olemme naimisissa jo 15 vuotta olleet. Minua on alkanut ärsyttämään suunnattomasti hänen puhumattomuus, riidoista ei keskustella, hän vaikenee ja käpertyy itseensä kuin simpukka, minua hän sanoo nalkuttavaksi, kun yritän selvitttää asiat ensin puhumalla, sitten kun hän ei vastaa mitään, odotan ja lopulta menetän hermoni ja huudan, olen loppuun kulunut kun emme kommunikoi enää mistään, puhuin parisuhteemme ongelmista, hän sanoi että suhteemme voisi olla parempi, mutta sen jälkeen hän vaikenee eikä ole halukas tekemään asialle mitään. Samalla mikään asia ei välillämme selviä. Olemme jättäneet kaikki yhteiset harrasteet ja ajan vieton kokonaan, viimeiset kolme vuotta olen ruinannut häntä mukaan tekemään yhdessä jotain, tuloksetta. Olen huomannut oman eloisuuteni ja ilon katoavan myös tämän myötä. Mieheni ei hymyile koskaan, vaan on aina suu mutrussa (vaikka yritän piristää häntä eri asioilla), olen lopettoman väsynyt tähän suhteeseen. Masennusta ei ole, kommunikoi muiden ihmisten kanssa työssään, mitään kotiin liittyvää työtä ei tee, ne ovat minun vastuullani, mutta sen olen jo hyväksynyt. Neuvokaa, miksi mies käyttäytyy näin ja onko syy minun kun puhun ja huudan lopulta :(
Apaattinen ja puhumaton mies
18
3138
Vastaukset
- lispethi
Miehesi on vetäytynyt vastuusta avioliitostanne. Kysy häneltä ihan rauhallisesti, haluaako hän olla kanssasi naimisissa ja jos haluaa niin miksi. Jos hän ei puhu tähän mitään, se kertoo että hän on jo jossain mielessä irtautunut liitostanne.
Eroaminen on vaikeaa, kyllä. Ennen ja jälkeen. Oletko laskenut omalta kannaltasi liiton plussat ja miinukset? Voisit tehdä sen. Katso, kumpi lista on pitempi ja tee johtopäätökset.
Olet varmasti vahva, upea ihminen. Älä anna miehen sammuttaa iloa ja eloa itsessäsi. - surun murtama
Olen laskenut plussat ja miinukset, miinuksia olienemmän, mutta aviovuosia on niin paljon yhdessä takana etten haluaisi luovuttaa ja epäonnistua liitossamme. Kysyin ehdottamasi kysymyksen, jossa hän vastasi kiukkuisesti, no en minä tiedä, sinä sen tiedät, siihen päättyi taas keskustelumme :(
- aappuueee
Mies ei tule vastaan. Oletko kysynyt häneltä miksi. Se olisi tärkeää tietää.
Kokeile vielä:
"Minusta tuntuu että emme ole kumpikaan onnellisia. Haluatko lähteä kanssani etsimään sitä onnea takaisin, sillä tällä hetkellä koen olevani yksin tässä suhteessa. En syytä sinua mutta haluaisin jutella tämän asian koska minuun sattuu että olemme niin kaukana toisistamme."
Sitten kuuntele ja odota. Ja odota.
Jos vastaa kiukulla, pysy rauhallisena ja kerro edelleen että tilanne on sinulle niin raastava että jaksamisesi on kortilla. Kerro että toivot että hän heräisi asian vakavuuteen ja että sinä haluat suhteen ja rakastat häntä. Kerro että toivot hänen haluavan myös etsiä kadonnutta onnea.
Ja sitten taas odota. Älä missään nimessä huuda missään vaiheessa. Se protestipolkka ei sinua auta tässä kuitenkaan.
Ja sitten kun olet tätä rauhalllisesti hänelle puhunut jonkin aikaa, niin jos mies ei herää, niin kirjoita kirje jossa sanot että et voi olla yksin suhteessa ja voit silloin tosi huonosti. Ja koska parisuhde on PARIsuhde, niin toivot että mies kertoo sinulle nyt viimeistään haluaako olla sun kanssa. Jos hän ei kerro, sitten sun tie on pois. Sillä nyt varmasti koet että olet yhdentekevä ja että mies ei halua tehdä asioille yhtään mitään. Ja niinhän se on, jos hän ei herää.
- lispethi
Sanoit, että masennusta ei ole. Oletko ihan varma? Jos jaksaa pinnistellä työssä, voimat ovat lopussa sitten muualla. Vilkaise netissä olevia masennustestejä ja tarkkaile niiden antamasta näkökulmasta miehesi vointia. Rauhallisena hetkenä voisit pyytää häntä käymään työterveyslääkärillä tarkistuttamassa terveytensä.
Oma mieheni oli masentunut. Minulle on tuttua, että mikään ehdotukseni piristämisestä ei toiminut. Ei mikään. Se turhauttaa totisesti.
Jos lopulta kyseessä olisikin masennus, sen korjaantuminen edellyttää vähintään lääkettä ja mieluiten myös terapaiaa. Siihenhän harvat miehet suostuvat. Minun onneksi suostui. Nyt masennus on hoidossa ja valoisia hetkiä on enemmän. Hän ei myöskään purkanut huonoa oloaan minuun, mikä helpotti kokonaistilannetta.
Surun murtama, toivottavasti saat itse tukea jostakin kuluttavassa tilanteessasi. Ala elää ikään kuin olisit sinkku (lukuun ottamatta seksisuhteita) sen sijaan, että välittömästi eroaisit. Olette lakanneet tekemästä yhdessä asioita mutta se ei tarkoita, että sinun pitäisi luopua niistä. Hanki harrastuksia, menoja, matkoja, käy kylässä ystävien luona, hanki uusia ystäviä.
Tilanteenne on lukossa ja kiertää kehää. Jotta se katkeaisi niin jomman kumman pitää alkaa käyttäytyä toisin. Mies ei sitä ilmeisesti tule tekemään joten tee sinä. Päätä, että tämän kevään aikana teet kaikkia niitä kivoja asioita, joita mielesi olisi tehnyt tehdä hänen kanssaan. Nyt toteutat ne vain sillä erolla että teet ne yksin (tai otat esimerkiksi jonkun hyvän ystävän mukaan matkalle).
Ennemmin tai myöhemmin miehen on tultava ulos kuorestaan. Tai vaihtoehtoisesti ymmärrät itse, että tuollainen suhde todellakin vie elämänhalusi ja haluat siitä pois.
Älä siirrä aloittamista "seuraavan riidan jälkeen" vaan aloita tänään. Soita jollekin ystävälle ja pyydä leffaan/kävelylle/kahvilaan/viinilasilliselle. Hanki käsiisi kevään esitteitä (kansalaisopistot, kulttuuritapahtumat, liikuntajutut), ryhdy suunnittelemaan matkaa, varaa teatteriliput...- surun murtama
Mies vastasi että sinähän se tiedät ollaanko vielä yhdessä, sinä sen päätät, on sama mitä vastaan, sanoin että haluaisin kuulla hänen mielipiteensä, johon hän sanoi "turha minun on sanoa mitään, sillä sinulle on tuskin merkitystä" sanoin että haluaisin kuulla sen, hän toisti vain en tiedä. Pelkään kun olen kysynyt häneltä usein ja lopulta huutanut kun kyllästyin kun en saanut vastausta, tämä aiheutti hänen vaikenemisen tai sitten hän ei vain halua keskustella. Onko tämä ehkä hänen keinonsa sanoa että haluaisi erota, mutta ei saa sanottua sitä suoraan, vai onko hän tyytyväinen kun koti-asiat luistavat kuitenkin rutiinimaisesti minun toiminnallani, ja hänelle ei vain ole tärkeää tehdä mitään yhdessä kanssani. Olen niin surullinen, etten jaksa enää itsekään iloita juuri mistään ja toivon vain asioiden muuttuvan, mutta se näyttää kovin mahdottomalta :( Jotenkin tunnen että jokainen kysymykseni päättyy tiuskintaan ja kiukkuamiseen, aikuisten välistä keskustelua emme tästä saa aikaiseksi
Asiat eivät koskaan muutu itsestään. Jos haluat asioiden muuttuvan niin sinun pitää tehdä niihin muutos.
- marthyyr.
Ehkä mies ei uskalla sanoa että haluaa erota, tai tilanne on tulehtunut. Ehkä mies ei sitten tiedä tosiaan. Olisi kuitenkin hyvä että hän tietää haluaako olla vai ei, ja rakastaako vai ei. Jos mies aikoo olla suhteessa, pitäisi jotain yhteistä olla ja yhdessä mennä joskus jonnekin. Puhuakin. Aika marttyyrimaiselta kuulostaa jos hän noin sanoo... Sinulla on ehkä aito kotimarttyyri. Raahaa hänet pariterapeutille nopeasti. :) Jos ei tule, mene kysymään yksin neuvoja.
Miksi mies on noin välinpitämätön?
- 1234.
Syy ei ole sinun, aika moni muukin menettäisi hermonsa ja huutaisi. Mutta jätä nalkutus, muuten mies ei puhu ikinä. Raahaa johonkin pariterapiaan se. Jos ei tule niin keksi joku keino, jolla saat toisen innostumaan. Kysy yksin sitten neuvoja siihen pariterapeutilta. Ole ovela kuin kettu. Jos mies ei kuuna päivänä tule vastaan missään sitten enää, onko hän itsekäs pikkumainen narsisti ja työnarkomaani jota masentaa? Tekeekö lapsellisen mökötyksen tahallaan? Voi sekin olla narsistin tapa hallita että hiljaa mököttää puhumatta viikkokausia. Ei miesten yleinen tapa - koska miehet tulevat joskus ulos kuorestaan. Onko hän liian vakava kumppaniksi, onko huumoria suhteessa? Rentous?
Välittääkö toinen enää sinusta? Onko toista naista vai ei? Toivottavasti saatte suhteenne kuntoon. Kyllä se siitä sitten lähtee. - kohtalotoveri1
Tuntuu kuin olisin lukenut omaa tarinaa, kun luin tätä viestiketjua läpi.
Olen ollut kylläkin naimisissa vasta vuoden ja yhteiseloa on kaksi vuottaa kaiken kaikkiaan, mutta muuteen.
Mieheni saattaa jostain pienestä sanasta tai ihan mistä vaan mennä puhumattomaksi. Jos yritän tässä hänen mykkäkoulussa jutella, palaute on älä jankuta tai että ahdistan häntä. Jos taas en yritä jutella hän voi jatkaa tätä vaikka kuinka kauan. En ole paria kolmea päivää pidenpään itse jaksanut kokeilla kuinka kauan mykkäkoulu oikeesti voisi kestää. Tässä vaiheessa sitten itseltä jo menee tyysti hermo ja tulee jo välillä korotettua ääntä.
Olen myös kysynyt halkuaako hän erota. Normaalisti tähän ei tule mitään vastausta tai sitten miksi sitä aina kysyt tai jos sitä kerran kysyty niin varmasti itse olet jo tehnyt päätöksen eroamisesta.
Olen ehdottanut myös pariterapia, mutta hän ei sano uskovansa noihin.
Olen tyysti ihan poikki ja tuntuu että myös lapset, jotka asuvat luonamme (edellisestä liitostani) kärsivät tilanteesta.
Ero on vaikea päätös, mutta näinkään ei voi jatkaa. Vaikea jutella aiheesta toisen kanssa, joka ei halua jutella. Olen myös yrittänyt kerran kirjoittaa kirjeen...ei vastausta. Umpikujassa siis:(Annan saman ohjeen kuin edelliselle: anna hänen murjottaa omissa oloissaan ja elä sinä elämääsi onnellisenä. Mene, toimi, harrasta, matkustele, tapaa ystäviä... Älä petä äläkä tee tätä kostoksi vaan siksi, että sinulla on vain yksi ainoa elämä eikä hetkeäkään kannata heittää hukkaan. Anna miehen olla puhumatta vaikka päiväkausia, et ehdi kiinnittää siihen huomiota kun pidät huolta siitä, että itselläsi (ja lapsilla) on mukavaa tekemistä.
Terapeutille näitä puhumattomia miehiä on mahdotonta saada tai jos saa niin eivät he sielläkään avaudu. Ja terapeutti antaisi sinulle todennäköisesti saman ohjeen kuin minä edellä.- kohtalotoveri1
simasuuneiti kirjoitti:
Annan saman ohjeen kuin edelliselle: anna hänen murjottaa omissa oloissaan ja elä sinä elämääsi onnellisenä. Mene, toimi, harrasta, matkustele, tapaa ystäviä... Älä petä äläkä tee tätä kostoksi vaan siksi, että sinulla on vain yksi ainoa elämä eikä hetkeäkään kannata heittää hukkaan. Anna miehen olla puhumatta vaikka päiväkausia, et ehdi kiinnittää siihen huomiota kun pidät huolta siitä, että itselläsi (ja lapsilla) on mukavaa tekemistä.
Terapeutille näitä puhumattomia miehiä on mahdotonta saada tai jos saa niin eivät he sielläkään avaudu. Ja terapeutti antaisi sinulle todennäköisesti saman ohjeen kuin minä edellä.Olet varmaan ihan oikeassa mitä kirjoitit.
Ajatuksena ei ole missään vaiheessa ollutkaan mikään pettäminen ja jotenkin tuntuu, että jos tästä vielä ero jossain vaiheessa tulee niin en ainakaan tarkoituksella ole senkään jälkeen hakeutumassa parisuhteeseen.
Tuo toisen ulkopuolelle jättäminen käy ikävä kyllä nytkin ihan itsestään, koska näinä mökötyspäivinä hän ei osallistu mihinkään kodin askareisiin vaan istuu joko sohvalla ja tuijottaa TV:tä tai sitten majoittuu makuuhuoneeseen joko TV tai läppäri seuranaan.
Olen täysin myöskin tedostanut, että en voi antaa elämän valua käsistä ja jo lapsienkin vuoksi on järjestettävä heidän kanssaan jotain yhteistä tekemistä.
En tiedä onko naisten ominaisuus...tuskin voi yleistää, mutta eniten näissä mökötyksissä itseä haittaa se, että haluaisi, että asioista voisi jutella ja että tietäisi mikä on perimmäinen syy, jotta tilanteet voi välttää.
Täytyy yrittää suunnata energia johonkin muuhun kuin tämän pohtimiseen, muuten käy liikaa nupin päälle.
- Surun murtama
Kohtalotoveri1, tsemppiä sinulle, tuo tekstisi "Olen myös kysynyt halkuaako hän erota. Normaalisti tähän ei tule mitään vastausta tai sitten miksi sitä aina kysyt tai jos sitä kerran kysyty niin varmasti itse olet jo tehnyt päätöksen eroamisesta", on kuin meidän viikottaisesta elämästämme. Juuri tätä olen kysynyt ja saanut täsmälleen saman vastauksen myös.
Kommunikaatio on jäänyt lähes kokonaan, enää en jaksa edes kysyä suhteestamme tai tunteistaan sillä vastaus on juuri tuo "taas tätä samaa jankutusta! ja kun yritän sanoa etten ole kuullut hänen mietteitään asiasta, on lopputuloksena "en jaksa nyt ajatella" ja asian käsittely jää siihen (hän siirtyy tietokoneelta sohvalle tai toisinpäin). Toista naista ei tietääkseni ole, töitä miehellä on normaalisti ja masennusta ei ilmene ainakaan hänen ollessaan muiden ihmisten kanssa, silloin hän kommunikoi ja nauraakin, mutta minun kanssani tätä ei näe, hän käpertyy hiljaisuuteen ja puhumattomuuteen, enkä löydä enää keinoja kuinka tämä tilanne enää edistyy, huomaan oman elämäniloni valuvan myös :(- näin meillä
Tuttua tuo puhumattomuus ja tapa reagoida myös minulle. Päätin, että minähän en ole se, joka laittaa liiton poikki, ja päädyin elämään mieheni kanssa kämppiksenä. Aika hyvin mulla oli ystäviä ja harrastuksia eli sitä omaa elämää, mutta ei voi sanoa, että olisin ollut järin onnellinen.
Meillä homma purkautui lopulta siihen, että mies löysi itselleen uuden naisen. Uskon, kun hän sanoo, että ei etsinyt, mutta sopiva tuli tielle. Sellainen, jonka kanssa voi vain jutella ja jutella, ja on kiva tehdä asioita yhdessä. No, niin nyt sitten tekevät. Mutta ei toinen nainen ollut ollut syy puhumattomuuteen yms., vaan meidän suhteessamme ainoa asia, joka viimein sai miehen avautumaan puhumattomuudestaan.
Olimme yhdessä parikymmentä vuotta. Tästä on jo aikaa, ja nyt olen suhteessa, jossa molemmat ovat läsnä. Nyt on helppo huomata, että parisuhteeseen oikeasti tarvitaan kaksi.
- Kohtalokaveri nro 2
Samalla helpottavaa ja surullista lukemista... Mieheni meni vuosi sitten "lukkoon". Olemme olleet naimisissa 3 v, meillä on 2 v ihana lapsi. Mieheni ei lapsen ensimmäisena vuotena juurikaan osallistunut hoitoon vaan teki töitä ja kun oli kotona häntä väsytti. Meillä on ihana historia takana, enkä voinut uskoa todeksi kun mieheni sanoi (vuosi sitten) että hän ei tiedä enää rakastaako hän enää minua. Aika kului, minä "prässäsin", joka johti siihen että mieheni muutti hetkellisesti vuokralle. Nyt on "super-isä". Tilanne ei vieläkään auennut koska hän ei "jaksa puhua". Nyt kämppä myynnissä ja uusi haussa lapselle ja minulle. Käyn itse terapiassa, mies ei missään nimessä tule mukaan. Nyt yhtäkkiä hän on löytänyt voimia jostain laittaa myös eropaperit vireille, ja sanoo että sittenhän on 0,5 v harkinta-aikaa... Toista naista ei ole. Yritän "elää elämää" mutta tosi vaikeaa on... :(
- Surun murtama
samoja tuntemuksia, helpottavaa kun luulin olevani ainoa tämän ongelman kanssa, mutta surullista sillä puhumattoman miehen kanssa oleminen on raskasta. turhauttavaakin kun yrittää keksiä kaikenlaista tekemistä piristääkseen, mutta toinen ei ole innostunut mukaan, huomaan että meillä minä ruinaan häntä aina yhdessä lenkille, kuntosalille tms. ja hän sanoo ettei nyt lähde, ei tykkää lähteä. Huomaan että suhteessamme on korjattavaa, henkinen pahoinvointi on läsnä jokainen päivä, haluaisin "nostaa kissan pöydälle" ja puhua asiat selväksi, miettiä miten jatkamme, mitä muutamme, mutta tämä ehdotus saa aina vastauksen "ei taas" ei nyt jaksa puhua" en nyt jaksa alkaa tappelemaan", lopulta itken yksin pahaa oloa pois toisessa huoneessa kun hän katsoo televisiota. En tiedä miten hän jaksaa olla kuin ei mitään erityistä käsiteltävää olisi, välinpitämättömästi kohtaani. Tuttaville hän juttelee ja heittää huumoriakin heidän kanssaan, olen niin surullinen kun hän ei osoita olevansa kiinnostunut tämäntasoisestakaan jutustelusta kanssani. En tiedä mitä olen tehnyt väärin. Tuntuu että kerjään häneltä edes hetkellistä huomiota kaupassa käynnin muodossa (se on ainoa mitä teemme yhdessä nykyisin), tuntuu että olen säälittävä kun joudun kerjäämään häneltä tämäntasoistakin huomiota, eli olen riemuissani kun saan edes muutaman sanan kaupassa käydessä :( Miksi näin kävi, kun tietäisin..
- Anonyymi
Hei,mitä sinulle nyt kuuluu? Minä olen ollut Virossa noin vuoden ,miehellä on autosmikirjo ja hdistuneisuushäiriö ym ongelmaa ,eikä seksuaalisuus toimi meidän välillä,eikä mies edes osaa tai halua suudella. Hänen kasvot on apaattiset lähes aina. Muille naisille näyttää NS.parempaa naamaa joskus😫
- Anonyymi
Naisille ei voi puhua koska toisen tai kahdenkeskiset asiat juoruillaan ulkopuolisille akkalaumojen kokoontumisissa. Ja sairainta siinä on se että asia kiistetään vaikka jääny juoruilusta kiinni🤡
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102520- 851940
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei381469- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2731018- 66883
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47871Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77850- 51826
- 44755