Äitini sairastaa parantumatonta neurologista sairautta (myosiitti) ja on täysin vuodepotilas. Tähän asti hänellä on nuppi pelannut mutta on ollut viime viikot sekava. Hoitotahto on ( mm. ei elvytetä). Lääkäri totesi, että ei voida antaa kuin perushoitoa. Olen luvannut, että äiti saa asua kanssani vaikka loppuun saakka. Miksi kotihoito haluaa väkisin saada äitini terveyskeskuksen vuodeosastolle? Terveyskeskuksessa ei voida tehdä yhtään enempää kuin täällä kotona.
Eikö ihminen saa kuolla kotona???
Saako kotona kuolla?
Kuolevan tytär
24
1629
Vastaukset
- Tuula
Kyllä saa, jos niin haluaa.
Minun mieheni sairasti ALSia (vaikea lihasrappeutumasairaus, johon ei ole olemassa minkäänlaista hoitoa) kolmen vuoden ajan ja halusi olla kotona loppuun asti.
Näin tapahtui. Mieheni sai kuolla kotona oman toivomuksensa mukaisesti. Eivät olisi enää sairaalasta halunneet päästää kotiin viimeisen kontrollikäynnin jälkeen, kun mieheni oli jo niin huonossa kunnossa, että oli sairaalan mielestä liian raskas hoidettava kotona.
Mieheni kuitenkin halusi kotiin ja toivomustaan tehostaakseen kieltäytyi sairaalassa ravinnosta. Halusin toteuttaa mieheni toivomuksen ja hoidin hänet kotona loppuun asti. Lupasin ottaa täyden vastuun ja mieheni sai vielä tulla kotiin. Hän eli tyytyväisenä kotona vielä 1,5 kuukautta.
Minusta se oli hieno kokemus, jota en haluaisi antaa pois.- Kuolevan tytär
Käsittääkseni ALSlla ja myosiitilla on "yhtymäkohtia"; myosiitti rappeuttaa myös lihakset.
Kiitos kannustavista sanoistasi. Itse olen niin epävarma. Olen luvannut, että äiti saa olla täällä kotona mutta koen kotihoidon/kunnan painostavan. Ihan kun tekisin jotain väärin, kun annan äidin olla täällä. Vaikka äiti on tällä hetkellä sekava (puhuu yksikseen) tunnistaa hän minut ja tietää olevansa kotona.
- Tuula
On aivan luonnollista, että pelkäät - niin pelkäsin minäkin. Itse sovin miestäni hoitavan lääkärin kanssa, että jos minua loppuvaiheissa alkaa ahdistaa ja pelottaa liikaa, voin soittaa ambulanssin ja mieheni pääsee osastolle viimeisiksi hetkiksi, jos ne käyvät minulle ylivoimaisiksi.
Se tieto lohdutti ja antoi voimaa. Meillä oli aikaa puhua. Ehdin kiittää miestäni yhteisistä vuosista ja kertoa tuhat kertaa,että hän on minulle rakas. Mitään ei jäänyt sanomatta.
Olen tyytyväinen ja ylpeä siitä, että uskalsin ja jaksoin. Toivon sinulle sydämestäni rohkeutta ja voimia. Et ole yksin - saat apua, kun sitä tarvitset. - vaimo vuosikymmeniä
Minun mieheni haluaisi myös että hoitaisin saattohoidonkin kotona.Miten se käy,pitäisi olla sairaalasänky,mistä sen saa? Mistä saa apua tarvittaessa. Jos kotona kuolee tarvitaanko lääkäri toteamaan kuoleman,Entä poliisi? Ruumiin laittamisessa tarvitsee varmaan apua.Tuleeko Terhokodista kuten olen kuullut.Olen itse ammattiihminen en tarvitse opiskella tuota asiaa.Tämä kuulostaa vähän julmalta etukäteen mietittynä mut se joka tapauksessa,miettipä sitä tai ei.Haluan rakkaalle miehelleni tehdä tuon viimeisen palveluksen.
- Tuula
Miksi et vastannut omiin kysymyksiisi, jos kerran ammatti-ihmisenä vastaukset tiedät? Niistä olisi voinut olla apua toisille samassa tilanteessa oleville tietämättömille.
No, minäpä vähän vastailen esittämiisi kysymyksiin. Hoitamista helpottavia apuvälineitä saa lainaksi joko kotikunnan koosta riippuen joko terveyskeskuksen yhteydessä olevasta apuvälinelainaamosta, apuvälineosastolta tai fysioterapiasta. Kysellä voi esimerkiksi omalääkäriltä, terveyskeskuksen neuvonnasta tai fysioterapiasta.
Tällaisia kotiin pitkäaikaislainaksi saatavia apuvälineitä ovat esimerkiksi:
- pyörätuoli
- sairaalasänky tai loppuvaiheessa lisälaidoilla varustettu sähkösänky jonka toinen pää nostaa hoidettavan napin painalluksella istuvaan asentoon
- portatiivi (korkea kannellinen teräksinen alusastia)
- suihkutustuoli, jossa reikä istuinosassa ja lukittavat pyörät sekä alusastia alla
- sängyn yläpuolelle ripustettava tukikahva
- nostin jolla pieni nainen saa kookkaankin miehen helposti siirretyksi vuoteesta pyörätuoliin ja jopa pesutiloihin asti
- porraskiipijä, joka on pyörätuolia muistuttava akkukäyttöinen laite, jolla hoidettava näppärästi siirretään esimerkiksi alakerrassa sijaitseviin pesutiloihin
- liukulauta, jolla hoidettava liu´utetaan kevyesti vuoteesta esim. pyörätuoliin
- suihkutussänky
- poikkilana, jonka muovitettu alapinta auttaa pitämään sängyn siistinä
- vaippoja, katetreja, mahdollisesti tarvittavia imuja, hengityksen apulaitteita ja pissapusseja
Meillä oli miehen sairauden edetessä käytössä liukulautaa, suihkutussänkyä ja nostinta lukuunottamatta nämä kaikki. Olen itse kookas ja vahva ihminen, joten jaksoin aivan loppuvaiheisiin saakka siirtää mieheni vuoteesta pyörätuoliin, siitä edelleen porraskiipijään, jolla siirryttiin alakerran suihkutiloihin ja edelleen suihkutuoliin, jossa mies oli tosikätevä suihkutella puhtaaksi.)
Jos tarvitsee ulkoista apua suihkutukseen, sitä voi pyytää kotipalvelusta.
Mieheni sai toivomuksensa mukaisesti kuolla rauhallisesti kotona. Ambulanssimiehet kutsuivat paikalle poliisin ja ruumiinkuljetusauton.( Poliisi on kutsuttava, kun ihminen kuolee muualla kuin sairaalassa. Poliisi toimii näissä tapauksissa erittäin hienovaraisesti.) Mieheni vietiin terveyskeskuksen kylmiöön, jossa lääkäri totesi kuoleman ja antoi hautausluvan, jonka jälkeen lopputoimet sujuivat tavalliseen tapaan.
- vaimo vuosikymmeniä
Kiitos Tuula näistä tiedoista.Kaikki apuvälineet tiedän ja osaa olemme käyttäneet.Miehelläni on vuorohoito.Ei minulle ole epäselvää muu kuin kuoleman kohtaaminen kotona koska tälläinen tapaus on uutta.Ruumishan täyty laittaa ennenkuin kylmiöön viedään.Olen laittanut paljon mutta vain sairaalan seinien sisällä.
Siinä vaarmaan tarvitsee apua yksinhän on hankala laittaa. Mutta onneksi ei ole vielä ajankoktaista,Ehkäpä kotisairaanhoito tai omaishoitajien esimies osaa antaa tarkemmat ohjeet kun tulee ajankohtaiseksi. - Tuula
Nyt en ymmärrä. Eihän omaisten tarvitse vainajaa mitenkään erityisesti laittaa. Tottakai suljin itse mieheni silmät, jotka olivat jääneet puoliavoimiksi. Ja jos suu olisi jäänyt pahasti auki, olisin itse tukenut sen kiinni leuan alta liinalla. Sitäkö tarkoitit? - Kun vainaja on oma rakas läheinen, ei koskettaminen ole vaikeata, vaikka jo ajatuksena oudoksuisin vieraan vainajan koskettamista.
Jos jotain laittamista tarvitaan, sen varmaan tekee sairaalan kylmiön henkilökunta tai hautaustoimiston väki viimeistään arkutuksen yhteydessä. Tosin sairaalan ulkopuolella kuolleelle tehdään melkein aina oikeuslääketieteellinen patologinen ruumiinavaus. Mieheni kohdalla sitä ei tarvittu, kun kuolemansyy oli selvä. Lääkäri tiesi, että päivät olivat vähissä eikä kuolema ollut yllätys.
Ei minun miestäni todellakaan mitenkään "laitettu" . Tosin hän oli kaikinpuolin siisti, juuri edellispäivänä suihkutettu ja pesty hiuksista varpaisiin.
Ruumisauto haki mieheni ja kuljettaja nosti hänet ambulanssimiehen avustamana siistiin vainajankuljetukseen tarkoitettuun boksiin, jonka kansi suljettiin vasta sitten kun olin vielä viimeisen kerran silittänyt mieheni poskea.
Menin seuraavana päivänä hautaustoimiston kanssa hakemaan miestäni, jonka henkilökunta laittoi arkkuun. Sitten arkku tuotiin sairaalan ruumishuoneen yhteydessä olevaan pieneen muistokappeliin, jossa soi kaunis surumusiikki ja jota palavat kynttilät kaunistivat. Henkilökunta avasi arkun ja jätti minut ja tukenani olleen mieheni sisaren hienotunteisesti mieheni arkun ääreen.
Kotona tapahtuneeseen rauhalliseen kuolemaan ja sen jälkeisiin hetkiin ei sisältynyt mitään pelottavaa tai kauhistuttavaa. Se oli kaunis ja rauhallinen siirtymävaihe osaksi suuren luonnon kiertokulkua.
Painoin poskeni mieheni kylmää poskea vasten, eikä sekään tuntunut pahalta. Yhdessä mieheni sisaren kanssa laitoimme mieheni kädet ristiin rinnan päälle ja sydämen päälle peiton alle laitoin omista hiuksistani leikkaamani pienen tupsun ja kotipihan kukkasista tekemäni pikkuruisen kukkakimpun. - vaimo vuosikymmeniä
Kiitos sinulle Tuula ,itketti kun kerroit niin kauniisti.Tuota suun sitomista minä lähinnä tarkoitin kun sairaalassa sidotaan koulun oppien mukaan. olen laittanut 30v aikana paljon kuolleita,en minäkään usko että tekisi pahaa koskea mieheeni kuolleena.Kiitos että rohkaisit minua,jos vain mahdollista haluan kokea tämän viimeisen luopumisen myös.Uskon että rakkaus kantaa kuoleman virran ylikin.
- Tuula
>Uskon että rakkaus kantaa kuoleman virran ylikin.<
Niin uskon minäkin. Teidän molempien, mutta erityisesti miehesi kannalta toivon, että saatte loppuun asti riittävän kipulääkityksen, että miehesi saa ilman kärsimystä lähteä tästä ajasta tuonpuoleiseen.
Terhokoti on hyvä paikka, jossa kivun- ja ahdistuksen lievitykseen kiinnitetään paljon huomiota. Henkilökunta on hyvin koulutettua ja saattohoitoon motivoitunutta. Jos teillä on mahdollisuus Terho-kotipaikkaan, on se varmasti turvallisin vaihtoehto teidän kummankin kannalta, jos sinua se viimeinen askel pelottaa.
Joihinkin syöpämuotoihin liittyvä kipu voi olla muualla vaikeasti hallittavissa, paikkakunnasta riippuen. Hienotunteinen, saattohoitoon todella motivoitunut koulutettu henkilökunta huolehtii kivusta, hoitaa kaikki käytännön toimet ja sinä voit keskittyä mieheesi ja siihen, ettei mitään tärkeätä jää sanomatta.
Toivon sydämestäni sinulle voimia, jotta jaksat pelotta saattaa rakkaasi rajan yli. Siitähän kuolemassa on kysymys. - Olet ajatuksissani. - lukija*
Minua koskettaa syvältä kun luen ketjua. Meillä on odotettavissa sama tilanne, peloittaa. Olette urheita ja rakastavia ihmisiä.
Kaikkea hyvää elämäänne kaikesta huolimatta.- vaimo vuosikymmeniä
Minua ei peloita viimeinen askel ainakaan vielä,joku sanoi että Terhokodista saa apua ja neuvoja kun tilanne tulee.Mieheni toivomus on että olen hänen vierellään eron hetkellä ja niin haluan itsekin.
Olen saanut tehdä surutyötä jo useamman vuoden mutta tiedän että se viimeinen hetki on riipaiseva mutta silti haluan kokea sen.
Mieheni rakkaus kantaa minua hänen lähdönsäkin jälkeen,en ole tämän rakkauden jälkeen koskaan yksinäinen koska minulla on olleet nämä ihanat vuosikymmenet.Nyt tiedän mitä on rakkaus joka ei kuole koskaan!
Kiitos Tuula tuestasi! - vaimo vuosikymmeniä
Sinulle lukija haluaisin sanoa rohkaisuna että tämä on nyt meidän osamme.Ajattelen jos tätä ei olisi kuinka elämä olisi tyhjää,nämäkin tunteet tarvitaan.En halua juosta surua karkuun vaan kohdata sen juuri sellaisena kun se eteeni tulee.Minulla oli jo aavistus nuorena kun mieheni tapasin että joudun työstämään surua koska hän on minua paljon vanhempi.Sanoin itselleni"en pelkää"vaan haluan elää täytenä sen mitä minulle vastaan tulee.Elämä on ollut rikas.
- leena*
Kiitos teille, täällä käyminen auttaa tajuamaan että en ole ainoa jolla on vaikeaa
- JKIIII
KYLLÄ SAA
- ullakuusi.
Otsake: Saako kotona kuolla?
Mikä sen estää, kotiinsa on moni kuollut. Itse en halua saattohoitoa kotiin, jäisi outo olo makuuhuoneessa nukkuessa jos mieheni olisi kuollut siellä.
Hoidan niin kauan kun on järkevää pitää kotona. - Valoa kohti
Minäkin etukäteen pelkäsin hiukan juuri ed. kirjoittajan mainitsemaa oudon olon tai kammotuksen tunnetta. Pelko oli turha, ei tullut mitään pelon tai kammon tunnetta. Mieheni oli minulle hyvin rakas, eikä minun tarvinnut koskaan pelätä häntä elävänä. Miksi olisi pitänyt pelätä kuoleman jälkeen?
Mieheni kuolemasta alkaa olla viisi vuotta, enkä ole kokenut vähääkään pelon tai outouden tunnetta. Päinvastoin tuntui hyvältä ja lohdulliselta ajatella, että rakkaani jättämä energia tai sielu - miksi sitä halutaan nimittää - mahdollisesti viipyi makuuhuoneessa. En tosin ole koskaan huomannut sellaisesta mitään merkkejä.
Kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymäkin. Entisinä aikoina kuoltiin ja synnyttiin kotona. On suuri sääli, että nykyään elämän sekä alku- että lopputapahtumat on medicalisoitu ja viety laitoksiin, seurauksena se että kotisynnytys tai kotikuolema koetaan jotenkin vieraina ja pelottavina. - rakkaus on ikuinen
Ei kuolema ole pelottava koskettaahan se meitä jokaista kerran.Kuinka minäkään pelkäisin kuollutta miestäni.Hän on hyvä ja lempeä ja parastani ajatteleva vieläkin vaikka sairaus on voimat ja muistinkin heikentänyt.Haluan hoitaa saattohoidon jos se vain on mahdollista,mieluummin kotona kuin laitoksessa.
- Anonyymi
Itse ainakin haluan kuolla kotona vaimon ja tyttären läsnäollessa. Tänään Ylen aamussa oli Terhokodin hoitaja. Jos itse olisin saattohoidossa ja hoitajana olisi hänen kaltainen nainen, haluaisin kuolla pois mahdollisimman pian.
- Anonyymi
Itse en halua kotona kuolla, viimeiset päivät kun elämä alkaa hiipua joko tk tai sairaala.
Omaisille tulee vaan kotona kuollessa kaikenlaista ylimääräistä epämiellyttävää työtä ja muuta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse en halua kotona kuolla, viimeiset päivät kun elämä alkaa hiipua joko tk tai sairaala.
Omaisille tulee vaan kotona kuollessa kaikenlaista ylimääräistä epämiellyttävää työtä ja muuta."Omaisille tulee vaan kotona kuollessa kaikenlaista ylimääräistä epämiellyttävää työtä ja muuta"
Onpa suorastaan kuvottava mielipide!
Toivottavasti kukaan läheisesi ei kuole lähelläsi että vältyt kaikelta "kuvottavalta ja epämiellyttävältä".
Voiko noin kylmää ja julmaa ihmistä olla? Ilmeisesti voi jos tuo ei ollut vain joku provosointiyritys.
Sisareni mies sairasti luusyöpää ja kuoli kotona. Sisareni hoiti kotisairaanhoidon avustuksella, kaikesta "kuvottavasta" huolimatta. Se on mielestäni oikeaa rakkautta.
Myös isäni kuoli kotona keuhkosyöpään. Isä tosin kuoli hyvin nopeasti diagnoosin saatuaan, ja lyhyen sairaalajakson jälkeen äitini halusi hänet kotiin minne sitten pääsikin.
Itsekin haluan kuolla kotona jos kuolen luonnollisen kuoleman, ei onnettomuudessa tms. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Omaisille tulee vaan kotona kuollessa kaikenlaista ylimääräistä epämiellyttävää työtä ja muuta"
Onpa suorastaan kuvottava mielipide!
Toivottavasti kukaan läheisesi ei kuole lähelläsi että vältyt kaikelta "kuvottavalta ja epämiellyttävältä".
Voiko noin kylmää ja julmaa ihmistä olla? Ilmeisesti voi jos tuo ei ollut vain joku provosointiyritys.
Sisareni mies sairasti luusyöpää ja kuoli kotona. Sisareni hoiti kotisairaanhoidon avustuksella, kaikesta "kuvottavasta" huolimatta. Se on mielestäni oikeaa rakkautta.
Myös isäni kuoli kotona keuhkosyöpään. Isä tosin kuoli hyvin nopeasti diagnoosin saatuaan, ja lyhyen sairaalajakson jälkeen äitini halusi hänet kotiin minne sitten pääsikin.
Itsekin haluan kuolla kotona jos kuolen luonnollisen kuoleman, ei onnettomuudessa tms.Minä puhunkin itsestäni, en kenestäkään muusta.
Olis hyvä lukea ajatuksen kanssa mitä kirjoitetaan ennekuin alkaa uhota.
Sanoilla epämiellyttävä ja kuvottava on melkoisen suuri ero. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä puhunkin itsestäni, en kenestäkään muusta.
Olis hyvä lukea ajatuksen kanssa mitä kirjoitetaan ennekuin alkaa uhota.
Sanoilla epämiellyttävä ja kuvottava on melkoisen suuri ero.Todella kauniita kirjoituksia, kiitos.
Isä joutui sairaalaan elokuussa 2010 ja poistui marraskuun 18. 2010. Elämän taistelu tuli päätökseen, kuinka rauhallista siinä huoneessa olikaan kun olimme äidin kanssa vuoteen molemmin puolin. Tunsin isän suojelusenkelin läsnäolon, sisälläni oli ihmeellinen rauha. Siinä isä makasi vuoteella täkin alla, oli niin hiljaista.
Sitten tuli aika lähteä, äiti laittoi punaisen ruusun isän rinnan päälle, 60 vuoden avioliitto tuli päätökseen . Viimeiset jäähyväiset ja lähdimme kotiin. Isän tossut odottivat makuuhuoneessa, niissä oli hänen nimikirjaimet.
Sitten hautajaiset ja isän siirto sukuhautaan toiselle puolen Suomea. Hautajaisten jälkeen tuli väsymys, en koskaan unohda sitä aamupäivää kun heräsin. Korva oli kipeä nukkumisesta,tyyny on 1950-luvulta. Ensimmäisiä hankintoja perheessämme.Keitin aamukahvit ja kävin katsomassa nukkuvaa äitiä.
Huoneet alkoivat hiljalleen pölyttyä, äiti suri ja itki hiljaa. En muista mitään siitä ajasta oikein mitään. Kun kevät koitti niin äidin suru aukesi kunnolla, hän ei päässyt eroon isän kuolemasta mitenkään. Hän alkoi syödä suruunsa , lihoi sekä nukkui. Isän vuoteelle äiti keräsi hänen tavaroita, kulki kotona isän paita päällä.
Yhtenä aamuna löysin äidin pyörtyneenä vessasta, hän oli piikittänyt 5 insuliini piikkiä itseensä. Ambulanssilla sairaalaan kuukaudeksi. Sen jälkeen äiti vain lopetti kaiken, nukkui vaan. Hoidin äitiä mutta hän joutui sitten vanhainkotiin. Hääkuva,muutama taulu seinällä muistona.Sitten tuli aika jättää rakas ja lämmin koti viimeisen kerran.
Aloin kiinnostua kaikesta henkisistä asioita isän kuoleman jälkeen, luin teologiaa ym. Unissa äitikin näki isää ja joskus tuntui aivan kuin hän olisi kotonakin kun asuimme siellä. Kun hoidin äitiä pystyi valvomaan yöt niinkuin nyt.
Elämä ei koskaan palaa ennalleen, muistoja vaan on mennyt aika. 2004 oli myös raskaan surun vuosi.
Mitä omaishoitajuudesta kertoisin? Yli vuosikymmen meni kotona, missään ei tullut käytyä. Kotona vaan, kerran viikossa kaupassa. Rakkainpiaan kun hoitaa saa parhaimman kiitoksen.Elämän muutos kun omaishoitajuus alkoi ja kun se päättyi.
Usko&toivo&Rakkaus
- Anonyymi
Kiitos teille Suomi 24 muitten sivustojen ja ketjujen töhrijät, kun olette antaneet tämän ketjun edetä puhtaana ja kauniina keskusteluna.
- Anonyymi
Kertoisitko.
Mikä aihe ja tapa kirjoittaa s24:n omaishoitajat-palstalla on sallittua ja mikä kiellettyä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3076952Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652079- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151307- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71166RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541086Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288982