Voitte uskoa, että kun elää tarpeeksi monta vuotta sinkkuna, niin ei enää edes kiinnosta aloittaa suhdetta.
Olen 35v mies, enkä ole koskaan koskenutkaan naiseen. Olen kuitenkin täyshetero enkä ole myöskään aseksuaali.
Koko nuoruuteni olen elänyt yksin, ja nyt on sitten alkanut tuntumaan siltä, ettei enää edes kiinnosta tutustua kehenkään.
Masentavaa...
Niin, olisihan se hienoa löytää jostain se nainen, joka haluaisi elää kanssani ja voisi tehdä ne pari lasta jne...mutta kun ei niin ei.
En yleensäkään voi käsittää, kuinka pariskunnat tutustuvat toisiinsa.
Minulle ei ole koko elämäni aikana yksikään nainen osoittanut mitään mielenkiintoa tutustua paremmin tai muutenkaan flirttaillut. Ei ikinä. Kaikki naiset käyttäytyvät ympärilläni, kuin minua ei olsiikaan.
En myöskään käsitä, kuinka voin lähestyä ketään naista, kun ei kukaan ole huomaavinaan minua. Kuinka tehdään aloite täystuntemattomalle ihmiselle???
Jos olisin esim. ruma, lihava, lyhyt, epäkohtelias, epäsiisti tai päihdeongelmainen, niin ymmärtäisin ettei naiset haluaisi tutustua minuun, mutta kun en ole.
Tässä alkaa oikeasti pitämään itseään epänormaalina, kun vuodesta toiseen elää sinkkuna, monilla ikäisilläni on jo yli kymmenenvuotiaita lapsia. Minä en ole koskaan käynyt edes treffeillä, seksistä puhettakaan.
Tosin en usko seksin olevan niin erikoista, ettei siinä mitään menetäkkään vaikkei sitä koskaan elämässään saisi.
Olen usein miettinyt, että kuinka yleistä on totaalinen yksinjääminen? En tunne ketään toista yli kolmekymppistä, joka ei olisi koskaan seurustellut. No tältä palstalta varmaan löytyy...
Sitäkin olen miettinyt, että jos tapahtuisi ihme ja löytäisin naisen, niin kuinka hän suhtautuisi siihen, että olen elänyt koko nuoruuteni lähes erakon elämää? Luultavasti hän joko ei uskoisi tai sitten hän lopettaisi suhteemme samantien.
Ihanteellisinta minulle olisi tietenkin löytää joku kaltaiseni yhtä kokematon nainen, mutta tuskin moisia edes on.
Mutta kuten jo alussa totesin, on alkanut tuntumaan siltä, että on ehkä parempi elää yksin. Onhan tämä helppoa...kaikesta saa päättää yksin, eikä tarvitse tehdä kompromissejä.
liian kauan yksin
144
3957
Vastaukset
- 14+4=?
Olen melko samanlaisessa tilanteessa mutta haaveilen kyllä edelleenkin naisesta ja rakkaudesta. Käsitän tietysti että tuskin tulen niitä ikinä saamaan.
- jhgte
Itse olen 36 v mies ja en ole myöskään koskaan seurustellut, treffeillä olen käynyt yhden naisen kanssa kaksi kertaa mutta sen jälkeen nainen ei halunnut enää tavata minua. En tiedä mistä asia kiikastaa. Tulen mielestäni hyvin juttuun naisten kanssa yleisesti, mutta kukaan nainen ei koskaan osoita minua kohtaan seksuaalista mielenkiintoa ja olen mielestäni ulkoisesti ihan normaali, olen nähnyt naisia ulkoisesti paljon vähemmän komeiden miesten kanssa.
Olen koittanut elämäni aikana tutustua naisiin mutta kyllähän sen jo ensi minuutin aikana huomaa haluaako nainen todella tustua, yleensä kun olen naiselle mennyt juttelemaan iskuyrityksessä niin nainen on muutaman sanan jälkeen lähtenyt pois, eli ei ole halunnut tutustua. Tämän vuoksi en ole enää pitkään aikaan jaksanut yrittää koska mitä järkeä jos naiset eivät edes anna mahdollisuutta tutustua niin eihän siitä koskaan mitään voi syntyäkkään.Kyllä se niin on että jos on 20 vuotta saanut pelkkiä pakkeja naisilta niin siinä sitkeinkin kyllästyy yrittämään.
Ikävä tätä elämää on yksi elellä ja pelottaa ajatella yksinäistä tulevaisuutta, ei tässä paljon järkeä ole, mutta ei vaan enää jaksa yrittää. Turha sitä on kiistää ettenkö olisi katkera kun olen jäänyt paitsi kaikesta siitä onnesta mitä naisen kanssa seurutelu ja yhdessäolo olisi voinut tarjota, yritän olla kuitenkin ajattelematta asiaa, koska sen ajatteleminen katkeroittaa vieläkin enemmän ja myrkyttää mielen Uskon että kokemattomia yli 30 v miehiä on lukematon määrä, se on paljon yleisempää kuin luullaan- Ehdotus
No, naisena vastaan, että miehen liian ilmituleva käsitys itsestään huonompana kuin jututettava nainen on turn-off.
Et ole huonompi kuin jututettava nainen. Käsitä se. Ei ole mitään universaalisti pätevää syytä, miksi olisit. Olet ihminen kuten nainenkin, älä suotta matele. Ei tarvitse olla yli-itsevarma, mutta miksi helvetissä käyttäyisit ikään kuin toinen olisi sua jotenkin parempi? Etenkään jos et edes tiedä etukäteen naisesta mitään. - Anonyymi
Ehdotus kirjoitti:
No, naisena vastaan, että miehen liian ilmituleva käsitys itsestään huonompana kuin jututettava nainen on turn-off.
Et ole huonompi kuin jututettava nainen. Käsitä se. Ei ole mitään universaalisti pätevää syytä, miksi olisit. Olet ihminen kuten nainenkin, älä suotta matele. Ei tarvitse olla yli-itsevarma, mutta miksi helvetissä käyttäyisit ikään kuin toinen olisi sua jotenkin parempi? Etenkään jos et edes tiedä etukäteen naisesta mitään.Viisi ja puoli vuotta vastauksien välillä. Paljonko tällainen lohduttaa ketään?
- Esavon mies36
Sama homma, ihan kuin olisit ajatukseni lukenut. On meitä muitakin maan hiljaisia, sukunsa viimeisiä. Mut vi*ut siitä, sentään töitä riittää ja rahalla saa!
- Esavon mies.36
Lisäyksenä vielä, että minunkin kavereilla tosiaan niitä yli kymmen vuotiaita lapsia on ja olen kuullut niitten emäntien ihmettelevän miksi en seurustele. En vain käsitä missä ketään voisi tavata, työ on yksinäistä, ei ole sellaisia harrastuksia, matkoilla maailmalla saan olla aina rauhassa, minua ei vain naiset noteeraa. Kuten ap, en voi käsittää miten parit yleensä toisensa löytävät, kai se on noituutta tai joku salaseura josta itse on jäänyt ulos ;D
- ikisinkku.37
Joo, sama juttu paitsi että olen kerran seurustellut mut siitä on jo yli 10 vuotta. Sekin oli mun naapurissa asuva tyttö johon teininä tutustuin. Meillä oli sit lyhyt suhde. Mut ei kukan ole oikeesti halunnut minuun tutustua joten yksin tulen jäämään. Kaikki ympärillä pariutuu ja oavt jo hankkineet lapsen tai kaksi. Veljenikin on jo kaksi lasta hommannut naisensa kanssa vaikka juopottelee usein.
- äääh2
mene juttelemaan jollekin järkevän oloselle naiselle! Isoissa kaupungeissa ei kukaan tiedä toistensa siviilisäätyä, ellei ole sormusta, mutta kukapa sellaisiakaan jaksaa kyylätä toisten sormessa?
nettiin voi laittaa hakuilmotuksen. Jotkut on löytäneet puolison treffipalstoilta.- Esavonmies-36
Jotkut joo.. Vaan aika harvat, kokeiltu on. Isossa kaupungissa, entäs pienessä? Ei mies voi mennä juttelemaan ilman ettei heti leimata hulluksi, ellei sitten satu olemaan älyttömän hyvännäköinen.
- höpppsis
Esavonmies-36 kirjoitti:
Jotkut joo.. Vaan aika harvat, kokeiltu on. Isossa kaupungissa, entäs pienessä? Ei mies voi mennä juttelemaan ilman ettei heti leimata hulluksi, ellei sitten satu olemaan älyttömän hyvännäköinen.
Ai, näinkö on, no eihän sille sit mitään voi...
No, onneks täällä PSavossa ollaan kaikki sen verran hulluja, että jutellaan ihan tuntemattomillekin!
- ikisinkku30
Olen aloittajaa viitisen vuotta nuorempi, olen tavannut naisia treffien merkeissä aika paljonkin mutta muuten tekstisi on kuin omasta kynästäni.
Olen tavannut mm. nettitreffien kautta naisia joiden kanssa on synkannut treffeillä todella hyvin ja yhteisiä asioita on löytynyt vaikka kuinka paljon mutta aina ne jutut ovat jääneet korkeintaan pariin-kolmeen tapaamiseen jonka jälkeen nainen on ilmoittanut ettei sitä kuuluisaa kipinää ole.
Kyllähän tässä väkisinkin miettii että mikä minussa on vikana. Väitän kuitenkin olevani kaikkea muuta kuin se sohvalla kaljaa kittaava ja jääkiekkoa katsova stereotyyppinen suomimies. Minulta löytyy korkeakoulututkinto, sitä vastaava hyvin palkattu työ, kroppani on kunnossa ja muutenkin fyysinen kuntoni on säännöllisen urheiluharrastuksen myötä erinomainen.
Itsensä kehuminen on tietysti helppoa ja positiivinen minäkuva on ihan hyvä juttu, en kuitenkaan ala tässä itse itseäni kehumaan mutta totean sen että minulla on pari naispuoleista kaveria joiden kanssa olen tästä asiasta keskustellut ja heistä kumpikaan ei voi käsittää miten kaltaiseni rehellinen, kiva, oikealla tavalla kiltti, urheilullinen ja keskustelutaitoinen mies voi olla ikisinkku.
Olisi kyllä todella kiva tietää mikä se tekijä minussa on joka on johtanut täydelliseen epäonnistumiseen parisuhdepelissä. Tietysti jatkuvat epäonnistumiset ja pakit ovat jättäneet jälkeni itsetuntooni ja sehän tunnetusti on myrkkyä naisten seurassa mutta tuskinpa silläkään voi kaikkea selittää.
Tekisi mieleni oikeastaan jo luovuttaa lopullisesti, oikeastaan suurin toiveeni ei ole enää parisuhde vaan se että saisi pois sen jatkuvasti vaivaavan kumppanin ja sen myötä tulevan lämmön sekä läheisyyden kaipuun...- ...
Älä kuitenkaan luovuta ihan vielä.
Minulla on miespuolinen ystävä, joka ei kolmekymppiseksi asti ollut seurustellut lainkaan. Hän on mielestäni mitä mahtavin mies, mukava, luotettava, äärimmäisen fiksu, iän myötä koko ajan vain komeampi ilmestys ja hän löysi itselleen kumppanin jokin aika sitten. Hän on luonteeltaan kovin ujo mutta rohkaistui sitten tämän nykyisen kumppaninsa suhteen niin paljon, että löysivät toisensa.
Menneisyyden ei siis tarvitse antaa sanella tulevaisuutta. Ei tämä nyt varmaan kauheasti lohduta, mutta toivoa siis kuitenkin on. - yksinmyös85
... kirjoitti:
Älä kuitenkaan luovuta ihan vielä.
Minulla on miespuolinen ystävä, joka ei kolmekymppiseksi asti ollut seurustellut lainkaan. Hän on mielestäni mitä mahtavin mies, mukava, luotettava, äärimmäisen fiksu, iän myötä koko ajan vain komeampi ilmestys ja hän löysi itselleen kumppanin jokin aika sitten. Hän on luonteeltaan kovin ujo mutta rohkaistui sitten tämän nykyisen kumppaninsa suhteen niin paljon, että löysivät toisensa.
Menneisyyden ei siis tarvitse antaa sanella tulevaisuutta. Ei tämä nyt varmaan kauheasti lohduta, mutta toivoa siis kuitenkin on.Itekin saan aina välillä kuulla naispuolisilta kavereilta illanistujaisissa tuota tyhjää sanaselinää siitä "miten ihmeessä sulla ei muka voi olla tyttöystävää, vaikka oot niin kiva ja fiksu ja mukava ja ihana jne jne jne."
Pelkkää paskapuhetta kaikki tyynni, joku kerta varmaan vielä kilahdan ja tivaan että jos muka olen niin mahtava tyyppi, niin miksi NE ei sitten ole musta kiinnostuneita?
(En siis tarkoita että itekään olisin kaikista naistuttavistani kiinnostunut, osasta toki) - ...
yksinmyös85 kirjoitti:
Itekin saan aina välillä kuulla naispuolisilta kavereilta illanistujaisissa tuota tyhjää sanaselinää siitä "miten ihmeessä sulla ei muka voi olla tyttöystävää, vaikka oot niin kiva ja fiksu ja mukava ja ihana jne jne jne."
Pelkkää paskapuhetta kaikki tyynni, joku kerta varmaan vielä kilahdan ja tivaan että jos muka olen niin mahtava tyyppi, niin miksi NE ei sitten ole musta kiinnostuneita?
(En siis tarkoita että itekään olisin kaikista naistuttavistani kiinnostunut, osasta toki)Se ei ole pelkkää sanahelinää, vaikka ymmärrän kyllä, että se saattaa siltä tuntua, jos aina kuulee samaa eikä kuitenkaan mitään tapahdu mikä osoittaisi sen todeksi.
Joskus nuorempana tämä mies oli itseasiassa minuun ihastunut, mutta minä en häneen. Hän oli ollut minulle pitkään ystävä, koulutoveri, olimme paljon tekemisissä ja kun vuosien päästä minulle selvisi, että hänellä on ihastumisen tunteita minua kohtaan, en saanut samaa tunnetta, koska hän oli minulle kuin veli.
Seksuaalinen jännite puuttui, suhteemme oli ollut liian kaverillinen alusta asti eikä mies (tai no poika silloin) oikein ilmaissut millään tavalla, että olisi ihastunut. Nyt tajuan, että hän oli siihen liian ujo ja minä liian naiivi tajutakseni sitä muutoin.
Osaatko sinä mielestäsi tehdä naiselle selväksi, että olet kiinnostunut miehenä, ei vain kamuna? Jätetään se nyt ulos tästä, että naisetkin saisivat aktiivisemmin ilmaista kiinnostustansa. - yksinmyös85
... kirjoitti:
Se ei ole pelkkää sanahelinää, vaikka ymmärrän kyllä, että se saattaa siltä tuntua, jos aina kuulee samaa eikä kuitenkaan mitään tapahdu mikä osoittaisi sen todeksi.
Joskus nuorempana tämä mies oli itseasiassa minuun ihastunut, mutta minä en häneen. Hän oli ollut minulle pitkään ystävä, koulutoveri, olimme paljon tekemisissä ja kun vuosien päästä minulle selvisi, että hänellä on ihastumisen tunteita minua kohtaan, en saanut samaa tunnetta, koska hän oli minulle kuin veli.
Seksuaalinen jännite puuttui, suhteemme oli ollut liian kaverillinen alusta asti eikä mies (tai no poika silloin) oikein ilmaissut millään tavalla, että olisi ihastunut. Nyt tajuan, että hän oli siihen liian ujo ja minä liian naiivi tajutakseni sitä muutoin.
Osaatko sinä mielestäsi tehdä naiselle selväksi, että olet kiinnostunut miehenä, ei vain kamuna? Jätetään se nyt ulos tästä, että naisetkin saisivat aktiivisemmin ilmaista kiinnostustansa.Myönnetään, en varmastikaan osaa. Asiaa varmaan auttaisi, jos osaisin edes auttavasti tulkita teidän naisten signaaleja, niin uskaltaisin silloin helpommin jotain tehdäkin. Aika heikosti on tähän asti mennyt, omat tulkinnat järjestään päin persettä ja totaalisesti missattuja varmaan, noh ainakin jonkin verran.
En tiiä, jotenkin kauhean raadollista että naiseen pitäisi heti alussa pystyä tekemään vaikutus tai on ikuisesti tuomittu friendzonelle. Ite kun olen vielä senverran hitaasti lämpiävä, että luontevinta olisi rakentaa suhdetta kaveripohjalta, mutta ilmeisesti se on täysin kuolleenasyntynyt ajatus. Masentavaa. - ...
yksinmyös85 kirjoitti:
Myönnetään, en varmastikaan osaa. Asiaa varmaan auttaisi, jos osaisin edes auttavasti tulkita teidän naisten signaaleja, niin uskaltaisin silloin helpommin jotain tehdäkin. Aika heikosti on tähän asti mennyt, omat tulkinnat järjestään päin persettä ja totaalisesti missattuja varmaan, noh ainakin jonkin verran.
En tiiä, jotenkin kauhean raadollista että naiseen pitäisi heti alussa pystyä tekemään vaikutus tai on ikuisesti tuomittu friendzonelle. Ite kun olen vielä senverran hitaasti lämpiävä, että luontevinta olisi rakentaa suhdetta kaveripohjalta, mutta ilmeisesti se on täysin kuolleenasyntynyt ajatus. Masentavaa.Ei minullakaan ole tavallaan varaa ole puhua, sillä en itsekään aina osaa lukea miesten tarkoitusperiä. Itsetuntoni ei ole parhain mahdollinen siinä mielessä, että oletan helposti, ettei minuun kukaan ihastu. Naisena olen kuitenkin päässyt helpommalla, koska miehet ovat lähestyneet aktiivisesti ja ne sinnikkäimmät saaneet uskomaan, että ovat aidosti ihastuneita.
En osaa oikein muuta vinkkiä antaa kuin, että jos saat naisen nauramaan, se on ainakin merkki siitä, että hän viihtyy seurassasi. Huumorintajulla on ainakin itselleni valtava merkitys siinä, että ihastun mieheen. Kun on sopivasti leikkisyyttä mukana matkassa, se antaa pohjan intohimolle ja sitä kuitenkin tarvitaan, jotta suhde etenee siltä kaveripohjalta seuraavalle tasolle.
En nyt ala latelemaan niitä samoja tsemppilauseita mitä kuulet muutenkin, mutta älä nyt kuitenkaan sentään masennu. Nauti mieluummin tulevasta kesästä hymy huulilla, kuka tietää mitä kesä tuo tullessaan.
- Niinpä niin
Sinkuuteen liittyy monesti alkoholi,ylipaino ja enne kaikkea työttömyys sekä
rajut mielenterveys ongelmat.Ja kouluttamattomuus, itse ainkin keksin sata syytä miksi naisen ei pitäis ottaa minua,enkä itsekkään itseäni ottaisi naisena =D - atm.
Onneksi on horoja ettei ihan pil.lutta jää tässä elämässä.
- ....
Olen 26-vuotias nainen, joka ei ole koskaan seurustellut. En ole ruma tai lihava, joten siittä ei ole kyse. Olen useampien miesten kanssa käynyt treffeillä, mutta molemmin puolista kiinnostusta ei pidemmän päälle ole riittänyt. Mies on saattanut kiinnostua minusta, mutta se mies ei ole kiinnostanut minua. Tai päin vastoin.
Joten turha väittää seuranhaun olevan naiselle helppoa.- Minä36vmies
Meidän mies-ikisinkkujen ongelma on se että yksikään nainen ei ikinä ole kiinnostusta osoittanut, sinulla sentään on ollut kiinnostuneita miehiä. Voit ehkä kuvitella mitä se tekee itsetunnolle, kun ei koskaan ole tuntenut olevansa haluttu.
- tyypillistä.
Eli olet nirsok kun tavikset ei kelpaa. olet tunnin jutellut jonkun kanssa ja todennut et ei kiitos.
- ....
tyypillistä. kirjoitti:
Eli olet nirsok kun tavikset ei kelpaa. olet tunnin jutellut jonkun kanssa ja todennut et ei kiitos.
Kyllä mulle kelpaa tavis mies. Joskus olen itse ollut se, joka toteaa ei kiitos, mutta on joskus ollut mieskin. Jos asia olisi vaan minusta kiinni, niin olisin suhteessa joskun niistä miehistä kanssa, joiden kanssa olen käynyt treffeillä.
- Joo joo mutta..
.... kirjoitti:
Kyllä mulle kelpaa tavis mies. Joskus olen itse ollut se, joka toteaa ei kiitos, mutta on joskus ollut mieskin. Jos asia olisi vaan minusta kiinni, niin olisin suhteessa joskun niistä miehistä kanssa, joiden kanssa olen käynyt treffeillä.
Sepä se, mutta näillä miehillä se ei ole omaa tahtoa tuo yksin jäänti, vaan ikäänkuin kirous tai kohtalo.
- ....
Joo joo mutta.. kirjoitti:
Sepä se, mutta näillä miehillä se ei ole omaa tahtoa tuo yksin jäänti, vaan ikäänkuin kirous tai kohtalo.
En määkään omasta tahdostani yksin ole.
- Joo joo mutta2
.... kirjoitti:
En määkään omasta tahdostani yksin ole.
Omaa itsetuntoa olisi kohottanut kummasti, jos olisi edes joku nainen mielenkiintoa osoittanut, kuten sulle nuo miehet joille pakit olet antanut. Vähän hankala kuvailla miltä tuntuu saada vain niitä pakkeja koko ikänsä, kyllä se on masennusta ja periksiantamista aiheuttanut.
- Helppoa on
Eli sinustakin on kiinnostunut useampikin mies, mutta et ole heitä kelpuuttanut. Halutessasi olisit kuitenkin saanut miehen itsellesi, tai vaikka useammankin. Olet myös päässyt treffeille ties kuinka monta kertaa.
Se on ihan eri tilanne kuin näillä miehillä. Heistä ei ole kukaan nainen kiinnostunut. On sinulla huomattavasti helpompaa kuin heillä. - ei välttämättä
Helppoa on kirjoitti:
Eli sinustakin on kiinnostunut useampikin mies, mutta et ole heitä kelpuuttanut. Halutessasi olisit kuitenkin saanut miehen itsellesi, tai vaikka useammankin. Olet myös päässyt treffeille ties kuinka monta kertaa.
Se on ihan eri tilanne kuin näillä miehillä. Heistä ei ole kukaan nainen kiinnostunut. On sinulla huomattavasti helpompaa kuin heillä.Toisaalta jos naiset lähtisivät jokaisen miehen matkaan, silloin ne miehet jotka ehdottavat jokaiselle naiselle saisivat paljon naisia, ja ujot introvertit olisivat edelleen yksin, koska valikoivat ehdotuksensa tarkkaan.
Se että nainen osaa sanoa myös ei ehdotuksille on siis ujon miehen kannalta pohjimmiltaan hyvä. Samalla tavallahan ujo mieskin valikoi tarkkaan kenelle tekisi ehdotuksen, ei niitä joka tytölle tehdä.
Eli vaikka miesten ja naisten ongelmat ovat erilaisia, toista ei voi syyllistää ongelmien erilaisuudesta. Ehkä suurin yhteinen tekijä on kuitenkin kohtaamattomuus. Kuinka ujo mies, joka ei ehdottele joka tytölle, löytäisi juuri sen tytön luokse, joka osaa sanoa ei muille miehille, mutta kyllä hänelle. - älä selitä
.... kirjoitti:
Kyllä mulle kelpaa tavis mies. Joskus olen itse ollut se, joka toteaa ei kiitos, mutta on joskus ollut mieskin. Jos asia olisi vaan minusta kiinni, niin olisin suhteessa joskun niistä miehistä kanssa, joiden kanssa olen käynyt treffeillä.
Jos olet treffeillä käynyt ja antanut pakit niin kyllä se on silloin oma valinta. Vertailun vuoksi: minua ei ole yksikään nainen huolinut.
- tietävä
älä selitä kirjoitti:
Jos olet treffeillä käynyt ja antanut pakit niin kyllä se on silloin oma valinta. Vertailun vuoksi: minua ei ole yksikään nainen huolinut.
Nainen on myös saanut pakkeja, joten ei sinkkuus ole hänen syytään. Jotta suhteessa on jotain järkeä, niin kiinnostuksen pitää olla molemmin puolinen.
- tietävä
Helppoa on kirjoitti:
Eli sinustakin on kiinnostunut useampikin mies, mutta et ole heitä kelpuuttanut. Halutessasi olisit kuitenkin saanut miehen itsellesi, tai vaikka useammankin. Olet myös päässyt treffeille ties kuinka monta kertaa.
Se on ihan eri tilanne kuin näillä miehillä. Heistä ei ole kukaan nainen kiinnostunut. On sinulla huomattavasti helpompaa kuin heillä.Naiselle ei parisuhdemielessä ole mitään hyötyä siittä, mikäli väärä mies kiinnostuu hänestä. Jos molemminpuolista kiinnostusta ei löydy, niin suhdetta on turha lähteä rakantaan. Ei siinä olla onnellisia, jos toinen on mukana vaan sen takia että kelpaa jollekkin.
- aitosinkkumies45
Minä36vmies kirjoitti:
Meidän mies-ikisinkkujen ongelma on se että yksikään nainen ei ikinä ole kiinnostusta osoittanut, sinulla sentään on ollut kiinnostuneita miehiä. Voit ehkä kuvitella mitä se tekee itsetunnolle, kun ei koskaan ole tuntenut olevansa haluttu.
Kyllä niitä kiinnostuksen kohteita on vuosien aikana pari kertaa ollut - tosin näiden lapsellisten "sinkku"-naisten suunnasta. Itseä taas nämä uusioperheviritelmät eivät kiinnosta pätkääkään, kun ei vain kiinnosta hoidella muiden velvollisuuksia. Naisethan ovat jo valintansa tehneet, joten tyytykööt siihen tai hakekoot seuraa kaltaisistaan yh-miehistä. Sinkun ei kannata yh-viritelmiin sekaantua, se on tullut ohimennen sivusta nähtyä parikin kertaa.
- yksinmyös85
Itsellä on ikää seitsemän vuotta vähemmän, mutta muuten voisin allekirjoittaa aika monet tän ketjun viesteistä. Itelläkin yksi korkeakoulututkinto taskussa ja toinen menossa, ulkönäkö OK, suht sosiaalinen ja tulen toimeen sekä miesten että naisten kanssa, oman ikäluokan naisiin törmään ja juttelen päivittäin opiskelujen merkeissä. Silti ei ole koskaan ollut tasan mitään, ainoastaan vino pino toinen toistaan tuskallisempia yksipuolisia ihastumisia.
Mullekin on käsittämätöntä miten pariskunnat ylipäätään kohtaa, luulisi että se on suunnilleen lottovoiton luokkaa todennäköisyyksiltään. Silti pariutuminen näyttää olevan kaikille muille ihan normaali juttu, joten vian on pakko olla minussa...- valitettavasti
Naisten seksuaalisuus on passiivista. He eivät kiinnostu miehistä, jollei mies ensin "iske" heitä, eli herättele tietoisesti niitä seksuaalisia haluja flirttailulla, koskettelulla jne.
Tähän ketjuun kirjoittelevilla miehillä on yhteisenä piirteenä juuri tuo, että he eivät osaa, uskalla tai halua lähettää naisille seksuaalisia signaaleja. He ehkä kuvittelevat, että naisia ei kiinnosta niin alkeelliset asiat kuin seksi ja paneminen, koska naiset ovat sellaisen yläpuolella ja naiset haluavat vain puhdasta henkistä rakkautta ja kumppanuutta. Tuo on tietenkin feministien propagandaa. Naiset haluavat seksiä ja panemista yhtä paljon kuin miehetkin, mutta oman etunsa vuoksi esittävät muuta.
Opetelkaa flirttailemaan ja ilmaisemaan, että olette seksuaalisia miehiä, eikä mitään munattomia kaveripoikia (ei pahalla). - yksinmyös85
valitettavasti kirjoitti:
Naisten seksuaalisuus on passiivista. He eivät kiinnostu miehistä, jollei mies ensin "iske" heitä, eli herättele tietoisesti niitä seksuaalisia haluja flirttailulla, koskettelulla jne.
Tähän ketjuun kirjoittelevilla miehillä on yhteisenä piirteenä juuri tuo, että he eivät osaa, uskalla tai halua lähettää naisille seksuaalisia signaaleja. He ehkä kuvittelevat, että naisia ei kiinnosta niin alkeelliset asiat kuin seksi ja paneminen, koska naiset ovat sellaisen yläpuolella ja naiset haluavat vain puhdasta henkistä rakkautta ja kumppanuutta. Tuo on tietenkin feministien propagandaa. Naiset haluavat seksiä ja panemista yhtä paljon kuin miehetkin, mutta oman etunsa vuoksi esittävät muuta.
Opetelkaa flirttailemaan ja ilmaisemaan, että olette seksuaalisia miehiä, eikä mitään munattomia kaveripoikia (ei pahalla).Joo, pitää varmaan ihan paikkansa ainakin omalla kohdalla. Tiedän pari tyyppiä, joiden ulkonäössä ei kauheesti kehumista ole, mutta ovat sen verran sanavalmiita ja sosiaalisia tapauksia ettei naisten kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia. Eräskin joutuu suunnilleen joka baarireissulla potkimaan jatkuvasti exiä ja entisiä hoitoja pois jaloista kun tulevat ruinaamaan ja kiehnäämään.
Ite vaan satun olemaan aika hitaasti lämpiävää tyyppiä ja sitten kun onkin huomannut että hei, toihan onkin aika mukava tyttö niin olen jo peruuttamattomasti luokiteltu friendzonelle. Onhan niitä aloitteita tullut silti hirveän tsemppaamisen jälkeen pari kertaa tehtyä, mutta tuloksena aina se sama "Sori, mutta oon varattu/en näe sua muuna kuin kaverina" kaikki yleisesti hyväksytyt kliseet (oot tosi kiva ja joku muu saa susta varmasti vielä tosi hyvän miehen ja blaaablaablaa).
Tosin kyllä se joiltain miehiltä näyttää silti onnistuvan, kaduilla ja kaveripiirissä vaikka mitä toinen toistaan sulkeutuneempia nörttejä jotka silti on naisen onnistuneet löytämään. Eräskin jo vuosia sitten elämän ja naisten suhteen luovuttanut wowiaddikti onnistui sen ainoan harrastuksensa kautta saamaan ihan perusnätin ja mukavan tyttöystävän. Tässäkin tapauksessa nainen vielä joutui tekemään kaiken työn ja lähes puoliväkisin raahasi miehen ulos kämpältään. Tietty olin kaverin puolesta iloinen, mutta kyllä se pisti miettimään että mitä se kertoo meikäläisestä jos tuollainenkin tapaus onnistuu naisen saamaan. - -M-
yksinmyös85 kirjoitti:
Joo, pitää varmaan ihan paikkansa ainakin omalla kohdalla. Tiedän pari tyyppiä, joiden ulkonäössä ei kauheesti kehumista ole, mutta ovat sen verran sanavalmiita ja sosiaalisia tapauksia ettei naisten kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia. Eräskin joutuu suunnilleen joka baarireissulla potkimaan jatkuvasti exiä ja entisiä hoitoja pois jaloista kun tulevat ruinaamaan ja kiehnäämään.
Ite vaan satun olemaan aika hitaasti lämpiävää tyyppiä ja sitten kun onkin huomannut että hei, toihan onkin aika mukava tyttö niin olen jo peruuttamattomasti luokiteltu friendzonelle. Onhan niitä aloitteita tullut silti hirveän tsemppaamisen jälkeen pari kertaa tehtyä, mutta tuloksena aina se sama "Sori, mutta oon varattu/en näe sua muuna kuin kaverina" kaikki yleisesti hyväksytyt kliseet (oot tosi kiva ja joku muu saa susta varmasti vielä tosi hyvän miehen ja blaaablaablaa).
Tosin kyllä se joiltain miehiltä näyttää silti onnistuvan, kaduilla ja kaveripiirissä vaikka mitä toinen toistaan sulkeutuneempia nörttejä jotka silti on naisen onnistuneet löytämään. Eräskin jo vuosia sitten elämän ja naisten suhteen luovuttanut wowiaddikti onnistui sen ainoan harrastuksensa kautta saamaan ihan perusnätin ja mukavan tyttöystävän. Tässäkin tapauksessa nainen vielä joutui tekemään kaiken työn ja lähes puoliväkisin raahasi miehen ulos kämpältään. Tietty olin kaverin puolesta iloinen, mutta kyllä se pisti miettimään että mitä se kertoo meikäläisestä jos tuollainenkin tapaus onnistuu naisen saamaan.Tuosta viimeisestä kappaleesta tulee mieleen että miehelle voi olla avuksikin jos hän on sulkeutunut nörtti ja jotenkin sopivasti ressukan oloinen. Silloin nainen ajattelee että tuo mies ei osaa tehdä kunnon aloitetta vaikka olisi kiinnostunutkin, joten otan itse aktiivisemman roolin. Tämä tietysti vaatii harvinaisen naistyypin mutta kai heitäkin jonkin verran on.
Jos mies vaikuttaa siltä että hän pärjää elämässä ja on aloitekykyisen oloinen, niin hän joutuu myös tekemään kaiken itse.
- lifemocker
tietysti helpottaa se, jos olet sosiaalinen itse ja liikut ihmisten parissa
"Minulle ei ole koko elämäni aikana yksikään nainen osoittanut mitään mielenkiintoa tutustua paremmin tai muutenkaan flirttaillut"
tässä kulttuurissa kun se on miesten tehtävä jostain syystä....- Muuallakin noin
No kyllä se on samoin suurimmassa osassa muitakin kulttuureita. Kyllä miehen oletetaan olevan ensisijaisesti se joka tekee aloitteet.
- urbaania slangia
- hiljainen mies.
Ei mua kiinnosta enään seurustelu. 10 vuotta yksin teki minusta epäsosiaalisen, oudon, hiljaisen, katkeran. Ei jaksa enään edes etsiä mitään.
- lifemocker
mutta jaksat kuitenkin valittaa tästä asiasta netissä?
- jaksaa jaksaa
lifemocker kirjoitti:
mutta jaksat kuitenkin valittaa tästä asiasta netissä?
Ja sinä jaksat kettuilla muille?
- lifemocker
jaksaa jaksaa kirjoitti:
Ja sinä jaksat kettuilla muille?
vain jos on aihetta ;)
- turha vääntää
lifemocker kirjoitti:
vain jos on aihetta ;)
Oletpa lapsellinen ikäiseksesi..
- lifemocker
turha vääntää kirjoitti:
Oletpa lapsellinen ikäiseksesi..
paraskin puhuja..
- turha vääntää
lifemocker kirjoitti:
paraskin puhuja..
Ai itsestäsikö puhut jälleen ;)
No minäpä kerron, mikä teissä ikisinkkumiehissä on vikana: se, etteivät naiset TIEDÄ, että olette sinkkuja.
Kun suunnilleen kaikki miespuoliset kaverini ovat jo perheellisiä tai ainakin seurustelevat, niin on todella vaikea uskoa, että tässä 30 ikäluokasta löytyy vielä vapaita miehiä. Ei paljon edes uskalla osoittaa kiinnostustaan miehiä kohtaan, kun se varattuihin ihastuminen on niin turhauttavaa. :( No, onhan se tietysti itsessä sama vika, ei kukaan ikinä meinaa uskoa, että olen sinkku.
Ja tiedättekö edes, minkälaisia naisten kiinnostuksenosoitukset ovat? Ei kaikilla naisilla ole pokkaa tulla noin vain juttelemaan mielenkiintoiselle miehelle. Ainakin omalla kohdallani pitempi katsekontakti, tai useampi lyhyt kontakti tarkoittaa satavarmasti kiinnostusta minun puoleltani. Koska tuota silmäpeliä harrastavat myös (tai pikemminkin erityisesti) varatut miehet, niin on ollut tapana jättää se aloitteen teko miehelle (vaikka ei tällöinkään voi tietty olla vielä varma, että mies olisi vapaa).
Jos on joitakin epäonnistuneita suhteenalkuja takana, niin se vain tarkoittaa, ettei ole osunut sitä sopivaa kohdalle. Ei kuka tahansa vain sovi kenelle tahansa.
No, pitää myöntää, etteivät ne ihan kaikki miesten lähestymiset niin toivottuja ole. Esim. ylipainoisen, vanhan alkoholistin ei välttämättä kannata piirittää urheilullista nuorta naista ainakaan hirmu pitkään. Jos edes hiukan osaa ihmisen kasvonilmeitä tulkita, niin luulisi kyllä selviävän, onko nainen kiinnostunut vai ei.- Noniinokunoi
Siinä on vaan semmonen homma, et mies voi joutua väkivallan uhriksi jos menee juttelemaan randomi naiselle. Ennen käy huor*ssa kuin lähden turpasaunan uhalla arpomaan kuka on sinkku!
- Ilmainen vinkki
Tsekatkaa miehen vasen nimetön. Jos siinä ei ole sormusta, on hyvin mahdollista että se on sinkku. Jos ei tänään, niin ehkä ens kuussa.
- aergteg
Noniinokunoi kirjoitti:
Siinä on vaan semmonen homma, et mies voi joutua väkivallan uhriksi jos menee juttelemaan randomi naiselle. Ennen käy huor*ssa kuin lähden turpasaunan uhalla arpomaan kuka on sinkku!
Hommaa siinä vaiheessa itsellesi rautanyrkki ja kiinnitä niihin vielä pari veistäkin!
- Noniinnokunoi patterit..
aergteg kirjoitti:
Hommaa siinä vaiheessa itsellesi rautanyrkki ja kiinnitä niihin vielä pari veistäkin!
Ei tämmöinen 70- kiloinen pärjää niille bodari-poikaystäville jotka paikalle rientävät jos vahingossa niiden naiselle menee juttelemaan.
- $$£54_pöö
Ehkä pitäisi vaan yrittää olla aktiivisempi? Itse ainakin ujona naisena koen melkein mahdottomaksi ajatukseksi sen, että alkaisin kaupassa tai kirjastossa juttelemaan miehen kanssa, josta en tiedä ollenkaan, että onko hän edes sinkku. Joskus muutamia kertoja olen esim. kassajonossa aloittanut juttelemaan, mutta joka kerta olen saanut sillä vain miehen hämmentymään.
Minä en ainakaan halua antaa tyrkkyä vaikutelmaa ja flirttailla, koska haen nimenomaan seurustelukumppania enkä yhden yön kokemuksia. Olen todennut, että esim. netti-ilmoittelussa on parempi, että nainen ei vihjaa mitään seksistä pitämisen suuntaan, koska se antaa väärän vaikutelman. Totta kai se on tärkeää, mutta se tulee sen seurustelun automaattisena "sivutuotteena" eikä sitä minusta tarvitse erikseen tyrkyttää.- .......
Vaikka et uskaltaisi tehdä aloitetta, niin voit ujona myös ottaa katsekontaktia, hymyillä ja mennä miehen lähelle vähän kuin odottamaan miehen aloitetta. Niin ne muutkin naiset tekee... jos tekee.
- yksinmyös85
....... kirjoitti:
Vaikka et uskaltaisi tehdä aloitetta, niin voit ujona myös ottaa katsekontaktia, hymyillä ja mennä miehen lähelle vähän kuin odottamaan miehen aloitetta. Niin ne muutkin naiset tekee... jos tekee.
Eipä noihin naisten "varmoihin" merkkeihin vaan kauheasti uskalla luottaa. Just viime syksynä eräskin opiskelukaveri pisti sydämen karrelle kun lähetti mielestäni niin selviä signaaleja etten edes minä voi niistä erehtyä, hymyili, moikkaili ja tuli juttelemaan. Mutta ei, varattuhan sekin oli ja oli vaan ollut perusystävällinen...
- Atm-dorka
Miehet joutuvat ottamaan tämän saman torjutuksi tulemisen riskin missä ja milloin tahansa naista lähestyvätkään. Mutta jos ei yritä ei ainakaan voi voittaa.
Ei pidä ajatella että flirttailu tarkoittaisi automaattisesti jotain sänkyynkutsua. Jos mies heti niin ajattelee niin on kyllä melkoinen idiootti. Melkein voisi sanoa että flirttailu on oikeastaan ensimmäinen testi miehelle siitä, onko se kelvollinen kandidaatti vai ei. Jos hän flirttailee takaisin niin on varmaan kiinnostunut, mutta varovainen liikkeissään, ja jos iskee kiinni kun sika limppuun niin ääliö. Ja jos flirtti ei saa vastakaikua, niin ei mies ole kiinnostunut.
Ja mitäköhän se tyrkku vaikutelma ja flirttailu mielestäsi oikein tarkoittaa? Esimerkkejä pliis. Sitten voin antaa ainakin yhden miehen näkemyksen miten minä moisiin temppuihin suhtautuisin. - Ikiätmi70plus
yksinmyös85 kirjoitti:
Eipä noihin naisten "varmoihin" merkkeihin vaan kauheasti uskalla luottaa. Just viime syksynä eräskin opiskelukaveri pisti sydämen karrelle kun lähetti mielestäni niin selviä signaaleja etten edes minä voi niistä erehtyä, hymyili, moikkaili ja tuli juttelemaan. Mutta ei, varattuhan sekin oli ja oli vaan ollut perusystävällinen...
Näin on käynyt minullekin useita kertoja. Onneksi en ole uskaltanut ottaa "tilaisuudesta vaaria", olisin vain perusteellisesti nolannut itseni, mikä on myöhemmin selvinnyt. Useinkin se on ollut sitä ammattiin tarvittua ammattitaitoa, millä... no niin, kyllähän te tiedätte.
- 3+13
Onhan meitä monenlaisia. Itse olen 37-mies sinkku. Seurustelin joskus parikymppisenä muutaman naisen kanssa ja lisäksi oli näitä yhdenillan juttuja, eli ei ollut kyse siitä etten saisi seuraa. Huomasin aina suhteessa ollessani sairaalloisen mustasukkaisuuteni, en ollut väkivaltainen tai muuten edes keskustellut asiasta, jätin vain heidät aina tylysti. Ajattelin, että kyllä se uusi löytyy. Vaan eipä ole löytynyt.
Muutama vuosi meni kun edes ajatellut naisia ja olin muka tyytyväinen elämääni, vaikka se meni alamäkeä pikkuhiljaa alkoholisoiduttuani. Nyt kun olen löytänyt sen ihanan tunteen, kun ihastuu, niin olen niin itsekriittinen ja epävarma siitä etten kelpaakkaan enää kenellekkään, vaikka näin ei tulisi toki ajatella.
Useimmilla on jo tosiaan asiat kunnossa tässä iässä ja itselläkin kaverin teini-ikäinen kummipoika. Kuitenkin voisi olla huonomminkin asiat. Täytyy vain nähdä jotain valoa tässä kun taapertaa päivästä toiseen. - The Grey
Veit jalat suusta. Olisin voinut kirjoittaa sanasta sanaan lähes saman mutta olen parivuotta vanhempi. Ehkä osa miehistä on sillä tavoin röyhkeämpiä, että he tekevät aloitteen jokaiselle kiinnostavalle naiselle vain koittaakseen kepillä jäätä. Maltillisemmat mutta sosiaalisia suhteita omaavat löytävät sitten omien ystäväpiirien kautta.
Itse taas odotan naiselta jonkinlaista hyväksyvää signaalia aloitteen tekemiselle, jota ei koskaan tule. Tässä vaiheessa tosin kynnys aloitteelle on varmasti jo lähes mahdoton, vaikka sekin ihme vielä tapahtuisi, että naiselta juuri oikealla hetkellä katseen saisikin. Minulle on jo helpompaa päästää irti. Naiset ovat työtään tekeviä kassaneitejä, virkailijoita, tai toisten miesten puolisoita jne. kaikkea muuta kuin minulle potentiaalisia kumppaneita joita kannattaisi alkaa häiritsemään.
Enkä oikein usko, että sellaista naista olisi olemassakaan, joka olisi itseni vastapari. Ekstrovertiasta ja taloudellisesta menestyksestä on tullut ihmisyyden ihanne. Ja jos nainen seuraa tätä valtavirran ihannetta, joka on persoonani täydellinen vastakohta ja minulle vieras, kuinka voisimmekaan olla oikeita toisillemme? Moniko nainen sanoo haaveilevansa totaalisesta introvertista, joka viihtyy ihmisten seurassa vain virallisissa yhteyksissä, mutta on mieluiten omissa oloissaan, eikä edes erityisemmin menesty elämässään?
Niinhän sitä sanotaan, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten. Ihminen on sosiaalinen olento, mutta miehissä on enemmän äärimmäisyyksiä kuten erakkomaisuutta, kun taas naiselle taas biologisesti edullista kuulua keskiarvoon. Erakkoluontoinen mies on vain liian äärimmäinen kumppanivaihtoehto, ja valitettavasti persoona on käytännössä kovin muuttumaton elementti. Enkä usko että introvertia tulee ikinä muotiin kuin riikinkukon 9metriset sulat, vaikka sama olisikin tapahtunut ekstrovertialle, sillä introvertiahan on vastakohta kaikelle sille mitä muoti edustaa. Muoti on ekstrovertiaa puhtaimmillaan, tyylistä riippumatta oman sosiaalisenryhmän korostamista.
Ehkä naisen sitten pitäisi olla jonkinsortin anarkistinen erakko tai vastaavaa. Mutta yritän uskotella itselleni, että tosirakkaus on vain ja ainoastaan oma sieluni, jota tulisi rakastaa yli kaiken vaikka kulkisinkin koko matkani yksin. Se on lopulta ainoa jonka voin sekä omistaa että rakastaa sitä yhtäaikaa, menettämättä kuitenkaan omaa vapauttani tai riistämättä vapautta toiselta. Muut ihmiset haaveineen ja tarpeineen eivät ole minun omistettavissa, eikä niin kai edes tulisikaan olla. Silti ajatus rakkaudesta, jossa rakastavaiset voisivat edes hetken omistaa toinen toisensa, on omalla tavallaan varsin houkutteleva vaikka ilmeisesti se ei koskaan tule olemaan minulle mahdollista.- Ala kirjailijaksi
Introvertit on ehdottomasti parhaita kirjoilijoita. Sinullakin näyttäisi olevan selvästi kirjallista lahjakkuutta joten mikset kokeilisi kirjoittaa kirjaa. Jos saat edes hiukan julkisuutta kirjalijana niin sinulla on kirjaimellisesti tuhansia naisia, jotka ovat sinusta kiinnostuneita. Sitten vain valkkaamaan :)
- kronkelius
Kommentoin sen verran, että aika monilla ikisinkuilla on se "rima" liian korkealla. Itsekin olen ikisinkkumies ja kun katselen noin kolmekymppsiä naisia, niin lähes joka toiselle antaisin rukkaset samantien, jos tulisivat mua iskemään...
Ylipaino, tupakointi, kanamainen käytös, yh:t....siinä seikkoja, jotka ovat naisessa turn-offeja. Mieluummin olen sinkkuna... - dsfghjkkkkkkkkkkkkkk
"Olen usein miettinyt, että kuinka yleistä on totaalinen yksinjääminen? En tunne ketään toista yli kolmekymppistä, joka ei olisi koskaan seurustellut. No tältä palstalta varmaan löytyy. "
Olen satavarma siitä että tämän lajin syrjäytyneitä on miehissä aika paljon. Tämä on vaan valtamediassa kuoliaaksi vaiettu asia. Toki naisiakin paljon yksin jää, mutta ne jäävät vasta vanhemmiten kun nussijansa heidät jättävät nuorempaan/kauniimpaan vaihdettuaan. Näillä naislla on enimmäkseen vielä lapsiakin nussijoidensa kanssa niin että eivät he sikäli ainakaan mitään niin totaalisen syrjäytyneitä ole. - Reipas Mies
Yli 30v sinkkumies: panosta jo hieman laatuusi. Kun saat ne omat rahasi käyttää edes hieman itseesi niin se näkyy kohta niille naisillekkin. Perheiskämiehet eivät voi käyttää palkkaansa mihin lystää kun ne tenavat ja muija velvoittavat.
Voisin tarinoida pari a4:sta mutta lyhennän sen näin:
-Pystytkö ajattelemaan mitä muut ajattelisivat sinusta kun toimit naisten kanssa?
Moni tässä on hämääntynyt (nais)kamujensa hyvästä palautteesta vaikka totuus iskennässä on kamumies luokkaa. Eli siis kipinä-tasolla on vaillinaisuutta. Tämä viittaa vahvasti aina siihen että miehen oma romanttinen aspekti treffeillä ja keskusteluissa ei yllä naisen tunnesykkyrämykkyrä-tasolle, jonne boyfriend-kelpoisen kanditaatin tulee yltää.
Miten, se on palstalla tullut eräällä kirjoittajalla hyvin esiin miten EI tehdä; joko/tai keskustelulla naiselle. Liian arkinen läppä aiheuttaa kipinättömän kamumiehen. Sekin mainittu HC-wow-mis on hurmannut naisensa ehkäpä tinkimättömällä tavoittelulla menestyä pelissä. Jos vielä luonne on natsannut niin kyllä siinä on ainekset vaikka miten pitkälle. Tässä toki nainen on tehnyt raskaamaan työn parisuhteen eteen.
Nainen on yleensä (yleistän) sosiaalisempi kuin mies, joten miehen tulee aina petrata siihen että vaikuttaa hyvältä ja on nimenomaan oikeassa mielentilassa treffeillä ja keskusteluissa kun on mahdollista naisen kanssa. On ikävää tippua palkinto sijalta vain sen takia että oma energia on huono sillä hetkellä jonkin murheen tai typerän asiakkaan takia. Vaikkapa. Treffit ja tulos on ulos kertoo karua kieltään miten nopea on orastavan parisuhdetoivon liekin loppu
Eli mies projisoi itseään naiselle. Tästä show-jokaisen oma sisäinen maailma jonka sopivuutta koetat markkinoida treffinaiselle. Jaa komponentteihin huonot ja hyvät puolet, jotta kokonaisuus on tasapainossa. Olet lyhyt- kompensoi se urheilulajilla jossa olet ketterä. Näin mietittynä olet balanssissa ja energiaasi ei loukkaa treffinaisen töksäytys "luulin sua pitemmäksi". Esimerkki tietysti stetsonista, mutta uskoisin monella jotain tarvetta olevan balanssin saantiin.
Hyvä pointti! Myös naisilla on näkymätön vasennimetön sormus yleinen. Ollaan varattuja vaikkei ollakkaan. Saa ottaa riskin ja kysyä, muttei oo pakko. - htc1
Aivan täysin normaalia AP.
Kuitenkin yhteiskunta kovasti yrittää tuomita selllaisia ihmisiä epänormaaliksi.
http://www.youtube.com/watch?v=plRSjD8I_Eo - 16+15
Kyllähän se juu ottaa päähän, kun tuttavat kyselevät, että miksi et hanki itsellesi vaimoa?
Jumankauta, kun joku kertoisi minulle, että KUINKA se vaimo hankitaan? Niitä kun ei voi kaupasta ostaa...
No, nykyään vastaan vain, että ei paljon akat kiinnosta. Luulevat varmaan homoksi. - 10+11
Minua ei niinkään ota päähän mahdolliset kavereiden kysymykset vaan se että jään sellaisten asioiden ulkopuolelle jotka on normaalia arkea suurimmalle osalle ihmisistä.
"Jumankauta, kun joku kertoisi minulle, että KUINKA se vaimo hankitaan?"
Sama täällä. Eipä sitä akkaa kukaan kuitenkaan tule minulle minun puolesta hankkimaan. - stgsgwrg
Yksi mitä ei myös kannata unohtaa on sekin että osakin pariutuu kanssa ihan vain jonkun kanssa saadakseen pidettyä kulissit pystyssä. :)
Ja mitä nyt taas sitten tulee näihin joiden tutut taas kyselevät että miksi ei sitä naista ole, niin mitäs vittua se heille kuuluu? Se on ihan teidän oma yksityisasianne. Kun sitten taas toisaalta kukapa lopulta onkaan edes sanonut että ihmisen olisi pakko ylipäätään edes seurustella.
Toisaalt länsimaissa se olisikin siinä mielessä ihan hyvä juttu että kun meilläkin vaan alkaa olemaan jo niin vähän näitä ihmisiä että että joudutaan vähitellen enemmän ja enemmän vaan paikkaamaan kaikenmaailman afrikkalaisilla, arabeilla ja aasialaisilla. - myös78
Tutultahan tämä kuulosti. Kokonaan ilman naiskontaktia kolmekymppiseksi asti. Koko nuoruus hupeni yksin asuessa ja vierestä seuratessa kun kaverit ja tuttavat pariutui ympäriltä ja katosivat minun elämästä, se ei ole hauska tunne kun jo parikymppisenä ymmärtää jäävänsä yksin, ei vaan nähnyt minkäänlaista keinoa ja mahdollisuutta mihinkään suhteeseen.
Baareissa ja illanistujaisissa, jos niihin ylipäänsä pyydettiin edes mukaan, oli täysin näkymätön olo. Loppuillasta havahtui istumasta yksin jossain pöydässä ja mietti että mitähän tässäkin taas tapahtui.
Sitten kolmekymppisenä ilmestyi tyhjästä tämän nettimaailman kautta eräs lapsuuden tuttu vasta eronnut yh. Pikkuhiljaa siitä kehittyi sellainen viikonloppuseurustelu. Aloin jopa hiljalleen sulattelemaan yhteenmuuttoa hänen aloitteesta ja aloin jo ajattelemaan että nytkö se yksinäisyys viimein päättyy.
Puolen vuoden jälkeen tuli täysin puun takaa ilmoitus että tämä loppuu nyt, omassa mielessä kaikki oli hienosti vielä edellisenä iltana. Ei oikein mitään järjellistä selitystä, enkä käsittänyt ollenkaan että mitä tapahtui ja missä/miksi, olinhan vielä aivan oppilas niissä jutuissa ikätovereihin verrattuna.
Jälkeenpäin parin kaverin kanssa keskustelun jälkeen tajusin että se oli niitä
surullisenkuuluisia laastarisuhteita, sitähän ei kauaa tarvi ja sen voi heittää pois sitten kun paranee. Olishan siihen voinut käyttää kokeneempaakin, sellaista joka tietää mikä on pelin nimi...
Siinäpä sitä sitten täysin murtuneena paluu vanhaan, jossa ollaan edelleen viiden vuoden jälkeen.
Ei ole edelleenkään aavistustakaan miten/mistä voisi löytää naisen, tai mistä tuo aikaisempi ilmestyi. Turhia tuloksettomia yrityksiä on ollut joitakin tämän yhden tapauksen jälkeen. Nekin on sittemmin jääneet kokonaan pois, enkä lähde enää edes sinne kuppilaelämään yksin istuskelemaan.
Olen vakaasti sitä mieltä että se ensimmäinen epäonnistunut tapauskin olisi saanut jäädä kokematta, parempi kun ei tietäisi tarkemmin mistä on jäänyt/jää edelleen paitsi. Olisi ollut paljon helpompaa tämä 5 vuotta, aikaisemmin olin kuitenkin tyytynyt ja lähes tyytyväinen omaan elämään ja tuttuun arkeen... - mek
Jos olet noin saamaton niin menkää vaikka maksullisiin naisiin ne opettavat seksin salat nii n tiedätte miten toimitaan mutta tuollainen on jo saamattomuutta. itsekkin jo yli 50v mies ja yli 20v parisuhteessa ja tätä naista enne olin puolivuotta sinkkuna mutta asuin jo pääkaupunkiseudulla niin oli välillä 3 eri naista sängynlämmitäjänä ja se että olin pelimies ja kun se sinkkuilu ruoesi ottamaan päähän niin etisttiin vakikumppani ja se oli siinä. Tsemppiä nasiten iskemiseen mutta kerätkää kokemuksia vaikka maksullista ja netissä on pelkkiä seksitreffisivustoja viakka millä mitälla ja joku 50v nainen olisi innostunut tuollaisesta koekmattomasta miehestä ja sais iopetta teitä miten naista hoidellaan.
- 3+29
Miten se huorissakäynti poistaa sen ongelman, ettei löydä parisuhdetta?
Eihän se maksullinen nainen anna sinulle muuta kuin sitä reikää ja siitäkin jää varmaan aika paska fiilis, kun tajuaa olevansa niin luuseri, ettei saa seksiä ilmaiseksi.
Suurin osa tämänkin keskusteluketjun miehistä haluaa nimenomaan parisuhteen, seksi on tietenkin tärkeä osa sitä paisuhdetta, mutta loppupeleissä aivan sivuseikka. Tärkeintä on läheisyys, välittäminen, rakkaus... - Still couts
3+29 kirjoitti:
Miten se huorissakäynti poistaa sen ongelman, ettei löydä parisuhdetta?
Eihän se maksullinen nainen anna sinulle muuta kuin sitä reikää ja siitäkin jää varmaan aika paska fiilis, kun tajuaa olevansa niin luuseri, ettei saa seksiä ilmaiseksi.
Suurin osa tämänkin keskusteluketjun miehistä haluaa nimenomaan parisuhteen, seksi on tietenkin tärkeä osa sitä paisuhdetta, mutta loppupeleissä aivan sivuseikka. Tärkeintä on läheisyys, välittäminen, rakkaus...Doesn't matter, had sex!
- periaatteet?
Hyviä kirjoituksia ja tutun kuuloisia tarinoita, itseni koen periaatteideni uhriksi ja kolmekymppisenäkin tarrasin mielummin alkoholiin kuin olisin odottanut löytäväni mieleisen tytön rinnalleni.
Morkkis ja kankkunen illan hölmöilyistä kiitoksena, etäännyin kaveripiiristä, kun he löysivät naisia rinnalleen, koin itseni tilanteissa ulkopuoliseksi. Olen treffaillut muutamia naisia, ongelmana ollut enemmän se etten itse ole niihin lämmennyt ja tilanteet kuivuneet kasaan sen myötä.
Yhteen lähes rakastuin, mutten ollut riittävän valmis sitoutumaan silloin ja toinen kyllästyi ja löysi toisen, jonka jälkeen huomasin, että olikin jo omia tunteita pelissä.
Meni muutama yö valvoessa ja taisin silloin kirjoitella omia tuntemuksiakin paperillekin. En koe katkeroituneen tilanteissa, enemmän koen tekeväni omalla käytökselläni hallaa itselleni?
Pääasiassa kokemukseni olleet negatiivisia ja sen johdosta olen jo reilu 10-vuotta
keskittynyt harrastamiseen, periaatteeni sotii vastaan maksullisia naisia kohtaan, kun tiedän, että siellä harvemmin ollaan omasta tahdosta rikollista toimintaa lähes aina taustalla? Niihin en uhraa rahojani.
Nykyisin harrastusten ym. yhteydessä olen kokenut jonkinlaista flirttiä naisten puolelta tai ainakin näin sen itse koen? Lähtökohtani kuitenkin edelleen on, että kyl siin toisessa täytyy olla/kokea jotain sellaista paloa, lämpöä, positiivista virettä, että siitä voisi jotain suurempaa syntyä. Itse en hakemalla hae, tulee jos on tullakseen? Viihdyn jo ihan hyvin omillani, muttei se toinenkaan pahaa tekisi rinnalla :)
En pidä itseäni muita parempina, enempi koen, jos tyttö vaikuttaa todella fiksulta ja todennäköisesti onkin sitä, koen arvostavani häntä paljon, mutta vastavuoroisesti koen, että olenko hänelle riittävä? Taas nousee seinä pystyyn?
Eli mun tapauksessa, naisen täytyy olla aloitteellinen!
Opiskellessani sanottiin nallekarhuksi, lutuseksi ja pari pitempää naista sanoi, et kun olisin pitempi niin olisivat iskeneet minut samantien? Eli pituudellakin on jotain merkitystä siihen, kelpaako miten toisille. Alle 170cm on huonommat tsanssit.
Reilu 40 kymppisenä ei huvita enään juoksut stadin yössä, kun ne on niin jo nähtyjä. - n,ckd
Ei vittu sentään. Nyt jo 15v serkkulikkakin alkanut ihmettelemään, kun ei koskaan ole seurustellut vaikka on niin "mukavakin"... Ja varmaan muidenkin sukulaisten kanssa asiasta puhunut. Oli kyllä taas niin märkä rätti vasten kasvoja ettei nukuta pariin yöhön ja töissä menee aika taas tätä vatvoessa...
Noh jos sitä joskus sitten.. - 13+15
Parastahan on vielä, kun naisettomuuden yhä vaan pitkittyessä tutut ja sukulaiset rupeavat vetämään asioista omia johtopäätöksiään. "Parhaassa" tapauksessa pitävät kaappihomona, pahimmassa luulevat joksikin pedofiiliksi...
- Juulia-36
Olen 38 vuotias nainen- fiksu ja koulutettu. Olen pitkä ja iso (liikun paljon), mutten lihava vaan naiselliset muodot. Ravintolassa minun ei tarvitse etsiä seuraa vaan voin valita kenen kanssa vietän illan.
En ole ikinä seurustellut tai asunut miehen kanssa, vain satunnaista seksiä ja treffeillä käyntiä.
On ihmetelty miten tämä on mahdollista kun olen ulospäin suuntautunut eikä minulla ole ongelmia olla miesten seurassa.
Viihdyn hyvin niin haamessa / pikkumustassa ja epämääräisissä kotiverkkareissa T-paidassa. Vaatteet valiset tarkoituksen mukaisesti: Helsinkiin söpöt korolloset kengät ja maalle varsikengät.
Haasteena taitaa olla se etten osaa lähettää sellaisia kemillisia signaaleja. Muutenkin osaan jutella ja toimia miesten maailmassa - eli iki-sinkkuna osaan korjata pyörän. Muutenkin komerossa on akkuporakone kosmetiikka putellien kanssa samassa kaapissa.
Tämä tarkoittaa sitä etten osaa flirttailla vaan olen vähän luonnonlapsi - deiteille juuri sellainen kun olen.
Minusta olisi kiva jos vierellä olisi lämmin kainalo jonka kanssa jakaa - sellainen jonka kanssa ei tarvitse peitellä sitä että osaan keskustella muustakin kun kynsien lakkaamisesta- Mies32
Miesvihahan tuosta haiskahtaa.
- Juulia-36
Mies32 kirjoitti:
Miesvihahan tuosta haiskahtaa.
Siinä tapauksessa olen onnistunut ilmaisemaan itseni epäselvästi - en missään tapauksessa ole miesvihaaja. Miehet ovat niin ihania että haluaisin sellaisen kainaloon. Valitettavasti en osaa lähettää sellaista kemiaa että olisi vielä onnistunut...
Minulla on nyt kiikarissa sellainen nelikymmpinen mies, joka on hieman vatsakas ja tavallisen/vaatimattoman näkönen mutta fiksu - eli siis ihan oikeasti just hyvä.
Juttua riittää, soitellaan ja viestitellään lähes joka päivä. Olen kaverista oikeasti kiinnostunut... mutta taidan taas kerran olla ihan kiva kaveri... eli en vaan sytytä niin paljon että hän pyytäisi toisen kerran treffeille :-( Mies32 kirjoitti:
Miesvihahan tuosta haiskahtaa.
Täh?! Mikäs tuossa nyt muka miesvihaan viittasi? Onko miesvihaa, jos on pakko korjata pyöränsä itse, kun ei ole ketään miestä jota kehtaisi apuun kysyä? Kummaa järjenjuoksua eräillä. :D
- Mies32
stellaria81 kirjoitti:
Täh?! Mikäs tuossa nyt muka miesvihaan viittasi? Onko miesvihaa, jos on pakko korjata pyöränsä itse, kun ei ole ketään miestä jota kehtaisi apuun kysyä? Kummaa järjenjuoksua eräillä. :D
Miesvihaan viittasi se oletus, että miesten kanssa pitäisi puhua vain kynsienviilauksesta ja muita "miehisempiä" taitoja pitäisi peitellä. Miehet siis olisivat tuon mukaan täysin aivottomia bimbonmetsästäjiä.
Pahoitteluni jos ylitulkitsin. - Mies32
Juulia-36 kirjoitti:
Siinä tapauksessa olen onnistunut ilmaisemaan itseni epäselvästi - en missään tapauksessa ole miesvihaaja. Miehet ovat niin ihania että haluaisin sellaisen kainaloon. Valitettavasti en osaa lähettää sellaista kemiaa että olisi vielä onnistunut...
Minulla on nyt kiikarissa sellainen nelikymmpinen mies, joka on hieman vatsakas ja tavallisen/vaatimattoman näkönen mutta fiksu - eli siis ihan oikeasti just hyvä.
Juttua riittää, soitellaan ja viestitellään lähes joka päivä. Olen kaverista oikeasti kiinnostunut... mutta taidan taas kerran olla ihan kiva kaveri... eli en vaan sytytä niin paljon että hän pyytäisi toisen kerran treffeille :-(Soitteleeko myös se mies? Sen luulisi kertovan kiinnostuksesta, myös toisiin treffeihin saakka.
- Juulia-36
Mies32 kirjoitti:
Miesvihaan viittasi se oletus, että miesten kanssa pitäisi puhua vain kynsienviilauksesta ja muita "miehisempiä" taitoja pitäisi peitellä. Miehet siis olisivat tuon mukaan täysin aivottomia bimbonmetsästäjiä.
Pahoitteluni jos ylitulkitsin.Pelkään pahoin että tämä tulkinta perustuu omiin kokemuksiini, mutta myös tälläkin sivustoilla mainitaan hyvin usein. Miehet itse totevat (tämä ei siis missään nimenessä ole minun suustani tai päästäni vaan otteitta S24 chateistä) että he etsivät hyvän näköistä ja mielellään pienikokoista. Lisäksi miehiä kuulemma sytyttää se että on vähän kosmetologijuttuja - ei missä nimessä kannata tuota esille että on fiksu.
Olen nätti ja iso mutten lihava. Olen fiksu ja minulla on miespuoleisia kavereita -> en sytytä miestä.
Omakohtainen kokemus 1:
Kävin treffeillä netin kautta löydetyn miehen kanssa. Meillä oli siellä kivat jutut.
Lähtiessä totesin että pitää kotona vielä paikata pyörän kumi. Olisitte nähneet kuinka silmät pullistuivat kaverin päästä ja hän änkyttäen kysyin osaanko itse korjata fillarin... Olen kertakaikkiaan niin lapsellinen että olen treffeillä omana itsenäni, enkä huomaa ettei kaikkea voi kertoa.
Jälkeenpäin kuulin että tämä kuulostaa samalta kun mies lähtisi ompelemaan verhoja.
Kokemus 2
Kävin muuten treffeillä miehen kanssa joka virkkasi nuorempana myssyjä. Minusta siinä ei taas ollut mitään ihmeellistä. Homma kaatuin siihen että meidäm maailmankatsomus oli täysin eri planeetalta
Kokemus 3:
tapailin puoli vuotta kaveria, jonka kanssa synkkasi tosi hyvin. Juteltiin esim tunteja puhelimessa. Tavattiin tietysti kanssa, loppuajan hänen kotonaan, oli sellainen hyvä tunnelma. Häkellyin täysin kun hän kerran yhtäkkiä kysy miksi peitän sen että olen fiksu ja nopeaälyinen...
Juttu kaatui siihen etten vaan sytyttänyt
Olen edelleen 38 vuoden jälkeen yksin... tämänhetken kiinnostukseni kohde on soittanut viikko sitten ja chattailyt viikolla pariin otteeseen. Olen niin kokematon näissä hommissa etten tiedä onko sopivaa laittaa vaikka spostia ja kertoa kuulumisia - vai pitääkö jo osata päätellä ettei häntä kiinnosta.
Mietin jos kehtaisin mennä tänään yksin lavatansseihin - ei kukaan hae minua kotoa
En edellenkään vihaa miehiä...mutta en vaan halliste näittä deittailusääntöjä... olisi kivaa jos ihan oikeasti menisi niin kuin Brideget Jones myös haaveili: love me just the way I am ;-D
... - yksinmyös85
Juulia-36 kirjoitti:
Pelkään pahoin että tämä tulkinta perustuu omiin kokemuksiini, mutta myös tälläkin sivustoilla mainitaan hyvin usein. Miehet itse totevat (tämä ei siis missään nimenessä ole minun suustani tai päästäni vaan otteitta S24 chateistä) että he etsivät hyvän näköistä ja mielellään pienikokoista. Lisäksi miehiä kuulemma sytyttää se että on vähän kosmetologijuttuja - ei missä nimessä kannata tuota esille että on fiksu.
Olen nätti ja iso mutten lihava. Olen fiksu ja minulla on miespuoleisia kavereita -> en sytytä miestä.
Omakohtainen kokemus 1:
Kävin treffeillä netin kautta löydetyn miehen kanssa. Meillä oli siellä kivat jutut.
Lähtiessä totesin että pitää kotona vielä paikata pyörän kumi. Olisitte nähneet kuinka silmät pullistuivat kaverin päästä ja hän änkyttäen kysyin osaanko itse korjata fillarin... Olen kertakaikkiaan niin lapsellinen että olen treffeillä omana itsenäni, enkä huomaa ettei kaikkea voi kertoa.
Jälkeenpäin kuulin että tämä kuulostaa samalta kun mies lähtisi ompelemaan verhoja.
Kokemus 2
Kävin muuten treffeillä miehen kanssa joka virkkasi nuorempana myssyjä. Minusta siinä ei taas ollut mitään ihmeellistä. Homma kaatuin siihen että meidäm maailmankatsomus oli täysin eri planeetalta
Kokemus 3:
tapailin puoli vuotta kaveria, jonka kanssa synkkasi tosi hyvin. Juteltiin esim tunteja puhelimessa. Tavattiin tietysti kanssa, loppuajan hänen kotonaan, oli sellainen hyvä tunnelma. Häkellyin täysin kun hän kerran yhtäkkiä kysy miksi peitän sen että olen fiksu ja nopeaälyinen...
Juttu kaatui siihen etten vaan sytyttänyt
Olen edelleen 38 vuoden jälkeen yksin... tämänhetken kiinnostukseni kohde on soittanut viikko sitten ja chattailyt viikolla pariin otteeseen. Olen niin kokematon näissä hommissa etten tiedä onko sopivaa laittaa vaikka spostia ja kertoa kuulumisia - vai pitääkö jo osata päätellä ettei häntä kiinnosta.
Mietin jos kehtaisin mennä tänään yksin lavatansseihin - ei kukaan hae minua kotoa
En edellenkään vihaa miehiä...mutta en vaan halliste näittä deittailusääntöjä... olisi kivaa jos ihan oikeasti menisi niin kuin Brideget Jones myös haaveili: love me just the way I am ;-D
...Eipä noista kannata piitata, vaikutat ihan fiksulta ja täyspäiseltä naiselta joka on vaan tavannut vääriä miehiä.
Ihan älytöntä, jos noilla äijillä on tullut pupu pöksyyn kun paljustui ettei olekaan mikään avuton bimbo, kertoo enemmän niistä kuin susta. Voin sanoa, ettei kaikki miehet todellakaan kaipaa mitään blondibimboja, itselläkin hakusessa nimenomaan koulutettu, fiksu ja itsenäinen nainen. - Mies32
Juulia-36 kirjoitti:
Pelkään pahoin että tämä tulkinta perustuu omiin kokemuksiini, mutta myös tälläkin sivustoilla mainitaan hyvin usein. Miehet itse totevat (tämä ei siis missään nimenessä ole minun suustani tai päästäni vaan otteitta S24 chateistä) että he etsivät hyvän näköistä ja mielellään pienikokoista. Lisäksi miehiä kuulemma sytyttää se että on vähän kosmetologijuttuja - ei missä nimessä kannata tuota esille että on fiksu.
Olen nätti ja iso mutten lihava. Olen fiksu ja minulla on miespuoleisia kavereita -> en sytytä miestä.
Omakohtainen kokemus 1:
Kävin treffeillä netin kautta löydetyn miehen kanssa. Meillä oli siellä kivat jutut.
Lähtiessä totesin että pitää kotona vielä paikata pyörän kumi. Olisitte nähneet kuinka silmät pullistuivat kaverin päästä ja hän änkyttäen kysyin osaanko itse korjata fillarin... Olen kertakaikkiaan niin lapsellinen että olen treffeillä omana itsenäni, enkä huomaa ettei kaikkea voi kertoa.
Jälkeenpäin kuulin että tämä kuulostaa samalta kun mies lähtisi ompelemaan verhoja.
Kokemus 2
Kävin muuten treffeillä miehen kanssa joka virkkasi nuorempana myssyjä. Minusta siinä ei taas ollut mitään ihmeellistä. Homma kaatuin siihen että meidäm maailmankatsomus oli täysin eri planeetalta
Kokemus 3:
tapailin puoli vuotta kaveria, jonka kanssa synkkasi tosi hyvin. Juteltiin esim tunteja puhelimessa. Tavattiin tietysti kanssa, loppuajan hänen kotonaan, oli sellainen hyvä tunnelma. Häkellyin täysin kun hän kerran yhtäkkiä kysy miksi peitän sen että olen fiksu ja nopeaälyinen...
Juttu kaatui siihen etten vaan sytyttänyt
Olen edelleen 38 vuoden jälkeen yksin... tämänhetken kiinnostukseni kohde on soittanut viikko sitten ja chattailyt viikolla pariin otteeseen. Olen niin kokematon näissä hommissa etten tiedä onko sopivaa laittaa vaikka spostia ja kertoa kuulumisia - vai pitääkö jo osata päätellä ettei häntä kiinnosta.
Mietin jos kehtaisin mennä tänään yksin lavatansseihin - ei kukaan hae minua kotoa
En edellenkään vihaa miehiä...mutta en vaan halliste näittä deittailusääntöjä... olisi kivaa jos ihan oikeasti menisi niin kuin Brideget Jones myös haaveili: love me just the way I am ;-D
...Kyllähän iso koko vähentää kiinnostuvien miesten määrää, mutta onhan 2-metrisiä miehiä ja miehiä, joille koolla ei ole väliä.
Muuten tulkintasi tapaamiesi miesten kiinnostumattomuuden syistä on uskoakseni väärä. Tuskin kukaan naista pyöränkuminpaikkaustaidon takia hylkää. Jos joku hylkääkin, niin et sinä oikeasti sellaisen kanssa haluaisi ollakaan.
Tuosta nykyisestä kuviostasi vaikea sanoa, mutta tansseihin kannattaa ehdottomasti lähteä.
- VierailijaX
Meitä yli kolmekymppisiä seurustelemattomia on yllättävänkin paljon. Oma tilanteeni ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin monella muulla. Minua kohtaan on sentään osoitettu kiinnostusta, mutta ongelma on ollut siinä, että en ole uskaltanut tehdä asialle mitään. Syy on lähinnä siinä, että olin seksuaalisesti täysin kokematon.
Ratkaisin asian käymällä maksullisissa, ja tätä suosittelen muillekin seksuaalisesti kokemattomille. Tätähän joku jo ehdottikin. Jos ikä on kolmissa kymmenissä, niin paineet ovat sitä luokkaa, että "normaalilla" tavalla asia ei tule ratkeamaan. Tämä kanattaa myöntää itselleen.
Nykyään olen lähinnä tyytyväinen siihen, että minulla ei ole ollut kovin paljoa vientiä. Kun seuraan kavereideni elämää kirkuvat kakarat jaloissa ja satojen tuhansien asuntolaina niskassa, niin en valitettavasti osaa olla näistä kateellinen. Itse heitän pari kertaa vuodessa repun selkään ja lähden maailman ääriin seikkailemaan. Vapautta ei voi rahalla ostaa.
Voisihan se parisuhde olla hienoakin, jos jostakin löytyisi samanhenkinen ja mukava nainen. Asioita sivusta seuranneena tämä lienee mahdotonta, joten jatkan valitsemallani tiellä. Elämä on paljon muutakin kuin naiset. Jos heikäläisiltä ei ole liiemmin kiinnostusta irronnut, niin so what. Mä en ainakaan enää itseäni asialla stressaa.- iwanna
Ihmiset on erilaisia.
Sinä koet vapauden kun olet yksin ja saat reissata.
Itse koen vapautta kun saan rakastaa ja olla rakastettu ja minulla on vierellä ihminen jonka kanssa jakaa niin ilot kuin surut. - 36v serustelematon mies
Voisi olla minun kirjoittama, ihan samoin ratkaisin asian ja reissuilua harrastan minäkin. Ei muuta kuin happy trails! ;D
- huamaiii
No eipä ne ukkomieskavereiden velat ja huutavat kakarat ja vaimoke juurikaan kateutta herätä, mutta kyllähän se kuitenkin jonkun sortin kysymys hakkaa joskus päässä että entä jos olisin seurustellut, millaista se olisi? Kun ei ole moista kokenut eikä tiedä, kyllähän se joskus vaivaa.
Mutta liian kauan sitä on näin oltu ja tähän jämähdetty ja nyt kaikki potentiaaliset pariutumiskumppanit aiheuttaa lähinnä pakokauhunkaltaisia tunnetiloja, pakko päästä äkkiä pois samasta tilasta tai esittää vähintäänkin välinpitämätöntä jonkinlaisena suojautumiskeinona. Hittovie, usein jopa töissä on hankaluuksia olla tekemisissä työkaverinaisten kanssa jotka lisäksi tiedän varatuiksi. Mikä lie ihmeellinen itsetuntosyndrooma kun näin naisia pelkään. Lisäksi muilla lienee selkeä kuva itsestään, millä "tasolla" ovat vastakkaisen sukupuolen silmissä. Itsellä ei ole hajuakaan. - [T]
Väittäisin että ryhmämme on yllättävän suuri.
Vaiettu ryhmä tosin.
Ei minua niinkään haittaa kokemattomuuteni. Ei haittaa poikkeava elämäntilanteeni. Eikä oikeastaan haittaa edes ympäröivän yhteiskunnan halveksunta, syrjintä tai vähimmillään karsastus.
Se mikä minua haittaa on olemattomuus. Ei koskaan ole ollut tunnetta, että joku välittää (sukulaisia ei lasketa). Kukaan ei ole koskaan osoittanut romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä kiinnostusta. Olen täysi nolla, kukaan ei välitä, ketään ei kiinnosta. Olen yksin.
Itsesääli varmasti tästäkin paistaa kilometrien päähän ja sitä pyydän anteeksi. Uskoisin silti että monelle ko. tilanne on jotain täysin tuntematonta. Itse haluaisin kuvitella, että pienikin osoitus omasta olemassaolosta toisi uutta puhtia elämään ja pontta tulevaisuuteen.
Pieni vihje. Edes.- VierailijaX
Kyllä, itsesäälisi paistaa kilometrien päähän.
Annan ilmaisen ohjeen: muuta asennettasi tai tuosta ei hyvää seuraa! - [T]
VierailijaX kirjoitti:
Kyllä, itsesäälisi paistaa kilometrien päähän.
Annan ilmaisen ohjeen: muuta asennettasi tai tuosta ei hyvää seuraa!Kiitos että varmistit sen minkä jo tiesin.
Mikko Alatalon laskettelukoulussa oli 'taikanappi', minulta ei taida vastaavaa löytyä. Ei kukaan halua tämmöisessä tilanteessa elää. En minäkään.
Huonoon suuntaan tässä varmasti ollaan menossa, siinä olet oikeassa. Kyseessä ei silti ole asenne, lähinnä kykenemättömyys. Tietenkin syynä voi tietysti olla myös asenne, mutta minä olen liian syvällä sitä muuttamaan.
Elämää ja muita seurattuani olen huomannut olevani poikkeus. Poikkeus normaalista toki vain, en missään nimessä uniikki. Valitettavasti vain normaalin elon suhteen poikkeus on negatiiviseen suuntaan. - VierailijaX
[T] kirjoitti:
Kiitos että varmistit sen minkä jo tiesin.
Mikko Alatalon laskettelukoulussa oli 'taikanappi', minulta ei taida vastaavaa löytyä. Ei kukaan halua tämmöisessä tilanteessa elää. En minäkään.
Huonoon suuntaan tässä varmasti ollaan menossa, siinä olet oikeassa. Kyseessä ei silti ole asenne, lähinnä kykenemättömyys. Tietenkin syynä voi tietysti olla myös asenne, mutta minä olen liian syvällä sitä muuttamaan.
Elämää ja muita seurattuani olen huomannut olevani poikkeus. Poikkeus normaalista toki vain, en missään nimessä uniikki. Valitettavasti vain normaalin elon suhteen poikkeus on negatiiviseen suuntaan.Pystyt muuttamaan ajatusmallisi, koska minäkin siihen pystyin. Käännä asia voitoksesi!
- [T]
VierailijaX kirjoitti:
Pystyt muuttamaan ajatusmallisi, koska minäkin siihen pystyin. Käännä asia voitoksesi!
Kiitos, tähän pyritään.
Itse haen sitä yhtä onnistumisen tunnetta, yhtä merkkiä paremmasta. Itseluottamusta ei ole. Virikkeenä täytyy olla ulkopuolinen virike, täydellinen ajattelutavan muutos tai riittävän luonnollinen tilanne.
Voitoksi tätä tilannetta harva enää kääntäisi. Jos edes tasapeliin tai pienimaaliseen tappioon päädyttäisi - sekin olisi jo minulle isomaalinen voitto ja pokaalin nostelua.
Minä olen 36-vuotias mies ja 7-vuotta sitten oli lyhyt 3kk:n suhde yhden chatistä löytämäni naisen kanssa. Se oli sellaista säätöä ja ei mitään syvempää. Se oli elämäni ensimmäinen suhde ja sitä ennen tai sen jälkeen olen ollut aina yksin. Nyt kun alan muistelemaan, niin treffasin muutaman naisen joskus mutta niistä ei kuulunut mitään ekojen treffien jälkeen. Treffit oli yleensä ihan kahvilla käyntiä. Yksi nainen oli sellainen josta olin todella kiinnostunut. Hän oli mukava ja ihana. Kävin pari kertaa luonani (ei mitään seksiä), mutta hän ei kokenut että välillämme olisi ollut mitään kemiaa. Joten se siitä.
Nyt sitten alan pikkuhiljaa tyytymään tähän elämääni. Naisia en etsi kuin netin kautta, koska muuta tapaa ei ole. Baareissa kun en käy. Missään muualla, kuin baareissa tai yökerhoissa ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä lähestyä naista. Joten näillä mennään.
Toisaalta yksinäisyydessä on paljon hyviä puolia. Kun eristäytyy niin kukaan ei kysele mitään. Ei ystäviä eikä mitään. On mulla työkaverit, mutta heitä näkee vain töissä eivätkä he sentään utele mitään. Jotkut vanhemmat naiset ehkä joskus ihmetelleet kun sanoin etten käy ikinä missään. Mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Olen tylsä ihminen.
En kaipaa seksiä, vaan läheisyyttä. Maksulliset naiset ovat täysin turhia. Ne eivät täytä sitä kaipuuta mitä moni yksinäinen mies kaipaa. Eli läheisyyden, välittämisen kaipuuta. Maksullinen on feikki.
Toki minullakin on kriteerit. Naisen pitää olla hoikka ja lapseton sinkku. Toki sitten luonne jne asiat ovat tärkeitä. Mielummin yksin, kuin jonkun muunlaisen epäkiinnostavan naisen kanssa.
Elämä jatkuu eikä se ole niin pahaa yksinkään. Yksin on vapaus olla omassa rauhassa ja erakoitua jos niin haluaa. Mukavaa.- realismus
Minäkin olen ravannut kausittain treffeillä, mutta yhä useammin huomannut ajattelevani, käynkö treffeillä koska se tavallaan kuuluu asiaan yksinäiselle vai siksi, että todellakin haluan käydä treffeillä ja tutustua miehiin. Yhä useammin huomaan treffeillä yksinkertaisesti vain ikävystyväni ja miettiväni muita asioita, kuten olenko muistanut ostaa tonnikalaa kissalle...
- ruma atm.
Olen pyytänyt naisia treffeille mut ei kukaan ole suostunut koska olen rumilus.
- Olisiko aika herätä
Täällä vaan jaksetaan jauhaa siitä, kuinka naiset ei muka joudu ikisinkuiksi, mutta samalla tehdään heti selväksi, ettei kelpaa ainakaan ylipaino, tupakointi, kanamainen käytös, yh:t ja veemäiset luonteet ym. Oikeasti elätte vain kuplassa, ettekä kelpuuta ketään tavallista naista, koska teistä on kivempi elää haaveissanne.
- Kysyjä tyyppi8
Kelpuutatko hiljaisen miehen?
- Piitukkainen
Kysyjä tyyppi8 kirjoitti:
Kelpuutatko hiljaisen miehen?
Kyllä minä ainakin kelpuuttaisin, jos vain muuten on kunnollinen. Siis ettei alkoholilla läträys ja tupakointi kuuluisi elämään.
- ................
Joo ei kolmekymppisenä enää ole mitään elämää. Nuoruuden jutut jää kauas historiaan. Politiikka kiinnostaa.
- Piitukkainen
Tuntuu hirveän surulliselta, että olet ollut aina yksin. Jotenkin toivoisin, että jokainen saisi tuntea, miten ihanalta tuntuu toisen ihmisen kosketus.
Itse olen vain odottanut sitä hetkeä, että saan taas joskus kokea sen. Puolisoni on kuollut ja olen ollut yksin siitä lähtien lasteni kanssa. Joskus tuntuu, että oikein sattuu, kun kaipaa niin kovasti toisen kosketusta. Ja kyllä, joskus kaipaa seksiäkin ihan valtavasti. Mutta noista tunteista huolimatta en lähtisi yhden yön suhteeseen, vaan toivon, että joskus vierellä on rakas tärkeä ihminen.
Toivottavasti sinäkin saisit sen kokea.
Kaikkea hyvää elmääsi - Gkhgbkgkcvnhxnckcbbv
Tapasin muutama vuosi sitten ihmisen joka oli aina ollut yksin tai kerran loukattu satutettu jonka vuoksi uskaltanut edes luottaa keneenkään.
Annoin selviä merkkejä että olen kiinnostunut mutta en saanut mitään vastausta tunteisiin. En saanut mitään vastausta vaikka kysyin asioita suoraan. Jos kaikki pitää tehdä toisen ehdoilla jostain syystä tai ei uskalla ottaa pientäkään riskiä toisen vuoksi niin ehkä parempi olla yksin.
Minä olisin tehnyt hänen vuokseen paljonkin mutta jos ei tunnu siltä että sitä arvostetaan.... Ei kai kukaan jaksa loputtomiin odottaa ... Ei edes 4kk?
Jos etsii jotakuta, haluaa läheisyyttä ja rakkautta niin täytyy ehkä itse oppia niitä antamaan. Ei vaan odota että itse saa...
Nyt onnellinen, sinkku mutta tämä ihminen mielessä paljon. Ehkä hän jo parin vuoden jälkeen tajuaa että välitin oikeasti...- ndgjtuetyu
Sellaista se meillä rikkoutuneilla on. Itse tunnistan merkit, mutta en reagoi koskaan niihin, koska en luota muihin enkä etenkään itseeni. Ja vaikka järjellä ymmärrän, että toinen on hyväntahtoinen, niin sama järki myös estää tunnetta menemästä edelle. Pyrin kyllä olemaan suorapuheinen, jos minulta asiaa kysytään. Tiedän, että kaikki eivät tähän pysty tai eivät halua vaikeita asioita muiden tietoon.
Elän jatkuvassa sisäisessä ristiriidassa, joka repii mieleni palasiksi. Haluaisin antaa ja saada rakkautta ja hellyyttä, mutta en pysty. Koska järjellä tiedän, että olen edelleen sama ihminen, joten kaikkien uusien ihmissuhteiden lopputulema on vähintään 50-prosenttisesti sama ja se rikkoisi minua lisää. Analysoin mielessäni aina parisuhteen onnistumisen todennäköisyyden, kun joku osoittaa kiinnostusta. Yleensä se jää monista syistä melko pieneksi. - Kdbdbslslbdvdjdjdldbdb
Ihmeellinen ihmisen mieli... minä tapasin ihmisen joka ennen tapaamista halusi kovasti rakastaa ja hellyyttä. Tavattuamme minun puolelta molempia ja toisen puolelta ei mitään. Yhteyden ottoja, tapaamisia, mutta ei yhtään semmosta mitä lupasi kun tutustutaan. Kahden kuukauden jaksoin yrittää... ei toista voi muuttaa. Tosiasia vaan on että hän halusi olla yksin.
Viimeisen kerran tavattiin, puhuttiin, annoin mahdollisuuden upeassa romanttisisessa paikassa... avut oli loistavat, annoin kaikkeni mutta ei...
välitän edelleen, hänkin ehkä jollain tasolla mutta ei ehkä tarpeeksi. Pakko oli luovuttaa.... en pysty olemaan edes kaveri koska sattuu liikaa... - Jdjdkskdjfbfldldj
ndgjtuetyu kirjoitti:
Sellaista se meillä rikkoutuneilla on. Itse tunnistan merkit, mutta en reagoi koskaan niihin, koska en luota muihin enkä etenkään itseeni. Ja vaikka järjellä ymmärrän, että toinen on hyväntahtoinen, niin sama järki myös estää tunnetta menemästä edelle. Pyrin kyllä olemaan suorapuheinen, jos minulta asiaa kysytään. Tiedän, että kaikki eivät tähän pysty tai eivät halua vaikeita asioita muiden tietoon.
Elän jatkuvassa sisäisessä ristiriidassa, joka repii mieleni palasiksi. Haluaisin antaa ja saada rakkautta ja hellyyttä, mutta en pysty. Koska järjellä tiedän, että olen edelleen sama ihminen, joten kaikkien uusien ihmissuhteiden lopputulema on vähintään 50-prosenttisesti sama ja se rikkoisi minua lisää. Analysoin mielessäni aina parisuhteen onnistumisen todennäköisyyden, kun joku osoittaa kiinnostusta. Yleensä se jää monista syistä melko pieneksi.Ehkä oikeasti pärjäät ilman rakkautta ja hellyyttä... ehkä sinun täytyy vaan löytää ihminen joka tuntee samoin, jos siis haluat elämäsi jakaa jonkun kanssa.
Semmoinen tunne ihminen joka nauttii läheisyydestä ei ehkä pidemmän päälle pysty ajattelemaan että voisi elää suhteessa missä ei saa tarpeitaan tyydytettyä.
Minä luulin että voin elää semmoisen ihmisen kanssa mutta ei, koko ajan mietin että on ikävä ja haluaisi koskea mutta tietää että toinen nousee varpailleen jos kosken tai kerron ikävästä.
Täytyy vaan toivoa että jossain hänelle on olemassa joku muu ... - ehkävainomastamielestä
Voisiko olla niin, ettet antanutkaan selviä merkkiä, vaan epäselviä ja hyvin tulkinnanvaraisia?
- ehkävainomastamielestä
Kdbdbslslbdvdjdjdldbdb kirjoitti:
Ihmeellinen ihmisen mieli... minä tapasin ihmisen joka ennen tapaamista halusi kovasti rakastaa ja hellyyttä. Tavattuamme minun puolelta molempia ja toisen puolelta ei mitään. Yhteyden ottoja, tapaamisia, mutta ei yhtään semmosta mitä lupasi kun tutustutaan. Kahden kuukauden jaksoin yrittää... ei toista voi muuttaa. Tosiasia vaan on että hän halusi olla yksin.
Viimeisen kerran tavattiin, puhuttiin, annoin mahdollisuuden upeassa romanttisisessa paikassa... avut oli loistavat, annoin kaikkeni mutta ei...
välitän edelleen, hänkin ehkä jollain tasolla mutta ei ehkä tarpeeksi. Pakko oli luovuttaa.... en pysty olemaan edes kaveri koska sattuu liikaa...Voisiko olla niin, ettet antanutkaan selviä merkkiä ja, vaan epäselviä ja hyvin tulkinnanvaraisia? Annoit mahdollisuuden ja kaikkesi, mitä tämäkin mahtaa tarkoittaa?
- Kdbdbslslbdvdjdjdldbdb
ehkävainomastamielestä kirjoitti:
Voisiko olla niin, ettet antanutkaan selviä merkkiä ja, vaan epäselviä ja hyvin tulkinnanvaraisia? Annoit mahdollisuuden ja kaikkesi, mitä tämäkin mahtaa tarkoittaa?
Ehkävainomastamielestä... vaikeahan se on lyhyen tutustumisen jälkeen tietää miten toinen ymmärtää merkit... Ja mikä kenellekin on "kaikkeni"
Ehkä olin liian hätäinen, ehkä toinen oli liian hidas... ehkä toisella menee kauemmin selvittää omat tunteet... eli liian erilaisia? Onko sekään huono... ? Ei ehkä? - Josjokumurtaamuurin
ndgjtuetyu kirjoitti:
Sellaista se meillä rikkoutuneilla on. Itse tunnistan merkit, mutta en reagoi koskaan niihin, koska en luota muihin enkä etenkään itseeni. Ja vaikka järjellä ymmärrän, että toinen on hyväntahtoinen, niin sama järki myös estää tunnetta menemästä edelle. Pyrin kyllä olemaan suorapuheinen, jos minulta asiaa kysytään. Tiedän, että kaikki eivät tähän pysty tai eivät halua vaikeita asioita muiden tietoon.
Elän jatkuvassa sisäisessä ristiriidassa, joka repii mieleni palasiksi. Haluaisin antaa ja saada rakkautta ja hellyyttä, mutta en pysty. Koska järjellä tiedän, että olen edelleen sama ihminen, joten kaikkien uusien ihmissuhteiden lopputulema on vähintään 50-prosenttisesti sama ja se rikkoisi minua lisää. Analysoin mielessäni aina parisuhteen onnistumisen todennäköisyyden, kun joku osoittaa kiinnostusta. Yleensä se jää monista syistä melko pieneksi.Luuletko että pystyt koskaan luottamaan toiseen... Luuletko että voisit koskaan päästää ketään lähelle ? Siedätyshoito, annat vaan toisen koskea ja kohta huomaat ettet voi olla ilman sitä ?
Saako suhun koskea ? Puhua tunteista ? Tulevaisuudesta ? Minkälainen toisen pitäisi olla? - ehkävainomastamielestä
Josjokumurtaamuurin kirjoitti:
Luuletko että pystyt koskaan luottamaan toiseen... Luuletko että voisit koskaan päästää ketään lähelle ? Siedätyshoito, annat vaan toisen koskea ja kohta huomaat ettet voi olla ilman sitä ?
Saako suhun koskea ? Puhua tunteista ? Tulevaisuudesta ? Minkälainen toisen pitäisi olla?Pystyisin. Pystyisin. Näin voisi käydä. Saa. Saa. Saa. Oikeanlainen.
- Josjokumurtaamuurin
ehkävainomastamielestä kirjoitti:
Pystyisin. Pystyisin. Näin voisi käydä. Saa. Saa. Saa. Oikeanlainen.
Ei mitään ongelmaa, kunhan vaan löytää ihmisen joka murtaa muurin ? Onko kukaan käynyt lähellä , jos saa udella? Onko nyt hetkeen ollut ketään kohtaan tunnetta että NYT tässä se vois olla ?
- ehkävainomastamielestä
Josjokumurtaamuurin kirjoitti:
Ei mitään ongelmaa, kunhan vaan löytää ihmisen joka murtaa muurin ? Onko kukaan käynyt lähellä , jos saa udella? Onko nyt hetkeen ollut ketään kohtaan tunnetta että NYT tässä se vois olla ?
Miksi olisi, juuri oikeanlaisen kanssa? Eihän se olisi oikeanlainen, jos toinen tai molemmat luovuttaa leikin kesken, tavalla tai toisella. Kahden viimeisen kysymyksen pointtia en ymmärrä, en usko, että teet niillä tiedoilla mitään.
- Josjokumurtaamuurin
ehkävainomastamielestä kirjoitti:
Miksi olisi, juuri oikeanlaisen kanssa? Eihän se olisi oikeanlainen, jos toinen tai molemmat luovuttaa leikin kesken, tavalla tai toisella. Kahden viimeisen kysymyksen pointtia en ymmärrä, en usko, että teet niillä tiedoilla mitään.
Mielenkiinnosta vain... ehkä vaan analysoit tosiaan liikaa, tätäkin, suorapuheinen kyllä.
En tosiaan mitään tee vastauksilla, mielenkiinnosta vaan... - ehkävainomastamielestä
Josjokumurtaamuurin kirjoitti:
Mielenkiinnosta vain... ehkä vaan analysoit tosiaan liikaa, tätäkin, suorapuheinen kyllä.
En tosiaan mitään tee vastauksilla, mielenkiinnosta vaan...En kirjoittanut muita kommentteja tähän, kuin vain tällä nimimerkillä kirjoitetut, mutta allekirjoitan nimerkin "ndgjtuetyu" kirjoittaman kommentin. Koen itse nykyisin samalla tavalla, olen kokenut jo jonkin aikaa ja tämä on vain vahvistunut 2-3 vuoden aikana.
- Miinavaan
Minä luulin että en koskaan voi kenestäkään kiinnostua tai rakastua. Tapasin kaltaiseni miehen joka ei osaa tuntea, eikä tunne mitään ikävää. Haluaa kuitenkin viettää aikaa kanssani.
Kun näen toisessa itseni, löydän itsestäni uusia puolia, niitä jotka luulin että on sammuneet. Välitän, ikävöin, rakastun. Ihmeellistä mutta totta. Olen tehnyt tunnustuksia ja jos en saa vastausta niihin niin haluan löytää pian toisen ihmisen ennen kun menen takaisin kuoreeni. Aikaa ei voi tietää kauan on ja ikä painaa, haluan perheen. - ndgjtuetyu
Josjokumurtaamuurin kirjoitti:
Luuletko että pystyt koskaan luottamaan toiseen... Luuletko että voisit koskaan päästää ketään lähelle ? Siedätyshoito, annat vaan toisen koskea ja kohta huomaat ettet voi olla ilman sitä ?
Saako suhun koskea ? Puhua tunteista ? Tulevaisuudesta ? Minkälainen toisen pitäisi olla?En usko, että se luottamus enää palautuu. Enemmänkin en luota itseeni ja kykyyni tehdä oikeita valintoja. Lähelle päästäminen on nykyisin hyvin vaikeaa, kosketusta vierastan - varsinkin intiimimpää. Tunteista voin puhua, jos joku kysyy. Niitä nyt ei vain hirveästi enää ole. Henkilökohtaista tulevaisuutta en juuri ajattele ja en osaa sanoa, millainen toisen tulisi tai ei tulisi olla. Ongelmani ei ehkä ole se muuri vaan se, ettei sen muurin takana ole mitään.
- Josjokumurtaamuurin
ndgjtuetyu kirjoitti:
En usko, että se luottamus enää palautuu. Enemmänkin en luota itseeni ja kykyyni tehdä oikeita valintoja. Lähelle päästäminen on nykyisin hyvin vaikeaa, kosketusta vierastan - varsinkin intiimimpää. Tunteista voin puhua, jos joku kysyy. Niitä nyt ei vain hirveästi enää ole. Henkilökohtaista tulevaisuutta en juuri ajattele ja en osaa sanoa, millainen toisen tulisi tai ei tulisi olla. Ongelmani ei ehkä ole se muuri vaan se, ettei sen muurin takana ole mitään.
Kuulosta surulliselta...
on varmasti vaikea sitä kertoa toiselle, ettei muurin takana mitään enää ole. Varsinkin jos toinen ihastuu ja kiintyy ja sinä et vaan tunne mitään :( Siis jos semmoiseen tilanteeseen edes itseäsi enää päästät että joku tutustuu ja ihastuu...
Mä kyllä uskon että jostain ne tunteet löytyis mutta kuinka kauan siihen menis ... olisko jo liian myöhäistä
Elämä on aika lyhyt loppujen lopuksi, voiko oikeasti tottua yksin olemiseen?
Tiedän ihmisiä jotka ajattelevat itsestään juurikin noin ja tuntevat itsensä mutta silti etsivät seuraa netistä ja sovelluksilla... kirjoitellaan mukavia ja yritetään saada siitä mielihyvää mutta tapaamisen jälkeen todetaan että ei, ei pysty :( - Josjokumurtaamuurin
Josjokumurtaamuurin kirjoitti:
Kuulosta surulliselta...
on varmasti vaikea sitä kertoa toiselle, ettei muurin takana mitään enää ole. Varsinkin jos toinen ihastuu ja kiintyy ja sinä et vaan tunne mitään :( Siis jos semmoiseen tilanteeseen edes itseäsi enää päästät että joku tutustuu ja ihastuu...
Mä kyllä uskon että jostain ne tunteet löytyis mutta kuinka kauan siihen menis ... olisko jo liian myöhäistä
Elämä on aika lyhyt loppujen lopuksi, voiko oikeasti tottua yksin olemiseen?
Tiedän ihmisiä jotka ajattelevat itsestään juurikin noin ja tuntevat itsensä mutta silti etsivät seuraa netistä ja sovelluksilla... kirjoitellaan mukavia ja yritetään saada siitä mielihyvää mutta tapaamisen jälkeen todetaan että ei, ei pysty :(en tarkoittanut tuota viimeistä niin ett siinä olisi jotain pahaa... voihan jotku ajatella että haluaa seuraa mutta kun sitä oikeasti löytääkin niin tajuaa ettei pysty :(
Mikä voi viedä luottamuksen noin? Luottamus itseensä ? Jos luottamus mennyt toisen ihmisen tekemistä asioista ja syytät kuitenkin itseäsi ja omaa kykyä arvioida ?
Aika sanaton... - hhstwewet
Josjokumurtaamuurin kirjoitti:
Kuulosta surulliselta...
on varmasti vaikea sitä kertoa toiselle, ettei muurin takana mitään enää ole. Varsinkin jos toinen ihastuu ja kiintyy ja sinä et vaan tunne mitään :( Siis jos semmoiseen tilanteeseen edes itseäsi enää päästät että joku tutustuu ja ihastuu...
Mä kyllä uskon että jostain ne tunteet löytyis mutta kuinka kauan siihen menis ... olisko jo liian myöhäistä
Elämä on aika lyhyt loppujen lopuksi, voiko oikeasti tottua yksin olemiseen?
Tiedän ihmisiä jotka ajattelevat itsestään juurikin noin ja tuntevat itsensä mutta silti etsivät seuraa netistä ja sovelluksilla... kirjoitellaan mukavia ja yritetään saada siitä mielihyvää mutta tapaamisen jälkeen todetaan että ei, ei pysty :(Kaikkeen tottuu. Eikä tuosta sen erityisemmin kannata pahoillaan olla, en minä sitä kovin surullisena asiana koe. Moni juttu on paljon helpompaakin näin. Eikä tähän varmaan mitään yksittäistä syytä ole. On vaan kasautunut sellaisia kokemuksia ja asioita, että on kehittynyt tällaiseksi. Jos joku sattuu ihastumaan ja sen minulle kertoo, niin kyllä minä asiat teen selväksi viimeistään siinä vaiheessa. En ainakaan tietoisesti salaile olemustani, useimmat tutummat ihmiset tietävät, että minulla on hankaluuksia ihmissuhteissa.
- Josjokumurtaamuurin
hhstwewet kirjoitti:
Kaikkeen tottuu. Eikä tuosta sen erityisemmin kannata pahoillaan olla, en minä sitä kovin surullisena asiana koe. Moni juttu on paljon helpompaakin näin. Eikä tähän varmaan mitään yksittäistä syytä ole. On vaan kasautunut sellaisia kokemuksia ja asioita, että on kehittynyt tällaiseksi. Jos joku sattuu ihastumaan ja sen minulle kertoo, niin kyllä minä asiat teen selväksi viimeistään siinä vaiheessa. En ainakaan tietoisesti salaile olemustani, useimmat tutummat ihmiset tietävät, että minulla on hankaluuksia ihmissuhteissa.
kaikkeen kyllä tottuu.
Teetkö selväksi Sen ettei tunteita ole vai että haluat olla vaan yksin, et halua että kukaan koskee?
Ei se enää kuulosta niin surulliselta jos se itselle on Ok ja haluaa viettää elämän yksin tai viettää elämän ilman parisuhdetta.
Jokainen elää elämänsä niin kun haluaa - Jullejulle
Josjokumurtaamuurin kirjoitti:
kaikkeen kyllä tottuu.
Teetkö selväksi Sen ettei tunteita ole vai että haluat olla vaan yksin, et halua että kukaan koskee?
Ei se enää kuulosta niin surulliselta jos se itselle on Ok ja haluaa viettää elämän yksin tai viettää elämän ilman parisuhdetta.
Jokainen elää elämänsä niin kun haluaaNäin se elämä menee. Kuin omaa tarinaa lukisi välillä. En osannut ihastua enkä ikävöidä tai luottaa. Tai Niin luulin. En muistanut miltä se tuntuu.
Vuosi sitten tapasin naisen. Puhuttiin ja ymmärsi minua. Odotti ja uhrasi aikaa ja kertoi tunteistaan vaikka minä en osannut niihin vastata. Ehkä olisi pitänyt vaan rohkeammin. Kesti pitkään ymmärrys ja odotus mutta ei tarpeeksi tai minä en tajunnut ottaa tilanteesta kiinni. Ajattelin vaan koko ajan että kyllä hän vielä ja vielä ja vieläkin ymmärtää. Ihan yhtäkkiä lopetti välittämisen eikä vastannut enää soittoihin. Löysi varmaan toisen ehkä helpomman tapauksen. Harmittaa pirusti etten tajunnut että hänestä olisi voinut tulla elämäni nainen jos olisin vaan ymmärtänyt vähän antaa itsestäni irti ja heittäytyä - kaikkitoisentakii
ndgjtuetyu kirjoitti:
En usko, että se luottamus enää palautuu. Enemmänkin en luota itseeni ja kykyyni tehdä oikeita valintoja. Lähelle päästäminen on nykyisin hyvin vaikeaa, kosketusta vierastan - varsinkin intiimimpää. Tunteista voin puhua, jos joku kysyy. Niitä nyt ei vain hirveästi enää ole. Henkilökohtaista tulevaisuutta en juuri ajattele ja en osaa sanoa, millainen toisen tulisi tai ei tulisi olla. Ongelmani ei ehkä ole se muuri vaan se, ettei sen muurin takana ole mitään.
Mielenkiintoista. Yritän ymmärtää ystävää joka " painii" juuri sinunlaisen ihmisen kanssa tai painii omien tunteiden kanssa.
Hän tekisi kaikkensa että toinen saisi kokea että hänestä välitetään. Kerta toisen jälkeen hän pettyy kun ei saa tunteilleen vastinetta. Eilen hän kertoi että tuntee rakkautta toista kohtaan joka ei anna omista tunteistaan mitään ... mutta heillä on yhdessä mukavaa ja he selvästi nauttivat toistensa seurasta.
En ymmärrä miten joku voi olla niin kärsivällinen ettei anna periksi . Hän tuntee mutta toinen ei tunne tai ainakaan ei kerro että mitään tunteita olis.
Jos pystyisin niin kävisin ravistelemassa tätä toista ja kertoisin että tämä voi olla hänen elämänsä parasta mitä koskaan voi saada mutta heittää kaiken menemään kun ei yhtään uhraa itseään toisen puolesta vaikka toinen tekee kaiken:(
Jotain ystäväni näkee tässä suhteessa ja sanoo ettei luovuta. Mutta en voi katsoa kohta tätä vierestä... en voi katsoa kun ystäväni satuttaa itsensä. Haaveilee uudesta "perheestä" tämän toisen elämsästä ja siitä että sen muurin takaa löytyy vielä jotain...
- Vattusentään
Kyllä pistää mielen matalaksi jos korkeasti koulutetut, mukavat ja hyvännäköiset ihmiset eivät löydä seurustelukumppania niin siinä tapauksessa tällainen lihava, huonosti koulutettu, ruma ja hullu tulee elämään ja kuolemaan yksin.
- vintageketju
Aah, klassikkoketju vanhoilta ajoilta. Erinomainen nosto ja hyvän maun osoitus. Tätä lukiessahan voisi siemailla viinilasista, ja omankin kirjoitukseni onnistuin seasta löytämään. Elämäni on sentään mennyt senverran eteenpäin, että olen saanut vakituisen työpaikan omalta alaltani, mutta parisuhdetta on turha enää edes ajatella.
- Yksinminäkinvielä
Mitä kuuluu ketjun aloittajalle ? Vieläkö yksin? Pitkä ketju ... Jännä miten monien vuosien jälkeen joku alkaa tänne kommentoimaan.
Kuinka paljon meitä yksinäisiä kuitenkin on? - turhaa-aikaa
Muistan lukeneeni tämän ketjun aikoja sitten.
Älkää huoliko kyllä se tästä vielä pahemmaksi muuttuu..
43 vuotta yksin jo taivallettu..
Loppu tullee aikanaan omalla päätöksellä. - Era_ggo
Olen todennut, että peli on menetetty kohdallani. Liian pitkä yksinolo ja erakkoelämä on tehnyt tehtävänsä. Ei todellakaan kiikasta siitä, etteikö naisia kiinnostaisi ja onhan noita välillä aina tyrkylle tullut, mutta mulla on vaan joku ihme esto etten tiedä mitä tehdä siinä tilanteessa. Pelko- ja pakenemisrefleksiä pukkaa. Viimeisin oli kun kaunis likka oli ihan selkeästi ihastunut, tuijotteli ja hakeutui lähelle ja kuka tahansa tervejärkinen mies olisi tiennyt mitä tehdä siinä tilanteessa, olihan muija aivan sulaa vahaa. Mutta mulla iski täysi paniikki päälle ja aloin välttelemään, en uskaltanut näyttää mitään vastamerkkejä. Kesti liian kauan päästä tuosta paniikkivaiheesta yli, niin että uskalsin alkaa miettimään että josko sittenkin, mutta siinä vaiheessahan se oli jo myöhäistä kun olin ensikäytökselläni pilannut kaiken. Tämä on sellainen noidankehä, että tapaus toisensa jälkeen vaan vahvistaa tuota ns. naispelkoa ja ajatusta ettei kannata edes yrittää. Kaipa tässä sitten yksin mennään koko elämä.
- annukkkka
Eikai tuo ole vielä liian myöhäistä sanoa "sulavaha" ehkä sittenkin ... ? Ei se noidankehä noin katkea, vaan senhän jo tiesitkin eli tee jotain??? Minä uskon että se "sulavaha" voisi antaa sinulle vielä mahdollisuuden jos oikeasti yrittäisit ! Epäitsekäitä tekoja, toisen vuoksi tehdä myös asioita mitkä ei välttämättä ole omalla mukavuusalueella... mutta tekee niitä siksi että toinen haluaa. Kosketa ja hymyile :)
- NepparitikkAri
jokainen olkoon yksin joka haluaa. Mutta että käyttää toisen hyvyyttä hyväksi tyydyttämällä omat yksinäisyyden tarpeet, välittämättä toisen tarpeista, haluaa tavata vaan omien itsekkäiden tarpeiden tyydyttämiseen....
Julma ihminen joka tunteettomana ottaa vastaan kaiken eikä itsekkäistä syistä lopeta vaikka näkee että toinen rakastaa aidosti !
(Tais olla väärä keskustelu, ihan sama)- Riiminna
Sä oot tainnu rakastua väärään ihmiseen ? Ihmiseen joka ollu pitkään yksin... halusi löytää suhteen ja löysikin. Mutta tajus että saa just sen mitä tarvii ja sitte saa kuitenkin jatkaa yksinäistä elämää kun selittää ettei osaa... selittää kaiken kömpelyydet sillä ettei osaa ja tosiasiassa ei halua muuta kun sut hetkeksi ja tietää että tuut aina takas... se ei lopu ennen kun itse lopetat.
- EiNiinTeräsmies
Valehtelematta noin 3-5 vuotta on aina ollut taukoa ennen seuraavaa juttua. Yleensä nainen lähestyy kun itse olen tumpelo näissä. Muutenkin vähän tai aika paljon ujo ja mies. Parista kympistä tähän 35 on niin mennyt joten ei kovin montaa takana. Niitä surku hupaisia yrityksiä tosin on takana, mutta ei nää oikeen lämmenny. Otappa naisista sitten selvää? Ei jaksa koko ajan itseään nöyryyttää...enkä jaksa juossa koko ajan paniikissa pitkin kylää etsimässä.
- yli50Sinkku
Viimeiset 15- vuotta ollut hiljaista naisrintamalla. Sitä ennenkin oli vain muutama, joista jäi vähän huonot fiilikset, yksi oli vielä työpaikkaromanssi, josta jäi paha maku suuhun. Kynnys on suuri, et laittaisi itsensä alttiiksi uudelleen? Paljon on äideiksi haluavia jne. Mut mun aika isänä taitaa olla jo mennyttä? En vaan koskaan löytänyt mielitiettyä niin tyydytään tähän, aina ollut itestään selvää, etten lähde mihinkään sellaiseen, jossa ei tunnetta ole. Yksikin puolituttu tarjoutui aikanaan minulle, että jos lyödään hynttyyt yhteen hän elättää minut täysin? Tunne puuttui, etten edes miettinyt sitä mahdollisena.
Nyt on ollut yhden kanssa katseiden vaihtoa ym. jokusen vuoden, mut kynnys edes lähestyä toista on suuri, pettymyksen mahdollisuus on suuri, missään nimessä en halua riitelyä ym. vaan tasapainoista kanssakäymistä, jossa olemme samanarvoisia jne. Täydennämme toisiamme ja tunne oltava sellainen, et yhdessäolo on nautinto eikä hammasten kiristelyä. Uskoa koetellaan? Periksi en anna, toivon, että joskus vielä löydän sen oikean? - kirkkaallahuuhtoen
Juuri näin, jos mies on jo 40 ja ollut monta vuotta yksin, niin eihän siitä mitään enää tule.
Juna meni, muut ovat onnellisia parisuhteissaan ja toiset hukuttavat murheitaan.
Tasan ei käy onnenlahjat.- Näin
Joko luovutit ?
- hienoahienoa
Semmoista se on. Hirveesti joutuu tekemään duunia pelkkää yhden yön juttua varten. Ja siihen nekin jutut jäävät. Ja ne jotka suhteeseen pääsevät, niille tulee kaikki kuin luonnostaan. Kannattaa käyttää aikansa hyödyllisemmin, kuten työntekemiseen ja harrastuksiin. Ne joilla elämä on helppoa, kannattaa keskittyä suhteisiin.
- 75447547
Töitä ei kannata tehdä.
- Eiseniinvaikeaaole
Tämä ketju on ollut pitkään ja edelleen saa kommentteja.
En osaa auttaa ihmisiä miten sen kumppanin löytää tai miten saa kiinnostumaan. Mutta siihen osaan antaa vinkkiä että miten sen ihmisen saa siinä pysymään jos haluaa.
Vinkkiä siis niille jotka eivät osaa tunteistaan kertoa niin kannattaa ne ainakin kirjoittaa. Välittämisen voi välittää myös pienillä lahjoilla, viestiällä "miten kulta päivä on mennyt?" Puhelimet on täynnä kivoja hymiöitä joita voi laittaa toiselle ilman että edes vastaa mihinkään. Jos itse on aktiivinen soittamaan ja laittamaan viestiä niin sekin kertoo välittämisestä.
Luulen ettei sen suhteen löytäminen ole läheskään niin vaikeaa kun sen ylläpitäminen...- Näin
Suhteen ylläpitämiseen tarvitsee panostaa jos haluaa että se toinen siinä pysyy. Se on yks päivä kun voi käydä niin että eteen kävelee joku joka enemmän näyttää tunteita ja kertoo että rakastaa.
Naiset tykkää että mies sanoo ensin rakkaudesta mutta tämäpä ei kaikille ole niin helppoa sanoa eikä semmosta pysty kuvilla kertomaan. Ja minä en usko että kuvat riittää. Kosketus ja sanat. Kädestä kiinni, suutelu, halaus.
- MasterMind
Kato ku tulee petetyksi niin alkaa katsomaan naisia pettäjinä eikä ole enää niin innostunut... Elämän expa muuttaa sua anyway jos et tajunnu. Sinkkuna on kivempaa ku ei tartte olla luuseri pettäjän kanssa.
- Sinkkusinkku
No se on myös vaihtoehto. Täällä onkin vaan ollut keskustelua siitä että on ollut pitkään yksin mutta ei noin omasta valinnasta kun sä. Onks tarve pettää jos on tyytyväinen suhteeseen ja saa huomioo, hellyyttä, välittämistä ja ehkä hyvä myös saada omaa aikaa ja ketää ei pidetä itsestään selvyytenä... mutta onhan sinkkuna myös kivaa, mutta kun on ollu pitkään yksin niin ei haittaa vaikka joku joskus vähän tykkäis
- PitääLopettaa
Meidän suhdetta ei voi edes määritellä.. minä kosken, mies ei, minä välitän, miehestä ei ota selvää, minä kerron että ikävöin ja välitän ilman että ikinä saan niihin mitää vastakaikua! Tämä tuntuu vaan minusta hyvältä ja hänelle olenkin vaan ajankulu. tätä ei kannata jatkaa ehkä tämmöset vaikuttaa siihen miksi joku pettää jossain suhteessa? Eikä se toinen edes tajua että tekee mitään väärin :(
- Yksin89
Melkein sama juttu, lähes koko elämä mennyt yksin vaikka pillua pari kertaa saanutkin niin kyllähän tää pistää masentamaan ja syö miestä todenteolla. Alkaa ne jo 30-vuotiaana olemaan olemattomat ne mahdollisuudet päästä parisuhteeseen jos ei ole aikaisemmin ollut.
- Anonyymi
41 vuotta täysin yksin. Kaikkeen tottuu...
- Anonyymi
Mies kyseessä siis. Koko elämä yksin.
- Anonyymi
Ei saisi tottua. Onko siihen syy miksi ei ole ollut ketään? 😔🤗
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031595
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781234- 881157
- 1391076
Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras21062Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt5861029- 20950
Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8922Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum12816Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida9731