Vaikea olla ja masentaa jatkuu

No toi kiusoittelu viittais kyllä siihen,että sillä on jotain tunteita sua kohtaan.
Kaveris voi olla ihan yhtä hämillään tunteistaan,kuin sinäkin.
Hän voi olla myös bi ja sekin on vaikeeta tunnustaa itselleen.
En mä osaa mitään neuvoja jakaa,ku itselläkin aina samat ongelmat.

Ei tosta tekstarista kannata päätellä kummempia mun mielestä. Ennemminkin vaikuttaa että kaverilla meni vähän pasmat sun tekstarista, ja sehän voi toki olla positiivistakin.

Pitäisikö sun vielä kerran kunnolla pyytää häntä teille kyläilemään katsomaan sitä peltoautoa vai mikä se oli, kun kerran oli kiinnostunut. Jos ei ole kiinnostunut tulemaan, niin tuskin on susta sitten siinä mielessä kiinnostunut. Jos tulee niin mieti strategiat valmiiksi. Ja siinä kutsumisessa nyt ei pitäisi olla mitään kavereilla ihmeteltävää. Onhan sulla oikeus tutustua ihmisiin ja saada uusia kavereita.

Koeta ottaa rento ote tähän asiaan. Ehkä toi viesti "meidän pitäisi jutella" tai "mulla on asiaa" kuulostaa aika vakavalta ja sitä voi vähän säikähtääkin. Kutsu mieluummin rennosti kylään, ehdota jotain, ole iloinen ja positiivinen. Älä suhtaudu niin että tämä on raskas harmaa taakka joka sinua ahdistaa, jonka haluat harteiltasi.

Lukion alueelle tuloko kiellettyä, eikös hänkin ole lukiossa vai yläasteella?

Millä ne luokkakaverisi sitten tulevat? Kai se ihastuksesi pääsee yhtä hyvin vai asuvatko kaikki muut lähempänä? Useinhan joku vanhempi kaveri tai sukulainen antaa kyydin. Tuollaiset bileet on luonnollisin tapa kutsua eikä kenenkään tarvitse olla vaivautunut kun muitakin tulee.

Mökillä kai saunotaan ja siellähän voi päätellä katseista yhtä ja toista. Mitään ajatelematonta ei kannata kuitenkaan kännissä tehdä kun toisten reaktioita ei voi koskaan tietää. Entäs tytöt/tyttökaverit?

Mikä kiellettyä? kirjoitti:

Lukion alueelle tuloko kiellettyä, eikös hänkin ole lukiossa vai yläasteella?

Millä ne luokkakaverisi sitten tulevat? Kai se ihastuksesi pääsee yhtä hyvin vai asuvatko kaikki muut lähempänä? Useinhan joku vanhempi kaveri tai sukulainen antaa kyydin. Tuollaiset bileet on luonnollisin tapa kutsua eikä kenenkään tarvitse olla vaivautunut kun muitakin tulee.

Mökillä kai saunotaan ja siellähän voi päätellä katseista yhtä ja toista. Mitään ajatelematonta ei kannata kuitenkaan kännissä tehdä kun toisten reaktioita ei voi koskaan tietää. Entäs tytöt/tyttökaverit?

Lue lisää

No tuo on vähän auki.. Sitä vain mietin että jos kyydit järjestyvätkin vain tulijamäärän mukaan. Toisaalta se on minun mökki ja minä saan tuoda sinne niin monta seuralaista kuin haluan. Ja tyttöjen määrästä en osaa sanoa, alustava suunnitelma oli vain luokkalaiset mutta kyllä pitäisi ottaa puheeksi että saa sinne muitakin tulla :) Toisaalta minusta vaan vähän tuntuu että ihastuksellani on todennäköisesti omat pippalot/menot vappuaattona.. Mutta jos ei ole ja hän haluaa pitää hauskaa niin hän on enemmän kuin tervetullut, sanoivat minun luokkalaiseni mitä tahansa!

Ja: meidän koulussa on niin typerä sääntö, ettei yläastelaiset saa viettää turhaa aikaa lukion käytävällä, tosin luojan kiitos ihastukseni ei tästä piittaa ja on tullut luokseni. On käynyt monta kertaa siten, että ollaan juteltu siinä ja minä olen umpirakastuneena ollut ihastukseni seurassa ja sitten on opettaja pamahtanut paikalle ja häätänyt hänet pois. Se tosin riippuu ihan opettajasta. Joskus olen jäänyt ihan yksin jos kaikki muut luokkalaiset ovat menneet jo kotiin ja minä odottelen että kyyti tulee ja ihastukseni on ollut ainoa seurani.. Silloin kyllä korpeaa.

Mutta onneksi lukiolaisena minä voin mennä yläasteen alueelle ihan huoletta eikä kukaan opettaja tule minulle valittamaan. Siellä vain ongelmana on muut ihmiset ja varsinkin jos ihastukseni on isossa kaveriporukassa, niin en välttämättä kehtaa mennä sinne.. Toisaalta pitäisi käyttää vain "lukiolaisen auktoriteettia" ja mennä rohkeasti. Maanantaina ajattelin mennä hypärillä kun kaikki minun luokkalaiset ovat tunnilla ja yläasteella on siinä jossain vaiheessa välitunti otollisesti.

17nuori kirjoitti:

No tuo on vähän auki.. Sitä vain mietin että jos kyydit järjestyvätkin vain tulijamäärän mukaan. Toisaalta se on minun mökki ja minä saan tuoda sinne niin monta seuralaista kuin haluan. Ja tyttöjen määrästä en osaa sanoa, alustava suunnitelma oli vain luokkalaiset mutta kyllä pitäisi ottaa puheeksi että saa sinne muitakin tulla :) Toisaalta minusta vaan vähän tuntuu että ihastuksellani on todennäköisesti omat pippalot/menot vappuaattona.. Mutta jos ei ole ja hän haluaa pitää hauskaa niin hän on enemmän kuin tervetullut, sanoivat minun luokkalaiseni mitä tahansa!

Ja: meidän koulussa on niin typerä sääntö, ettei yläastelaiset saa viettää turhaa aikaa lukion käytävällä, tosin luojan kiitos ihastukseni ei tästä piittaa ja on tullut luokseni. On käynyt monta kertaa siten, että ollaan juteltu siinä ja minä olen umpirakastuneena ollut ihastukseni seurassa ja sitten on opettaja pamahtanut paikalle ja häätänyt hänet pois. Se tosin riippuu ihan opettajasta. Joskus olen jäänyt ihan yksin jos kaikki muut luokkalaiset ovat menneet jo kotiin ja minä odottelen että kyyti tulee ja ihastukseni on ollut ainoa seurani.. Silloin kyllä korpeaa.

Mutta onneksi lukiolaisena minä voin mennä yläasteen alueelle ihan huoletta eikä kukaan opettaja tule minulle valittamaan. Siellä vain ongelmana on muut ihmiset ja varsinkin jos ihastukseni on isossa kaveriporukassa, niin en välttämättä kehtaa mennä sinne.. Toisaalta pitäisi käyttää vain "lukiolaisen auktoriteettia" ja mennä rohkeasti. Maanantaina ajattelin mennä hypärillä kun kaikki minun luokkalaiset ovat tunnilla ja yläasteella on siinä jossain vaiheessa välitunti otollisesti.

Lue lisää

Hänkö onkin vasta yläasteella eli alle 16v? Et sitten saisi seksiä vielä harrastaakaan hänen kanssaan etkä edes houkutella vaikka et siitä suoranaisesti ole puhunutkaan. Etkö puhunut aikaisemmin, että olette molemmat lukiossa ja ihastuksesi autokouluun menostakin?
Ei sen puoleen, minuakin kiinnosti yläasteella myös itseäni vanhemmat, mutta laki ei jousta. Samoin alkoholin käytöstä bileissä voisi tulla ongelmia...
Eiköhän kannata odotella kunnes on edes 16.

siis tuota kirjoitti:

Hänkö onkin vasta yläasteella eli alle 16v? Et sitten saisi seksiä vielä harrastaakaan hänen kanssaan etkä edes houkutella vaikka et siitä suoranaisesti ole puhunutkaan. Etkö puhunut aikaisemmin, että olette molemmat lukiossa ja ihastuksesi autokouluun menostakin?
Ei sen puoleen, minuakin kiinnosti yläasteella myös itseäni vanhemmat, mutta laki ei jousta. Samoin alkoholin käytöstä bileissä voisi tulla ongelmia...
Eiköhän kannata odotella kunnes on edes 16.

Lue lisää

Minä en ole missään välissä väittänyt että hän olisi lukiossa! Ja en minä mitään laitonta ole tehnyt/tee. Puhuit tuossa seksistäkin. Minulla ei ole mikään kiire, sillä itse en ole vielä edes varma milloin ja miten uskallan kokeilla.
Ja käskit odotella kunnes hän on 16. Eikös tämänkin voisi hoitaa sillä tavalla, että olisimme läheisiä kavereita (eli enemmän kuin tavallisia kavereita), tapaisimme ja tutustuisimme toisiimme ja kun sitten 16 tulee täyteen, niin sitten voisi seksistä sun muusta harkita, jos silloinkaan.

17nuori kirjoitti:

Minä en ole missään välissä väittänyt että hän olisi lukiossa! Ja en minä mitään laitonta ole tehnyt/tee. Puhuit tuossa seksistäkin. Minulla ei ole mikään kiire, sillä itse en ole vielä edes varma milloin ja miten uskallan kokeilla.
Ja käskit odotella kunnes hän on 16. Eikös tämänkin voisi hoitaa sillä tavalla, että olisimme läheisiä kavereita (eli enemmän kuin tavallisia kavereita), tapaisimme ja tutustuisimme toisiimme ja kun sitten 16 tulee täyteen, niin sitten voisi seksistä sun muusta harkita, jos silloinkaan.

Lue lisää

Teet niin kuin parhaaksi katsot. Pelkästään kavereina oloon toistaiseksi ei ainakaan kenelläkään ole mitään sanomista.
Tuskin Suomessa ihmiset ovat sen kehittymättömämpiä kuin venäjällä tai Espanjassa, mutta esim. pojan vanhemmat eivät välttämättä tykkäisi edes "seurustelusta".
Asia voi johtaa toiseen, alaikäinen voi tulla katumapäälle ja ainakin tytöt ovat keksineet hyvän keinon rahastaa. Elämä sitten pilalla kun leimataan seksirikolliseksi vaikka olisi molemmat halunneet ja toinenkin jopa väittänyt olevansa täysi-ikäinen.

En käske kirjoitti:

Teet niin kuin parhaaksi katsot. Pelkästään kavereina oloon toistaiseksi ei ainakaan kenelläkään ole mitään sanomista.
Tuskin Suomessa ihmiset ovat sen kehittymättömämpiä kuin venäjällä tai Espanjassa, mutta esim. pojan vanhemmat eivät välttämättä tykkäisi edes "seurustelusta".
Asia voi johtaa toiseen, alaikäinen voi tulla katumapäälle ja ainakin tytöt ovat keksineet hyvän keinon rahastaa. Elämä sitten pilalla kun leimataan seksirikolliseksi vaikka olisi molemmat halunneet ja toinenkin jopa väittänyt olevansa täysi-ikäinen.

Lue lisää

Niin.. Mutta en usko että meille tulisi samaa ongelmaa mikäli seurusteltaisiin. En tunne ihastukseni vanhempia sen kummemmin, mutta hänen äitinsä tiedän ja tervehdin häntä aina vaikken sen paremmin häntä tunnekaan. Ja meillä on tosi pieni kunta joten täällä ihmiset tunnetaan ja mielestäni minulla on ihan hyvä maine enkä usko että hänen vanhempansakaan minua pitäisivät minään uhkana..

Luulisin :/

17nuori kirjoitti:

Niin.. Mutta en usko että meille tulisi samaa ongelmaa mikäli seurusteltaisiin. En tunne ihastukseni vanhempia sen kummemmin, mutta hänen äitinsä tiedän ja tervehdin häntä aina vaikken sen paremmin häntä tunnekaan. Ja meillä on tosi pieni kunta joten täällä ihmiset tunnetaan ja mielestäni minulla on ihan hyvä maine enkä usko että hänen vanhempansakaan minua pitäisivät minään uhkana..

Luulisin :/

Lue lisää

Tuskinpa täällä sinua kukaan uhkana pitää, ihan mukavalta vaikutat, mutta ei viitsi yllyttääkään mihinkään kun lainlaatijat tuota mieltä.

joo.. kirjoitti:

Tuskinpa täällä sinua kukaan uhkana pitää, ihan mukavalta vaikutat, mutta ei viitsi yllyttääkään mihinkään kun lainlaatijat tuota mieltä.

Niimpä : ) Kyl sitä 14 vuotiaana oli aina ihastunu johonkin toiseen samanikäiseen... jos nyt toinen on vaik lukion ykkösella ja toinen vielä ylä asteella... niin se ero on nyt ihan se ja sama.

Pyydä sinne mökille vapuksi, ja mieti kyyti järjestelyt valmiiksi. Eihän sen ehdotuksen tarvitse olla mikään täysin aukoton, pääasia että pyydät ja ehdotat. Jos se ei jostaan syystä järjestykään, niin olet kuitenkin ollut aloitteellinen ja avannut pelin hänen suuntaan. Koeta olla liikaa miettimättä jotain täysin vedenpitävää, aukotonta strategiaa vaan kokeile vähän kepillä jäätä.

lämmöllä, tsemppiä:) kirjoitti:

Pyydä sinne mökille vapuksi, ja mieti kyyti järjestelyt valmiiksi. Eihän sen ehdotuksen tarvitse olla mikään täysin aukoton, pääasia että pyydät ja ehdotat. Jos se ei jostaan syystä järjestykään, niin olet kuitenkin ollut aloitteellinen ja avannut pelin hänen suuntaan. Koeta olla liikaa miettimättä jotain täysin vedenpitävää, aukotonta strategiaa vaan kokeile vähän kepillä jäätä.

Lue lisää

No tuon minä voisin kyllä tehdä :)
Voisin vaikka kysellä häneltä että onko jo suunnitelmia vapuksi ja sitten kertoa että meidän mökillä saattaa olla meininkiä.. Ehkä siinä voisi sitten jotenkin ystävällisesti vihjata että hänkin olisi tervetullut :)
Voisikohan se oikeasti osoittaa hänelle että haluan olla hänen kanssaan? :)

Niin en muista olenko minä kertonut mutta olen joskus myös antanut hänelle asioita ihan vain osoittaakseni että välitän hänestä.. Yhden kerran annoin hänelle kaupasta välipalaksi ostamani omenan ja pääsiäisenä annoin suklaamunan hänelle (opettaja jakoi niitä pois) Pieneltä tuo kyllä vaikuttaa mutta parhaani yritän.

Ja laittakaa lisää kaikenlaisia ehdotuksia, pienetkin ehdotukset saattavat auttaa minua :)

Moi sä 17v nuori. vois olla parasta jos jotenki saat sen huomaamaan sut ja sun etumuksen kun rupee stondaan. Flirttaile niin että hän ymmärtää.Mulla oli sama juttu,kun sulla.Annoin huomata että mä haluun tulla huomatuksi kaverille. Hän näytti ilmeen joka kerto enemmän ku 100 sanaa. Mentiin lintiksen vessaan ja sitten........hmmmm

Hae jo oikeasti hoitoa. Yrität omsitaa jotai sellaista, joka on mahdotonta. Miksi vaivautua yhden ihastuksen perään, kun elämässä niitä tulee useita.

lnhk1 kirjoitti:

Hae jo oikeasti hoitoa. Yrität omsitaa jotai sellaista, joka on mahdotonta. Miksi vaivautua yhden ihastuksen perään, kun elämässä niitä tulee useita.

Eli minun pitäisi aina vain kun ihastun johonkin ajatella: "Tämä on vain yksi ihastus. Se menee. Kyllä minä selviän."

Sitten yhtäkkiä: oho, olenkin jo vanha raihnainen ukko joka istuu yksi kiikkutuolissa vailla rakkautta, perhettä tai mitään.

En yhtään ihmettele että moni ihminen on yksin

17nuori kirjoitti:

Eli minun pitäisi aina vain kun ihastun johonkin ajatella: "Tämä on vain yksi ihastus. Se menee. Kyllä minä selviän."

Sitten yhtäkkiä: oho, olenkin jo vanha raihnainen ukko joka istuu yksi kiikkutuolissa vailla rakkautta, perhettä tai mitään.

En yhtään ihmettele että moni ihminen on yksin

Lue lisää

Inhk1, turpa kiini.
17nuori mä toivon sulle parasta ja sanon tän: kuviteleppa jos ihastuksesi onkin samanlainen kuin sinä, pitää sinusta mutta ei ole varma siitä mitä sinä ajattelet. Se hymy voi yhtä hyvin olla merkki siitä että hän on iloinen/tyytyväinen siihen että on varmempi siitä että olet homo, en keksi muuta syytä sille hymylle.

Voisiko olla noin? Oi että se olisi ihana jos hän oikeasti haluaisi minut! Minua nimittäin mietityttää niin paljon, kun en tiedä mitä ajatella.. Inhottavaa on se kun ensin hän flirttailee, on ihana ja tulee ihan lähelle (siis fyysisestikin) ja minun vain tekisi mieli pussata häntä tai antaa hänelle oikein kipakka halaus.. Sitten hän yllättäen käyttäytyykin eri tavalla, puheetkin viittaavat välillä siihen että hän ei ole lähimainkaan kiinnostunut pojista..

Luoja tietää milloin se päivä koittaa kun saan hänet jos se koittaakaan ikinä

Heterotyylin puheet ja käytös voi olla peitestooria, mutta voivat olla tottakin. Hän voi olla ihastunut suhun, mutta ei silti pidä itseään homona ja toimii siis kuten valtaosa teinikundeista.
Rakastuminen on niin kokonaisvaltainen ja ehdoton tunne, ettei se yleensä mahdollista pelkkää kaveruutta...se on joko tai. Koita pitää itsesi kasassa. Ole realisti mutta älä pessimisti.

35vee nuori-bi kirjoitti:

Heterotyylin puheet ja käytös voi olla peitestooria, mutta voivat olla tottakin. Hän voi olla ihastunut suhun, mutta ei silti pidä itseään homona ja toimii siis kuten valtaosa teinikundeista.
Rakastuminen on niin kokonaisvaltainen ja ehdoton tunne, ettei se yleensä mahdollista pelkkää kaveruutta...se on joko tai. Koita pitää itsesi kasassa. Ole realisti mutta älä pessimisti.

Lue lisää

Alkaa vaan olla tämä minun ahdistukseni liian suurta. En voi enää mitään, jos en saa häntä, sillä minulla ei ole enää mitään. Olen oikeasti huomannut että mikään asia, josta aikaisemminkin pidin ei tunnu enää hyvältä, minulla ei ole mitään tekemistä ja missään ei ole juuri hyvä olla.
Kotona ahdistaa ja koko ajan vain mietin häntä ja oikeasti sattuu kun en tiedä mitä tehdä. Kaverien kanssa ei ole hyvä olla kun haluan vain rakkaani luokse. Ja koulussa on niin ihana olla, paitsi että haluaisin jokaiselta tunnilta pois heti, eikä minua enää kiinnosta opiskelu pätkääkään. Tahdon vain kultani..

Ymmärrän ja tiedän että tämä kuulostaa ihan sekopäiseltä, mutta niin on tämä tilannekin. En tiedä tulenko toipumaan tästä koskaan, sillä kukaan muu ei tunnu yhtä hyvältä kuin ihastukseni ja alkaa pelottaa, etten saakkaan häntä koskaan

17nuori kirjoitti:

Alkaa vaan olla tämä minun ahdistukseni liian suurta. En voi enää mitään, jos en saa häntä, sillä minulla ei ole enää mitään. Olen oikeasti huomannut että mikään asia, josta aikaisemminkin pidin ei tunnu enää hyvältä, minulla ei ole mitään tekemistä ja missään ei ole juuri hyvä olla.
Kotona ahdistaa ja koko ajan vain mietin häntä ja oikeasti sattuu kun en tiedä mitä tehdä. Kaverien kanssa ei ole hyvä olla kun haluan vain rakkaani luokse. Ja koulussa on niin ihana olla, paitsi että haluaisin jokaiselta tunnilta pois heti, eikä minua enää kiinnosta opiskelu pätkääkään. Tahdon vain kultani..

Ymmärrän ja tiedän että tämä kuulostaa ihan sekopäiseltä, mutta niin on tämä tilannekin. En tiedä tulenko toipumaan tästä koskaan, sillä kukaan muu ei tunnu yhtä hyvältä kuin ihastukseni ja alkaa pelottaa, etten saakkaan häntä koskaan

Lue lisää

No ole vittu kerran elämässäsi mies ja tunnusta ihastuksellesi tunteesi häntä kohtaan. Muutenkin, jos olet jotai 17v niin olisiko jo aika aikuistua ja lopettaa tuo 14-15v pissis touhu. Muutenkin, jos minua tuijotetaan niin uskon, että tuijotan myös takaisin. Yhden miehen perässä haikailu on vain masentavaa ja etenkin silloin kun et tiedä onko toinen hetero tai homo. Jos häntä niin rakastat niin osaat myös kertoa tunteesi hänelle, vastauksesta huolimatta.

17nuori kirjoitti:

Alkaa vaan olla tämä minun ahdistukseni liian suurta. En voi enää mitään, jos en saa häntä, sillä minulla ei ole enää mitään. Olen oikeasti huomannut että mikään asia, josta aikaisemminkin pidin ei tunnu enää hyvältä, minulla ei ole mitään tekemistä ja missään ei ole juuri hyvä olla.
Kotona ahdistaa ja koko ajan vain mietin häntä ja oikeasti sattuu kun en tiedä mitä tehdä. Kaverien kanssa ei ole hyvä olla kun haluan vain rakkaani luokse. Ja koulussa on niin ihana olla, paitsi että haluaisin jokaiselta tunnilta pois heti, eikä minua enää kiinnosta opiskelu pätkääkään. Tahdon vain kultani..

Ymmärrän ja tiedän että tämä kuulostaa ihan sekopäiseltä, mutta niin on tämä tilannekin. En tiedä tulenko toipumaan tästä koskaan, sillä kukaan muu ei tunnu yhtä hyvältä kuin ihastukseni ja alkaa pelottaa, etten saakkaan häntä koskaan

Lue lisää

Et edes yritä hallita tunteitasi vaan roikkua "rakkaudessa" välittämättä hänestä tai toisten mielipiteista vaikka niitä pyydätkin. Vain ihastumistasi tukevat hyväksyt.
Vuoden odottelu ei muuta mitään tai mahdollisesti paljastaa totuuden. Ei kannata painostaa eikä kuluttaa itseään.

17nuori kirjoitti:

Alkaa vaan olla tämä minun ahdistukseni liian suurta. En voi enää mitään, jos en saa häntä, sillä minulla ei ole enää mitään. Olen oikeasti huomannut että mikään asia, josta aikaisemminkin pidin ei tunnu enää hyvältä, minulla ei ole mitään tekemistä ja missään ei ole juuri hyvä olla.
Kotona ahdistaa ja koko ajan vain mietin häntä ja oikeasti sattuu kun en tiedä mitä tehdä. Kaverien kanssa ei ole hyvä olla kun haluan vain rakkaani luokse. Ja koulussa on niin ihana olla, paitsi että haluaisin jokaiselta tunnilta pois heti, eikä minua enää kiinnosta opiskelu pätkääkään. Tahdon vain kultani..

Ymmärrän ja tiedän että tämä kuulostaa ihan sekopäiseltä, mutta niin on tämä tilannekin. En tiedä tulenko toipumaan tästä koskaan, sillä kukaan muu ei tunnu yhtä hyvältä kuin ihastukseni ja alkaa pelottaa, etten saakkaan häntä koskaan

Lue lisää

Mieti tätä: hän pelkää että vaikutaa liian homolta muille, on sinun kanssa, otti sen kuvan jne. Ihastuksesi varmaan vain haluaa näytää heterolta muille.

Ymmärrän kyllä sun rakastumisen tunteen ja epätoivon, ja että kaikki muu tuntuu merkityksettömältä kuin hän mutta en ymmärrä edelleenkään tota sun saamattomuutta:)
Miks odotat koko ajan että hän paljastaisi itsensä bi:ksi tai homoksi tai että hän avautuisi yhtäkkiä tunteistaan sulle kun ethän sinäkään laita tikkua ristiin asian eteen. Periaatteessa hän voisi ajatella samoin sinusta (vaikka näin ei välttämättä ole).
Eikö pointti olisi yrittää olla itse rakastettava, saada hänet kiinnostumaan itsestäsi, kertoa ihastuksestasi jne. kuin odottaa apaattisena ja nyyhkyttää että hän ei todennäköisesti välitä sinusta. Ei ehkä välitäkään mutta oletko tehnyt mitään miksi hän alkaisi välittämään? Jotkut ihmiset voivat tarvita potkua persiilleen.

En usko että hän istuu illat kotona ja huokailee sinun perääsi, mutta ei se ole poissuljettua etteikö hän saattaisi susta kiinnostua - mutta ei ihan itestään. Anna hänelle nyt mahdollisuus, ja itke vasta sen jälkeen kun olet saanut oikeasti ne pakit.

Niin niin! En vain tiedä miten saisin itseeni rohkeutta kertoa sen, tosin tähän mennessä vielä sellaista täysin otollista hetkeä ei ole ollut. Niistä vappubileistäkään en ole juuri saanut hänelle puhuttua ja maanantaina on viimeinen mahdollisuus..

Huomenna ajattelin ehkä kysellä häneltä, sillä päätin että minun on pakko soittaa hänelle huomenna siinä koulun jälkeen. Onhan minulla oikeus tehdä se, sillä hän on minun kaverini ja hänellä on syntymäpäivä, enkä näe häntä koulussa koko päivänä?
Ajattelin onnitella, kysellä kuulumisia ja kenties niistä vappusuunnitelmista.. En usko että uskaltaudun kertomaan hänelle tunteistani huomenna.. Ellen nyt sitten jänistä siitä puhelustakin... Vieläkin nolottaa se viime perjantai..

Onhan sulla edelleen sen puhelinnumero!

Harvemmin kenellekään tulee itsestään mitään otollista tilannetta kertoa palavasta ihastuksestaan toiselle. Kyllä ne pitää vaan itse järjestää, ja vaikka tilanne ei tuntuisi otolliselta niin saada silti kakistettua sanat kurkusta:)

Tai jos se ei kertakaikkiaan onnistu niin ota kädestä kiinni, tai pussaa.

Jos nämäkin pelottaa niin soita tai tekstaa.

Ainoa mikä on sua vastaan on sun oma mielesi. Lakkaa ajattelemasta kaikesta sun kannalta huonointa vaihtoehtoa. Ajatteles, jos hän haluaa tulla sinne mökille oikeasti ja nyt kun kaikki muut peruu, niin te olettekin kahden! Täydellistä.
Älä koko ajan yritä kirjoittaa stoorianne valmiiksi. Elä hetkessä, ilman ennakointeja. Sun toivees on nyt kuultu, joten keskity elämiseen ja anna asioiden ja ihanien juttujen tulla luoksesi lahjan tavoin.

pussochkram<3<3 kirjoitti:

Ainoa mikä on sua vastaan on sun oma mielesi. Lakkaa ajattelemasta kaikesta sun kannalta huonointa vaihtoehtoa. Ajatteles, jos hän haluaa tulla sinne mökille oikeasti ja nyt kun kaikki muut peruu, niin te olettekin kahden! Täydellistä.
Älä koko ajan yritä kirjoittaa stoorianne valmiiksi. Elä hetkessä, ilman ennakointeja. Sun toivees on nyt kuultu, joten keskity elämiseen ja anna asioiden ja ihanien juttujen tulla luoksesi lahjan tavoin.

Lue lisää

Ihan kahdestaan emme siellä kyllä olisi, sillä joitain semmoiset viisi minun luokkalaistani on luvanneet tulla. Sitä minä vain mietin että viihtyisiköhän hän heidän seurassa, sillä he eivät kovin tuttavallisia ole toisilleen. Toki ihastukseni on niin sosiaalinen, että hän viihtyisi ihan kenen kanssa tahansa, mutta minä en vain halua, että hän tuntisi olonsa epämukavaksi..

En oikein tiedä, mitä teksin. En tänä iltana kehtaa ottaa yhteyttä, mutta huomenna on periaatteessa vielä koulussa aikaa... En tiedä... GRAAAH!

17nuori kirjoitti:

Ihan kahdestaan emme siellä kyllä olisi, sillä joitain semmoiset viisi minun luokkalaistani on luvanneet tulla. Sitä minä vain mietin että viihtyisiköhän hän heidän seurassa, sillä he eivät kovin tuttavallisia ole toisilleen. Toki ihastukseni on niin sosiaalinen, että hän viihtyisi ihan kenen kanssa tahansa, mutta minä en vain halua, että hän tuntisi olonsa epämukavaksi..

En oikein tiedä, mitä teksin. En tänä iltana kehtaa ottaa yhteyttä, mutta huomenna on periaatteessa vielä koulussa aikaa... En tiedä... GRAAAH!

Lue lisää

No siellähän sitä tutustuu. Voithan vihjata etukäteen ettei kyse ole mistään megabileistä mut susta olis kiva jos hän tulis käymään. Kehitä vaikka jotain pelejä tms mitä voi pelata pienellä porukalla ja tutustua. Onko teidän mökillä saunomismahdollisuutta? Nyt ideointia kehiin, äläkä lamaannu kalkkiviivoilla.

Tosin must tuntuu että vaikka hän pyytäis sut treffeille, niin sä et uskaltais mennä kun pelkäisit että hänel ois sun kanssa tylsää... :) Nyt vähän ryhtiä ja itsevarmuutta peliin. Älä mieti ja päätä asioita hänen puolesta valmiiksi, vaikka kivahan se on että huomioit erilaisia asioita, Mutta anna hänen itse päättää.

Äläkä turhaan mieti että kehtaatko ottaa yhteyttä tänään vai huomenna. Jos haluat jotain tapahtuvaksi ja asioita eteenpäin niin anna palaa nyt vaan.

lämmöllä, tsemppiä:) kirjoitti:

No siellähän sitä tutustuu. Voithan vihjata etukäteen ettei kyse ole mistään megabileistä mut susta olis kiva jos hän tulis käymään. Kehitä vaikka jotain pelejä tms mitä voi pelata pienellä porukalla ja tutustua. Onko teidän mökillä saunomismahdollisuutta? Nyt ideointia kehiin, äläkä lamaannu kalkkiviivoilla.

Tosin must tuntuu että vaikka hän pyytäis sut treffeille, niin sä et uskaltais mennä kun pelkäisit että hänel ois sun kanssa tylsää... :) Nyt vähän ryhtiä ja itsevarmuutta peliin. Älä mieti ja päätä asioita hänen puolesta valmiiksi, vaikka kivahan se on että huomioit erilaisia asioita, Mutta anna hänen itse päättää.

Äläkä turhaan mieti että kehtaatko ottaa yhteyttä tänään vai huomenna. Jos haluat jotain tapahtuvaksi ja asioita eteenpäin niin anna palaa nyt vaan.

Lue lisää

No minä lähetin viestin ihastukselleni jossa kerroin ettei sinne mökille ole tulossa juuri ketään ja kerroin että hän on tervetullut jos on oikeasti kiinnostunut, mutta eipä hän ole vieläkään vastannut mitään. Varmaan nauraa minulle tälläkin hetkellä :(

Minua syytetään siitä että epäilen aina pahinta.. No on minulla siihen syytä kun ei mikään saatana sentään onnistu!

17nuori kirjoitti:

No minä lähetin viestin ihastukselleni jossa kerroin ettei sinne mökille ole tulossa juuri ketään ja kerroin että hän on tervetullut jos on oikeasti kiinnostunut, mutta eipä hän ole vieläkään vastannut mitään. Varmaan nauraa minulle tälläkin hetkellä :(

Minua syytetään siitä että epäilen aina pahinta.. No on minulla siihen syytä kun ei mikään saatana sentään onnistu!

Lue lisää

tulisi sen pojan sijalla jos tietäisin, että toinen kirjoittaa kaiken nettiin. Muutenkin alaikäisen jahtaaminen näin julkisesti tuntuu melkoisen oudolle. Täyttikö se edes 16?

En ainakaan kirjoitti:

tulisi sen pojan sijalla jos tietäisin, että toinen kirjoittaa kaiken nettiin. Muutenkin alaikäisen jahtaaminen näin julkisesti tuntuu melkoisen oudolle. Täyttikö se edes 16?

Lue lisää

Älä huoli kohta loppuu. Viimeisiä kyllä vedellään eikä tämä ketju tulee enää kauaa elämään ainakaan minun toimestani. Enkä minä ole tehnyt mitään väärää.

17nuori kirjoitti:

Älä huoli kohta loppuu. Viimeisiä kyllä vedellään eikä tämä ketju tulee enää kauaa elämään ainakaan minun toimestani. Enkä minä ole tehnyt mitään väärää.

marttyyriksi ala. En syyllistä sinua jos ketju edes totta, mutta kun tietää yleisen mielipiteen alaikäisiä ja homojakin kohtaan niin tuntuu "oudolle". Kun ikäero ei ole tuon isompi, niin sinänsä seksikään ei välttämättä olisi rangaistavaa.

Itse en kirjoittaisi liian paljastavaa toisesta kun ei tiedä onko homo, saati haluaako olla sitä julkisesti. Olet saanut paljon myötätuntoa, mutta olennaisen asian eli ikäeron paljastit vasta äsken. Silti kukaan täällä ei ole toivonut sinulle pahaa, itse olen ehdottanut vain olemaan varovainen. Vuoden parin päästä tuolla ikäerolla ei edes ole enää mitään merkitystä.

Hauskaa vappua, toivottavasti bileet onnistuu ja pysytte muutenkin ainakin ystävinä.

Niinpäs näköjään onkin. On vaan erikoinen koulu kun muistaakseni pukuhuoneesta näkee heidän luokkaan, ovet auki, hyppytunteja...kiinnitin huomiota vasta, että yläastelaiset ei saa viettää aikaa lukion käytävällä, (mutta kuitenkin sama rakennus...)

Tottakai minäkin toivon pelkkää hyvää kaikille ihastuneille, mutta tuollaiset "pakko saada, viimeisiä vedellään, loppu lähellä" kuulostaa painostamiselle, eihän hänellä pitäisi olla mikään kiire. Iloisempaa mieltä vaan.

Ota nyt vähän välimatkaa äläkä anna itsestäsi niin epätoivoista kuvaa. Tulee jos on tullakseen. Teit ihan oikein kun kutsuit hänet, eikä poisjäännistä kannata vetää mitään kummempia päätelmiä. Jäitä hattuun vaan ja ole coolisti etäinen jonkin aikaa.

Tänään minä rupesin sitten pahoinvointini keskellä miettimään että olisiko minun pitänyt ottaa häneen kontaktia vai ei..

Yhteydenpito ei voi olla vain yksipuolista tyrkyttämistä. Sinuna pitäisin taukoa, ja katsoisin ottaako hän yhteyttä sinuun. Sekin kertoo, että välittääkö hän.Omat ystäväni ovat ottaneet itse yhteyttä, jos minusta ei ole vähään aikaan kuulunut. Siitä tiedän, että hekin haluavat olla minun kanssa tekemisissä. Sen jälkeen minunkin on helpompi soitella ja ehdottaa yhteistä tekemistä, kun tiedän että hekin haluavat sitä. Jos ystävyys perustuu vain toisen osapuolen aktiivisuudelle niin se ei tule kestämään.

Nyt 17nuori saa loppua tää paska!
Oot ollu nyt koko ajan syytämässä itteäsi ja valitamassa ettei ole pokaa sanoa mitään rakkaudesta tai homoudesta hänelle!
Aika käy vähiin, nyt saat valita: muistatko itsesi tästä tilanteesta jänishousuna joka läähätti ihastuksensa perään muttei saanut ikinä pokaa kertoa totuuta hänelle vai tyypinä joka kasvatti selkärangan ja meni sekä kertoi tunteensa hänelle ja kesti vastauksen, mikä tahansa se olikin.
Nyt vähän itseluottamusta!
Jos todella rakastat häntä niin kerrot sen hänelle!
Sun sydämmessä tai täälä se tieto EI tule tekemään paljonkaan!
Jos totuuta ei kerro hänelle vaan pitää sen sisälään se ei muuta mitään, vaikka miten paljon rakastaisi!
Jos ei milään tuu pokaa niin näytä nää ketjut sille!


Toivon vain parasta teille ja yritän autaa, mutta jos ei uskalla niin saa syytää itseään että menee kaikki päin seiniä. Nosta pää maasta ja ala toimia!

Avuliashomo kirjoitti:

Nyt 17nuori saa loppua tää paska!
Oot ollu nyt koko ajan syytämässä itteäsi ja valitamassa ettei ole pokaa sanoa mitään rakkaudesta tai homoudesta hänelle!
Aika käy vähiin, nyt saat valita: muistatko itsesi tästä tilanteesta jänishousuna joka läähätti ihastuksensa perään muttei saanut ikinä pokaa kertoa totuuta hänelle vai tyypinä joka kasvatti selkärangan ja meni sekä kertoi tunteensa hänelle ja kesti vastauksen, mikä tahansa se olikin.
Nyt vähän itseluottamusta!
Jos todella rakastat häntä niin kerrot sen hänelle!
Sun sydämmessä tai täälä se tieto EI tule tekemään paljonkaan!
Jos totuuta ei kerro hänelle vaan pitää sen sisälään se ei muuta mitään, vaikka miten paljon rakastaisi!
Jos ei milään tuu pokaa niin näytä nää ketjut sille!


Toivon vain parasta teille ja yritän autaa, mutta jos ei uskalla niin saa syytää itseään että menee kaikki päin seiniä. Nosta pää maasta ja ala toimia!

Lue lisää

"Aika käy vähiin"?? Onko joku kuolemassa vai maailmanloppu tulossa?

Joukkohysteria? kirjoitti:

"Aika käy vähiin"?? Onko joku kuolemassa vai maailmanloppu tulossa?

Itse olen saanut vain käsityksen että kun kesäloma alkaa, ihastusta EI näkyisi enää.
En tiedä minne tai miksi hän menisi minekään mutta niin ainakin 17nuori antaa ymärtää.
Hän itsekin ON sanonut että "aika alkaa loppua."
En ymmärrä miksi näin on mutta itse sanoin noin että hän rohkaistuisi ja tajuaisi että aikaa ei ole hukattavissa ja että pitää toimia ja aika pirun vikelään.


Että totuuta vain ulos ja vikelään 17nuori!!!


Ps: luulisin että jos on lukenut nää ketjut nii tietäisi tän. Pitää kai olla tarkempi.

Miksi kukaan tekisi itsaria ihastumisen takia, onpa toinen sitten kiinnostunut tai ei.
Sellaisella ei saisi edes uhkailla ja miten sellainen suhde edes toimisi jos pakko olla yhdessä tai saa pelätä koko ajan. Jokaisella pitäisi olla sen verran itsetuntoa, ettei tee toisen takia mitään typerää.

Jätit vastaamatta näihin kysymyksiin:

Mökkiosoite?
1.5.2013 20:17
2
Sulje
Sanoitko selkeän osoitteen, missä mökki on?
Onko mökki kaukanakin, jossain korvessa?
Millä ihastuis olis sinne kulkenut?
Olitteko te muut siellä yötä?
Millä kyydillä ne sun kaverit sinne kulki?
ym...



...jos et oo trolli ni vastaat varmaan.

No, kumotalseni pari asiaa ja ehdotaakseni.


A. Onko teillä paljonkaan mitään yhteistä, sama harrastus/kaveri?

B.Yksi Homouden merkeistä on kyllä tyttöjen kanssa olo, siis siten että vietää aikaa esim: tyttö porukoissa, sinne vaan on kivempi mennä homona kuin taas olla kundien keskellä, tulee tunne että kaikki tuijotaa/ epäilee homoksi.

C.normaalia, menisit mukaan.


D.no, tähän on se että hän tulee sinun luokse ja odotaa mukavaa keskustelua, mutta sen sijaan teillä ei ole mitään mistä puhua. Hän kai alkaa olla kyllästynyt siihen että
Sinun kanssasi on vaikea puhua ja siksi ei välttämättä kuuntele sinua.



Ja nyt VITTU nosta pää maasta ja näytä nää molemmat viestiketjut sille jos on niin vaikeaa sanoa mitään.



Sekä..... Jos kiinostaa niin etsi youtubesta haulla Koisuru Boukun, yaoi manga animaatio joka muistutaa mua tästä tilanteesta.



Yaoi=BL=Gay.

Manga= piirto tyyli


D.

Avulias&vihainenhomo kirjoitti:

No, kumotalseni pari asiaa ja ehdotaakseni.


A. Onko teillä paljonkaan mitään yhteistä, sama harrastus/kaveri?

B.Yksi Homouden merkeistä on kyllä tyttöjen kanssa olo, siis siten että vietää aikaa esim: tyttö porukoissa, sinne vaan on kivempi mennä homona kuin taas olla kundien keskellä, tulee tunne että kaikki tuijotaa/ epäilee homoksi.

C.normaalia, menisit mukaan.


D.no, tähän on se että hän tulee sinun luokse ja odotaa mukavaa keskustelua, mutta sen sijaan teillä ei ole mitään mistä puhua. Hän kai alkaa olla kyllästynyt siihen että
Sinun kanssasi on vaikea puhua ja siksi ei välttämättä kuuntele sinua.



Ja nyt VITTU nosta pää maasta ja näytä nää molemmat viestiketjut sille jos on niin vaikeaa sanoa mitään.



Sekä..... Jos kiinostaa niin etsi youtubesta haulla Koisuru Boukun, yaoi manga animaatio joka muistutaa mua tästä tilanteesta.



Yaoi=BL=Gay.

Manga= piirto tyyli


D.

Lue lisää

Sori kun on kirjoitus virheitä, kirjotan ipadilla.

Vähän epäilen kirjoitti:

Jätit vastaamatta näihin kysymyksiin:

Mökkiosoite?
1.5.2013 20:17
2
Sulje
Sanoitko selkeän osoitteen, missä mökki on?
Onko mökki kaukanakin, jossain korvessa?
Millä ihastuis olis sinne kulkenut?
Olitteko te muut siellä yötä?
Millä kyydillä ne sun kaverit sinne kulki?
ym...



...jos et oo trolli ni vastaat varmaan.

Lue lisää

No minäpä vastaan:

En sanonut mökkiosoitetta, sillä hän ei sanonut suoraan olevansa tulossa sinne. MIkäli olisi soittanut ja sanonut, että haluaa tulla, olisin kertonut miten sinne päästään. On se aika korvessa se mökki Hän olisi joko tullut jonkun kaverinsa kyydillä tai vaikka traktorillaan, ellei sitten olisi tullut sillä kyydillä, millä minä ja suurin osa kavereistani menimme, eli isäni pakeuttiautolla.
Olimme yötä siellä, pari tyyppiä lähti pois kesken illan. Kaverit tulivat siis minun järkkäämillä kyydeillä, mitä nyt pari 18 v tyyppiä tuli omalla autolla.

En ole trolli! Älkää jaksako kiusata minua enempää kun paha olo tarpeeksi ja tuntuu että tulen hulluksi, sitten vielä väitetään ettei tämä ole totta! Olisittepa oikeassa ja tämä kaikki olisi vain valhetta tai pahaa unta.

Itsemurhaa ei tehdä, mikä tahansa syy.

Jos jätää niin tuu helsinkiin ja eti gaybaarista mies. The End.

17nuori kirjoitti:

No minäpä vastaan:

En sanonut mökkiosoitetta, sillä hän ei sanonut suoraan olevansa tulossa sinne. MIkäli olisi soittanut ja sanonut, että haluaa tulla, olisin kertonut miten sinne päästään. On se aika korvessa se mökki Hän olisi joko tullut jonkun kaverinsa kyydillä tai vaikka traktorillaan, ellei sitten olisi tullut sillä kyydillä, millä minä ja suurin osa kavereistani menimme, eli isäni pakeuttiautolla.
Olimme yötä siellä, pari tyyppiä lähti pois kesken illan. Kaverit tulivat siis minun järkkäämillä kyydeillä, mitä nyt pari 18 v tyyppiä tuli omalla autolla.

En ole trolli! Älkää jaksako kiusata minua enempää kun paha olo tarpeeksi ja tuntuu että tulen hulluksi, sitten vielä väitetään ettei tämä ole totta! Olisittepa oikeassa ja tämä kaikki olisi vain valhetta tai pahaa unta.

Lue lisää

Trolli et ole, se verta uskotavaa tää on mutta voisin sanoa että itseluottamusta puutuu ja niin helvetisti.

Avuliashomo kirjoitti:

Sori kun on kirjoitus virheitä, kirjotan ipadilla.

Sanoit niistä pippaloista että minun pitäisi mennä mukaan. Enpä taida, kun ei kukaan ole minua kutsunut. En pääse millään hänen ulkoelämäänsä. Ja jos häntä kyllästyttää jutella minun kanssani, niin voisihan hän tehdä itsekin asialle jotain. MInä yritän parhaani mukaan puhua hänelle jostain, mutta häntä ei tunnu kiinnostavan. En mielestäni ole tylsä, enkä usko että hänkään minua tylsänä pitää kun olen monta kertaa onnistunut naurattamaan häntäkin jutuillani kun olen sattunut olemaan hyvällä tuulella. Ja nyt on vähän vaikea olla hyvällä tuulella, kun minua väsyttää, en jaksa enää olla kun ei ole mitään minkä vuoksi olla. Ja jos joku teistä vielä kerrankin sanoo tähän että tulevaisuus on edessä, niin alan oikeasti harkita iskän kämpän parvekkeelta alas hyppäämistä. Se, että tylsä, yksinäinen ja täysin merkityksetön tulevaisuus, johon kuuluu vain se että minä haaveilen enkä kykene saamaan mitään, odottaa minua saa minut itkemään. Oikeasti sekin on hirveää kun haaveet sattuvat. Kuinka monta kertaakaan olen yöllä nukkuessani halannut tyynyä ja kuvitellut että se olisi ihastukseni vieressäni, mutta ei. Sitten havahdun ja muistan miten turhauttavaa on haaveilla kun tiedän ettei se tule johtamaan mihinkään.

Jos tämä ei ratkea, ja sitähän se ei ole tekemässä, minulle jää vain kaksi vaihtoehtoa: mennä jonkin sortin hoitoon, jossa saan niin vahvoja lääkkeitä etten enää elä tässä todellisuudessa tai hypätä.
Mikään tai kukaan ei odota minua tai ole minua varten. Täällä ei ole ketään, ja silloin kun olisi aika lähteä pois täältä, on jo liian myöhäistä. Siihen on liian pitkä aika. Nytkin itkettää kun ajattelen tulevaisuutta. Siinä missä muut menevät eteenpäin, minä jään yksin jälkeen. Ei ole enää oikein uskoa tai toivoa. Joku tuolla jossain leikkii minulla ja kiduttaa minua. Tällaista henkistä kipua en vaan jaksa.

Närkästynythomo kirjoitti:

Itsemurhaa ei tehdä, mikä tahansa syy.

Jos jätää niin tuu helsinkiin ja eti gaybaarista mies. The End.

Ei toimi, ei onnistu, ei pysty. The End.

Ensinnäkään ihastuneet eivät tosiaan hakeudu koko ajan seuraan. Vai hakeudutko sinä? Ihastuneet saattavat jopa vältellä ihastustaan ja vaikuttaa tylyiltä kun yrittävät peittää ihastustaan. Tämän takia onkin niin vaikea päätellä usein onko toinen kiinnostunut vai ei ja se yleensä selviääkin vain ottamalla selvää, ei ajan kanssa odottamalla. Mitä kauemmin odottaa sitä varmemmin olettaa ettei ole kiinnostusta kun toinen ei toimi. Niinhän säkin teet. Etkä toimi.

Ja kysehän ei voi olla siitä että sä odotat että hän yhtäkkiä avautuisi tunteistaan sulle. Ole nyt mies ja avaudu itse ja anna hänen sitten päättää mitä hän haluaa ja elä sen päätöksen kanssa.

Ala nyt elämään hyvä mies äläkä nössöile ja et sä nyt niin nössö ole että edes mietit jotain itsareita.

17nuori kirjoitti:

Ei toimi, ei onnistu, ei pysty. The End.

Jos on pokaa ja halua toteutaa unelma niin voi tehdä mitä vaan!

Nouset nyt sieltä itse-säälistäsi ja ryhdyt toimiin.


Ja otan vaan "ok, teen niin." vastaukselsi.

T:avuliashomo

vaatia, että hän tulisi koko ajan luoksesi, sehän on eri luokalla ja vasta yläasteella, tietysti sillä on omatkin kaverit. Sinun luokkalaisillahan olisi syytä olla kummissaan kun et ole yhtään heistä kiinnostunut. Hyvä, että pidit sentään ne vappubileet.

Alkaa vaikuttaa samanlaiselta kuin yksi poika josta itse pidin tahtomattani jollain selittämättömällä tavalla ja olihan se hyvännäköinen, mutta en edes yrittänyt saada kaveriksi. Teki kuitenkin tahallaan kiusaa, katseli jatkuvasti ja sekoitti siihen tytöt ja muutkin. Olin leikissä mukana ja annoin sen uskoa olevani ihastunut, lopulta tajusi, ettei hän merkkaa minulle mitään.

Sinä sentään pystyt puhumaan hänen kanssaan ja varmaan ymmärtäisi olla kertomatta muille vaikka kertoisitkin tunteistasi. Toisaalta, tuntuu ettet edes välitä vaikka kaikki tietäisi.Tunteilleen ei voi mitään, mutta ei niille valtaa saa antaa ja täytyy kunnioittaa myös toisen tunteita. Ethän sinäkään voisi olla jonkun kanssa vain sen takia, että hän olisi ihastunut sinuun.

Ihmiset täällä kertoo omia mielipiteitään, mutta sinä teet juuri niin kuin itse haluat, turha hermostua jos ei kaikki mielipiteet miellytä. Jos hän on yhdeksännellä luokalla ja menisi vaikka ammattikouluun ettekä näkisi enää koulussa, niin sitten ymmärrän kiireesi, mutta jos jatkaa siellä niin syksyllä näkisit taas.

Itsemurha.....

Ette voi uskoa miten vaiketa se on... En vaan saa sanottua sitä millään, eikä tähän mennessä oikeata hetkeä ole tullut. Ei tästä tule mitään ja minä en kestä.

Ja kohtalotoverille: minulla on kavereita, mutta olen heidän kanssaan tekemisissä vain koulussa, he eivät kuulu elämääni muuten lainkaan. Minulla ei ole mitään harrastuksia, eikä tule olemaankaan. Ensinnäkin täältä korvesta EI pääse mihinkään. Yhden kerran jäätiin luokkalaisten kanssa koulun jälkeen musiikkiluokkaan soittamaan, mutta ei se ollut hauskaa. En nauttinut pätkääkään, kuten en enää nauti mistään. Nytkin katson jääkiekkoa telkkarista, eikä innosta yhtään vaikka suomi johtaakin, mutta vielä viime keväänä mm kisat herättivät tosi paljon tunteita ja innostusta.

Minulla ei ole enää mitään. Ihan oikeasti nykyään tunnetilat ovat joko tyhjiä tai negatiivisia. Ei tule mitään.. Ihan olisi toinen juttu sekin, jos ihastukseni olisi luonteeltaan sellainen lämpimämpi ja keskusteleva. Tuolla sanottiin että ehkä hänellä oli murheita, jonka vuoksi hän oli etäinen. Siinä tapauksessa hänellä on aina, sillä hän on NIIN usein sellainen ja hänen käytöksensä loukkaa minua välillä, kun tuntuu että hän ei halua olla kanssani, sitten yhtäkkiä tilanne onkin toinen.

Eikä hän näytä siltä, että hän olisi murheissaan. Hän on aina iloinen ja vitsailee, käyttäytyy todella lämpimästi - muita kohtaan. Minua kohtaan hän on erilainen.

Tekstiviesti tai kirje on helppo näyttää toisille jos haluaa pilailla tai tehdä kiusaa. Parempi vaan jutella kahden kesken.

Tee nyt ensin itselle selväksi, että haluat, aiot ja päätät kertoa tunteistasi. Todella päätät!

Päätitkö jo?

-Hyvä.

Sitten pidät päätöksesi. Teet vain sen ja katsot, mitä siitä seuraa. Älä ennakoi ja odota mitään tiettyä reaktiota, koska oli se mitä hyvänsä, se on sun kontrollin ulottumattomissa. Voit sen sijaan vaikuttaa omaan toimintaasi ja sinähän päätit jo mitä se on ;)

aiempi kirjoitti:

Tee nyt ensin itselle selväksi, että haluat, aiot ja päätät kertoa tunteistasi. Todella päätät!

Päätitkö jo?

-Hyvä.

Sitten pidät päätöksesi. Teet vain sen ja katsot, mitä siitä seuraa. Älä ennakoi ja odota mitään tiettyä reaktiota, koska oli se mitä hyvänsä, se on sun kontrollin ulottumattomissa. Voit sen sijaan vaikuttaa omaan toimintaasi ja sinähän päätit jo mitä se on ;)

Lue lisää

^ Näin......

ja ei sitä tarvitsekkaan töksäyttää, sanot sen jotenkin pitkästi ja varovaisesti.... voit suunnitella etukäteen mitä sanot, miettiä jonkun hyvän järjestyksen asioille kuinka ne kerrot....

tai sitten se kirje. Teet sen rauhassa huolella nyt vkloppuna ja annat sen maanantaina, kun ihastuksesi on lähdössä koulusta. Sano että hän avaa sen vasta kotona, eikä näytä mielellään muille. Voit vaikka keksiä jonkun tekosyyn/huijata mitä siinä on ettei epäilys herää....nokkeluutta peliin ja muista että paha olosi vaan jatkuu jos pihtaat kertomista. Olen varma että et ainakaan tämän enempää pohjalle vajota tunteissasi, jos kerrot hänelle...sitten se on tehty, sittenpähän tiedät mitä hän susta miettii!!! suunta vain ylöspäin! Ja jos se yhtään fiksu poika on, ei se ala sun sanomisiasi levittelemään :)

Juurikin vain töksäytä se. Kirjoita viesti valmiiksi kännykkään, äläkä vielä ota tässä vaiheissa paineita sen lähettämisestä.

Sitten kun olet saanut tehtyä mielestäsi hyvän viestin, otat kännykän käteen ja asetat sormesi lähetä näppäimen ylle. Nyt sinulla on ratkaisu yhden sormen heilautuksen päässä. Yksi painallus ja kaikki on selvää! Painaminen voi tuntua vaikealta, mutta rauhoitu ja odota kännykkä kädessä, että tulee sopiva hetki. Kun ratkaisu on vain yhden painalluksen päässä voit toteuttaa sen helpommin.

Toistan vielä kysymykseni: mikä on pahinta mitä voisi käydä, jos kertoisit ihastuksellesi ja hän ei olisi ihastunut sinuun tai edes homo?

Toivon että teet jotain mikä kertoo hänelle kaiken 17nuori, ja tosiaan... Mitä SINÄ häpeät homoudessasi?!


Jaaaaa jos ei tapahdu mitään viikossa niin mä otan pesismailan, serpentiiniä, kamelin, ja mies strippareita hevosmaskeissa ja tuun teille sekä järjestän niin vitun moiset kekkerit että suorastaan itket halusta kertoa ihasuksellesi tunteesi!!!!!!!!



Jos kerrot missä asut siis....................;)

Jep, toi on hyvä!

Kysyt vaikka että seurusteleeko hän, ja kun/jos vastaa ei niin jatkat että "tahtoisitko alkaa seurustelemaan... mun kanssa" :)))))))

Tuskin vastaisi siihen heti että joo mutta tekisit aikeesi selväksi. Jos kauhistuu voit ottaa huumorilla ja sanoa hymyillen että mitäs on niin hyvännäköinen;) Ja jos on todella kauhuissaan niin kuittaat vaan että haloooo eikö läppää kestä.

lämmöllä, tsemppiä:) kirjoitti:

Jep, toi on hyvä!

Kysyt vaikka että seurusteleeko hän, ja kun/jos vastaa ei niin jatkat että "tahtoisitko alkaa seurustelemaan... mun kanssa" :)))))))

Tuskin vastaisi siihen heti että joo mutta tekisit aikeesi selväksi. Jos kauhistuu voit ottaa huumorilla ja sanoa hymyillen että mitäs on niin hyvännäköinen;) Ja jos on todella kauhuissaan niin kuittaat vaan että haloooo eikö läppää kestä.

Lue lisää

tää vois olla hyvä keino ;) otappa onkees.

Surullista...... :,(



No, elämä jatkuu vaikka se tuntuukin että se loppuisi.
Aina on joku parempi, ei pidä ekasta lannistua vaan liikua eteenpäin, meillä kaikilla on sinussa uskoa ja tulee aina olemaan 17nuori, sitä älä unohda.
Itsemurha ei ole edes vaihtoehto, olisiko muka kiva hypätä sillalta ja jätää kaikki huonosti taaksepäin? kaikki se hyvä mitä voisit vielä kokea, rakkaus ja kaikki ne ihanat tunteet.... Elämä ei ole vielä ohi eikä tulevaisuus ole ennalta kirjoitettu, kaikkien tulevaisuus on se minkä me muokaame sen olemaan.




Sekä jos ikinä tuut hesaan niin koita DTM: baaria.

Avuliashomo kirjoitti:

Surullista...... :,(



No, elämä jatkuu vaikka se tuntuukin että se loppuisi.
Aina on joku parempi, ei pidä ekasta lannistua vaan liikua eteenpäin, meillä kaikilla on sinussa uskoa ja tulee aina olemaan 17nuori, sitä älä unohda.
Itsemurha ei ole edes vaihtoehto, olisiko muka kiva hypätä sillalta ja jätää kaikki huonosti taaksepäin? kaikki se hyvä mitä voisit vielä kokea, rakkaus ja kaikki ne ihanat tunteet.... Elämä ei ole vielä ohi eikä tulevaisuus ole ennalta kirjoitettu, kaikkien tulevaisuus on se minkä me muokaame sen olemaan.




Sekä jos ikinä tuut hesaan niin koita DTM: baaria.

Lue lisää

Ei. Vaikka pääsisin tästä yli ja muka löytäisin jonkun, jonka kanssa alkaisin olla yhdessä, se olisi valhetta. Ei kukaan merkkaa niin paljoa minulle koskaan kuin hän. Se olisi väärin olla jonkun kanssa vain siksi ettei halua olla yksin, ja niin minä tekisin jos jonkun kanssa olisin. Se nimittäin on niin, että homous on rangaistus. Näin ei saa koskaan sitä ketä rakastaa oikeasti. Heteroille este on vain se, ettei toinen anna tunteita takaisin. Meille on sen lisäksi myös se, että hän johon rakastuu ja on valmis luopumaan kaikista hänen vuokseen ei ole edes samaan ryhmään kuuluva.

Elämä on kamalaa, eikä mitään hyvää ole enää jota voisin kokea. Pelkkää pahaa on, siksi itsemurha tulee olemaan hyvä ratkaisu, koska sentään on menneisyydessä, lapsuudessa kauniita muistoja, joiden myötä sentään joku muistaa minut hyvällä. Tulevaisuutta ei ole.

17nuori kirjoitti:

Ei. Vaikka pääsisin tästä yli ja muka löytäisin jonkun, jonka kanssa alkaisin olla yhdessä, se olisi valhetta. Ei kukaan merkkaa niin paljoa minulle koskaan kuin hän. Se olisi väärin olla jonkun kanssa vain siksi ettei halua olla yksin, ja niin minä tekisin jos jonkun kanssa olisin. Se nimittäin on niin, että homous on rangaistus. Näin ei saa koskaan sitä ketä rakastaa oikeasti. Heteroille este on vain se, ettei toinen anna tunteita takaisin. Meille on sen lisäksi myös se, että hän johon rakastuu ja on valmis luopumaan kaikista hänen vuokseen ei ole edes samaan ryhmään kuuluva.

Elämä on kamalaa, eikä mitään hyvää ole enää jota voisin kokea. Pelkkää pahaa on, siksi itsemurha tulee olemaan hyvä ratkaisu, koska sentään on menneisyydessä, lapsuudessa kauniita muistoja, joiden myötä sentään joku muistaa minut hyvällä. Tulevaisuutta ei ole.

Lue lisää

Sanotaan nyt vaikka tämmöinen että itte olin palavasti rakastunut lukiossa. Enkä saanut mitään aikaiseksi ja juttu lässähti. Vielä näin 31-vuotiaanakin sitä ajoittain muistelee sitä omaa täydellistä hurahtamista ja samalla vähän miettii että millä tavoin sitä elämä olisikaan muuttunut jos olisi silloin käynyt toisin.

Olen asunut kuusi vuotta nykyisen poikaystäväni kanssa ja kyllä, rakastan häntä, emme riitele emmekä 'kriiseile'.... Se ensimmäinen rakkaus ja tunnemyrsky on jotain jota muistelee varmaan läpi koko elämän vaikka tämä nykyinen kulta kyllä aiheutti semmoisen tunnevyöryn myös. =)

Mutta turha sitä on vatvoa, kävi kuin kävi, kyllä niitä mahdollisuuksia ilmaantuu.

Ainiin: se minun lukioihastukseni oli muuten tyttö. Mutta niin sitä vain lähti jalat alta kun oikea ihminen kohdalle osui - kummallakin kerralla. Kaksi kertaa siis olen ihastunut tosissani, toista en saanut ja toisen sain.

Oma veikkaus on se että ihastus rakastui siihen tytöön ja vietää enenmän aikaa hänen kansaan, kun rakkaus tulee niin ystävät menee.

Milkyyy, hyvä kun oot niin vitun piristävä ja kannustava.

En usko että tämä unohtuu tai tästä päästään yli. On vaan niin paha olla. En ole luultavasti kertonut vielä tässäkään vaiheessa, mutta minä ihastuin häneen jo kaksi vuotta sitten, tammikuussa 2011. Ensimmäisen kerran näin hänet silloin ja siitä lähtien hän on ollut ja on yhä niin rakas minulle, alkuun se tunne ei ollut kovinkaan vahva, se unohtui mutta siellä se silti oli. Ja nyt kun meistä tuli kavereita se kasvoi niin suureksi, ettei tästä enää mennä yli. Kaikki on pilalla. Kaikki on ohi.

Kaksi vuotta sitten minä olin työharjoittelussa kaupassa. Täyttelin puolen päivän aikaan hyllyjä ja näpertelin niitä näitä. Silloin näin tyttöporukan, jonka mukana kauppaan tuli poika. Ihastukseni. Pojalla ei ollut puberteetti alkanut, hänellä oli lapsen kasvot eikä hän ollut kovinkaan iso. Silti minä, silloin 15, melkein 16 vuotias poika en saanut katsettani irti hänestä. Hän oli niin komea, vaikka oli niin pieni. Hän näytti niin ihanalta ja jokin hänessä tuntui minussa hyvältä. Hän ja ne tytöt olivat eräiden hyllyköiden välissä ja minä yritin mennä mahdollisimman lähelle, jotta sain katsella häntä. Ajattelin häntä usein, mutta hän unohtui, vaikka näin hänet silloin tällöin, ei hän painanut mieltäni.

Sitten hän tuli yläasteelle ja oli kasvanut kesällä. Olin jo ihan hulluna häneen, katselin häntä aina. Ihan aina. Silti en päässyt hänen lähelleen ja se vuosi livahti käsistä. Hän katosi hetkeksi mielestäni. Mutta viime syksynä, nuoren miehen mittoihin kasvanut, älyttömän komea ja hyvävartaloinen, kiharahkotukkainen ihastukseni tuli kouluun. Silloin se pikkuruinen ihastus joka oli koko ajan ollut olemassa leimahti. Ja siitä koko syksy ankeutta kun en saanut häneen mitään kontaktia vaikka yritin. Sitten tuli joulu ja olin niin apea, mutta lomalle lähtiessäni piristyin kun hän sanoi minulle muutaman pienen sanan viimeisenä päivänä ennen lomaa. Sitten alkoi taas koulu ja siitä eteenpäin olen päivitellyt täällä lähes kaiken.

Tämä ei ole enää ihastus, vaan rakastan häntä. Ei kukaan tule olemaan koskaan samassa asemassa. Nyt kun menetän hänet, minusta tuntuu aivan hirveältä, aivan kuin ihminen joka on ollut minun elämässäni olisi kuollut. On ihmisiä, joiden menettämisestä ei päästä yli koskaan. Hän on minulle sellainen, eikä kukaan tule koskaan olemaan hänen asemassaan.

Kuten sanoin, vaikka seurustelisin jonkun kanssa (mitä ei tule tapahtumaan), en rakastaisi kumppaniani koskaan niin paljoa kuin tätä poikaa. Enkä minä tule saamaan ketään, varsinkaan sellaista jonka kanssa haluaisin olla ja joka olisi minulle tärkein. Näin ollen aikuisuus ja vanhuus tulevat olemaan yksinäisiä. Siksi on parempi jättää se väliin ja lähteä nyt. Kun vain keksisin, miten tekisin sen.

Äitin kanssa olen jutellut, mutta ei hän kykene ymmärtämään ja ihan ymmärrettäväähän se on. Hän yrittää kaikin tavoin selittää tulevaisuudesta ja siitä samasta kuin tekin, mutta te kukaan ette ymmärrä:

On vaan niin ahdistavaa elää kohti tulevaisuutta, kun ei ole lainkaan motivaatiota sinne, ei mitään odotettavaa, eikä nykyisyydessäkään ole mitään. Olen niin yksin, olen kyllästynyt heräämään yksin sängystäni, jonne yksin nukahdan. Olen kyllästynyt siihen, että kun menen vaikka kaupunkiin, olen siellä yksin, enkä siellä voi mitenkään olla nuorten kanssa tekemisissä. Tämä on niin kamalaa, olen niin tukahtuneessa olotilassa että saatan kohta oikeasti satuttaa itseäni. Jotain on tehtävä ja äkkiä , en voi odottaa enää en jaksa enää odottaa koko ajan ja aina vain minun pitäisi jaksaa odottaa enkö voi saada koskaan mitään

17nuori kirjoitti:

Äitin kanssa olen jutellut, mutta ei hän kykene ymmärtämään ja ihan ymmärrettäväähän se on. Hän yrittää kaikin tavoin selittää tulevaisuudesta ja siitä samasta kuin tekin, mutta te kukaan ette ymmärrä:

On vaan niin ahdistavaa elää kohti tulevaisuutta, kun ei ole lainkaan motivaatiota sinne, ei mitään odotettavaa, eikä nykyisyydessäkään ole mitään. Olen niin yksin, olen kyllästynyt heräämään yksin sängystäni, jonne yksin nukahdan. Olen kyllästynyt siihen, että kun menen vaikka kaupunkiin, olen siellä yksin, enkä siellä voi mitenkään olla nuorten kanssa tekemisissä. Tämä on niin kamalaa, olen niin tukahtuneessa olotilassa että saatan kohta oikeasti satuttaa itseäni. Jotain on tehtävä ja äkkiä , en voi odottaa enää en jaksa enää odottaa koko ajan ja aina vain minun pitäisi jaksaa odottaa enkö voi saada koskaan mitään

Lue lisää

Ihan yhtä ahdistavaa ja yksinäistä mullakin on. Silti jaksan kitkutella tässä maailmassa vaikka mullakaan ei ole mitään eikä ketään, perhe ja läheiset/sukulaiset onkin ainoa syy että täällä jaksan olla. Mieti mitä surua aiheutat perheellesi jos satutat itseäsi YHDEN pojan takia? Tai teet jopa itsarin HÄNEN takiansa?
Miten minä sitten jaksan elää vaikka olen kokenut saman paskan? Ja mulla on yhtä yksinäistä ja surullista kun sinulla, usko pois

Eiköhän ajatukset ala selkiintyä tässä parin päivän sisään. Katsot nyt rauhassa miten etenet asian kanssa. Ja edelleen mä suositelen että otat reippaasti yhteyttä siihen jätkään ja puhut asiat selviksi. Suomalainen ei puhua pukahda - tässä se tulee pahasti esille jos et nyt toimi?
Saisit purettua kaiken pois sisältäsi jos vaan rohkeasti soittaisit hänelle.

17nuori kirjoitti:

Äitin kanssa olen jutellut, mutta ei hän kykene ymmärtämään ja ihan ymmärrettäväähän se on. Hän yrittää kaikin tavoin selittää tulevaisuudesta ja siitä samasta kuin tekin, mutta te kukaan ette ymmärrä:

On vaan niin ahdistavaa elää kohti tulevaisuutta, kun ei ole lainkaan motivaatiota sinne, ei mitään odotettavaa, eikä nykyisyydessäkään ole mitään. Olen niin yksin, olen kyllästynyt heräämään yksin sängystäni, jonne yksin nukahdan. Olen kyllästynyt siihen, että kun menen vaikka kaupunkiin, olen siellä yksin, enkä siellä voi mitenkään olla nuorten kanssa tekemisissä. Tämä on niin kamalaa, olen niin tukahtuneessa olotilassa että saatan kohta oikeasti satuttaa itseäni. Jotain on tehtävä ja äkkiä , en voi odottaa enää en jaksa enää odottaa koko ajan ja aina vain minun pitäisi jaksaa odottaa enkö voi saada koskaan mitään

Lue lisää

17nuori, sun kannattaa oikeesti kertoa sille ihastukselles tunteistas, et menetä siinä mitää! Se voi helpottaa sun oloos kummasti, sun ei tarvis koko ajan arvuutella onks hänel sua kohtaa tunteita vai ei.

Oon ite ollu samantyylises tilanteessa, ihastunu mun kaverii joka on hetero. Ite kerroin ihastuksen kohteelle mun omat tunteet vaik tiesinkii et se on turhaa, mut tuntu et taakka ois tippunu harteilta. Hän otti sen tiedon tosi hyvin vastaa vaik pelkäsin tosi paljon miten hän reagoi, mut se pelko oli turha. Tietty ihmisii on erilaisii. Kavereit ollaa oltu myös sen jälkee ja oma ihastuksen tunnekkii on muuttunu lähinnä kaverilliseks, vaik se olikii sillo joskus ihan helvetin rankkaa ja vaikeeta. Mut vaikeuksien kautta eräänlaisee voittoo kumminkii, hän on yhä mun elämässä.

Mulla oli samanlaisii tunteita sillo et millää ei oo mitää merkitystä, en saa tunteilleni vastakaikua, kukaa ei ihastu muhun koskaa ym, tuntu et ei oo tulevaisuutta ollenkaan mut aika on tehny tehtävänsä ja parantanu haavat. Voimii sulle 17nuori, selviit kyllä päivä kerrallaa ja ne paremmat ajat koittaa sullekki! :)

17nuori kirjoitti:

Äitin kanssa olen jutellut, mutta ei hän kykene ymmärtämään ja ihan ymmärrettäväähän se on. Hän yrittää kaikin tavoin selittää tulevaisuudesta ja siitä samasta kuin tekin, mutta te kukaan ette ymmärrä:

On vaan niin ahdistavaa elää kohti tulevaisuutta, kun ei ole lainkaan motivaatiota sinne, ei mitään odotettavaa, eikä nykyisyydessäkään ole mitään. Olen niin yksin, olen kyllästynyt heräämään yksin sängystäni, jonne yksin nukahdan. Olen kyllästynyt siihen, että kun menen vaikka kaupunkiin, olen siellä yksin, enkä siellä voi mitenkään olla nuorten kanssa tekemisissä. Tämä on niin kamalaa, olen niin tukahtuneessa olotilassa että saatan kohta oikeasti satuttaa itseäni. Jotain on tehtävä ja äkkiä , en voi odottaa enää en jaksa enää odottaa koko ajan ja aina vain minun pitäisi jaksaa odottaa enkö voi saada koskaan mitään

Lue lisää

Missä ne siun mökillä vappuna olleet kaverit on?

17nuori, mieti hetki tätä: tiedän etten saa sinua varmaan tuntemaan yhtään paremalle kuin kukaan muu täälä mutta, ehkä olisi aika liikua suurenpaan kaupunkiin jossa saisit enenmän ystäviä. Sinua tuntuu kaivavan yksinäisyys, sekä vaikka rakkautesi häntä kohtaan on pienentynyt niin voisit kertoa tunteesi hänelle, se saa sinut tunteman paremalle, usko pois.


Tiedoksi että oma ikäni on 12, ja olen homo.
Sanon tämän koska haluan sinun tietävän että edes jotkut 12v lapset tajuavat ajatusmailmaasi.



Ja oletko nyt AIVAN varma siitä haluat tehdä muka itsarin, uskon että tulee surullinen ja voimaton tunne kun meni päin puuta näin mutta lanataisi oikeesti tulla edes 1 päiväksi hesaan tai johonkin suurkaupunkiin ja mennä gaybaariin, hesassa mannerheimin katu 6:ssa on DTM niminen yöklubi, pohjois euroopan suurin.
Tän taas sanon siksi että jos olo tulee tälläsissä paikoissa paremmaksi niin voisit etsiä uuden kumppanin.


Ja kyllä ensirakkaudesta pitää päästä yli!
Elämä on kuin maantie, välillä töyssyinen, välillä tasainen.
Nyt uusia onnistuksen tuulia tulee, ne pitää vain käytää hyväkseen että vene pääsee eteenpäin.

Hyvää elämän ja rakkauden jatkoa nuori 17v hurmuri!
Nyt vain intoa peliin niin kyllä kaikki järjestyy, lupaan sen!
Onnelisia vuosia sinulle!
Toivotaa: pitkä, hoikka, rusketukkainen ja vihreäsilmäinen 12v homo!
Hasta la vista 17nuori

siskosi poikaystävä, että olet homo ja ihastunut siihen poikaan? Eipä ihme vaikka olisi päätellyt ja puhuneet asiasta sen pojan kanssa.
Ovatko samalla luokalla tai saman ikäisiä?

Eikö kukaan tajua, että tää keskustelupalsta on niin feikki. Ensiksi tällä hepulla on aivan selvästi jokin mielenterveydellinen seikka, jopa narsismi, jossa hän ei näe itseään kauemmas vaan kokee, että elämä täytyy mennä hänen mielijohteensa mukaan. Toiseksi suomi24 gay palstalla oli muutama päivä sitten toinen keskustelu juttu, jossa kysyttiin mahdollisuutta löytää qruiserista kadonnut mies. Teksti ja kirjoitustapa oli aivan samallainen. Tämän johdosta hänen puheensa menee aivan ristiin.

No tulet näkemään. Itse en koe, että 18 vuotias täytys olla noin epätietoinen elämästä. Ihmettelen kummasti kun teinit luulee, että elämä on 20 vuotiaana pian ohi. naurettavaaa :D

Tietääkö se kirjoitti:

siskosi poikaystävä, että olet homo ja ihastunut siihen poikaan? Eipä ihme vaikka olisi päätellyt ja puhuneet asiasta sen pojan kanssa.
Ovatko samalla luokalla tai saman ikäisiä?

Lue lisää

Ei tiedä, eivätkä ole samalla luokalla

lhnju1 kirjoitti:

Eikö kukaan tajua, että tää keskustelupalsta on niin feikki. Ensiksi tällä hepulla on aivan selvästi jokin mielenterveydellinen seikka, jopa narsismi, jossa hän ei näe itseään kauemmas vaan kokee, että elämä täytyy mennä hänen mielijohteensa mukaan. Toiseksi suomi24 gay palstalla oli muutama päivä sitten toinen keskustelu juttu, jossa kysyttiin mahdollisuutta löytää qruiserista kadonnut mies. Teksti ja kirjoitustapa oli aivan samallainen. Tämän johdosta hänen puheensa menee aivan ristiin.

Lue lisää

Tiedän tämän palstan kun kävin sitä itsekin katsomassa. Eittämättä samanlainen tyyli hänellä on mutta eipä minulla ole hajuakaan kuka sen palstan aloitti. Ja avuliashomo laittoi tuolla että minun pitäisi mennä helsinkiin. Mitä minä siellä tekisin? Löytäisin jonkun yhden yön jutun? Joutuisin palaamaan tänne kotiin kuitenkin ja hän jäisi sinne.

Onko täällä oikeasti ketään joka tietää millaista on asua paikkakunnalla jossa on alle 5000 asukasta ja niistäkin puolet asuu korvessa.

lhnju1 kirjoitti:

Eikö kukaan tajua, että tää keskustelupalsta on niin feikki. Ensiksi tällä hepulla on aivan selvästi jokin mielenterveydellinen seikka, jopa narsismi, jossa hän ei näe itseään kauemmas vaan kokee, että elämä täytyy mennä hänen mielijohteensa mukaan. Toiseksi suomi24 gay palstalla oli muutama päivä sitten toinen keskustelu juttu, jossa kysyttiin mahdollisuutta löytää qruiserista kadonnut mies. Teksti ja kirjoitustapa oli aivan samallainen. Tämän johdosta hänen puheensa menee aivan ristiin.

Lue lisää

Aina kannattaa epäillä kaikkea netissä kirjoitettua, mutta voihan tämä ollakin totta vaikka moni asia hieman ihmetyttää. Ihan tervettähän se olisi hakea seuraa myös qruiserista ja itseäkin nuorena vaivasi kun toinen lakkasi vastaamasta, siihen aikaan vielä kirjeellä.

Minäkin asuin Itä-Suomessa ja olin 17v ehtinyt ihastua yhteen tyttöön ja poikaan, mutta olin aivan liian ujo kertoakseni. Ilmoitusten kautta seuran etsiminen tuntui liian hankalalta ja moneen vuoteen en tehnytkään mitään asian eteen. Vasta muutettuani isompaan kaupunkiin, aloin käydä homopaikoissa.

Nykyään seuran etsiminen netistä on sentään paljon helpompaa ja ihmiset uskaltavat olla mitä ovat, joten ei 17nuoren niin toivoton tarvitse olla vaikka ensi-ihastus olisikin hetero.

17nuori kirjoitti:

Tiedän tämän palstan kun kävin sitä itsekin katsomassa. Eittämättä samanlainen tyyli hänellä on mutta eipä minulla ole hajuakaan kuka sen palstan aloitti. Ja avuliashomo laittoi tuolla että minun pitäisi mennä helsinkiin. Mitä minä siellä tekisin? Löytäisin jonkun yhden yön jutun? Joutuisin palaamaan tänne kotiin kuitenkin ja hän jäisi sinne.

Onko täällä oikeasti ketään joka tietää millaista on asua paikkakunnalla jossa on alle 5000 asukasta ja niistäkin puolet asuu korvessa.

Lue lisää

Meinaatko jäädä sinne korpeen loppuiäksesi? Eikö kannattaisi hakeutua lukion jälkeen opiskelemaan jonnekin isommalle paikakunnalle. Uskoisin että ahdistus voisi helpottaa jos kerran olot ovat siellä sitä mitä olet kertonut. Eli ei ihmisiä eikä mitään tekemistä, saati muita homoja. Kyllä sun pitää päästä ihmisten ilmoille sieltä tuppukylästä:)

lämmöllä, tsemppiä:) kirjoitti:

Meinaatko jäädä sinne korpeen loppuiäksesi? Eikö kannattaisi hakeutua lukion jälkeen opiskelemaan jonnekin isommalle paikakunnalle. Uskoisin että ahdistus voisi helpottaa jos kerran olot ovat siellä sitä mitä olet kertonut. Eli ei ihmisiä eikä mitään tekemistä, saati muita homoja. Kyllä sun pitää päästä ihmisten ilmoille sieltä tuppukylästä:)

Lue lisää

Siihen menee vielä ainakin pari vuotta ennen kuin muutan pois täältä, mikäli mihinkään pääsen. En jaksa olla yksin ja odottaa sitä kahta vuotta. Kyllä minäkin läheisyyttä kaipaan varsinkin kun en ole koskaan sitä keltään (perhettä lukuunottamatta) saanut.

Ei minulle vain riitä se, että oma äiti halaa minua joskus. Kyllä minäkin haluan poikaystävän, jota voi pussata ja halata ja olla lähellä.. Haluan minä seksiäkin, olenhan minäkin ihminen.

Kaksi vuotta on pitkä aika olla yksin... Niin on loppuelämäkin. Aika epäreilua.

lhnju1 kirjoitti:

No tulet näkemään. Itse en koe, että 18 vuotias täytys olla noin epätietoinen elämästä. Ihmettelen kummasti kun teinit luulee, että elämä on 20 vuotiaana pian ohi. naurettavaaa :D

Lue lisää

No, hänellä on masennus nyt joten hän voi ihan hyvin LUULA että hänen elämänsä olisi ohi, nyt vaan jotain piristämään häntä.

17nuori kirjoitti:

Tiedän tämän palstan kun kävin sitä itsekin katsomassa. Eittämättä samanlainen tyyli hänellä on mutta eipä minulla ole hajuakaan kuka sen palstan aloitti. Ja avuliashomo laittoi tuolla että minun pitäisi mennä helsinkiin. Mitä minä siellä tekisin? Löytäisin jonkun yhden yön jutun? Joutuisin palaamaan tänne kotiin kuitenkin ja hän jäisi sinne.

Onko täällä oikeasti ketään joka tietää millaista on asua paikkakunnalla jossa on alle 5000 asukasta ja niistäkin puolet asuu korvessa.

Lue lisää

Hesaan tulisit siinä mielessä että voisit löytää kavereita, ei kumppania välttämättä.

lämmöllä, tsemppiä:) kirjoitti:

Meinaatko jäädä sinne korpeen loppuiäksesi? Eikö kannattaisi hakeutua lukion jälkeen opiskelemaan jonnekin isommalle paikakunnalle. Uskoisin että ahdistus voisi helpottaa jos kerran olot ovat siellä sitä mitä olet kertonut. Eli ei ihmisiä eikä mitään tekemistä, saati muita homoja. Kyllä sun pitää päästä ihmisten ilmoille sieltä tuppukylästä:)

Lue lisää

Just näin, suurenmilla paikkakunnilla suvaitaan homous helpommin kuin jossain 5000 ihmisen pikku kylässä keskellä korpea ja onko sun mökki porkkalan-niemessä?
Nyt oikeesti piristy, kukaan ei halua että teet itsarin tai mitään pahaa itsellesi.

17nuori kirjoitti:

Siihen menee vielä ainakin pari vuotta ennen kuin muutan pois täältä, mikäli mihinkään pääsen. En jaksa olla yksin ja odottaa sitä kahta vuotta. Kyllä minäkin läheisyyttä kaipaan varsinkin kun en ole koskaan sitä keltään (perhettä lukuunottamatta) saanut.

Ei minulle vain riitä se, että oma äiti halaa minua joskus. Kyllä minäkin haluan poikaystävän, jota voi pussata ja halata ja olla lähellä.. Haluan minä seksiäkin, olenhan minäkin ihminen.

Kaksi vuotta on pitkä aika olla yksin... Niin on loppuelämäkin. Aika epäreilua.

Lue lisää

No, miksi 2v pitää ootella?

Avuliashomo kirjoitti:

Just näin, suurenmilla paikkakunnilla suvaitaan homous helpommin kuin jossain 5000 ihmisen pikku kylässä keskellä korpea ja onko sun mökki porkkalan-niemessä?
Nyt oikeesti piristy, kukaan ei halua että teet itsarin tai mitään pahaa itsellesi.

Lue lisää

Mutta ei se ihan toimi niin, tai ainakin minusta tuntuu pahalta ajatus siitä, että menisin käymään helsingissä panemassa jotakuta ja lähtisin pois. Eikä sellaisesta suhteesta tulisi mitään että toinen asuisi monen sadan kilometrin päässä ja nähtäisiin kerran vuodessa.

Ja kaksi vuotta ellei enemmänkin siihen menee, koska on vielä koulu kesken, sitten asepalvelus eikä opiskelupaikkoihin ihan vain kävellä, meille sanottiin koulussa että varautukaa siihen että siihen voi mennä vuosia ennen kuin pääsette haluamaanne kouluun lukion jälkeen.

Enkä asu porkkalassa. Asun eräässä täysin mitättömässä ja tuntemattomassa kunnassa.

17nuori kirjoitti:

Mutta ei se ihan toimi niin, tai ainakin minusta tuntuu pahalta ajatus siitä, että menisin käymään helsingissä panemassa jotakuta ja lähtisin pois. Eikä sellaisesta suhteesta tulisi mitään että toinen asuisi monen sadan kilometrin päässä ja nähtäisiin kerran vuodessa.

Ja kaksi vuotta ellei enemmänkin siihen menee, koska on vielä koulu kesken, sitten asepalvelus eikä opiskelupaikkoihin ihan vain kävellä, meille sanottiin koulussa että varautukaa siihen että siihen voi mennä vuosia ennen kuin pääsette haluamaanne kouluun lukion jälkeen.

Enkä asu porkkalassa. Asun eräässä täysin mitättömässä ja tuntemattomassa kunnassa.

Lue lisää

homoja lähempänäkin, hakua vaan. Moni tietysti etsii pelkkää seksiä, hyvä että haet rakkautta.

En halua antaa turhaa toivoa tuon pojan suhteen, mutta jos suosittu niin helposti ajattelee, että toisen täytyy tehdä aloite ja kyllästyy jos ei tee. Nuoremmat myös usein odottavat vanhemman tekevän aloitteen.

Muuten, suuri osa pojista on söpöjä alle 18v, mutta muuttuvat paljon miehistyttyään, vasta parikymppisenä alkaa nähdä lopulliset piirteet. Ulkonäköönhän sitä usein rakastutaan ja ehkä siksikin monet nuorten suhteet päättyvät lyhyeen.

Intissä taas pääsee tutustumaan moniin saman ikäisiin ja saa kavereita jos vaan haluaa. Joukossa tietysti homojakin.

17nuori kirjoitti:

Mutta ei se ihan toimi niin, tai ainakin minusta tuntuu pahalta ajatus siitä, että menisin käymään helsingissä panemassa jotakuta ja lähtisin pois. Eikä sellaisesta suhteesta tulisi mitään että toinen asuisi monen sadan kilometrin päässä ja nähtäisiin kerran vuodessa.

Ja kaksi vuotta ellei enemmänkin siihen menee, koska on vielä koulu kesken, sitten asepalvelus eikä opiskelupaikkoihin ihan vain kävellä, meille sanottiin koulussa että varautukaa siihen että siihen voi mennä vuosia ennen kuin pääsette haluamaanne kouluun lukion jälkeen.

Enkä asu porkkalassa. Asun eräässä täysin mitättömässä ja tuntemattomassa kunnassa.

Lue lisää

Miksi ei pääsisi haluamaan kouluun lukion jälkeen?

toinen17homo kirjoitti:

Miksi ei pääsisi haluamaan kouluun lukion jälkeen?

kannattaisi keskittyä opiskeluun, huonoilla arvosanoilla vaikeampaa.

no rakkaus vie järjen, mutta jos se järki ei tuu takas, niin viimeistään silloin pitää hakea apua :)

Näin on.Ymmärtäisin pahan olon, masennuksen ja ahdistuksen, jos olisi tapahtunut jotain hirveää. Joku olisi leikkinyt tunteilla, pettänyt tai jättänyt. Tällä nuorella on asiat ihan ok, eikä mitään pahaa ole kukaan hänelle tehnyt. Ja silti tuntuu, että suurinpiirtein maailma romahtaa kun fantasiat eivät käy toteen. Jos jo tälläiset jutut saa ihmisen ahdinkoon, niin miten sitten selvitään, kun ne oikeat ongelmat elämässä tulevat eteen? Parisuhteetkaan eivät ole ongelmattomia, miten kestää sen henkisesti, jos asiat ei mene niinkuin haluaisi?
Jos toinen ei ole kiinnostunut, niin minkä sille mahtaa, varsinkin jos on hetero.
Ei ole mitään järkeä tuhlata loputtomasti energiaa asialle, joka ei johda mihinkään, vaikka vatvoisi loppoelämän. Jos ei pysty nyt ajattelemaan rakastumista johonkin toiseen, niin on sitten ilman, ja katsoo tilannetta uudelleen kun on henkisesti tasapainossa ja aiemmat pettymyksensä käsitellyt. Sen jälkeen tulee aika uudelle. Toiveita kannattaa alakaa elätellä sitten, kun tietää toisen seksuaalisen suuntautumisen ja molemminpuolista kiinnostusta on havaittavissa. Ja tällöinkin on oltava valmis luopumaan niistä. Ihmissuhteisiin tarvitaan kaksi samoin tuntevaa, ei niitä voi saada pelkästään omista tarpeista käsin. Turha se on valittaa, ei toinen voi mitään, jos ei pysty jonkun tunteisiin vastaamaan.

Pitäisikö sun ottaa uusi vaihe tohon hommaan. Ala tekemään asioita joilla saat HÄNET ihastumaan SUHUN! Et ole tehnyt mitään sen suuntaista vaan odotat vain että hän olisi itsekseen rakastunut suhun ja hän osoittaisi sen jotenkin. Joskus jotkut tarvitsevat vähän potkuja persiille että ne tuntemukset heräilevät. Hän varmasti tykkäilee susta mutta ei osaa ajatella susta sen enempää eikä tuskin voisi kuvitellakaan että olet täysin lääpälläsi häneen. Varsinkin jos ei hänellä ole poikaihastuksia ennestään niin hän ehkä voi tarvita hiemen "ohjailua" siihen suuntaan.... toki voi olla ettei ne tunteet sytykään mutta oletpa sitten viisaampi tämän asian suhteen.

Ala nyt hieman aktiiviseksi äläkä vielä heitä hanskoja tiskiin, kevättä vielä jäljellä. Ole iloinen, avoin, ehdota hänelle jotain, laita tekstareita, ole aktiivinen!:) Tuolla turjottamisella et saa kuin itsellesi pahan mielen. Ja hän ei välttämättä rekisteröi edes niitä tai osaa ainakaan yhdistää mihinkään, kun hänellä tuskin tuon taivaallista hajua sun romanttisista tuntemuksista. Nyt positiivisuutta ja aktiivisuutta kehiin. JOS tahdot jotain saavuttaa:)

lämmöllä, tsemppiä:) kirjoitti:

Pitäisikö sun ottaa uusi vaihe tohon hommaan. Ala tekemään asioita joilla saat HÄNET ihastumaan SUHUN! Et ole tehnyt mitään sen suuntaista vaan odotat vain että hän olisi itsekseen rakastunut suhun ja hän osoittaisi sen jotenkin. Joskus jotkut tarvitsevat vähän potkuja persiille että ne tuntemukset heräilevät. Hän varmasti tykkäilee susta mutta ei osaa ajatella susta sen enempää eikä tuskin voisi kuvitellakaan että olet täysin lääpälläsi häneen. Varsinkin jos ei hänellä ole poikaihastuksia ennestään niin hän ehkä voi tarvita hiemen "ohjailua" siihen suuntaan.... toki voi olla ettei ne tunteet sytykään mutta oletpa sitten viisaampi tämän asian suhteen.

Ala nyt hieman aktiiviseksi äläkä vielä heitä hanskoja tiskiin, kevättä vielä jäljellä. Ole iloinen, avoin, ehdota hänelle jotain, laita tekstareita, ole aktiivinen!:) Tuolla turjottamisella et saa kuin itsellesi pahan mielen. Ja hän ei välttämättä rekisteröi edes niitä tai osaa ainakaan yhdistää mihinkään, kun hänellä tuskin tuon taivaallista hajua sun romanttisista tuntemuksista. Nyt positiivisuutta ja aktiivisuutta kehiin. JOS tahdot jotain saavuttaa:)

Lue lisää

No joo... Olen minä aikaisemmin vitsaillut ja ollut hänelle kiva ja saanut hänet nauramaan. Olen myös aina antanut omastani hänelle ihan vain jotta saisin hänet ilahtumaan.. Mitä muuta minun muka pitäisi tehdä jotta saisin hänet ihastumaan minuun? En minä osaa ja varsinkin kun olen tälläinen epämiellyttävä nyhverö...

17nuori kirjoitti:

No joo... Olen minä aikaisemmin vitsaillut ja ollut hänelle kiva ja saanut hänet nauramaan. Olen myös aina antanut omastani hänelle ihan vain jotta saisin hänet ilahtumaan.. Mitä muuta minun muka pitäisi tehdä jotta saisin hänet ihastumaan minuun? En minä osaa ja varsinkin kun olen tälläinen epämiellyttävä nyhverö...

Lue lisää

Et sä saa ketään suhun ihastuun vaikka tekisit mitä. Varsinkaan tyyppiä joka ei oo kiinnostunu susta.
Mieti ittees tossa tilanteessa jos joku tyttö koittais saada sua ihastuun itteensä. Tuskin onnistuis.

Herää jo.

Wakupp kirjoitti:

Et sä saa ketään suhun ihastuun vaikka tekisit mitä. Varsinkaan tyyppiä joka ei oo kiinnostunu susta.
Mieti ittees tossa tilanteessa jos joku tyttö koittais saada sua ihastuun itteensä. Tuskin onnistuis.

Herää jo.

Lue lisää

Niin totta.
Säälittävää tollanen

17nuori kirjoitti:

No joo... Olen minä aikaisemmin vitsaillut ja ollut hänelle kiva ja saanut hänet nauramaan. Olen myös aina antanut omastani hänelle ihan vain jotta saisin hänet ilahtumaan.. Mitä muuta minun muka pitäisi tehdä jotta saisin hänet ihastumaan minuun? En minä osaa ja varsinkin kun olen tälläinen epämiellyttävä nyhverö...

Lue lisää

Ihan hyviä juttuja olet tehnyt, siis vitsaillut ja huomioinut häntä mutta jotain tarttis tehdä ette tutustuisite vähän paremmin.

Pyydä kanssas kalaan, pussikaljalle, potkimaan palloa, tai jonnekin? Kai siellä korvessa voi jotain tehdä? Äläkä mieti etukäteen ettei varmaan tykkää onkia tms. Vai onko ihan mahdoton ajatus?

käy puhuu sille sun ihastuksen tytölle ja kysy häneltä heidän suhteesta. Jos hän sanoo ettei suhetta oo nii heitä vitsinä et onko poika homo :p
jonku pitäs kyl ohjata se suh ihastus tälle palstalle. Näkis et tunnistaako hän kuka puhuu ja kenestä XD
Siinä muuten yks merkki ettei hän oo homo ku hän ei oo vielä tullu tänne kirjottelemaan.

Mene ihmeessä niin saat nähdä miten hän reagoi sinuun pitkästä aikaa :)
Mistä sitä tietää vaikka hän olisikin hyvillään kun pitkästä aikaa pääsee näkemään sinut? :)

No minun päiväni meni ihan suht hyvin. Muutamaan otteeseen nähtiin ja juteltiin niitä näitä, menin myös hänen luokseen juttelemaan kun hän oli yksin odottamassa bussia. Silloinkin kun menin hänen luokseen, hän hymyili leveästi ja tervehti minua. Siinä sitten rupateltiin kaikenlaista muun muassa jääkiekosta. No sitten siihen tuli muita ja sitten ihastukseni ei huomioinutkaan oikein kunnolla minua..

Siitäkään ei tiedä mitä ajatella:
Oliko se sitä kun hän ei enempää minulle jutellut, että hän ei uskalla muiden poikien lähellä olla kanssani niin läheinen koska pelkää esim. homouden paljastumista..?

Vai onko se vain sitä että kun ne muut tulevat hän saa niistä parempaa seuraa eikä minulla ole enää siinä vaiheessa sijaa?

17nuori kirjoitti:

No minun päiväni meni ihan suht hyvin. Muutamaan otteeseen nähtiin ja juteltiin niitä näitä, menin myös hänen luokseen juttelemaan kun hän oli yksin odottamassa bussia. Silloinkin kun menin hänen luokseen, hän hymyili leveästi ja tervehti minua. Siinä sitten rupateltiin kaikenlaista muun muassa jääkiekosta. No sitten siihen tuli muita ja sitten ihastukseni ei huomioinutkaan oikein kunnolla minua..

Siitäkään ei tiedä mitä ajatella:
Oliko se sitä kun hän ei enempää minulle jutellut, että hän ei uskalla muiden poikien lähellä olla kanssani niin läheinen koska pelkää esim. homouden paljastumista..?

Vai onko se vain sitä että kun ne muut tulevat hän saa niistä parempaa seuraa eikä minulla ole enää siinä vaiheessa sijaa?

Lue lisää

Niin tai sitten sen mielestä olis tyhmää olla puhumatta kavereilleen kun ne näkee.
Vittu ei tarvi miettii mitään salaliittoteorioita.

Mutta mitä mä teen??? Otanko sen paikan jossa pääsen ex-ihastukseni taloon töihin?

Tottakai kannattaa ottaa kyseinen työ. Se on yksi talo muiden joukossa, ja olet paikalla työntekijän roolissa. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista kenellekään ja on aivan sama ketä talossa asuu.Älä mieti tuollaisia sivuseikkoja. Et ole siellä asukkaiden takia etkä huvin vuoksi pyörimässä vaan työnantajan osoittamana hommat hoitamassa, eikä kellään ole aihetta olettaa muuta. Pitää erottaa työhön liittyvät ammatilliset asiat henkilökohtaisista.

jos nyt sattuu mut siellä edes näkemään.

Niinpä. Aikaa ei ole paljoa yhdelle talolle. Olen asunut kerrostalossa vuosia. Vain muutaman kerran olen nähnyt, että joku siivoaa rapussa aamuisin. Yleensä ne käy niin aikaisin tai ovat jossain toisessa kerroksessa, ettei niitä näy. Sama juttu pihalla. Eivät viivy kuin hetkisen aikaisin aamulla.

Mutta sekin jos hoituisi luonnollisesti.. Ja vielä sekin on, että jos kysyn sitä liian iloiseen sävyyn, haluamani viesti ei todellakaan mene perille. Minulta ei onnistu mikään oikein koskaan enkä saa mitään ikinä.......

Niinhän sitä on kehotettu tekemään, mutta kun se on niin vaikeeta, enkä millään uskalla.. Ihan oikeasti pelottaa, enkä voi kuvitella itseäni tekemässä sitä. On vaan niin vaikeeta ja tuntuu että olen ihan jumissa eikä mikään vaihtoehto onnistu

17nuori kirjoitti:

Niinhän sitä on kehotettu tekemään, mutta kun se on niin vaikeeta, enkä millään uskalla.. Ihan oikeasti pelottaa, enkä voi kuvitella itseäni tekemässä sitä. On vaan niin vaikeeta ja tuntuu että olen ihan jumissa eikä mikään vaihtoehto onnistu

Lue lisää

No siinähän sitten ruikutat ja eikä tässä ole kuin about 3 viikkoa kunnes lomat alkavat. Ole sitten koko kesä yksin, sitäkö tahdot?
Sinuna kertoisin ja aika helvetin pian.
Oli seuraamukset mitkä tahansa, - onhan sinulla koko kesä aikaa murehtia ja märehtiä rauhassa, kun ei tarvitse koulussa olla häpeissään jos kaikki menee mönkään. NYT TULTA PERSEEN ALLE JA TOIMINTAA MIES!!

"Sun Nyt Vaan Täytyyy Uskaltaa Muuten Et Ikinä Saa Häntä"
"Oikeesti Puhu Tai Sä Tuut Katumaan Koko Loppuelämäs"

Yksinkertainen totuus on, että näitä asioita ei voi kukaan tietää. Ihan hyvin asia voisi vaikka olla päinvastoin.

Monet sanovat, että ihastuneen pitäis kertoa mahdollisimman nopeeta asiasta. Mutta mihin se lopulta edes perustuu?? Siihenkö, että kuvaruudun tällä puolella olisi jännempää odotella loppuratkaisua?

Ainoa vaihtoehto on edetä sillä tavalla, miten ihastuneesta itsestä tuntuu parhaimmalta. Jos 17nuori ei omasta mielstään ole vielä valmis paljastamaan tunteitaan, niin kuin uskoakseni suurin osa meistä ei olisi, hän voi pitäytyä siinä päätöksessä ilman painostuksen ja syyllisyyden tunteita.

Tänään oli ihan ok päivä, mutten luonnollisestikaan saanut vihjaistuakaan ihastukselleni siihen suuntaan että rakastan häntä älyttömästi. Juteltiin muutamaam otteeseen, hän tuli taas luokseni juttelemaan jne. sitä samaa rataa ja ihanaa oli, kun hän oli taas niin kiltti minulle. Silti hän ei ollut mitenkään normaalia lämpimämpi ja olen yhä ymmälläni siitä mitä hän mahtaa ajatella. Kysyttiin muuten ihan vitsilla yhdeltä opettajalta, kumpi meistä on komeampi, jolloin ihastukseni nojasi kädellään olkapäätäni vasten ja oli ihan lähellä. Oli ihanaa sekin.

Mutta harmi että sinulle kävi noin.. Mutta jos olet tarpeeksi vahva että pääset yli hänestä eikä se vaivaa sinua niinkään, niin hyvä vaan :)
Toisaalta: milloin viimeksi olet puhunut hänelle? mitä jos tykkäisikin siitä?

17nuori kirjoitti:

Tänään oli ihan ok päivä, mutten luonnollisestikaan saanut vihjaistuakaan ihastukselleni siihen suuntaan että rakastan häntä älyttömästi. Juteltiin muutamaam otteeseen, hän tuli taas luokseni juttelemaan jne. sitä samaa rataa ja ihanaa oli, kun hän oli taas niin kiltti minulle. Silti hän ei ollut mitenkään normaalia lämpimämpi ja olen yhä ymmälläni siitä mitä hän mahtaa ajatella. Kysyttiin muuten ihan vitsilla yhdeltä opettajalta, kumpi meistä on komeampi, jolloin ihastukseni nojasi kädellään olkapäätäni vasten ja oli ihan lähellä. Oli ihanaa sekin.

Mutta harmi että sinulle kävi noin.. Mutta jos olet tarpeeksi vahva että pääset yli hänestä eikä se vaivaa sinua niinkään, niin hyvä vaan :)
Toisaalta: milloin viimeksi olet puhunut hänelle? mitä jos tykkäisikin siitä?

Lue lisää

Tuo tilanne näin luettuna vaikuttaa niin suloiselta.... :D
Jos teillä kerran on ollut noinkin ''kahdenkeskisiä'' tilanteita niin nythän sinulla olisi hyvä mahdollisuus...
Niinkun tuolla sanottiin että onhan sinulla sitten kesäloma aikaa olla ikäänkuin piilossa ja koota itsesi, jos kaikki meneekin ihan persiilleen. Rohkeutta nyt vaan, niinkun täällä on toitotettu.

Enpä tiedä siitä vahvuudestakaan, pahin surukausi alkaa olla jo ohi (johan sitä vuoden kestikin) mutta sillon tällöin tulee hetkiä jolloin on tosi haikea olo ja muistelen kaikkia niitä HARVOJA hyviä hetkiä mitä koimme... Kaikki ne hetket tapahtuivat vain koulussa ja koulumatkoilla... muualla emme nähneet eikä me edes tunnettu kavereina kuin ehkä puoli vuotta, yhden vuoden käytin pelkkään sivusta seuraamiseen ja nyhjäämiseen. Jos vielä olisin samassa koulussa kun hän, olisi meistä ehkä tullutkin jotain, edes kavereita. Mutta nyt hänkin kuun lopussa päättää peruskoulun ja aloittaakin elokuussa lukion tai amiksen.

Ja olen puhunut hänelle viimeksi, sinä surullisena hetkenä, päivänä ennen kevätjuhlia joista kerroin kuukausia sitten tällä tai edellisellä palstalla. Silloin hän istui koulun aulassa, vilkuillen hermostuneesti luokkalaistaan tyttöä. Tulin hänen viereen istumaan, kysyin mitä heidän luokka tekee retkipäivänä ja siinä kaikki. 10 minuuttia istuimme aivan hiljaa, kunnes hän mitäänsanomatta lähti luokkansa kanssa pois aulasta...
Siinä se oli! Meidän viimeinen yhteinen hetki, tämän jälkeen olen vain nähnyt häntä sattumalta koulunsa lähialueilla ja kerran metron ikkunassa. Lisäksi olen joskus mennyt ''lenkille'' siihen aikaan kun hän pääsee koulusta, hänen talonsa lähettyville vain nähdäkseni millaiset vaatteet hänellä on, ja miltä hän näyttää...aina yhtä komealta ja syötävän söpöltä...

Hän on fiksu poika, mutta en ymmärrä minkä takia hän viettää aikansa typerässä porukassa. Mielestäni tämä porukka on muuttanut ihastuksenikin käytöstä (negatiivisempaan), vaikka hän siinä porukassa onkin melko hiljainen. Toisaalta hänellä ei kauhean läheisiä ystäviä koulussa ole, toki hän tulee kansallisuutensa puolesta paremmin toimeen maahanmuuttajataustaisten kanssa.. hauska olikin kun viime keväänä olin vielä samassa koulussa, hän istui käytävällä ja pengoin kaappiani suoraan hänen edessään, kaapistani tippui espanjalainen karkkipussi roska, ja hän kysyi samantien mistä maasta olen kotoisin. Naurahdin hänelle sitten että se on vaan tyhjä tuliaiskarkkipussi espanjasta... :) Ehkä hän luuli minua espanjalaiseksi koska olen muutenkin melko tumma.
VOISIN PUHUA VAIKKA VUODEN hänestä mutta nyt riittää!!! :(

Nyt on jutut mennyt liian pitkälle! Kai nyt sull on muutaki elämää kuin kuolata ihastuksen perässä!! Sanon nyt kaunistelematta tämän: käytä JÄRKEES! Ryhdistäydy jo! Ei toi sun touhuss oo mitään tolkkua! Jos kerran tykkäät siitä jätkästä nii sano jotain! On se niin vaikee! Jos se torjuu nii mikäs sille voi. Sä hengität omilla keuhkoillas et sen keuhkoilla! Pärjäät ilman sitäkin!!! Ajattele poika tulevaisuutta! Kelaa semmone tilanne kun löydät jonkun joka tykkää susta ja osoittaa sen. Mitä jos nytkin joku muu tarkkailee sun tekemisis ja kuolaa sun peräss ilman ett sä huomaat??!!! Ei yhdellä kädellä taputtamalla tule ääniä!!!

Järki elämään! kirjoitti:

Nyt on jutut mennyt liian pitkälle! Kai nyt sull on muutaki elämää kuin kuolata ihastuksen perässä!! Sanon nyt kaunistelematta tämän: käytä JÄRKEES! Ryhdistäydy jo! Ei toi sun touhuss oo mitään tolkkua! Jos kerran tykkäät siitä jätkästä nii sano jotain! On se niin vaikee! Jos se torjuu nii mikäs sille voi. Sä hengität omilla keuhkoillas et sen keuhkoilla! Pärjäät ilman sitäkin!!! Ajattele poika tulevaisuutta! Kelaa semmone tilanne kun löydät jonkun joka tykkää susta ja osoittaa sen. Mitä jos nytkin joku muu tarkkailee sun tekemisis ja kuolaa sun peräss ilman ett sä huomaat??!!! Ei yhdellä kädellä taputtamalla tule ääniä!!!

Lue lisää

No oikeastaan minulla ei ole juuri minkään sortin elämää tällä hetkellä. Ei minua pyydetä ikinä mihinkään ja minulla ei ole sellaisia todella läheisiä kavereita. Lisäksi asun syrjäseudulla, eli täällä ei ole mitään. Elämä on ihan kamalan tylsää ja tulevaisuus on pelottava. Käskit ajatella tulevaisuutta. Olen ajatellut sitä ihan älyttömän paljon, eivätkä ne ajatukset ole hyviä. Kamalan yksinäinen tulevaisuus odottaa. Olen lukenut kaikenlaisia keskustelupalstoja ja saanut huomata, että moni homomies elää yksin, ei ole ikinä ollutkaan parisuhteessa tai harrastaa vain seksiä jonkun satunnaisen kanssa. Ihan hirveää.

Minua ahdistaa kun nykyisyys on niin hirveä, mutta tulevaisuus on kamala. Ei siellä ketään tule minulle olemaan ja minun pitäisi elää vanhaksi yksin, sitten vanhana ukkona röhjöttää kiikkutuolissa, aivan itsekseni. Ei rakkautta, ei minkään sortin perhettä, ei mitään.

En halua elää sellaista elämää.

17nuori27 kirjoitti:

No oikeastaan minulla ei ole juuri minkään sortin elämää tällä hetkellä. Ei minua pyydetä ikinä mihinkään ja minulla ei ole sellaisia todella läheisiä kavereita. Lisäksi asun syrjäseudulla, eli täällä ei ole mitään. Elämä on ihan kamalan tylsää ja tulevaisuus on pelottava. Käskit ajatella tulevaisuutta. Olen ajatellut sitä ihan älyttömän paljon, eivätkä ne ajatukset ole hyviä. Kamalan yksinäinen tulevaisuus odottaa. Olen lukenut kaikenlaisia keskustelupalstoja ja saanut huomata, että moni homomies elää yksin, ei ole ikinä ollutkaan parisuhteessa tai harrastaa vain seksiä jonkun satunnaisen kanssa. Ihan hirveää.

Minua ahdistaa kun nykyisyys on niin hirveä, mutta tulevaisuus on kamala. Ei siellä ketään tule minulle olemaan ja minun pitäisi elää vanhaksi yksin, sitten vanhana ukkona röhjöttää kiikkutuolissa, aivan itsekseni. Ei rakkautta, ei minkään sortin perhettä, ei mitään.

En halua elää sellaista elämää.

Lue lisää

etukäteen.

Ei heterotkaan usein löydä tai saa sitä "oikeaa". Ottavat jonkun sadakseen lapsia, eroavat ja sitten on katkerat riidat. En voisi kuvitella pahempaa kuin joutua olemaan erossa lapsistaan ja niinhän miehille yhä useammin käy.

Yksin elämisessä on paljon hyviä puolia, saa päättää kaikesta itse eikä riitaa rahasta tms. Toki parisuhdetta kannattaa kokeilla jos sopiva sattuu kohdalle.

Turha murehtia kirjoitti:

etukäteen.

Ei heterotkaan usein löydä tai saa sitä "oikeaa". Ottavat jonkun sadakseen lapsia, eroavat ja sitten on katkerat riidat. En voisi kuvitella pahempaa kuin joutua olemaan erossa lapsistaan ja niinhän miehille yhä useammin käy.

Yksin elämisessä on paljon hyviä puolia, saa päättää kaikesta itse eikä riitaa rahasta tms. Toki parisuhdetta kannattaa kokeilla jos sopiva sattuu kohdalle.

Lue lisää

Mutta juuri se kun on yksin! Se ahdistaa ja ne kommentit, joissa sanotaan että ei heterotkaan aina löydä rakkautta, tuntuvat todella ahdistavilta. Siis on vieläkin epätodennäköisempää, että saisin olla jonkun rakastamani kanssa. Elämä on ihan kamalaa ja tänne syntyminen on pahinta mitä voi tapahtua.

17nuori kirjoitti:

Mutta juuri se kun on yksin! Se ahdistaa ja ne kommentit, joissa sanotaan että ei heterotkaan aina löydä rakkautta, tuntuvat todella ahdistavilta. Siis on vieläkin epätodennäköisempää, että saisin olla jonkun rakastamani kanssa. Elämä on ihan kamalaa ja tänne syntyminen on pahinta mitä voi tapahtua.

Lue lisää

jonkun vaikka tämän kanssa ei onnistuisikaan, sinullahan näyttää olevan rohkeuttakin enemmän kuin monella muulla. Voit ihastua yhtä tulisesti useampaankin tai rakastua toiseen aikaa myöten kun tutustut. Ei sen tarvitse olla rakkautta ensisilmäyksellä.

Minä arvostaisin puhdasta luontoa ja kaikkea mitä maalla voi tehdä. Kalastusta, mökkeilyä, peltoautoja... ja aina sieltä pääsee kaupunkiinkin käymään tai kokonaan. Ajattele miten paljon huonommin asiat suurimmalla osalla maailman ihmisistä ovat.

17nuori27 kirjoitti:

No oikeastaan minulla ei ole juuri minkään sortin elämää tällä hetkellä. Ei minua pyydetä ikinä mihinkään ja minulla ei ole sellaisia todella läheisiä kavereita. Lisäksi asun syrjäseudulla, eli täällä ei ole mitään. Elämä on ihan kamalan tylsää ja tulevaisuus on pelottava. Käskit ajatella tulevaisuutta. Olen ajatellut sitä ihan älyttömän paljon, eivätkä ne ajatukset ole hyviä. Kamalan yksinäinen tulevaisuus odottaa. Olen lukenut kaikenlaisia keskustelupalstoja ja saanut huomata, että moni homomies elää yksin, ei ole ikinä ollutkaan parisuhteessa tai harrastaa vain seksiä jonkun satunnaisen kanssa. Ihan hirveää.

Minua ahdistaa kun nykyisyys on niin hirveä, mutta tulevaisuus on kamala. Ei siellä ketään tule minulle olemaan ja minun pitäisi elää vanhaksi yksin, sitten vanhana ukkona röhjöttää kiikkutuolissa, aivan itsekseni. Ei rakkautta, ei minkään sortin perhettä, ei mitään.

En halua elää sellaista elämää.

Lue lisää

len lukenut kaikenlaisia keskustelupalstoja ja saanut huomata, että moni homomies elää yksin,

Tuo voi olla kenen tahansa kohtalo ja vähän riippuu ihmisestä itsestäänkin. Et ole homona tuomittu olemaan yksin, eikä heteroseksuaalisuus takaa että saisit kumppanin. Kyse on tuuristakin. Suomessa on ainakin yli miljoona yksin elävää ja määrä lisääntyy. Moni elää yksin, oli homo tai hetero. Nykyisin ihmisillä on enemmän vaatimuksia koskien kumppanin ulkonäköä, varallisuutta ja muita ominaisuuksia ja ollaan itsenäisempiä. Eli ihmissuhteita ei ole helppoa löytää.
Eikä tämä ole seksuaalisuudesta kiinni, vaikka olisit hetero niin monet asiat elämässäsi olisivat kuitenkin epävarmoja.

Vanhuudesta kenelläkään ei ole tietoa, eikä kaverin löytyminen takaa ettet olisi yksinäinen. Monen tuntemani henkilön ihmissuhde on päättynyt monen vuoden tai vuosikymmenien jälkeen eroon. Älä tuhlaa aikaasi sellaisten asioiden miettimiseen, josta et voi tietää.

Elämä on elettävä tässä ja nyt. Tämä hetki jää käyttämättä jos vatvot mennyttä ja pelkäät tulevaisuutta. Ei ole olemassa elämää, jossa kaikki olisi varmaa, turvallista ja hallittua. Se kuuluu tähän. Mikä tahansa voi muuttua, mitä tahansa voi tapahtua. Ei sitä voida tietää. Älä tuhlaa voimiasi tulevaisuuden pelkoon.Tässäkin hetkessä on tekemistä ja omat murhensa. Ne asiat eivät ole ajankohtaisia, eikä niitä tarvitse nyt miettiä. Yhtä hyvin voisit uskoa tulavaisuudesta myönteisiä juttuja, kuinka asiat järjestyvät jne Masennuksen ja ahdistuksen vuoksi näet kaikessa vain mustan puolen. Kukaan ei voisi elää rauhassa, koska kaikilla on asioita mitä pelätä. Kyse on asenteesta ja siitä haluaako tähän elämään suhtautua positiivisesti vai negatiivisesti. Ajatusmaailma kasvaa ja kehittyy elämänkokemuksen myötä. Voit olla suhtautua joskus myöhemmin hyväksyen niihin asioihin, jotka nyt herättävät ahdistusta. Näin on minulle käynyt.

Ei mitenkään. En nähnyt koko päivänä häntä koska en ollut koulussa. Siskolta kuulin että hän oli pyörinyt kylillä, ja oletettavasti hän menee jonnekin pippaloihin taas tänä iltana. Eilenkään en ehtinyt jutella hänelle mitä nyt käytävän toiseen päähän moikkasin hänelle ja hän moikkasi takaisin. Hän oli kuitenkin suurimman osan päivää poissa koulusta, joten en ole sitten keskiviikon hänelle puhunut, ja vasta maanantaina näen hänet seuraavan kerran. On ikävä :(

Jos se sen möläytää hypään partsilta.

Älä hyppää. Kerro, että oli vitsi, väärinkäsitys tai valehtelit. Usein vuosia vanhemmillekin sanotaan, että seksuaalinen identiteetti on vielä kehitys ja muutosvaiheessa eikä mitkään ole varmaan. Itse en edes välttämättä uskoisi jos joku 12v kertoisi, vaan sanoisin, että odotelleen muutama vuosi. Tämä ei tarkoita ettetkö voisi olla homo ja tietää sitä 12 vuotiaana, vaan että tilanne ei ole niin paha.
Lopullista identiteettiä ei tarvitse osata kertoa 12 vuotiaana.

....... kirjoitti:

Jos se sen möläytää hypään partsilta.

Älä hyppää. Kerro, että oli vitsi, väärinkäsitys tai valehtelit. Usein vuosia vanhemmillekin sanotaan, että seksuaalinen identiteetti on vielä kehitys ja muutosvaiheessa eikä mitkään ole varmaan. Itse en edes välttämättä uskoisi jos joku 12v kertoisi, vaan sanoisin, että odotelleen muutama vuosi. Tämä ei tarkoita ettetkö voisi olla homo ja tietää sitä 12 vuotiaana, vaan että tilanne ei ole niin paha.
Lopullista identiteettiä ei tarvitse osata kertoa 12 vuotiaana.

Lue lisää

No.... Kai sen niinkin voi tehdä, nyt myös pelotaa/jänitää mennä meijän luokkalaisen pojan kanssa linnanmäelle ja sen semmoista.
Ihastus minulla häneen on.
Häntä ei haitaa vaikka olisin 5mm pääsä hänestä ja tulee (joka päivä) jutelemaan jos on koulussa. Ei ikinä ole deittailut tyttöjä ja näytää hyvältä.
Vähän ruskettunut iho (aina, jopa talvella.....) vihreät silmät, ruskea (suht lyhyt) tukka ja vielä "lapsi" (ei murrosiässä).
Sosiaalinen, paljon kavereita jne.
Ei ollut tuntenut mua ku 2viikoa ja kutsu jo synttereille.


Voisin jatkaa vaikka 3 sivua lisää mutta lopetan nyt.


Ai että kun tekisi mieli tehdä pari juttua sille............. (itse murrosiässä jo, viimeset 1 1/2 vuotta.) Halata, lähennellä, jutella jne jne jne......

Ensin valitat ettei vanhempasi välitä, mutta kun kuuntelevat ja lohduttavat juuri niin kuin kuuluukin, raivoat heille. Mitä oikein heiltä odotat? Sinä todellakin suurentelet ongelmiasi.

Luulin aina, että tuo teinien käyttäytyminen on keksittyä kun itsellä ja sisaruksilla ei koskaan ollut tuollaista, vaikka minullakin todellisia murheita ihastusten ja pettymysten lisäksi. Osta vaikka nyrkkeilysäkki, mutta älä pura sitä lähimpiisi.

Tämä ei sitten ole haukkumista ja tuntuuhan nuo tuollaiset ongelmat olevan melko yleisiä muillakin nykyään. Kun kaikki on liian helppoa niin pienetkin vastoinkäymiset tuntuu isoilta. Yksin ollessa kiroilen itsekin ja saatan vaikka hakata näppäimistöä, mutta toisten nähden pysyn aina rauhallisena.

niten minua pelottaa jo itsessäni kasvavat aggression puuskat, sillä turhautumiseni purkautuvat äkkiä ja niin että itseänikin pelottaa.
.......
Tuo on jossain määrin normaalia nuoruudessa. Olen itsekin hajottanut tavaroita ja huutanut. Jos sinulla on esimerkiksi jatkuvasti paha olla, mikään ei tuota iloa, rinnassa on puristava tunne ja tunnet vihaa lisääntyvässä määrin eri tilanteissa, niin kyse voi olla masennuksesta. Se ei ehkä johdu pelkästään ihastuksesta, vaan elämätilanteesta kokonaisudessaan tällähetkellä. On yksinäisyyttä, kenties elämästä puuttuu mielekäs sisältö, sitten nämä ihmissuhdepettymykset ainakin lisäksi ja omaan seksuaalisuuden käsittelyyn liittyvät asiat. Voimasi eivät riitä käsitelemään näitä, koska yhtäaikaa on liian monta stressin aihetta. Se voi puhkaista näitä mielenterveyden ongelmia kuten masennus, jotka pahan olon lisäksi aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Jos mukaan tulee noita fyysisiä oireita, kuten unettomuutta, puristavaa tunnetta rinnassa, levotonta oloa fyysisestikin,et voi keskittyä jne. niin silloin ainakin tarvitaan hoitoa.

Ja yhden kerran kun yritin äidille puhua ja kerroin asioistani, äiti vain koko ajan sanoi että on ongelmia muillakin jne
-------
Tiedän, että se suututtaa, kun kokee että muut vähättelevät. Yritä kuitenkin ajatella, että ihmiset tarkoittavat hyvää. He eivät vain osaa reagoida muuten, tai sanoa muuta. Varmasti he haluaisivat lohduttaa sinua paremmin, jos vain osaisivat! Masentuneen ongelmat eivät aina ulospäin näytä erityisen isoilta mutta se ei tarkoita, etteivätkö ne olisi isoja ja merkitykselisiä asioita sinun elämässäsi. Toisen silmin katsottuna asiat voivat näyttää helpoilta, mutta on eri asia elää ne itse käytännössä.
Kerro jatkossa, että heidän ei tarvitse yrittää sanoa mitään tai yrittää "ratkaista" ongelmiasi mielipiteillä, jotka koet vähättelynä tms. Kelpaa, että joku vain kuuntelee ja saat puhua jollekin. Pelkkä ymmärtäväinen kuuntelu ja välittäminen riittää.
Joku ulkopuolinen juttukaveri olisi hyvä ja jossain terapiassakin pystyy hyvin käsittelemään asioitaan. Muista miten hienoa on, että perheesi hyväksyy sinut ja että sinusta välitetään. Yritä ymmärtää, että he eivät nyt osaa tukea sinua sillä tavalla, joka tuntuisi auttavan.

Nyt on neutraali olo taas, mutta se muuttuu välillä.
----
Kun sinulla on paha olo ja käyt ylikierroksilla henkisesti ja fyysisesti, niin lähde tekemään jotain. Liikunta lisää mielihyvähormonien tuotantoa ja vaikuttaa eri välittäjäaineisiin niin, että mieliala paranee. Kun keho rasittuu sopivasti, niin mielikin rauhoittuu. Saat sen agressiivisen olon paremmin purettua, kun otat mukaan fyysisen toiminnan, etkä vain esim istu vihaisena kotona.

Ja tuskin se olosi nyt TUOSTA ENÄÄ PAHEMMAKSI MENEE??

joten mikset vaan kerro.... ei voi olla noin vaikeaa. Olet jo pohjalla.

nyt ylös kirjoitti:

Ja tuskin se olosi nyt TUOSTA ENÄÄ PAHEMMAKSI MENEE??

joten mikset vaan kerro.... ei voi olla noin vaikeaa. Olet jo pohjalla.

No on se vaikeeta :(
Siis en osaa selittää sitä, mutta jokin vaan estää minua sanomasta / tekemästä mitään. Tiedän kyllä että nyt minulla ei sinänsä ole menetettävää, kun vanhemmatkin hyväksyvät homouteni jne. mutta en vaan jotenkaan saa sanottua sitä, jokin pelottaa minua mutta en osaa tehdä asialle mitään.

Mitä enää suotta. Alkaa olla ilmeisen selvää, että hän on hetero eikä välitä minusta. Tänään hän tuli muutamaan otteeseen luokseni, jutteli niitä näitä mutta oli melko etäisen oloinen, ei lainkaan lämmin. Siinä kun hän jutteli kanssani se tyttö käveli käytävän päässä yhteen luokkaan, jolloin ihastukseni katsoi sinne päin koko ajan, kunnes tyttö katosi näkyvistä.

Lisäksi aika varma varmistus tuli tänään iltapäivällä. Istuin yhden tyttöpuolisen kaverini kanssa ja ihastukseni tuli paikalle ja liittyi seuraan, hän on siis myös sen tyttöpuolisen kaverini hyvä ystävä. Sitten kysyin kun hänellä oli jotain naarmuja jalassa että mistä nuo ovat peräisin, niin samassa se tyttöpuolinen kaverini kysyi oliko se tyttö raapinut ihastustani noin rajusti. Ilmeisesti hän tietää, että he seurustelevat. On se aika selvää, eikä siitä ollu epäilystäkään. Hän kysyi aivan suoraan noin, eikä ihastukseni tästä hätkähtänyt.

Lisäksi näin aamulla kun ihastukseni tuli kouluun, niin kuinka ollakaan hän käveli sen tytön kanssa.
On taas niin tyhjä olo, mutta kohta se muuttuu taas tuskaiseksi raivon ja surun tunteeksi. Minulla ei ole enää mahdollisuuksia mihinkään.

hae seuraa homoista vaikka netistä? Voi tavata ihan vaan kaverina ja ystävystyä tai enemmänkin jos siltä tuntuu. Helpompi puhua toisen kanssa jolla samoja ongelmia.

Vaikka hän on hetero, en vain voi olla rakastamatta häntä, ja ajatus hänestä luopumisesta sattuu, jopa tuntuu mahdottomalta.

Mullakin on ollut pari tuttavuutta, joilta olen kovasti halunnut vastarakkautta ja ollut ihastunut. En sitä saanut ja paljon mietin ja vatvoin asioita. Koin katkeruutta kohtalostani, tunsin suuttumusta ja ahdistusta kun asiat ei onnistu ja mietin onko jokin minussa vikana. Mun tausta oli samantyylinen kuin sulla. Yksinäisyyttä, pienet kuviot elämässä ja kokemattomuus ihmissuhteissa. Kun selviää pettymyksistään, niin alkaa järjen ääntäkin jatkossa löytyä. Osaa ajatella realistisesti, eikä turhat haihattelut, ihmisiin takertuminen ja kuvitelmat enää innosta. Kokemus opettaa. En enää suotu sellaseen. Tartun tilaisuuksiin, mutta jos mahdollisuuksia ei ole, niin unohdan samantien. En ala enää kenenkään takia elämääni pilaamaan. Se ei vatvomalla muuksi muutu, enkä ketään voi väkisin saada.
Sinä et pysty ehkä tästä jutusta päästämään irti ja luopumaan tietoisesti tällähetkellä. En minäkään pystynyt, mutta se tapahtui lopulta itsekseen pikkuhiljaa. Ajan kuluessa mieli vain alkaa päästämään irti. Asiat, tapahtumat ja ihmiset vanhentuvat ja unohtuvat. Ne alkavat tuntumaan lopulta niin vanhoilta ja vatvotuilta asioilta, että niitä ei jaksa edes ajatella. Koska tapahtumat ja ongelmat on nyt ajankohtaisia, ne valtaavat kaiken ajattelun, mutta unohtuvat kyllä ennenpitkään.

mutta kun elämäni on vain niin tyhjää.

Ainakin vähän voit itse vaikuttaa. Aloita jotain harrastuksia ja keksi uutta tekemistä.En usko että ihmissuhdekaan tekee ketään onnelliseksi, jos elämä on muuten virikkeetöntä ja tylsää. Sekään ei riitä henkiseen hyvinvointiin.
Elämän tyhjyys voi olla myös väliaikaista. Esim kotoa muutaminen, uusi opiskelupaikka jne voivat muuttaa tilannetta.

En tiedä oikein.. Miten minä sinne pääsisin? Marssisin vain sisään ja sanoisin "hei olen hullu!"

Me teimme terveydenhoitajan kanssa mieliala testin ja sain nolla pistettä, eli parhaan mahdollisen tuloksen. Toki testi oli niin typerä, että siinä tiesi tasan tarkkaan mitä pitää laittaa jos tahtoi hyvän tuloksen. Meilläpäin on juuri sekin ongelma, kun terkkari ja kaikki ovat tuttuja, joten se on hiukan kiusallista, lisäksi minua ei oteta vakavasti, kun kykenen enimmäkseen antamaan sen kuvan ettei minulla ole hätää, ainakin opettajille, terkkarille jne.

En tiedä.. Arveluttaa ja pelottaa.

17nuori kirjoitti:

En tiedä oikein.. Miten minä sinne pääsisin? Marssisin vain sisään ja sanoisin "hei olen hullu!"

Me teimme terveydenhoitajan kanssa mieliala testin ja sain nolla pistettä, eli parhaan mahdollisen tuloksen. Toki testi oli niin typerä, että siinä tiesi tasan tarkkaan mitä pitää laittaa jos tahtoi hyvän tuloksen. Meilläpäin on juuri sekin ongelma, kun terkkari ja kaikki ovat tuttuja, joten se on hiukan kiusallista, lisäksi minua ei oteta vakavasti, kun kykenen enimmäkseen antamaan sen kuvan ettei minulla ole hätää, ainakin opettajille, terkkarille jne.

En tiedä.. Arveluttaa ja pelottaa.

Lue lisää

ei masentunut oo hullu :)
mää luulen että kun juttelisit äitisi kanssa tästä terapiasta, niin se vois auttaa sua. Vois olla mahdollista että saisit sen terapeutin siitä teiän lähikaupungista, ymmärrän että se voi ahistaa kun on niin pienet piirit, että pitää pierastakin sisään päin.
Mutta koita hommata ittes sinne terapiaan, ettet uppoa entistä syvemmälle tuohon suohon.

En minä vastannut mitään siihen, mutta sanoin (naamioin sen leikkimieliseksi heitoksi) että ihastukseni varmaan säikähti nyt pahemman kerran. No kaverimme sanoi leikillään että ihastukseni oli kuitenkin hyvillään siitä.

Mutta ihastukseni ei sanonut mitään, ja sitten koko homma sivuutettiin.
Ennenkin on toisaalta ollut tilanteita, joissa olen jotenkin vähän yrittänyt ilmaista hänelle tunteitani tosin ehkä hieman leikiksi naamioiden, niin hän on sanonut että nyt meni taas vähän yli. Hän menee muutenkin jotenkin oudoksi aina. Toivottavasti hän ei ala pelkäämään minua.

17nuori kirjoitti:

En minä vastannut mitään siihen, mutta sanoin (naamioin sen leikkimieliseksi heitoksi) että ihastukseni varmaan säikähti nyt pahemman kerran. No kaverimme sanoi leikillään että ihastukseni oli kuitenkin hyvillään siitä.

Mutta ihastukseni ei sanonut mitään, ja sitten koko homma sivuutettiin.
Ennenkin on toisaalta ollut tilanteita, joissa olen jotenkin vähän yrittänyt ilmaista hänelle tunteitani tosin ehkä hieman leikiksi naamioiden, niin hän on sanonut että nyt meni taas vähän yli. Hän menee muutenkin jotenkin oudoksi aina. Toivottavasti hän ei ala pelkäämään minua.

Lue lisää

hihii kultasi taitaakin tykätä susta ;) ;)

oooiiii kirjoitti:

hihii kultasi taitaakin tykätä susta ;) ;)

En usko että tykkää. Kaikki on pelkkää vihjailua ja tulkintaa, sellaiseen voi reagoida ihan miten vaan.

Minun on helppo lakata välittämästä jos joku yrittää tehdä mustasukkaiseksi, enkä todellakaan piinaa itseäni sillä mitä toiset mahdollisesti tekevät. Jos näet heidän pussailevan tai kuulet seurustelevan niin sehän on selvä merkki ettei kannata toivoakaan mitään.

pitämässä sitä tyttöä kainalossaan tai suutelemassa häntä tuntuu niin uskomattoman pahalta!


Sun pitäis olla onnellinen kaveris puolesta ja ajatella, että upeaa, että on löytänyt seuraa ja toivoa samaa itsellesikin.Jos se poika on hetero ja välittää siitä tytöstä, niin ei sille mitään voi. Nämä asiat eivät ole sun päätettävissä, etkä voi niihin vaikuttaa. Ajanhukaa miettiä ja tarpeetonta ahdistua.Yritä unohtaa koko juttu, ja keksiä muuta ajateltavaa ja tekemistä. Sulla on kesä pilalla jos pyörität päässäsi samaa levyä ja pohdit asioita. Jos tästä jutusta ei tule mitään, niin jossain vaiheessa sun on kuitenkin osatava luopua ja päästettävä irti. Sun on osattava ajatella realistisesti ja kestettävä tosiasiat. Pitäs onnistua kun ajattelee, että kyse on vaan ollu sun omista haaveista.

ajattele... kirjoitti:

pitämässä sitä tyttöä kainalossaan tai suutelemassa häntä tuntuu niin uskomattoman pahalta!


Sun pitäis olla onnellinen kaveris puolesta ja ajatella, että upeaa, että on löytänyt seuraa ja toivoa samaa itsellesikin.Jos se poika on hetero ja välittää siitä tytöstä, niin ei sille mitään voi. Nämä asiat eivät ole sun päätettävissä, etkä voi niihin vaikuttaa. Ajanhukaa miettiä ja tarpeetonta ahdistua.Yritä unohtaa koko juttu, ja keksiä muuta ajateltavaa ja tekemistä. Sulla on kesä pilalla jos pyörität päässäsi samaa levyä ja pohdit asioita. Jos tästä jutusta ei tule mitään, niin jossain vaiheessa sun on kuitenkin osatava luopua ja päästettävä irti. Sun on osattava ajatella realistisesti ja kestettävä tosiasiat. Pitäs onnistua kun ajattelee, että kyse on vaan ollu sun omista haaveista.

Lue lisää

En pysty. En vaan pysty niin kuin olen miljoona kertaa sanonut. Minulla ei ole mitään muuta kuin yksinäisyys, en minä voi lähteä mihinkään harrastuksiin koska ensinnäkään en pääse niihin, toiseksikaan en tiedä mitä tekisin ja kolmanneksikaan en kuulu mihinkään ryhmään, plus vielä sekin että ei täällä ole muuta kuin sählyn peluuta, enkä sinne mene koska olisin tiellä eikä minua haluta sinne, sitä paitsi en pidä sählystä.

Jos minulla vain olisi elämässä jotain, mutta kun ei ole. Olen harkinnut itsemurhaa jo todella vakavissani ja sanonut äidille ja iskällekin siitä vaivihkaa jotain, mutta eivätpä nuo ota minua tosissaan. Saavatpahan sitten nähdä kun keksin miten sen teen helposti.

Ja se että elämä on alussa ja vuosikymmenet ovat edessä, on ihan kamalaa, eikä sitä kukaan tunnu ymmärtävän. Kaikki ne yksinäiset vuosikymmenet, ja vielä yksinäisempi ja tuskaisempi vanhuus. Siinä missä suurin osa ihmisistä elää elämää onnelisena tai ei, saavat lapsia, avioituvat, tekevät kaikkea, minua odottaa yksinäisyys.

Alan olla sitä mieltä, että homous on kirous tai rangaistus. Se ei ole sairaus, mutta paha asia se on silti. Ainakaan itselleni homous ei tuo yhtään mitään hyvää elämään. Koko lyhyt elämäni on pilalla ja alan kärsiä mielenterveysongelmista jo. Välillä ahdistaa ihan älyttömästi ja istun vain paikoillani enkä tee mitään. Tänäänkin olin autokoulussa ja kaikki meni perseelleen ja meinasin pari kertaa ajaa kolarinkin, kun oli niin ahdistunut olo enkä keskittynyt ollenkaan, kun ongelmat ja ahdinko alkavat painaa päälle joka paikassa. Ja tänään pitäisi vielä jaksaa lukea kokeisiiin, mutta en tiedä huvittaako koska minua ei enää kiinnosta.

Ja siitä terapiasta sen verran, että kummatkin vanhemmat vain ottivat asian puheeksi, mutta siihen se aina jää. Ne ovat kuitenkin vielä saatanan kalliita eikä meillä ole varaa sillä minä koulunkäynteineni ja autokouluineni käyn vanhemmilleni jo liian kalliiksi. Minusta ei ole iloa kellekään, eikä minuun liity mitään hyvää.

17nuori kirjoitti:

Ja se että elämä on alussa ja vuosikymmenet ovat edessä, on ihan kamalaa, eikä sitä kukaan tunnu ymmärtävän. Kaikki ne yksinäiset vuosikymmenet, ja vielä yksinäisempi ja tuskaisempi vanhuus. Siinä missä suurin osa ihmisistä elää elämää onnelisena tai ei, saavat lapsia, avioituvat, tekevät kaikkea, minua odottaa yksinäisyys.

Alan olla sitä mieltä, että homous on kirous tai rangaistus. Se ei ole sairaus, mutta paha asia se on silti. Ainakaan itselleni homous ei tuo yhtään mitään hyvää elämään. Koko lyhyt elämäni on pilalla ja alan kärsiä mielenterveysongelmista jo. Välillä ahdistaa ihan älyttömästi ja istun vain paikoillani enkä tee mitään. Tänäänkin olin autokoulussa ja kaikki meni perseelleen ja meinasin pari kertaa ajaa kolarinkin, kun oli niin ahdistunut olo enkä keskittynyt ollenkaan, kun ongelmat ja ahdinko alkavat painaa päälle joka paikassa. Ja tänään pitäisi vielä jaksaa lukea kokeisiiin, mutta en tiedä huvittaako koska minua ei enää kiinnosta.

Ja siitä terapiasta sen verran, että kummatkin vanhemmat vain ottivat asian puheeksi, mutta siihen se aina jää. Ne ovat kuitenkin vielä saatanan kalliita eikä meillä ole varaa sillä minä koulunkäynteineni ja autokouluineni käyn vanhemmilleni jo liian kalliiksi. Minusta ei ole iloa kellekään, eikä minuun liity mitään hyvää.

Lue lisää

Ja se että elämä on alussa ja vuosikymmenet ovat edessä, on ihan kamalaa, eikä sitä kukaan tunnu ymmärtävän.



Kyllä ihmiset ymmärtävät, jos he ovat kokeneet nuo asiat ja ovat sinua vanhempia, kuten minä. Tosiasissa monella on lienee laajempi ymmärrys asioista kuin sinulla. Jos on elänyt tuon ikävuoden 18v sitten ja kokenut saman, ymmärtää asiat kokonaisuudessaan varmasti paremmin tässä vaiheessa. Tuo on nuoruuden kehitykseen ja omaan seksuaalisuuden oivaltamiseen liittyvää kriisiä ja epätoivoa. Minäkin olin kaapissa 8 vuotta perheeltäni ja homoseksuaalisuus ahdisti tosi kovasti.Ei ollut kavereita, eikä harrastuksia. Se jälkeen vielä masennuin aika pahasti ja söin lääkkeitä melkein 2 vuotta. Olin myös ihastunut muutamaan kertaan ja halusin epätoivoisesti, että ne jutut olisivat onnistuneet. Et usko miten rankkaa oli. Mutta, kun tästä selvisin, olin vasta 25v ja sen jälkeen henkisesti tasapainoista ja ihan mukavaa elämää on ollut jo kymmenen vuotta. Silloin itkin nuoruutta, joka oli mennyt pilalle. Nyt se on enää haalistunut muisto ja kaukainen asia. Vaikka nuoruudessa olisi ollut vaikeaa ja kriisejä, niin se ei ole lopullista. Tasapinoisempi ihminen on sieltä vasta kehittymässä ja kokonaan uusi elämänvaihe, eli aikuisuus, on alkamassa. Ei todellakaan kannata uskoa, että elämä on sitä, mitä jossain teini-iän kehitysvaiheessa ja kriisin keskellä kuvittelee.

Saavatpahan sitten nähdä kun keksin miten sen teen helposti.

Ei tuossa ikävaiheessa voi tehdä päätelmiä omasta kohtalosta tai loppuelämästä. Kriisit voivat kuulua nuoruuteen ja ovat osa ihmisen kasvua. Mielestäni on typerää tappaa itsensä ensin apua hakematta ja varsinkin kun on vielä kasvuvaiheessa henkisestikin. Kun minä olin masentunut, niin joten kuten pystyin käsittämään, että tuska ja epätoivo ei johdu niinkään "surkeasta elämästäni" vaan sairaudesta. Sairaus on se, joka saa tämän kärsimyksen, epätoivoiset ajatukset ja pahanolon aikaan ja vääristää ajattelun mittasuhteet. Ja kun saan tarvittavaa hoitoa, niin elämänhalu palautuu ja asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.Päätin, etten usko masentuneen mielen aiheuttamia kuvitelmia, vaan pohdin elämääni ja tulevaisuutta sitten, kun olen paremmassa kunnossa ja minulla on kyky nähdä asiat realistisemmin.Ainakin yritin ajatella niin. Kun saa hoitoa ja tulee parempaan kuntoon, niin sen jälkeen maailma ei lopu siihen, että en saa rakkautta joltain ihmiselta tai että elämä ei ole joka suhteessa täydelistä. Halua ja intoa elämiseen löytyy joka tapauksessa.


Minä olen sitä mieltä, että henkisest tasapainoiselle ihmiselle ei ole ongelma, jos joku ihastus ei vastaa tunteisiin tai on hetero. Siitä ei tule tuollaista epätoivoista asiaa joka pyörii jatkuvasti mielessä. Jos ajatusmaailmasi ei ole tasapainoinen ja järkevä tässä asiassa, niin miten se voisi olla monessa muussakaan asiassa? Esimerkiksi suhtautumisessa tulevaisuuteen yms? Mielestäni sinun ajattelussa on paljon sellaista, josta heijastuu enemmänkin oma epätoivosi kuin tosiasiat.

Mutta kun siihen menee niin saatanan pitkään ennen kuin voin edes miettiä muualle muuttamista. Ja miten minä tutustuisin siellä kehenkään? Olen niin surkea puhumaan tuntemattomille ja tilanne on aivan sama siellä kuin täällä sillä erotuksella, että siellä on hirveästi homoja, jotka tosin tuntuvat haluavan vaan seksiä koko ajan, ei muuta.

Ja minä lenkkeilen. Olen lenkkeillyt jo pitkään ja laihtunut melkein kaksikymmentä kiloa koko tänä aikana kun olen kärsinyt tästä pitkäkestoisesta huonosta olosta.

Ja jos kerta elämässä on niin paljon "ihania mahdollisuuksia" ja elämä on niin ihanaa, niin miksi on sitten lukuisia yksinäisiä, eritoten homoja jotka ovat masentuneita, itsemurhan tehneitä tai muuten vain menetettyjä tapauksia?

Eiköhän nuo kaikki lukemani ja kuulemani elämäntarinat ole osoitus siitä, että elämä on vain luotu toisille helvetiksi, vaikka pärjäisi konkreettisella ja taloudellisella tasolla, henkinen helvetti on yhtä tuskaa.

17nuori kirjoitti:

Mutta kun siihen menee niin saatanan pitkään ennen kuin voin edes miettiä muualle muuttamista. Ja miten minä tutustuisin siellä kehenkään? Olen niin surkea puhumaan tuntemattomille ja tilanne on aivan sama siellä kuin täällä sillä erotuksella, että siellä on hirveästi homoja, jotka tosin tuntuvat haluavan vaan seksiä koko ajan, ei muuta.

Ja minä lenkkeilen. Olen lenkkeillyt jo pitkään ja laihtunut melkein kaksikymmentä kiloa koko tänä aikana kun olen kärsinyt tästä pitkäkestoisesta huonosta olosta.

Ja jos kerta elämässä on niin paljon "ihania mahdollisuuksia" ja elämä on niin ihanaa, niin miksi on sitten lukuisia yksinäisiä, eritoten homoja jotka ovat masentuneita, itsemurhan tehneitä tai muuten vain menetettyjä tapauksia?

Eiköhän nuo kaikki lukemani ja kuulemani elämäntarinat ole osoitus siitä, että elämä on vain luotu toisille helvetiksi, vaikka pärjäisi konkreettisella ja taloudellisella tasolla, henkinen helvetti on yhtä tuskaa.

Lue lisää

No jos on niin helvetin pitkä aika niin käytä se itses kehittämiseen! Eikä tarvitse olla mikään karismaattinen poliitikko saadakseen ystäviä, riittää kunhan vain yrität sentään tutustua! Huomaat kyllä keiden kanssa tulee oikeasti juttuun. Ja mistä sä tiedät että kaikki muualla olevat homot haluavat vain seksiä? Tuntuu että tämä tieto perustuu sellaisiin mediassa esitettäviin homoihin jotka ovat hassunhauskoja muotiguruja jotka ovat naisten parhaita ystäviä...
Ja onhan muissa paikoissa varmasti Seta:n kaltaisia yhteisöjä joissa voi tavata sekä tutusta kohtalontovereihin : )

Se on hyvä juttu, oletko miettinyt sitten jotain muuta esim. hankkia nyrkkeilysäkkiä? Siihen on ainakin tehokasta purkaa vihaa

Tottakai elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta on turhaa tuhlata elämä siihen että ajatellaan että ollaan jo menetettyjä tapauksia, vaikkei olla edes yritetty. Kaikista eniten ärsyttää se, että olet katkera siitä että elämäsi on ollut tylsää ja yksinäistä ja kuvittelet sen olevan niin tulevaisuudessakin, mutta et mieti mitä kaikkea et tule kokemaan jos luovutat nyt. Ja mietippä itse kaikkia niitä onnellisia tapauksia, jossa ihmiset ovat löytäneet oman sielunkumppaninsa ja elävät nyt onnellisesti yhdessä?

Minusta tuntuu, että tässä vaiheessa yrität saada vain sääliä täältä, koska et sitä saa perheeltäsi. Tottakai tilanteesi on kurja, ja hetki itsesäälissä pyöriminen on ihan sallittua, mutta jossain vaiheessa sinun on noustava sieltä kurasta ylös ja saada elämäsi kuntoon. Tiedät itsekin että elämä ei voi olla pelkkää kuraa. Tai tehdään näin, mene ulos elämään, koe uutta ja tapaa ihmisiä ja tule sitten tänne sanomaan että elämäsi on yhtä helvettiä

17nuori kirjoitti:

Mutta kun siihen menee niin saatanan pitkään ennen kuin voin edes miettiä muualle muuttamista. Ja miten minä tutustuisin siellä kehenkään? Olen niin surkea puhumaan tuntemattomille ja tilanne on aivan sama siellä kuin täällä sillä erotuksella, että siellä on hirveästi homoja, jotka tosin tuntuvat haluavan vaan seksiä koko ajan, ei muuta.

Ja minä lenkkeilen. Olen lenkkeillyt jo pitkään ja laihtunut melkein kaksikymmentä kiloa koko tänä aikana kun olen kärsinyt tästä pitkäkestoisesta huonosta olosta.

Ja jos kerta elämässä on niin paljon "ihania mahdollisuuksia" ja elämä on niin ihanaa, niin miksi on sitten lukuisia yksinäisiä, eritoten homoja jotka ovat masentuneita, itsemurhan tehneitä tai muuten vain menetettyjä tapauksia?

Eiköhän nuo kaikki lukemani ja kuulemani elämäntarinat ole osoitus siitä, että elämä on vain luotu toisille helvetiksi, vaikka pärjäisi konkreettisella ja taloudellisella tasolla, henkinen helvetti on yhtä tuskaa.

Lue lisää

Mutta kun siihen menee niin saatanan pitkään ennen kuin voin edes miettiä muualle muuttamista.

*Ehkä muutama vuosi, eli ei paljoakaan. Mihin sinulla on kiire? Muutto ei ole hyvä juttu, jos sinulla ei esim ole mahdollisuutta hankkia toimeentuloa.

Ja miten minä tutustuisin siellä kehenkään? Olen niin surkea puhumaan tuntemattomille

*Ei se ole kiinni pelkästään puhumisen taidosta. Samanhenkiset ihmiset löytävät toisensa ja kaverisuhteita löytyy yllättäen eri tilanteista pikkuhiljaa. Jos ihmiset evät ole samalla aallopituudella, niin ei siinä auta, vaikka puhuisi kuinka paljon.

niin miksi on sitten lukuisia yksinäisiä, eritoten homoja jotka ovat masentuneita, itsemurhan tehneitä tai muuten vain menetettyjä tapauksia?

*Niitä on kaikissa ihmisryhmissä, ja jonkun toisen kohtalo ei ole sinun kohtalosi. Koska olet itse homo ja masentunut, katsot suurennuslasin kanssa muiden vastaavien kohtaloita ja varsinkin huonoja sellaisia.

Eiköhän nuo kaikki lukemani ja kuulemani elämäntarinat ole osoitus siitä, että elämä on vain luotu toisille helvetiksi

*Ei minun mielestä. Hankaluuksia mahtuu jokaiseen elämään. Sellaista elämää, jossa ei tapahtuisi mitään ikävää koskaan, ei ole kenelläkään. Monista kriiseistä selviää lopulta.

Pirun Ipad! i:t ja o:t menee päin seiniä! Ka satuu pirusti edeleen!!

krapulako? Kovinpas nuorena hinkuat noihin paikkoihin, niistä ehtii saada kylläkseen aika pian. Jatkuvasti jos käy, ryyppää ja vielä polttaa niin pian on ulkonäkökin sen mukainen.

mikävaivaa kirjoitti:

krapulako? Kovinpas nuorena hinkuat noihin paikkoihin, niistä ehtii saada kylläkseen aika pian. Jatkuvasti jos käy, ryyppää ja vielä polttaa niin pian on ulkonäkökin sen mukainen.

Lue lisää

Ei ole krapula vaan unen ja veden ja kaiken kivan monivärisen puute.
Ja vihaan yli kaiken tupakointia sekä en pidä mmista kuin siiderin (mansikka) mausta.

Avuliashomo kirjoitti:

Ei ole krapula vaan unen ja veden ja kaiken kivan monivärisen puute.
Ja vihaan yli kaiken tupakointia sekä en pidä mmista kuin siiderin (mansikka) mausta.

"minkään alkoholin mausta PAITSI siiderin."

Siis onko tuo seniorileiri joku helvetin vanhusleiri?

vittuiletsää? kirjoitti:

Siis onko tuo seniorileiri joku helvetin vanhusleiri?

Tavalliset prometheus-leirit on suunnattu rippikouluikäisille, seniorileirit 16-20 -vuotiaille:

"Seniorileirit ovat sisällöltään tavallisia Prometheus-leirejä, jotka on suunnattu leiri-iän ohittaneille, 16-20 -vuotiaille nuorille. Leiriläisten ikä toki huomioidaan ohjelman suunnittelussa, ja myös leirin apuohjaajat ovat keskimääräistä vanhempia. Tätä nuoremmille suosittelemme tavallista Prometheus-leiriä, yli 20-vuotiaille puolestaan aikuisleiriä tai lähtemistä ohjaajaksi. " (http://www.protu.fi/prometheus-leirit/seniorileirit)

Kedvesem kirjoitti:

Tavalliset prometheus-leirit on suunnattu rippikouluikäisille, seniorileirit 16-20 -vuotiaille:

"Seniorileirit ovat sisällöltään tavallisia Prometheus-leirejä, jotka on suunnattu leiri-iän ohittaneille, 16-20 -vuotiaille nuorille. Leiriläisten ikä toki huomioidaan ohjelman suunnittelussa, ja myös leirin apuohjaajat ovat keskimääräistä vanhempia. Tätä nuoremmille suosittelemme tavallista Prometheus-leiriä, yli 20-vuotiaille puolestaan aikuisleiriä tai lähtemistä ohjaajaksi. " (http://www.protu.fi/prometheus-leirit/seniorileirit)

Lue lisää

Lue lisää leireistä Protun kotisivuilta (http://www.protu.fi/prometheus-leirit) - voin taata että leiriviikko on antoisa kokemus ja yhteisönä Protu on sellainen, jossa omaa "erilaisuutta", esim. sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiä ei tarvitse piilotella. Joka leirillä käy mm. Seta-vierailija kertomassa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta eli aihetta ei kaihdeta. Sinne vaan, kannattaa.

Tästä tarinast pitäis kirjoittaa kirja :) call me :D

Kirjankustantaja kirjoitti:

Tästä tarinast pitäis kirjoittaa kirja :) call me :D

Minä tykkään kirjailla ja yksi haaveenin on ollut kirjoittaa kirja, mutten kyllä haluaisi käydä näitä samoja asioita läpi uudestaan. En edes uskalla lukea noita aikasempia juttuja, sillä jotenkin vain ahdistaa ne kaikki.. Siellä on hyviä muistoja, joista tulee paha olo kun on ikävä niitä, sitten on pahoja muistoja jotka sattuu vieläkin.

17nuori kirjoitti:

Minä tykkään kirjailla ja yksi haaveenin on ollut kirjoittaa kirja, mutten kyllä haluaisi käydä näitä samoja asioita läpi uudestaan. En edes uskalla lukea noita aikasempia juttuja, sillä jotenkin vain ahdistaa ne kaikki.. Siellä on hyviä muistoja, joista tulee paha olo kun on ikävä niitä, sitten on pahoja muistoja jotka sattuu vieläkin.

Lue lisää

No ei nyt kai.. Kunhan vitsailin :) on todella kurjaa kuulla tarinasi. Oon seurannut sun tarinas ja jopa herkistyin välillä. Muistathan, elämä ei oo aina helppoo.. Välillä tapahtuu yllättäviä hetkiä.. Elämäs on viel aluss, poika. Keep going :D

Do it! Do it! Do it!

No jos siitä totta tehtäis ni uskon, että tragedia kuvaa parhaiten.

hgvju1 kirjoitti:

No jos siitä totta tehtäis ni uskon, että tragedia kuvaa parhaiten.

Surulliset tarinat myy parhaiten. Jos tässäkin olisi vain kerrottu miten ihanaa homokaverin kanssa niin olisi ketju jäänyt melkoisen lyhyeksi.

"Yritin minä jotain siihen suuntaan kysellä että onko joku vialla tai olenko minä sanonut tai tehnyt jotain..." Ei tuollaisia kaverilta kannata kysellä, ei ihme, että läppää kirjalla. Jos seurustelisitte, olisi eri asia, mutta ei silloinkaan liikaa.

Pyydä ajelemaan sillä peltoautolla, useimpia poikia luulisi kiinnostavan.

Yrität liikaa kirjoitti:

"Yritin minä jotain siihen suuntaan kysellä että onko joku vialla tai olenko minä sanonut tai tehnyt jotain..." Ei tuollaisia kaverilta kannata kysellä, ei ihme, että läppää kirjalla. Jos seurustelisitte, olisi eri asia, mutta ei silloinkaan liikaa.

Pyydä ajelemaan sillä peltoautolla, useimpia poikia luulisi kiinnostavan.

Lue lisää

En minä kehtaa pyytää häntä mihinkään. Tuntuu niin pahalta kun en tiedä välittääkö hän minusta mitenkään vai ei, kun hän toiminnallaan sotkee minua koko ajan. Kaikki nuo ajoittaiset välttelyt ja kylmät käyttäytymiset, sekä juuri nekin kun ei hän vastaa välillä minulle yms. saavat minut tuntemaan itseni jotenkin tylsäksi ja typeräksi.
Sitten hän taas välillä hakeutumalla hakeutuu luokseni ja on niin ihana ja kiltti.

Välillä tuntuu että se poika tietää tasan tarkkaan mitä tekee ja haluaa tahallaan aiheuttaa minulle mielipahaa.

No hyvästit sitten jos et enää kirjota :( otappa kuitenkin onkees homopojan äidin viimeisestä kommentista ja kerro sille jätkälle.

Olen samaa mieltä yhtään syyllistämättä että hivenen oisit voinut laittaa tikkua ristiin pojan suhteen. Nythän nysväsit ja tyttö vei hänet sun nokan edestä. Entä jos joku toinen poika ois vienyt hänet sun silmien alta? Olisit ihan yhtä maassa, joten älä sitä heteroutta itke vaan ota nyt opiksesi ja seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa ala toimimaan;-)

Niin.

Just.

Tee.

Se

Nyt!

No olipa hauskaa, - heh heh...

oikea kohtalotoveri9 kirjoitti:

No olipa hauskaa, - heh heh...

Niin, olipas hauskaa, - heh heh...

Voi, olen niin pahoillani. Tiedän, miltä sinusta tuntuu itse vastaavan läpikäyneenä. Itsekin olen tänään itkenyt lohdutonta suruani ja tuskaani, kaipuuta ja ikävääni. Kaipaan ja ikävöin rakastamaani poikaa, niin sanoin kuvaamattoman paljon...Hän on yhä Sydämessäni.

Kaikki pulpahti täysillä pintaan, koska tänään tulee tasan neljä vuotta ylioppilaaksi valmistumisestani, jolloin minulle kävi samoin, joskin paljon huonommin ja ikävämmin. Sillä olin pojalle, parhaalle ystävälleni ja elämäni kaikkein rakkaimmalle ja tärkeimmälle henkilölle, kertonut aiemmin keväällä tunteistani ja rakkaudestani. Hän otti sen todella huonosti, niin huonosti kuin vain voi kuvitella. Hänen taholtaan kaikki minua kohtaan muuttui välittömästi puhtaaksi säälimättömäksi vihaksi, halveksunnaksi ja inhoksi. Hän totesi julmasti kaiken väliltämme olevan ohi ja haukkui minut pystyyn!

Ylioppilasjuhla oli, niin hirvittävän raskas ja järkyttävä kokemus, etten meinaa jaksaa edes kirjoittaa...Ja toinen vain katsoi ja tuijoitti läpi kuin ei näkisi minua, kovana, ankarana puhumattomana, täynnä vihaa kuin muuri tai käänsi itsensä ja kasvonsa minusta pois. Miten vaikeaa ihmisten edessä olikaan, meinasin pyörtyä ja täristä kauhusta, ahdistuksesta, tuskasta, surusta ja pelosta. Halusin vain itkeä ja huutaa!

Sen päivän vuosien työn jälkeen olisi pitänyt olla ilon ja onnen päivä, ja jonka olisin halunnut yhdessä tuon pojan kanssa jakaa. Vaan tunteideni ja rakkauteni tunnustamisen jälkiseurauksien jälkeen ei jäljelle enää jäänyt mitään, ei ystäviä, mitään. Rakkaimpanikin katosi väkijoukkoon, en voinut edes hyvästellä häntä (jos hän olisi suostunut edes puhumaan sanaakaan). Poistuin paikalta yksin, astuttuani ovesta pihalle en voinut enää pidätellä kyyneleitäni ja itkuani.

Yritin myöhemmin viestein korjata ja selvittää asioita, koska hän ei suostunut tapaamaan eikä puhumaan (hän ei tunnustettuani rakkauteni puhunut minulle enää koskaan tai edes tervehtinyt), mutta hirvittävä homofobia vei voiton ja repi kaiken rikki! Ja minä rakastin häntä kaikesta sydämestäni enemmän kuin mitään tai ketään toista. Rakastan yhä. Antaisin, mitä vain jos saisin välit kuntoon, hänen rakkautensa.

Mutta sitä, että kerroin tunteistani ja rakkaudestani häntä kohtaan en kadu - jos en olisi kertonut, katuisin sitä jokainen päivä.

Sister Nicci kirjoitti:

Voi, olen niin pahoillani. Tiedän, miltä sinusta tuntuu itse vastaavan läpikäyneenä. Itsekin olen tänään itkenyt lohdutonta suruani ja tuskaani, kaipuuta ja ikävääni. Kaipaan ja ikävöin rakastamaani poikaa, niin sanoin kuvaamattoman paljon...Hän on yhä Sydämessäni.

Kaikki pulpahti täysillä pintaan, koska tänään tulee tasan neljä vuotta ylioppilaaksi valmistumisestani, jolloin minulle kävi samoin, joskin paljon huonommin ja ikävämmin. Sillä olin pojalle, parhaalle ystävälleni ja elämäni kaikkein rakkaimmalle ja tärkeimmälle henkilölle, kertonut aiemmin keväällä tunteistani ja rakkaudestani. Hän otti sen todella huonosti, niin huonosti kuin vain voi kuvitella. Hänen taholtaan kaikki minua kohtaan muuttui välittömästi puhtaaksi säälimättömäksi vihaksi, halveksunnaksi ja inhoksi. Hän totesi julmasti kaiken väliltämme olevan ohi ja haukkui minut pystyyn!

Ylioppilasjuhla oli, niin hirvittävän raskas ja järkyttävä kokemus, etten meinaa jaksaa edes kirjoittaa...Ja toinen vain katsoi ja tuijoitti läpi kuin ei näkisi minua, kovana, ankarana puhumattomana, täynnä vihaa kuin muuri tai käänsi itsensä ja kasvonsa minusta pois. Miten vaikeaa ihmisten edessä olikaan, meinasin pyörtyä ja täristä kauhusta, ahdistuksesta, tuskasta, surusta ja pelosta. Halusin vain itkeä ja huutaa!

Sen päivän vuosien työn jälkeen olisi pitänyt olla ilon ja onnen päivä, ja jonka olisin halunnut yhdessä tuon pojan kanssa jakaa. Vaan tunteideni ja rakkauteni tunnustamisen jälkiseurauksien jälkeen ei jäljelle enää jäänyt mitään, ei ystäviä, mitään. Rakkaimpanikin katosi väkijoukkoon, en voinut edes hyvästellä häntä (jos hän olisi suostunut edes puhumaan sanaakaan). Poistuin paikalta yksin, astuttuani ovesta pihalle en voinut enää pidätellä kyyneleitäni ja itkuani.

Yritin myöhemmin viestein korjata ja selvittää asioita, koska hän ei suostunut tapaamaan eikä puhumaan (hän ei tunnustettuani rakkauteni puhunut minulle enää koskaan tai edes tervehtinyt), mutta hirvittävä homofobia vei voiton ja repi kaiken rikki! Ja minä rakastin häntä kaikesta sydämestäni enemmän kuin mitään tai ketään toista. Rakastan yhä. Antaisin, mitä vain jos saisin välit kuntoon, hänen rakkautensa.

Mutta sitä, että kerroin tunteistani ja rakkaudestani häntä kohtaan en kadu - jos en olisi kertonut, katuisin sitä jokainen päivä.

Lue lisää

Sinulle, 17nuori: sinuna en antaisi noin (uskomattoman) helpolla periksi - tekemättä asioiden hyväksi oikeasti yhtään mitään! Päätit jäädä pelkojesi ja epävarmuutesi vangiksi, rypemään niihin ja muihin negatiivisiin ajatuksiisi, tunteisiin, uskomuksiisi ja tulevaisuuden kauhuskenaarioihin. Kun pystyt olemaan tuollaisen draaman keskellä ja oikein luot ja hämmennät tuota draamaa, tuntuu että oikein elät draamasta ja dramatiikasta, niin se myös kertoo, että oikeasti olet todella vahva, voimakas ja tahtova, kun sen vain tajuaisit! Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään, miksi tieten tahtoen heittäytyä surkuttelevan uhrin asemaan!

“Happiness can be found even in the darkest of times, when one only remembers to turn on the light.”
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (2004) – Dumbledore

Tämä ihan oikeasti on näin ja pitää paikkansa - mutta sitä ennen on luovuttava omista virheellisistä negatiivisistä uskomuksista. Tämän voin itse raskaita vaikeuksia läpikäyneenä todeta oma kohtaisen kokemuksen kautta.

Täällä on sinulle annettu niin paljon hyviä kannustavia neuvoja, esim. Homopojan äiti, boy20v, 22gaybi. Toivoin, että olisit näinä viimeisinä päivinä voimaantunut, ryhdistäytynyt , ottanut itseäsi niskasta kiinni ja olisit toiminut tehden asioiden hyväksi kaiken sen minkä omalta osaltasi voit!

Jos minä olisin sinä, niin itse juuri nyt tuossa tilanteessa ottaisin yhteyttä tuohon poikaan ja kertoisin tunteistani! En voisi todellakaan antaa asioiden olla!

Voithan ennakolta miettiä valmiiksi, mitä haluat sanoa ja kertoa. Pojan puhelinnumerohan sinulla ainakin on. Kuule, miten olisi ihan tavallinen perinteinen kirje, jossa kertoisit pojalle tunteistasi, rakkaudestasi, miten tärkeä hän sinulle on ja miten paljon hän sinulle merkitsee. Näin voisit rauhassa avata sisimpäsi hänelle ja kirjoittaa, mitä haluat kertoa ja ilmaista. Perinteinen kirje olisi vahva ja voimakas keino, etenkään jos ei livenä kasvotusten pysty. Mikä olisi sinulle sopivin viestin?

Uskon, että vuodattamalla kaikki se, mitä haluat ilmaista esim. kirjeen avulla ja mahdollisesti sitten hänen kanssaan puhua asiasta sen jälkeen, varmaankin annat hänelle ensin hieman aikaa ja odotat ottaako hän yhteyttä, raskas kivi vierähtää sydämeltäsi. Näin olet omalta osaltasi tehnyt kaikkesi. Se vapauttaa. Nyt jätät kaiken ikään kuin kesken.

Luulen, että myöhemmin elämässä sinua alkaa vaivata, painaa ja kaduttaa se, ettet kertonut tunteistasi - tunteesi häntä on kohtaan ovat tärkeä asia. Mitään hävettäväähän siinä ei ole!

Niin kuin nimimerkki Homopojan äiti kehotti kertomaan ja jättämään pojalle kesäloman ajaksi sulateltavaa. Poika on sen todellakin ansainnut. Samalla tämä kertoo siitä, miten paljon todella arvostat ja kunnioitat itseäsi, tunteitasi ja rakkauttasi tuota poikaa kohtaan sekä tuota poikaa - eli jos todella arvostat ja kunnioitat, niin et todellakaan jätä kertomatta! Samalla annat pojalle tärkeän elämän oppitunnin.

Nyt ei saa jäädä tuleen makaamaan eikä rakkauden rintamakarkuriksi ja jos nyt tuo poika otettuasi yhteyttä häneen ja kerrottuasi päättää ryhtyä rakkauden rintamakarkuriksi, niin oletpahan tähdännyt häntä luodilla perään tai jospa ihan tykillä täräytät!

Sinä selviät kyllä!


Kuvaavat ja kertovat hyvin, miltä minusta tuntuu:

http://www.youtube.com/watch?v=fbI0BFnPcrg

http://www.youtube.com/watch?v=eRbeMyZv8Jg

Sister Nicci kirjoitti:

Sinulle, 17nuori: sinuna en antaisi noin (uskomattoman) helpolla periksi - tekemättä asioiden hyväksi oikeasti yhtään mitään! Päätit jäädä pelkojesi ja epävarmuutesi vangiksi, rypemään niihin ja muihin negatiivisiin ajatuksiisi, tunteisiin, uskomuksiisi ja tulevaisuuden kauhuskenaarioihin. Kun pystyt olemaan tuollaisen draaman keskellä ja oikein luot ja hämmennät tuota draamaa, tuntuu että oikein elät draamasta ja dramatiikasta, niin se myös kertoo, että oikeasti olet todella vahva, voimakas ja tahtova, kun sen vain tajuaisit! Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään, miksi tieten tahtoen heittäytyä surkuttelevan uhrin asemaan!

“Happiness can be found even in the darkest of times, when one only remembers to turn on the light.”
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (2004) – Dumbledore

Tämä ihan oikeasti on näin ja pitää paikkansa - mutta sitä ennen on luovuttava omista virheellisistä negatiivisistä uskomuksista. Tämän voin itse raskaita vaikeuksia läpikäyneenä todeta oma kohtaisen kokemuksen kautta.

Täällä on sinulle annettu niin paljon hyviä kannustavia neuvoja, esim. Homopojan äiti, boy20v, 22gaybi. Toivoin, että olisit näinä viimeisinä päivinä voimaantunut, ryhdistäytynyt , ottanut itseäsi niskasta kiinni ja olisit toiminut tehden asioiden hyväksi kaiken sen minkä omalta osaltasi voit!

Jos minä olisin sinä, niin itse juuri nyt tuossa tilanteessa ottaisin yhteyttä tuohon poikaan ja kertoisin tunteistani! En voisi todellakaan antaa asioiden olla!

Voithan ennakolta miettiä valmiiksi, mitä haluat sanoa ja kertoa. Pojan puhelinnumerohan sinulla ainakin on. Kuule, miten olisi ihan tavallinen perinteinen kirje, jossa kertoisit pojalle tunteistasi, rakkaudestasi, miten tärkeä hän sinulle on ja miten paljon hän sinulle merkitsee. Näin voisit rauhassa avata sisimpäsi hänelle ja kirjoittaa, mitä haluat kertoa ja ilmaista. Perinteinen kirje olisi vahva ja voimakas keino, etenkään jos ei livenä kasvotusten pysty. Mikä olisi sinulle sopivin viestin?

Uskon, että vuodattamalla kaikki se, mitä haluat ilmaista esim. kirjeen avulla ja mahdollisesti sitten hänen kanssaan puhua asiasta sen jälkeen, varmaankin annat hänelle ensin hieman aikaa ja odotat ottaako hän yhteyttä, raskas kivi vierähtää sydämeltäsi. Näin olet omalta osaltasi tehnyt kaikkesi. Se vapauttaa. Nyt jätät kaiken ikään kuin kesken.

Luulen, että myöhemmin elämässä sinua alkaa vaivata, painaa ja kaduttaa se, ettet kertonut tunteistasi - tunteesi häntä on kohtaan ovat tärkeä asia. Mitään hävettäväähän siinä ei ole!

Niin kuin nimimerkki Homopojan äiti kehotti kertomaan ja jättämään pojalle kesäloman ajaksi sulateltavaa. Poika on sen todellakin ansainnut. Samalla tämä kertoo siitä, miten paljon todella arvostat ja kunnioitat itseäsi, tunteitasi ja rakkauttasi tuota poikaa kohtaan sekä tuota poikaa - eli jos todella arvostat ja kunnioitat, niin et todellakaan jätä kertomatta! Samalla annat pojalle tärkeän elämän oppitunnin.

Nyt ei saa jäädä tuleen makaamaan eikä rakkauden rintamakarkuriksi ja jos nyt tuo poika otettuasi yhteyttä häneen ja kerrottuasi päättää ryhtyä rakkauden rintamakarkuriksi, niin oletpahan tähdännyt häntä luodilla perään tai jospa ihan tykillä täräytät!

Sinä selviät kyllä!


Kuvaavat ja kertovat hyvin, miltä minusta tuntuu:

http://www.youtube.com/watch?v=fbI0BFnPcrg

http://www.youtube.com/watch?v=eRbeMyZv8Jg

Lue lisää

Sister Nicci:n sanat olivat totista totta... ota neuvosta vaari.

En usko tuohon mitä sanoit. Siis siihen että hän olisi homo ja kaikki olisi vain kulissia. Hänen käyttäytymisensä osoittaa sen. Mikäli hänellä olisi tunteita minua kohtaan, hän luultavasti toimisi eri tavalla, ei näin niinkuin toimii. Hän tuli silloin tällöin juttelemaan, mutta riensi sen tytön luo heti kun näki hänet. Ja on sen tytön lähellä muutenkin. Ja on ollut tilanteita, joissa ei ole ollut muita kuin minä, mutta hän on menny ohitseni ja etsinyt sen tytön itselleen. Nytkin ovat joissin ysien bileissä. En enää jaksa uskoa että saisin hänet, mutten kykene ajattelemaan ketään muutakaan. Sitä ei tunnu kukaan uskovan, mutta minä tiedän sen että rakastan häntä aina, hän on minulle tärkein ja haluan aina olla hänen kanssaan. Ja minuun sattuu, kun en saa häntä koskaan. En ikinä. Ja koko tämän päivän olen vain itkenyt, ja koko kesä on yhtä helvettiä. Ikävä on jo hirmuinen, enkä tiedä selviänkö hengissä tästä.

On niin paha olla, eikä minkään sortin puhuminen enää auta. En myöskään enää voi kertoa hänelle tunteistani. En uskalla, enkä saa sanottua sitä koskaan.

17nuori kirjoitti:

En usko tuohon mitä sanoit. Siis siihen että hän olisi homo ja kaikki olisi vain kulissia. Hänen käyttäytymisensä osoittaa sen. Mikäli hänellä olisi tunteita minua kohtaan, hän luultavasti toimisi eri tavalla, ei näin niinkuin toimii. Hän tuli silloin tällöin juttelemaan, mutta riensi sen tytön luo heti kun näki hänet. Ja on sen tytön lähellä muutenkin. Ja on ollut tilanteita, joissa ei ole ollut muita kuin minä, mutta hän on menny ohitseni ja etsinyt sen tytön itselleen. Nytkin ovat joissin ysien bileissä. En enää jaksa uskoa että saisin hänet, mutten kykene ajattelemaan ketään muutakaan. Sitä ei tunnu kukaan uskovan, mutta minä tiedän sen että rakastan häntä aina, hän on minulle tärkein ja haluan aina olla hänen kanssaan. Ja minuun sattuu, kun en saa häntä koskaan. En ikinä. Ja koko tämän päivän olen vain itkenyt, ja koko kesä on yhtä helvettiä. Ikävä on jo hirmuinen, enkä tiedä selviänkö hengissä tästä.

On niin paha olla, eikä minkään sortin puhuminen enää auta. En myöskään enää voi kertoa hänelle tunteistani. En uskalla, enkä saa sanottua sitä koskaan.

Lue lisää

Oletko puhunut vielä äidillesi?

Ja mieti sitä positiivista asiaa, että tämä bitch tyttö vaihtaa koulua!! Joten ainakaan ihastuksesi ei ole enää hänen kimpussaan (ja päinvastoin) ensi syksynä...

Voisit vaikka parin pvän päästä laittaa varovaista viestiä hänelle että miten on loma alkanut... tai soita. Kysy miten meni ysien bileet. Tenttaa oikein kunnolla siitä tytöstä, pistä se koville!! Saatpahan selville onko kaikki vain kulissia, kuten hyvin voi olla.
Hän yrittää peitellä kiinnostumistaan sinuun hankkimalla kulissi tyttöystävän, ettei maine mene.
Ihan niinkuin oma ihastukseni teki, että vaihtoi seuraa ettei hän ''leimautuisi'' sekä ettei muut alkaisi ihmettelemään miksi hän on kanssani.

Tämä voi hyvinkin olla totta... kaikki se välinpitämättömyys johtuu vain ettei hän uskalla kohdata sinua.

Uskalla sinä nyt ensin... Kaikki on kiinni siitä sanasta... USKALLUS!

Samaa mieltä minäkin olen. Ei se hänen vikansa ole että on onnekkaampi kuin minä. Minulla ei sinänsä ole mitään sitä tyttöä vastaan, sillä hän ei ole juuri tehnyt mitään pahaa vaan on todellakin paremmassa asemassa kuin minä.

En vain halua nähdä häntä ihastukseni kanssa enää, koska joka kerta sattuu kun heidät näen. En minä nyt mitenkään yritä tai halua että heidän suhteelleen käy huonosti, sillä kumpikaan ei ole minua kohtaan tehnyt pahaa ainakaan tahallaan, mutten myöskään voi olla heidän puolestaan onnellinen. Toivoisin vain että tämä heidän suhteensa ei ole mikään vakavaluonteinen ja jotenkin kaikki kääntyisi parhainpäin ja kaikki saisivat olla onnellisia.. Minä vain tahdon ihastukseni.. On niin ikävä ja tämä loma tuntuu niin kamalan tuskallisen pitkältä, vaikka vasta ensimmäin virallinen lomapäivä on alkanut.

Et ole tainnut tajuta tämän tilanteen kokonaiskuvaa. Isoihin kaupunkeihin ei noin vain lähdetä, eikä pikkupaikkakunnilla noin vain mennä johonkin. Se on sellainen asia jota ei tunnu oikeasti ymmärtävän mikäli asuu jossain isossa kaupungissa itse. Ja toiset eivät ehkä kykene saamaan rauhaa arkipäivän harrastuksista, sillä intohimon puute mihinkään on todella hankala asia.

luitkokokojutun kirjoitti:

Et ole tainnut tajuta tämän tilanteen kokonaiskuvaa. Isoihin kaupunkeihin ei noin vain lähdetä, eikä pikkupaikkakunnilla noin vain mennä johonkin. Se on sellainen asia jota ei tunnu oikeasti ymmärtävän mikäli asuu jossain isossa kaupungissa itse. Ja toiset eivät ehkä kykene saamaan rauhaa arkipäivän harrastuksista, sillä intohimon puute mihinkään on todella hankala asia.

Lue lisää

Luin ja itse olen asunut järvenpääsä, tunsin varmaan 75% ihmisistä siellä ja harrastukset sujui helposti, uinti, lenkkeily ja pyöräily.
Sekä itse 12v menin hesaan silloin tällöin mummolaan, taksilla kylläkin mutta se ei muuta asiaa.

Saakeli! kirjoitti:

Luin ja itse olen asunut järvenpääsä, tunsin varmaan 75% ihmisistä siellä ja harrastukset sujui helposti, uinti, lenkkeily ja pyöräily.
Sekä itse 12v menin hesaan silloin tällöin mummolaan, taksilla kylläkin mutta se ei muuta asiaa.

Lue lisää

Järvenpää on ihan pääkaupunkiseutua, hieman eri asia kuin joku Itä-Suomen tai Pohjois-Pohjanmaan 2000 asukkaan paikkakunta. Sieltä ei Helsinkiin noin vaan taksilla lähdetä. Olosuhteet ja aikuiseksi kasvaminen ihan oikeasti aika erilaista sijainnista riippuen.

ruuhkasuomi kirjoitti:

Järvenpää on ihan pääkaupunkiseutua, hieman eri asia kuin joku Itä-Suomen tai Pohjois-Pohjanmaan 2000 asukkaan paikkakunta. Sieltä ei Helsinkiin noin vaan taksilla lähdetä. Olosuhteet ja aikuiseksi kasvaminen ihan oikeasti aika erilaista sijainnista riippuen.

Lue lisää

Kerrankin joku joka ymmärtää! Yleensä aina kun isommilla paikkakunnilla asuvat sanoo olleensa pienellä paikkakunnalla, he tarkoittaa silloinkin jotain kaupunkia, joka on vaan vähän pienempi kuin esim. hesa. On ihan eri asua kunnassa, jonka keskusta on suurinpiirtein yhden supermarketin kokoinen ja suurin osa väestä asuu vielä jossain syrjäseudulla, jopa ihan metsässä saattaa tontti olla.

Good for you.

Mukavaa, että kirjoitit taas. Onnittelut 18-v täyttämisen johdosta! Todella kiva kuulla, että ihastuksesi halusi huomioida sinua synttärinäsi ja halata. Hän vaikuttaa sympaattiselta pojalta. Juttu kuulostaa siltä, että hän on ehkä huomannut, että olet homo ja ihastunut häneen, ja että hän haluaa osoittaa, että hän hyväksyy sinut ja asian ja ettei hänellä ole mitään inhoa tai vastenmielisyyttä sinua kohtaan vaikka ei ehkä tuntisikaan samoin ja seurustelee tytön kanssa. Toivottavasti ystävyytenne jatkuu ja syvenee ja voit joskus kertoa suoraan hänelle tunteistasi. Ystävänä hän voi myös olla arvokas vaikka varmasti on tuskallista sinulle olla ollenkaan tekemisissä hänen kanssaan ihastuksen voimakkuuden takia.

Nythän pääset helposti liikkumaan ja tapaamaan toisia kun hommaat vaan auton. Voit käydä homopaikoissakin, mutta hankalampaa jos haluaa juoda.

Joistakin ei tiedä kenen kanssa seurustelee. Katselin äsken yhtä porukkaa, 5 poikaa ja yksi tyttö,joista yksi poika mielenkiintoinen. Välillä näytti että se ja toinen poika olivat kiinnostuneita toisistaan ja kukaan ei tytöstä, välillä kolmekin, lopulta tyttö pussaili yhden kanssa. Siitä pojasta näytti olevan kaikki kiinnostuneita, mutta heti kun lähti hetkeksi pois, toiset alkoi naureskella jotain. Olisipa ollut itsellä rohkeutta mennä juttusille, tosi seksikäs.

Ei se mahdotonta, että ihastuksesikin olisi bi ja haluaisi joskus kokeilla kanssasi, mutta ei sen varaan kannata paljon laskea. Homoilla vaan ei ole niin paljoa valinnan varaa. Toisesta voi kuitenkin alkaa pitää ja rakastuakin, vaikka ei ihastuisikaan ensisilmäyksellä.

Onnea vaan 18v kirjoitti:

Nythän pääset helposti liikkumaan ja tapaamaan toisia kun hommaat vaan auton. Voit käydä homopaikoissakin, mutta hankalampaa jos haluaa juoda.

Joistakin ei tiedä kenen kanssa seurustelee. Katselin äsken yhtä porukkaa, 5 poikaa ja yksi tyttö,joista yksi poika mielenkiintoinen. Välillä näytti että se ja toinen poika olivat kiinnostuneita toisistaan ja kukaan ei tytöstä, välillä kolmekin, lopulta tyttö pussaili yhden kanssa. Siitä pojasta näytti olevan kaikki kiinnostuneita, mutta heti kun lähti hetkeksi pois, toiset alkoi naureskella jotain. Olisipa ollut itsellä rohkeutta mennä juttusille, tosi seksikäs.

Ei se mahdotonta, että ihastuksesikin olisi bi ja haluaisi joskus kokeilla kanssasi, mutta ei sen varaan kannata paljon laskea. Homoilla vaan ei ole niin paljoa valinnan varaa. Toisesta voi kuitenkin alkaa pitää ja rakastuakin, vaikka ei ihastuisikaan ensisilmäyksellä.

Lue lisää

Täälläpäin ei ole homopaikkoja, niin en tiedä ollenkaan mihin menisin. En ole vielä baareissa käynyt kaupungissakaan ja saa nähdä käynkö, enkä tiedä onko siellä homojakaan.. Sehän se rassaa myös ettei homoilla ole juuri tuota valinnan varaa ja minua pelottaa, että joudun olemaan joko yksin tai sitten jonkun kanssa jota kohtaan en tunne mitään. Välillä vaan tuntuu että ajatuskin toisesta ihmisestä tuntuu melkein jopa pahalta, kun niin rakas ihastukseni minulle on..

En tiedä mitä teen ja mitä tulee käymään. Veikkaukseni on, että pari kertaa jossain käyn ja yksin ja tyhjin käsin tulen pois. Yllätyn aika paljon jos tänä kesänä saan jonkun itselleni, tosin mitään yhden yön juttuja en haluaisi.

Aika varmasti he seurustelevat, sillä myös muut sanovat sitä että näin on asia. Ja unohdin tuossa äsken laittaa yhden jutun. Silloin kun pidin ihastustani väkisin "kainalossani" juttelin hänelle kaikenlaista ja en edes muista miten kaikki meni. No jotenkin puhe koski sitä että asiat pitää hoitaa kunnolla ja asioita ei pitäisi jättää puolitiehen ja että ihastukseni ei ota tarpeeksi tosissaan asiota.

No siihen ihastukseni vastasi näin, kun kysyin että mihin hän paneutuu kunnolla ja mihin hän keskittyy elämässään: "Miun suhteeseen."

:(

Lopeta tuo pillitys! Ei ne rakkaat tule soittamaan ovikelloa, vaan sinun pitää itse tehdä jotain. Nyt kun ette näe toisianne enää säännöllisesti, mikset menisi paukauttamaan ihastustasi hänelle? Jos ei halua, oma moka ja voit ottaa hieman easimmin. Jos suostuu, teillä on koko elämä edessä.

Turha vinkua, jos ei itse ole valmis tekemään mitään. Paljon parempi vaihtoehto kuin kännääminen, joka on se viimeinen kohta tehtävien asioiden listalla. Salkkareistakin saa hyvän käsityksen siitä, mihin kännääminen voi pahimmillaan johtaa.

Parisuhdenero kirjoitti:

Lopeta tuo pillitys! Ei ne rakkaat tule soittamaan ovikelloa, vaan sinun pitää itse tehdä jotain. Nyt kun ette näe toisianne enää säännöllisesti, mikset menisi paukauttamaan ihastustasi hänelle? Jos ei halua, oma moka ja voit ottaa hieman easimmin. Jos suostuu, teillä on koko elämä edessä.

Turha vinkua, jos ei itse ole valmis tekemään mitään. Paljon parempi vaihtoehto kuin kännääminen, joka on se viimeinen kohta tehtävien asioiden listalla. Salkkareistakin saa hyvän käsityksen siitä, mihin kännääminen voi pahimmillaan johtaa.

Lue lisää

Alkoholia pitäisikin juoda "pää täyteen" vain silloin kun on hyvällä tuulella jos silloinkaan. Monesti lasillinen tai pari tekee paremman olon jos jokin masentaa, mutta enemmän ja yksin juotuna ei ole järkevää. Täytyyhän juhannuksena edes vähän juoda, mutta järki päässä.

18nuori, autolla voisit mennä vaikka festareille, pyytää (koulu)kavereita mukaan tai yksin yhtä hyvin. Teltta vaan mukaan, seuraa löytyy varmasti. Liput ja bensa maksaa, mutta kai kotona asuessa sen verran jää.

hei älä nyt, itekkin alan täällä herkistymään. Kyl kaikki parempaan suuntaan kääntyy, usko nyt, sun täytyy vaan kestää nyt. Missä päin suomea muuten asut? Eikä isoissa kaupungeissa kuule kaikki homot vaan seksiä halua

Vaikka kuinka vitsailette, kyllä ne tajuaa että olet homo ja ihastunut siihen poikaan, haluavat silti olla kavereita. Se poika voisi ihan hyvin olla bi tai sitten vaan vitsailee, mutta aivan hyvin voisit kertoa.

Onneks olkoon täysikäisyydestä ja ajokortista:)

Sympaattisen kuuloista kiusottelua, oli sitten pelkkää vitsiä tai ei. Ja aivan loistavaa kun sulla on nyt auto alla ja mökki jonne kutsua porukkaa niin sinne nyt vaan;) Kutsu ihastuksesi sinne, ja voithan korrektisti sanoa että ottaa toki tyttöystävänsä mukaan..selviäisipähän sekin kuvio vihdoinkin;)
Jos ottaa tytön mukaansa ja selviää että seurustelevat niin onhan se fiksua kunnioittaa toisten parisuhdetta. Mutta jos näin ei ole, niin eihän sulla ole vielä kaikki kortit pelattu:)

Lämmöllä, tsemppiä:) kirjoitti:

Onneks olkoon täysikäisyydestä ja ajokortista:)

Sympaattisen kuuloista kiusottelua, oli sitten pelkkää vitsiä tai ei. Ja aivan loistavaa kun sulla on nyt auto alla ja mökki jonne kutsua porukkaa niin sinne nyt vaan;) Kutsu ihastuksesi sinne, ja voithan korrektisti sanoa että ottaa toki tyttöystävänsä mukaan..selviäisipähän sekin kuvio vihdoinkin;)
Jos ottaa tytön mukaansa ja selviää että seurustelevat niin onhan se fiksua kunnioittaa toisten parisuhdetta. Mutta jos näin ei ole, niin eihän sulla ole vielä kaikki kortit pelattu:)

Lue lisää

Eihän nuo tuon ikäisten suhteet yleensä kauaa kestä jos edes vakavaa nytkään.

Eipä ole homobaareja tässä lähistöllä.. En minä ole vielä päässyt edes tavalliseen baarinkaan kun ei ole oikein kavereita joiden kanssa mennä kun eivät ole vielä täyttäneet 18 enkä oikein pääse sitten pois jos autolla olen liikkeellä ja taksit maksaa liikaa niinkuin kaikki muukin...

Voisiko hän oikeasti suuttua ja katkaista välit jos saisi tietää?

18nuori kirjoitti:

Eipä ole homobaareja tässä lähistöllä.. En minä ole vielä päässyt edes tavalliseen baarinkaan kun ei ole oikein kavereita joiden kanssa mennä kun eivät ole vielä täyttäneet 18 enkä oikein pääse sitten pois jos autolla olen liikkeellä ja taksit maksaa liikaa niinkuin kaikki muukin...

Voisiko hän oikeasti suuttua ja katkaista välit jos saisi tietää?

Lue lisää

sitä ei voi varmasti tietää miten hän reagoisi ihastumiseesi, mut jos asia vielä hirveästi sua raastaa, niin harkitse että kerrot sille. et häviä siinä kuitenkaan mitään ja jos se vetää herneen nenään ja ei enää halua olla sun kaveri, niin se on sen menetys.
Toki se voi tuntua menetykseltä myös sulle, mutta enemmän tuo salailu ja kaapissa olo sua sattuu.
Jos tykkäät lukea kirjoja, käypäs lainaamassa kirjastosta Uma Karman kirja nimeltä "kaiken se kestää". vois lievittää sun pahaa oloa. :)

No usko mitä uskot.

Kaveriasian olen mielestäni selittänyt, sillä kavereita minulla on mutta heidän kanssaan vapaa-ajan vietto on yleensä ollut vaikeata, ja jotenkin tunnen itseni usein ulkopuoliseksi.

Kesätöissä kävin, kello aamu 7:stä iltapäivään, kolmeen tai neljään, sen jälkeen minulla on ollut vain aikaa. Työt loppuivat eilen, joten tänään oli vapaapäivä. Myöskään tiistaina ei ollut töitä.

Ja kyllä, iskällä on kaksi autoa. Henkilöauto jolla minä saan nyt ajella, ja olen kuule dieseliä ihan itsekin ostanut siihen enkä ihan siivellä ajele. Toinen iskän auto on pakettiauto mersu, jota hän käyttää usein työssään ja jolla hän itse ajelee. Lisäksi hän on usein mökillä itse, josta hän voi lähteä moottoriveneellä eri paikkoihin. Lisäksi äitilläkin on oma auto jolla olen myös ajanut.

Tämä kaikki on totta kuten olen aiemminkin sanonut. Välillä on tosin niin paha olo ollut että toivoisin, että tämä olisikin pelkkää satuilua koko homma.

Eiköhän se nyt sitten ole aika selvää että on hetero. Tuollaistahan se heterokaveruus on kun tytöt mielessä, ei silloin kaveruus sen enempää merkkaa. Turhaan sinä sitä kuskailet jos vaan pahaa tekee, etsi itsellesi seuraa. Netissä on helppo sopia tapaaminen ja saat muuta ajateltavaa. Kesällä on festarit ja vaikka mitä.

En itsekään nuorena jaksanut nähdä vaivaa etsiä seuraa, mutta en myöskään valittanut tai kärsinyt yksinolosta noin paljon. Sinun täytyy vaan tehdä asialle jotain eikä odottaa.

No jos se on niin täpinöissään siitä autosta ja mökistä, niin tee selväksi että eduista nauttiminen on tästä lähin maksettava luonnossa. Sittenpä saat ainakin sitä ihtiään, josset muuta. Se on tuon ikäisellä nulkilla Seksuaalinen Turhautuminen, joka saa kuvittelemaan ja ajattelemaan kaikkiea, mutta kun latinki laukeaa, niin tilanne ja tunteet normalisoituu.

sex.frus. kirjoitti:

No jos se on niin täpinöissään siitä autosta ja mökistä, niin tee selväksi että eduista nauttiminen on tästä lähin maksettava luonnossa. Sittenpä saat ainakin sitä ihtiään, josset muuta. Se on tuon ikäisellä nulkilla Seksuaalinen Turhautuminen, joka saa kuvittelemaan ja ajattelemaan kaikkiea, mutta kun latinki laukeaa, niin tilanne ja tunteet normalisoituu.

Lue lisää

No jos minä jotain sellaista sanoisin niin voi olla että hän suuttuisi. En eilen väsyneenä ja surullisena muistanut kertoa paria muutakin yksityiskohtaa. Hän nimittäin välillä kavahtaa jos olen liian lähellä. Hän istuu aina etupenkillä kun minä ajan ja penkkien välissä on sellainen käsituki. Kun laskin ajaessani kyynärpääni tuelle, käteni kosketti hänen kättään. Hän kavahti samantien ja siirsi kätensä syliinsä. Lisäksi siellä paikassa missä olimme, nojasin kaverillisesti häntä päin pariin otteeseen, ja useimmiten hän perääntyi irti minusta. Yhdessä vaiheessa kysyin kun hän teki niin, etteikö kaveriin enää saa nojata. Sitten hän vain tuumasi että kai saa.. Lisäksi kun tulin häiritsemään hänen ja sen tytön halailua koska olimme aikeissa lähtöä, tyttö alkoi kyselemään olenko minä sukua ihastukselleni. Sanoin että olemme vissiin kavereita, vaikkei aina siltä tunnu. Sitten se tyttö käski halata kaveria jolloin ihastukseni kyllä teki työtä käskettyä.

Lisäksi lähtiessämme kysyin ihastukseltani että mikäli häntä väsytti sen verran ettei hän jaksanut itse hankkiutua kotiin, hän voisi tulla meille nukkumaan. Siihen hän vastasi jotain siihen suuntaan että "En vitussa kyllä mie kotiin pääsen."
Sanoin siihen että "sori kun kysyin, mutta ajattelin vaan mikäli olisit halunnut tulla." Sanoin myös että välitän hänestä enkä halua että hänelle käy jotain, johon ihastukseni vain totesi: "hyvä."
Se tyttö on vissiin kotoisin jostain isosta kaupungista etelä suomesta, joten heistä tuskin tulee mitään suurempaa paria, mitä nyt kaulailevat viikonlopun, mutta silti se sattuu, enkä pääse hänestä irti ja haluan olla hänen kanssaan vaikka se satuttaa minua. Tuntuu että olen täysin mahdottomassa tilanteessa.

Ja sex.frus en tiedä tarkoititko tuolla nulkilla minua vai häntä, mutta itse haluan todella häneltä muuta kuin seksiä. Minä rakastan häntä. Haluan pitää hänestä huolta ja haluan että hänellä on hyvä olla. Ajattelin huomenna laittaa viestiä hänelle ja kysellä tästä päivästä, kun hän on siellä samassa paikassa missä eilenkin, mutta ilman minua, koska haluan yhä tietää mitä hänelle kuuluu. En tiedä käykö tässä nyt niin että minä uhraan kaikkeni ja aikani hänelle eikä hän koskaan anna minulle yhtään mitään takaisin. Edes kunnon ystävyyttä. Tosin en usko että henkisellä tasolla se riittäisikään.

18nuori kirjoitti:

No jos minä jotain sellaista sanoisin niin voi olla että hän suuttuisi. En eilen väsyneenä ja surullisena muistanut kertoa paria muutakin yksityiskohtaa. Hän nimittäin välillä kavahtaa jos olen liian lähellä. Hän istuu aina etupenkillä kun minä ajan ja penkkien välissä on sellainen käsituki. Kun laskin ajaessani kyynärpääni tuelle, käteni kosketti hänen kättään. Hän kavahti samantien ja siirsi kätensä syliinsä. Lisäksi siellä paikassa missä olimme, nojasin kaverillisesti häntä päin pariin otteeseen, ja useimmiten hän perääntyi irti minusta. Yhdessä vaiheessa kysyin kun hän teki niin, etteikö kaveriin enää saa nojata. Sitten hän vain tuumasi että kai saa.. Lisäksi kun tulin häiritsemään hänen ja sen tytön halailua koska olimme aikeissa lähtöä, tyttö alkoi kyselemään olenko minä sukua ihastukselleni. Sanoin että olemme vissiin kavereita, vaikkei aina siltä tunnu. Sitten se tyttö käski halata kaveria jolloin ihastukseni kyllä teki työtä käskettyä.

Lisäksi lähtiessämme kysyin ihastukseltani että mikäli häntä väsytti sen verran ettei hän jaksanut itse hankkiutua kotiin, hän voisi tulla meille nukkumaan. Siihen hän vastasi jotain siihen suuntaan että "En vitussa kyllä mie kotiin pääsen."
Sanoin siihen että "sori kun kysyin, mutta ajattelin vaan mikäli olisit halunnut tulla." Sanoin myös että välitän hänestä enkä halua että hänelle käy jotain, johon ihastukseni vain totesi: "hyvä."
Se tyttö on vissiin kotoisin jostain isosta kaupungista etelä suomesta, joten heistä tuskin tulee mitään suurempaa paria, mitä nyt kaulailevat viikonlopun, mutta silti se sattuu, enkä pääse hänestä irti ja haluan olla hänen kanssaan vaikka se satuttaa minua. Tuntuu että olen täysin mahdottomassa tilanteessa.

Ja sex.frus en tiedä tarkoititko tuolla nulkilla minua vai häntä, mutta itse haluan todella häneltä muuta kuin seksiä. Minä rakastan häntä. Haluan pitää hänestä huolta ja haluan että hänellä on hyvä olla. Ajattelin huomenna laittaa viestiä hänelle ja kysellä tästä päivästä, kun hän on siellä samassa paikassa missä eilenkin, mutta ilman minua, koska haluan yhä tietää mitä hänelle kuuluu. En tiedä käykö tässä nyt niin että minä uhraan kaikkeni ja aikani hänelle eikä hän koskaan anna minulle yhtään mitään takaisin. Edes kunnon ystävyyttä. Tosin en usko että henkisellä tasolla se riittäisikään.

Lue lisää

Ajan tuhlausta, mutta itsepähän päätät miten aikasi käytät.

Ehkä... Olen miettinyt mitä kaikkea voisin sanoa että hän alkaisi yhä vain enemmän tietämään että olen homo tai vaikka kysyisi sitä minulta tai vihjaisisi siitä selkeästi minulle.. Olen minä välillä sanonut kaikenlaisia kaksimielisiä juttuja tai viittauksia siihen suuntaan, mutta eipä tuo ole tuntunut korviaan hetkauttavan. Yksi asia kuitenkin on sellainen minkä olen huomannut: hän ei koskaan puhu minulle naisista sillä tavalla kuten monet muut. Tai siis kun jotkut ovat sanoneet esim. että iskenkö itselleni viikonloppuna naisen sun muuta, ihastukseni ei ikinä sano sellaista. Voihan se olla että se ei vain kuulu hänen juttuvarastoonsa tai jotain.. en tiedä..

Ei häntä välttämättä "vaivaa" mikään. Kyllä hän mahdollisesti vaistoaa ettei välinne ole samanlaiset kuin muiden kavereiden kanssa. Vaikka oletkin pitänyt tunteesi visusti piilossa eikä tietenkään mitään "todisteita" ole. Niin kuin itsekin sanoit ettei hän juttele sulle naisista samaan malliin kuin muille pojille yms.
Varmasti siis jollain tasolla ymmärtää jotain muttei välttämättä tiedosta asiaa tarkasti, Sinun kanssasi varmaan vain "erilaista" vaikkei hän ehkä ymmärrä syytä siihen. Tuskin tylyyttään on juttelematta sulle samaan malliin kuin muille.

Tarkkaile nyt tilannetta ettet ole aivan liian "helppo" ja käytettävissä aina autokuskina vaikka tietenkin asetelma on varmasti houkutteleva kun näin pääset nauttimaan seurastaan.

Tajunnut aikoja sitten, että olet homo ja kun et uskalla kysyä, tekee tyttöjen avulla selväksi että hän on hetero. Ei halua tehdä kuitenkaan kiusaa sinulle. Ei kukaan niin tyhmä ole, ettei olisi vihjailuistasi tajunnut.

Näin se on kirjoitti:

Tajunnut aikoja sitten, että olet homo ja kun et uskalla kysyä, tekee tyttöjen avulla selväksi että hän on hetero. Ei halua tehdä kuitenkaan kiusaa sinulle. Ei kukaan niin tyhmä ole, ettei olisi vihjailuistasi tajunnut.

Lue lisää

No jos hän kerta ajattelee että olen homo, niin miksei hän kysy sitä? Minusta asioiden kertominen on niin älyttömän vaikeata, olisi niin helppo jos minun suuntautumistani kysyttäisiin niin voisin vain myöntää sen. Ja kahden kesken jos saan pyytää.

Kyllä uskon, että uskaltaisin myöntää sen, jos ihastukseni kysyisi minulta kahden kesken nätisti, olenko kiinnostunut pojista. Myöntäisin ja kysyisin eikai se haittaa häntä. Voi olla, että siinä tilassa minulle tulisi sen verran luottoa että uskaltaisin kertoa mitä hänestäkin olen ajatellut.. en tiedä.. kai..

Mutta miksei tällaisia asioita yritetä kysyä? Voihan se olla ettei häntä vaan kiinnosta, mutta itselleni se olisi helpompaa jos asiaa kysyttäisiin niin kuin siskoni ja äitini tekivät.