Vasta-alkajaa turhauttaa

Aamuharjoitus olisi parempi... Olet silloin hieman kankeampi, mutta keskittyminen on parempaa ja ainakin itselläni kontakti omaan kroppaan on parempi.

Toisaalta keskittyminen tai keskittymisen opettelu juuri kuvailemassasi tilanteessa saattaa olla hyvinkin hyödyllistä. Keskity hengitykseen, ajattele hengitystä ja ajattele sitä liikettä mitä kulloinkin olet tekemässä - ja VAIN sitä. Hengitys, bandhat ja kehosi tekemässä sitä mitä se juuri sillä hetkellä tekee. Älä ajattele edes seuraavaa asanaa!

Käsivoimat paranee ajan kanssa säännöllisesti harjoittelemalla. Itselläni oli myös heikot käsivoimat alussa (useita vuosia sitten..), mutta kyllä ne vaan alkoi kehittyä. Astangassa oppii tekemällä ja harjoittelemalla itse asiaa. Ja keskittymällä juuri siihen.

Pidä kämmenpohjat tasaisesti ja voimakkaasti matossa ja siitä vaan painat, keskity juuri käsiin ja painat niitä vaikka läpi lattian... Kyllä se sieltä lähtee. Mainitsemaasi "kaareen" sinun pitäisi nimenomaan vetää itsesi käsivoimalla (ei esim.notkistamalla kroppaa!). Mahalleenputoaminen oikeastaan kertoo siitä, että harjoittelet juuri oikeaa asiaa. Ilmeisesti käsien varassa pystyt kuitenkin siinä edeltävässä vaiheessa hyppäämään taakse? Udiyana bandhalla pitäisi saada pidettyä maha ja keskikroppa kasassa, mutta jos käsivoimia ei ole riittävästi, ei liikettä saa ainakin puhtaasti tehtyä.

Vuosien astangakokemuksella sanoisin myöskin, että ei se harjoittelu aina niin ihanaa ole. Usko tässä enemmän itseäsi kuin kiiluvasilmäisiä joogaoohjaajia. Heidän leipänsä on kiinni siinä, että muut jaksavat raahautua heidän tunneilleen... Joskus jonkin asanan kanssa jää jumiin pitkäksikin aikaa ja jostain todella tulee se inhokki - kannattaa silloin vaan miettiä, että mitä kaikkea ON oppinut ja mitä kaikkea ylipäätään hyötyy harjoittelusta. Kokonaisuus on tärkeämpi kuin yksittäinen kohta harjoituksessa. Luovuttaa ei kannata.

Minä en luottaisi niin paljon käsivoimiin. Enemmän kysymys on lapatuesta, miten kädet lapojen kautta kiinnittyvät rintarankaan.
Mitä jos vain tekisit tavallisia etunojapunnerruksia, siinä myös lapatuki kehittyy monen muun ominaisuuden kanssa (mm syvät vatsalihakset). Hitaasti ja huolellisesti, korostaen laskuvaihetta.
Selkä pääsee notkolle, jos vatsapuolelta ei tule riittävästi tukea.
Se tunne takapakista lienee vain tasanne, joka tuntuu takapakilta, koska tähän asti on tapahtunut kehitystä.

Huomasin menneen viikon viimeisellä tunnilla, että notkeus on kyllä kehittynyt. Saan jo pään polviin / sääriin kiinni suht vaivatta. Kokonaisuutena "kehon takaosan" (takareidet, pitkät selkälihakset) venyvyys ja notkeus on vahvuuteni, etupuolen lihakset sitävastoin ovat enemmän jumissa ja etenkin selän kiertonotkeus, rintakehän avaus ja yläkropan lihasvoima ja -hallinta ovat retuperällä.

Kai tämä tästä vähitellen. Ensimmäinen ylitettävä kynnys taitaa olla tosiaankin se, että muistan hengittää! Siis ylipäätään hengittää... löysin viimeisimmällä tunnilla itseni moneen kertaan puremasta hampaita yhteen ja pidättämästä hengitystä. Ei ihan joogan ydinolemuksen mukaista, heh...

Ole vaan oma itsesi. Katso vaikka netistä, kirjoista, ym... vinkkejä. Mutta ole tarkka-
na ja älä maksa maltaita tai sitoudu mihinkään. Ota vaikka kaveri mukaan. Niin tulee paremmin lähdettyä Astangjoogaan. Kukaan meistä ei ole ammattilainen
vaikka kyse olisi harrastuksesta tai ammatista.
Kävisitkö vaikka uimassa tai verryttele aamusin 5-10 varovasti perusliikkeitä.
Älä ota ressiä niistä liikkeistä. Kaikki aikanaan... PS. Tee tavoite niistä liikkeistä.
T. Petri Pa : ) .

LUOVUTA - Jooga on syntiä!

Tai ala tekemään jotain järkevää joogan sijasta. Sehän on ihan naurettavaa touhua..

Eikös harrastuksen pitäisi olla mukavaa ja palkitsevaa?Siitä kait juuri maksetaan.

Jos homma alkaa heti alussa tökkiä, kannattaa katsastaa jotain muuta harrastusta.
Vaihtoehtoisesti jatka treenaamista kotona kun ehdit ja mene jatkokursseille hieman enempi treenanneena.

Muija vetelee joogaa tiukat trikoot päällä. Koita nyt siinä mielenrauha säilyttää :))

Harrastuksen pitää olla sellainen, että sinä haluat ja tahdot mennä eikä mitään esteitä ole eikä tule. Ei innostuneen alunkaan jälkeen, vaan palat halusta tehdä ja toimia, kun harrasteen valinta tulee sydämestä eikä muotioikusta tms. ulkoapäin ohjatusta seikasta.

Itse harrastan irtosuhteita. Ei pidä masentua vaan lentää jutusta toiseen. Liike on alku ja se tuo nautinnon ja onnen. Mieltä ei pidä rajoittaa kukkahattutätien luomilla ihmesäännöillä.

Kukaanhan ei ole seppä syntyessään?
Ehkä sinun olisi hyvä oppia keskittymistä ja mielesi rauhoittamista, siitähän joogassa(kin) on paljolti kyse!
Muutoin valitsit väärän harrastuksen...

Jos on vasta-alkaja se ei tarkota sitä että pitäisi turhautua

Muista, että tyvestä puuhun noustaan. Teet liikkeet, niinkuin sinun taitotasollasi voit. Ei kukaan arvostele miten hyvin tai huonosti liikkeesi sujuvat alkeiskurssin jälkeen. Missään joogaliikkeessä ei saisi tuntua kipua. Jos tuntuu, niin teet hallaa itsellesi. Teet liikkeet sen verran huolimattomasti, ettei kipu tunnu, tai pyydät ohjaajaa neuvomaan tavan, jossa ei tunnu kipua. Olisi hyvä, jos voisit töiden jälkeen rentoutua ja syödä jotain. Väsyneenä ei aivot toimi. Etsi sellainen joogakoulu, jossa tunnit ovat vähän myöhempänä. Keskittymiskykykin on parempi levänneenä. Vahvista lihaksiasi kotona. Käsilihaksille: ota limupullo täyteen vettä ja nostele sitä telkkaria katsellessasi 12 kertaa koukistaen ja 12 kertaa suorille käsille ylös. Tee näitä sarjoja vuorotellen pari, kolme. Jalkalihaksille: varpaille nousu ja kyykkyyn meno. Muista, että harrastuksen pitää tuottaa iloa, ei epätoivoa

oma motivaatio tulee pikku hiljaa ihan rauhallisesta liikunnasta.
kun käy yhden..kaksi... kertaa niin liikunasta tulee rutiinia ja siitä
tulee riippuvaiseksi.
ehkä treenikaveri olisi hyvä tai tietynlainen motivaattori kuten suklaapala tai
pieni karkkipussi tai elokuva.
liikuntaa kannattaa vaihdella kesällä voi enemmän kävellä ja talvella tehdä jotain
muuta... pääsääntöisen liikunnan ohessa.
tai ihan vain tuloset mitä saa liikunnasta motivoivat ihmistä.
kannattaa myöskin muistaa ettei ota elämää tai liikuntaa liian vakavasti koska
elämää ei yleensä pidä ottaa liian vakavasti.
jos haluat pysyä kaiken ikääsi kunnossa aloita karate, mutta jos haluat pysyä
onnellisena aloita puutarhanhoito

Jos astanga tunnit ovat liian vaativia, voi kokeilla hatha joogaa. Hieman erilainen lähestyminen koko joogaan. Toki riippuu ihan ohjaajasta, joka tuntia vetää, mutta yleensä hathan alkeistunnit ovat vähemmän vaativia kuin astanga jooga. Mitä isommalla paikkakunnalla asut, sitä paremmat vaihtoehdot ovat erilaisiin joogasuuntauksiin ja opettajiin. Kokeilemalla löytää juuri itselleen sopivan tunnin.

Jos jooga sattuu, teet sitä väärin. Mitä useammin teet sitä väärin, sitä huonommat seuraukset ovat kehossasi. Hyvä ohjaaja osaa opettaa tekemään liikkeet niin, ettei ihminen hajota kehoaan niitä tehdessään.

Ehkä pari vuotta hathaa vahvistamaan lihaksia ja sitten siirtyminen takaisin astanga tunneille?

Kun itse aloitin joogaamisen, alun jälkeen tunnelma oli samanlainen. Sitten pidin joogaamisessa pienen tauon jonka aikana treenasin lihaksia kattavasti koko kroppaan, koin sen jälkeen joogatessa että siitä oli hyötyä. Myös aerobinen liikunta,juokseminen jne ovat ainakin minun kohdallani tukenut joogaamista.:)

Aloittaja täällä, pitkästä aikaa. Vähän tilannepäivitystä:

Loppukeväästä tuli useamman viikon tauko kaikkeen liikunnalliseen tekemiseen erinäisten terveydellisten seikkojen takia. Kun ne oli selätetty / tutkittu ja vaarattomiksi todettu, jatkoin astangaa.

Nyt sujuu jo.

Joitain huomioita ja oivalluksia matkan varrelta:
Ei kiireellä töistä harjoitukseen - olen ottanut tavaksi lähteä töistä sen verran hyvissä ajoin että ehdin rauhoittua välissä. Psyykkaan itseäni hetken siihen, että tämä on oma juttuni jota eivät työ- tai muut huolet saa sotkea.
Ohjaajalla on väliä - henkilökemiaksiko sitä sitten haluaa kutsua vai miksikä, mutta tiettyjen ohjaajien tunnilla on parempi fiilis ja sen myötä sujuukin paremmin.
Opettelin myös pois siitä ajatuksesta, että tässä ollaan nyt suorittamssa ja edistymässä. Hetki ja juuri senhetkinen liike on tärkeää, ei sen miettiminen miten se viimeksi sujui ja sujuuko nyt paremmin vai ei. Tuon kun on oivaltanut, on edistystä alkanut tapahtua kuin itsestään. Kuten ounastelinkin, kyse on ollut isolta osalta keskittymisestä ja stressaamisesta (tai sen puutteesta).

Sitä hieman ihmettelen, että täällä on neuvottu vaihtamaan lajia jos ei suju, ja jopa sellaisten nimimerkkien toimesta jotka sanovat olevansa joogaohjaajia. Oman salini ohjaajat korostavat sitä, että lajin voi aloittaa kuka tahansa lähtötasosta riippumatta, ja kehitys on joka tapauksessa aina yksilöllistä. Liikunnallinen ja hyväkuntoinen omaa paremmat lähtökohdat mutta pohjalta se rapakuntoinenkin ponnistaa. Itse olen ollut "rajoittuneesti rapakuntoinen" epätasaisesti jakautuneen voiman ja liikkuvuuden muodossa, ja voin sanoa että astangan ansiosta (tai ainakin kronologisesti sen kanssa samaan aikaan) olen omaksunut vähitellen myös uudenlaisen suhteen saliharjoitteluun ja lenkkeilyyn. Aiempaa terveemmän ja toimivamman suhteen. Tuntuu paremmalta kuin aikoihin, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Oleellista ei ole asanoiden määrä vaan se, että on yhdessä asanassa täysin läsnä ja kokee sen omakseen. Vajra-asana hyvä yhdeksi ja ainoaksi asanaksi. Kun jalat alkavat jäykistyä, voi kroppaa vetreyttää astangan 1 A ja 1 B sarjoilla. Läsnäolon kannalta vajra hyvä.

Kun oppii olemaan vajrassa läsnä, on sitä aina.

Rentoutumisen ja asennot oppii pikkuhiljaa ja pian mieli rauhoittuu kuin itsestään.

Opettele ottamaan kiitollisena vastaan jokainen joogaharjoitus sellaisena kuin se on, myös ne ärsyttävät ja huonot hetket. Ne ovat niitä jotka vievät sinua eteenpäin, fyysisesti ja henkisesti. Joogan tarkoitus ei ole oppia jotain jumppaliikesarjaa täydellisesti, vaan oppia kuuntelemaan omaa kehoaan.

Astanga ei vältämättä sovi kaikille ensimmäiseksi joogan lajiksi. Itseäni ainakin vielä tässä vaiheessa häiritsee yhden rajatun liikesarjan hinkkaaminen loputtomasti aina samassa järjestyksessä. Asanoille ei annetta vaihtoehtoja, jos joku tuntuu pahalta, vaikka niin kuin joku tuossa aiemmin sanoi, joogan ei kuulu sattua. Minulle sopii tässä vaiheessa flow jooga, joka on pehmeämpää, virtaavampaa, luovempaa, ja tunneilla saa hymyilläkin. Ehkä joogaharrastukseni edetessä kehityn henkisesti niin paljon, että pystyn nauttimaan myös astangasta.