Haluaisin kuulla mielipiteitä ja miten muut olette järjestelleet nämä asiat...
Meillä on muuten aika hyvä suhde, mutta mies saa paljon isompaa palkkaa. Tämä ei sinänsä ole se ongelma, mutta mies on aika tarkka siitä että maksaa vain omista asioistaan.
Minä en halua elää siivellä enkä loisia. Fakta vaan on se, että meillä on varaa ihan erinäköisiin elintasoihin. En voi siis matkustaa enkä aina harrastaakaan miehen kanssa. Asumisen suhteen pitäisi päättää, mitä tehdään: rupeaako mies asuntosijoittajaksi ja minä maksan puolet vastikkeesta ja jonkin verran lyhennystäkin (vaikka en omistaisi asunnosta neliötäkään). (Ei suostu ostamaan asuntoa, johon minullakin olisi varaa.)
Vauva olisi minulle aika kallis. Siinä jää palkkoja saamatta ja "uralla etenemättä". En edes haluaisi kasvattaa lasta niin, että se olisi heti tarhassa, minusta lapsen kuuluu olla kotona vanhemman kanssa aika pitkään.
Mies on sanonut maksavansa puolet lapsen menoista. Tavallaan reilua, tavallaan ei - mieshän ei jää töistä pois eikä siirry Kelan avustuksille, vaikka MOLEMMILLE tulee vauva. Sitten kun vauva on isompi, voivat isänsä kanssa matkustaa ulkomaille lämpimään ja minä teen lomaviikonkin töitä?
Tämä on aika typerää, koska molemmilla kuitenkin on työpaikka ja rahaa. Ei tästä kuitenkaan taida mitään tällä lailla tulla. Olen taloussuhteen osapuoli, en parisuhteen.
Kiusallinen syy suhteen kariutumiseen
66
2230
Vastaukset
- lifemocker
jos teillä ei ole halua sijoittaa YHTEISEEN elämään tuloista riippumatta niin eihän tuo tule KOSKAAN toimimaan!
- PeeAaa111
Niin minä vähän olen ajatellut. Sattuu tosi paljon, koska mies on muuten tosi hyvä mulle.
Onnistuisi tuo, jos molemmat olisivat samanlaisia oman edun tavoittelijoita. Minä en ole enkä aio ryhtyä.
Muutenkin tyyli on se, että ongelmani saan selvittää yksin, harrastukset menevät mun edelle... Mies itse ei aavista tai tajua ollenkaan, että tästä se koko homma ottaa kiinni. Minusta me olemme niin erilliset jo nyt, että on ihan turha leikkiä mitään parisuhdetta. En tiedä mihin se naista edes tarvitsee. - lifemocker
PeeAaa111 kirjoitti:
Niin minä vähän olen ajatellut. Sattuu tosi paljon, koska mies on muuten tosi hyvä mulle.
Onnistuisi tuo, jos molemmat olisivat samanlaisia oman edun tavoittelijoita. Minä en ole enkä aio ryhtyä.
Muutenkin tyyli on se, että ongelmani saan selvittää yksin, harrastukset menevät mun edelle... Mies itse ei aavista tai tajua ollenkaan, että tästä se koko homma ottaa kiinni. Minusta me olemme niin erilliset jo nyt, että on ihan turha leikkiä mitään parisuhdetta. En tiedä mihin se naista edes tarvitsee.parisuhdepalaverin paikka. jos homma ei muutu niin kannattanee etsiä samat arvot ja samallalailla ajatteleva ihminen mikä itse olet
- lifemocker
lifemocker kirjoitti:
parisuhdepalaverin paikka. jos homma ei muutu niin kannattanee etsiä samat arvot ja samallalailla ajatteleva ihminen mikä itse olet
samanlaiset arvot omaava tyyppi siis joka ajattelee asioista samoin kuin sinä.
- PeeAaa111
lifemocker kirjoitti:
samanlaiset arvot omaava tyyppi siis joka ajattelee asioista samoin kuin sinä.
Olen huomannut, että kaikkein vaikeinta on muuttaa omia arvojaan tai elää niiden vastaisesti. Ja jompaakumpaahan tässä joutuu tekemään, jos yhdessä jatkaa.
Sitä en ihan tiedä, että miten tietoinen mies on omista itsekkäistä piirteistään. Oikeassa on saatava olla, joten en ryhdy tästä vääntämään. Parempi ero ilman riitaa kuin riidalla.
Kiitos vastauksesta! lifemocker kirjoitti:
samanlaiset arvot omaava tyyppi siis joka ajattelee asioista samoin kuin sinä.
Nainen pihi
- Kylmät väreet
Älä tee lasta sen tyypin kanssa.
- PeeAaa111
Kuulostaako tuo kaikki tavanomaisesta poikkeavalle? Onhan niitä kaikennäköisiä parisuhteita, minä vain luulin, että on aika tavallista että miehet pitävät huonompituloisen kanssa eri elintasoja.
Täällä suomi24:ssa meitä sanotaan loisiksi ja lumpuiksi ja niin edelleen. - läk
Älä tosiaan sido itseäsi siihen mieheen, komppaan kylmiä väreitä. Tuollaiset on paras jättää heti pois isäehdokaslaskuista, ajattelee vaan kaiken rahassa.....
- NäinMeillä
PeeAaa111 kirjoitti:
Kuulostaako tuo kaikki tavanomaisesta poikkeavalle? Onhan niitä kaikennäköisiä parisuhteita, minä vain luulin, että on aika tavallista että miehet pitävät huonompituloisen kanssa eri elintasoja.
Täällä suomi24:ssa meitä sanotaan loisiksi ja lumpuiksi ja niin edelleen.No tuo kuullostaa todellakin tavanomaisesta poikkeavalle! On eri asia jos olette juuri muuttaneet yhteen ja suhde on vielä ihan kokeiluasteella. Mutta jos oikeasti olette sitoutumassa yhteen ja lapsiakin jo mietitään niin yleinen tapa on kyllä myös elää perheenä, ei kahtena erillisenä yksilönä.
Miehesi kuullosta todella kylmältä ja laskelmoivalta tyypiltä. Tuo raha-asia on vain oire siitä että hän ei tajua mistä parisuhteessa on todella kysymys. Siis toisesta välittämisestä ja huolehtimisesta ja yhteisen hyvän ajattelemisesta. Ja myös kompromisseista.
Kannattaisi puhua nyt ihan avoimesti miehelle. Vouhan olla että hän on vain niin juuttunut omaan ajattelutapaansa että ei tajua että se näyttää parisuhteen ja yhteenkuuluvuuden kannalta todella kylmältä. Mutta jos asia ei mene hänelle jakeluun, suosittelen jättämään moisen tyypin ja vaihtamaan johonkin normaaliin. - mä vaan
NäinMeillä kirjoitti:
No tuo kuullostaa todellakin tavanomaisesta poikkeavalle! On eri asia jos olette juuri muuttaneet yhteen ja suhde on vielä ihan kokeiluasteella. Mutta jos oikeasti olette sitoutumassa yhteen ja lapsiakin jo mietitään niin yleinen tapa on kyllä myös elää perheenä, ei kahtena erillisenä yksilönä.
Miehesi kuullosta todella kylmältä ja laskelmoivalta tyypiltä. Tuo raha-asia on vain oire siitä että hän ei tajua mistä parisuhteessa on todella kysymys. Siis toisesta välittämisestä ja huolehtimisesta ja yhteisen hyvän ajattelemisesta. Ja myös kompromisseista.
Kannattaisi puhua nyt ihan avoimesti miehelle. Vouhan olla että hän on vain niin juuttunut omaan ajattelutapaansa että ei tajua että se näyttää parisuhteen ja yhteenkuuluvuuden kannalta todella kylmältä. Mutta jos asia ei mene hänelle jakeluun, suosittelen jättämään moisen tyypin ja vaihtamaan johonkin normaaliin."Mutta jos oikeasti olette sitoutumassa yhteen ja lapsiakin jo mietitään niin yleinen tapa on kyllä myös elää perheenä, ei kahtena erillisenä yksilönä."
Komppaan tätä. Meillä on aina ollut erilliset tilit, mutta yhteiset rahat, riippumatta siitä, ollaanko oltu töissä, perhevapailla, sairauslomalla tai opiskelemassa. Kukin tyylillään, mutta sitoutuminen tarkoittaa mielestäni sitä, että ajatellaan YHTEISTÄ etua. Parisuhteen etua, perheen etua.
Lapsen "hankkimisessa" suorat kulut ovat vain yksi osa. Kuka lasta hoitaa, kuka kotia hoitaa, millaiset eläkkeet kertyvät jne. - PeeAaa111
mä vaan kirjoitti:
"Mutta jos oikeasti olette sitoutumassa yhteen ja lapsiakin jo mietitään niin yleinen tapa on kyllä myös elää perheenä, ei kahtena erillisenä yksilönä."
Komppaan tätä. Meillä on aina ollut erilliset tilit, mutta yhteiset rahat, riippumatta siitä, ollaanko oltu töissä, perhevapailla, sairauslomalla tai opiskelemassa. Kukin tyylillään, mutta sitoutuminen tarkoittaa mielestäni sitä, että ajatellaan YHTEISTÄ etua. Parisuhteen etua, perheen etua.
Lapsen "hankkimisessa" suorat kulut ovat vain yksi osa. Kuka lasta hoitaa, kuka kotia hoitaa, millaiset eläkkeet kertyvät jne.No toi on enemmän sitä, mitä minä haluaisin. Tai kyllähän miehelle kelpaa se, että teen jonkin ikävän jutun hänen puolestaan, teen hänelle ruokaa, hieron selkää, joustan aikatauluissa hänen harrastuksiensa vuoksi (eli jään harrastuksille toiseksi), mutta itse saan pärjätä miten taidan, jos on ongelmia.
Miehellä ei ole kauheasti haluja luopua omista eduistaan yhteisten asioiden vuoksi. Turhaan minkään sitä jatkan.
Kiitos teillekin vastauksista.
- -valkonoita
Ei tuo nyt ihan normaalilta kuulosta. Kuinka paljon olette puhuneet asiasta? Joskus miehet ei yksinkertaisesti tajua miten paljon lapsen saaminen vaikuttaa naisen elämään.
Meillä ei ole koskaan laskettu kaikkea tasan. Yleensä mies on tienannut enempi ja maksanut menoja enempi, mutta toisinaan ollut "töiden välissä" ja minä pitänyt taloutta pystyssä. Talon oston yhteydessä otimme jaetun pankkitilin, johon kummankin palkat meni suoraan. Kumpikin tietää minkä verran on ylimääräistä ja minkä verran siitä kehtaa käyttää. Isommista hankkeista keskustellaan. Nyt olen juuri äitiyslomalla ja en aio kiirehtiä töihin ainakaan vuoteen. Ja mies mielellään elättää perheensä. Tuon takia olen itse alunalkaenkin etsinyt miestä, jonka kanssa olisi suhteellisen samanlainen tilanne. Tarkkoja tuloja en halua edes tietää, mutta jos elämäntavat ovat kovin erilaiset niin ei siitä mitään tule. Jos nyt olisin perhettä perustamassa niin edellyttäisin myös, että mies pitää osan vanhempainvapaasta. Ei sekään ollut huono ratkaisu, että palasin osa-aikailtatöihin kun lapsi oli 1,5-vuotias ja isänsä hoiti häntä minun työiltoinani, mutta nyt ajat ovat siinä määrin muuttuneet ettei olisi mitään syytä jättää vanhempainlomaa jakamatta puoliksi.
- miesvm1967
No huhhuh että on ahne mies! Taloussuhde todellakin. Sitäpaitsi jos mies ostaisi asunnon omiin nimiinsä niin sun ei tarvi siitä maksaa penniäkään mitään lyhennyksiä vaan miehesi koska se on hänen omaisuuttaan. Tosin jos maksat osan ja puolet juoksevista elinkuluista niin ero tullen olet oikeutettu hakemaan oikeusteitse sen takasin mitä olet maksanut lyhennyksistä. Tämä on fakta ja lakiin avoliitosta kirjoitettu. Avioehdot yms. on sitten eri asia.
En myöskään tajua että "mies on muuten tosi hyvä sulle" jos tuollainen perusasia kuin kulujen tasaaminen parisuhteessa on hänelle mahdoton ajatus.
Tulee mieleen tapaus takavuosilta; nuori mies ja nainen, kihloissa, menivät snagarille. mies osti lihitsun parilla nakilla itselleen ja alkoi ahmimaan sitä kaikilla mausteilla kitusiinsa. Nainen katseli hetken vieressä ja kysyi "annatko kulta haukut" mihin mies vastasi "no osta oma". Tositarina eivätkä ole enää pariskunta olleet vuosiin. Teillä tilanne näyttäisi olevan vähän samankaltainen. Vaihda ukkoa.- PeeAaaxx
Mun on tehny jo kauan mieli sanoa miehelle takaisin "tee ite" ja "osta oma". Niinhän sekin puhuu mulle.
Tosin sitten meille ei jää mitään yhteistä. Minua myös jotenkin nolottaa tuollainen, herättää myötähäpeää.
Kiitos mielipiteestä, oli kiva kuulla miehen mielipide.
- -.,.-.,.-.,
En usko että tuo suhde toimii, koska ajattelette niin eri lailla. Tuota en kyllä ymmärrä jos miehes ostaa asunnon ja joutuisit lainaa lyhentämään ilman pientäkään omistusoikeutta. Se on hänen asuntonsa, hänen lainansa: hän maksaa. Vastikkeet tottakai puoliksi ja muut asumiskulut.
Meillä on vähän samansuuntainen suhde sillain että maksamme kaikki puoliksi, vaikka olen itse kelan kotihoidontuella ja miehellä yli 2000 e palkka. Mutta itsepähän päätin jäädä lastani hoitamaan joten pärjään kyllä näillä rahoilla. Saan n. 300 euroa kuukausi ja se riittää helposti syömisiin ja asumiskuluihin ym, saatan saada jokusen kympin säästöönkin. Lapsen menot puoliksi, mutta lapsilisä yleensä riittää kattamaan ne.
Mies kyllä tarjoaa minulle joskus jotain, esim pieniä lomia, mutta muuten kaikki menee aina laskimella laskien puoliksi. Tämä toimii meillä, emmekä riitele rahasta, helppoa kun molemmilla omat rahat ja elää sen mukaan.- PeeAaa xxx
Minulla on hieman keskipalkkaa huonompi palkka , miehellä taas kolme tai neljä kertaa suurempi palkka. Eli kyse ei ole vain minun palkkani pienuudesta vaan hänen palkkansa suuruudesta. Eli näinkin voi käydä: liian isopalkkainen mies on huono mies.
- 69 / 65
PeeAaa xxx kirjoitti:
Minulla on hieman keskipalkkaa huonompi palkka , miehellä taas kolme tai neljä kertaa suurempi palkka. Eli kyse ei ole vain minun palkkani pienuudesta vaan hänen palkkansa suuruudesta. Eli näinkin voi käydä: liian isopalkkainen mies on huono mies.
Mennessämme naimisiin oli vaimoni kokoaikaisessa työssä. Minun aloituspalkkani oli noin 5 x vaimonvastaava. Ei se aiheuttanut mitään ongelmaa eikä oikeastaa edes keskutelua koska oli etukäteen selvää, että elämme yhdellä kassalla johon menevät kaikki perheen tulot.
Välillä vaimo oli lasten kanssa kotona 7-vuotta hoitaen kaikki raha-asiat.
Nyt tämän "huonon miehen" eläke on noin 3 x vaimon vastaava ja edlleen, 43:n vuoden jälkeen, elämme tuolla aikanaan muotoutuneella periaatteella.
On muuten väliin mahtunut pa-vuosiakin. - lady2
PeeAaa xxx kirjoitti:
Minulla on hieman keskipalkkaa huonompi palkka , miehellä taas kolme tai neljä kertaa suurempi palkka. Eli kyse ei ole vain minun palkkani pienuudesta vaan hänen palkkansa suuruudesta. Eli näinkin voi käydä: liian isopalkkainen mies on huono mies.
Puhut minulle kovin tuttua kieltä.. Olet nyt yhtä sotkussa tuollaisen asian kanssa kuin minä olin kolmisen vuotta.
Tai oikeastaan, olet minua edellä(tai et ole kertonut tänne kaikkia tunteitasi). Minua ainakin sattui kovasti hänen käytöksensä.
Suuri varallisuusero ei haittaa, mutta siinä ei saa tehdä toista alisteiseksi. Toinen antaa kaiken ja toinen vain vähän pintaa.
Kerro hänelle mielipiteesi, ajatuksesi ja tunteesi.
Kerro, miten haluat suhteen järjestää ja yhdessä päätätte, onko mahdollisuutta jatkoon vai ei.
Selkeää kuitenkin on, että tuon tyypin kanssa on tehtävä selkeä sopimus.
Sopimus voisi olla muotoa:
- yhteinen asumis/ruoka/perhe/lomatili. Tilille laitetaan suhteessa saman verran rahaa esimerkiksi 40%tuloista. Kaikki loppu on omaa rahaa.
Tuolta tililtä maksetaan yhteinen eläminen, eikä milloinkaan tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin. - PeeAaa 111
lady2 kirjoitti:
Puhut minulle kovin tuttua kieltä.. Olet nyt yhtä sotkussa tuollaisen asian kanssa kuin minä olin kolmisen vuotta.
Tai oikeastaan, olet minua edellä(tai et ole kertonut tänne kaikkia tunteitasi). Minua ainakin sattui kovasti hänen käytöksensä.
Suuri varallisuusero ei haittaa, mutta siinä ei saa tehdä toista alisteiseksi. Toinen antaa kaiken ja toinen vain vähän pintaa.
Kerro hänelle mielipiteesi, ajatuksesi ja tunteesi.
Kerro, miten haluat suhteen järjestää ja yhdessä päätätte, onko mahdollisuutta jatkoon vai ei.
Selkeää kuitenkin on, että tuon tyypin kanssa on tehtävä selkeä sopimus.
Sopimus voisi olla muotoa:
- yhteinen asumis/ruoka/perhe/lomatili. Tilille laitetaan suhteessa saman verran rahaa esimerkiksi 40%tuloista. Kaikki loppu on omaa rahaa.
Tuolta tililtä maksetaan yhteinen eläminen, eikä milloinkaan tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin.En ole itsellekään myöntänyt, millaista syyllisyyttä ja häpeää tämä aiheuttaa. Ihan kuin olisin vähempiarvoisempi sen takia, että tienaan vähemmän. Mies puhuu rahasta helposti ja saattaa ilmoittaa, että hakee minut autolla "jos maksat bensat". Minua se vähän kiusaa kahdesta syystä. Ensinnäkään en itse ole ensimmäisenä vaatimassa rahaa, vaan haluan vaan että asiat järjestyvät kokonaisuutena. Toisekseen, miehen palkka on 300-400 % minun palkastani.
Mies pitäisi prosentteihin perustuvaa rahastoa varmaan epäreiluna, 40 prosenttia kun on hänelle paljon enemmän rahaa kuin minulle. (Olkoonkin, että hänelle jää sitä paljon enemmän jäljelle.)
En jaksa silti joka päivä miettiä, että tuo tienaa enemmän kuin minä. Jotenkin niin typerää koko tämä rahajuttu, kun sitä rahaa kuitenkin on. Mies puhuu vähän siihen tapaan, että hän on varma yhdessäolostamme sitten joskus myöhemmin, minä taas näen sen niin, että yhdessäolon perustaa pedataan nyt. Jos bensarahat on se millä aloitetaan, niin laitanko minäkin sitten johonkin ruutuvihkoon makkarakeiton keittämisestä aiheutuneet kulut? Ja miksi silitän sen paitoja? Minun työni ja vaivannäköni ei tunnun olevan minkään arvoista. - lady2
PeeAaa 111 kirjoitti:
En ole itsellekään myöntänyt, millaista syyllisyyttä ja häpeää tämä aiheuttaa. Ihan kuin olisin vähempiarvoisempi sen takia, että tienaan vähemmän. Mies puhuu rahasta helposti ja saattaa ilmoittaa, että hakee minut autolla "jos maksat bensat". Minua se vähän kiusaa kahdesta syystä. Ensinnäkään en itse ole ensimmäisenä vaatimassa rahaa, vaan haluan vaan että asiat järjestyvät kokonaisuutena. Toisekseen, miehen palkka on 300-400 % minun palkastani.
Mies pitäisi prosentteihin perustuvaa rahastoa varmaan epäreiluna, 40 prosenttia kun on hänelle paljon enemmän rahaa kuin minulle. (Olkoonkin, että hänelle jää sitä paljon enemmän jäljelle.)
En jaksa silti joka päivä miettiä, että tuo tienaa enemmän kuin minä. Jotenkin niin typerää koko tämä rahajuttu, kun sitä rahaa kuitenkin on. Mies puhuu vähän siihen tapaan, että hän on varma yhdessäolostamme sitten joskus myöhemmin, minä taas näen sen niin, että yhdessäolon perustaa pedataan nyt. Jos bensarahat on se millä aloitetaan, niin laitanko minäkin sitten johonkin ruutuvihkoon makkarakeiton keittämisestä aiheutuneet kulut? Ja miksi silitän sen paitoja? Minun työni ja vaivannäköni ei tunnun olevan minkään arvoista.Et ymmärtänyt pilkkuakaan, mistä puhuin.
Toivotan onnea suuntaan, mihin ikinä lähdetkin. - ei jeesus
PeeAaa 111 kirjoitti:
En ole itsellekään myöntänyt, millaista syyllisyyttä ja häpeää tämä aiheuttaa. Ihan kuin olisin vähempiarvoisempi sen takia, että tienaan vähemmän. Mies puhuu rahasta helposti ja saattaa ilmoittaa, että hakee minut autolla "jos maksat bensat". Minua se vähän kiusaa kahdesta syystä. Ensinnäkään en itse ole ensimmäisenä vaatimassa rahaa, vaan haluan vaan että asiat järjestyvät kokonaisuutena. Toisekseen, miehen palkka on 300-400 % minun palkastani.
Mies pitäisi prosentteihin perustuvaa rahastoa varmaan epäreiluna, 40 prosenttia kun on hänelle paljon enemmän rahaa kuin minulle. (Olkoonkin, että hänelle jää sitä paljon enemmän jäljelle.)
En jaksa silti joka päivä miettiä, että tuo tienaa enemmän kuin minä. Jotenkin niin typerää koko tämä rahajuttu, kun sitä rahaa kuitenkin on. Mies puhuu vähän siihen tapaan, että hän on varma yhdessäolostamme sitten joskus myöhemmin, minä taas näen sen niin, että yhdessäolon perustaa pedataan nyt. Jos bensarahat on se millä aloitetaan, niin laitanko minäkin sitten johonkin ruutuvihkoon makkarakeiton keittämisestä aiheutuneet kulut? Ja miksi silitän sen paitoja? Minun työni ja vaivannäköni ei tunnun olevan minkään arvoista."Jos bensarahat on se millä aloitetaan, niin laitanko minäkin sitten johonkin ruutuvihkoon makkarakeiton keittämisestä aiheutuneet kulut? Ja miksi silitän sen paitoja? Minun työni ja vaivannäköni ei tunnun olevan minkään arvoista."
Niinpä. Hän pitää sinua itsestäänselvyytenä. Ala tosiaan sinäkin kirjaamaan hänen kulujaan. Luultavasti miehenä hän ottaa enempi sitä makkarakeittoakin, joten kysy ihan pokkana, että montas makkaranpalaa siellä lautasella onkaan ja laske siitä. Velota silityksestä per pusero. Siis naurettavaahan tuo on, mutta voisi siitä ehkä huomata jotain.
Pakkohan sinun on asiasta ja tuntemuksistasi avautua. Jos ottaa siitä nokkiinsa tai alkaa jauhamaan jotain siivellä eläjä potaskaa, niin sitten on parempikin erota. Kyllä hän jossain vaiheessa tajuaa, ettei kukaan normi ihminen tuollaseen ala. Ja yksinollessaan hänkin ehkä huomaa miten paljon asioita sinä teit hänelle ihan ilmaiseksi.
- miehekuvotus
Itse olen melko tarkka rahojeni kanssa, ja haluaisin, että seurustellessa on omat rahat, molemmat käyttää omiaan. Jos suhde etenee siihen pisteeseen, että lapsia hankitaan, sen jälkeen rahat ovat yhteisiä. Kaikki kulut maksetaan yhteisestä kassasta, ja hankinnoista keskustellaan. Toinen vaihtoehto on se, että kaikki kulut jaetaan tulojen suhteessa ja molemmat maksaa osansa, ylijääville saa kumpikin tehdä mitä haluaa.
- mummomaija
Ketjun aloittajalle:
Olet saanut fiksuja vastauksia täällä. Onko tuo mies se, jonka kanssa voisit tulla onnelliseksi? Sitä kannattaa miettiä. "Maksaa puolet lapsen kuluista." Voi itku. Jatkuvaa laskemista. Sorry, tuo ei ole rakkautta. Eikä normaalia.
Tunnetko olosi rakastetuksi ja hyväksytyksi, kunnioitetuksi? Jos tunnet, asiat hyvin. Jos et tunne, lähde meneen. Sinulle on hyvä mies jossakin. - Jätä se
Arrggh. Miten suomalaiset naiset jaksaa näitä tolloja ja itsekkäitä miehiä?! Voi ziisus, "tulen hakemaan, jos MAKSAT BENSAT"? Sairasta, kertakaikkisen sairasta toimintaa, en sanoisi edes tavallisen itsekkääksi tyypiksi tuollaista p*skiaista.
Kaksi sanaa: jätä se.- PeeAaa xxx
Mietin äsken sitä, että onkohan kyseessä silkka itsekkyys vai ehkä sittenkin nuoruuden ajattelemattomuus. Onhan parisuhde todella vaativa asia, ja sen eteen pitää tehdä myös uhrauksia.
Luulen, että hän haluaisi yhdistää yksinolon hyvät puolet ja parisuhteen huonot puolet. Hän kokee suhteen hyvin helposti itseään rajoittavaksi.
Tässä vähän aikaa sitten saavuin kolmen viikon pituiselta työmatkalta, ja mies meni heti samana iltana omiin harrastuksiinsa. En sanonut asiasta mitään, mutta silloin napsahti päässä. En kerta kaikkiaan usko, että mies välittää, jos menee mieluummin salille kuin pitkän erossa olon jälkeen kyselee kuulumisia.
Mitenkähän nopeasti koko homma leviäisi käsiin, jos vain alkaisin tehdä samoin kuin hän? Tee itse, maksa ite, pese ite, et ota mun ruokaa, ei oo mun asia. Häviäisin vain harrastuksiini.
Muuten päättelisinkin, että mies haluaa että eroamme mutta ei itse uskalla sanoa sitä... vaan kun erikseen välillä muistaa vakuutella, että hän pitää minusta. En nyt valehtelijaksikaan lähtisi syyttämään. Ikää on vasta 33, ehkä hän ei vaan tajua että parisuhde vaatii asioita. - 12+1
PeeAaa xxx kirjoitti:
Mietin äsken sitä, että onkohan kyseessä silkka itsekkyys vai ehkä sittenkin nuoruuden ajattelemattomuus. Onhan parisuhde todella vaativa asia, ja sen eteen pitää tehdä myös uhrauksia.
Luulen, että hän haluaisi yhdistää yksinolon hyvät puolet ja parisuhteen huonot puolet. Hän kokee suhteen hyvin helposti itseään rajoittavaksi.
Tässä vähän aikaa sitten saavuin kolmen viikon pituiselta työmatkalta, ja mies meni heti samana iltana omiin harrastuksiinsa. En sanonut asiasta mitään, mutta silloin napsahti päässä. En kerta kaikkiaan usko, että mies välittää, jos menee mieluummin salille kuin pitkän erossa olon jälkeen kyselee kuulumisia.
Mitenkähän nopeasti koko homma leviäisi käsiin, jos vain alkaisin tehdä samoin kuin hän? Tee itse, maksa ite, pese ite, et ota mun ruokaa, ei oo mun asia. Häviäisin vain harrastuksiini.
Muuten päättelisinkin, että mies haluaa että eroamme mutta ei itse uskalla sanoa sitä... vaan kun erikseen välillä muistaa vakuutella, että hän pitää minusta. En nyt valehtelijaksikaan lähtisi syyttämään. Ikää on vasta 33, ehkä hän ei vaan tajua että parisuhde vaatii asioita.Saavuit kolmen viikon pituiselta työmatkalta mutta sinulla ei ole varaa matkustaa tai edes harrastaa miehen kanssa?
Työssä, jossa tehdään kolmen viikon työmatkoja, on todellakin varaa myös matkustaa ja harrastaa.
Taas joku ihmeen trolli :-O - PeeAaa111
12+1 kirjoitti:
Saavuit kolmen viikon pituiselta työmatkalta mutta sinulla ei ole varaa matkustaa tai edes harrastaa miehen kanssa?
Työssä, jossa tehdään kolmen viikon työmatkoja, on todellakin varaa myös matkustaa ja harrastaa.
Taas joku ihmeen trolli :-ONäin on, sen enempää työnkuvaa ja ammattia erittelemättä. Kerroin jo, että palkkani on keskitasoa pienempi. Miehellä on keskitasoa suurempi.
Kolmen viikon työmatka ei tarkoita rahassa kierimistä. Ihmisillä on usein vääriä mielikuvia ammateista, töistä ja palkkauksista. Oletetaan, että tietyt ryhmät saavat paljon ilman kunnon työpanosta. Oletetaan, että puku tarkoittaa sitä, että saa paljon rahaa. Oletko muuten kuullut free lancereista?
Ei, minulla ei ole varaa harrastaa ja matkustaa samalla lailla kuin miehellä.
- lma1
Tuo ei ole pelkästään ahneutta, vaan myös sairaalloista nuukuutta.
Itselläni oli sellainen poikaystävä ja suosittelen myös sinua miettimään tarkoin kahdesti.
Tilanne muuttuu tod,näk, sietämättömäksi.
Tällä minunkin tapauksen miehellä vaimot vaan vaihtuvat, koska ei sitä kukaan kauaa kestä ja jaksa. - Shark Mac
Periaatteen mies sulla!
Kuvittelepa se tilanne, jossa mies alkaisi hiljalleen siirtää varojaan sinulle. Siinä olisi sinun niin helppoa lipua siihen siipeilyyn.
Yhteisestä asumisesta teidän ei kannata puhua, kerta makunne suhteessa tuloihin ovat niin erilaiset. - Enpä jatkaisi tuota
Olet tosiaankin taloussuhteen toinen osapuoli, jos siinäkin vaiheessa jaetaan vauvaa puoliksi, kun perheen muka haluaa. Kun tapaillaan ja seurustellaan on yleensä omat menot ja tulot ja niiden kanssa pitää sitten taiteilla. Mutta jos puhutaan perheestä, mikä on yksikkö, ja molemmat jauhaa vaan rahasta ja mitä vauva maksaa, niin unohtakaa koko juttu. On aivan väärillä raiteilla ja arvoilla koko suhde, käsitys perheestä ja lapsista ja suhde ei tule olemaan onnellinen, kestämään eikä antamaan lapsille mitään muuta kun pohjan sille, että raha on elämässä tärkein arvo ja perhe palvelee rahaa.
Miehesi ei ymmärrä eikä arvosta perhettä eikä suhdetta, vaan ostaa sen. Hänelle tärkeämpää on roikkua kiinni omaisuudessa kun huolehtia lapsestaan. Hän puolustaa oikeuksiaan vainoharhaisesti omalta naiseltaan (eli voisihan hän turvata elintasonsa muutenkin, säästämällä, ostamalla muutakin sijoitusomaisuutta, ja te voisitte tehdä avioehdon ja elää yhteisenä yksikkönä yhdessä ollessanne ja lasten suhteen, ja jos tulisi ero, olisi molempien omaisuus omaa)... Eikä kuitenkaan halua ostaa köyhemmän elintasolle sopivaa yhteistä omaisuutta...
Tuo kuulostaa ihmiseltä jonka arvot ovat tosiaan kovia, rahassa mitattavissa.
Enpä tekisi lapsia tuollaisen ihmisen kanssa enkä kyllä jatkaisi suhdettakaan. Jos kumppanin haluaa ostaa, menkööt kauppaa. Ne muovinuket maksaa vaan tietyn summan ja sieltä tietyistä kaupoista löytyy nainen ja sitten toisenlaisista kaupoista voi ostaa ihan aidon oloisia vauvoja. Että eikun perhettä perustamaan, rahallahan sen saa. - sssssi
Eipä tollasista tarvitse murehtia ja tapella, jos molemmat todella rakastaa ja on keskinäinen luottamus.
Onpa jalomielistä tarjoutua ihan puolet maksamaan tulevan lapsen kuluista :D Yllätyksenä voisi isukille tulla, että elatusvelvollisuus toteutetaan kylläkin ihan tulojen suhteessa, ainakin jos lastenvalvojalla joudutaan asioista sopimaan :) - maijamumma
"Mitenkähän nopeasti koko homma leviäisi käsiin, jos vain alkaisin tehdä samoin kuin hän? Tee itse, maksa ite, pese ite, et ota mun ruokaa, ei oo mun asia. Häviäisin vain harrastuksiini."
Kokeile! Mieti tosi tarkkaan, miksi haluat pysyä tuossa suhteessa. Mies on itsekäs ja kypsymätön. Jos hän on 33-vuotias, niin ei mene enää nuoruuden ymmärtämättömyyden piikkiin. Sellainen hän on ja sellaisena pysyy. Pelasta itsesi tuollaisesta suhteesta! Älä anna nöyryyttää itseäsi.
Kasaa itsetuntosi ja lähde. Löydät kyllä asunnon ja saat ehkä asumistukeakin. - normaalia
Yllättävän yksimielisesti täällä on tuomittu mies tietämättä sen kummemmin taustoja. Näinhän se naisilla tuntuu olevan, että jos mies ei taloudellisia resursseja anna naisten käyttöön, niin mitä virkaa sellaisella miehellä on. Miehet saattavat kuitenkin olla yllättävän putkiaivoisia, joten tämä ap:nkään mies ei välttämättä osaa laskelmissaan arvioida ollenkaan ei-rahallisia tekijöitä ja niiden arvoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän voisi niitä ymmärtää. Outo on tämä mentaliteetti, että mielessään jo irtaudutaan suhteesta ilman, että vaivaudutaan kertomaaan toiselle osapuolelle, mikä mättää. Luultavasti perua katkeruudesta ja kostonhalusta, luokatusta ylpeydestä yms. pikkumaisista luonteenpiirteistä.
Eli ihan hyvin voi selittää miehelleen ei-rahallisten tekijöiden arvoa. Ja todellakin jos lapsia tulisi, niin sellainen ei nähdäkseni voi tulla kyseeseen, että lapsi elää äitiään yltäkylläisempää elämää isänsä kustantama. Se lähettää aivan väärän kasvatussignaalin lapselle. Minkä hieman puupäisempikin mies voi ymmärtää.- PeeAaa111
Noh, sinä ehkä puolestasi taas oletit, että en olisi koskaan sanonut mitään vaivannäöstäni tai muista ei-rahallisista asioista. Halusit välttää olettelun ilman parempia taustatietoja, mutta ehdit päästä jo siihen tulokseen, että olen pikkumainen ja katkera.
Taustatietoja: olen huomauttanut hänelle, että johonkin asiaan on kulunut aikaa ja vaivaa. Olen huomauttanut hänelle, että jokin asia ei oikeastaan olisi puhtaasti minun intressieni mukainen, mutta teen sen, koska ajattelen yhteistä hyvää.
Olen olettanut, että aikuinen ihminen tajuaa, ettei makkarakeitto keity mitenkään itsestään ja ettei paita peseydy ja sility itsestään. Ehkä olet oikeassa, ja asiasta sopii huomauttaa.
- alistettu aikaa sit
Lapsihan ei voi elää kokonaan äidin elintasoa korkeampaa elintasoa, jos isä kustantaa vain puolet lapsen menoista ja menot siis pitää mitoittaa äidin mukaan. Toisaalta lapsella olisi oikeus isänsä elintasoon, mutta ei mahdollisuutta.
Niin tai näin. Minä olin naimisissa miehnen kanssa, jonka mielestä kaikki lasten kulut kuuluivat äidille ja niin sitten en itse tai lapset matkustelleet. Minä en käynnyt edes hiuksia leikkauttamassa kuin 2 kertaa vuodessa kun enempään ei ollut varaa lasten menojen jälkeen. Miehellä oli varaa moottoripyörään ja ulkomaanlomiin yms. Joka vuosi mies jaksoi kysyä ja hehkutttaa lapsille, että lähdetään kesälomalla etelään..ja kun aika sitten koitti, minun olisi pitännyt maksaa oma ja kolmen lapsemme matka ja hänen omansa. Tässä tilanteessa en voinnut kuin sanoa, ettein halua lähteä kun en halunnut lapsille sanoa, ettei äidillä ole rahaa siihen. Ja niin himottu lomamatka peruuntui taas koska äiti ei koskaan halua lähteä. Meillä jopa oli miehen kanssa aika eurolleen yhtä suuri palkka, joten olisi luullut, että kulut voisi maksaa tasan.
Nykyään en enää osaan muuta kuvitellakaan kuin, että maksan omat ja lasteni kulut täysimääräisinä kuten olen todellisuudessa aina tehnyt.
Jos nyt jostain kummasta syystä haluat jatkaa suhdetta miehesi kanssa, niin vaadi ainakin, että menette naimisiin ennen kuin hankitte ainoatakaan lasta. Tämä antaa kuitenkin lasten kannalta paremman suojan heille. Miehesi haluaa varmasti avioehdon, mutta jos ero sitten tulee voit vaatia jaon kohtuullistamista sillä perusteella, että olet äitiyslomat joutunut olemaan kotona ja hoitamaan lapsia joka puolestaan on mahdollistanut miehesi omaisuuden kartuttamisen ja tulotason.
Vaadi kirjallinen sopimus siitä, että miehesi on maksettava vähintään puolet kaikista asumisen peruskuluista. Huomio myös se, että miehelle kuuluu myös puolet siivouksesta, pyykinpesusta jne eli jos ei itse tee palkaa jonkun tekemään sen tai maksaa sinulle siitä. ÄLÄ missään nimessä maksa asumisestasi enempää kuin puolet todellista kuluista. Näihin kuluihin EI KUULU lainan lyhennukset. Lyhennyksillä mies kartuttaa omaisuuttaan johon sinulla ei ole osuutta tai arpaa. Jos sitten puolestaan asut tavallaan aina vuokralla niin sinun omaisuutesi ei kartu ikinä. Asunnon voi tietty ostaa vaikka suhteessa 20/80 jolloin sinunkin omaisuutesi kartuu. Pidä kuitenkin huoli, että kummallakin on oma lainansa jolla lyhentää omaa osuuttaan ja ettet taatusti maksa mitään miehen osuudesta. Jos miehesi vaatii sinua maksamaan osaa lainanlyhennyksestä, huomauta hänelle sitten siitä, että on veronalaista vuokratuloa, josta hänen on siis maksettava vero. Jos tulee riitaa pidä huoli, että maksat tämän rahan aina tilin kautta hänen tililleen lyhennyksiä varten ja kirjoitat siihen vuokra xx e ja nämä voit sitten tarvittaessa lähettää verottajalle tiedoksi. En ole ilkeä mutta jos toinen on ahne pitää pitää puolensa.
Huomio myös se, että mies syö taatusti enemmän kuin sinä, joten hänelle kuuluu suurempi osuus ruokalaskusta ja myös jatkossa puolet lasten ruokakuluista.
Pidemmän päälle suhteenne kuitenkin kariutuu juuri tähän miehen ahneuteen ja jos ei siihen..tälläinen mies alkaa esittää vaatimuksia muistakin palveluista. Rakkaus on sokea, ja anna mennä jos siltä tuntuu, mutta varaudu pahimpaa niin ero on paljon vähemmän tuskainen jos niin käy.- PeeAaa111
Kiitos viestistä. Viestin laskelmaosuus (mitkä paperiasiat pannaan kuntoon, kuka maksaa mitäkin, miten asunto, miten omaisuudenkertyminen... ) oli herätys siinä mielessä, että en jaksa tuollaista. Ja tuota se tämän miehen kanssa on.
Minusta rahasta saa ja pitääkin puhua ja sopia. Pieleen homma menee siinä vaiheessa, kun koko ajan kilpaillaan siitä, kumpi on nähnyt enemmän vaivaa ja kumpi on maksanut mitäkin enemmän ja onko nyt toinen hyötynyt toisesta. Ja tätä meillä on arkipäivä.
Rupesin katsomaan asuntoilmoituksia, muutan vuokralle tai omaan yksin. Ei tarvitse koko ajan puhua rahasta ja siitä, mitä mies tällä kertaa haluaa itselleen korvattavan (bensaa, ruokaa). Lapsia en ryhdy tuollaisille tavoille opettamaan. Perhe pitää huolta perheestä, ei niin että jokainen perheenjäsen kyttää, että mistä juuri hän voisi nyt hyötyä ja mikä juuri hänen kannaltaa on tässä pikkusen epäreilua.
Mä en halua kuulla mitään "mut sit mun työmatka kestää 10 minuttia kauemmin", "jos maksat bensat", "eksä voi ite tehä" ja "ei oo mun asia" joka päivä. Mulle perheenjäsenen asiat on munkin asioita, ja toisen todellakin voi hakea autolla, jos sen pitää muuten odottaa seuraavaa bussia 1,5 tuntia - olkoonkin, että omasta työmatkasta tulee sen 10 minuuttia pitempi.
Mä en jaksa käydä kaikesta kauppaa. Toisekseen häviän tuossa pahasti.
- miesvm1967
"ei niin että jokainen perheenjäsen kyttää, että mistä juuri hän voisi nyt hyötyä ja mikä juuri hänen kannaltaa on tässä pikkusen epäreilua"
Juuri noin, perhe on tiimi jonka pitää työskennellä tiimin etujen mukaisesti. Sisäiset valtataistelut kuluttavat kaikkia tiimin jäseniä.- PeeAaa111
Se kyttääminen on minusta todella 1) rasittavaa 2) aikaavievää 3) noloa. Kaikkiaan jotenkin todella tehotonta. Itse haluan vaan saada hommat tehtyä järkevällä tavalla, niin jää aikaa muuhunkin. Monesti on nopeampaa ja helpompaakin vähän auttaa kuin jäädä siihen laskeskelemaan ja norkoilemaan, että onkos tästä just mulle hyötyä.
Olen myös tosi väsynyt, henkisesti ja fyysisesti väsynyt. Aina lähdetään liikkeelle siitä laskelmoinnista, että onkos nyt pakko ja etkös sä vois itse ja voiskos tän tehdä niin että sä maksat tän osuuden ja ton osuuden. Siihen varsinaiseen tekemiseen ja toteuttamiseen ei meinaa päästä millään. Siksipä en apua tai neuvoa tai osallisuutta viitsi enää mieheltä edes kysyä, kun pääsen paljon helpommalla, kun vain teen itse. En jaksa kuunnella sitä hänen jahkausta, joka kumpuaa lähinnä siitä, kun hän laskeskelee että huvittaako häntä ja kannattaako ja niin edelleen.
Voisihan sitä joku päivä jysäyttää lenkkimakkaran pöytään ja käskeä mies taskulaskimen kanssa palaveriin. Montako sataa grammaa otat eli mikä on sen osuus tämän makkaran hinnasta. Ottaisin vähän myös kuljetus- ja ruuanlaittokuluja. Koskee muuten myös astianpesua.
Kyllä sen elämän saa kulumaan pikkumaisuuksia jahkatessakin, ite en viittis enää millään.
- 1+1=2
Meilla menee niin et minä teen töitä ja naiseni opiskelee. Se saa jotain 800 kuussa ja mä 3000 käteen kuussa. Vuokran maksan minä (500kk ) Ei mua haittaa elättää naistani. Lomalle lähdetään kesäkuussa ja minä maksan koska rakastan ja haluan mennä yhteiselle lomalle.
Jos miehes ei halua auttaa sinua niin ei se sitten oikein tule toimimaan jos se ajattelee vaan omia rahojan et kuinka paljon tuhlaa. Suhteeseen pitää panostaa myös rahallisesti. Ei naisellani ole huonoa omatuntoa kun tienaan. Alkuaikoina en tienannut oikein mitään mut kovalla työllä sain vakipaikan ja naiseni elätti minua silloin kun tavattiin ja alettiin seurustelee.
Sitten kun sain vakipaikan niin se halusi opiskella lisää ja mua ei haittaa. Pitää tukea jos haluaa olla toisen kanssa. Ei suhteesta tule mitään jos alan pihtaamaan.- 1+1=2
itse olen aika säästeliäs mut ostan vaikka naiselleni vaatteita jos tarvii. On meillä auto mut töihin menen fillarila ja kauppa reissu teen kans fillarilla. Säästän aika paljon siinä bensarahoissa vuodessa. Naiseni ajelee enemmän mut ei sekään paljoa kun asumme pienellä paikalla ja kauppaankin on vaan 2 kilsan matka.
- miesvm1967
Hieno periaate sulla, johtuuko kenties siitä että itse olen samanlainen :D Kun välittää puolisostaan niin ei siinä pennejä aleta laskemaan todellakaan. Tärkeintä on että molemmilla on kivaa ja hauskaa yhdessä.
- PeeAaa111
miesvm1967 kirjoitti:
Hieno periaate sulla, johtuuko kenties siitä että itse olen samanlainen :D Kun välittää puolisostaan niin ei siinä pennejä aleta laskemaan todellakaan. Tärkeintä on että molemmilla on kivaa ja hauskaa yhdessä.
Minä mietin sitä, että eihän se välttämättä oikein/väärin-kysymys ole. Minäkin olen (teidän molempien) kanssa samanlainen, joten tietysti haluaisin samanlaisen kumppanin.
Ehkä tämä on yhteensopivuuskysymys. Mutta kuten sanottu, minä olen niin kypsä siihen niuhottamiseen ja egoiluun, että pinna meinaa palaa.
- miesvm1967
Ymmärrän ja allekirjoitan viimeisen osan täysin. Mulla se oli vain aikoinaan toisinpäin. Itse nuorena kloppina olin avoliitossa naisen kanssa joka oli työtön eikä edes halunnut mitään töitä tehdä joten elettiin mun palkalla melko totaalisesti. En mä silloinkaan rahoja laskenut mutta kun viikko ennen tilipäivää annoin muijalle viimeisen 20 markan setelini että hän käy kaupasta ostassa meille ruokaa, niin eukko oli mennytkin kirpparille ja ostanut jumalauta jollain vannehopealla maalatun ja yhteenliimatun käpykasan koska se "oli niin ihana" joten sillä jämävitosella ei saanu enää kun Uunilenkin kaupasta. Sillon mulla kyllä kilahti että ei jumalauta voi olla totta, maalattuja käpyjäkö me nyt syödään ens viikko. Vielä mäntymetsä talon vieressä niin olisin voinnu ite kerätä sille käpyjä ja maalata vannehopea-spraylla jota oli ihan vaatekaappissa. Se välillä teki tommosia kivoja ohareita kun ei tajunnut rahan päälle mitään, tulihan mulle tili kerran kuussa. Omat työttömyysrahat se tietty käytti ite omiin juttuihinsa. Jälkeenpäin tosiaan naurattaa mutta sillon ei yhtään naurattanu, hermoille alko sekin käymään vaikken mikään kitsailija ole koskaan ollut :D Eli ei mekään sovittu taloudellisessa mielessä juurikaan yhteen, se juttu tosin kaatui ihan muihin asioihin kuin rahankäyttöön. Tuli nyt vaan toi tarina mieleen kun tässä raha-asioista on puhuttu. Eikä sillä eukolla ole nykyäänkään rahaa, satun vain tietämään.
- PeeAaa111
Ensimmäinen hymy ja peräti ääneennauru tänä viikonloppuna :) Tuota käpyjuttua nauran. - Muuten ei ole viime aikoina paljon naurattanut, kun olen miettinyt että onko tässä mitään järkeä ja onko tälle mitään tehtävissä. Eipä taida olla...
Viestisi pani muuten miettimään rahankäyttöä siltäkin kannalta, että en minä sitä niin paljon käytä. Suhtaudun rahaan niin, että sitä pitää jokin määrä olla ja joihinkin asioihin pitää varautua, mutta enpä minä paljoa sitä rahaa kulutakaan toisaalta. Julkisilla kuljen, omaa kasvimaata pidän, työvaatteet pidän siistinä mutta kotona on se ja sama montako reikää on verkkareissa. Siksikin tuntuu hassulta, että rahasta on tullut ongelma, kun minä en erityisesti sitä tavoittele. Voisi luulla, että rahoistaan tarkka mies on iloinen, kun nainen ei ole rahan perään.
Ehkä mies sitten kuitenkin tarvitsee jonkun pörssihain, joka matkustelee, harrastaa ja asuu hänen kanssaan kalliisti, huollattaa rakennekynsiään ja irtoripsiään ja tukkaansa. Tai mistäpä minä tiedän mitä hän tarvitsee, mutta vääränlainen olo on. - miesvm1967
PeeAaa111 kirjoitti:
Ensimmäinen hymy ja peräti ääneennauru tänä viikonloppuna :) Tuota käpyjuttua nauran. - Muuten ei ole viime aikoina paljon naurattanut, kun olen miettinyt että onko tässä mitään järkeä ja onko tälle mitään tehtävissä. Eipä taida olla...
Viestisi pani muuten miettimään rahankäyttöä siltäkin kannalta, että en minä sitä niin paljon käytä. Suhtaudun rahaan niin, että sitä pitää jokin määrä olla ja joihinkin asioihin pitää varautua, mutta enpä minä paljoa sitä rahaa kulutakaan toisaalta. Julkisilla kuljen, omaa kasvimaata pidän, työvaatteet pidän siistinä mutta kotona on se ja sama montako reikää on verkkareissa. Siksikin tuntuu hassulta, että rahasta on tullut ongelma, kun minä en erityisesti sitä tavoittele. Voisi luulla, että rahoistaan tarkka mies on iloinen, kun nainen ei ole rahan perään.
Ehkä mies sitten kuitenkin tarvitsee jonkun pörssihain, joka matkustelee, harrastaa ja asuu hänen kanssaan kalliisti, huollattaa rakennekynsiään ja irtoripsiään ja tukkaansa. Tai mistäpä minä tiedän mitä hän tarvitsee, mutta vääränlainen olo on.Kuulostat kyllä tervehenkiseltä naiselta :) Mitäpä niillä vaatteilla kotona nin väliä on eikä muutenkaan kunhan ovat siistit ja ehjät. Itsekin hain netistä tavallista melko vaatimatonta perusnaista ja semmosen löysin. Työssään joutuu käyttämään korkkareita ja jotain mekkoa mutta himassa ollaan rennoissa oloasuissa, jopa vähän kulahtaneissakin välillä. Rahasta ei tarvi riidellä paitsi sen verran että se ei anna mun maksaa ruokaostoksia jos ollaan yhdessä kaupassa. Mä haluaisin maksaa kanssa vaikka minä sen ruoan laitankin yleensä. Eikä se nyt oo tappelu kun hihitellään vaan. On semmosta "positiivista rahariitaa" meillä.
olen kyllä taipuvainen ajattelemaan että tarvitset ihan jonkun muunkaltaisen miehen ittelles joten ehkä tosiaan kannattaa alkaa tekemään vaivihkaa ihan uusia suunnitelmia omaa uutta elämää varten. En usko että ukkos tuosta koskaan paranee, pahentua kyllä saattaa. Voimia ja jaksamista sinulle - miesvm1967
miesvm1967 kirjoitti:
Kuulostat kyllä tervehenkiseltä naiselta :) Mitäpä niillä vaatteilla kotona nin väliä on eikä muutenkaan kunhan ovat siistit ja ehjät. Itsekin hain netistä tavallista melko vaatimatonta perusnaista ja semmosen löysin. Työssään joutuu käyttämään korkkareita ja jotain mekkoa mutta himassa ollaan rennoissa oloasuissa, jopa vähän kulahtaneissakin välillä. Rahasta ei tarvi riidellä paitsi sen verran että se ei anna mun maksaa ruokaostoksia jos ollaan yhdessä kaupassa. Mä haluaisin maksaa kanssa vaikka minä sen ruoan laitankin yleensä. Eikä se nyt oo tappelu kun hihitellään vaan. On semmosta "positiivista rahariitaa" meillä.
olen kyllä taipuvainen ajattelemaan että tarvitset ihan jonkun muunkaltaisen miehen ittelles joten ehkä tosiaan kannattaa alkaa tekemään vaivihkaa ihan uusia suunnitelmia omaa uutta elämää varten. En usko että ukkos tuosta koskaan paranee, pahentua kyllä saattaa. Voimia ja jaksamista sinulleEn tietystikään tarkoita että olet "melko vaatimaton tavallinen perusnainen" siinä kävi kömmähdys mulla. Tarkoitin että tervehenkistä ihmistä jolle raha ei ole se tärkein asia elämässä, ei rahan kanssa pikkusieluinen näpertely vaan joka näkee elämän elämänä ja jolle rakkaudella ja henkisellä hyvinvoinnilla on parisuhteessa suurin arvo. Ilmeisesti olet pitkälti sellainen ja ainakin mun mielestä se on tervettä ja rakastettavaa käytöstä.
Ei niitä saakelin lantteja, kiiltäviä autoja ja 3D-telkkareita kuitenkaan saa mukaansa täältä, kuten tiedetään. Ihmiselon suurin omaisuus kulkee sydämessä :) Tämä ainakin on se tapa millä elämää ymmärrän. - PeeAaa111
miesvm1967 kirjoitti:
En tietystikään tarkoita että olet "melko vaatimaton tavallinen perusnainen" siinä kävi kömmähdys mulla. Tarkoitin että tervehenkistä ihmistä jolle raha ei ole se tärkein asia elämässä, ei rahan kanssa pikkusieluinen näpertely vaan joka näkee elämän elämänä ja jolle rakkaudella ja henkisellä hyvinvoinnilla on parisuhteessa suurin arvo. Ilmeisesti olet pitkälti sellainen ja ainakin mun mielestä se on tervettä ja rakastettavaa käytöstä.
Ei niitä saakelin lantteja, kiiltäviä autoja ja 3D-telkkareita kuitenkaan saa mukaansa täältä, kuten tiedetään. Ihmiselon suurin omaisuus kulkee sydämessä :) Tämä ainakin on se tapa millä elämää ymmärrän.Ei hätää, en loukkaantunut mistään enkä lukenut sitä sillä lailla :)
Raha on jännä juttu. Nykyäänhän ihmiset ovat valmiita maksamaan palveluista, ja sse on siinä mielessä tervehenkistä, että he ovat oivaltaneet, että henkinen hyvinvointi ja aika esimerkiksi ovat jonkin "arvoista". Ihan kevyesti vaikka maksetun rahan arvoista.
Minä esimerkiksi en viitsisi tärvätä aikaa bensarahakeskusteluun, jos puhutaan jostain euron tai kahden euron summasta. Toisaalta olen valmis nakkaamaan summan oitis tiskiin, ettei tosiaan tärväänny sitä aikaa.
Koomista tässä on se, että minä olen valmis vaikka maksamaan siitä, ettei tarvitse käydä tiettyjä naurettavia keskusteluita miehen kanssa. Ja maksankin. Kahvilassa maksan suoraan sekä omani että hänen pullansa, jos olen jonossa edellä. Minä en _jaksa_ ruveta ihmettelemään sellaista asiaa. Tai viiden minuutin keskustelu paidasta, että miten sen nyt saisi pestyä ja silitettyä huomiseksi - mieluimmin nakkaan koneeseen ja silitän sen hänelle, ettei tarvitse ihmetellä sellaista ihan jonninjoutavaa. Ja olisin valmis vaikka perustamaan hänelle säästöporsaan, jotta pääsisin niistä vikinöistä. Pudottaisin joka kerta pari euroa purkkiin, ettei taas tarvitsisi tästäkin jankata.
Kaikkea hyvää sulle :)
- mummomaija
Viestin aloittajalle:
Olet ihan selvästi kypsymässä irtiottoon. Olet kypsä, ihana ihminen. Täällähän olet saanut muiltakin arvostavaa palautetta.
Kumppanisi on sokea sille, ei näe sinun arvoasi eikä eikä varmaan muutu, kun on tuolla mallilla päässyt jo 33-vuotiaaksi. Vaikka hän ei osaa arvostaa panostasi, arvostathan itse itseäsi niin, että todellakin ryhdyt toimiin ja lähdet tuosta kuviosta. Meille (yli)kilteille ihmisille on vain niin vaikeaa tuottaa toiselle pettymystä, vaikka näkisimmekin selvästi epäoikeudenmukaisuuden.
Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, sanotaan. Sehän sisältää myös sen, että rakasta itseäsi yhtä paljon kuin lähimmäistä. Olet rakastanut itseäsi vähemmän kuin kumppaniasi.Nyt olet jo rakkausvelkaa itsellesi. Älä ehdytä minuuttasi.
Uskon ja toivon, että aikanaan löydät kumppanin, joka kykenee tasavertaiseen ja aidon rakastavaan ja kunnioittavaan parisuhteesee. Älä tyydy vähempään. Onnenpotkuja! :)- PeeAaa111
Kiitos sinullekin viesteistäsi :)
- 29 ja 26
En minäkään laske rahoja silleen. meil on omat tilit muijan kaa ja sit yhteinen tili josta maksetaan laskut. Tienaan joku tonnin enemmän joten maksan enemmän laskuja. Mä maksan vuokran ja muija maksa sähkö laskun ja netti laskun. Ruokaa ostetaan suunnileen puoliks mut mä ostan aina kaikkee ylimääräistä. Sit molemmat laittaa 150 egee lomakassaan ja ollaankin jo pari vuotta säästety. Muija saa multa rahaa vaikka bensaan tai vaatteisiin. Ei siitä mitään tuu jos alkaa laskeee joka penniä mitä toinen kuluttaa. Pitää antaa niin voi saada joskus kan s jotain itte.
- Mies vm. 81...
Itse olen ollut melkein koko suhteemme ajan työttömänä, eli lähes 5 vuotta. Itse saan parisataa työttömyystukea ja nainen tienaa päälle 5te/kk. Ei ole nainen marissut mitä kenenkin pitää maksaa, vaan yhteisesti ollaan vapaasti hänen palkallaan eletty ja reissattu. Omakotitalo ja autot meillä molemmilla, jotka hän kustantanut. Kumppanisi taaa kuulostaa hyvin itsekkäältä, joten mieti tarkkaan tulevaisuutta hänen kanssaan.
- xyzz
Itse en taas ole koskaan käsittänyt, miksi taloustilanne pitäisi tasata kun siirrytään parisuhteeseen. Huonommin tienaavan pitäisi päästä nauttimaan paremmin tienaavan eduista, vaikka ei ole aiemmin pistänyt tikkua ristiin saavuttaakseen itse vastaavan palkan. Kuitenkin huonommin tienaava nauttii itse valitsemansa ammatin eduista, eikä millään tavalla pysty kompensoimaan sitä paremmin tienaavalle. Tarkoitan tällä sitä, että kaikki työt eivät ole minusta tasa-arvoisia, jos vaikka esimerkiksi arvostaa sitä että saa leppoisaan tahtiin tutkia jotain mielenkiintoista asiaa ammatikseen, on vain hyväksyttävä se ettei tienaa saman vertaa kuin joku oravanpyörässä kieli vyön alla juokseva myyntitykki.
Miksi tasajako esim. vauvan kanssa ei onnistuisi? Molemmat pitävät saman määrän hoitovapaata ja osallistuvat kustannuksiin saman verran. Sitähän se kustannusten tasan jakaminen tarkoittaisi.- miesvm1967
Tarkoitatko siis että lomamatkalle ei lähdetä koska muijalla ei ole varaa maksaa omaa osaansa? Toisekseen, pysyvä työpaikka ei tänä päivänä ole ihan niin yksiselitteisen selvä juttu, viimeisen vuoden aikanakin on tullut työttömiä hirveä lauma lisää kilpailemaan vähistä työpaikoista. Nykyään työpaikka ei ole enää oma valinta vaan jotain jonka hyvällä tuurilla voi saada. Tässä meidänkin firmassa yhteen vaatimattomaan tehtävään haki yli 100 hakijaa.
Ei taloustilannetta tarvitse tasata vaan suhteuttaa. Tasaaminen on juuri sitä pennien kanssa näpräämistä mikä ei ainakaan mun hermoille sovi :) Jokaisen oma asia on kustantaako sen kumppaninkin kuluista osuuden jos toisella on rahat vähissä. Suhteutin exänkin kanssa enkä ole päivääkään miettinyt kuinka paljon "ylimääräistä" tuli maksettua, mitä semmosella murehtimisella muka voittais paitsi päänsäryn ja ripulin.
- xyzz2
Juuri sitä tarkoitin. Eihän kukaan lähde sinkkunakaan matkoille jos ei ole siihen varaa. Hyvin yksinkertaista. Jos haluaa lähteä matkoille, pitää hankkia sellainen työ että on varaa matkustella. Sen parempituloisen näkökulmastahan tilanne on se, että toista puoliskoa ei kiinnosta matkustelu sen vertaa että vaivautuisi hankkimaan siihen tarvittavat rahat, vaan edelle on ajanut joku muu asia, kuten vaikka se että saa tehdä töitä sellaisella alalla joka on kiinnostava.
Työpaikan valinta on juuri niitä kysymyksiä jossa tehdään valintoja oman mukavuuden ja palkkapussin välilä. Jos väen väkisellä haluaa olla sellaisella alalla jolla ei ole töitä tai joissa ei tienaa, se on oma valinta. Pitää lukea lääkäriksi tai putkimieheksi jos haluaa varman työpaikan ja ison palkkapussin.- miesvm1967
Hmmm.. ei sinne lääkikseenkään noin vain mennä, pyrkijöitä riittää sinnekin. Putkimiehen palkkakaan ei kovin kummoinen ole, omakin tuntipalkkanikin on parempi. Putkarit painaa ylitöitä sen kuuluisan liksansa eteen. Eikä oman firman perustaminen nykyisin kovasti kilpaillussa ympäristössä ole ratkaisu sekään. Irtiotto sen sijaan on suuri taloudellinen riski.
Ei sinkkuna voikaan matkustella vähin varoin mutta parisuhteessa voi jos toinen ei itke rahojen kanssa vaan mahdollistaa matkan myös toiselle jeesaamalla hieman. Enkä nyt tarkoitakaan että aina pitäis toisen puolesta kaikki maksaa, ei se niin mene. Auttaa kuitenkin voi jos on hyvää tahtoa. Kaikilla ei tosiaan taida olla sitäkään?
Sikäli tämä ei edes koske minua nykyhetkellä kun molemmilla on kohtuupalkkainen päivätyö mutta edellisessä elämässä oli ajankohtaisempaa. Kyllä, autoin.
- xyzz2
Joo, pointti tuon lääkiksen suhteen oli nimenomaan se, että sinne ei noin vain mennä. Lääkikseen päässyt on saattanut tehdä jopa vuosia töitä sinne päästäkseen, toinen tyytyy pienempiliksaiseen hommaan ja pääsee helpommalla. Sama homma tuon putkimiehen palkan kanssa. Toinen tekee perusduunia ja saa pientä palkkaa, putkimies ympäripyöreätä päivää. Kuitenkin kummankin pitäisi sitten saada samat etuudet tilipäivänä?
En nyt itsekään ihan noin mustavalkoisesti asiaa ajattele. Toki parisuhteessa pitää ottaa toinenkin ihminen huomioon, ja suunnitella elämä niin että se on molemmille mukavaa. Mutta jos toinen arvostaa rahaa je tekee töitä sen eteen, ja toinen ei, niin ei minusta kumpikaan ole väärässä. Mutta sitä on turha itkeä jos vähemmän tienaavalla on enemmän vapaa-aikaa tai enemmän tienavalla hieno purjevene. Jonkinlainen kompromissi olisi minusta paikallaan, mutta missään nimessä se ei tarkoita sitä että siirretään parempipalkkaiselta rahat huonommin tienaavalle.- mieesvm1967
No nyt meni jakeluun mullakin :D
- Mies vm.81...
mieesvm1967 kirjoitti:
No nyt meni jakeluun mullakin :D
Itse olen ollut melkein koko suhteemme ajan työttömänä, eli lähes 5 vuotta. Itse saan parisataa työttömyystukea ja nainen tienaa päälle 5te/kk. Ei ole nainen marissut mitä kenenkin pitää maksaa, vaan yhteisesti ollaan vapaasti hänen palkallaan eletty ja reissattu. Omakotitalo ja autot meillä molemmilla, jotka hän kustantanut. Kumppanisi taaa kuulostaa hyvin itsekkäältä, joten mieti tarkkaan tulevaisuutta hänen kanssaan.
- Maksu-mies-73
Jostain syystä ne vaivalla työssä ansaitut rahat tuntuvat monella miehellä kuitenkin oikeuttavan siihen että se vähemmän tienaava ja enemmän vapaa-aikaa saava puoliso tekee sitten vapaa-aikanaan niitä kotitöitä ihan yhteiseksi hyväksi. Vai kuinka moni huippukirurgi tai pörssihai ihan oikeasti tiskaa tai imuroi heti Tokion lennolta tultuaan kun se kotona ollut imuroi eilen? Eli eivät ne mitkään asiat kyllä yleensä ihan tasan mene. Rahaa on vain niin paljon helpompi mitata kuin muita uhrauksia.
Niin ja tämä on vaimoaan reilusti enemmän ansaitsevan miehen mielipide ja jolle ei tulisi mieleenkään että toinenkin ei saisi nauttia niistä rahoista jotka minä ansaitsen. En edes kehtaisi mennä vaikka matkalle ja jättää vaimoa tai lapsia kotiin. Sehän olisi uskomattoman noloa ja moukkamaista käytöstä. - Yhteistaloudessa ei...
Maksu-mies-73 kirjoitti:
Jostain syystä ne vaivalla työssä ansaitut rahat tuntuvat monella miehellä kuitenkin oikeuttavan siihen että se vähemmän tienaava ja enemmän vapaa-aikaa saava puoliso tekee sitten vapaa-aikanaan niitä kotitöitä ihan yhteiseksi hyväksi. Vai kuinka moni huippukirurgi tai pörssihai ihan oikeasti tiskaa tai imuroi heti Tokion lennolta tultuaan kun se kotona ollut imuroi eilen? Eli eivät ne mitkään asiat kyllä yleensä ihan tasan mene. Rahaa on vain niin paljon helpompi mitata kuin muita uhrauksia.
Niin ja tämä on vaimoaan reilusti enemmän ansaitsevan miehen mielipide ja jolle ei tulisi mieleenkään että toinenkin ei saisi nauttia niistä rahoista jotka minä ansaitsen. En edes kehtaisi mennä vaikka matkalle ja jättää vaimoa tai lapsia kotiin. Sehän olisi uskomattoman noloa ja moukkamaista käytöstä.Minäkin tienaan miestäni yli kolme kertaa enemmän ja lähes pelkästään minun tuloilla elämme. Minä mm. maksan lainanlyhennykset osakkeesta ja autoista ja minun palkalla remppaamme / laajennamme kesämökkiä. Miehellä myös käyttöoikeus kahteen tiliini. En katso rahan perään tai evää mieheltäni oikeutta samaan elintasoon. Kaksi lastamme elävät myös 90% minun tuloillani.
- pihin miehet on :(
Ei suostu ostamaan asuntoa johon sinullakin olisi varaa?
Voihan omistussuhde mennä esim 30%/70%.
Oletteko keskustelleet mahdollisuudesta ostaa vain osan asunnosta?
Mielestäni yleisten ruokakulujen pitäisi mennä niin, että jos toinen tienaa 60% ja toinen 40% talouden kaikista tuloista, niin silloin 100€ ruokamenoista se enemmän tienaava maksaa 60€ ja vähemmän tienaava maksaa 40€. Usein se on mies joka tienaa enemmän ja mieshän tunnetusti syö naista enemmän.
Nainen on usein se joka siivoaa ja kokkailee enemmän, joten siinä miehelle vastinetta rahalle.
Miehen tulee maksaa lapsen menoista enemmän kuin puolet tai toinen vaihtoehto on , että mies jää kotiin hoitamaan lasta ja maksaa sitten itse puolet kaikista menoista niillä KELA tuilla. Niin taitaisi ääni kellossa muuttua.
Tarkoitus ei ole hyväksikäyttää ketään, mutta ei mieskään saa hyväksikäyttää sinua. - Onnellinen nainen
No onpas sulla siinä mies! Miehen suhtautuminen rahaan kertoo kyllä todella paljon hänen luontestaan! Hän on erittäin itsekäs omaan napaan tuijottaja.. "MInä, minä ja vielä kerran minä! on hänen mottonsa. Itsekkyyden lisäksi empatiakyvytön idiootti, joka ei välitä toisen tunteista ja tarpeista. Mieti nyt tarkkaan, että haluatko tehdä tuollaisen miehen kanssa lapsia??
Minulla ja miehelläni on myös suuri varallisuusero. Mieheni parhaimmat vuositulot ovat olleet 200 000 euroa.. nyt viime vuonna reilut 100 000 euroa.. hän on siis yrittäjä. Minun tuloni olivat viime vuonna n.24 000 euroa eli meillä on aivan valtavat tuloerot. Tuloerojen lisäksi lähtötilanne on se, että miehelläni on rahallista omaisuutta n. miljoona euroa, sekä maata, metsää ja rakennuksia (muun muassa talo, jossa asumme!)
Lähtökohta on ollut siis aika huimat varallisuuserot. Hänen varallisuuttaan en tiennyt tutustumisvaiheessa. Kun se tuli ilmi, niin siinä oli minulle vähän pähkäilemistä. Mietin, että voiko yhteiselämästä tulla mitään, koska varallisuuserot ovat niin suuret. Mitenkä voisimme elää tasa arvoista elämää!
Mieheni mielestä mitään ongelmaa ei ollut, koska hänestä oli itsestään selvää, että hän "elättää" naisensa. Aluksi oli vaikea antaa miehen maksaa lähes kaiken.. koska suomalainen kulttuuri toitottaa "tasa arvoa" eli naisen kuuluu maksaa kaikesta puolet.
Meillä on siis näin.. Mies maksaa kaikki elämisen kulut ihan ruokalaskua myöten. MInä ostan ruuat, mutta hänen rahoillaan. Pääsääntöisesti minä maksan vain oman puhelinlaskuni ja joskus jotain kotiin esim. uudet matot, verhot, imurin tai jotain vastaavaa. Tietysti ostan miehelle synttärilahjat ja joululahjat ja jne.. mutta nämä ovatkin jo asia erikseen.
Jos lähdemme asuntoautolla tai henkilöautolla liikkeelle, niin mies maksaa kaiken! Saatan joskus ostaa hänelle jäätelön tai jotakin pientä, mutta hän haluaa maksaa kaiken. No miksipä en ottaisi vastaan tätä lahjaa, jos hänellä kerran on rahaa.
Omat rahani saan siis käyttää miten haluan! Rahaa minulla on säästössä aika paljon, sillä menoja ei ole kauheasti. Jos lähdemme ulkomaille, niin silloin maksan oman matkani! Mutta reissulla ollessa mies maksaa ruuat ja aktiviteetit melkein lähes täysini.
Mieheni on uskomattoman reilua, antelias, rakastava ja lämmin ihminen. No ehkä minäkin sitten olen sitä, koska antsaisen saada kaiken sen mitä hän antaa:) Vittu mikä urpo äijä toi sun äijä. Kuulostaa todella kieroon kasvaneelta paskiaiselta. Kyllähän miehen tehtävä on elättää vaimo ja lapset.
- Anonyymi
Poika ystävääni pantti liian usein
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hyvästi, mies
Tulen nyt tänne harvoin. Lakkasin unelmoimasta meistä. Päästin irti tästä meidän välisestä tilanteesta. Vaikka mitään ei272351- 791736
- 2221062
Hiihtäjälegenda Juha Mieto avautuu Farmin "leidien" käytöksestä - Tämä yllätti: "Me miehet oltiin.."
Juha Mieto on mukana Farmi Suomi: Revanssi -realityssä. Tsemppiä Farmille, Mietaa! Lue Juha Miedon haastattelu: https:18989Semmonen juttu, että..
..ikävä iski. Mietin kaikkea sitä, mitä sä antaisit mulle ja mitä mä antaisin sulle. Millasta meillä olisi yhdessä, kos28934Nuorempi mies, vanhempi nainen
Olen aivan sekaisin itseäni n. 20 vuotta vanhemmasta naisesta. En saa häntä mielestäni millään, vaikka olen yrittänyt. E61911Parisuhteettomuus- kyse valinnasta, kelpaamisesta vai siitä ettei osaa hakea
Parisuhteettomuus- kyse valinnasta, kelpaamisesta vai siitä ettei osaa hakea? Ikivanhan aloituksen provosoimana mietin m122891- 43829
Mietin vain sua
Kuinka saat pään ihan pyörälle. Oltaisiin hyviä yhdessä. Joku uskomaton kemia meidän välillä. Ulkopuolisista varmaan näy11771On ilta jälleen joten
Uusi iltaketju tähän. Mukavaa iltaa vaan. Susi se täällä aina yksin tallustaa. 😊🐺🌃🌙☕🧡118720