viimeisistä päivistä ja niihin liittyvistä päivistä

Valvominen on tässä ajassa elävien ihmisten ja heistä koostuvien ryhmien (perheiden, organisaatioiden, instituutioiden, jopa kansakuntien) toiminnan tarkkailemista suhteessa siihen, mitä Jumala on Raamatussa ilmoittanut mm. ihmisen syntisyydestä ja erityisesti lopun aikojen tapahtumista.

Nukkuminen on suruttomuutta, välinpitämättömyyttä kaikkea sitä pahuutta kohtaan, mitä me näemme ja kuulemme koko ajan enemmän tehtävän ympärillämme. Nukkuva ei tiedosta oman sielunsa tilaa Herran edessä, eikä ymmärrä, miten kipeästi hän itse tarvitsee Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä ja pahuudestaan pois kääntymistä.

Se on suurinpiirtein samaa kun hölkkäkerhon vetäjän kehoitus, :huomenna taas lenkille ja muistakaa syödä hyvin ja nukkua hyvin,että olette hölkkäkunnossa ja nämä on sitten viimeiset hölkät ennen kilpailua.

Miten yksilökristitty valvoo tai nukkuu hnegellisesti? Miten sitä voi arvioida, olenko valvova vai nukkuva kristitty tässä nykyisessä ajassa, tärkeä kysymys. Aina kun sormi osoittaa muita niin kolme sormea osoittaa itseään. Tärkeäksi näen, että luen Raamattua päivittäin. Minulle maistuu rukous ja minä teen Jumlan neuvojen mukaan päivittäin, en ainoastaan lue vaan teen ja toimin Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Seuraan myös ajan merkkejä ymmärtäen joka hetken merkitsevän Jeesuksen tulon lähestymistä. Sitä virkeämpänä ja tervetuloa Jeesus asenteisena haluan olla. Näen, että nämä lähtevät Raamatun lukemisesta, rukouksista ja päivittäisessä elämässä teen Jumalan valtakunnan asioita.

Paavalilainen ajatus, että kun tiedämme, mitä aikaa elämme, tiedämme juuri sen, että Jeesuksen on todella lähellä, jolloin pelastuksemme on lähempänä, todellisen pelastuksen täyttymys. Paavali sanoi. että ottakaa silloin vakavasti tämä käsky, hän viittasi roomalaiskirjeen 13. luvussa, että rakkauden käsky on se ensimmäinen käsky. Rakkaus, joka ei tee lähimmäiselle mitään pahaa ja rakkaus, joka on koko lain täyttymys. Paavali hengen täyttämänä ilmoitti, että tällainen ihminen on täyttänyt koko lain. Rakkaus lähimmäiseen osoittaa sen, että suhde Jumalaan on kunnossa. Paavali pitää tätä yhtenä valvovan kristityn merkkinä eli on aika nousta unesta ja ottaa vakavasti se, että me rakastamme lähimmäistä.

Valvominen on koko aika elävää yhteyttä Jeesukseen. Nukumme tai valvomme, olemme Hänen omansa, mutta kun valvomme Herran kanssa niin se on sitä valvomista, missä Jeesus rukoilee maailman puolesta . missä Jeesus rakastaa ihmisiä, missä Hän välittää kaikista ihmisistä, missä Hän muuttaa meitä ja samalla toki tulee ymmärtää, mitä aikaa me elämme. Tehdään se tehtävä minkä Jumala on tälle sukupolvelle itsekullekin antanut.

Nukkuminen on välinpitämättömyyttä. Ymmärtäkää, mikä on Jumalan tahto, ja Jumalan tahto on Kristus. Eletään Jumalalle erotettua elämää.

On kiinnitetävä katse pimeässä loistavaan lamppuun.

Valvomista on syntien tunnustaminen,rukoileminen,ylpäätään Jumalan kunnioittaminen.

Nukkumista on,suruton synnissä eläminen.Tämä on todella laajamittaista keskuudessamme,nimen omaan seksuaalisen kanssakäymisen aalueella,liittyen seurusteluun ja avosuhteisiin. Näitä syntejä kirkko ja yhteiskunta eivät edes synniksi tunnusta.

Todella vastuutonta ihmisten heitteille jättämistä.

Kun Jeesus raamatun mukaan viimeisellä tuomiolla lajittelee porukat niin toisella puolella ovat ne, jotka ruokkivat, vaatettivat ja kävivät katsomassa vähimpiä veljiämme ja toisella puolella ne, jotka eivät niin tehneet. Miksi tämä raamatunkohta on kaikkein vähiten siteerattujen kohtien joukossa? Onko tämä siksi, että se käy omantunnon ja rahapussin päälle toisin kuin lähimmäisten "syntien" kelaaminen.

tistiate. "Siitä puhe mistä puute" seksiin liittyvät synnit ilmaisevat niin laaja-alaisen rappiomme,että niihin ei voi olla puuttumatta.

Lähimmistä veljistämme huolehtiminen tai huolehtimattomuus ei ole yhtä näkyvä ilmiö,ehkä siksi jää vähemmälle huomiolle. Mikään synti ei ole pienempi tai suurempi toista.

istiate. Epäusko on pahin synneistämme,ihmiseltä puuttuu synnintunto. Meillä on yhteys Jumalaan poikki,eli se tärkein, Jumalan rakastaminen yli kaiken.
Kun rakastamme Jumalaa se pitää sisällään myös lähimmäistemme huomioimisen ja rakastamisen - muutoin toimisimme vastoin Jumalaa.

Olenpa huomannut, että moni puhuu rakkaudestaan Jumalaan mutta ei se näy muuten kuin esim. toisten ihmisten seksiin liittyvien "syntien" kauhisteluna. Miksi "synnit" eivät ole tasa-arvoisia ?

istiate. Synnintunto on nimenomaan rakkautta Jumalaan.
Emme kai ala hurraamaan,hyvä,hyvä jos lähimmäisemme on valinnut synnillisen elämän - elää uskosta osattomana.
Synnit on tasa-arvoisia,mitä kauhistellaan seuraavaksi.

Miksi vähimpien veljiemme muistaminen ei sitten nouse koskaan keskustelujen keskiöön. Kaikenlaiset homo- kaatamis- kielilläpuhumis- ym. tälläiset jutut ovat sen sijaan jatkuvan huomion kohteena. Väitän vieläkin, että siksi, kun se koskisi rahapussia. Kuulun itse ev.lut kirkkoon enkä ole aikeissakaan erota enkä ole mikään mallikristitty mutta oma kantani on edelleen maallisten asioiden oikea hoito enkä ymmärrä näitä "henkimaailmojen" jotenkin käsittämättömiä juttuja.

istiate. Taitaa olla puhumatta paras,henkimaailmojen taistelu on tällaista.
Pitäisi olla Hursteja enemmän,tulisi kaikki vähäosaisetkin huomioitua.

Näin on : Hursteja tarvitaan, enemmistöä uskovistakaan ei kiinnosta muu kuin oman tilisaldon ja "oikeaoppisuuden" vahtiminen.

istiate. Tuosta mainitsemastasi "oikeaoppisuuden" vahtimisesta. Jokaisen uskovan kristityn velvollisuus on ojentaa eksynyttä lähimmäistämme ja mahdollisuuksiemme mukaan ohjata hänet takaisin armon tielle.

Tämä tehtävä on kirkolle annettu - minkäs teet,kun kirkkoa on lakannut kiinnostamasta,missä ihmiset iäisyytensä viettävät. Synnit reppuun ja menkää mihin lystäätte.

Hei, Risto Raamattu

Kirkkovuoden lopulla, toiseksi viimeisenä pyhänä on pyhä nimeltään "Valvomisen pyhä". Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta.

Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat »uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee» (2. Piet. 3: 13).

Näin sanoo asiasta kirkkokäsikirja,

t. Maarit-pappi

Kun Maarit-pappi nyt on paikalla - mitä vastaat avo ja homoparille heidän kysyessään. Haluaisimme pelastua, pitääkö meidän tunnustaa syntimme saadaksemme armon.

Joskus tulee mieleen, että ovatko länsimaat väsyneet odottamaan Kristusta, koska kristityiden piirissäkin on alkanut esiintymään kaikenlaista outoa pelkän kokemuksellisuuden etsintää, fiiliksiä ja muuta vastaavaa. Juostaan ikään kuin siinäkin asiassa sensaatioiden perässä.

Mitä noihin lähimmäisiin tulee, kyllä todellakin lähimmäiset ovat aika hukassa jo länsimaissa mitä tulee omiin lapsiin ja vanhuksiin jo ensi sijassa, työttömiin etc., sitten puhumattakaan kolmannesta maailmasta. Että aika ahneita tällaisessa aineellisessa hyvinvoinnissa ihmisestä tulee, ja sitten kuitenkin yritetään siinäkin sysätä syy pelkästään joidenkin niskaan, ainoastaan jotkut ovat ahneita, omaa keskiluokkaista elämää pidetään ihan ei-ahneena, vaikka jo pelkästään lahjaan joutuu nykyään antamaan 100 euroa, vaikka kaikilla on jo niin valtavasti tavaraa. Sitten nuo ruokaohjelmat, miksi tv on täynnä ruokaohjelmia, ja lautaset valtavan kokoisia juuri nyt kun 3. maailma on kuolemassa nälkään? Siis jonkinlainen hirvittävä ahneus on vallannut länsimaat. Kaiken tämän keskellä ihmisistä on aina vain tulossa jotenkin jumalattomampia ja Jumalaa ivaavia. Jokin outo hillitön meininki meneillään.

Hajanaisia mietelmiäni.