1-2 vuotiaiden muskarikokemuksia?

Ihan noin klassisen musiikin ammattilaisena sanon, että kuulostaa siltä, että tuollainen muskari vaikeuttaa lapsesi suhdetta musiikkiin. Ohjaajan pitäisi ymmärtää (onko edes alan koulutusta? Pitäisi olla!) että noin pienelle lapselle on tärkeintä vain päästä nauttimaan musiikista vapaasti. Mutta useasti musiikkiharrastuksen hauskuus loppuu tasan siihen, kun konservatorion ovet aukeavat :D Joskus se näköjään loppuu jo muskarissakin.

Anna olla teillä muskari joka päivä kotona :) Jos sinusta tuntuu siltä, että muskari ei tee lapsesi musiikkisuhteelle hyvää, ei sinne muskariin ole pakko mennä. Ei siinä mitään erityisen kehittävää ole noin pienelle. Sitten, kun lapsesi on senverran vanha, että solmisaationimet ja taat ja titit lähtevät leikin varjolla, sitten voi alkaa musiikkikoulutuksen.

Hanki vaikka spotify ja kuunnelkaa lapsen kanssa musiikkia renesanssista nykypäivään! Kuunnelkaa Vivaldia, jatsia ja rokkia. Tanssikaa musiikin tahtiin ja soita, laula lapselle. Siinä on ihan tarpeeksi musiikkikasvatusta. Jos oikeen innostut, anna lapsen tutustua instrumentteihin: esim. pianoon ja kitaraan, mikäli teillä sellaisia on :) Oma tyttöni 1 v. tykkää yli kaiken rämpyttää kitaraa ja äiti vaihtaa sointuja :D

Jos minulta kysyttäisiin, oma menestykseni musiikin saralla on varmasti lähtenyt siitä, että olen saanut pienenä mielinmäärin tanssia ja etenkin hyvin laajasti erilaisia musiikkityylejä. Muskariin menin vasta 4-5 vuotiaana ja silloinkin siellä lähinnä väriteltiin mollipeikkoja sinisiksi ja duuripeikkoja punaisiksi ...

Me käydään 3,5v ja 1v neitiemme kanssa muskarissa. Ja kyllä meillä saa (tai sitten en ole vain älynnyt ettei saisi) liikkua ja käydä tutkimassa asioita. Mielestäni on absurdia olettaa, ettei 1v lapset teksisi sellaista :) Toki meidän neitokaiset ovat rauhallista sorttia. Joskus harmittaa itseä, kun koko tuokio menee siihen, että "Eetu" 1,5v. haluaa tanssia ja juosta tilassa ja Eetun äiti raahaa kerta toisensa jälkeen poikaa istumaan, yrittää pitää väkisin sylissä ja saada osallistumaan. Vähemmällä päästäisiin, kun Eetu saisi tutkailla tilannetta kauempaa, kun ei hän kuitenkaan melua/tee pahuuksia tmv. Häntä ei vain kiinnosta istua rivissä.

Ehkä teille ennemmin sopisi jokin liikunnallinen musiikkijuttu, jos tämä muskari ei ole tuntunut omalta?

Kiva kuulla, että meidän neiti ei oo ollu ainoa "adhd" vilpertti muskarissa. Aloitettiin 1,5v ja käytiin yksi puolen vuoden kausi. Ryhmässä muut samanikäisiä tai hieman vanhempia (samana vuonna, mutta alkuvuodesta syntyneitä) ja meidän tyttö oli ainoa joka vaelteli ihan missä sattuun. Alkoi jo hävettämään kun ei malttanut kuunnella yhtään ohjeita (milloin saa liikkua ja heluistää kapuloita ja milloin taas ei). Halutessaan kyllä ymmärsi puhetta suht. ikätasoisesti. No nyt on rauhallisempi 2,5v ja kuuntelee jo hieman paremmin ohjeita.

Moikka!

Täältäkin pakko kommentoida, että tyttäresi on ihan tavallinen tapaus, just niinkuin kuuluukin :-) Me ollaan 1v tyttäreni kanssa käyty srk:n muskarissa ja meillä tosi pätevä vetäjä (oisko vielä lastentarhanope muulta koulutukselta, muistelisin). Mekin istumme tuokioissa piirissä lattialla, välillä liikumme yhdessä ja soitamme soittimia, mutta usein lapset vaeltelevat sinne tänne. Esim. meidän tyttö käy kurkkimassa pöydällä olevia soittimia, pianoa, tauluja jne. ja on myöskin hulluna muskariopen leluihin, joita hänellä on mukana. Meidän ryhmässä on mennyt jotenkin "sanattomasti" niin, että lapset välillä vaeltelevat ja sitten palaavat taas syliin/lattialle istumaan omaehtoisesti. Välillä jos on joku mukava leikki, niin saatan lempeästi hakea oman matkailijani paikoilleen. Pakottaminen on mielestäni typerintä mitä voi tehdä. EI TODELLAKAAN ole tarkoitus että 1-2 vuotiaat voisivat käyttäytyä kuin kolmi-nelivuotiaiden päiväkotiryhmä. Pienillä kaikki on vielä täysin leikkiä ja fiilistelyä. Kyllähän itseänikin välillä alussa pikkuisen harmitti, kun meidän pirpana ei halunnutkaan aina soittaa soittimilla. Joku muu juttu saattoi olla paljon mielenkiintoisempaa, mutta sitten tajusin, että mitä se haittaa :-) nykyään olen ihan tottunut siiihen, että me äidit soittelemme ja taputtelemme ja lapset osallistuvat kukin omalla tyylillään :D

On kyllä huono ohjaaja jos ei anna lasten liikkua, ei meidänkään 1v mikään pidä muskarissa paikoillaa, enemmän kiinnostaa uusi taito kävellä ja ohjaajan kitaran rämpyttäminen, siinä välissä sitten kuunnellaan että mitä noi laulaa.

Alle 3 vuotias ei tarvi harrastuksia. Eikä välttämättä vielä 3 vuotaiskaan,, tuon ikäiselle riittää päiväkoti, ja omat vanehmmat ja näin...
En ymmärrä tätä juttua, että lapsia kuskataan sinne ja tänne, liekö vaan että vanhemmat elämävt omaa elämää lapsen kautta, voi kehua että meidän terttu on niin innoissaan ja tykkää tanssia... tottakai lapsi innostuu, mutta se ei tarkoita että hän tykkää tai tarvii sitä.

Meillä poika nyt 1v.2kk, ollaan käyty muskarissa n. 7kk ikäisestä lähtien. Poika tykkää kovasti, huomaa että jos päivä on alkanut huonotuulisena niin muskarin jälkeen on ihanan iloinen ja pirteä koko loppupäivän :) Meille muskari edustaa siis paitsi pientä viikottaista musiikkituokiota, myös mukavaa sosiaalista kanssakäymistä muiden suunnilleen samanikäisten lasten (ja minulle muiden aikuisten!) keskuudessa, antaa piristävää vaihtelua muuten turhankin rutiininomaisten päivien lomaan.

Harrastuksen on kai kuitenkin tarkoitus olla mukavaa, jos poika ei siellä viihtyisi niin en kyllä raasua sinne pakottaisi. Kannattanee tutkia olisko paikkakunnallasi jotain toista muskariryhmää jos tuntuu, että tuon ryhmän tyyli ei teille sovi.

Meillä on ihana muskarinvetäjä, ihan ammattilainen ja sen kyllä huomaa. Periaatteessa ohjelma on rakennettu samaan tapaan, että välillä pitäisi istua nätisti sylissä ja sitten välillä liikkua ohjatusti mutta harvoinhan se pienten kanssa niin menee. Ohjaaja siis tarkkailee tilannetta ja vaihtaa tyyliä jos näyttää siltä, että meno alkaa osalla olla ihan mahdotonta. Sitä olen kovasti arvostanut tuon oman viikarini kanssa kun se rummunsoittelu ei vain joka kerta ihan maistu, toisinaan pitää vain saada vipeltää :D

Jos lapsi on kotihoidossa, niin muskari kerran viikossa on oikein hyvä harrastus pikkutaaperolle. Ei toki mitenkään välttämätön, mutta hyvä, jos ei saa kokemusta musiikista tai muista lapsista kotona.Tai jos lähipiirissä ei ole muita pieniä lapsia niin onhan se kiva sit muskarissa nähä toisia. Itsellä esikoinen ja kotihoidossa 3v saakka niin muskari on ollu kiva juttu molemmille.

Kiitos näistä vastauksista! Mulla itselläni ei tosiaan siis olisi juuri paineita siitä, että istuuko meidän tyttö paikallaan aina silloin kun käsketään vai vaelteleeko hetken jossain, mutta kun tosiaan tuo ohjaaja alkaa komentamaan häntä. Mikäli tyttö ei tule syliini, niin ohjaaja alkaa huokailemaan ja ääneen ihmettelemään tms. Tuntuu ihan hoopolta ja joskus tulee ihan pala kurkkuun kun niin harmittaa. Itse kun olen ollut juuri nimenomaan iloinen tyttöni spontaanista ja rohkeasta käyttäytymisestä (kaikki tuon ikäisethän ovat spontaajena) kun itse tällaisena aikuisena sitä on joskus niin pidättyväinen. Hänen ei kuitenkaan vielä tarvitsisi sitä olla! Lasten reaktiot ovat niin ihanan aitoja.

Olen nyt kuitenkin jatkanut siellä muskarissa, koska on kiva tavata muita äitejä ja muut lapset ovat tulleet tutuksi. Toisaalta sydän sanoo, että muskarituokiot itsessään eivät ole hyviä tytölle. Olemme tosin aloittaneet toisessakin ryhmässä (taaperojumppaa), joka on siis huomattavasti liikunnallisempi ja vapaampi ilmapiiriltään. Olen kotiäitinä eli on ihan jees varmaan kuitenkin käydä välillä ihmistenilmoilla. Suorituspaineita yritän välttää. Nythän juuri olisi mahtavaa vaan nauttia vapaudesta. Sitten kun palaa työelämään, niin se hullu suorittaminen taas alkaa.

En tiedä. Viime viikollakin kyllä lintsasimme muskarista, kun ei kertakaikkieen tehnyt mieli lähteä sinne "koirakouluun". Voi olla, että se jää pikkuhiljaa kokonaan. Musiikkia kyllä emme jätä. Jos tyttö vain haluaa jammailla, tanssia tai joskus jotain soittaa, niin se kyllä käy.