uudesta tuttavapiiristään.
        T. Iskä.

    • peepingtommi

      Se ei ole yhtään outoa, että täällä saa paljon asiatonta palautetta joka ei edes liity mitenkään omaan kommenttiin.

    • peepingtommi

      Hmm 48

    • peepingtommi

      Ei kannata paljastaa sitä pikku kylillä, mutta jos paljastaa saa varautua kuulemaan vaikka mitä, saattaa siinä tohinassa löytyä muutama samanhenkinen kaverikin.

    • peepingtommi

      Ainakin tiettyjen ryhmien mielenterveys ongelmat tulevat esiin keskusteluissa erittäin hyvin. Viisi vuotta sitten oli tilanne ihan sama ja edelleen ovat samat henkilöt samoilla ongelmilla esillä. Tekikö terveydenhuolto vääriin tässä avohoidossa?

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      ois kiva tavata ja imutella. Oot hyvä kundi

    • Anonyymi

      Olikohan aloittaja trolli vai todelline, ehtinyt ainakin todennäköisesti "parantua" ihastuksestaan, se kun kestää jonkun tutkimuksen mukaan 8 vuotta ja sitten osaa nauraa asialle. Sitä nopeammin unohtaa kun ei näe ihastustaan. Valitettavasti jotkut tekee huonoja ratkaisuja itsensä tai ihastuksensa suhteen.

    Ketjusta on poistettu 67 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      11
      3485

    2. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      68
      1878

    3. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      541
      1566

    4. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      81
      1194

    5. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      61
      992

    6. Yksi syy nainen miksi sinusta pidän

      on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s
      Ikävä
      33
      958

    7. Hyödyt Suomelle???

      Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt
      Maailman menoa
      213
      886

    8. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      170
      823

    9. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      59
      816

    10. Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!

      Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill
      Suomalaiset julkkikset
      3
      768
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt