Liian suuret odotukset?

Kuntoilun aloittamiseen ei tarvita mitään erityistä, eikä sen tarvitse olla mikään "valtava ponnistus". Tavoitteet selkenevät sitten tehdessä.
Jos ashtangaan mielit, niin aloita punnertaminen. Siitä vaan tekemään etunojapunnerruksia. Ei mene yhtään? Sitten polvet maahan ja uudestaan. Ei onnistu? Sitten seinää vasten pystyasennossa.
Liikkuvuutta tarvitaan. Takareiden venytyksiä, lonkankoukistaja.
Vatsalihasliikkeitä.
Jos menet ashtangajoogan alkeisiin tuollaisena, on ohjaaja ihan ihmeissään kanssasi. Se on myös fyysinen harjoitus, ja on syytä aloittaa valmistautuminen heti.
Ideana ihan hyvä sinänsä tuo ashtangajooga, koska se voimistaa kehoa sisältä ulospäin. Lisäksi se antaa miellyttävän olon.
Mutta ei se ohjaaja niitä fyysisiä harjoituksia tee puolestasi.
Liikunta on kaikkea muuta kuin itsensä piiskaamista, enemmän se on itsensä kuuntelua.
Keho ja mieli palkitsee sinua heti, kunhan saat harjoitukset käyntiin.
Lukemisena suosittelen Juhapekka Tukiaisen kirjoja, joko "Älykäs kuntoilu" tai "Parempaan kuntoon" ( itse asiassa sama kirja, samat ajatukset esim. Hyvä kunto on taito. Rapakuntoisuus on taitamattomuutta.)

Kiitos tästä.
Kyllä minä muutaman, mielesäni ihan puhtaan etunojapunnerruksen pystyn tekemään. Ehkä jopa viisi. Mikä ei tietenkään ole montaa. Vatsoja ehkä tasan yhtä monta.

Mutta taivu en pätkääkään. Ei puhettakaan että saisin sormet lattiaan, hyvä kun polvet suorina saan polvistani kiinni. Huomaan ainakin että mainitsemasi takareidet ottaa heti vastaan. Lienee siis syytä yrittää venytellä ja voimistua ennen harrastuksen aloittamista. Onneksi ihan hyviä venyttelyoppaita on saatavilla paljon.

Niin, en kyllä ajatellutkaan että opettaja puolestani mitään tekisi, mutta se että on säännöllinen harjoitus johon mennä tuntuu ainakin ajatuksena siltä, että siitä seuraa ikäänkuin sosiaalinen paine tehdä harjoitus eikä jäädä kotiin makaamaan. Mikä käy kuin itsestään minulle kun itsestään.

Kiitos myös lukusuosituksista, etsin ainakin yhden käsiini.

Olin juuri viikonloppuna astangan alkeiskurssilla, ja joukkoon mahtui kyllä aloittajia ihan laidasta laitaan. Opettaja kertoi että tunnille on joskus tullut niin jäykkä aloittaja, joka nipin napin sai jalat suorina kurkotettua sormenpäillä polvilumpion yläosaan. Puolessa vuodessa astangan aloittamisen jälkeen kaveri sai kädet maahan jalat suorina.

Venyttele päiivittäin kotona jotta saat liikkuvuutta ja rohkeasti alkeiskurssille vaan. Ota myös selvää eri joogakoulujen tarjonnasta ja googlaile kävijäkokemuksia, niin osaat valita parhaiten omia tarpeitasi ja tavoitteitasi vastaavan paikan jossa aloittaa. Koulujen välillä on eroja.

Aloita jollain muulla joogalajilla kuin astangajooga. Astangajooga on vaativaa ja jos ei ole lihasvoimaa, asanat voivat käydä nivelille raskaiksi.
Kokeile ennemmin hathajoogaa tai iengarjoogaa.
Ja kärsivällisyyttä! Itse kun aloitin joogan, meni aikaa, että siihen pääsee sisälle. Sitä pitää opiskella ja olla kärsivällinen, asiat ei tapahdu itsestään. Jooga siis ei ole sinulle hyväksi, jollet itse keskity siihen kunnolla. Joogan idea ei ole mikään piiskaaminen ja suorittaminen vaan mielen rauha ja kehon hallinta.