Vanhempien jaksamattomuus!

En minäkään voi ymmärtää. Minulla tosin oli aikanaan vain kaksi lasta ja yksi sukulaispoika, eli 3, mutta en osannut olla kotoa poissa kuin lyhyitä keikkoja.

Jos lapset olivat joskus talvilomillaan maalla hiihtämässä mummulassa, olin niin kaipuun vallassa, että en saanut mitään aikaan, vaikka etukäteen aina ajattelin, miten tämän luppoaikani hyödynnän hienosti.

Suosittelin heille kuitenkin mummulassa käymistä, koska ajattelin, että lasten täytyy oppia olemaan itsekseen ja matkustaa junalla ilman aikuisia, hoitaa matkatavaransa ja lippunsa. Nykypäivän aikaan sellaista nimitetään heitteillejätöksi, koska pidetään ilmiselvänä, että lapsilla ei ole järkeä eikä omatoimisuutta ennen täysi-ikää.

Menin töihin vasta kun nuorin meni esikouluun, ja silloinkin olin vain puolipäivätyössä. En olisi osannut jättää lapsia jonkun toisen hoidettaviksi ja kasvatettaviksi..
Nyt kun jälkikasvua alkaa tulla, olen sitä mieltä, että lasten paikka on kotona. Mummun luona käyminen on erikoista ja harvinaista, eikä mummu "kasvata".
Vaikuttaa siltä, että ajatusmalli on lapsillenikin selviö, sillä ei ole kysyttykään mummua viikonloppuja likottamaan.

Oma koti kullalle kirjoitti:

En minäkään voi ymmärtää. Minulla tosin oli aikanaan vain kaksi lasta ja yksi sukulaispoika, eli 3, mutta en osannut olla kotoa poissa kuin lyhyitä keikkoja.

Jos lapset olivat joskus talvilomillaan maalla hiihtämässä mummulassa, olin niin kaipuun vallassa, että en saanut mitään aikaan, vaikka etukäteen aina ajattelin, miten tämän luppoaikani hyödynnän hienosti.

Suosittelin heille kuitenkin mummulassa käymistä, koska ajattelin, että lasten täytyy oppia olemaan itsekseen ja matkustaa junalla ilman aikuisia, hoitaa matkatavaransa ja lippunsa. Nykypäivän aikaan sellaista nimitetään heitteillejätöksi, koska pidetään ilmiselvänä, että lapsilla ei ole järkeä eikä omatoimisuutta ennen täysi-ikää.

Menin töihin vasta kun nuorin meni esikouluun, ja silloinkin olin vain puolipäivätyössä. En olisi osannut jättää lapsia jonkun toisen hoidettaviksi ja kasvatettaviksi..
Nyt kun jälkikasvua alkaa tulla, olen sitä mieltä, että lasten paikka on kotona. Mummun luona käyminen on erikoista ja harvinaista, eikä mummu "kasvata".
Vaikuttaa siltä, että ajatusmalli on lapsillenikin selviö, sillä ei ole kysyttykään mummua viikonloppuja likottamaan.

Lue lisää

luona oleminen kyllä saisi olla mitään harvinaista ja erikoista.Mun äiti ainakin kuuluu myös perheeseeni ja minä lapsineen hänen,niin usein nähdään kun voidaan emmekä ole rasitteita toisillemme.

En nyt yritä sanoa sitä, että pitäisi välttämättä aina lapsenlapsia hoitaa, mutta jos se kunto kerran rapistuu siitä, kun työn rasitus loppuu, niin olisikohan se säännöllinen lastenhoito juuri sitä, mitä tarvitaan, että se kunto ei vallan romahda. Eihän sen kevyttä ja helppoa pidäkään olla, siitä ei kunto kehity tai edes pysy ennallaan.

Lisäys edelliseen vielä: Mielestäni on kyllä pikemminkin niin, että silloin 80-luvulla kun itse olin pieni, mummot ja isovanhemmat auttoivat paljon, paljon enemmän kuin mitä nykyään: nykyään monet mummot haluavat pikemminkin matkustaa, harrastaa tehdä muuta kuin hoitaa lapsenlapsia. Tämä on ihan ok, mutta turha heidän on väittää, että he eivät itse käyttäneet aikanaan isovanhempia lastenvahteina...itse asiassa minun ja ystäväpiirini tapauksessa monesti ne mummot olivat todella paljon läsnä lasten arjessa silloin 80-luvulla kun kaikki äidit tekivät uraa ja paljon töitä...olisikohan kysymys myös niin, että kuinka nykyajan isovanhemmat eivät myöskään jaksa kun ennen he jaksoivat vielä 70-80-luvulla? :-) Oma mummoni jäi nuorena leskeksi ja halusi ehkä siksi viettää erittäin paljon aikaa lastenlasten kanssa, olin usein lauantaisin hänellä yötä ja ei hän kaivannut mihinkään baareihin tms., vaan halusi ihan viettää aikaa lapsenlapsen kanssa! On ihanat muistot hänestä :-)

awer kirjoitti:

Lisäys edelliseen vielä: Mielestäni on kyllä pikemminkin niin, että silloin 80-luvulla kun itse olin pieni, mummot ja isovanhemmat auttoivat paljon, paljon enemmän kuin mitä nykyään: nykyään monet mummot haluavat pikemminkin matkustaa, harrastaa tehdä muuta kuin hoitaa lapsenlapsia. Tämä on ihan ok, mutta turha heidän on väittää, että he eivät itse käyttäneet aikanaan isovanhempia lastenvahteina...itse asiassa minun ja ystäväpiirini tapauksessa monesti ne mummot olivat todella paljon läsnä lasten arjessa silloin 80-luvulla kun kaikki äidit tekivät uraa ja paljon töitä...olisikohan kysymys myös niin, että kuinka nykyajan isovanhemmat eivät myöskään jaksa kun ennen he jaksoivat vielä 70-80-luvulla? :-) Oma mummoni jäi nuorena leskeksi ja halusi ehkä siksi viettää erittäin paljon aikaa lastenlasten kanssa, olin usein lauantaisin hänellä yötä ja ei hän kaivannut mihinkään baareihin tms., vaan halusi ihan viettää aikaa lapsenlapsen kanssa! On ihanat muistot hänestä :-)

Lue lisää

Eivät mummot milloinkaan ole olleet jonkinlaisia standardimummoja, jotka käyttäytyivät saman kaavan mukaan "silloin ennen".
Aina ollaan oltu yksilöitä, olosuhteet ovat aina erilaiset, joten emme koskaan voi verrata isovanhempia joihinkin toisiin isovanhempiin.
80-luvulla eläneet isovanhemmat olivat aivan normaaleja aikansa ihmisiä, kuten tämän päivänkin ihmiset. Lapsissakin on eroja.
Jos itse olitte taipuvaisia, helppohoitoisia lapsia, niin ovatko omat lapsenne samanlaisia? Tulevatko isovanhemmat hyvin toimeen heidän kanssaan?
Onko lapsiluku sama?
Tämän päivän lapsien tahto ja mieltymykset otetaan paljon paremmin huomioon kuin joskus ennen. Oli syötävä mitä tarjottiin, talous oli tiukoilla. Nyt on varaa antaa lapsien oikutella ruuasta, sillä rahaa on väljemmin. Mutta mummulla ei ehkä ole. Hänelle tuottaa ehkä todellisia vaikeuksia ruokkia kiukuttelevat lapset, joille ei vanhat lastenruuat kelpaakaan.

Ei muuten ole mitään vikaa siinä, että ikäihmiset matkustavat ja harrastavat. He eivät nuoruudessaan voineet matkustaa edes 200 km päähän kuin ankaran miettimisen ja järjestelemisien jälkeen, kesälomia ei järjestettyy perheille samoihin aikoihin ja lomat olivat lyhyet.
Nyt on vapaus mennä. Ei ole oikein, että itse ulkomaita kiertävät vanhemmat estävät isovanhempien matkat työntämällä lapsenlapset heidän hoteisiinsa ja uskottelemalla, että se on isovanhempien mieluinen velvollisuus, josta ei ole lupa luistaa.

awer kirjoitti:

Lisäys edelliseen vielä: Mielestäni on kyllä pikemminkin niin, että silloin 80-luvulla kun itse olin pieni, mummot ja isovanhemmat auttoivat paljon, paljon enemmän kuin mitä nykyään: nykyään monet mummot haluavat pikemminkin matkustaa, harrastaa tehdä muuta kuin hoitaa lapsenlapsia. Tämä on ihan ok, mutta turha heidän on väittää, että he eivät itse käyttäneet aikanaan isovanhempia lastenvahteina...itse asiassa minun ja ystäväpiirini tapauksessa monesti ne mummot olivat todella paljon läsnä lasten arjessa silloin 80-luvulla kun kaikki äidit tekivät uraa ja paljon töitä...olisikohan kysymys myös niin, että kuinka nykyajan isovanhemmat eivät myöskään jaksa kun ennen he jaksoivat vielä 70-80-luvulla? :-) Oma mummoni jäi nuorena leskeksi ja halusi ehkä siksi viettää erittäin paljon aikaa lastenlasten kanssa, olin usein lauantaisin hänellä yötä ja ei hän kaivannut mihinkään baareihin tms., vaan halusi ihan viettää aikaa lapsenlapsen kanssa! On ihanat muistot hänestä :-)

Lue lisää

"Mielestäni on kyllä pikemminkin niin, että silloin 80-luvulla kun itse olin pieni, mummot ja isovanhemmat auttoivat paljon, paljon enemmän kuin mitä nykyään: nykyään monet mummot haluavat pikemminkin matkustaa, harrastaa tehdä muuta kuin hoitaa lapsenlapsia."

Niin omat lapseni on syntyneet 1970 luvun lopulla ja 1980 luvun alussa. Toinen mummi oli tuolloin jo liian sairas lastenhoitoon ja vaari kuollut.

Toiset isovanhemmat juuri päässeet eläkkeelle hyväkuntoisina alle -60vuotiaina, vuorotyötä tehneitä kun olivat. He lähtivät syksyllä etelän lämpöön ja palasivat keväisin jolloin menivät mökille saareen, yhden käden sormiin mahtuu ne kerrat jolloin hoitivat lapsia hetkellisesti.

Me kuljimme lasten kanssa yhdessä perheenä mihin sitten menimmekin, tai todella harvoin yksin puolison jäädessä lasten kanssa kotiin ( esim työpaikan teatteri matkat tms.)

Että matkusti ne isovanhemmat jo ennenkin ja elivät omaa elämäänsä.

Matkalippu kirjoitti:

Eivät mummot milloinkaan ole olleet jonkinlaisia standardimummoja, jotka käyttäytyivät saman kaavan mukaan "silloin ennen".
Aina ollaan oltu yksilöitä, olosuhteet ovat aina erilaiset, joten emme koskaan voi verrata isovanhempia joihinkin toisiin isovanhempiin.
80-luvulla eläneet isovanhemmat olivat aivan normaaleja aikansa ihmisiä, kuten tämän päivänkin ihmiset. Lapsissakin on eroja.
Jos itse olitte taipuvaisia, helppohoitoisia lapsia, niin ovatko omat lapsenne samanlaisia? Tulevatko isovanhemmat hyvin toimeen heidän kanssaan?
Onko lapsiluku sama?
Tämän päivän lapsien tahto ja mieltymykset otetaan paljon paremmin huomioon kuin joskus ennen. Oli syötävä mitä tarjottiin, talous oli tiukoilla. Nyt on varaa antaa lapsien oikutella ruuasta, sillä rahaa on väljemmin. Mutta mummulla ei ehkä ole. Hänelle tuottaa ehkä todellisia vaikeuksia ruokkia kiukuttelevat lapset, joille ei vanhat lastenruuat kelpaakaan.

Ei muuten ole mitään vikaa siinä, että ikäihmiset matkustavat ja harrastavat. He eivät nuoruudessaan voineet matkustaa edes 200 km päähän kuin ankaran miettimisen ja järjestelemisien jälkeen, kesälomia ei järjestettyy perheille samoihin aikoihin ja lomat olivat lyhyet.
Nyt on vapaus mennä. Ei ole oikein, että itse ulkomaita kiertävät vanhemmat estävät isovanhempien matkat työntämällä lapsenlapset heidän hoteisiinsa ja uskottelemalla, että se on isovanhempien mieluinen velvollisuus, josta ei ole lupa luistaa.

Lue lisää

Jos luit oikein, niin anoppini (mummo) sanoi, että he kävivät etelässä matkoilla KAHDESTAAN miehen kanssa joka vuosi kun heidän lapset oli pieniä ja mummot hoisivat lapset silloin! MINÄ ITSE EN NIIN TEE, en tajua kuinka joku voi lähteä vapaaehtoisesti viikoksi etelään ja jättää 2-vuotias isovanhemmille hoitoon, itselleni tulisi aivan kauhea ikävä! Taloustilanteesta: minun mummoni eivät olleet rikkaita, mutta omat vanhempani ovat varakkaita, samoin kuin mieheni (koska ovat luoneet uraa paljon). Meillä ei ole kuin kaksi lasta, oma äitini on paremmassa fyysisessä kunnossa kuin minä, mutta anopilla on huono kunto ja paljon ylipainoa, jonka vuoksi hän ei ole ikinä yksin lapsia katsonutkaan (enkä ole pyytänytkään). Meidän lapset syövät aina paremmin mummolassa kuin kotona, joten ruoasta he eivät kiukuttele :-)