Sinkkipikolinaatti?

Itseasiassa tuli juuri mieleen, että aivan kuin olisin joskus lukenut jostain päin webbiä, että testosteronin kohoaminen voi aiheuttaa nenän vuotamista. Ja sinkkihän vaikuttaa testosteroniin? Olisikohan tässä asiassa mitään perää?

Otetaanko sinkkitabletit illalla?

sinkkitabletti kirjoitti:

Otetaanko sinkkitabletit illalla?

Eikös ne iltaisin oteta, varsinkin kehonrakentajat? Jotkut sitten kai myös aamuisin. Itse otan milloin huvittaa.

Aikaisemmin tosiaan käytin aminohappokelaatti tabletteja, mutta niillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta. Siksi päätin kokeilla plikolinaattia, koska luin sen olevan helpommin kehon hyödynnettävissä. B6 vitamiini nyt tuli vaan siinä lisänä, ajattelin, että hyvä vaan, koska sinkki tarvitsee sitä.

Mielenkiintoista toki tämä. Plikolinaatti B6:lla tuli selvästi virkeä olo, mutta sivuoireena neurologisia ongelmia. Sitten kelaattimuodossa olevalla ei yhtään mitään vaikutuksia. Pitää varmaan koettaa niitä suuremmalla annoksella. Olihan plikolinaattikin 30mg.

Hormonitoiminnan tasapainoittamiseen, finneihin. Kokeiluasteella.

Ra Ra Ro Roo kirjoitti:

Hormonitoiminnan tasapainoittamiseen, finneihin. Kokeiluasteella.

Mahdollisia positiivisia vaikutuksia saattaa myös kohdistua masennukseen ja voimattomuuteen, (sekä dopamiini järjestelmään)

Ra Ra Ro Roo kirjoitti:

Mahdollisia positiivisia vaikutuksia saattaa myös kohdistua masennukseen ja voimattomuuteen, (sekä dopamiini järjestelmään)

Ok.

Jätä muuten vikjat pois ja syö kasviksia.

Ra Ra Ro Roo kirjoitti:

Hormonitoiminnan tasapainoittamiseen, finneihin. Kokeiluasteella.

> Hormonitoiminnan tasapainoittamiseen, finneihin. Kokeiluasteella.

Aikoinaan kun tuli herkästi finnejä kokeilin ottaa 15 mg sinkkiä päivässä (taisi olla sinkkisulfaattia). Finnit katosivat muutamassa viikossa.

Viriilissä iässä olevien miesten olisi hyvä ottaa huomioon että yhden ejakulaation myötä elimistöstä poistuu tietty määrä sinkkiä.

jatkoa yleistietona ravintosinkistä:

3. Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake
Hyviä sinkkilähteitä ovat liha ja maitotuotteet sekä täysjyväviljat. Hyvin rasvaiset ja sokeriset ruoat ovat sinkkipitoisuudelta niukkoja. Sinkin saanti ravintotiheytenä ilmaisten Pohjoismaissa on noin 9,1 -13,0 mg päivässä, mikä on 1,2- 1,4 mg megajoulea ravintoenergiaa kohden (Kts. Kpl. XX. Vitamiininien ja mineraalien saanti Pohjoismaissa)..

Good sources of zinc are meat, milk and milk products and whole-grain cereals. Foods with a high content of fat and sugar have a low content of zinc. Intake of zinc in the Nordic countries is approximately (9.1-13.0 mg/day 1.2-1.4 mg/MJ (see Chapter XX Intake of Vitamins and minerals in Nordic countries).
4. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism

SINKIN imeytyminen riippuu sinkin annoksesta ja tapahtuu pääasiassa ohutsuolen yläosassa. Imeytynyt sinkki kulkee veressä suurimmaksi osaksi albumiiniin sidottuna. Kehon sinkin pääosa on solun sisällä. Aikuisen kehon sinkin kokonaismääräksi arvioidaan kaksi - kolme grammaa (2 - 4 g) ja siitä kaksi kolmasosaa sijaitsee lihaksissa ja 30 % luussa. Plasman sinkkiä on vain 0,1 % kehon kokonaissinkistä. Korkeita sinkkipitoisuuksia on silmän osissa ja eturauhasnesteissä. SINKKIÄ erittyy munuaisten, ihon ja mahasuolikanavan kautta.

SINKKISTATUS. Vahva homeostaattinen säätelyjärjestelmä pitää kudosten ja nesteitten sinkkipitoisuutta vakaana sopeuttaen kehon hyvinkin vaihteleviin sinkin saanteihin käyttämällä apuna muutoksia sinkin imeytymisessä ja erittymisessä. Tähän säätelyyn osallistuvaa molekulaarista mekanismia ei ole vielä täysin ymmärretty.

Absorption of zinc is dependent on dose and mainly takes place in the upper part of the small intestine. Absorbed zinc is transported in the blood, mostly bound to albumin. The main proportion of body zinc is located within the cells. The total body content of zinc in an adult is estimated to be between 2 and 4 grams, of which approximately 2/3 is located in muscle tissue and 30 % in bone tissue. Plasma zinc only represents 0.1 % of total body zinc. High concentrations of zinc are found in parts of the eye and in prostate liquid. Zinc is excreted through the kidneys, skin and gastrointestinal tract. Strong homeostatic mechanisms keep the zinc content of tissues and fluids constant over a wide range of intakes through changes in excretion and absorption. The molecular mechanisms involved in this regulation are not fully understood.

plmb kirjoitti:

jatkoa yleistietona ravintosinkistä:

3. Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake
Hyviä sinkkilähteitä ovat liha ja maitotuotteet sekä täysjyväviljat. Hyvin rasvaiset ja sokeriset ruoat ovat sinkkipitoisuudelta niukkoja. Sinkin saanti ravintotiheytenä ilmaisten Pohjoismaissa on noin 9,1 -13,0 mg päivässä, mikä on 1,2- 1,4 mg megajoulea ravintoenergiaa kohden (Kts. Kpl. XX. Vitamiininien ja mineraalien saanti Pohjoismaissa)..

Good sources of zinc are meat, milk and milk products and whole-grain cereals. Foods with a high content of fat and sugar have a low content of zinc. Intake of zinc in the Nordic countries is approximately (9.1-13.0 mg/day 1.2-1.4 mg/MJ (see Chapter XX Intake of Vitamins and minerals in Nordic countries).
4. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism

SINKIN imeytyminen riippuu sinkin annoksesta ja tapahtuu pääasiassa ohutsuolen yläosassa. Imeytynyt sinkki kulkee veressä suurimmaksi osaksi albumiiniin sidottuna. Kehon sinkin pääosa on solun sisällä. Aikuisen kehon sinkin kokonaismääräksi arvioidaan kaksi - kolme grammaa (2 - 4 g) ja siitä kaksi kolmasosaa sijaitsee lihaksissa ja 30 % luussa. Plasman sinkkiä on vain 0,1 % kehon kokonaissinkistä. Korkeita sinkkipitoisuuksia on silmän osissa ja eturauhasnesteissä. SINKKIÄ erittyy munuaisten, ihon ja mahasuolikanavan kautta.

SINKKISTATUS. Vahva homeostaattinen säätelyjärjestelmä pitää kudosten ja nesteitten sinkkipitoisuutta vakaana sopeuttaen kehon hyvinkin vaihteleviin sinkin saanteihin käyttämällä apuna muutoksia sinkin imeytymisessä ja erittymisessä. Tähän säätelyyn osallistuvaa molekulaarista mekanismia ei ole vielä täysin ymmärretty.

Absorption of zinc is dependent on dose and mainly takes place in the upper part of the small intestine. Absorbed zinc is transported in the blood, mostly bound to albumin. The main proportion of body zinc is located within the cells. The total body content of zinc in an adult is estimated to be between 2 and 4 grams, of which approximately 2/3 is located in muscle tissue and 30 % in bone tissue. Plasma zinc only represents 0.1 % of total body zinc. High concentrations of zinc are found in parts of the eye and in prostate liquid. Zinc is excreted through the kidneys, skin and gastrointestinal tract. Strong homeostatic mechanisms keep the zinc content of tissues and fluids constant over a wide range of intakes through changes in excretion and absorption. The molecular mechanisms involved in this regulation are not fully understood.

Lue lisää

jatkoa. Onko sinkistä puutetta?

SINKIN PUUTE. Vaikean sinkkivajeen kliinisiä ilmenemisiä ovat kasvun hidastuma, viivästynyt seksuaalinen kypsyminen, ihovaurioita kehon aukoissa, hiusten katoa ja käytöshäiriöitä. Tällaisia oireita havaitaan acrodermatitis enteropathica -taudissa, jossa on synnynnäinen sinkin kuljetushäiriö. Ei ole yhtä selkeä asia, mitä seuraamuksia tuottaa kohtalainen tai lievä sinkin vaje. Varhaisina merkkeinä sinkkivajeesta pidetään kuitenkin huonontunutta kasvua ja alentunutta immuunipuolustusta, mutta nämä taas eivät ole mitenkään ainoastaan sinkinpuutteelle tyypillisiä merkkejä. Brown et al. ( 2002) tekivät meta-analyysinsä kontrolloiduista sokkokokeista, jotka kattoivat vuodet 1966- 2001. Näissä sinkkilisä liittyi pituuden ja painon lisääntymisiin Vasteet olivat suuremmat niillä lapsilla, joiden alkupaino iän suhteen oli matalampi. Mutta tuoreemmassa meta-analyysissä ( Ramakrishnan 2009) tulokset eivät osoittaneet pelkillä sinkkilisillä tehdyistä interventiotutkimuksista minkäänlaisia lineaarisen kasvun kohenemisia. Brownin et al. analysoimien tutkimusten ja myöhemmin julkaistujen tutkimusten osoittamat erot voivat mahdollisesti heijastaa yleistä paranemista sinkkistatuksessa monessa osin maailmaa.

The clinical manifestations of severe zinc deficiency are growth retardation, delayed sexual maturation, skin lesions adjacent to the body orifices, hair loss and behavioural disturbances (Prasad 2003). These clinical signs have almost exclusively been observed in subjects with an inborn error in zinc transport (Acrodermatitis enteropathica) and in adolescents subsisting on diets with a presumably very low availability of zinc.
The consequences of moderate and mild zinc deficiency are still unclear. In ameta-analysis of randomized controlled trials by Brown et al. (2002), covering the years 1966-2001, zinc supplementation was associated with increments in both height and weight. The responses were greater in children with low initial weight-for-age z scores. However, results from a more recent meta-analysis did not show any improvements in linear growth in intervention studies including zinc supplementation only (Ramakrishnan et al. 2009). Studies published after those included in the study by Brown et al accounted for the difference, possibly reflecting secular improvements in zinc status in many parts of the world (Ramakrishnan et al. 2009).

Lisäksi mainittakoon, että sinkkiä on käytetty menestyksekkäästi farmakologisena aineena kroonisen ripulin hoidossa maissa, missä sinkin puutetta esiintyy (Lazzerini M, Ronfani K, 2012).
Sinkillä on osuutensa insuliinin synteesissä ja toiminnassa ja se näyttää stimuloivan insuliinin toimintaa ja insuliinireseptorin tyrosiinikinaasiaktiivisuutta, mutta epäselvänä pysyy edelleen, mikä osuus sinkkilisällä on 2- tyypin diabeteksen ennaltaehkäisyssä (Beletate et al. 2007).
Tarvitaan myös jatkotutkimuksia arvioitaessa niitä mahdollisia etuja ja riskejä, mitä raskaana oleville ja imettäville äideille annetuista sinkkilisistä on saatu.

Further, zinc has successfully been used as a pharmacological agent to treat chronic diarrhoea in countries where zinc deficiency is prevalent(Lazzerini M, Ronfani L 2012).
Zinc plays a role in the synthesis and action of insulin and seems to stimulate insulin action and insulin receptor tyrosine kinase activity, but the role of zinc supplementation in the prevention of type 2 diabetes mellitus remains unclear (Beletate et al. 2007).
Further studies are also needed to assess potential benefits and risks of maternal zinc supplementation on pregnancy and lactation outcomes (Hess & King 2009).

plmb kirjoitti:

jatkoa. Onko sinkistä puutetta?

SINKIN PUUTE. Vaikean sinkkivajeen kliinisiä ilmenemisiä ovat kasvun hidastuma, viivästynyt seksuaalinen kypsyminen, ihovaurioita kehon aukoissa, hiusten katoa ja käytöshäiriöitä. Tällaisia oireita havaitaan acrodermatitis enteropathica -taudissa, jossa on synnynnäinen sinkin kuljetushäiriö. Ei ole yhtä selkeä asia, mitä seuraamuksia tuottaa kohtalainen tai lievä sinkin vaje. Varhaisina merkkeinä sinkkivajeesta pidetään kuitenkin huonontunutta kasvua ja alentunutta immuunipuolustusta, mutta nämä taas eivät ole mitenkään ainoastaan sinkinpuutteelle tyypillisiä merkkejä. Brown et al. ( 2002) tekivät meta-analyysinsä kontrolloiduista sokkokokeista, jotka kattoivat vuodet 1966- 2001. Näissä sinkkilisä liittyi pituuden ja painon lisääntymisiin Vasteet olivat suuremmat niillä lapsilla, joiden alkupaino iän suhteen oli matalampi. Mutta tuoreemmassa meta-analyysissä ( Ramakrishnan 2009) tulokset eivät osoittaneet pelkillä sinkkilisillä tehdyistä interventiotutkimuksista minkäänlaisia lineaarisen kasvun kohenemisia. Brownin et al. analysoimien tutkimusten ja myöhemmin julkaistujen tutkimusten osoittamat erot voivat mahdollisesti heijastaa yleistä paranemista sinkkistatuksessa monessa osin maailmaa.

The clinical manifestations of severe zinc deficiency are growth retardation, delayed sexual maturation, skin lesions adjacent to the body orifices, hair loss and behavioural disturbances (Prasad 2003). These clinical signs have almost exclusively been observed in subjects with an inborn error in zinc transport (Acrodermatitis enteropathica) and in adolescents subsisting on diets with a presumably very low availability of zinc.
The consequences of moderate and mild zinc deficiency are still unclear. In ameta-analysis of randomized controlled trials by Brown et al. (2002), covering the years 1966-2001, zinc supplementation was associated with increments in both height and weight. The responses were greater in children with low initial weight-for-age z scores. However, results from a more recent meta-analysis did not show any improvements in linear growth in intervention studies including zinc supplementation only (Ramakrishnan et al. 2009). Studies published after those included in the study by Brown et al accounted for the difference, possibly reflecting secular improvements in zinc status in many parts of the world (Ramakrishnan et al. 2009).

Lisäksi mainittakoon, että sinkkiä on käytetty menestyksekkäästi farmakologisena aineena kroonisen ripulin hoidossa maissa, missä sinkin puutetta esiintyy (Lazzerini M, Ronfani K, 2012).
Sinkillä on osuutensa insuliinin synteesissä ja toiminnassa ja se näyttää stimuloivan insuliinin toimintaa ja insuliinireseptorin tyrosiinikinaasiaktiivisuutta, mutta epäselvänä pysyy edelleen, mikä osuus sinkkilisällä on 2- tyypin diabeteksen ennaltaehkäisyssä (Beletate et al. 2007).
Tarvitaan myös jatkotutkimuksia arvioitaessa niitä mahdollisia etuja ja riskejä, mitä raskaana oleville ja imettäville äideille annetuista sinkkilisistä on saatu.

Further, zinc has successfully been used as a pharmacological agent to treat chronic diarrhoea in countries where zinc deficiency is prevalent(Lazzerini M, Ronfani L 2012).
Zinc plays a role in the synthesis and action of insulin and seems to stimulate insulin action and insulin receptor tyrosine kinase activity, but the role of zinc supplementation in the prevention of type 2 diabetes mellitus remains unclear (Beletate et al. 2007).
Further studies are also needed to assess potential benefits and risks of maternal zinc supplementation on pregnancy and lactation outcomes (Hess & King 2009).

Lue lisää

Sinkin tarve?
5. Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intake
Aikuisten sinkin tarve, Adults
Väestön ( ei yksilön) SINKKISTATUKSEN määrittämiseeen WHO/UNICEF/IAEA/IZiNCG (2007) suosittelevat ainoaksi biokemialliseksi merkitsijäksi seerumin tai plasman sinkkipitoisuuden mittaamista. Seerumin sinkkipitoisuus laskee jyrkästi, jos ravintosinkin saanti on alle 2-3 milligrammaa päivässä, mutta nousee hitaasti ja jatkuvasti, jos sinkin saanti on suurempaa saavuttaen tasanteen 25 - 30 milligramman päivittäisellä sinkinsaannilla (Gibson et al. 2008). Vaikea-asteisessa sinkin vähenemässä (depletion) kehosta havaitaan plasman sinkin laskua (P-Zn). Koska plasman sinkin konsentraatioon vaikuttaa sinkkistatuksesta riippumattomat tekijät, kuten ravinnon saanti, infektio, kudosten anabolinen tai katabolinen tila, niin sinkin plasmapitoisuutta ei voi suoraan käyttää sinkin tarpeitten arvioimiseen.

Lisäksi ne sinkistä riippuvat entsyymit, jotka ollaan opittu tuntemaan, eivät näytä olevan niin herkkiä, että ne voisivat tunnistaa sinkin saannin optimaalisen tai halutun tason. Niistä väestöistä, joissa sinkin puutetta on havaittu, ei tavallisesti ole saatavilla mitään luotettavia tietoja ravinnon saannistakaan. Näistä seikoista johtuen sinkin tarpeet on arvioitava keinotekoisella menetelmällä esim. sinkin päivittäiset menetykset arvioidaan ja sitten arvioidaan ravinnon sinkkimäärä, millä voi korvata näitä menetyksiä. Lisäksi kudosten kasvuvaiheen aikana tarvitaan lisäsinkkiä. Tällaista keinotekoista metodia sinkin tarpeen arvioimisessa komplisoi: (a) kehosinkin vahva homeostaattinen säätely, joka muuntaa ensi sijassa sinkin endogeenista erittymistä ja (b) dieetin kokoomuksen huomattava vaikutus sinkin imeytymiseen ja mahdollisesti myös sinkin eritykseen.


Jos sinkin saannit ravinnosta ovat miltei nolla (0 mg) , totaali endogeeninen sinkin menetys virtsan, ulosteen ja ihon kautta on luokkaa 0,5 – 0,6 mg päivässä., kun taas saataessa sinkkiä 10-15 mg, nämä menetykset ovat yli 4 mg päivässä. Ensimmäisinä päivinä siitä, kun sinkin saanti on ollut matala eikä sopeutumismekanismit ole täydellä tehollaan vielä toimimassa, sinkin menetykset ovat lähes 1,0 mg naisilla ja 1,4 mg miehillä päivässä. Jotta saadaan ravintosuosituksia fysiologisten tarpeiden numerosta, on sovellettava absorption tehokkuuden arviota.

Fraktionaalinen sinkin imeytyminen riippuu dieetin sinkkisisällöstä: kun sinkin saannit lisääntyvät, fraktionaaliset imeytymiset vähenevät. Kuitenkaan suhde ei ole lineaarinen ja sinkin imeytyminen kasvaa, kun sinkin saanti kasvaa. Sinkin saannissa ja sinkin fraktionaalisen imeytymisen välisissä suhteissa on havaittavissa ravinnon sisältämien sinkin imeytymistä lisäävien ja estävien tekijöitten vaikutus. Kun sinkin saanti on matala eikä fraktionaalista imeytymistä estäviä tekijöitä (inhibiittoreita) ole, imeytyminen voi olla yli 50 %. Kun taas sinkin saannit ovat tavallisempaa tasoa, niin sinkin imeytyminen on 15 - 40 % riippuen ravinnon kokoomuksesta.

FYTIININ (Phytic acid) vaikutus sinkin imeytymiseen on estävä: Fytiiniä ( IP6) tulee viljasta ja palkokasveista ja se estää sinkin imeytymistä, kun taas animaalinen proteiini vastavaikuttaa tähän estoon. Viljapohjaisesta ateriasta, jossa fytiinin pitoisuus on korkea, imeytyy sinkkiä vain 10-15 %, kun taas eläinproteiiniin perustuvasta ateriasta imeytyy 20 - 40 % riippuen lähteen sinkkipitoisuudesta. Fytiinin negatiiviseen vaikutukseen eräissä ruoissa vastavaikuttaa eräissä elintarvikkeissa osaltaan niiden korkeampi sinkkipitoisuus.



Radioisotooppitekniikoilla yksittäisten aterioitten avulla on tutkittu imeytymiseen vaikuttavia dietäärisiä tekijöitä ja niiden suhteellista osuutta. . Hyvin harvassa tutkimuksessa on mitattu suora sinkin otto kokonaisdieetistä sen realistisine kokoomuksineen ja niissä tutkimuksissa tekniikat pohjautuvat stabiilien sinkki-isotooppien käyttöön, joita yleensä lisätään 20 % tai enemmän ravinnon totaalista sinkkipitoisuudesta.

plmb kirjoitti:

Sinkin tarve?
5. Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intake
Aikuisten sinkin tarve, Adults
Väestön ( ei yksilön) SINKKISTATUKSEN määrittämiseeen WHO/UNICEF/IAEA/IZiNCG (2007) suosittelevat ainoaksi biokemialliseksi merkitsijäksi seerumin tai plasman sinkkipitoisuuden mittaamista. Seerumin sinkkipitoisuus laskee jyrkästi, jos ravintosinkin saanti on alle 2-3 milligrammaa päivässä, mutta nousee hitaasti ja jatkuvasti, jos sinkin saanti on suurempaa saavuttaen tasanteen 25 - 30 milligramman päivittäisellä sinkinsaannilla (Gibson et al. 2008). Vaikea-asteisessa sinkin vähenemässä (depletion) kehosta havaitaan plasman sinkin laskua (P-Zn). Koska plasman sinkin konsentraatioon vaikuttaa sinkkistatuksesta riippumattomat tekijät, kuten ravinnon saanti, infektio, kudosten anabolinen tai katabolinen tila, niin sinkin plasmapitoisuutta ei voi suoraan käyttää sinkin tarpeitten arvioimiseen.

Lisäksi ne sinkistä riippuvat entsyymit, jotka ollaan opittu tuntemaan, eivät näytä olevan niin herkkiä, että ne voisivat tunnistaa sinkin saannin optimaalisen tai halutun tason. Niistä väestöistä, joissa sinkin puutetta on havaittu, ei tavallisesti ole saatavilla mitään luotettavia tietoja ravinnon saannistakaan. Näistä seikoista johtuen sinkin tarpeet on arvioitava keinotekoisella menetelmällä esim. sinkin päivittäiset menetykset arvioidaan ja sitten arvioidaan ravinnon sinkkimäärä, millä voi korvata näitä menetyksiä. Lisäksi kudosten kasvuvaiheen aikana tarvitaan lisäsinkkiä. Tällaista keinotekoista metodia sinkin tarpeen arvioimisessa komplisoi: (a) kehosinkin vahva homeostaattinen säätely, joka muuntaa ensi sijassa sinkin endogeenista erittymistä ja (b) dieetin kokoomuksen huomattava vaikutus sinkin imeytymiseen ja mahdollisesti myös sinkin eritykseen.


Jos sinkin saannit ravinnosta ovat miltei nolla (0 mg) , totaali endogeeninen sinkin menetys virtsan, ulosteen ja ihon kautta on luokkaa 0,5 – 0,6 mg päivässä., kun taas saataessa sinkkiä 10-15 mg, nämä menetykset ovat yli 4 mg päivässä. Ensimmäisinä päivinä siitä, kun sinkin saanti on ollut matala eikä sopeutumismekanismit ole täydellä tehollaan vielä toimimassa, sinkin menetykset ovat lähes 1,0 mg naisilla ja 1,4 mg miehillä päivässä. Jotta saadaan ravintosuosituksia fysiologisten tarpeiden numerosta, on sovellettava absorption tehokkuuden arviota.

Fraktionaalinen sinkin imeytyminen riippuu dieetin sinkkisisällöstä: kun sinkin saannit lisääntyvät, fraktionaaliset imeytymiset vähenevät. Kuitenkaan suhde ei ole lineaarinen ja sinkin imeytyminen kasvaa, kun sinkin saanti kasvaa. Sinkin saannissa ja sinkin fraktionaalisen imeytymisen välisissä suhteissa on havaittavissa ravinnon sisältämien sinkin imeytymistä lisäävien ja estävien tekijöitten vaikutus. Kun sinkin saanti on matala eikä fraktionaalista imeytymistä estäviä tekijöitä (inhibiittoreita) ole, imeytyminen voi olla yli 50 %. Kun taas sinkin saannit ovat tavallisempaa tasoa, niin sinkin imeytyminen on 15 - 40 % riippuen ravinnon kokoomuksesta.

FYTIININ (Phytic acid) vaikutus sinkin imeytymiseen on estävä: Fytiiniä ( IP6) tulee viljasta ja palkokasveista ja se estää sinkin imeytymistä, kun taas animaalinen proteiini vastavaikuttaa tähän estoon. Viljapohjaisesta ateriasta, jossa fytiinin pitoisuus on korkea, imeytyy sinkkiä vain 10-15 %, kun taas eläinproteiiniin perustuvasta ateriasta imeytyy 20 - 40 % riippuen lähteen sinkkipitoisuudesta. Fytiinin negatiiviseen vaikutukseen eräissä ruoissa vastavaikuttaa eräissä elintarvikkeissa osaltaan niiden korkeampi sinkkipitoisuus.



Radioisotooppitekniikoilla yksittäisten aterioitten avulla on tutkittu imeytymiseen vaikuttavia dietäärisiä tekijöitä ja niiden suhteellista osuutta. . Hyvin harvassa tutkimuksessa on mitattu suora sinkin otto kokonaisdieetistä sen realistisine kokoomuksineen ja niissä tutkimuksissa tekniikat pohjautuvat stabiilien sinkki-isotooppien käyttöön, joita yleensä lisätään 20 % tai enemmän ravinnon totaalista sinkkipitoisuudesta.

Lue lisää

Lopuksi:


US FNB(2001) suosittelee päivittäistä sinkin saantia 11 mg miehille ja 8 mg naisille.Vaikka absoluuttiset numerot ovat samanlaisia kuin muistakin raporteista on saatu ja lähestymistapa on sama keinotekoinen menetelmä, he ovat käyttäneet laskuissaan osittain erilaista konseptia . Käytetty datatieto on johdettu miltei yksinomaan totaalidieeteistä semisynteettisiä perusdieettejä tai vähäsinkkisiä elintarvikkeita käyttäen lisäämällä niihin sinkkiä ja stabiilia sinkki-isotooppia absorption arvioimiseksi. Tämä komitea käytti kolmivaiheista lähestymistapaa sinkin keskimääräisen tarpeen selvillesaamiseksi.


Ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin muut sinkin menetykset kuin suolesta tapahtuvat. Näitä menetyksiä pidetään vakioisina sinkin tarvetta vastaavan saannin puiteissa. Miehillä arvioidaan päivittäisten menetysten olevan seuraavia: menetykset munuaisista 0,63 mg ja hien kautta iholta 0,54 mg ja sperman kautta 0,1 mg. Naisten menetykset arvioidaan seuraavasti: kuukautisten aiheuttamat menetykset keskimäärin 0,1 mg, munuaisten kautta 0.44 mg ja ihon kautta 0,46 mg.
Totaalimenetykset näistä teistä ovat miehillä 1,27 mg sinkkiä päivässä ja naisilla 1,0 mg sinkkiä päivässä.



Toisessa vaiheessa osittain uutena konseptina katsottiin absorboituneen sinkin suhde suolen kautta menetettyyn endogeeniseen sinkkiin. Stabiililla isotoopilla tehdyillä balanssitutkimuksilla saatu tieto viittaa lineaariseen suhteeseen imeytyneen sinkin ja suolesta erittyneen (endogeenisen) sinkin kesken. Sinkin vakiomenetykset muista teistä lisättiin tähän endogeeniseen, suolen kautta tapahtuneeseen, sinkin menetykseen, ja se piste, missä absorboitunut sinkki oli sama kuin näitten laskettu summa, katsottiin absorboituneen sinkin minimitarpeeksi ( fysiologiseksi sinkkitarpeeksi). Tämä on miehille 3,94 mg Zn päivässä ja naisille 3,3. mg Zn päivässä.
Samaa tutkimusta käytettiin sitten, kun laskettiin se määrä sinkkiä, mikä tuotti tuollaisen määrän imeytynyttä sinkkiä. Näistä laskuista saadaan keskimääräinen dietäärisen sinkin tarve (Average Requirement), joka on miehille 9, 4 mg ja naisille 6, 8 mg. (Tässä huomautetaan sulkeissa, että nämä arvot korreloivat fraktionaaliseen absorptioon, joka on miehillä 0.41 ja naisilla 0.48). Kun arvioidaan yksilöitten keskeisiä eroja käytetään variaatiovakiota 10 % (coefficient of variation) ja näin saadaan RDA ( Recommended Daily Allowance ) suositus miehille 11 mg ja naisille 8 mg.


Täten amerikkalaisten arvioiden pääeroavuudet verrattuna muitten raportteihin ovat fysiologisen tarpeen arviointi suuremmaksi, erityisesti endogeeniset suolesta tapahtuvat eritykset, fraktionaalisen imeytymisen arvio suuremmaksi ja yksilöitten välisen eron asettaminen pienemmäksi.


Pohjoismaisissa suosituksissa 2004 tehtiin seuraavat arviot. Endogeenisten suoliperäisten menetysten arvioimiseksi on käytetty (FNB, Food and Nutrition Board 2001) tietoja muista menetyksistä. Kuitenkin monilla siteeratuilla tiedoilla on ikänsä ja niitä on tehty aikana, jolloin ei ollut saatavilla mm. laatukontrolliin tarvittavia virtsanäytteitten referenssiarvoja.
Miehet menettävät sinkkiä 1,27 mg päivässä munuisten, hien, ihon ja sperman kautta. Naiset menettävät sinkkiä päivässä keskim. 1,0 mg munuaisten, hien, ihon ja kuukautisten kautta. Endogeenisen, suoliston kautta tapahtuvan sinkinmenetyksen arvioidaan sekä miehillä että naisilla olevan 1,4 mg Zn päivässä ja tämä määrä perustuu havaintoon, joka on tehty matalasinkkisen dieetin aikana ( 1-5 mg sinkin saanti päivässä). Jotta tämä menetys korvautuisi, täytyisi absorption olla miehillä 2,67 mg Zn ja naisilla 2,4 mg Zn päivässä. Sinkinsaannin (Zn intake) ollessa tätä tasoa, tavallisesta sekadieetistä (Pohjoismaissa realistisemmasta ), jossa on sekä eläin että kasviperäista ravintoa, imeytymisen (absorptio) oletetaan olevan 40 %
Keskimääräinen sinkin tarve (AR) saadaan tästä johdonmukaisesti seuraavaksi: Miesten keskimääräinen sinkin tarve on 6.4 mg Zn päivässä. Naisten keskimääräinen sinkin tarve on 5.7 mg päivässä. Yksilöitten välinen ero katsotaan 15 prosentiksi. Ja tästä seuraa sinkin saantisuositukset 9 ( 6,3) mg miehille ja 7 ( 7,4 mg) naisille sinkkiä päivittäin. Tämä suositeltu saanti omaa mahdollisesti korkean turvamarginaalin, koska kyky sopeutua matalampiin saanteihin on huomattava. NNR 2012 laitoksessa pidetään sinkin suositukset ennallaan.

Silloin kun itse käytin tuollaisia mega-annoksia sinkkiä, eivät flunssat meinanneet parantua millään. Liian vähäinen sinkin saanti laskee vastustuskykyä, mutta liiallisella sinkillä on sama vaikutus. Turvallisen saannin ylärajana pidetään aikuisilla 40 mg/vrk. https://ods.od.nih.gov/factsheets/Zinc-HealthProfessional/#h8

Toki imeytyminen on yksilöllistä. Kannattaakin käydä verikokeissa mittauttamassa sinkki ja kupari. Itsellä vain 25 mg sinkkiglysinaattia päivässä riitti nostamaan sinkin aivan viitearvojen ylärajalle ja laski kuparin viitearvojen alarajalle, vaikka kupariakin silloin käytin jonkin verran.